maanantai 7. helmikuuta 2022

Pääkirjoituksen sietämätön keveys

Pitipä lukaista monien saamieni jälkikommenttien takia Helsingin Sanomien pääkirjoitus saamelaisten kansallispäivältä 6.2. Seuraavassa pientä analyysiä tuosta kirjoituksesta ”Saamelaisuus on Suomelle rikkaus”, ingressinä ”Suomessakin on herätty tutkimaan saamelaisiin takavuosina kohdistettuja vääryyksiä. Korjattavaa on tässäkin ajassa.”

Hesari julkaisi kansallispäivän pääkirjoituksensa suomeksi, pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi. Pääkirjoitus ei sinällään siis ollut – kuten usein pääkirjoitukset ovat – mikään nopeasti raapaistu ympäripyöreys, jollaisina niitä monesti lehtien toimituksissa pidetään. Nyt oli ainakin saatu ennakkoon käännösapua ja kenties jopa oikeaa taustanäkemystä ja -tulkintaa aihepiirin asioista. Mistään saamelaiskäräjien johdon ennakkotarkistamasta kirjoituksesta ei liene aihetta kuitenkaan vihjailla, sillä todetaanhan pääkirjoituksen hännässä, että ”Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.”

Hesarin pääkirjoittaja avaa aluksi saamelaisten kansallispäivän ajallista taustaa ja jatkaa:

”Saamelaisia puhuttavat yhä samat asiat kuin yli sata vuotta sitten: poronhoito, koulutus ja maiden käyttö. Porotalouden huolet nousevat esiin kansallispäivänäkin, sillä talvesta on jälleen tulossa poroille vaikea. Kalastusta taas uhkaa erityisesti kyttyrälohen yleistyminen Tenojoessa. Molemmat asiat liittyvät ilmastonmuutokseen, joka on vakava uhka saamelaisten perinteisille elinkeinoille ja elämäntavalle.”

Edellisestä herää muutamia kysymyksiä eli aluksi vaikka mistä Hesarilla on tieto alkaneen, ylisessä Lapissa toistaiseksi vähälumisen ja lauhan talven vaikeudesta saamelaisten poronhoidolle? Lunta on reilummin vain Käsiverrassa, mutta mikä merkitys lumella tai edes kaljujen tunturin jäätymisellä on nykyiselle poronhoidolle, joka saamelaisalueellakin nojaa yhä enemmän talvien osalta rehuruokintaan? Ja milloin on viimeksi kuulunut jonkun talvena olleen hyvä poronhoidolle? Ja mikä on ilmastonmuutoksen ja mikä porolaitumien kulumisen aiheuttamaa ongelmaa? Ja mikä on enää poronhoidonkaan merkitys saamelaisille perinteisenä tai yleensä elinkeinona ja elämäntapana, kun katsotaan, mikä on saamelaisten poronhoitajien osuus saamelaisista?
Entäpä kirjoituksessa mainittu kalastus? Onko kyttyrälohen ilmaantuminen Tenoon saamelaisten (huomatkaa jälleen pääkirjoituksen yleistys) kalastuksen erityinen uhka? Kalastuksesta elinkeinona ja elämäntapana puhuttaessa kyttyrälohen suurin uhkasyy saattaa olla lopulta sen matkailutuloa vähentävä vaikutus, toki Tenolla saamelaisille ja muille jokivarren asukkaille.
Ja pääkirjoittaja edelleen:

”Saamelaiset saivat Suomessa alkuperäiskansan perustuslaillisen aseman vuonna 1995. Saamelaisten kulttuurisesta itsehallinnosta vastaa Inarissa kokoontuva saamelaiskäräjät. Se tekee saamelaisia koskevista asioista aloitteita ja lausuntoja – käyttää siis saamelaisten ääntä. Saamelaiskäräjien asema on pysynyt lähes samanlaisena kuin sitä edeltäneen saamelaisvaltuuskunnan, vaikka toiveita itsehallinnon laajenemisesta lain säätämisen yhteydessä eläteltiin.”

Tähän lyhyesti, että kyllä saamelaiskäräjät todella käyttää kaikkien saamelaisten ääntä, vaikka se on toiminnassaan käytännössä sulkenut ulos osan saamelaisista ja jopa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluvista.
Ja mitä asemaan verrattaessa edeltäneeseen saamelaisvaltuuskuntaan tulee, se  on kokonaan eri tasolla ja ylittää varsin monissa asioissa tuon aloitteiden ja lausunnonantajan roolin. Tietenkin on eri asia, mikä käräjien johdolle riittää, vai riittääkö mikään, siihen ei Hesarilla riittäne kykyä ja tuskin haluakaan paneutua.

Pääkirjoitus jatkuu:

”Saamelaisia on viime vuosina hiertänyt kiista siitä, kuka saa äänestää saamelaiskäräjävaaleissa eli lasketaan saamelaiseksi. Asiaa pyritään selkeyttämään keväällä eduskuntaan tulevalla esityksellä saamelaiskäräjälain uudistamisesta. Uudistus lisää käräjien sananvaltaa, joten määrittelyssä korostunee saamelaisen kulttuurin ja kielen omaksuminen. Myös neuvotteluvelvoite saamelaisiin liittyvissä asioissa vahvistuu.

Lakimuutosten toivotaan osaltaan pohjustavan alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 -sopimuksen ratifioimista, vaikka auki jää yhä kysymys saamelaisalueen maankäytöstä. Hallitusohjelmassa luvataan pyöreästi hallituksen laativan `muistion ratifioinnin edellytyksistä´. Seuraavan kerran Suomen valtio joutuu raportoimaan asian etenemisestä YK:n ihmisoikeuskomitealle maaliskuun lopulla.”

Saamelaisia hiertänyt määritelmäkiista todetaan, mutta siihen ei nähdä mitään sen enempää sanottavaa kuin että tilannetta pyritään selkeyttämään. Ehkä Hesarissa ei ole jaksettu kahlata läpi lakiehdotuksesta annettuja lausuntoja ja niissä nimenomaan saamelaismääritelmään kohdistettua sisäistä kritiikkiä? Lausunnot olisi toimituksen helppo löytää parilla klikkauksilla – jos kerran se ollaan valmiit ottamaan asiaan yleensä kantaa pääkirjoituksessakin. Paneutumalla asiaan, Hesarikin olisi joutunut kuitenkin pian kysymyksen eteen, tapahtuuko saamelaisyhteisön sisällä peräti keskinäistä syrjintää ja valta-asemien hyväksikäyttöä? Liian ikävä asia joka tapauksessa nostaa esiin juhlapäivänä?

Saamelaiskäräjien sananvaltaa – ja ihan viranomaisvaltaa – lakiehdotus kyllä lisäisi säädettynä lakina. Siihen liitettynä tuo laajennettu neuvotteluvelvoite, josta on puhuttu myös kaikenkattavana veto-oikeutena. Mitä taas ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin tulee, sitä tuskin haluaa enää saamelaisjohtokaan, vaan pyrkii mieluummin ajamaan valtaansa pohjoismaisen saamelaissopimuksen Troijan hevosen avulla. ILO 169 -sopimus kun edellyttäisi perusteellisemman, kansainväliset kriteerit täyttävän alkuperäiskansa- ja -yhteisötarkastelun, jossa törmättäisiin väistämättä myös nykyisen saamelaisjohdon vieroksumaan polveutumiseen. YK-selityksissä Suomen ehkä kannattaisi vihdoin kertoa tekevänsä jo kymmeniä vuosia siltä vaadittu, saamelaisten asemaa valaiseva olosuhdeselvitys. Ehkä siihen päättyisi ainakin osa YK:lle harjoitetusta Suomen mustamaalaamisesta?

Hesarin pääkirjoituksessa kerrotaan vielä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ideasta, tai hänelle Amerikan malleista markkinoidusta totuus- ja sovintokomissiosta:

”Syyskuussa pääministeri Sanna Marin (sd) ilmoitti hallituksen perustaneen totuus- ja sovintokomission, jonka tehtävänä on tuottaa syksyksi 2023 raportti saamelaisten kohtelusta ennen ja nyt. Totuuskomissiot ovat käsitelleet historian eri kipupisteitä jo noin 40 maassa. Samanlaiset komissiot on asetettu myös Norjassa ja Ruotsissa.

Saamelaisten suomalaistamispolitiikan etulinjassa on ollut kirkko, joka taisteli kristinuskon hengessä niin saamelaisten pyhiä paikkoja, uskomuksia kuin nimiäkin vastaan. Tästä kertoi myös Oulun piispa Jukka Keskitalo 17. tammikuuta Vatikaanissa paavi Franciscukselle: ”Tulemme vielä myös siihen hetkeen, jolloin koko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, ja muidenkin kirkkojen, on syytä pyytää anteeksi saamelaisilta.

Valtaväestön ja vähemmistöjen sovintotyö voi nostaa pintaan ristiriitoja, sillä käsiteltävät asiat eivät ole helppoja. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan repiä auki haavoja vaan lisätä tietoa ja ymmärrystä asioista niin, että tulevaisuus olisi menneisyyttä valoisampi.”

Mitähän tästäkin voisi sanoa? Ehkä tuosta komission tehtävästä tuottaa raportti saamelaisten kohtelusta ennen ja nyt ainakin se, ettei tuossakaan liene syytä odottaa sen riippumattoman olosuhdeselvityksen syntymistä. Ei niin kauan, kuin suomalaiset poliitikot – ja näköjään kirkonmiehetkin – haluavat hyvesignaloida arjen todellisuudesta tietämättömille kansalaisille ja varsinkin täysin tietämättömille ulkomaisille tahoille Suomen ponnistuksista nostaa sen ahdingossa pidetyn alkuperäiskansan asemaa. Paaville oli kyllä ihan hyvä kertoa kirkon anteeksipyynnön tarpeesta, mutta kun otetaan huomioon, kuinka juuri Suomessa eniten kirkon ”pahoista teoista” käsineet inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset on suljettu ulos mainitun totuus- ja sovintokomission kokoonpanosta sekä ilmeisen pitkälle myös työstä, voi kysyä aiheellisesti farisealaisuuden tai jopa rasisminkin perään. Jälkimmäisestä on kyllä väitetty, ettei vähemmistö voi syyllistyä rasismiin, mutta miten lienee, jos kyseessä on sisäinen rasistinen syrjintä ”isojen poikien” eli valtion ja kirkon harteiden tuella?

Ja Hesarin pääkirjoittajan hieno lopetus:

”Onnellinen asia sovinnonteossa on se, ettei saamelainen kulttuuri ole tuhoutunut vaan vahvasti elossa. Saamelaisnuoret ovat löytäneet juurensa, kielensä ja itsetuntonsa. Se takaa, että Suomen alueella jatkaa elämäänsä erityinen ja kiehtova kulttuuri, joka kantaa jälkiä aivan toisenlaisesta maailmankuvasta ja luontosuhteesta. Se on koko Suomelle suuri rikkaus.”

Näin toiveikkaasti Helsingin sanomat siis näkee kiehtovan saamelaiskulttuurin tulevaisuuden, vaikka siis todella suurin osa saamelaisista ja etenkin nuorista asuu jo muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella ja samalla etäällä noista mainituista perinteisistä elinkeinosta ja elämänmuodosta. Monikaan tuskin edes sinne luontoon pitkään aikaan jalallaan astuneena, saamelaista luontosuhdettaan ylläpitämään.

Milloin Helsingin Sanomat – tai vaikka edes Lapin Kansa – jalkautuisi perehtymään ihan tavallisten ja ehkäpä jopa elämäänsä tyytyväisten arkisaamelaisten paariin kuulemaan miten he näkevät ja kokevat saamelaisuutensa?

 

Linkki Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen:

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008585630.html

11 kommenttia:

  1. Tuossapa tiedoksi vaikka tuolle Hesarille ja miksei mainitulle Lapin Kansallekin:

    Lapinkylien parlamentin hallituksen jäsenen Merja Mattilan juhlapuhe saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2022

    ARVOISAT KUULIJAT
    Olemme tänään 6. 2.2022 kokoontuneet omakohtaisesti juhlistamaan
    saamelaisten kansallispäivää vuosisataan. Tällä päivällä on suuri merkitys
    metsä- ja inarinsaamelaiselle kansalle. Katsokaamme tuulessa hulmuavaa
    saamen lippua: se symbolisoi vapautta, ja arvoja, jotka kuuluvat
    yhtäläisesti kaikille saamen kansan osille. Meille metsäsaamelaisille se luo
    toivoa paremmasta, oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta. Se
    nostaa toivon oman kielen palauttamisesta jälleen eläväksi ja omaa
    identiteettiämme kuvaaviksi ilmaisuiksi. Antakoon lippu arvokkuutta
    meidän metsä- ja Anar Samin kansallisuuspäivän vietolle, tehköön se
    kunniaa niille edesmenneille saamelaisille, jotka ovat tehneet
    kulttuurimme ja kielemme eläviksi sekä siirtäneet sen muuttumattomana
    perillisilleen. Meidän tehtävänämme on antaa eheytyvä kulttuuri ja
    palautettu oma kieli omille lapsillemme ja lapsenlapsillemme tuleville
    sukupolville. Hulmutkoon lippu muistuttamassa meitä suuresta
    tehtävästämme.

    Suomessa voidaan nimetä ainakin neljä identiteetiltään yhteiseen
    saamenkansaan kuuluvaa heimoa tai ryhmää: Ensinnäkin Anar Sami,
    toiseksi metsäsaamelaiset, kolmanneksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon
    rekisteröidyt pohjoissaamelaiset, ja neljäntenä koltat.
    Ketään näistä ryhmistä ei voi nimetä yhdeksi ja ainoaksi oikeaksi kansaksi,
    vaikka veljemme ja sisaremme pohjoissaamelaiset pyrkivätkin
    ylivertaiseen saamen kansan asemaan. Ruotsalainen tutkija Roger Kvist on
    koonnut saamelaistutkimuksia väitöskirjaansa (Ren nomadismens
    Dilemma) ja toteaa, että porosaamelaiset ja metsäsaamelaiset ovat
    samaa kansaa. Samaa todistaa myös suomalainen tutkimus.
    Elsa Laula, rohkea ruotsalainen nainen ja aktivisti yhdisti saamenkansat
    yhdeksi kansaksi. ainakin melkein - valitettavasti tämä ei ole toteutunut
    Suomessa.
    Tänä päivänä 6. päivänä helmikuuta 2022 olemme nousseet ottamaan
    paikkamme suurten saamenkansojen joukossa. Olemme antaneet
    julistuksen: olemme saamelaisia, Olemme osa saamen kansaa. Olemme
    olleet sitä koko olemassaolomme ajan.
    Heti saamelaisten voimaantumisen alkumetreillä johtavan paikan ottaneet
    nykyiset pohjoissaamelaiset pyysivät muita saamenkansoja odottamaan,
    että parempi aika kaikkien saamelaisten yhdistymiselle tulisi. Saamen
    kansa on organisoitunut. Meidän aikamme ei vain ole vielä tullut.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  2. ...jatkoa:

    Nyt on se aika lunastaa lupaukset. NYT OLISI AIKA RAKENTAA EIKÄ
    HAJOITTAA. Vai onko jo liian myöhäistä?
    Metsä- ja inarinsaamelaisten olemassaoloa vastustavat voimat ovat
    yrittäneet alistaa, mitätöidä ja tehdä meidät näkymättömiksi. Pitkään
    Metsä- ja inarinsaamelaiset ovat olleet hiljaa ja vaieten sivuuttaneet
    saamelaisten sisartemme ja veljiemme väitteen, ettei meitä enää olemassa.
    Tänään se ei enää ole mahdollista.
    Äänemme on voimistunut se ei ole enää tuulen kuiskaus vihreiden
    ikikuusien katveessa tai ikuisen pyhän paikan ikihongan kupeessa. Meidän
    rumpumme kumahtelee sinisten vesien ja jäätyneiden järvien äärellä.
    Kansani NYT ON SE AIKA. Nouskaamme ja ottakaamme oma
    paikkamme SAAMELAISESSA YHTEISÖSSÄ. ME EMME tule koskaan
    luovuttamaan.
    Tämä kaunis pohjoinen maa, oma siitamme, on antanut meille sen, mitä
    olemme tarvinneet vuosi tuhanten saatossa. Näissä lapinkylissä ovat
    saamelaiset sukupolvet toinen toisensa jälkeen metsästäneet, kalastaneet,
    hoitaneet porojansa ja keränneet luonnon antimia. Olemme edelleenkin
    kiinni tässä kauniissa ja karussa maassa. Se on kotimme. Sukumme on
    vuosituhansia elänyt tällä alueella, jo paljon ennemmin kuin
    suurporonhoito on syntynyt. Meillä on esivanhemmiltamme perintönä
    saamelainen identiteetti, ja ainaisesti pysyvä oikeus tunnustaa omaa
    identiteettiämme, olemme aina olleet ja tulemme ikuisesti olemaan
    saamelaisia.
    Olemme mitä suuremmassa määrin ILO169 tarkoittamaa ja määrittelemää
    alkuperäiskansaa. Kautta vuosisatojen, jopa vuosituhansien
    olemassaolomme aikana kansamme on kokenut useiden vieraiden

    valtioiden ja hallinnon alaisuuden. Meille rauhaa rakastavalle ja
    konflikteja välttävälle kansalle se on ollut selviytymisen taistelua. Olemme
    selvinneet heidän harjoittamasta kolonisaatiosta. Se on ollut epäeettistä
    puhdistamista monin kyseenalaisin keinoin. Alistamisesta ja pakosta
    huolimatta olemme säilyttäneet oman identiteettimme. Me tiedämme, keitä
    me olemme.
    Olemme tänä päivänä entistä vahvempia. emme suostu hyväksymään
    kenenkään valtapyrkimyksiä kulttuurimme mitätöimiseksi tai
    tuhoamiseksi.
    Olemme aloittaneet kulttuurimme eheyttämisen ja kielemme elvyttämisen.
    Me, laaja saamelainen kansa yhdessä tulemme toinen toistamme tukien
    vahvistamaan asemaamme ja kulttuuriamme. Vaadimme takaisiin meille
    kuuluvan paikkamme. Me olemme yhdenvertaisia, meillä on oikeus
    harjoittaa alkuperäiskansana omaa kulttuuriamme, joka on osa saamelaista
    alkuperäiskansan kulttuuria.
    Nyt on se aika. Nyt on aika nousta ja ottaa paikkamme omiemme joukossa
    Saamelaisrekisterin ulkopuolelle jäävät metsä- ja Anar Samin
    alkuperäiskansaksi identifioituvat etniset kansanryhmät vaativat
    saamelaiskäräjälain muutosesitykseen oikeuksiensa tunnustamisen
    Suomen alkuperäisenä kansanosana.   

    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:


    SAAMELAISKÄRÄJÄLAIN UUDISTUS
    Olemme tottuneet kunnioittamaan Suomen lainsäädäntöä ja
    oikeuslaitoksemme tekemiä ratkaisuja.
    Tätä saamelaiskäräjälain muutosesitystä emme tule hyväksymään. Emme
    ikinä tule hyväksymään kansaamme sortavaa lakia. Olemme
    julistuksessamme esittäneet Suomen valtiolle vaatimuksen vahvistaa
    metsäsaamelaiselle kansallemme alkuperäiskansan statuksen.
    Olemme luottaneet, että Suomi pitää huolen kaikista kansalaisistaan.
    Luottamuksemme on koetuksella. Meille tarjotaan lakia, jossa yhdelle
    kansanosalle ollaan antamassa ylivertaista suojattua asemaa, asemaa, jossa

    se voi kävellä yli kunnallisen, alueellisen ja keskushallinnon perustuslailla
    asetetun itsehallinnon.

    Saamelaiskäräjälain muutosesitys on syrjivä laki. Meidän olemassa
    olomme on riippuvainen siitä, millaisen kannan Suomen eduskunta ottaa
    tähän syrjivään lakiuudistukseen. Toteutuessaan ehdotetun kaltaisena se
    tuhoaa lopullisesti Anar samin ja metsäsaamelaisten kulttuurin ja kielen.
    Se on meille metsäsaamelaisille olemassaolon kysymys. Veljeskansamme
    riistä metsäsaamelaisilta oikeuden omaan identiteettiin tasavertaisina
    saamelaisina. Se polkee oikeutta harjoittaa omaa kulttuuria ja kieltä
    tasavertaisesti muiden kansojen tavalla.
    Saamelaiskäräjälain dynaaminen itsehallinto ja lain yhdeksännen pykälien
    niin sanotut vallan toteuttamisen työkalut tuhoavat vakaan
    yhteiskuntamme. Ennakkosuostumus, laajennettu neuvotteluvelvoite,
    viranomaisen huolenpitovelvoite ja aseman heikentämisen kielto ovat
    vaarallisia aseita väärissä käsissä.

    Saamelaiskäräjälain muutosesityksen heikoin kohta on, että siitä puuttuu
    lain vaikutusten yhteiskunnallinen arviointi, sen merkitys Suomen
    sisäisen itsehallinnon toimivuudelle ja yhteiskuntarauhalle. Siitä puuttuu
    keskeisten ihmis- ja perusoikeuksien, KP-oikeuksien, CERDin
    kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskeva
    kansainvälisten yleissopimusten ja muiden kansainvälisten sopimusten
    mukainen vaikutusten arviointi. 

    Suomen oikeusvaltioperiaatetta, demokratiaa, perus- ja ihmisoikeuksia ja
    muita näihin liittyviä periaatteita horjutetaan saamelaiskäräjälain
    muutoksella. Tätä lain muutosesitystä arvioitaessa tulee tarkastella,
    kestääkö tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus muutoksen tuomat
    paineet. Tällä saamelaiskäräjälain muutoksella on perustavaa laatua oleva
    vaikutus vakaan yhteiskuntamme perusrakenteisiin, niihin oikeuksiin,
    joihin tämä kansakunta luottaa. Tasa-arvoisessa maassa kaikki maan

    kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Kaikki nyt yhdelle kaavaillut edut tulee
    ulottaa tasa-arvon ja syrjimättömyyden takaamiseksi kaikille.

    Mikäli saamelaiskäräjälain muutosesitystä jatketaan, vaadimme lailta tasa-
    arvoista kohtelua ja samoja oikeuksia kaikille saamelaisille, vaadimme
    alkuperäiskansan tunnustusta alkuperäisille metsä- ja Anar sapmi
    kansoille.

    Hyvät ystävät, voin tänään saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2022 kertoa
    teille iloisen uutisen; olemme aloittaneet toimet kemin saamen murteen,
    Kuolajärven saamen elvyttämisen. Toivon voivani jo seuraavana
    kansallispäivänämme toivottaa teille hyvää kansallispäivää Kuolajärven
    saamen kielellä.
    nyt on se aika
    nyt on aika nousta ja ottaa paikkamme omiemme joukossa KUIN
    MYÖS MUIDEN MAAILMAN ALKUPERÄISTEN KANSOJEN
    JOUKOSSA

    Oma saamenkansani ja hyvät kuulijat Toivotan teille JA MEILLE
    JOKAISELLE ONNISTUMISTA TYÖSSÄMME JA HYVÄÄ
    KANSALLISPÄIVÄÄ.
    Näin tänään 6.2.2022 toivottaa

    Lapinkylien parlamentti

    VastaaPoista
  4. Helsingin Sanomat on 6.2.2022 ilmestyneessä numerossa käyttänyt runsaasti tilaa saamelaisten tilanteen kuvaamiseen. Sen lisäksi pääkirjoituksessa kerrottiin, miten tiedossa olevat ongelmat aiotaan ratkaista. Näiltä osin pääkirjoituksessa oli propagandan makua.

    Pääkirjoituksessa viitattiin valmisteilla olevaan saamelaiskäräjälain valmisteluun ja ILOn sopimuksen ratifiointiin, jota Suomi ei ole tähän mennessä tehnyt. Kirjoitus ei kertonut karua tosiasiaa, millaiseen syrjintään se johtaisi alueen todellista – alkuperäisväestöä – inarinsaamelaisia ja metsäsaamelaisia kohtaan.

    Selvennykseksi on todettava, että saamelaisväestöltä ei puutu demokraattisia oikeuksia, vaan heillä on mitä monipuolisemmat vaikuttamismahdollisuudet. Ne ovat paremmat kuin monella muulla kansalaisryhmällä Suomessa ja Pohjoismaissa. Kirjoituksessa mainittiin myös, että eräs ongelma lainsäädännön muuttamisessa on ratkaista, kuka on saamelainen ja miten se määritellään. Onhan se aika erikoista, jos saamelaisuutta ei määriteltäisi. Heille vain myönnettäisiin dynaaminen itsehallinto määrittelemättä sitä, kenellä valta oikein loppujen lopuksi olisi.

    Tähän totean, ettei saamelaisten elinkeinojen harjoittaminen ei ole ratkaistavissa käsitemäärittelyillä tai sen kaltaisilla keinoilla. Sen sijaan saamelaismääritelmän laajentaminen vastaamaan alkuperäiskansan määrittelyn kansainvälisiä käytänteitä, olisi Suomen saamelaisten monien ongelmien ratkaisu. Helsingin Sanomien pitäisi olla tietoinen, ettei oikeushistoriaa ei voida eletystä muuksi muuttaa, eikä kirjoittaa uudelleen. Maaoikeuskysymys ja oikeus poronhoitoon ja muihin saamelaisten peruselinkeinoihin ei ole ratkaistavissa ratifioimalla ILOn yleissopimus 169.

    Koko ratifioinnilla tulee olla peruste. Eräs ratkaisu voisi olla sellainen, että Suomeen hyväksytään kaksi alkuperäiskansaa. Sen jälkeen selvitetään maaoikeuskysymykset alueen asutushistoriaan perustuen oikeudellisesti. Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ei voida luoda hallinnollisia järjestelmiä hallitsemaan toisten yksityistä omaisuutta. Maaoikeuskysymystä ei voida ratkaista sellaisella ILO- yleissopimuksen ratifioinnilla, jonka perusteet ovat oikeudellisesti ja historiallisesti kestämättömiä. Suomen perustuslakia ja siinä säädettyjä ihmisten perusoikeuksia on kunnioitettava. Tuomio- ja lainsäädäntövallan, tutkimustiedon ja muiden perusarvojen vastaisia ratkaisuja ei voi oikeusvaltiossa tehdä.

    Uusimmat tutkimukset vahvistavat saamelaisten ja lappalaisten oikeudenomistajien asemaa ja oikeuksia. Ne edellyttävät ja oikeuttavat vaatimaan oikeuksien todentamista. Prosessin on oltava läpinäkyvä, jossa valtion tulee olla mukana osapuolena ja taloudellisena tukijana. Se edellyttää, että valtio avaa keskustelun, hakee yhteistä olosuhdeanalyysiin perustuvaa lähtökohtaa ja toimii sen mukaisesti. Tätä on oikeus vaatia demokratiassa. Näiden tosiasioiden julkistamista olisi mielestäni mieluummin tuotava esille kuin jättää ne kertomatta.

    Vaikka arvostelun sijaa on ollut, suomalaisyhteiskunta on kuitenkin Lapissa suuressa määrin onnistunut lähimenneisyydessä rakentamaan yhteisvastuun, saamelaisten ja muiden ihmisten keskinäisen yhteistyö on rakentunut vuosisatojen kuluessa käytännön toiminnan pohjalle. Myös ihmisten turvallisuus on toteutunut viime kädessä ihmisten välisen yhteistoiminnan pohjalta.

    Valtio ei siis ole asettanut uhkia saamelaisille. Johtavat saamelaispoliitikot uskovat ILO- sopimuksen ratifioinnin turvaavan saamelaisten elämän pahaa valtiovaltaa vastaan, vaikka valtiovallan voimakkuus ei ole pitkään aikaan ollut Suomessa saamelaisten ongelma.

    Saamelaista yksilöä rajoittavat mekanismit ovat tänä päivänä yhä enemmän saamelaisen yhteisön sisäpuolella, sillä tavoin näkymättömiä, ettei löydy tahoa, jota voisi panna vastuuseen "saamelaisia sortavista asioista". Kansainvälisille organisaatioille ja YK:lle ei voi valittaa siitä, että saamelaisten omat porot syövät luonnon laitumet loppuun.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Tällä tasolla:

    https://www.hannelepokka.fi/blogi/sanna-marinin-uudenvuodenlupaus

    VastaaPoista
  6. Ylen mukaan saamelaisjohto moittii Suomen hallitusta siitä, ettei se neuvotellut käräjien kanssa säätäessään koronapandemian edellyttämiä liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia. Voiko naivimpaa profiilinnoston yritystä enää olla? Toisaalta, tuossa nähdään mihin yletön käräjien paapominen voi johtaa ja on johtamassa. Ei ehkä olisi ihme, että pääministeri tulisi pohjoiseen pyytämään alkuperäiskansalta anteeksi tehtyä virhettä. Toistaiseksi sisäministeri eikä oikeusministerikään ole reagoinut puheenjohtaja Juuson moitteisiin, mutta ehkä se vielä tapahtuu, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä saadaan lupaus, etteivät tulevat mahdolliset pandemiat saa koskea niiden takia annettavine rajoituksineen saamelaisia, tai sitten saamelaiskäräjille myönnetään taannehtivasti korvaus nyt vallinneiden rajoitusten aiheuttamista hitoista. Jotain rotia tähän syrjintään!

    VastaaPoista
  7. Jos Hesarin pääkirjoitustoimituksen löysää asioihin paneutumista tulinkin moittineeksi, ei lehti sentään muutoin rajoita tai agendoi saamelaisasiassa käytävää keskustelua - kuten valitettavasti joskus tuntuu tapahtuvan alueellisen Ylen ja tapauksittain jopa Lapin Kansan taholla.
    Ohessa saamelaiskäräjien jäsenen Kari Kyrön Helsingin sanomissa 20.2.2022 julkaistu mielipidekirjoitus:

    Uusi suunta saamelaispolitiikkaan koskemaan kaikkia saamelaisia

    Saamelaisten sisäisessä kiistassa on todettu, että saamelaisten pitää itse saada päättää siitä, kuka on saamelainen. Eikö tämä päätösoikeus kuulu kaikille saamelaisille?
    Voimassa oleva Saamelaiskäräjälaki ja sitä koskeva uudistusluonnos 11.5.2021 eivät
    takaa saamelaisten keskinäistä yhdenvertaisuutta, eikä oikeutta osallistua itseään
    koskevaan päätöksentekoon. Lain demokratiavajeesta johtuen saamelaispolitiikkaa
    voidaan harjoittaa mielivaltaisesti.
    Eikö nyt vihdoinkin ole uuden suunnan aika Suomen saamelaispolitiikassa? Eikö nyt
    viimeistään pidä antaa kaikille saamelaisille mahdollisuus osallistua itseään
    koskevaan, yhdenvertaisuuteen ja demokratiaan nojaavaan päätöksentekoon?
    Saamelainen tapaoikeus tukee koko yhteisöä ja sen yksilöitä.
    Saamelaisten yhtenäisyyden kannalta tärkeän, kaikkia saamelaisia koskevan asian
    päätösoikeus ei voi kuulua vain osalle saamelaisia, kuten on esitetty? Miksi oikeutta kuulua täysivaltaisesti saamelaisyhteisöön ei ole edes haluttu antaa yhdenvertaisesti kaikille saamelaisille, vaan sen sijaan on ryhdytty rakentamaan lisää repiviä raja-aitoja saamelaisten keskuuteen?
    Näin ei voi jatkua, koska jatkuessaan se tuhoaa saamelaiskulttuuria ja uhkaa myös
    meneillään olevan totuus ja sovintokomission työtä. Nyt on aika sanoa jäähyväiset
    säännöksille, jotka kahlitsevat ilman äänivaltaa olevat saamelaisen alempaan kastiin.
    Hallitusohjelmassa korostetaan kaikkien saamelaisten osallisuutta? Eikö yhteisöä
    koskevan oikeuden rajaaminen koskemaan vain osaa sen yksilöitä ole Suomen
    perustuslain yhdenvertaisuus säädösten vastaista, laissa kiellettyä syrjintää ja osasta saamelaisten nykyistä johtoa kumpuavaa nepotismia?
    ”Oikeusvaltioperiaate on kaikkien nykyaikaisten perustuslaillisten demokratioiden
    kulmakivi”. Eikö nyt ole aika, saamelaiskäräjiä koskevassa lainsäädännössä,
    eduskunnan toimesta, yhdessä saamelaisten kanssa saattaa tämä asia sopusointuun
    kansainväliseen oikeusnormistoon nojaavan Suomen perustuslain kanssa?

    Kari Kyrö
    Saamelaiskäräjien jäsen

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008625931.html

    VastaaPoista
  8. Saamelaiskäräjälakiesitys on pantava uuteen valmisteluun.

    Kari Kyrön kirjoitus Helsingin Sanomissa 20.2.2022 osoitti ainakin minulle, että tietyt alkuperäiskansojen perusoikeuksiin kuuluvat asiat on ensin ratkaistava ennen kuin lakiesitys tuodaan Eduskuntaan. Se tarkoittaa, että Inarin alkuperäisten saamelaisten ja lappalaisten historialliset oikeudet tulee turvata perustuslain mukaisesti saamelaiskäräjälain uudistamisessa. Niistä päättämistä ei tule siirtää saamelaiskäräjien yksinoikeudeksi, vaan niistä päättäminen tulee olla niin kuin tähänkin asti alkuperäisten omistajien asiana. Nykyisiä alkuperäisväestön kalastus-, metsästys- tai muita oikeuksia ei voida vähentää eikä loukata. Tämä suoja kattaa myös päätösvallan siirtämisen miltään osin muualle.
    Suunniteltu hanke vaatii myös, että valtio esittää jokaisen alueen osalta saantonsa. Mikään rekisteriin merkintä ei perusta mitään oikeutta omistukseen. Valtion oikeudet tulevat joka tapauksessa esille alkuperäissopimuksen ratifiointia harkittaessa tämän yleissopimuksen edellyttämällä tavalla.
    Tilanne Suomessa on ristiriitainen, sillä yksi peruste alkuperäiskansamääritykselle on se, että kansa on asuttanut aluetta pitkään, kuten Inarinsaamelaiset ovat tehneet. Sen sijaan nykyisen rekisteröityjen saamelaisten asuttaminen Suomessa ei täytä em. vaatimusta kuin pienen, alkuperäisesti alueella asuvan vähemmistön kohdalla. Asian ratkaisee yksin itseidentifikaatio kansainvälisen oikeuden mukaan eikä mikään muu, edes kansallinen laki voi määrittää asiaa toisin. Kaikilla Inarinsaamelaisilla on osoittaa asiakirjatodistukset polveutumisestaan
    Inarin alkuperäisväestöstä ja he voivat todistaa katkeamattomana jatkuneet saamelaiselinkeinonsa, jotka nyt ovat vaarassa. Nykyisellään tilanne on kestämättömällä pohjalla, sillä Inarin saamelaisilla on vaikeuksia tulla kuulluksi.
    Nyt suunniteltu lainsäädäntöhanke täyttää toteutuessaan kansanryhmää vastaan kohdistetun kiihottamisen tunnusmerkistön sellaisena kuin asia on nyt kansainvälisissä sopimuksissa määritelty ja todettu rikoslaissa. Kyse on etnistä alkuperää koskeva, tuomittava lainsäädäntöhanke.
    Suomessa selvitettävänä olleet maanomistusoikeudet ja - käyttöoikeudet ovat ristiriidassa inarinsaamelaisten historian kanssa. Inarinsaamelaisilla on asiakirjoin osoitettavissa omistusoikeuksia entisten lapinkyliensä maihin ja vesiin, eikä näitä oikeuksia ole kumottu tai voitu edes perustuslain voimaanpanolain (HML) mukaan kumota. Nyt näitä oikeuksia ollaan siirtämässä ahtaan saamelaismääritelmän nojalla toiselle kansanryhmälle, joka ei ole yhtäjaksoisesti asunut läheskään niin kauan alueella kuin Inarin lappalaiset ja alueen alkuperäiset saamelaiset.
    Saamelaisia koskevia päätöksiä pyritään tekemään mielikuvassa, että ennen alueella asuneet inarinsaamelaiset (1700-luku ja sitä ennen) ovat nykyisten suomalaisten uudisasukkaitten jälkeläisiä ja siten eivät olisi alkuperäiskansaa.
    Eli todellinen alkuperäiskansa mielletään suomalaisiksi ja alkuperäiskansaksi mielletään Suomeen 1800-luvun loppupuolella Norjasta ja Ruotsista muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset. Tällainen on suuri yhteiskuntapetos tai sen yritys sekä tieteellisen asutus- ja oikeushistorian suoranaista vääristämistä. Käsitettä hämärtää vielä "perinteisesti asuttamat maat" eli kaikki ne alueet, joihin on historiallisesti paikannettavissa Inarin lappalaisten nauttimat alueet ja heidän lapinkyläoikeutensa, jotka ilmenevät 1300-luvulta lähtien perustettujen ns. vanhojen tilojen perustamisasiakirjoissa.

    Jouni Kitti

    jatkuu liitteellä...

    VastaaPoista
  9. ...jatkoa:

    LIITE:

    Inarin Lapinkylän vanhat sukualueet

    Elämän vakiintuminen Inarin lapinkylän alueella

    Inarin vanhin asutus muodostui kaikesta päätellen metsälappalaisista, joiden Tegengren katsoo olleen suuressa määrin vakinaisen asutuksen kannalla. Tätä edustivat heidän talvikylänsä, jotka sijaitsivat yleensä pitkät ajat samassa paikassa. Virrankoski sanoo niiden olleen todellisia puu- ja turvekotien kyliä, joissa lapinkylän väki oli koolla koko talven. Metsälappalaisia oli 1600-luvulla Suomen Lapissa yhdeksän kyläkuntaa, joista laajin oli Inari. Kullakin kylällä oli oma talvikylänsä. Inarin talvikylä luultavasti sijaitsi Pielpajärven tienoilla. Olaf Tresk kertoo, että kylä aiottiin siirtää polttopuun ja poron jäkälän ehtymisen vuoksi jonnekin nykyisen Inarin kirkonkylän tienoille, mutta hanketta ei toteutettu, koskapa Inarin kirkko rakennettiin vähän myöhemmin Pielpajärvelle.

    Luultavasti Inarin Lapinkylä jätettiin muiden lapinkylien tapaan kesäksi asumattomaksi ja lappalaiset hajaantuivat kalavesilleen perhekunnittain tai pieninä ryhminä. Inarissa vanhoista asuinpaikkojen merkeistä päätellen Inarijärvellä ja muiden suurimpien järvien rannoilla saattoi kesäisin asua enemmänkin ihmisiä. Kalastuspaikalle talvikylästä lähdettiin yleensä koko perhekunnan voimalla ja asetuttiin asumaan pitemmäksikin aikaa. Joten inarilaisilla oli sulanveden aikaan ainakin kaksi eri asuinpaikkaa.

    Inarin metsälappalaisten elinkeinot eivät edellyttäneet kiertolaiselämää, vaan elämä oli sidottu määrättyihin asuinpaikkoihin. Poroja heillä oli vähän, joten niitä ei tarvinnut paimentaa laajoilla alueilla kulkien. Kalastusta toiseen harjoitettiin samoilla alueilla vuodesta toiseen. Villipeuran metsästäjä joutui tietysti liikkumaan, mutta pitkälle kehitetty pyyntikulttuuri vaati vakinaisen asuinpaikan. Inarin lappalaisten tärkein riistaeläin oli peura, joka noudatti säännöllisillä vuotuisilla joukkovaelluksillaan aina samoja reittejä. Lisäksi myöhemmin peuran suurpyynnissä käytetyt menetelmät edellyttivät yhteistoimintaa, joten ainakin muutaman perheen oli jo tämänkin vuoksi asuttava lähekkäin peurojen pyyntikauden kuluessa. Toisaalta Inarissa eivät aina parhaat kalastus- ja peuranpyyntipaikat käyneet yksiin, joten vuoden mittaan täytyi asua kahdessa eri paikassa.

    Inarin lappalaiset näyttävät eläneen hajallaan keväästä syksyyn kalastuksen takia, jota he harjoittivat kaukana toisistaan olevissa järvissä. ja talvisaikaan peurojen ja muiden eläinten metsästyksen takia. Kaikki käytettävissä oleva tieto Inarin lappalaisten entisestä elämästä tukee tätä käsitystä. Toisaalta oli myös niin, että työkykyiset miehet joutuivat liikkumaan paljon ja laajalti pyyntiretkillään. Käytettävissä olevat lähteet eivät anna mitään selkeää käsitystä paljonko Inarissa oli 1600-luvulla lappalaisia.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  10. ...jatkoa:

    Kuten Itkonen osoittaa on Inarin vanhojen sukujen entisistä asuinpaikoista jonkin verran tietoja tuomiokirjoissa, mutta perimätietojen ja tilan perustamiskirjojen mukaan Aikio-suku asui vanhastaan Pohjois-Inarissa, olinpaikkanaan Väylä, Iijärvi, Mihkaljärvi, Syysjärvi, Paksumaa ja Muddusjärvi; myöhemmin mainitaan Könkäänjärvi lähellä Ivalojoen suuta.

    Kuuvan nautintamaita olivat 1700-luvulla Alajärven-Uusoppijoen seudut Inalojoen suupuolella sekä myöhemmin Naamajärvi Suolisvuonon suulla, Terstojokisuun seutu Muddusjärvellä, Peltojärvi y.m. tunturijärvet.

    Mattus-suku eleli Länsi-Inarissa Solojärvellä, Paadarjärven Lusmaniemessä ja Junnaksessa, Tirrossa, Keptujoella, Niliniemessä, myöhemmin pohjoisessakin, syysjärvellä ja Jullamojärvellä.

    Morottaja-suku kansoitti Inarijärven lounais- ja eteläpuolta, Koppeloa, Veskonientä, hieta-, Aku-, Ukon- ja Hammasjärveä; myöhempiä asuinpaikkoja olivat Juutua, Ronkajärvi ja Niliniemmi sekä kaakossa Kutu- ja Vuoskujärvi. Mujon pieni suku 1700-luvulla Etelä-Inarissa, nyt Paksumaassa ja Säytsjärvellä pohjoisessa,

    Musta eli ennen Etelä-Inarissa Väli-Mustolassa ja Paksuvuonossa, sittemmin myös Riutulassa ja Paadarjärvellä.

    Paadar-suku aluksi lännessä Paadarjärven Lusmaniemssä ja Koaskimjärvellä myöhemmin Aksujärvellä pohjoisessa sekä Sarmijärvellä, Tullujärvellä ja Tiaisniemessä Paatsjoen puolessa.

    Palton-suvun asuinmaita on Inarijärven pohjoisranta: Partakko, Nitsijärvi, nykyään Lemmenjokikin.

    Saijets-suku pysytteli pitäjän länsiosissa Juutuan Säisaaressa, -Nukkkumajoella, Nuottamojärvellä, myöhemmin myös Mahlattinuorassa ja Muddusjärven Leutolahdella, nykyään lisäksi Inarijoen Iivana-järvellä sekä Paatsjoen tienoilla Nellimössä.

    Sarre-suvun nautintamaihin kuuluivat Länsi-Inarissa Juutuanjoen niska, Menesjoen suu Paadarilla, kortsamijärvi, Verkkojärvi, tuonnoin Juutuakin sekä myöhemmin pitäjän itäsiassa Majavajärvi, Ulkuniemi ja Sulkusjärvi.

    Vallen-suku näyttää olleen alkuaan itäinarilainen, mutta se on hajautunut aikojen kuluessa muita enemmän. 1700-luvulla Valleja tavattiin Iijärvellä koillisessa ja Paatsjoella, V:n 1800 paikkeilla Väylässä sekä äskeisen tai nykyisen polven muistannan mukaan Sulkusjärvellä, Surnuvuonon Kapperijoella, Kessivuonossa, Tullujärvellä, Sikastoniemessä, edelleen Kaamasnuorassa, Könkäänjärvellä, Juutuan lähellä Sarviniemessä, Muddusjärvellä Pahtalassa, Inarijoella ja nykyään Syysjärvelläkin.

    Pitäjästä jo ammoin hävinnyt Sauva-suku näyttää asuneen Inarin pohjoisimmassa osassa... Näin siis kertoo Itkonen Inarin vanhojen lappalaissukujen asuinalueista.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  11. ...jatkoa:

    Näille alueille perustivat em. sukuihin kuuluvat ihmiset 1800-luvun aikan uudistaloja oikeuksiensa suojaksi. Tästä Wirilander toteaa mm.: "Lähinnä käräjäpöytäkirjoihin perustuvaa näyttöä on siitä, että kylissä asuvilla perheillä on sekä yksin että yhdessä muiden kanssa ollut kylän rajojen sisäpuolella kalavesiä ja kalastuspaikkoja, riistanpyyntipaikkoja ja laidunalueita asumuksen pihapiiriksi katsottavien alueiden lisäksi ja että ne on otettu huomioon kylälle pantua Lapin veroa sen osakkaiden (perheiden päämiesten) kesken jaettaessa (ns. veromaat, skatteland).

    Mitään riidatonta näyttöä ei sen sijaan ole siitä, että lapinkylät olisivat omistaneet alueensa. Käräjäpöytäkirjoista ilmenevissä jutuissa, joissa on vaadittu toisen kylän miehille tai uudisasukkaille rangaistusta ja korvauksia tunkeutumisesta kylän alueelle, tilanne on tavallisesti ollut se, että rajan ylityksen lisäksi tunkeutuja on tehnyt muutakin, kuten asettanut pyydyksiään loukatun kylän osakkaan tai osakkaiden pyyntipaikoille, kalastellut heidän kalavesissään, asettunut asumaan heidän veromaalleen tms.

    Se seikka, että rajoja on kylän nimismiehen ja muiden kylän miesten toimesta valvottu, ei yksiselitteisesti viittaa omistusoikeuteen, sillä se voi viitata myös esimerkiksi hallintovallan käyttöön. Inarin käräjillä 28.-2.1782 (1.3.1782) esillä olleessa jutussa, joka on selostettu edellä, kihlakunnanoikeus on perustellut päätöstään, todettuaan sitä ennen Inarin Lapin maan (kylän) koon (35-40 penikulmaa pitkä ja 20-25 penikulmaa leveä), muun ohella sillä, että lappalaisrahvaalla on oikeus pyydystää avoimella maalla, joka tässä tuomiokunnassa on jakamatta, villipeuroja millä paikalla hyvänsä niitä tavataan..."Edellä selostetusta käräjäpöytäkirja-aineistosta päätellen Inarin metsästäjä- ja kalastajalappalaisilla on ollut veromaihinsa oikeus, joka rinnastuu nykyisen käsityksen mukaiseen omistajanhallintaan."
    Vastaavia asiakirjanäyttöjä ei löydy vuoden 1852 entisen Inarin lapinkylän alueelle Norjasta muuttaneilla porosaamelaisilla. Tällä hetkellä on riittävästi virallisia asiakirjoja, joiden nojalla pohjoisten kuntien isojako voitaisiin milloin tahansa saattaa päätökseen.

    VastaaPoista