maanantai 24. tammikuuta 2022

Eikö mikään riitä?

Alla Jouni Kitin näkemys saamelaisena siitä, mikä on saamelaisten ja saamelaisuuden asema nyky-Suomessa, joka saamelaiskäräjien, joidenkin aktivistien ja jopa tutkijan viittaa kantavien mielestä on kohdellut ja kohtelee saamelaisia niin kovin huonosti.

”Olemme saaneet tämän tuosta kuulla Saamelaiskäräjien poliittisen johdon esittäminä syytöksiä siitä, miten huonosti valtio kohtelee saamelaisväestöä. Saamelaisten kohtelusta on jopa lähetetty YK:n ihmisoikeuksia valvoville elimille kanteluja, jotka ovat johtaneet huomautuksiin Suomelle. Mutta onko tällaisiin syytöksiin asiallisia perusteita? Jos on niin mitkä ne ovat? Keskustelu saamelaisten aseman parantamisesta ei ole asiallista, ellei siinä tunnusteta valtion – sen lakien, säännösten, ohjelmien ja avustusten – merkitystä yhteisen hyvän edistäjänä sekä kansalaistoiminnan tärkeyttä oikeudenmukaisen hallinnon ja ihmisoikeuksien takaajana.

Valtio on alueellisesti tasapuolisen talouspolitiikan avulla luonut tukemiensa yritysten kautta uusia työpaikkoja, tasannut tuloeroja, edistänyt taloudellista rakennemuutosta, edistänyt vapaata ja reilua kauppaa sekä jouduttanut uuden tekniikan kehitystä. Sellainen on koitunut myös saamelaisten hyödyksi. Valtion sosiaaliavustukset (lapsilisät, eläkkeet ja työttömyystuki) merkitsevät, että ennen monet köyhissä oloissa eläneistä saamelaisista ovat nousseet köyhyysrajan yläpuolelle.

Valtio on tukennut myös kolttasaamelaisten, saamelaisten ja muiden poromiesten, metsästäjien ja kalastajien maansaantia ja asunto-olojen parantamista sekä elinkeinojen rakenteen parantamista omalla lainsäädännöllään, johon on liittynyt merkittävä taloudellinen tuki ja pitkäaikaiset halpakorkoiset lainat.

Valtio tukee poronhoitoa korvaamalla petovahingot ja maksamalla eläinkohtaista tukea poromiehille. Valtion varoin on rakennettu uudenaikaisia poroteurastamoja, valtio vastaa Inarijärven velvoitehoidosta ja on velvoitettu myös korvaamaan kalastajille Inarijärven vedenpinnan säännöstelystä aiheutuneita kalavahinkoja, valtio on rakentanut kattavan tieverkon, jota se hoitaa.

Valtio on tukenut saamelaisten maanomistusoloja 20:lla eri lailla, jotka on eri aikoina säädetty (näistä lisää verkosta, osoitteesta jounikitti.fi).

Valtio on rakentanut tietoliikenneyhteydet, joiden toiminnasta se vastaa.

Valtio tukee saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa vuosittain noin 8 miljoonalla eurolla ja erikseen vielä saamelaiskulttuuria noin 200 000 euron määrärahalla. Valtion tukemana saamelaiset ovat saaneet Inariin oman kulttuurikeskuksen, jonka tarkoituksena on luoda saamelaisille paremmat edellytykset omaehtoisesti ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan, kieltään ja yhteiskuntaelämäänsä, hoitaa ja kehittää kielellistä ja kulttuurista itsehallintoaan sekä tukea saamelaisten yleisten elinolojen kehitystä.

Saamelaiskulttuurikeskukseen tehdyt tilat siis liittyvät juuri saamelaiskulttuuriin ylläpitämiseksi tarpeelliselle toiminnalle, saamelaiskäräjien hallinnolliselle toiminnalle sekä saamelaiselle opetus- ja tutkimustoiminnalle.

Valtion tuki saamelaisten aikuiskoulutukseen on sekin merkittävää luokkaa. Inarissa on valtion rahoittamana rakennettu hieno ja ajanmukainen koulutuskeskus. Saamelaisalueen koulutuskeskus (SAKK) - Sámi oahpahusguovddáš (SOG) on valtion ylläpitämä oppilaitos. Oppilaitoksen kotipaikka on Inarissa, mutta oppilaitoksella on myös toimipaikat Ivalossa, Kaamasen Toivoniemessä ja Enontekiön Hetassa. Oppilaitos on perustettu oman lain pohjalta (L545/93 ja A649/93). Oppilaitoksen tehtävänä on vastata saamelaisalueen koulutustarpeita sekä edistää saamen kieltä ja kulttuuria. Viralliset opetuskielet ovat saame ja suomi, mutta myös muut kielet ovat mahdollisia.

Koulutuskeskuksen toiminta alkoi jo vuonna 1978, jolloin perustettiin Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus. Vuonna 1993 se ja Ivalon koti- ja laitostalouden oppilaitos sekä Inarin opisto yhdistettiin samaksi opetushallituksen alaiseksi oppilaitokseksi. Sillä on johtokunta, jonka jäsenistä puolet on saamelaiskäräjien nimeämiä jäseniä, lisäksi kaksi alueen kuntien nimeämää ja kolme koulutuskeskuksesta.

Valtion tukee myös saamelaisten omaa tutkimusta tukemalla Oulun yliopiston ylläpitämää Giellagas-instituuttia. Lisäksi Lapin yliopiston hallitus on hiljattain päättänyt saamentutkimukseen suunnatun rahoituksen kohdentamisesta siten, että Lapin yliopistoon on perustettu saamentutkimuksen apulaisprofessuuri ja kaksi kahden vuoden mittaista tutkijan tehtävää väitelleille tohtoreille sekä yksi tutkijan koulutuspaikka neljäksi vuodeksi ja yksi tutkijan koulutuspaikka yhdeksi vuodeksi. Lisäksi perustetaan yksi osa-aikainen professuuri 3–4 vuodeksi.

Saamelaiset samalla lailla kuin muutkin ovat riippuvaisia valtiosta, koska se suurelta osin maksaa myös perus- ja korkeakouluopinnot. Valtiota tarvitaan hoitamaan kansallis- ja luonnonpuistoja ja suojelemaan korvaamattomia luonnonvaroja, pitämään yllä poliitikoista riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja tutkimuslaitosverkostoa, huolehtimaan teistä ja niiden kunnosta ja tietoliikenneyhteyksistä. Sen lisäksi valtiota tarvitaan turvaamaan saamelaisten asema alkuperäisväestönä, turvaamaan naisten ja vammaisten oikeudet.

Suurin osa saamelaisten käyttämistä uusista lääkkeistä on kehitetty julkisin varoin kansallisissa laboratorioissa ja yliopistoissa. Ilman valtion panosta työpaikkoja olisi vähemmän, joten valtion toiminta on edistänyt myös työllisyyttä.

Valtiota tarvitaan pitämään huolta kansallisesta turvallisuudesta; suojelemaan meitä viholliselta ja sisäiseltä väkivallalta. Kaiken kaikkiaan luomaan sellainen maailma, jossa on enemmän ystäviä ja vähemmän vihollisia. 

Ja vielä: kunnat ja saamelaiskäräjät vastaavat valtion tukemina lasten päivähoidosta ja kielipesätoiminnasta. 

Edellä oleva kooste osoittaa, että valtiolla on merkitystä, jota ei kannata väheksyä. Silloinkin kun se toimii hyvin, kansalaistoiminnan avulla on kova työ valtion ja kuntien tukiverkkojen paikkaamisessa. Edellä oleva yhteenveto osoittaa myös, miten hyvinvointia ja turvallisuutta jaetaan valtion toimesta myös saamelaisille mahdollisimman tasapuolisesti. Tavalliset saamelaiset eivät asetakaan tätä millään lailla kyseenalaiseksi. Varsin suuri osa saamelaisista saa tänä päivänä toimeentulonsa yhteiskunnalta, joko erilaisten palkkojen, tukien, sosiaaliavustusten tai erilaisten eläkkeiden muodossa. Julkisen sektorin osuus saamelaisten tukemisessa on poikkeuksellisen korkea.

Valtionhallinnon laatu sen kyky huolehtia peruspalveluista, sen laillisuus, sen reagointi saamelaisten toiveisiin ja valituksiin, lakien kunnioittaminen sekä avoimuus kasvulle ja muutoksille vaikuttaa ratkaisevasti siihen missä määrin saamelaiset ja muut alueen asukkaat pystyvät parantamaan elämäänsä.  Sellainen antaa suuria mahdollisuuksia myös saamelaisille toteuttaa omia tavoitteitaan valtion tuella entistä paremmin. Sen vuoksi se mitä kunnat ja kansalaisjärjestöt saamelaiskäräjien lisäksi tekevät on äärimmäisen tärkeätä. 

Valtion monipuolinen tuki olemassa olevien verkostojen ylläpitämiselle edistää viime kädessä myös saamelaisten elämää ja turvaa alueen vakautta. Vaikka arvostelun sijaa on ollut, suomalaisyhteiskunta on kuitenkin Lapissa suuressa määrin onnistunut lähimenneisyydessä rakentamaan yhteisvastuun, saamelaisten ja lappalaisten ihmisten keskinäisen yhteistyön ja toiminnan pohjalle. Myös ihmisten turvallisuus on toteutunut viime kädessä ihmisten välisen yhteistoiminnan pohjalta. Valtio ei siis ole asettanut uhkia saamelaisille. Saamelaisten vaateet maiden hallinnasta ovat kuitenkin alkaneet rapauttaa tätä valtion luomaa turvallisuutta ylläpitävää järjestelmää.

Kun puhutaan paljon saamelaisten syrjimisestä, jätetään kertomatta se, että Suomen valtio ja kunnat ovat investoineet miljoonia euroja saamelaisten kotiseutualueen talouden kehittämiseen, infrastruktuuriin, koulutus- ja terveyspalveluihin. Keskivertosaamelainen ei ole nauttinut koskaan aiemmin yhtä korkeasta elintasosta kuin nykyään.

USA:ssa, tässä sinänsä kunnioitettavan alkuperäiskansaliikkeen luvatussa kotimaassa, josta saamelaiskäräjät ovat hakeneet aatteelliset esikuvansa, intiaani- ja muut alkuperäiskansat muodostavat autonomisia kansakuntia ja heimoja (nations and tribes), joille USA:n hallitus on aikanaan kovalla kädellä osoittanut reservaatit. Näillä heimokansakunnilta puuttuu täyden itsenäisyyden tunnusmerkkeihin kuuluva oikeus omaan ulkopolitiikkaan ja sotalaitokseen, mutta muuten ne ovat muodollisesti suvereeneja eli täysivaltaisia. Niillä on muun muassa oma sisäinen lainsäädäntövalta, oikeudenkäyttövalta ja omat poliisit – poliisiasioissa tosin tukeudutaan sopimuspohjaisesti usein osa- tai liittovaltion viranomaisiin.

Koska kyseessä on mainituilla rajoituksilla vapaat kansakunnat, USA:n hallituksen ja näiden kansakuntien väliset suhteet on määritelty rauhansopimuksin. Näissä sopimuksissa heimot luovuttivat suurimman osan maastaan ja niiden rikkauksista mutta pidättivät itselleen niihin liittyviä tiettyjä oikeuksia. USA:n hallitus sitoutui suojelemaan kansakuntia ja toimittamaan näille muun muassa lääkintähuoltoa ja koulutusta. Viimeksi mainittu tiesi vielä 1900-luvun alussa lasten vieraannuttamista omasta kulttuuristaan sisäoppilaitosjärjestelmän avulla. Kansakuntien asioita hoitaa nykyään intiaaniasioidentoimisto, Bureau of Indian Affairs (BIA), joka kuvaavasti oli alun perin osa sotaministeriötä. Vuodesta 1849 virasto toimii sisäasiainministeriön alaisena.

Tuntuisiko pesäero Suomen valtiosta edelleen houkuttelevalta?

Jouni Kitti

4 kommenttia:

  1. Kun Jouni tuossa mainitsee USA:n alkuperäiskansa menettelyistä ja sisäoppilaitoksista sekä mallin tuomisesta Suomeenkin, onkohan Suomen mediassa ollut tuosta Kanadan tapauksesta nyt mitään. Oliko se aiempi uutinen sitä kuuluisaa wokea liittyen näihin totuuskomissioihin?

    https://thefederalist.com/2022/01/19/not-one-corpse-has-been-found-in-the-mass-grave-of-indigenous-children-in-canada/

    VastaaPoista
  2. Todellakaan mikään ei riitä. Mistä muuten löytyy se Suomea pakottava sopimus, laki ja niiden tulkinta, että alkuperäiskansan "tosiasiallinen yhdenvertaisuus" maan valtaväestön kanssa tarkoittaa samojen oikeuksien ja etujen lisäksi vielä extraa päälle? Ja missä meneekään noiden yhdenvertaisten oikeuksien ylitse menevien erityisten oikeuksien määrän katto?

    VastaaPoista
  3. Näin saamelaiskansallispäivän kynnyksellä 6.2.2022 on syytä palata saamelaiskäräjälainen muuttamista koskevaan esitykseen. Otsikko voisi olla ”Tyyntä myrskyn edellä”

    Sen jälkeen kun esitys saamelaiskäräjälain muuttamisesta julkistettiin, alkoi ennen näkemätön julkinen keskustelu, erityisesti käräjälain muutoksen tarpeellisuudesta, sen toimivallasta, heikentämiskiellosta, tehtävistä ja käräjien valtuuksien laajentamisesta kaiken kattavaksi. Erikoista on, että kukaan työryhmän jäsenistä ei ole kommentoinut julkisesti esitettyjä väitteitä esimerkiksi inarinsaamelaisten syrjinnästä. Näyttää siltä, ettei monikaan heistä ole ymmärtänyt lakiesityksen soveltamiseen liittyviä ongelmia. Ne ei sillä katoa, että vaietaan, koska sellainen nostaa välittömästi kysymyksen miksi?

    Kokonaisuuden kannalta olisi ollut syytä aloittaa lakiesityksen muutoksen valmistelu laatimalla tilanne ja olosuhdeselvitys saamelaisten tämänhetkisestä tilanteesta. Nyt sen tehtävän ovat joutuneet ottamaan ne saamelaiset, joiden oikeuksia lakiesitys tulisi eniten vähentämään. Tämä puute huomioon ottaen lakiesitystä on arvioitava kaikkien saamelaisten kannalta, eikä pelkästään poro- ja kolttasaamelaisten koalition kannalta niin kuin nyt on käynyt. On siis syytä avata lakiesitystä ja yksilöitävä ne ongelmat, jotka liittyvät esitysten toimeenpanoon. Tästä syystä kritiikki saamelaiskäräjiä kohtaan on vahvistunut. Syytökset siitä, ettei vaikutusten kaikkia puolia kerrota ovat oireita tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Sellaiseen mediapopulismiin yritetään meidät tavalliset saamelaiset totuttaa.

    Pohjoissaamelaiset poliitikot ovat jatkuvasti levittäneet sellaista julkista viestiä, että inarinsaamelaisten kannattaisi siirtyä pohjoissaamelaisten puolelle, koska se helpottaisi saamelaiskäräjien aikeita päästä päättämään kaikkien saamelaisten maaoikeuksista, estämällä joiltain saamelaisstatuksen saaminen. Tällä politiikalla on aikaan saatu heimoristiriita, jolle ei ole loppua näkösälle. Ikävää tässä on se, että tällainen syrjiminen tapahtuu oikeusministeriön tukemana. Taustalla vaikuttaa Suur-Saami ajattelu, josta kukaan pohjois- ja kolttasaamelainen ei ole sanoutunut irti.

    Kiista on avannut minulle silmiäni ja katsella uudella tavalla sukuni historiaa. Nyt kun mietin sukuni vaiheita ja mietin, kuinka olen naureskellut inarinsaamelaisten kertomuksille porosaamelaisten tunkeutumisesta inarinsaamelaisten perinteisille laidunalueille, huomaan ymmärtäväni inarinsaamelaisten ahdinkoa paremmin. Tässä tilanteessa oman sukuni historian ymmärtäminen alkoi saada uuden merkityksen, kunnioitukseni inarinsaamelaisia kohtaan lisääntyi. Itse asiassa on anteeksipyynnön paikka.

    Saamelaiskäräjien omalaatuiset historian tulkinnat ovat erottamaton osa sen informaatiosodankäyntiin kuuluvaa strategiaa. Se näkyy käräjien nimissä annetuissa lausunnoissa, joissa käräjät tulkitsee saamelaista kansallista ja poliittista identiteettiä tavalla, jota minun mahdotonta hyväksyä. Saamelaiskäräjien eliitti on ollut mestari luomaan myyttejä: ”Olemme Suomen ainoa alkuperäiskansa ja olemme kestävän talouden mestareita.” Kumpikaan näistä väitteistä ei pidä paikkaansa siksi, että maininta saamelaisista Suomen ainoana alkuperäiskansana on tehty pelkästään kielen perusteella, ei polveutumisen perusteella, nämä määritelmät eivät ratkaise maanomistuksen kestävän talouden sisältöä miltään osin. Ennen kuin jatketaan säädösten valmistelua, on valtiovallan tehtävänä laatia selvitys maaoikeuksien sisällöstä niin pian kuin välttämätöntä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  4. ...jatkoa:

    Kysymys kuuluukin pitäisikö saamelaisten jättäytyä yksin, eristäytyä muusta yhteiskunnasta. Tämä vanha myytti kalvaa meitä edelleen ja pidämme sitä itse elossa tällaisilla epämääreisillä työryhmien kokoonpanoilla. Vain uusi lakiesitys rikkoisi tämän kerronnan katkaisten siivet saamelaisten sortamiselta. Viimeisimmän lakiesityksen valmistelu antoi saamelaiskäräjille tilaisuuden ryhtyä objektista subjektiksi ja kyse oli saamelaiskäräjien omasta tahdosta, joka on ensimmäisen kerran virallisesti otettu tarkasteluun. Työryhmän esitysten glorifioinnista päätellen oikeaan toimijuuteen nouseminen on siis ollut saamelaisten kannalta keskeistä. Se myös selittää pitkälti miksi työryhmän saamelaiskäräjiä edustavat ihmiset ovat omaksuneet piiloutumisen roolin.

    Sodassa piiloutuminen on yhtä kuin pakeneminen, jätetään pesä muiden selvitettäväksi. Siitähän on koko ajan kysymys, kun tarkastellaan lakiesitystä koskevia muutoksia: niitä ei eikä niiden vaikuttavuutta ole yksilön eikä yhteiskunnan kannalta tarkasteltu, vaikka kysymys on vanhojen valtasuhteiden korvaamisesta uusilla ja ennen kaikkea käräjiä suosivilla muutoksilla, joita voidaan pitää vallankumouksellisina. Muista ihmisisistä ei ole niin väliä.

    Yhteenvetona esitetystä saamelaiskäräjälaista voi todeta – viitaten mm. Merja Mattilan ja Lea Sopasen Yhtenäisen saamenkansan puolesta -ryhmän lausuntoon – että käytännössä, siis säädettynä, laki muuttaisi Suomen valtarakenteita pysyvästi. Saamelaiskäräjälaki sujautettaisiin perustuslain 121 § 4 momentin ensimmäisen lauseen alle: ”Kuntia laajemmasta itsehallinnosta on säädettävä lailla”. Saamelaiskäräjälaki olisi sumea ja sisältäisi periaatteita tehden saamelaiskäräjien vallasta dynaamista, jolloin sillä luotaisiin uusia sääntöjä tapauskohtaisesti. Käytössä olisivat tehokkaat työkalut; viranomaiset valtionhallintoa myöten olisi valjastettu käytännössä aina pitämään huolta saamelaisten eduista ja lakiin sisältyvä heikentämiskielto takaisi saavutetun aseman pysyvyyden.
    Edelleen laajennettu neuvotteluvelvollisuus antaisi saamelaiskäräjille oikeuden neuvotella sitä tyydyttävän ratkaisun saamiseksi niin kauan kuin näköpiirissä olisi vähänkin sille myönteinen ratkaisu. Lisäksi esitetty ennakkoratkaisumenettely, käytännössä veto-oikeus, kaataisi haluttaessa esillä olevan hankkeen.
    Jatkossa saamelaisten kotiseutualueella toimisi kaksi itsehallintoviranomaista, saamelaiskäräjät ja kunnat.


    Jouni Kitti

    VastaaPoista