torstai 28. lokakuuta 2021

Suomiko oikeusvaltio – vai sen heikoimpia sortava irvikuva?

Olipahan outo yhteensattuma – vai oliko ollenkaan yhteensattuma – että pääministeri Sanna Marin (sd.) piti tänään torstaina 28.10.2021 saamelaisten sovintokomission nimittämistä koskevan tiedotustilaisuuden, kun samaan aikaan Helsingissä kierteli jo toista päivää Suomen alueen alkuperäisimpiä saamelaisia olevien inarinsaamelaisten delegaatio kertomassa maan päättäjille heihin kohdistuvasta saamelaisyhteisön sisäisestä syrjinnästä. Ja samalla vaatien tuota syrjintää toteutuessaan vain vahvistavan ja valtiollistavan saamelaiskäräjälain muutosehdotuksen hylkäämisestä.

Eli puhuivatko valtaväestön saamelaisiin kohdistamasta ja yhä jatkuvasta syrjinnästä kertonut pääministeri ja inarinsaamelaiset samasta asiasta? No eivät, vaikka tuossa valtion ja etenkin sen kirkon aikanaan harjoittamasta inarin- ja metsäsaamelaisten kielestään pakottamisesta he olisivat voineet yhtä lailla puhua. Mutta tapasiko pääministeri edes näitä syrjittyjä inarinsaamelaisia, joukossa saamelaiskäräjien suvereeneja, mutta syrjäytettyjä ääniharavia? No ei, vaan torstain tiedotusnäytelmän saamelaisnäyttelijöiksi oli pyydetty saamelaiskäräjien pohjoissaamelainen puheenjohtaja sekä kolttien luottamusmies. Siis saamelaiskäräjillä inarinsaamelaiset yhdessä syrjäyttäneiden ryhmien edustajat.

"Komission työskentely tulee varmasti nostamaan esille kipeitä kohtia", Marin sanoi tiedotustilaisuudessaan. Hän korosti, että psykososiaalista tukea on saatavilla prosessin aikana. "Vain ymmärtämällä, mitä saamelaiset ovat kokeneet, voimme löytää ratkaisuja tulevaisuuteen", hän jatkoi.

Marinin mukaan komission tavoitteena on tunnistaa nykyistä ja historiallista syrjintää ja oppia siitä. Tuli vain mieleen miten lujassa tuo oppiminen on Suomen valtiolle vuosikymmenten ajan ollut. Sillä ei ole ollut oikeusvaltion objektiivista otetta edes toteuttaa niin moneen kertaan vaadittua saamelaisten olosuhdeselvitystä, koskapa sitä ovat vastustaneet juuri saamelaiskäräjillä valtaa pitävät ja heihin enemmän tai vähemmän liittoutuneet virkamiehet ja esimerkiksi harjoitettuun saamelaispolitiikkaan taloudellisen toimeentulonsa ja yhteiskunnallisen opillisen asemansa sitoneet tutkijat. Poliitikot ovat paljolti olleet tämän virran pyöreäpäisiä ajopuita, rumemmin sanottuna hyväntahtoisia hölmöjä.

On muistettava, ettei tämä saamelaisten asuntolakokemuksiin julkisuudessa paljolti keskittynyt Suomen ja saamelaisten sovintoprosessi ole Sanna Marinin oivallus. Eikä edes prosessin tökerösti alulle laittaneen edeltäjänsä Juha Sipilän (kesk.) idea. Sovintokomissio on matkittu ja tuotu muutaman saamelaisaktivistin toimesta Kanadasta, nykyisin eurooppalaisia Afrikan tähden pelaajia ja muita ”rasisteja” ravistelevan cancel-kulttuurin kotimantereelta. Mutta tottahan Suomessa ja nyt myös toisaalla pohjoismaissa piti lähteä tällaiseen suin päin mukaan, historiaa tai nykypäivän tilannetta isommin tai ollenkaan avaamatta. Siksi on pelättävää, että jälki tulee olemaan oikeusvaltion kannalta rumaa, mutta kuka nyt meillä siitä olisi huolissaan, kun kerran Unkari ja Puola – ja vaikka Venäjä…

Historiaa on kylläkin kirjoitettu niin monesti voittajien toimesta ja niin on hyvin lähellä käydä nyt myös inarin- ja ehkä vieläkin varmemmin metsäsaamelaisille – Suomen alueen ainoille alkuperäisille saamelaisryhmille. Toisaalta ei voi kuin ihmetellä, eikö heille todellakaan löydy tahoja tai asiantuntijoita viemään tilannetta kansainvälisille foorumeille – jos kerran Suomen valtiolta ja sen päättäjiltä ei löydy rotia. Miten olisi vaikka YK.n ihmisoikeusneuvosto? No mutta kun Suomi… https://valtioneuvosto.fi/-/suomi-on-valittu-yk-n-ihmisoikeusneuvoston-jaseneksi !

Ja siellä neuvostossa häärivät tietenkin asiantuntijoina samat saamelaispolitikan ja Saamenmaan rakentajat kuin tähänkin asti? Vai olisiko sittenkin joitain väyliä viedä tuollekin neuvostolle suodattamatonta informaatiota? Olisiko Suomen valtiolla edes sen verran omaatuntoa, että se antaisi näille sortamilleen ja yhteisönsä sortamille alkuperäiskansaryhmille taloudellisia ja oikeudellisia resursseja tuoda esille tilannettaan. Arvaan, että sitä jotkut jyrkästi vastustaisivat.

Mutta mennäkseni vielä siihen alussa kertomaani delegaatioon:

Kiitos Lapin kansanedustajien, se pääsi tapaamaan niin eduskuntaryhmiä kuin eräitä ministereitäkin tuon saamelaiskäräjälain muutosehdotuksen tiimoilta. Tosin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r.) osoitetun muistion otti vastaan hänen erityisavustajansa.

Merkille pantavaa olivat myös tapaamiset hallituspuolueisiin kuuluvan keskustan maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän sekä nykyisen johtavan oppositiopuolueen kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kanssa. Myös perustuslakivaliokunnan jäseniä delegaatio tapasi ja minua olisi kiinnostanut kuulla erityisesti vaikkapa Markus Lohen (kesk.) kommentit, olihan hän Sipilän hallituksen aikana yksi keskeinen puuhamies saamelaisuutta kahden kerroksen väkeen rajanneen ”kompromissin” laadinnassa. Lohi ei tainnut kuitenkaan olla delegaation kanssa naamatusten ja Lapin kansanedustajista myös Mikko Kärnä (kesk.) lähetti terveisiä. Tuo sama kahden kerroksen "kompromissiajatus" liittyy saamelaiskäräjille myönnettävällä mielivaltalisällä nytkin valiokuntiin ja eduskuntaan tulossa olevaan saamelaiskäräjälain muutoksen saamelaisuutta määrittävään kohtaan. Ja se on todella käsittämätön jälleen oikeusvaltion yhdenvertaisuus- ja oikeusperiaatteita vasten katsottuna.

Tiedän, että erityisesti keskustasta on sen kenttäväkeen kuuluvia inarin- ja metsäsaamelaisia vakuuteltu ja saatu kai uskomaankin keskustan puolustavan heitä ja huolehtivan siitä, ettei syrjivää, saamelaisia ja saamelaisuutta jakavaa lakia tulla hyväksymään. Kun Sipilän hallituksen mahalaskun yhteydessä niin kovasti arvostelin moista mihinkään historiaan tai kansainväliseen oikeuteen nojautumatonta ”kompromissiyritystä”, olisi todella mieluista kirjoittaa keskustan linjan muutoksesta ja ennen muuta lupausten pitämisestä. Sen kyllä tiedän, että keskustassa, kokoomuksessa, perussuomalaisissa ja myös sosialidemokraateissa oikeaa tietoa saamelaispolitiikan ongelmista ja saamelaisten olosuhteista sekä itse saamelaisuudesta löytyy riittävästi oikaisemaan tarjolla olevat vääryydet. Ja kyllä yksittäisiä perehtyneitä edustajia löytyy ainakin vasemmistoliitosta, vaikka sen johto ei varmasti näe tilanteessa mitään korjattavaa.

Loppujen lopuksi Sanna Marinin hallituksen ei tarvitsisi kuin pysyä omassa, tosin pätkäpääministeri Antti Rinteen (sd.) johdolla neuvotellussa hallitusohjelmassa, jonka mukaan saamelaiskäräjälain muuttamisessa tullaan huomioimaan kaikki saamelaiset.

Nyt oikeusministeriöstä tulleessa lakiehdotuksessa noin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vai onko huomioimiseksi tulkittava se, että osa kansanryhmästä halutaan tietoisesti jättää valtion perustuslain sekä erityislakien turvan ja aseman ulkopuolelle?


jk.

Inarinsaamelaisten lähetystön Helsingissä 27.10.2021 oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille luovuttama muistio:

Saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelleen toimikunnan mietinnön johdosta tuomme esiin havaintoja mietinnöstä, sekä saamelaiskäräjillä vallitsevasta enemmistön itsekkäästä vallan käytöstä ja suojattoman vähemmistön syrjinnästä.

Saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelleen toimikunnan mietintö on samalla ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi. Pääministeri Marin johtaman hallituksen ohjelmaan on kirjattu kaikkien saamelaisten huomiointi laissa. Kaikkien saamelaisten huomioimista korostettiin myös pääministeri Rinteen hallitusohjelmassa. Kaikkia saamelaisia ei kuitenkaan jätetyssä esityksessä ole huomioitu.

1.     Lainmuutoksen valmisteluun osallistuneiden saamelaiskäräjien jäsenten nimeäminen

Lain muutosta valmistelleen työryhmän kaikki saamelaisjäsenet ovat käräjien enemmistön kuuluvia. Valtaa pitävän enemmistön itsensä valitsemat laki toimikunnan saamelaisjäsenet ovat tässä esityksessä varmistaneet vaali menestystään. Nyt on esitetty koko nykyisen vaaliluettelon mitätöintiä. Sellaista ei koskaan aiemmin ole esitetty. Mitätöinnin jälkeen vaaliluettelo on esitetty laadittavaksi uudelleen.  Vallassa olevat pääsevät totutuilla keinoillaan itse vaikuttamaan tulevan vaalilautakunnan miehitykseen. Enemmistölle lojaali vaalilautakunta tekee uuden vaaliluettelon. Syrjivää valtapolitiikkaa kritisoineet ja vaaleissa parhaiten menestyneet halutaan poistaa vaaliluettelosta, eivätkä he voi asettua vaaleissa ehdolle. Näin on toimittu myös maailmalla diktatuureissa, kun kriittisiä ääniä on vaiennettu

2. Keväällä julkistettu mietintö jättää tyystin vaille huomiota ja korjaamatta sen laajasti tiedossa olevan demokratiavajeen, joka ilmenee epädemokratiana saamelaiskäräjillä. Epädemokraattiset päätökset ovat toistuneet jo vuosia. Niistä on annettu tieto mm. oikeusministeriöön. 

·       Henkilövaalien vaalitulosten mitätöinti puheenjohtajiston, hallinnon ja toimielinten henkilövalinnoissa. Vaalituloksesta piittaamatta enemmistö sanelee ja nimittää hallintoon kaikkiin toimielimiin vain omat ehdokkaansa. Vähemmistöllä ei ole suojaa, eikä vähemmistön suojaa ole esitetty lain uudistuksessakaan.

·       Yleiskokous on hallituksen salaa valmistelemien päätösten kumileimasin

3. Tässä esityksessä saamelaiskäräjien kielen ja kulttuurin itsehallinto, on tosiasiassa monilta osiltaan saamelaiskäräjä hallinnon ennakoitua itsehallintoalueen julistusta. Erityiskohteena on Metsähallituksen hallinnoima valtion maa, mutta omaksutulla tavalla on ollut vakavia vaikutuksia myös alueen yksityismaiden käyttöön, johon nyt on jo puututtu.

·       Luovutetaanko Metsähallituksen hallinnoiman valtionmaan käytön määräysvalta saamelaiskäräjille?

·       Eikö nyt ole viimeinen hetki, ryhtyä toteuttamaan saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä, siten kuin tutkittu historia osoittaa mm. maankäyttöoikeuksia kullekin ryhmälle kuuluvan? Miksi oikeusministeriön v. 2006 tilaama tutkimus on sivuutettu lainsäädännössä täysin?

·       Aivan liiaksi on menty ”tarina – perinne lainsäädännöllä”. Saamelaiskäräjien johdon ja enemmistö valtaa pitävien, omien etujensa mukaisille vaatimuksille maankäytön määräysvallasta ei loppua näy.

·       Maan käyttövaatimukset hämmentävät alueen elinkeinoelämää ja estävät alueen elinkeinojen kehitystä.

4.  Suomen tuomioistuin laitoksen tuomiovalta on kyseenalaistettu.

5.  Saamelaisella ”tapaoikeudella” kajotaan toisten omaisuuteen.

Eivätkö yllä luetellut loukkaa Suomen valtion suvereniteettia, oikeusjärjestystä, ja ole vastoin perustuslakia? Onko syytä selvittää, onko se myös itsenäisen Suomen valtiosäännön vastaista?

Keskustelu lakimuutos ehdotuksesta saamelaisyhteisössä

Kuluneen kesän aikana saamelaisten kesken eri yhteyksissä tapahtuneissa, laajoissa, tätä 11.5. 2021 jätettyä mietintöä koskevissa keskusteluissa lukuisat kannanotot esityksestä ovat selkeän kielteisiä. Laajasti on todettu esityksen olevan liiaksi yhden saamelaiselinkeinojen harjoittaja ryhmän, nykyisin yhä enemmän kaupallistuvan, suurporotaloutta harjoittavien tarpeet huomioivaa. Kun se tapahtuu muiden elinkeinojen harjoittajien kustannuksella, on jätetty esitys senkin vuoksi huonoin, mikä tähän saakka saamelaiskäräjälain uudistamiseen tähtäävistä esityksistä on annettu. Saamelaisia ja saamelaiselinkeinoja keskenään eriarvoiseksi jakavana esitys ei vastaa niitä keskeisiä periaatteita, mitä oikeusvaltiossa yhdenvertaisuus ja elinkeinon harjoittamisen vapautta koskevien säädösten nojalla lain sisällöltä edellytetään. Toteutuessaan esitys on vaarassa johtaa saamelaiskäräjillä osaan saamelaisia kohdentuvaan yhä pahenevaan syrjintään.

Nettiadressissa 635 allekirjoitusta

·       Luovutamme nettiadressin, jossa vaaditaan kaikkien saamelaisten yhdenvertaista huomiointia lakiehdotuksessa. Koska kaikki allekirjoittajat eivät ole halunneet, hyvin arvattavista syistä nimeään nettiin, adressi luovutetaan luottamuksella. Siinä on 635 allekirjoitusta.

Enemmistön suvereeni päätäntävalta johtaa saamelaiskäräjillä pahenevaan syrjintään

Muutosesitys loukkaa ja syrjii paikallaan pysyneitä, alueella ainakin 1500 -luvulla, ja jo ennemmin asuneita, ja myöhemmässä assimilaatio kehityksessä kielensä menettäneitä saamelaisia. Se loukkaa saamelaisten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja vaaliluettelon ulkopuolelle jätettyjen saamelaisen oikeutta harjoittaa yhdessä muiden kanssa omaa kulttuuriaan, sekä käyttää ja elvyttää omaa kieltään. Sellaisesta syntyy Suomen jo vuonna 1976 hyväksymän KP- sopimuksen 27. artiklaa rikkova tilanne.

Se antaa saamelaiskäräjien enemmistölle aseita ja aseman sortaa ja syrjiä lain "oikeuttamana" muita alueella ja saamelaisalueen ulkopuolella asuvia saamelaisia, jotka ovat Suomen kansalaisia. Mikäli muutosesitys toteutetaan, se tulee rikkomaan yhteiskunta rakenteita ja aiheuttamaan alueella suuria ristiriitoja. Vaarana on, että koko alueen kehitys pysähtyy ja suuri joukko alueen ihmisistä, pakotetaan pois synnyin seudultaan.

·       Metsähallituksen Ylä- Lapin alueen uuden juuri valmistuva LVS:n vuosille 2022 – 2027 liittyvä saamelaiskäräjien hallituksen nimeämän Akwe- Kon työryhmän monikymmen sivuinen lausunto näyttää jo ennakoivan monien alueen ihmisten ja ihmisryhmien perinteisen luonnon elinkeinokäytön mahdollisuuksien kapenemista ja tämän kehityksen myötä loppumista Ylä- Lapin alueella.

Saamelainen

Voimassa oleva saamelaiskäräjälaki (1995)

3 §

Saamelainen

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

3§:n Muutoksen perustelua esitetyssä luonnoksessa

”Oikeutta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa koskevaa saamelaisen määritelmä säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kysymys olisi nimenomaan henkilön merkitsemisestä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, eli äänioikeudesta saamelaiskäräjien vaaleissa, ei siitä, ketä on pidettävä ylipäänsä saamelaisena.”

Juha Joonan eriävä mielipide:

…”Saamelaiskäräjälain 3 §:n sisällön osalta lähtökohtana tulee pitää ensisijaisesti sitä, mitä tästä asiasta säädetään perustuslaissa. Perustuslain 17,3 §:n mukaan

saamelaisella tarkoitetaan alkuperäiskansaan kuluvia henkilöitä.[1]  Jotta saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä ei olisi ristiriidassa perustuslain kanssa, saamelaiskäräjälain 3 §:n tulee olla sisällöltään sellainen, että niillä henkilöillä, jotka täyttävät alkuperäiskansaan kuulumisen kriteerit, on oikeus tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Toisaalta niillä henkilöillä, jotka eivät täytä kyseisiä edellytyksiä, tätä oikeutta ei tule olla. ”

…”Niistä kriteereistä, joiden täyttyessä henkilön voidaan katsoa kuuluvan alkuperäiskansaan, vallitsee kansainvälisesti varsin suuri yksimielisyys. YK:n alkuperäiskansoja koskeva, vuonna 1989 hyväksytty ILO-169 yleissopimus on ainoa nimenomaan alkuperäiskansoja koskeva sopimus.[2] Sopimuksen on ratifioinut 23 valtiota, muun muassa Tanska ja Norja, jossa suurin osa saamelaisista asuu. Sopimuksen ensimmäisen artiklan mukaan alkuperäiskansalla tarkoitetaan niitä henkilöitä, jotka polveutuvat siitä väestöstä, joka asutti aluetta valtaväestön saapumisen ja nykyisten valtiorajojen syntymisen aikaan. Lisäksi edellytetään, että tällaisten henkilöiden on tullut säilyttää ainakin osittain alkuperäiskansan perinteisiä instituutioita. Alkuperäiskansalla on tuntemus ja yhteys alueensa luonnonolosuhteisiin, joka on perustana alkuperäiskansan, tai sen osan erityisen elämäntavan ja siihen liittyvien elinkeinojen kehittymiselle.”

”saamelaismääritelmää koskevan 3 §:n muuttamista siten, että saamelaiseksi ei enää katsottaisi sellaista henkilöä, joka on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa- veronkanto tai henkikirjassa. Mielestäni tämä on ristiriidassa perustuslain 17,3 § sekä perustuslaissakin turvatun yhdenvertaisuuden kanssa. Lisäksi tällaisen muutos on ongelmallinen ratifioiman nk. KP-sopimuksen kanssa. Tämän sopimuksen 27 artiklan mukaan vähemmistöön kuuluvaa ei saa estää nauttimasta kulttuuristaan yhdessä samaan ryhmään kuuluvien kanssa. Kysymys on itse sopimuksesta ja sen sanamuodosta. Lisäksi tällainen lainmuutos olisi ristiriidassa Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toimeenpanoa valvovan CERD:n kannanottojen kanssa. Kysymys on niistä kannanotoista, jotka koskevat Suomen saamelaismääritelmää ja sen suhdetta rotusyrjintä sopimukseen.

Saamen kieli lyömäaseena

Saamelaisia on Suomessa n. 10 000, vain n. 3000 asuu saamelaisalueella, valtaosa saamelaisista asuu muualla Suomessa. Muualla asuvista enää harva puhuu saamea ja vieläkin harvempi heidän lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Aikuistuttuaan kaikki muualla asuvien jälkeläiset, kielitaidottominakin tulevat merkityiksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon saamelaisina, koska heidän vanhempansa, tai isovanhempansa ovat puhuneet saamea.

On selvää, että mietinnössä esitetty, saamelaiskäräjälain 3§ äänioikeutta koskeva, kieleen painottuva muutos, mitä todennäköisimmin johtaa saamelaiskäräjillä entistäkin pahempaan syrjintään. 1800 luvulla pappien ja virkamiesten kulkureittien varrella monet saamelaiset menettivät kielensä. Heidät pakotettiin luopumaan saamenkielistään kristinuskon opetuksessa. Juuri tämä on se ryhmä huonon kielitaidon omaavia saamelaisia, johon syrjintä kohdentuu, kun kieli jälleen nostetaan lyömä aseeksi. Nyt vain päinvastaisesta syystä, kuin aikanaan 1700 ja 1800 luvuilla. Silloin saamea ei saanut puhua, nyt sitä pitää osata. Kielen elvytys toki osaltaan auttaa nuorempia.

Sulkemalla osa saamelaisista pois saamelaisyhteisöstä ja estämällä heitä nauttimasta kulttuuristaan ja kielensä kehittämisestä oman ryhmänsä kanssa, syyllistytään paitsi Suomen ratifioiman KP- sopimuksen rikkomiseen, myös yhdenvertaisuus säädösten rikkomiseen ja syrjintään.  

·       Saamelaisalueella puhutaan kolmea saamen kieltä. Inarinsaamea, pohjoissaamea ja koltansaamea. Alueen kouluissa ja ammatti oppilaitoksessa opiskellaan saamea menestyksellä. Kielten elvytys työ on johtanut tuloksiin kielet elpyvät. Se on arvokasta.

·       Kieli on kulttuurille arvokas, eikä sitä saa ryhtyä käyttämään lyömäaseena, ilman omaa syytään kielensä menettäneitä kohtaan. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkintää koskevaa lakia (1955/ 3§ / 2) ei ole perusteita muuttaa. että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa;”                                                                                                                 Muutosvaatimusten sijaan saamelaiskäräjien vaalilautakunnan on tulkittava lakia, kuten se on kirjoitettu ja eduskunta on sen säätänyt.

Saamelaisten jako kahteen (I ja II) luokkaan

Esityksessä todetaan jokaisen voivan identifioida itsensä vapaasti, halutessaan myös saamelaiseksi. Samaa esitti aikoinaan jo nk. Hallbergin toimikunta. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että saamelaiseksi itsensä identifioineet ja laajalti kansainvälisesti hyväksyttyjen alkuperäsikansaan kuulumista koskevien kriteerien täyttävät tulisivat merkityiksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja saisivat äänioikeuden, sekä oikeuden asettua vaaleissa ehdokkaaksi. Vaaliluetteloon merkitsemisestä päättää saamelaiskäräjien itsensä nimeämä vaalilautakunta. Sille annetaan oikeus, joko hyväksyä tai hylätä henkilön hakemus saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisestä.

Henkilö, joka täyttää kansainvälisesti laajasti hyväksytyt alkuperäiskansaan kuulumisen tunnusmerkit ja identifioi itsensä saamelaiseksi, mutta ei puhu saamen kieltä, voidaan jättää uuden säännöksen nojalla pois vaaliluettelosta. Syntyy tilanne, jossa saamelaisia jaetaan kahteen osaan. Toinen osa saamelaisista on vaaliluetteloon merkittyjä ja heillä on äänioikeus. Toinen osa jää vaaliluetteloon merkitsemättä ja on ilman äänioikeutta.  Sellainen johtaa saamelaisten jakamisen ylä- ja alaluokkaan, äänioikeuden omaaviin ja äänioikeudettomiin. Saamelaisten jakoa keskenään eriarvoisiin luokkiin, ”luokkajakoa” ei oikeusvaltiossa voi hyväksyä. Kansalaisten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on Suomessa toteutettu jo yli 100 vuotta sitten. Ennen sitä vallinneeseen riiston aikaan ei enää 2020- luvulla voi palata. Sellainen olisi laissa kiellettyä syrjintää.

Yhteistoiminta ja neuvotteluvelvoite

Juha Joonan eriävä mielipide:

”Enemmistö esittää, että nykyisessä laissa oleva 9 § muutettaisiin muotoon: 

Viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa valmisteltaessa lainsäädäntöä, hallinnollisia päätöksiä ja muita toimenpiteitä, joilla voi olla erityinen merkitys saamelaisille, pyrkimyksenä saavuttaa yksimielisyys saamelaiskäräjien kanssa tai saada saamelaiskäräjien suostumus ennen päätöksentekoa. 

Nykyisessä laissa oleva neuvotteluvelvollisuus ei perustuslakivaliokunnan mukaan merkitse pidemmälle menevää menettelyllistä suojaa kuin esimerkiksi hallintomenettelylakiin (nykyisin: hallintolakiin) perustuva asianosaisen oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan (PeVM 17/1994 vp.). 

Esitetty muutos aiheuttaisi siis huomattavan muutoksen nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Perusteluissa viitataan siihen, että apulaisoikeuskansleri on huomauttanut viranomaista puutteellisesta neuvotteluvelvollisuuden toteuttamisesta. Lisäksi viitataan kansainvälisen oikeuden kehitykseen, mikä tosin jää tässä yhteydessä monelta osin epäselväksi. On kuitenkin selvää, että jos nykyistä lainsäädäntöä ei ole noudatettu, tällä ei voida perustella lain muuttamista. Tällöin tulisi ainoastaan huolehtia siitä, että voimassa olevaa lakia noudatetaan. 

Vaikka perusteluissa todetaankin nimenomaisesti, että kysymys ei ole veto-oikeudesta, käytännössä kysymys on kuitenkin hyvin lähellä veto-oikeutta, joka koskee paitsi maankäyttöä, myös muuta viranomaistoimintaa. Esitöissä viitataan useaan kertaan Free, Prior and Informed Consent–käsitteeseen, joka yhdistetään nimenomaan ennakkosuostumuksen antamiseen eli käytännössä veto-oikeuteen. 

Myös esitetyssä lainkohdassa viitataan saamelaiskäräjien suostumukseen. On myös mahdollista, että viranomainen tulkitsee menettelyn niin haastavaksi, että asiassa luovutaan niistä lähtökohdista, mihin hallintoviranomaisen päätöksen tulisi normaalisti perustua, jotta itse asiassa päästäisiin eteenpäin.  On hyvin vaikea ennakoida, miten tätä lainkohtaa tultaisiin soveltamaan. On kuitenkin täysin mahdollista, että lainkohta tarkoittaisi käytännössä veto-oikeutta niihin toimiin, joita lainkohdassa luetellaan. Lainkohdassa luetellaan mitä asia ryhmiä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Yhdeksännen kohdan mukaan yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite koskee myös ”muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa tai oikeuksiinsa alkuperäiskansana vaikuttavaa asiaa” eli siis monella tavalla määrittelemätöntä asiaryhmää. 

Lisäksi voidaan kysyä, minkä vuoksi yhteistoiminta- ja neuvottelu velvoitetta tulisi noudattaa nimenomaan kyseisellä alueella. Saamelaiskäräjälaissa oleva saamelaisten kotisutualue on muodostunut vuoden 1962 haastattelututkimuksessa. Kysymys on vain siitä, että haastatteluja tehtiin tuolloin tällä alueella sekä Pohjois-Kittilässä, joka myöhemmin jätettiin pois tästä alueesta. Kyseinen aluerajaus ei siis perustu mihinkään oikeushistorialliseen tai esineoikeudelliseen rajaukseen. Ei ole mitään perusteltua syytä siihen, että hallintoa ja maankäyttöä koskevat määräykset poikkeavat näin merkittävästi eri alueilla, ilman mitään oikeudellisesti hyväksyttävää syytä. Tilanne on lähellä ilmiötä, josta käytetään nimitystä ’alueellinen diskriminaatio.”

Esityksen mukaan saamelaiskäräjillä olisi yksinomainen oikeus saamelaisten kotiseutualueella käytännössä yksin päättää sille osoitettavan veto-oikeuden kaltaisen oikeuden nojalla siitä, mitä elinkeinoja alueella voidaan harjoittaa. Saamelaiskäräjille ei voida antaa oikeutta lausua yksinomaisesti kaikkien saamelaisten puolesta siitä, mitä on pidettävä hyväksyttävinä maankäyttöhankkeina saamelaisten kotiseutualueella, koska perustuslain 17 § 3 momentin kieltä ja kulttuuria tarkoittava erityinen perusoikeuden suoja koskee myös muita saamelaisia kuin niitä, jotka on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Myös perustuslain 20 §:n 2 momentti turvaa kaikille oikeuden tehokkaaseen vaikuttamiseen elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, minkä ehdotuksen mukainen saamelaiskäräjien yksiomainen saamelaisten edustaminen tekisi tyhjäksi. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus, SopS 7- 8 / 1976) 27 artikla turvaa saamelaisille, siis myös muille kuin saamelaiskäräjille, tehokkaan osallistumisoikeuden muun muassa kulttuuriaan koskevissa maankäyttöhankkeissa, mitä esitys myös loukkaa. 

Esitetty vaatimus pyrkimyksestä saavuttaa yksimielisyys saamelaiskäräjien kanssa tai saada saamelaiskäräjien suostumus ennen päätöksentekoa johtaa muiden elinkeinojen kuin poronhoidon harjoittajat kohtuuttomaan asemaan. Jo nyt saamelaiskäräjät on vaikuttanut esimerkiksi siihen, että Inarin yhteismetsän puun myynti on käytännössä loppunut, koska puunostajat eivät halua ostaa puuta, jonka käyttämistä saamelaiskäräjien tukema Hammastunturin paliskunta vastustaa. Huomattava osa yhteismetsän omistajista on saamelaisia. Esitys loukkaa perusoikeutena turvattua elinkeinovapautta (PL 18 §) ja omaisuuden suojaa (PL 15.1 §). Esitys on kohtuuton. 

Saamelaiskäräjiltä puuttuu myös legitimiteetti edustaa yksinomaisesti saamelaisia. Saamelaiskäräjien hallitukseen, joka käytännössä muodostaa saamelaiskäräjien kannan eri hankkeisiin, ei ole valittu muita kuin poroelinkeinon edustajia, jolloin muiden elinkeinojen kuin poronhoidon, esimerkiksi Inarin kalastaja saamelaisten, saamelais matkailuyrittäjien ja saamelaisten metsästäjien, edut eivät tule asianmukaisesti huomioon otetuiksi maankäyttö hankkeita suunniteltaessa, mikä loukkaa perusoikeuksia. Saamelaiskäräjillä demokratia ei toimi. Esimerkiksi kaksi saamelaiskäräjien vaaleissa eniten ääniä saanutta edustajaa ei valittu saamelaiskäräjien hallitukseen, eikä mihinkään käräjien keskeisiin luottamus tehtäviin, mikä laittaa vallan käytön varsin outoon valoon.  

8. Vähäistä suurempi haitta (9a §) 

Juha Joonan eriävä mielipide

Lakiesityksen 9a §:ssä todetaan muun muassa, että  

”viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat eivät saa toimenpiteellään aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa saamelaisten oikeudelle ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan …”. 

”Kun vakiintuneesti lähdetään siitä, että saamelaiskulttuurin piiriin kuuluu muun muassa metsästys-, kalastus- ja poronhoito, kyseinen lainkohta tarkoittaisi huomattavaa muutosta viranomaisten ja muiden hallintotehtäviä hoitavien toimivaltaan, koskien maa- ja vesialueiden käyttöä. Moni asia jää epäselväksi. Mikä eri hallinnon alueita tämä lainkohta tulisi koskemaan tai mikä on ”vähäistä suurempi haitta”. Kysymys ei ole pelkästään viranomaispäätöksistä vaan ”toimenpiteistä”. Kun moni yritys ja elinkeino on toiminnassaan riippuvainen viranomaiselta saatavista luvista, myös tästä lainkohdasta voisi muodostua käytännössä veto-oikeus esimerkiksi maa- ja vesialueiden käyttöön. On otettava huomioon, että myös moni saamelainen harjoittaa elinkeinoa, joka on riippuvainen viranomaisilta saatavista luvista.”

Esitys vähäistä suuremman haitan kynnyksestä ei saa tukea kansainvälisestä alkuperäiskansa oikeudesta. KP-sopimuksen 27 artiklan mukaan hankkeet, jotka aiheuttavat huomattavaa haittaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen kannattavuuteen, eivät läpäise artiklan soveltamiskäytännössä muodostettua elinvoimaisuuden testiä (ks. esimerkiksi PeVL 3/1990 poronhoito lakia koskevasta hallituksen esityksestä). KP-sopimuksen 27 artiklassa on huomattavan haitan kynnys. 

Käytännössä vähäistä suuremman haitan kynnys on merkinnyt esimerkiksi kiinteistön omistajalle aiheutuvasta vahingosta maksettavan korvauksen kynnykseksi (vähäistä suurempi haitta merkitsee 3–5 %:n haittaa tai vahinkoa), joten esitys tarkoittaa sitä, että kaikki sellainen toiminta saamelaisten kotiseutualueella, joka ylittää vaikutuksiltaan jokamiehen oikeuden tason, olisi jatkossa kielletty, jos saamelaiskäräjien hallitus niin tahtoo. Esitys on omiaan johtamaan mielivaltaisiin ratkaisuihin. Esitys loukkaa elinkeinovapautta (PL 18 §) ja omaisuuden suojaa (PL 15.1 §). 

Helmikuu 2020 SaKä- vaalien jälkeinen ensimmäinen käräjien kokous

Tällaiseen esityksen antoon ovat voineet vaikuttaa tapahtumat viime vaalien jälkeen.

Saamelaiskäräjillä nykyistä johtoa ja sen harjoittamaa syrjivää enemmistö politiikkaa kritisoivien äänimäärä on vaaleissa kasvanut. Tästä syystä erityisesti vuoden 2019 vaalien jälkeen, ensimmäisen kokouksessa tapahtumat muistetaan. Kokouksen ensimmäisenä päivänä käydyissä puheenjohtajiston, hallituksen ja muiden hallintoelinten paikka jakoa koskeneissa neuvotteluissa voimasuhteet olivat 12-9. Se aiheutti hämmennystä itsevaltaisuuteen ja saneluun tottuneen enemmistön piirissä. He eivät suostuneet jakamaan valtaansa 9 käräjien jäsenen esittämällä, demokratiaa edistävällä tavalla. Esitetyssä vähemmistön nimilistassa jako perustui voimasuhteen 12-9. Tämä ei enemmistölle käynyt ja ensimmäinen kokouspäivä päättyi tuloksettomana. Enemmistön aloitti illan ja yön tunteina kaupankäyntinsä henkilökohtaisesti joidenkin vähemmistöön kuuluvien käräjien jäsenten kanssa. Niinpä enemmistö saikin sillä keinoin taakseen lisää 2-3 vähemmistön riveissä neuvotellutta käräjien jäsentä. Tällaisen kaupankäyntinsä johdosta enemmistö pääsi taas entisellä, haluamallaan tavalla täyttämään kaikki saamelaiskäräjien hallintoelinten paikat.

Halutaanko nyt vain varmistaa oma asema, ettei käräjien politiikkaan muutosta vaativien äänimäärä vaaleissa kasva liian suureksi.

Tällä tavoin viime vaaleissa esiin noussut uhka nykyisen valtaa pitävän ryhmittymän vallan jakautumisesta demokraattisemmalla tavalla saataisiin estettyä. Kun vaaliluettelon tekijät itse valitsevat äänestäjänsä, on menestys vaaleissakin turvattu. Tämän jälkeen he pääsevät päättämään kaikkien saamelaisten, myös ilman äänioikeutta olevien saamelaisten puolesta, monista heitä koskevista asioista. Vaikkakin ilman legitimiteettiä toimia kaikkien saamelaisten puolesta. Vastaavaa tilannetta muualla Suomessa ei ole ollut viimeisten sadan vuoden aikana.

Lopuksi

Saamelaiskäräjälakia uudistaneen toimikunnan esitys on laiksi kelpaamaton. Suurimmat syyt kelpaamattomuuteen saamelaiskäräjälaiksi ovat esityksen ne, tässäkin muistiossa luetellut kohdat, jotka vääjäämättä johtavat saamelaisten keskinäiseen eriarvoisuuteen ja antavat saamelaiskäräjiä hallitsevalle enemmistölle mahdollisuuden päättää asioista mielivaltaisesti ja kohdella merkittävää osaa saamelaisia syrjivästi.

 


17 kommenttia:

  1. Ilmeisesti sovintokomission työ on rajattu niin, että siinä tullaan käsittelemään vain Suomen valtion tekemiä virheitä, ei Ruotsin eikä Venäjän vallan aikaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi ainakin yksi tapa pyyhkiä vanhimpien saamelaisryhmien koettelemuksia pois, tai miten lienee kirkon osalta. Ehkä tuo 1950-luvulta alkava asuntola-aika on se kohtelun korjaamisen lähtöpaalu, vaikka onhan esimerkiksi kolttien kohdalla kuultu syytöksiä kielen menettämisen lähteneen alulle Suonikylään rakennetun suomalaisen koulun takia. Koulut ovat olleet alkuperäiskansalle tuhoisa asia?
      Jos lähtöpaalu on vaikkapa tuossa asuntola-ajassa, ei maalia liene näköpiirissäkään eli että traumat ja tarve hyvittää niitä jossain päättyisivät?

      Poista
  2. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille

    Vetoomus kaikkien saamelaisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi

    Välitän tietoonne sen huolen, jonka on saanut aikaan asettamanne saamelaiskäräjälain tarkistamistyöryhmä esityksineen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Esitys laajentaa saamelaiskäräjien toimivaltaa ja tehtäviä voimassa olevaan saamelaiskäräjälakiin nähden merkittävästi. Maanomistajalle kuuluva määräysvalta siirtyy saamelaiskäräjille laissa määrättyjen tehtävien kuten heikentämiskiellon kautta. Tilanne on sikäli erikoinen, vaikka käräjät ei edusta paikallisia saamelaisia tai muitakaan todellisia maanomistajia niin siitä huolimatta valmistelua jatketaan ikään kuin saamelaiskäräjien äänestysluetteloon merkityt saamelaiset edustaisivat maanomistajia.

    Saamelaiskäräjien vaatimukset saamelaisten itsemääräämisoikeudesta rikkovat mielestäni aiemmin vallinnutta rauhanomaista rinnakkaiseloa, jonka edellytyksenä on ollut toisten oikeuksiin puuttumattomuuden molemminpuolinen kunnioitus. Sellaiset yksipuoliset vaatimukset, jotka eivät ota huomioon voimassa olevaa tilannetta, rikkovat tätä periaatetta räikeästi. Näin toimimalla vaarannetaan mm. kolttien ja inarinsaamelaisten selviytymismahdollisuuksia saamelaisalueella. Tiivistetysti kysymys on siitä, että sivuutetaan inarinsaamelaisten oikeudet ja valtion oikeudet: oikeuksista ei voi käydä tällaista huutokauppaa saamelaiskäräjien vaatimusten pohjalta.

    Hallituksen esitykset ILOn sopimuksen ratifioimiseksi ja saamelaiskäräjälain muuttamiseksi ovat erityisesti inarinsaamelaisten kannalta huonoja, koska nykyisessä pohjoissaamelaisten ja kolttien hallitsemassa saamelaiskäräjissä inarinsaamelaiset eivät pysty yhdenvertaisesti ajamaan omia etujaan, eivätkä pysty esimerkiksi riittävästi vaikuttamaan siihen kuka inarinsaamelaisista hyväksytään merkittäväksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, eli kenelle annetaan virallinen saamelaisstatus ja keneltä se evätään.

    Pohjoissaamelaisenemmistöinen vaalilautakunta on tähän mennessä tehnyt päätöksiä sääntelemättömästi, eikä yleisiä oikeusperiaatteita ole kunnioitettu. Pohjoissaamelaiset tunnustavat inarinsaamelaisia ylipäätänsä saamelaisiksi vain omien etujensa mukaan valikoiden, väittäen inarinsaamelaisten olevan suomalaisperäisten uudisasukkaiden jälkeläisiä. Lain edellyttämiä todisteita hakijan alkuperäisyydestä ei ole asianmukaisesti otettu huomioon, eikä vaalilautakunnan pöytäkirjoista ilmene hylkäävän päätöksen asianmukaiset perusteet.

    Saamelaiskäräjät pyrkii myös kontrolloimaan sitä millaista tietoa Suomen ja hallitus ja eduskunta saavat ja millaiseksi lakiesitykset valmistellaan. Viimeisin konkreettinen esimerkki tästä on saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön valmistelema lakiesitys saamelaiskäräjälain muuttamisesta. Lakiesityksellä pyritään entisestään vahvistamaan pohjoissaamelaisten ja kolttien johtamaa saamelaiskäräjien valta-asemaa kaikkien saamelaisryhmien edustajana. Jos saamelaiskäräjien vaalilautakunta saa jatkaa syrjivää tulkintakäytäntöään ja vieläpä entistä syrjivämmän saamelaismääritelmän tuella, saamelaiskäräjien edustavuus jää ainoastaan legaaliksi, eli pelkästään lain kirjaimeen nojaavaksi, mutta siltä tulee jatkossakin puuttumaan tosiasiallinen legitimiteetti syrjimiensä alkuperäiskansan jäsenten demokraattisesti valittuna edustajana.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:

    Saamelaisalueen vanhimman saamelaisryhmän - inarinsaamelaisten - asema itsenäisenä, kulttuuriltaan ja kieleltään poikkeavana alkuperäiskansaryhmänä ei ole tunnustettu. Inarinsaamelaiset eivät myöskään kykene vaikuttamaan käräjien tekemiin heidän oikeuksien turvaamista tai rajoittamista koskeviin päätöksiin, jotka yleisesti ottaen ovat olleet syrjiviä. Inarinsaamelaisten kulttuuri ja kieli ovat uhanalaisia ilmankin tällaista syrjintääkin.

    Vetoan vahvasti Teihin ja Suomen hallitukseen ja perustuslakivaliokuntaan syrjivien lainmuutosten pysäyttämiseksi, jotta voitaisiin avata tiet sellaisille laeille, jotka turvaavat myös kaikkien alkuperäiskansaryhmään kuuluvien saamelaisten olemassaolon jatkuvuuden.

    Kaiken kaikkiaan inarinsaamelaisten osalta on silmiinpistävää yhdenvertaisuuden puuttuminen heitä koskevien asioitten käsittelyssä, sekä saamelaiskäräjissä että oikeusministeriössä. Edellä olevaan viitaten vetoan eduskunnan perustuslakivaliokuntaan, että lakiesitys palautetaan sellaiseen valmisteluun, jossa ovat mukana kaikki asianosaiset, myöskin inarinsaamelaiset ja statuksettomat saamelaiset. Esitystäni tukee myös eduskunnan työelämän ja tasa-arvo ja maa- ja metsätalousvaliokuntien lausunnot vuodelta 2014.

    Saamelaisten tilanteesta:

    Suomen 10 000 saamemelaisesta yli 7 000 asuu alueen ulkopuolella. Kertomatta jätetään kuitenkin, että erityistoimenpiteet kohdistuisivat vain 30 % saamelaisista ja suurin oma jäisi toimenpiteiden ulkopuolelle. Me täällä saamelaisalueen ulkopuolella jäämme kaikkien positiivisten toimenpiteiden ulkopuolelle, jota pidän eriarvoistavalta syrjintänä. Äänestämään vielä kelpaamme mutta kuinka kauan, kun suuntaus näyttää olevan demokratian kaventaminen.

    Mutta katsotaanpa, onko Suomi niin huono maa saamelaisille. Useimmat teini-iässä ja aikuisista ovat vähintään käyneet peruskoulun. Suomen terveydenhuollon puutteista huolimatta saamelaisväestö on suhteellisen terve ja sen eliniän korkea. Suurin osa saamelaisista on julkisen terveydenhoidon piirissä. Saamelaiset pääsevät osalliseksi hallinnon tarjoamista palveluista, kuten sähkö, puhelin, viemäri, terveydenhuolto, tieverkosto joka yhdistää alueen kunnan keskukseen, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä.

    Mikä neuvoksi?

    Saamelaiskäräjälain muuttamista ei voi säätää oikeusministeriö työryhmän esityksen pohjalta:
    - lakiluonnos ei täytä lailta yleensä vaadittavia kriteereitä
    - lakiluonnos ei täytä asiallisesti sille asetettavia vaatimuksia
    - lakiluonnos ei erittele oikeus- ja muita vaatimuksia teknisiltä ja muilta osilta

    jatkuu...

    VastaaPoista
  4. ...jatkoa:

    - lakiluonnos on karkeasti ristiriidassa perustuslain turvaamien olennaisten oikeuksien kanssa
    - lakiluonnos on ristiriidassa valtioneuvoston sille asettamien perusvaatimusten kanssa ja lähtökohdiltaan myös eduskunnan eri yhteyksissä antamien lausumien kanssa paikallisen väestön valtion alueisiin kohdistumista oikeuksista - riippumaton, tieteellinen, asiakirjoihin perustuva jatkovalmistelu väestölaskentoineen on käynnistymättä, vaikka sen tulokset vaikuttavat olennaisesti lakiluonnoksen lähtökohtiin ja sisältöön
    - tässä tilanteessa tulisi välttää vuosien ja vuosien kestoisia oikeudenkäyntejä, joita lakiluonnos sääntelyineen nostaa ja nostattaa
    - lainvalmistelun tulee noudattaa parempaa demokraattisuutta ja perustuslain kaikille kansalaisille turvaamia osallistumisoikeuksia
    - paikallisten elinkeinojen tulevaisuudesta on huolehdittava, mitä valtion toimet ovat tähän asti monin tavoin jarruttaneet
    - lain valmistelun onnistumisen kannalta tilanne ja olosuhdeselvitys on tehtävä niin pian kuin mahdollista
    - saamelaisväestön laskenta on tehtävä ennen mitään muita toimenpiteitä
    -tilanne ja olosuhdeselvitys tulee maidollisimman pian käynnistää, muuten esitys lepää tyhjän päällä.

    Lopuksi:

    Saamelaiskäräjälakityöryhmän ehdotus saamelaiskäräjälaiksi sisältää useita yksityiskohtaisia määräyksiä, jotka kukin erikseen vaatisivat perusteellista korjaamista. Ehdotuksessa on myös vakavia puutteita, eli siitä puuttuu säädöksiä, jotka lakiin tulisi sisällyttää. Kun ehdotus myös kokonaisuutena luo mallin, joka ei paranna vaan huonontaa Suomen saamelaisväestön asemaa, on olemassa enemmän kuin riittävät syyt asian palauttamisesta uuteen valmisteluun.

    Lain valmistelua ei pidä jatkaa työryhmän esittämältä pohjalta, vaan on asetettava uusi työryhmä, jonka kokoonpanon tulee heijastaa Suomen saamelaiskulttuurin kaikkien yhteisöjen edustamaa monimuotoisuutta. Työryhmälle on annettava toimeksi laatia perusteltu esitys, joka perinpohjaisesti uudistaa Suomen saamelaislainsäädännön, joka poistaa nykyiset epäkohdat ja panee pisteen Suomen alkuperäisväestön eräiden osien syrjinnälle.

    Suomen oman alkuperäiskansapolitiikan saattaminen kestävälle pohjalle on oikeusministeriön, koko hallituksen ja eduskunnan, lyhyesti sanottuna Suomen valtion kansallinen ja kansainvälinen velvollisuus. Lausunnossani saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnössä erittelen tarkemmin, miksi esitys on toteuttamiskelvoton.

    Tietoa aiheesta
    Lausunto saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä
    Uusi toimikunta, vanhat kujeet (Gunnar Petterson)
    Eriävä mielipide saamelaiskäräjälain muutosta valmistelevalle toimikunnalle (Juha Joona)
    Vetoomus saamelaisten yhdenvertaisesta huomioimisesta lakiehdotuksessa

    Jouni Kitti
    Saamelaisvaltuuskunnan jäsen 1973-1994
    Saamenkielisen Sapmelas lehden päätoimittaja 1980-1999

    VastaaPoista
  5. Onhan se kumma ettei siihen sovintokomissioon saatu Martin Scheininiä, mutta onhan siellä sentään parit muut vanhat tekijät eli Hyvärinen ja Pokka. Henkilöitä, joiden toiminta on ollut edistämässä ja pitkittämässä saamelaiskiistoja ja samalla tukemassa saamelaisyhteisön sisäistä sortoa. Historian ei saa unohtaa tätä.

    VastaaPoista
  6. Jos on pitemmältä ajalta seurannut tätä saamelaisuusasiaa huomaa miten pinnallista on valtakunnan poliitikkojen paneutuminen asioiden taustoihin ja nykytodellisuuteen. Sama pätee mediaan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Jotain lienee kuitenkin muuttumassa suuren yleisön taholla kun lukee somessa ja lehdissä olevia kommentteja. Kiitos muutoksesta kuulunee noille kaikenlaisille pukupoliiseille ja muille citynomadeille.

    VastaaPoista
  7. Kuka pelastaisi saamelaiset?

    Tätä joutuu jatkuvasti kyselemään, kun katsoo erilaisia esityksiä saamelaisten syrjinnän lopettamiseksi. Tähän mennessä en ole vielä kertaakaan nähnyt listausta siitä, miten ja missä yhteyksissä saamelaisia syrjitään. Valituksia heihin kohdistuneesta sorrosta ei ole tehty ihmisoikeus tai vähemmistövaltuutetulle. Sen jälkeen, kun tällainen listaus on tehty, tulisi puolueettomasti arvioida ovatko väitteet todellisia vai keksittyjä.

    Suomessa on tällä hetkellä 10 000 saamelaista ja heistä yli 7 000 asuu alueen ulkopuolelle ja määrä kasvaa edelleen. Ennusteet saamelaisen kulttuurin voimaannuttamisesta eivät lupaa hyvää. Väki vähenee niin, että kohta autettavat saamelaiset löytyvät muualta Suomesta kuin kotiseutualueelta. Eikä saamelaisten etujärjestöksi muuttuvasta saamelaiskäräjistä ole siihen johtuen siitä, ettei sillä ole tilanne ja olosuhdeselvitykseen perustuvaa asiantuntemusta ja visiota tukenaan. Saamelaisten osuus koko alueen väestöstä on niin vähäinen, että kohta edessä on henkinen tyhjiö, jota saamelaisia ihailevat romantikot täyttävät. Maaperä siihen on tällä hetkellä siihen otollinen. Nuoremman polven saamelaisilla on sellainen käsitys, että näin palautuu ikivanha kotakulttuuri, josta on enää rippeet eri puolilla Inaria näkösällä.

    Valitettavasti saamelaispolitiikka on etääntynyt todellisuudesta kuten Kari Kyrö erinomaisessa yhteenvedossaan osoittaa. Inarinsaamelaisia syrjivän politiikan sijalle tarvitaan kokonaisvaltaisempaa ja tosiasioihin enemmän nojautuvia ratkaisumalleja, tutkimustietoa siihen on riittävästi.

    Saamelaiskäräjien puheenjohtajien maailmaan ei ole kuulunut saamen kielen elvytys, naisten ja lasten asiat, tasa-arvoasiat, saamelaisten toimeentuloon liittyvät kysymykset, vaan kaikki on pyörinyt saamelaisilta puuttuvien maa- ja vesioikeuksien ympärillä. Rahaa siihen projektiin on kulunut miljoonia euroja. Tätä on paahtanut myös saamelaisradio vuodesta toiseen. Kun myöhemmin julkaistussa Matti Enbusken väitöskirjassa osoitettiin, että sellaista historiaa ei ole olemassa mihin käräjät vaateensa perusti, leimattiin se tuota pikaa saamelaisia syrjiväksi.

    Saamelaisjohtajat ovat vuosikymmenten ajan yrittäneet suomalaisia poliittisia päättäjiä vakuuttaa siitä, että valtion on jo korkea aika palauttaa sen saamelaisilta varastamansa maat takaisin alkuperäisille omistajille. Tällaiset vaatimukset ovat herättäneet päättäjissä epätietoisuutta ja siitä syystä asiat ovat ajelehtineet sinne tänne, kun ei oikein ole tiedetty miten edetään. Keskusteluissa poliitikkojen kanssa saamelaisjohtajat eivät ole hyväksyneet käräjöintiä saamelaisten vaatimusta valtiota paremmasta oikeudesta, vaan ovat vaatineet poliittista ratkaisua saamelaisiakin vanhemman väestön - inarinsaamelaisten - oikeuksien rajoittamisesta. Eli on palattu niihin samoihin lähtökohtiin, joilla perusteltiin saamelaisen itsehallinnon tarvetta vajaa 30 vuotta sitten. Joko olisi vihdoinkin aika katsoa ja arvioida tilanne rehellisesti ja tehdä johtopäätökset?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  8. Helsingin Sanomat ja ILOn sopimus

    Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 30.10.2021 otettiin kantaa totuus ja sovintoprossiin ja ILOn sopimuksen ratifiointiin varsin kevein eväin. Sitä ei tuotu esille sitä, että saamelaisten kulttuurin harjoittamiselle tai sen kehittämiselle ei ole nykyisin maanomistuksesta tai Suomen lainsäädännöstä johtuvia esteitä ja maahan muuttaneiden porosaamelaisten asema on asutuslakien ja muiden lakien perusteella jo nyt jopa parempi kuin Norjassa. Suomen saamelaisten kulttuurin harjoittamiselle tai sen kehittämiselle ei ole nykyisin maanomistuksesta tai Suomen lainsäädännöstä johtuvia esteitä ja maahan muuttaneiden porosaamelaisten asema on asutuslakien ja muiden lakien perusteella jo nyt jopa parempi kuin monilla Suomen alkuperäisillä lappalaissuvuilla. Maahanmuuttajasaamelaisista on käytännöllisesti katsoen tullut myös maanomistajia oikeuksineen koltta-, porotila- ja luontaistilalainsäädännön kautta. Näin ollen ehdotettu valtionmaita hallinnoiva päätöksentekojärjestelmä ei palvele nykyisiä maanomistajia kuten ei myöskään lapinkylien oikeudenomistajien etuja.


    Saamelaiskäräjävetoinen hallintojärjestelmä olisi alku Suomessa omaksutun vakiintuneen oikeusjärjestelmän murentamiselle. Tämä olisi myös alkusysäys sille, että saamelaiskäräjävetoisen elimen määräysvaltaa voitaisiin laajentaa saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle ja lisäksi sen määräysvalta ulottuisi yksityisille statuksettomille saamelaisille ja ylimmän tuomioistuimen päätöksellä kylän rajain ulkopuolella sijaitseviin oikeuksiin. Tällaiselle saamelaiskäräjävetoiselle elimelle tulisivat kuulumaan kaikki tärkeimmät omistajan määräysvaltaan kuuluvat asiat maan ostosta, myynnistä ja vuokrauksesta lukien. Päätökset tehtäisiin yksinkertaisella enemmistöllä.

    Tämä on perustuslain vastaista, mikä merkitsee käytännössä tilan omistajien kalastusnautintojen joutumista maahan muuttaneista polveutuvan pienen väestöryhmän mielivallan armoille. Kun Suomessa ei ole ollut kolonisaatiota, sellainen luotaisiin pahimmillaan hallintomalleilla.

    ILO-sopimuksen tulkinnat ja soveltuminen Suomeen

    ILO-sopimuksen tulkinnassa tulee huomata, että se ei perustu yksilöiden maanomistukseen lainkaan, eikä Suomessa ole tutkimuksessa voitu osoittaa lainkaan kollektiivisia oikeuksia. Yleissopimus nojaa heimon tai kansan kulttuuriseen oikeuteen, jollaista Suomessa ei ole voitu osoittaa perinteisten tai muiden elinkeino-oikeuksien osalta koskaan olleen.

    ILO-sopimuksen mukaisesti alkuperäiskansaan kuulumisessa keskeistä on itseidentifikaatio, eikä alkuperäiskansaan kuuluminen edellytä minkäänlaiseen rekisteriin kuulumista. Suomessa ei myöskään ole alkuperäiskansarekisteriä; äänestysluettelo on etninen ja kielirekisteri. Etnisyys ja kieli eivät ole ratkaisevia ratifioinnin kannalta: esimerkiksi kielellä on rajallinen merkitys sen vaihduttua vuosisatojen aikana. Ketään ei voida määritellä jonkun rekisterin mukaan alkuperäiskansaan kuuluvaksi, oli rekisteri laadittu miten tahansa. Suomessa voimassa oleva, perusteettomasti saman suvunkin jäseniä erotteleva määritelmä on ILO-sopimuksen itseidentifikaatiota korostavan lähtökohdan vastainen.

    Saamelaiskäräjien tavoittelema maaoikeuksien hallintomalli ei ole ILO-sopimuksen kannalta lainkaan välttämätön tai tarpeellinen. Sopimus ei oleta tai oikeuta lainkaan puuttumista yksityiseen omistukseen luomalla siihen kohdistuva hallintomalli. Lisäksi yleissopimuksen mukaiset perinteisten oikeuksien mukaiset hallinta-alueet on ILOn sopimuksen 14 artiklan nojalla voitava näyttää ja määrittää tutkimustiedoin tarkasti. Suomen osalta on myös muistettava, että ILO-sopimus on laadittu aivan toisenlaisissa olosuhteissa eläviä kansoja varten kuin saamelaisia. Sitä ei ole laadittu siinä tarkoituksessa, että muutoin kuin heimoasteella elävä alkuperäiskansa omistaa samalla tavalla maata ja perinteisten elinkeinojen käyttöoikeuksia kuin muutkin alueella elävät.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  9. ...jatkoa:

    ILO-sopimuksen ratifiointi ei edellytä omistusoikeuksia mihinkään luonnonvaraan tai elinkeinoon vastoin kansallisia tutkimustietoa ja asutus- ja oikeushistoriaa. Saamelaiskäräjien vaatimukset yksinoikeudesta poronhoitoon tai luonnonvarojen hallintaan ovat tutkimustiedon valossa perusteettomia. On myös muistettava, että mitään kansallista ratkaisua ei voida perustella toisen maan historialla tai esimerkillä. Se, että Norjan saamelaisilla on Finnmarkenin alueella yksinoikeus poronhoitoon ei merkitse Suomen osalta mitään.
    Kun puhutaan ILOn sopimuksen ratifioimisesta, kannattaa katsoa miten Norjassa meneteltiin. Norja ratifioi sopimuksen vuonna 1990, mutta maakysymys siirrettiin erityisen Finnmarkenin komitean valmisteltavaksi. Vasta sen jälkeen, kun se oli valmistunut, koko sopimus ratifioitiin. Se voisi olla yksi malli Suomelle, että maaoikeuksien sisältö selvitetään erikseen. Hyvän alun siihen muodostavat Oulun yliopiston oikeusministeriölle tekemät selvitykset ja Wirilanderin lausunto.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  10. Monesti näitä litanioita lukeneena ihmettelen mikä on blogin kirjoittajan sellainen "ylläpitävä voima" kirjoitella näitä saamelaisuuteen liitttviä juttuja? Tuossa alussahan hän kertoo olevansa kainuulaislähtöinen. Missä on jutut lapsuuden seutuvilta? Ja miksi aina negatiivinen, riitaisa asenne? Eikö tältä seudulta löydy koskaan mitään hyvää kerrottavaa? Totta lie, että pahat uutiset ovat "myyviä"! Aihe kuin aihe, ei kehuttavaa...onko oikeasti näin huonosti asiat? Joskus edes jotain positiivista Veikoltaki....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauanko arvelet minun viettäneen elämästäni siellä Kainuussa? Ja mitä riitaisuuteen tulee, koeta erottaa ammatistani juontuvan kriittisyyden ja väittämäsi riitaisuuden ero. Journalismi ja mainosten tai propagandan kirjoittaminen ovat eri asia, vaikka nykypäivänä se ero tahtoo mediassa yhä enemmän ja enemmän hämärtyä. Myönnän olleeni työssäni ja yhä edelleenkin sillä tavalla puolueellinen, etten ole lähtenyt vääräksi kokemieni asioiden edistäjäksi ja silloin olen joutunut usein nostamaan esiin kiusattujen tai muutoin kaltoin kohdeltujen ihmisten tai tahojen ääntä. Myös mielipiteitäni ylös kirjatessani olen pyrkinyt sanomaan asioita mahdollisimman suoraan - en niin kuin esimerkiksi joku sanomalehden pääkirjoittaja, joka laskee lähinnä kirjoitusmerkkien määrää, ei niinkään että sanoisi tasamittaisella tekstillään jotain selkeästi tulkittavaa.
      Saamelaisuus on minusta arvokas asia Suomessa. Siksi sitä ei pitäisi alistaa historiattoman ja ihmisiä erottelevan tai aliarvioivan aggressiivisen politiikan kuvaksi. Olisin vilpittömästi hyvilläni jos voisin joskus kirjoittaa saamelaispolitiikasta positiivisesti. Ehkä tuo päivä koittaakin.
      Ja vielä: saamelaispolitiikka ei ole sama asia kuin saamelaisuus ja saamelaiset. Niin mielellään kuin jotkut saamelaispolitiikan tekijät puhuvatkin ja esittävät vaatimuksiaan (kaikkien) saamelaisten nimissä.

      Poista
  11. Kari Kyröltä ytimekäs mielipidekirjoitus tänään Hesarissa:
    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008385831.html

    Ohessa vielä kopioituna, jos edellä olevaa linkkiä ei halua avata:

    Huonoa lakiesitystä ei kannata puolusta

    KAISA-MARI JAMA kysyi (HS Mielipide 3.11.), miksi tavalliset saamelaiset eivät nouse puoltamaan esitystä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Kysymys osuu naulan kantaan. Tuolta kannalta asiaa kannattaa tosiaankin miettiä.

    Jospa syy onkin siinä, että tavallisten saamelaisten mielestä esityksessä ei ole puolustettavaa. Näin se ainakin täällä Saamenmaan ytimessä, Inarissa, on koettu. Ei huonoa esitystä kannata puolustaa.

    Eniten vieroksutaan sitä, että osa saamelaisista voitaisiin virallisesti, lain mahdollistamana, jättää ilman äänioikeutta saamelaiskäräjien vaaleissa. Saamelaisten keskuuteen synnytettäisiin luokkajako: ne, joilla on äänioikeus, ja ne, joilla ei ole. Muualla Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui jo vuonna 1906, jolloin säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja siirryttiin eduskuntaan.

    Ehdotettu veto-oikeuden kaltainen tilanne kaikkiin maankäyttöhankkeisiin ei sekään ole edistämässä demokratiaa Saamenmaalla.

    Kari Kyrö

    VastaaPoista
  12. Kirkon ja poliittisten puolueiden nuorisojärjestöt saamelaisten asialla?

    Tuoreimmat uutiset kertova miten kirkon ja puoluepoliittiset nuorisojärjestön vaativat eduskuntaa hyväksymään saamelaiskäräjien ajaman esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi sellaisenaan. Tällainen alkuperäiskansan -etnisen saamelaisryhmän- etuja puolustava vetoomus tuntuu hätävarjelun liuottelulta; kukaan tai ketkään eivät uhkaa saamelaisia sen enempää kuin asiaa ajavat saamelaiset itse. Tiettävästi paikallinen saamelaisväestö ei ole kiirehtinyt lainsäädännön muuttamista siten, että inarinsaamelaisten oikeuksia rajoitettaisiin.

    Vetoomusteksti osoittaa selkeästi, miten saamelaiskäräjien johto on ottanut alkuperäiskansapolitiikkansa perustaksi maan omistuksen ja hallinnan palauttamisen takaisin "saamelaisille", joiden joukosta maan todelliset lailliset perijät on suljettu ulkopuolella saamelaiskäräjälain liian suppean saamelaismääritelmän avulla. Kentällä väki - saamelaiset ja lappalaiset - elävät toisin ja yhteiselo saamelaisten ja lappalaisten kanssa jatkuu aivan kuten ennenkin, toisin kuin saamelaiskäräjien poliittinen johto toivoo.

    Suomeen 1852 jälkeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset ovat pitäneet ristiriitaa suhteellisena, hyödyllisenäkin heille itselleen. Heidän käsityksensä on perustunut väittämään "ILOn sopimus on hyvä kaikille saamelaisille, mutta se ei koske metsä- ja kalastajasaamelaisia", joiden alueelle porosaamelaisten esivanhemmat tulivat parempien laidunmaiden vuoksi. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on pitänyt saamelaismääritelmästä syntynyttä ristiriitaa sovittamattomana. Se on tavoitellut ristiriidan lopullista ratkaisemista runnomalla läpi ILO-sopimus ja kieltämällä saamelaisten yhteisen alkuperän ja historian, vaikka se on saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien ensimmäinen ja tärkein edellytys.

    Tosiasiassa saamelaisalueella ei kuitenkaan ole sellaisia kysymyksiä, joita ei voitaisi ratkaista osapuolten välisillä sopimuksilla. Inarinsaamelaiset eivät ole koskaan ajatelleet voivansa väärillä faktoilla todistaa, että saamelaisaate on se ainoa oikea. He kunnioittavat minkä tahansa kulttuurin, idän ja lännen, "pohjoisen ja etelän” arvoja. He eivät ehdota rauhaa vain ystävilleen, vaan ihmisille, jotka eivät rakasta heitä - kaikille on tilaa harvaan asutussa saamenmaassa. Mutta kuka on oikeassa, sen tuomitkoon tulevaisuus. Tärkein mitä tässä tilanteessa ehdotan nuorijärjestöille, että he ottaisivat suoraan yhteyttä saamelaiskäräjien ääniharaviin Kari Kyröön ja Anu Avaskariin. Siinä prosessin moni asia selviäisi parhaiten.

    Minä puolustan rauhanomaista rinnakkaiseloa kaikkien alueella asuvien kanssa. Planeettamme on yksi, mutta se melko tilava ja siihen mahtuvat erilaisissa yhteisöissä elävät. He voivat koska tahansa sopia siitä, ettei kukaan rikkoisi ovia vieraassa talossa vetoamalla antipatiaansa sen vuoksi, että naapuri ajattelee toisin, keskustelee toisin, elää toisella tavalla. Meidän ei tule pelkästään huolehtia vihapuheen kieltämisestä, vaan sellaisten moraaliehtojen luomisesta, jotka ovat välttämättömiä rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. On päästävä siihen, että on taisteltava kansallisen kiihkoilun kaikkia ilmenemismuotoja vastaan. Ylä-Lapissa kenenkään ihmisryhmän kulttuuri ei voi kasvaa eristyneisyydessä, keinotekoisten poliittisten raja-aitojen sulkemana, epäoikeudenmukaisten hyökkäysten kohdistuessa muitten ihmisryhmien kulttuuriin ja elämään. Siksi on välttämätöntä muuttaa ilmapiiriä, polkea suohon keskinäinen epäluottamus. Nykyään tällaiset pohdinnat kuuluvat alkeellisiin totuuksiin.

    VastaaPoista
  13. Saamelainen itsehallinto etenee vai eteneekö?

    Nuorempien saamelaisten piirissä elää tällä hetkellä vahva usko siihen, että nyt se saamelaisten kiusaaminen loppuu, kun saamelaiset saavat uuden työkalun; korjatun saamelaiskäräjälain. Muistutan tässä, ettei lakiesityksen perustelut pohjaudu minkäänlaiseen tilanne ja olosuhdeselvitykseen, vaan työryhmässä mukana olleiden saamelaiskäräjien jäsenten ja siantuntijoiden vahvoihin mielipiteisiin. Ongelmia pyritään ratkaisemaan lähinnä pyrkimällä sanelemaan esim. kuka on saamelainen ja miten sitä säädellään.

    Tukena käytetään myös viittauksia ihmisoikeuksiin. Inariin on luotu saamelaiskulttuurin keskus Sajos, jonka tarkoitus on edistää saamelaisten yhdessä elämistä eroista huolimatta, oikeutettujen erilaisuuksien tunnustamista eri saamelaisryhmien välillä sekä rajojen asettamista eroista johtuvalle käyttäytymiselle. Tällaiselle saamelaisyhteisölle pitää kuitenkin asettaa pelisäännöt, että vuorovaikutus on sujuvaa ja tuloksellista. Uudistetusta laista siihen ei ole.

    Ilman rahaa saamelaiskulttuuri ei elä ja eikä voi hyvin. Valtion toiminnan kaksi ohjausvälinettä ovat olleet laki ja raha. Saamelaiskäräjälailla sallitaan saamelaisille eräitä etuoikeuksia ja jotka suomalaisilta vastaavasti kielletään ja ohjataan kehitystä saamelaiskäräjien enemmistön haluamaan suuntaan suosimalla suomalaisia syrjiviä lakeja ja säännöksiä tekemällä niiden soveltaminen hankalaksi. Olennaista on myös resurssien ohjaaminen erilaisiin tarkoituksiin. Esityksiä lukiessa nousee esiin ajatus, että saamelaiset haluavat muodostaa ennen pitkää oma täysivaltainen valtio.

    Uudet esityksen saamelaisten itsehallinnon vahvistamiseksi ovat johtamassa siihen, että kaikki muut kuin saamelaiset joutuvat elämään elinkeinojen rajoitusten piirissä, jolloin alueella asuvien oikeuksia elinkeinoon ja elämään arvioidaan heikentämiskiellon nojalla. Tämän onkin johtamassa vähitellen siihen, että tällaisessa suomalaisessa valtiossa pitäisi optimaalisissa oloissa olla etnis-kulttuurisesti määritelty saamenkansa. Perusteena tällöin voisi korostaa etnis-kulttuurillista erilaisuutta, muusta yhteiskunnasta erottuvana ryhmänä. Tarkennettava on mitä saamelaiskulttuurin erilaisuus tarkoittaa. Kyse on laajemmasta ja monimuotoisemmasta kokonaisuudesta. Nykyään kuitenkin tiedetään, että asia on paljon monimutkaisempi. Lisäksi ymmärretään, että etnisillä ja statuksettomilla saamelaisilla on sama alkuperä, mikä yhdessä sukulaisuuden kanssa lisää yhteenkuuluvuutta. Kulttuurieroista huolimatta ihmiset kokevat vahvaa kansallista yhteenkuuluvuutta. Tämä on sitä monikulttuurista rikkautta, joka kaikissa oloissa on turvattava.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  14. ...jatkoa:

    Saamelaisten tilannetta on tarkasteltava laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Oman aikamme erityispiirteitä on myös maapallon kutistuminen yhdessä keskinäisriippuvaiseksi paikaksi, tapahtumat yhtäältä saavat seurauksia toisaalla. Lisäksi suomalainen yhteiskunta on muuttunut saamelaisten itsetunnon ja kasvun ja kansainvälistymisen seurauksena monikulttuuriseksi kokonaisuudeksi. Monet saamelaiset elävät monipaikkaista ja ylirajaista elämää, jossa oman paikan määrittely on aikaisempaa vaikeampaa. Tämä moninaisuuden kanssa saamelaiset eivät ole oppineet elämään.

    Monet saamelaiskulttuuria koskevat rahoitukset edellyttävät pitkään jatkuakseen julkista rahoitusta suuntaamalla valtio voi vahvasti vaikuttaa siihen, mitkä asiat saamelaiskulttuuria vahvistavat ja mitkä marginalisoituvat. Joskus rahoittamatta jättäminen on paikallaan. Saamelaisten itsehallintoa rakennettaessa on käyty kiivasta keskustelua, minkälainen tämä saamelaisyhteisö on, mikä sitä pitää kasassa ja mikä sen erottaa suomalaisista.

    Kuinka päästään oikealle tielle?

    Tällä hetkellä saamelaisten asiat eivät olleet koskaan niin hyvin kuin nyt. On kuitenkin suuri määrä isoja jännitteitä, joiden purkaminen voi purkautua ikävin seurauksin. Jos huonosti käy saattaa Suomen valtio kääntää selkänsä saamelaisten arvoille ja oikeuskäsityksille. Uhattuina ovat viime aikoina olleet kunnioitus oikeusvaltiota, edustuksellista demokratiaa ja vallan kolmijako-oppia kohtaan, tutkitun tiedon arvotus yhteiskunnallisen keskustelun perustana sekä kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien ja perusvapauksien kyseenalaistamattomuus.

    Saamelaisnationalismi ei ole vastaus aikamme haasteisiin poliittisesti. Saamelaisuuden jarruna toimii keskinäisyyden riippuvuuden maailma, jossa saamelainen ei yksin kykene toimimaan oikein ja tuloksellisesti. Kiihko saamelaisuus ei ole vastaus aikamme haasteisiin poliittisesti.

    Tie yhtenäissaamelaiskulttuuriin ei voi kulkea väkivallan kautta. Tämä vuoksi edistyksellisen saamelaispolitiikan askel on hyväksyä erilaisuus siinä ympäristössä missä saamelaiset elävät. Olemme myös nähneet miten etnis-saamelaisuus on synnyttänyt erimielisyyttä, ristiriitoja ja konflikteja, joten uusi lakiesitys ei näillä näkymin tule poistamaan erimielisyyksiä vaan lisäämään niitä.

    Mielenkiintoista on kuulla tänään A-studiossa, minkälaisia lääkkeitä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson tarjoaa kiistan ratkaisemiseksi.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  15. Helsingin Sanomat saamelaisista!

    Pitkin syksyä on Helsingin Sanomissa julkaistu tietoiskuja saamelaiskulttuurin eri puolista. Viimeksi tämän päivänä (29.11.2021) edesmenneestä saamelaistaiteilija Nils-Henrik Valkeapäästä. Tapasin Ailun ensimmäisen kerran kesällä 1959 Inarissa pidetyn pohjoismaisen saamelaiskonferenssin yhteydessä. Ensimmäinen tapaaminen osoitti meille molemmille, että me molemmat kannoimme huolta kansamme tulvaisuudesta.

    Seuraavan kerran tapasin lokakuuna alussa 1959 Ailun Inarin saamelaiskiristillisessä kansanopistossa, jossa me molemmat aloitimme opiskelun. Kaiken lisäksi olimme huonekavereita, joten saamelaistenkin asiat tulivat meille molemmille tutuiksi. Vaikka aikaa kulunut yli 60 vuotta on kulunut, olen ikuisesti kiitollinen opistossa aikanani toimineille opettajille heidän innokkuudestaan ja määrätietoisista uhrauksistaan saada meidät ymmärtämään opetettujen tietojen ja taitojen merkitys. Ailun kanssa tulimme sen kouluvuoden aikana hyvin läheisiksi, sillä vietimme koko sen ajan opiskellen ja puuhaillen yhdessä. Välillä kävimme Inarin saamelaiskirkossa jumalanpalveluksessa ja itsenäisyyspäivänä opiston neljän pojan kuoro lauloi sankarihaudoilla. Kuoroon kuului lisäkseni mm. Nils Aslak Valkeapää.

    Se miten suurella ymmärryksellä Ailu suhtautui minuun, teki suuren vaikutuksen. En voinut olla hämmästelemättä moista herkkyyttä; herkkyys oli harvinainen ominaisuus karun lapsuuden kokeneille saamelaispojille ja tytöille. Ailulla oli vaistomaisia taitoja, joita ei opita luokkahuoneissa ja jotka hioutuvat kokemuksen kautta.
    Nils Aslak Valkeapää esitti kirjassaan "Terveisiä Lapista" (1971) suomalaisten ja saamelaisten välisen yhteistyön lisäämistä, jotta saamelaiset asema poliittisessa päätöksenteossa turvattaisiin paremmin. Harva saamelainen tai saamelaisten sorrosta ääntä pitävä on huomannut, että tämä Ailun esitys on itse asiassa jo täysin toteutunut.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista