Kuuntelin
ja luin mielenkiinnolla oikeusministeri Anna-Maja
Henrikssonin viimeisintä ulostuloa ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin
liittyen. Ministerin mukaan sopimuksen allekirjoittaminen ei toisi lisää oikeuksia
saamelaisille, koska Suomen lait saamelaisia koskien ovat jo tuon sopimuksen
vaatimalla tasolla.
Näinkö
pitkään Henrikssonilta on mennyt tuon asian oivaltamiseen? Sikäli kun oikein
muistan, hän ei ole moista lausunut kertaakaan aiemmin, vaan on ollut tukemassa
puoluetoverinsa Klemetti Näkkäläjärven
vaatimuksia ikään kuin saamelaisten asema kaipaisi edelleen tuntuvaa
parantamista heidän saamisekseen yhdenvertaisiksi maan pääväestöön nähden.
Kun
Henriksson kertoo, ettei sopimuksen ratifiointi muuttaisi enää mitään, hän
näyttää edelleen olevan sen kannalla. Tähän soisi ministerin esittävän muitakin
perusteluja kuin sen – joka näytti tulevan uutisoinneissa esille -, että
Suomi on ollut
kansainvälisen yhteisön hampaissa, koska se ei ole vahvistanut allekirjoituksellaan
alkuperäiskansamme asemaa.
Mitä
lienee tosiasiassa ollut tuo kansainvälinen paine, sillä se on mahtanut olla
alkuperältään kovin kotikutoista eli joidenkin aktiivisten tahojen ja
yksittäisten henkilöiden harjoittamaa Suomen mustamaalausta. Muistuu tässä
mieleen saamelaiskäräjien edellisen puheenjohtajan Pekka Aikion kansainvälisillä foorumeilla esittämät mielipiteet
Suomen saamelaisiin kohdistamasta kulttuurisesta
kansanmurhasta ja niin edelleen.
Eräs
”kansainvälisen yhteisön” ääni ja miksei manipuloijakin on ollut entinen
YK-raportoija ja nykyinen Firenzen yliopiston professori Martin Scheinin. Hänet tunnen jo taannoisten Mirhaminmaan
metsäkäräjöintien ajoilta, jolloin hän esiintyi palkatun asiamiehen roolissa
menestyen heikosti. Sittemmin Scheininistä on tullut erästä ystävääni lainaten
”päivystävä lausunnonantaja” mitä erilaisimmissa saamelaisia koskevissa
asioissa. Toki hänelle luottotoimittajat varmasti soittavatkin, mutta
kaikkineen miehen lausunnoista saisi analysoiden jo melkoisen ristiriitaisen
koosteen.
Lausuntoja
mittatilauksena ja muuntuen aina tilanteen mukaan, kuten saamelaiskäräjien
johdolle myös pestattuna asiantuntijana toimineen henkilön varmaan kuuluukin
tehdä. Jäävittömyydestä Scheininin kohdalla ei kannattane enää kovin yrittää
kenenkään puhua ja sama pätee muutamaan muuhunkin saamelaispolitiikan sisällön
tuottajaksi ryhtyneeseen professoriin ja tohtoriin.
Jos
Anna-Maja Henriksson uskoo kansainvälisen ILO-paineen aitouteen, hänen pitäisi
puoluetoverinsa Klemetti Näkkäläjärven lausumista ja hänen allekirjoittamastaan
saamelaiskäräjien ILO-lausunnossa jo oivaltaa, ettei nyt esitetyllä kiireisellä
”avoimella” ratifioinnilla saataisi tosiasiassa mitään pistettä kymmeniä vuosia
jatkuneelle kiistalle. Päinvastoin, näyttää siltä, että Näkkäläjärvi
esikuntineen katsoo ILO-sopimuksen antavan entistä enemmän perusteluita maiden
ja vesien hallinnan saattamiseksi saamelaiskäräjien valvontaan ja kenties
siihen ”kollektiiviseen omistukseenkin”. Ja sikäli kun voidaan esimerkiksi
Scheininin tuoreimmista lausumista päätellä, ”kansainvälinen yhteisö” jatkaisi
Suomen painostamista.
Onko
siis vastuullista toimintaa oikeusministeriltä ajaa edelleen sellaista
ratkaisua, jolla kolme vuosikymmentä kestänyt kiista saisi jatkoa vielä
vuosikymmeniksi? Samaa on syytä kysyä hallituksen saamelaisasioita
käsittelevältä ministerityöryhmältä sekä viime kädessä pääministeri Alexander Stubbilta ja hänen
hallitukseltaan.
Jos
vaihtoehtoina ovat vuosikymmenten riitely tai enimmillään muutaman vuoden
kestävä puolueeton selvitystyö siitä, mikä on Suomessa tuo ILO 169 -sopimuksen
tarkoittama alkuperäiskansa ja mikä on tuon kansan historiallinen asuinalue, ei
luulisi valinnan olevan vaikea.
Tottahan
tuohon selvitykseen olisi ollut maaherra Hannele
Pokan taannoisen saamelaistoimikunnan jälkeen aikaa toistakymmentä vuotta,
mutta se vain jäi jälleen tekemättä ja taas on mukamas kiire.
Anna-Maja
Henriksson viittaa uutisissa myös ”sovittuun” saamelaismääritelmään, josta
oltaisiin säätämässä myös tulevan syyskauden aikana. Ministerityöryhmästä ja
perustuslakivaliokunnasta toivoisi löytyvän tähän sellaista rotia, ettei lailla
enää turvattaisi saamelaiskäräjien johdon saamelaisuuden määrittelyssä ajamaa
mielivaltaa ja syrjintää.
Ja
jos Suomen lait ovat jo nykyisin oikeusministerin mukaan saamelaisten osalta
riittävän hyvällä tolalla, miksi uusiin tai tarkistettaviin lakeihin tulisi
ajaa vielä joitain kulttuurin heikentämiskieltoja? Etenkään, kun niillä
tosiasiassa lisättäisiin vain saamelaiskäräjien ja sitä peesailevan kolttien kyläkokouksen
subjektiivista vallan käyttöä myös saamelaisiin itseensä nähden.
On
aika palata Samuli Paulaharjun
tarinoiden tunnelmista nykyaikaan, jossa saamelaiskäräjien viranhaltijat ja
heidän tukijansa ovat alueensa suurituloisinta eliittiä eikä saamelainen
”rahvaskaan” asu enää kodassa.
Veikko
Henriksson on tainnut hoksata, että kappas kummaa, eduskuntavaalithan ovat jo ensi keväänä...
VastaaPoistaSiellä on nyt muuten eräs Halla-ahon Jussi tuolla brysselissä...
Saattaa RKP olla huolissaan, koska siellä on kaksi pätevää kaveria piikkipaikoilla...
Suuren vastuun ottaa Henriksson näillä lausunnoillaan. Varsinkin kun puoluetoveri Näkkäläjärvi on aivan eri linjoilla. Edelleen on entistä epävarmempaa mitä ratifioinnista seuraa. Mielestäni pitäisi entistä voimakkaammin vaatia olosuhdeanalyysia: mistä ponnistetaan, mihin pyritään. Tämän ymmärtäisi tavallinen maallikkokin, toisin kuin lakipykälien sanakäänteitä ja tulkintoja pyöriteltäessä. Uutisoinnin mukaan syksyllä hallitus hyväksyy ilo-ratifioinnin. Näinkö se menee? Eikö eduskunnalla ole enää sanansijaa tässä asiassa? Herätys Lapin kansanedustajat ja muut, jotka saavat äänensä kuuluville. Eihän se näin voi mennä.
VastaaPoistaAlkaa tuntua siltä, että ILO-sopimuksen ratifiointi on pelkkä läpihuutojuttu.
VastaaPoistaOikeusministeriössä on tehty töitä "hartiavoimin", jotta lailliselle alkuperäis-
kansalle saataisiin kaikki ne asiat,joita saam.käräjien johtoryhmä ikinä osaa
vaatia.
Itku pitkästä ILOsta.
VastaaPoistaMiten saataisiin selville kaikki alkuperäiskansaan identifioituneet? Heitä ei varmastikaan ole puolta miljoonaa, vaikka näin on peloteltu. Löytyisikö ihan tuhat? Nykyisin tehtävä on helpompi kuin 1962. Silloin piti haastattelijat palkata opetusministeriön myöntämällä rahalla. Paljonkohan Erik Aspin väitöskirjahaastattelu vaikutti varsinaiseen tehtävään?
VastaaPoistaMikko Kärnältä hyvä kolumni ILO-asiasta:
VastaaPoistahttp://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173119-ilo-sopimuksen-ratifiointia-on-lykattava
Oikeusministeriö teki keväällä 2014 tosi huteraa työtä selvityksessään ILO sopimuksen ratifioimiseksi. Lähes kaikkien artikloiden osalta todettiin, että Suomen lainsäädäntö vastaa yleissopimusta. Tästä seuraa vielä paljon ongelmia, jos yleissopimus ratifioidaan tältä pohjalta.
VastaaPoistaKun sopimus ratifioidaan, sen tulkinta ei ole enää yksin Suomen valtion asiana. Lopullisesta tulkinnasta päättävät muut.
Hyvää taas on se, että ratifioinnin myötä Inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset saavat foran esittääkseen vaatimuksiaan Suomen valtiota kohtaan artiklan 1 nojalla. Nyt heitä ei kuuntele kukaan, koska heidän asemansa ei nojaudu kuin "vain" perustuslain 17 §:n säännökseen saamelaisten oikeuksista.
Haluan lausua kiitokset Veikolle erinomaisesta analyysistä, joka koskee oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin esiintuloa tässä ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvässä asiassa. Paljon on näköjään vielä avoimia kysymyksiä selvitettävä ennen kuin asiasta voidaan antaa hallituksen esitys. Vähintä mitä tässä tilanteessa toivoisin, on että oikeusministeriö järjestäisi ennen Eduskunnan syysistuntokautta Saamelaisten kotiseutualueella avoimen tilaisuuden, johon voisivat osallistua kaikki ne ihmiset ja tahot, joita ILO sopimuksen ratifiointi koskettaa. Tällainen avoin vuoropuhelu voisi paljon kirkastaa oikeusministerin imagoa!
VastaaPoistaKun olen seurannut sitä kiihkeyttä, joka koskee julkista keskustelua saamelaismääritelmästä ja ILOn sopimuksen ratifioimisesta, joutuu väkisinkin kysymään, että onko esityksissä loppujen lopuksi kyse mistään muusta kuin poliittisen vallan haalimisesta? Niin kauan kuin on vielä mahdollista, kannattaa kysyä millaiseen yhteiskuntaan esityksillä oikein pyritään. Eikä ole mitään takeita, että saamelaisten olot paranisivat eristäytymällä kotiseutualueelle. Mitään olosuhde- ja seurausanalyysiä ei ole tehty. Suuri filosofinen kysymys on lisäksi se, mihin ylipäätänsä voidaan päätyä pakottamalla tai estämällä vaihtoehtojen arviointia? Kokemukset eri puolilta maailmaa siitä eivät ole hyviä.
Miksi voisi kutsua hanketta jossa Suomeen pääasiassa niinkin myöhään kuin vuoden 1852 jälkeen muuttanut väestönosa on onnistunut julistamaan itsensä alueen alkuperäiskansaksi johtamalla harhaan pääväestö eduskuntaa myöten? Jotkut voisivat kutsua sitä historian väärentämiseksi. Miksi pitäisi kutsua hanketta, jossa alueen todellinen alkuperäisväestö -Inarinsaamelaiset- on suljettu alkuperäiskansa-aseman ulkopuolelle? Kansainväliset ihmisoikeussopimukset kutsuvat sitä rasismiksi. Miksi kutsuisin sitä että Suomen valtaväestö, viranomaiset ja eduskunta, hyväksyvät ja edistävät tätä hanketta? Sitä voisi kutsua kolonialismiksi.
Saamelaiskäräjien poliittisen johdon ajama hanke yrittää hävittää seurauksia kysymättä ne yhteistoimintaverkostot jotka ovat sukupolvien aikana rakentuneet saamelaisten ja nyt statuksettomiksi saamelaisiksi alennetun todellisen alkuperäiskansan välille. Sitä käristettäisiin entistä syrjivämmällä, historiaa vääristävällä ja valtaan nojaavalla rakennelmalla, jonka ytimen muodostaisi kapea saamelaismääritelmä.
Tämän alun perinkin väärän ja lakiehdotuksessa entisestään supistetun määritelmän avulla luotaisiin outo, alkuperäiskansaksi nimetty saamelaisklubi. Sen jäsenet hyväksyttäisiin tai hylättäisiin kuin herraklubiin ainakin, eli niin että klubin jäsenillä on veto-oikeus. Harva täällä olija tietää kuinka hataralla pohjalla lepää se saamelaisten luettelo, johon saamelaiskäräjien vaaliluettelo alun perin perustuu. Ne harvat jotka tietävät vaikenevat, koska karu totuus horjuttaisi heidän asemaansa klubin johdossa.
jatkuu...
..jatkoa:
VastaaPoistaKun on ratkaistavana kysymys siitä, kuuluuko yksilö alkuperäiskansaan vai ei, kansainvälisen ihmis- ja alkuperäiskansaoikeuden mukaan ensisijainen peruste on kyseisen yksilön itseidentifikaatio. Ryhmäidentifikaation tulee tapahtua perinteitä noudattaen. Saamelaiskäräjälain muutosesitys sen sijaan keskittää päätöksenteon yksilön saamelaisuudesta täydellisesti saamelaiskäräjien vaalilautakunnalle. Tällä hetkellä vaalilautakunta koostuu pelkästään pohjoissaamelaisista, ja on turha odottaa että nämä myöhäisten maahanmuuttajien jälkeläiset luopuisivat tästä avainasemastaan. Tällä järjestelmällä pohjoissaamelaiset päättäisivät jatkossakin siitä hyväksytäänkö vaikkapa Inarinsaamelainen ylipäätänsä saamelaiseksi. Mistä lähtien tällainen yksilön identifiointi saamelaiseksi toisen saamelaisyhteisön toimesta on vastannut saamelaista perinnettä?
Vaikka Suomen valtio ei ole rakentanut Lappiin täysmittaista siirtomaajärjestelmää, se on yhdessä kirkon kanssa niittänyt kyseenalaista kunniaa henkisen ja kulttuurisen syrjinnän saralla. Tälläkö tiellä on tarkoitus jatkaa? Ja kenen maita ja hyödyntämisoikeuksia valtio oikein jakelee? Milloin se näyttää omistustensa perusteet, saantojensa laillisuuden? Liehittelemällä saamelaiskäräjiä dominoivia myöhäisten maahanmuuttajasaamelaisten jälkeläisiä Suomen valtio uskoo voivansa jatkaa Lapin todellisen alkuperäiskansan maiden hyödyntämistä. Tämä selittää sen, miksi saamelaiskäräjät ja metsähallitus ovat yhtäkkiä löytäneet toisensa ja solmineet liiton, jossa ei ole tilaa sen väestön edustajille, jonka perintömaista ja perintökohteista viime kädessä on kyse.
ILOn sopimuksen ratifioinnilla ei voida perustella pyrkimystä siihen, että historian perspektiivissä aivan hetki sitten alueelle muuttanut väestö saisi vallan määritellä alueen alkuperäisväestön ja muun väestön perus- ja ihmisoikeudet tai olla välittämättä muiden oikeuksista. Inarin saamelaisten kannalta tällainen olisi pahimman luokan kolonialismia, jota toteuttaisivat kaiken lisäksi etniset saamelaiset valtion tuella.
Suunnitelluista vallan ja maaoikeuksien siirroista on kehkeytymässä outo saamelais-suomalainen syrjintä, jossa valtion virallisesti saamelaisiksi hyväksymät myöhäismuuttaja saamelaisten perilliset samaisen valtion avulla murtaisivat ja imaisisivat itselleen alueen todellisen alkuperäiskansan identiteetin. Perusteina tälle identiteetin ja oikeuksien polkemiselle käytetään viittauksia historiaan, joka ei ole todellinen vaan sepite, ja viittauksia kansainvälisiin sitoumuksiin, joita luetaan kuin piru raamattua.
Niiden toteutumista valvovia kansainvälisiä elimiä ruokitaan puolitotuuksilla ja manipuloidaan tuottamaan haluttuja huomautuksia Suomen valtiolle, käyttäen hiottuja kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita jotka on ennenkin tavattu Lapista rysän päältä ja yrittämässä siirtää aidon alkuperäiskansan perintömaita väärille perillisille. Syrjittyjen, statuksettomiksi jätettyjen saamelaisten, kuten Inarin saamelaisten kannalta asioida arvioiden voidaan todeta: Sanottakoon saamelaiskäräjistä muuten mitä tahansa, yritteliäisyyttä ja pahaa tahtoa sillä näyttää riittävän.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaValitettavasti minun on todettava, että poliittista saamelaismääritelmää edelleen kaventamalla ei vähiksi käyneitä saamenkielisiä sukuyhteisöjä pelasteta. Ahtailla saamelaismääritelmillä pyritään pohjimmiltaan ainoastaan siirtämään luonnonvarojen hallinta politisoidulle, etnisyyteen – ei alkuperäisyyteen – perustuvalle ryhmälle, jolla ei ole Suomessa mitään tekemistä ILOn sopimuksen tarkoittamalla alkuperäiskansalla, ja perusteilla, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa sopimuksen oikeudellisten perusteiden kanssa.
Suomen saamelaismääritelmä niin nykyisessä kuin ehdotetussa muodossaan on vahvasti kieliperusteinen. ILOn sopimus ei sen sijaan mainitse kieltä lainkaan alkuperäiskansan kriteerinä, koska on ennemminkin sääntö kuin poikkeus että pääväestön dominoimat alkuperäiskansat menettävät kielensä. Niin tärkeä kuin kieli kulttuurin osana ja kantajana onkin, on myös kiistatonta, etteivät etnisyys ja kieli luo alkuperäisyyttä.
Niin luonnonvarojen hallinnan kuin kulttuurin säilymisen edistämiseksi Suomen saamelaisten kaikkien ryhmien edun mukaista olisi nykyistäkin laajemman saamelaismääritelmän pohjalta tapahtuva rakentava yhteistyö. Siinä kaikille saamelaisille tarjoutuisi mahdollisuus edistää yhteisiä asioita ja harjoittaa omaa kulttuuriaan kunkin saamelaisyhteisön yhteisöllisen ja niiden jäsenten yksilöllisen identiteetin mukaisesti. Se turvaisi myös välttämättä tarpeellisesti enemmistön hyväksymät resurssit saamen kielen suojelemiselle ja kehitykselle Saamen kieli elää siinä kuin mikä tahansa kieli.
Näin toimien saamelaisuudella ja saamen kielillä on Suomessa vielä tulevaisuus. Saamelaisuuden paras turva on yksilön itseidentifikaation asettaminen johtavaksi kriteeriksi päätettäessä kuka on saamelainen. Saamelaisyhteisöjen yksilöön kohdistuvan vastavuoroisen hyväksynnän on tapahduttava perinteisesti paikallisten yhteisöjen tasolla, keskustason ja valtion sellaisen ohjauksen ja valvonnan alaisena joka ei puutu alkuperäiskansoille ja niiden yhteisöille taattuun oikeuteen määrittää itse ketkä niihin kuuluvat. Johtavien saamelaispoliitikkojen Suomen valtion tuella harjoittaman ahtaan ja syrjivän etnonationalistisen saamelaispolitiikan aika on yksinkertaisesti ohi. Itseidentifikaation ohittaminen on silkkaa rasismia ja syrjintää, ketkä siihen sitten sortuvatkaan.
Jouni Kitti
Äidinpuolen mitokondriotunnisteiden tutkimus 1995, saamelaiste vs. muut, mukana inarinsaamelaiset jotka tässä osoittavat poikkeavan muista saamelaisryhmistä.
VastaaPoistahttp://genome.cshlp.org/content/5/1/42.full.pdf+html
When mitochondrial DNA sequence variation is analyzed from a sample of 637 individuals in 14 European
populations, most populations show little differentiation with respect to each other. However, the Saami
distinguish themselves by a comparatively large amount of sequence difference when compared with the
other populations, by a different distribution of sequence diversity within the population, and by the
occurrence of particular sequence motifs. Thus, the Saami seem to have a long history distinct from other
European populations. Linguistic affiliations are not reflected in the patterns of relationships of mitochondrial
lineages in European populations, whereas prior studies of nuclear gene frequencies have shown a correlation
between genetic and linguistic evolution. It is argued that this apparent contradiction is attributable to the
fact that genetic lineages and gene frequencies reflect different time perspectives on population history, the
latter being more in concordance with linguistic evolution.
Saamelaiskäräjät 27.6.2014 pitämässään kokouksessa jälleen kerran kiirehti alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO-sopimuksen artikla 169 ratifiointia. Käräjien esitys ILO-sopimuksen ratifioimiseksi tarkoittaa lukuisten lakien muuttamista saamelaiskäräjien haluamalla tavalla, jotta Suomen hallitus voisi ratifioida ko. sopimuksen 169 artiklan.
VastaaPoistaValitettavasti uusin tutkimustieto ei tue näitä käräjien yksipuolisia näkemyksiä. Uusin maaoikeustutkimus on osoittanut muun ohessa, etteivät oikeudet ole kollektiivisia. Tutkimukseen perustuva näyttö on nyt siis entistä vahvempi ja se osoittaa statuksettomien saamelaisten alkuperäisyyden Lapissa. Uusin tutkimus osoittaa myös, että tällaista historiaa ei ole olemassa jota voitaisiin pitää edellytyksenä ILO-sopimuksen ratifioinnille. Se tekee koko sopimuksesta puuttuvien ja virheellisten edellytysten vuoksi käyttökelvottoman. Tutkimusraporttien lähteiden objektiiviselle todistukselle on annettava etusija silloinkin, kun ne joutuvat ristiriitaan saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle mieluisten ennakkokäsitysten ja toivomusten kanssa. Mikään kansainvälinen yleissopimus ei voi olla laillisena perusteena uusien oikeuksien luomiselle. Jos niin olisi, valtiosääntö, sen perusoikeuksien suoja ja kansallinen historia voitaisiin kirjoittaa aina uudelleen, milloin mistäkin poliittisesta tarpeesta.
jatkuu..
...jatkoa:
VastaaPoistaViime vuosina harjoitetun saamelaispolitiikan kulmakivenä on elokuussa 1995 voimaan astunut perustuslain säännös, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana ”on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan”. Sen sijaan että saamelaiskäräjät olisi keskittynyt saamenkielen ja saamelaiskulttuurin aseman parantamiseen, saamelaisjohto on tulkinnut eduskunnan tarkoittaneen Ylä-Lapin maanomistuksen ja elinkeino-olojen radikaalia muuttamista. Esimerkiksi porotaloudesta puhuttaessa saamelaiset ovat systemaattisesti vastustaneet valtiovallan yrityksiä ratkoa alalla esiintyviä ongelmia kokonaisvaltaisesti ja elinkeinonharjoittajien tasa-arvoa kunnioittaen. Koska porotalouden tämänhetkiset ongelmat koskevat yhtäläisesti sekä saamelaisia, lappalaisia että suomalaisia poromiehiä, vaatimukset saamelaisten poromiesten erityiskohtelusta liittyvät johtavien saamelaispoliitikkojen pyrkimyksiin jakaa Ylä-Lapin asukkaat pysyvästi kahden kerroksen väkeen.
Asiansa osaavat juristit ovat eduskunnan myötävaikutuksella kehittäneet saamelaisjohdolle aseen, joka vastuuttomasti käytettynä on johtanut mielivaltaan ja loputtomaan kärhämöintiin. Monikohan kansanedustaja osasi äänestysnappia painaessaan kuvitella, mitä kaikkea saamenkielen ja saamelaiskulttuurin edistämisen nimissä tehdyt päätökset todellisuudessa tarkoittavat?”
Tavoitteena näytti olevan alkuperäisimmän väestön -lappalaisten- maitten siirtäminen ns. rekisterisaamelaisille ilman korvausta. Ensimmäiseksi saamelaiskäräjät on pyrkinyt poistamaan saamelaisten elämänmuodon tiellä olevat esteet, jotka suomalainen tilajärjestelmä ja muu maanhallintajärjestelmä muodostaa. Suomalaisten omistamat tilat ja valtion maanomistuksen nähdään saamelaiskäräjien poliittisen johdon piirissä aiheuttavan suunnattomia esteitä saamelaisen elämänmuodon toteuttamiselle ja yleensä koko saamelaisten yhteiskunnalliselle ja kulttuuriselle elämälle. Ja siksi saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon nojalla pyritään yhdistämään tilat valtionmaiden kanssa saamelaisyhteismaaksi. Sen korkeimmaksi päättäväksi elimeksi on ehdotettu saamelaiskäräjäenemmistöistä maaoikeusneuvostoa. Varsin moni saamelainen on kuitenkin uskaltanut epäillä tällaisen historiaan perustumattoman maanhallintamallin hyödyllisyyttä ja vastustaa sitä.
Valtakunnan päättäjien varmaankin hyvää tarkoittavat ratkaisut ovat synnyttäneet tilanteen, jossa samoja elinkeinoja harjoittaneet ja osittain saamelaisia kauemmin alueillaan asuneet ”lappalaiset” taistelevat katkerasti oikeuksistaan. Kielestä, kulttuurista ja alkuperäiskansan statuksesta on kysymys vain välillisesti: todellisuudessa saamelaisten ja lappalaisten taistelussa on ennen muuta kyse saamelaisalueen ns. valtionmaiden omistuksesta/hallinnasta ja oikeudesta harjoittaa lappalaisille kuuluneita ns. saamelaiselinkeinoja.
jatkuu.
...jatkoa:
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että saamelaisten yhteiseen omistukseen ns. valtionmaat eivät voi siirtyä muutoin kuin poliittisella päätöksellä.
Suomen olosuhteisiin tämä alkukantaisissa oloissa ja alistetussa asemassa elävien alkuperäis- ja heimokansojen turvaksi tarkoitettu sopimus istuu ilmeisen huonosti. Suomen saamelaisväestö on jo pitkään elänyt täysin yhdenvertaisessa asemassa valtaväestön kanssa, käytettiinpä mittarina sitten taloudellista, yhteiskunnallista tai oikeudellista asemaa. Tässä tilanteessa rekisterisaamelaisten nostaminen erityisasemaan loukkaisi ilmiselvästi erityisesti ”lappalaisten”, mutta myös muun saamelaisalueella asuvan paikallisen väestön oikeuksia. Näin ILO-sopimuksen ratifioiminen Vihervuoren ehdotusten pohjalta olisikin ollut omiaan lisäämään eriarvoisuutta, ei vähentämään sitä kuten tarkoitus kaiketi oli.
Pidän luonnonsuojelun kannalta huonona ratkaisuna saamelaisalueen ns. valtionmaiden siirtämistä saamelaisten tai minkään muunkaan kansalaisryhmän yhteisomistukseen tai määräysvaltaan.
Saamelaistulkinnan mukaan YK:n ihmisoikeussopimuksen 27. artiklan perusteella mikä tahansa poronhoitoa saamelaisalueella merkittävästi haittaava valtaväestön toimenpide voi olla saamelaisporomiehen ihmisoikeuksia loukkaava. Jos kestävän käytön edellyttämä suurimpien sallittujen poromäärien alentaminen loukkaa saamelaisporomiesten ihmisoikeuksia, niin miksi sitten ei esimerkiksi jokamiehenoikeuden nojalla tapahtuva patikoiminen, ahman rauhoittaminen tai luonnonsuojelualueen perustaminen? Maiden mahdollinen siirtyminen saamelaisten hallintaan ja omistukseen merkitsee samalla sitä, että Ylä-Lapin luonnonsuojelualueet on perustettu lainvastaisesti yksityisten omistamille maille. Vaikka alueet uudessa komennossa säilyttäisivätkin nykyiset rajansa, suojelumääräysten ”harmonisoiminen” saamelaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaaviksi todennäköisesti vesittäisi luonnonsuojelualueiden alkuperäiset tavoitteet.
Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että kansainväliseen alkuperäis ja heimokansoja koskevan ILO-sopimuksen 169 artiklan sitoutumiseen Suomen osalta ei löydy minkäänlaisia asillisia perusteita, vaan se olisi omiaan lisäämään ristiriitoja sekä lainsäätäjän, että kansan keskuudessa.
Nykysaamelaisia ei voida pitää sellaisena kansana, jonka varsinaiset kulttuuriset ja taloudelliset olot erottavat sen selvästi alueen muista väestöryhmistä. Myöskään heitä ei voida pitää sellaisina alkuperäisasukkaina, jotka ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat perinteiset sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset instituutionsa, kolttasaamelaisia lukuunottamatta. Saamelaiset erottuvat lappalaisista ja muista suomalaisista lähinnä ainoastaan kielensä puolesta.
Jouni Kitti
Näyttää siltä, että sekä Klemetti Näkkäläjärvi että ministeri Henriksson ovat kietoneet itsensä sekavaan vyystiin eivätkä tiedä enää missä mennään.
VastaaPoistaPaniikki käy ilmi Klemetti Näkkäläjärven viime blogeissa, jossa hän arvostelee valtion budjetin määrärahaesityksiä. Hän jopa väittää, etteivät saamelaislapset voi luottaa valtion toimintaan eivätkä aio enää koskaan opiskella saamea, jos kielipesien rahoitus ei vastaa Klemetin esityksiä.
Varsinainn floppi oli Klemetin propagandakamppanja, johon Yle Sampin Pirita Näkkäläjärvi innostuneesti osallistui väittäen että ministeri Viitanen pyörsi päätöksensä asiassa eikä ollut aiemmin oikonut vääriä tietoja.
Epätoivoista!
Nykyisessa valtion talousahdingossa on säästettävä kaikkien. Miksi saamelaiset olisivat taas etuoikeutettuja. Tuokin raha olisi tärkeämpi käyttää esim. erityisopetukseen, lapsille, jotka todella tarvitsevat apua. Jo vanhoillakin rahoituksilla kielipesillä on enemmän rahaa käytössä kuin mitä suomenkielisessä päivähoidossa. Saamelaiskäräjien rajaton ahneus ja omaan napaan tuijotus aiheuttaa yhä enemmän vastenmielisyyttä saamelaiskulttuuria kohtaan. Näin se vain menee.
VastaaPoistaViimeisin Klemetti Näkkäläjärven ja Yle Sápmin propagandatemppu oli kielipesärahojen leikkaamis -uutisointi. Sillä he vedättivät hyväntahtoisia ihmisiä ja mediaakin sekä kiihottivat omiaan nostattamaan vastalauseiden myrskyn, joka räiskähteli vesilasissa.
VastaaPoistaYle Sápmin johtaja Pirita Näkkäläjärven pitkä kommentti Yle Sápmin internetuutisissa julkaistiin vain suomenkielisillä (miksi?) sivuilla. Se kertoi paljon. Jokainen voi tekstistä lukea ja etenkin siitä mitä tekstistä puuttui, että koko kampanja oli Klemetti Näkkäläjärven "sisäpoliittisen profiilin" nostatusprojekti ja pyrkimys nostaa kannatusta muille projekteilleen (ILO-sopimus ja saamelaislaki) jotka tulevat syksyllä eduskuntaan.
Hänen pelinappuloinaan olivat lapset, kuten Klemetin blogista voi päätellä.
Kampanjan vetäjä oli Pirita Näkkäläjärvi, kuten niin monasti ennenkin.
Pirita Näkkäläjärvi kirjoitti asiasta 14.8. "näkökulmassaan". Se oli hyvin paljastava ja vahvistaa käsitystäni, että kyseessä oli tietoinen kampanja.
Jos näin ei ollut, oli toiminta todella ammattitaidotonta kaikkine kämmäyksineen. Koko episodista jäi erittäin huono kuva Yle Sápmin toiminnasta.