lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kaivostoiminnasta saamelaiselinkeino?

Muutaman päivän takainen uutinen kertoi kuinka Rovaniemen hallinto-oikeus oli kumonnut Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin vuosi sitten Inariin myöntämät neljä koneellisen kullankaivun lupaa. Niistä oli valittanut saamelaiskäräjät ja perusteena oli tietenkin kullankaivun haitta saamelaiskulttuurin harjoittamiselle. Luvat oli myönnetty Hammastunturin ja Ivalon paliskunnan alueille Sotajoen, Selperintien, Selperinojan ja Härkäselän alueille. Siis seudulle, jolla kullankaivu on historiallisesti toiminut jo ennen nykyisen saamelaiskultuurin perustaksi mainotun suurporonhoidon tuloa ja asettumista.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on iloinnut hallinto-oikeuden päätöksestä pitäen sitä periaatteellisena ennakkoratkaisuna. Ylen saamenuutisten mukaan hän katsoo sen ”yhdenlaiseksi torjuntavoitoksi”, joka osoittaa uuden kaivoslain saamelaiskulttuuria koskevien pykälien toimivan ja että tätä kautta saamelaiskäräjillä alkaa olla asemaa viranomaisena.
Tukes joutuu käsittelemään kullankaivuluvat uudelleen. Näkkäläjärvi uskoo, ettei virasto lähde valittamaan hallinto-oikeuden päätöksestä.
Kaivoslain koestus on sikäli merkityksellinen, että Klemetti Näkkäläjärvi on ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyen listannut lain hyväksi esimerkiksi siitä, miten muitakin maankäyttöä ja elinkeinoja koskevia lakeja tulisi ratifiointiprosessissa uudistaa.
Ensimmäisenä pölkylle on menossa laki Metsähallituksesta, jonka muutoksia valmistelevaan työryhmään saamelaiskäräjät ei ensin halunnut lähteä sen mielestä liian pienilukuiseksi ajatellulla edustuksella. Nyt lupaus osallistumisesta on Näkkäläjärveltä bloginsa mukaan saatu, mutta varsinaiseen ILO-valmisteluun hän ei näyttäisi edelleenkään hyväksyvän muita osapuolia kuin valtion ja saamelaiskäräjien edustajat.
Onkin sekin kaameaa, että ylisen Lapin muusta väestöstä huolitaan metsähallituslakityöryhmään kokonaista yksi henkilö – edustamaan siis neljää kuntaa, Lapin liittoa ja myös sellaisia saamelaisia, jotka eivät koe saamelaiskäräjien tavoitteita omikseen.
Omalta osaltani tulen tuota edustamisen jyvitystä näkyvästi protestoimaan – sikäli kun työryhmä lopultakin saadaan aloittamaan ja kutsu siihen Lapin liiton esityksen mukaisesti tulee. Maankäytön todellisuuden esiin tuominen on yksi tuon ”muun väestön” ainokaisen edustajan tehtävistä.  Eli vaikkapa millainen on se saamelainen kulttuuri ja se perinnetieto, jota muun muassa Metsähallitus on samaisen Hammastunturin erämaankin kohdalla halunnut muita käyttäjiä paremmin kuulla ja kunnioittaa.
Luin jokin aika sitten Olli Tammilehdon Voima-lehdessä julkaistua artikkelia, jossa hän kirjoitti keskusteluistaan John Zerzanin kanssa. Tammilehto on tutkija ja vapaa kirjoittaja, jonka aihepiiriä ovat globalisaatio, ekofilosofia, ekologisen kriisin ja ilmastomuutoksen syyt etc. Zerzan on puolestaan nykyajan tunnetuin Yhdysvaltalainen anarkistiteoreetikko etc.
Tammilehdon artikkelista ”Eläinten ja ihmisten kesyttäminen” jäi mieleen kappale, jossa hän kertoo keskustelukumppanilleen kokemuksistaan Siperian pohjoisosien alkuperäiskansojen parissa:
”Hantit, joihin tutustuin Siperiassa, kunnioittavat suuresti poroja. Poro on heille pyhä. Kun he tulivat tutustumaan Suomen porotalouteen, he kauhistuivat tavasta, jolla modernit saamelaiset kohtelevat poroja.”
Tuo tässä irralliseksi ottamani virkahdus tuo minulle mieleen monet vastaavat vertaukset, joita olen vuosien varrella työssäni käytännön luonnonkäyttäjiltä ja monilta asiantuntijoiltakin kuullut.  On kysyttävä, voiko nykyisillä skandinaavisilla ”nomadeilla” olla enää jäljellä rahtuakaan jostain hantilaisesta ajattelusta, koska heidän on poroillaan ja niitä varten tapahtuvalla luonnon käytöllä pyrittävä pitämään yllä länsimaista elintasoa – konetekniikan osalta jopa korkeampaa, kun verrataan tavalliseen lappilaiseen tai vaikka norjalaiseen pohjoisen asukkaaseen.
Kun rahatalous on sitonut alkuperäiskansat utilismiin ja kun helikopterien katsotaan ihan virallisestikin kuuluvan saamelaiseen poronhoitokulttuuriin, lienee oikeutettua kysyä miten sallittavaa ja kulttuurista olisi kaivostoiminta, mikäli sen tuotoista kunnon siivu kilahtaisi säännöllisin väliajoin saamelaishallinnon ja kenties yksityisten saamelaisten poronhoitajien pankkitileille?
Joitain aikoja sitten luin uutisen Norjan saamelaiskäräjien vaatimuksesta saada osa niistä tuloista, joita valtio saa mannerjalustalleen sijoittuvista öljyn- ja kaasunporauksista. En tiedä miten vaatimus on edennyt. Sen muistan, että utsjokelaisten halu saada lapinkylilleen hakattavaa talousmetsää Lemmenjoen kansallispuistosta upotti osaltaan vuoden 1990 saamelaislakiluonnoksen.
Sen mukaanhan paliskunnittain perustettavien lapinkylien tuli hankkia tuloja alueittensa luonnonvaroista, ja kun ainoaksi nopeasti hyödynnettäväksi luonnonvaraksi todettiin metsät, havahtuivat utsjokelaiset saamelaispoliitikot huomaamaan heillä olevan pelkkiä tunturikoivikoita.
Silloin Suomen vihreät asettuivat vastustamaan luonnosteltua maaoikeuslakia, mutta nykyäänhän siltä suunnalta on suitsutettu tukea ILO 169 -sopimuksen ratifioinnille.
Utsjokelaisilla on Inarin alueella kaksi yhteismetsää, jotka erottuvat nykyisin hyvin ilmakuvista. Lemmenjoen kansallispuiston metsät ovat saaneet olla toistaiseksi rauhassa.
Ongelmana Lemmenjoella on Metsähallituksen viime vuosikymmenten toiminnasta päätellen vain kullankaivu.


Veikko

5 kommenttia:

  1. Taas osui ja upposi. Veikko on kyllä hyvin perillä tämä "troikan" touhuista. Kun joku muu harrastaa kaivostoimintaa, se tuohoaa luontoa ja vaarantaa poronhoidon ja on niin maan perusteellisen turmiollista.
    Mutta kun sen tekee vaaliluetteloon hyväksytty rekisterisaamelainen, niin se on mitä puhtainta ja luonnonmukaisinta ja ennenkaikkea perinteistä luonnon hyödyntämistä. Vaan niinhän se oli, että muiden aseet oli sodanlietsojien aseita ja neuvostoliiton aseet rauhanaseita. Tällä aikakaudellahan totuuskin oli varsin suhteellinen käsite. Näyttää olevan nykyäänkin.
    Ja mitä perinteiseen kaivostoimintaan tuleen, niin kun Saamelaisten esi-isät kaiveli kepeillä maata ja heitteli kivillä oravia, niin muualla tiedettiin jo"rauan synty". Uusimman tutkimustiedon mukaan raudan valmistustaito on tullut suomeen varhemmin kuin on aiemmin osattu kuvitella ja idän kautta. Jos tuntee naapuriheimojen kultturia ja historiaa, niin tietää myös purevan teräksen salaisuuden.
    Siinäpä sitä on "perinteistä" kaivostoimintaa taas kerrakseen.
    Kukahan maksaa noiden SAKÄ:n puuhastelijoiden palkan? Mietitäänpä sitä taas seuraavan kerran kun valtion kassakirstusta alkaa pohja näkymään lähiaikoina...
    Siihen asti voidaan tehdä hieman laskuharjoituksia. Jos saamelaispolitiikasta tavalla tai toisella leipänsä saava henkilö tienaa sanotaanpa vaikka 50 000€ vuodessa, niin kuinka monta keskimääräistä suomalaista veronmaksajaa tarvitaan, että saadaan kyseisen henkilön palkat maksettua? Oletetaan, että henkilön koko vuoden verokertymä käytetään pelkästään ko. henkilön palkkakuluihin.
    Jatkotehtävän onkin sitten miettiä montako henkilöä on työllistettynä tämän saamelaisasian takia suoraan tai välillisesti ja paljonko ne maksavat veronmaksajalle.
    Siihen asti - Sinä maksat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävä Hyvä! Kun meillä on Euroopan ainoa alkuperäiskansa,niin tokihan se
      maksaa jotakin.Luulenpa Baskien olevan vielä alkuperäisempiä.Eivät kai ole
      julistautuneet,niinkuin pitäisi,jos sellaisen statuksen haluaisivat.

      Poista
    2. Ensinnäkään en ole ystäväsi, ja toisekseen maksuhaluukkuttani ei lisää yhtään se tosiasia, että jos jotain syrjintää olen kohdannut, niin se on ollut aina rekisteri saamelaisten harjoittamaa heihin kuulumattomien ihmisten syrjintää. Voit alkuperäiskansailla ja ja harrastaa kulttuuriasi aivan niin paljon kuin haluat- omalla kustannuksellasi. Niin me "taviksetkin" joudumme toteuttamaan omaa elämäntapaamme.
      Lisäksi itse alkuperäiskansaksi julistautunut kansa (tai hyvin pieni osa siitä) on tehnyt sen faktisesti kestämättömillä perusteilla. Katson, että minun tehtäväni veronmaksajana ei ole rahoittaa tosiasioista piittaamatonta pienen piirin etnoromanttista puuhastelua. Minulla on mielipiteeseeni täysi oikeus. Kuten sinullakin. Uskoisin, että saan mielipiteelleni hieman laajempaa tukea tästä maksajan roolissa olemisesta kunhan ajat suomessa huononevat ja olot laajemmasti kovenevat. Vaan sitten saattaa toisilla olla kyyti kylmää. Niin makaa kuin petaa.

      Poista
  2. Saamelaiskäräjät vaati ja sai kaivoslakiin asiallisesti ottaen veto-oikeuden. Kullankaivajien hakemuksia voi estää ja viivästyttää ja joka tapauksessa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia.

    Oikeuttaan SK käyttää häikäilemättömästi. Lupahakemusten viranomaiskäsittely pysäytettiin rahapulaan vedoten. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP) luovutti liki 100.000 euroa veronmaksajilta kerättyjä varoja kielteisten lausuntojen tehtailua varten.

    Saamelaiseliitti kiitti liittymällä RKP:n jäseniksi ja asettumalla ehdolle kunnallisvaaleissa. Jäsenhankintaa julkisilla varoilla?

    Saamelaiskäräjät vastustaa kaikkea kaivostoimintaa Lapin laajoilla valtionmailla. Kysyin kerran kullankaivajakaveriltani Raimo Kanamäeltä:"Oletko huomannut poromiesten vastustavan kaivoksia, vaikka koko elinkeino perustuu mönkijöiden, moottorikelkkojen, autojen, lentokoneiden ja helikopterien käyttöön?" "Ja vyöllä roikkuu kaksi leukua", vastasi Rami.

    Kyseessä lienee joku hienostunut uuskolonialismin muoto; kaivokset sijaitkoon jossakin muualla, me vain nautimme lopputuotteista.

    Inarilaiset kauppiaat ovat myyneet valmistamiani Lemmenjoki-koruja vuosikymmenten saatossa miljoonilla euroilla. Kunnalle ja Suomen valtiolle on tuloutettu runsaat verot. Osa on päätynyt porotalouden tukiin ja saamelaiskäräjien ylläpitoon. Näin olen tahtomattani ollut rahoittamassa elinkeinoni lakkauttamista.

    Lemmenjokikoru.net sivustolla kerron elinkeinotoiminnastani ja kaivoslain valmistelun kiemuroista otsikon "Jäähyväiset Lemmenjoen kullalle ja jalokiville" alla. Aarne Alhonen

    VastaaPoista
  3. Kiitokset Veikolle ja kommentoijille siitä että minullekkin alkaa valkenemaan tämän asian taustat. Tuntuu uskomattomattomalta että tämä asia ei pääse laajenpaan keskusteluun, eikä tällaista epäkohtaa tuoda julki, joten itse aion alkaa tekemään kaikkeni sen eteen että moinen juttu saadaan ratkaistua. Huomaan Saamelaiskäräjien käyttävän samaa taktiikkaa kuin 1930 -luvun saksan valtiopäivillä käytettiin ja päästiin valtaan huutelemalla poissaolevina puskista ja päättämällä kolmansien osapuolien asioista heitä paikalle kutsumatta ja niin ollen sitä kautta huuteluihinsa vastaamatta. Haitanteko jota harrastetaan ja jota perustellaan ties millä höpinöillä ei silloin ota katketakseen, kun käräjät eiovät uskalla tulla samaan pöytään vaan toitottavat aina tarpeen tullen elinkeinonsa olevan uhattuna, vaikka jopa porojen suurin uhka on lie se että kannat ovat olleet jo vuosia ylisuuret, eikä rajoituskehoituksille korvaa juuri lotkauteta. Ilmeisesti montakin poroa on kullankaivajien monttuihin kuollut tai sen takia nälkään nääntynyt, kun kokonaisuutta hahmottamattomat vihreät tekevät työtä tuon älyttömyyden eteen. Omat kokemukseni niiden myötähäpeää tuntevien saamelaisten sanomina ovat kyllä rohkaisevia, mutta jos muutama korruptoitunut ihminen pääsee valtaan, niin soppa onkin jo sekava ja valmis. Itse olen lapiomiehenä odotellut jo kolmatta kesää valtaustani ja viimeisin naurettava episodi Saamelaisen konekaivuuluvan peruuntumisesta johtuen jatkaa odotteluani ties kuinka kauan. Ihmettelen kovasti sitä että kuinka Suomen valtion sisällä voi olla toinen valtio, jonka juuret eivät historiankirjoitusten mukaan ole vielä edes sataaviittäkymmentä vuottakaan. On sääli miten tuollaiseen toisteltuun valheeseen uskotaan jo niin yleisesti että se sallii luonnon suojelemisen hengiltä.

    VastaaPoista