tiistai 1. toukokuuta 2012

Jouni Kitti - kiitetty ja vihattu

Tunnen helsinkiläisen, Inarin kirkolla vuonna 1943 syntyneen Jouni Kitin pitkältä ajalta.
Nykyisin maa- ja metsätalousministeriön tarkastajan virasta eläkkeellä elelevä Kitti on tullut tunnetuksi saamelaiskäräjien johdon ajaman saamelaispolitiikan tiukkana kritisoijana. Hänen tiukan asiallista linjaansa ei ole pystytty vaientamaan eikä horjuttamaan, vaikka yritystä on ollut pitkin matkaa. Erityisen sinnikkäänä siinä lajissa on ollut saamelaiskäräjien entinen lakimies Heikki  J. Hyvärinen.
Hän on yrittänyt uhkailla ja pilkatakin ampuen sillä tyylillään vain omaan jalkaansa. Onpa Heikki J. tainnut joskus kertoa Kitin tulleen erotetuksi saamelaisten yhteisöstä – mikä se sitten lieneekään.
Kovaa puhetta stadilaislähtöiseltä entiseltä opettajalta, sittemmin lakia lukeneelta ja myöhemmin lakejaan lukeneelta Saamenmaan rakennusmestarilta.
Muistan vuosina 1976-1999 saamelaispolitiikassa toimineen Kitin jo saamelaisvaltuuskunnan ajoilta, jolloin hän oli mielestäni innostunut saamelaiskulttuurin ja erityisesti saamen kielen edistäjä. Jouni kirjoitteli jo tuolloin ahkerasti – myös saameksi muun muassa Lapin Kansaan ja saamenkieliseen Sapmelas-lehteen.  Hän toimi sittemmin Sapmelasin päätoimittajana vuosina 1981-1998, kunnes saamelaiskäräjät käytännössä lakkautti Suomen ainoan saamenkielisen lehden lopettamalla sen tukemisen valtion saamelaiskulttuurille myöntämistä määrärahoista.
Se taisi olla käännekohta Jouni Kitin suhtautumisessa Hyvärisen, Pekka Aikion ja Nils Henrik Valkeapään linjaamaan saamelaispolitiikkaan. Hän on kertonut silmiensä avautuneen huomaamaan miten raadollista ja sekä historiasta että nykypäivästä erkaantunutta maidenvaltauspolitiikkaa saamelaisvaltuuskunnassa ja sittemmin saamelaiskäräjillä harjoitettiin.
Ilman, että oltaisi välitetty kovinkaan paljon saamen kielestä ja siihen nojaavasta saamelaiskulttuurista.
Jouni Kittiä saadaan kiittää siitä, että hän on tuonut viime vuosina poliittiseen alkuperäiskansakäsitteeseen perustuvien poliittisten maaoikeusvaatimusten rinnalle historiallista ja oikeudellista näkökulmaa ja ennen kaikkea vahvaa tietoa.
Hän on selkiyttänyt ratkaisevasti saamelaisuuden ja lappalaisuuden sukulaisuutta ja aiheuttanut sillä harmaita hiuksia epäonnistuneen, valikoivan saamelaismääritelmän laatijoille ja sitä yhä puolustaville.
Jouni Kitti on niitä voimahahmoja ja vaikuttajia, joiden ansiosta koko entisessä Kemin Lapissa ihmiset ovat alkaneet selvittää historiaansa ja alkuperäisiin alueen asuttajiin ulottuvia juuriaan.
Asettuminen saamelaisena kritisoimaan saamelaispolitiikan johtomiesten ja -naisten ajamaa politiikkaa on vaatinut suurta rohkeutta. Näin siksi, että tuota politiikkaa on leimannut jo vuosikymmenten ajan poikkeuksellisen äänekäs yhden totuuden julistaminen. Eri mieltä olevat saamelaiset on julistettu saamelaisvaltuuskunnan ja -käräjien kokouksissa - olen itse kuullut - ”pelkosaamelaisiksi” tai ”luopiosaamelaisiksi”, muut kuin saamelaiset kritisoijat rasisteiksi.
Jouni Kitin toiminta on kuitenkin vaikuttanut osaltaan siihen, että saamelaispolitiikkaan on viime vaalikausina syntynyt välillä vahvaakin oppositiota.  On muun muassa huomattu, ettei johtotroikan ajama ”yleissaamelaisuus”, yhtenäisen saamen kansan politiikka ole ehkä sittenkään niin jaloa kuin sen on julistettu olevan. Saamelainen kulttuuri-itsehallinto on ollut niin kauan yhteistä, kunnes on pitänyt ottaa kantaa saamelaisten omien vähemmistöjen tarvitsemiin erityiskohteluihin tai vaikka vain erityismainintoihin.
Siihen ”yleissaamelaisuus” on monesti hyytynyt. Muistan tässä taannoiset kolttien esitykset polveutumisen huomioimisesta paremmin saamelaismääritelmässä tai kolttien ja inarinsaamelaisten esityksen näiden vähemmistöjen mainitsemisesta erikseen saamelaisten kultuuri-itsehallintolaissa.
Parhaillaankin käydään kiistaa siitä, ettei inarinsaamelaisten osuus vain kasvaisi saamelaiskäräjien vaaliluettelossa tai peräti etteivät kadonneiksi uskotellut metsälappalaiset vain tunkeutuisi saamelaiskäräjille – jakamaan saamelaisten rahoja, kuten saamelaiskäräjien nykyinen hallituksen jäsen Pirita Näkkäläjärvi jokin aika sitten Helsingin Sanomissa ja Lapin Kansassa pelkäsi.
Tänään Jouni Kitti muuten vastaa Lapin Kansassa näin:
”ILO:n yleissopimus ei tuhoa saamen kieltä. Tällaisen kuvan saattoi saada, kun luki saamelaiskäräjien jäsen Pirita Näkkäläjärven kirjoitusta (LK 25.4.) alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnin kielteisestä vaikutuksesta saamen kielen käyttöön.
Suomen hallituksen hallitusohjelmaan on saamelaiskäräjien vaatimuksesta kirjattu tavoite alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnista. ILO:n yleissopimus numero 169 koskee alkuperäiskansan tai -heimon oikeuksia. Saamelaiskäräjät on vaatinut sopimuksen ratifiointia siten, että se soveltuisi vain sen ylläpitämään äänioikeusluetteloonsa merkittyjä. Ratifiointi on tällä perusteella oikeuksia loukkaava ja kiistanalainen, koska se koskee vain yhtä etnistä ryhmää ja kieliperusteista alkuperäisväestöä toisin kuin yleissopimus sääntelee.
Kiistan aiheuttaa nykyisen saamelaiskäräjälain mukainen, pääosin kieliperusteinen määritelmä saamelaisuudesta, josta edelleen yritetään härkäpäisesti johtaa alkuperäiskansaan kuuluminen.
Alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen mukaan näin ei ole. Sen mukaan alkuperäisyys ei ole etninen, eikä kieliasia lainkaan. Sen perustana on jokaisen oma oikeus- ja asutushistoria, polveutuminen sekä ns. itseidentifikaatio alkuperäiskansana. Se ei edellytä edes kyseistä valtiota tunnustamaan ryhmän alkuperäisyys, minkä puuttuminen sinänsä olisi kyllä outoa, eikä se edellytä mihinkään rekisteriin kuulumista. Sellaisia edellytyksiä ei voida myöskään kansallisesti asettaa.
Kansainvälinen työjärjestö ILO on ratkaissut asian selvästi sopimuksen 1. artiklassa. Sen mukaan alkuperäiskansaan kuuluu henkilö, joka polveutuu alueen alkuperäisväestöstä, on säilyttänyt kulttuurinsa tunnusmerkkejä ja tuntee itse olevansa alkuperäiskansaa. Itseidentifikaatiolle annetaan suuri merkitys. Kieli on merkittävä, mutta merkitystä ei korosteta eikä erikseen edellytetä.
Suomessa voimassa olevasta kieliperusteisesta saamelaiskäräjälaista johdettu alkuperäiskansan määritelmä on siten yleissopimuksen 1. artiklan mukaan väärä.
Määritelmä ei sovellu tarkoitukseensa.”
Pirita Näkkäläjärvi pelotteli 100 000 suomalaisen rynnistyksellä saamelaiskäräjille tuhoamaan saamen kieltä ja kulttuuria. Jouni Kitti vastaa pelotteluun tyynesti faktoilla.
Siinä se ero ja Jounin vahvuus kun kirjoitetaan saamelaispolitiikkaa.

Veikko

Jk. Jouni Kitin kotisivut löytyvät muuten netistä osoitteesta: http://www.elisanet.fi/kitit/jkitti/index.html

29 kommenttia:

  1. Kiitos Veikko Väänäselle asiallisista huomioista!
    Haluaisin vielä hiukan täsmentää mitä kaikkia seikkoja on otettava huomioon ILO:n sopimusta koskevassa prosessissa.
    Monet ovat ihmetelleet allekirjoittaneen saamelaiskäräjien poliittisen johdon näkemyksistä poikkeavaa kantaani tästä alkuperäis- ja heimokansoja koskevasta ILO:n sopimuksesta ja sen ratifiointiedellytyksistä. Se johtuu ainoastaan ILO:n sopimuksen yleisistä lähtökohdista, jotka jostakin syystä näyttää Saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle jääneen hämäriksi.

    Alkuperäis- ja heimokansoja koskeva sopimus 169 koskee pääasiassa entisissä siirtomaissa asuvia eläviä ja asuvia alkuperäis-ja heimokansoja, jotka heidän alueensa vallanneet valtiot alistivat aikoinaan pakkokeinoin noudattamaan omaa kolonialistista kieli ja talouspolitiikkaansa. Siihen sisältyi myös pakottaminen vaihtamaan alkuperäiskansojen puhuma kieli toiseksi. Muutamissa siirtomaissa tämä onnistui täysin. Siksi ILO:n yleissopimus pyrkii antamaan niillekin alkuperäisväestöille, joiden esi-isät pakotettiin vaihtamaan kieli toiseksi, mahdollisuuden identifioitua alkuperäisväestöksi. Joten saamelaisrekisteriin kuulumattomille/kelpaamattomille Inarin lappalaisten kohdalla kysymys on juuri tästä alkuperäiskansan ihmisoikeuksia koskevasta samasta asiasta. Sellainen ei ole uhka saamenkielen säilymiselle, kuten populistisesti annetaan ymmärtää.

    Ne yli tuhat saamelaisrekisteriin hakijaa, jotka saamelaiskäräjät hylkäsi vuonna 1999, polveutuivat lähes kaikki Inarin vanhoista lappalaissuvuista ja suurin heistä oli verisukulaisia saamelaisrekisterissä olevien kanssa. Jätin mukana olleena saamelaiskäräjien jäsenenä eriävän mielipiteen, jonka toimitin korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
    Myöhemmin Oulun yliopiston tekemät tutkimukset ovat tämän tosiasian vahvistaneet. Kun haastattelin saamelaisrekisteriin hakijoita, ilmeni, että lähes kaikkien rekisteriin hakijoiden esi-isät olivat vielä 1800-luvun puolivälin tienoilla puhuneet pääasiassa Inarin saamea. Periaatteessa ILOn sopimus turvaa heillekin oikeuden identifioitua alkuperäisväestöön. Tämän periaatteen kieltäminen on kansainvälisen oikeuden halveksimista, jota jatkuvasti olen hämmästellyt kun olen lukenut Saamelaiskäräjien kannanottoja. Sellainen ei ole viisasta alkuperäiskansapolitiikkaa, mikä antaa Suomen poliittisille päättäjille epämääräisen kuvan saamelaiskäräjien tavoitteista.

    Saamelaiskäräjien hylkäävä päätös ei ole kuitenkaan este heidän kuulumisesta alkuperäiskansaan. Mikäli saamelaiskäräjät ei tätä tee, tekee sitten YK:n yhteydessä toimiva komitea. Tämän alkuperäiskansan tunnustamiseen liittyvän kansainvälisen oikeuden rajoittamispyrkimys antaa mielestäni kovin huonon kuvan ulospäin kotimaisille ja kansainvälisille poliittisille päättäjille saamelaiskäräjien alkuperäiskansapolitiikasta.

    Oikeusministeriössä on tiettävästi kiireellisellä aikataululla meneillään yleissopimuksen ratifiointia koskevia selvityksiä ja saamelaiskäräjälain tarpeellisia muutoksia koskeva selvittely. Yleissopimuksen 1. artiklan mukaan asianosaisia, alueen alkuperäiskansan edustajia eli lappalaisia ei ole asian yhteydessä lainkaan kuultu. Tämä menettely on lappalaisten alkuperäisiä oikeuksia loukkaava ja syrjivä. (jatkuu)

    VastaaPoista
  2. (jatkoa edeltä)
    Ihmisoikeuksia koskevat asiat perustuvat kansainvälisessä käytännössä aina ja vain tutkimustietoon. Tutkimustieto on sama asia kuin perustelut. Ei voi olla siten yksinomaan faktoihin perustumatonta poliittista perustelua tällaiselle alkuperäisimmän väestön oikeuksien kaappaamishankkeelle. Sellainen johtaa ainoastaan vastakkain asetteluun ja ennen pitkää umpikujaan, kuten on jo käynytkin.

    Yhä lisääntyvä riippuvuus kaikkien kansojen ja etnisten ryhmien välillä edellyttää tänään niiden oikeutettujen etujen huomioon ottamista, keskinäistä ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta, jotta todella voisimme elää sovussa ja rauhassa, mihin meitä muun muassa YK:n peruskirja velvoittaa. Tämä ei mielestäni merkitse sitä, että minkään lappalaisryhmän tarvitsisi silti tinkiä omista arvoistaan ja historiallisista oikeuksistaan.

    Saamelaisille ja saamelaisiksi itseidentifioituneille lappalaisten jälkeläisille (jotka täyttävät alkuperäiskansasta ILO-sopimuksen 169 artiklan 1. kohdan kriteerit) on tärkeintä juuri nyt korostaa ja panostaa saamen kielen käyttöön ja vahvistamiseen. Sitä kautta on edellytyksiä saamen kulttuurille. Se taas kokoaa ja muotoaa alkuperäistä identiteettiä muuttuvassa ympäristössä. Mikään muu saamelaispoliittinen keino ei valitettavasti yllä samaan.

    Elinkeinoilla on merkitystä, mutta ne ovat suuresti samankaltaisia kuin valtaväestöllä eikä niistä ole yksin kulttuurin ylläpitämiselle. Ne eivät ole mikään ratkaisu tilanteessa, jossa saamelaisten kasvava määrä asuu muualla Suomessa ja elantopohja on yhtenäistynyt valtaväestön kanssa.

    Asian jatkovalmistelun on oltava läpinäkyvää, koska se vaikuttaa kaikkien alueella asuvien oikeuksiin. Jo nyt tiedetään, miten laajasti ja syvästi ILOn alkuperäis- ja heimokansoja koskeva sopimus vaikuttaa sopimuksen kohteena olevan alueen ihmisten oikeuksiin ja siten heidän välisiin suhteisiin. Tähän mennessä tehdyt tieteelliset selvitykset antavat yhdessä niitä koskeneen julkisen keskustelun kanssa aiheen päätellä näin.

    Lopuksi:
    Saamelaiset ovat tekemisissä eri arkielämän tilanteissa valtaväestön kanssa nyt ja maa-ja vesioikeuksien uudelleen järjestämisen jälkeenkin. Tähän mennessä on Saamelaiskäräjät on pyrkinyt välttämään avointa keskustelua siitä miten eteen nousevat ongelmat ratkaistaan tai miten konsensukset syntyvät? Tämä tulisi ILO:n yleisopimusta sovellettaessa johtamaan yhdessä soveltamisalaltaan epäonnistuneen saamelaismääritelmän kanssa syrjintään ensiksi Inaria asuttaneita Inarin saamelaisia ja saamelaisrekisteriin kelpaamattomia lappalaisia kohtaan. Tästäkään syystä sopimuksen hyväksymiselle ei ole edellytyksiä. Joten ILO:n yleisopimus 169:n soveltaminen merkitseminen tulisi merkitsemään suuria muutoksia alueella asuvien ihmisten päivittäiseen elämään ja elinkeinoihin. Muutokset olisivat edullisia saamelaisrekisterissä oleville, mutta eivät kaikille muille asukkaille heidän alkuperäisyydestään huolimatta. Se johtaisi vain syviin ristiriitoihin paikallisella tasolla.
    ILO:n sopimuksen ratifioiminen johtaisi erilaisten elinkeinolakien muuttamiseen, mikä näkyisi ja tuntuisi kielteisellä tavalla saamelaisten kotiseutualueella asuvien kaikkien ihmisten arkielämässä. Se vaikuttaisi myös rekisterisaamelaisten kesken. Saamelaisuus ja lappalaisuus ovat sinänsä tärkeitä asioita, mutta eri kansanryhmien ihmisillä on toki muitakin rooleja.

    Ystävällisin terveisin
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  3. Veikko Väänänen, sinä voisit oppia sukulaiseltani Jouni Kitiltä mm. mainitsemaasi tyyneyttä. Me käymme Jounin kanssa erittäin asiallista keskustelua sekä yksityisesti että nyttemmin myös lehtien palstoilla. Tästä Jouni on myös minua kiittänyt. Vaikka asiat riitelevät, niin olemme tekemisissä mm. Helsingissä toimivan Sámi orrunlatnja (Saameolohuone) -toiminnan puitteissa ja edistämme yhdessä etenkin saamenkieltä kaupungissä.

    Sinänsä tietysti hauskaa, Veikko Väänänen, että olet toistuvasti pitänyt kirjoitustani esillä blogissasi. Se on siis selvästi osunut maaliinsa.

    Vihjaat kuitenkin, ettei kirjoitukseni pohjautuisi faktoihin. Kannanottoni on tietysti harkitun tunteellinen, mutta täysin kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukainen. Tästä voi lukea lisää päivän Hesarista, jossa Kaisa Korpijaakko-Labba juristina avaa meille maallikoille polveutumisasiaa juurikin tästä näkökulmasta.

    Hyvää keväänjatkoa,

    P. Näkkäläjärvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirita! Olet kirjoituksellasi loukannut Inarinsaamelaisia. En millään pysty asettumaan asemaasi jossa meitä pelkäät.Maaliin et osunut!
      Verenperintö ja polveutuminen ei todellakaan ole mitään "polveutumistaktiikaa" mitä yrität heikosti selittää. Faktoja on varmasti vaikea hyväksyä. Oletin, että nuoret ovat suvaitsevaisia ja toivoinkin sinun tekevän töitä Saamelaiskäräjillä vallitsevan suvaitsemattomuuden ilmapiirin poistamiseksi. Kuten sinuun vetosin muistat varmaan hyvin?
      Ihmetellen Anu Avaskari

      Poista
  4. Hyvä Pirita.
    En tiedosta kiivailevani. Kun katson kirjoitukseesi sisältyvän vanhakantaista ja yliampuvaa pelottelua, tarkoitan tuota väitettäsi jopa 100 000 suomalaisen rynnistämisestä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tuota samaa ja vastaavaa olen kuullut jo kymmenien vuosien ajan seuratessani saamelaispolitiikkaa saamelaiskäräjillä ja muutoin julkisissa ja vähemmän julkisissa yhteyksissä. Käsittääkseni myös Jouni Kitti on torjunut näkemyksen tuosta suomalaisinvaasiosta ja hän on viitannut eräiden tutkijoidenkin tavoin muun muassa Norjan esimerkkiin.
    En tiedä, mutta ehkä arvaan, hillittömän pelon syyn siitä, että inarinsaamelaista ja muutoin metsälappalaista polveumaa olevien "uusien" saamelaisten määrä lisääntyisi.

    VastaaPoista
  5. Hei Veikko,

    kiitos nopeasta vastauksestasi. Taidan siis olla konservatiivipoliitikko? ;) Siinä mielessä taitaa näkemykseni ja näkemyksemme olla vanhakantaista, että olemme jo kauan puolustaneet saamelaisten ja saamelaiskulttuurin mukaista näkemystä ja se ei tietenkään ole vuosikymmenten ja -satojen saatossa muuttunut mihinkään. "Lappalaisiksi" julistautuminen ja "statuksettomat" ovat paljon uudempia ilmiöitä.

    Minä aidosti pelkään, että saamelainen kulttuuri ja kieli katoavat, jos käräjien äänestysluettelo avataan suomalaisille, jotka eivät elä saamelaiskulttuurissa. Se pitää minut ylhäällä öisin ja saamani palautteen perusteella en ole ainoa saamelainen, jota asia ahdistaa. Mutta meitä on vähän ja meidän äänemme on helppo koittaa hiljentää jatkuvalla pommituksella.

    Kulttuuri-itsehallinto tarkoittaa, että saamelaiset itse päättävät omasta kulttuuristaan. Norjassa tämän periaatteen kanssa ollaan Suomea paljon pitemmällä, sillä siellä saamelaiskäräjät ylimpänä päättävänä elimenä määrää saamelaisuudesta.

    Hyvää viikonloppua!

    P. Näkkäläjärvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjät eivät mitenkään pystyisi päättämään saamelaisuudesta, koska eivät hyväksy omia vähemmistöjä! Inarinsaamelaiset on perusteettomasti jätetty pois vaaliluettelosta. Vaalilautakuntaan ei hyväksytä saamelaisten vähemmistöjen edustajia jne. Demokratia tuntuu olevan tuntematon käsite vaalijärjestelmässä. Kirjoitti:Saamelaiskäräjien jäsen

      Poista
  6. En ole kokenut, että saamen kieleen ja kulttuuriin sinänsä kohdistuisi mitään uhkaa uusien, polveutumisen ja samastumisen perustein saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutuneiden ja haluavien taholta. Perusasenne niihin tuntuisi olevan myönteinen, joten positiivisempi suhtautuminen näihin hakeutuviin voisi koitua lopulta kulttuurin vahvistumiseksi.
    Kulttuuriin kytketty ja siinä saamelaiskäräjien puolelta pitkään aivan etusijalle asetettu maaoikeuskiistely on heikon historiallisen pohjansa takia luonut sitä kireyttä,uhkaa ja epävarmuutta, jota molemmin puolin nyt tunnetaan. Suomi joutunee joka tapauksessa selvittämään alkuperäiskansa- ja maaoikeuskysymyksen kansainvälisin kriteerein mikäli se aikoo ratifioida ILO-sopimuksen. Joko etu- tai jälkikäteen. Siksi olisi varmasti kaikille eduksi, että asia nostettaisiin reilusti pöydälle eikä sitä yritettäisi enää jauhaa toista osapuolta ohittaen ja syrjien.

    VastaaPoista
  7. P.Näkkläjärvelle: Tähän nyt otan kantaa vaikka muuten en asiaan puutukkaan. Huolesi on ylireagoitua... Metsäsaamelaiset ja muut statuksettomat eivät uhkaa kulttuuria ja kieltä millään tavalla. Suurin osa heistä haluaa oppia saamenkielen ja osa sitä jo puhuukin. Kulttuuri on olemassa ja elävä edelleen. Eikä kyse ole todellakaan pelkästään ILO:sta. Mihin Pirita perustat tämän kaiken huolesi? Miksi asiaan niin negatiivinen suhtautuminen? Oletko vieraillut metsäsaamelais aueilla, jotta voit sanoa että kulttuuri on kuollut? Kukaan ei ole saamelaisvastainen, kuten olette väittäneet,päinvastoin! Harmillista että asiat on käännetty päälaelleen :(

    VastaaPoista
  8. P. Näkkäläjärvelle: oletko keskustellut näiden statuksettomien ja metsäsaamelaisten kanssa koskaan? Oletko vieraillut heidän kodeissaan ja pyrkinyt selvittämään, mitä he asioista ajattelevat? Nyt näitäkin asioita olisi syytä tehdä, kun noin korkeassa asemassa politiikassa olet. Pelkällä luulolla ja tabuilla ei pitkälle pötkitä.

    Mielestäni kulttuuri eikä kieli ole kuollut. Ihmiset yrittää kaikkensa niiden suhteen, mutta yleinen mielipide on kovin kielteinen. Pukuja käyttäviä käydään jopa tönimässä tai nälvitään muuten vain...

    Kaikki ihmisiä tulisi kunnioittaa ja myös nähdä elämän kirjo. Historian tapahtumilla on tässä suuri rooli. Nyt olisi syytä pyrkiä elvyttämään, eikä jatkaa suomalaistamista.

    VastaaPoista
  9. mihin p näkk perustaa ajatuksensa että statukseton suomalaistaa hänet? Ettei ois helsingin asuminen suomettanut hänet?

    VastaaPoista
  10. väitän että metsäsaamelainen on saamelaisempi kuin kaupungin akateemikko tai ekonomikko!

    VastaaPoista
  11. Hei, kiitos viesteistänne! Kyllä olen keskustellut, mutta en tietenkään yritä kenenkään kotiin kutsumatta.

    Muuten toivon, että (tässäkin) keskustelussa pysyttäisiin asialinjalla. Otan mielelläni vastaan kritiikkia ja ehdottomasti kuuntelen ajatuksianne, mutta mieluiten nimellä ja vielä mieluummin kasvokkain.

    Tervetuloa jatkamaan keskustelua avoimella Facebook-sivullani, Helsingissä vieraillessanne tai Inarissa/Käsivarressa käydessänne! Facebookissa voi myös tutustua minuun henkilönä ja minun toimintaani saamelaiskulttuurin saralla.

    Yst. terv.
    P. Näkkäläjärvi
    facebook.com/Pirita20

    VastaaPoista
  12. Mehän ei vaan käydä Saamenmaassa, vaan asutaan siellä. Siinä on vissi ero.

    VastaaPoista
  13. Mu ruoktu lea mu váimmus ja dat johttá mu mielde.

    VastaaPoista
  14. Niinpä niin. Koti mukana sydämessä. Joskus synnyinseudullani Kainuussa kuulin keväisellä parkkauslanssilla pinoa vastaani kuorineen vanhan jätkän sanovan, että siellä missä on reppuni on minun kotini.

    VastaaPoista
  15. Nyt kysyn mitä saamelaiskäräjien hallitus ajaa takaa politiikallaan? Mikä on taka-ajatuksena?

    Näitä aikeita on voinut poimia blogeista ja virtuaalimaailmasta ja haastatteluista, eikä kyllä ole oikein tämän aikakauden ajatuksilta tuntunut kaikilta osin. Nyt olisikin mukava kuulla ajatuksia siitä, mihin käräjät politiikallaan pyrkii.

    Ajatukset saamelaiskulttuurin suojelemisesta ulkopuolisia kuvitteellisia pahoja voimia vastaan tai itseidentifikaation suomettamisriskistä ei oikein myy. Tuntuu paitsi kuvitellulta ja vanhanaikaiselta asialta. Haluaisin tietää enemmän, että millä tavalla tämä riski voisi konkretisoitua: Miten esimerkiksi? Eiköhän se 20 vuotta vanha ilmapiiri ole jo kuollut? Aika on tehnyt tehtävänsä?

    Mielestäni luetellut riskit ja mahdolliset haitat voivat olla ylireagointia ja asialla pelottelua.

    Aika siirtyä eteenpäin.

    VastaaPoista
  16. Hiljaisuus puhuu. Kyllä aikeet tiedetään ilman selittämistä. Takana on julmuus ja ahneus ja yksisilmäisyys.

    VastaaPoista
  17. historiallista tietämättömyyttä `?

    VastaaPoista
  18. Ei pidä toimia omaa kansaa vastaan!

    VastaaPoista
  19. No mikä on näiden keskustelujen tulos? Että inarinsaamelaiset ja "lappalaiset" on vaarallisia?

    VastaaPoista
  20. Pirita on väärässä, Norjassa ei saamensukuisia hylätä, kuten Suomessa. Siitä on hyvä todiste tämä henkilö NN, joka Suomessa sai hylkäyksen, mutta Norjassa hyväksyttiin saamelaiseksi. Osaatko Pirita selvittää, miten tämä on mahdollista?

    VastaaPoista
  21. Syynä on se, että Norja seuraa ILO sopimuksen henkeä itseidentifikaatiosta. Suomen saamelaiskäräjät ei tätä seuraa, vaan on ottanut lain tulkintatyökalukseen ryhmäidentifikaation. Se tarkoittaa sitä, että alle 10 henkilöä, jotka melkein kaikki pohjoissaamelaisia poronhoitajia määrittelevät, kuka on saamelainen. Eiväthän he voi tuntea saamelaisia sukuja niin laajasti kuin heidän pitäisi tai eivät ainakaan alistu tuntemaan. Toinen juttu on sekin vielä, että hyväksyvätkö he? Eivät hyväksy. Eivät halua, koska se on "luulon" takia heiltä ilmeisesti pois.

    VastaaPoista
  22. Norjassa saamelaiseksi pääsee kielitaidon, ei polveutumisen kautta. Itseidentifikaatio on mukana, ettei rekisteriin laiteta ketään vasten tahtoaan. Saamelaiskäräjät on viimeinen valitusviranomainen asiassa.

    § 2-6. Sametingets valgmanntall.

    Alle som avgir erklæring om at de oppfatter seg selv som same, og som enten
    a) har samisk som hjemmespråk, eller
    b) har eller har hatt forelder, besteforelder eller oldeforelder med samisk som hjemmespråk, eller
    c) er barn av person som står eller har stått i Sametingets valgmanntall, kan kreve seg innført i Sametingets valgmanntall.

    Begjæring om innføring i Sametingets valgmanntall rettes til Sametinget.

    Sametingets valgmanntall utarbeides av Sametinget på grunnlag av folkeregisteret, valgmanntallet ved siste sametingsvalg og de krav om innføring eller strykning som er kommet i løpet av valgperioden. Sametingets valgmanntall skal føres kommunevis.

    Når en person er innført i Sametingets valgmanntall, kan dette registreres i folkeregisteret. Denne registrering skal være tilgjengelig kun for den myndighet som har ansvaret for gjennomføring av valg til Sameting, eller etter samtykke fra Sametinget.

    Sametingets valgmanntall kan føres ved hjelp av EDB.

    Endret ved lover 28 feb 1997 nr. 18, 14 mai 2004 nr. 26, 27 juni 2008 nr. 51.

    http://www.lovdata.no/all/hl-19870612-056.html

    VastaaPoista
  23. Mikä olikaan saamelaismääritelmien yhdenmukaistamisen pohjoismainen historia? Oliko tuota Norjan vuodelta 1987 -88 olevaa lakia edeltävänä jokin vastaava säädös? Suomessahan saamelaismääritelmää on sorvattu jo 1970-luvulta.

    VastaaPoista
  24. Eikö nyt ns status-saamelaisten pitäisi olla huolissaan katoavasta perinteestä? Eikö pitäisi kerätä ylös kaikki mahdollinen tieto ns metsäsaamelaisista ennenko viimenenki tieto katooa? Ei minua kiinnosta tipan tippaa se, kuka istuu saamelaiskäräjillä, minua kiinnostaa enempi tämä kulttuuri, josta on enää rippeet jäljellä. Jos tämä katoaa, on se pois myös ns virallisesta saamelaiskulttuurista. Toivottavasti osasin ilmasta ajatukseni nyt oikein.

    VastaaPoista
  25. Kiitos osasit kyllä, mutta virallinen saamelainen nauraa "metsäsaamelaisuudelle", pilkkaa ja ei pidä minään. Häpeän tätä politiikkaa, joka on suoraan kuin Hitselin oppikirjasta. Karmivaa. Samoin tekevät akatemian professorit. Eivät pidä minään. Sekin on karmivaa.

    Hieno idea tämä kulttuuritietouden kerääminen. Ehdottomasti kiire aloittaa.

    VastaaPoista
  26. P Näkkäläjärvi, en tunne sinua etkä sinä minua, mutta silti joillakin on tarve määritellä tuntemattomien identiteetti. Kannattaisi tutustua historiaan ja eri saamelaiskansojen elinkeinoihin ennen leimaamista. En minäkään ole väittämässä ettet sinä ole saamelainen. T. Kho-

    VastaaPoista