Oikeusministeriössä virkamiestyönä valmistunut luonnos
hallituksen esitykseksi ILO 169 -sopimuksen ratifioimiseksi putkahti lausuntokierrokselle,
joka kestää kesäkuun loppuun. Lueskelin lainsäädäntöjohtaja Sami Mannisen ja hänen
virkamiesjoukkueensa aikaansaannoksen tänään kertaalleen läpi ja ensimmäisinä
vaikutelmina joutuu kysymään samaa kuin mistä jo aiemmin kirjoitin: Tekisikö Suomi
naapurinsa erheen ILO-sopimuksen ratifioinnissa?
Toinen ja hieman huvittunut ajatus jäi päälle aivan lähes
80-sivuisen luonnoksen lopusta, jossa hallituksen esityksen allekirjoittajiksi
on signeerattu pääministeri Jyrki
Katainen ja oikeusministeri Anna-Maja
Henriksson: Näinköhän kokoomuslaisen pääministerin piti olla rakentamassa
Suomen Lappiin taannoisten taistolaisten kollektiivinen haavemaa? Historiaan
perustumaton järjestelmä, jota on viimeiset kolmekymmentä vuotta ajettu kuin
käärmettä pyssyyn, mutta joka on jokaisella yrityksellä tähän mennessä kaatunut
omaan mahdottomuuteensa.
Täytyy heti jatkoksi todeta, että mikäli Suomen
alkuperäiskansakysymys olisi kansainvälisesti ja kansallisesti kestävällä
tavalla ratkaistu - ja johon ratkaisuun olisi ollut tutkimuspohjaa ja aikaa
edellisestä maaherra Hannele Pokan
saamelaistoimikunnasta lähtien reilustikin - ei ILO-sopimuksen ratifioinnille
mahtaisi löytyä juurikaan vastustusta. Kyseessä on toki vanha ja nykyajan
tasa-arvoisiin ja hyvinvoiviin Pohjoismaihin huonosti istuva sopimus, mutta
siitä huolimatta mikä ettei. Mutta nyt kun oikeusministeriön lainvalmistelijat
rajaavat sopimuksen ratifiointia maiden käytössä koskemaan vain nykyistä nk.
saamelaisaluetta ja nykyistä saamelaiskäräjien vaaliluettelon tarkoittamaa
väestöä, josta kaiken lisäksi yli 60 prosenttia asuu muualla kuin tuolla
rajatulla alueella, riittää jo tuosta lähtökohdasta vääntöä muutamiksi
kymmeniksi vuosiksi tulevaisuuteen.
No, Katainenhan ei aio olla enää sitten näissä kotomaan
politiikan kuvioissa, Suomen selvityksiä työjärjestö ILO:lle tai muuallekaan
allekirjoittamassa.
Oikeusministeriön virkamiesten luonnoksessa todetaan, että
Suomen nykyinen lainsäädäntö luo riittävät edellytykset ILO 169 -sopimuksen
ratifioinnille. Tosiasiassa näinhän on ollut jo kymmeniä vuosia, mutta kun valtiolta
on herunut kaiken aikaa lisää, miksei sitä olisi saamelaiskäräjien johdon
kannattanut lypsää. Nyt kun Mannisen joukko kirjoittaa lainsäädännön
riittävästä tasosta, se liittää tuohon tasoon jo myös vasta valmistelussa
olevia lakeja eli saamelaiskäräjälain tarkistamisen ja parhaillaan
lausuntokierroksella olevan uuden metsähallituslain ja siihen sisältyvät
”saamelaispykälät”.
Jos saamelaiskäräjille ja sen kylkeen kiinnittyneelle
kolttien kyläkokoukselle annetaan noissa laeissa esitetty asema käyttää
saamelaisten puheoikeutta valtionmaiden ja -vesien käyttöä sekä myös kuntien
hankkeita koskien, on kysymys yksityisten oikeuksien – myös saamelaisten yksityisten
oikeuksien – ylitse menevästä kollektiivisesta vallankäytöstä. Kaiken lisäksi
tuo ”kollektiivi” kutistuu käytännön lausunnonannossa ja yhteistyövelvoitteen
täyttymisen valvonnassa muutamaan henkilöön. Näyttöjä näistä yhden miehen tai
yhden naisen puheenjohtajalausunnoista on viime aikoina saatu. Niissä on
pyritty puuttumaan myös saamelaisten yksityisiin oikeuksiin tai hankkeisiin.
Tuohon saamelaiskäräjien tulevaan statukseen pitää lakien
poliittisen käsittelyn vaiheissa tarkoin tarttua. Saamelaiskäräjälain
saamelaismääritelmäkin on edelleen tietenkin hakusessa, mutta tänään siitäkin
saatiin julki oikeusministeriöstä saamelaiskäräjille tarjottu
”neuvottelupohja”, joka jättäisi polveutumisen jollain tavalla mukaan
saamelaisuuden määrittelyyn.
Epäilen, tokko moinen kelpaa Klemetti Näkkäläjärvelle.
Koko tämä ILO-sopimuksen ratifioinnin valmisteluun tähtäävä
prosessi on ollut Jyrki Kataisen(kin) hallituksen aikana melkoista sirkusta.
Näkkäläjärven puolue tuntuu oikeusministerinsä topakkuudella vedättäneen asiaa
mennen tullen ja muut tuntuvat vain vikisseen. Ei ole kauankaan, kun eräs
melkoisella pallilla istuva virkamies vakuutteli minulle, ettei Suomi tule
ILO-sopimusta ratifioimaan. Ehkä näin vielä käykin, mutta se Norjan erhe
näyttää joka tapauksessa olevan toinen potentiaalinen vaihtoehto.
Toisin sanoen, että ensin ratifioidaan ja sitten aletaan
taajoa mitä ratifioinnin olisi pitänyt tosiasiassa tarkoittaa. Ja onhan näitä
tapauksia toki muualtakin maailmalta.
ILO-valmistelujen vaiheista vielä muistutus siitä
episodista, kun Klemetti Näkkäläjärvi ilmoitti julkisuudessa kuinka
ILO-sopimuksen ratifiointi voidaan tällä erää unohtaa. Hän pani suorastaan
pistettä koko puuhastelulle. Monikin taisi ihmetellä Näkkäläjärven sanomaa, mutta
toki sekin oivallettiin, ettei ILO-sopimusta itse asiassa enää tarvittaisikaan
mikäli nyt meneillään olevat lakihankkeet menevät saamelaiskäräjien johdon
haluamalla tavalla läpi.
Niin, Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan edistää
aktiivisesti myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen synnyttämistä. Ehkä
siitäkin saadaan vielä kuulla hallituskauden loppukirin aikana.
Ruotsi muuten on tainnut heittää haikailemasta ILO:n sekä
pohjoismaisen saamelaissopimuksenkin perään.
Veikko