Tällainen tapaus on tullut esiin Nellimin suunnalla ja kyseessä siellä oli Suomen riistakeskuksen Lapin riistapäällikkö.
Eräs paikallinen kollegani on kysynyt tapauksesta Metsähallituksen pääjohtajalta Jyrki Kankaalta. Tyyliin kuinka yleistä VIP-korttien käyttö metsästyksessä on ja esimerkiksi kuinka laajaa virkamieskuntaa moinen huomattava etu mahtaa koskettaa.
Metson riista-arvohan on jonkin tiedon mukaan 350 euroa ja mikä arvo itse metsäsmahdollisuudelle pitäisi hinnoittaa? Siis jos etua ruvettaisiin pohtimaan vaikkapa lahjomana.
Metsähallituksen puolesta kysymyksiin on vastannut erätalouspäällikkö Jukka Bisi. Hän on kertonut VIP-lupien myöntämisen perustuvan peräti lakiin ja asetukseen; lupia voidaan myöntää harkinnanvaraisesti henkillöille, joiden virka-asema tai työ on sellainen, että heidän on hyvä liikkua valtion mailla ja perehtyä muun muassa Metsähallituksen metsästyksen ja kalastuksen järjestelyihin.
Bisin mukaan Metsähallitus järjestää eri puolilla maata myös sidosryhmätapahtumia, joissa näille ”seminaarivieraille” voidaan esitellä metsästys- ja kalastusjärjestelyjä. Toisin sanoen vieraat saavat luvat metsästää tai kalastaa. VIP-pyyntiin näyttäisi Metsähallituksen vastauksen mukaan liittyvän tarvittaessa myös maastoliikennelupien myöntämistä.
Osa sidosryhmäluvista on kirjoitettu erävalvonnan verukkeella. Toisin sanoen lupaa lompakossaan kantava siviilihenkilö voi esittäytyä olevansa pyyntinsä ohessa myös valvontatehtävissä.
Mitäkö mietteitä tällainen herrojen keskinäinen marjastelu saattaa kieroutuneessa kansalaisessa herättää?
No vaikkapa sellaisia, että ei ihme jos Ylä-Lapissa on tulevanakin talvikautena täysimittainen riekon pyyntikausi, vaikka riekkoja ei ole tiedossa nimeksikään. Sekin juolahtaa mieleen, ettei Metsähallitus myy Inarissa metsolupia tavallisille lupapyytäjille – ainakaan sen ei pitäisi ilmoituksensa mukaan niitä myydä.
Olen vuosien mittaan kirjoittanut muutamatkin ”ikävät” jutut näistä VIP-luvista ja ties mistä kanakoirien koulutukseen ennen varsinaisen metsästysajan alkamista annetuista erikoisluvista. Minulle on silloin yleensä kerrottu, että käytäntö on muuttumassa tai jo muuttunut ja ettei tällaisia lupia ole vanhaan tapaan esimerkiksi erävalvonnan perustein edes Metsähallituksen omalle väelle kirjoiteltu.
Puheet ja esiin tulleet teot eivät täsmää.
Sama pätee ilmeisesti edelleen myös niin sanottujen valvonta- ja huoltotupien käytössä. Kun aikanaan kirjoitin niiden olevan joissain paikoissa enempi yksityis- kuin työkäytössä, minulle kerrottiin tupien ovien aukeavan jatkossa vain ”päivärahareissuilla”.
Eipä aikaa kun joku viranhaltija viisasteli entisen käytännön jatkuvan. Kuitenkin ehdolla, ettei kämppien vieraskirjoihin jätetä paljastavia merkintöjä.
Noihin merkintöihin narahti poliisi, jonka muutamat kämpät ovat olleet Ylä-Lapissa melkoisten väärtiporukoiden tukikohtina. Erämaa-alueille kun ei muuten saa lupia yksityiskäyttöön tarkoitettuihin kämppiin. Vähän ennen palkkatyöni päättymistä sain kuulla, että poliisihallinto on luopumassa parista turhasta Ylä-Lapin ”valvontakämpästään”. Luovutuksesta ei ole kyllä uutista missään näkynyt, mutta kerronpa sen sitten vaikka tässä.
Poliisikämpät siirtyisivät tietojeni mukaan Metsähallituksen huolto- tai valvontatuviksi. Niissä vieraskirjoja kirjoitellaan vain päivärahareissuilla.
Veikko