Kaikkien spekulaatioiden äiti

Keskustelin muutamien asioista tavallisesti perillä olevien tahojen kanssa, aiheena kuinka ollakaan saamelaiskäräjien johdon ajama saamelaiskäräjälain muutos ja vaatimus ILO 169 -sopimuksen ratifioimisesta.

Sain kuulla, että muutama päivä sitten heittämäni arvio kahteen alkuperäiskansaan – kielikansaan ja ILO-kansaan – päätymisestä käynnissä olleen kiistan seurauksena saattaa olla jopa todennäköinen.

Lähteitteni mukaan oikeusministeriössä on itse asiassa jo valmiina lakimuutosesitys, jolla saamelaisen määritelmää kavennettaisiin Klemetti Näkkäläjärven ja hänen esikuntansa esittämällä tavalla. Lakimuutoksella estettäisiin pääsy saamelaiskäräjien vaaliluetteloon polveutuminen ja samastuminen ratkaisevina tekijöinä. Kieli ja käräjien vaalilautakunnan hyväksyminen nousisivat ratkaiseviksi, kuten niitä on pyritty tähänkin asti varsin onnistuneesti korkeimman hallinto-oikeuden viime päätökseen asti soveltamaan.

Syväkurkkujen mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kyllä arastelee esittää moista lakimuutosta, mutta hän tuskin voi enää muutakaan lähdettyään ajamaan puolueensa ja saamelaiskäräjien johdon yhdessä sorvaamaa vaalilupausta. Niin lakinainen kuin onkin.

Viime viikon neuvotteluissa Näkkäläjärvi  ja Henriksson kävivät läpi tulevaa menettelyä.

Kun lakimuutos tulee, se voi kyllä tyssätä hallitukseen, mutta viimeistään eduskuntaan vietynä mukaan astuu kysymys Suomen Lapin historiallisesta alkuperäiskansasta, lappalaisista. Tässä vaiheessa on asiantuntijoiden mukaan kaksi raidetta, joko torjua lakimuutos tai hyväksyä se saamelaismääritelmän osalta Näkkäläjärven ja hänen kannattajiensa haluamalla tavalla sekä liittämällä oheen lausuma lappalaisista omana alkuperäisenä väestönä. Se olisi käytännössä lappalaisten tunnustaminen ja avaisi tien lappalaisuuden määrittelemiselle sekä mahdollisuudelle jatkaa ILO 169 -ratifioimiseen tähtääviä selvityksiä.

Keskustelemieni tahojen mukaan ei siis ole estettä, mikäli saamelaiskäräjien johto haluaa rajata saamelaisuuden pienelle kieliperusteiselle ja itse yksin hyväksymälleen ryhmälle. Sille ei kuitenkaan voida mennä ratifioimaan kansainvälisen ILO 169 -sopimuksen mukaisia maa- ja vesioikeuksia. Sopimus palvelisi tällöinkin käytännössä vain ehkä muutamaa sataa poronhoitoa harjoittavaa ihmistä.

Tilanne saattaa johtaakin siihen, että Suomi pyrkii tällä syyllä laistamaan lopullisesti ratifioinnin, elleivät lappalaiset ryhdy sitä myöhemmin vaatimaan.

Tavallisesti asioista perillä olevien tahojen mukaan nyt luonnosteltu saamelaiskäräjälain muutos on viemässä suomalaista saamelaismääritelmää irralleen pohjoismaisesta määrittelystä ja siksikin siinä on vahva tarkoitushakuisuuden ja syrjinnän leima.

Tällä hetkellä ei ole varmuutta, haluaako oikeusministeri Anna-Maja Henriksson edes tavata Lapin historiallisen alkuperäiskansan edustajia ennen kuin vie lakimuutosesityksensä eteenpäin.

Veikko