tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ylilaidunnuksen ylistystä ympäristöministeriölle

Täytyy kysyä kuinka pitkälle saamelaiskäräjien johtajan kantti vielä kestääkään hänen jallittaessaan Suomen virkamiehiä ja päättäjiä säätämään ja muuttamaan yhä uusia ja uusia lakeja hänen valitsemansa alkuperäiskansan taloudellisten intressien edistämiseksi. Virallisesti toiminta on verhottu pyrkimykseksi saavuttaa etnisten saamelaisten ”edes jonkinasteinen yhdenvertaisuus” suhteessa maan valtaväestöön.
Se edellyttää tietenkin lainsäätäjältä valittujen positiivista erityiskohtelua – ja mielellään tuota ”muuta väestöä” positiivisesti syrjien. Ja tietenkin sitä, ettei lainsäätäjä tajua tai välitä tajuta toimiensa itse asiassa syrjivän myös suurta osaa saamelaisista ja todellisuudessa lisäävän ainoastaan saamelaiskäräjien johdon ja sen suosimien kulttuurin harjoittajien taloudellista valtaa.
Muste ei ehtinyt kunnolla kuivua ministeri Jari Koskiselle luovutetun ”saamelaispykäliä” uudistuvaan metsähallituslakiin pohtineen työryhmän mietinnön allekirjoituksista, kun Klemetti Näkkäläjärvi lähetti jo uutta postia ministeri Ville Niinistölle. Nyt aiheena oli uudistettava luonnonsuojelulaki, joka saamelaiskäräjien nimissä lausuneiden Näkkäläjärven ja hänen henkilökohtaisen avustajansa mukaan näyttäisi ehdotettuna voivan uhata saamelaiskulttuurin harjoittamista luonnonsuojelualueilla ja estää esimerkiksi poronhoidolle haittaa aiheuttavan ahman poistamisen luonnon monimuotoisuudesta.
Kyseessä oleva lain osauudistus koskee tässä vaiheessa erityisesti luonnonsuojelulain toimivuutta Natura 2000 -alueilla ja ollut vireillä jo jonkin aikaa, mutta esimerkiksi kunnilta ei ympäristöministeriö ole vaivautunut lausuntoja pyytämään. Niinpä kunnat ainakin täällä suurimpien Natura 2000 -alueiden sisällä näyttävät olleen onnellisen tietämättömiä missä mennään.
Ympäristöministeriön valmistelemassa luonnoksessa hallituksen ehdotukseksi muutettaisiin luonnonsuojelulain 10. lukua luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) toimeenpanon täydentämiseksi. Natura 2000 -verkoston suojelun toteuttamista tehostettaisiin asettamalla viranomaisille nimenomaisia velvoitteita alueiden suojelutavoitteiden edistämiseksi ja huomioon ottamiseksi. Luonnonsuojelulakia ehdotetaan täydennettäväksi säännöksillä, joilla estettäisiin Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen merkittävä heikentyminen.
Hallituksen esitysluonnos ei esitä muutoksia luonnonsuojelulain toimeenpanoon tai vaikuttavuuteen. Luonnonsuojelulakia on ollut tarkoitus muuttaa kaksivaiheisesti tuoden ensin EU-säädöksien tuomat muutosvaatimukset luonnonsuojelulakiin käsiteltäväksi ja toisessa vaiheessa muut muutokset.
Saamelaiskäräjät kannattaa Näkkäläjärven mukaan kaikkia toimia, jotka parantavat luonnon monimuotoisuutta. Mutta sitten tulee iso mutta! Lausunnon mukaan luonnonsuojelulain uudistuksella ei tule kuitenkaan vaikeuttaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen ja saamelaiskulttuurin harjoittamista. Näkkäläjärven mukaan saamelaisalueesta noin 80 prosenttia on eri tavoin suojeltua ja ”esimerkiksi häirikköeläinten poisto luonnonsuojelualueelta on usein välttämätöntä, koska suojelematonta aluetta ei ole riittävästi”.
Näkkäläjärvi edellyttää saamelaiskäräjälain mukaisia neuvotteluja näköpiirissä olevien lain soveltamisongelmien poistamiseksi. Hän edellyttää, että "Luonnonsuojelulain toimeenpano on saamelaisten kotiseutualueella laadittava ja toteutettava siten, etteivät ne vähäistä suuremmassa määrin heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan taikka kolttien elinolosuhteita tai näiden mahdollisuuksia harjoittaa mainittuja elinkeinoja koltta-alueella”.
Edelleen Näkkäläjärvi muistuttaa, että luonnonsuojelulain uudistuksessa on toimeenpantava Jyrki Kataisen hallitusohjelman saamelaisia koskevia toimenpiteitä: ”Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä kehitetään. Saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana kehitetään mm. maankäyttöön liittyvää lainsäädäntöä selkeyttämällä ja osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön alkuperäiskansojen oikeudellisen ja tosiasiallisen suojelun vahvistamiseksi”. Kovin onkin Jyrki ajatellut saamelaiskäräjien ”yhdenvertaisuutta” edistää!
Saamelaiskäräjät esittää Näkkäläjärven kynällä, että saamelaisten oikeuksista säädettäisiin omassa pykälässään. Natura-alueiden osalta laissa ei ole ollut määräyksiä saamelaiskulttuurin turvaamisvelvoitteesta. ja siksi hänen mielestään - ja hän tulkitsee eduskunnan perustuslakivaliokunnankin sitä edellyttäneen - saamelaisia kokeviin erityslakeihin on otettava saamelaiskulttuurin heikentämiskielto. Näkkäläjärvi muistuttaa heikentämiskiellon jo olevan uusituissa kaivoslaissa ja vesilaissa ja että metsähallituslakiinkin sitä on Pentti Lähteenojan työryhmä - yhdellä jäsenellä miinustettuna - esittänyt.
Näkkäläjärvi muistuttaa edelleen, että kansainvälinen KP-sopimus artiklallaan 27 kieltää valtioita estämästä saamelaiskulttuurin harjoittamista. Kansainväliset sopimukset ovat hänen mukaansa valtiosopimuksia ja perustuslain 95 pykälän mukaan valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan asetuksella.
Näin se Klemetti valtiolle lakia lukee!
Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että Suomen tulisi Natura 2000 -alueita koskevassa kansallisessa lainsäädännössään laillistaa alueilla nyt ja jo pitkään harjoitettu, luontoa köyhdyttänyt porojen ylilaidunnus ja muun muassa sitä tukeva petopolitiikka. Sen lisäksi Näkkäläjärvi haluaa saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle poliittisen aseman ja vallan olla lausujana Natura-arvioinneissa, joita tähän mennessä on kyllä tehty luonnon olosuhteiden perusteella. Nyt Näkkäläjärvi edellyttää, ettei Natura 2000 -alueiden lajeja tai luonnontieteellisiä tietoja voitaisi muuttaa ilman lainsäädännön muuttamista ”mikäli muutoksilla on vaikutuksia perusoikeuksiin”.
Luonnonsuojelulain 64. pykälään ”Natura 2000 -verkosto” on ehdotettu lisättäväksi uusi 3. momentti, jonka mukaan Natura 2000 -verkostoon sisällytettyä aluetta koskevien luonnontieteellisten tietojen muuttamisesta päättää ympäristöministeriö. Muutoksilla voisi Näkkäläjärven mukaan olla vaikutusta asianosaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tällaisia muutoksia olisivat ennen kaikkea alueen suojeluperusteena olevien lajien tai luontotyyppien lisääminen tietolomakkeelle tai sellaisen tiedon poistaminen.
Luonnonsuojelulakiin lisättäisiin uusi 64 a pykälä, jossa säädettäisiin yleinen aineellinen kielto merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojeluperusteena olevia lajeja tai luontotyyppejä. Tämän heikentämiskiellon käsitteen piiriin kuuluisivat myös lajeihin kohdistuvat merkittävät häiriöt. Heikentämiskielto koskee kaiken tyyppistä toimintaa riippumatta siitä, onko se luvanvaraista vai ei.
Näkkäläjärvi ilmaisee saamelaiskäräjien huolen siitä, että suojelun heikentämiskielto ulotettaisiin koskemaan porojen vapaata laidunnusoikeutta.
”On totta, että porojen laidunnus kuluttaa kasvillisuutta, mutta porojen laidunnus ei tuo pysyviä kielteisiä vaikutuksia luonnolle ja luontoarvoille, koska luonto uusiutuu. Heikentämiskiellon osalta onkin arvioitava kokonaisvaikutuksia sekä haitan pysyvyyttä. Uusimpien tutkimustulosten mukaan porojen laidunnus ehkäisee vieraslajien tuloa pohjoiseen. Porojen laidunnus tukee vieraslajistrategian toimeenpanoa ja tulevan Euroopan Unionin vieraslakiasetuksen toimeenpanoa. Lisäksi porojen laidunnus hillitsee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ilmaston lämpenemistä paikallisesti eli luonnon laitumilla ravintonsa hankkivilla poroilla on merkittävä rooli myös ilmastonmuutoksen sopeutustoimissa. Porot lannoittavat myös maaperää ja ylläpitävät perinnebiotooppeja sekä estävät laidunnuksellaan varvukoitumista ja pajukoitumista. Porojen laiduntamisen vaikutukset luonnonsuojeluarvoille ovat pitkällä tähtäimellä myönteisiä”.
Näin ylistää Klemetti Näkkäläjärvi ympäristöministeriölle.
Ei voi kuin todeta, että saamelaiskäräjien puheenjohtaja on päättänyt takoa silloin kun rauta on kuumaa. Hän ei näytä kuitenkaan takovan sitä muiden kuin oman kulttuurisen viiteryhmänsä, poronhoitajien, näkökulmasta.
On ehkä syytä kysyä, onko pohjoisen laajat Natura 2000 -alueet todella säädettävä luonnonsuojelulailla pelkiksi laitumiksi, vai tulisiko Suomen kenties hakea näiden alueiden purkua alkuperäiskansan parinsadan ammattimaisen poronhoitajan hyvinvoinnin turvaamiseksi?

Veikko

30 kommenttia:

  1. Tuosta Klemsun potaskasta saa kärsiä pian koko poroelinkeino!

    VastaaPoista
  2. Kun joku kantelee EUlle noiden naturoiden tilanteesta saa Suomi selittää. Eikö se metsähallitus jo joutunut selittämään joidenkin kansallispuistojen tilaa, mutta selvisikö se vielä jollain tarinalla kuiville?

    VastaaPoista
  3. Täältä mm löytyy tietoa luokituksista ja suojelualueiden tilan raportoinnista:
    http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/731.

    VastaaPoista
  4. Tässä muuten hyvää materiaalia:
    http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Luonnonsuojelu/Suojelualueet/Kansainvalisetluokitukset/Documents/IUCN_suojelualueluokitus.pdf

    VastaaPoista
  5. Nykyinen poronhoitolaki lähtee siitä, että porojen lukumäärä kunkin paliskunnan alueella on sovitettava luonnon kantokykyyn nähden kestävästi.

    Hallituksen esityksessä poronhoitolaiksi n:o 244 1989 sivulla 12 todetaan:

    "Poromäärän tulisi olla sellainen, että laitumien riittävyys ja muut elinkeinot tulevat tarpeellisessa määrin huomioon otetuiksi".

    Ympäristönsuojelupolitiikka on EU:n asia, joten EU:sta lienee tässäkin tapauksessa apua haettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. maa- ja metsätalousministeriöstä ei ole saamelaispaliskuntien poromääriin puuttumaan ja ympäristöministeriö on ihan cityvihreitten pulju jossa ei ymmärretä koko ongelmaa.

      Poista
    2. Lapin Kansan netissä oli kuvaava kommentti:

      "Pekka Aikio edustaa mennyttä maailmaa. Aikio puolustaa mm. perinteistä poronhoitoa, jota ei enää ole.

      Poronhoito on nykyään tehomaatalouteen verrattavaa elinkeinoa. Nykyinen poronhoitolaki lähtee siitä, että porojen määrä tulee sovittaa luonnon kantokykyyn. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut enää sen jälkeen kun paliskuntien ympärille rakennettiin aidat. Paliskunta on iso porotarha, johon porot ruokitaan.

      Tohtori Mauri Niemisen tutkimukset ja Metlan tuore tutkimus osoittavat, että pohjoisten paliskuntien alueet on kaluttu tyhjiksi.

      Pekka Aikio voisi, jos on muka vihreä, ajaa vaatimuksia, joilla porojen määrä laskettaisiin 1970-luvun alun määriin, jolloin poroja oli sen verran kuin luonto kesti."

      Poista
  6. Kun mikään ei riitä...

    VastaaPoista
  7. Veikon viimeisimmässä blogikirjoituksessa oli ansiokkaasti tarkasteltu saamelaiskäräräjien luonnonmonimuotoisuuden turvaamista koskevaa ristiriitaista politiikkaa. Harva poliittinen päättäjä tietää, että miten suuresti saamelaisten poronhoito on muuttunut lyhyessä ajassa luonnonmonimuotoisuudesta piittaamattomaksi teollisuusmaiseksi toiminnaksi. Aikoinaan porojen luonnonlaiduntamisen suurimpia etuja oli se, että se ei tuhonnut luonnonlaitumia. Eläimet elivät kaikella sillä, mitä laitumet tuottivat eikä poroille tarvinnut maastoon kuljettaa heinää ja lisärehua kuten nykyään. Porojen laiduntaminen säilytti myös luonnonvaraisia kasveja ja piti eroosion kurissa. Ylä-Lapissa on selkeästi nähtävissä miten ekosysteemien köyhtyminen on luonut otolliset olosuhteet luonnon häiriöille, joita saamelaiset poromiehet vielä omilla toimillaan ovat pahentaneet. Hallitsevaan halvan öljyn käyttöön perustuva porotalouden mekanisoituminen on estänyt porotaloudessa taloudellista ja poliittista kehitystä kestävän käytön suuntaan.
    Kuten Veikko osoittaa ovat porolaitumiin, alueelliseen biodiversiteettiin liittyvät ongelmat tänä päivänä ristiriitaisia ja vaikutukseltaan merkittäviä. Kapea-alainen keskittyminen esimerkiksi siihen, onko metsien hakkaaminen syynä kiistoihin saamelaisten poromiesten ja metsähallituksen välillä, jättää huomioimatta oleellisen näkökulman: samojen alueiden ongelmassa on viime kädessä kysymys osapuolten oleellisista eduista, ja niiden ratkaiseminen on välttämätön edellytys rauhanomaiselle rinnakkaiselolle.
    Porolaitumiin liittyvää osaamista voitaisiin käyttää yhteisesti ylläpidetyn tietoperustan luomiseen. Nykyisellä ylilaidunnuksella ollaan törmäyskurssilla myös luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen ekosysteemin kestävyyden kanssa. Vuodesta toiseen jatkuva talviaikainen lisäruokinta on johtanut siihen, että tänä päivänä entistä suuremmat poromäärät kuluttavat samoja laitumia kuin kolmekymmentä vuotta sitten.
    Poronhoito on edelleen varsin luontosidonnainen elinkeino. Luontosidonnaisuus subarktisissa olosuhteissa tarkoittaa muun muassa sitä, että porontalouden tuotos yleensäkin vaihtelee vuosittain huomattavasti. Lähinnä talvisista lumiolosuhteista johtuvat kannanvaihtelut ovat tyypillinen piirre niin porolle kuin muille poroon verrattaville villieläimille. Tasaista tulonmuodostusta tavoittelevan nykyaikaisen saamelaisen porotalouden kannalta ne saattavat kuitenkin olla katastrofaalisia.
    Porotalouden ristiriitaista asemaa yhtäältä luonnonjärjestelmien ja toisaalta yhteiskunnan säätelyn piirissä kuvastaa sekin, että kannanvaihteluihin liittyvää kuolleisuuden kasvua eivät nykyiset eläinsuojelukäsitykset hyväksy. Porojen talviruokinta on keino, jolla saamelaiset poromiehet ovat pyrkineet pienentämään kannanvaihteluita ja sopeutumaan laidunten kulumiseen ja myös muun maankäytön aiheuttamiin muutoksiin. Sillä on takanaan jo yli 30 vuoden historia. Porojen talviruokinta on levinnyt vuosikymmenten kuluessa lähes yli koko poronhoitoalueen, myös kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  8. ...jatkoa:

    Mahdollisuudet taloudellisesti järkevään ruokintaan vaihtelevat suuresti. Parhaat ne ovat luonnollisesti etelässä ja heikoimmat pohjoisessa, missä ruokinta perustuu suurelta osin ostorehuun, ja missä rehunjakelukustannukset ovat korkeat laajoilla tiettömillä alueilla. On myös huomattava, että nykyisellä poronlihan tuottajahinnalla kannattavan ruokinnan järjestäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin 1980-luvun alkupuoliskolla, jolloin se alkoi yleistyä.
    Jotta eri tutkimusmenetelmien tuki toisillensa käytännössä toimisi, on saatava erityisesti aikaan eri tutkimuslaitosten kesken nykyistä tiiviimpi yhteistyö. Laiduntietojen tilaa koskevien tietojen keräämistä voidaan pitää yhtenä perusteena poromäärien oikealle mitoitukselle ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja hoitotoimille. Pitkäaikaisilla havaintosarjoilla esim. porokannan vaihteluista ja laidunten tilasta päästään varsin lähelle porojen luontaista kannan vaihteluväliä. Lyhytaikaisilla tutkimuksilla on mahdollista selvittää vain joitakin suuruusluokkatietoja, mutta porolaidunten tuotantoarvioiden tarkempaan selvittelyyn tarvitaan pitkäaikaisia, monipuolisia ja luotettavia mutta myös ympäristötekijöihin kohdistuvia havaintosarjoja. Näitä tietoja voidaan sitten käyttää:
    - porokantojen säätelytoimenpiteiden laajuutta määriteltäessä
    - mahdollisia vahinkokorvauksia ja kompensaatioita määriteltäessä
    - yleisen maankäytön suunnittelussa.
    Porokantojen pitkäaikaiset seurantatiedot antavat vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:
    1. Porokantojen luonnollisten kannanvaihteluiden vaikutus porojen vasamääriin.
    2. Arviot mm. happamuustekijöiden vaikutuksista porolaidunten tilaan
    3. Ilmaston mahdollisen lämpenemisen vaikutus porolaidunten tilaan
    Seurantaohjelman tulee olla todella tarkka ja eri tiedot pitäisi pystyä yhdistämään myös poronhoidon biologisiin vaikutuksiin. Ohjelmaan tulee kuulua myös useita vertailualueita samalta alueelta, jotta saadaan selville porotalouden todelliset vaikutukset biodiversiteettiin.
    Tähän mennessä on käynyt jo selville, että viime vuosien aikana porojen ylilaidunnuksen seurauksena esiin nousseet ympäristövaikutukset ovat olleet paljon suuremmat kuin on missään vaiheessa osattu kuvitella. Nykyinen ylilaidunnus vaikuttaa myös jo lintujen käyttäytymiseen. Välilliset vaikutukset (lisääntyvät häiriöt) kohdistuvat erityisesti riekkoon.
    Pidän käräjien esitystä ennenaikaisena, koska ensin tarvitaan päätöksenteon perustaksi luotettava tietokanta saamelaisalueen luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen luonnonmonimuotoisuuden tilasta. Vasta sitten kun tiedetään luonnon monimuotoisuudesta enemmän, voidaan lähteä pohtimaan mahdollisia poliittisia päätöksiä ja niiden sisältöjä. Ei kannata lähteä umpimähkään läiskimään esityksiä ennen kuin tiedetään missä mennään.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Ihailtavalla ponnekkuudella K.Näkkäläjärvi ajaa poronomistajien etua. Siinä
    sivussa omaansakin: onhan hän itsekin suurporonomistaja. Noin sutjakkaasti hoituvat asiat, kun suvut ovat siirtyneet uusille laidunmaille puolitoista- sata vuotta sitten. Ja puhuvat poroilleen saamea. Sehän on
    saamelaista poronhoitoa. Vallankin Norjassa tuli kiistoja ehtyvistä
    laitumista, joten oli lähdettävä. Osa juti Kuolanniemimaalle ja osa tähän
    lähemmäksi. Hyvin ovat oppineet pitämään puolensa, "sorretut ja riistetyt
    nomadisaamelaisraukat".

    VastaaPoista
  10. Alkuperäiskansan oletetaan saavan elantonsa perinteisellä tavalla harjoitetulla elinkeinolla.
    Suomessa ei ole enää jutaavia poronhoitajia, jotka kulkisivat porojen mukana. Nykyiset poropaimenet ajelevat meluiavilla ja saastuttavilla, suurilla ja kalliilla moottorikelkoilla ja maastoajoneuvoilla. Erinäisiin tehtäviin käytetään myös lentokoneita ym. Talvella tuskin käytetään perinteiseen tapaa poroja ajokkina. Niiden tehtävät korvataan moottoriajoneuvoilla.
    Nykyajan poropaimenet haluavat (kuten olemme julkisesta sanasta voineet lukea) yöksi mamman viereen kaikilla mukavuuksilla varustettuun omakotitaloon.
    Perinteisesti porot ovat hoitaneet itse ravintonsa eikä rehuja ja heinää ole tarvittu levitellä maastoon tai jokien ja järvien jäille niitä rehevöittämään.
    En kirjoita poroja ja niiden omistajia tai poroelinkeinoa vastaan. Jonkinlainen rehellisyys tässä alkuperäisyyteen tai perinteisiin vetoamisella pitäisi olla. Tosiasiat on tunnustettava.

    VastaaPoista
  11. Tuosta osoitteesta löytyy pitkäaikaista tutkimustoimintaa mm. porolaitumista. http://www.rktl.fi/?view=personnel&location=47

    VastaaPoista
  12. Kun täällä porolaitumet alkavat olla ahtaat ja loppuunkuluneet, niin
    kannattaisi kääntää katseet itään nenetsien maille. Pantaisiin muutama
    kaveri ensin tutkailemaan, miltä siellä näyttää. Kun hyväksi havaitaan,
    niin sinne vain jutimaan nenetsien maille. Näinhän ennenkin on toimittu.
    Siellä voitaisiin aloittaa alusta koko alkuperäiskansan muodostus.
    Ja sitten vain Putinilta rahaa kirraamaan. Olisi isompi rahamassi, josta
    jakaa kaikenlaista hyvyyttä.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi 2. huhtikuuta 2014 13.24: "Alkuperäiskansan oletetaan saavan elantonsa perinteisellä tavalla harjoitetulla elinkeinolla."

    YK:n ihmisoikeuskomitea on saamelaisten Suomen valtiota vastaan nostamien juttujen yhteydessä todennut, että saamelaisten perinteiset elinkeinot nauttivat erityistä suojelua myös uudenaikaisissa muodoissaan. Komitea on vahvistanut tämän periaatteen, vaikka onkin todennut kyseisiä kanteita koskevissa ratkaisuissaan, että Suomi ei ole syyllistyyt ihmisoikeusrikkomuksiin niinkuin kantelijat väittivät. Perinteisiä elinkeinoja ei saa estää täysin eikä niiden harjoittamisedellytyksiä heikentää vakavasti millään yhdellä toimenpiteellä tai useamman yhteisvaikutuksella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita absoluttista suojaa, vaan syntyvät haitat on tarkoin punnittava saatavaa hyötyä vastaan. Myös yleisen tarpeen ja edun kannalta välttämättömät toimet ovat sallittuja. Näitä periaatteita on yritetty ja yritetään jatkossakin ympätä Suomen lainsäädäntöön. Tästähän kissanhäntää nyt vedetään. Saamelaiskäräjät ajaa säädöksiä siihen suuntaan, että sille muodostuisi käytännössä absoluuttinen enemmistö erilaisissa elimissä, ja tämän tai säädösten sanontojen muotoilun kautta veto-oikeus. Vaatimus veto-oikeudesta ylittää kuitenkin reippasti YK:n ihmisoikeuskomitean edellyttämän suojelutason.

    Mitä tulee heittoon siitä että nenetsien mailta löytyisi tilaa katsoisin kuitenkin että Suomi on Suomessa asuvien porosaamelaisten kotimaa siinä kuin alueen muidenkin asukkaiden, vaikka porosaamelaisten kellokkaat näyttäisivätkin korostavan että he evät ole suomalaisia koska ovat saamelaisia. Tasa-arvoisuuden ja syrjimättömyyden periaatteista kiinni pitäen mahdumme tänne kaikki. Sen sijaan sadun sammakon tavoin paisuva ja pullistuva saamelainen etnonationalismi voi joutua täällä ahtaalle. Sen ikävin piirre, jota on mahdoton sulattaa, on että se vaatii yli-ihmiskohtelua vedoten kyseenalaiseen alkuperäisyyteen Suomen alueella samalla kun se kiistää tasa-arvoisen aseman siltä väestöltä jonka alkuperäisyys Suomen Lapissa on kiistaton.

    VastaaPoista
  14. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kuka-saa-olla-saamelainen/?shared=36300-6787fead-500
    Asiallinen juttu Suomen Kuvalehdessä. Jutussa Nils Henrik Valkeapää näkee saamelaiseksi hakeutumisen saaliinjaolle pyrkimisenä. Mieleen tulee tapaus saamelaisvaltuuskunnan loppuajoilta kun silloisen saamelaislakiluonnoksen käsittelyn aikoihin kolttien luottamusmies Matti Sverloff esitti saamelaisuuden määritelmän tarkistamista polveutumiseen perustuvaksi. Tuolloin Nilsu pomppasi pitämään puheenvuoroa ja toppuutteli Mattia: "Meille on tulossa kohta niin hyvä laki, ettei ole mitään järkeä ruveta tätä porukkaamme kasvattamaan."
    Sverloffin Matti vaikeni. Näin kertovat tulloiset muistiinpanoni ja niin näkyy olleen tapausta selostava uutinenkin. Kenelle kyseessä lieneekään saaliinjako?

    VastaaPoista
  15. Mikä estää metsäsaamelaisten ja inarinsaamelaisten hankkimasta vahvaa YK:lta ennakkopäätöstä omasta statuksestaan ja oikeuksistaan. Toimintaa YK:ta päin.

    VastaaPoista
  16. Voi tuo YK:n taho heti alkajaisiksi tyssätä Martin Scheininiin kuin seinään.
    Vai kuinka???

    VastaaPoista
  17. Anonyymi 6. huhtikuuta 2014 11.51: "Mikä estää metsäsaamelaisten ja inarinsaamelaisten hankkimasta vahvaa YK:lta ennakkopäätöstä omasta statuksestaan ja oikeuksistaan. Toimintaa YK:ta päin."

    Pelkään pahoin että inarinsaamelaiset ja statuksettomat metsä- ja kalastajasaamelaiset ovat niin erikseen kuin yhdessä lukumäärältään alla sen kriittisen rajan jossa resurssit riittäisivät kaikkiin niihin sisäisiin ja ulkoisiin toimiin joita julistautuminen omaksi alkperäiskansaksi vaatisi,

    Tästä kertoo omalta osaltaan Vuovde-, guolásteaddji- ja duottarsámit rs. / Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n verkkosivusto, jonka tapahtumakalenterin ainoa merkintä vuonna 2013 oli vuosikokokous. Tälle vuodelle ei ole merkitty vielä vuosikokoustakaan, mutta ehtiihän sen sinne laittaa. Täytyypä kuitenkin sanoa: "Ei pojat ja tytöt maailmaa näin muuteta". Mieleen tulee vanha vertaus suomenruotsalaisten sulautumisesta: sitä voi verrata jään sulamiseen grogilasissa. Voihan se olla haikeaa, mutta onko tuo katastrofi? Itse olen sivumennen sanoen aina ihmetellyt miksi savukoskeaisten yhdistys haluaa olla myös tunturisaamelaisten yhdistys. Jotta koko skaala olisi edustettuna niin olisihan tuohon toki pitänyt huomata ottaa myös jokisaamelaiset (Utsjoki) ja tietenkin koltat.

    Myös inarinsaamelaiset toimivat tällä hetkellä yhdistysmuodossa. Yhdistysmuoto on nähdäkseni hiukan huono valinta näissä asioissa. En ole alan asiantuntija, mutta vaistoni sanoo että yhdistysmuoto edustaa "vapaata kansalaistoimintaa", aatteellista organsoitunutta aktiteettia jonka lopputulma on kuitenkin luonteeltaan yksityisoikeudellista. Poliittinen yhdistystoiminta ja sen puhtain muoto, puoluetoiminta, ei eroa tästä; vaikka se tähtää yleisten olojen muuttamisen kunnallisessa tai valtakunnallisessa mittakaavassa, toimijana puolue on yksittäisten kansalaisten yhteenliittymä joka haluaa ohjata ja tavoittaa julkista valtaa. Toiminta kansana eroaa tästä periaatteellisesti siinä, että kansa sanan valtiollisessa mielessä muostaa itse toimivan subjektin. Tätä eroa ei ole helppo pukea sanoiksi. Yhdistystoiminnassa on kyse käsityksistä, pyrkimyksistä, erilaisista mielipiteistä. Kansan kohdalla on kyse, niinkuin asia englanniksi ilmaistaisiin, thee mielipiteestä, loppuun asti prosessoidusta ja artikuloidusta senhetkisestä tahdosta. Yhdistyksiin valtiovalta voi suhtautua varsin huolettomasti, se voi kuunella niitä, pyytää lausuntoja, punnita ja pelauttaa mielipiteitä toisiaan vastaan, sivuuttaa vaikkapa kaikki mielipiteet, Tilanne muuttuu, jos joku väestöryhmä, jolla on siihen todelliset ja perustellut syyt ja edellytykset, organisoituu omana ryhmänään, esimerkiksi alueellisella tai etnisellä perusteella, ajaakseen omaa asiaansa, jota tavanomainen poliittinen järjestelmä ei kykene käsittelemään. Saavuttaessaan riittävän kannatuksen tällainen liike saavuttaa tietyn legitimiteetin, ja se kykenee nimeämään edustajiaan joiden neuvotteluvoia on suoraan verrannollinen liikkeen kannatukseen sen omassa väestöpohjassa.

    Jos tällainen liike tyytyy yhdistysmuotoon tai vielä löyhempään järjestäytymismuotoon, kuten väliikaisten lähetystöjen tai vastaavien protestimuotojen rakenteluun, se on lähes varmasti tuomittu sulautumaan demokraattisn valtion sallivaiseen syleilyyn.

    Oman asian ajaminen vaikkapa alkuperäiskansana vaatii huomattavasti lujempaa ja pitkäjänteisempää poliittista tahtoa. Jos tämä tahto ja riittävät resurssit puuttuvat, on parempi asettaa vaatimukset ja kielenkäyttö sen mukaisesti. Tällöin osaksi tulee muiden hyväntahtoisuuteen luottaminen ja sen varaan heittäytyminen.

    Jos tarkoituksena ei ole vain valittaa, on olemassa runsaasti hyödynettävää kansainvälistä kokemusta siitä miten voidaan toimia sorron yöstä nousemiseksi, ilman väkivaltaa mutta väistymättä sen jälkeeen kun on päätetty missä sietämisen raja kulkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tällä asenteella mitään synny. Ei näin maailmaa rakennetta.

      Poista
    2. On olemassa saamelaiskäräjälaki ja kolttalaki. Nykyään sk:n lausunnoissa on säännönmukaisesti vaatimus, että maankäytön ym. asioissa on kuultava saamelaiskäräjiä ja kolttien kyläkokousta.

      Koska kolttalain toimeenpanoon, hallintaan ja kulttuurin suojelemiseksi on institutioinalisoitu kolttien kyläkokous, ei liene mahdotonta saada laki myös inarinsaamelaisten kuulemiseksi ja kulttuurin suojelemiseksi samanlainen laki. vaikkapa inarinsaamelaisten kotakäräjät, johon voisivat osallistua kaikki inarinsaamelaisiksi identifioituvat.

      Siispä esitystä valtioon päin oman kokouksen saamiseksi. Olisi sitten valtionkin kuultava inarinsaamelaisia.

      Poista
    3. Jos lähdettäisiin siitä edellä anonyymin todistelemasta periaatteesta, että metsäsaamelaisia ja inarinsaamelaisia on niin vähän, että heidän ei kannata ryhtyä omia oikeuksiaan ja statustaan peräämään, ei syntyisi koskaan mitään edistystä.

      Jos saamelaiskäräjät olisi aikanaan soveltanut em. periaatetta, saamelaiskäräjät olisi jäänyt vaatimattomaksi Pekka Aikion reiseburooksi. Nyt käräjät on voimakas ainakin omiensa parissa ja haalii pienelle poromiesporukalla etuja muiden kustannuksella. Onhan anonyymilla edellä tiettyä ideaa, vai onko sittenkään.

      Poista
  18. Anonyymi 7. huhtikuuta 2014 9.25, kirjoit: "Ei tällä asenteella mitään synny. Ei näin maailmaa rakennetta."

    Kun sinun kommenttisi asettui aikajärjestyksessä oman pitkän kommenttini (6. huhtikuuta 2014 23.03) jälkeen syntyi vaikutelma että kommentoit minun tekstiäni. Koska kuitenkin jäin tästä epävarmaksi en käy vastaamaan, mutta voisit joka taåauksessa konkretisoida hiukan. Mikä on se asenne jolla mitään ei synny, ja mikä on se tie jolla maailmaa ei rakenneta?

    VastaaPoista
  19. Suomen kuvalehden kirjoitus valaisi Ylä-Lapissa käynnissä olevaa kiistaa varsin monelta näkökulmalta. Muistan hyvin kun vuonna 1989 alettiin saamelaisvaltuuskunnassa keskustella miten ILOn sopimuksen nojalla saamelaisille voidaan vihdoinkin palauttaa valtion saamelaisilta itselleen ottamat maat. Samalla ILOn sopimuksen ratifioinnin tarpeellisuutta perusteltiin saamenkielen ja kulttuurin turvaamisella. Panin merkille sen miten saamenkieli sai tässä vaatimuslistalla maailmankatsomuksellisen roolin; todellisuudessa ei kuitenkaan haluttu ratkaista sitä kuka kuuluu alkuperäisväestöön. Tässä on kohtaa tuli mukaan ideologia ennen oikeutta.

    On erittäin kiinnostavaa huomata miten asiaa ajettaessa on saamelaiskäsitettä käytetty tarkoitushakuisesti pohjoissaamelaisen ryhmän etujen ajamisessa. Puheenjohtaja on pyrkinyt kaikin tavoin nöyryyttämään ja kieltämään statuksettomat saamelaiset ja samalla itsensä.

    Nöyryyttäjän ilo on kova ja julma; sen avulla yritetään toinen sysätä syrjään. Ylä-Lapissa historiasta on tullut patologista, se on täynnä esteitä ja häiriöitä, sillä siitä tullut saamelaiskäräjien poliittisen ohjauksen ja manipulaation uhri. Siksi olen sitä mieltä, että historia on liian vakava asia jätettäväksi vain saamelaiskäräjien lähellä oleville historioitsijoille ja käräjien poliittiselle johdolle.

    Historioitsijalla pitää olla lääkärin etiikka. Sellainen lääkäri joka alkaa syyttää potilasta tämän sairaudesta, käyttäytyy epäeettisesti. Lääkärin on löydettävä lääke, joka parantaa sairauden. Samoin on historiantutkijan laita.
    Alkuperäisväestö on jotakin sellaista, joka voidaan määritellä koko laajuudessaan koskemaan sellaiseen väestöön kuuluvaa henkilöä, joka itse tuntee kuuluvansa siihen ja kykenee asiakirjoin ja muiden tosiasioiden perusteella osoittamaan siihen kuuluvansa. Ahdasmielinen ihminen joka elää laput silmillä ei saata tätä ymmärtää. Tällaiset ihmiset on haastettava osoittamaan oman alkuperäiskansapolitiikan virheet. Faktojen perusteella tapahtuvat järkeilymenetelmät ovat samat kuin minkä tahansa tieteen.
    Etnisyyteen perustuva alkuperäisväestön määrittely on tieteen vastainen, Kuten olemme nähneet, tällaiset poliittiset rajanvedot johtavat vain turhiin ristiriitoihin.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  20. Ilo sopimuksesta jo ensimmäinen tekstiluonnos saamelaiskäräjillä kommenteilla.

    Myös inarinsaamelaisilla ja metsäsaamelaisilla pitäisi tämä teksti nyt olla kommentteja varten, jos ei vielä ole, sen saa varmaan tätä varten oikeusministeriöstä.

    Näkkäläjärvi ei pitänyt lehtitietojen mukaan uutta Ilo luonnosta hyvänä, josta voi päätellä sen olevan saamelaiskäräjien hallituksen intresseille (eli pienelle poro piirille) huiman hyvä ja antava.
    Lisäksi hän epäili tuleeko koko sopimus ratifioitavaksi, josta taas voi päätellä sen tulevan melko varmasti eduskuntaan, kuten Tuomioja kertoi.

    VastaaPoista
  21. "Myös inarinsaamelaisilla ja metsäsaamelaisilla pitäisi tämä teksti nyt olla kommentteja varten, jos ei vielä ole, sen saa varmaan tätä varten oikeusministeriöstä."

    Mitäpä tuohon ulkopuolisten kommentteja tarvitaan. Sehän on ILOn sopimuksen ratifiointi puhtaasti saamelaiskäräjien ja hallituksen välinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herrakansan ääni?

      Poista
    2. Ilo sopimus koskee kaikkia saamelaisia, ja saamelaiskäräjät edustaa vain itseään eli on vain rekisterisaamelaisten puolestapuhuja.

      Jos muut saamelaiset eivät pääse mukaan, asia on ylimmän lainvalvojan luona selvitettävissä.

      Poista
  22. Eiköhän se nykyraiteita seuraten mene niin, että ILO-sopimus ratifioidaan ja se koskee vain saamelaisia, siis virallisesti tunnustettuja saamelaisia. Tämä tarkoittaa henkilöitä, jotka on otettu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, ja mahdollisesti heidän alaikäisiä lapsiaan. Mikä olisi sellainen "ylin lainvalvoja" joka tuomitsisi statuksettomi9en hyväksi kun YK:n sekalaiset komiteat painavat päälle?

    VastaaPoista
  23. Hiljattain Lapin Kansassa julkaistussa haastattelussa ulkoministeri antoi ymmärtää, että Suomi tulee ratifioimaan ILOn sopimuksen. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja ei tuntunut olevan lainkaan samoilla linjoilla Tuomiojan kanssa. Sitä sopii vain ihmetellä, koska hän ei edusta kaikkia alkuperäsiväestöön kuuluvia ihmisiä, ainoastaan lappalaisista muodostettua etnistä saamelaisryhmää.
    Saamelaiskäräjien vaatimukset ILOn sopimukseen liittyvän lainsäädännön muuttamisesta on ennen kuulumatonta Suomessa. Esitetyt muutokset eivät ole ristiriidassa vain perustuslain kanssa, vaan myös oikeustieteen perustuvien periaatteiden kanssa. Sisällöllisesti oikeustiede nojaa peruskäsitykseen oikeudenmukaisuudesta ja ihmisille kuuluvista oikeuksista yhteisössä. Vain tämä antaa yleisesti tunnustetun aseman, jolla säädellään sosiaalisia normeja ja oikeuksia.
    Tässä mielessä saamelaiskäräjien ajamat ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvät lainmuutokset eivät ole lainkaan oikeudellisia, vaan perustuvat laillisuuden epäjuridiseen tulkintaan, jolla ei ole mitään tekemistä juridiikan ja päivittäisten käytäntöjen kanssa.
    Tällainen menettely muistuttaa hyvin pitkälle aikoinaan Neuvostoliitossa noudatettuja periaatteita, jossa marxilainen tulkinta oikeustieteessä sisällytti lakiin hallitsevan luokan tahdon. Sosialistisen lainmukaisuuden käsite tarkoitti olemukseltaan sitä, että oikeuden perustana eivät olleet luonnolliset oikeudet ja vapaudet tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, vaan hallitsevan luokan hegemonia ja sen etuja ja päämääriä palvelevat normi- ja sääntöjärjestelmät. Oikeutta ei siis käsitelty konsensuskäsityksenä oikeudenmukaisuudesta ja erottamattomista oikeuksista, vaan pakotettiin voimakkaamman tahtona noudattamaan juridiikkaan perustumatonta pakkovaltaa. Samanlaista mallia näyttää lähteneen ajamaan Saamelaiskäräjät vaatiessaan Suomea ratifioimaan ILOn sopimuksen. Suosittelen, että sillä tiellä ei saavuteta mitään!
    Tämän mukaan ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvät lainmuutokset antaisivat Saamelaiskäräjien kaltaiselle poliittisbyrokraattiselle elimelle oikeuden määrätä muun väestön oikeuksista ja päättää saamelaisten ja muun väestön suhteista. Toisin sanoen lainmuutoksilla varmistetaan hallinnollisen oikeuden etuoikeus suhteessa lainsäädäntöoikeuteen, virkavallan tahto suhteessa kirjoitettuun lakiin jne. Tällaiset meidän oikeusjärjestykseen kuulumattomat poikkeussäännökset ovat kuin basilli, joka syövyttää meidän oikeusjärjestelmän kokonaisuudessaan ja horjuttaa yhteiskunnan luottamusta oikeuteen. Väitän, että alkuperäiskansa -saamelaisten- ihmisoikeuksia koskevan lakipaketin valmistelu tässä tilanteessa on häpeällistä. Valmisteilla oleva esitys ei vastaa saamelaisten ja lappalaisten perustavanlaatuista ja luonnollista käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja yksilön oikeuksista.
    Joten on aivan selvää, että lappalaisilla on oikeus tässä tilanteessa puolustaa omia historiallisia maa- ja vesioikeuksiaan ja omaa historiaansa. Tässä epäsymmetrisessä kiistassa saamelaiskäräjien juridinen asema ei takaa sille, että lappalaisten oikeuksista päättäminen siirrettäisiin saamelaiskäräjille, sen Saamelaiskäräjät joutuu taas kerran kokemaan. Monet saamelaisetkin pelkäävät, että tästä yrityksestä tulee saamelaiskäräjien pahin katastrofi. Ylenpalttinen lappalaisiin kohdistuva poliittinen syrjintä ei tuota poliittista ratkaisua, ellei tunnusteta alkuperäisväestön muodostukseen liittyvät tosiasiat. Rauhaan päästään luopumalla ylimitoitetuista vaatimuksista ja tunnustamalla samalla tosiasiat.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista