tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ugh! Päällikkö on jälleen puhunut

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on jälleen sivallellut sanan miekallaan. Osansa saivat päällikön viimeisimmässä puhuttelussa eduskunnan oikeusasiamiehen asettama ihmisoikeusvaltuuskunta ja allekirjoittanut. Ensin mainittu ei ollut lähtenyt tukemaan saamelaiskäräjien johdon ajamaa saamelaiskäräjälain uudistamisen mallia ja meikäläinen taas on osoittanut jälleen kerran suurta saamelaisvihamielisyyttä jättämällä eriävän mielipiteen työnsä päättäneen Pentti Lähteenojan metsähallituslakityöryhmän mietintöön.
Ihan ensimmäiseksi esitän, että statuksettomat saamelaiset hakisivat edustusta tuossa ihmisoikeusvaltuuskunnassa. Toiseksi totean, että Klemetti vääristelee ja puhuu suulla suuremmalla kirjoittaessaan eriävän mielipiteeni heijastamasta ”saamelaisvastaisesta ilmapiiristä”. Minä en sellaista edusta, vaikka vastustankin päällikön ajamaa, myös saamelaisia erottelevaa rasistista etnopolitiikkaa.
Näkkäläjärvi kertoo viettäneensä viime viikot tiiviisti Helsingissä neuvottelemassa ministerien kanssa saamelaiskäräjälakiesityksestä ja erityisesti sen saamelaismääritelmästä. Myös metsähallituslaki on ollut puheena, näin erilaiset lähteet sieltä Helsingistä ovat kertoneet.
Merkille pantavaa oli, että Näkkäläjärvi tuli retkensä jälkeen julkisuuteen kertomalla, ettei ILO 169 -sopimusta tulla tällä vaalikaudella ratifioimaan ja että on aika laittaa tuolle pyrkimykselle piste. Toki hän nyt blogissaan jo kirjoittaa, ettei Lähteenojan työryhmän ehdotus heikennä saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa, vaan vahvistaa jonkin verran lainsäädännöllisesti saamelaiskulttuurin suojaa, eikä ehdotus heikennä ILO 169 -sopimuksen ratifiointiedellytyksiä, ”mutta on muistettava, että työryhmän esitykset eivät poista ILO169 -sopimuksen ratifiointiesteitä”.
Asian voisi ehkä selkeämminkin kirjoittaa, mutta näin sen Näkkäläjärvi nyt muotoilee. Ja kirjoittaa edelleen, että näyttää aivan selvältä, ettei sopimusta ratifioida tällä vaalikaudella, ja että saamelaiskäräjät tekee toki kaikkensa, että ratifiointi voitaisiin tehdä. Näkkäläjärven mukaan ratifioinnin etenemisen tiellä ovat muiden muassa eurovaalit, joissa ILO 169 nousee hänen mukaansa esille, vaikkei yleissopimuksen ratifiointi liitykään EU-parlamentin tehtäviin.
Selitys tuokin. Veikkaan vielä, että ILO 169 nousee esille myös EU-vaalien jälkeen tulevissa eduskuntavaaleissa. Ehkäpä yksi teema voisi olla pitäisikö Suomen selvittää ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyen keitä tuon sopimuksen piiriin pitäisi liittää ja mikä olisi tuon liitettävän alkuperäiskansan historiallinen asuinalue. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Suomi ilmoittaisi lopullisesti jättävänsä ILO 169 -asian pois seuraavien hallitustensa ohjelmista.
Mitä puhe pisteen laittamisesta ILO 169 -sopimuksen ratifioinnille tai sen jättämisestä jonnekin aikaan parempaan voisi tarkoittaa? Tästä on erilaisia taustatietoja, mutta ehkä on parempi pitäytyä ”mahdollisten tarkoitusten” parissa. Voisi näet olla, että Helsingissä on pyritty tekemään kauppoja, joissa toisessa vaakakupissa ovat saamelaiskäräjien johdon ajamat valikoiva saamelaismääritelmä, saamelaiskäräjälakiin lisäksi viranomaisille ja julkisyhteisöille säädettävä yhteistyövelvoite sekä Lähteenojan työryhmän ehdotuksen mukainen osio metsähallituslaissa. Toisessa vaakakupissa olisi Suomen säästäminen kiusalliselta ILO-painostukselta ja mahdolliselta hankalalta alkuperäiskansan ja sen alueen määrittelyltä - ainakin toistaiseksi.
Kauppa toisi Klemetin piirille enemmän kuin mitä ILO 169 -sopimuksen ratifiointi edellyttää ja jättäisi samalla lappalaiset ja statuksettomat saamelaiset osattomiksi lehdelle soittelemaan. Valtionkin puolelta kyseessä voisi olla houkutteleva sopimus. Ainakin siihen asti kunnes se saisi riesakseen toisen alkuperäiskansan julistuksineen ja vaatimuksineen. En nimittäin usko, että Lapissa nieltäisiin noin vain yhden etnisen ryhmän eliitin nousua pelkän poliittisen saannon nojalla suvereeniin valta-asemaan. Sitähän nuo yhteistyövelvoitteet ja kulttuurin heikentämiskiellot viime kädessä tarkoittaisivat.
Ja tuota yhden kulttuurimuodon yksinvaltaa kavahdetaan myös saamelaisten omassa keskuudessa, se kävi varsin hyvin ilmi Lähteenojan työryhmän työn aikana saamistani kannanotoista.
Vallasta ja sen lisäämisestä saamelaiskäräjälain uudistamisvaatimuksissa ja Lähteenojan työryhmän ehdotuksessa on todellakin kysymys. Kun Klemetti esimerkiksi ihmettelee miten eriävää mielipidettäni voidaan perustella kunnallisen itsehallinnon tai aluekehityksen näkökulmasta, täytyy jo tuota ”ihmettelyä” ihmetellä. Jos saamelaiskäräjälakiin ehdotettu yhteistyövelvoite toteutuisi ja jos metsähallituslakiin ehdotetut yhteistyövelvoite ja heikentämiskielto toteutuisivat, seuraisi siitä myös kunnille ja aluekehitykselle huomattavia lisävaikeuksia. Näin uskallan väittää Lähteenojan työryhmän mallina olleen kaivoslain kokemusten perusteella.
Ja eihän lakien avaamisten ole tarkoitus näihinkään jäädä. Minun kuulteni Klemetti Näkkäläjärvi on maininnut tarpeesta avata vielä ainakin maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki. Niidenkään soveltamisella kun ei saisi haitata saamelaiskulttuurin harjoittamista.
Minusta oli valitettavaa, että Pentti Lähteenoja ajautui työryhmänsä puheenjohtajana saamelaiskäräjien johdon ja myös oikeusministeriön ja ympäristöministeriön edustajien vietäväksi. Hän jopa suostui tekemään joitain Näkkäläjärven esittämiä muutoksia työryhmän ehdotukseen vielä sen viimeisen kokouksen jälkeen. Ennen tuota Klemetin viimeistä iltalypsyä minulle oli annettu aiempi takaraja eriävän mielipiteeni jättämiseen.
En tiedä tekikö Lähteenoja tuossa vaiheessa virheen ja kuinka suuren, mutta minusta hän meni virkavastuullisena ministeriön edustajana liian pitkälle kertoessaan julkisuudessa (Esim. Lapin Kansa 20.3.2014), ettei työryhmän ehdotusten säätämisestä lakiin seuraisi mitään radikaaleja muutoksia. Lähteenojan mukaa kyseessä olisi ”vain olemassa olevien hyvien käytäntöjen kirjaaminen lakiin”.
Ei voine olla totta, että Lähteenoja antoi lausuntonsa ymmärtämättä työryhmänsä ehdotusten todellisia vaikutuksia laiksi säädettyinä. Ja kun hän ymmärtää, mitä lausunto menettelynä tarkoittaa?


Veikko

Jk. Ohessa Ari Laakson kirjoitus 26.3.2014 Lapin Kansassa:

Ja näin sitten Klemetti kuittailee 29.3.2014 Lapin Kansassa:


    Jouni Kitin vastaus Näkkäläjärvelle:

Alkuperäiskansa ei ratkea poliittisilla käsitteillä ja rajavedoilla
Viittaan Klemetti Näkkäläjärven Lapin Kansassa 29.3.2014 julkaistuun kirjoitukseen, jossa hän puolustaa ajamaansa ahdasta saamelaismääritelmää. Olen sitä mieltä että ajatus, jonka mukaan kaikki alkuperäiskansakysymyksiin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista poliittisilla käsitemääritelmillä "kuka on saamelainen" ja mielivaltaisten rajojen vetämisellä, perustuu harhakuvitelmaan "etnisesti oikeasta alkuperäiskansasta" ja sen asuinalueesta.
Euroopan olisi jo pitänyt oppia, mihin etninen erottelu ja etnisen puhtauden tavoittelu johtaa. On käsittämätöntä väittää, että diskriminoiva määritelmä pelastaa saamelaisen kulttuurin ja saamen kielen. Mitä saamenkieleen tulee, saamelaiskäräjien näyttö sen turvaamisessa ei ole uskottava, koska saamenkielen turvaamista ei ole asetettu kaikkia saamelaisia yhdistäväksi tavoitteeksi. Henkilökohtainen kantani ILOn sopimuksen ratifiointiin on, että sopimuksen ratifioinnille ei ole vielä edellytyksiä. Ensin olisi selvitettävä, keitä alkuperäiskansan määritelmä sopimuksessa todellisuudessa koskee. Siinä on sitoutumattomille tutkijoille työsarkaa.
Tässä yhteydessä viittaan saamelaisyhteisön sisällä vallitseviin kiistoihin siitä, kuka hyväksytään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja viralliseksi saamelaiseksi. Esimerkiksi inarinsaamelaiset ovat julkisuudessa ilmaisseet oikeutetusti erimielisyytensä saamelaiskäräjien johdon kanssa saamelaisuuden määritelmästä. Saamelaiskäräjien tekemiin päätöksiin on myös haettu ja saatu korjauksia Korkeimmasta hallinto-oikeudesta, viimeksi vuonna 2011. Käsitykseni mukaan saamelaiskäräjälakityöryhmän esityksen mukaan ILOn ratifiointi entistäkin ahtaamman saamelaismääritelmän perusteella pahentaisi tilannetta. Kun alkuperäiskansan jäseniksi tunnustetuille taataan erityisoikeuksia niin lain edessä statuksettomat, mutta saamelaisiksi itsensä kokevat tulevansa syrjityksi. Oikeusvaltiossa tällaista syrjintää ei tule sallia.
Jouni Kitti

Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vv. 1980-1999

Ari Laakso oikoo Klemettiä Lapin Kansassa 2.4.2014:

37 kommenttia:

  1. Blogikirjoituksessa kuvattu menettely antaa jo aihetta kääntyä ylimmän lainvalvojan puoleen.

    VastaaPoista
  2. Puheenjohtaja Näkkäläjärven kannanottoja ihmetellessä, joutuu kysymyään missä kohtaa kulkee saamelaisuuden ja lappalaisuuden raja? Ja voidaanko tällainen raja vetää, kun otetaan huomioon osin yhteinen asutus- ja muu historia? Vai onko suorastaan käännettävä koko asia niin kuin lääketieteessä ja luonnontieteissä ongelman tai ilmiön ratkaisemiseksi tehdään. Eli onko niin, ettei mitään rajaa voida yleensä vetää. Jos niin onkin, miten nämä kaksi asiaa ja käsitettä suhteutetaan uudelleen. Ongelmallisinta tässä rajanvedossa on selkeästi saamelaismääritelmästä syntynyt kiista, koska saamelaiskäräjät eivät hyväksy itseidenfikaatiota ja väestön yhtäjaksoista polveutumista. Sen kulttuurikontekstissa ei ole ymmärrystä lappalaisille ja lappalaisuudelle. Saamelaiskäräjät haluaa pitää saamelais- ja lappalaisväestön kuilua syvänä. Mutta eihän tämä ole lainkaan mielipide- tai määritelmäkysymys. Ja onko siten oikeusministeriön toiminta kokonaisuudessaan ollut hakoteillä, argumentaatio vakavasti väärää ja perusteetonta ja siten koko kiistan ratkaisemisyritys käsittämätöntä?
    Saamelaiskäräjien tulkinta on johtanut siihen, että rajan toisella puolen on saamelaisrekisterissä olevia lähisukulaisia: siskoja, veljiä, serkkuja ja sukulaisia. Nämä ihmiset eivät saamelaiskäräjien tulkinnan mukaan kuulu Suomen alkuperäiskansaan. Ei ole mitään perustetta menetellä näin. Mikään ei ratkea tällä tavalla. Eduskuntaa ei kannata harhauttaa tällaisilla kevytmielisillä kannanotoilla.
    Mutta millaiseksi lappalainen ihminen yleisesti ottaen noina menneinä vuosisatoina ennen saamelaiskäräjälaissa olevaa saamelaismääritelmää miellettiin? Se runsas aineisto, jonka lappalaisten keskuudessa eri aikoina vierailleet ovat tuottaneet, todistaa lappalaisten korkealle kehittyneestä kulttuurista. Vierailijat ovat laajasti selostaneet lappalaiskulttuurin erikoisuuksia, joille he ovat antaneet arvoa. Lappalaisten hyviä ominaisuuksia ei ole kiistetty. Lappalaisten älyssäkään ei ole ollut moittimista, he olivat taitavia, viisaita, oveliakin ja muun lisäksi eteviä erä- ja kalamiehiä. Nyt heidän alkuperäsikansaoikeutensa pyritään kieltämään. Miksi? Saamelaisjohto ei näytä tuntevan saamelaisten ja lappalaisten yhteistä historiaa, eikä oppineen siitä mitään. Tuskinpa se edes siitä välittää. Ehkä siellä luullaan, että saamelaisten suuri totuus voidaan tunkea lappalaisten kurkusta alas lupaa kysymättä.
    Jo haluamme tehdä tilinpäätöstä saamelaisia ja lappalaisia jakavasta rajasta (jonka saamelaismääritelmä muodostaa), näyttää tilinpäätös suhteellisen positiiviselta. Tämä suhteellisuus tarkoittaa sitä, että saamelaiset ja lappalaiset voivat jokapäiväisessä kanssakäymisessä vielä olla naapureita ja useimmat voivat keskenään olla ystäviäkin. Yhteiset työtehtävätkin sujuvat sovussa. Heidän välillään päivittäisessä kanssakäymisessä on toistaiseksi vain pinnan alla kyteviä epäluuloja ja kenties asenteellisuutta.
    Nyt olisikin tärkeää, että epäluuloisuuksien ruokkimisen sijaan niitä yritettäisiin rehellisen toiminnan kautta ja keskinäisen kunnioituksen lisäämisen nimissä kaikin voimin hälventää. Mielestäni Veikon perusteltu eriävä mielide pyrkii juuri keinoteoisten raja-aitojen kaatamiseen. Voimme vain kuvitella, millaiseksi suhteet muodostuisivat silloin, jos ILO-yleissopimuksen nojalla siirtyisivät lappalaisille kuuluvat maa- ja vesioikeudet saamelaisille. Rajoista pahinta on ihmisten välinen raja, jonka poistaminen on tienä myös muiden erojen hälventämiseen ja oikeuksien kohdentamiseen sen mukaan, kenelle ne kuuluvat.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. jatkoa:
    Saamelaisjohdon vaatimus ”maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille” on tyrmistyttävä ja edesvastuuton. Samaa voidaan sanoa ajatuksesta, että saamelaiset saisivat itselleen kaikki lappalaisille jo kauan sitten luovutetut oikeudet. Tällainen oikeuksien kaappaaminen tulehduttaisi saamelaisten ja lappalaisten välillä vielä tällä hetkellä vallitsevat ”siedettävät” suhteet. Valtion saamelasilta itselleen kaappaamien maiden palauttamisesta takaisin saamelaisille, ovat surkuteltavaa puhetta ja esimerkki saamelaiskäräjien poliittisen johdon todellisuuden tajun puutteesta.
    Saamelaiskäräjien poliittinen johto valitsi aikoinaan maiden palauttamiseksi takaisin alkuperäisväestölle ”utopististen haaveiden” tien. Tämä on valitettavaa, kun tarjolla olisi ollut tavoittelemisen arvoinen realistinen, rauhallisen rinnakkainelon tie yhdessä toimien parempien elämänolosuhteiden puolesta ja yhteisen, rikkaan ja monipuolisen luonnonkansan kulttuuriperinnön kunnioittaminen. Kaikki näyttää viittaavaan siihen, että saamelaiskäräjien johto häviää valitsemansa taistelun tien kunniattomasti. Vähemmän kunniakasta on ollut esiin noussut ruikutus kiistan lopputuloksen ollessa näköpiirissä. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko aikaan saatu muuta kuin saamelaiskäräjien maineen ja uskottavuuden pilaaminen?
    Joudutaanko jääräpäisyyden vuoksi nimeämään kansainvälinen komissio ratkaisemaan lappalaisten historialliset oikeudet; sekin perustuisi vain tutkimukseen ja vain siihen. Tämä voi olla jo huomenna todellisuutta, ellei keskustelu ala suuntautua tutkittuun todellisuuteen.
    Lyhytnäköiset kikkailijat järjestelevät epäilyttäviä ”kansalaisaktivisteja ja oikeustaistelijoita” antamaan lausuntojaan, joilla yritetään vielä vaikuttaa kansalaismielipiteeseen ja sellaisiin poliittisen päätöksen tekijöihin, jotka eivät tunne Ylä-Lapin historiaa ja tämän päivän todellisuutta. Tässä tehdään suuri virhe.
    Jatkuvat epäuskottavat kampanjat, joissa saamelaisten sorto paisutetaan ylisuuriin mittoihin, eivät ole uskottavia. Saamelaisten johto aliarvioi ihmisten arviointikykyä. Päinvastoin kuin saamelaisjohto haluaa uskoa, liioitellut kampanjat vaikuttavat negatiivisesti koko saamelaisyhteisön uskottavuuteen Suomessa. Jo nyt liian moni suomalainen veronmaksaja toteaa näitä paisutteluja kuullessaan: ”eikö niille saamelaisille mikään riitä tai mitä heiltä vielä puuttuu?”

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  4. Paljonkohan saamelaiskäräjien momentilta "Muut kulttuurimenot" maksetaankaan inarinsaamelaiselle, joka "työkseen" halveeraa Anu Avaskaria? Ensiksi juttu Lapin Kansassa, toiseksi esiintyminen saamenradiossa, kolmanneksi nimienkeruu A. Avaskaria vastaan.
    Eikö tällainen toiminta täytäkin jo tahallisen kiusaamisen
    tunnusmerkistön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Jouni-Haikonen-Aikio osaa ajatella ilman "muita kulttuurimenojakin"!!

      Poista
    2. Paljon enemmän ihmettelemistä on Avaskarin linjassa.

      Poista
    3. Poistin tähän Aikio-Avaskari kommentointiin tulleet viittaukset Quislingista. Vaikka - kuten eräs kommentoija huomautti - norjalaisen maanpetturin nimiin on verrattu ennenkin saamelaiskeskustelussa ja jopa professoritasolta, en näe hyvänä kärjistellä näin pitkälle tässä yhteydessä. Ja etenkään, kun ei voida arvioida keskustelevatko näillä nimityksillä keskenään inarinsaamelaiset vai ovatko taustalla heidän eripuraansa lietsovat tahot. Toivon, että kun mennään kovin henkilöihin, esiinnytään samalla omalla nimellä.

      Poista
    4. Voi teittä höppänoitä! Tällainen jaakaaminen on aikansaelänyttä.

      Poista
  5. Sano nyt, Veikko hyvä, miten sinusta tämmönen saamelaisasioiden "asiantuntija" tuli??

    VastaaPoista
  6. Mutta kertokaa silti, paljonko jäseniä Avaskarin luotsaamassa yhdistyksessä. Ja millä se rahoittaa toimintana? Nämä eivät liene henk.koht.asioita.

    VastaaPoista
  7. Jouni Aikio rakensi ja rakentaa sopua, ei se toisia haukkumalla asia parane. En todellakaan ymmärrä Anu Avaskarin tuohtumusta.

    VastaaPoista
  8. Ei Avaskari ja inarinsaamelaiset yhdistys ole ainoa saamelaisten ryhmä joka on huolissaan tästä kehityksestä. Aikion intressit toki ymmärtää sitä kautta että hän ajattelee vain poronhoidon kannalta. Mutta entä se saamelaisten enemmistö joka elää muusta ja muualla? Eivät kaikki ole poromiehiä tai huippupalkkasia saamelaiskäräjien virkahenkilöitä!

    VastaaPoista
  9. No niin. Vasurit lähti hallituksesta. Seuraavassa tuskin istunee vihreätkään. Lehdistä voimme lukea, että pienpuolueilla ei jatkossa ole myöskään asiaa. RKP ml.
    Klemetti on toiminut kuin naapurin hintelä pikkupoika. Isojen poikien avulla hän on rökittänyt ja hallinnut koko naapuruston pieniä poikia mielistelemällä ja lahjomalla. Tuli syksy ja naapuruston isojen poikien kesälomat loppuivat. Ei näkynyt luottomiehiä hiekkalaatikolla. Voinette arvata mitä koko kesän hiekkalaatikollaan kiusatuiksi ja rökitetyiksi tulleet tekivät isojen poikien lähdettyä pois...
    Useimmiten saa mitä tilaa, toisinaan toimitusajat ovat vain vähän pidempiä...

    VastaaPoista
  10. On hyvä, että poistit viittaukset Quislingiin. Yle Sápmi julkaisiRaila Pirisen kirjoituksen, jossa hän murjoo Tanja Poutiaista ja vertaa hänen tekoaan kannibalismiin.
    Hyvin vastenmielinen kirjoitus kaikinpuolin. Tuli mieleen, että toimituksen harkinta on pettänyt pahasti.
    Kaiken kukkuraksi ei Yle Sápmin netiuutisissa ole avattu keskustelua täsä eikä viime aikojen uutisista muutoinkaan,, joten palautettakaan ei tarvita eikä haluta.

    VastaaPoista
  11. Jostakin syystä saamelaiskäräjien poliittinen johto on ollut haluton kommentoimaan julkisesti Norja alkuperäiskansapolitiikkaa. Norja tarjoaa erinomaisen esimerkin yleissopimuksen ratifioinnista, joka ajoittui 1990-luvun alkuun. Sen mukaisia kansallisia lainsäädäntötoimia toteutettiin Norjassa vasta noin viitisen toista vuotta myöhemmin Finnmarkin lain säätämisellä. Kyseisen lain katsotaan nykyisin kaikilla tahoilla epäonnistuneen. Laajalle levinnyt käsitys on, ettei Norjassa ole yleissopimuksen tarkoittamaa alkuperäiskansaa yleissopimuksen olettamine olosuhteineen. Suurimmat ongelmat ovat tulleet esille eri hallintojärjestelmien (kunnallisen ja erityislain mukaisen) päällekkäisyydessä. Erityislain mukainen päätöksenteko ei ole saavuttanut sille asetettuja tuloksia. Alueen kunnat ovat vastustanet yksiselitteisesti lakia.
    Norjassa oikeudet olivat selvät ratifiointia selvitettäessä. Keskeisiä lähtökohtia ja ehtoja olivat seuraavat seikat:
    - ei luvattu yhtään uutta oikeutta eikä mitään oikeuksia palautettu eikä näin ole tehty myöhemminkään
    - kenenkään oikeuksia ei heikennetty, mikä edellytti laajan saamelaiskäsitteen mukaista lainsäädäntöä, joka ei ole aiheuttanut mitään ongelmia myöhemminkään. Jos Suomessa olisi otettu käyttöön vastaava saamelaismääritelmä, niin saamelaisrekisteriin pyrkineet lappalaiset olisi sinne ilman muuta hyväksytty
    - toteuttava Finnmarkslov säädettiin voimaan vasta 2007 eikä senkään nojalla ole luotu uusia oikeuksia. Jo ennen kyseistä lakia saamelaisilla oli yksinoikeus harjoittaa poronhoitoa Finnmarkenin alueella.
    - ratkaisu on poliittinen ja kiihkoilu estettiin Norjan silloisen pääministeri Gro Harlem Brundtlandin edellyttäessä, että kiihkoilevat saamelaisjohtajat astuvat syrjään. Näin kävikin. Auttaisiko asiaa jos Suomessakin tehtäisiin samalla tavoin?
    Suomessa tilanne ei ole selkeä: palautettavien oikeuksien käsitykselle ei ole tieteellistä tukea. Pikemminkin kyse on siitä, että valtion vastustuksen vuoksi vasta viime vuosina on laajemmin siirretty kiinteistörekisteriin vanhojen tilojen asiakirjaperusteiset perinteiset poronhoito-, kalastus- ja metsästys- sekä muut oikeudet Inarin ollessa edelläkävijä. Valtio ei silti ole tehnyt mitään osoittaakseen omien oikeuksiensa alkuperän, mikä on olennainen osa ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvää selvitystyötä.
    Suomessa valtio ei ole tunnustanut koko alkuperäisyyttä lappalaisille vastoin laajaa tieteellistä näyttöä. Suomen perustuslain asiaa koskeva säännös on edelleen tarkentamatta. Suomessa valtio ei ole hyväksynyt tieteellisen tutkimuksen tuloksia vastoin yleistä ihmisoikeusperiaatetta.
    Suomessa ei ole yhtenäisiä eikä vailla syrjintää olevia ratifiointiedellytyksiä nykyisessä valmistelussa. Inarin alueen asutushistoria ja metsästäjä- ja kalastajasaamelaisten oikeudet ovat sekä valtiolta että saamelaiskäräjiltä tunnustamatta. Saamelaismääritelmään ei ole tehty tutkimustulosten mukaisia korjauksia. Itseidentifikaatio eli jokaisen oikeus samaistua alkuperäiskansaan ja sen mukaiseen elämiseen on sivuutettu määritelmästä vastoin yleissopimusta. Joten saamelaiskäräjien poliittisetn johdon kannattaisikin Norjan lainsäädännöstä tältä osin ottaa mallia.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  12. ...jatkoa:

    Mitään oikeuksia ei voida palauttaa muille kuin niihin asiakirjojen perusteella oikeutetuille, olivat he sitten lappalaisia tai saamelaisrekisteriin merkittyjä lappalaisia. Näin ei voida tehdä senkään vuoksi, että nämä oikeudet eivät ole enää valtion yksin disponoitavia. Valtio ei voi näyttää kalastus- tai poronhoito-oikeuttaan.
    Ainakin seuraavia eroja Suomen ja Norjan välillä:
    1. Suomen lähtötilanne on tyystin toinen
    2. valtion asenne ja asetelma on ollut täysin erilainen Suomessa
    3. Suomessa lappalaisten asema on tunnustamatta mukaan lukien heidän alkuperäisyytensä; käynnissä on pikemminkin erottelu yhdistämisen ja yhdenmukaisen kohtelun sijaan ilman että tällaisen toiminnan riskejä ja vaaroja on arvioitu
    4. Suomessa valtion valmistelu on ollut liian poliittista eikä asutushistoriaa ole huomioitu tarpeeksi; Suomessa on asian kannalta olennaisia tutkittuja tietoja, joita voidaan pitää kiistattomina niiden toistumisen ja kattavuuden kautta.
    Norjalla ja Suomella on myös yhteistä:
    1. kummassakaan ei ole yleisiä palautettavia oikeuksia lappalaisten oikeuksia lukuun ottamatta (osin myös asiakirjojen mukaisia oikeuksia nauttivien saamelaisten)
    2. ratifioinnin rinnalla esimerkiksi sitä olennaisempi poronhoidon kestävyys on kokonaan ratkaisematta. Finnmarkin laista huolimatta Norjassa poronhoidolla on aivan samoja ongelmia kuin Suomessa. Tältä osin metsähallituslakityöryhmän esitykset ovat varsin puutteellisia.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  13. Onko kevätväsymys vallannut sivustan lukijat ja varsinkin kirjoittajat?

    VastaaPoista
  14. Veikon blogissa on syntynyt mielenkiintoinen väittely siitä, ajaako saamelaiskäräjien jäsen Anu Avaskari aidosti inarinsaamelaisten asiaa, vaikka hän itse kuuluukin Inarin kahdeksaan alkuperäiseen saamelaissukuun.
    Tutustuttuani Avaskarin argumentaatioon en epäile hetkeäkään sitä etteikö hän ole Suomen aidoimman alkuperäiskansan asialla. Kansalla, jolla on olemassa paras ja vakuuttavin tieto alkuperäisyydestään ja jonka asemaa yritetään rajoittaa mielivaltaisella saamelaismääritelmällä.

    Kuten Itkonen osoittaa, Inarin vanhojen sukujen entisistä asuinpaikoista on tietoja tuomiokirjoissa, mutta perimätietojen ja tilan perustamiskirjojen mukaan Aikio-suku asui vanhastaan Pohjois-Inarissa, olinpaikkanaan Väylä, Iijärvi, Mihkaljärvi, Syysjärvi, Paksumaa ja Muddusjärvi; myöhemmin mainitaan Könkäänjärvi lähellä Ivalonjoen suuta. Muista Inarin saamelaisten historiallisista alueista lisää seuraavassa.

    Kuuvan nautintamaita olivat 1700-luvulla Alajärven-Uusoppijoen seudut Inalonjoen suupuolella sekä myöhemmin Naamajärvi Suolisvuonon suulla, Testojokisuun seutu Muddusjärvellä Peltojärvi ym. tunturijärvet.

    Mattus-suku eleli Länsi-Inarissa Solojärvellä, Paadarjärven Lusmaniemessä ja Junnaksessa, Tirrossa, Keptujoella, Niliniemessä, myöhemmin pohjoisessakin, syysjärvellä ja Jullamojärvellä.

    Morottaja-suku kansoitti Inarijärven lounais- ja eteläpuolta, koppeloa, Veskonientä, Hieta-, Aku-, Ukon- ja Hammasjärveä; myöhempiä asuinpaikkoja olivat Juutua, Ronkajärvi ja Niliniemmi sekä kaakossa Kutu ja Vuoskujärvi.

    Suurin osa vuonna 1999 saamelaisrekisteriin yli 1000 pyrkijästä kuului nimenomaan Morottajan sukuun. Saamelaiskäräjät kuitenkin hylkäsi paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki. Jätin käräjien päätöksestä KHO:lle eriävän mielipiteen.

    Mujon pieni suku 1700-luvulla Etelä-Inarissa, nyt Paksumaassa ja Säytsjärvellä pohjoisessa,.

    Musta eli ennen Etelä-Inarissa Väli-Mustolassa ja Paksuvuonossa, sittemmin myös Riutulassa ja Paadarjärvellä.

    Paadar-suku aluksi lännessä Paadarjärven Lusmaniemessä ja Koaskimjärvellä myöhemmin sitä paitsi Aksujärvellä pohjoisessa ja sekä Sarmijärvellä, Tullujärvellä ja Tiaisniemessä Paatsjoen puolessa.

    Palton-suvun asuinmaita on Inarinjärven pohjoisranta: Partakko, Nitsijärvi, nykyään Lemmenjokikin.

    Saijets-suku pysytteli pitäjän länsiosissa Juutuan Säisaaressa, Nukkkumajoella, Nuottamojärvellä, myöhemmin myös Mahlattinuorassa ja Muddusjärven Leutolahdella, nykyään lisäksi Inarinjoen Iivana-järvellä sekä Paatsjoen tienoilla Nellimössä.

    Sarre-suvun nautintamaihin kuuluivat Länsi-Inarissa Juutuanjoen niska, Menesjoen suu Paadarilla, Kortsamijärvi, Verkkojärvi, tuonnoin Juutuakin sekä myöhemmin pitäjän itäsiassa Majavajärvi, Ulkuniemi ja Sulkusjärvi.

    Vallen-suku näyttää olleen alkuaan itäinarilainen, mutta se on hajautunut aikojen kuluessa muita enemmän. 1700-luvulla Valleja tavattiin Iijärvellä koillisessa ja Paatsjoella, V:n 1800 paikkeilla Väylässä sekä äskeisen tai nykyisen polven muistannan mukaan Sulkusjärvellä, Surnuvuonon Kapperijoella, Kessivuonossa, Tullujärvellä, Sikastoniemessä, edelleen Kaamasnuorassa, Könkäänjärvellä, Juutuan lähellä Sarviniemessä, Muddusjärvellä Pahtalassa, Inarijoella ja nykyään Syysjärvelläkin.
    Pitäjästä jo ammoin hävinnyt Sauva-suku näyttää asuneen Inarin pohjoisimmassa osassa..."

    jatkuu...

    VastaaPoista
  15. ..jatkoa:

    Näin siis kertoo Itkonen Inarin vanhojen lappalaissukujen asuinalueista.

    Edellä oleva selvitys Inarin saamelaisten alueista osoittaa vakuuttavalla tavalla, että ennen porosaamelaisten asettumista Länsi-Inariin siellä metsästivät ja kalastivat inarinsaamelaiset. Peura- ja majavakantojen romahtaessa nämä lappalaiset siirtyivät Juutuanjoen suistoon ja molemmille puolin Ivalojen alajuoksua alueelle, joka käsittää jokisuualueen sekä jokisuun lähistön kylät. Osa näiden ihmisten jälkeläisistä on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja osa ei. Näiden henkilöiden esi-isät maksoivat 1600-luvulta lähtien alueistaan lapinveroa, jota 1800-luvun lopulla ja 1930 sekä 1950 -luvun lopulla Utsjoelta ja Enontekiöltä Inariin ja Vuotsoon muuttaneet porolappalaiset eivät ole koskaan maksaneet. Viimeksi mainituilla näkyy olevan polttava tarve ”todistella” että kaikki edellä mainitut kantainarilaissuvut eivät ole saamelaisia vaan kautta linjan ”suomalaisperäisten uudisasukkaiden jälkeläisiä”. Väite on tosiasioiden valossa niin ilmeistä valhetta että sen levittäminen ja siitä kiinni pitäminen muistuttaa lähinnä sellaista pientä röyhkeyttä, jota tapaa lapsilla näiden sortuessa valehteluun ja kun he yrittävät selvitä kiipelistä valehtelemalla lisää. Ero on siinä, että kun lapselle osoitetaan että hän on jäänyt kiinni valheesta, lapsi yleensä ymmärtää luopua valheesta ja osoittaa katumusta. Kun aikuisella on tarve sepitellä ja levitellä valheita, joko niihin itsekin uskoen tai vastoin parempaa tietoaan, tilanne on jo vakavampi.
    Väite siitä, että Anu Avaskari ei ole olisi sitoutunut ajamaan inarinsaamelaisten asiaa, kuuluu samaan luokkaan kuin samojen piirien levittämät väitteet siitä, että kantainarilaiset suvut eivät olisi saamelaisia, vaan suomalaisperäisiä. Lyhyesti: väite on täysin vailla totuuspohjaa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  16. Ari Laakso artikkelissaan (LK 26.3.2014) viittaa yliopiston tutkijoihin.

    Lapin yliopistossa on nykyään saametutkimusta, mikä lienee jo pahasti politisoitunut. Siellä pitävät hoviaan erilaiset saamelaiskäräjien entiset ja nykyiset poliitikot, jotka huolehtivat että oman leirin edustajat valitaan tutkijoiksi. Kriteerit tuskin ovat kovin tutkimukselliset ja akateemiset.

    Jopa saamelaiskäräjien poispotkittu hallintopäällikkö Juha Guttorm on nykyään tiettävästi Lapin yliopiston saamelaistutkija. Mikä on tutkiessa kun Juha Guttormin veljen tyttö saamelaiskäräjien jäsen Anne Nuorgam on mukana valitsemassa tutkijoita tai ainakin vaikuttamassa niihin. Juha Guttorm ei ole gradunsa jälkeen varmaan julkaissut 30 vuoteen yhtään ainoata tieteellistä julkaisua.

    Mikä tulee olemaan tilanne kun/jos saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja hänen apunaan nykyään häärivä saamelaiskäräjien ma. esittelijä Kaisa Korpijaakko siirtyvät professori- ja apulaistutkijan valintojen myötä Lapin yliopiston saametutkimukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäkö tilanne? Menee siltä lafkalta viimeinenkin uskottavuus.

      Poista
    2. Onhan Lapin yliopiston saametutkijana myös Anne Nuorgamin sisko Pia Nuorgam. On siinä porukka kasassa.

      Poista
    3. Siellä vallitsee jo nyt sukuhegemonia. Kaisa Korpijaakko-Labba
      tuo tuulahduksen Etelä- Suomalaisesta osakunnasta. Toki on kietoutunut samaan vyyhteen.

      Poista
    4. Vai tuulahduksen, he he.

      Korpijaakko vetää tutkijan kaapunsa alta kivikovaa asianajotoimintaa omassa asiassaan. Korpijaakko on melkoinen poronomistaja tätä nykyä.

      Poista
    5. No ainakin tilanne muuttuu siten sitten kun Klemetti jää pois käräjiltä, niin tilalle varmaan valitaan sujuvasanainen ja aina rehti ja tasapuolinen, kaikkien arvostusta nauttiva Heikki Paltto.

      Poista
    6. Niin, turhaan Tiina on nuoleskellut porosaamelaisia. Ei hänestä kuningatarta jatkossakaan tehdä ja ehkäpä koltatkin viisastuvat ketä äänestävät.

      Poista
    7. Klemetti jää, ei jää, jää tai pyri ei pyri saamelaiskäräjille, aina muutaman päivän välein riippuen siitä onko toivoa saada joku helppo hyvinpalkattu homma maailman huipulta, tieteentekijänä tai muuten herrojen kanssa seurustelua tietävä posti.

      Poista
  17. Suurporonhoito on kautta aikain saanut ymmärtämystä vallanpitäjien
    taholta. Meidän aikamme ei tee poikkeusta. Siinä monelta vinolta asialta
    yksinkertaisesti ummistetaan silmät. Ja hyvin menee...

    VastaaPoista
  18. Monet inarinsaamelaiset ovat siirtyneet kalastajista poronomistajiksi.
    Näin kerta heitolla status koheni ja pääsi nauttimaan saam.kär. puhemiesten poromiehille hankkimista eduista. Puhumattakaan, että pääsee saamelaisvallan jopa ytimen läheisyyteen. Siinä syleilyssä
    unohtuvat huonompiosaiset inarinsaamelaiset, joiden etua ei kannata ajaa, koska valta ei semmoisesta tykkää yhtään.

    VastaaPoista
  19. Ympräristöministeriö on pyytänyt mm. saamelaiskäräjien lausuntoa hallituksen esityksestä luonnonsuojelulain muuttamiseksi. Esityksessä ehdotetaan menettelysäännöksiä luontodirektiivin mukaisten Natura 2000 -alueiden muodostamiseksi erityisten suojelutoimien alueiksi. Lisäksi Natura-alueiden suojelun toteuttamista tehostettaisiin. Luontodirektiivi edellyttää, että Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet muodostetaan erityisten suojelutoimien alueiksi (ns. SAC-alueiksi) kuuden vuoden sisällä niiden hyväksymisestä. Lisäksi näillä alueilla on toteuttava tarpeelliset suojelutoimet.

    ”Esityksessä ehdotetaan lisäksi luonnonsuojelulakiin myös täydentäviä säännöksiä, joilla estettäisiin Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen merkittävä heikentäminen.  Suomen lainsäädännön täydennystarve liittyy toimintoihin, joihin ei nykyisin vaadita viranomaisen lupaa.”

    Saamelaiskäräjien lausunto/24.3.2014 sisältää yhden ajatuksen.
    Saamelaiskäräjille tulee antaa erivapaus olla noudattamatta lakia.
    Saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoon vedoten se katsoo, ettei se eivätkä sen hyväksymät saamelaiset ole velvollisia noudattamaan Natua 2000-verkostoon kuuluvien alueiden heikentämiskieltoa.
    Nämä oikeudet ja lausunnonantamiset koskevat taas saamelaisia ja kolttia, saamelaiskäräjiä tai kolttien kyläkokousta.

    Inarinsaamelaisia ei mainita.

    Lausunnosta päätti Klemetti Näkkäläjärvi ja toisena allekirjoittajana oli Suvi Juntunen.

    On siinä EU:lla nielemistä, kun sen "ainoan alkuperäiskansan edustaja" vaatii erivapautta romuttaa EU:n keskeisen ympäristönsuojelua koskevan säännöstön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kai tälle puhallukselle pitäisi jo pyrkiä saamaan piste! Ei voi olla totta, että Suomen päättäjät ovat noin sokeita tai välinpitämättömiä.

      Poista
    2. K.Näkkäläjärvi hukuttaa päättäjät päättömiin lausuntoihin.
      Ei kenelläkään riitä vuorokauden vain 24 tuntia niiden perinpohjaiseen tutkimiseen.

      Poista
    3. Täältä se lausunto löytyy:
      http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_docman&task=cat_view&gid=226&Itemid=165

      Poista
    4. Miten on mahdollista, että avopuolison kanssa keskenään toteu-
      tetaan demokratiaa? Mikä asema tällöin on valituilla käräjien
      edustajilla?????

      Poista
    5. Demokratiaahan on perhedemokratiakin. Näinkin voi menettelytapaansa puolustella. Jo vain.

      Poista
    6. Klemetti Näkkäläjärvi käyttää näppärää kikkaa lausunnoissaan, joita tutkiessa huomaa varsin nopeasti, että 10 -sivuisesta lausunnosta vähintään 8 on joka tekstissä samaa alkuperäiskansa ja kansainväliset sopimukset ym. jargonia, sanasta sanaan alaviitteineen kaikkineen.
      Hän kaiketi luottaa siihen, että toistettu osuus tulee niin monasti luettua, että se alkaa jo tuntua tutulta ja ehkä todeltakin.
      Pääsisältö on, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolle on annettava kaikki sen pyytämä tai iso setä tulee tukistamaan Suomen päättäjiä saamelaisten syrjimisestä.

      Poista
    7. Se vielä nähdään kuka tukistaa ja ketä....

      Poista