Voiko vähemmistö harjoittaa rasismia?

Otsikon kysymykseni sattuu YK:n rasisminvastaiselle päivälle.

Kysymys nousee mieleeni kun luen Lapin Kansasta oikeustieteen tohtori Kaisa Korpijaakko-Labban kirjoitusta ”Alkuperäisyydestä Saamenmaassa”.  Kirjoitus ajoittuu sopivasti päiviin, jolloin Helsingissä perehdytään lappalaisten jälkeläisten näkemyksiin Suomen saamelaismääritelmästä, ILO-sopimuksen mahdollisen ratifioinnin laajuudesta ja tarpeellisuudesta sekä tuodaan esille uusimpia tarkastettuja ja tarkastettavaksi tulevia tutkimuksia saamelais-lappalaiskysymykseen ja ILO-ratifiointiin liittyen.

Vanhasta taustat tuntevasta journalistista näyttää siltä, että oikeusministeriön luottoväki on sähköttänyt maakuntaan pyytäen tulitukea.

Noihin uusiin ja hieman vanhempiinkin tutkimuksiin nähden Korpijaakko-Labba omine suppeine maaoikeustutkimuksineen edustaa jo menneen talven lumia. Se ei ole estänyt häntä halveksimasta avoimesti nuorempien kollegoittensa kuten esimerkiksi Matti Enbusken töitä.

Nytkin hän kirjoittaa ”kiivailusta alkuperäiskansakysymyksen tiimoilla”, joka hänestä on ”alkanut  muistuttaa 1990-luvun alun ylikuumenemista”.

 Koska mitään kansalaisliikehdintää ei ole viime aikoina juuri esiintynyt, tohtorin täytyy tarkoittaa kiivailulla esimerkiksi Tanja Joonan äsken tarkastettua väitöstutkimusta ja siitä tehtyjä uutisia medioissa, viimeksi sanomalehti Kalevassa.

Korpijaakko-Labba oli itse hyvin keskeinen henkilö synnyttämässä tuota mainitsemaansa 1990-luvun alun ylikuumenemista. Tutkijana hän ryhtyi estottomasti politikoimaan ja väsäämään saamelaislakia pohjoisen valtionmaiden omistuksen siirtämiseksi paliskunnittain perustettaville lapinkylille. Lakiluonnokseen sisältyi myös elinkeino-oikeuksien siirtoa ja niin edelleen. Lakiluonnos kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Kun eilen kirjoitin YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean huomauttaneen Suomea jo vuosina 2003 ja 2009 Suomen saamelaismääritelmän suppeudesta, ei se estä Korpijaakko-Labbaa kirjoittamasta edelleenkin määritelmän avartamista vastaan.

Hän vetoaa Suomen perustuslakiin, joka tunnustaa saamelaiset maan ainoaksi alkuperäiskansaksi.  Samoin että ILO-sopimuksen tarkoitusta on kysyttävä kansainvälisen oikeuden asiantuntijalta Martin Scheininiltä, jonka mukaan ”alkuperäiskansaoikeudet eivät ihmisoikeuskontekstissa ole erioikeuksia vaan tehoste universaalien ihmisoikeuksien toteuttamiseksi alkuperäiskansojen kohdalla”.

Voitkos sen selkeämmin sekavasti ja ympäripyöreästi historiallisilla polveutumisilla sun muilla pyyhkien sanoa?

Korpijaakon mukaan ”muita alkuperäiskansan tunnusmerkistön ehtoja ovat omaleimaisuus suhteessa muihin väestöryhmiin, jatkuvuus historiallisesta alkuperäisyyden tilasta nykypäivään ja tulevaisuuteen, kollektiivinen itseidentifikaatio (ei vain yksilön oma väite) sekä erityinen suhde tiettyyn maantieteelliseen alueeseen luonnonvaroineen”.

 En muuten ihan käsitä miten itseidentifikaatio ”ei voi olla vain yksilön oma väite”. Eli onko siihenkin saatava niin sanottua poliittista ohjausta ja –hyväksyntää?

Voin jonkin verran kuvitella miltä vanhan Kemin Lapin lappalaisväestöstä tuntuu, kun alueen alkuperäiskansan suppeasti rajaavat saamelaispoliitikot tukijoineen painavat päälle ja halventavat kaiken aikaa heidän identiteettiään. Myös lappalaisten nimittely rasisteiksi heidän nollaamisekseen on ollut estotonta.

Saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja ja viimeksi käräjävaalien vaalilautakunnan puheenjohtajana toiminut Pekka Aikio sanoi kerran kahdenkeskisessä jutustelussamme, että vähemmistö ei voi harjoittaa rasismia. Pekan mukaan rasismisyyte voi siis langeta aina vain enemmistön suuntaan, onhan rasistinen syrjintä Suomen lain mukaan rikos.

Näinhän se on näyttänyt olevan kun katsoo vaikkapa noin vuoden takaisista saamelaiskulttuurin professorin Veli-Pekka Lehtolan sanomisista tehtyä poliisitutkintaa. Siinä ei havaittu mitään syyteharkintaan johtavaa, vaikka Lehtola Saamen radion ja –television haastattelussaan leimasi lappalaisliikkeen Suomessa päätään nostavien rasististen liikkeiden ja –ilmiöiden joukkoon.

Sen jälkeen liikkeellä on ollut Pekka Aikio.  Hän on teettänyt Kaisa Korpijaakko-Labban aisaparina maaoikeuskahinaa pyörittäneellä saamelaiskäräjien entisellä lakimiessihteerillä , Heikki J. Hyvärisellä arvion korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksestä hyväksyä viime vaaleissa neljä vaalilautakunnan hylkäämää hakijaa käräjävaalien luetteloon eli saamelaisiksi.

Aikion saamelaiskäräjille toimittamassa arviossa vaaditaan KHO:ta purkamaan päätöksensä tai siitä on valitettava YK:n ihmisoikeuskomitealle. Hyvärisen arviossa nostetaan esille erityisesti Yrjö Mattila, joka on Hyvärisen ja Aikion mielestä saamelaisten julkinen vihamies toimittuaan saamelaisiin vihamielisesti suhtautuvan lappalaisliikkeen johtohenkilönä.

Hyvärisen ja Aikion mukaan lappalaiset ovat sodalla ja väkivallalla uhaten sekä väärentäen pyrkineet pakolla saamelaisiksi päästäkseen käsiksi alkuperäiskansalle ILO-sopimuksen mukaan odotettavissa oleviin maahan, veteen ja luonnonvaroihin.

On mielenkiintoista seurata johtaako hurja ja henkilöön sekä kansanryhmään (lappalaisiin) käyvä muistio tutkintapyyntöihin ja löydetäänkö mahdollisessa tutkinnassa Hyvärisen kertomaa lappalaisliikkeen saamelaisiin kansanryhmänä kohdistamaa vihaa ja uhkaa.

Minun vaatimaton käsitykseni on, että kansanryhminä suomalaiset, saamelaiset ja lappalaiset elävät edelleen varsin rauhassa ja sovussakin täällä Ylä-Lapissa. Eivätkä kai kaikki suomenruotsalaisetkaan suhtaudu suomalaisiin niin alentuvasti kuin täällä perukoilla seikkailleet ja suvaitsevaisuutta peränneet edushenkilönsä.

Veikko