torstai 15. maaliskuuta 2012

Saamen ja suomenkin menoa se taitaa olla

Luin paikallislehti Inarilaisesta kaksi lukijakirjoitusta, jotka koskivat saamen kielen tai –kielten tilannetta ja joissa esitettiin näkemyksiä tuon heikon tilanteen korjaamiseksi.
Tohtori, dosentti , vähemmistökielten ja ihmisoikeuksien asiantuntija etc. Tove Skutnabb-Kangas ihmetteli, ovatko saamelaiset itse heikentämässä kieliään ja kulttuurejaan ”räyskimällä ja äyskimällä” ketkä saavat puhua saamia ja ketkä eivät.
Kyseessä on vähän sama asia kuin ketkä saavat käyttää saamenpukua ja milloin puku on päällä oikein.
Skutnabb-Kangas kertoo seuranneensa surullisena keskusteluja saamenkielisestä päivähoidosta, kielipesistä, kielikylvystä, äidinkielen merkitsemisestä väestörekisteriin ja siitä kuka on saamelainen. Omasta puolestani voin yhtyä näkemykseen paikalliselta inarilaiselta taholta kun olen seurannut aika läheltä sitä kyläläisittäin apartheidiksi kuvattua ilmiötä, kun jotkut  ”supersaamelaiset”   ja ”samofiilit” kiivailevat ettei heidän päiväkodin saamenkielisellä osastolla oleville lapsilleen saa tulla edes suomenkielistä aamupuuronkeittäjää, ettei vaan lasten kulttuuri-identiteetti  häiriinny.
Nuo edellä mainitut saamelaisuuteen viittaavat termit olen oppinut televisiossa juuri pyörineestä saamelaisten itsensä tuottamasta ”Märät säpikkäät” –sarjasta, joten niiden johdosta minusta ei pidä mennä tekemään mitään rasistista nimittelijää.
Skutnabb-Kangas viittaa Inarin alueen alkuperäiskielen, inarinsaamen elvytysprojektiin. Siinä  katoamassa olevalle kielelle koulutettiin uuspuhujia henkilöistä, jotka eivät ole etnisiä saamelaisia, mutta joilla on halu ainakin kielen puolesta sisäistyä saamelaisuuteen ja  käyttää inarinsaamea jopa kotikielenään ja opettaa se ensimmäisenä kielenä lapsilleen.
Viimeistään lapsistahan tulee siinä tilanteessa saamelaisia Suomen nykyisen, polveutumisesta irrallaan kulkevan saamelaismääritelmän ansiosta. Ja jos lapset vielä täysi-ikäisinä identifioituvat saamelaisiksi.
”Monien pienten alkuperäiskansojen kielten tulevaisuus riippuu pitkälle siitä, miten suvaitsevaisia kansat ovat sen suhteen miten ne ottavat vastaan uusia puhujia”, Skutnabb-Kangas muistuttaa.
Suvaitsevaisuuden osalta kehitys saamelaisalueella on mennyt kyllä kaikilta osin negatiivisen suuntaan, siitä kyseenalainen kunnia paljolti jo aiemmin viittaamilleni suomenruotsalaisille ”suvaitsijoille”.
Inarilaisen toinen kielestä kirjoittaja oli inarinsaamelainen, lappalaisliikkeen kärkihahmoihin kuuluva Kari Kyrö. Hän esitti, että saamen kielten elvyttämiseksi  todellisella  saamelais-lappalaisalueella (Kemin Lappi?), voitaisiin nykyisen pakkoruotsin sijasta kouluissa opiskella ensimmäisenä vieraana kielenä jotain saamen kieltä.
Kyrön esitys on tehty ehkä hieman pilke silmäkulmassa ja testaamaan Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen ja suomenruotsalaisvaikuttajien saamelaiskulttuurista  julistaman huolen aitoutta. Minusta jos todella jotain konkreettista halutaan saada aikaan saamen kielten hyväksi, Kyrön esitys on vakavasti otettava.
Muistan takavuosilta esityksiä saamen kielten nostamisesta ruotsin rinnalle Suomen toisena tai kolmantena kansalliskielenä suomen rinnalla. Esityksiä tehtiin tilanteessa, jossa saamelaisten asema alkuperäiskansana vahvistettiin Suomen perustuslaissa.
Taisivat muuten silloin suomenruotsalaiset poliitikot olla ensimmäisinä torjumassa tuollaiset esitykset. Olisihan se saattanut merkitä ruotsin aseman heikkenemistä.
Kun Skutnabb-Kangas kysyy ovatko saamelaiset itse heikentämässä saamen kieliä ja kulttuureja, tekee mieli osoittaa saamelaiskäräjiä ja sen edeltäjää saamelaisvaltuuskuntaa.  Nuo saamelaisten omat elimet ovat yhteensä vuosikymmenten ajan sortaneet saamelaisten omien vähemmistöjen, inarinsaamelaisten ja kolttien kieliä. On todella vasta lyhyt aika siitä kun noita pieniä kieliä ryhdyttiin edes käyttämään saamelaiskäräjien hallintokielinä pohjoissaamen rinnalla.
Pohjoissaame on edelleen se kieli, joka yleisesti tarjoillaan saamena silloin kun kielestä puhutaan yksikössä.
En ole ollenkaan optimisti siinä, että inarinsaame, koltta ja pohjoissaamekaan säilyvät elossa pitemmälle tulevaisuuteen. Se ei ole mitenkään mahdollista nykyisessä globalisoituvassa ja urbanisoituvassa maailmassa, jonne saamelaiset nuoretkin räppäävät lippa vinossa muiden maailman lökäpöksyjen  jatkona.
Ja samassa menossa menevät suomikin ja suomalaisuus.
” Tyyliin omg lol on niinQ niin jeba et toi kieli niinQ rikastuu ja sillai…”. Vai mitä?

Veikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti