Julkaisenpa tässä blogissani ennakkoon osan 19.3.2014 maa-
ja metsätalousministeri Jari Koskiselle
luovutettavasta työryhmämietinnöstä, joka sisältää esityksen ”saamelaispykälistä”
valmisteilla olevaan metsähallituslakiin.
Jätin mietintöön eriävän mielipiteeni.
Mietinnön ehdotukset nojaavat mm. uuden kaivoslain
säännöksiin ja ehdotuksella ennakoidaan yhteistyövelvoitteen osalta myös
valtioneuvoston ministerityöryhmän käsittelyssä olevan saamelaiskäräjälain
uudistuksen läpi menoa.
Miettikääpä tykönänne mitä nuo työryhmän ehdotukset
tarkoittavat käytännössä! Työryhmän enemmistö ei halunnut lähettää mietintöä
lausuntokierrokselle metsähallituslain säädännän kiireeseen vedoten, mutta olen
esittänyt vielä nyt jälkeenpäin lausuntokierroksen järjestämistä, koska lakipaketin
käsittely näyttää joka tapauksessa viivästyvän muun muassa Metsähallituksen
yhtiöittämisestä nousseen kaplakan takia. Tästä ”pienemmästä jutusta” eli
näistä pykälistä päättäjistä toistaiseksi vain pieni joukko taitaa tietääkään.
YKSITYISKOHTAISET
PERUSTELUT
Luku : Saamelaisten
kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset
a §. Saamelaisten kotiseutualueella tapahtuva
suunnittelu. Metsähallituksen tehtävänä olisi valmisteltaessa saamelaisten
kotiseutualueella valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä selvittää
toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeuden kannalta
alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä
harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi tarvittavat toimenpiteet.
Tarkoituksena olisi, että säännös koskisi saamelaisten
kannalta merkityksellistä valtion maa- ja vesialueiden hoidon ja käytön
valmistelua. Säännöksen tarkoitus on turvata säädösperusteisesti, että
valmisteltaessa valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä suunnitelmista
aiheutuvat vaikutukset saamelaiskulttuurille selvitetään yhteistyössä
saamelaiskäräjien ja koltta-alueella kolttien kyläkokouksen kanssa, ja siten
pyritään löytämään saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumisen kannalta
mahdollisimman hyviä ratkaisuja. Esimerkkeinä hoidon ja käytön suunnittelusta,
jota säännös koskisi, voidaan mainita metsätalouden periaatteet ja
hakkuusuunnitteet, maan myynnin, oston ja vaihdon periaatteet,
luonnonvarasuunnitelmien laatiminen, luonnonsuojelualueiden ja erämaa-alueiden
hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen, moottorikelkkareittien suunnittelu
sekä maksullisten metsästyslupien ja kalastuslupien myöntämisperiaatteet,
silloin kun niillä on olennainen merkitys saamelaisten harjoittamien
elinkeinojen tai muun saamelaiskulttuurin kannalta.
Kulttuuri olisi ymmärrettävä ehdotetussa säännöksessä
laajana käsitteenä samaan tapaan kuin perustuslain 17 §:n 3 momentissa. Säännös
ei siten rajoittuisi ainoastaan kielellisten oikeuksien turvaamiseen ja
kehittämiseen, vaan se ulottuisi laajemmin turvaamaan saamelaisten
kulttuurimuotoa, johon kuuluvat myös saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten
poronhoito, kalastus ja metsästys sekä saamen käsityö.
Selvittäminen koskisi ennen muuta Metsähallituksen
luonnonvarasuunnittelua, joka on strategista maa- ja vesialueiden käytön
suunnittelua valtion mailla. Suunnittelussa määritellään Metsähallituksen
toiminnan painotukset ja keskeisten toimintojen mitoitus suunnitelma-alueittain
kymmenvuotiskausittain. Työssä tarkastellaan monipuolisesti Metsähallituksen
hallinnassa olevan omaisuuden vaihtoehtoisia käyttömuotoja. Pykälässä
säädettävän suunnitteluvelvoitteen lisäksi olisi voimassa, mitä erilaisista
selvityksistä, neuvottelumenettelyistä tai kuulemisesta muualla lainsäädännössä
säädetään.
Luonnonsuojelualueiden käyttöä sääntelee luonnonsuojelulaki
(1096/1996). Laissa säädetään suojelualueilla noudatettavista
rauhoitusmääräyksistä ja niistä poikkeamisesta. Muita luonnonsuojelualueita
perustettaessa voi valtioneuvosto säätää lisäksi eräistä aluekohtaisista
poikkeuksista. Kansallispuistolle on laadittava luonnonsuojelulain mukainen
hoito- ja käyttösuunnitelma. Luonnonpuistolle ja muille luonnonsuojelualueille
hoito- ja käyttösuunnitelmat laaditaan silloin, kun se on tarpeellista. Hoito-
ja käyttösuunnitelmia laaditaan myös erämaalain mukaisille erämaa-alueille.
Hoito- ja käyttösuunnitelman laatii aluetta hallinnoiva viranomainen, joka on
valtion mailla Metsähallitus. Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman
vahvistaa ympäristöministeriö. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitettu
selvittäminen koskisi myös näitä suunnitelmia.
b §. Heikentämiskielto. Pykälässä
säädettäisiin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien heikentämiskiellosta. Sen
mukaisesti saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevat tai vaikutuksiltaan sinne
ulottuvat, valtion maa- ja vesialueilla toteutettavat Metsähallituksen
suunnitelmat ja hankkeet olisi laadittava ja toteutettava niin, etteivät ne
olennaisesti heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia
oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja
kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Suunnitelmat ja hankkeet eivät saisi
heikentää myöskään kolttien elinolosuhteita tai mahdollisuuksia harjoittaa
mainittuja elinkeinoja koltta-alueella. Säädettäväksi ehdotetun
heikentämiskiellon tarkoituksena olisi osaltaan turvata saamelaisten oikeus
alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.
Olennaisuuskriteeriä tulee tulkita ja soveltaa perusoikeusmyönteisellä tavalla
ja ottaen huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean KP-sopimuksen 27 artiklaa koskeva
käytäntö (PeVL 32/2010 vp, s. 10).
Ehdotettu heikentämiskielto koskisi Metsähallituksen kaikkea sellaista
toimintaa, jonka vaikutukset ulottuvat saamelaisten kotiseutualueelle.
Lisäksi pykälässä säädettäisiin saamelaiskäräjien ja
kolttien kyläkokouksen oikeudesta hakea muutosta Metsähallituksen tekemään
hallintopäätökseen sillä perusteella, että se on heikentämiskiellon vastainen.
Valituskelpoinen hallintopäätös on määritelty
hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 §:n 1 momentissa toimenpiteeksi, jolla asia
on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Valituskelpoisia hallintopäätöksiä eivät
ole esimerkiksi valmisteluun tai tekniseen täytäntöönpanoon sisältyvät
ratkaisut.
Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät on lueteltu
tarkkarajaisesti tämän lain x §:ssä. Muutoksenhausta on puolestaan säädetty y
§:ssä. Esimerkiksi luonnonsuojelulain nojalla tehtyyn Metsähallituksen
päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin
luonnonsuojelulaissa säädetään. Maastoliikennelain 4 §:ssä, kalastuslain 5
§:ssä ja metsästyslain 6 §:ssä tarkoitetuille luville tai päätöksille
Metsähallituksen hallinnassa olevan alueen käyttämisestä sanottujen lakien
mukaiseen tarkoitukseen voidaan vahvistaa aluekohtaiset kiintiöt. Näitä
koskeviin lupiin tai päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla
hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
( Saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustajat pitivät välttämättömänä, että sanan olennaisesti asemesta säännöksessä käytettäisiin ilmaisua ”vähäistä suuremmassa määrin”, kuten vesilain 2 luvun 8 §:ssä.)
20 § uusi 2 mom. Neuvottelukunnat. Saamelaisten
kotiseutualueen maa- ja vesipinta-ala on yhteensä yli kolme miljoonaa hehtaaria
eli kymmenesosa Suomen koko pinta-alasta.
Siitä yli 90 prosenttia on Metsähallituksen hallinnassa. Luonnonoloiltaan ja elinkeinorakenteeltaan
saamelaisten kotiseutualueen kuntien välillä on suuria eroja. Valtion maa- ja
vesialueiden käytön suunnittelussa on tärkeää ottaa riittävällä tavalla
huomioon erilaiset intressit sekä turvata paikallisten tahojen osallistuminen
asioiden valmisteluun. Siksi on perusteltua, että kutakin saamelaisten
kotiseutualueen kuntaa varten asetettaisiin neuvottelukunta.
Neuvottelukunnan tehtävänä olisi käsitellä valtion maa- ja
vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa.
Kuntakohtaisten neuvottelukuntien tehtävänä olisi toimia
neuvoa antavina eliminä esimerkiksi metsätaloutta, hakkuusuunnitelmia, maan
myyntiä, ostoa, vaihtoa ja vuokrausta, luonnonvarasuunnitelmia ja valtion
retkeilyalueiden järjestyssääntöjä, moottorikelkkareittien ja -urien
suunnittelua, maksullisia maastoliikennelupia, metsästyslupia ja kalastuslupia
koskevissa asioissa.
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin
neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta ja asettamisesta.
Tarvittaessa voitaisiin säätää esimerkiksi neuvottelukuntien toiminnan
kustannuksista, neuvottelukuntien jäsenmääristä ja toimikausien pituudesta.
Tärkeää on, että neuvottelukunnissa olisivat edustettuina saamelaiskäräjät,
kolttien kyläkokous ja asianomaiset kunnat. Neuvottelukuntaan voitaisiin nimetä
myös muita paikallisia olosuhteita tuntevia asiantuntijoita. Ylä-Lapissa on
muusta maasta poiketen runsaasti muun muassa erityisten etuuksien omistajia.
Kansallispuistojen ja erämaa-alueiden osalta alueiden hoidon
ja käytön suunnittelu tapahtuisi jatkossakin luonnonsuojelu- ja erämaalain
mukaan ja niitä varten erikseen asetettavissa yhteistyöelimissä.
Saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen yhteistyöstä
Metsähallituksen kanssa säädetään a §:ssä.
LAKIEHDOTUKSET
Yleiset säännökset
(muutokset ja
lisäykset voimassa olevaan lakiin verrattuna kursiivilla)
Luku : Saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset
a §. Saamelaisten
kotiseutualueella tapahtuva suunnittelu
Valmisteltaessa
saamelaisten kotiseutualueella valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä
Metsähallituksen tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien ja koltta-alueella
kolttien kyläkokouksen kanssa selvittää suunnitelmista aiheutuvat vaikutukset
saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään
ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja
estämiseksi tarvittavat toimenpiteet.
b §. Heikentämiskielto
Saamelaisten
kotiseutualueella sijaitsevat tai vaikutuksiltaan sinne ulottuvat, valtion maa-
ja vesialueilla toteutettavat Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet on
laadittava ja toteutettava siten, etteivät ne olennaisesti heikennä
saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia
oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja
kehittää kieltään ja kulttuuriaan taikka kolttien elinolosuhteita tai näiden
mahdollisuuksia harjoittaa mainittuja elinkeinoja koltta-alueella.
Saamelaiskäräjillä ja
kolttien kyläkokouksella on oikeus hakea muutosta Metsähallituksen tekemään
hallintopäätökseen sillä perusteella, että päätös on heikentämiskiellon
vastainen.
20 §. Neuvottelukunnat
Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden
käyttöä koskevan päätöksenteon apuna paikallisen väestön aseman huomioon
ottamiseksi ja toimintojen yhteensovittamisen edistämiseksi on [lääni- tai]
aluekohtaisia neuvottelukuntia.
Valtioneuvosto asettaa
saamelaisten kotiseutualueelle kuntakohtaiset neuvottelukunnat, joiden
tehtävänä on käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien
luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa.
Neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta
ja asettamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.