perjantai 20. huhtikuuta 2018

Saamelaiset jaetaan farssiratkaisulla eliitti- ja rupukansaan?

Kirjoitan edeltäneen vuorokauden aikana saamieni ihmettelevien ja vihaisten viestien sekä muutamien omienkin yhteydenottojeni pohjalta. Kyse on saamelaiskäräjälain uudistamista pohtineen työryhmän mahdollisesti jopa yksimielisistä ehdotuksista. Niistä yksi keskeinen olisi polveutumisen poistaminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kelvollisten henkilöiden osalta. Ainoaksi perusteeksi riittäisi lyhyen, nimellisen siirtymäajan jälkeen kieli.
On selvää, että tuollainen alkuperäiskansan määrittelyssä kansainvälisesti outo, vaikkakin parafoidussa pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa kirjattu kieliperuste on sokki Suomen historiallisen Lapinmaan kalastaja- ja metsäsaamelaisen väestön kannalta. Se jos mikä sopii siihen käsitteeseen kulttuurisesta kansanmurhasta, jota väitettä on julisteltu estoitta pitkin maailmaa tuon nyt kieliperusteen takana olevan saamelaishallinnon toimesta.
Sikäli kun olen useammista työryhmän työtä valottaneista ja kommentoineista lähteistä voinut ymmärtää, nyt todennäköisesti sovittu kieliperuste liittyisi kokonaisvaltaiseen kompromissiratkaisuun, jonka on sanottu olleen työryhmään kuuluvan kansanedustaja Markus Lohen käsialaa, mutta jonka saamelaiskäräjien lähteistä on kerrottu syntyneen suurelta osin jo helmikuussa käräjien lakimiehen toimesta, hänen tunnettujen tausta-asiantuntijoidensa pohjustamana. Otapa näistä selvää, kun lakivalmistelua on tehty kovin hys-hys tapaan.
Vaikka siis polveutumismääritelmän tukena ovat olleet kansainvälinen alkuperäiskansan määrittelyn keskeisin peruste sekä lukuisat kotoiset asiantuntijanäkemykset ja poliitikkojen ”varmat” lupaukset, näin vain ne ylikävellään?  Ja milläpä kaikkien osapuolten hyväksymällä kompromissilla?
Saamelaiskäräjälain saamelaisuutta määrittelevä 3 § kirjoitettaisiin nyt siis ”pohjoismaiseen” muotoon eli saamelaiskäräjien vaaliluetteloon päästäisiin pelkästään kokemalla itsensä saamelaiseksi ja todistamalla puhuneensa ensimmäisenä kielenään saamea, tai että joku vanhemmista, isovanhemmista tai isoisovanhemmista on puhunut ensimmäisenä kielenään saamea. Kieliperuste siis vietäisiin sinällään pitkälle, mutta polveutumisperusteeseen verrattuna sopivan lähelle lappalaisten eliminoimiseksi. Kun pohjoismaisessa sopimuksessa puhutaan kotikielestä, Suomessa lakiin kirjattaisiin ensimmäinen kieli, jolla silläkään tuskin estettäisiin uussaamelaisten pääsy (lappalaisten sijasta) saamelaiskäräjien äänioikeutetuiksi. Noita uussaamelaisia olisivat vaikkapa niiden supisuomalaisten samofiilien lapsukaiset, jotka nämä saamea opiskelleet vanhemmat opettaisivat ja ilmoittaisivat saamenkielisiksi ja joilla pohjoismaisen kirjauksen nojalla olisi oikeus tulla merkityksi äänioikeusluetteloihin – sikäli kun äänioikeusikään tullessaan kokisivat olla saamelaisia.
Lappalaisperustein polveutuvia rauhoittamaan lienee sommiteltu erityinen lakiin kirjattava siirtymäaika, jona olisi mahdollisuus hakea vielä äänioikeutta polveutumiseen nojaten. Siirtymäajan päätyttyä lappalaisten luukku pantaisiin kiinni ja heidät lakaistaisiin siltä osin historian maton alle.
Minusta oleellisia kysymyksiä tuollaisessa tilanteessa on se, missä määrin saamelaiskäräjien vaalilautakunta, sen jatkeeksi kaavailtu mahdollinen ”lakiosaamista” omaava oikaisulautakunta ja sen jälkeen vielä korkein hallinto-oikeus pyrkisivät jo ennakoimaan tulevaa kielimääritelmää? Eli palaisiko jo aiemmin niin kovasti yritetty lappalaisuuden takarajavuosi 1875 jälleen käyttöön tai löytyisikö yleensäkin helposti syitä evätä äänioikeuksia?
Käsittämättömiin kuulumisiin luen senkin, että uudessa saamelaiskäräjälaissa saamelaisuus määriteltäisiin kahteen kerrokseen eli saamelaiskäräjillä äänioikeutettuihin saamelaisiin ja toisiin, joilla ei tuota äänioikeutta olisi, mutta jotka voivat pitää itseään ihan vapaasti muuten saamelaisina. Siis yleissuomalaiseen äänioikeuteen sovellettuna toiset voisivat äänestää Juha Sipilää ja Petteri Orpoa ja vaatia heiltä ääniään vastaan kaikkia mahdollista hyvää, kun taas ne toiset saisivat syrjäytyä kaikesta oikeudettomina rupukansalaisina.
Suomalaisen oikeusvaltion uutta uljasta aamunkoittoa?
Lain perusteluissa kaiketi todettaisiin, että kyseessä on hallintolaki, jolla määritellään saamelaiskäräjien tehtäviä vain kieleen ja kulttuuriin liittyvässä itsehallinnossa  eikä laki siis koskisi kaikkia saamelaisia ja heidän jälkeläisiään. Kaiken lisäksi todettaisiin ja käräjätkin siitä tiedottaisi, että saamelaisten oikeuksien edistämisessä ei tavoitella yksityisoikeudellisista maaoikeuksia, vaan kyse kaikkien saamelaisten kollektiivisten oikeuksien edistämisestä. En todellakaan ymmärrä mitä olisivat tähän liittyen yksityisoikeudelliset maaoikeudet ja etenkään nuo kollektiiviset oikeudet. Ja vielä, eikös Suomi ole tunnustanut tiettyjen elinkeinojen liittyvän saamelaiskulttuuriin eli niinköhän saamelaiskäräjälakityöryhmää hieman moisella kompromissilupauksella narutettiin – tai se itse päätti naruttaa, en tosin tiedä keitä?
Aikanaan muuten Hannele Pokka oikeusministerinä markkinoi vuoden 1990 saamelaislakiehdotuksen jälkeen laadittua saamelaiskäräjälakiehdotusta ”pelkkänä kulttuurilakina”, johon eivät sisältyisi mitkään maaoikeusvaateet. Kirjoitin asiasta tuolloin jutun Lapin Kansaan otsikolla ”Kulttuurilaki vai Troijan hevonen”. Niinpä sittemmin on nähty kumpi oli kyseessä.  Näillä tämän päivän tiedoillani taidan kaivaa tuon vanhan otsikon valmiiksi todennäköiseen uusiokäyttöön.
En ole koskaan päässyt selvyyteen siitä uskoiko keskustalainen Pokka vakavissaan ratkaisseensa maaoikeuskiistat tuolla lakiehdotuksella. Ehkä en tule koskaan tietämään sitäkään, uskovatko keskustalaiset Lohi ja Sipilä (ja Mikko Kärnäkin siinä välissä) todellakin nyt kirjaillun sanahelinän johtavan lopulliseen ratkaisuun kymmenien vuosien saamelais- ja maaoikeuskiistoissa. Jos johonkin näillä tiedoilla uskon, niin siihen, että Suomi ui alkuperäiskansa-asiassaan yhä syvemmälle lappalaiskairojen syviin soihin.
Jonkinlaisina suosuksina kerrotussa kompromississa olisi erillisenä poliittisena päätöksenä tehtävä metsälappalaiskulttuurin tunnustaminen. Valtio siis tunnustaisi metsäsaamelaisten olemassaolon, samalla kun toisaalla estäisi heidän pääsynsä saamelaiskäräjälain etuisuuksien piiriin. Tarkoitus olisi kai että valtio rakentaisi jonkinlaisen tukijärjestelmän metsäsaamelaisen kulttuurin elvyttämiseksi, mutta eiköhän kyse ole mitä selkeimmin poliittisesta, rauhoittavasta ja vailla sen kummempaa konkreettista sisältöä omaavasta sanahelinästä.

207 kommenttia:

  1. On aivan selvää, että tällä kikkailulla kiistat maaoikeuksista eivät tule loppumaan - päinvastoin. Siirtymäajan tulisi olla parikymmentä vuotta, että tässä olisi vähääkään järkeä.

    VastaaPoista
  2. Tuohon kun vielä lisäävät kuntien ja valtion niskaan nykyisen neuvotteluvelvoitteen tilalle yhteistyövelvoitteen niin johan saamelaiskäräjien sisäpiirillä alkoi killinpäivät. Ehkä jollain käräjien kuntakiintiön korjauksella joku naama siellä vaihtuu, mutta tuskin se vallankäyttö kuitenkaan. Taidettiin mennä pahempaan kuin silloin RKP Henrikssonin Kataisen aikaan.

    VastaaPoista
  3. Juha Sipilä päätti uhrata neljä Lapin keskustapuolueen kansanedustajaa arvellen, että muualta Suomesta tulee kymmenen uutta edustajaa. Siellä muualla arvostetaan keskustan suoraselkäistä toimintaa aitosaamelaisen vähemmistön hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo strategia pitänee paikkansa kun on nähty miten Vihreät ovat jyräämässä Kepun ohitse. Nähdään kohta miten tällä saamelaisratkaisulla ratsastetaan valtakunnan uutisissa kohti auringonlaskua. Vaan miten mahtaa Kokoomus tässä pelissä olla mukana?

      Poista
  4. Mitähän tämä salakirjoitus sisältää?

    http://rauna.net/2018/04/20/jos-mus-okta-savaldat/

    Olisikohan siellä luettavissa 20 vuoden siirtymäaika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, vaan kertaa ja kertoo saamelaisasian edistymisestä (tai ei juurikaan edistymisestä) 1990 luvulta tähän päivään ja toivoo ettei oltaisi samassa jamassa enää 20 vuoden päästä. Vähän vertausta tilanteesta Rapakon takaa.

      Poista
  5. Vaalit ovat tuloilaan!Se selittää miksi Lohi, Kärnä ja Maijala laskivat mielummin oman kannatuksen menestymisen tärkeämmäksi kuin ryhtyä tappelemaan saamelaislain metsä ja kalastaja saamelaisten puolesta ajamisen. Komprpomissisekoilustaa heille voi melko varmasti povata huonoa menestystä seuraavissa vaaleissa.

    VastaaPoista
  6. Saamelaiset eivät tule koskaan hyväksymään suomenkielisiä historiallisten keminsaamelaisten ja suomalaisten jälkeläisiä saamelaisiksi; kielikriteerin nousu ensisijaiseksi oli siksi vain ajan kysymys.

    Lappalaisliikkeen kannattaisi vain keskittyä tekemään omaa juttuaan ja lakata riitauttamasta saamelaisuutta. Kyseessä on kaksi erillistä porukkaa, joilla on osittain yhteiset juuret mutta joista vain toinen haluaa kuulua samaan porukkaan toisen kanssa.

    Lappalaisliikkeen painoarvo tulee olemaan alkuperäisyydessä (sen he jakavat saamelaisten kanssa, vaikkakin sekoittuneina suomalaisiin) ja lukumäärässä: he helposti ohittavat saamelaisten lukumäärän, koska suunnilleen kaikki Lapin 180 000:sta suomalaisesta omaa keminsaamelaisia esivanhempia.

    Ajan mittaan lappalaisliike ja saamelaiset voivat hyötyä yhteistyöstä ja saada entistä enemmän vaikutusvaltaa Lapissa. Ei kannata taistella samasta nimityksestä vaan keskittyä suosiolla kahteen erilliseen identiteettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon voi paljolti yhtyä. Tuota toteamustasi "vaikkakin suomalaisiin sekoittuneina" tosin kummeksun, sillä eivätkö saamelaiset ole sekoittuneita, sekä suvullisesti että kulttuurillisesti?

      Poista
    2. Saamelaisina pysyneet ovat vähemmän sekoittuneet suomalaisiin kuin suomalaistuneet suvut. Sukuhistoriallisella aikajänteellä nähdään, miten suomalaisasutus lapinmaissa on sitä myöhempää ja vähäisempää, mitä pohjoisemmaksi mennään. Mm. Matti Enbusken Vanhan Lapin valtamailla käsittelee näitä asioita faktapohjaisesti. Kuusamo suomalaistui varhain ja isosti, "keskivyöhyke" vähän myöhemmin ja vähemmän, ja Inari myöhimmin ja vähiten.

      Poista
    3. Tuo vastaa aikaa ennen nykyistä. Jos puhutaan Inarista ja sen väestökehityksestä sekä -rakenteesta, se on vahvasti suomalaispainotteinen ja -sekoitteinen. Kun lisäksi jo yli 60 prosenttia saamelaisista asuu muualla kuin nk. saamelaisalueella, on sekoittumisen kiihtyminen vain voimistunut. Suurin osa nykysaamelaisista elää täysin ulkona perinteisestä, arkisesta saamelaiskulttuurista, kuten valtaosa suomalaisiakin omista kulttuurijuuristaan. Molemmat matkalla historian unholaan.

      Poista
    4. "Saamelaiset eivät tule koskaan hyväksymään suomenkielisiä historiallisten keminsaamelaisten ja suomalaisten jälkeläisiä saamelaisiksi; kielikriteerin nousu ensisijaiseksi oli siksi vain ajan kysymys. "

      Niin ja mitä sitten? Käsite ”saamelaiset” ei nyt ole ihan eksakti, koska erimielisyyttä on, kuka on saamelainen.

      Mutta sanotaan nyt vastaavasti, että lapinkylien osakkaiden jälkeläiset eivät tule koskaan hyväksymään saamelaisiksi itseään nimittäviä muualta myöhemmin lapinkylien alueille muuttaneita, lapinkylien alueiden maaoikeuksien haltijoiksi. Koska maaoikeuksista tässä loppujen lopuksi taas on kysymys ja vallasta, on ollut jo 30 vuotta.

      Poista
    5. "Saamelaiset eivät tule koskaan hyväksymään..."
      Saamelaiset eivät hyväksy, saamelaiset vaativat, saamelaiset sitä sun tätä. Tuo saamelaisista puhuminen yhtenä yhtä mieltä ja kieltä olevana ryhmänä on kyllä niin pielestä kuin mahdollista. Niinkö suomalaistenkin pitäisi olla sitä tai tätä mieltä jos Sipilän hallitus jotain lausahtaa. Tuskin saamelaisten keskuudessa on tehty koskaan mitään kansanäänestystä tai galluppiakaan siitä mitä mieltä he ovat vaikkapa juuri statuksettomien sukulaistensa hyväksymisestä käräjien äänestäjiksi. Eiköhän tuon "saamelaisten kannan" julista kovin pieni käräjien sisäpiiri ja sitä tukeva joukko saamelaisia tai saamelaishallintoa tukevia, usein ei-saamelaisia.

      Poista
    6. Oletko sinä Jaska se persoona jonka toimesta saamelaiskäräjät on lähtenyt pelaamaan vanhoja saamelaisia ulos saamelasikäräjien vaaliluettelosta. Jo aikoinaan Kyösti Julku Oulunyliopiston frofessori tutkimuksellaan todisti vanhojen saamelaisukujen kuuluvan samaan heimokansaan.

      Poista
    7. "Oletko sinä Jaska se persoona jonka toimesta saamelaiskäräjät on lähtenyt pelaamaan vanhoja saamelaisia ulos saamelasikäräjien vaaliluettelosta."
      -- Minulla ei ole mitään vaikutusvaltaa saamelaiskäräjien suuntaan. Minä kannatan aina parhaiten perusteltua näkemystä, ihan sama kuka sen esittää.

      "Jo aikoinaan Kyösti Julku Oulunyliopiston frofessori tutkimuksellaan todisti vanhojen saamelaisukujen kuuluvan samaan heimokansaan."
      -- Vain nykyhetki merkitsee: kummalla on oikeus saamelaisuuteen, yhteisöllä jolla saame on säilynyt vai yhteisöllä joka puhuu suomea?

      Poista

  7. Veikon blokikirjoituksessa esiin tuodut tiedot Hallbergin työryhmän esitysten sisällöstä kertovat karua kieltään miten pääministeripuolue keskusta suhtautuu perus -ja ihmisoikeuksiin. Esitetyt muutokset eivät ole ristiriidassa vain perustuslain kanssa, vaan myös oikeustieteen perustuvien periaatteiden kanssa. Sisällöllisesti oikeustiede nojaa peruskäsitykseen oikeudenmukaisuudesta ja ihmisille kuuluvista oikeuksista yhteisössä. Vain tämä antaa yleisesti tunnustetun aseman, jolla säädellään sosiaalisia normeja ja oikeuksia.
    Tällainen menettely muistuttaa hyvin pitkälle aikoinaan Neuvostoliitossa noudatettuja periaatteita, jossa marxilainen tulkinta oikeustieteessä sisällytti lakiin hallitsevan luokan tahdon. Sosialistisen lainmukaisuuden käsite tarkoitti olemukseltaan sitä, että oikeuden perustana eivät olleet luonnolliset oikeudet tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, vaan hallitsevan luokan hegemonia ja sen etuja ja päämääriä palvelevat normi- ja sääntöjärjestelmät. Oikeutta ei siis käsitelty konsensuskäsityksenä oikeudenmukaisuudesta ja erottamattomista oikeuksista, vaan pakotettiin voimakkaamman tahtona noudattamaan juridiikkaan perustumatonta pakkovaltaa. Samanlaista mallia näyttää lähteneen ajamaan Saamelaiskäräjät yhdessä pääministeripuolue keskustan kanssa vaatiessaan Suomea ratifioimaan ILOn sopimuksen. Kuten olemme nähneet naapurimaassa itärajan takana sillä tiellä ei saavutettu mitään pysyviä ratkaisuja, pelkästään mielivaltaa ja sortoa. Tätäkö todella keskusta haluaa?

    Tämän mukaan saamelaiskäräjälakiin tehtävät muutokset antaisivat Saamelaiskäräjien kaltaiselle poliittis-byrokraattiselle elimelle oikeuden määrätä muun väestön oikeuksista ja päättää saamelaisten ja muun väestön suhteista. Toisin sanoen lainmuutoksilla varmistetaan hallinnollisen oikeuden etuoikeus suhteessa lainsäädäntöoikeuteen, virkavallan tahto suhteessa kirjoitettuun lakiin jne. Tällaiset meidän oikeusjärjestykseen kuulumattomat poikkeussäännökset ovat kuin basille, joka syövyttää meidän oikeusjärjestelmän kokonaisuudessaan ja horjuttaa yhteiskunnan luottamusta oikeuteen. Väitän, että alkuperäiskansa -saamelaisten- ihmisoikeuksia koskevan lakipaketin valmistelu tässä tilanteessa on ollut häpeällistä. Valmisteilla oleva esitys ei vastaa saamelaisten ja lappalaisten perustavanlaatuista ja luonnollista käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja yksilön oikeuksista.

    Joten on aivan selvää, että lappalaisilla on oikeus tässä tilanteessa puolustaa omia historiallisia maa- ja vesioikeuksiaan ja omaa historiaansa. Tässä epäsymmetrisessä kiistassa saamelaiskäräjien juridinen asema ei takaa sille, että lappalaisten oikeuksista päättäminen siirrettäisiin saamelaiskäräjille, sen Saamelaiskäräjät joutuu taas kerran kokemaan. Monet saamelaisetkin pelkäävät, että tästä yrityksestä tulee saamelaiskäräjien pahin katastrofi. Ylenpalttinen inarinsaamelaisiin kohdistuva poliittinen syrjintä ei tuota poliittista ratkaisua, ellei tunnusteta alkuperäisväestön muodostukseen liittyvät tosiasiat. Rauhaan päästään luopumalla ylimitoitetuista vaatimuksista ja tunnustamalla samalla tosiasiat.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  8. Päivän paras tähän asti 5min sitten, emerituksen seinällä. )))

    Jan Saijets Joo, joku on tosiaan vuotanut esityksiä eteenpäin, vaikka asiakirjat ovat luottamuksellisia. On jokseenkin turhauttavaa lukea Väänäsen blogista saamelaisia koskevia lakivalmisteluita ennenkuin edes käräjäedustajat saavat niistä tietoa.

    VastaaPoista
  9. Salainen työryhmä,joka jakaa saamelaisia kahdenkerroksen väeksi, tuo mieleen vapaamuurarien veljeskunnan. Ikään kuin seisoisi
    tuomiolla näkemättä ja kuulematta tuomareita. Et pysty mitenkään
    puolustaa omaa näkemystäsi ja identiteettiäsi. Tuomarisi tuomitsevat Sinut täysin mielivaltaisesti miellyttääkseen vallan kahvassa olevia. Että semmoista oikeutta maassamme harjoitetaan.

    VastaaPoista
  10. Kärnä kehuu Fb:ssa että Lohi on tehnyt hyvää työtä kun metsäsaamelaiset tunnustetaan. Olisiko aika Kepun paljastaa koko kauppa? Troijan hevonen hirnahtelee.

    VastaaPoista
  11. Ympäripyöreä tunnustaminen ei pitkälle lämmitä ellei samaan yhteyteen liity valtion anteeksipyyntöä vuosikymmeniä jatkuneesta metsälappalaisten syrjimisestä,heidän vaatimuksiinsa vastaamisesta hiljaisuudella. Tämän lisäksi on heille annettava välittömästi resurssit niin organisoitumiseen kuin kulttuurinsa elvyttämiseen ja harjoittamiseen. Pahoin on kuitenkin pelättävissä, että jos tämä prosessi tuo jonnekin niitä välittömiä resursseja, se on jatkuvasti muutenkin paisunut saamelaiskäräjähallinto. New Yorkin matkailu maksaa!

    VastaaPoista
  12. Ketkäs täällä asuttivat maitansa silloin kun saamelaiset tänne tulivat?
    Ehkä olisi lappalaisten aika julistautua alueensa alkuperäiskansaksi niin sompiossa,kemijärvellä,inarissa ym.ym.
    Tuntuu ihmeelliseltä tuo historian vääristely jota saamelaiset tai sakä harjoittaa.Syy miksi koltat taivalsi itään oli veropakolaisuus,inarilaiset sensijaan maksoivat veronsa luonnonantimilla ajoittain nälkää nähden.Nyt koltat elää loisina muutettuaan sodan jälkeen suomeen.Kuinka monta sukupolvea pitää kulua kun saa vielä erikoiskohtelua?Paikallisten oikeuksista viis kun vain saamelaiset ja koltat voivat nauttia valtion suojelua.On tuuri että aikanaan saamelaisalue rajattiin niin pieneksi,rähinä saattaisi jo olla päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittauksesi yleistäen kolttien loisimiseen on kyllä yliampuva. Se, missä määrin kolttalain kaltainen ”ikuinen” asutuslaki on ollut omiaan joitain passivoimaan tai joitain toisia tehokkaasti sitä saavutettuna etuna hyödyntämään, on oma lukunsa. Valtion taholta tällainen sukupolvia jatkunut erityiskohtelu on jossain määrin rasistista, lähteehän se ajatuksesta, etteivät lain kohteet kykene muutoin tulemaan toimeen heille osoitetulla seudulla. On kuitenkin nähty, ettei tuo avuttomuus suinkaan pidä paikkaansa.
      Kolttalakin ja muut vähän vastaavat erityislait ovat yhdenlainen osoitus Suomen lainsäädännön linjattomuudesta. Lakeja tehdään, mutta niiden vaikutuksia vaikkapa luonnonvarojen kestoon ei sen kummemmin arvioida. Saamelaiskäräjälaki yhteiskunnalle langettuvine velvoitteineen on oma lukunsa – sen lisäksi, että senkin kohderyhmä on ollut vuosikymmenestä toiseen kyseenalainen. Tällaisessa tilanteessa ei olisi mitenkään epäloogista tai muutenkaan mahdotonta säätää kalastaja- ja metsälappalaisille (tai -saamelaisille) oma erityislakinsa, jossa tämä Suomen alueen alkuperäinen kansanryhmä otettaisiin yhdenvertaisena muiden alueen ”alkuperäiskansojen” kanssa valtion erityiskohtelun piiriin. Pelkkä poliittinen lupailu tunnustamisesta ei todellakaan riitä.

      Poista
    2. Juuri noin kuten tuossa lopuksi sanot. Jos nyt joku Sipilä tai Lohi lupaa, että kyllä teidät metsäsaamelaiset tunnustetaan ja kulttuurin elvyttämiseen annetaan rahat, ei seuraava punavihreä hallituskoalitio lotkauta välttämättä enää korvaansa kun lupauksesta vuoden päästä muistutellaan. Mutta jos piti hinnalla millä hyvänsä saada kiireesti Sipilälle jokin kompromissi, niin saattoiko parempaa odottaakaan.

      Poista
  13. Mietin juuri, mikä elinkeinomuoto toisi metsäsaamelaisille eksotiikkaa.
    Marjastus ja kalastushan eivät ole perinteisen poronhoidon rinnalla
    maininnan arvoisia. Mutta peurojen viepperkuoppapyynti olisi
    jotakin aivan ainutlaatuista. Se vetäisi turisteja kuin meren mutaa ihmettelemään moista menoa. Ja innokkaita kuoppien kaivajia riittäisi. Tietenkin hyvän maksun edestä!!!

    VastaaPoista
  14. "Jan Saijets Joo, joku on tosiaan vuotanut esityksiä eteenpäin, vaikka asiakirjat ovat luottamuksellisia. On jokseenkin turhauttavaa lukea Väänäsen blogista saamelaisia koskevia lakivalmisteluita ennenkuin edes käräjäedustajat saavat niistä tietoa."

    Journalisteja ja journalisti-bloggaajia ruokkii sama ihanne kuin neuvostoliittolaista dokumenttielokuvaajaa David Kauffmania alias Dziga Vertovia: hän vaatii tiimiltään niin nopeaa toimintaa, että se olisi paikalla kuvaamassa kun palokunta saapuu palopaikalle. Saamelaiskäräjien tai oikeusministeriön vuodatettujen tietojen julkaiseminen on ihan normaalia, ja suoranainen velvollisuus jos kyseessä on yhteiskunnallisesti merkitsevä asia. Etenkin jos sen valmistelu on ollut salailevaa ja asia on ollut tarkoitus tarjota niille kansalaisille jota asia koskee jo tapahtuneena tosiasiana jota ei voi muuttaa.
    Tuo Vertovin nopeusihanne mielessäni yritin kerran ehtiä kioskipalopaikalle kuvaamaan palokunnan saapumista, kun edessäni mateli vaaleanruskea Lada Elite jossa istui, niin kuin olin katsovani, vanhempi pariskunta. Syöksähdin heidän ohitseen turvallisessa paikassa mutta talla pohjassa kahden risteyksen lyhyessä välissä. Yllätyksekseni näin peilistä että he olivat heittäneet sinisen piimäpyttynsä ja että Eliten säleikön takaa löytyi vaikka minkälaisia vilkkuvia valoja ja piipaapilliä...

    VastaaPoista
  15. Asuntolakurjuus pätkähti päähäni. Kemijärven seminaarissa valmistui opettajien ohella myöskin asuntolanhoitajia. Heitä valmistui lähes 200.
    Yhtään saamenkielistä opiskelijaa ei ole heidän joukossaan. Opettajiksi oli valmistujia lähes jokaisella vuosikurssilla.Tornion naisseminaarissa saamenkielisiä oli myöskin. Ei voinut valita saamenkielistä asuntolanhoitajaa, kun heitä yksinkertaisesti ei ollut. Kukaan ei hakeutunut koulutukseen. Olisiko valtion pitänyt viedä kahleissa saamelaisnuorisoa opiskelemaan asuntolanhoitajiksi saamelaisaluetta varten????? Koska keittäjä, asuntola-apulainen ja siivooja olivat yleensä asuntolan läheisyydestä, niin he jopa kaikki saattoivat olla saamentaitoisia. Mikä olisi ollut vaihtoehto asuntolakoululle? Kaiketi kiertokoulu eli katekeettakoulu. Opetusta kaksi viikkoa syksyllä ja toiset kaksi keväällä. Oppilas sai perusasiat lukemisessa, kirjoituksessa, laskennossa ja uskonnossa. Samainen asuntolakurjuus kohtasi kaikkia syrjäseutujen lapsia Suomessa muutama vuosikymmen sitten.

    VastaaPoista
  16. Vaikka asia ei liity kuin kautta mutkain ja rantain Veikon kirjoituksen aiheeseen, niin mielenkiintoinen havainto tämä ettei saamenkielisiä koulutettu lainkaan asuntolahoitajiksi. Eivätkö hakeneet, vai eikö heitä otettu? Oliko ja onko löydettävissä arkistoista ohje tästä? Lähtivätkö vain pojat semnaarikoulutukseen, tukiko Inarin kristillinenkansanopisto vain poikia tälle opintielle? Vai oliko asia kiinni siitä, että perheissä, joissa ainakinvanhemmat osasivat vielä saamea, tyttöjen ei haluttu lähtevän kauemmaksi? Vai liittyikö asuntolanhoitajan asemaan jotenkin heikko arvostus? Jokin selitys täytyy olla, tai useiden selitysten yhteisvaikutus.
    Mitä tulee siihen että muuallakin syrjäseuduilla lapset jouduttiin lähettämään asuntolakouluun tai ainakin kouluasuntolaan, olisi valaisevaa saada tästäkin lisää tietoa; missä mouluja ja asuntoloita oli, kuinka kauan toimivat, paljonko oli oppilaita. Erona oli kuitenkin, että nämä lapset saivat saivat opetuksen ja muun asuntolaelämän tarjoaman tai oikeammin pakkoantaman "kesytystuen" omalla äidinkielellään.
    Tulipa mieleen, että etelän pikkukaupungissa olleen lapsuudenkotini kadun toisella puolella toimi pieni oppilasasuntola. Asuimme alunperin maalla. Kun siskoni vuotta vanhempi bestis aloitti siellä kansakoulun, 6-vuotias siskoni ryntäsi perässä ja sai kun saikin aloittaa kansankoulun ensimmäisen luokan erikoisluvalla jo 6-vuotiaana (no, hänestä tulikin joku proffa). Kun siskoni oli käynyt ykisopettajaista maalaiskansakouluaan vain vuoden muuimme kaupunkiin. Kolmen vuoden päästä tuo bestis tuli oppikouluun meidän kaupunkiimme asuen ensin vuoden meillä koulukortteerissa, siskoni kanssa samassa huoneessa. Todella pehmeä lasku siis. Vuoden päästä hän siirtyi oppilasasuntolaan kadun toiselle puolelle. Sisko kävi ruotsinkielistä oppikoulua, bestis suomenkielistä. Muuttaessamme kaupunkiin lautarakenteinen asuntola hohteli uututtaan, muistan hyvin ikkunoihin kalkkimaalilla vedetyt S-kirjaimet. Minun aikanani hoitajapariskunta oli ruotsinkielinen, tai käytännössä luultavasti kaksikielinen. Tuon ruotsinkielisyyden tiedän, koska heidän poikansa Magnus eli Mallu oli yksi leikkikavereistani ja kävi samaa ruotsinkielistä kansakoulua kuin minä. Ymmärtääkseni tuo oppilasasuntola oli vain suomenkielisille lapsille, mutta tarkemmin ajatellen voin olla väärässä; tämähän selittäisi hoitajapariskunnan kaksikielisyyden. Silti minulla on tunne, että asuntola jatkoi sen asuntolan perinteitä, jonka oli perustanut legendaarisen yksikätinen jääkärieversti Ragnar Nordströmin omalla kustannuksellaan, jotta "heimokansojen" lapset voisivat saada suomenkielisen koulusivistyksen. Eversti kun oli ollut aktiivinen heimosoturi ja toimi sodan aikana ItäKarjalan sotilashallinnon apulaisjohtajana. Olen joka tapauksessa satavarma, ettei asuntolan hoitajaperhe mitenkään yrittänyt "ruotsalaistaa" asuntolan suomenkielisiä asukkeja, ajatuskin olisi ollut absurdi. Jos kuitenkin näin olisi käynyt, viimeistään vain "everstinä" tunnetun kaupungin harmaan eminenssin pelkkä yskäisykin olisi pannut sellaiselle pisteen. Naapuritalossa, niin ikään kadun toisella puolen, toimi ylikätevästi lastentarha, jossa kävin vuoden. Sitä johti pätevän koulutuksen saanut Märtha-täti. Olisiko ollut everstin sisko. Pikkukaupunki kerta kaikkiaan.
    Ragnar Nordströmin lyhytelämäkerta kannattaa muuten ehdottomasti lukaista Wikipediasta. Hän pani laivanvarustajana pystyyn Suomen jäämerenkalastuksen ja Petsamon satamatoiminnot, osti omalla kustanuksellaan aseita, mm tykkejä, jolla oli tärkeä osansa Lapin puolustuksessa Talvisodassa, ja antoi Lapuan liikeen johdossa vähän ryvettyneelle kenraali Walleniukselle sujatyöpaikan Petsamon paikallisjohtajakseen. Walleniuksesta kypsyi (ehkä sanan molemmissa merkityksesä...) yksi johtavista Lapin kirjailijoista. Nuorempana hän oli yhdessä Moskun kanssa kurmottanut Kolttia ja kirjoittikin heistä suoraan rasistisesti. Miehen kypsyessä tilalle kehittyi kunnioitus. Vaan lukekaa sielä Wikistä.

    VastaaPoista
  17. Saamelaisasiain neuvottelukunta luovutti esityksensä saamelaislaista kesäkuussa 1990.

    https://aijaa.com/d9s2e1

    Hesari oli vuotanut kuitenkin luonnoksen julkisuuteen jo neljä kuukautta aikaisemmin helmikuussa samana vuonna.

    https://aijaa.com/zG2Nl5

    Tällöin lehti esitti myös ennustuksen, joka on toteutunut, kehtaako edes sanoa ”paremmin kuin hyvin”?

    https://aijaa.com/S4DCrC

    VastaaPoista
  18. Saijets jatkaa LK:ssa
    On turhauttavaa saamelaiskäräjien jäsenenä saada ensimmäisenä tietoja luottamuksellisten neuvottelujen edistymisestä tällaisista mielipidekirjoituksista samoin kuin joistakin saamelaispolitiikkaa vastustavista blogikirjoituksista, jotka perustuvat ilmeisesti vuodettuihin asiakirjoihin.

    Saamelaissopimuksen kohdalla vuosi sitten kävi aivan samalla tavalla ja tiedot osoittautuivat paikkaansa pitäviksi. Jos nämä osoittautuvat aidoiksi vuodoiksi, ei kyllä valtion puolelta ole luotettavat neuvottelijat asialla. Jos vuotojen asiakirjat ovat aidot, en näe enää saamelaiskäräjillä tulevaisuutta tämän vaalikauden jälkeen.

    Saamelaiskäräjät menettää esitysten valossa legitimiteettinsä - saamelaisten silmissä.

    https://www.lapinkansa.fi/mielipide/lukijalta-ei-lappalaisperustetta-uuteen-saamelaislakiin-lappalainen-sana-ei-tarkoittanut-etnista-alkuperaa-200897107

    VastaaPoista
  19. Olin näköjään eräässä auttamistehtävässä ollessani saanut Yle Sapmilta jonkinlaisen haastattelupyynnön koskien blogikirjoitustani, mutta enpä siihen sitten ajoissa huomannut vastata. Ja tuskinpa tuo juttu sinällään olisi saanut minulta mitään repäisevää lisäarvoa, kuten vaikka lähteitteni paljastumisia. Ehkä sen olisin voinut todeta, että kun Hallbergin työryhmän viime vaiheiden esityksistä alkoi olla eri puolilla jo niin paljon yhdistettävää tietoa, ja myös niistä käydyistä keskusteluista milloin missäkin hotellien pihoilla, katsoin toimittajan etiikallani aiheelliseksi tuoda esiin tällaiseen yhteiskunnallisesti merkittävään lainvalmisteluun liittyviä kohtia. Tietenkin niitä olisi enemmänkin kuin mitä tuohon blogikirjoitukseen mahdutin.
    En muuten käsitä miksi Yle Sapmi tituleeraa minua tuossakin uutisessaan kannallispoliitikoksi. Sen harrastuksen olen loptetanut, mutta journalistina olen ja pysyn yhä. Miten lienee tuon politikoinnin laita siellä Yle Sapmissa?

    https://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/hallberg_in_halit_kommenteret_ahte_leago_muhtin_suoan_sd_lahkaevttohusa_sisdoalu_olggobeale_olbmuide/10173437

    VastaaPoista
  20. Kittilän kunnan lausunto saamelaiskäräjälain uudistuksesta, 18 sivua!!!

    http://dynasty.kittila.fi/kokous/20181603-1-1.PDF

    Tämä herättää pahennusta tietyissä piireissä. Ihmetellään, mitä sanottavaa saamelaisalueen ulkopuolisella kunnalla voi olla saamelaisten suhteen. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä:

    Pokan kylä kuuluu Kittilän kuntaan. Vuonna 1996, ensimmäisissä saamelaiskäräjävaaleissa pokkalaiset hämmästyksekseen huomasivat, että heidät oli tiputettu vaaliluettelosta yhtä lukuunottamatta. Aikaisemmissa saamelaisvaltuuskunnan vaaleissa he olivat olleet äänioikeutettuja.

    https://aijaa.com/Lo0C7Z

    Onko tietoa, ovatko he saaneet äänioikeutensa myöhemmin takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin etteivät ole saaneet, turhia saamelaisia poistettiin myös Inarista tuolloin. Ainakin veljeni katosi luettelosta silloin. Varmaan muitakin.

      Poista
    2. Mites’ veli sinne alun perin on liitetty, Nickulin toimesta?

      Näyttää siltä, että puhdistusta tehtiin erilaisin kepulikonstein sopivasti ennen ensimmäisiä käräjävaaleja, kuten tämän ivalolaisenkin suhteen.

      https://aijaa.com/13L7zw

      Poista
  21. Osaisiko joku vastata, missä niitä metsäsaamelaisia nykyään asuu? Ja miksi he olisivat saamelaisia eivätkä suomalaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai siinä mitään ongelmaa jos menetellään samoin muin Nickul selvittäessään ketkä ja missä ovat saamelaisia. Muutama opiskelija kiertämään taloja ja kyselemään. Niinhän se muodostettiin saamelaisvaalienkin äänestäjäluettelon pohja.
      Ehkä kuitenkin metsäsaamelaisten kohdalla löytyy ihan polveutumishistoriaakin ja kulttuurista jatkumoa tähän päivään. Mutta ai, eihän sillä polveutumisella tai asutushistorialla ole enää kohta merkitystä saamelaisuudenkaan määrittelyssä. Ja genetiikalla ei ensinkään.

      Poista
    2. Niin mutta missä se saamelaisuus on? Mikä näistä suomalaistuneista, suomalaissekoitteisista lappilaisista tekee saamelaisia? Kun meillä on oikea saamelainen kansakin olemassa.

      Poista
    3. Mikä näistä suomalaissekoitteisista saamelaisista tekee oikean erillisen kansan?

      Poista
    4. Eivät he erillinen kansa olekaan, vaan suomalaisen kansan heimo, jolla on myös saamelaisia juuria. Mutta niin on kaikilla suomalaisilla, kun mennään ajassa taaksepäin: saamelaiset asuttivat aikaisemmin koko Suomea.

      Poista
    5. No nyt mennään jo uskonnon puolelle. Suomalaisen kansan heimo joka asutti aiemmin koko Suomea. Hyvin on lyönyt läpi! Jotenkin on pientä sumuharsoa vielä siinäkin oliko muna ennen kanaa, mutta silloinhan joudutaan sinne polveutumisen puolelle, jolloin ollaan ihan väärillä urilla puhuttaessa etnisestä saamelaisuudesta. Kieli, kieli ja kieli, oli se sitten muinaisen suomen tai minkä tahansa haara, vain se on pätevä määrittämään aidon saamelaisen.

      Poista
    6. Taisit ymmärtää jotain väärin. Minä en puhunut siis oikeista saamelaisista vaan näistä lappalaisista, jotka riitauttavat saamelaisuuden. He ovat suomalaisten heimo, vaikkakin sekajuurinen.

      Poista
    7. Ihme trollaamista. Jos pitäydytään juuriin, joka olisi oikein puhuttaessa alkuperäiskansasta, niin missä on saamelainen "puhdasjuurisuus". Niiden oikeiden saamelaisten. Tämä sikin sokin kieleen ja polveutumiseen viittaileva jankuttaminen on näiden aitouskovaisten kannalta naurettavaa. Ja kun niitä geenejä ei voi eikä saa katsoa.

      Poista
    8. Kuka täällä trollaa? Juuret nimenomaan eivät voi todistaa mitään nykyihmisen etnisyydestä. Meillä kaikilla on etnisesti kirjavat esivanhemmat, kun mennään tarpeeksi kauas menneisyyteen. Etnisyys peritään vanhemmilta tai kasvattajilta, piste. Ei monien sukupolvien takaa - järjetön ajatuskin.

      Poista
    9. Kun nyt etnisyyden rajaa halutaan vetää kielellä, ja kun parafoidussa pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa saamelaiseksi katsotaan henkilö, jonka kotikieli on saame (ja jolla on tämän nojalla - kun vain tuntee olevansa saamelainen - oikeus tulla merkityksi saamelaiskäräjien äänestäjäksi (siis huom. oikeus!). Suomessa on nyt kuulemma (Hallbergin työryhmä, jossa saamelaiskäräjäedustajat mukana) haluttu soveltaa pohjoismaista määritelmää niin, että puhutaan ensin opitusta kielestä. Kun nyt sitten on käynyt ja voi edelleen käydä, että etnisesti ilmeisen supisuomalaiset vanhemmat ovat opettaneet lapsensa saamenkieliseksi ja myös ilmoittavat lapsensa ensimmäiseksi kieleksi saamen, tuolla lapsella on aikanaan oikeus - mikäli tuntee olevansa saamelainen - tulla merkityksi saamelaisena saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Näin todellakin etnisyys on siis mahdollista "periä" etnisesti kirjavilta vanhemmilta tai kasvattajilta. Näin syntyy aitoja uussaamelaisia.

      Poista
    10. "Näin todellakin etnisyys on siis mahdollista "periä" etnisesti kirjavilta vanhemmilta tai kasvattajilta. Näin syntyy aitoja uussaamelaisia."
      -- Uussaamelaisista voidaan kyllä tuossa tapauksessa puhua. Sen sijaan on kyseenalaista, ovatko he etnisiä saamelaisia: se edellyttää tietysti saamelaista ryhmähyväksyntää eli käytännössä elämistä saamelaisessa yhteisössä. Kuten tiedetään, saamelaiset eivät pidä saamelaisina sellaisia, jotka eivät elä osana jotain saamelaista yhteisöä.

      Uussaamelainen on siis puhtaasti kielellinen käsite, ei välttämättä etninen.

      Poista
    11. Luehan pohjoismaisen saamelaissopimuksen teksti. Ei siinä puhuta mistään ryhmähyväksynnästä, vaan oikeudesta tulla merkityksi saamelaiskäräjien äänioikeusluetteloon. Siinäpähän sitten hyväksyvät ketkä hyväksyvät.

      Poista
  22. Jos ajatellaan Amerikan alkuperäisasukkaiden tilannetta, niin luetaanko vain heimonsa alkuperäistä kieltä puhuvat heihin kuuluviksi? En usko. Ei kieli voi olla ainoa peruste.

    "Nykyisin Yhdysvaltojen väestöstä intiaaneja on kaksi prosenttia eli 5,2 miljoonaa.

    Ympäri Yhdysvaltoja on yhä 325 intiaani­reservaattia. Ne ovat itsehallintoalueita, joilla noudatetaan osittain omia lakeja.

    Yhdysvaltain liittovaltio on tunnustanut 566 intiaaniheimoa, joiden jäsenillä on erityisiä vähemmistöoikeuksia. Vain 20 prosenttia nykyisistä intiaaneista osaa puhua heimonsa alkuperäistä kieltä."
    Lähde: historia.net.

    VastaaPoista
  23. Rauna Kuokkanen teki vuosia Torontossa alkuperäiskansoja koskevaa tutkimusta. Hän varmaan mielellään vastaa kysymykseeni, annetaanko Kanadassa myös kielensä menettäneille intiaaneille alkuperäiskansalle myönnettyjä vähemmistöoikeuksia.

    VastaaPoista
  24. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/3d4fe421-5086-41df-a713-821b0c6e2680/e7ff67af-69a8-47df-8b7a-d4d141e5c474/LAUSUNTO_20180313234507.pdf

    Scheininin olkiukko!!!
    ” Jos henkilöllä on kymmenen sukupolvea sitten ollut yksi saamelainen esivanhempi eikä ainoassakaan myöhemmässä sulkupolvessa muita saamelaisia esivanhempia, hänen yhteytensä saamelaisuuteen ja siis alkuperäiskansan kulttuuriseen ja sosiaaliseen jäsenyyteen on katkennut jo kymmenen sukupolvea sitten.”

    No ei ole. Tämän Scheinininkin hyväksymän saamelaisen lapsenlapsetkin ovat käräjien hyväksymiä saamelaisia, koska heillä on saamelainen isovanhempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väärin: eiväthän saamelaiskäräjät hyväksy kahdeksan sukupolven takaa saamelaisia esivanhempia.

      Jos suku on suomalaistunut kymmenen sukupolvea sitten, mikä heidän jälkeläisistään muka tekee saamelaisia?

      Poista
    2. Scheininin esimerkin mukaan henkilöllä on kymmenen sukupolvea sitten saamelainen esivanhempi, joka kaiketi tarkoittaa sitä, että hän oli oppinut saamen ensimmäisenä kielenä. Hänen lapsenlapsensa (8. polvi) ovat olleet vielä saamelaisia, koska heillä on saamelainen isovanhempi. Vasta heidän lapsensa (7. polvi) katsotaan ”suomettuneiksi”.

      Saamelaiskäräjät hyväksyy tällä hetkellä saamelaiseksi henkilön, jolla on saamelainen esivanhempi 6 polvea sitten. Esimerkiksi vanhuksella (70 vuotias) vuonna 1962 on ollut saamelainen isoäiti, jolloin hänet on katsottu tällöin ns. ¼ saamelaiseksi. Tällä ihmisellä oli tietysti lapsia ja jo 1940 luvulla syntyneitä lapsenlapsia. Seuraava polvi 1970, sitten seuraava 1995, joka nyt on täysi-ikäisenä hyväksytty saamelaiseksi polveutumisen mukaan ja jolla on se saamelainen esivanhempi 6 polvea sitten.

      Poista
  25. Sipilän kabinetissa ollaan paniikissa vihreiden nousun takia ja on mietitty mistä kaikkialta voitaisiin haalia irtopisteitä niille tärkeissä asioissa. Kun tiedetään millainen mielikuva etelässä on saamelaisten oikeuksista, niin mikseipä Kepu päättäisi nyt näyttää kuinka nuo kymmeniä vuosia kiistakohteina olleet asiat pannaan ainakin saamelaismääritelmän osalta vatuloimatta kuntoon. Siinä jäävät lappalaiset vääjäämättä mopen osille tunnustuksineen. Mutta mikä lienee ollut työryhmässä Lohen käsialaksi kerrottuun kompromissiin yhtyneen kokoomusedustajan ja Kokoomuksen fokus? Kunhan tämän historiallisen limbon kuviot kunnolla aukenevat, mahtaapa tulla lappilaisittain mielenkiintoiset eduskunta- ja kunnallisvaalit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja paljonkohan tuo kompromissi maksaa toteutuessa valtiolle. Veikkaan että tarvitaan lisää miljoonia. Lohen johtama Lapin liiton hallitus näköjään palkkaa jo saamelaiskulttuurin asiantuntijan ja työryhmän valvomaan maakuntakaavan tekoa. Milloin valvontakomissiot kuntiinkin?

      Poista
  26. Tarjolla pientä pohdintaa Hallbergin-Lohen mallista:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2018/04/ennen-nahtya.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Gunnar ja muut,

      Aihepiiri kiinnostaa minua, mutta "pienet" pohdintanne ovat aika ajoin liian seikkaperäisiä. Tiiviimpi sanoma voisi tavoittaa enemmän lukijoita.

      Parhain terveisin, Antero

      Poista
  27. Kiitos kommentista Antero, vastaan vain omasta puolestani:
    Olen täysin tietoinen siitä että olen huono tiivistämään omaa tekstiäni. Tämä selittyy osin sillä, että olen lehtimiehen työssäni ennen eläköitymistäni joutunut aina puristamaan tekstin johonkin palstamilli- tai merkkimäärään, tai johonkin lehdessä olevaan tilaan. Uutistekstin kohdalla tämä sujuu vieläkin rutiinilla, oli teksti oma tai jonkun toisen. Mutta ajatukseni eivät tällaisissa monimutakisemmissa asioissa kulje yksioikoisia polkuja, ja kun tilaa on, levittäydyn nauttien vihdoinkin vapaudesta. Monet lukijani lienevät tähän tottuneet, ja pyydän uusiakin seuraamaan minua kiertopolkujen ja joskus harhateidenkin kautta kohti päämäärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraan, seuraan, Gunnar, vaikka se joskus aikaa viekin! Perusteellisuus on tietysti ollut ja on kirjoitustesi suola (tai pikemminkin sokeri)!

      Poista
    2. Sujautan vielä tämän pikku peräkaneetin, vaikka tämä ei koske Veikon aihetta:

      Niin sanotun saksitaiton aikana toimin lyhyen aikaa erään sanomalehden erittäin kokeneen, eläkeikää lähestyvän ulkomaanosaston päällikön assistenttina. Hän oli täysin ky-piintynyt työnantajaltaan saamansaa kohteluun ja siihen, että assistentit tulivat ja menivät, ja uudet piti aina opettaa tehtäviinsä alusta lähtien. Tämän hän kertoi ensi tapaamisellamme lisäten, että hän ei ole iloinen siitä että taas on uusi opetettava, mutta kun nyt kerran on, niin hän opettaa. Hän ilmoitti, että hän osaa ulkomaantoittajan tehtävänsä täysin ja siihen kuuluvan oman osastonsa sivujen tekemisen. Niinpä tehdään täsmällisesti niin kuin hän sanoo, eikä minun pidä muuttaa tai yrittää parantaa mitään, niin tulemme toimeen. Siitä eteenpäin hän ohjasi ja ajoi minua erittäin tiukoin suitsin, ja tulimme toimeen ilman ongelmia. Se oli pikakurssi mm. lehden uutissivun taittamiseen.

      Päivällä käsittelin pikku-uutisia tietokoneella, ne olivat jo tulleet, teksti oli vihreää mustalla pohjalla. Otsikoiden koko piti vielä laskea käsin aika hankalalla menetelmällä. Seurailin kaukokirjoitinten tuomia uutistoimitusten tuotoksia. Latomo ilmoitti montako sivua osastollamme on käytettävissä ja minkäkokoisia ilmoituksia niille on tulossa. Maestro tuli töihin vähän myöhemmin. Hän hahmotti päivän uutisaiheet, silmäsi läpi tarjolla olevat uutis- ja artikkelitoimistojen, kirjeenvaihtajien, stringereiden jne artikkelit, joista maksettiin erikseen, ja tilasi näiltä yhden jutun tai pari. Sitten alettiin rakentamaan päivän, tai oikeastaan seuraavan päivän sivuja. Minun tärkeimmät työvälineeni olivat sopivan pehmeä lyijykynä, kumi ja viivain, tai tarkemmin sanottuna typometri. Pöydälläni oli aukeamamme tai välillä laajemmankin sivualan luonnokset (muistaakseni) kartongeilla, johon "laiskakoirana" oli painettu vakiopalstojen ja -rivien viivat. Kuvat rajattiin ja skaalattiin kuultopaperin, viivottimen ja diagonaaliin liittyvän laskutoimittsen avulla. Mainittuun alustaan minä sijoitin ja piirsin jutut mittatarkasti maestron antamien käskyjen mukaan. Ensin hahmoteltin paikoilleen isot uutisaiheet, täsmentäen mittoja uutisten eläessä ja juttujen valmistuessa, sitten illan mittaan keskisuuria. Käsittelmilläni pikku-uutisilla oli parin palstan mittainen pystypalkkinsa aukeaman laidassa. Kun sivujen kiinni meneminen lähestyi, eli kun latomon piti päästä tekemään sivut valmiiksi niin että ne voivat edetä sivunvalmistuksen seuraaviin vaiheisiin ja painoon, maestro istui pomotuoliinsa, ja luetteloi määrätietoisesti mitkä pikkujutut minun tuli sijoittaa sivupalkkiin, tärkein ylös, muut alle alenevassa tärkeysjärjestyksessä, sen verran kuin mahtui ja hännästä leikkaamalla lyhentäen. Tämä oli kätevää, sillä viime hetkellä tullut tärkeä pikku-uutinen voitiin aina sijoittaa palkin huippuun. Jos oikein iso uutinen tuli myöhään, se tietenkin pantiin jonkin vähempiarvoisemman tilalle isompaan paikkaan. Nyt tulee pointti: Maestro lähti aina siitä, että uutistoimistojen tekstejä, joista maksetiin vuosisopimushinta, olivat raaka-ainetta jota sopi muokata ja lyhentää mielin määrin normaalien journalististen kriteereiden ja rutiinien mukaisesti. Erikseen maksettujen tekstien osalta hän oli ilmeisesti ikävuosien karttuessa käynyt yhä pihimmäksi, ja minulle hän antoi ehdottoman ohjeen: Sanaakaan ei niistä leikata, jokaisesta sanasta on maksettu!

      Ehkä tämäkin selkärankaani asti iskostettu ukaasi vaikuttaa osaltaan siihen, että minun on vaikea "diliitata" omaakin tekstiäni, vaikka se olisikin löpinää. En tosin ole maksanut siitä rahassa, mutta kylläkin ajassa ja vaivassa istuen koneen edessä usein yötä myöten. Jos harrastaisin kansallisstimulanttiamme myös öisin ja polttaisin, olisi mennyt myös rutkasti kahvia ja tupakkia. Koittakaa ymmärtää ja kestää, Antero ja kaikki muut! :-)

      Poista
  28. Heinämäen lausunto
    https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/3d4fe421-5086-41df-a713-821b0c6e2680/d1795236-9e86-4f11-aa9a-8b9d7413a53c/LAUSUNTO_20180320234501.pdf

    on sinänsä lukemisen arvoinen, mutta oireellista on, että siinä ei mainita sanallakaan inarinsaamelaisia, joiden kielitilanteen taustahistoria poikkeaa porosaamelaisista, ja joita varten lakiin on aikoinaan lisätty nyt poistamisuhan alainen n.s. lappalaisperuste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä oli vaikuttumena kun lapinyliopiston tutkija Heinämäki lähetti saamelaiskäräjien lainvalmisteluryhmälle asiantuntiaroolissa lausunnon joka ei kaikiltaosin perustu totuuteen.On vahvasti keksittyä väittää, että
      vuoden 1999 Saamelaiskäräjien vaalit herättivät suuren joukon ihmisiä hakeutumaan Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon 3 §:n 2 kohdan, ns. lappalaiskriteerin perusteella joka on Saamelaiskäräjien itsensä keksimää jolla haaveiltiin päästävän eroon suomen vanhimmasta saamelaisista joita on tietoisesti lappalaiskriteerein syrjiä vaikka ovat saamelaisia. Tätä edelsi voimakas ILO sopimus 169:n mahdollisen ratifioinnin ja uskottujen maaoikeuksien siivittämä poliittinen liikehdintä, " keksitty lappalaisliike" väitetään, että joka aktivoi ja avusti ihmisiä hakeutumaan Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Myös väittämä, että ihmisiä olisi aktivointu joka olisi jatkunut myös myöhempinä vuosina asian ympärille perustettujen järjestöjen toimesta on täyttä humpuukia monet ihmiset hakivat samelaisia juuriaan ja pyrkivät hakeutumaan Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ilman minkäänlaista provokaatiota tuloksetta.

      Suomessa maa-oikeuskeskustelunmyötä saamelaismääritelmää laajennettiin porosaamelaisten toimesta Saamelaiskäräjien perustamisen yhteydessä, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, koskemaan kieliperustaisen määritelmän rinnalla myös niiden henkilöiden jälkeläisiä, jotka ovat olleet merkittynä maakirjaan, veronkantoluetteloon tai henkikirjaan kalastaja-, metsä tai tunturilappalaiseksi. Saamelaiskäräjät Pekka Aikion aloitteesta ehdotusta 1990 lakiehdotuksessa lappalaispykälästä luopumisesta, joka koski myös saamelaisalueen maiden hallinnon uudelleen järjestelyä. Koska muuttosaamelaisilla ei ole asiakirjoja ja näyttöjä maanomistuksista. Lakiehdotusta ilman minkäänlaista asiakirjanäyttöpohjaa on täysin hullu juttu. Yksistään jo porotilalaki, luontaiselinkeinolaki on turvannut näiden ihmisten oikeudet ihan hyvin ja oikeutetusti. Kolttalaista puhumattakaan

      Ehdotuksessa haluttiin koskemaan vuosien 1875–1923 luetteloja, Mutta millä perusteella??. Saamelaisasiain neuvottelukunnan mukaan vuosi 1875 on otettu lähtökohdaksi sen vuoksi, että vuodesta 1877 lähtien uudistilojen sijoittaminen olisi siirtynyt metsähallintoviranomaisille, että saamelaiset/lappalaiset olisivat menettäneet näiltä osin määräysvaltansa lapinkyliensä tiluksiin tämä väite on täysin valheellista tietoa. Tällaista on ruokittu lainvalmistelijoille. On selvää, että kyseisen vuoden maakirja oli laadittu erityisellä huolimattomuudella ottamatta huomioon asumisenperusteella omistukseen ja perintökelpoisten maanomistajien käräjillä vahvistettuja laillisia maan omistusoikeuksia ja näin tulkiten kaikki tilat voitiin tulkita vuokramaiksi. Todellisuudessa Vuoden 1923 henkikirjat tilittävät puolestaan viimeisen kerran lapinvero-nimistä maaveroa maksaneet

      Poista
    2. saamelaiset/lappalaiset ja tilat? Tämäkin väite on pönkitystä varten tehty sepitys.
      Saamelaiskäräjälakia koskevan hallituksen esityksen mukaan käytännössä tämä tarkoittaisi, että ”1800-luvun alkupuolella syntyneestä lappalaisesta alkaen hänen suoraan alenevassa polvessa oleva jälkeläinen voidaan katsoa saamelaiseksi, ajallisesti kauemmas mentäessä saattaisivat näyttövaikeudet lisääntyä kohtuuttomasti ja hakijan tosiasiallinen yhteys saamen kansaan voisi olla kyseenalainen”. Totuutta pitää tarkastella siltä näkökulmalta joka perustuu niin Utsjoen kuin Inarin saamelaisten perinnöksi oikeutettujen tilojen laillisiin saantooikeuksiin jotka on 1800 alussa laillisia käräjillä vahvistettuja saamelaisten/ lappalaisten maita. Eikä niitä voi rinnastaa vuokramaiksi kuten isojako lain tulkitsijat ylälapissa tekivät. Nopeuttaakseen myös yksityisoikeudellisten maiden aseman heikentmistä metsähallituksen tuella heidän pikkiin lainvastaisesti.

      Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannan mukaan laki ei kuitenkaan tavanomaisten tulkintasääntöjen perusteella oikeuttanut esityksen perusteluissa mainittua mahdollisuutta säätää asetuksella vuoden 1875 luettelot laissa tarkoitetuiksi yksinomaisiksi viranomaisrekistereiksi. Valiokunta ei myöskään pitänyt tarkoituksenmukaisena täydentää lakia tässä suhteessa asetuksenantovaltuuksin.

      Näin Saamelaiskäräjälain 3 pykälän 2 kohdan soveltaminen jäi yhtäältä Saamelaiskäräjien ja toisaalta Korkeimman hallinto-oikeuden tulkintakäytännön varaan. Saamelaiskäräjät on pitäytynyt tulkinnassa, jossa vuoden 1875 vanhempia luetteloja ei oteta huomioon saamelaisuuden perustana. Joka suomessa pisimpään asuneiden saamelaisten maaoikeutta loukkaavalla tavalla.

      KHO on pitänyt 1870 luvun luetteloja vanhimpina
      mahdollisina luetteloina, mikäli määrittelyn perustana käytetään yksinomaan saamelaiskäräjälain 3 pykälän 2 kohtaa, koska mikäli käytettäisiin huomattavasti vanhempia rekistereitä, yhteys saamelaisuuteen on voinut katketa jo usea sukupolvi taaksepäin ja täten tosiasiallinen yhteys saamelaisuuteen saattaa olla kyseenalainen. Jopa näiden asiantuntijoiden Scheiningin, Heinämäen raportin julkaisuissa on vahvasti ohjailevasti valtiovallan ja KHO:n suunta haluttua viestiä. Miten jatkossa kun lain tulkintoja perusteltaisiin oikeasti asiakirjanäyttöihin nojautivina faktoina ei muunneltuun saamelaishistoriaan manipulointi tarkoituksessa.

      Poista
    3. ”Saamelaiskäräjät Pekka Aikion aloitteesta ehdotusta 1990 lakiehdotuksessa lappalaispykälästä luopumisesta, joka koski myös saamelaisalueen maiden hallinnon uudelleen järjestelyä. Koska muuttosaamelaisilla ei ole asiakirjoja ja näyttöjä maanomistuksista.”

      Melko epäselvää, tästä saa käsityksen, että Aikio olisi ehdottanut lappalaispykälästä luopumista 1990?

      Poista
    4. Taisivat tuohon aikaan olla ne lappalaisoikeudet kovaa valuuttaa Aikion porukoissa. Juuri niihinhän vedottiin kun valtionmaita oltiin jakamassa paliskunnittain muodostettaville "lapinkylille". Kai olettivat, etteivät oikeat lappalaiset heräisi.

      Poista
    5. Täsmälleen. Lappalaispykälällä oli tarkoitus kaapata maaoikeudet ja vuosiluvulla 1875 rajata ulkopuolelle oikeuksien haltijat ja tämä kaikki Aikion johdolla.

      Poista
  29. Faktalaavun emäntä syytti Kittilän lausuntoa copypastatuksi J Joonan tekstiksi, joka muka vilisee asiavirheitä. Todisteeksi tuotiin Korpijaakon vastine, mutta myös Joonan vastaus Korpijaakolle. Nyttemmin ketju on poistettu ja syystäkin, sillä Joonan tekstin repostelu ei kestä päivänvaloa eikä siten ole vakuuttavaa Faktalaavun väen kannalta.

    Joonan teksti löytyy luettavaksi ilmaiseksi, ei tarvitse mennä maksulliselle lakimiesten sivustolle.

    http://vasittuluuta.blogspot.fi/2013/09/juha-joona-2013-kuka-kuuluu.html

    Korpijaakon vastine (10.9.2015) löytyy Saamelaisnuorten sivulta:

    http://www.ssn.fi/wp/wp-content/uploads/2015/09/Kaisa-Korpijaakko-Labban-kirjoitus.pdf

    Joonan vastaus Korpijaakolle (6.10.2015) taas täältä:

    http://vastinekaisalle.blogspot.fi/

    Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Joonallekin vielä vastattiin, ei Korpijaakko, vaan Heikki J. Hyvärinen, 9.11.2015. Mielenkiintoista, että Korpijaakko, joka usein on korostanut omaa tohtoriuttaan ei-väitelleitä vastaan ei vastaa itse, vaan vastineen antaa oikeustieteen kandidaatti.

    https://www.facebook.com/suomasaminuorat/posts/629626990510868

    Keskustelun väitetään saaneen uuden käänteen mutta saiko sittenkään? Hyvärisen vastineesta 90% käsittelee Kamarikollegion päätöstä vuodelta 1742 ja sen pätevyyttä, mutta joutuu kuitenkin lopuksi toteamaan:

    ” Itse asiasta eli siitä, että lappalaisten tiluksia alettiin lähinnä 1700-luvun jälkipuolella käsitellä yleisesti kruununmaana, olen ollut ja olen Juha Joonan kanssa yhtä mieltä. Syynä vain ei ole Joonan esille tuoma kamarikollegion vuoden 1742 lausunto, jonka kollegion olisi tullut lähettää arvionaan Kun. Maj:lle hänen määräyksestään.”

    Eli muistuttaa vähän entisen palopäällikön tuomiolta ”väärin sammutettu”, Hyvärinenhän ei edes yritä selittää sitä syytä, miksi oikeuskäytäntö muuttui.

    Suurimpaan osaan Joonan esityksen kohtiin Hyvärinen ei ota kantaa, Joonahan lyttää mm. Korpijaakon väitöskirjan ansiot perinpohjaisesti. Vaikeaa se tietysti onkin OTK:lle. Joonan teksti kieltämättä on räväkkää, mutta jokainen voi nähdä, että tyyli on tietoinen vastine Korpijjaakon asiattomuuksiin.

    Hyvärinen ei myöskään yritä kumota Joonan esiintuomaa Korpijaakon vastuuta lappalaispykälästä, hyvin viisasta, koska Hyvärinenhän itse Saamelaisvaltuuskunnan sihteerinä on siitä vastuussa.

    Jostain syystä OTK kiinnittää huomiota Joonan titteleihin: ”Juha Joona, joka on merkinnyt arvoikseen ja ammatikseen OTL, VT, tutkija, Arktinen Keskus Lapin yliopisto, on viimeksi vuoden 2015 kirjoituksessaan kohdistanut Kaisa Korpijaakko-Labbaan juristina ja tutkijana paikkansa pitämättömiä väitteitä.”

    Joonan lohkaisuihin Korpijaakon pätevyydestä käytännön juristina ja tutkijana Hyvärinen tuo todisteeksi tohtorin arvosanat 20-30 vuoden takaa, heh!

    Kaiken takana on tietysti ILO, josta väitetään hurskaasti, ettei se vähennä yksityiseen omaisuuteen liittyviä oikeuksia. Hyvärinen viittaa Korpijaakon ansioon valtionmaan omistusoikeudesta: ” - Vuonna 2004 eduskunnan perustuslakivaliokunta piti Korpijaakko-Labban tutkimukseen viitaten valtion omistusoikeutta valtionmaahan ”kyseenalaisena.”

    Jos nämä ”valtionmaat” eivät ole valtion, ne ovat yksityisiä ja ketkähän ovat omistajia? Omistajia ovat juuri ne, jotka Joona nimeää tekstinsä viimeisessä virkkeessä. ”Alkuperäisväestölle kuuluneiden maaoikeuksien palauttamisen näkökulmasta kysymys tulisi siis olla ainakin niistä henkilöistä, jotka polveutuvat 1740-luvulla lappalaismaakirjaan merkityistä henkilöistä.”

    Näitä, Korpijaakon et al yksityiseksi hyväksymiä maaoikeuksia, yrittävät nyt samat Korpijaakko et al sosialisoida ILO:n avulla, väittäen kuitenkin samalla, ettei ILO koske yksityisiin maaoikeuksiin, melkoinen paradoksi tai paremminkin huijausyritys. m.o.t.

    VastaaPoista
  30. Kaikki kunnia Kaisan pioneerityölle. Tieteen kehitys tuppaa kuitenkin olemaan sellaista, että uudet hyvät tutkimukset kumoavat usein sellaisia, jotka olivat aikoinaan uraa uurtavia ja jotka nostivat tekijänsä alan guruksi. Jos guru jää lepäämään laakereillaan tarrautuen aina vain kiinni vanhaan tutkimukseensa eikä seuraa alansa kehitystä ja kehity sen mukana, tilanne kääntyy surulliseksi. Hänen tutkimuksestaan aikoinaan uskonkappaleen tehneet seuraajat ja ihalijat vannovat yhä sen nimeen, eivätkä ymmärrä antaa uudemmalle tutkimukselle sille kuuluvaa arvoa ja merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisalle, hienolle ihmiselle ja lintujen ystävälle, taisi käydä 1980-luvun alussa samoin kuin monille muille sitä ennen ja sen jälkeen: hän rakastui saamelaisiin ja tuli samalla asianosaiseksi.

      Poista
    2. Tässä ollaan vielä puolueettomia, kuten YLE:n toimittajan ominaisuudessa kuuluukin olla.

      https://yle.fi/uutiset/3-8363713

      Poista
    3. Valitettavasti sortui muunnellun totuuden julistajaksi. Samalla hänen uskottavuutensa hupeni. Hän ei tuntenut edes saamelaisten asumisen historiaa ja tilallisten omistuksiin liityviä seikkoja asiakirjat kertoo ihan muuta mitä hän on höpöttänyt!

      Poista
  31. Keskustan Lapin kansanedustajat ovat yleensä painaneet eduskunnassa jarrua kun käsiteltävänä on ollut saamelaisten kollektiivisiin oikeuksiin perustuvan maanomistuksen laajentamista koskevat esitykset. Tästä puolustuskannasta huolimatta keskusta ei kuitenkaan käy ensimmäistä kertaa hyökkäykseen saamelaisrintamalla. Valtakunnallisella tasolla puolueella on päinvastoin ollut keskeinen asema saamelaisten maanhallinnan edistämisessä ja sen kautta Ylä-Lapin ”maaomistuskiistan” kehittämisessä aivan alusta lähtien. Vuonna 1987 perustettiin valtioneuvoston päätöksellä saamelaisasiain neuvottelukunta, joka aluksi toimi Lapin lääninhallituksen yhteydessä. Neuvottelukunnan mietintö (1990:32) valmistui 1990 Tarja Halosen toimiessa oikeusministerinä. Saamelaisten maanomistusta ja oikeusasemaa koskeva mietintö ei sellaisenaan edennyt eduskuntaan. Tarja Halosen noustua presidentiksi, oikeusministeriksi nousi 26.4.1991 keskustan kansanedustaja Hannele Pokka. Hän hoiti oikeusministerin virkaa 30.4.1994 asti, jolloin hänet nimitettiin Lapin maaherraksi ja hänen tilalleen oikeusministeriksi tuli keskustan kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki.
    Esko Ahon (kesk) hallituksen keskustalainen oikeusministeri Hannele Pokka asetti 13.5.1993 saamelaistyöryhmäksi kutsutun työryhmän valmistelemaan uutta saamelaislakia. Työryhmä luovutti yksimielisen mietintönsä 4.2.1994. Mietinnön pohjalta valmistui hallituksen esitys saamelaiskäräjälaiksi (HE 248 / 1994), jonka pohjalta eduskunta hyväksyi vuonna 1995 lain saamelaiskäräjistä (974 / 1995). Alkuperäinen versio nykyisestä saamelaiskäräjälaista säädettiin siis alun perin keskustapuoluevetoisen Esko Ahon hallituksen (26.4.1991–13.4.1995) toimesta.
    Sen jälkeen alettiin valmistella alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn sopimuksen ratifiointia. Vuonna 2000 Paavo Lipposen (sdp) hallituksen oikeusministeri Johannes Koskinen (sdp) asetti vuonna 1994 Lapin maaherraksi vuonna 1994 edenneen Hannelle Pokan (kesk) johtaman toimikunnan tehtävänään arvioida jo aikaisemmin tehtyjen, saamelaisten maankäyttöoikeuksien ja maiden hallinnon järjestelyjä koskevien ehdotusten toteuttamiskelpoisuus ja ehdotusten tekeminen niistä valtionmaiden käyttöön liittyvistä vähimmäistoimenpiteistä joiden toteutumisella ILO-sopimus voitaisiin ratifioida. Toimikunnan esitys sai niin erimielisen vastaanoton, ettei toimikunnalle tehtävän antanut sosialidemokraattinen oikeusministeri katsonut olevan edellytyksiä asian eteenpäin viemiselle.
    Tässä ei ole mahdollisuuksia käydä tutkimaan keskustapuolueen jarrumiehen roolia ja osuutta lausunnonantajana ja vaikuttajana saamelaisasioita koskevien esitysten kohdalla. Todettakoon kuitenkin, että puolue on toiminut hyvin monissa rooleissa, aina kuntatasoilta eduskuntatasolle asti, ja näiden välisellä tasolla erilaisissa lobbausjärjestöissä. Puolue on tällöin toiminut voittopuolisesti jarruttavana voimana, pitäen lähtökohtanaan pääasiallisen äänestäjäkuntansa eli tilallisen väestön etuja. On vaikea uskoa, että keskusta olisi nyt tullut saamelaisten oikeuksien kohdalla jonkinlaiseen aitoon synnintuntoon, ottaen siksi huolekseen kaikkien ”oikeiden” saamelaisten ihmis- ja alkuperäiskansaoikeuksien ajamisen. Pikemminkin on korkeintaan kyse keskustan Lapin kansanedustajien ja poromieseliitin järkiliitosta, jossa keskusta tavoittelee vaalimenestystä. Mutta mikä on saamelaisosapuolen tavoite sen lisäksi, että muutama isompia poromääriä omistava saamelainen ehkä tulee näkymään keskustan listoilla seuraavissa vaaleissa? Saamelaiskäräjien tähänastisen taktikoinnin historia tuntien haluaisin varoittaa keskustan Lapin kansanedustajia ja puolueen johtoa siitä, että he eivät vain antaisi käyttää itseään hyödyllisten idioottien roolissa auttamalla saamelaiskäräjien johtoa vipuamaan eduskunnassa läpi, tai ainakin mahdollisimman pitkälle, käräjien vaatimusten mukaisia syrjiviä ja suomalaisen oikeusjärjestyksen ja -tajun vastaisia ehdotuksia. Juuri sellainenhan Hallberg-Lohen tulossa oleva esitys näyttää olevan, ellei kepun johdossa tätä ole satuttu vielä huomaamaan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  32. ...jatkoa:

    Kaikille vähänkään kokeneille poliitikoille pitäisi olla selvää, ettei keskustapuolueesta ole yksinään ILO-yleissopimuksen ratifioinnin esteenä olevien ongelmien ratkaisijaksi. Ei ainakaan sen historiaan perustumattoman mallin pohjalta, mitä Saamelaiskäräjät tähän mennessä on yrittänyt Suomen johtaville politiikoille ja valtionjohdolle tarjota. Välillä sitä yritettiin Ruotsalaisen kansanpuolueen yli-innokkaaseen tukeen nojautuen, mutta tuo poliittinen koukkaus päätyi täydelliseen mahalaskuun sekä RKP:n että saamelaiskäräjien kohdalta. Jos tämä seikkailu on saamelaisväestöllä vähänkään muistissa, on vaikea uskoa, että se innostuisi tämän kertaiseen ääntenkalasteluun, vaikka sen takana on RKP:tä kotoisampi keskusta. Mutta mikä riivaa keskustaa, kun se on lähtenyt soittelemaan tällaista sooloa? Puolueen kannatusluvut matelevat Lapissa ja muualla sen omankin perinteisen kannattajakunnan keskuudessa. Nyt käynnissä oleva liittoutuminen johtavien saamelaispoliitikkojen kanssa ei lupaa tässä tilanteessa hyvää! Tällainen liittoutuminen ei myöskään anna mitään takeita siitä, että asiat etenisivät edes Suomen hallituksessa saamelaiskäräjien puheenjohtajan haluamalla tavalla. Ja sitten on vielä edessä eduskunta. Tai jospa saamelaiskäräjien johdossa on laskelmoitu että jos esitys menee läpi, niin mikä sen parempi. Jos esitys ei mene läpi, päästäänhän taas kerran näyttämään miten Suomen valtio sortaa saamelaista alkuperäiskansaa ja kutsumaan apuun erinäisiä YK:n elimiä.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  33. Oli typerää se, että Suomen Saamelaisnuoret, Sáminuorra ja Saamelaisneuvosto lähtivät pyytämään apua YK:lta, jotta saamelaisten tilanne Suomessa paranisi. Ensin olisi käytävä kotimaassa neuvottelua näistä ennen kun mennäänn maailmaan huutelemaan.
    Miksi he pyytävät apua ihmisoikeuselimiltä, Yhdistyneiltä Kansakunnilta ja sen jäsenvaltioilta, jotta ne kehottaisivat Suomea hoitamaan tämän huolestuttavan ihmisoikeustilanteen, kun Suomessa ei saada hallitusta ja hallitusohjelmaa taipumaan lähitulevaisuudessa, Suomen Saamelaisnuorten Sáminuorraa ja Saamelaisneuvostoja painostukseen.
    Myös Suomen saamelaiskäräjät on esittänyt avunpyyntönsä YK:lle pysyvässä foorumissa. Kysyä voi onko järkeä sahata omaa oksaa ehkäpä katkaista rahoitus saamelaiskäräjiltä kokonaan tai osittain. Ahneudella ei voi saavuttaa mitenkään hyvää lopputulosta.

    VastaaPoista
  34. Tunnen mielipahaa siitä miten saamennuoremme ovat asemoituneet puolustamaan kokomaailman alkuperäiskansojen oikeuksia. He ovat vahvasti jo pitkään kritisoineet inarinsaamelaisia vanhoja lappaisia jotka ovat pitkään vaatineen päästä saamelasikäräjien vaaliluetteloon, mutta turhaan. Heidät on jo vuosia eräiden keksimällä lappais termillän saatu evättyä. Tällä vihanpidolla näitä ihmisiä vastaan ja näin saatu uskomaan tätä väittämää joka ei ole todellakaan pidä paikkaansa mitä eräät radikaalit heille ovat syöttäneet. Yle/ Samiradion vastaa toimittaja Pirita Näkkäläjärvi on luonut näille nuorille selkärangan lappalaisvastaiselle vihapuheelle ja toimille. Nyt nähtävillä miten Yle on reakoinut sulkemalla lapsille tarkoitetun tv-ohjelman. Petra Laitin intiaani kirjoitusta voitaneen kai kirjata tämä farssi synnyttäjäksi. Mitä seuraavaksi lapinpuku farssi on jo käyty... Taustalla heidän asiaansa ovat tukeneet pukeneet Lapin yliopiston sekä Oulun yliopiston kielen professoreilta saadut manipulointi maneerit. Heidän lausuntojaan on jo saamelaislain valmistelutyöryhmälle toimitettu jotta syrjintä jatkuisi. He ovat manipuloineet ja saaneet nuoria vahvasti uskomaan siihen ja näin heidän kantana on vain vahvistunut. Näillä kokemuksilla he voivat hakea lisää vaikutusvaltaa puuttua jo kansainvälisesti kaikkeen mikä viittaa minkäkin alkuperäiskansaongelmiinsa heidän asuinmaissaan ja peilaavat niitä suomeen. Saamelaisnuoret ovat monena vuotena käyneet erilaisten ihmisoikeusryhmien kutsusta hakemassa vaikuttimia tavoitteilleen. Tässä on yksi tulos Suomen ylioppilaskuntien liiton varapuheenjohtajan roolissa olevan saamelaisnuoren toimimisen tuloksesta. Tämä on surullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirita Näkkäläjärvi on irtisanoutunut Yleltä jo lähes vuosi sitten. Yle Saamen päällikkö on Maiju Saijets. Tekstisi luettavuutta parantaisi huomattavasti se, että kirjoittaisit yhdyssanat oikein.

      Poista
    2. Minusta tuossa ei ollut mitään luettavuusongelmaa. Jos vertaa vaikkapa Yle Saamen nettiin kirjoitettuihin uutisiin, niiden asuun. Tuo vähän hupaisa kielipoliisikommenttisi sai minut lukemaan kohteesi tekstin uudelleen - löytääkseni sen nilkkaasi kalahtaneen kalikan.

      Poista
  35. Kun saamelaisten poliittiset johtajat liikkuvat maailmalla heidän tehtävänsä on eri tilanteissa selvittää ja varmistaa se, että poliittiset päättäjät saavat "oikeata tietoa" saamelaisten asemasta. Tavatessaan korkeita poliittisia päättäjiä ja vaikuttajia, he pyrkivät tuomaan esille, miten huonosti Suomessa toteutetaan saamelaisten oikeuksia verrattuna muihin pohjoismaihin. Joku korkea-arvoinen päättäjä saattaa kuullessaan tällaiset syytökset todeta: ”Sehän oli mielenkiintoinen väite, mutta eikö saamelaisilla siis olekaan Suomessa samat oikeudet kuin muulla samalla alueella asuvalla väestöllä?” Siitä sitten vaietaan tylysti, sillä keskustelutaito ja -valmius ei ole saamelaiskäräjien johdon vahvimpia puolia.

    Harva poliitikko paljastuu neuvotteluissa ja keskusteluissa saamelaispolitiikkaan hyvin perehtyneeksi, joten siksi heidän kannattaa vedättää täysillä. Politiikassa on tapana tukea kaikkea hyvää; sehän nyt nähdään Euroopassa, joka kyntää syvällä. Erityisen hyvin saamelaisen viesti uppoaa ulkomaiseen kuulijaan, vastaahan se yleistä mielikuvaa alkuperäiskansojen heikosta asemasta ja sen keräilytalousasteesta. Niitähän on satoja sorrettuja kansoja, Australian aboriginaalit 200 kielensä kanssa, Pohjois-Afrikan tuaregit, masait… Ja siis Suomen ja muiden pohjoismaiden saamelaiset. Ajatelkaa siis, Euroopassa on siis vielä alkuasukaskansa, joka asuu kodassa ja kulkee nomadeina porojensa mukana ja jota sorretaan raa’asti ja katalasti. Kuulostaa niin kauhealta, että sen täytyy olla totta. Mutta kukapa sellaista selvittää, kun totuus vielä kerrotaan kansallisasussa.
    Saamelaisjohtajat ovat vuosikymmenten ajan yrittäneet vakuuttaa suomalaisia, poliittisia päättäjiä siitä, että valtion on jo korkea aika palauttaa saamelaisilta varastamansa maat takaisin niiden ”alkuperäisille omistajille”. Tällaiset vaatimukset ovat herättäneet poliittisissa päättäjissä epätietoisuutta ja syvää levottomuutta, koska näin laajakantoiset vaatimukset vaikuttavat kaikkien alueella asuvien kansalaisten oikeuksiin ja elämään. Kertomatta jää, että porosaamelaiset muuttivat suurkarjoineen Suomeen, syrjäyttivät alkuperäisen väestön, tuhosivat heidän elantonsa moninaisuuden ja ottivat lopulta vallankin saamelaiskäräjillä.

    Huolimatta tästä valta-asemasta saamelaiskäräjillä poro- eli pohjoissaamelaisten omatkin asiat ovat jääneet ajelehtimaan, kun ei oikein ole tiedetty miten edetä. Keskusteluissa poliitikkojen kanssa saamelaisjohtajat eivät ole hyväksyneet heille esitettyä ajatusta, että maaoikeuksista otettaisiin selvää normaalia maakiistoissa sovellettavaa prosessitietä noudattaen, vaan he ovat vaatineet poliittista ratkaisua. Valistuneessa kansalaisessa tällainen herättää epäilyksiä: miksi tarvitaan oikeudet polkevaa poliittista ratkaisua? ”Alkuperäiskansan - saamelaisten” johtajat ovat erinomaisen tietoisia siitä, että jos he vaatisivat maaoikeuksia käräjätietä, väittäen, että heidän edustamallaan väestönosalla on parempi oikeus niihin maihin, joita valtio nyt omistelee saantokirjoitta, alueen todellisen alkuperäiskansan – lappalaisten eli metsä- ja kalastajasaamelaisten – oikeudet osoittautuisivat vahvemmiksi. Oikeustietä kannattaa siis karttaa. Saamelaiskäräjien johdolla on pitkään kokemukseen perustuva luja luottamus siihen, että poliitikot ovat narutettavissa toisin. Saamelaisjohtajat ovat tehneet parhaansa vakuuttaakseen itsensä ja päättäjät siitä, että ”valtionmaiden” alkuperäiset omistajat, metsä- ja kalastajalappalaiset, ovat kuolleet sukupuuttoon viimeistään hävitettyjen peurojen myötä, mutta tietävät, että uutinen näiden saamelaisryhmien kuolemasta on ennenaikainen. Maakaaren tarkoittamat oikeat omistajat, alkuperäisten lappalaisten perilliset, elävät.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  36. ...jatkoa:

    Välillä saamelaisten johtajat saavat kuulla tarkentavia kysymyksiä siitä, miten heitä sorretaan, mutta niihin vastataan aina saman fanaattisen kaavan mukaan, että tällaiset kyselyt kuulostavat rasismilta.

    Poliittisen rintaman muuttuminen presidenttien ja pääministerien valtakausien vaihtuessa on välittömästi vaikuttanut saamelaisten poliittisiin johtajiin ja heidän toimintaansa. Saamelaisten poliittiset johtajat ovat aina tarpeen vaatiessa osanneet tehdä heti täyskäännöksen alkaen solmia yhteyksiä presidenttien ja pääministereiden avustajiin ja luottohenkilöihin. Esim. saamelaisjohdon Koiviston vastustajasta tuli Koiviston luottohenkilö, sama jatkui Ahtisaaren ja Halosen aikana. Jäljet pelottavat, vaikka nyt ei sellaista ole havaittavissa.

    Urho Kekkosen aikana saamelaisten maa- ja vesioikeuksista puhuminen oli rajoittunutta. Juristina ja pohjoisten ystäviensä kautta Kekkonen tiesi kyllä, mistä oli kysymys, eikä ollut käännytettävissä. Mutta Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen aikana kaikki muuttui: alettiin avoimesti puhua saamelaisten sortamisesta ja puhuttiinpa jopa kansanmurhasta, jonka vuoksi Halonen vaati korjaamaan tilanne ratifioimalla alkuperäis- ja heimokansoja koskeva ILOn yleissopimus tuota pikaa. Hänelle kyse oli siis karusta nollasummapelistä: kun lappalaisten oikeudet todella ryöstetään ja siirretään kollektiivisina saamelaiskäräjille, perustuslain mukainen oikeudenmukaisuus toteutuu.

    Keskustelu on sen jälkeen jatkunut samanlaisena ja ennen pitkää hallitsevaksi mielipiteeksi on muodostunut kanta, jonka mukaan keskustelun muuttumisesta ei pitäisi enää keskustella.

    VastaaPoista
  37. Tässä Veikko Väänäsen viimeisimmässä kirjoituksessa on niin paljon Ylä-Lapin ihmisiin ja heidän oikeuksiinsa vaikuttavaa asiaa, että on ihan pakko valottaa taustoja. Veikon blogia lukiessa tulee väkisinkin mieleen se, että saamme iloita siitä, että Suomessa tässä alkuperäiskansakysymyksessä valittiin aikoinaan tutkimukseen perustuva linja. Mutta nyt näyttää siltä, että Suomessa saamelaiskäräjien poliittinen johto ja keskustapuolue eivät näytä välittävän yhtään mitään näistä arvokkaista tutkimustiedoista, vaan ajavat samanlaista poliittista ratkaisua kuin Norjassa, tutkimatta kuitenkaan tosiasioita edes senkään vertaa.

    Aivan kuten oikeustieteen lisensiaatti Juha Joona on tutkimuksissaan todennut, jos Suomen ratkaisu olisi tehty Norjan mallin pohjalta, olisi ajauduttu täsmälleen samaan tilanteeseen kuin Norjassa; todellinen päätösvalta olisi siirtynyt asiaan kuulumattomille. Saamelaiskäräjät vetosi aikoinaan siihen, että vuosina 1875-1923 asiakirjoihin tehtyjä merkintöjä porolappalaisista voidaan pitää heidän kulttuurimuotoaan tukevana oikeushistoriallisena dokumenttina. Toinen seikka, johon saamelaiskäräjät perustaa vaateensa, on hiukan yli 100 vuoden pituinen aika, jonka Norjasta ja Ruotsista Suomeen muuttaneiden porolappalaisten siirtolaisten jälkeläiset ovat asuneet Suomessa. Heidän vaatimuksensa Suomen Lapissa olevien valtionmaiden "palauttamisesta" itselleen menettävät kaiken todellisen arvonsa prof. Fleischerin, selvitysmies Wirilanderin ja Oulun ja Lapin yliopistojen tutkimusten osoittaessa ettei heillä ole Suomessa ollut omia maita ja maaoikeuksia, jotka heiltä olisi viety.

    Ulkopuolisten aina Suomen kansanedustajia ja ministereitä myöten on hyvin vaikea ymmärtää, miksi Saamelaiskäräjien johto on pyrkinyt syrjäyttämään Suomen Lapin todellisen alkuperäisväestön jälkeläiset ja vaihtamaan heidän tilalleen Suomeen Norjasta ja Ruotsista vuoden 1852 jälkeen, pääasiassa kaudella 1864-1910 siirtyneiden porosaamelaisten jälkeläiset, joiden totuudenvastaisesti väitetään olevan Suomen Lapin ainoa alkuperäiskansa. Tätä vaihtoa yritettiin perustaa vuosilukuihin 1875-1923 ja kieliperusteeseen saamelaismääritelmän keskeisimpänä osana. Suomen saamelaiset esittävät tärkeimpänä saamelaisuutensa tunnusmerkkinä että he itse, tai ainakin yksi heidän vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on puhunut ensimmäisenä kielenään saamea.

    Olennaista on kuitenkin se, että tämä Saamelaiskäräjien saamelaismääritelmän keskiössä pitämä kieli on pohjoissaame, jonka poro- eli pohjoissaamelaisten esivanhemmat toivat mukanaan muuttaessaan Suomeen 1800-luvun jälkipuoliskolla ja osin vielä 1900-luvun varhaisvuosikymmeninä.
    Porosaamelaisten pitempään säilynyt eristyneempi elämänmuoto myötävaikutti siihen, että saamenkieli säilyi tällä väestöryhmällä suhteellisen kauan. Nykyään vain osa pohjoissaamelaisista puhuu saamenkieltä, ja huomattava osa heistä ei edes ymmärrä isovanhempiensa kieltä. Silti kieli vaikuttaa omalaatuisella tavalla. Jos isovanhemmista tai vanhemmista edes yksi on puhunut saamea ensimmäisenä kielenään ja hänet on merkitty saamelaiskäräjävaalien ääniluetteloon, tai olisi voitu merkitä, tämä ominaisuus eli virallinen saamelaisasema periytyy polvesta toiseen.

    Suomen Lapin alkuperäisväestön kieli ei ole ollut pohjoissaame, vaan hävinnyt Kemin-Lapin eli keminsaamen kieli, ja Inarin-Lappi eli inarinsaame, jota osa inarinsaamelaisista puhuu edelleen. Historiastaan johtuen useammat tämän väestöryhmän jäsenet menettivät oman saamenkielensä suhteellisesti ottaen aikaisemmin kuin pohjoissaamelaiset, niin varhain, että monet heistä eivät pysty vetomaan siihen että ainakin yksi heidän vanhemmistaan tai isovanhemmistaan olisi puhunut inarinsaamea ensimmäisenä kielenään. Siitä huolimatta että heidän kielensä on vaihtunut suomeksi, he ovat säilyttäneet saamelaisen elämänmuotonsa ja identiteettinsä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  38. ...jatkoa:

    Saamelaiskäräjien pohjoissaamelaiset katsovat kuitenkin, että inarinsaamelaiset ovat kielensä menetyksen kautta menettäneet saamelaisuutensa, tai paremminkin luopuneet siitä vapaaehtoisesti. Tässä kohdin muistutan, että pohjoissaamelaiset eivät suinkaan tee samaa tulkintaa niiden pohjoissaamelaisten kohdalla, jotka eivät itse puhu tai ymmärrä saamenkieltä.
    Jotta sellaiset inarinsaamelaiset, joiden esivanhempien saamenkieli on hävinnyt jo isovanhempien sukupolvea aikaisemmin, ylipäätänsä voitiin lukea saamelaisiksi, lakiin otettiin ns. lappalaisperuste. Sen mukaan saamelaiseksi voitiin katsoa myös henkilö, jonka esivanhempi on merkitty viranomaisluetteloon lappalaiseksi. Pohjoissaamelaiset ovat kuitenkin pitäneet kiinni siitä, että vuosi 1875 on ehdoton takaraja sille, kuinka vanha lappalaismerkintä voidaan huomioida. Vuosiluku on aikoinaan valittu tarkoitushakuisesti niin, että sen avulla voitaisiin evätä monen inarinsaamelaisen saamelaisuus. Vuosiluku sisällytettiin hallituksen esityksen perusteluihin saamelaiskäräjälakia alun perin säädettäessä ja se oli tarkoitus sisällyttää asetukseen. Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt koko asetuksenantovaltuutusta, mutta siitä huolimatta saamelaiskäräjät sovelsi vuosilukua 1875 leikkurin lailla.

    KHO:n muutettua omaa tulkintaansa inarinsaamelaisia ja eräitä muita saamelaiskäräjien vaaliluettelon ulkopuolelle sulkemia henkilöitä suosivampaan suuntaan, saamelaiskäräjät reagoi voimakkaasti ja se vaatii nyt koko lappalaisperusteen poistamista. Edellisen hallituksen ehdotus saamelaiskäräjälain muuttamiseksi oli neuvoteltu saamelaiskäräjien kanssa ja oli tämän suuntainen, mutta perustuslakivaliokunta palautti lappalaisperusteen. Tämän seurauksena entinen oikeusministeri veti koko lakimuutosesityksen pois eduskunnasta. Saamelaiskäräjät ajaa nyt saamelaismääritelmän muuttamista sen mukaiseksi kuin käräjät ja entinen hallitus olivat yhdessä sopineet, eli ilman lappalaisperustetta, mikä tuntuu tosi oudolta. Vaikeasti seurattava perusajatus on edistää pohjoissaamelaisten pysymistä Suomen Lapin alkuperäiskansan asemassa, ja vastaavasti evätä tämä asema alueen tosiasialliselta alkuperäisväestöltä inarin ja keminsaamelaisilta. Selvästi näkyy miten saamelaiskäsitteen avulla yritetään laajentaa elintilaa ulkomailta Suomeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisille ja koltille sekä muuttamaan väestöjen väliset suvereniteettisuhteet toiseksi.

    ILO-kiista alkoi vuonna 1990, kun maaherra Asko Oinaan johdolla istunut saamelaislakitoimikunta luovutti mietintönsä ministeri Puhakalle. Toimikunta ehdotti, että valtion aikoinaan lapinkyliltä ottamat oikeudet palautettaisiin kielisaamelaisille ja niille, jotka oli merkitty virallisiin asiakirjoihin lappalaisina vuosina 1875-1923 välisenä aikana. Nämä esitykset eivät kuitenkaan lausuntokierroksella tuoneet yhteisymmärrystä, vaan oikeusministeriö joutui asettamaan työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä korjattu ehdotus. Kuten Veikko Väänäsen blogikirjoitus osoittaa sen kanssa tässä vielä painiskellaan.

    Saamelaiskäräjät on käyttänyt ILO-sopimusta hyväkseen vaatiessaan maiden ja vesien palauttamista saamelaisille. Kuten norjalainen prof. Fleischer on todennut, alkuperäiskansa- käsite on harhaanjohtava käännös ILO:n yleissopimuksen englanninkielisestä käsitteestä "indigenous people". Fleischer toteaa, että "syntyperäiset" tai "kansanryhmä" sopisi paremmin. Fleischer toteaa, että ILO:n yleissopimuksen tarkoituksena on suojella vanhaan tapaan eläviä syntyperäisiä väestöryhmiä. Sen sijaan sopimus ei ole tarkoitettu suojelemaan esimerkiksi Norjan saamelaisia, jotka elävät samojen länsimaisten standardien mukaisesti kuin muutkin norjalaiset. Ehkä vaan ei kuulosta niin hienolta kutsua itseään joksikin kansanryhmäksi tai syntyperäiseksi väestöryhmäksi kuin ihmeellisemmäksi "alkuperäiskansaksi", toteaa Fleischer.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  39. ...jatkoa:

    ILO-sopimuksen mukaan keinot, joilla alkuperäisväestön suojelutavoitteet pyritään saavuttamaan, voidaan valita kansallisesti. Sopimuksen tarkoittama sääntely ei ulotu jäsenmaiden maanomistusoloihin, koska maankäyttö on niiden sisäinen asia. Näin ollen ILO-sopimuksella ei myöskään määritellä valtion ja maanomistajien suhdetta, vaan kukin jäsenmaa voi valita itse, miten se tässä toimii. ILO-sopimuksen suomalaisessa valmistelussa on painotettu ahtaita etnisiä kriteereitä. Euroopan unionin jäsenvaltio ei kuitenkaan voi saamelaisten ylimitoitettujen vaatimusten johdosta lähteä rajoittamaan muiden laillisia oikeuksia. Vastausta kysymykseen tulisiko ILO-sopimusta soveltaa yksinomaan valtion maalle, ei löydy tukea kansainvälisestä lainsäädännöstä kuten Fleisher osoittaa. Hän toteaa, että YK:n vuoden 1966 yleissopimuksen artikla 27 ei anna mitään perustetta taloudellisten oikeuksien tai erioikeuksien antamisesta yksinomaan saamelaisille, sen on "vain" tarkoitus turvata vähemmistöjen oikeutta tunnustaa uskontoaan ja käyttää kieltään.

    Tässä kohtaa Suomessa saamelaiskäräjien tekemät tulkinnat koskevat saamelaisten yksinomaista oikeutta käyttää maata elinkeinojensa harjoittamiseen. Fleischerin tulkinta osoittaa selkeästi, että ILO-sopimuksen 169 artikla ei mene kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ylitse. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen ihmisen yksityisomaisuutta koskeva suoja ja elinkeinonharjoittamisoikeus ovat edelleen voimassa. Näistä päätelmistä ei voi muuta kuin päätyä Fleischerin osoittamaan kantaan, että kyseiset maa-, vesi- ja elinkeino-oikeudet on ratkaistava tuomioistuinteitse. Suomessa poliittisten päättäjien kannattaisi nyt olla tarkkana, ettei heitä johdeta harhaan, kuten kävi Norjassa.

    Tämä kirjoitukseni yhteenvetona totean, että Suomessa pyrittiin vaihtamaan saamelaisalueen varsinainen alkuperäisväestö ulkomailta Suomeen vuosien 1864-1910 välisenä aikana muuttaneisiin porosaamelaisiin ja toisen maailmansodan jälkeen Suomeen asutettuihin kolttasaamelaisiin. Onneksi meillä - kiitos avoimen ja läpinäkyvän tiedottamisen - poliittisten päättäjien harhauttaminen ei kuitenkaan ole onnistunut. Suomessa yksipuolinen asianvalmistelu tuli esiin lähinnä siinä, että saamelaiskäräjät olisi voinut mielin määrin rajoittaa myös yksityismaanomistajien oikeuksia, tiloille KKO:n tuomiossa vahvistettujen laajojen kalastusoikeuksia ja paikallisen väestön laajojen liikkumisoikeuksia suojellakseen "alkuperäiskansaa". ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyviin ehdotuksiin sisältyi runsaasti sellaisia säännöksiä, jotka olisivat mahdollistaneet näiden oikeuksien rajoittamisen "alkuperäiskansan elämänmuodon suojaamiseksi".

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  40. Ovatko Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjät harrastaneet "Kulttuurimatkailua" Rapakon taakse Suomen saam.käräjien malliin? Siis,että valtion rahoilla käydään haukkumassa samaista valtiota Yk:ssä. Sen ohessa samaistumaan voimakkaasti niihin maailman alkuperäiskansojen, jotka todellisesti elävät sorrettuina ja vailla ihmisoikeuksia. Heillä ei totisesti ole varoja matkailla New Yorkiin valittamaan olojaan...

    VastaaPoista
  41. Valitettavasti tälle ei löydy vastakaikua…

    http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254763-tehdaan-yhdessa-toita-saamelaisuuden-eteen

    … täältä…

    https://faktalavvu.net/2018/02/23/mika-tekee-saamelaisen/

    VastaaPoista
  42. "Aidon kolonialistin" eli suomenruotsalaisen ajatuksia saamelaiskäräjälain muutoshankkeesta ja edustaja Maijalan vappukirjoituksesta LK:ssa:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2018/05/maijala-ja-lohi-hoi-heratys.html

    VastaaPoista
  43. Saamelaiskysymyksen ratkaisun ongelmat ovat varsin pitkälti samoja kuin saamelaiskäräjälain säätämisen aikaan vuonna 1995. Saamelaiseliitin suhde statuksettomiin saamelaisiin on edelleen yhtä ongelmallinen kuin se yli 20 vuotta sitten, jolloin voimassaoleva saamelaiskäräjälaki säädettiin.
    Vuosien kuluessa konflikti on saanut uusia piirteitä, mutta sen ytimessä oleva kiista siitä kuka on saamelainen ja kuka saa isännöidä maita ja vesiä on edelleen ratkaisematta. Kiistaa on turhaan yritetty ratkaista erilaisilla työryhmillä ja selvitysmiesten raporteilla. Kiistaan voisi löytyä ratkaisu saamelaiskäräjien edustajien ja statuksettomien saamelaisten välisillä suorilla neuvotteluilla. Valtion tehtävä on luoda edellytykset neuvotteluprosessille siten että se vaatii että osapuolet yksiselitteisesti hyväksyvät toistensa neuvotteluoikeuden ja oikeuden omaan turvallisuuteen.
    Tämän toteuttamiseksi ei tarvita totuuskomissiota, vaan valtion arvovallan ja resurssien tulee riittää. Nykyisen kaltaisen saamelaiskäräjien syrjintä- ja edustavuusongelmat ovat sitä luokkaa, ettei kaikista Suomen kansalaisista vastuuta kantava valtiovalta voi pestä niistä käsiään vain levittämällä kätensä ja vetäytymällä sen ajatuksen taakse että perustuslaissa alkuperäiskansaksi määriteltyjen saamelaisten oikeus itsehallintoon edellyttäisi valtiolta puuttumattomuusperiaatetta tämän itsehallinnon suhteen, tapahtuipa sen puitteissa mitä tahansa.
    Poiketen USA:n alkuperäiskansoista, jotka sikäläinen hallitus on rauhansopimuksin tunnustanut omiksi kansakunnikseen joiden sisäisiin se ei puutu, saamelaiset eivät ole oma kansakuntansa vaan alkuperäiskansa-asemastaan huolimatta Suomen kansalaisia, joiden suurille ongelmille valtiovallalla ei ole oikeutta kääntää selkäänsä. Päinvastoin, alkuperäiskansa-asema edellyttää valtiolta erityisvastuuta, minkä ei tietenkään tarkoita oikeutta holhoukseen, jos siihen ei ole aivan erityisesti perusteltua syytä, vaan oman itsehallinnon ja sen demokraattisuuden ja laillisuuden tukemista: Ensisijaisesti tämän tulee tapahtua luomalla ja ylläpitämällä lakeja jotka luovat kehykset demokraattiselle itsehallinnolle ja osoittamalla riittävät taloudelliset resurssit. Tästä on, tai ainakin pitää olla kyse saamelaiskäräjälain nyt ajankohtaisessa uudistuksessa.
    Jos saamelaiskiistojen molempien osapuolten ensisijaisena tavoitteena on luoda etnisesti monimuotoiseen Ylä-Lappiin etnisesti mahdollisimman yhtenäinen saamelaisalue, tämä voidaan toteuttaa ainoastaan jakamalla Ylä-Lappi ennen kaikkia maa- ja vesialueiden ja muiden luonnonresurssien isännöintiä varten toisaalta useiden eri saamelaisyhteisöjen omista alueista muodostetuksi saamelaisalueeksi, ja toisaalta muun väestön isännöimäksi alueeksi. Mikäli konfliktiin ei saada lähiaikoina poliittista ratkaisua, tällaisen kahden alueen mallin käyttö voi ratkaisukeinona hyvinkin vaarantua.
    Statuksettomille saamelaisille kysymys on ennen kaikkea siitä, pystyykö kahden alueen malli tarjoamaan heille elinkelpoista maantieteellisesti ehjää kokonaisuutta. Ensisijaiseksi uhkaksi kahden mallin luomiselle ja toimivuudelle on muodostunut saamelaiskäräjien voimakas sitoutuminen puolustamaan ja lisäämään omaa valtaansa koko saamelaisalueen yli, ja tämän osana jatkamaan tai entisestään kaventamaan saamelaismääritelmää, joka jakaa pohjimmiltaan samaa kansaa ja usein samaa sukua olevat saamelaiset virallisesti hyväksyttyihin ja virallista saamelaisasemaa vailla oleviin eli statuksettomiin saamelaisiin.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  44. ...jatkoa:

    Statuksettomat saamelaiset kokevat että heitä ja heidän oikeuksiaan hylkivä kapea saamelaismääritelmä ei todellisuudessa suojele vaan uhkaa elinkelpoisen ja oikeudenmukaisen saamelaisen kulttuuriautonomian luomista.
    Inarinsaamelaisten kansallisen kamppailun perusideana on aina ollut käsitys siitä, että saamelaiskäräjiä johtavat pohjoissaamelaiset ovat ulkopuolinen valloittaja. Tämän tulkinnan mukaan saamelaiskäräjät haluaa omistajan oikeudella hallita inarin- ja metsäsaamelaisille kuuluvaa aluetta.
    Mikäli ajatus kahdesta alueesta ja saamelaiskäräjien syrjintäongelmien poistaminen ei osoita toteutumisen merkkejä, on parempi harkita koko nykyisestä saamelaiskäräjämallista luopumista tai ainakin saamelaiskäräjien toimenkuvan merkittävää rajoittamista eri saamelaisyhteisöjen yhteiseksi neuvotteluelimeksi. Perustuslain 17 §:ssä ilmaistu saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan tulisi tällöin toteuttaa rakentamalla valtion aloitteesta ja vastuulla sellainen malli, jossa valtio huolehtii kulttuuriautonomian periaatteen pohjalta saamelaisen väestön eri yhteisöjen sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan, mutta saamelaiskäräjillä ei ole koko saamenmaata koskevassa maankäytössä minkäänlaista omaa hallintovaltaa, vaan valtiolla on korkeintaan velvollisuus kuulla saamelaiskäräjiä kaikissa saamelaisia koskevissa asioissa, minkä lisäksi valtion tulee sitoutua kuulemaan erikseen jokaista saamelaisyhteisöä, jota asia koskee. Tämä malli muistuttaa pitkälti Norjan nykyistä mallia.
    Tätä tarkoitusta varten valtion on taattava kaikille sitä haluaville, saamelaisalueella oleville saamelaisyhteisöille mahdollisuus muodostaa omien valintojensa mukainen oma julkisoikeudellinen päätöksenteko- ja edustusjärjestelmä, jonka säännöt oikeusministeriö tarkistaa ja vahvistaa siltä osin, että niiden on taattava päätöksenteon demokraattisuus, jota oikeusministeriön tulee myös valvoa yhteisön tai sen jäsenen pyynnöstä.
    Ellei valtio, joka kantaa asiassa täyden vastuun, kykene aikaansaamaan saamelaiskäräjien ja kaikkien saamelaisyhteisöjen neuvotteluja edistämällä, ohjaamalla ja isännöimällä perustuslain 1 § mukaista oikeudenmukaista ja ihmisarvoa loukkaamatonta, yksilön ja lisäksi kaikkien saamelaisryhmien oikeuksia tasavertaisesti turvaavaa, ja vieläpä alueen muun väestön hyväksymää ratkaisua siihen, miten perustuslain 17 § mukainen saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan toteutetaan, on väestönosien vastakkainasettelun ja syrjinnän ennalta ehkäisemiseksi viisainta ottaa tällaisen ratkaisun syntymiseen asti tavoitteeksi tehdä yksiselitteisesti selväksi, että Ylä-Lapin kaikkien asukkaiden, olivatpa nämä minkä tahansa saamelaisyhteisön jäseniä tai ei-saamelaisia, oikeudet ovat perustuslain 6 §:n mukaisesti ja 17 § :n 2. kohdan ilmaisun ”ja muilla ryhmillä” huomioiden yhdenvertaisia.

    VastaaPoista
  45. Kylläpä noita erilaisia saamelaisyhteisöjä onkin: maamuusaamelaiset,
    kohosaamelaiset, ufosaamelaiset eli statuksettomat saamelaiset,
    yleissaamelaiset, muutamia mainitakseni. Etelän Hyville Herroille
    kannattaa tietenkin puhua tuosta yleissaamelaisuudesta
    Muutenhan Hyvät Herrat menevät hulluuden rajoille yrittäessään
    ymmärtää saamelaissekamelskaa...???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoliaidot ja varttisaamelaiset edustavat kaikkia saamelaisia. Ainakin puheittensa ja kirjoitustensa perusteella. Herrat ja Yle pääsevät näin helpoimmalla.

      Poista
  46. Ollaanko Lapin todellinen alkuperäisväestö lappalaiset syrjäyttämässä kokonaan saamelaiskäräjälain valmistelussa?
    Kuten uusin tutkimus osoittaa Lappalaisoikeudet voidaan todentaa asiakirjoin veroluettelojen avulla 1550-luvun puolivälistä ja käräjäoikeusasiakirjoilla 1639 lähtien. Näitä asiakirjoja ei ole 1670-luvulta ja sittemmin alueelle muuttaneilla porosaamelaisilla. Kruunu otti haltuunsa erämaa-alueita asutukseen; niihin ei kellään ollut yksinoikeutta. Näitä liikamaita käytettiin asutukseen ja näihin alueisiin kruunulla/valtiolla voi olla oikeus. Ne voivat olla ILO sopimuksen kohteena, eivät muut maa- ja vesialueet.

    Kuten Wirilander on osoittanut, isojako ei ole muuttanut omistussuhteita tai oikeuksien alkuperää. Se on vaikuttanut vain peltojen ja niittyjen uudelleen sijoitteluun pirstaloituneisuuden vähentämiseksi. Muu tarkoitus on ollut yksityisten lappalais -ja kolttaoikeuksien nauttiman suojan vastaista.

    Näissä tutkimuksissa huomio kiinnittyy saamelaismääritelmän historiallisen kehityksen kuvaukseen ja siitä missä määrin se koskee saamelaisten lisäksi lappalaisia, jotka asuivat ennen valtion rajojen muodostumista tai samaan aikaan alueella, kun valtioiden rajat muodostuivat. Joka tapauksessa voidaan jo nyt sanoa, että nykyinen saamelaismääritelmä määrittelee väärän ryhmän ILO-sopimuksen tarkoittamaksi alkuperäiskansaksi Suomessa. Näin myös saamelaiskäräjien maaoikeusvaateet kohdistuvat toisen kansan -lappalaisten- ikivanhoihin oikeuksiin, kansan jota tähän mennessä lainsäädännössä ei ole poliittisista syistä johtuen pidetty alkuperäiskansana. Joka tapauksessa uusimmat tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että Lapin todellista alkuperäiskansaa ovatkin lappalaiset eikä saamelaiskäräjälain tarkoittama saamelaiseksi määritellyt ihmiset. Etninen identiteetti ei ole sama kuin se miten kiinteistön muodostus Lapissa on tapahtunut. Mikäli tällaista virhettä ei ajoissa korjata, ongelmat tulevat kärjistymään. Edessä on siinä tapauksessa jäätynyt konflikti.

    On käsittämätöntä, että Suomeen ulkomailta muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisistä on pyritty tekemään historiallisten lapinkylien oikeudenomistajia ja vanhin asutus – lappalaiset syrjäyttämään väittämällä, että tilan perustaneet olisivat luopuneet lappalaisoikeuksistaan ja identiteetistään. Tämä tulkinta on täysin kestämätön ja tarkoitushakuinen. Nyt onkin mielenkiintoista kysyä miten Inariin 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla muuttaneet porolappalaiset voivat olla alkuperäiskansaa, kun vanha tuomiokirja aineisto koskee melkein yksinomaan saamelaiskäräjien syrjäyttämiä lappalaisia?

    Lopuksi totean, että lappalaisoikeudet ovat olleet asiakirjojen mukaan laajoja, ne ovat kuuluneet perheille ja suvuille sekä heidän taloilleen. Tämä järjestelmä on edelleen voimassa, sillä mikään laki ei ole kumonnut näitä oikeuksia. Näitä oikeuksia ei voida minkään kansainvälisen sopimuksen mukaan siirtää sellaiselle ryhmälle, jolta puuttuu laillinen saanto näihin oikeuksiin.

    Edellä olleen perusteella katson, että oikeusministeriön asettama työryhmän työ tulisi keskeyttää välittömästi siihen kohdistuvan luottamuspulan vuoksi. Uusimman tutkimustiedon perusteella Suomen hallituksella on mitä parhaimmat edellytykset ryhtyä poistamaan ILO-sopimuksen tiellä olevia ratifiointiesteitä. Hallbergin työryhmän nykyinen kokoonpanolla ei ratkaista ratifioinnin tiellä olevia todellisia esteitä.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  47. Vieläkin kysyn,tietääkö joku Ruotsin ja Norjan saamelaiskäräjien johtoryhmän reissaamisesta Atlantin toiselle puolelle ainoana tarkoituksenaan saada YK pöllyttämään maidensa hallintoa. Matkustelu avartaa,mutta sen ohessa kuluu kulttuuri määrärahoja. Rahat tarvittaisiin saamen kielen elvytykseen ja voimakkaaseen kielen kaikinpuoliseen tukemiseen.

    VastaaPoista
  48. Kauan vireillä ollutta, mutta toistaiseksi toteuttamatta jäänyttä hanke joka tähtää siihen että Suomi ratifioisi ILO:n alkuperäiskansasopimuksen, pyritään saamelaiskäräjien, oikeusministeriön työryhmien ja eräiden saamelaisyhdistysten toimesta tällä hetkellä edistämään voimaperäisesti. Siksi on syytä tuoda esille oma käsitykseni tästä hankkeesta ja siihen liittyvistä lainmuutoshankkeista, etenkin saamelaiskäräjälain ja metsähallituslain muuttamisesta.

    Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus numero 169 on osa YK:n ja ILO:n laajaa sopimusjärjestelmää, ja sen tulkinta ja soveltaminen tapahtuu tämän sopimusjärjestelmän osana luotujen lukemattomien pysyvien komiteoiden, tarkkailijoiden, kongressien, foorumeiden jne. rakennelmaa, jonka osat on yhdistetty toisiinsa keskinäisen vuorovaikutuksen verkostossa. Vaikeaselkoisen, simultaanisen, synkronoidun ja moniulotteisen rakennelmansa ja toimintatapansa vuoksi tämä rakennelma on synnyttänyt ympärilleen välittäjäkerroksen, joka muodostuu kansainvälisen ihmisoikeuden ja alkuperäiskansaoikeuden asiantuntijoista. Tämä poikkeaa perinteisestä pohjoismaalaisesta oikeusperinteestä jonka mukaan lait on pyritty kirjoittamaan niin, että tavallinen kansalainen voi ne ymmärtää. Tässä ei toki ole aina onnistuttu, ja laki- ja hallintokielen yksinkertaistamishankkeista riippumatta tavoitteesta lienee luovuttu.

    Tavallisen kansalaisen kannalta YK-sopimusten viidakko on tavallista läpitunkemattomampi. Tämä rakennelma on kuin pohjaton toivomuskaivo, johon voi heittää toivomuksia ja rahaa, mutta josta ei koskaan varmuudella tiedä mitä sieltä nousee. Tästä huolimatta innokkaita onkijoita ei puutu. Varsinkin alkuperäiskansasopimuksesta, sen komiteoista ja tarkkailijoista, tavoitellaan vipuvoimaa (engl. leverage) silloin kun jonkin ryhmä katsoo, etteivät sen omat voimat kamppailussa kansallisissa puitteissa kyllin tehokkaasti riitä tuottamaan sille niitä oikeuksia ja etuja, jotka se katsoo itselleen kuuluvan.

    Suomessa alkuperäiskansasopimuksen ratifiointia vaatii Saamelaiskäräjät. Vaatimusta tukevat monet poliittiset ryhmittymät ja valtion elimet, joiden vaikuttimiksi voidaan arvata poliittisten pisteiden kerääminen kansainvälisellä ja kansainvälisellä areenalla. Sopimuksen ratifiointi on sisällytetty Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan ja hanketta ajetaan nyt voimaperäisesti, ja kiireellisyyteen vedoten pyritään nyt ajamaan kuin käärmettä pyssyyn, mutkat suoriksi oikoen. Kyse on kuitenkin sen luokan hankkeesta niin periaatteellisesti kuin seuraamuksiltaan, ettei siihen sovi suhtautua kevyesti. ILO-sopimuksen ratifiointi ei ole mikään läpihuutojuttu meidän kaltaisessa oikeusvaltiossa.

    ILO-sopimuksen taustasta:

    ILOn alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus luotiin alun perin YK:n edeltäjän Kansainliiton osana toimivassa Kansainvälisessä työjärjestössä. Sopimuksen alkuperäisenä tehtävänä oli siirtomaajärjestelmään kuuluvaan paikallisen työväen usein kurjien työ- ja elinehtojen kohentaminen.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  49. ...jatkoa:

    Siirtomaajärjestelmän purkautuessa toisen maailmasodan seurauksena ja sodan jälkeen, sopimuksen polttopiste lähti siirtymään heimo- ja alkuperäiskansojen olosuhteiden kohentamiseen; entisten siirtomaiden itsenäistyttyä nämä vähemmistöryhmät joko jätettiin kokonaan oman onnensa nojaan tai poljettiin yhteiskunnan pohjalle uuden kansallisen eliitin ja pääväestön toimesta. Aikaa myöten sopimuksen polttopiste siirtyi edelleen yleisestä ihmisystävällisyydestä kohti näiden kansojen kulttuurin ja itsemääräämisoikeuden turvaamista.

    Nykyisellään sopimuksen viimeisin versio, ILO:n sopimus nro 169, pyrkii poistamaan valtioiden alkuperäis- ja heimokansoihin kohdistuvat sulauttamispyrkimykset sekä edistämään näiden kansojen kulttuurien ja kielen säilymistä. Sopimus on tarkoitettu täydentämään muita ihmisoikeussopimuksia. Useissa sopimusmääräyksissä alkuperäiskansasopimukseen liittyneiden valtioiden edellytetään kohtelevan alkuperäiskansoja yhdenvertaisesti muuhun väestöön nähden sekä kieltävän näiden kansojen jäsenten syrjinnän. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän myös erityistoimiin muun muassa kansojen kulttuurien, kielten sekä ympäristön suojelemiseksi.

    Sopimuksen kohderyhmiä ovat erityisesti Latinalaisen Amerikan heimokansat. Mainitusta tarkoituksesta johtuu, ettei se ole tavallinen ihmisoikeussopimus. On väärin käyttää sitä sellaisena. Pohjoismaista sopimuksen ovat ratifioineet 1990-luvulla Norja saamelaisten vuoksi ja Tanska Grönlannin inuittien vuoksi.

    Ratifioinnit ovat olleet selkeästi poliittisia valintoja, sillä tarkasteltaessa kriittisesti sopimuksen alkuperäiskansakriteereitä ja Norjan ja Grönlannin oloja päädytään siihen että yleissopimuksen tarkoittamia heimoja tai kansoja elinolojensa puolesta ei näissä ole. Se että mainitut valtiot kuitenkin ratifioivat sopimuksen selittyy poliittisilla paineilla ja sillä, että Norjan saamelaiset ja Grönlannin inuitit täyttivät eräiltä, joskaan ei kaikilta piirteiltään, alkuperäiskansasopimuksen tarkoittamien alkuperäiskansan tunnusmerkit.

    Sopimuksen ympärille luotu elinten järjestelmä luonnollisesti tervehtii ilolla kaikkia uusia alkuperäiskansoja jotka riittävästi täyttävät nämä tunnusmerkit, sillä jokainen uusi alkuperäiskansaksi julistettu väestöryhmä lisää näiden elinten vaikutusvaltaa ja budjettia.

    Todettakoon, että Norja ratifioi sopimuksen todeten, ettei se muuta eikä vaikuta maanomistusoloihin mitenkään. Norja sääti kansallista lainsäädäntöä vasta kun lähes kaksi vuosikymmentä oli kulunut ratifioinnista.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  50. Norjan saam.käräjät ovat jättäneet vähemmälle matkailun edun valvonnan nimissä ja paneutuneet kielentukemistyöhön. Ovat vastakin
    luvanneet 5000 euroa siis viisituhatta euroa jokaiselle, joka alkaa opiskella saamenkieltä korkeakoulutasolla. MAHTAVAA!!!!!
    Ruotsin saam.käräjistä en ole kuullut, että "liituavat" myötään maailmalla.

    VastaaPoista
  51. Saamelaisnuoret viittaavat antamassaan lausunnossa saamelaismääritelmästä käsitteiden sekamelskaan:

    ”Koko saamelaismääritelmäkeskustelu rakentuu käsitteiden sekamelskan ja väärinymmärryksien varaan.”

    Tämä ’käsitteiden sekamelska’ on lainattu Kaisa Korpijaakolta, joka syytti Juha Joonaa näillä sanoin Saamelaisnuorten 2015 julkaisemassa Korpijaakon vastineessa Joonalle:

    ”Heti artikkelin alussa Joona asiaa kuitenkaan perustelematta vihjaa suuntaan, että vuoden 1760 täsmennetty uudistus olisi jotenkin mielivaltaisesti merkinnyt melko suuren ”lappalaisjoukon” siirtämistä uudisasukkaiden joukkoon. Tosin hän tässä sotkee keittoon taas uuden käsitteen: lapinveromaiden haltijat (eivät ”lappalaiset”).
    Tässä vaiheessa Joonan artikkeliin sisältyy subjektiivisella tasolla jo suoranainen käsitteiden
    sekamelska: alkuperäiskansa, alkuperäisväestö, lappalainen, saamelainen, lapinveromaan haltijat:
    kaikki hänen ”lainopillisen metodinsa” kannalta yhtenä erittelemättömänä joukkona.”

    Korpijaakko syyttää Joonaa uuden käsitteen ” lapinveromaan haltijat” luomisesta. Korpijaakko vaan unohtaa, että hän oli jo 25 vuotta aikaisemmin omistanut kirjassaan kokonaisen luvun näille haltijoille:

    https://aijaa.com/UftEZd

    Ja varmemmaksi vakuudeksi vielä kartan kera:

    https://aijaa.com/0mQkL8

    Taruolennoistako Korpijaakko vuonna 1989 kirjoitti? )))

    Mutta näin tämä menee, yksi esittää, toinen toistaa ja on luotu totuus, ’Faktalaavun totuus’.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Faktalaavun totuudessa" toteutuu vanha sanonta valehtelijasta: Kun asian valehtelee riittävän usein, uskoo sen kohta itsekin totuutena.

      Poista
  52. Valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan määrärahoja haettavana

    http://vnk.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtioneuvoston-paatoksentekoa-tukevan-selvitys-ja-tutkimustoiminnan-maararahoja-haettava-7

    Haettavana olevat teemat ja määrärahat (euroa) ovat:
    .
    .
    Metsälappalaisen kulttuurin erityispiirteet ja kulttuuri-identiteetti (80 000) !!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertovat, että muuan Tiina oli ollut suuresti harmissaan ja jopa vihainen valtion toimelle osoittaa rahojaan tällaiseen tarkoitukseen.

      Poista
  53. Suomen saamelaisnuorten viimeaikaiset radikalisoituneet kannanotot osoittavat, että saamelaisuutta ei voida pelastaa nykyisen poliittisen päätöksenteon, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja valistuksen keinoin. Nuo keinot ovat heidän mielestään tehottomia, koska saamelaisten alueelle tunkeutunut maatalouteen ja sittemmin markkinatalouteen perustuva yhteiskunta on pystytetty saamelaisia kuulematta ja väkivalloin. Maatalousyhteiskunnan alkuhämärissä väkivalta kohdistui lappalaisiin metsästäjä-, kalastaja- ja keräilijäyhteisöihin. Erityisen tuhoava ja kestämätön on maatalouteen ja markkinatalouteen perustuva sivilisaatio, jonka käyttövoimana ovat fossiiliset polttoaineet.

    Tästä saamelaisnuoret kuitenkin taktisista syistä vaikenevat. Tästä seikasta vaikenee myös saamelaiskäräjien poliittinen johto, joka käy yhdessä saamelaisnuorten kanssa YK:n yleiskokouksessa haukkumassa Suomea, kertoen miten huonosti se hoitaa valtiollisella tasolla saamelaisten asioita. YK:ssa esiintyminen vaatii matkustamista fossiilisia polttoaineita hörppivillä suihkumatkustajakoneilla, mutta niin vain näkyy riittävän sillekin moraalista kanttia ja rahoitusta. Vaikuttaakin siltä, että saamelaiseliitti on luonut yhä monimutkaisempia menetelmiä, joilla se pyrkii oikeuttamaan valtansa, edistämään materialismia ja luonnon tuhoa. Parempien johtajien puutteessa tavalliset saamelaiset ovat täysin hampaattomia tämän ”eliitin” edessä.

    Saamelaisnuoret ovat esittäneet radikaaleja vastalääkkeitä nykytilanteeseen. Kuten jo useat aktivistisukupolvet hekin vaativat saamelaisten sorron lopettamiseksi valtion saamelaisilta varastamien maiden ”palauttamista” takaisin saamelaisille mm. poistamalla saamelaiskäräjälaista ns. lappalaisperuste. Muutoinkin vaaditaan saamelaisten sorron vastustamista suoralla ja aggressiivisella toiminnalla. Useiden saamelaisnuorten välitön tavoite on saamelaisia sortavan sivilisaation alasajo: se voisi onnistua iskemällä tuon sivilisaation rakenteellisiin heikkouksiin.

    Ei suinkaan tarvitse olla anarkisti aprikoidakseen ovatko nykykeinot – poliittinen päätöksenteko, lobbaus, valistus ja lainsäädäntö – riittäviä perusteita pysäyttämään saamelaisten sulautumisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Vastarintaa on kuitenkin myös se, että vastustaa legitiiminä pidettyä valtatahoa tai sen käytäntöjä väkivallattomasti. Tällaista vastarintaa edustavat vaikka häiritsevät mielenosoitukset, kansalaistottelemattomuus, lakien noudattamatta jättäminen tai piittaamattomuus julkisten tai yksityisten instituutioiden käytännöistä ja säännöistä.

    Keskusteltaessa saamelaisten vastarinnasta liikutaan kuitenkin hyvin latautuneella maaperällä. Ensiksikin, vallitsevaa lakia ja järjestystä on toisinaan välttämätöntä vastustaa. Tämä pätee myös pitkään jatkuneeseen Ylä-Lapin maanomistuskiistaan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  54. ...jatkoa:

    Ajatellaan esimerkiksi inarinsaamelaisten vastarintaa heidän maaoikeuksiaan vastaan suunnattua, jo vuosikymmeniä jatkunutta valtausyritystä vastaan. Ajatellaan statuksettomia inarinsaamelaisia, jotka vaativat että saamelaiskäräjät merkitsisi heidät vaaliluetteloonsa. Saamelaiskäräjien hallitus on lakisääteinen elin, ja muodollisesti katsoen laillinen. Kuitenkin sen harjoittama syrjintä äänestäjäluetteloonsa ottamisessa on tehnyt tästä laillisuudesta onton – saamelaiskäräjiltä puuttuu yhteiskuntamoraalinen oikeutus eli legitiimiys. Sen tällä hetkellä ajamat lakihankkeet suuntautuvat inarinsaamelaisia vastaan pyrkien laillistamaan jo kauan jatkuneen syrjinnän.

    Lähes kaikki jotka ovat perillä inarinsaamelaisten oikeustaistelun todellisista asemista, pitävät heidän vastarintaansa sekä moraalisesti oikeutettuna että välttämättömänä, eivätkä välttämättä karsastaisi vähän radikaalimpiakaan mielenilmaisutempauksia. Inarinsaamelaisten vastarinta on ollut sitkeää, mutta kuitenkin varsin säyseää, kertoen luottamuksesta siihen että kunhan totuus selviää valtakunnan päättäjille, kaikki kyllä kääntyy lopulta parhain päin.

    Tähän verrattuna nuorten aitosaamelaisaktivistien toiminta on ollut suoranaista meuhkaamista, etenkin sosiaalisessa mediassa. Valitettavasti nämä nuoret, jotka mielelläni näkisin osana oikeita asioita ajavaa saamelaista liikettä, on osa inarinsaamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia vastaan suuntautunutta aitosaamelaisuusliikettä. Tämä on surullista, häpeällistä mutta valitettavasti totta.

    Kaikkein alastomimpana tämä voimaperäinen tarkoitushakuisuus näkyy Faktalaavu-sivustosta ja sen takana olevan porukan yleisöpalstakirjoittelussa mm. Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa. Toinen, alastomuudessaan yhtä julkea ilmentymä, on inarinsaamelaisyhdistyksen Aanar Sämmilih ry:n lausunto saamelaiskäräjälain muutosta valmistelevalle työryhmälle. Lausunto sisältää muutamia hyviäkin ajatuksia, mutta yhdistyksen syntyhistoria tuntien sen loppupäätelmät ovat kaikkea muuta kuin yllätys.

    Otetaan ensin taustaksi Anu Avaskarin johtaman Anarâšah – Inarinsaamelaiset ry:n lausunto. Yhdistys esittää mm. että inarinsaamelaisille tulee laatia oma inarinsaamelaislaki ja että inarinsaamelaisten perinteisesti käyttämille alueille tulee muodostaa inarinsaamelaisten kotialue, jossa inarinsaamelaisilla olisi samantasoiset oikeudet maan- ja luonnonvarojen käytössä kuin kolttasaamelaisilla. Näitä ja muita vaatimuksiaan yhdistys perustelee kannanotossaan mm. sillä, että nykyinen saamelaiskäräjäjärjestelmä syrjii inarinsaamelaisilla.

    Ja mitä siis sanoo uudistettavana olevasta saamelaiskäräjälaista kulttuuriyhdistys Aanaar sämmiliih, tämä Post-Ooni Áaimu Neetan eli Neeta Jääskön johtama suhteellisen tuore toimija inarinsaamelaispoliittisessa voimakentässä? Ainakaan yhdistys ei näe olevan millään tavoin huolissaan niistä inarinsaamelaisista, joita saamelaiskäräjät ei ole suostunut ottamaan vaaliluetteloonsa. Entä inarinsaamelaisten oikeusasema? Siihen Jääskön resepti on yksinkertainen: ”- - - inarinsaamelaisten osallistumista saamelaiskäräjätyöskentelyn - - - kautta perinnealueiden maankäyttöön liittyvien kysymysten ratkaisemiseen ei saa heikentää erottamalla inarinsaamelaiset muista.”

    jatkuu...

    VastaaPoista
  55. ...jatkoa:

    Pohjois- eli porosaamelaisten aitosaamelaisen siiven kannalta inarinsaamelaisten voimaantumisen estäminen on täysin ymmärrettävä tavoite. Mutta mitä on sanottava siitä, että nuori inarinsaamelainen käräjäedustaja menee esittämään valtiolle, ettei hänen omalle saamelaisryhmälleen saa mennä ”erottamaan muista” – mikä selväsanaisesti tarkoitta, että sille ei tule antamaan omaa itsehallintoelintä?

    Ennen kaikkea se on osoitus siitä, että hänen yhdistyksensä on luotu inarinsaamelaisten hajottamista varten. Tähän johtoajatukseen istuu kuin nakutettu sellaiset rikkiviisaudet kuin että inarinsaamelaisten oma sisäinen itsehallinto tarkoittaisi inarinsaamelaisten ”erottamista muista” ja sen kautta heidän vaikutusvaltansa ”heikentämistä” heidän omien perinnealueiden maankäyttöön liittyvien kysymysten ratkaisemisessa. Tällä logiikalla Neetan olisi ollut syytä ehdottaa nätisti, että kolttalain itsehallintoa koskevat määräykset kumottaisiin, koska ne ”erottavat kolttasaamelaiset muista”. Sanottakoon kulttuuriyhdistyksestä muuten mitä tahansa, niin ainakin sen puheenjohtaja on ollut korrekti siinä että yhdistys on rajoittanut lausuntonsa koskemaan vain inarinsaamelaisia, joille itsehallinto olisi siis tuhoksi.

    Suoma Sámi Nuorat:in eli saamelaisnuorten lausunto on liian masentavaa luettavaa tässä pitemmälti lainattavaksi. Lausunto keskittyy vaatimaan inarinsaamelaisille tärkeän n.s. lappalaisperusteen poistamista uudistettavan saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmästä. Perusteluina yhdistys ilmoittaa – sinänsä osuvasti ”polveutumiskriteeriksi” nimittämästään lappalaisperusteesta – mm.: ”Lakihan itsessään aiheuttaa sen, että saamelaiskäräjävaaleissa saavat äänestää muutkin kuin saamelaiset”.

    Niinköhän?

    Muodollisesti oikein säädetyt lait ja vallitsevat käytännöt ovat olleet ja voivat vastaisuudessakin olla epäoikeudenmukaisia. Moraalinen maaperä käy kuitenkin hetteisemmäksi sen jälkeen kun kysytään pitäisikö epäoikeudenmukaisuuksien vuoksi harjoittaa vastarintaa. Demokraattisen lainsäädäntöprosessin tuotoksia pidetään ainakin ensisilmäyksellä legitiimeinä. Niitä vastaan ei voi rikkoa kevyin perustein.

    Saamelaiset nuoret ovat osoittaneet mieltään mm. Tenon kalastussopimusta vastaan, ja nyt he ovat yhtyneet inarinsaamelaisten vastaiseen kampanjaan, ilmeisesti sitä itse tajuamatta. Palataan kysymykseen vastarinnan muodoista, rajoista ja oikeutuksesta. Vastarinnalla voi olla monta muotoa – se voi olla aktiivista ja jopa sotilaallista, tai passiivista eli kansalaistottelemattomuutta, joka oikeastaan on väkivallatonta aktiivista vastarintaa. Ollakseen oikeutettua vastarinnan tulee kuitenkin olla niin sanotusti oikealla asialla, minkä lisäksi sen tulee olla välttämätöntä ja sen keinojen järkiperäisessä suhteessa vallitsevaan tilanteeseen ja vastapuolen toimiin. Tässä ei ole tilaa näiden asioiden pidemmälle selittelylle ja pohdinnalle. Nuoret saamelaiset uskovat olevansa oikealla asialla varjellessaan omaa kulttuuriaan ja sen puhtautta vieraiden ainesten tunkeutumiselta? Entä jos he erehtyvät? Kerronpa näille nuorille hämmästyttävän tiedon omalta alaltani: ruotsinmaalaisten kalastontutkijoiden tulosten perusteella kampelat ovat kuulemma hyvin pitkälti päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, että hauet eivät ole laisinkaan kaloja. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  56. ...jatkoa:

    Saamelaisten yksilöiden ja organisaatioiden eettinen velvollisuus on pohtia saamelaisiin Suomessa kohdistuvan sorron laajuutta ja syvyyttä tosiasioiden perustalta, eikä vain lähteä vastustamaan sortoa siksi että saamelaiset mielipidejohtajat toitottavat äänekkäästi että saamelaisia sorretaan. Myös sorron vastustamisen ja tilanteen parantamisen keinot on suhteutettava tosiasialliseen tilanteeseen, sen sijaan että ne valittaisiin hurmahenkisten taistelumielikuvien pohjalta. Sinänsä välttämättömän ja tärkeällä asialla olevan kansainvälisen alkuperäiskansaliikkeen kautta tällaiset mielikuvat kulkeutuvat liikkeen kansainvälisessä verkostossa. Mielikuvat, tunnelmat ja retoriikka voivat kuitenkin olla peräisin aivan toisenlaisista poliittisista todellisuuksista. Nuoret saamelaisemme eivät halua olla Pekkaa pahempia, siispä taistellaan täälläkin. Kansainvälinen solidaarisuus on toki mahtava voima – muka-alkuperäisamerikkalainen päällikkö Punanata selätetty, lähettäkää ilosanoma Suuren veden taakse!

    Jos sorto on tosiasia, on täysin perusteltua kysyä, millaisin keinoin tilanteeseen voi puuttua, jos nykyinen lainsäädäntö ja poliittinen järjestelmä eivät näytä kykenevän tilanteen korjaamiseen. Keinoja arvioitaessa pitää päättää onko tarpeen kunnioittaa olemassa olevaa lainsäädäntöä ja vallitsevia käsityksiä hyväksyttävän poliittisen toiminnan rajoista. Jos tilanne on pakottava, pitää pohtia myös lain ulkopuolelle meneviä anarkistisia taktiikoita.

    Mutta onko tilanne nyt pakottava? Mitkä kohdat saamelaisten tämänhetkisessä tilanteessa ovat niin kipeitä, että se vaatisi varsinaista vastarintatoimintaa? Onko sorto tosiasiallista, ja onko vastarinnan aika koittanut? Vastaamiseksi on selvitettävä puolueettomasti nykykriisin olemus ja syyt, käytössä olevat voimavarat ja se millaista vastarintaa tarvitaan vai tarvitaanko sitä lainkaan. Lisäksi pitäisi arvioida, olisiko tietty toiminta tai kampanja moraalisesti perusteltu ja olisiko se luultavimmin tehokas ja sellainen, ettei se kääntyisi itseään vastaan.

    Joidenkin aktivistisaamelaisten mielestä suora toiminta on oikeutettua, koska heidän mielestään maatalouteen ja markkinatalouteen perustuva yhteiskuntajärjestelmä tuhoaa saamelaisen elämänmuodon. Aktivistisaamelaisten piireissä on erilaisia käsityksiä nykytilanteesta, samoin kuin siitä, miten nykykehitystä voitaisiin muuttaa. Saamelaisten vaatimus maanomistusoikeuden ”palauttamisesta” takaisin saamelaisille kannustaa muuttamaan alueen ekosysteemien sisältämät varannot markkinatuotteiksi. Tämä tuntuu tässä maailmatilanteessa nurinkuriselta, sillä ekosysteemeillä on suurempi merkitys kokonaisuutena ihmiskunnan hyvinvoinnille kuin markkinatuotteiksi muutettuna. Sellainen järjestelmä johtaa voittojen yksityistämiseen mutta kustannusten yhteiskunnallistamiseen.

    Yksi ratkaisu on joidenkin luonnonvarojen yhteisomistus. Silloin voidaan kantaa vastuuta luonnon tai koko yhteiskunnan tuottamista hyödykkeistä: hoitaa niitä saamelaisten ja lappalaisten yhteiseksi hyödyksi. Niin sanottu "yhteisomistuksen tragedia" on antanut yhteisomistukselle huonon maineen. Tosiasiassa tragediassa ei ole kyse yhteissomistuksesta, vaan siitä että hyödykkeellä ei ole lainkaan omistajaa. Tähän on kuitenkin todettava, että yhteisesti omistettuja luonnonvaroja voidaan hoitaa tehokkaasti silloin, kun järjestelmällisistä toimintatavoista sovitaan erikseen. Saamelaisten kannalta tällä hetkellä harjoitettu aggressiivinen edunvalvonta ja käytäväpolitikointi eivät edistä vaan vaikeuttavat tällaisten ehdotusten toteuttamista.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  57. ...jatkoa:

    Keskustelu ja argumentointi ovat demokraattisen prosessien elinehto. Nykyaikaa kutsutaan tiedon aikakaudeksi, mutta saamelaisten keskuudessa sitä leimaavat poliittisen keskustelun pinnallisuus, kapeus ja heikko tietopohja. Tämä on ollut jonkinlainen periytyvä ominaisuus, joka on vuosikymmenestä toiseen siirtynyt aina vain seuraavalle saamelaispoliitikkojen sukupolvelle. Päinvastoin kuin luulisi, oppineisuuden asteittainen kasvu ei ole tuonut tilanteeseen olennaista parannusta. Nykyaikaisen saamelaisliikkeen lapsuudessa n.s. asuntolasukupolvi ponnisti Inarin kristillisestä kansanopistosta yltäen harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta korkeintaan seminaaritasoisiin opintoihin. Tänään on saamelaista tohtoria ja professoria, mutta yhtä kaikki saamelaisliikettä vaivaa tuo sama peritty riesa: poliittisen keskustelun pinnallisuus, kapeus ja ajan yleiseen tietämystasoon suhteutettuna heikko tietopohja. Näiden seurauksena saamelaispolitiikan suuntaryhmänä toimivalla etujoukolla on sallimattoman heikkotasoinen näkemys siitä missä ollaan ja minne päin pitäisi pyrkiä. Merkittävää edistystä tuottavan saamelaispolitiikan tekemisen sijasta sorrutaan kunkin ajan johtavien huuhaavirtausten hurmaan – aikoinaan se oli marxilaisuus tai pikemminkin sen pika-irvikuva, tänään se on yliopistotason alkuperäiskansahuumaa yhdistettynä milloin mihinkin postmoderniin epistemologiaan. Hyvältä tuntuu, viisaudesta käy ja pieleen menee.

    On siis aika puhua tärkeistä asioista, jotka koskevat yhtä lailla saamelaisia kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Miksi saamelaiset kokevat ajautuneensa kuilun partaalle niin helposti ja huolettomasti. Miksi vauraus keskittyy ja köyhyys on laajaa. Eikö saamelaisilla ole parempaa tapaa tulla toimeen kuin kuluttaa koko ajan enemmän ja samaan aikaan arvostella suomalaisia saamelaisten sortamisesta. Miten tällaisessa ristiriitatilanteessa olisi mahdollista järjestää saamelaisten itsehallinto kaikilla tasoilla keskinäisen luottamuksen pohjalle.

    Tällaisella tarinalla ei näytä olevan onnellista loppua. Saamelaisten historia on täynnä kirottuja möhläyksiä. Möhläysten takana on aimo annos vallanpitäjien vastuuttomuutta ja epäpätevyyttä sekä enemmän kuin ripaus toiveajattelua, tosiasioiden kieltämistä ja laumasieluisuutta, jota leimaa oman voiton pyynti eikä yhteisön menestyminen. Ajankohtainen kysymys on, löytyykö saamelaisyhteisöltä voimavaroja, viisautta ja kaukokatseisuutta vaalia ja kehittää saamelaisten tarinaa kriisin häämöttäessä kulman takana. Tarraako saamelaiskäräjät kiinni entisiin tavoitteisiinsa, yrittäen ajaa saamelaiskäräjälain uudistuksessa läpi kavennettua saamelaismääritelmää? Vai ymmärretäänkö siellä tarjolla oleva historiallinen mahdollisuus eheyttää Suomessa asuvien erilaisten saamelaisryhmien keskinäiset välit? Ja mitä Hallbergin toimikunta loppujen lopuksi ehdottaa, ja mitä sanoo siitä Suomen hallitus ja eduskunta?

    Ja ennen kaikkea: minkä asian palveluksessa nuoret saamelaiset ovat ja haluavat olla? Merkitsevätkö Saamen lipun värit heille kapeaa ”aito”saamelaista kiihkonationalismia, vai olisivatko ne sittenkin monimuotoisen saamelaisen yhtenäisyyden vertauskuva?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  58. Kiitos Jouni taas kerran.Tuon viimeisen sivun toivoisin mahdollisimman monen lukevan ajatuksen kera.Jos sanotaan pahasti niin "jossain vaiheessa osalla saamelaisnuorista on tapahtunut pääkopassa jotain pahaa".Olisiko tuosta puhuttava totuuskomissiossa?Ja kuka onkaan heidät aivopessyt,eihän vain edellisen sukupolven hutunkeittäjät ja historian väärentäjät.

    VastaaPoista
  59. Tämä olikin odotettavissa…

    https://yle.fi/uutiset/3-10199288

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Eivätkö kaikki työryhmässä olleetkaan nöyrinä saamelaiskäräjien johdon vaatimuksille? Mitä vielä sen päälle mitä on kerrottu jo luvatun?

      Poista
  60. Nuoriso nojautuu mielestäni alkuperäiskansatutkimukseen, jota esimerkiksi Rauna Kuokkanen edustaa. Siinä keskiössä on oma kansa "me saamelaiset olemme olleet täällä aina",sen historia, omat suulliset tarinat, joiut ja tapatietous. Se vierastaa länsimaista Eurooppa-keskeistä tutkimustapaa.

    VastaaPoista
  61. Siis meidän kieli, meidän puvut, meidän sukujen historia, meidän porot, meidän valtakoneisto, meidän arvot, meidän oikeustaju ja
    viimeimmäksi " meidän maat." Katse ei ulotu meitä pitemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiirasaaren laavun lakiaukosta katsoen maailmakin näyttää pieneltä.

      Poista
  62. Tiirasaaren laavussa on ehkä joka tapauksessa siinnyt ainakin ajatus siitä, että Suomen puolen poro- eli pohjoissaamelaisilla ja miksipä ei myös Utsjoen jokisaamelaisilla voisi olla ihan ikiomat julkisoikeudelliset itsehallintoelimensä. Muistanko väärin,vai toiko joku nuoremman polven saamelaisaktivisti tämän ajatuksen julki, oliko se peräti Tiirassaren isäntä itse? Liekö ajatus sitten johtunut kotasavusta vai haihtunut tuosta lakiaukosta taivaalle, kun ei siitä ole sen jälkeen kuulunut mitään esim. Hallbergin toimikunnan työtä koskevan julkisen keskustelun yhteydessä. Ai niin, eihän Hallbergin työryhmän raporttia lakiehdotuksineen ole vielä julkaistu.

    VastaaPoista
  63. Ratkaisuehdotukseni saamelaiskiistaan on pienimmän
    haitan vaihtoehto ja kunnioittaa eri ryhmien
    identiteettiä sekä itsemääräämisoikeutta. Yhtäältä
    saamelaisia ei pakoteta hyväksymään joukkoonsa
    ihmisiä, joita he itse eivät pidä saamelaisina; toisaalta
    lappalaisia ei pakoteta olemaan suomalaisia,
    eikä heidän alkuperäisyyttään Lapin asukkaina kiistetä.
    Kumpikin osapuoli voittaa.
    http://www.elisanet.fi/alkupera/Saamelaiskiista.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketä palvelee jonkun ”summittaisen kartan” julkaiseminen, kun tarkkaa tietoakin on saatavilla.

      http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/petsamo/maps/map0401.html

      Koltat eivät ole asuttaneet Inarinjärven rantoja, eivätkä ole alkuperäiskansaa Inarissa. Tutkija piirtää harhauttavia karttoja.

      Poista
    2. Olen aivan samaa mieltä siitä, että kunkin saamelaisyhteisön tulisi päättää itse jäsenistään. Pari kysymystä. Miten ihmeessä päädyt arvioon, että keminsaamelaisia olisi 100 000? Vaikuttaisi pikemmin että heitä olisi muutama sata. Mistä tiedät että keminsaamea ei ole puhuttu 1800-luvun jälkeen? Paikalliset kuitenkin väittävät muuta, eikä asiaa ole kunnolla tutkittu. Sanot, että ihmisellä ei voi olla oikeutta kaikkien esivanhempiensa etnisyyteen. Miksi ei, ja mitä tarkoitat oikeudella etnisyyteen? Liittykö tähän jotain "juridisia" oikeuksia?

      Poista
    3. "Mistä tiedät että keminsaamea ei ole puhuttu 1800-luvun jälkeen? Paikalliset kuitenkin väittävät muuta, eikä asiaa ole kunnolla tutkittu."

      Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. On paljon asioita joista ei ole tutkittu, on vain oletettu. Tuskin enontekiöläiset, utsjokelaiset tai inarilaiset ovat tunteneet esim. sallalaisia tai savukoskelaisia niin hyvin, että tietäisivät täysin varmasti toisten sukujen asiat. Kyllä niitä kielen puhujia on ollut 1900-luvun puolella. He ovat olleet vanhuksia, jotka ovat edelleen osanneet vanhaa lapinkieltä. Tiedossa itselläni on näin äkkiseltään puolenkymmentä kielenpuhujaa Savukosken ja Sallan alueelta. He ovat kuolleet 1940-1960-luvuilla. Evakkoaikana ovat tulkanneet ummikkosaamelaisia heidän kanssaan samoissa paikoissa ollessaan (sen verran ymmärtäneet pohjoissaamea/inarinsaamea ilmeisesti?). Ennen sotia Kuolajärven markkinoilla tulkanneet kun Venäjän puolen lappalaiset ovat tuoneet poroja myyntiin, samoin kuin ovat toimineet tulkkina liikkuessaan porometsillä pohjoisempana, nykyisen saamelaisalueen eteläalueilla.

      Poista
    4. "Koltat eivät ole asuttaneet Inarinjärven rantoja, eivätkä ole alkuperäiskansaa Inarissa. Tutkija piirtää harhauttavia karttoja."
      -- Olet täysin väärässä: kolttakylien ulottuminen Inarijärven seudulle on yleistä tietoa. Sinun karttasi ei näytä kolttien lapinkylien koko ulottuvuutta vaan asutuksen ydinalueet.

      Poista
    5. "Miten ihmeessä päädyt arvioon, että keminsaamelaisia olisi 100 000? Vaikuttaisi pikemmin että heitä olisi muutama sata."
      -- Keminsaamelaisia ei nykyään ole yhden yhtä. Keminsaamelaisten jälkeläisiä sen sijaan on suurin osa Lapin ja Kuusamon asukkaista. Siitä tulee tuo 100 000 (Lapin koko asukasmäärä ilman Kuusamoa on n. 180 000, joten arvioni voi olla jopa alakanttiin.)

      "Mistä tiedät että keminsaamea ei ole puhuttu 1800-luvun jälkeen? Paikalliset kuitenkin väittävät muuta, eikä asiaa ole kunnolla tutkittu."
      -- 1800-luvun alusta lähtien Lapissa on kierrellyt iso joukko tutkijoita eri aloilta: biologian, maantieteen, kansatieteen, kielitieteen jne. Viimeiset havainnot saamenkielisistä Inarin eteläpuolisessa Kemin Lapissa ovat 1800-luvun alkupuolelta. Perhelegendat puolestaan eivät ole luotettavia, ellei löydy esim. keminsaameksi kirjoitettuja kirjeitä todisteeksi.

      "Sanot, että ihmisellä ei voi olla oikeutta kaikkien esivanhempiensa etnisyyteen. Miksi ei, ja mitä tarkoitat oikeudella etnisyyteen? Liittykö tähän jotain "juridisia" oikeuksia?"
      -- Meillä kaikilla voi olla kymmeniä eri kansoja edustavia esivanhempia: 1300-luvulla saapunut saksalainen, 1500-luvulla tullut ruotsalainen, 1600-luvulla tullut virolainen, 1800-luvulla tullut venäläinen tai ihan mitä tahansa. Miten ihmeessä meillä voisi olla oikeus väittää olevamme samaan aikaan suomalainen, saksalainen, ruotsalainen, virolainen ja venäläinen? Järjetön ajatuskin. Etnisyyksiä on jokaisella vain yksi: se, mikä kasvatusvanhemmilta eli kasvuympäristöstä omaksutaan.

      Poista
    6. "Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. On paljon asioita joista ei ole tutkittu, on vain oletettu. Tuskin enontekiöläiset, utsjokelaiset tai inarilaiset ovat tunteneet esim. sallalaisia tai savukoskelaisia niin hyvin, että tietäisivät täysin varmasti toisten sukujen asiat. Kyllä niitä kielen puhujia on ollut 1900-luvun puolella. He ovat olleet vanhuksia, jotka ovat edelleen osanneet vanhaa lapinkieltä."
      -- Miksei kukaan saamentaitoisia etsinyt tutkija/tutkimusmatkailija ole mistään sellaisia enää löytänyt 1800-luvun loppupuolella? Perhetarinat eivät ole luotettavia, ellei löydy todisteita. Joku on voinut osata jotain nykysaamelaista kieltä kontaktiensa kautta, mutta keminsaamen säilymisestä 1900-luvulle ei ole todisteita.

      Poista
    7. Asuttaminen ja ulottuvuus, nähdäkseni vähän eri asioita. Myös pohjoissaamelaisten vuokralaitumista Suomen alueella on kartat. Eri asia niiden metritarkkuus ja se mikä oli laiduntamisen laiton "ulottuvuus".

      Poista
    8. "Etnisyyksiä" identiteettiä määrittävinä tekijöinä voi olla useita. Se on varsin tyypillistä esim. maahanmuttajilla. Huomauttaisin myös, että ei oikeastaan ole kenenkään ulkopuolisen asia määritellä kuka voi kuulua johonkin kansaan. Se on kansan oma asia. Esim. maoreilla side johonkin heimoon voi olla useiden sukupolvien takaa, mutta silti henkilö voidaan hyväksyä heimon jäseneksi.

      Poista
    9. Miten määrittelet asuttamisen, kun kyse on vuotuiskierrossa elävistä ihmisistä? he asuvat vuorollaan kaikilla kalajärvillään ja erämaillaan, ja vain talveksi asettuvat yhteiseen lapinkylään. Nautinta-alue = asutuksen ulottuvuus. Toista heimoa tai lapinkylää edustavat eivät saa nautinta-alueella toimia saati "asua".

      Poista
    10. Inarinsaamelaisilla on asuinalueeltaan pitkältä ajalta yksityiskohtaiset tiedot nautinta-alueistaan ja -paikoistaan. Noihin ei liity tietoja kolttien päällekkäisistä nautinnoista. Kerran inarilaiset aikoivat vuokrata erästä järveä koltille, mutta se heiltä evättiin.

      Poista
    11. Lapinkylien väliset nautintarajat ovat muuttuneet ja kehittyneet moneen kertaan, ks. Matti Enbuske. Ei tietyn myöhäisen ajankohdan tilanne näin ollen todista mitään satoja vuosia aiemmasta tilanteesta.

      Poista
    12. Siis inarinsaamelaisetko tulivat alueelleen kolttia myöhemmin?

      Poista
    13. "Siis inarinsaamelaisetko tulivat alueelleen kolttia myöhemmin?"
      -- Tuo virke on yhtä väärin kuin se olisi ryhmät vaihtaenkin. Yhtenä kokonaisuutena ei voida mitään saamelaisheimoa tarkastella, koska sekä inarinsaamelaiset että koltat ovat voineet muuttaa milloin tahansa aika vapaasti. Kummallakin on siis vanhoja ja nuoria asuinalueita.

      Historiallisesti tiedetään, että Inarin lapinkylän talvikylä on "aina" (kirjoitetun historian alusta eli Lapissa 1500-luvulta lähtien) sijainnut Inarijärven länsipuolella ja että järven itäpuolelle on ulottunut kolttien lapinkylien alueita. Kiistatta myöhempiä dokumentoituja muuttoliikkeitä ovat Petsamon alueen kolttien asuttaminen Nellimin ja Sevettijärven seudulle.

      Inarijärven itäpuolella ei ole ollut inarinsaamelaisilla erillistä lapinkylää. Inarinsaamen murre-erot ovat myös lähes olemattomat, toisin kuin koltansaamen murteiden väliset erot, mikä heijastaa sitä, että jo vanhastaan koltat ovat levinneet laajalle alueelle ja jakautuneet moneen eri lapinkylään.

      Poista
  64. Vanhassa Lapissa yhteistyö oli välttämätöntä

    Kysymys etnisestä alkuperästä ja juurista on erityisen ajankohtainen kysymys juuri nyt Ylä-Lapissa, jossa on käyty jo vuosikausien ajan kiistaa saamelaisten oikeuksista ja saamelaisuuden määrittelystä. Nykyisen saamelaismääritelmän puolustajat korostavat sitä, ettei sukuhistorialla, sukujuurilla tai ylipäätänsä historialla ei olisi merkitystä määriteltäessä sitä kuka on saamelainen tai ei. Epäonnistuneen saamelaismääritelmän puolustajat väittävät että saamenkieli ja saamelaiseksi vakiintunut kulttuuriperinne sitoisi saamelaiset yhteen. Heidän mielestään historialla tai millään muulla ei olisi merkitystä. Tällaisesta historian kieltämisestä on seurannut paikallistasolla turhia jännitteitä.

    Tämänkaltaisen keinotekoisen historiasta irrotetun alkuperäisväestön määritelmän kautta jäsennetyn saamelaisuuden diskurssiin on liitetty tavallisesti maanomistaminen tai saamelainen etnisyys. Tohtori Matti Enbuske (2008) osoittaa, että tällainen ei ole miltään osin maanomistuksen tai maanhallinnan mitta. Tutkimustyön työn pohjalta voidaan todeta, että Lapissa eri aikoina yhteistyö talolliseksi ryhtyneiden lappalaisten ja porolappalaisten kanssa on ollut hedelmällistä.

    Vaihtolaidunten välillä liikkuvilla poronomadeilla oli monia etuja keskinäisestä vuorovaikutuksesta metsärajan tuntumaan asettuneiden lappalaisten talollisten kanssa, joilla varsin monella oli poroja. Poronhoidossa maksettiin vastapalveluksilla. Näiden paimentolaisten ja paikallaan asuviksi ryhtyneiden välillä ei ollut suinkaan niin jyrkkiä vastakohtaisuuksia niin kuin jotkut johtavat saamelaispoliitikot ovat esittäneet. Talolliset ja porolappalaiset tekivät toisilleen vastapalveluksia, kävivät keskenään kauppaa, kulkivat samoissa lestadiolaisseuroissa ja majoittuivat toistensa luo, toisin sanoen talolliset tavallisesti majoittivat poronomadeja taloihinsa, koska juuri nämä muuttivat paikasta toiseen. Kaikilla porosaamelaisilla ei ollut hoitoporoja vaan ainoastaan joillakin, jotka olivat päteviä ammattimiehiä ja joilla itsellään ei ollut niin paljon poroja että jäi aikaa huolehtia kunnolla toisten eläimistä. Tämä erilaisia palveluksia käsittävä vaihto oli edullista kummallekin osapuolelle. Väitetään sitä, että kun lappalainen perusti uudistilan vaihtoi hän kielen suomeksi. Mielestäni näin ei ollut, vaan talolliseksi ryhtyneet puhuivat suomea, saamea, ruotsia. Näin lappalaiset kykenivät kommunikoimaan myös porosaamelaisten kanssa, jotka toki eivät olleet kielitaidottomia.

    Enbuske osoittaa miten elämä oli joka suhteessa ankeaa 1700–1800-lukujen aikana. Lapsikuolleisuus oli suuri. Eikä talollisten jälkeläistenkään osa ollut aina sen parempi. Köyhtyneiden tilallisten lapset, joiden kotona oli vain muutama vuohi ja joku lehmä tai lammas, olivat jatkuvassa nälässä ja kuolivat siksi usein aivan pieninä. Kuten Enbuske osoittaa selvittiin yhteistyöllä kuitenkin eteenpäin. Aikaisemmin lappalaisten ja porosaamelaisten kesken vallinnutta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja yhteistyö halua ei ole enää nykyisellä autojen, television ja helikopterisukupolven lappalaisilla ja saamelaisilla.. Nyt on kotiavustajia ja yhteiskunta on järjestänyt kaiken hyvin. Nykyään kunnat levittävät suojelevat kätensä kaikkien asukkaiden ylle yhteiskuntaluokkaan, siviilisäätyyn, ammattiin ja rotuun katsomatta. Voisiko saamelaisten asiat olla tämän paremmin? Avainkysymys Lapissa asuvien väestöjen välisten hyvien suhteiden vakaudelle, suotuisalle kehitykselle ja normalisoitumiselle on alkuperäiskansapolitiikan painopisteen suuntaaminen juuri uusien tutkimustulosten johtopäätöksille.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  65. ...jatkoa:

    Enbusken erinomaisen työn pohjalta ei voi muuta kuin todeta, että poliittisilla päätöksentekijöillä on tänään käytettävissään todellinen tietoyhteiskunnan "S-kortti", jota saamelaiskäräjätkään ei voi sivuuttaa enää noin vain, mikäli se todella haluaa, että ILO-sopimuksen ratifiointiesteet poistetaan. Tähän asti määrittelyriidat ja saamelaisten vaatimukset valtionmaiden hallinnan siirtämiseksi saamelaisten hallintaan ovat pohjautuneet enimmäkseen fiktiiviseen näkemykseen saamelaisten kollektiivista oikeuksista. Siksi ILO-sopimuksen ratifiointiesteitä on ennen muuta ratkaistava uusimman tiedon perusteella harkitun maltillisesti ja perusteellisesti. Kukaan heistä, jotka ovat nostaneet alkuperäiskansakysymyksen esille, ei ole todennäköisesti toivonut epäsopua väestöjen välisiin suhteisiin. Sopuhan syntyy vasta sitten kun molemmat osapuolet ovat päässeet neuvotteluissa molempia tyydyttävään lopputulokseen. Kyse ei ole käsittääkseni kummankaan osapuolen taholta aggressiivisesta alueiden laajentamispolitiikasta, vaan alueellisesta olosuhteiden normalisoinnista, virheellisten toimintojen korjaamisesta ja oikaisemisesta, rauhan ja molemmin puoleisen tyytyväisyyden palauttamisesta, sanalla sanoen meidän kaikkien mieltä ylentävästä kohentamisesta sekä kannustamisesta noudattamaan oikeusvaltioperiaatteita. Siihen tarjoaa erinomaisia puitteita Enbusken uraauurtava tieteellinen työ. Tämä näyttää Hallbergin työryhmässä kokonanaan unohtuneen lähinnä käräjien ja Lohen neuvotteleman kompromissin seurauksena.

    Matti Enbuske: Vanhan Lapin valtamailla. Asutus ja maankäyttö historiallisen Kemin Lapin ja Enontekiön alueella 1500-luvulta 1900-luvun alkuun (Biblioteca 113. SKS. 570 s.)
    Saameksi: Boares Lappi váldoeatnamiin. Ásaiduhttin ja eanangeavaheapmi historjjála¹ Giema Lappi ja Eanodaga guovllus 1500-logu rájes 1900-logu álggu rádjai (Bibliotheca 113. SKS. 570 s.).

    Jouni Kitti
    Sapmelas-lehden entinen päätoimittaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klemetti Näkkäläjärvi, kuten arvata saattaa, ei ollut mitenkään ihastunut Enbusken väitöskirjaan.

      https://aijaa.com/39yfx2

      Klemetti tuhosi bloginsa vetäydyttyään käräjien johtopaikalta. Ehtikö kukaan taltioimaan Enbusken väitöskirjaa koskevaa Klemetin vuodatusta?

      Poista
    2. Tätä kautta löytyy muutamia Klemetin bloggauksia
      https://web.archive.org/web/*/http://klemetti.blogspot.fi

      Poista
  66. Hohhoijaa!!!!! Suomen, Euroopan ja koko maailman ainoa alkuperäiskansa, joka ei polveudu mistään, eikä sillä näin ollen ole myöskään historiaa. ?????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa sekin, että sukuyhteisöstä on pyritty tekemään jopa säilynyt saamelainen instituutio (kun sellainen on yksi mahdollisen alkuperäiskansan tunnusmerkki), ja silti saamelaisuuden koetinkivenä ei saisi olla polveutuminen, vaan nimenomaan oma tai edes esivanhemman saamenkieli. Polveutumattomuudesta tui mileen vuosikymmeniä sitten kuulemani englanninkielinen lohkaisu, joka ei käänny helposti suomeksi: "He had no father and no mother, he was a self made man".
      Instituutioitahan on myös meillä suomalaisilla ja suomenruotsalaisilla (pankaa merkille kaksoisidentiteetti), aina Kulturfondenista ja Kulttuurirahastosta lähtien. Ja on sukuyhteisöjäkin, molemmilla kieliryhmillä, sanotaan... no,vaikkapa Kivekäs, Walden, Wihuri, Hellberg, Rosenlew, Frenckell, Ahlström, Donner, Wasastjerna, Ehrnrooth, Schauman, Grönblom,Wahlforss, von Julin, Björnberg, Rettig, Honkajuuri, Virkkunen, Erkko ja Serlachius... Vai miten se vanha räyhäradikaalirenkutus menikään. Luettelo kaipaa kuulemma päivitystä, joten sori vanhojen kulttuurisukujen vesat ja vesattaret jos mainitsin sukunimenne väärässä yhteydessä.

      Selvennykseksi vielä: vastoin monen lukijan ennakkoluuloja en itse (valitettavasti) kuulu yhteenkään noista suvuista, vaikka olenkin ruotsinkielinen, tai tarkemmin ottaen, olen oppinut ruotsin ja suomen kielet ensimmäisinä kielinäni sukuyhteisössäni.

      Poista
    2. Anonyymi:
      "Hohhoijaa!!!!! Suomen, Euroopan ja koko maailman ainoa alkuperäiskansa, joka ei polveudu mistään, eikä sillä näin ollen ole myöskään historiaa. ?????"
      -- Mihin ja keihin tässä viitataan?

      Gunnar:
      "Outoa sekin, että sukuyhteisöstä on pyritty tekemään jopa säilynyt saamelainen instituutio (kun sellainen on yksi mahdollisen alkuperäiskansan tunnusmerkki), ja silti saamelaisuuden koetinkivenä ei saisi olla polveutuminen, vaan nimenomaan oma tai edes esivanhemman saamenkieli."
      -- Polveutuminen kertoo yksilön juuret, ei hänen etnistä identiteettiään. Meillä jokaisella esivanhempien lukumäärä tuplaantuu joka esipolvessa: 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256... Satoihin ja tuhansiin esivanhempiin mahtuu monia etnisyyksiä. Meillä ei ole niihin oikeutta: eivät etnisyydet periydy kaikille jälkeläisille. Nykyään elävällä ihmisellä on tasan yksi etnisyys. Lähes kaikilla Lapin suomalaisilla on saamelaisia esivanhempia - he eivät silti ole etnisiä saamelaisia.

      Poista
    3. Jaha, nyt polveutuminen ei siis liity enää etnisyyteen tai sen määrittämiseen? Jos siis saamelaisen "kansan" etnisyyttä pyritään määrittelemmän muilla etnisyyden tekijöillä, mistäköhän sieltäkään löytyy jokin ryhmää yhdistävä tekijä? Melkoinen jaska tai janne siinä saa olla!

      Poista
    4. Anonyymille tämä on ilmeisesti kovin vaikea asia. Tietenkin polveutuminen liittyy etnisyyteen, mutta vain viimeisen sukupolven osalta, kuten jo moneen kertaan selitin.

      Olennaista on, KUMPI YHTEISÖ ON SAAMELAINEN: sekö, jonka piirissä puhutaan saamea, vai sekö, jonka piirissä ei puhuta saamea? Rehellisesti vastaavat tajuavat kyllä tämän.

      Poista
  67. Janne Saijets näkyy Lapin Kansassa 14.5. "oikoneen väärinkäsityksiä" ja purkaneen taas kovaa painettaan todistella että lappalaisveromerkintä ei todista mitään henkilön etnisyydestä: "Toisekseen, vaikka joku veroluetteloiden lappalainen saataisiin osoitettua etniseksi" (minkä Janne saa kuulostamaan kovin epätodennäköiseltä edes "jonkun" kohdalla), "hänen yhdistämistä kirkon henkikirjoihin ei voida tehdä luotettavasti ainakaan ennen 1700-lukua eläneistä henkilöistä." Se se varmaan onkin varsin vaikeaa, niin että eiköhän ne ole suomalaisia kaikki nämä Kuuvat, Aikiot, Morottajat, Vallet, Mattukset, Paltot ja Saijetsit.

    VastaaPoista
  68. ANonyymille klo 18.17. Janne Saijets uskoo ja toivoo, että inarin-

    saamelaiset ovat kuin ovatkin suomalaisia, joilta on helppoa kuin

    heinänteko kaapata saam.käräjäläisille M A A T ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janne Saijets pyrkii sinnikkäästi selittämään lappalaisuuden ja etnisen saamelaisuuden eroa siten, että termi lappalainen tarkoittaisi vain tietyn elinkeinon harjoittajaa. Näin hänestä lappalaisuutta, lappalaisesta polveutumista, ei saisi liittää saamelaisuuden määrittelyyn.
      Kun Saijets hakee tukea näkemyksilleen kikkailemalla joidenkin tutkimusten sanamuodoilla, voinen lainata vastaavasti vuoden 1990 saamelaislakiesitystä. Sen kohdassa ”Esityksen pääasiallinen sisältö” todetaan muun muassa:
      ”Poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä kutsutaan perinteisesti lappalaiselinkeinoiksi. Lappalaiselinkeinojen harjoittamista varten saamelaisten kotiseutualue ehdotetaan jaettavaksi lapinkylien alueisiin. Ne vastaisivat yleensä nykyisten paliskuntien alueita. Poronhoitoa harjoitettaisiin kuten nykyisinkin koko lapinkylän alueella. Kalastukseen ja metsästykseen käytettäisiin sen sijaan vain saamelaisyhteismaan aluetta eli nykyistä valtion metsämaata. Osakkaina lapinkylässä olisivat lappalaista tai muuta saamelaista syntyperää olevat henkilöt, jotka asuvat lapinkylässä…”
      Keitä olivatkaan nuo ”muuta saamelaista syntyperää” olevat henkilöt? Lappalaisethan tuossa mm. Heikki J. Hyvärisen ja Kaisa Korpijaakon työstämässä lakiesityksessä todettiin jo ilman muuta saamelaisiksi.

      Poista
    2. Vuoden 1990 lakiesitys on vertaansa vailla oleva käsitteiden sekamelska, jolla tietysti pyrittiin hämäämään lainsäätäjää. Ohessa on kerätty kaikki 24 kohtaa, jossa saamelainen ja lappalainen esiintyy samassa yhteydessä. Koko lakiesityksessähän lappalainen esiintyy yli 200 kertaa. Kyseessä on kaikkien lappalaispykälien äiti ja (alle)kirjoittajina Aikio, Hyvärinen, Korpijaakko.
      Miettikää esim. 2. kohtaa: Mitä ovat alkuperäisen väestön esi-isät, siis alkuperäisyyden kannalta? )))


      s.1 Vanhastaan saamelaisia on kutsuttu virallisessa kielenkäytössä lappalaisiksi.

      s.10 Saamelaiset ovat asumiensa alueiden alkuperäistä väestöä. Heidän esi-isänsä lappalaiset käyttivät aikaisemmin lapinkyliensä maita ja vesiä poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittamiseen…

      s.13 Säätämällä saamelaislaki turvataan lappalaisten ja muiden saamelaisten oikeus maaomaisuuteensa ja perinteiseen maankäyttöönsä sekä saamelaisten oikeudet kieleensä, kulttuuriinsa ja yhteiskunnallisiin laitoksiinsa.

      s.17 Myöskään voimassa olevan poronhoitolain (444/48) mukaan oikeus porolaitumeen ei ole lappalaisten tai saamelaisten erityinen oikeus…

      s.32 Yhteenvetona voidaan todeta, että maanomistusta ja maanjaotusta koskevissa komiteamietinnöissä ei lappalaisten ja saamelaisten mahdollista maanomistusoikeutta ole selvitetty.

      s.34-35 Kalastuksen osalta Inarin, Enontekiön ja Utsjoen vesirajatoimikunta ei ehdottanut mietinnössään (komiteamietintö 1966 B:109) erityisiä kalastusoikeuksia annettavaksi lappalaisille tai saamelaisväestöön kuuluville henkilöille.

      s.35 Toimikunta ei myöskään ehdottanut lappalaisille tai saamelaisväestöön kuuluville henkilöille erityisiä oikeuksia kalastukseen.

      s.35 Työryhmä ei maininnut erikseen lappalaisten tai saamelaisten mahdollisia oikeuksia metsästykseen.

      s.46 Näiden rekisterien pohjalta laadittaisiin sukuselvitykset lappalaisista ja henkilö merkittäisiin lappalaiseksi laadittavaan saamelaisten henkilörekisteriin.

      s.46 Suurin osa ehdotuksen lappalaisista on säilynyt kielellisellä perusteella arvioiden saamelaisina.

      s.46 Myös nekin saamelaiset, joita ei määritelmän mukaan katsottaisi lappalaisiksi, ovat jonkun lappalaisen jälkeläisiä.

      s.46 Heidän (saamelaisten) esi-isiään ei kuitenkaan ole merkitty virallisiin rekistereihin lappalaisiksi vuosien 1885-1923 välisenä aikana.

      s.46 Ehdotuksen mukaan katsotaan, että sellaisellakin saamelaisella, jota ei katsota lappalaiseksi olisi erityisiä oikeuksia saamelaisten kotiseutualueella.

      s.46 Lappalaisista ja niistä saamelaisista joita ei katsota lappalaisiksi laadittaisiin sisäasiainministeriön toimesta viralliseksi luetteloksi saamelaisten henkilörekisteriksi.

      jatkuu…

      Poista
    3. …jatkoa

      s.61 Vaikka etnisperäisen saamelaiskäsitteen vakiintuminen on merkinnyt kiinteistöoikeudellisen lappalaiskäsitteen hämärtymistä, viimeksi mainitun käsitteen ei tänä päivänäkään voida katsoa menettäneen oikeudellista merkitystään.

      s.61 Niissä tapauksissa, joissa suvultaan ja kieleltään saamelaista syntyperää olevan henkilön isovanhemmat ovat jo kieleltään ehtineet suomalaistua, häntä ei kuitenkaan nykyisten määritelmien mukaan katsota saamelaiseksi. Sen sijaan tällainen henkilö on usein tämän lakiehdotuksen mukainen lappalainen.

      s.62 Lain mukaisena saamelaisena pidettäisiin ensinnäkin lappalaista eli maa- tai henkikirjassa lapinveroa maksaneeksi merkityn kalastaja-, metsästäjä- tai tunturilappalaisen jälkeläistä.

      s.63 Tämän oikaisemiseksi, hallitusmuodon 5 §:ssä tarkoitetun kansalaisten tasa-arvoa koskevien periaatteiden toteuttamiseksi sekä Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten määräysten noudattamiseksi saamelaisena pidettäisiin ehdotuksen mukaan kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat v:n 1875 tai sitä myöhemmässä maakirjassa tahi henkikirjassa lappalaisiksi merkittyjen henkilöiden jälkeläisiä.

      s.73 Lapinkylien osakkaina olleiden lappalaisten osalta omistusoikeus on sen sijaan osoitettavissa, joten kehitys on merkinnyt heidän kannaltaan merkittävää oikeudenmenetystä. Saamelaislailla on tarkoitus palauttaa saamelaisille nämä omaisuusarvoiset edut mahdollisimman vähentymättöminä, ottaen kuitenkin huomioon myös kulttuurin säilymisen edellyttämä suojantarve sekä muiden alueella asuvien saavutetut oikeudet.

      s.79 22 §. Saamelaisten henkilörekisteri. Lapinkylien osakkaina tulisivat ehdotuksen 3 §:n mukaan olemaan ensi sijassa maa- tai henkikirjassa lapinveroa maksaneiksi merkittyjen kalastaja-, metsästäjä- ja tunturilappalaisten jälkeläiset sekä muut saamelaista syntyperää olevat henkilöt, jotka itse tai joiden vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi olisivat oppineet saamen kielen ensimmäisenä kielenään.

      s.85 3 § Saamelainen. Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka on: 1) lappalainen eli maa- tai henkikirjassa lapinveroa maksaneeksi merkityn kalastaja-, metsästäjä- tai tunturilappalaisen jälkeläinen; …

      s.89 22 § Saamelaisten henkilörekisteri. Edellä 18 §:ssä tarkoitettu saamelaisten henkilörekisteri laaditaan siten, että, 1) edellä 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetut lappalaiset luetteloidaan vuoden 1875 maakirjan sekä sitä myöhempien maakirjojen ja henkikirjojen pohjalta, ja 2) edellä 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetut saamelaiset, jotka puuttuvat edellisestä luettelosta lisätään rekisteriin saamelaisten uusimman vaaliluettelon pohjalta. Viimeksi mainittua luetteloa täydennetään kuitenkin alaikäisten osalta ja luettelosta puuttuvien saamelaisten esittämästä vaatimuksesta.

      Esityksen pääasiallinen sisältö: Osakkaina lapinkylissä olisivat lappalaista tai muuta saamelaista syntyperää olevat henkilöt, jotka asuvat lapinkylässä, …

      Saate: Siksi neuvottelukunta ehdottaa, että oikeudet palautettaisiin lapinkylien puitteissa yhteisesti lappalaisille ja saamelaisille …

      Ja oli siis olemassa myös metsästäjälappalaisia!!!

      Poista
    4. Jannen ja Jaskan ojennusta Hyväriselle ja Korpijaakolle odottaen...

      Poista
    5. "Jannen ja Jaskan ojennusta Hyväriselle ja Korpijaakolle odottaen..."
      -- Kertoisitko, millä lailla mikään tuossa on ristiriidassa minkään sanomani kanssa? En hahmota.

      Poista
    6. "-- Kertoisitko, millä lailla mikään tuossa on ristiriidassa minkään sanomani kanssa? En hahmota. "

      mm. tämä...
      s.62 Lain mukaisena saamelaisena pidettäisiin ensinnäkin lappalaista eli maa- tai henkikirjassa lapinveroa maksaneeksi merkityn kalastaja-, metsästäjä- tai tunturilappalaisen jälkeläistä.

      Poista
    7. Muinaisia verolappalaisia pidetään saamelaisina kyllä. En vieläkään hahmota, missä on ristiriita.

      Poista
    8. Hohhoijaa! Melkoista kiemurtelua. Tuossahan puhuttiin (muinaisten) verolappalaisten jälkeläisistä. Rautalanka ei näytä riittävän, pitääkö siirtyä värikyniin?

      Poista
    9. Et ole tuonut esiin mitään mitä en tietäisi, mutta väität että jossain on ristiriita. Osoita siis konkreettisesti, missä se ristiriita on tai lakkaa väittämästä.

      Eli mitä sinä luulet minun väittäneen? Miten edellä esitetyt kohdat ovat sinun ymmärryksesi mukaan ristiriidassa sen kanssa, mitä sinä luulet minun väittäneen? Kerro nämä asiat, niin kerron, mitä olet ymmärtänyt väärin.

      Poista
    10. "Lain mukaisena saamelaisena pidettäisiin ensinnäkin verolappalaisen jälkeläistä." tarkoittaa, että kielikriteeri on vasta toissijainen.

      Poista
    11. Itse kirjoitit:
      "Vuoden 1990 lakiesitys on vertaansa vailla oleva käsitteiden sekamelska, jolla tietysti pyrittiin hämäämään lainsäätäjää."
      -- Nytkö sitten yhtäkkiä tuo luonnos(?) pitäisikin ottaa vakavasti? "...saamelaisena pidettäisiin" = jonkun ehdotus, joka ei mennyt läpi?

      Ymmärrät varmasti itsekin, että tuo ehdotus olisikin ollut järjetön: verolappalaisten jälkeläisistä suurin osa on nykyään ei-saamelaisia. Mitä järkeä siis olisi määrittää heidät etnisesti saamelaisiksi?

      Viittaan muiden rönsyjen argumentteihin kaukaisen polveutumisen huonoudesta etnisenä kriteerinä.

      Poista
  69. Kuten jopa tämä erimielisten aiemmin viestiketjussa linkittämä karttakin osoittaa, kolttien vanhat asuinalueet ulottuivat nykyisen Suomen alueelle Inarijärven pohjois- ja itäpuolella. http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/petsamo/maps/map0401.html

    Metrintarkkaa rajaa inarin- ja koltansaamelaisten nautinta-alueiden välillä emme koskaan saa selville, kuten emme inarin- ja pohjoissaamelaisten välistäkään rajaa aiempina vuosisatoina. Silti on jo kauan sitten osoitettu, että niin koltat kuin pohjoissaamelaiset ovat asuneet nykyisen Suomen alueella jo vuosisatoja.

    On täysin valheellista väittää heitä uusiksi tunkeutujiksi Suomessa - uusia he ovat vain eräillä alueilla, jonne heitä on siirtynyt/siirretty myöhään. Lappalaisaktivistien ei siis kannata jatkaa sitä valehtelua enää: se syö vain liikkeen omaa uskottavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuperäinen termi oli ’suurin piirtein’. Eivät Sulkusjärvi, Ahvenjärvi, Kessijärvi, Kessivuono, Nammijärvi, Surnuvuono tai Jäniskosken alue ole olleet kolttien asuttamia, kuten juostenkustu karttasi väittää. Tuomani kartta ei tosiaankaan ole minun, sen piirtäjä oleskeli alueella vuosia kolttien seurassa, keräsi mm. mittavan paikannimien luettelon alkukielellä, sitäkö yrität kyseenalaistaa? Luettelemani järvien ym. asukkailla oli se nautintoalueiden ulottuvuus näiden asutuksen ydinalueiden ympärillä, omilla sanoillasi. Ja on ihan tarkkaa, ei siis yleistä, tietoa nimen ja suvun tarkkuudella, ketkä alueita asuttivat vielä sodan jälkeenkin. Vielä jotain epäselvää?

      Kehittelet näitä uusia termejä; yleistä tietoa, koko ulottuvuutta, asutuksen ydinalueet, kaikki ilman lähteitä, eli ovat siten vain mielipiteitäsi.

      Sitten kehittelet olkiukkoja; metrintarkka raja on täysin oma olkiukkosi, järventarkkuus riittää nautintoalueiden määrittelyyn mainiosti. Etteivät ole alkuperäiskansaa Inarissa eivät tee heistä tunkeilijoita, jälleen oma olkiukkosi. Heidät on laillisesti asutettu kuten karjalaiset. Yrität tehdä heistä alkuperäiskansaa alkuperäisväestön kustannuksella, ei tule onnistumaan.

      Tietysti, jos nyt myöhemmin käy ilmi, ettei valtio omistanutkaan asutettuja maita, niin sekään ei ole ongelma, etelässäkin yksityisiä maita pakkolunastettiin karjalaisille. Loput valtionmaat kuitenkin siinä tapauksessa kuuluvat alkuperäisille asukkaille eivät evakoille.

      Valehteluun voit tutustua tarkemmin peilin välityksellä.

      Poista
    2. "Alkuperäinen termi oli ’suurin piirtein’. Eivät Sulkusjärvi, Ahvenjärvi, Kessijärvi, Kessivuono, Nammijärvi, Surnuvuono tai Jäniskosken alue ole olleet kolttien asuttamia, kuten juostenkustu karttasi väittää."
      -- Vetelin karttaan suorahkoja viivoja, koska meillä ei voi olla sen tarkempaa käsitystä 1500-luvun tilanteesta. Lapinkylien rajat ovat muuttuilleet jatkuvasti, kuten nähdään esim. Matti Enbusken erinomaisesta tutkimuksesta Vanhan Lapin valtamailla. Olisi virheellistä heijastaa 1900-luvun tilanne sellaisenaan satoja vuosia varhaisempaan aikatasoon.

      En siis kiistä 1900-luvun tilannetta. Siitä vain ei voida vetää mitään johtopäätöksiä 1500-luvun tilanteeseen, jota karttani kuvaa.

      En suinkaan kehittele uusia termejä, vaan yritän havainnollistaa olemassaolevilla sanoilla asiaa mahdollisimman ymmärrettävästi.

      "Etteivät ole alkuperäiskansaa Inarissa eivät tee heistä tunkeilijoita, jälleen oma olkiukkosi. Heidät on laillisesti asutettu kuten karjalaiset. Yrität tehdä heistä alkuperäiskansaa alkuperäisväestön kustannuksella, ei tule onnistumaan."
      -- Olet ymmärtänyt väärin. Minä korjasin sen valheen, jota lappalaisliike on levittänyt: että koltat olisivat uusia tulokkaita nyky-Suomen alueella. Eiväthän he ole, kuten kaikki mahdolliset tutkimukset ja kartat osoittavat. Sitä ei muuta se, että Petsamon koltat on asutettu nykyisen Suomen alueelle vasta sodan jälkeen.

      Poista
    3. Et ole esittänyt ainuttakaan viitettä viivojesi tueksi, pelkkää mutua.

      Tannerin kartta esittää 1800-luvun alun tilannetta, aikaa ennen valtionrajojen muodostumista.

      Koska rajat ovat muuttuneet, muttet tarkkaan tiedä miten, voit vetää ne, miten itse tahdot? Melkoinen tutkija vai Juho Vesaistako kävit haastattelemassa?

      Poista
    4. Viivat kertovat vain sen, mitä niiden väitetään kertovan. SUMMITTAISET rajat tarkoittavat, että suunnilleen noilla main oli vuosisatoja sitten erikielisten saamelaisyhteisöjen nautinta-alueiden rajat. Ymmärrätkö?

      Olisi valheellista piirtää mutkia karttaan, kun ei voida tietää, missä ne rajat todellisuudessa kulkivat. Se olisi harhaanjohtavaa. Epätarkkuuden tunnustaminen on tieteellinen tapa silloin kun tarkkuutta ei voida saavuttaa. Valheellisen tarkkuuden esittäminen on huonompi tapa.

      Ymmärrätkö, että 1800- ja 1900-lukujen kartat eivät voi todistaa mitään satoja vuosia aikaisemmasta tilanteesta?

      Poista
    5. Toisin kun 2000-luvulla mutulla piirretty?

      Poista
    6. Se kuvaa riittävällä epätarkkuudella muinaisten saamelaiskielten alueita. Kuten sanottu, epätarkkuuden tunnustaminen on tieteellistä silloin kun tarkkuutta ei voida saavuttaa.


      Poista
    7. Tuo 1990 lakiesitys on hyvä esimerkki siitä millä tavalla tässä saamelaispolitiikan kuplassa on asioita pyöritelty tarkoituksena päästä käsiksi lappalaisten maihin ja oikeuksiin. Silloin lappalaisuus oli valttia ja sen kylkeen haluttiin liittää myös "muuta saamelaista syntyperää" olevat eli vaikka maaoikeudettomat tulokkaat. Sitä kai tuossa halutaan ensisijaisesti osoittaa ja muistuttaa. Ja huvittavinta on se, että tänä päivänä lappalaisuuden merkitystä todistavat olivat tuolloin päsmäreinä sitä lainsäädännön perusteina ajamassa. Tämä lienee osaltaan sitä soveltavaa tiedettä, jota näytät tuolla toisaalla todellisen tiedon puuttuessa kannattavan.

      Poista
    8. On normaalia ja suorastaan hienoa, että ihmiset muuttavat mieltään tiedon lisääntyessä. Jos kaikilla olisi samanlainen tieteellinen lähestymiskulma, että he kannattaisivat aina parhaiten perusteltua näkemystä, kukaan ei vastustaisi mitään silkkaa änkyryyttään. Hyviä parannuksia tulisi liukuhihnalta aivan kaikissa asioissa.

      En tiedä, mitä kaikkea oli viittaamasi luonnoksen taustalla lähes 30 vuotta sitten, mutta sen jälkeen tieto ja ymmärrys on kasvanut kaikilla osapuolilla.

      Poista
  70. On helppoa tehdä yleistyksiä, kuten laskea taannehtivasti sukupolvien taakse esivanhempien lukumäärää teoreettisesti (jopa 1024), ja rakentaa huojuvaa olkiukkoa sen varaan. Perustella asiaa sillä, ettei yksi tuhansista esivanhemmista tee kenestäkään saamelaista. Mitätöidä tällä tavalla (väärän) yksilön saamelainen identiteetti. Antaa kuva, että satojen esivanhempien joukosta on ns. "poimittu" ainoastaan yhden esivanhemman identiteetti jättäen toisten esivanhempien identiteetti huomioimatta. Tehdä pilkkaa sillä, kuten on julkisesti saanut lukea; "Kenenköhän esivanhemman identiteetin puen tänään päälleni?".

    Saadaanhan sillä tavalla luotua kuva sadoista ja tuhansista esivanhemmista, ja sieltä "vain" yhden esivanhemman identiteetillä "ratsastettaisiin auringonlaskuun" nyt kun se on myös kuulemma muotia. Toisaalla samat olkiukkoa rakentavat peräänkuuluttavat kuitenkin, että saamelaiset ovat ottaneet puolisonsa (lähi)suvusta, jolloin on muodostunut saamelainen vahva sukuyhteisö, jonka yhteisön jäsenet tiedetään tarkasti.

    Tässä julkisuudessa mainostetussa laskentakaavassa on vain se virhe, ettei täällä Lapissa ole jokainen tällä laskentakaavalla laskettu esivanhempi eri henkilö, kuten annetaan ymmärtää, (ja siellä joukossa yksi saamelainen esi-isä) vaan esimerkiksi monissa saamelaisissa suvuissa, joiden saamelainen identiteetti halutaan vimmatusti kieltää, on sama/samoja esivanhempi/esivanhempia monissa sukulinjoissa jopa molempien vanhempien puolelta, jolloin sukupuu "kapenee" 1800- ja 1700-luvuille mentäessä laajenemisen sijaan (satoihin ja tuhansiin) ja esivanhempien lukumäärä todellisuudessa vähenee johtuen siitä, että samat henkilöt toistuvat useissa sukulinjossa esivanhempana.

    Esivanhempia ei tällöin olekaan jopa tuhansia, vaan ainoastaan tiettyjä samoja saamelaisia kantavanhempia, joista (kiellettyä) saamelaista identiteettiä kantava henkilö polveutuu useissa sukulinjoissa.

    Tällöin julkisuudessa perusteluna käytetty laskentakaava ei lainkaan pidä paikkaansa, vaan antaa täysin väärän kuvan "sadoista ja tuhansista" esivanhemmista.

    Tätä laskentakaavaa perusteluna käyttävillä ei taida todellisuudessa olla mitään faktoihin perustuvaa tuntumaa Lapin väestön todellisesta, historiallisesta ja faktoihin perustuvasta rakentumisesta? Saatikka tietämystä vanhojen paikallisten sukujen rakenteista näillä alueilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esivanhempainkato on jokaiselle sukututkimukseen tutustuneelle tuttu ilmiö, mutta se ei muuta mitään: nykyihmisellä ei voi olla oikeutta kuin yhteen etnisyyteen: siihen, jonka hän kasvattajiltaan on perinyt. Kaikki muut esivanhempien etnisyydet ovat vain niitä: esivanhempien etnisyyksiä.

      Mietipä, kumpi yhteisö on saamelainen: se, jonka piirissä puhutaan saamea, vai se, jonka piirissä puhutaan suomea? Niinpä, ymmärräthän sinäkin.

      Saamelaisuus määrittyy yhteisötasolla kielen kautta, koska mikään muu tekijä ei erota heitä muista yhteisöistä. Saamelaiset eivät pidä puhtaasti suomenkielisiä yhteisöjä saamelaisina, piste.

      ON TYYDYTTÄVÄ SIIHEN, ETTÄ RAKENTAA LAPPALAISTA RYHMÄIDENTITEETTIÄ SAAMELAISUUDEN RINNALLA, EI SEN SISÄPUOLELLA. Kuten perustelin, lappalaiset voivat ja heidän ilman muuta kannattaa myös hakea alkuperäiskansan statusta.

      Poista
    2. Saamelaislailla, joka ehdotus on alku ja tausta koko tälle nk. saamelaiskiistalle, oli yritys rakentaa "saamelainen ryhmäidentiteetti" lappalaisuuden sisälle ja oikeuksille, ja pudottaa sen jälkeen lappalaiset pesästä vuosiluvulla 1875.

      Poista
    3. Turhaa sie Jaska hermostut. Ei ne asiat huutamalla parane.

      Saamelaisen esivanhemman jälkeläinen kasvaa tietenkin aina saamelaiseen kulttuuriin perheyhteisössään. Mietippä sie Jaska nyt asiaa tarkemmin ennekuin julistat omia totuuksiasi ulkopuolisena.

      Poista
    4. "Saamelaisen esivanhemman jälkeläinen kasvaa tietenkin aina saamelaiseen kulttuuriin perheyhteisössään."
      -- Väärin meni: ei kukaan kasva esivanhempiensa kulttuuriin vaan vanhempiensa kulttuuriin. Kulttuurit muuttuvat sukupolvien kuluessa, ja seka-avioliitoissa valitaan, mitä kummankin vanhemman kulttuurista siirretään lapsille. Jokaisella suomalaisella etelää myöten on muinaisia saamelaisia esivanhempia. Silti me olemme suomalaisia emmekä saamelaisia.

      "Mietippä sie Jaska nyt asiaa tarkemmin ennekuin julistat omia totuuksiasi ulkopuolisena."
      -- Olen miettinyt tätä tarkemmin kuin juuri kukaan muu, koskapa kukaan muu ei ole näin hyvin perusteltua ja oikeudenmukaista ratkaisua osannut esittää. Jos olet jostain eri mieltä, yritä esittää kumoavia argumentteja. Pelkkä muutosvastarinta ei ole argumentti.

      Poista
    5. Jaska ei halua yrittää muuttaa musta-valkoista mielipidettään. Jaska taitaa haluta vain tingata. Jaska on tainnut miettiä liikaa asiaa ja päänsä pyörälle.

      Tietenkin saamelaisen esivanhemman lapset kasvavat saamelaisessa perheyhteisössään saamelaiseen kulttuuriin. On kyseenalaista esittää omia mielipiteitään ainoana totuutena perustuen omaan päättelemiseen, ja vaatia ihmisiltä, jotka elävät saamelaisessa kulttuurissa, parempia argumentteja omasta elämästään.

      Voi Jaska sinua nyt. Yrittäisit lähestyä asiaa hieman asiallisemmin hyökkäämisen sijasta, ja voisit ulkopuolisena päästä näkemään muitakin värejä, kuin musta-valkoista. Käskyttämällä ulkopuolisena suomalaisena historia toistaa itseään Jaska hyvä.

      Poista
    6. "Tietenkin saamelaisen esivanhemman lapset kasvavat saamelaisessa perheyhteisössään saamelaiseen kulttuuriin."
      -- Ei valheesi muutu totuudeksi, vaikka toistelet sitä. Mietipä nyt ihan omilla aivoillasi: miten ihmeessä kasvava lapsi muka voisi periä yhtään mitään ammoin kuolleilta esivanhemmiltaan? Ovatko lapset meedioita ja yhteydessä vainajahenkiin, vai mikä on teoriasi?

      Lapset kasvavat kasvattajiensa eli vanhempiensa etnisyyteen ja kieleen, piste. Selitäpä, miten he edes teoriassa voisivat kasvaa muinaisten vainajahenkien etnisyyteen ja kieleen?

      "Voi Jaska sinua nyt. Yrittäisit lähestyä asiaa hieman asiallisemmin hyökkäämisen sijasta, ja voisit ulkopuolisena päästä näkemään muitakin värejä, kuin musta-valkoista."
      -- Minulla on vähiten mustavalkoinen hahmotus täällä keskustelevista. Sen todistaa se, ettei moni tunnu mustavalkoisuudessaan edes ymmärtävän ehdotukseni ydintä: he ovat niin jumissa hahmotustavassa, että voi olla vain suomalaisia ja saamelaisia. Heille tuottaa vaikeuksia ymmärtää, että niiden välissä oleva lappalaisuus on aivan erillinen yksikkönsä.

      Kuka avaa silmänsä ja mielensä ja pystyy ensimmäisenä hahmottamaan harmaasävyisen maailman?

      Poista
  71. Jos olisin diktaattori (mitä en havittele kuin joskus...) en silti lähtisi mitenkään ahdistelemaan kolttia. Faktat on kuitenkin paras pitää kohdillaan. Kuten mm. Lapinkävijöiden kartta kertoo, kolttien läsnäolon Suomen nykyisellä alueella rajoittui lähinnä siihen, että Näätämön siidan koltat ulottivat vuodenaikakiertoon sisältyviä muuttojaan Suomen nykyiselle alueelle. Sitä en tiedä, katkesiko tämä vuoden 1826 rajasopimukseen, vai jatkuiko se siitä edelleen. Paatsjoen kolttien säännölliseen kiertoon Suomen nykyinen alue ei sisältynyt, ja Suonikylän siidan kohdalla oleminen Suomen puolella ei ollut varsinaista asumista (siten kuin me ei-alkuperäsikansaiset sen käsitämme), vaan maan ja vesien antimien hyödyntämistä. Suonikylän perheiden vuodenaikoihin sidottujen asuinpaikkojen tarkkaa sijaintia en tunne, mutta mainitun kartan mukaan vain yksi aluetta osoittava "pläntti" ylittää Suomen nykyisen rajan Suorsapään Savijärven kohdalla ja toinen hipoo sitä jossain Kontospään itärinteen kohdilla.
    Petsamon alue oli sitten erikseen, mutta se ei ole nykyisen Suomen aluetta.
    Vuoden 1826 rajasopimus ja Tarton rauha 1920 jakoivat kolttien alueita osin traagisin seuraamuksin. Talvi- ja jatkosodan yhtenä seurauksena koltat evakuoitiin Suomeen ja asutettiin lopulta nykyiselle koltta-alueelle.
    En tiedä soiko kukaan tuolloin minkään asteen ajatusta sille, että Suonikylän, Petsamon ja Paatsjoen koltat asutettiin alueille, jotka olivat ainkin joskus olleet Näätämön kolttasiidan aluetta, ja osin kuulunut Inarin lapinkylään. Metrintarkkaoja rajoja emme todellakaan ehkä koskaan saa selville, eikä välttämättä tarvita. Ottaen huomioon kolttien nykyisen Suomen alueelle tulon taustat en todellakaan menisi luonnehtimaan heitä uusiksi tunkeutujiksi. Pohjoissaamelaisten asutus- ja muuttohistorian kohdalla on vuosisadoista puhuttaessa hyvä muistaa että Suomen nykyisen alueen pohjoisimmat osat tulivat osaksi Ruotsin valtakuntaa ja sitten Suomen aluetta vain asteittain, alkaen lapinkylien verotuksella, ja osa osalta, ja völillä jotkin osat siirretiin taas toiseen valtakuntaan n.s. sotaonnen vaihteluiden myötä.
    Karkeasti näyttäisi siltä, että porosaamelaisten asuminen Suomessa on vanhaa perua, silloin kun puhutaan Enontekiöstä ja Utsjoesta; kun nämä Norjalle kuuluneet alueet liitettiin Ruotsiin ja sittemmin Suomeen, niillä asuneet porosaamelaiset siirtyivät alueen mukana, sikäli kuin eivät valinneet tarjolla olevaa poismuuttamismahdollisuutta. Toisaalta näyttäisi siltä, että Inarin ja Sodankylän pohjoisosiin porosaamelaiset ovat muuttaneet valtakunnan rajat ylittäen, tullen Norjasta ja Ruotsista suhteellisen myöhään.
    Rajojen vetelyä voidaan toki pitää valtakuntien kolonialismina alkuperäiskansoja kohtaan. Täällä hiukan lisätietoa rajojen ja saamelaisten muuttojen historiasta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/12/rajojen-ja-muuttojen-pitkaa-historia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gunnarilta erinomainen tietopaketti.

      "Paatsjoen kolttien säännölliseen kiertoon Suomen nykyinen alue ei sisältynyt, ja Suonikylän siidan kohdalla oleminen Suomen puolella ei ollut varsinaista asumista (siten kuin me ei-alkuperäsikansaiset sen käsitämme), vaan maan ja vesien antimien hyödyntämistä."
      -- Vuotuiskierrossa elävän yhteisön "asuminen" kattaa kyllä myös eränautinnassa olevat järvet ja metsät (joiden alueella siis asuttiin osa vuodesta), koska lapinkylien tullessa kirjoitetun historian piiriin niiden väliset nautinta-alueiden rajat oli jo määritelty ja niiden ylittämisestä käräjöitiin. Vain talonpoikaisasutukseen sopii "kiinteä" asuminen vs. asumattomuus - luontaiselinkeinojen mukaan vuotuiskierrossa eläviin kansoihin sellainen jako ei sovi eikä se toimi.

      "Ottaen huomioon kolttien nykyisen Suomen alueelle tulon taustat en todellakaan menisi luonnehtimaan heitä uusiksi tunkeutujiksi. - - Karkeasti näyttäisi siltä, että porosaamelaisten asuminen Suomessa on vanhaa perua, silloin kun puhutaan Enontekiöstä ja Utsjoesta"
      -- Aamen.

      Poista
    2. ”Suonikylän perheiden vuodenaikoihin sidottujen asuinpaikkojen tarkkaa sijaintia en tunne…”

      Tässä tarkempaa karttaa, ei nyt ihan metrin tarkkuudella mutta ilmeisesti riittävällä elämiseen siihen aikaan.

      Kartta: Suonikylän kolttalappalaisten vanhojen kalastusnautintaoikeuksien rajat. Tutkittu työkokouksessa 23-25 päivinä huhtikuuta 1938. Allekirjoitukset W. F. Planting, Petsamon kihlakunnan kruununvouti K. Nickul, kokouksen sihteeri Karttaan on numeroitu Suonikylän kalastusnautinnot perhekunnittain (30 perhekuntaa). Karttapohja 1:200 000. Maanmittaushallitus 1933. (Kartta: Oulun maakunta-arkisto)

      http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/petsamo/maps/map0402.html

      Eli kartan mukaan vuonna 1938 nautintoja ei ulottunut nykyisen Suomen puolelle. Karttaa kun tarpeeksi suurentaa tai tallentaa omalle koneelle niin helpompi suurentaa, löytyy merkintöjä; Kp = kolttalappalaisten kesäpaikka, Sp = kolttalappalaisten syyspaikka. Nickul on nämä tarkasti inventoinut ja merkinnyt kartalle. Huomattavaa on myös Suonikylän alueen koltankieliset paikannimet, jotka Nickun myös on kerännyt.

      Googlaamalla > S U E N J E L I N A S U I N S I J A T < löytyy pdf -tiedosto vuosituhannen vaihteen tilanteesta alueella, kartan Kp:t ja Sp:t saavat aivan uuden merkityksen.

      Poista
    3. "Eli kartan mukaan vuonna 1938 nautintoja ei ulottunut nykyisen Suomen puolelle."
      -- Kuvitteletko sen voivan kumota aikaisempien vuosisatojen nautinta-alueiden ulottuvuudet? Ei se niin mene.

      Poista
    4. Aikaisempien vuosisatojen nautinnat? Ovat ehkä nykypäivän tarinaperinnettä, jota Jaskan kaltaiset tietäjät vailla sen kummempia dokumentteja tarjoilevat.

      Poista
  72. Avuksi faktojen sijaan on otettu saamelaispopulismi, jonka avulla pyritään tuomaan uusia näkökulmia ja samalla perustelemaan uusia vaatimuksia nykymuotoisen saamelaisen itsehallinnon turvaamiseksi. Pyrkimys tässä prosessissa on antaa kuva yhtenäisestä saamenkansasta ja todistella kuka on "oikea saamelainen". Samalla yritetään tehdä näkyvää eroa statuksettomiin saamelaisiin. Näin luodaan siis tietoista vastakkainasettelua.
    Saamelaisdemokratian korostamisen yhteydessä vedotaan siihen, että saamelaiskäräjien on voitava itse päättää kuka on saamelainen ilman ulkopuolisten asettamia oikeusnormeja ja KHO:n kaltaista ulkopuolista korkeinta valitusastetta.
    Sitä ei kuitenkaan myönnetä, että tämä vaatimuslinja kytkeytyy rasismiin, rajanvetoon, syrjintään ja pelon politiikkaan. Tämä jos mikä osoittaa, että teema "kuka on oikea saamelainen" kuuluu tiukasti saamelaisnationalistiseen ideologiaan.
    Ristiriitojen, vastakkainasettelujen, uhkien ja "vihollisten" luominen ja viljeleminen ovat tämän aaterakennelman keskeisiä tunnusmerkkejä. Niitä tuotetaan argumentoimalla, artikuloimalla, rinnastuksilla ja vihapuheella. Saamelaisideologinen retoriikka ja populistiset vaikuttamiskeinot perustuvat tällä hetkellä etnisten saamelaisten ja muiden väliseen rajanvetoon. Retoriikalla pyritään tietoisesti hämärtämään tosiasiat huolimatta saamelaisen väestön yhteisestä historiasta ja alkuperästä.
    Eri ryhmien historialliset vaiheet, olosuhteet ja elinkeinot ovat tuottaneet eri saamelaiskieliä ja muita kulttuurisia eroja. Johtopäätös, jonka mukaan vain toiset näistä ryhmistä olisivat saamelaisia, on erheellinen ja pahimmassa tapauksessa harhainen. Sen levittäminen vastoin parempaa tietoa on tieteen ja alkuperäiskansaoikeuksien valekaapuihin verhottua, syrjintään yllyttävää vihapuhetta.
    Kysymys siitä kuka on "oikea saamelainen" on itsessään moniulotteinen. Saamelaiskäsitettä yritetään manipuloida ja muuttaa kunkin käyttötilanteensa ja sivumerkityksensä mukaan. Puhutaan ideologisesta saamelaisuudesta. Tällöin ajatellaan, että on saamenkansan ja sen jäsenten eduksi, että eri etnisillä saamelaisryhmillä on mahdollisimman laajat kulttuuriset oikeudet ja toimintavapaudet. Inarin- ja keminsaamelaiset on kuitenkin näiden julistajien toimesta rajattu saamelaisuuden ja keskustelun ulkopuolelle.
    Toiseksi saamelaisuutta voidaan tarkastella poliittisena käytäntönä. Tällöin viitataan sellaisiin poliittisiin linjauksiin kuten lainsäädäntöön ja muihin toimenpiteisiin, jotka tuottavat ja ylläpitävät toisistaan erillisiä saamelaisyhteisöjä, tästä esimerkkinä kolttasaamelaiskulttuuria suojeleva kolttalaki.
    Kolmanneksi saamelaisuus on väestötieteellinen tosiasia: suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu saamelaisia, joiden käsitykset etnisestä yhteenkuuluvaisuudesta ja kulttuurisista piirteistä poikkeavat toisistaan, ja yhteiskuntaan muodostuu näiden käsitysten varaan rakentuvia saamelaisyhteisöjä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Saamelaisideologinen retoriikka ja populistiset vaikuttamiskeinot perustuvat tällä hetkellä etnisten saamelaisten ja muiden väliseen rajanvetoon."
      -- Miten muutenkaan voisi olla? Jos venäläiset nyt alkaisivat väittää olevansa suomalaisia, ei kukaan täällä sitä hyväksyisi. Saamelaisilla on oikeus itse päättää, ketkä ovat saamelaisia ja ketkä eivät.

      "Retoriikalla pyritään tietoisesti hämärtämään tosiasiat huolimatta saamelaisen väestön yhteisestä historiasta ja alkuperästä."
      -- Ei tosiasioita hämärretä. Tosiasia on, että osassa yhteisöjä saame on säilynyt, osassa puhutaan vain suomea. Jokainen ymmärtää, kummanlaiset yhteisöt ovat oikeasti saamelaisia.

      Keminsaamelaisten ja suomalaisten nykyiset jälkeläiset eivät mahdu eivätkä tule mahtumaan saamelaisiin, piste. On tyydyttävä lappalaisuuteen ja rakennettava siitä täysin saamelaisuutta vastaava ryhmäidentiteetti. Kannattaa myös hakea alkuperäiskansan statusta.

      Kannattaisi siirtää painopiste lappalaisuuden rakentamiseen, koska saamelaisuuden riitauttamisella ei ole tulevaisuutta. Se on resurssien ja ajan haaskaamista.

      Poista
    2. ”Jos venäläiset nyt alkaisivat väittää olevansa suomalaisia, ei kukaan täällä sitä hyväksyisi.”

      Tämä kuuluu sarjaan Lehtolan Saamelaiskiistan olkiukkoja, inkeriläisten oikeudesta muuttaa Suomeen. Eivät lappalaiset ole muuttamassa mihinkään, he ovat asuneet täällä ennen kuin ns. kantakirjasaamelaiset ja asuvat edelleen.

      Poista
    3. Älä viitsi taas valehdella saamelaisista. Saamelaisalueen eteläraja on vedetty saamelaisten vanhojen asuinalueiden poikki kielen säilymisen mukaisesti. Siis etelä- ja pohjoispuolella polveudutaan yhtä lailla aiemmista saamelaisista, mutta vain pohjoispuolella on säilynyt saamelainen kieli ja etninen identiteetti, eteläpuolella ollaan suomalaistuttu. Tämä rajan eteläpuolinen saamelais-suomalainen sekaheimo on lappalaiset.

      Poista
    4. Hohhoijaa! Oot sie kyllä sinnikko! Seikkailin sivuillasi lukemassa juttujasi maahanmuuttajista. Siellä kielenkäyttösi on yhtä rajua kuin täälläkin palstalla. Seikkailin, koska halusin ymmärtää kirjoitustesi kautta maailmankuvaasi, kun täälläkin niitä mainostat. On erittäin pieni maailmankuva, kun voi kirjoittaa Lapissa asuvien ihmisten elämästä kulttuureineen kuin tuomari, näkemättä ja tietämättä siitä mitään. Ei se, että lähisukulaisesi asuu Sattasessa anna sinulle tietämystä Lapin ihmisten elämästä. Kuten aiemmin jo kirjoitettiinkin, toistat todellakin supi(perus)suomalaisena historiaa sanelemalla saamelaisille miten heidän tulisi iänaikaisilla asuinseuduillaan elää.

      Poista
    5. Kuulehan, nimetön trolli!
      Minun maailmankuvani on niin laaja, että näen ratkaisun tähän saamelaiskiistaan. Pystytkö sinä avaamaan suppean mielesi ja näkemään sen ratkaisun?

      Ei tietääkseni Sattasessa asu lähisukulaisiani. Veljeni asuu Sodankylän kirkonkylällä. En myöskään ole kertonut, miten kenenkään pitäisi elää. Sen sijaan olen PERUSTELLUT, ketkä ovat oikeita saamelaisia. Olen myös PERUSTELLUT, että lappalaisliikkeen kannattaisi lakata riitauttamasta saamelaisia, koska heistä ei saamelaisia tule! Heidän kannattaa keskittyä lappalaiseen identiteettiin ja sen kautta hakemaan alkuperäiskansan statusta.

      Miksei sinulle kelpaa tämä oikeudenmukainen ratkaisu? Jos et osaa PERUSTELLA näkemyksiäsi, älä vaivaudu vastaamaan.

      Poista
  73. ...jatkoa:

    Keskustelua aiheesta "kuka on oikea saamelainen" on viime vuosikymmenten aikana vaikeuttanut saamelaiskäsitteen moninainen käyttö ja käsitteeseen liittyvät epäselvyydet. Käsitettä käytetään siten, että annetaan ymmärtää, että saamelaiskulttuuri - tarkoittaen tällöin poro- eli pohjoissaamelaisen saamelaiskulttuurin leimaa vahvasti kantavaa "yleissaamelaisuutta" ja sen kylkiäisenä omaperäistä kolttasaamelaista kulttuuria - on turvatta lainsäädännössä. Jos näitä ryhmiä ei suojella tehdä, saamelaisuus häviää. Vaikka saamelaisuutta pidetään lähtökohtaisesti myönteisenä ja kannatettavana asiana, käsitettä on kritisoitu ankarasti siitä, että se peittää muut kuin "kulttuuriseen erityiseen" liittyvät erot.
    Osana saamelaisnationalistista projektiaan etenkin sosiaalisessa mediassa toimivat aitosaamelaiset ideologiset aktivistit ovat totuttamassa omiaan, eli saamelaiskäräjien vaaliluetteloonsa hyväksymiä saamelaisia ajatukseen, että vaaliluettelon ulkopuolelle suljettuihin eli statuksettomiin saamelaisiin on lupa kohdistaa syrjintää, panettelua ja parjausta seurauksia pelkäämättä. Kaikki vain sillä perusteella, että he eivät ole käräjien enemmistön mielestä oman alueensa alkuperäisiä asukkaita, vaan suomalaisperäisten uudistilallisten jälkeläisiä tai saamelaisia luopioita, jotka edustavat jotain muita kuin "perinteisiä saamelaisia arvoja".
    Kun poliittisten vastustajien rankaiseminen ilman syytä pidetään oikeutettuna, ollaan todella liukkaalla pinnalla. Syyksi riittää heidän olemassaolonsa, se että he ovat mitä ovat ja uskaltavat pitää siitä kiinni. Saamelaiskäräjillä valtaa pitävät osaavat mestarillisesti väistää kaiken vastuunsa tästä syrjinnästä ja olla näkemättä miten inarinsaamelaisten ihmisoikeuksia poljetaan tällä hetkellä suohon. Yhtä lailla saamelaisasioista vastaava oikeusministeriö ja sen kautta Suomen valtio ovat jo muutama vuosikymmen sitten heittäytyneet tälle syrjinnälle sokeaksi eivätkä uskalla korjata tilannetta.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouni:
      "Osana saamelaisnationalistista projektiaan etenkin sosiaalisessa mediassa toimivat aitosaamelaiset ideologiset aktivistit ovat totuttamassa omiaan, eli saamelaiskäräjien vaaliluetteloonsa hyväksymiä saamelaisia ajatukseen, että vaaliluettelon ulkopuolelle suljettuihin eli statuksettomiin saamelaisiin on lupa kohdistaa syrjintää, panettelua ja parjausta seurauksia pelkäämättä. Kaikki vain sillä perusteella, että he eivät ole käräjien enemmistön mielestä oman alueensa alkuperäisiä asukkaita, vaan suomalaisperäisten uudistilallisten jälkeläisiä tai saamelaisia luopioita, jotka edustavat jotain muita kuin "perinteisiä saamelaisia arvoja"."

      1. "Statukseton saamelainen" -luonnehdinta on paikallaan vain niiden kohdalla, jotka oikeasti ovat osa oikeaa saamelaista yhteisöä mutta joita ei syystä tai toisesta ole hyväksytty vaaliluetteloon.
      2. Syrjintää, panettelua, parjausta? Jotain muutakinko kuin sen toteaminen, että "te ette ole meidän mielestämme saamelaisia"?
      3. Ei käräjät ota kantaa alkuperäisasukkuuteen vaan etniseen saamelaisuuteen - tämä on tärkeä ero. Se, että lappalaisliike ei pääse saamelaisuuden osaksi, ei tarkoita, etteivätkö he voisi olla alkuperäiskansaa, kuten kirjoituksessani perustelin. http://www.elisanet.fi/alkupera/Saamelaiskiista.pdf

      Kannattaisi tarttua tilaisuuteen ja pyrkiä rakentamaan lappalaista ryhmäidentiteettiä saamelaisuuden rinnalle, tasolle ja siitä riippumatta. Kasvupotentiaali ainakin on suurta.

      Poista
  74. Jaska se taas tuomaroi oman oppirakennelmansa pohjalta ketkä ovat oikeita saamelaisia.
    Kohtaan 2: Ensinnäkin "Te ette ole mielestämme saamelaisia" riittää yksinään, mutta sitten vielä joulupukkiuskovaiset ym ym.
    3) Toistaiseksi, ennen Jaskan oppirakennelman kirjaamista lakiin saamelaiskäräjien tehtävänä on ottaa vaaliluetteloon kaikki Suomessa asuvat saamelaismääritelmän täyttävät henkilöt.

    Lappalainen ryhmäidentiteetti ei Jaska ole sinun keksintösi, vaan aika vanha juttu, eikä sinua nähty eikä kuultu kun sitä Sampoa taottiin. Se identitetti on vanhastaan olemassa, oli jo ennen rajasulkuja ja ennen saamelaisnationalistisen liikkeen nousua. Lappalainen identiteetti voi olla rinnakkainen porosaamelaisen ja kolttasaamelaisen identiteetin kanssa, mutta laajassa merkityksessäan käytetyn saamelaiskäsitteen mukaan nuo ovat kaikki saamelaisia. Siinäpä kielimiehelle pähkinä. Kehittelepä teoriarakenteesi yhtenä osana pari neologismia, iskeviä, luontevia ja kauniita sanoja joilla "saamelaiset" käsitteen eri merkitykset saisi ilmaistua "sanalla sanoen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä perustelen näkemykseni, ja se on parhaiten perusteltu näkemys. Kumoavia argumentteja ei näy, pelkkää kiukuttelua.

      Saamelaiskäräjälain nykymuodosta on jätetty pois se vuosilukuraja, joka valmisteluvaiheessa oli mukana. Tämän seurauksena kaikki 180 000 lappilaista voisivat päästä saamelaisiksi, koska kaikilla on esivanhemmissa verolappalaisia ja saamelaisia. Se olisi väärin, koska kaikki lappilaiset eivät tietenkään ole saamelaisia. Juuri tämän vääryyden korjaamiseksi muutoksia saamelaiskäräjälakiin on tehtävä.

      En ole missään väittänyt keksineeni lappalaista ryhmäidentiteettiä. Olen vain perustellut, että se on olemassa ja sen täytyy jatkossa rakentua myös ilman saamelaisuutta.

      Millä ihmeen perusteella lappalaiset olisivat saamelaisia? Kaukaisten esivanhempien etnisyys ei polveudu nykyihmiselle. Oikeat saamelaiset eivät pidä suomenkielisiä yhteisöjä saamelaisina, piste.

      Mietipä itse, kumpi yhteisö on saamelainen? Yhteisö, jossa saamen kieli on säilynyt, vai yhteisö, jossa puhutaan suomea?

      Poista
  75. Jaska-hyvä! Ymmärtääkseni olemme tuoneet esille metsäsaamelaiskulttuuria esim. lapintakkeja. Niistä on noussut kaamea myrsky aitosaamelaisten taholta. Pukuja on irvailtu milloin penkkariasuksi, milloin matkailuhotellien tarjoilijoiden vaatetukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pukujen aitous tai saamelaisuus on kyseenalaistettu. Osa ongelmaa on se, että nimitystä "saamelainen" ei saisi käyttää, elleivät saamelaiset pidä saamelaisena.

      Kannattaa jo unohtaa saamelaisuus, koska siihen lappalaisliike ei tule pääsemään osingoille, ja keskittyä erilliseen lappalaisuuteen.

      Poista
    2. Tässä me olemme: kaksi kolttasaamelaisnaista Norjasta ja Suomesta.

      https://yle.fi/uutiset/3-9699455

      Miten on mahdollista, ettei tästä noussut paskamyrskyä somessa, emerituksen tai tohtoririukujen toimesta? Rouvahan todistaa vakuuttavasti, ettei ole voinut periä saamelaista etnisyyttä, koska mummo ei suostunut puhumaan.

      ”Hetkeä ennen haastattelua Karine juonsi maailman ensimmäisen kolttasaamelaisen museon avajaisseremonian ja kertoi sadoille ihmisille olevansa kolttasaamelainen.

      – Kuulun Romanoffien sukuun, jonka juuret ovat täällä Neidenin eli Njauddâmin kolttasaamelaisessa siidassa. Minun isomummoni on kasvanut täällä Näätämössä ja oli kolttasaamelainen, kertoo Karine itsestään.

      Mathisen kertoo, kuinka hän on käyttänyt suuren osan elämästään tutkiakseen omia kolttasaamelaisia sukujuuriaan. Lapsuudessaan kolttasaamelaisuutta tai koltansaamen kieltä ei mainittu sanallakaan.

      – Mummoni ei puhunut kolttasaamelaisuudesta ollenkaan. Hänen sukupolvelleen ei ollut hyvä asia olla kolttasaamelainen Norjassa, kertoo Mathisen.”

      Tiina oli paikalla, tästä olisi pitänyt ainakin YleSapmin toimittajaa julkisesti ripittää virkavirheestä.

      Miten on Jaska, onko kyseessä saamelainen?

      Poista
    3. Kysymys lienee siitä, että ne "osingot" kuuluvat täällä alunperinkin lappalaisille eli että niille on tarjoutumassa porukkaa, joka toisaalta ei tunnusta polveutumista kuin vain omissa sukuyhteisöissään, mutta haluaa silti olla ensimmäisenä kuittaamassa. Vähän kuin se kysymys maamiehen tietolaarista: Saako toisen maalle rakentaa, ja ellei, niin miksi ei?

      Poista
    4. Ei Jaska halua ymmärtää tätä. Hän on juurruttanut mielipiteensä valheelliseen tietoon ja toistaa itseään kommenteissa. Hänen mielestään muutaman oikeaksi ja aidoksi saamelaiseksi julistautuneen mielipide mediassa riittää faktatietona siitä, kuka on saamelainen ja miten se määräytyy. Jaskan mielestä varmaan julkisesti Heinämäki-kohusta "väärää" mielipidettä julkisuuteen tuoneet saamelaiset eivät ole oikeita saamelaisia, koska heidän mielipiteensä ko. asiasta erosi päinvastaisesti saamelaisista, joita asia loukkasi. Miten on Jaska, kun mielipiteesi saamelaisuudesta on kovin jyrkkä?

      Poista
    5. Syyttelee, että täällä hänelle kiukutellaan, mutta tyylinsä on juuri sitä itseään.

      Poista
    6. "Miten on Jaska, onko kyseessä saamelainen?"
      -- On, jos kerran muut koltat pitävät häntä yhtenä heistä.

      "Ei Jaska halua ymmärtää tätä. Hän on juurruttanut mielipiteensä valheelliseen tietoon ja toistaa itseään kommenteissa. Hänen mielestään muutaman oikeaksi ja aidoksi saamelaiseksi julistautuneen mielipide mediassa riittää faktatietona siitä, kuka on saamelainen ja miten se määräytyy."
      -- Sinulla on erittäin rajoittunut ja vääristynyt ymmärrys asiasta. Minä perustan kaiken faktoihin ja järkiargumentteihin - jokainen joka toimii samoin, päätyy samoihin johtopäätöksiin kanssani. Kokeilepa vaikka! Avaa silmäsi ja aivosi uudelle tiedolle.

      Vastaapa sinäkin tähän! Kumpi ryhmä edustaa oikeita saamelaisia: sellainen, jonka piirissä saame on säilynyt, vai sellainen, jonka piirissä puhutaan suomea? Uskallatko ajatella?

      Poista
    7. "Syyttelee, että täällä hänelle kiukutellaan, mutta tyylinsä on juuri sitä itseään."
      -- Typeryyttä, tietämättömyyttä ja puolueellisuutta vastaan taisteleminen vaatii jyrkkiä, ymmärrettäviä ilmauksia.

      Poista
    8. "Vastaapa sinäkin tähän! Kumpi ryhmä edustaa oikeita saamelaisia: sellainen, jonka piirissä saame on säilynyt, vai sellainen, jonka piirissä puhutaan suomea? Uskallatko ajatella?"

      Oman yllä olevan vastauksesi mukaan sellainen, joka saamelaisen kanssa joutuu puhumaan englantia tullaakseen ymmärretyksi.

      Poista
    9. "Miten on Jaska, onko kyseessä saamelainen?"
      -- On, jos kerran muut koltat pitävät häntä yhtenä heistä.

      Kari Kyröä piti viimeisessä käräjävaaleissa saamelaisena 189 saamelaista, Jaskan mukaan Kyrö on saamelainen, kiitos.

      Poista
    10. "Teoreettisesta väärästä lähestymisvinkkelistä olet päätynyt oikeaan johtopäätökseen kun on kyse ikävän ja turhan konfliktin sammutustyöstä. Lappalaisten/metsälappalaisten/metsäsaamelaisten jne jne ei tarvitse pyrkiä saamelaisiksi käsitteen laajimmassa merkityksessä, kyllä he sen sateenvarjotermin alla jo ovat ja pysyvät polveutumisensa, asumis/asutushistoriansa ja kulttuurinsa puolesta."
      -- Arvasin, ettet uskalla kohdata tätä kysymystä, koska silloin joutuisit myöntämään, ketkä ovat oikeita saamelaisia ja ketkä eivät. Fantasiasi olisivat sortuneet, joten psykologinen suojamekanismisi aktivoitui.

      "Kari Kyröä piti viimeisessä käräjävaaleissa saamelaisena 189 saamelaista, Jaskan mukaan Kyrö on saamelainen, kiitos."
      -- Ei minua tarvitse kiittää. Jos inarinsaamelaiset pitävät Kari Kyröä yhtenä heistä, silloin hän on saamelainen.

      Poista
  76. Eikö jollakin äiti ole kielitutkija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan aika monellakin: kielentutkijatkin voivat saada lapsia. Minulla kuitenkaan ei ole, enkä itsekään ole äiti kellekään.

      Poista
  77. Jaskalle vielä. On olemassa valokuvia, otettu ennen sotia. Niistä kyllä
    tunnistaa Kuolajärven puvun. Olenpa nähnyt vihkikuvankin, jossa
    morsiusparilla on yllään Kuolajärven puvut. Toisen kulttuurin edustajat " pitäkööt mölyt mahoissaan". Itsekin tietävät, etteivät tunne esim. Kuolajärveen liittyvää kulttuuria OLLENKAAN................

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukuja voi hyvin ollakin. Olennaista on, että nekään eivät tee saamelaisia sellaisista ihmisistä tai yhteisöistä, joiden piirissä puhutaan vain suomea ja jotka eivät ole osa saamelaisyhteisöä.

      Siitä tässä on kysymys. Unohtakaa saamelaisuudesta tappeleminen ja keskittykää lappalaisen ryhmäidentiteetin rakentamiseen! Siihen taas eivät voi saamelaiset puuttua millään lailla.

      Poista
    2. Jaska, tämä on taas niitä "väärin sammutettu" -juttuja. Kieli on kulttuurin väline, kannattelija ja tärkeä osa, mutta vaikkapa prof. Sammallahti, eturivin kielititeilijä, voisi opettaa sinulle miten kulttuuri ja etnisyys ovat paljon muutakin kuin kieli. Lähestyen asiaa kielikulmasta olet omaksunut yllättävän kritiikittömästi puhtaasti kieliperustaisen saamelaisiksi hyväksymien saamelaisten joukossa, anteeksi yhteisössä.
      Teoreettisesta väärästä lähestymisvinkkelistä olet päätynyt oikeaan johtopäätökseen kun on kyse ikävän ja turhan konfliktin sammutustyöstä. Lappalaisten/metsälappalaisten/metsäsaamelaisten jne jne ei tarvitse pyrkiä saamelaisiksi käsitteen laajimmassa merkityksessä, kyllä he sen sateenvarjotermin alla jo ovat ja pysyvät polveutumisensa, asumis/asutushistoriansa ja kulttuurinsa puolesta. Sensijaan heidän ei tarvitse eikä tulisi tarvita pyrkiä poro- eli pohjoissaamelaisiksi, nämähän pelkäävät ihan oikeutetusti oman verensä, identiteettinsä ja itsehallinnollisen valtansa laimentumista ja suomettumista. Tällä hetkellä saamelaiskäräjälaki ei tarjoa muita mahdollisuuksia, mutta lait ovat ihmisen työtä ja niitä voidaan muuttaa, sopiva hetki on nyt kun laki on uudistettavasa. Ideaalimaailmassa kaikki saamelaiset ovat veljiä (ja siskoja) keskenään, eikä yksikään saamelais(sanan-laajassa-merkityksessä)ryhmä puhu toisten äänellä tai toisten yli, eikä yksikään saamelaisryhmä (kts. edellä) määrää kuka toiseen saamelaisryhmään (idem) kuuluu.

      Poista
    3. "Teoreettisesta väärästä lähestymisvinkkelistä olet päätynyt oikeaan johtopäätökseen kun on kyse ikävän ja turhan konfliktin sammutustyöstä. Lappalaisten/metsälappalaisten/metsäsaamelaisten jne jne ei tarvitse pyrkiä saamelaisiksi käsitteen laajimmassa merkityksessä, kyllä he sen sateenvarjotermin alla jo ovat ja pysyvät polveutumisensa, asumis/asutushistoriansa ja kulttuurinsa puolesta."
      -- Väärin meni. Saamelaisuus kuten mikään muukaan etnisyys ei voi polveutua kaukaisilta esivanhemmilta. Kieli on ainoa taso, joka erottaa YHTEISÖTASOLLA saamelaiset muista. Saamelaisia ovat ne, joiden yhteisössä saame kielenä on säilynyt. Heidän päätöksensä on, kokevatko he saamelaisiksi sellaisiakin, jotka edustavat eri yhteisöä, jossa saame ei ole säilynyt.

      Ei pidä sekoittaa saamelaisia esivanhempia nykypäivän saamelaiseen etnisyyteen.

      Poista
    4. Eikä siis pidä sekoittaa nykypäivän etnisiä saamelaisia kansainväliseen alkuperäiskansakäsitteeseen. Vain uskonto muiden joukossa?

      Poista
    5. Niin, saamelaiset ovat vain yksi alkuperäiskansan statuksen saaneista kansoista. Lappalaiset voisi olla toinen, jos halua ja tarmoa löytyy.

      Poista
  78. Kansanedustajille saamelaiskäräjälain uudistamishankkeesta 17.5.2018

    Juuri saamani tiedon mukaan saamelaiskäräjien poliittinen johto järjestää 24.5.2018 klo 8.15–10. 00 kansanedustajille tarkoitetun tiedotustilaisuuden saamelaiskäräjälain uudistamisen valmistelun nykytilanteesta. Tähän voin todeta, että Ylä-Lapin ilmapiirissä ja nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa saamelaisjohdon kiihkeä saamelaisnationalistinen ideologia kollektiivisine maanomistusvaatimuksineen vaikuttaa auttamattomasti vanhentuneelta.

    Saamelaisjohdon kannalta tähän sisältyy merkittäviä poliittisia riskejä. Mikäli tämä saamelaispoliittinen suuntaus pyrkii poliittisille päätöksentekijöille suuntamassaan tiedotuksessa jatkuvasti pitäytymään vanhoihin kliseisiin, se on vaarassa pikku hiljaa vieraantua saamelaisista ja lappalaisista ja näivettyä aikansa eläneenä. Monelle äänestäjälle tämän päivän saamelaisuusaate vaikuttaakin sen ideologiasta taustaa ajatellen luotaan työntävältä. Jos saamelaisuutta halutaan nostaa merkittäväksi poliittiseksi voimaksi, saamelaisjohdon on mietittävä politiikkansa perusteita ja perusteluja kokonaan uudestaan ja uudelta pohjalta. Ei kannata lähteä kestämättömältä pohjalta puolustamaan omia kestämättömiä poliittisia valintojaan.

    Saamelaiskäräjien johto näkyy kuitenkin olevan valmis ottamaan nämä riskit jatkaen torvet soiden entisellä linjallaan.
    Kansanedustajat voivat ihmetellä, miksi n.s. lappalaisperusteen pois juuriminen saamelaiskäräjälaista on niin tärkeä kynnyskysymys saamelaiskäräjille. Vaatimus käy ymmärrettäväksi vasta kun sen yhdistää tavoitteeseen inarinlappalaisille kuuluvien laillisten maaoikeuksien siirtämiseksi saamelaisrekisteriin merkityille saamelaisille, kuten saamelaiskäräjät on sitkeästi vaatinut. Täysin riippumatta siitä mitä ”kompromisseja” saamelaiskäräjät sopii Suomen valtion ja sen edustajien kanssa saadakseen lappalaisperusteen poistettua ja päästäkseen yksin päättämään kenet hyväksytään saamelaiseksi, ei ole mitään perusteita uskoa että saamelaiskäräjät nykysuuntauksen vallitessa olisi nyt tai tulevaisuudessa luopumassa tästä maihin ja vesiin kohistuvasta kollektiivisen omistuksen tai hallinnan päätavoitteestaan. Se tulee pomppaamaan kuin vieteriukko laatikostaan viimeistään kun Suomi on ratifioinut ILO:n alkuperäiskansasopimuksen.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  79. ...jatkoa:

    Oma ajatukseni on ollut että Suomi tekisi niin kuin monet muutkin valtiot: Avoimesti perustellen todettaisiin, että ILO-sopimus ei sovellu Suomen oloihin, mutta että Suomi tulee sopimusta ratifioimatta soveltamaan sen henkeä ja periaatteita kansallisiin olosuhteisiinsa. Maaoikeuskiistaan voisi löytyä tämän paketin yhteydessä käytännön tason ratkaisu, joka kantaisi vuosikymmeniä eteenpäin: Tällaisella "moratoriolla” eli aikalisällä päästäisiin rakentamaan mallia, jossa Norjan maaoikeusratkaisua osin myötäillen
    1) Valtio pidättää omistusoikeuden Lapissa oleviin valtionmaihin, mutta siirtää niiden hallinnon pitkäksi määräajaksi uuden perustettavan elimen hallintaan. Maiden oikeita omistajia selvitellään taustalla kaikessa rauhassa.
    2) Lappalaiset tilanomistajat ja vanhojen lapinkylien oikeudenomistajat pitävät kiinni konkreettisista vaateistaan, joita selvitellään samanaikaisesti taustalla.
    3) Vanhat lapinkylät elvytetään, uusia ehkä perustetaan, alkuperäiskansan/väestön eri ryhmien puhevaltaa käyttämään. Tämän kautta poro- eli pohjoissaamelaiset pääsevät itse päättämään keitä heihin kuuluu, ja sama oikeus toteutuu myös muiden saamelaisryhmien kohdalla.
    4) Porosaamelaiset tuovat esille omat konkreettiset tarpeensa/toivomuksensa/vaatimuksensa.
    5) Ratkaistaan muunkin paikallisen väestön vaikutuskanavat.
    6) Kukin ryhmä tuo esille omat käytännön tason intressinsä, joita sovitellaan.
    Tunnustetaan että intressit ovat osin samat, osin erilaiset, osin päällekkäiset ja kilpailevat, ja lähdetään etsimään ratkaisuja näitä sovitellen, luopuen ajatuksesta että joku ryhmä dominoisi toisia. Täysin kansallisella ratkaisulla ilman ILO-ratifiointia voitaisiin hillitä jo vuosia jatkunutta kansainvälisiin toimijoihin suuntautunutta disinformaatiota, ja vältettäisiin ainakin osin ulkoa tuleva kansainvälisten toimijoiden toimesta tapahtuva päsmäröinti, joka perustuu niille syötetyn disinformaation synnyttämään väärään tilannekuvaan. Näin voitaisiin keskittyä todellisuuspohjaisiin ongelmiin ja syntyisi otollisemmat olosuhteet kansallisten kompromissien rakentamiseen.
    Jouni Kitti

    Saamelaisvaltuuskunnan jäsen 1976–1995
    Saamelaiskäräjien jäsen 1996–1999

    VastaaPoista
  80. Rekisterisaamelaiseliitti ajelee uusilla mersuilla lentokentälle. Lennähtää Amerikkoihin , asustelee siellä viiden tähden hotellissa ja
    ookailee pirssillä YK:hon valittamaan saamaansa hirvittävää sortoa
    maksumiehensä Suomen valtion taholta. Etteivät vain päälle
    päätteeksi vielä itkeä pirauttelekin varmaksi vakuudeksi.
    Eikä heitä hävetä ollenkaan moinen teatteri. Omien toimien häpeäminen ei ehkä kuulu porosaamelaisiin arvoihin. RÖYHKEÄSTI
    vain porskutellaan ja käydään tuon tuostakin kerjäämässä sääliä...


    VastaaPoista
  81. Saamelaiskäräjien sivustolta:
    "Saamelaiskäräjälain muutosta valmisteleva toimikunta piti kokouksen keskiviikkona 9.5., jossa sovittiin, että toimikunnan työstä tiedotetaan seuraavan kerran 18.5."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjälakitoimikunnalle ehdotetaan jatkoaikaa

      Oikeusministeriön asettaman saamelaiskäräjälakitoimikunnan toimikausi umpeutui huhtikuun lopussa. Oikeusministeriö on kuitenkin neuvottelujen tuloksena päättänyt ehdottaa toimikunnan toimikauden pidentämistä elokuun 2018 loppuun saakka. Myös Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio ehdottaa vastaavaa Saamelaiskäräjien hallitukselle.

      https://www.samediggi.fi/2018/05/18/saamelaiskarajalakitoimikunnalle-ehdotetaan-jatkoaikaa/

      Poista