keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Läpimätää vehkeilyä

Olin tekemässä yllä olevan otsikon alle blogikirjoitusta viime päivien tapahtumista salassa valmistellun pohjoismaisen saamelaissopimuksen vaiheilta. Oikeusministeri Jari Lindström (PS) pani kuitenkin etusivun uusiksi julkaisemalla ennen kirjoituksen valmistumista ministeriönsä tiedotteen, jonka mukaan Juha Sipilän (Kesk.) hallitus lähteekin edistämään sopimuksen ratifioimista saavutetun neuvottelutuloksen pohjalta.
Siis minkä neuvottelutuloksen? Kuinka moni pohjoisen asukas on ollut edes tietoinen moisista sopimusneuvotteluista, puhumattakaan että hänellä olisi vähäisintäkään käsitystä mahdollisesta sisällöstä ja sen sisällön vaikutuksista? Edes saamelaisista, joita varten kai tätä sopimusta sitten on piilossa neuvoteltu?
Juuri siksi päätin jättää tuon jo aikomani otsikon paikalleen, vaikka teksti nyt vähän muuttuikin.
Ohessa ministeriön tiedote kokonaisuudessaan ja kiinnittäkääpä huomiota sen alla oleviin nimiin:
”Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta neuvottelutulos
Julkaistu 21.12.2016
Pohjoismaista saamelaissopimusta on valmisteltu yli kymmenen vuoden ajan. Sopimus valmistuu saamelaisten satavuotisjuhlan alla. Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta on saavutettu neuvottelutulos ja Suomen hallitus lähtee edistämään sopimuksen ratifiointia neuvottelutuloksen pohjalta.
Sopimus sisältää yhteispohjoismaisen säännöksen saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeutetusta henkilöstä. Yhteinen äänioikeussäännös vastaa Norjan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Suomen osalta äänioikeus täsmennetään kansallisessa lainsäädännössä seuraaviin, syksyllä 2019 pidettäviin saamelaiskäräjävaaleihin mennessä. Määritelmäasiaan tullaan siis ottamaan kantaa myöhemmin siinä vaiheessa, kun sopimusta tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön eli silloin kun saamelaiskäräjälakia ensi vuonna uudistetaan.
Sopimus turvaa saamelaisten perustuslaillisen oikeuden oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
Sopimus ei muuta maa- ja vesioikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. Sopimuksen johdannossa todetaan, että sopimus turvaa, muttei muuta olemassa olevia oikeuksia saamelaisalueella. Sopimuksen voimaansaattamislaissa täsmennetään maa- ja vesioikeussäännöksiä. Saamelaisten osallistumismahdollisuuksia valtion maa- ja vesialueiden hoidon ja käytön suunnitteluun kehitetään Metsähallituksen yhteyteen perustetuissa kuntakohtaisissa neuvottelukunnissa Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella.
Sopimus korostaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen merkitystä saamen kielelle, kulttuurille ja yhteiskuntaelämälle. Poronhoidon, kalastuksen, metsästyksen ja saamen käsityön (Duodji) ohella kulttuuriset ja luovat elinkeinot, turismi ja elinkeinojen nykyaikaiset harjoittamismuodot mainitaan sopimuksessa. Elinkeinoja koskevia säännöksiä täsmennetään kansallisesti sopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä.
Lisätietoja:
ministerin erityisavustaja Leena Riekkola, puh. 02951 60375
OM / johtaja Johanna Suurpää, puh. 02951 50534
MMM / ylijohtaja Pentti Lähteenoja, puh. 02951 62485”
Heti Pentti Lähteenojan nimen nähtyäni kiinnitin huomiota tuohon mainintaan Metsähallituksesta ja aikeesta täsmentää maa- ja vesioikeussäännöksiä. Teno-sopimuksen teossa ”kunnostautunut” Pena on ollut jälleen ratsailla.
Sopan hämmentäjäksi ehätti vielä Yle Sápmi, joka perinteisellä tavallaan julisti sopimuksen pohjautuvan yhtenäiseen ja Norjan tavalla tapahtuvaan saamelaismääritelmään. Se tarkoittaisi siis pelkästään kieliperustaa ja olisi näin se kuuluisa märkä uni Suomessa polveutumiseen ja historiaan nojaavaa lappalaisperustetta vastustaville. Siis heille, joiden polveutumistausta voi olla vaikka Savossa, mutta identiteetti lojaalisuudella hankitulla ryhmähyväksynnällä turvattu.
Kyllähän se lopulta Lindströmin tiedotteesta kävi ilmi, että Suomessa saamelaismääritelmää aiotaan kuitenkin säätää kansallisesti vuoden 2019 vaaleihin mennessä. Luvassa on siis vähintäänkin samanlainen saamelaiskäräjälain päivittämisen härdelli kuin oli edellisten Jyrki Kataisen (Kok.) ja Alexander Stubbin (Kok.) hallitusten aikana. Ja luulenpa, että ehkä vieläkin hurjempi johtuen jo pettymyksestä siihen ettei mitään perusteellisempaa selvitystä tai neuvottelua saatu aikaan tässä välillä.
Oliko todella näin ettei Juha Sipilänkään hallituksessa tämän parempaan pystytty? Jotain lisää on saamieni taustatietojen mukaan Lindströmiltä pian tulossa, mutta tuskinpa hän laittaa vielä ainakaan tuota saamelaissopimusluonnosta perussuomalaisen ja -saamelaisen rahvaan ihmeteltäväksi.
Jatkan tästä miten olin kirjoittamassa ennen kuin tuo Jarppa sohelsi väliin:
Pohjoismaisen saamelaissopimuksen ympärillä käydyt niin sanotut jatkoneuvottelut ovat osoittautumassa pohjoismaisten oikeusvaltioiden käytännöistä tyystin poikkeavaksi läpimädäksi vehkeilyksi. Tuosta Suomen osalta oikeusministeriön virkakoneiston ja saamelaiskäräjien sisäpiirin valmistelemasta sopimusluonnoksesta ei ole haluttu antaa tietoa enempää Suomen eduskunnalle kuin hiljattaisten valtiovarainministeri Petteri Orpon (Kok.) kommenttien perusteella myöskään valtioneuvostolle. Ei siitä huolimatta, että ”kentällä” oli liikkunut jo kuukausia huhu sopimusluonnoksen olevan käytännössä valmis ja että se on tarkoitus julkistaa kuninkaallisten todistajien läsnä ollessa saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2017 Norjan Trondheimissa. Norja tulee olemaan myös sopimuksen tallentaja eli jonkinlainen sen isännöijä.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei noihin julkistajaisiin ilmeisesti osallistu, koskapa on tuona samana päivänä vierailulla Inarissa. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikion mukaan kutsun lähettäminen ajoissa sählättiin, mutta käräjien hallintopäällikkö Pia Ruotsala kai jää muun saamelaisjohdon matkatessa Norjaan päivystämään Suomen tasavallan presidenttiä. Huomaavaista.
Pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmistelua on harrastettu ja pitkään ja edellinen sopimuksen versio on vuodelta 2005. Uusikin on ollut siis jo olemassa, mutta sitä pidettiin ja ehkäpä halutaan pitää edelleenkin piilossa jättämällä kertominen ympäripyöreiden tiedotteiden varaan.
Sopimuksen valmistelussa on omaksuttu käytäntö, jonka mukaan sopimuksen koskettamia osapuolia ovat vain Norjan, Ruotsin ja Suomen valtiot sekä saamelaiskäräjät. Suomen valtion intressiä neuvotteluissa on käyttänyt oikeusministeriön valikoitunut edustus ja jonkinlaisena operatiivisen toiminnan yläpuolella olevana keulakuvana kulloinenkin ”saamelaisasioista vastaava ministeri” eli nyt viimeksi oikeusministeri Jari Lindström.
Näillä edustuksilla ei valtion puolelta kuitenkaan mitään pohjoismaista saamelaissopimusta voida allekirjoittaa tai muuten vahvistaa. Näin siksi, että kyseessä on pohjoismainen sopimus sisältäen eduskunnan toimivaltaan kuuluvia lainsäädäntö- ja budjettivaikutuksia sekä vielä laajemmin kansainvälisiä yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskysymyksiä. En tiedä ovatko oikeusministeriön edustajat mitenkin lukeneet työssään Suomen vuodelta 2012 olevaa valtiosopimusopasta, joka ihan erikseen pohjoismaisia, vain jotain tiettyä alaakin käsittäviä sopimuksia koskien, edellyttää eri tahojen kuulemista jo kansallisessa valmistelussa. Jos nyt vaikka oikeusministeriössä oltaisiinkin saamelaisjohdon kanssa sitä mieltä, ettei sopimuksen soveltamisen ydinalueella ylisessä Lapissa eikä etenkään sen piirissä eri tavoin olevassa muussa Suomessa ole mitään asianosaisia ”eri tahoja”, kansalaisryhmiä tai yhteisöjä, luulisi tällaisiksi määrittyvän ainakin sellaiset valtiolliset elimet kuin eduskunta ja valtioneuvosto. Ehkä vielä se presidenttikin.
Toki voidaan sanoa ja on varmaan vedottukin, että kyseessä on ollut alustava valmistelu ja siinä saavutettu yhteispohjoismainen näkemys. Ja että nyt sitten alkaisi se ”eri tahojen” kuten Suomen kansan ja sen edustajien sekä yhteisöjen kuuleminen. Vaan mitä järkeä on ollut – jälleen kerran – edetä näin?
Kaikkein surkein episodi saamelaisten ja heidän kovin heikosti ”edustuksellisen elimensä” saamelaiskäräjien osalta tässä saamelaissopimusfarssissa näyteltiin pari päivää sitten saamelaiskäräjien yleiskokouksessa. Siellä äänestäen päätettiin, ettei käräjien sisäpiiri salli saamelaissopimusluonnoksen jakamista kaikille käräjäedustajille. Sopimukseen olisivat halunneet tutustua muun muassa inarinsaamelaiset Kari Kyrö ja Anu Avaskari.
Inarinsaamelaiset myös esittivät käräjien toimintasuunnitelmaan seuraavaa kohtaa: ”Saamelaiskäräjien tavoitteena on vuoden 2017 aikana informoida sopimuksesta laajasti. Erityisesti koko saamelaisalueella tapahtuvalla avoimella informaatiolla, pyritään saamaan sopimus sellaiseen muotoon, että sopimukselle saadaan Suomen eduskunnan hyväksyntä, mikä on sopimuksen ratifioinnin edellytys”.
Tuokin esitys hylättiin.
Lapin Kansa esittää pääkirjoituksensa lopussa aiheellisen kysymyksen ja varteenotettavan ennakoinnin. Salassa ja pienessä porukassa valmisteltu suuren käytännön merkityksen omaava sopimus ei kuulu oikeusvaltioon eikä länsimaiseen, avoimeen sekä ihmisoikeuksilla pröystäilevään yhteiskuntaan.

38 kommenttia:

  1. Pohjoismaisen saamelaissopimuksen salainen teksti lyöty lukkoon. Tässäpä ensikommentit:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2016/12/salainen-pohjoismainen-saamelaisspimus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin toteat tuosta salailusta. Aika hauska tätä tilannetta vasten lukea oikeusministerin blogia, jossa hän kertoo luottavansa ministeriönsä virkamiehistön tasoon lainvalmistelussa ja kuinka hän pitää tärkeänä asioiden perusteellista selvittämistä.
      http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228096-lainvalmistelun-tilasta

      Poista
  2. Veikko kirjoittaa asiaa pohjoismaiseen saamelaissopimuksen valmistelun salamyhkäisyydestä. Olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Oltuani mukana saamelaispolitiikassa lähes 30-vuotta, olen tullut siihen tulokseen, että saamelaisuus muistuttaa yhteen aatteeseen uskovaa poliittista suuntausta. Poikkeamiset siitä puoleen tai toiseen pyritään tuomitsemaan. Historian valossa yhteen aatteeseen nojautuvassa politiikassa on monta eri puolta. Se esiintyi ensimmäisen kerran bolsevikkivallankumouksessa, sillä yksilön vapauden kieltämisessä Venäjällä mentiin yhtä pitkälle kuin natsi Saksassa esiintynyt äärimmäinen neuvostovastainen totalitarismi. Proletariaatin diktatuuri omaksui demokraattiselta näyttävän perustuslain ja kannatti ainakin muodollisesti kansalaisoikeuksien aatetta. Tämän perusnäkemys heijastuu myös myös tässä saamelaissopimuksen valmistelussa, jota Veikko ja Gunnar Pettersson ansiokkaasti kritisoivat. Oikeusvaltiossa tuntuu erikoiselta se, että sopimus on valmisteltu ilman minkäänlaisia taustaselvityksiä sopimuksen piiriin kuuluvien ihmisten olosuhteista, oikeuksista ja kaikesta muusta.

    Tällaisella yhteen aatteeseen nojaavassa saamelaispolitiikassa saamelaisten valitsemilla luottamusmiehillä ei ole itsenäistä päätäntävaltaa. Tällaisten utopististen edessä on turhaa saamelaistenkaan puhua yksilön vapaudesta, sallia itsenäisiä mielipiteitä tai laskea yhteen yksityisten ihmisten mielipiteet enemmistön saavuttamiseksi. Tärkeitä näyttävät olevan ne ajatukset ja aatteet joita yritetään saada saamelaisten nimissä markkinoitua valtakunnan poliittisille päättäjille. Viimeisin yritys on juuri tämä saamelaissopimus.

    Saamelaistutkimukseenkin heijastuu tällaisen yhteiskunnan erikoislaatu; on olemassa ”saamelaisten oma maaoikeustiede”, joka päätelmissään eroaa demoraatisesta tieteestä. Tämä ns. saamelaistiede puolestaan pyrkii olemaan sopusoinnussa saamelaisten maaoikeusvaatimusten kanssa ja jolla yritetään osoittaa olevan paremmat edellytykset päästä totuuteen kuin saamelaisten ulkopuolisten tutkimuslaitosten harjoittamalla tieteellä. Tällaisen yhden aatteen oikeaksi tunnustama tiede on kuitenkin pohjimmiltaan subjektiivista. Olen pannut merkille, että pidetäänkö jotakin tutkimustulosta totena vai ei, riippuu siitä, kuka tai ketkä sen esittävät. Totuudesta tai oikeudesta esitettyjen tutkimustulosten osalta ei katsota vastaavan mitään objektiivista totuutta, niiden tulee vain vastata saamelaisten sisäistä luontoa, intressejä ja poliittisen johdon näkemyksiä.

    Saamelaissopimuksen valmistelu osoittaa, että aikaisemmat käsitykset tasa-arvosta, voimassaolevista oikeuksista näyttävät siten haihtuneen täten taivaan tuliin. Elävä elävä on myös minulle osoittanut, että yhteen saamelaisaatteeseen uskovat poliitikot ei ole tyytyneet tunnustamaan sellaista yhteiskuntatieteellistä tosiasiaa, että kansojen käsitykset ovat niiden ympäristön tulosta, vaan he ovat ryhtyneet luomaan uusia käsityksiä ”uuden saamelaistieteen ja -politiikan” avulla. Kliseistä on siten kehittynyt heidän tärkeimpiä toimintatapoja. Eräät johtavat saamelaispoliitikot vaativat uskomaan yhteiseen elämän katsomukseen. He valmistelevat itse ajatuksia, yrittävät muokata yleistä mielipidettä ja pyrkivät kirjoittamaan historiaa uudelleen. Inhimillisellä ilmaisulla ei ole enää muuta normia kuin kuin poliittinen tarkoituksenmukaisuus. –johtajien toivomukset ja hyödyn tavoittelu. Joka edellä oleva ei usko tutkikoon saamelaiskäräjien puheenjohtajan ja lakimiessihteerin allekirjoittamia virallisia asiakirjoja, joista osa on ollut käräjien yleiskokouksen käsittelyssä ja osa on puheenjohtajan päätöksellä hyväksyttyjä.

    VastaaPoista
  3. Kannattaa kiinnittää huomiota seuraavaan Lindströmin tiedotteen kohtaan ja edellyttää sen avaamista:
    "Sopimus ei muuta maa- ja vesioikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. Sopimuksen johdannossa todetaan, että sopimus turvaa, muttei muuta olemassa olevia oikeuksia saamelaisalueella. Sopimuksen voimaansaattamislaissa täsmennetään maa- ja vesioikeussäännöksiä. Saamelaisten osallistumismahdollisuuksia valtion maa- ja vesialueiden hoidon ja käytön suunnitteluun kehitetään Metsähallituksen yhteyteen perustetuissa kuntakohtaisissa neuvottelukunnissa Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella".
    Nämä tällaiset eivät tietenkään ole sinällään aika ympäripyöreitä sanakäänteitä sisältävän sopimusluonnoksen tekstiä, vaan Suomen "neuvotteluryhmän" sisällä käytyä kansallista pohdintaa siitä mitä sopimus voisi Suomelta edellyttää. Tottahan toki saamelaiskäräjien aseman vahvistaminen edelleen valtionmaiden ja -vesien käytön päätöksenteossa on siellä tullut ensimmäisenä esiin ja ehkäpä valtion puolella katsotaan ettei esimerkiksi metsähallituslain "terästäminen" tältä osin ole Suomen kannalta niin iso asia etteikö sillä voisi yrittää saada rauhaa ainakin maaoikeusvaatimusten osalta aikaan.
    Olisi mielenkiintoista kuulla miten tähän maiden ja vesien käyttöön on ajateltu liitettävän sopimusluonnoksessa oleva saamelaiselinkeinojen yhteistyö yli valtakunnanrajojen. Kovasti on Suomen neuvottelijoilla varmasti kerrottavaa sikäli kun siihen suostuvat.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitat "Olisi mielenkiintoista kuulla miten tähän maiden ja vesien käyttöön on ajateltu liitettävän sopimusluonnoksessa oleva saamelaiselinkeinojen yhteistyö yli valtakunnanrajojen". onko tämä luonnos jossain luettavissa? Kuulin että ruotsinkielinen versio olisi ollut ainakin liikkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä mistään netistä kai vielä löydy. Muuten on kyllä siis ollut sekä ruotsin- että suomenkielinen versio täällä kentällä liikkeellä. Ja pohjoismaisesti kiertänyt minullekin Norjan kautta! Pitää katsoa julkistaako Lindström itse mitään.

      Poista
    2. Epäoikeusministeriö meillä täällä pohjolan ihmisoikeusparatiisissa!?

      Poista
  5. Toivotaan, toivotaan sanoo Lindström. Tapahtuukohan "lakien tarkastelukin" samalla tavalla kuin tämän sopimusluonnoksen ja siitä saadun neuvottelutuloksen aikaansaaminen?

    http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/blogi/x2ZQpIRVv/2016/xzvp0FOUJ.html.stx

    VastaaPoista
  6. Ja tästä löytyy lausuntopohjaa miltä sopimusluonnosta on vuoden 2005 jälkeen jalostettu:

    http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/200706luonnospohjoismaiseksisaamelaissopimukseksi.lausuntotiivistelma/Files/OMLS_2007_6.pdf

    VastaaPoista
  7. Oikeusministeriö on tiedottanut pohjoismaisen saamelaissopimuksen olevan valmis ja ratifiointia vailla. Ensimmäiset kriittiset reaktiot tulivat kuin apteekin hyllyltä, kun Veikko Väänänen ja Gunnar Pettersson analysoivat blogikirjoituksissaan sopimuksen valmistelussa sovellettua täysin perustelematonta salaamista. Tuli sellainen tunne, että Suomessa pohjoismaista saamelaissopimusta tullaan käyttämään inarinsaamelaisten historian ja oikeuksien suohon polkemiseen valheen avulla. Inarinsaamelaiset eivät kuitenkaan ole tyhjän vuoksi kärsineet tätä syrjintää monta vuotta. He ovat jo oppineet näkemään mitä pohjoissaamelaisten järjestys heille merkitsee. Pohjoissaamelaiset koettavat vakuuttaa "emme ole teitä vastaan". Mutta ollessaan vain omiensa keskuudessa pohjoissaamelaiset avaavat sydämensä ja kielenkantansa avoimemmin, siellä he ilmaiset tavoitteensa: vain yksi Saamenmaa ja yksi saamenkansa, muulla ei ole mitään väliä. Joka ei tähän alistu, jääköön toisen luokan kansalaiseksi.

    Nyt sitten silmät auki! Tässä ei ole enää kyseessä pelkkä politiikka vaan geopolitiikka. Jos ymmärtää, että kyse on elintilan valloittamisesta pohjoissaamelaisille, ymmärtää myös miksi nämä pohjoissaamelaiset eivät voi sietää sellaisia inarinsaamelaisia kuin Kari Kyröä tai Anu Avaskaria, joiden hallussa on vakuuttavimmat asiakirjat inarinsaamelaisten oikeuksista ja historiasta. Siksi nämä ääniharavat oli pidettävä käräjien hallituksen ulkopuolella, eikä suinkaan heidän ”yhteistyökyvyttömyytensä” vuoksi. Kaikki tietävät että he, jos ketkä, ovat yhteistyökykyisiä ja –haluisia, mutta onhan tosin aika paljon vaadittu jos tuon kaksikon pitäisi osoittaa yhteistyökykynsä vielä
    osallistumalla hymysuin inarinsaamelaisia vastaan suunnattuun politiikkaan.

    Saamelaiskäräjien viimeisin kokous osoitti konkreettisesti miten pohjoissaamelaisten poliittiset johtajat eivät halua käydä inarinsaamelaisten kanssa poliittista keskustelua. Heille inarinsaamelaisten ja Inarin lapinmaan nimi on punainen vaate, joka on revittävä ja sotkettava suohon. Inarista halutaan tehdä pohjoissaamelaisten siirtomaa. Vahvimpaan turvautumiseen tottuneet koltat ovat iskostuneet pohjoissaamelaisten poliittisiksi liittolaisiksi yhtyen inarinsaamelaisten syrjintään. Tulee mieleen koululuokka jossa isoimmat kolliaiset sortavat pienimpiä pelokkaiden liittyessä kiusaamiseen.

    Vaikka pohjoismainen saamelaissopimus ei oikeusministeriön tiedotteen mukaan muuta maanomistus- ja hallintaoikeuksia, inarinsaamelaiset tietävät että niin kauan kuin Suomi ei ole tunnustanut lappalaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja vahvistanut inarinsaamelaisten oikeutta omaa alkuperäiskansa-itsehallintoon, myös pohjoismaista sopimusta tullaan käyttämään vipuna jolla heidät yritetään irrottaa oikeuksistaan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  8. ...jatkoa:

    Inarinsaamelaisten keskuudessa on hyväuskoisia ihmisiä, jotka luulevat, että inarinsaamelaisille ei voi tapahtua mitään, että Inari on siihen liian suuri ja että pohjoissaamelaiset eivät halua eivätkä ikinä kykene alistamaan Inaria ja sen alkuperäiskansaa inarinsaamelaisia. Mutta inarinsaamelaisia uhkaa todellinen vaara. Se on muistettava yöllä ja päivällä. Siksi siitä on nyt puhuttava. Nyt ei ole serenadien eikä kuohujuomapullojen korkkien avaamisen aika, vaan hälytysten. Nyt ei pidä nukahtaa harhakuvitelmiinsa. Jokaisen inarinsaamelaisen on muistettava, että pohjoissaamelaiset tahtovat alistaa inarinsaamelaiset ja heidän esivanhempiensa alueet omaan komentoonsa. Pohjoissaamelaiset eivät voi kuitenkaan murskata inarinsaamelaisten vastarintaa, koska vaara tekee heidän vastarintansa päättäväisemmiksi ja peräänantamattomaksi.

    Kiista tulisi ratkaista tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pohjalta ja purkamalla väestön keinotekoinen jako tavallisiin ja statuksettomiin saamelaisiin - jako, joka kulkee jopa perheiden ja sukujen sisällä. Saamelaisten poliittinen järjestelmä kaipaisi sellaista muutosta, joka johtaisi saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon parempaan edustavuuteen ja uskottavuuteen palautumiseen realistisella eteenpäin katsovalla poliittisella ohjelmalla. Eräs vaihtoehto voisi olla lapinkyläjärjestelmän elvyttäminen tekemällä lapinkylistä nykyajan vaatimuksia vastaavat julkisoikeudelliset perustason itsehallintoelimet ja luomalla näiden kylien keskinen yhteistoimintaelin, joka osin vastaisi nykyistä saamelaiskäräjiä. Tässä rakentavassa asiassa saamelaiskäräjien jäsen Kari Kyrö on tehnyt tähän mennessä hyvää pohjatyötä. Herää kysymys miksi poliittinen eliitti ei halua tulla mukaan tällaiseen kaikkia saamelaisia koskevaan rakentavaan yhteistyöhön, vaan haluaa eristäytyä. Kenen etua sellainen loppujen lopuksi palvelee?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Áslat Holmberg näkyisi löytäneen Kari Kyröä hyväksyttävämmän protestikohteen Standing Rockista. Koipikenkäopetus yhdistää upeasti tuki-ilmaisun käytännöllisen ja vertauskuvallisen tason. Uskallanko ennustaa että Standing Rockin väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden opetuksia hyödynnetään ehkä jo ensi kesänä myös Atlantin tällä puolen. Toivottavasti tolkun tarkoitukseen mitään alkuperäiskansaryhmää tai sen jäsentä syrjimättä. En osa tehdä koipikenkää tai muutakaan jalkinetta, vaikka amatöörisuutarointia joskus harrastankin, kun on suvussakin suutarin vikaa poteneita ollut. Mutta jos ymmärrän oikein, koipikengissä on saumat sisäpuolella, ja sehän on Holmbergin kohdalla muutos parempaan suuntaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläpä se jossain kinoksen kupeessa näkyi poika koipikenkineen törröttävän.

      Poista
    2. Onko saamelaisten arvojen mukaista tuputtaa omaa kultturiaan intiaaneille. Käsittääkseni P-Dakotassa on paremminkin myskihärkiä kuin poroja. Jokainen kansa on vuosisatojen saatossa oppinut tekemään omat tarve-esineensä omista käytettävissä olevista materiaaleista omien tarpeidensa mukaan.
      Haiskahtaa ihan siltä, että on vain pitänyt saada kulttuurinen ulottuvuus matkan motiiviksi ja rahoituksen saamiseksi. Uskallan jopa epäillä Holbergin kengäntekotaitoja.

      Poista
  10. Tiina Sanila-Aikio hehkuttaa mediassa saamelaissopimuksen myötä saatavasta yhteispohjoismaisesta saamelaismääritelmästä. Hän uskoo ettei yhden maan parlamentti rohkene olla sitä hyväksymättä mikäli saamelaiset kolmessa maassa ovat määritelmän takana. Kun näin ei ole mitenhän Tiina aikoo tuon yhteisen tahdon vaikkapa Suomen eduskunnalle markkinoida?

    VastaaPoista
  11. Sitähän voi aina kysyä että kenen rahoilla nämä saamelaiset Pohjoisdakotaan ovat matkustaneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolonialisti betalar.

      Poista
    2. No niinpä tietenkin. Kauheita kolonialisteja tässä ollaankin, jos Holmbergin pojan ja kumppaneiden YK:ssa pitämiä puheita uskoisi.

      Poista
  12. On se vain niin merkillinen juttu tässä pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmistelussa, että miksi avoimuudelle ei haluta antaa sijaa. Toimitaan edelleen kuin kommunistisessa systeemissä aikoinaan: valehdellaan ja puhutaan muunnettua totuutta. Jotta saamenkansa ei tuhoutuisi ja jotta sen jokaisella jäsenellä olisi tilaisuus rikastuttaa meitä mielipiteillään, niin sallikaa saamelaisten kilpailla tasapuolisesti ja kunniallisesti. Ei sen pohjalta kenellä on valta vaan totuuden pohjalta. On sallittava ja rohkaistava kilpailua moralististen ja eettisten virtausten välillä kuten perinteellisessä saamelaisyhteisössä on ollut tähän asti asian laita.

    Kilpailu on tapahduttava vapaasti eikä painostamalla kuten nyt näyttää tapahtuvan. Antakaa kaikille saamelaisille heidän haluamansa järjestömuodot valita ja toimia. En pyydä enkä vaadi omille näkemyksille mitään eri oikeutta, vaan sitä että niistä keskusteltaisiin rehellisesti. Sallikaa meille vapaa taide ja kirjallisuus, samoin kuin vapaa julkaisutoiminta – eikä ainoastaan poliittisten korulauseiden ja julkilausumien julkaiseminen. Tällainen vapaa mielikuvituksen kukoistus saisi aikaan sen, ettei meidän tarvitsi lainata uusia ideoita länsimaista, kuten tässä saamelaissopimusasiassa näyttää käyneen.

    Mitä te saamelaisten johtajat pelkäätte? Onko sanavapaus todellakin teille liian kauhea asia? Oletteko kenties niin epävarmoja itsestänne ja ajamastanne asiasta, että ette uskalla olla avoimia? Tahdotteko pitää yhä kiinni vallastanne,elää eristäytyneenä vahvasta joukosta. Antakaa kaikille saamelaisille ja kaikille muillekin mahdollisuus ajatella ja kehittyä! Se on demokratian voima eikä heikkous!

    Pitkään aikaan ei saamenmaan todellista historiaa ole tallennettu, sitä ei ole kirjoitettu eikä kohdennettu siihen oikein suunattua valokeilaa.

    Mikä sitten on saamelaisasioissa totuus? Me erehdymme usein siitä syystä, että meille itsellemme on miellyttävää ja helppoa nähdä totuus omien, ennen kaikkea itsekkäiden tunteittemme mukaisesti, emmekä sen vuoksi, ettemmekö osaisi erottaa totuutta niiden monien tekstien ja asiakirjojen joukossa, jossa meidän kansamme asioita pyritään vääristelemään. Jo kauan monelle totuus on ollut nähtävänä, vaikka sitä on meille selitetty ja todistettu, mutta kuitenkaan siihen ei ole kiinnitetty mitään huomiota eikä siihen ole suhtauduttu kriittisesti. On surullista nähdä, kuinka saamelaisten nykyiset aatesuunnat, nuoriso ja julkisuuden henkilöt toistavat ja kuusikymmentä vuotta myöhästyneinä keskuuteemme levinneitä niitä aatesuuntia, jotka ovat osoittautuneet elinkelvottomiksi.

    Ei olekaan vaikeaa tunnistaa niitä vaivoja jotka vaivaavat länsimaista elämää; tiedonhalun puute, tunnepitoinen mieltymys miellyttävään tuskaa tuottavan sijasta.
    Saamelaisen elämämuodon käsite on niin laaja ja monimutkainen, että taistelua sen puolesta ei käydä ainoastaan kongresseissa, vaan päivittäin kentällä tavallisten poromiesten ja kalastajien keskuudessa. Ei saamelaisen elämänmuotoa ole miten ja missä vain. Jotta saavutettaisiin todellinen terveellä pohjalla oleva saamelainen elämänmuoto on taisteltava henkisen väkivallan kätkettyjä muotoja vastaan yhtä ankarasti kuin mitä käytetään taisteltaessa väkivaltaa vastaan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  13. ...jatkoa:

    Päämääräksi onkin otettava on nykyisen henkisen väkivallan poistaminen. Saamelaisten on luovuttava siitä ajatuksesta, että muutamilla on oikeus ajaessaan saamelaisten asiaa poiketa oikeudenmukaisuudesta ja oikeudesta. Todellinen saamelainen elämänmuodon kannattaja on se, joka lahjomattomana, väsymättä ja pelottomasti puolustaa sorrettujen saamelaisten oikeuksia sortajia vastaan katkeamattoman polveutumisen pohjalta.

    Meidän saamelaisten ei missään olosuhteissa pidä tietoisesti tukea historian vääristelyä. Meidän on tiedostettava se raja, missä vääristely alkaa. Kun vääristely ei pidetä koossa keinotekoisesti eikä ideologian avulla, niin me hämmästyksemme joudumme toteamaan kuinka nopeasti se luhistuu ja paljastuu kaikessa alatomudessaan suureksi kuplaksi.

    Nyt on aika jokaisen saamelaisen tehtävä valinta: joko me jatkuvasti olemme tietoisia historian vääristelijöistä tai me sitten päätämme lujasti, että nyt on oikealle historialliselle tulkinnalle annettava oikea sille kuuluva arvo.

    Tästä päivästä lähtien älköön kukaan saamelainen
    -kirjoittako yhtään kirjoitusta jossa historiallista totuutta on muutettu
    -ilmaisko kirjoituksessa kansamme historiaa mieltymystensä mukaan
    -lausuko sellaista kirjallisesti tai suullisesti, jossa muunnetaan totuutta tai jossa vaietaan kansamme historiaan kuuluvista oleellisista tapahtumisista.

    -Kaikessa tästä on tehtävä valinta totuuden ja vääristelyn väliltä.

    VastaaPoista
  14. Ei huonosti kirjoitettu. Pelkäänpä pahoin että kun sopimusteksti tulee julki siellä onkin saamelais määritelmästä ja maaoikeuksista muuta kuin mitä oikeusministeriön tiedotteessa ja Saamelaisradion uutisissa on kerrottu .

    VastaaPoista
  15. Vapaasti käännettyjä otteita:
    ”Saamelaisilla on kansana itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla saamelaiset saavat vapaasti määrätä poliittisesta asemastaan ja taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta kehityksestään.”
    ”Itsemääräämisoikeus toteutuu itsehallintona sisäisissä asioissa ja neuvottelujen kautta asioissa, joilla voi osoittautua olevan erityistä merkitystä saamelaisille.”
    ”Valtioiden tulee kunnioittaa asiaankuuluvasti saamelaisten oikeuskäsityksiä, oikeudellisia perinteitä ja perinnäistapoja.”
    ”Valmistellessaan lainsäädäntöä aloilla, joilla saattaa olla saamelaisia perinnäistapoja valtiot selvittävät, onko tällaisia tapoja olemassa ja tulisiko ne siinä tapauksessa turvata tai ottaa muuten huomioon lainsäädännössä.”
    ”Valtiot helpottavat saamelaisten valtionrajojen yli harjoittamaa yhteistyötä ja pyrkivät poistamaan esteitä, jotka johtuvat kansalaisuudesta tai asuinpaikasta tai muutoin siitä, että saamelaiset ovat usean valtion alueella asuva kansa.”
    ”Valtiot edesauttavat saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän säilyttämistä, harjoittamista ja kehittämistä yli valtionrajojen. Tässä tarkoituksessa valtiot erityisesti helpottavat saamelaisten elinkeinon harjoittamista yli näiden rajojen sekä kehittävät saamelaisten mahdollisuuksia saada opetusta, terveydenhoitoa ja sosiaalipalveluja toisessa näistä valtioista silloin, kun tällainen ratkaisu on tarkoituksenmukaisempi.”
    ”Valtiot kunnioittavat saamelaisten oikeutta määrätä saamenlipun ja muiden saamelaissymbolien käytöstä sekä edistävät saamelaissymbolien näkyvyyttä.”
    ”Jokaisessa sopimusvaltiossa on saamelaiskäräjät, joka on kyseisen maan korkein saamelaistoimielin. Saamelaiskäräjät edustaa maassa saamelaisia ja se valitaan kyseisen maan saamelaisten yleiseen äänioikeuteen perustuvilla vaaleilla. Säännökset saamelaiskäräjien vaaleista vahvistetaan laissa.”
    ”Saamelaiskäräjillä tulee olla sellaiset vastuualueet ja sellaisia tehtäviä, että ne voivat tehokkaasti huolehtia saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta.”
    ”Saamelaiskäräjien tehtävät vahvistetaan laissa. Saamelaiskäräjät päättävät itsenäisesti muista asioista, joiden parissa ne haluavat työskennellä ja joista ne haluavat antaa lausuntoja
    ”Saamelainen on Henkilö, joka pitää itseään saamelaisena ja
    a) jolla on saamen kieli kotikielenä Norjassa tai Ruotsissa tai äidinkielenä Suomessa, tai
    b) jonka jollain vanhemmalla, isovanhemmalla tai isoisovanhemmalla on ollut saamen kieli kotikielenä Norjassa tai Ruotsissa tai äidinkielenä Suomessa, tai
    c) jonka joku vanhemmista on tai on ollut saamelaiskäräjien äänestysluettelossa, on oikeus, jos muut kuten ikää, kansalaisuutta ja väestökirjanpitoa koskevat vaatimukset täyttyvät, tulla otetuksi saamelaiskäräjien äänestysluetteloon Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läväyttivät seinät ja katon taivaan tuuliin. Mitä tahansa saamelaiset eli saamelaiskäräjät keksii, on toteutettava. Näistä saa jatkuvan priviolegioautomaatin ja rahastuskeinon, koska kyllähän saamelaiskäräjät tarvitsee rahaa kaikkien toivettensa toteuttamiseksi.

      Poista
  16. ”Valtiot edistävät saamelaiskäräjien itsenäistä edustusta kansainvälisissä organisaatioissa ja kokouksissa, joissa käsitellään asioita, joilla on erityistä merkitystä saamelaisille.”
    ”Valtiot osallistavat aktiivisesti saamelaiskäräjiä kansainvälisissä yhteyksissä, käsiteltäessä asioita, joilla on erityistä merkitystä saamelaisille.”
    ”Alueet, joita saamelaiset ovat perinteisesti käyttäneet, ovat perustana sille, että saamelaiset voivat säilyttää, harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä. Saamelaiset ovat valtioissa pitkäaikaisen maa- ja vesialueiden perinteisen käytön kautta luoneet kollektiivisen tai yksilöllisen omistus- tai käyttöoikeuden saamelaisalueilla.”
    ”Valtiot ryhtyvät toimenpiteisiin turvatakseen saamelaisten oikeuden niihin luonnonvaroihin, joita he ovat perinteisesti käyttäneet saamelaisalueilla ja mahdollisuudet käyttää näitä luonnonvaroja. Valtiot varmistavat, että kansallisessa lainsäädännössä on asianmukaiset menettelytavat, joilla voidaan sitovasti vahvistaa saamelaisten oikeudet maahan ja veteen. Tällaisten oikeuksien olemassaolon arvioinnissa huomioidaan, ettei saamelaisten maan tai vesien käytöstä useinkaan jää pysyviä jälkiä luontoon.”
    ”Valtiot huolehtivat siitä, että oikeudenomistajat ja kaikki muut maiden ja vesien käyttäjät osoittavat keskinäistä kunnioitusta toistensa intressejä kohtaan ottamalla huomioon mikä merkitys saamelaisten vesien ja maiden käytöllä on saamen kielelle, saamelaiselle kulttuurille ja saamelaisten yhteiskuntaelämälle. Harkitessaan saamelaisalueiden luonnonvaroihin kajoamista tai niiden käytön muuttamista koskevaa päätöksentekoa tai luvan myöntämistä tällaiselle kajoamiselle tai käytölle, valtiot kiinnittävät erityistä huomiota siihen, että kajoaminen tai muuttunut käyttö ei aiheuta ilmeistä haittaa saamen kielelle, saamelaiselle kulttuurille tai saamelaisten yhteiskuntaelämälle. Kun kajoamisen tai muutoksen sallittavuutta koskevan asian ratkaisemista harkitaan, valtiot huolehtivat tässä tarkoituksessa siitä, että eri toimenpiteiden kokonaisvaikutus saamelaiseen kulttuuriin, saamen kieleen ja saamelaisten yhteiskuntaelämään alueella huomioidaan.”
    ”Kajottaessa saamelaisten omistus- tai käyttöoikeuteen myönnetään korvaus kansallisten säännösten mukaisesti.”
    ”Kajoamalla luonnonvaroihin ja muuttamalla niiden käyttötarkoitusta ei saa kieltää saamelaisilta heidän oikeuttaan alkuperäiskansana harjoittaa heidän omaa kulttuuriaan, omia kieliään ja omaa yhteiskuntaelämäänsä. Ottaen huomioon, että saamelaisten maahan ja veteen kohdistuvilla oikeuksilla on erityinen merkitys saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän säilyttämisen kannalta, valtioiden ja muiden valtion omaisuutta hallinnoivien on mahdollisuuksien mukaan neuvoteltava saamelaisten kanssa kysymyksistä, jotka liittyvät saamelaisia koskevien luonnonvarojen hallinnointiin ja joihin 17 artiklan vaatimuksia ei sovelleta, tai muulla tavalla aktiivisesti osallistaa saamelaisia näihin kysymyksiin.”

    VastaaPoista
  17. "Saamelaiset ovat valtioissa pitkäaikaisen maa- ja vesialueiden perinteisen käytön kautta luoneet kollektiivisen tai yksilöllisen omistus- tai käyttöoikeuden saamelaisalueilla.”
    Eikä se ole niin, että vain Norjassa pitkäaikainen maa- ja vesialueiden perinteinen pitkäaikainen käyttö on luonut rekisteröitävissä olevan oikeuden. Sekin on käyttöoikeus, ei omistusoikeus. Se ei liioin ole kollektiivinen siinä mielessä että se koskee keitä tahansa saamelaisia tai keitä tahansa jotka edustavat samaa väestöryhmää kuin käyttöön osallistuneet,mutta voi kylläkin koskea useampaa kuin yhtä henkilöä, jos nämä ovat osallistuneet konkreettisesti käyttöön. Voidaanko pelkästään kansainvälisellä sopimuksella tuoda Suomeen tai luoda täällä kiinteistöllisiin saantoihin tai rasitteisiin liittyviä uusia käytäntöjä. Jos ne luodaan ratifointivaiheessa kansallisella lailla, eikö silloin säädetä perustuslain suojaamasta omistusoikeudesta ja maan pakkolunastamisesta muuhun kuin yleiseen käyttöön? Jos jokin uusi käyttöoikeus koskee vain saamelaisia, ono silloin kyseessä yleinen käyttö? Tuskinpa on. Pitäisikö siis perustuslakiin tehdä pieni viilaus: "Omaisuuden pakkolunastamisesta yleiseen ja saamelaiseen käyttöön säädetään lailla"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota se vielä perustuslakivaliokunta jeesustelee!

      Poista
    2. Kaksi keskeistä käsitettä, joiden sisältöä ei haluta avata:
      1. kollektiivinen oikeus
      2. omistaminen.
      Ensimmäisen kohdalla kiemurrellaan kuin mato koukussa ja viime sijassa viitataan kansainvälisissä sopimuksissa käytettyyn terminologiaan. Saamelaislaissa ei maailmoja syleilevää käsitettä pidä käyttää, koska on kyse jo perustavanlaatuinen yksilöiden oikeuksiin puuttuvista asioista.
      Siitä pitää saada konkreettinen selitys, mitä se kattaa ja mitä ei.

      Omistaminen on tullut saamelaiskäräjien ja heidä myötäilevien tutkijoiden mielikäsite. Puhutaan musiikin, vaatetuksen, ja saamen kielten omistamisesta (K. Näkkäläjärvi kirjoitti, että saamelaiskieltä ei saa elvyttää ilman saamelaiskäräjien lupaa, koska se omistaa kielen. Kyse oli metsäsaamelaisten hankkeesta elvyttää keminsaame. Eri lähteistä voi poimia kaikenlaisia omistamisen kohteista.
      On ehdottomasti vaadittava kaiken omistamiseen liittyvän konkreettisia perusteita.

      Poista
  18. Anonyymi kommentoija avasi jo hiukan sopimukseen liittyvää salaisuuden verhoa, joka koskee saamelaisten historian huomioon ottamista sopimuksen valmistelussa. Sopimusteksti osoittaa selkeästi, että suomalaisille poliittisille päättäjille saamelaisalue ja sen historia ovat jääneet varsin vieraaksi. Samoin päätöksentekijöiden tiedot nykytilasta ovat jääneet hatariksi: oikeusministeriön tilaamat selvitykset vuosilta 2006 ja 2008 ovat jääneet kokonaan huomionottamatta. Yleistä tietämystä hämmentää ja sotkee nyt julkitullut uusin ehdotus pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi. Herää kysymys nouseeko tästä sopimuksesta uusi saamenmaa? Väitän, että ei, koska ei katkaise vuosikymmeniä jatkunutta konfliktia. Sellainen vain pitkittää alueelle tehtäviä investointeja.

    Alueella on kuitenkin valtavia mahdollisuuksia. Köyhyydestä ja korruptiosta huolimatta alueen pelkkä koko ja asema Pohjoiskalotin sydämessä yhdessä hyvin koulutetun väestön kanssa pakottavat sitä kehittymään eteenpäin. Kaikesta huolimatta kiista alueen omistuksesta ei ole toistaiseksi lannistanut väestöä. Alueen dilemma on samanlainen kuin laman suossa rämpivän Suomen: talous on saatava toimimaan ja työttömien on päästävä yksityissektorille töihin.

    Kuten jo aikaisemmin sanoin suurimman ongelman alueen kehittymiselle muodostaa ratkaisematon maanomistuskysymys. Miten saamelaiseksi tunnustettu osapuoli voi noin julkeasti vetoamalla kollektiivisiin oikeuksiin vaatia alueella asuvien lappalaisten ja saamelaisten lailliset oikeudet itselleen, ilman asiakirjanäyttöä kaiken lisäksi? Eikö oikeusvaltion tulisi asettaa tällaiselle toiminnalle reunaehdot? Meillä Suomessa on uskottu tähän tällaisen konfliktin olevan mahdoton. Huomattavan osan suomalaisen eliitin ajattelua on värittänyt epämääräinen usko rauhan ikuisuuteen. Saamelaisten historia on pohjoismaissa käsitelty varsin perinpohjaisesti. Mutta sokea usko kollektiivisista oikeuksista on syrjäyttänyt kaiken muun.

    Niinpä saamelaisalueen tulevaisuus jää edelleen hämärän peittoon, sitä ei ratkaise nyt julkitullut pohjoismainen saamelaissopimus. Konfliktin varjossa elävät ihmiset joutuvat arvailemaan sitä tuleeko tästä kiistasta jäätynyt konflikti vai kykenevätkö poliittiset johtajat saamaan aikaa sovinnon.

    Siksi on hyvä tässäkin yhteydessä kerrata eräitä kiistaan liittyviä taustoja. Saamelaisen kansallisen identiteetin rakentamisprosessi alkoi 1800-luvulla yliopistoissa ja oppineiden keskuudessa kansatieteellisinä ja kielentutkimuksena, kunnes oman saamelaisen identiteetin herättäminen siirtyi kirjallisuuteen ja kansallisten herättäjien toimintaan. Nämä käyttivät taas lappalaisten menneisyyden tutkimusta hyväkseen määritelläkseen saamen kansan perusteet. Näin syrjäytettiin termi "lappalainen" ja tilalle otettiin termi "saamelainen".

    Niinpä menneisyyden tutkimus oli voimakas ase oman saamelaisen kansallisen identiteetin rakentamisessa. Rakennettaessa identiteettiä alistetulle saamelaiselle kansallisuudelle haettiin esimerkkejä historiasta ja saamenkansan kunniakkaasta menneisyydestä. Kuten olemme nähneet, näiden ei tarvinnut vastata todellisuutta tai perustua edes todellisiin tapahtumiin. Kuten viimeisin saamelaissopimusluonnos osoittaa innostavat mutta epähistorialliset myytit ovat olleet vahvoja motivaattoreita saamelaisnationalismin ylläpitämisessä. Esimerkkinä voisi mainita pohjoissaamelaisten suhde inarinsaamelaisiin tai kolttien suhde inarinsaamelaisiin.
    Nykyistä kiistaa voisi tulkita myös osana nykyistä aatteellista kiistaa saamelaisutopiasta, sen aatteellista romahtamista. Kysymys on saamelaisideologiasta ja sen henkisen rakenteen hitaasta hajoamisesta. Prosessi voidaan nähdä osana pitempää kehityslinjaa, joka on alkanut jo 1990-luvulla. Paljon tästä kertoo, että suurin osa Suomen 10 000 saamelaisesta asuu tällä hetkellä alueen ulkopuolella.

    VastaaPoista
  19. Mikko Kärnä käsittelee saamelaissopimusasiaa blogissaan. Ja hänen näkemyksiinsä voi hyvin yhtyä.

    http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228507-pohjoismaisesta-saamelaissopimuksesta

    VastaaPoista
  20. Minä ennustan...

    1. Asiaa julkistettaessa ja ajettaessa todetaan, että tämä ei vaikuta mihinkään eikä keneenkään.

    2. Ratifioinnin jälkeen löytyy iso nippu lakeja, joita täytyy pikaisesti muuttaa, jotta ne täyttäisivät tehdyn ja ratifioidun sopimuksen ehdot.

    3. Sopimuksen valvojat ja YK lähettävät huolestuneita viestejä ja painostavat eduskuntaa. Saamelaiskäräjät argumentoivat julkisuudessa voimakkaasti.

    4. Muutoksia lainsäädäntöön tehdään jonkin verran - ihan kaikkia älyttömyyksiä ei tehdä, mutta suurin osa tehdään, kun rkp ja vihreät ovat seuraavan kerran hallituksessa.

    5. Lappi muuttuu julkisesta tuesta entistä enemmän riippuvaiseksi ja köyhtyy entisestään muuhun maahan verrattuna. Kaikkien väestönosien poismuutto alueelta kiihtyy, myös saamelaisten. Lupaavalta tuntunut matkailuelinkeinokin taantuu saamelaisalueella.

    6. Keskustelu siitä, että lakeja valmisteltaessa ja sopimuksia tehtäessä ei riittävästi selvitetä muutosten vaikutuksia jatkuu. Samoin salailua paheksutaan yleisesti.

    VastaaPoista
  21. Eipä ole vielä pohjoismaista saamelaissopimusta julkistettu. On ainoastaan kerrottu, että sopimustekstistä on päästy kaikkien osapuolten hyvksymään ratkaisuun. Kuten Kärnän blogista ilmenee, ainakin Suomen kansanedustajilla on ollut mahdollisuus tutustua sovittuun tekstiin. Suomen saamelaiskäräjien kaikki rivijäsenet eivät ole nähneet tekstiä tähän päivään mennessä. Ruotsin saamelaiskäräjien hallitukselle (siis vasta hallitukselle!) ja valtakunnallisten saamelaisjärjestöjen edustajille järjestetään 19.1.2016 Ruotsin Kiirunassa pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta tiedotustilaisuus. Oikeuskansleri halojatahalloota!Pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmistelu on tapahtunut vähintään yhtä tiukalla salailulla kuin Molotov-Ribbentrop sopimuksen solmiminen aikoinaan. Millähän perusteluilla, millähän oikeudella, mitä intressejä varjellen, mitä ohjeistusta noudattaen ja mitä rikkoen?

    VastaaPoista
  22. Veikon viimeisin blogikirjoitus pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta on poikinut mielenkiintoisia kommentteja. Niissä on kuitenkin kommentoijilta jäänyt tuomatta esiin se, että viime vuosina harjoitetun saamelaispolitiikan kulmakivenä on elokuussa 1995 voimaan astunut perustuslain säännös, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana "on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan".

    Sen sijaan että saamelaiskäräjät olisi keskittynyt saamenkielen ja saamelaiskulttuurin aseman parantamiseen, saamelaisjohto on tulkinnut eduskunnan tarkoittaneen Ylä-Lapin maanomistuksen ja elinkeino-olojen radikaalia muuttamista. Esimerkiksi porotaloudesta puhuttaessa saamelaiset ovat systemaattisesti vastustaneet valtiovallan yrityksiä ratkoa alalla esiintyviä ongelmia kokonaisvaltaisesti ja elinkeinonharjoittajien tasa-arvoa kunnioittaen. Koska porotalouden tämänhetkiset ongelmat koskevat yhtäläisesti sekä saamelaisia että suomalaisia poromiehiä, vaatimukset saamelaisten poromiesten erityiskohtelusta liittyvät johtavien saamelaispoliitikkojen pyrkimyksiin jakaa Ylä-Lapin asukkaat pysyvästi kahden kerroksen väkeen.
    Valtiovallan kannalta on odotettavissa kiusallisia tilanteita, kun pyrkimys kestävään kehitykseen ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja toisaalta vastaavan tasoisilla säädöksillä ja sitoumuksilla perusteltu saamelainen edunvalvontapolitiikka törmäävät vastakkain. Asiansa osaavat juristit ovat eduskunnan myötävaikutuksella kehittäneet saamelaisjohdolle aseen, joka vastuuttomasti käytettynä näyttää johtavan mielivaltaan ja loputtomaan käräjöintiin. Monikohan kansanedustaja osasi äänestysnappia painaessaan kuvitella, mitä kaikkea saamenkielen ja saamelaiskulttuurin edistämisen nimissä tehdyt päätökset todellisuudessa tarkoittavat? Jokohan tämä tieto on tavoittanut Lapin kansanedustajia, joille koko saamelaissopimuksen valmistelu näyttää tulleen yllätyksenä? Ainakin kaksi kansanedusjaa näyttää heränneen ja he ovat Mikko Kärnä ja Eeva-Maria Maijala, joka itsekin on kirjoittanut kirjan "Kemin Lappi elää".

    Valtakunnan päättäjien varmaankin hyvää tarkoittavat ratkaisut ovat synnyttäneet tilanteen, jossa samoja elinkeinoja harjoittaneet ja osittain saamelaisia kauemmin alueillaan asuneet "lappalaiset" taistelevat katkerasti oikeuksistaan. Kielestä, kulttuurista ja alkuperäiskansan statuksesta on kysymys vain välillisesti: todellisuudessa saamelaisten ja lappalaisten taistelussa on ennen muuta kyse saamelaisalueen ns. valtionmaiden omistuksesta/hallinnasta ja oikeudesta harjoittaa ns. saamelaiselinkeinoja.
    Vaikuttaa selvältä, että oikeus saamelaiskulttuurimuotoon kuuluvien elinkeinojen harjoittaminen voi siirtyä etnisille saamelaisille vain poliittisella päätöksellä. On syytä toivoa että pohjoismainen saamelaissopimus olisi riittävän selkokielinen, jotta kansanedustajat tällä kertaa ymmärtäisivät päätöksen todellisen sisällön ja seuraukset.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  23. ...jatkoa:

    Oma näkökulmani saamelaiskysymykseen on luonnonsuojelullinen. Nykyiset, jo toistakymmentä vuotta Suomessa valtaa pitäneet saamelaisjohtajat ovat osoittaneet täydellistä vastuuttomuutta suhteessa luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Heidän ajattelussaan on sijaa vain oikeuksille. Pidän luonnonsuojelun kannalta huonona ratkaisuna saamelaisalueen ns. valtionmaiden siirtämistä saamelaisten tai minkään muunkaan kansalaisryhmän yhteisomistukseen tai määräysvaltaan. Saamelaisten ja suomalaisten hallitsemat yhteismetsät eri puolilla Pohjois-Suomea osoittavat vakuuttavasti, että yhteisomistus on luonnonvarojen vastuullisen käytön tai ympäristöarvoista huolehtimisen kannalta kaikista huonoin vaihtoehto. Siitä on myös huonoja kokemuksia entisen Neuvostoliiton alueen alkuperäiskansojen keskuudessa. Olen käynyt siellä paikanpäällä toteamassa tämän surkeuden.

    Saamelaistulkinnan mukaan YK:n ihmisoikeussopimuksen 27. artiklan perusteella mikä tahansa poronhoitoa saamelaisalueella merkittävästi haittaava valtaväestön toimenpide voi olla saamelaisporomiehen ihmisoikeuksia loukkaava. Jos kestävän käytön edellyttämä suurimpien sallittujen poromäärien alentaminen loukkaa saamelaisporomiesten ihmisoikeuksia, niin miksi sitten ei esimerkiksi jokamiehenoikeuden nojalla tapahtuva patikoiminen, ahman rauhoittaminen tai luonnonsuojelualueen perustaminen? Kulttuuri-itsehallinnon laajentaminen elinkeinoja koskevaksi antaa saamelaiskäräjille mahdollisuuden ryhtyä uudelleen käräjöimään Metsähallitusta vastaan.

    En yritä unohtaa sitä kiistatonta tosiasiaa, että saamelaisalueen ns. valtionmaita vielä toistaiseksi hallinnoivan Metsähallituksen syntilista on luonnonsuojelun kannalta arvioituna pitkä ja raskas. Mutta yhtä kaikki Metsähallitus on, enimmäkseen tosin pakon edessä, kyennyt muuttamaan toimintatapojaan tai ainakin osaa niistä. Toisaalta esimerkiksi tonttien myyminen saamelaisalueella muistuttaa siitä piittaamattomasta isäntähengestä, joka vielä kymmenen vuotta sitten oli leimallista koko talon toiminnalle.

    Luonnonystävän kannalta on kuitenkin tärkeintä, että Metsähallituksen isännöimille maille on yhteisin päätöksin voitu perustaa edustava, n. 60 % saamelaisalueen pinta-alasta kattava luonnonsuojelualueverkko. Sen tulevaisuus on saamelaispoliitikkojen pyrkimysten vuoksi vakavasti uhattuna.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  24. Kirjoitin vuonna 1994 ilmestyneeseen kirjaan ”Johdatus saamentutkimukseen” artikkelin ”Pohjoinen ekologia ja ympäristön muutokset”. Muun muassa toimittaja Tapani Ranta esitteli kirjan Lapin Kansassa 4.11.1994. Kirjoituksessani totesin mm. näin:

    ”Aikaisemmin luonnonsuojelijoiden ja poromiesten ajatukset kulkivat usein samaan suuntaan. Suojelualueet on perustettu harvinaisten tai uhanalaisten eliölajien viimeisiksi turvapaikoiksi tai kansallisesti arvokkaiden maisemakokonaisuuksien säilyttämiseksi jälkipolville. Luonnossa ja luonnosta ikänsä eläneet poromiehet ymmärsivät tämän. Nyt kun suojelualueiden ulkopuoliset maat on kaluttu, poromiesten keskuudesta on alkanut kuulua voimistuvia vaatimuksia saada luonnonsuojelualueet tehokkaampaan käyttöön. Tällaiset uutiset eivät lupaa hyvää, jos ajattelemme niitä suunnitelmia, joiden mukaan Tunturi-Lapissa olevien suojelualueiden hallinta tulisi antaa saamelaisille.”

    Tällainen oli tilanne jo yli 20 vuotta sitten.

    Antero Järvinen

    VastaaPoista
  25. Nyt kun Ylä-Lapin maaoikeuskiistaa on käyty jo yli 40 vuotta, on korkea aika pysähtyä hiukan pohtimaan, miksi saamelaisaktivistit ovat epäonnistuneet. Eikö sopimisen tie olisi sittenkin tuonut parempia tuloksia, ja ennen kaikkea rauhan maahan?

    Tilanne muistuttaa eräiltä piirteiltään Israelin ja Palestiinan välistä kiistaa, mutta toki ilman väkivaltaa. Kiistan ydin on kenelle historiallisten lapinkylien oikeudet kuuluvat. Kuuluvatko ne saamelaisrekisteristä syrjäytetyille lapinkylien asukkaiden jälkeläisille vai Norjasta ja Ruotsista vuoden 1853 jälkeen muuttaneiden saamelaisten jälkeläisille?

    Suursaamelaisuuden asiaan uskoville saamelaisjohtajille näyttää olevan tärkeintä heidän kiihkokansallinen uskonsa. Kehotan näitä politiikkoja riisumaan yltään tällaiset saamelaiselle yhteiskunnalle vieraat ideologiat ja palaamaan niihin arvoihin, mitkä läpi aikojen ovat olleet elämämme perusta. Niihin turvautuen lappalaiset ja saamelaiset ovat kestäneet vaikeimpinakin hetkinä ja aikoina, yksilöinä, perheinä, yhteisöinä ja kansana.

    Tosiasiassa saamelaisalueella ei kuitenkaan ole sellaisia kysymyksiä, joita ei voitaisi ratkaista osapuolten välisillä sopimuksilla. Lappalaiset eivät koe tarvetta syrjiä saamelaisia ja todistaa että vain lappalaisilla on hallussaan ainoa oikea aate ja tulevaisuuden avaimet. Lappalaiset kunnioittavat minkä tahansa kulttuurin, idän ja lännen, pohjoisen ja etelän tapoja ja käsityksiä, vaikka ne tuntuisivatkin vierailta ja oudoilta. Vastaavasti he odottavat että kaikki väestöryhmät ja ihmiset kunnioittaisivat toisiaan jakaen ne keskeiset arvot joihin ihmisoikeudet perustuvat: vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Lappalaiset eivät tarjoa rauhan kättä vain ystävilleen, vaan myös ihmisille jotka eivät rakasta heitä ‒ kaikille on tilaa harvaan asutussa saamenmaassa.

    Jyrkillä vaatimuksillaan maanomistuksen ja hallinnan siirtämisestä itselleen saamelaiskäräjät osoittaa enemmän heikkoutta kuin vahvuutta sekä tilannetajun puutetta. Se on hylännyt eri saamenkieliä puhuvat saamelaiset ja jättänyt heidät heitteille. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon avuttomuudesta kertoo jotakin se, että se ei ole ainoastaan kääntänyt selkänsä inarinsaamelaisten tarpeita kohtaan vaan peräti kääntänyt rintamasuuntansa inarinsaamelaisia ja statuksettomia saamelaisia päin. Käräjien johdolle hyvä inarinsaamelainen on vain sellainen joka kääntää sille selkänsä. Ei hylkäämisen eleenä, vaan kumartuakseen ottamaan vastaan kehuja yhteistyökykyisyydestään.

    Kaikkien vastuullisten ihmisten on puolustettava rauhanomaista rinnakkaiseloa kaikkien alueella asuvien kanssa. Planeettamme on yksi, mutta ainakin näillä leveysasteilla se on melko tilava ja siihen mahtuvat erilaisissa yhteisöissä ja jopa niiden ulkopuolella elävät. Täälläpäin ei ole tapana rikkoa ovia vieraassa talossa vain sen vuoksi että naapuri uskoo toisin, ajattelee toisin, keskustelee toisin, elää toisella tavalla, on erivärinen tai on tullut muualta. Meidän ei tule pelkästään huolehtia vihapuheen lopettamisesta, vaan sellaisen moraali-ilmapiirin luomisesta, joka on välttämätön rauhanomaiselle rinnakkaiselolle.

    On taisteltava ahtaan kansallisen kiihkoilun kaikkia ilmenemismuotoja vastaan. Aika on auttamattomasti mennyt sellaisen kiihkoilun ohi, sen jäljet on nähty, ja ne ovat kauhistuttavat. Tämän päivän Suomi yhtälailla kuin tämän päivän Saamenmaa ovat monikieliset ja monikulttuuriset. Ylä-Lapissa kenenkään ihmisryhmän kulttuuri ei voi kasvaa eristyneisyydessä, keinotekoisten poliittisten raja-aitojen sulkemana, epäoikeudenmukaisten hyökkäysten kohdistuessa muitten ihmisryhmien kulttuuriin ja elämään. Siksi on välttämätöntä muuttaa ilmapiiriä, polkea keskinäinen epäluottamus takaisin siihen haisevaan suohon mistä se on ruman päänsä nostanut ja keskuuteemme ryöminyt.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  26. ...jatkoa:

    Aatteet ihmisten ja kansojen solidaarisuudesta ja rauhanomaisesta yhteiselosta ovat jo tunnettuja kautta maailman, mutta niiden omaksumisessa on vielä pahoja aukkoja. Milloin uskonto, kiihkokansallisuus tai kamppailu raaka-aineista ja alueellisesta herruudesta rakentavat raja-aitoja, konflikteja ja väkivaltaa. Myös pohjoisimmassa Lapissa on vielä opittavaa ja parantamisen varaa. Ajatukset oman rodun tai etnisen ryhmän ylivertaisuudesta ja niillä perusteltu muita parempien oikeuksien tavoittelu ei ole vierasta.

    Ei kannata odottaa että saamelaisesta kulttuuri-itsehallinnosta tulisi yhtäkkiä idyllinen, toivoisi kuitenkin että ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita oman verensä tai oman oppinsa paremmuudesta ja ehdottomasta oikeudestaan johtaa muita, rohkenisivat kuunnella muitakin ja antaa näille mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille. Mutta ehkä on niin, että heiltä ei puutu ainoastaan kyky johtaa saamelaiset kohti parempaa, vaan myös kyky ja halu ratkaista Ylä-Lappia raastava konflikti. Jatkuva konflikti syö alueen muitten ihmisten elämäniloa, mutta konfliktia lietsoville saamelaisjohtajien asemalle konfliktin jatkuminen on elinehto. He elävät konfliktista kuin vampyyri muitten ihmisten verestä.

    Saamelaisnationalismi on esimerkki tehostuneesta pikkuporvarillisesta nationalismista, joka on hylännyt ne tavoitteet jotka aluksi antoivat sille edistyksellisen luonteen ja olemassaolon oikeutuksen: saamen kielen ja kulttuurin puolesta taistelemisen. Ylä-Lapin 3500 saamelaisesta puhuu saamenkieltä äidinkielenään enää 15‒20 % ja koko Suomen saamelaisväestöstä alle 10 %. Tilannetta kuvaa muualle Suomeen muuttaneiden ilmiselvä halu kouluttaa lapsensa mieluummin suomeksi kuin saameksi, koska tämä valinta tarjoaa laajemman mahdollisuuden uran luomiseksi.

    Ilmeisesti saamelaiskäräjien politiikan ja sen kannatuksen takana on voimakkaan sosiaalisen mullistuksen tuottama pelko ja turvattomuus. Se liittyy rakennemuutoksen seurauksena tapahtuneeseen dramaattiseen yhteisön romahdukseen. Mitä voimakkaammin todellinen perinteinen sukuyhteisö muuttuu, sitä enemmän puhutaan siitä miten keskeinen ja vahva saamelainen instituutio se on. Olipa tapojen hämmästyttävän muutoksen takana mikä tahansa, se on kuitenkin luonut eksyneen saamelaisen sukupolven, joka nälkäisenä etsii uusia totuuksia vanhojen kumoutuessa. Massiivinen väestön liikkuvuus luonnollisesti voimistaa tätä eksyneisyyden tunnetta. Valtaosa Suomen 10 000 saamelaisesta asuu saamelaisalueen ulkopuolella eri puolilla Suomea.

    Lappalaisten oikeuksien turvaamiseksi on luovuttava pakkokeinoin yritettävästä heidän esivanhemmiltaan perimiensä lapinkylien maiden ja vesien kollektivisoinnista. On toteutettava sellaista lappalaispolitiikkaa, mikä suo elinmahdollisuuden lappalaiselle kanta-asukkaille luonnollisen kehityksen kautta ilman, että ihmisiltä otetaan pois heidän lailliset oikeutensa. Jos halutaan taloudellista yhteistoimintaa, sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Mikäli taustaltaan ja kulttuuriltaan erilaisille saamelais- ja lappalaisyhteisöille järjestettäisiin joskus tulevaisuudessa omat itsehallintoalueensa, niin tuskin muiden puolesta olisi estettä sille, että pohjoissaamelaiset voisivat hallita maitaan kollektiivisesti, jos kerran tämä on se mitä halutaan. Perusedellytyksenä on kuitenkin, että kukin hallinnoi omaansa. Neuvottelupohjalta on luotavissa tälle ratkaisuja, kunhan poliittista tahtoa löytyy. Valtiolla on tässä keskeinen rooli. Toivon mukaan asiaan viimeinkin tartutaan sillä vakavuudella, että ihmiset voisivat luottaa oikeusvaltioon.

    VastaaPoista
  27. "Juhlistaaksemme saamelaisen yhteistyön 100-vuotisjubileumia yhdessä Suomi100-juhlan kanssa, julkistamme 100 faktaa saamelaisista", kertoo toistaiseksi vähän hämäräksi jäävä taho twitterissä. Teoksen (?) koko nimi on suomeksi "100 vuotta saamelaista yhteistyötä - 100 faktaa saamelaisista". Itse faktapläjäystä ei ole vielä näkynyt, mutta hyvää kannattaa odottaa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Eva Biaudet muuten tyytyi 99 kysymykseen ja vastaukseen ILO-sopimuksesta ja sai niihinkin mahtumaan virheitä ja epätäsmällisyyksiä. Jokohan tulisi todellakin faktaa, niinkuin ennakkomainoksessa luvataan, vai onko kyse jonkin sylttytehtan tuotoksesta?

    VastaaPoista
  28. VETOOMUS

    Kansanedustaja, sinä joka päätät Eduskunnassa. Pohjoismainen saamelaissopimus on tehty kuulematta saamelaista ja lappalaista alkuperäiskansaa, saamelaiskäräjien rivijäseniä, alueen asukkaita ja ylipäätänsä juuri ketään. Jos puollat sopimusta olet mukana toteuttamassa julkisen keskustelun ja demokraattisen järjestelmän ulottumattomissa valmisteltua oikeusnormihanketta, ja allekirjoitat samalla eduskunnan köyhyystodistuksen. Älä anna jyrätä kansanvaltaa.

    Anonymous

    VastaaPoista