tiistai 30. kesäkuuta 2015

Sámi árvvut – elä ja anna toisten kuolla?

”Elä ja anna toisten kuolla”, tuo vuodelta 1973 olevan Guy Hamiltonin ohjaaman James Bond -elokuvan nimi tuli mieleen kun lueskelin uuden Sámi árvvut -saamelaisyhdistyksen ensimmäisen kokouksen kannanottoa päätöksestä aloittaa keminsaamen elvytys Suomessa. Päätös syntyi Lapin yliopiston hiljattain järjestämässä Olaus Sirma -juhlaseminaarissa.
Saamelaiskäräjien entisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven johtama yhdistys, suomennetulta nimeltään ”Saamelaiset arvot” paheksuu tutkijaseminaarin päätöstä, joka tehtiin ”saamelaisyhteisöä kuulematta”.
Ei voi kuin ihmetellä sitä kapea-alaisuutta ja lahkolaisuuteen vivahtavaa fanaattisuutta, joka Näkkäläjärven ja hänen tukijoukkonsa saamelais- ja alkuperäiskansapolitiikkaa on leimannut ja jota tuo joukko nyt yleissaamelaisuuden verhossa pyrkii näköjään edelleen jatkamaan. Sitäpä ei sen sijaan tarvitsekaan ihmetellä miksi tuo politiikka törmäsi niin pahasti kiville kun Suomen hallitusta ja eduskuntaa yritettiin viimeksi vyöryttää hyväksymään blankko ILO 169 -ratifiointi sekä syrjivä ja mielivallan mahdollistava saamelaiskäräjälaki.
Kun 1970-luvulla muotoutuneessa saamelaispolitiikassa on saamelaiskulttuurin ja saamenkielten kohdalla vedottu niiden elvyttämiseen ja pelastamiseen, tuon politiikan raadollisuus nousee jälleen kerran karuimmillaan esiin muun muassa saamelaisten yhdenvertaisuutta ja yhtenäisyyttä toimintansa johtotähtinä mainostavan Sámi árvvut -yhdityksen kannanotossa.
Ote yhdistyksen verkkosivuilta http://www.samiarvvut.org/ kokonaisuudessaan löytyvästä pitkästä kannanotosta:
”Tutkijakentän on huomioita Suomen perus- ja ihmisoikeudet, niiden loukkaamattomuus ja Suomen kansainväliset velvoitteet. Pyrkimys keminsaamen elvyttämiseen perustuu hyvin vahvasti saamelaisen määritelmään ja saamelaisten oikeuksiin. Keminsaame on kuollut saamen kieli, jota joidenkin poliittisten tahojen ja tutkijoiden kutsumat metsäsaamelaiset olisivat puhuneet.
Historian saatossa kieliä ja kulttuureja on sammunut. Maailmassa kuolee joka vuosi satoja kieliä. Keminsaame on sammunut saamen kieli, josta ei ole jäänyt juurikaan jälkiä. Keminsaame käytännössä korvautui suomen kielellä 1700-luvulla eteläisen Lapin alueella. Kemin Lapin paikannimistö suomalaistui kuten eteläisen Suomen paikannimistökin. Koko Suomi on täynnä saamelaisperäisiä paikannimiä. Kaikki Lappia asuttaneet merkittiin käytännössä ns. lappalaisveroa maksaneiksi, koska muunlaista elinkeinomuotoa viranomaiset eivät tunteneet Lapissa. Lappalaiselinkeinoja sai harjoittaa vain Lapissa. Kun uudisasukkaat tulivat Lappiin, he toivat mukanaan omat maatalousvaltaiset elinkeinonsa ja niitä aloitettiin harjoittaa.
Kemin Lapin joet mahdollistivat myös kulkureitit ja hyvin varhaiset kauppayhteydet eteläiseen Suomeen sekä Ruijan rannikon markkinapaikkoihin.
Keminsaame sammui, koska uudisasutuksen myötä alueen saamelaiset valitsivat uudisasutuksen tuomat elinkeinot, kielen ja kulttuurin. Avioliitoilla oli tässä vahva vaikutus. On myös huomioitava, että uudisasutus kosketti myös pohjoisinta Lappia, jossa saamen kieli ja kulttuuri säilyivät uudisasukkaiden tulosta huolimatta. Vaikka valtio tuki uudisasutuksen syntyä, mitkään historialliset todisteet eivät anna riittävää kuvaa siitä, että voitaisiin tehdä selkeä johtopäätös keminsaamelaisten assimiloitumisesta tai joutumisesta kolonialisaation kohteeksi. Historiantutkimuksen mukaan 1700-luvun puolivälissä todetaan eteläisimmässä Kemin Lapissa asuttavan maamiehen tapaan, ja kaikki olivat jo suomen kielen taitoisia ja kristittyjä. Viimeisten keminsaamelaisten tiedetään asuttaneen Kemin Lapin Sompiota 1800-luvun lopulla. Kemin Lapissa saamelaisten vanha kulttuuri tuhoutui niin täydellisesti, `että vain pari helmenä hohtavaa runoa, jokin värikäs tarinan sirpale, muutama vieraan aikalaisen kaunis sana antaa jälkimaailmalle aavistuksen siitä, minkä aarteen se menetti iäksi´.
Kemin Lapin saamelaisten ja saamen kielten kulttuurihistoriallinen prosessi on hyvin selvä, eli kulttuuri sulautui omaehtoisesti. Kemin Lapin kulttuurien tutkimus, kuten kaikkien sammuneiden kulttuurien tutkimus, on menneisyyden tutkimusta antaen tietoa aikaisempien kulttuurien, ihmisryhmien ja kielten dynamiikasta. Menneisyyden eettinen tutkimus on tärkeää. Mutta pyrkimys luoda kadonnut kulttuuri uudelleen sen ollessa vuosisatoja sammunut ja haudattu on myös hyvin epäeettistä ja arvottamista.
Miksi keminsaamen kulttuuri ja kieli ovat kaikista maailman kielistä ja kulttuurista valittu parhaimmaksi ja edustavimmaksi kieleksi ja kulttuuriksi, joita tulisi elvyttää? Tällainen pyrkimys palauttaa sammuneita kulttuureja takaisin henkiin on asia, jolla on kansainvälispoliittisia vaikutuksia ja sitä on arvioitava hyvin huolellisesti, koska vaarana on myös historian uudelleenkirjoitus fiktiivisenä ja ennen kaikkea yksittäisten ihmisten, kielten ja kulttuurien käyttäminen pelinappuloina ja alistaminen tahtomattaan testihenkilöiksi…”
Perusteita jatkuu vielä pitkälti, mutta katkaisen ne tähän jossa viitataan fiktiiviseen historian uudelleenkirjoittamiseen
Aivan kannanottonsa lopuksi Sàmi Árvvut ehdottaa, että ”hanke keminsaamen kielen elvyttämiseksi unohdetaan ja että tiedeyhteisö ja saamelaiset sen sijaan ryhtyisivät yhdessä kehittämään parhaita käytäntöjä elävien saamen kielten ja kulttuurimuotojen turvaamiseksi tulevaisuuteen nähden”.
Merkillepantavaa tässäkin on, että Klemetin joukko puhuu ehdotuksessaan saamelaisista – aivan se edustaisi mainitsemaansa saamelaisyhteisöä tai olisi tuo yhteisö.
Sámi árvvut -yhdistyksen hallitukseen kuuluvat puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven lisäksi varapuheenjohtajana Petra Magga-Vars sekä jäseninä Hilkka Magga, Tauno Haltta, Maarit Magga ja Tuomas Aslak Juuso. Yhdistyksen rahastonhoitajana toimii Marjaana Aikio ja sihteerinä Suvi Juntunen.
Käytännössä yhdistyksen varsinaista jäsenyyttä voi hakea jokainen itsensä saamelaiseksi kokeva, mutta toisen kynnyksen muodostaakin jo ”ryhmähyväksyntä” eli käytännössä se miten hakija mielletään ”yhteisössä”. Kannattajajäseniksi yhdistys kelpuuttaa kenet tahansa henkilöt ja yhdistykset, jotka hyväksyvät sen säännöt.
Sámi árvvut -yhdistys on julistamiensa arvojen ja tiedossa olevien toimijoiden nojalla leimallisesti pohjoissaamelainen yhdistys. Käsitystäni tukee myös sen tapa puhua jo heti alkumetreiltään yleensä saamelaisten nimissä, muiden saamelaisryhmien ylitse ja osan Suomen historiallisista saamelaisista nollaten.
Yhden Tauno Haltan mukaan koppaaminen ei käsitystäni hetkauta. ”Sukuyhteisölle” Haltta on varmasti ihan hyödyllinen valinta.
Sámi árvvut -yhdistyksen esiinmarssi on virittänyt yhä sitä keskustelua, jota on jo pitemmän ajan käyty eri saamelaisryhmien oikeudesta määrittää itse iseään. Vapaina ”sukuyhteisön” hallitsemasta saamelaiskäräjäorganisaatiosta vaalilautakuntineen.


Veikko

42 kommenttia:

  1. Saamelaisyhteisö on ongelmallinen käsite, se koostuu eri saamelaisryhmistä eri alueilta eri kielineen sekä omine elinkeinoineen ja arvoineen. Kuka tätä näin muodostunutta ryhmää edustaa, vai voiko kukaan sitä yksin edustaa. Saamelaiskäräjät ei voi edustaa kaikkia saamelaisia, koska kaikki saamelaiset eivät ole eivätkä voi olla sen jäseniä. Saamelaiskäräjät edustaa vain itseään ja jäseniään. Erinäiset yhdistykset edustavat tietenkin myös vain itseään.

    On todellakin aina syytä kysyä, keistä saamelaisista puhutaan, kun puhutaan saamelaisista tai saamelaisyhteisöstä taikka saamelaisten arvoista ja eduista.

    VastaaPoista
  2. Myös nuo muut Sámi árvvut -yhdistyksen kannanotot ovat mielenkiintoista luettavaa. Kannanottoja lueskellessa ei tule ilmi, millä tavalla kyseisen yhdistyksen kannanotot koskisivat kaikkien saamelaisten mielipidettä, vaikka kannanotoissa aina annetaankin ymmärtää että mielipiteet koskisivat kaikkia saamelaisia.

    Sàmi Árvvut tuntuu tahallisesti yrittävän väittää, että tämä yhdistys toisi esille kaikkien saamelaisten mielipiteet. Todellisuudessa saamelaiset ovat niin suuri joukko, että sellaista yhdistystä ei voi edes perustaa, joka absoluuttisesti kokoaisi yhteen jokaisen saamelaisen mielipiteet. Sen sijaan että Sàmi Árvvut edustaisi laajasti jokaisen saamelaisen mielipidettä, jatkaa se ainoastaan sitä Näkkäläjärvi-Aikio linjaa, mihin on jo totuttu puhuttaessa saamelaispolitiikasta. Tosin Sàmi Árvvut vie kannanottonsa vielä enemmän pois todellisuudesta ja vetoaa vielä enemmän mielikuviin mihin on totuttu. Toki yhdistyksellä saa ja pitääkin olla mielipiteitä, mutta ne pitäisi tuoda esiin yhdistyksen ja sen jäsenten mielipiteinä, ei kokonaista etnistä ryhmää koskevina. Ja aina pitäisi muistaa että mielipide on vain mielipide, eikä sitä pitäisi sotkea faktaan, joka on tutkittua tietoa.

    VastaaPoista
  3. Joitakin aikoja sitten YLE Sápmi kirjoitti inarinsaamelaisten ja saamelaiskäräjien suhteesta ja siitä, onko inarinsaamelaisten oma järjestäytyminen ylipäätänsä suotavaa. Mitähän tälle asialle kuuluu?

    VastaaPoista
  4. Kiitän Veikkoa siitä, että hän on avannut tämän saamelaiset arvoon liittyvän poliittisen yrityksen tavoitteet. Klemetin yritys nostaa näkösälle saamelaisten arvot osoittaa, että saamelaispolitiikka on yhdenlaista aaltoliikettä, mikä näyttää saavuttaneen eduskunnan hylkäävän päätöksen jälkeen eräänlaisen aallon pohjan. Yhteen aatteeseen perustuvaa politiikkaa monet saamelaiset pitävät vieraana, mikä näyttää johtuvan siitä, että saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ottanut huomioon kentän ajatuksia ja toiveita. Toisaalta sopii kysyä onko saamelaisen kentän kyllästyminen politiikkaan vain tilapäinen ilmiö ja alkaako saamelaisen politiikan aallon uusi nousu?

    Historia osoittaa kiistattomasti, että totuus kuolee aina, kun sen kannattajat saavat vallan käsiinsä. Valta kun on aina muiden alistamista. Tähän on kuitenkin todettava, että todenmukaisia tietoja, tosiseikkojen levittäminen saamelaisten ja lappalaisten historiasta ei onnistu pakkosyötöllä ja muita alistamalla vaan todisteluin ja vakuuttamalla. Sen ovat meille opettaneet Ranskan ja Venäjän vallankumoukset sekä fasismin nousu aikoinaan Saksassa. Suosittelen, että saamelaisten arvoja ajavien kannattaisi perehtyä tarkemmin historiaan

    Ehkä perussyy sittenkin nykyiseen kyllästymiseen on siinä, että tavallisen saamelaisen elämä sujuu normaalisti: on työtä ja toimeentuloa, saamelaiset saavat yhteiskunnan tuella kouluttaa lapsensa siihen mittaan mihin lahjat yltävät, saamelaiset saavat nauttia korkeatasoisesta sosiaaliturvajärjestelmästä. Tänään ankarimmin Suomen valtiota arvostelevat saamelaispoliitikot eivät eivät tuo esille sitä, että missä maassa olisi parempi järjestelmä kuin Suomessa. Kliseillä kylläkin yritetään osoittaa miten paljon enemmän Norja panostaa saamelaisiin kuin Suomi. He eivät kuitenkaan hae vertauspohjaa siihen, mihin Suomen saamelaisten tilannetta ja meidän saamelaisten parlamentaarista järjestelmää olisi verrattava. En kuitenkaan halua kiistää sitä etteikö saamelaisten olosuhteiden parantamisessa olisi vieläkin tehtävää.

    Saamelaispolitiikassa uudistusten tarve on ajoissa tajuttava ja järkeviä uudistuksia on tuettava. Toivoisin, että Suomen saamelaisten poliittinen järjestelmä kykenisi ajoissa tiedostamaan uudistusten signaalit ja sopeuttamaan toimintansa niihin. Saamelaiset ovat saaneet oman demokratian, jonka puitteissa voidaan järkeviä uudistuksia viedä yhteistuumin eteenpäin, mikäli poliittista tahtoa löytyy. Muuta tietä ei ole!

    Itse olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että olen voinut olla mukana 24 vuoden ajan saamelaista poliittista järjestelmää rakentamassa entisten ja nykyisten saamelaispoliitikkojen kanssa. Olen tuntenut saamelaispoliitikon työn merkittäväksi ja arvokkaaksi. Se on avartanut minua, opettanut minulle nöyryyttä ja antanut minulle sisäistä tyydytystä, jonka antaa mielestäni vain sellainen työ jota on parhaalla mahdollisella tavalla yrittänyt tehdä. Lopuksi totean, että saamelaisparlamentaarikon työ on usein miten näkymätöntä puurtamista, josta tunnustusta saa harvoin.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Saamelaisnationalistinen liike Suomessa on vielä sokkitilassa itselleen järjestämänsä ILO-sotkun jäljiltä. Se seisoo väristen, keräten voimia ja pohtien mihin suuntaan seuraavaksi lähtisi. Olisi mielenkiintoista kuulla uutisia oikeusministerin tapaamisesta. Käräjävaalit lähestyvät, äänestäjien rekisteröinnissä vanha linja on jatkunut. Tiukkasaamelaiset ovat perustaneet oman yhdistyksensä, nähtäväksi jää nouseeko pohjoissaamelaisten keskuudesta ehdokasta tai ryhmää joka profiloituu esim. yhteistyöhakuisella asiapolitiikalla. Inarilaiset ovat jakautuneet kahteen leiriin, samoin koltat. Mitähän mahtaa kehittyä nuoremman polven joukossa, poliittista masennusta, energian suuntaamista muualle kuin politiikkaan vai radikalisoitumista, jolle Suohpanterrorin tapaiset ilmiöt ovat muokanneet maaperää? Ennen vaaleja olisi vielä aikaa panna vireille koko edustusjärjestelmän järkiperäistäminen, mutta koska käräjien johto on vanhan linjan väen käsissä, tehtävä ei ole helppo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klemetin yhdistys on perustettu sitä varten, että se koordinoi ja masinoi saamelaisten yhdistysten lausuntoja ja kannanottoja "saamelaisasioihin". Julkisuuteen tulee vaikutelma, että "tavalliset saamelaiset" ovat yksimielisesti klemettiläisen nationalistisen tiukkispolitiikan takana.
      Ne järjestöt, jotka tukevat "yksimielisesti" klemettiläistä linja ovat taattujen klemettiläisten takana. Muilta ei kysytä tai ne ovat eri mieltä tai ne eivät allekirjoita kannanottoja tai anna linjaa tukevia lausuntoja.
      "Saamelaisyhdistyspolitiikka" on klemettiläisten määrätietoisen valtapolitiikan osa :"saamelaisen äänen" monopolisoiminen julkisuudessa.

      "Tapaus Sarivaara"on hyvä esimerkki siitä.

      Tuoreissa nettiuutisissa on tästä kaksi esimerkkiä:
      Aslak Paltto esitellään saamelaisasujen käyttöön liittyvää kannanottoa koskevassa uutisessa Inarin saamelaisyhdistyksen puheenjohtajana.
      Pentti Pieski City Sámit -yhdistyksen puheenjohtajana mainosti saamelaisyhdistysten eduskunnalle lähetetyn vetoomuksen saaneen lämpimän vastaanoton.
      Kummassakaan tapauksessa ei liene "aito yhdistyksen kannanotto" vaan puheenjohtajan "esiintulo". Pieskin mukaan vetoomusta oli harkittu jo maaliskuussa, mutta vasta nyt kesäkuussa se toteutui.

      Taitaa olla Sami Arvvut -yhdistyksen perustamisen kukkasia.

      Uhriutumista ja oikeuksien puuttumista tuodaan taas esiin. Perustellaan sillä yhä kiristyviä vaatimuksia.

      Poista
  6. Saamelaiskäräjät on tavannut oikeusministeri Lindströmin 7.7.2015 Helsingissä.

    Saamelaiskäräjien kotisivulla julkaistun tiedotteen mukaan saamelaiskäräjät oli esittänyt ministerille päätavoitteinaan seuraavaa: ILO 169 -sopimuksen ratifioiminen, pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksyminen, saamelaiskäräjälain uudistaminen, saamen kielen elvytysohjelman toimeenpano sekä saamelaisten perinteisten elinkeinojen vahvistaminen.

    Yle sapmissa on julkaistu 10.7.2015 ministeri Lindströmin haastattelu saamelaiskäräjien tapaamisen johdosta.

    Ministerin Lindström toteaa Ylen mukaan mm., että syksyllä saamelaisasioita on tarkoitus edistää.

    Ministerin Lindström toteaa Ylen mukaan edelleen mm., että hänen tarkoituksenaan on kuulla kaikkia asiaan liittyviä tahoja.

    Ministerin Lindström toteaa Ylen mukaan vielä mm., että hänellä ei ole toistaiseksi kantaa ILO-sopimuksen ratifioinnista.

    Toivottavasti ministeri Lindströmillä on kirkkaasti mielessään, että keväällä 2015 eduskunnassa olleet hallituksen esitykset ILO-sopimuksen ratifioinnista sekä saamelaiskäräjälain uudistamista tarkoittanut esitys olivat laajasti monia saamelaisryhmiä, mm. inarinsaamelaisia ja ns. statuksettomia saamelaisia, syrjiviä.

    ILO-sopimuksen ratifioinnin yhteydessä metsähallituslakiin oli keväällä 2015 tarkoitus ujuttaa sellaiset saamelaispykälät, joiden mukaan saamelaiskäräjät, kolttien kyläkokous ja Metsähallitus linjaavat kaikkia sitovalla tavalla saamelaisalueen maankäytön. Asiassa vain saamelaiskäräjillä ja kolttien kyläkokouksella olisi ollut valitusoikeus sanotuista päätöksistä. Ei edes asianosaisilla olisi ollut puhevaltaa omassa asiassaan.

    Hyvä on vielä muistaa, että merkittävä osa saamelaisista ja saamelaiskäräjien jäsenistä vastusti edellä mainittuja lainsäädäntöhankkeitta keväällä 2015 eduskuntakäsittelyn yhteydessä, koska hankkeet olisivat saattaneet eri saamelaisryhmät ja saamelaiselinkeinot keskenään eriarvoiseen asemaan. Myös muiden saamelaisalueen asukkaiden lainmukaiset intressit jätettiin tuolloin lainsäädäntöhankkeissa huomiotta.

    VastaaPoista
  7. Metsähallituslain muutosta tai kokonaan uutta lakia tiettävästi valmistellaan nyt. Tietoa ei ole siitä, millaiset saamelaispykälät lakiin valmistellaan ja sitten säädetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt siis kannattaa ottaa yhteyksiä ministeriön ja edunvalvojien suuntaan?

      Poista
    2. Nyt on aika toimia.

      Poista
  8. Yle Sápmi otsikoi ja kommentoi ministeri Lindströmin sähköpostitse lähettämiä vastauksia. K
    Yle Sápmi kysyi:
    "Mikä on teidän kantanne ILO-sopimukseen? Oletteko yhä samoilla linjoilla kuin viime keväinen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto?"
    Lindström vastasi:
    "– En ole vielä muodostanut kantaani ILO-sopimukseen, sekin prosessi on käynnissä ja syksyn aikana on tarkoitus asiassa edetä."

    ILO-sopimuksen ratifiointi -asia jäi avoimeksi kun edellinen eduskunta lopetti toimintansa.
    Ministerin mukaan on tarkoitus edetä asiassa eli saada asia päätökseen.
    Asiassa eteneminen ei tarkoita samaa kuin ILO-sopimuksen ratifioinnin edistäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ministereitä ja kansanedustajia pitää ajoissa muistutella, etteivät mene missään sivulauseessaan lupaamaan mitään. Nämähän kyllä vääntävät mustankin valkoiseksi!

      Poista
  9. Ristiriitaista on tuo eräiden saamelaisten ajatustapa ainakin kun se koskee heidän "omistamiaan pyhiä symboleita", kuten neljäntuulenlakkia ja saamelaisasuja.
    Heidän mielestään muut eli ei-saamelaiset eivät tiedä heidän kulttuuristaan tarpeeksi tai juurikaan mitään ja sen vuoksi on eräillä saamelaisfestareilla kielletty ei-aidot päähineet (neljäntuulen hatut, muttei ilmeisesti naisten päähineitä, eivät kai ole pyhiä.
    Jotta ei-saamelaiset voisivat ostaa ja pitää saamelaisia pukineita heidän tulisi tietää saamelaisten pukuihin liittyvät koodit ja sen miten vaateparret puetaan.
    Ristiriitaisia nämä vaatimukset ovat siksi, että toisaalta on painotettu, etteivät ei-saamelaiset saa kantaa saamelaispukua ja asusteita.
    Paitsi, jos joku huomattava saamelainen on antanut siihen luvan.
    En mene mihinkään tiettyjen saamelaisten järjestämiin pippaloihin. Bilettäkööt keskenään hikipäähineissään.
    Taannoisessa keskusteluissa samasta asiasta olivat jotkun saamelaismieliset kieltämässä mm. ruotslaisen vaatesuunnittelija saamelaisia sukujuuria omaavan Sjödenin malliston, koska vaatteet muistuttivat saamelaisasuja. Niitä ei parhaalla tai pahalla tahdollakaan voinut sekoittaa saamelaisasuihin.

    Arvostan saamelaisten perinteisiä asuja ja kulttuuria. On hienoa, että ne näkyvät.
    Mutta tällaisilla tempauksilla ei ainakaan paranneta sen paremmin tietoa saamelaiskulttuurista kuin sympatiaa saamelaisia kohtaan,
    Päinvastoin.
    Eikö Heikki Paltto tiedä, ettei kuka tahansa ei-saamelainen saa kantaa saamenpukua ja asusteita. Luulisi nyt hänen tietävän.
    Sen hän oli ymmärtänyt ettei aitoja pukuja saa ostaa kaupan hyllyltä.


    VastaaPoista
  10. Hakutumalla linkeissä taaksepäin YLE Sápmin aihetta käsittelevältä sivulta pääsee NRK Sapmin kautta CBC:n sivulle. Suora linkki sinne on:
    http://www.cbc.ca/news/canada/montreal/headdresses-banned-at-osheaga-music-festival-1.3150265
    Uutisen englanninkielinen kommenttikeskustelu avaa tätä päähineasiaa.

    Itse lähdin aluksi miettimään tätä neljäntuulen lakin kieltämistä siltä kantilta, että kieltolinja on huono valinta, vaikka itseäni on nuoresta saakka häirinnyt kun noita miesten päähineiden turistiversioita ovat kantaneet ei-saamelaiset naiset. Nuoruudessani saamelaisliike oli vielä lapsenkengissään ja radikalismi vasta edessä.

    Olen edelleenkin sitä mieltä että valistus on parempi kuin kieltolinja, vaikka muodollisesti ottaen festivaalinjärjestäjällä lienee oikeus määritellä mitä sen hallitsemalla alueella myydään ja missä asussa alueelle päästetään. Ainakin ravintola voi noudattaa pukeutumiskoodia, siis ehkä myös festivaalinjärjestäjä. Aivan selvää se ei ole, koska siinä ollaan vain hiuskarvan päässä syrjinnästä. Suljetun alueen tai tilan ulkopuolelle ei tuollaista kieltoa voida nykylakien puitteissa säätää.

    Mutta mitä valistukseen tulee tuo kanadalainen keskustelu sai minut ymmärtämään asian paremmin. Tilanteet voi nähdä voimakenttänä jossa samanaikaisesti vaikuttavat ja törmäävät eri ihmisten ja ryhmien sinänsä pätevät oikeudet ja oikeutetut tunteet. Otetaan kärjistetty esimerkki: Jos tietyn suunnan äärimuslimit saisivat Suomessa tahtonsa läpi, kaikki naiset laidasta lukien olisi puettu burkaan, mikäli ylipäätänsä saisivat mennä kodin ulkopuolelle. Jos äärisuomalainen kanta taas voittaisi, kaikenlainen islamia ilmentävä pukeutuminen olisi kielletty. Jostakin näiden välistä mennään.

    Uskonnon ilmentäminen myös pukeutumisessa on meilläkin vanha tapa, körtit ja muut herännäiset samoin kuin lestadiolaiset on voinut tunnistaa pukeutumisesta tai siitä miten hiukset pidetään. Tämä on oikeus, samoin kuin etnisen kuulumisen ilmentäminen. Turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan suojelemiseksi voidaan joutua koskemaan näihin periaatteisiin: poliittisten asujen kohdalla meillä säädettiin aikoinaan n.s. puserolaki, ja useissa maissa on ensisijaisesti turvallisuussyistä säädetty rajoituksia kasvojen hunnutukselle.

    Seuraavaksi voi pohtia kunnioitusta niitä asuja kohtaan joihin yleisesti tai ainakin määrätyn ryhmän tai laitoksen piirissä liittyy erityisiä arvostuksen ja kunnioituksen perinteitä ja tunteita. Tämä vaatii kulttuurista tajua, joka ehkä on kärsinyt hiukan aikana jolloin kaikkea on tarjolla ja alati vaihtuvassa muodissa leikitellään lainoilla vaikkapa juuri etnisistä asuista. Asiaan pääsee ehkä sisälle helpommin jos ajattelee virka-asuja: upseerin, papin tai poliisin asussa ei esiinnytä noin vain. On huomioitava ympäristö ja tilanne. naamiaisiin voi mennä noissakin asuissa, yhtä lailla kuin voi pukeutua vaikkapa härkätaistelijaksi. Kirkkoon ei kuitenkaan mennä pappisasussa ellei olla pappi, ja aidoinkin toreadorinasu on loukkaus ja tekee kantajansa naurettavaksi jos siihen pukeutuneena menee Pamplonan areenalle tai sikäläiseen ravintolaan, ellei ole härkätaisteluareenalla ansainnut oikeutta kantaa tuota asua. Harvapa on.
    Jatkuu...

    VastaaPoista
  11. …jatkoa

    Vastaavasti Kanadan punatakkien eli ratsupoliisien univormua ei ulkopuolisen kannata pukea päälle tuossa maassa. Jatkuvasti uusiutuva keskustelunaihe on oikeus ja mahdollisuus yhdistellä kahdenlaisia perinneasuja. Kanadassa klassikkoaihe on voiko ratsupoliisin punaisen takin kanssa käyttää sikhiturbaania.
    Tässä pitää ymmärtää paitsi sikhperinne myös tuon univormun perinne. Itse en tiedä, miten asia on siellä ratkaistu.

    Yhdistelykysymyksissä yleensä ensireaktio asua vartioivan yhteisön puolesta on täystyrmäys, jossa vedotaan asuun liittyvien perinne- ja muotoseikkojen lisäksi käytännön ongelmiin, joista kuitenkin vain osa on todellisia. Rauhallisella sovittelulla tällaiset asiat ovat yleensä ratkaistavissa.

    Hyvä nyrkkisääntö on, että jos asua tai muuta kulttuurista esinettä tai tapaa oikeutetusti vartioiva yhteisö pyytää ettei sitä käytettäisi heidän mielestään väärissä yhteyksissä tai väärien henkilöiden toimesta, silloin fiksu henkilö ottaa onkeensa. Aina tilanne ei ole yksiselitteinen, koska asuja vartioiva yhteisö voi pyrkiä ulottamaan määräilyvaltaansa liiankin laajalle.

    Asutekeleet muodostavat oman ongelmakenttänsä: Toisaalta ne selkeästi epäaitoina eivät nauti samankaltaista suojaa kuin kaikki aitouden vaatimukset täyttävä etninen asu tai asuste, toisaalta ne voidaan kokea sitäkin irvokkaampina. Tässä astuu jälleen kuvan kantajana, valmistajan ja myyjän omavastuu; fiksu harkitsee.

    Palataan saamelaisasuun ja sen osiin. Toisaalta rakentavassa yhteistyössä olisi ehkä luotavissa huolella valmistettuja tuotteita, jotka esimerkiksi ilmaisevat kantajansa myönteisen suhteen saamelaisuuteen, ilman että asu ilmentää että kantaja, joka ei ole saamelainen esittäisi olevansa sellainen. Tiukkaan ottaen ehkä juuri päähine on tässä yhteydessä arin vaatekappale.
    Mitä tulee eri saamelaisyhteisöjen asuihin ja "väärän" pukeutumisen arvosteluun, olisi toki suotavaa että kukin saamelaisyhteisö pidättäytyisi omaan perinteeseensä ja sen luovaan kehittämiseen, ja samalla pidättäytyisi toisen yhteisön asujen kritisoinnista ja mestaroinnista, vaikka joku sauma sitten olisikin sijoitettu niin värin, niin väärin. Tässäkin kaivataan puolin ja tosin yhtä lailla välillä kortilla olevia ominaisuuksia, silmää ja fiksuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitkälti samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Mutta silloin kun kyseessä ovat virkapuvut esim. poliisin virkapuku, pukuun liittyvät tietyt viranomaisoikeudet ja naamiaisasun tulee näyttää naamiaisasulta. Virkapuku osoittaa asemavaltuutuksen poliisin tehtävien hoitamiseksi. Se on eräänlainen näkyvä valtakirja. Ongelma on päinvastainen kuin nyt kyseessä olevassa saamelaisasukeskustelussa.
      Saamelaisasun, feikin tai aidon, käyttämiseen ei liity minkäänlaista asemavaltuutusta. Herääkin kysymys haluavatko jyrkimmän kannan saamelaiset tehdä asusta "saamelaispassin" , haetaanko parempaa oikeutta ei-saamelaisiin nähden?
      Toivon kuitenkin, että pääpaino on oman identiteetin ja yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa.

      Esitykset festareilla noudatettaviksi toimenpiteiksi esim. feikkihattua käyttävän poistaminen festarialueelta (suljetulta eikä yleiseltä) ja vaatimus siitä, että hän vie hattunsa alueen ulkopuolelle (eikä esim. pane sitä taskuunsa pois näkyviltä) on jo kohtuuton ja syrjivä. Seuraavaksi sytytetään rovio, jossa asuste poltetaan.

      Toivon, että nämä Kanadan, Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisradikaalien koulutuskeskuksissa ja keskinäisissä kanssakäymisessä syntyneet tavoitteiden saavuttamiseksi keksityt konfliktihakuiset menettelytavat oman kulttuurin profiilin nostamiseksi hiipuisivat. Se olisi saamelaiskulttuurin tuleivaisuuden edun mukaista.
      Yhteistyöllä ja avoimella kommunikaatiolla on paremmat mahdollisuudet menestyä.

      Poista
  12. Jolleivät järjestäjät tyydy painostamattomaan valistamiseen lähestytään tilannetta joka tuo mieleen 23.11.1932 rullaamaan lähteneet Lapuan tapahtumat, jotka kotimaansa historian tunteva kyllä tietää. Mieleen tulee myös erään uskontokunnan vallankumouskaartilaiset, jotka kepit aseinaan pakottavat kanssaihmisensä noudattamaan oikeaa parta-, hius- ja pukeutumismuotia. Esimerkkejä voisi jatkaa kauan. Askeltakaan tähän suuntaan ei ole syytä ottaa.

    VastaaPoista
  13. http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198885-keminsaamen-rekonstruointihanke-saamelaisten-kannalta

    VastaaPoista
  14. "Oikeat saamelaiskielet"? Häkkinen se näitä termejään kehittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeat saamelaiskielet on keinotekoisten saamelaiskielirekonstruktioiden vastakohta. Termi on täysin itseymmärteinen.

      Poista
    2. Itseymmärteinen. Olisiko keinotekoista suomalaiskieltä?

      Poista
  15. Olisikohan Olli Immosella käyttöä Saamelaiskäräjien ajamaa puhdasverisyyttä puolustamaan?Saamen kansa pitää pysyä puhtaana ja naimakaupat riukujen kanssa myös kiellettävä!Huono esimerkki Inarin alueen lappalaiset;liikaa saaneet suoniinsa suomalaisverta joten eivat voi kuulua Saamenkansaan!

    VastaaPoista
  16. Lakkiasiasta vielä. On siis kyse neljäntuulen lakkia jäljitelevästä lähinnä krääsätason päähineestä ja niiden käyttämisestä Norjan Markomeannu-festivaaleilla. Ennen festivaaleja festivaalipäällikkö Marita Kristin Eilertsen esitti julkisuudessa vaatimuksen jättää tällaiset päähineet kotiin. NRK Sapmin sivulla oli tänään 27.7. uutinen asiasta. Siihen sisältyy norjankielinen lainaus:
    "– Vi har ikke lagt inn forbud på å ha på seg disse luene, men sagt at vi ønsker at folk ikke tar de med. Uansett om de tok de med så regnet vi med at publikum kom til å ta vare på luene. Noe jeg også så at de ble, de som brukte luene ble plukket dem av hode og kastet i skogen", sier Eilertsen.

    Raakakäännös, joka ehkä on virheellinen, olisi tällainen:
    "– Emme ole asettaneet kieltoa käyttää näitä päähineitä, mutta olemme sanoneet että toivomme että niitä ei otattaisi mukaan. Riippumatta siitä jos he ottivatkin ne mukaan niin laskimme sen varaan, että yleisö tulisi ottamaan päähineet haltuunsa (tai: huolehtisi päähineistä). Näinkin että näin kävi, niiltä joilta käyttivät päähineitä napatiin nämä päästä ja heitettiin metsään", sanoo Eilertsen.

    Olenkohan ymmärtänyt Eilertesenin kertoman väärin, vai tapahtuiko todella niin että toiset vieraat ottivat päähineet niiden kantajien päästä ja heittivät ne "metsään"?

    VastaaPoista
  17. Niin ne vain saamelaiset saavat esiintyä TV 1 uutisissa terroristiksi pukeutuneena ja aivan taiteen nimissä!Jos tähän kirjoittaisi mihin ollaan menossa,syytettäisiin vaikka minkä lietsomisesta!

    VastaaPoista
  18. Ohjelmassa naamioituneena esiintynyt taiteilija sanoi, että naamioitumiseen on kaksi syytä. Ensinnäkin kyseisen taidesuuntauksen
    perinteeseen kuuluu että tekijän yksilöllisyyttä ei korosteta, vaan taidetta tuotetaan kollektiivina, tässä tapauksessa Suohpanterrorina. Toisekseen, sanoi taitelija, monet saamelaispoliitikot ovat saaneet uhkauksia, kuten tappouhkauksia. Vahvistaisikohan yhdenkään pohjoismaan poliisi tämän tiedon? Suohpanterrorin työt ovat usein hauskoja ja nerokkaita, mutta ne välittävät usein tilannekuvaa joka lietsoo saamelaisten mieltä kohti aktivistisia tekoja jotka ovat luonteeltaan väkivaltaisia.

    VastaaPoista
  19. Veikon blogissa tuotiin esille miten 28.7.2015 TV iltauutisten yhteydessä esiintyi nimettömänä eräs saamelaistaiteilija joka kertoi ettei uskalla esiintyä omalla nimellään koska saamelaisia uhkaillaan. Kyseinen henkilö voidaan kuitenkin äänen perusteella tunnistaa. Sama henkilö vaati myös ILOn sopimuksen ratifiointia. Tälle äänen perusteella tunnistetulle henkilölle ja hänen taustaryhmälle totean, että saamelaiset eivät ole maata omistamaton heimoasteella järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella elävä ryhmä.
    Vaikka saamelaiskäräjät on voimakkaasti pyrkinyt leimaamaan asutuslainsäädäntöä sen saamelaisia syrjivän luonteen vuoksi, asutustoiminta eri aikoina on vastannut kuitenkin lappalaisten syvien rivien toiveita, heidän utopiaansa paremmasta yhteiskunnasta, jossa kaikille on tarjottu mahdollisuus menestyä. Itsenäisyyden ajan ensimmäisinä vuosikymmeninä tilattomien ja pientillisten lappalaisten ongelmat olivat jo pitkälti ratkaisu ja aloitettua projektia jatkettiin heti sodan jälkeen mm. siirtoväen asuttamisen, kolttalain, rintamamies, porotilalain, luontaiselinkeinotilalakien nojalla.
    Suomen saamelaisten elämäntavasta on usein pyritty löytämään piirteitä, jotka erottavat sen samalla alueella asuvasta muusta väestöstä. Suomessa poron merkitys aikaisemmin on ollut lappalaisille poikkeuksellinen, ankarat luonnonolot ja porokarjat verrattain pienet. Näistä erityispiirteistä huolimatta kehitys saamelaisalueen porotaloudessa on ollut pitkälti samansuuntainen kuin muuallakin Lapissa; syvä rakennemuutos ja väestö siirtyminen syrjäkylistä ja yksittäistaloista kuntien suurimpiin taajamiin ja kauempana sijaitseviin kaupunkeihin. Seurauksena tästä on se, että esim. Inarin 1600 saamelaisesta suuri osa asuu Ivalossa ja sen lähikylissä.
    Liikenneyhteyksien parantuessa ja elinkeinorakenteen muuttuessa vanha elinkeinorakenne korvautui vähitellen uudella. Maatila tai porotalous ei enää hallitse saamelaisten elinkeinotoimintaa tai elämänrytmiä kuten aikaisemmin. Poronomistajien tulorakenne on joka tapauksessa jakautumassa ja erikoistumassa yhä pitemmälle eri tuotantosuuntiin ja sivuelinkeinoihin. Kasvava osa poro ja luontaiselinkeino ja kolttatilallisista saa pääosan tuloistaan muista tulolähteistään kuin poronlihanmyynnistä.
    Saamelaisalueen haja-asutusalueen väestön määrä on jatkuvasti supistunut, työpaikat vähentyneet ja elinkeinorakenne muuttunut nopeasti. Peruselinkeinoissa maa ja porotaloudessa toimii yhä vähemmän väkeä ja palveluelinkeinoissa toimivien määrä on kasvanut. Saamelaisalueen rakennemuutoksen seurauksena saamelaisväestön ammattirakenne on monipuolistunut. Vaikka poronhoito on yhä raskas ammatti, on poronhoidon ja kotitalouksien koneistaminen on vähentänyt poronhoidossa tarvittavaa työaikaa ja avannut uusia mahdollisuuksia. Porotilan ulkopuolisia töitä voidaan nyt yhdistää poronhoitoon ja samalla perheen roolijakoon on tullut vaihtoehtoja perinteelliselle isäntäväelle.
    Saamelaisten historia muuttuu lyhyeksi, kun näkökulmaksi valitaan kolmen sukupolven taakse ulottuva saamelaismääritelmä. Suomen lappalaista muodostetun saamelaisväestön historiassa tämä osoittautuu mielenkiintoiseksi erottelijaksi, aivan kuin jokainen siinä oleva sukupolvi olisi aloittanut uuden aikakauden vaikka näin ei tosiasiassa olekaan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  20. ...jatkoa:

    Lappalaiset olivat tutustuneet aikaisempina vuosisatoina markkinoihin ja rahaan, mutta luontaistalous suojasi heitä markkinavoimien temmellykseltä. Saamelaisalue koostui poromiesperheistä, uudistilallisista ja niihin kytkeytyvistä elinkeinoista elävistä. Toisen maailmansodan päättyminen avasi sukupolvea myöhemmin asutustilallisten ajan myös lappalaisille. Se oli edellisten vuosikymmenten täyttymys, maahengen ja kylätoiminnan nousukausi. Kauden alussa oli joka saamelaistilalla lehmiä, poroja, hevonen, pala maata ja metsää ja osuuksia yhteismetsiin. Kauden lopussa hevonen vaihdettiin traktoriin, pokasahaan, ajoporo moottorikelkkaan ja mönkijään. Elintarvikepulasta jouduttiin ylituotantoon. Maatalous ja porotalous muuttuivat liiketoiminnaksi, vieläpä ilman niitä edellytyksiä joita liiketoiminnassa tarvitaan.
    2000-luvulla porotalous on joutunut uuteen murrokseen. Poromäärien kasvu on pysähtynyt yhä ehdottomampiin luonnon asettamiin rajoihin. Porojen ylilaidunnus pakottaa etsimään uutta suuntaa porotaloudessa kuin myös porotalouden tukipolitiikassa. Porokarjaan sitoutuneen saamelaisporomiehen luoman kulttuurin viimeiset jäänteet näyttävät häipyvän historian hämärään. Tilalle on noussut uusi eriytynyt, elinkeinorakenne, jossa vanha ja uusi kohtaavat ja etsivät toimintakykyistä liittoa. Tätä etsintää haittaa tällä hetkellä saamelaiskäräjien vaatimukset ILOn sopimuksen ratifioimisesta entistäkin ahtaammaksi kaavaillun saamelaismääritelmän pohjalta. Joten joutuukin hämmästelemään sitä, että anonyyminä esiintyvä olosuhteista tietoinen äänen perusteella tunnistettu saamelainen on lähtenyt taistelemaan edellä kuvattuja tosiasioita vastaan?
    Lopuksi voin todeta, että asutustoiminnan, maanraivaajan ja nomadiporomiesten aika on Ylä-Lapissa muuttunut arkipäivän kokemuksista myyteiksi ja tarinaksi joikaavista poromiehistä, uskonnollisista raivaajista, noidista ja ties mistä muusta. Joten puheet saamelaisten terrorisoimista kannattaisi lopettaa joutavanpäiväisinä satuiluina. Sellaisia tarinoita ei kannata lähteä suurelle yleisölle kauppaamaan edes TV:n iltauutisten yhteydessä.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mielenkiintoista tämän "taiteilijan" toiminta muutenkin.

      Poista
  21. Jestas, kuinka otti oikein sydämestä toissa iltana. Tulin kesken pääiltauutisten ja näin tv-ruudussa suomalaisen Isis- taistelijan lukemassa madonlukujaan. Sitten selvisi,että kysymyksessä oli saamelaistaistaisteilija vai oliko -taiteilija.

    VastaaPoista
  22. Jos pelottaa/ hävettää esiintyä omilla kasvoillaan, niin kannattaisi puhua nenäliinan läpi. Silloin ei äänestä pystyttäisi tunnistamaan kyseistä
    henkilöä.
    läpi.

    VastaaPoista
  23. Taas oli mielenkiintoisia uutisia (http://yle.fi/uutiset/kaksi_paivaa_200_oikaisupyyntoa/8193876) koskien saamelaiskäräjien vaaliluetteloon valitsemista: ” Saamelaiskäräjien hallitus kokoontuu sunnuntaina kaksipäiväiseen kokoukseen. Yhtenä asiana asialistalla ovat saamelaiskäräjien hallitukselle tehdyt oikaisuvaatimukset, jotka koskevat saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätöksiä. Yhteensä hallituksen pitää ratkaista 200 oikaisuvaatimusta kahden päivän aikana.” Miten 200 hakemuksen käsittely voi vain olla yhtenä asiana? Tämähän tarkoittaa sitä, että hakemuksien käsittelyyn ei millään voi jäädä tarpeeksi aikaa ja miten saamelaiskäräjien hallitus voi näin ollen paneutua tarpeeksi jokaiseen hakemukseen yksityiskohtaisesti.
    Entistä hullummaksi asia muuttuu kun lukee samaa Yle saamen uutista eteenpäin. ”Asialistalla on myös ehdotus, jonka mukaan hallituksen tulee päättää, tekeekö se purkuhakemuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle vuonna 2011 tehdyistä päätöksistä koskien vaaliluetteloon ottamista. Kysymyksessä on kymmenen ihmistä, jotka saamelaiskäräjien hallitus hyväksyi vuonna 2011 vaaliluetteloon”. Eli nämä kymmenen ihmistä ovat olleet 2011 vuoden saamelaiskäräjien hallituksen mielestä saamelaisia, mutta eivät ole saamelaisia enää vuonna 2015.
    Tällainen saamelaiskäräjien harjoittama politiikka tuo vain lisää ristiriitaa pohjoiseen suomeen. Ei voi kuin ihmetellä miten esimerkiksi Mikkel Näkkäläjärvi voi blokissaan (http://www.mikkel.fi/blogi/) kirjoittaa: ”Jokainen, joka ajattelee, että monikulttuurisuus ei kuulu Suomeen, voisi mennä käymään vaikkapa Pohjois-Lapissa. Siellä kolme saamelaiskulttuuria elää sulassa sovussa kantaväestön kanssa eikä kenenkään oikeutta harjoittaa kulttuuriaan kyseenalaisteta ” Nimenomaan saamelaiskäräjien politiikka pyrkii tieten tahtoen polkemaan lappalaisen kantaväestön oikeuksia. Ja jos tällainen elämä on sovussa elämistä, niin enpä tahdo nähdä sitä vaihtoehtoa, kun ei enää eletä sovussa.
    Onneksi virallistenkin saamelaisten joukosta löytyy vielä viisaita ihmisiä. Esimerkkinä tästä käy Jouni Kitti, jonka kirjoitusten lukemista voisi suositella monelle nykyiselle saamelaispoliitikolle ja saamelaiskäräjien jäsenelle. Jouni Kitin kirjoitukset pohjautuvat faktaan ja ovat omiaan yhdistämään saamen kansaa, eikä repimään sitä erilleen. Viime aikoina on mediassa noussut esille vuoden saamelaisen valinta. Tähän vuoden saamelaiseksi valitsemiseen nousee yksi nimi ylitse muiden. Mielestäni kukaan ei sovi paremmin vuoden saamelaiseksi 2015 kuin Jouni Kitti.

    VastaaPoista
  24. Kuka tekee saam kär. hallitukselle esitykset päätettäviksi? Olisi kiva tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin SK:n hallitus edes perehtyy hakemuksiin tai muuttaa vaalilautakunnan päätöksiä mitenkään.

      Poista
    2. Olisikohan vaalilautakunnalla jotain tekemistä noiden esitysten kanssa. Poromiesten pätevyydellähän se hoituu. Liekö malli erotusaidoilta. Niin... tai onhan yksi vaalilautakunnan jäsen ilmeisesti luokanopettaja. Joten alakoulussa näitä juttuja oppii hoitamaan. Ei se niin vakavaa ole. Monikulttuurisuus on niin monimuotoista.

      Poista
    3. Entä kenen ehdotus on, että kymmenkunta saamelaiseksi
      hyväksyttyä poistetaankin vaaliluettelosta. Luulisi tarvittavan
      vahvat perusteet moiselle toimenpiteelle.

      Poista
    4. Käräjien 4.8. tiedotteen mukaan esittelijä Antti-Oula Labba ( Lapin Kansan saamenkielisten sivujen toimittaja) ja ma.lakiasiainsihteeri Kalle Varis antvat lisätietoja hallituksen päätöksistä koskien oikaisuvaatimuksia.
      Oikaisuvaatimuksen tekijöille päätökset lähetetään viikolla 33, koska pöytäkirja on vielä tarkistettavana.

      Ennenkuulumatonta röyhkeyttä ja läpinäkyvää viivyttelyä. SK:n halllitus viis veisaaa vaalliluetteloon hakijoiden oikeusturvasta . Se luulee vetkuttelulla ja vanuttamisella pysyvänsä vallankahvassa, kun vain vaalilautakunnan jo hyväksymät uudet äänestäjät ehtivät asettua ehdokkaaksi ja äänestää nyt käsillä olevissa vaaleissa.
      Aliarvioiko saamelaiskäräjien valtaryhmittymä muiden älyllisen tason? Eikö sillä ole hajuakaan siitä miten demokraattisessa oikeusvaltiossa voi ja saa toimia?
      Se katsoo olevansa niin suvereeni vallankäyttäjä, etteivät sitä sido lait eivätkä oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteet. Se loukkaa ihmisoikeuksia.

      Poista
  25. Ja jos nyt muuttaisikin vaalilautakunnan päätöksiä, niin neljän vuoden päästä
    hakee purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

    VastaaPoista
  26. Veikon viimeisin blogikirjoitus osui arkaan asiaan; miten laajasti saamelaisuus määritellään. Vuonna 2011 ratkaistussa tapauksessa hylätty hakija oli esittänyt arkistoviranomaisen todistuksen, josta ilmeni, että hän on vuoden 1825 maa- ja veronkantokirjaan tunturilappalaiseksi merkityn henkilön jälkeläinen. Lisäksi hän oli esittänyt erään poromiehen allekirjoituksellaan oikeaksi todistaman, hakijan itsensä allekirjoittaman todistuksen, jonka mukaan hakijan äidin isä on puhunut täydellisesti inarinsaamea, jonka hän on oppinut kotikielenään.
    KHO totesi, että tulkintatehtävän ydin on sen arvioiminen, pitääkö henkilö itseään saamelaisena ja onko tälle samaistumiselle objektiivisia perusteita. Kaukaisten esivanhempien esiintyminen rekistereissä ei KHO:n mukaan osoita asianomaisen yksin tällä perusteella olevan saamelainen. Vanhoillakin rekisterimerkinnöillä voi kuitenkin olla merkitystä itseidentifikaation ja asian kokonaisarvioinnin kannalta, vaikka pääsääntöisesti esivanhemman esiintyminen vuotta 1875 vanhemmissa luetteloissa ei sellaisenaan osoitakaan asianomaista saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n mukaisesti saamelaiseksi.
    KHO oli nyt tasapainoillut lähes nuoran loppuun ja oli yhä pystyssä, noin kuvaannollisesti ilmaisten. Hakija oli vedonnut subjektiiviseen haluunsa olla saamelainen, hän oli ilmoittanut elävänsä kuin saamelainen, hän oli esittänyt hataran mutta KHO:n hyväksymän näytön esivanhemman kielitaidosta, ja näytön siitä että hänen esivanhempansa oli merkitty lappalaiseksi vuoden 1825 maa- ja veronkantokirjassa. KHO:n mukaan yksikään näistä seikoista ei riittänyt osoittamaan henkilöä saamelaiseksi.
    Lopullinen päätös ja sen perustelu tulee lopuksi yllätyksenä: vaikka yksikään esitetyistä perusteista ei yksin riitä osoittamaan suoraan hakijan saamelaisuutta, oli häntä asiaa kokonaisuutena arvioitaessa pidettävä lain 3 §:n sisältämän määritelmän mukaisena saamelaisena. Tällä perusteella KHO kumosi Saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja määräsi hakijan otettavaksi vaaliluetteloon.
    Päätös, joka kaiken kaikkiaan merkitsi neljän hakijan ottamista Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vastoin käräjien tahtoa, aiheutti suoranaisen shokin ja runsaasti aktiviteettia Saamelaiskäräjien johdossa. Käräjien puheenjohtaja hyökkäsi vahvasti päätöstä vastaan blogikirjotuksessaan, jonka hän on ilmeisesti katsonut viisaimmaksi poistaa, vaikka arkistossa on muuten tallessa runsaasti hänen vanhoja kirjoituksiaan. Saamelaiskäräjät kirjelmöivät asiasta YK:lle, pannen asialleen myös Saamelaisneuvoston. Samalla käräjät hakivat KHO:lta päätöksen purkua useilla perusteilla, mutta tuloksetta. Joutuukin ihmettelemään sitä, että kun KHO:n tuomio on näin selkeä ja vahva niin kannattaako lähteä tässä tilanteessa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Sellainen pelko, että suomalaiset valtaavat saamelaiskäräjät on turha. On jo korkea aika tehdä oikeutta sorretulle inarinsaamelaisryhmälle.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  27. Mainitun KHO:n päätöksen kohdalla kannattaa panna merkille että KHO toimi YK:n syrjinnänvastaisten sopimusten seurantakomitea CERD:in pariinkin otteeseen Suomelle esittämän huomautuksen perusteella. CERD oli nimenomaan vaatinut että hakijan itseidentifioinnille alkuperäiskansan jäseneksi tuli panna enemmän painoa, ja niinpä KHO tekikin. Ei mennyt kuin hetki, niin saamelaiskäräjät sai manattua CERDiltä uuden ja hiukan erilaisen kannan, jonka mukaan KHO oli tuominnut niin väärin, niin väärin. CERDin lausuma nakersi CERDin arvovaltaa ja vaikka se aikataulu huomioiden oli saamelaiskäräjille suoranainen pikavoitto, se lopuksi se laski käräjien uskottavuus- ja luottoindeksiä kotimaan poliittisilla markkinoilla. Tämä näkyi selvästi eduskunnan äänestysluvuista, joihin toki vaikuttivat muutkin käräjien toilailut. Sas näkee miten CERDin lehmänkäännös vaikuttaa mahdollisiin uusiin KHO:n päätöksiin, eli nähtäväksi jää tanssiiko KHO pirriripaskaa CERDin ja saamelaiskäräjien pilliorkesterin tahtiin.

    VastaaPoista
  28. Saamelaiskäräjien hallitus on tämänpäiväisten YLE Sápmin uutisten mukaan ratkaissut kaikki ne yli 200 valitusta jotka koskivat hakijoita joita vaalilautakunta ei ollut ottanut vaaliluetteloon. Uutisen mukaan valitukset on ratkaistu voimassa olevan saamelaiskäräjälain mukaan, eli hallitus olisi näin ollen luopunut varhaisemmasta ajatuksestaan soveltaa hallituksen ehdotusta jo ennen kuin se olisi hyväksytty laiksi. Eduskuntahan hylkäsi hallituksen ehdotuksin niin selvin luvuin että kolina kuului eduskunnan ulkopuolelle asti.

    Uutisen mukaan käräjien hallitus päätti ottaa saamelaiskäräjälain 3 pykälän 1 momentin 2 kohtaa koskevan päätöksenteon pohjaksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun vuodelta 1999, jossa todettiin, että 2 kohdan kriteeriä ("lappalaisperustetta") ei voida ulottaa pidemmälle kuin saamelaismääritelmän pääperusteena oleva kieliperuste ulottuu. Lisäksi ratkaisuissa on otettu huomioon YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean CERD:in uusin suositus vuodelta 2012, joka painottaa alkuperäiskansan jäsenen määrittelyssä ryhmän hyväksyntää.

    KHO:n ratkaisussa todettiin muistaakseni kuitenkin, että kieliperusteen takarajankin taakse ulottuva yhteyttä ei tullut jättää täysin vaille merkitystä. Suomalaisen oikeusperinteen mukaan KHO tarkasteli asian kokonaisuuttaa, ja päätyi sen kautta siihen, että koknaistarkastelussa, kaikki asiassa esitetyt näkökohdat huomioiden, hakija oli katsottava saamelaiseksi. Tämä vastasi CERD:in Suomelle silloin painottamaa kantaa.

    Saamelaiskäräjien hallitus lienee nuyt tulkinnut KHO:n kantaa oman, eriävän kantansa valossa, hakien tukea CERD:in oudosti muuttuneesta suosituksesta. KHO:n kannan muuttamisprivilegio on kuitenkin KHO:lla itsellään. Mikäli hallituksen hylkäämät hakijat valittavat edelleen KHO:een, nähtäväksi jää mitä KHO - tällä kertaa - päättää. Olisiko Suomen oikeuslaitoksesta tullut lehmänpolskaa, tai pikemminkin poropolskaa tanssiva käskyläinen, jonkinlainen CERD:in etäpääte?

    Jos näin on, järjestelmää voisi leikkisästi verrata auton sähköjärjestelmään: saamelaiskäräjät antaa ohjausvirran releeseen, joka kytkee CERDiltä tulevan vahvan virran menemään KHO:lle, joka tekee saamelaiskäräjien kannan mukaisen tai ainakin sitä pitkälti noudattelevan tuloksen. Jos tämä pessimistinen ennuste toteutuu tässä tapauksessa, on syytä tarkastella löytyykö releestä n.s. DEMLA-virheen aiheuttava komponentti, joka aiheuttaa oikosulun eräiden YK-elinten, tunnetun saamelaiskäräjien erityisasiantuntijan, KHO:n ja erään alkuperäiskansa-asioilla itsensä profiloineen, nykyisin eläkkeellä olevan punapäisen Pohjolan emännän välillä. Maallikko tunnistaa ilmiön helpoimmin ominaishajusta, joka nousee järjestelmän niistä kohdista missä käry käy.

    VastaaPoista
  29. Jouni Kitiltä lujaa mutta rakentavaa tekstiä osoitteessa
    http://nra.fi/maailma-yla-lapissa-tanaan/

    VastaaPoista
  30. Kun oikeuteen tulee kutsu todistajaksi, en ole kuullut että siitä voisi kieltäytyä.
    http://yle.fi/uutiset/luvatta_nimetty_todistajiksi_korkeimpaan_hallinto-oikeuteen/8213586

    VastaaPoista