tiistai 30. joulukuuta 2014

ILO-ehdotuksella kohti valtion säätämää rotuerottelua?

Saamelaiskäräjät on osin erimielisenä vaatinut ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevan sopimuksen 169 ratifiointia ilman minkäänlaista olosuhteiden selvittämistä. Saamelaisjohdon asianajaksi sitoutunut oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on myös painottanut, että selvityksiä on tehty jo riittävästi.
Henriksson ei ole yksilöinyt mitä ovat hänen mielestään nuo riittävät selvitykset. Lieneekö hän koskaan kovin paljon aikaansa käyttänytkään perusteellisempaan olemassa olevien selvitysten analysointiin – ja etenkään kriittisiin johtopäätöksiin niistä.
Ja miksi olisi ollut tarpeenkaan? Eihän oikeusministerin ja hänen kauttaan hallituksen esityksellä olla tekemässä kuin valtion säätämää rotuerottelua maan pohjoisimmalle kolkalle, tosin sieltä koko maahan ja kansainväliseen huomioon ulottuen.
Vakavasti puhuen kyse on monessa mielessä Ylä-Lapin tulevaisuudesta ja siinä sivussa Suomen maineesta oikeusvaltiona. Saamelaisten niin kuin muidenkin väestöryhmien erityistarpeet on kyettävä täyttämään ilman että luodaan rotuerottelun ja -syrjinnän tunnusmerkit täyttävä järjestelmä. Hallituksen kokeneiden ministerien, eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja sille lausuvien muiden valiokuntien kokeneiden kansanedustajien tulee muistaa ja olla tietoinen niistä useista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista, jotka nyt sitovat Suomea. Eduskunnan suuren salin tulee perehtyä asiaan ja kuunnella siinä erityisen tarkoin ILO-ratifioinnin yksimielisesti ja hyvin perustellen kyseenalaistavia Lapin kansanedustajia.
Viimeisin mitä Lapissa ja Suomessa tarvitaan, on ihmisoikeuksia räikeästi polkevan virallisen rotuerottelupolitiikan luominen.
Miten ajattelemattoman ohjelmakirjauksen mahdollistamasta ja yksioikoisen ja yksisilmäisen valmistelun synnyttämästä tilanteesta päästään ulos? Jos päättäväisyyttä löytyy, voidaan yksikantaan todeta, ettei Suomi voi mennä ratifioimaan ILO-sopimusta ilman että hallitus, eduskunta ja kansalaiset tietävät onko ratifioinnille todelliset ja riittävät perusteet sekä tarpeet olemassa. Ja että ymmärretään mitä ratifioinnista seuraa.
Tuo tieto ja ymmärrys edellyttää jo moneen kertaan esille nostetun olosuhdeselvityksen tekemistä. Moni varmaan pitää tuon selvityksen lopputulosta selvänä ja selvitystä sinällään siten tarpeettomana, kannattaen ILO-ratifioinnin lopullista hautaamista. Silti ihan reilua olisi jättää tuo ratifiointi toki syrjään nykyisen hallituksen ja eduskunnan kaudelta, mutta kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan sitä koskevan olosuhdeselvityksen tekemisen ja sen perusteella aikanaan tehtävän harkinnan ratifioinnin todellisesta tarpeesta, mahdollisine subjekteineen ja alueineen.
Ei pitäisi olla mikään poliittinen mahalasku, mikäli tuollainen perusteltu päätös tehtäisiin. Ja etenkään, koska oikeusministeriö ei pannut taannoisen Hannele Pokan epäonnistuneen saamelaistoimikunnan jäljiltä käytännössä rikkaa ristiin tuon olosuhteita koskevan pohjatyön teettämiseksi.
Aikaa olisi ollut reilu vuosikymmen.
Ylä-Lapin juuriltaan saamelainen ja juuriltaan suomalainen väestö elävät ja asuvat samoissa kyläyhteisöissä ja taajamissa, työskentelevät samoissa elinkeinoissa joko yhdessä tai erikseen, lapset käyvät samoja kouluja ja niin edelleen. Vaikka Ylä-Lappi on monietninen ja monikulttuurinen, väestöryhmät ovat yksilötasolla vilkkaassa jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Myös sukujuuria seurattaessa selviää, että väestöryhmien väliset avioliitot ovat olleet hyvinkin yleisiä. Erillisiä etnisesti puhtaita saamenkielisiä saarekkeita ei ole enää, yhtä vähän kuin on ”rodullisesti puhtaita” suomalaisia alueita. Väestöryhmien keskinäinen riippuvaisuus on tänään silmiinpistävää ja tämän myönteisen vuorovaikutuksen häiritseminen väestöä jakavalla lainsäädännöllä on erittäin herkkä asia.
Jos vielä puhutaan pelkästään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kirjatuista saamelaisista, heistä kohta lähes 70 prosenttia asuukin nykyisen Ylä-Lapin saamelaisalueen ulkopuolella ja perinteisistä saamelaiselinkeinoista puhuttaessa vain noin pari prosenttia saamelaisista on enää varsinaisia poronhoitajia. Tuloerot saamelaisten omassa keskuudessa ovat huikeat alkaen kärjekkäimmin lisäoikeuksia vaativasta eliitistä ja päätyen tavalliseen työttömyyttä potevaan duunarisaamelaiseen.
Tulevasta olosuhdeselvityksestä on kaavailtu jo joitain malleja, mutta sen tulisi joka tapauksessa sisältää kriittiset tarkastelut niistä epäkohdista, joiden on väitetty heikentävän saamelaisten asemaa kansanryhmänä muuhun maan ja sen saamelaisalueen väestöön nähden.
Onko saamelaisten maanomistus-, metsästys-, kalastus-, tai muita oikeuksia poistettu tai vähennetty erillisellä lainsäädännöllä? Onko kaikilla saamelaisten kotiseutualueen asukkailla oikeus omistaa maa- ja vesialueita, oikeus saada korvauksetta lupa kalastaa valtion vesialueilla, oikeus metsästää kotikunnassaan olevilla valtion omistamilla mailla, oikeus harjoittaa poronhoitoa sekä muita luvallisia elinkeinoja?
Ja edelleen: Onko saamelaiskulttuurin harjoittamista rajoitettu erillisellä lainsäädännöllä tai viranomaisten toimenpitein estetty? Entäpä jos saamelaisten elinolosuhteiden parantamiseen ja saamelaiskulttuurin muuhun edistämiseen onkin päinvastoin myönnetty huomattavat määrät rahoitusta valtion talousarvion kautta, maatilatalouden kehittämisrahastosta ja muista julkisista varoista?
Entäpä väite, ettei saamelaisilla olisi vieläkään riittävästi vaikutusmahdollisuuksia heitä itseään koskevissa asioissa? Onko se kestämätön, koska saamelaiset saavat itse määrätä maa- ja muun omaisuutensa käytöstä, kulttuurinsa ja elinkeinojensa harjoittamisesta, kouluttautumisestaan ja muista henkilöään koskevista asioista aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin suomalaiset omalta osaltaan?  He ovat jäseninä ja vaikuttavat myös paikallisten olojen kehitykseen ainakin seuraavissa elimissä: 1) saamelaiskäräjät (laissa asetettu muun muassa neuvotteluvelvoite viranomaisille) 2) kolttien kyläkokoukset, kolttaneuvostot ja luottamusmiesjärjestelmä 3) saamelaisten omat järjestöt 4) Lapin lääniä varten aikanaan asetettu neuvottelukunta 5) saamelaiset kunnan jäseninä ja kunnan luottamuselimissä 6) kuntakohtaiset metsähallituksen yhteistyöryhmät 7) kalastuskunnat ja niiden jäsenyys 8) kalastusalueet ja niiden jäsenyys 9) kalatalousneuvottelukunnat (sitovat lausunnot) 11) paikalliset riistanhoitoyhdistykset ja metsästysseurat 12) paliskunnat 13) Paliskuntain yhdistys ja edustus siellä 14) kansallispuistojen neuvottelukunnat.
Siinäpä noita alkajaisiksi.
Entäpä saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven esillä pitämä paimentolaissaamelaisuus? Onko sitä oikeasti muualla kuin hänen mielikuvissaan?  Ovatko saamelaiskulttuuri ja saamelaisten elinolosuhteet tosiasiassa jo niin pitkälle kehittyneet, vai pitäisikö sanoa muuttuneet, ettei nykysaamelaisia voida pitää paimentolais- tai heimoasteella olevana kansanosana? Ovatko saamelaiset päinvastoin täysin kykeneviä ottamaan osaa nykyiseen yhteiskunnalliseen toimintaan edellä mainittujen järjestelmien ja omien edunvalvonta- ja yhdistystoimintojensa puitteissa?
Klemetti Näkkäläjärven ja Anna-Maja Henrikssonin ajamaa alueellista keskitettyä hallintomallia veto-oikeuteen rinnastuvine yhteistyövelvoitteineen ja heikentämiskieltoineen voisi tietenkin tarkastella vielä myös Suomessa noudatetun demokratiaperiaatteen näkökulmasta. Olisiko kenties tuon periaatteen vastaista, että jokin pieni ryhmä ehkä muutaman hengen johtoryhmänsä toimesta voisi sanella käytännössä ne periaatteet, joita perinteisesti pääosin muiden asuttamilla ja omistamilla maa- ja vesialueilla olisi noudatettava? Tuon sanelun kohteina olisivat muiden mukana ne saamelaiskäräjien vaaliluettelosta puuttuvat saamelaiset, joilla ei ole edustusta saamelaiskäräjillä.
Ja ovathan olemassa myös monet saamelaisten erityistä asemaa esiin tuovat väitteet. Kuten, että kun saamelaisen kulttuurin harjoittamiselle tai kehittämiselle ei ole nykyisin maanomistuksesta tai Suomen lainsäädännöstä johtuvia esteitä, onko esimerkiksi maahan muuttaneiden saamelaisten asema maanomistajina asutus- ja muiden lakien perusteella jopa parempi kuin monilla Suomen alkuperäisillä lappalaissuvuilla ja parempi kuin saamelaisilla niissä maissa mistä he muuttivat Suomeen?
Olosuhdeselvitykselle on olemassa todellinen tarve.


Veikko

81 kommenttia:

  1. Seuratkaapa vuodenvaihteen jälkeen ilmestyvää Uusi Inari nettilehteä.Saattaapi olla taas Lemetin vehkeilyä ja mielipiteen muokkausta.Saada taas yksi kanava valheen levitykseen.Olen murheellinen jäljistä mitä GP sai aikanaan Nellimissä.Ne arvet ei parane hetkessä.Samaa yritetään täällä Inarissakin paikallisten ja saamelaisten sekä lappalaisten välillä.

    VastaaPoista
  2. Veikon kirjoitus tulisi lähettää uudenvuoden tervehdyksenä kaikille kansanedustajille ja ministereille evääksi tulevan vuodelle.

    VastaaPoista
  3. K. Näkkäläjärven väitöskirjakin käsittelee poropaimennussaamelaisuutta.

    Taisi monenkin porolaumansa kanssa tänne tulleen viimeinen jutiminen

    olla nimenomaan tulo Norjasta joko suoraan, Utsjoen kautta tai Ruotsin

    kautta. Sompioon tulleetkin aloittivat heti miten mökin ja navetan

    rakentamisen. Nomadius loppui kuin kanan lento. Saattaapi olla, että

    Käsivarren suunnalla nomadius jatkui hivenen kauemmin.

    VastaaPoista
  4. Inarin alueen vanhat lappalaissuvut ovat aikoinaan joutuneet tekemään tilaa kaikille, ottaneet vastaan ja sopeutuneet yhteiseloon niin suomalaisten, pohjoissaamelaisten kuin kolttasaamelaistenkin kanssa. Siinä sivussa Suomen valtion harjoittaman kolonialismin seurauksena osa sukuhaaroista menetti kosketuksen omaan äidinkieleensä. Joku voisi kuvitella, että Suomen valtio kantaisi vastuun teoistansa. Joku voisi kuvitella, että nämä muut alueelle saapuneet kansanryhmät osaisivat olla kiitollisia ja suhtautua alueen alkuperäiseen väestöön myönteisin mielin. Pääosin näin toki onkin ja hyvä niin. Mutta sitten on tämä yksi ryhmä, pohjoissaamelaisten ja kolttien ahnas eliitti, joka on päättänyt muutamien inarinsaamelaisten luopioiden tukemana ja statustaan alkuperäiskansana hyväksi käyttäen polkea suohon näiden alkuperäisten sukujen oikeudet. Häpeän heidän puolestaan, kun he eivät itse osaa. Häpeän Suomen oikeusministerin puolesta, joka on on valmis tekemään hävitystyön loppuun ja ottamaan viimeisen askeleen tämän yhden, eniten kärsineen kansanryhmän identiteetin ja oikeuksien mitätöimiseksi. Häpeän Suomen valtion puolesta, jos se vielä tämän jälkeen kehtaa nimittää itseään oikeusvaltioksi.

    VastaaPoista
  5. Faktatietoa kolonialismista kaivataan, onko pelkkä myytti ja kuvitelmaa, missä ajantasaiset todisteet.

    VastaaPoista
  6. Veikon viimeisimpään blogiin on tullut mielenkiintoisia kommentteja. Saamelaiskäräjät on ILOn sopimuksen ratifioinnin tarpeellisuutta perustellut saamenkielen ja kulttuurin turvaamisella. Valitettavasti saamenkieli on tässä vaatimuslistalla saanut maailmankatsomuksellisen roolin, jolla todellisuudessa ei kuitenkaan ratkaista sitä kuka kuuluu alkuperäisväestöön. Tässä on ideologia tullut mukaan ennen oikeutta. On erittäin kiinnostavaa huomata miten asiaa ajettaessa on saamelaiskäsitettä käytetty tarkoitushakuisesti oman ryhmän etujen ajamisessa. Puheenjohtaja on pyrkinyt kaikin tavoin nöyryyttämään ja kieltämään statuksettomat saamelaiset ja samalla itsensä.
    Nöyryyttäjän ilo on kova ja julma; sen avulla yritetään toinen sysätä syrjään. Ylä-Lapissa historiasta on tullut patologista, se on täynnä esteitä ja häiriöitä, sillä siitä tullut saamelaiskäräjien poliittisen ohjauksen ja manipulaation uhri. Siksi olen sitä mieltä, että historia on liian vakava asia jätettäväksi vain saamelaiskäräjien lähellä oleville historioitsijoille ja käräjien poliittiselle johdolle. Historioitsijalla pitää olla lääkärin etiikka. Sellainen lääkäri joka alkaa syyttää potilasta tämän sairaudesta, käyttäytyy epäeettisesti. Lääkärin on löydettävä lääke, joka parantaa sairauden. Samoin on historiantutkijan laita.
    Alkuperäisväestö on jotakin sellaista, joka voidaan määritellä koko laajuudessaan koskemaan sellaiseen väestöön kuuluvaa henkilöä, joka itse tuntee kuuluvansa siihen ja kykenee asiakirjoin ja muiden tosiasioiden perusteella osoittamaan siihen kuuluvansa. Ahdasmielinen ihminen joka elää laput silmillä ei saata tätä ymmärtää. Tällaiset ihmiset on haastettava osoittamaan oman alkuperäiskansapolitiikan virheet. Faktojen perusteella tapahtuvat järkeilymenetelmät ovat samat kuin minkä tahansa tieteen. Etnisyyteen perustuva alkuperäsiväestön määrittely on tieteen vastainen, Kuten olemme nähneet, tällaiset poliittiset rajanvedot johtavat vain turhiin ristiriitoihin.

    Kuinka Inarin saamelaiset voisivat alistua porosaamelaisten verenhimoiselle politiikalle, joka tarjoaa Inarin saamelaisten tuhatvuotisen kulttuurin saavutusten tilalle sellaista alkuperäiskansateoriaa, jossa Inarin saamelaisille ei ole sijaa. Kuinka Inarin saamelaiset voisivat alistua itsensä kieltämiseen. Inarin saamelaiset ovat eläneet pitkän ja vaikean elämän; tie onneen ja parempaan ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Mutta raskaimpanakin aikana hän on varjeltunut ihmisvihalta. Ajatellessaan että ihminen kasvaa. Mutta Inarin saamelaiselle ajatteleminen on vaarallista. Mahtava voima johtaa tällä hetkellä Inarin saamelaisia heidän alueitaan himoitsevia porosaamelaisia vastaan; Inarin saamelaiset haluavat suojella synnyinseutujaan. Kansojen ystävyys ei ole Inarin saamelaisille mikään mainosjuliste, vaan elävä lämmin historiasta ylös kumpuava tunne. Ei väkivälta, vaan rakkaus liittävät Inarin saamelaiset yhteen. Yhdessä he ovat kokeneet paljon, yhdessä he ovat oppineet tuntemaan sekä surun, että ilon. Miksi Inarin saamelaiset puolustavat itseään, lähettävät kirjelmiä, jättävät eriäviä mielipiteitä, käyvät poliittisten päättäjien luona. Siksi, että he tahtovat elää. Inarin saamelaiset puolustavat kotejaan, kulttuuriaan ja aluettaan. Tähän meidän kaikkien oikeudentuntoisten ihmisten on helppo yhtyä.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  7. Hyvä anonyymi 0.33

    Ehkä kirjoittaja tarkoitti mielen kolonisaatiota. Silloinhan nimenomaan valtakieliset valloittavat omalla kulttuurillaan ja kielellään vähäväkiset.

    VastaaPoista
  8. Aina vaan jaksan ihmetellä asiain kulkua. Puheenjohtaja Näkkäläjärven

    supi suomalainen esi- isä Kaukonen on voinut saamelaistua. Tänään

    eivät saamelaiset juuret omaavat voi saamelaistua. Ei sitten niin millään.

    Tai voivat saamelaistua, mutta heille ei suoda saamelaisstatusta.

    Kuka selittäisi minulle , millä perusteella asia on näin?

    VastaaPoista
  9. Ohessa Vihreän langan ILO-juttu. Selostuksen ja mielipidekirjoituksen sekoitus, jossa ei ole nähty vaivaa mennä syvemmälle asian taustoihin. Lienevätkö ylisen Lapin vihreät noin yksioikoisesti ja kritiikittömästi puolueensa äänenkannattajan takana?
    http://www.vihrealanka.fi/reportaasit/ilo-pitk%C3%A4st%C3%A4-itkusta

    VastaaPoista
  10. Mitä sisältääkään saamelainen perinteinen poronhoito?

    1. runsain mitoin P O R O V A R K A U K S I A

    2. herkän arktisen luonnon tuhoa liikasuurien porolaumojen

    ylilaidunnuksesta

    3. Laitumien köyhtymisen takia tunkeutumisena toisten maille

    4. Kun pororikkautta ei ole riittänyt kaikille, niin he ovat olleet sopivia

    kaikenlaiseen hyväksikäyttöön

    5. Siis kaiken kaikkiaan armottoman kova kulttuuri niin luonnolle kuin

    omille köyhille sukulaisille.

    Tätä kulttuuria on ihannoitu meidänkin maassamme yli sata vuotta.

    Niin kirjailijoiden, kuvataiteilijoiden kuin myöhemmin myös elokuva-

    taiteenkin keinoin.

    Tässä maailmassa näyttää aina voittavan se, joka elää itsekkäästi.

    Pehmeämmät tyypit ovat ylenkatseen ja polkemisen oivallisia

    kohteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläolevaan näkemykseen on helppo yhtyä. Omakohtaisella kokemuksella. Ei tosin koske kaikkia YKSILÖITÄ, mutta joukkona tarkasteltuna yleisilme on juuri ylläkuvattu. Toki jumalattomia, moraalittomia ja kanssaihmisistä täydellisen välinpitämättömiä ihmisiä on muuallakin, mutta missään en ole törmännyt siihen, että se olisi hyväksytty tapa.
      Lisäksi röyhkeyden kruunaa täydellinen katumuksen puute.
      No kunhan "Jumalan ruoska" eli Putin heilauttaa kättään ja hankkii Venäjälle arktisen suojavyöhykkeen Pohjois-Norjasta, niin siinä tarvitaan Pohjois-Suomea kauttakulkuun. Jospa tuo ruoska opettaa nöyryyttä. Tsuudit on ennenkin retkeilleet Pohjoisessa, silloin kun tapana on ollut puolustaa veroalamaisia ja kauppakumppaneita. Kertoneeko jotain sekin, että Tsuudit on olleet yleensä vihulaisen asemassa pohjoissaamelaisessa perinteessä. Toisten taas kumppanina. Että olisikohan tuota alistamista ja valloittamista yritetty jo ennen ILOakin.
      Historiassa on ennekin rappeutuneet valtiaat pudonneet alas. Eräs jopa taivaasta.

      Poista
  11. Ensimmäistä kertaa näin blogisi. Mitä tarkoittaa "Kollumeilta" ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kollumit ovat Hammastuntunturin erämaan keskipaikkeilla olevat kuusikkorinteiset tunturaiset, joiden alueella olen varsin paljon liikkunut - metsästämässä tai jotain muuta mielessäni.
      Jonkinlaista sielunmaisemaa, jossa on tullut monia asioita yksin tai kämpälle osuneiden muiden kulkijoiden kanssa mietiskeltyä.

      Poista
  12. Veikon blogi ja siitä esitetyt kommentit pakottavat arvioimaan saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon saavutuksia. Vuonna 1990 saamelaisasioissa kääntyi lehti, kun Norja ensimmäisenä pohjoismaista ratifioi alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn sopimuksen. Norja näytti näin Suomelle ja Ruotsille esimerkkiä miten saamelaisten sortaminen voidaan lopettaa. Saamelaisaktivistien odotuksissa tämä merkitsi, että uusi aika oli alkamassa, saamelaisia sortava siirtomaajärjestelmä loppuisi ja vanha lapinkylähallinto palaisi takaisin. Ei aikaakaan, niin saataisiin Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiset yhteisen katon alle. Tulevaisuus näytti ensi kertaa pitkän sortokauden jälkeen lupaavalta.

    Mutta sitten Suomessa kävi niin, että kaikki ei mennytkään putkeen niin kuin toivottiin. Mikä tuli väliin? Syy tähän oli, että 1990-luvun alussa julkistetun saamelaislakityöryhmän ehdotukset käynnistivät kiistan joka jatkuu tänäkin päivänä kiivaana. Ehdotukset hälyttivät huomaamaan millaisista oikeuksien kaappaamisesta oli kysymys. Tästä seurasi, että saamelaisten toivomat käytännön askeleet antoivat odottaa itseään. Miksi?

    Aivan varmasti siksi, että asianosaisten ja päätöksentekijöiden ensin piti arvioida mistä oli kysymys. Statuksettomat saamelaiset – tätä termiä tosin alettiin käyttää vasta paljon myöhemmin – näkivät, että ongelmien syyt olivat syvällä historiassa. Etnisten saamelaisten kannalta niillä oli paitsi taloudellinen, mutta myös etninen, kielellinen, kulttuurinen ulottuvuus, joka maiden palauttamisella saamelaisille haluttiin turvata. Tästä esityksestä syntynyt prosessi on vaatinut kaikilta tavattoman määrän kärsivällisyyttä, sormituntumaa ja kykyä yhteistyöhön.
    Asiaa, aluetta ja ihmisiä tuntemattomilta se ei onnistu. Jokainen tähänastinen yritys saada Ylä-Lapin palapeli kohdalleen on kaatunut viimeistään sitä yrittäneiden keskinäisiin epäluuloihin.

    Kiistan aikana statuksettomat saamelaiset ovat menettäneet enemmän kuin juuri kukaan ulkopuolinen pystyy ymmärtämään. Heidät ovat muualta alueelle tulleet pohjoissaamelaiset nöyryyttäneet. Heidän omanarvontuntonsa, ylpeytensä ja kunniansa on viety. Olen haastatellut lukuisia saamelaiskäräjien politiikan uhreja. Olen kuunnellut kiistan osapuolia ja kirjannut surulliset ja rasistiset kertomukset muistiin.

    Omien havaintojen ja kokemusten lisäksi olen pyrkinyt käymään mahdollisimman tarkkaan läpi tapahtumien kulun; kiistaan johtaneet tapahtumat, saamelaisten sisäiset valtataistelut, käräjien puheenjohtajien linjan ja linjan muutokset.

    1950-luvulla inarinsaamelaisten parissa viettämäni aika on osaltaan määrittänyt ajatteluni ja toimintani suunnan saamelaisten asioissa. Olen toiminut 1970-luvun alusta lähtien saamelaisten asioissa monissa rooleissa. Elämäni eri vaiheissa olen ollut tutkimusapulaisena, saamenkielisen lehden avustavana toimittajana, päätoimittajana, saamelaisparlamentaarikkona, virkamiehenä. Näissä tehtävissä olen nähnyt ihmisten toivottomuuden, epätietoisuuden, ilon ja paljon muuta, mutta ennen kaikkea tietämättömyyden. Tietämättömyydestä pahin esimerkki lienee tosipohjainen tarina Lisman ministeristä. Matkan aikana olen kuullut ja nähnyt paljon pohdintoja ihmisen perusluonteesta ja kyvystä selvitä lähes mahdottomissa oloissa.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  13. ...jatkoa:

    On ollut vastenmielistä nähdä se miten joillekin etnisille saamelaisille inarinsaamelaisten syrjiminen on luontevaa ja oikeutettua. Nykypäivänä saamelaisille ajatus väkivallasta ristiriitojen ratkaisijana on vieras ajatus, mutta joillekin se tuntuisi silti kangastelevan etäisenä vaihtoehtona.

    Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven vallan ydin on ollut koko ajan hänen statuksettomiin saamelaisiin suhtautuva kielteinen politiikkansa. Hän on luonut statuksettomista saamelaisista viholliskuvan, jolla hän on perustellut käräjien saamelaisnationalistisen linjan oikeutusta. Saamelaisten verisulaisista -statuksettomista saamelaisista- on vastoin tosiasioita tehty uhka saamelaisille. Hypoteettisten laskelmien avulla saamelaiskäräjien jäsenet ja oikeusministeriö saatiin uskomaan, että statuksettomien saamelaisten hyväksyminen alkuperäisväestöön kuuluvaksi jättäisi nykyään ”saamelaisrekisterissä” olevat saamelaiset vähemmistöksi vieden siten pohjan koko saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ajatukselta.

    Historiasta kaivetut myytit eivät siis olleet ainoa syy puheenjohtaja Näkkäläjärven peloille ja vihalle statuksettomia saamelaisia kohtaan. Kansansuosion kalastamisessa on käytetty muitakin myyttejä, joista tärkein on ollut ajatus pohjoissaamelaisten pyhästä tehtävästä toimia Suomen alkuperäiskansan etuvartiona Pohjois-Lapissa. Tässä asetelmassa koltat ja inarinsaamelaiset olisivat pohjoissaamelaisen enemmistön suojatteja. Kunhan nämä pienemmät saamelaisryhmät olisivat hissukseen omista asioistaan, isoveli hoitaisi kyllä heidänkin etunsa kotiin. Ei kuitenkaan juuri nyt, koska nyt oltiin niin herkässä vaiheessa. Herkkää vaihetta vain on riittänyt, ja kun inarinsaamelaiset ovat uskaltautuneet nostamaan oman äänensä, saamelaiskäräjien johdon suunnalta on kuulunut varsinainen älämölö – inarilaiset ovat muka hajottamassa saamen kansaa!

    Toinen vallassa pysymisen olennainen edellytys on ollut puheenjohtajan kyky hallita tiedotusvälineitä, lähinnä saamelaisradiota. Se onkin hoitunut kätevästi oman klaanin jäsenten kautta. Kolmas hänen valtansa tukipilari on ollut oikeusministeriö, joka tukee käräjiä saamelaisten yhtenäisyyttä ylläpitävänä instituutiona. Ruotsalainen kansanpuolue on tässä asiassa lähtenyt uskomattomaan seikkailuun sille vierailla vesillä, sokeana sille että puoluetta viedään kuin lahjaporoa erotusaidan konttoriin.

    Tällaisilla keinoilla puheenjohtaja on onnistunut käyttämään saamelaiskäräjiä hyväkseen ajaessaan oman ryhmänsä etua ILOn sopimuksen ratifioinnissa ja muissa hankkeissa.

    Tässä tilanteessa kaikkien rehellisten ja oikeamielisten etnisten ja statuksettomien saamelaisten on yhdessä puhdistettava saamelaiskäräjien väärinkäsitysten ja tietämättömyyden tahraama maine ja varmistettava rauha. Saamelaiskäräjien ja sen puheenjohtajan tehtävä ei ole ohjata äänestäjäkuntaansa, vaan äänestäjäkunnan tehtävä on valita saamelaiskäräjille sellaiset edustajat jotka haluavat muuttaa politiikan suunnan ja jotka osaavat palauttaa puheenjohtajan ruotuun jos tällaiselle on tarvetta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Jouni!Älä sie luule että kaikki lappalaiset haluaa SS statusta!SS tässä tapauksessa SortajaSaamelainen!

      Poista
    2. Voisitko anonyymi selventää mitä todella sanoit kommentissasi?
      Kiitos.

      Poista
    3. Anonyymiltä 11.25 aiheellinen kysymys. Toivon, ettei yleistäviä heittoja puoleen taikka toiseen harrasteta. Saamelaisia, lappalaisia sekä heitä ja meitä suomalaisina on monenlaisia, joten yleistyksiin ei ole perusteita.
      Sen sijaan jotain politiikkaa ja sen tekijöitä voidaan luokittaa. Ja täytyypä sanoa, että vastavuoroisestikin, onhan esimerkiksi saamelaispoltiikan tekijöiden taholta määritelty kovinkin yleistäen ja ilman sen kummempia perusteita vastapuoliksi miellettyjä rasisteiksi. Ja ihan professoritasolta, julkisessa mediassa.

      Poista
    4. Vai ei saa yleistää,Mitä on kuin yleistystä jos puhutaan vain statuksettomista saamelaisista,Saatte itkiä vaikka maailman sivu ilman statusta,minä olen lappalainen!

      Poista
  14. Jos eliittisaamelaisilla tarkoitetaan porosaamelaisia, niin köyhyysrajan alapuolelle jäävät vuositulot. Ja tämä on tutkittua tietoa jonka Väänänenkin tietää. Mutta helppoa se on tuota propagandaa vääntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä eikä toivottavasti kukaan mukaan tarkoita eliittisaamelaisilla yleensä porosaamelaisia. Kun puhun saamelaiseliitistä, tarkoitan juuri saamelaispolitiikkaa tekevien kärkijoukkoa, jonka elämä ei rinnastu arjessa elävien tavallisten saamelaisten kanssa - olivat he mitä kulttuurista ryhmää tahansa. Ja kuitenkin nuo tavalliset saamelaiset kohtaavat ensimmäisinä harjoitetun saamelaispolitiikan negatiiviset vaikutukset.
      Köyhyysraja koettelee varmasti monia saamelaisia siinä missä muitakin alueen ihmisiä.

      Poista
  15. Olin itsekin reagoida tuohon SS-heittoon. Kyse ei ole Murphyn laista mutta jostakin sen tapaisesta, kun natsikortti läimäistään pöytään lähes keskustelussa kuin keskustelussa. Joku on jopa laskenut kuinka kauan tähän keskimäärin menee. Jospa pidättäytyisimme leimakirveen heiluttamisesta varsinkin kun on kyse kokonaisen väestöryhmän leimaamisesta yhdenlaiseksi tai toisenlaiseksi. Yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin todellisuudessa suurempia kuin ryhmää muka luonnehtivat yhteiset piirteet.

    Politiikan ja politiikan arvostelu onkin sitten eri asia. Joka lähtee politiikkaan tai julkiseen virkaan saa varautua arvosteluun ja rajuihinkin heittohin, jossa kieli- ja vertauskuvat voivat olla hyvinkin värikkäitä. Tällöinkään ei ole sallittua perättömästi väittää tai vihjata että poliitikko on syyllistynyt rikokseen. On kuitenkin erotettava kiihkeässä keskustelussa käytetty kärjistetty poleeminen ilmaisu ja vakavasti otettavaksi tarkoitettu väite rikoksesta.

    Väite kansalliskiihkoisen saamelaispoliittisen linjan ja SS:n tai yleisemmin natsismin takana olevien aatteiden tietyistä yhtymäkohdista ei itsessään ole perätön. SS oli eliittiyksikkö johon aluksi otettiin vain "vereltään rodullisesti puhtaita arjalaisia" ja n.s. Nürnbergin rotulait määräsivät miten "veriosuus" on laskettava. Vastaavasti saamelaisten aktivistien keskuudesta on kuulunut puheenvuoroja "saamen verestä".

    Saamelaiskäräjien johdon politiikka muistuttaa natsien politiikkaa myös syntipukkien käyttämisen osalta. Natsit ottivat syntipukeiksi juutalaiset, saamelaiskäräjien johto on käyttänyt samassa roolissa statuksettomia saamelaisia.

    Saamelaiskäräjien johto pysyy vallassa sen kautta että vaaliluettelossa olevien enemmistö äänestää heitä, ja siten tällä enemmistöllä on moraalinen ja polittinen vastuu johdon politiikasta. Ei edes tämä oikeuta kaikkien "saamelaisrekisterissä" olevien tai nykyjohtoa äänestäneiden niputtamita ja SS-leiman lyömistä heihin. Aika kaukana taitavat olla natsismista, mutta hyvä on niin johdon kannattajienkuin arvostelijoiden muistaa että Hitler nousi valtaan äänestämällä ja hänen jatkotoimiensa onnistumisen yksi tärkeä selitys oli että n.s. hiljainen enemmistö hyväksyi ne, tai ainakin vaikeni.

    Kysymys siitä, kuinka tärkeä on tavoitella vaaliluetteloon pääsyä jos hylkääminen on hyvin todennäköistä on sitten vielä erikseen. Toivoisin tähän asiaan näkökohtia. Nythän näyttää siltä että uusia äänestäjiä on hakenut vaaliluetteloon huomattavasti alle sen noin tuhannen joka edellisten vaalien alla hylättiin.

    VastaaPoista
  16. Nyt näyttäisi ilmassa viuhahtelevan sekaannuksen ja eriseuraisuuden henki. Mieleen tulee korintolaiskirjeen 1:12: "- - - yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen". On selvää että tilanne on sekava, kun samaan aikaan on toisaalta saamelaisia ja toisaalta lappalaisia. Joku sanoo, että saamelaisia ei tarkasti ottaen ole olemassa. Ensi kuulemalta väite on lähes yhtä järkevä kuin Jopen "Ei se ole poika tiira". Mikäli ymmärrän, saamelaiset ovat jo kauan kutsuneet itseään saamelaisiksi omilla kielillään, kun muut ovat kukin omalla kielellään kutsuneet heitä lappalaisiksi, finneiksi jne. Hämmästyttävä väite ettei saamelaisia ole oikeastaan olemassa lienee ymmärrettävä kärjistetyksi väitteeksi tieteellisessä keskustelussa. Kukaan täysijärkinen i tietenkään väitä arkielämän tasolla ettei saamelaisia olisi olemassa väestöryhmänä ja yksilöinä. Väite ilmaisee lähinnä sitä, että käsitys yhteisestä saamelaisesta kansasta on kansallisromantiikalle tyypillinen jälkikäteisrakennelma, ja sellaisena täysin sukua sille miten kansallisromantikot synnyttivät suomalaisuuden. Tässä mielessä saamelaisuus syntyi kun saamelaisten keskuudessa alkoi kehittyä oma, itsetietoinen ja -riittoinen liike, aluksi sivistysaamelaisuuden muodossa. Tämän liikkeen rekrytointipohja oli Ruotsin tunturisaamelaisten keskuudessa ja sen syntysijoina kristillispohjaiset kansanopistot. Silloiset nuoret aktivistit omaksuivat kritiikittä maan pääväestönkin hyväksymän ajatuksen että vain suurporonhoitoa harjoittavat tunturisaamelaiset edustivat säilynyttä, vaikkakin uhanalaista aitoa ja alkuperäistä saamelaisuutta, kun kaikissa muissa saamelaisuuden muodoissa nähtiin aidon saamelaisuuden surkastumassa olevia rappiomuotoja. Tunturisaamelaisille aktivisteille heille varattu ylväs asema sopi kuin voisilmä puuroon, mikä ettei.

    Aktivistisaamelaiset puhuivat kauan itsestään lappalaisina kääntyessään valtaväestön puoleen ja puhuessaan kotimaittensa pääväestön kieliä.

    1960-luvun kansainvälinen radikalismin aalto nosti myös alkuperäiskansaliikkeitä ympäri maailman, myös pohjoismaissa. Tällöin lappalaisnimikettä alettiin pitää halventavana, saamelaiset ottivat itse käyttöön nimikkeen "saamelaiset" myös ruotsin, norjan ja suomen kielillä, ja vaativat pääväestön edustajia omaksumaan tämä "poliittisesti korrektin" nimityksen. Kaikki saamelaiset eivät tähän innostuneet, vaan katsoivat hyvin kelpaavansa itselleen ja muille lappalaisina. Tämä näkemys sai uutta ilmaa siipiensä alle kun Suomen saamelaiskäräjät kärjisti vaatimuksiaan ja erottelua ja tämän aiheuttama reaktio synnytti eräänlaisen "uuslappalaisuuden"; joukko saamelaispolitiikassa aktiiveja lappalaisia halusi markkeerata omat asemansa ja ottaa etäisyyttä saamelaiskäräjiin koristamalla että he ovat nimenomaan lappalaisia, ja korkeintaan tässä ominaisuudessaan osa laajempaa saamelaista väestöryhmää. "Uuslappalaiset" on tässä vain selittävä apunimike, jota ei tule sekoittaa niihin henkilöihin, jotka vasta tässä vaiheessa alkoivat löytää saamelaisia/lappalaisia juuriaan ja palata niille kielen ja kulttuurin elvyttämisen eri muotoja soveltaen.

    Jatkuu...

    VastaaPoista
  17. ...jatkuu:

    Lappalainen-nimikeen käyttämistä ja saamelainen-nimikkeen hylkimistä hankaloittaa kuitenkin muutama seikka. Sekä kansainvälisesti että kunkin pohjoismaisen kansallisvaltion pääväestön sisällä on lyönyt läpi ajatus ja vakiintunut käytäntö, jonka mukaan ajankohtainen ja poliittisesti korrekti nimike on nimenomaan "saamelainen". Vaikka jokainen periaatteessa voisi määritellä itse mitä milläkin sanalla tarkoittaa ja miksi mitäkin kutsuu - ja varsinkin itseään - kieli on kuitenkin pohjimmiltaan viestintäväline, kommunikaatioväline. Latinan communicare tarkoittaa suunnilleen yhteiseksi tekemistä. Niinpä kannattaa miettiä toinenkin kerta, ennen kuin siirtää itsensä yksityisellä kielenkäytöllään ja omilla määritelmillään yht eisen yleiskielen ulkopuolelle. Tällainen on ominaista tieteen ja kirjallisuuden edelläkävijöille, mutta he ovatkin neroja, edelläkävijöitä joiden jäljille me muut tulemme perässä. He muuttavat tiedettä ja taidetta, ja kokonaiset kieliryhmä ja kansakunnat voivat aikanaan talsia heidän avaamille polöuilleen, joista tulee uusia valtateitä. Mutta valitettavasti moni "omakielinen" on eakoitunut polkunsa varrelle, ja moni eksynyt lopullisesti; psykiatrian puolella neologismi eli uussanaisuus tai uuskielisyys on eräiden mielitautien tai aivovammojen oire, jossa potilas puhuu sanoja ja lauseita jotka hän itse, ja vain hän, ymmärtää, tai ainakin uskoo ymmärtävänsä.

    Johan meni aika pitkälle! Yritän ilmeisesti selittää miksi ei puhuta "statuksettomista lappalaisista", ja miksi lappalaiseksi itsensä tuntevien ja itseään kutsuvien kannattaa ehkä sittenkin hakea saamelaisstatusta: ellei muuta niin siksi, että "saamelaiset" on tämänhetkisen yleisen kielenkäytön mukaan nimike jota käytetään tarkoittamaan kattavasti kaikkea saamelaista väestöä, riippumatta siitä kuuluuko henkilö saamelaisten enemmistön muodostaviin pohjoissaamelaisiin vaiko johonkin muuhun saamelaisryhmään.

    Vaikka tulevaisuus toisi tullessaan sen, että lappalaiset olisivat järjestyneet edustamaan itseään suoraan vaikkapa lapinkylittäin, niin kuin koltat (tänään sanotaan "kolttasaamelaiset") ovat järjestyneet, käsitys laajemmasta saamelaisesta yhteisyydestä saattaa silti säilyttää merkityksensä. Jossain määrin se saattaa kuitenkin muuttua. Etenkin Suomessa (Ruotsin aikaisemmin antaman esikuvan mukaan) pohjoissaamelaiset eivät edusta niinkään itseään, vaan ajavat omia etujaan pohjoissaamelaisuuden leimaa kantavan yleissaamelaisuuden merkeissä, kun taas muille Suomen saamelaisryhmille annetaan joko pikkuveljen suojattiasema, tai sitten niiden olemassaoloa ei ylipäätänsä tunnusteta. Terveemmässä tilanteessa kukin ryhmä puhuisi omalla äänellään, myös pohjoissaamelaiset, minkä jälkeen etsittäisiin yhteisiä kantoja niin pitkälle kuin seon mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Ryhmät jotka katsoisivat siihen olevan tarvetta, jättäisivät eriävän mielipiteensä tai lisähuomautuksen, eikä maailma ja varsinkaan saamelaisuus siihen kaatuisi vaan pysyisi lujemmin pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyt saamelaisvaikuttajat ovat vuosikymmenten ajan, ja erityisesti kahden viime vuosikymmenen ajan uskotelleet suomalaisten olevan kaiken pahan alku ja juuri. Erityisesti nykysuomalaiset ovat vastuussa viime vuosisatoina eläneiden hallitsijoiden ja esi-isiensä synneistä.
      Lyhyesti: Suomalaisista ei voi hyvää sanaa sanoa. Ne ovat niitä toisia, muukalaisia, ei-saamelaisia (äänestysluetteloon hyväksyttyjä) jotka haluavat vain tulla jakamaan saamelaisten tiedossa/olemassa olevia rikkauksia ja jotka ovat vain sortaneet saamelaisia eivätkä ole tuoneet tullessaan mitään hyvää.

      Tuohon johtopäätökseen olen tullut saamelaisvaikuttajien lausumia ja saamelaismedian uutisointia seurattuani.

      Heidän mielestään suomalaisia ovat myös statuksettomat saamelaiset ja metsälappalaiset (myös menneinä vuosisatoina eläneet), koska sellaisia ei ole eikä ole ollutkaan koskaan eikä missään ole tietoa metsäsaamelaisesta kulttuurista. Metsäsaamelaisista kirjoittaneet tutkijat ja virkamiehet olivat lappologeja, jotka eivät olleet käyneetkään Enontekiöllä tai muuten ymmärtämättömiä/harhaoppisia.

      Monikulttuurisella saamelaisten kotiseutualueella asuville ihmisille moinen ajatus on täysin vieras. Se näyttää kuitenkin uponneet osaan saamelaisista, joille suurin uhka on, että suomalaiset "tulevat jaolle" ja "määräävät heidän asioistaan". Se on järjen seisauttava pelko. Mutta pelon ylläpitäminen on hyvä propagandakeino, jonka valtiaat tai siksi pyrkivät ovat kautta aikain hyväksi havainneet.

      Minkälainen onnela olisikaan odottanut saamelaisia, jos kaikki länsimainen hapatus, kristinusko, lukutaito, koulutus, tereydenhuolto, tekninen edistys (ei moottorikelkkoja eikä lentokoneita) olisi jäänyt saamelaiskulttuurin ulottumattomiin!



      Poista
  18. ylen uutisten keskustelussa Ranskan terroriteoista 7.1. nimimerkki "hulluus vallalla" toi esiin ajatuksen, joka on hyvä pitää mielessä :
    "Kynä on aseista vaarallisin. Toiseksi vaarallisin on nauru. Siitähän tässä on kyse. Kyseenalaiset aatteet, diktatuurit ja hirmuvaltaan ja valheisiin perustuvat poliittiset rakenteet eivät niitä kestä, eivät ole koskaan kestäneet. Eivätkä ikinä tule kestämään."

    VastaaPoista
  19. Klemetti Näkkäläjärvi muistaa muistuttaa, että saamelaiskäräjät eli käytännössä hän, edustaa saamelaisia sekä kotimassa että ulkomailla. Hänen on siis = saamelaiset.
    Tästä syntyy harha, että saamelaiset yhtenä joukkona ovat samaa mieltä kuin Klemetti. Onhan hänellä hovinsa, joka häntä komppaa tai takapiruna kuiskuttelee ja osin ohjaa hänen toimiaan. Kingi on enontekiöläinen Klemetti, varapuheenjohtajana Heikki Paltto (vauras porosaamelainen, matkailuyrittäjä ja kultavaltauksien omistaja jne.), Utsjoen liike-elämän ja kunnallispolitiikan vaikutusvaltaisin mies eikä köyhä hänkään. Näkkäläjärviä siellä sun täällä mm. Suomen saamenkielisen tiedotusmonopolin päällikkönä.
    Ei ihme, jos kuvasta ovat pudonneet tavalliset saamelaiset , eihän keisareilla ole tapana tunteakaan sellaisia, saati kuulla heidän elämänsä tärkeitä asioita.

    Klemetti Näkkäläjärvi voisi sanoa : Saamelaiset olemme Me.

    Tällainen kuva "Meidän" politiikasta välittyy.

    Eipä ihme, että jokunen unohdettu itseään saamelaisena pitävä loukkaantuu, kun hän lukee mitä "Meistä" sanotaan.
    Hän on oikeassa. Mutta tavallisen tallaajan ääni ei kuulu eikä näy.
    Vain tietynlaiset kellot kuuluvat kauas.

    VastaaPoista
  20. Saamelaisradiossa saamelaiskäräjien puheenjohtaja on ilmoitellut halustaan jättäytyä saamelaiskäräjien puheenjohtajan tehtävästä.
    Klemetille suosittelisin kuitenkin tässä tilanteessa, että älä tee "Kataiset", sillä Sinua jos ketä tarvitaan sen jälkeen, mikäli ja kun Eduskunta hyväksyy ILOn sopimuksen ratifioimisen kaikkineen selityksineen ja eri lakien muutoksineen. Kuka muu lisäksesi pystyy ottamaan vastuun ILOn sopimuksen maa-artiklojen käytännön toteutuksesta ja niistä syntyvistä kiistoista, jotka ns. vanhojen tilojen osalta saattavat parhaimmillaankin kestää vuosikausia. Tällainen oikeudellisen vastuun pakoilu antaa muutoin huonon kuvan toiminnastasi. Suosittelen, että pyrit rohkeasti kohtaamaan politiikkasi seuraukset, etkä jättää niitä muiden kannettaviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta vastuunkannosta olen vahvasti samaa mieltä kanssasi. Sama vastuunkanto koskisi myös A-M Henrikssonia. Ovatkohan yhteisissä kabineteissään naureskelleet käärmesoppaa keitellessään. Nyt olisi korkea aika saamelaiskäräjien johdon tulla julkisesti tukemaan johtajansa linjauksia. Ihan heti ei tule mieleen löytyisikö tuosta lammaslaumasta yhtään suoraselkäistä.
      Oikeusministeri pääsee luistamaan vastuusta, kun tietää ettei jatkopestiä tule, ei edes rkp:lle. Ja hyvä niin. Sääliksi käy vain sitä tulevaa oikeusministeriä, joka Henrikssonin soppaan tukehtuu.

      Poista
  21. YLE Sápmi ei ole uutisoinut Klemetinjättäytymistuumailuja verkkosivuillaan, eikä Lapin Kansa sen enempää suomenkielisillä verkkossivuillaan kuin saamenkielisessä osiossaan. Sen sijaan niin Ruotsin kuin Norjan saamelaisuutiset ovat kertoneet asiasta verkkosivuillaan.Tämähän muistuttaa suomalaisen sotienjälkeisen itsesennsuurin aikaa jolloin tietyt uutiset piti lukea Ruotsin lehdistä, jonne suomalaiset toimittajat osasivat niitä syöttää.

    VastaaPoista
  22. http://yle.fi/uutiset/nakkalajarvi_in_leat_boahtte_jagi_valggain_sagadoallievttohassan/7709634
    Opetelkaa lukemaan.

    VastaaPoista
  23. Hyvä Anonyymi 9. tammikuuta 2015 18.50, näytät olevan hyvinkin oikeassa. Uutinen Klemetin puntaroinnista on julkaistu kirjallisesti seuraavasti:
    YLE Sápmin nettisivut 29.12.2014 klo 10:02
    NRK Sápmin nettisivut 8.1.2015 klo 19:36 Norjan aikaa
    Veikon blogissa 8.1. 2015 klo 22.06
    SR Sápmin nettisivut 9.1.2015 klo 09:47 Ruotsin aikaa.

    Olisiko tuo YLE:n ensiuutisointi mennyt minulta lukijana ohi lähestyvän uuenvuoden takia? Miten muuten Lapin Kansa, joko tämä Lapin väestön äänenkannattaja on herännyt asialle?

    VastaaPoista
  24. Ettei totuus unohtuisi:
    ILO 169 yleissopimuksessa 1 artiklan kohdan kolme mukaan
    "Tässä yleissopimuksessa käytettävää ilmausta "kansat" ei ole tulkittava siten, että sillä olisi vaikutuksia niihin oikeuksiin, joita tähän ilmaisuun saaattaa liittyä kansainvälisen oikeuden mukaan".

    Ruotsin eräiden saamelaisten pyrkimys profiloitua suvereeniksi kansaksi, joka olisi eräänläisessä löyhässä liittosuhteessa Ruotsin valtioon ei ole irrallinen ilmiö. Myös Suomen saamelaisten keskuudessa elää ajatus asiasta. Se tulee ilmi silloin tällöin etenkin saamelaiskäräjien puheenjohtajan ja eräiden saamelaisvaikuttajien kannanotoissa. Se on luettevissa mm. ILO-sopimuksesta käydyssä keskusteluaa. Vuosi sitten Norjan käräjien puheenjohtaja joutui julkisesti ilmoittamaan, etteivät sikäläiset tavoittele itsenäistä saamelaisvaltiota, osin koska Suomen saamelaisten julkilausutut ajatukset herättivät levottomuutta Norjassa.

    VastaaPoista
  25. Kun ajattelee saam.kär. vaalilautakuntaa, niin sehän toimii kuin valamiehistö., joka ei tunne syytetyn asiaa lainkaan. Valamiehistö
    langettaa tuomion minusta tuntuu- periaatteella. Tällä tarkoitan sitä, että tämän maan alkuperäiskansan historiaa ei tunneta eikä välite-
    täkään tuntea. Silloinpa vaalilautakunta voi suorittaa valintansa
    omaperäisten kriteerien mukaan. Eihän heissä ole ketään juristin päte-
    vyyden omaavaa, vaikka ovat tekemisissä lakien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjillä on katsos itsehallinto, joten se katsoo, ettei kaikkia lakeja tarvitsekaan noudattaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin muun Suomen suhteen. Esim. hyvää hallintoa, mm. kuulemista, yhdenvertaisuutta, ei tarvitse noudattaa kuten muualla. Mutta muiden tahojen tulee noudattaa tarkoin siihen nähden lakeja, jotka tukevat saamelaiskäräjien hallituksen intressejä.

      On tultu siihen, että saamelaiskäräjille ei voida antaa yhtään lisää itsehallintoa. Sama muuten koskee kuntaa ja kirkkoa. Siellä missä on itsehallintoa, sieltä mielivaltakaan ei liene kaukana.

      Saamelaiskäräjien toiminnan legitimiteetti on muuten horjuvaa ja huteraa. Käräjien toiminnalla ei ole läheskään kaikkien saamelaisten tuki ja hyväksyntä. Kumma että valtiovalta ei tätä seikkaa noteeraa.

      Poista
    2. Vaikka blogi ei liene suuntautunut uskontoon, on kirkon itsehallinnon arveluttavasta soveltamisesta käytäntöön mainittava Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin vuonna 2014 toteuttama eräiden pappisvirassa (sis. papin oikeuksia) ja papinvirassa (virassa toimiva) toimiviin henkilöihin kohdistama ajojahti. Tästä oli lehdissä.

      Tuomiokapituli, joka toimii tuomioistuimen tapaan ja jonka päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen, ajoi prosessia, jonka tarkoituksena oli erottaa henkilöt pappisviroista, jolloin vielä virassa oleva olisi samalla menettänyt myös papin virkansa ja työpaikkansa, tai ainakin antaa julkinen varoitus muutamalle papille. Tämä prosessi oli ala-arvoista hyvän hallinnon kannalta mm. "syytetyn" kuulemisen suhteen, eihän itsehallinto kai tätä edellytä. Tärkeintä on päämäärä.

      Tuomiokapitulissa vaadittiin mm. eräiden eläkkeellä olevien rovastien erottamista tai ainakin julkista nöyryyttämistä varoituksen muodossa yksin sillä perusteella, että papit olivat kommunikoineet tietyllä tavalla kilpailevan tahon (lähetyshiippakunnan) kanssa. Ainakin yksi sai julkisen varoituksen.

      Se siitä suvaitsevaisuudesta ja sananvapaudesta. Tuntuuko tutulta.

      Poista
    3. Saamelaiskäräjät muistutti 15.1.perustuslakivaliokuntaa ja siinä sivussa eduskuntaa siitä, että lain mukaan saamelaiskäräjät edustaa saamelaisia. Tällä perusteltiin sitä, että saamelaiskäräjälakia eikä Ilo 169 ratifioimisen ehtoja tai ratifiointia voi tehdä vastoin saamelaiskäräjien tahtoa.

      Lain mukaan ”Saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat.”

      Tehtäviinsä kuuluvissa asioissa saamelaiskäräjät voi tehdä viranomaisille aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja. Näissä asioissa saamelaiskäräjät käyttää lisäksi PÄÄTÖSVALTAA SITEN KUIN TÄSSÄ LAISSA TAI MUUALLA LAISSA SÄÄDETÄÄN.

      ”Saamelaiskäräjät edustaa saamelaisia tehtäviinsä kuuluvissa asioissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. ”

      Missään laissa ja asetuksessa ei ole mainintaa, että saamelaiskäräjillä olisi veto-oikeus missään valtiollisissa toimissa (mm.lainsäädännössä ja valtion solmimissa sopimuksissa).
      Yle Sápmin mukaan saamelaiskäräjät ovat kantanaan ilmaisseet, että jos eduskunta ei hyväksy saamelaiskäräjälakia esityksen mukaisena eikä vuoden 2015 saamelaiskäräjävaaleja toteuteta heidän esittämänsä saamelaiskäräjälain mukaisina, ILO-sopimukselle ei ole edellytyksiä.

      Perustuslain mukaan Suomen eduskunta säätää lait. Saamelaiskäräjillä ei myöskään ole oikeutta määritellä mitä sopimuksia Suomen valtio solmii.

      Saamelaiskäräjät on omavaltaisesti laajentanut ”itsehallintoaan” koskevaa alaa ja asemaansa suhteessa valtioon.
      Se pyrkii mm. neuvotteluvelvoitetta koskevalla laajennuksella siihen, että valtiovalta tai valtion viranomaiset eivät voisi tehdä mitään mitä saamelaiskäräjät vastustaa.
      Vahva vallansiirtoa eduskunnalta saamelaiskäräjille tarkoittavat ”saamelaiskulttuurin heikentämispykälät”.

      Saamelaiskäräjien vaatimukset tarkoittavat toteutuessaan eduskunnan vallan kaventamista.


      Perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta.

      Saamelaiskäräjien tule muistaa myös unohtamansa YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan sopimuksen 46 artikla, jonka mukaan

      ”1. Minkään tässä julistuksessa ei saa tulkita merkitsevän minkään valtion, kansan, ryhmän tai henkilön oikeutta osallistua toimintaan tai suorittaa tekoa, joka on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan vastainen, eikä tulkita sallivan toimintaa, joka kokonaan tai osittain hajottaisi täysivaltaisten ja itsenäisten valtioiden alueellisen eheyden tai poliittisen yhtenäisyyden tai heikentäisi niitä, eikä kannustavan tällaiseen toimintaan.
      2. Käytettäessä tässä julistuksessa ilmaistuja oikeuksia on kunnioitettava kaikkien ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tässä julistuksessa ilmaistujen oikeuksien käyttämiseen saa kohdistaa ainoastaan lailla säädettyjä rajoituksia kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Näiden rajoitusten on oltava syrjimättömiä ja ehdottoman välttämättömiä ainoastaan sen varmistamiseksi, että muiden oikeudet ja vapaudet tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan asianmukaisesti ja että demokraattisen yhteiskunnan oikeutetut ja pakottavimmat vaatimukset täyttyvät.
      3. Tätä julistusta on tulkittava noudattaen oikeudenmukaisuuden, kansanvallan, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, hyvän hallinnon ja vilpittömän mielen periaatteita. ”


      Sekä kansaedustajilla että jokaikisellä kansalaisella on oikeus mielipiteen ilmaisemiseen. Erityinen velvollisuus valtiovallalla on kuunnella saamelaisten kotiseutualueen kuntia, siellä asuvia ihmisiä, yhdistyksiä ja organisaatioita, kaikkia, joita käsittelyssä olevat lait koskevat.
      Valtiovallalla on myös velvollisuus huolehtia niiden ihmisten oikeuksista, joilla ei ole mahdollisuutta tai jotka eivät voi ilmaista kantaansa.

      Sekä saamelaiskäräjälaki että ILO sopimus koskettavat kaikkia saamelaisten kotiseutualueella asuvien ja toimivien ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta. Lakeja on myös tarkasteltava oikeudenmukaisuuden ja kansanvallan näkökulmasta.

      Kunnioittaako saamelaiskäräjät näitä periaatteita?


      Poista
    4. Erinomaisia huomioita, joilla voisi olla käyttöä niillä jotka ovat jatkossa valiokuntien kuultavina.

      Poista
    5. Kommenttini ovat vapaasti kenen tahansa käytettävisså. Olen iloinen, jos ajatukseni toimitetaan valiokuntiin kuultavaksi meneville ja peruslakivaliokunnan jäsenille sekä puolueiden eduskuntaryhmille ja erityisesti oikeusministeriölle.

      Poista
  26. Ilon sopimukseen vedotaan jo viranomaisessa saamelaiskäräjien toimesta. Saamelaiskäräjät on, Näkkälän paliskunnan jakoa kahteen osaan (eteläiseen ja pohjoiseen) koskevassa asiassa, joka on vireillä aluehallintovirastossa, katsonut mm., että paliskunnan rajojen vahvistaminen vastoin saamelaiskäräjien kantaa olisi vastoin Ilo sopimusta.

    Tätä on odotettavissa joka asiassa, kunhan Ilo tulee voimaan Suomessa. Saamelaiskäräjät katsoo nyt olevansa se auktoriteetti, jonka kanta on määräävä Ilon tulkinnassa Suomessa.

    Em. lausunto löytyy tästä nettiosoitteesta:
    http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_docman&task=cat_view&gid=259&Itemid=10

    VastaaPoista
  27. Kansainvälisesti ei ole aivan tavatonta, että ILO-sopimukselle annetaan merkitys myös maissa jotka eivät ole sitä ratifiointeet. Alkuperäiskansat luonnllisesti vetoavat sopimukseen, ja valtio-osapuoli muokkaa kansallista lainsäädäntöä "ILO-yhteensopivaksi", vaikka valtio eri syistä ei haluaisikaan ratifioida sopimusta. Ratifioimaton kansainvälinen sopimus ei ole lainvoimainen, mutta se voi silti olla suuntaa-antava.

    VastaaPoista
  28. Maalasimme omalla tontilla olevan talomme vihreäksi omin kustannuksin.

    Tulipa toisia, jotka valtion rahoin maalasivat talomme punaiseksi. He

    sanoivat, että heillä on laki takanaan. Niinpä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tämä maalijuttu liittyy tämän blogin aiheeseen?

      Poista
  29. Maalaaminen liittyy lailliseen alkuperäiskansaan ja sitä myöten ILO- sopi-

    mukseen. Maan omalla alkuperäiskansalla ei ole osaa eikä ÄSSÄ- arpaa

    omaan historiaansa. Toiset tulevat sen heti miten tekemään tyhjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytitkös valkoihoisen tekemää maalia,Jos käytit ole iloinen ettei tarvinnut ite tehhä.Tämä on sitä kulttuurinvaihtoa.Met tarviimme toinen toisiamme?

      Poista
  30. Vaikeaselkoiseksi menee tämä talonmaalaussymboliikkailmaisu. Viittaako vihreys lappalaisten luontosuhteeseen ja punaisuus väitettyyn ja vaadittuun saamelaiseen kollektiiviseen maanomistukseen? No, onneksi Lapin sota meni niinkuin se meni, värienkin kannalta, muuten täällä myytäisiin ÄsÄs-arpoja ja vilautettaisiin kaupassa mustaa SS-Etukorttia...

    VastaaPoista
  31. Saamelaisaktivistit ovat lähteneet arveluttaville poluille. Osoitteessa http://yle.fi/ylex/uutiset/saamelaisaktivistit_elamme_lopun_aikoja/3-7741663 Ailu Valle ja Jenni Laiti vaativat ILO-sopimuksen ratifiointia,

    Ailu Valle ei ole ensimmäistä kertaa vaatimassa saamelaisille lisää elintilaa. Lebensraumin vaatimukset on vienyt "toisten" tuhoamiseen, keskitysleireille ja karkoittamiseen.
    Silti heillä on otsaa sanoa
    "Jenni ja Ailu uskovat, että ILO 169 -sopimuksen ratifiointi hyödyttäisi koko Pohjoiskalotin asukkaita, sillä se vahvistaa kaikkien paikallisten määräysvaltaa asumillaan alueilla."

    Saamelaiskäräjien vaatimukset sekä saamelaiskäräjälain uudistamisessa että ILO-sopimuksen ratifioimissa kielivät aivan muusta. Jos ne hyväksyttäisiin, se tarkoittaisi nimenomaan paikallisen väestön päätös- ja vaikutusvallan riistämistä.
    Jutusta käy ilmi, että vaatimusten vaikuttimena on kosto.
    Saamelaiskäräjien pyrkimykset suuntautuvat alueen muun väestön asuinympäristöä ja maankäyttöä koskevan vaikutusvallan riistämiseeen.
    Mitä hyvää sellainen voi tuoda.
    Joko Ailu ja Jenni ovat autuaan tietämättömiä historiasta, nykypäivästä ja etenkin saamelaiskäräjien toiminnan pontimista, tavoista ja sen politiikan tavoitteista, tai he uskovat saamelaiskäräjien vallankahvassa olevien propagandaan, ovat propagandan viestinviejinä.
    Aiemmassa Nyt-lehden haastattelussa käy ilmi, että Jenni Laitin yhtenä vaikuttimena on se, että hän oli koulukiusattu. Siivittääkö se hänen kantaansa? Ilmeisesti.

    Jenni Laiti on Suohpanterror-ryhmän aktiivi. Ryhmän kuvasto ei tarjoa kättä alueen väestölle ja suomalaisille yhteistyön rakentamiseksi ympäristöasioissa. Se tarjoaa uhkauksia ja aseita, pelottelua. Ne suuntautuvat yhtä paljon alueen väestöön kuin kansainvälisille yrityksille. Ne eivät ole taidetta, vaan suoraa propaganda-aineistoa, jossa alueen suomalaiset ovat tähtäimessä.
    Olen Charlie, mutta väkivaltaan yllyttämistä ja muiden oikeuksien polkemista en siedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menepä normi ihminen julkaisemaan tuollaisia kuvia ja iskulauseita kuin nuo suopunkiterroristit niin millainenhan äläkkä siitä syntyisi. Nyt vain silitellään

      Poista
  32. Hieman ohi keskusteluaiheen haluaisin hieman selvennystä alkuperäiskansakäsitteeseen Suomessa.
    Millä tavalla kolttien asema poikkeaa siirtokarjalaisista. Molemmat ovat tulleet evakkoina nykyisille asuinsijoilleen. Petsamo on kuulunut Suomelle vajaan kolmekymmentä vuotta. Ymmärrän molemmat kansanryhmät alkuperäiskansana/asukkaina alkuperäisillä asuinsijoillaan. Suuri osa koltista asuu edelleen Venäjällä. Kolttien niemetkin viittaavat enemmän venäläiseen kuin suomalaiseen nimistöön. Samoin kuin porosaamelaisten nimet viittaavat paljon Norjan ja Ruotsin puolelle.
    Joku osaa varmaan vastata tähän ihan maalaisjärkeen menevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuperäisin saamelaiskulttuuri koko Lapin alueella oli metsäsaamelainen pyyntikulttuuri. Saamelaiset elivät pyyntisiidoissa, joissa yhteiset asiat sovittiin ja hoidettiin.

      Sekä idästä että lännestä metsäsaamelaisten alueelle tunkeutui expansiivinen suurporonhoito ja etelästä expansiivinen talonpoikaiskulttuuri. Ne romahduttivat metsäsaamelaisten pyyntikulttuurin pohjan ja rikkoivat perinteisen siida-järjestelmän. Inarin kalastajasaamelaisten ja kolttien parissa pyyntikulttuuri säilyi pisimpään.

      Suurporonhoitoa harjoittavat tarvitsivat suuria maa-alueita. Pyyntikulttuurin harjoittamiselle ei enää ollut edellytykisiä, koska kummatkin uudet elinkeinoryhmät söivät tarvittavat maa-alat ja riista- ja kalakannat eivät enää riittäneet.

      Niin metsä-, kalastaja, tunturi- ja porosaamelaiset , niin inarin- koltta- kuin pohjoissaamelaiset polveutuvat alkuperäisistä saamelaisista. Näiden kenenkään kulttuuri ei enää ole puhtaasti alkuperäinen pyyntikulttuuri, vaan ne ovat kehittyneet eri suuntiin sekä elinkeinollisesti että kielen osalta. Mutta ovat kaikki alkuperäiskansaa.
      Alkuperäistä kulttuuria ei enää ole olemassa. On vain pyyntikulttuurista eri polkuja kehittyneitä saamelaiskulttuureita.

      Ei myöskään koskaan ole ollut yhtenäistä saamen kansaa eikä nytkään ole. Koko pohjolan "Saamen kansa", joka maat on riistetty, on poliittinen konstruktio, joka syntyi 1970- luvulla mm. Afrikan siirtomaiden alistamien kansojen itsenäisyyspyrkimyksistä ja nationalistisista saamelaisvaltion ajatuksista, joita nyt eräät radikaalit nuoret vaalivat saamelaiskäräjien johdon ruokkiessa runsaalla kädellä ja pajunköydellä.

      Vain kielen perusteella saamelaisiksi hyväksytyillä ei ole ylimuistoista nautintaoikeutta kaikkien pyyntikulttuurin siidojen alueisiin eikä oikeutta vaatia niitä itselleen, eli omistus- ja hallintaoikeutta saamelaisalueen maihin ja vesiin.

      Voi hyvällä syyllä kysyä, miksi muut kuin suurporonhoitoa harjoittavat ovat monopolisoineet saamelaisuuden?
      Miksi suomenkielistyneitä saamelaisia ei hyväksytä saamelaisiksi?

      Tosiasiahan on, että vain pieni vähemmistö saamelaiskäräjien luetteloon hyväksytyistä puhuu saamea ja että vielä pienempi osuus harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja ja että, vain 30 % saamelaisista asuu muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella.

      Koska alkuperäistä saamelaiskulttuuria ei enää ole ollut vuosisatoihin ja koska vain pieni osa saamelaisista puhuu saamea tai asuu alueella, saamelaiskäräjien pyrkimykset hegemoniaan alkuperäiskansastatuksen turvin ovat vähintäänkin kyseenalaiset.

      Poista
    2. korjaus toiseksi viimeisen kappaleen lopuosa tulee olla:
      ...vain 30 % saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueella

      Poista
  33. Jos vasta tässävaiheessa alat kyselemään tuollaisia et varmaan edes ymmärtäisi jos joku alkaisi selittää.Siispä ala lukemaan tätä blogia aivan alusta ja myöskin lähdeviitteet.On myöskin blogi Hirvasrumpu.Näin päästään kaikki helpommalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kannattaa yrittää. Uskomatonta ylimielisyyttä osoittava vastaus. Kaikella kunnioituksella Hirvarumpua ja Jouni Kittiä kohtaan. Ei vain kaikilla riitä aika ja kiinnostus, saatikka aivokapasiteetti samanlaiseen perehtymiseen. Ilmeisesti keskustelua halutaan käydä vain älymystön, tai sellaisina itseään pitävien välillä. Olisi ehkä syytä katsahtaa välillä alaskin päin. Kuitenkin totuus on se, että suurin osa inarilaisista ei juurikaan ole perehtynyt saamelaispolitiikkaan. Toisia ei kiinnosta ja toiset luovat pielipiteensä mutu-tuntumalla. Jatketaan näin, ei häiritä teitä ällykköjä.

      Poista
    2. Koetetaan sietää toisiamme jos vaikka keskinäinen ajatuskulku ei aina sattuisikaan kohdilleen. Kysymys kolttien asemasta verrattuna siirtokarjalaisiin on sinällään mielenkiintoinen ja tuota asemaa voidaan tarkastella esimerkiksi Suomen nykyisen lainsäädännön kantilta. Karjalaiset ovat kansanryhmä siinä missä koltatkin, mutta heidät nähdään erilaisina. Syystä vai syyttä?

      Poista
  34. Hei Anonyymi 18. tammikuuta 2015 13.35!
    Hirvasrumpu-blogin pitäjänä vastaisin mutu-pohjalta kysymykseesi miten kolttien asema poikkeaa siirtokarjalaisista. Siirtokarjalaiset edustivat Karjalansa jättäessään kehittynyttä suomalaista maatalousyhteiskuntaa, jossa kehitysaste tosin vaihteli saloseutujen rajoitetuista oloista aina rikkaaseen kaupunkikulttuuriin, johon sisältyi myös teollisuuttaa, kauppaa, korkeakulttuuria jne. Kyseessä oli toimelias väki, joka osasi auttaa itse itseään, kunhan sai siihen mahdollisuuden.

    Tähän verrattuna koltat edustivat, en halua sanoa alkeellisempaa, mutta sanottakoon varhaisempaa kehitysastetta, ei ihmisinä, mutta elinkeinoiltaan, kulttuuriltaan ja yhteisöltään jne. Heidän elämäntapansa oli tyypillistä metsä- ja kalastajasaamelaisten elämää lyhyine vuotuiskiertoineen, jossa yhteinen talvikylä muodosti tärkeän sosiaalisen elämän keskuksen. Koltat olivat ja ovat tänäänkin pääosin uskoltaan kreikkalaiskatolisia eli ortodokseja, ja elettyään vuosisatoja venäläisten luostareiden vaikutuspiirissä heidän kulttuurinsa oli saanut venäläisiä piirteitä ikoneineen, samovaareineen ja venäläisine nimineen. Tämähän ei ollut mitenkään vierasta karjalaisille.

    Kolttia oli asunut ja liikkunut mm. Paatsjoen, Suomun ja Luttojoen varsilla, mutta varsinaisesti Suomen kansalaisiksi kolttia tuli kun Petsamo liitettiin Suomeen 1920.

    Kolttien ja siirtokarjalaisten välistä taloudellista asemaa kuvaa se, että rikkaankin koltan asumus lienee ollut vaatimattomampi kuin ei nyt köyhimpien karjalaisten, mutta sanoisinko köyhimmän kuitenkin omassa talossa asuvan kymmenyksen. Suomen valtio rakennutti koltille Petsamon alueelle uuden talvikylän, Suonikylän, koltankielellä Suenjelin, joka korvasi Neuvostoliiton puolelle rajaa jääneen talvikylän, jota alettiin kutsua Vanhaksi Suonikyläksi. Suonikylässä kokoontui kolttavanhimman eli luottamusmiehen johdolla kolttien itsehallintoelin, kyläkokous. Siinä on nähty jäänne Suomessa aikoinaan yleisestä kyläkokouksesta, mutta eräiden teorioiden mukaan kyse olisi nuoremmasta ilmiöstä, yleiseen venäläiseen hallintomalliin kuuluneesta kyläkokouksesta.
    Jatkuu…

    VastaaPoista
  35. …jatkoa.
    Sotien rauhanteon ja Petsamon luovutuksen yhteydessä suurin osa Petsamon koltista siirtyi nykyisen Suomen puolelle. Tällöin Suomen valtio asutti heidät niin että kunkin kolttakylän asukkaat sijoitettiin aina yhdelle alueelle Suomen Lapissa. Keskitetystä talvikylästä luovuttiin, ja koltat asutettiin erillisen asutuslain perusteella erillisiin, vaikkakin osin ryhmittäin tai nauhoina sijoitettuille kolttatiloille. Tiloille rakennettiin valtion toimesta standardimalliset, kaksihuoneiset kolttatalot. Ajatuksena oli tässäkin, että koltat auttaisivat itse itseään alkamalla harjoittaa entisiä elinkeinojaan hajasijoitetuista asumuksistaan käsin. Kolttien vuotuiskierron vaikeutuessa heidän taloutensa uhkasi heiketä. Kolttien ja kolttatilojen asioita on säädelty myöhemmin kolttalailla ja sitä muuttamalla. Sekä siirtokarjalaisia että kolttia on tuettu erityislaeilla, mutta kolttien osalla ilmeiset tarpeet ovat jatkuneet kauemmin.

    Siirtokarjalaiset lasketaan kuuluvaksi Suomen pääväestöön. Vaikka siirtokarjalaisistakin ja karjalaisista yleensä on puhuttu "karjalaisten heimona", he eivät kuitenkaan edustaneet heimoyhteiskuntaa sen enempää kuin alkuperäiskansaa ILO:n sopimuksen merkityksessä, ei tullessaan eikä nykyään. ILO:n alkuperäiskansakäsite ei, hiukan outoa kylläkin, tarkoita ensisijaisesti asutushistoriallista alkuperäisyyttä vaan väestäryhmän elämänmuotoa, sen poikkeamista maan pääväestöstä ja sen omaa käsitystä itsestään "alkuperäiskansan”. Joskus ennen olisi ehkä puhuttu "alkukantaisesta kansasta", mutta termistä on luovuttu poliittisesti epäkorrektina.

    Koltat ovat säilyttäneet heimorakenteesta ainakin kyläkokouksensa, jota tosin nyt näyttäisi uhkaavan jääminen neuvoa-antavaan asemaan. Kolttien heimokansa-ominaisuudelle ei kuitenkaan yleensä panna painoa, päinvastoin kuin heidän alkuperäiskansa-asemalleen. Asemastaan riippuen koltat ovat olleet kauan ja ovat osin vieläkin erityisten yhteiskunnallisten tukitoimien tarpeessa, ja he edustavat kulttuurinsa, elinkeinojensa jne. puolesta alkuperäiskansaa ILO-sopimuksen tarkoittamassa mielessä, vaikka ovatkin tulleet rajan takaa – tai oikeastaan raja siirtyi ja he tulivat Petsamon mukana sen alkuperäisväestönä, ja sitten rajan siirtyessä uudelleen siirtyivät kutistettuun Suomeen "siirtokolttina".

    Toivottavasti tämä selvensi jotakin, ja toivottavasti en loukannut kolttia. Jos näin kävi, pyydän anteeksi ja vakuutan, ettei se ollut tarkoitukseni.

    VastaaPoista
  36. Leikkasin Inarilaisesta talteen viime keväänä inarinsaamelaisen, "Inarin kunnan ikonin", ex-kunnansihteeri Rauna Kaukovallan haastattelun. Hän muistelee siinä aikaa, jolloin koltat asutettiin Inarijärven taakse. Kaukovallan mukaan Sevetti-Näätömö-alueella oli kalaisia järviä, siellä oli myös hyvät porolaitumet. Inarin kuntakin ajatteli, että siellä olisi koltilla hyvä elää ja siellä olosuhteet muistuttavat rajan taakse jääneen Suonikylän aluetta. Ja Kaukovalta sanoi, että koltille rakennettiin mökit, jotka olivat vaatimattomia - mutta vaatimattomia olivat myös ne inarinsaamelaisten asumukset. Ja yhtä lailla nekin olivat tiettömien taipaleiden takana. Haastattelusta kuulsi, että inarinsaamelaiset ovat aikoinaan antaneet tilaa koltille, sopuisia kun ovat ja he ovat ajatelleet, että sopu sijaa antaa. Mutta nyt Kaukovallan ja Matti Sverloffin kaltaiset sivistyneet ihmiset ovat väistyneet päättäjien joukosta ja vallalla on ahneuden tavoittelijoiden sukupolvi. Ei voi kuin ihmetellä, kun ajattelee Saamelaiskäräjien kolttajäsenten puheita Ilosta yms.
    Inarinsaamelainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lienee tosiasia kun on kerrottu, että eduskunnan valtiokuntakuulemisissa on esiintynyt kolttien kyläkokouksen edustajana henkilö, jota kyseinen kyläkokous ei ole sinne edustamaan valinnut. Kovaa se on peli pienen kansanryhmän sisälläkin. Kannattaisi asia tarkistaa ja saattaa valiokuntien tietoon.

      Poista
  37. ILO-sopimusta ei sitten varmaan ratifioida, jos saamelaiskäräjämääritelmää muutetaan siitä, mitä se hallituksen esityksessä oli.

    Väittää Lapin Kansa 19.1.2015:
    http://www.lapinkansa.fi/Sagat

    VastaaPoista
  38. Hiukan kannunvalantaa. Suomen eduskunnan, hallituksen ja saamelaiskäräjien kausien loppu lähestyy. Eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa 2015 ja saamelaiskäräjävaalit syys-lokakuussa 2015. Klemetti on ilmoittanut että hän ei asetu edes ehdokkaaksi lähestyvissä saamelaiskäräjävaaleissa. Jos olisi kyse ison maailman kuvioista, häntä luonnehdittaisiin valtiotieteellisen slangin mukaan "lamaantuneeksi ankaksi" (engl. lame duck). Mitähän luonnehdintaa käytettäisiin Stubbista ja hänen hallituksisestaan, jolta viime metreillä lähtee eistyksiä eduskuntaan kuin ankkaparvea.

    Yle Sápmin 26.4.2014 julkaisemassa uutisessa kerrottiin että ILO-sopimus ratifioidaan "syksyn aikana" edellyttäen, että hallituksessa on saavutettu yhteisymmärrys saamelaismääritelmästä.

    Jutussa esiintyvän Näkkäläjärven mielestä tämä tarkoitti, että Suomi ei ratifioi ILO-sopimusta ennen kuin saamelaiskäräjät on hyväksynyt saamelaismääritelmän. " Se tarkoittaa minun mielestäni, että Suomi ei ratifioi ILO 169 -sopimusta ilman saamelaiskäräjien hyväksymää saamelaismääritelmää, koska oikeusministeri on lausunut, että saamelaiskäräjälakia ei viedä eduskunnan käsittelyyn, jos saamelaiskäräjät ei sitä hyväksy."

    Näkkäläjärvi esitteli itse saamelaiskäräjille 26.6.2014 oikeusministeriön ja saamelaisikäräjien puheenjohtajiston välillä neuvotellun kompromissin saamelaismääritelmästä, jonka saamelaiskäräjät hyväksyi.

    Lapin Kansan uutisessa 19.1.2015 sanotaan: "Sámediggi muittuha, ahte riekteministeriija lea dieđihan, ahte Suopma ii ratifisere ILO-soahpamuša, jus sámediggi vuosttilda soahpamuša ratifiserema".

    Tarkoittaisiko tämä, että vaikka eduskunta nyt päättäisi ratifioida ILO-sopimuksen, mutta saamelaismääritelmä olisi muuttunut perustuslakivaliokunnan käsittelyssä saamelaiskäräjien hyväksymästä kompromissista, saamelaiskäräjät ilmoittaisi ettei se hyväksy lopputulosta. Vetäisikö hallitus silloin esityksensä pois eduskuntakäsittelystä?

    Blogissaan 18.1. 2015 Klemetti kirjoittaa: "Eduskunnan odotetaan antavan ratkaisunsa niin saamelaiskäräjälaista kuin Ilo 169-sopimuksen ratifioimisestakin heti alkuvuodesta. Sen jälkeen on saamelaiskäräjillä päätöksien tai toimeenpanon aika, riippuen päätetäänkö kyseisistä lakiesityksistä hallituksen esityksen mukaisesti."

    Viimeinen lause voidaan tulkita vaikkapa hyvin peitellyksi boikottiuhkaukseksi siltä varalta että eduskunta muuttaa jotain niin että lait poikkevat hallituksen esityksistä. Tai ehkäpä siinä vain vihjaillaan YK:n foorumien puoleen kääntymisestä. Molempien yhdistelmä olisi varsin vahva protesti. Tulisipa jo uudet vaalit, uusi hallitus, uudet saamelaiskäräjät ja uusi puheenjohtaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yle Sápmi 15.1.2014

      " Saamelaiskäräjien ehdoton näkemys on, että saamelaiskäräjälain uudistus ja ILO 169 -sopimuksen ratifiointi ovat yhteydessä toisiinsa ja erottamattomat saamelaismääritelmän ja ja yhteistoimintavelvoitteen osalta. Mikäli saamelaismääritelmää muutetaan lain eduskuntakäsitellyssä tai uutta saamelaismääritelmää ei sovelleta seuraavissa syksyllä 2015 järjestettävissä saamelaiskäräjävaaleissa, edellytyksiä ILO 169 -sopimuksen ratifioinnille ei ole, kirjoittaa käräjät lausunnossaan valiokunnille."

      Saamelaiskäräjien ehdottomat vaatimukset ovat
      - ettei ehdotettua saamelaismääritelmää muuteta
      - että yhteistoimintavelvoite hyväksytäään
      - että "uutta saamelaismääritelmää" käytetään seuraavissa syksyn 2015 saamelaiskäräjävaaleissa.

      Jos vaatimuksia ei toteuteta ei "edellytyksiä ILO-sopimuksen ratifioinnille ole".

      Miksi tällaista kytkentää kutsutaan?

      Poista
    2. Pelkkää propagandaa, että Iloa ei voida ratifioida, saamelaiskäräjälakia ei tarvitse muuttaa, puheenjohtaja eroaa ja lopettaa jne. Uskokoon ken tahtoo. Pyritään siihen, että häly asian ympärillä loppuu ja päätökset voidaan rauhassa tehdä.

      Poista
  39. Rasismi kukkii. Näin Yle Sápmin uutisissa kommenttina hallinto-oikeuden päätökseen, jossa luottamusmiesvaalit voitttanut Tanja Sanila saa toimia luottamusmiehenä

    "– Mietin vain, että kun aika kuluu, niin voi olla vaikka musta mies luottamusmiehenä kun laissa ei ole mitään mieltä. Minä en kyllä hyväksy tätä, Gauriloff sanoo."

    VastaaPoista
  40. Kolttalain 46 § 2. mom. kuuluu: "Luottamusmiehen ja hänen varamiehensä tulee olla koltta-alueella asuva koltankielentaitoinen 4 §:ssä tarkoitettu henkilö, joka on tehtävään kykenevä." Tämä on ainoa kohta jossa koltankieli mainitaan kolttalaissa.

    Koltta-asetuksen 41 § 2. mom. mukaan kolttaneuvostojen yhteinen kokous voi vahvistaa ohjesäännön, jossa annetaan tarkempia määräyksiä «kolttien» luottamusmiehen tehtävistä. Muodollisesti ottaen ohjesäännön on lain ja asetuksen rajoissa pysyäkseen rajoituttava antamaan ainoastaan tarkempia määräyksiä saman asetuksen pykälän 1. mom:n 1-4 kohdissa mainituista tehtävistä. Kohta 4 on kuitenkin avoin, kuuluen "4) hoitaa ne muut tehtävät, jotka lainsäädännössä, kolttien luottamusmiehen ohjesäännössä tai kyläkokouksen taikka kolttaneuvoston päätöksellä luottamusmiehen tehtäväksi määrätään.". Tämän kohdan mukaan luottamusmiehen tehtäväksi voidaan määrätä muitakin kuin kohdissa 1-3 luetellut tehtävät. Ohjesäännössä voidaan asetuksen sanamuodon mukaan antaa kaikista luottamusmiehelle valituista tehtävistä "tarkempia määräyksiä". Tämä tarkoittanee, että ohjesäännössä voidaan antaa yksityiskohtaisiakin määräyksiä tavasta jolla kaikki tehtävät, määrätyt tehtävät tai määrätty tehtävä on hoidettava. Määräys ei kuitenkaan voi olla kolttalaina tai -asetuksen eikä minkään muun lain vastainen, ellei siihen anneta kolttalaissa tai -asetuksessa erillistä valtuutusta.

    Osaako joku sanoa onko luottamusmiehen ohjesääntöä laadittu ja vahvistettu, ja jos on, niin onko siinä määräystä jonka mukaan luottamusmiehen on käytettävä koltankieltä, ja vielä erikseen, onko säädetty että luottamusmiehen on käytettävä kieltä kokouksissa?

    Jos määräystä ei ole – jos vaikka tähän asti ei ole ollut tarvetta sellaista säätää – jää epävarmaksi perustuisiko sellainen määräys kolttalakiin. Laissahan sanotaan ainoastaan että puheenjohtajan tulee olla koltankielentaitoinen, mutta ei sanota mitään kielen käyttämisestä kokouksissa. Mahdollisesti on katsottava että asia on tuolla lainkohdalla tyhjentävästi säädetty.

    Saamen kielilaissa (15.12.2003/1086) sanotaan 2 § 4-kohdassa että laki sovelletaan kolttalain 42 §:ssä tarkoitettuun kyläkokoukseen.

    Lain 4 § saamelaisella (tässä tapauksessa koltalla) on oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää tässä laissa tarkoitetussa viranomaisessa saamen kieltä (tässä tapauksessa koltankieltä).

    Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamasta tässä laissa säänneltyjä kielellisiä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia. Kyseisen lain 3 § määritelmäluettelossa kolttien kyläkokous määritellään viranomaiseksi.

    15 §:ssä määritellään viranomaisen velvollisuus käyttää saamen kieltä (tässä tapauksessa koltankieltä) kirjallisesti:

    "Viranomaisten tulee ilmoituksissa, kutsuissa ja kirjeissä, jotka lähetetään asianosaiselle tai sille, jolle lain mukaan on ilmoitettava vireillä olevasta tai vireille tulevasta asiasta, käyttää asian käsittelykielestä riippumatta vastaanottajan omaa kieltä, jos se on tiedossa tai kohtuudella selvitettävissä, taikka käyttää sekä suomen että saamen kieltä.

    Viranomaisen on ilman, että sitä erikseen pyydetään, käytettävä saamen kieltä vastatessaan sille saamen kielellä toimitettuihin kirjallisiin yhteydenottoihin.

    Viranomaisten tulee toiminnassaan muutenkin edistää saamen kielen käyttämistä."

    Jatkuu…

    VastaaPoista
  41. … jatkoa:
    Lain 6 § säätelee saamen kielen (tässä tapauksessa koltankielen) käyttämistä edustuksellisissa toimielimissä. Näyttää siltä, että kolttien kyläkokoukset tai kolttaneuvostot eivät sisältyisi pykälässä lueteltuihin toimielimiin, mutta tämä riippuu siitä miten lause "Sama koskee valtion lautakuntien, komiteoiden, työryhmien ja vastaavien monijäsenisten toimielinten saamelaisia jäseniä saamelaisten kotiseutualueella ja saamelaisia erityisesti koskevia asioita käsiteltäessä sen ulkopuolellakin" tulkitaan; tarkoittaako sana "valtion" että sitä seuraava luettelo koskee vain valtion toimielimiä, vai tarkoittaako "vastaavien" muitakin kuin valtion toimielimiä? Joka tapauksessa lainkohta antaa toimielimen jäsenelle oikeuden oman kielen käyttämiseen ja tulkkaukseen, mutta ei vielä velvoita viranomaista käyttämään saamen/koltankieltä.

    10 § mukaan viranomainen, jonka toiminta kohdistuu ainoastaan saamelaisiin, voi käyttää työkielenään saamen kieltä (tässä tapauksessa koltankieltä) suomen kielen ohella. Kyseessä on mahdollisuus, ei velvollisuus.

    14 § 3. mom. mukaan laissa tai muuten lain mukaan säädetty, kelpoisuusvaatimuksiin sisältyvä "Saamen kielen taito osoitetaan yleisistä kielitutkinnoista annetussa laissa (668/1994) tarkoitetulla kielitutkinnolla tai opintojen yhteydessä suoritetulla kielikokeella tai korkeakouluopinnoilla.

    Edellä olevan perusteella en ole vielä löytänyt laista tai asetuksesta määräystä, joka velvoittaa kolttien luottamusmiestä käyttämään kokouksissa tai muutoinkaan suullisesti koltankieltä. Jos kenellä on lisätietoa, kuulisin sen mielelläni.

    Korostan, että tämä on asian puhtaasti muodollinen puoli.

    Kolttalain tarkoitus ja elävän elämän tilanne huomioon ottaen pitäisin kohtuullisena, että luottamusmies harkitsisi hyvin vakavasti koltankielen taitonsa aktivoimista omaksi kokouskielekseen jos tätä tarkoittava vaatimus edustaa vähänkään yleistä mielipidettä kolttien keskuudessa - en siis puhu enemmistöstä. Toisaalta, ja nimenomaan ehdottoman ulkupuolisena, pitäisin yhtä kohtuullisena että yhteisö tukisi puheenjohtajaansa myönteisessä hengessä tässä kielitaidon aktivoimisessa ja tarpeen tullen vahvistamisessa. Kolttayhteisö on aivan liian pieni ja kielen puolesta herkässä tilassa että riitely ja käräjöinti nyt ajankohtaisesta kieliasiasta veisi asioita paremapaan suuntaan.

    Ollessani aikoinaan lehtimiehenä seurannut kaksikielisiä kunnallisia kokouksia, ja osallistuessani erilaisiin kokouksiin esim. lasteni päiväkoti- ja kouluasioissa, totuin täysin siihen että kukin osallistuja puhui ruotsia tai suomea. Kaikki ymmärsivät ruotsia, mutta osa puhui sitä heikosti tai korkeintaan auttavasti. Nekin joiden ruotsi oli heikko, yrittivät useimmiten puhua ruotsia, mutta siirtyivät vahvempaan kieleensä viimeistään silloin, kun asia kävi vaikeammaksi, monimutkaisemmaksi tai tärkemmäksi. Tämä käytännön monikielisyys on meillä päin yleistä ja sosiaalisesti hyväksyttyä, eikä kukaan pahastu vaikka omaan repliikkiin vastataan kokouksessa toisella kielellä. Puheenjohtaja pysyttelee kuitenkin aina ruotsin kielessä, ellei halua aivan erityisesti varmistaa että ummikkosuomalainen on ymmärtänyt juuri hänelle suunnatun puheenvuoron avainkohdan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeutta voidaan tarkastella sisäisestä ja ulkoisesta näkökulmasta. Yhteiskuntatieteilijä tarkkailee oikeutta ulkoisesta perspektiivistä. Kommentti on selkeästi ulkoista tulkintaa, mitä oikeustieteilijät pitävät ei-oikeutena. Normeja ja tosiasioita on hankala erottaa toisistaan. Oikeudessa faktat nähdään normien kautta.

      Poista
    2. Suomeksi kiitos.

      Poista
    3. Vaikka näkökohta on mielenkiitoinen, minäkään en ihan ymmärtänyt. Ensisijaisesti uskoin selvittelleeni voimassa olevia oikeusnormeja ihan positiivisen oikeustieteen näkökulmasta, noin Kelsenin hengessä mutta metatasolle nousematta. Tämä puolittain huulena, en lainkaan halua nokitella, vaan kuulisin mielelläni muutaman sanan lisää.

      Poista
  42. Veikon taannoisessa blogissa oli tieto siitä kuinka monessa laissa on erityisiä mainintoja saamelaisista. Mistä blogista sen löytää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteensä 67 laissa ja asetuksessa.

      Poista
  43. Esko Juhani Tennilän ulostulo Ylen radiopakinallaan tässä ILOn sopimuksen ratifiointikysymyksessä on mielenkiintoinen. Se osoittaa, että kommunistit ovat perinteisesti suosineet hierarkiaa marxilais-leniniläisessä oppijärjestelmässään, puolueessa, puolueen politbyroon sisällä ja johtamassaan valtiossa. Kysymys saamelaiskäräjien kohdalla on samasta asiasta.

    Punalippu on vaihtunut Saamen lippuun, ja kaikkien maiden työläisten yhtenäisyyden sijasta tämä Marxin ja Engelsin tunnus on muunnettu muotoon ”Kaikkien maiden saamelaiset, liittykää yhteen!”. ”Saamen maa saamelaisille” on nähty, ja ”Kaikki valta saamelaiskäräjille” on toteutumassa, vaikka tunnusta ei ole kiteytetty iskusanoiksi.

    Kyllä minustakin Saamen lippu on sekä kaunis että uljas, mutta silti tai juuri siksi on katsottava mihin poliittiset johtajat ovat kansaansa sen perässä johdattamassa. Lenin siteerasi usein erästä lausetta Danten ”Jumalaisesta näytelmästä”: ”Tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla”. Olen aina suhtautunut jyrkän kriittisesti pyrkimyksiin rakentaa tulevaisuus utopioiden varaan. Tämä koskee myös saamelaista ihantolaa ja sen luomiseen vaadittavaa saamelaisuuden paikallis-valtakunnallista diktatuuria.

    Olen aivan varma siitä, että nyt esitetty hallintoperiaate voisi päteä kaikkiin tiedossa oleviin inhimillisen organisoinnin muotoihin. On turha etsiä myönteisiä puolia keskitetystä hallintomallista, koska niitä ei ole. Kysymys on uskon asiasta ja toteutumattomista toiveista, joille ei löydy perusteita. Katsokaa vain, miten asiaa on valmisteltu, kuka sen valmisteluun on voinut osallistua, miten analyytikot on leimattu ja teilattu.

    Saamelaiskäräjät ei ole tunnistanut etnisten ja statuksettomien saamelaisten yhteistyötä historialliseksi voimaksi, joka on ollut alueen inhimillisen kehityksen takana, vaan on valinnut saamelaiskulttuurin voimaksi ristiriidan. Varhaisen taistelukauden huonosti sulatettu marxismi on pudotettu pulkasta, mutta sen perintönä saamelaiskäräjien johdolle on siirtynyt vimmainen tarve edetä kohti kuviteltua voittoa syventämällä ristiriitoja. Sen sijaan että saamelaiskäräjät vastaisi myönteisesti statuksettomien saamelaisten neuvottelukutsuihin, käräjien puheenjohtaja on päätynyt saarnaamaan vihollisuutta statuksettomia saamelaisia kohtaan. Näistä on tehty saamelaisen kansan kansanvihollisia ja saamelaisten kaikkien vastoinkäymisten syntipukkeja. Kovin, kovin tuttua.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  44. ...jatkoa:

    Valtio on ottamassa aivan uuden askeleen kohti valtiodiskriminaatiota: samalla kun se hyväksyy yleissopimuksen, se tuhoaa statuksettomat saamelaiset. Mikä onkaan seuraava vaihe tässä prosessissa? Valtio ei ole tunnustanut eikä tunnistanut totuutta statuksettomista saamelaisista. Kuka siitä on vastuussa: onko kyseessä yhteiskuntapetos?

    Mitä esityksestä jää käteen? Ehdotukset uhkaavat voimassa olevaa maanomistusta ja omistajan oikeutta käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Sellainen on jo tähän mennessä aiheuttanut turhia kiistoja. Ehdotettu hallintojärjestelmä sulkee sovittelun mahdollisuuden, ja kukapa sitä omista, alkuperäisistä oikeuksistaan luopuisi sovittelussa.

    Historian valossa tähän asti Lapissa voimassa pidetty maanomistusoikeus on kaikkine puutteineenkin ollut paras tapa rakentaa saamelais- ja suomalaisyhteisöjä rauhanomaisesti. Ilman sitä ei olisi muuta mahtia kuin väkivalta, jolta on vältytty maantavalla.

    Se on muualla nähty, ettei demokratia toimi siellä, missä ei ole omistaja pitämässä järjestystä, suojelemassa itseään, sukulaisiaan, naapureita ja kanssaihmisiään kaikenlaiselta väkivallalta, aina vakavista kiukunpurkauksista poliittiseen pelotteluun ja uhkauksiin. Omaisuuden luovuttamattomuuden ja loukkaamattomuuden periaate on oltava kaiken hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen edistymisen kulmakivi. Mikäli se murretaan, on valittu väärä tie saamelaisille hoitaa omia asioitaan. Tässä valossa en voi lakata ihmettelemästä, miten kokoomukselaisen pääministerin johtama hallitus on voinut antaa nämä lakiehdotukset. Jos pääministerin nimi olisi ollut Taisto Sinisalo ymmärtäisin täydellisesti.

    Saamelaiskäräjien tähänastisia suoritteita arvioimalla on täysin varmaa, että pohjoissaamelaiseen enemmistövaltaan perustuva päätöksenteko tulee jatkamaan ja syventämään pieniin saamelaisryhmiin, kuten inarinsaamelaisiin, kohdistuvaa syrjintää.

    Oikeusministeriö ja saamelaiskäräjät ovat eräässä mielessä täysin oikeassa, kun ne hokevat, ettei ratifiointi muuta mitään. Mutta vain osaksi. Hokemasta huolimatta ministeriö ja saamelaiskäräjät – ja nyt koko hallitus – tosin tekevät kaikkensa murtaakseen omaisuuden ja perusoikeuksien suojaan juuri näillä esityksillään, mutta juridinen tosiasia on, ettei ratifiointi muuta eikä voi muuttaa oikeudellisia olosuhteita; se tajutaan tänä päivänä laajalti. Mikään kansainvälisoikeudellinen sopimus ei saa muuttaa maan ja väestön historiaa eikä se oikeuta edes tulkitsemiaan sitä uudella tavalla. Kaikki tällaiset valtiosopimukset, joita maailman historia tunnistaa, ovat yleensä sodan voittajan sopimuksia. Suomella on kokemus tällaisista pakkosopimuksista, mutta se ei totisesti anna Suomen valtiolle oikeutta pakottaa sellaisia Lapin väestön niskaan.

    Hurjinta tässä on, että valtio nyt tunnustaa vastoin tutkittua historiaa, että Suomessa elää heimokansoja, heidän kehitysasteensa on alkeellinen, valtio on ryöstänyt ja valloittanut heidän maansa ja vetensä sekä luonnonvaransa ja ettei heillä ole mitään opetuksellisia eikä kielellisiä oikeuksia. Onko valtio aloittamassa kaiken alusta. Ei kukaan usko valtiota eikä siihen ole aihetta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  45. Norjan porolukujen rajoittaminen laitumien kantokyvyn puitteisiin on nousussa saamelaisaktivistien toiminta-agendalla:

    http://yle.fi/uutiset/samirai_aigu_veahkehit_boazosamiid_stevdnet_norgga_stahta/7760495

    niin kuin ennakoin blogissani joulukuussa:

    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/12/altan-konfliktin-toisinto-nousemassa.html

    Asia on esityslistalla saamelaisneuvoston Tromssan kokouksessa 3.2.2015. Asiaa ajaa saamelaisneuvoston ihmisoikeusosaston puheenjohtaja Mattias Åhrén, jonka saamelaisnationalistista asemoitumista tutkailin samaten joukuussa:

    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/12/ruotsalainen-ja-saamelainen-nationalismi.html

    Uskaltaisinko sarjassamme kannunvalantaa ennustaa, että oikeusjuttua ja mahdollisesti jonkinlaisia kentällä tapahtuvia napit-vastakkain -tilanteita pyritään nostamaan esille korostamaan saamelaisten sorronalaisuutta ja edistämään Åhrénin linjan mukaista saamelaista kansallista separatismia. Saamelaisneuvoston järjestämän Trondheimin konferenssin lähestyessä kannattaa taustamateriaaliksi lukea myös tämä:

    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/02/mummon-asialla.html

    VastaaPoista
  46. Ruotsin valtion edustaja Annika Söder on ilmoittanut Genevessä YK-kuulemisessa suullisessa raportissaan että Ruotsi ei ratifioi ILO:n alkuperäiskansasopimusta ennen pohjoismaista saamelaissopimusta, kertoo SR Sápmi.

    Alivaltiosihteeri Söder johtaa Ruotsin valtion valtuuskuntaa joka viides vuosi järjestettävissä säännöllisessä maakohtaisessa kuulemisessa jossa käydään läpi ihmisoikeustilanteen kehittyminen. Ruotsin valtion kirjallisessa raportissa nostetaan esille ILO-sopimukseen liittyvä selvitystyö, joka kuitenkin suoritettiin jo vuosituhannen vaihteessa, ja että neuvottelut pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta on aloitettu. Useat saamelais- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Ruotsin valtion raporttia ja kutsuneet sen antamaa kuvaa saamelaisten oikeuksien kehityksestä kaunomaalailuksi. Kritiikkiin on yhtynyt myös Ruotsin arkkipiispa Antje Jackelén.

    Vuoden 2010 tarkastelu tuotti Ruotsille 150 suositusta, joista kymmenkunta koski erityisesti saamelaisia. Saamelaisneuvoston ihmisoikeusosaston puheenjohtajan Mattias Åhrénin mukaan näistä yksikään ei ole toteutunut.

    VastaaPoista
  47. Klemetti on taas bloggannut 25.1. Hän on kirjoittanut omasta ja saamelaiskäräjien sovinnollisuudesta, sopuisuudesta ja siitä, että saamelaiset ovat näissä ILO-asioissakin olleet niin myöntyväisiä. Eikä hän millään ymmärrä, että suomalaiset mm. Lapin kansanedustajat koko ajan kiivaasti toimivatsaamelaisalueen eri väestörymien (saamelaisten ja suomalaisten) vastakkainasettelun voimistamiseksi.

    Kirjoituksessa Klemetti jatkaa samaa marmattamistaan ja yrittää tietäjän ja politiikan ja etenkin Lapin väestön mielenliikkeiden asiantuntijana neuvoa kansanedustajia miten saada Lapissa menestystä ja valtaa.

    Blogi on oiva näyte niistä kirjoituksista ja kannanotoista, joita Klemetti on esittänyt jo vuosia, ja jotka sisältävät suomalaisten kyykyttämistä, neuvontaa ja opastusta oikealle tielle, suoranaista haukkumista ja Henrikssonin valtalkaudella pullistelua ja uhoa.

    Blogissaan 25.1. "Saamelaiset vs. kansanedustajien Lappi" Klemetti tulee paljastaneeksi missä vastakkainasettelun juuret ovat.

    Hänen jättäessään nyt saamelaispolitiikan ja jatkaeessaan lupaavalla tutkijan urallaan, toivotan hänelle onnea ja menestystä sekä roppakaupalla lisää todellisuuden tajua.

    VastaaPoista
  48. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on Lapin Kansassa hiljattain ilmoittanut luopuvansa kansanedustajaehdokkuudestaan ruotsalaisen kansanpuolueen listoilta. Syynä on hänen pettymyksensä näyttää olevan Klemetin ajamien lakimuutosten juuttuminen perustuslakivaliokuntaan. Klemetille neuvoksi sanoisin: Tässä tilanteessa kannattaisi ennemminkin harjoittaa pientä itsekritiikkiä.

    Klemetti Näkkäläjärven kielikuvat ja vihamielinen asenne ympäröivää maailmaa kohtaan ovat paljolti peräisin politiikasta ja kielestä jota hänen edeltäjänsä Pekka Aikio käytti. Näkkäläjärvi näyttää suhtautuvan nihkeästi vapauden ja demokratian ihanteisiin, hän ei halua ja rakentaa yhteisymmärrystä yleisesti hyväksyttyjen tavoitteiden pohjalta.

    Kun käräjät perustettiin, hurrattiin. Suora siirtyminen demokratiaan jäi kuitenkin pelkäksi haaveeksi ilman toimivia instituutioita. Siinä demokratian irvikuvassa, joksi saamelaiskäräjät kehittyivät, saamelaispoliitikot kadottivat käsityksensä eri väestöryhmien välisestä tasapainosta ja valitsivat puolia pinnallisten poliittisten intohimojensa johdattamina. Katse oli suunnattu kauas, tavoitteet uljaat, mutta maailmalle vieraita, ja siksi suursaamihankkeet eivät ole saaneet ilmaa siipiensä alle, vaan tahtovat loppua lyhyeen kuin kanan lento. On vaikea sanoa kuka tästä kurjuudesta hyötyy, mutta ainakin tämä saamelaispolitiikkaan erikoistunut ja siitä itselleen elämänsä pääsisällön tai peräti ammatin tehnyt eliittikerros näkyisi viihtyvän roolissaan.

    Saamelaisesta itsehallinnosta saadut kokemukset osoittavat, että demokratian rakentaminen tyhjästä ei ole helppo asia. Saamelaiskäräjät rakentuu kunnalliseen demokratiaan nähden vieraista elementeistä. Saamelaiskäräjien aikaansaamisen perusajatuksena oli se, että maanomistuskysymykset saataisiin ratkaistuksi saamelaisten toivomalla tavalla. Vaikka käräjät luotiin nimellisesti saamen kieltä ja kulttuuria koskevaa itsehallintoa varten, niiden todellinen suuri tehtävä oli maan kollektiivinen hallinta saamelaisten nimessä ja heidän lukuunsa.

    Saamelaiskäräjät on ajanut ja ajaa edelleen päällimmäisenä hankkeenaan maaoikeusvaatimuksiaan, jotka ovat yhtä liioiteltuja kuin niiden perusteet ovat toteen näyttämättömiä. Tämä ei ole ollut omiaan lisäämään muun väestön luottamusta saamelaiskäräjiä ja saamelaisia kohtaan, samalla kun tavoitteiden toteutumatta jääminen – ainakin toistaiseksi – on horjuttanut tavallisten saamelaisten luottamusta saamelaiskäräjiin.

    On yhä enemmän huolestuttavia todisteita siitä, että demokratian vieminen saamelaisväestön keskuuteen saamelaiskäräjien muodossa ei ole ollut alun perinkään hyvä ajatus. Tähän asti poliittinen johto on suhtautunut demokratiaan epäluuloisesti, koska tämä nykymuotoinen demokratia on tuottanut sen mielestä vain enemmistöväestön etujen mukaisia päätöksiä.

    Eräs syy suomalaisen demokratian nykyiseen heikkoon arvostukseen saamelaisten keskuudessa laajemminkin on, ettei saamelaisilla ole viime aikoina ollut isommin syytä luottaa demokratiaan itse valitsemansa saamelaiskäräjien toiminnassa. Klemetti Näkkäläjärven johdolla toimiessaan käräjät ei kerta kaikkiaan ole sitoutunut puolustamaan perusoikeuksia. Näkkäläjärvi on kumppaneineen katsonut, että porosaamelaisten määrällinen enemmistö saamelaisväestössä, enemmistö käräjien yleiskokouksissa ja kerran valittu hallitus ja puheenjohtaja ovat antaneet johdolle mandaatin päättää keskeisistä asioista joko itse tai yleiskokouksen enemmistöpäätöksillä, vähät välittäen saamelaisvähemmistöistä. Parlamentaarista vastuutahan Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtajalla ja muulla johdolla ei ole – Ruotsista ja Norjasta poiketen – eikä sellaista ole ehdotettu nyt eduskuntakäsittelyssä olevassa lainuudistuksessa. Kuinka olisikaan ehdotettu, kun lakiehdotuksen takana on Klemetti Näkkäläjärvi esikuntineen, joka torjui itseään koskevan luottamusäänestyksen vetoamalla nimenomaan siihen, ettei Suomen saamelaiskäräjälaki sellaista tunne.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  49. ...jatkoa:

    Ylä-Lappi ja sen saamelaiset ovat pitkään olleet järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Tähän nykymuotoiseen toimivaan demokraattiseen järjestelmään istutettu saamelaiskäräjät on outo ilmestys. Saamelaiskäräjien nykymuotoinen toiminta voi jopa vahingoittaa niitä hyviä ja tarpeellisia tavoitteita, joihin viime kädessä pyritään. Tällaisessa ympäristössä demokratia ei synnytä vakautta vaan siitä tulee silkkaa peliä. Se on nähty, että jos yksinkertainen rehellisyys ja asioitten asialliseen hoitoon perustava pätevyys eivät tuo etua vaaleissa, hyvät ihmiset eivät rohkaistu pyrkimään mukaan saamelaiskäräjin toimintaan ja lopulta heidät syrjäytetään. Todellisiin ansioihin perustuva meritokratia joutuu antamaan tietää politokratialle, jossa saamen kansaa johtaa etupäässä politiikan piirissä ansioitunut poliittinen eliitti.

    Inarinsaamelaiset ovat pitkään olleet saamelaiskäräjien johdon ja sen aseenkantajien hampaissa, ennen kaikkea siksi, että inarinsaamelaiset ovat antaneet oman äänensä kuulua yhä selkeämmin. Olisi hyvä jos poliitikot jättäisivät vaihtoehtostrategioiden miettimisen inarinsaamelaisille itselleen. Heidän itsensä pitää saada päättää tulevaisuudestaan. Heidän pitää saada itse tehdä päätökset ja mahdollisesti haluamansa kompromissit. Inarinsaamelaisiin kohdistuvaa alistamispolitiikkaa on jatkunut jo tarpeeksi kauan. Heidän pitää lakata pelkäämästä paperitiikeriä ja ottaa takaisin itsenäisyytensä niin ettei pohjoissaamelaisilla valloittajilla ole enää tekosyytä alistaa heitä. On nähty, että nöyryys ei tässä asiassa kanna minnekään, sen aika on ohi. Yhteistyö voi jatkua, mutta vain molemminpuolisen kunnioituksen merkeissä.

    Saamelaisten keskuudessa olevien vastuullisten henkilöiden – olivatpa nämä ihan tavallisia rivisaamelaisia tai jollakin elämänsaralla erikoisen ansioituneita – pitäisi luopua ajatuksesta, että tuloksiin päästään vain jonkun Klemetti Näkkäläjärven valvonnassa, joka unohtaa omat päätöksensä tai joka tekee päätöksiä jotka rikkovat edellisiä päätöksiä. Tilanne ei parane sillä että tilalle tulee toinen samanlainen.

    Nykyisessä monimutkaisessa ja ristiriitaisessa tilanteessa, jossa vastakkain on useita samasta väestöstä epäonnistuneella saamelaismääritelmällä erotettua ryhmää, poliittiselta johdolta vaaditaan viisautta, realismia, vastuuntuntoa ja taitoa ja kykyä selvittää ja sovittaa edut ja oikeudet. Väestöjen väliset suhteen on palautettava luonnolliseen tilaan. Kielissä, kulttuureissa, näkökannoissa ja jopa eduissa voi olla eroja, mutta sen ei todellakaan tarvitse merkitä henkistä sotatilaa.

    Saamelaiskäräjien johdossa on ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ihmisoikeuksien puolestapuhujiksi, mutta jotka todellisuudessa ovat likaisella työllään mitätöimässä demokratian ihanteet ja saamelaisiakin vanhemman väestön, lappalaisten oikeuksia. Tiedän mitä tavalliset saamelaiset ja lappalaiset tänään puhuvat: saamelaiskäräjien poliittisen johdon tekemiset ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, johtoporukka tarvitsee lietsomaansa vastakkainasettelua elääkseen, mutta tavallinen väki kaipaa sopua.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  50. Anu Avaskari ehdotti inarilaisten edustajana perustuslakivaliokunnassa kolttalain tapaista omaa lakia inarilaisille. Kunnioitettu Matti Morottaja kommentoi ajatusta YLE Sápmissa. Kun YLE Sápmi ei julkaissut kommenttiani Morottajan puheenvuorosta niin laitetaanpa tänne.

    Matti Morottaja on tietenkin oikeassa siinä, että ensin on määriteltävä kuka on inarinsaamelainen. Ei Avaskarilla ollut vetää taskusta valmista lakiehdotusta niinkuin Kekkosella oli puhe pyjamantaskussa. Lain suunnittelu ja valmistelu voi viedä muutaman vuoden, mutta voisihan tuon laittaa seuraavaan hallitusohjelmaan.

    Sen pähkäily miten inarinsaamelainen määritellään vaatii tietenkin pitkää ja perusteellista sisäistä keskustelua inarinsaamelaisten piirissä. ILO:n alkuperäiskansasopimuksen (jota on syytä seurailla soveltuvin osin vaikka Suomi ei ole sitä vielä ratifioinut) ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen mukaan sen päättäminen katsooko kansa itsensä alkuperäiskansaksi tai alkuperäiskansaryhmäksi, samoin katsooko kansa tai ryhmä kuuluvansa johonkin laajempaan kansaan, kuuluu kyseiselle kansalle tai ryhmälle. Samoin sille kuuluu sen päättäminen millä perusteilla ja millä tavalla päätetään kuka yksilö on kansan tai ryhmän jäsen. Morottajan esille tuoma näkökohta siitä että saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt kaikkia inarinsaamelaisia vaaliluetteloonsa ei siis ole este sille, että inarinsaamelaiset hyväksyvät henkilön inarinsaamelaiseksi. Miten käräjien ja inarilaisten suhde järjestetään niin yksilö- kuin edustuselintasolla on toki tärkeä kysymys.

    Morottaja kysyy, mitä oikeuksia tulee niille inarinsaamelaisille, joiden suvuilla on utsjokis- tai kolttajuuria. Vastaus tähän on aika lailla sama. Inarilaiset eivät voi laventaa inarinsaamelaisuutta rajattomasti, mutta toisaalta en saata uskoa että tarkoitus olisi rajata "rotupuhdasta" yhteisöä. Asiallisella näkökohtien puntaroinnilla on varmasti mahdollista päätyä vähintäänkin kohtuullisiin ratkaisuihin, olipa esimerkiksi hakija ihonväri mikä tahansa - tämä viittauksena erääseen tuoreeseen kommenttiin. Morottaja huomauttaa myös että koltta-alue ja inarinsaamelaisten kotiseutualue olisivat osin päällekkäisiä. Tällaisetkin asiat voidaan ratkaista sovussa, maan tavan mukaan.

    Nimim.
    Etelän huitoja

    VastaaPoista
  51. Olin 29.1.2015 perustuslakivaliokunnassa kuultavana asiassa, joka koskee hallituksen esitystä ILOn sopimuksen ratifioimiseksi. Erityisen hämmästynyt olen siitä saamelaiskäräjien poliittisen johdon härkäisyydestä, jolla se pyrkii rajoittamaan inarinsaamelaisten identifioitumista alkuperäisväestöön. Käräjien poliittisen johdon toiminta alkaa jo muistuttaa apartheid politiikkaa.

    Inarinsaamelaisten historiassa vaaka kymmeniä kertoja heilahdellut orjuuden ja vapauden välillä, mutta tällä hetkellä on ensimmäistä kertaa ajanohtainen olemassaolon ja häviämisen, lyhyesti -elämän ja kuoleman kysymys koko biologisessa todellisuudessaan. Olemme lähestymässä suurinta mahdollista kansallista katastrofia mikäli hallituksen esitys entistäkin kavennettuun saamelaismääritelmään toteutetaan. Tällainen tietoinen poliittinen valinta, joka johtaa inarinsaamelaisten kansalliseen häviämiseen ei tuota kenellekään inarinsaamelaisten tulevaisuudesta huolta kantaville iloa. Tämän vuoksi syntyykin itsestään kysymys millä tämä kansallinen häviäminen voidaan välttää. Se edellyttää, että jos mahdollista, että jokaisen inarinsaamelaisen tulisi henkilökohtaisesti tiedostaa kauhistuttavan kohtalon lähestyminen. Inarin saamelaisia kohtaa toisiin kansoihin ja kulttuureihin sulautuminen. Kuitenkin kaikesta huolimatta ihmiset Ylä-Lapissa tarvitsevat toisiaan.

    Inarinsaamelaisia ei yhdistä ainoastaan yhteinen menneisyys, vaan myös yhteinen tulevaisuus. Niin kauan kuin inarinsaamelaisten muodostama kokonaisuus säilyy, on inarinsaamelaisilla tukikohta ja kiintopiste, johon voidaan tukeutua inarisaamelaisten kansallisen identieetin vahvistamisessa. Jos tämä kotimainen tukikohta sortuu, olisi heidän pitkin maailmaa siroteltuna paljon vaikeampaa vastustaa sulauttavia voimia.
    Niin kauan kuin inarinsaamelaiset pysyvät kansallisesti tietoisina, kulttuurisesti ja poliittisesti itsenäisenä voimana, on kotiseudullaan asuvien inarinsaamelaisten julkinen syrjiminen ja sortaminen huomattavasti vaikeampaa. Tahtoi tai ei, on pohjoissaamelaisen ylivallan otettava huomioon inarinsaamelaisten olemassaolo, yhteydenpito ja koti inarilaisiin. Saamelaismääritelmän tulee olla sellainen, että samoissa kyläyhteisöissä elävät etniset ja statuksettomat saamelaiset pystyvät jatkamaan yhteistä elämäänsä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Saamelaismääritelmä tulee olla niin väljä, että sen nojalla luodaan luja ja kestävä pohja, jolle etnisten ja statuksettomien saamelaisten poliittisten, elinkeinollisten ja sivistyksellisten suhteiden jatkuvuus perustuu. Inarin statuksettomat saamelaiset eivät muodosta etnisten saamelaisten olemassaololle sellaista uhkaa että heidät tulisi muualle karkottaa. Tämä pyrkimys perustuu siihen kovien yhteisten kokemusten synnyttämään käsitykseen, että yhteistoiminnan lujittaminen on molempien etujen mukaista. Tämän toteuttaminen ei tule kuitenkaan onnistumaan nyt esitetyllä saamelaismääritelmällä. Sillä viedään pohjaa vuosisatoja jatkuneelta saman väestön yhteiseltä elämältä ja se vahingoittaa kaikki olemassa olevat erilaiset yhteistyön ja toiminnan muodot. Tällainen vie pohjaa noudattamasta molemminpuolisesta kunnioittamisesta toisen ihmisen sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteisiin. Entistä ahtaammaksi esitetty saamelaismääritelmä ei luo pohjaa samaa väestön elämää pohjautuville luottamuksellisille suhteille. On tarpeen, että määritelmä on selllainen, että se poistaa epäluottamuksen ja luo kestävän perustan etnisten ja Inarin statuksettomien saamelaisten välisille suhteille.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  52. Avoin kirje.

    Arvoisa kansanedustaja!

    ILO-SOPIMUS JA EDUSKUNTAVAALIT 2015

    Hallituksen esityksessä (HE 264/2014 vp) ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169.

    ILO-sopimuksen nro 169 ratifiointia koskeva hallituksen esitys tulee palauttaa valmisteluun, koska sopimukseen sitoutumisen oikeudellisia ja taloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi mm. kuntien itsehallinnon kannalta kaavoituksessa ja muussa maankäytössä, eri saamelaisryhmien mahdollisuuksiin harjoittaa omaa erityistä kulttuuriaan (perinteisiä elinkeinojaan) eikä muun paikallisyhteisön elinkeinon harjoittamiseen liittyvien oikeuksien kannalta.

    Hallituksen esitykseen ei sisälly arviota myöskään siitä, mikä vaikutus ratifioinnilla olisi koko Lapin talouden ja elinkeinotoiminnan kannalta tulevaisuudessa.

    ILO-sopimusta koskeva asia on tärkeä myös tulevien eduskuntavaalien kannalta myös muualla kuin Lapissa. ILO-sopimus tulee koskettamaan erittäin suurta joukkoa sellaisia suomalaisia ympäri Suomea, jotka omistavat kiinteistöjä Lapissa.

    Muualla Suomessa asuvat kiinteistönomistajat eivät kuulu ILO-sopimuksen mukaisiin edunsaajiin, vaan pikemminkin ovat veronmaksajina kantamassa ratifioinnista aiheutuvaa kustannustaakkaa.

    Lisäksi monien äänestäjien laillisesti hankkimat, kiinteistöihin kuuluvat, oikeudet ovat uhattuina, koska ILO-sopimuksen maaoikeusartiklojen (erityisesti artikla 14) oikeudelliset ja taloudelliset vaikutukset sekä sovellettavaksi tuleva maantieteellinen alue ovat epäselviä. Epävarmaa on, kuinka ja kenen toimesta jatkossa voidaan valtiolle kuuluvia maa- ja vesialueita käyttää Lapissa.

    Lisäksi on mainittava, että suuri osa saamelaisista vastustaa ehdottomasti ILO-sopimuksen ratifiointia nyt esillä olevan hallituksen esityksen pohjalta. Esitystä pidetään eräiden saamelaisryhmien elinkeinojen kannalta epäoikeudenmukaisena ja syrjivänä.

    Vaaliterveisin!

    VastaaPoista
  53. ILO-ratifiointiesitykseen eduskunnassa on otettu erillinen selitys, jonka mukaan Suomi ei ILO-sopimuksen johdosta mm. puutu saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden omistus-, hallinta- tai käyttöoikeuksiin.

    Asiantuntijoiden (mm. prof. Martin Scheinin (LK 16.2.2015) ja tohtori Tanja Joona) mukaan ratifiointiin liitettävällä sitoutumisella ei ole oikeudellista merkitystä, joten mainituista kysymyksistä päätetään lopullisesti Genevessä Suomea sitovalla tavalla.

    VastaaPoista