keskiviikko 20. elokuuta 2014

Saamelaisvetoomus ministerityöryhmälle

Viisi saamelaisvaikuttajaa on vedonnut hallituksen ministereihin, että ennen kuin hallitus antaa ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyen mitään esitystä, ministerit vaikuttaisivat siihen, että oikeusministeriö yhdessä muiden ministeriöiden, saamelaiskäräjien, saamelaisalueen kuntien, Lapin liiton ja saamelaisjärjestöjen kanssa järjestävät avoimen tilaisuuden, jossa ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella avoimessa ja rehellisen välittömässä hengessä.
Vetoajat pyytävät valtioneuvoston jäseniä huomioimaan joka tapauksessa, että ILO-sopimuksen ratifiointi ja siitä johtuva lainsäädännön uudistaminen vaikuttavat jokaisen saamelaisalueen ihmisen oikeudelliseen asemaan, vaikka institutionaalinen vaikutus olisikin epäsuoraa ja toissijaista.
Vetoajat toteavat, että jos alkuperäiskansaoikeuksien realisoimista koskevat esitykset annetaan lakeina koskemaan vain ahtaan saamelaismääritelmän tarkoittamaa väestönosaa, se nostattaa varmuudella syviä ristiriitoja väestönosien välille. Toisaalta yksityisten, asumisen suhteen alkuperäisten kansalaisten vuosisataisiin oikeuksiin puuttuminen ei ole oikeudenmukaista eikä hyväksyttävää ja toisaalta yleisten kansalaisoikeuksien epääminenkään ei ole oikein.
Vetoomuksessa kerrotaan, että saamelaiskäräjien puheenjohtaja on julkisuudessa viime aikoina tuonut voimakkaasti esille kuinka ILO:n yleissopimuksen ratifioimisessa saamelaiskäräjät on ainoa osapuoli valtioon nähden ja että muilla alkuperäisväestön jäseninä esiintyvillä henkilöillä tai tahoilla ei ole mitään roolia eikä puhevaltaa ratifioimisen valmisteluun liittyvässä keskustelussa. Kun käräjien puheenjohtajan mukaan muita osapuolia saamelaiskäräjien lisäksi ei yksinkertaisesti ole, käsitys on ministereitä lähestyneiden saamelaisten mukaan väärä, sillä maahan ja sen käyttöön liittyvät oikeudet ovat yksityisten lappalaisten ja saamelaisten oikeuksia. Heidän mukaansa saamelaiskäräjien alkuperäiskansaoikeuksia koskeva mandaatti kattaa vain kielen ja aineettoman kulttuurin.
Saamelaiskäräjien puheenjohtajan tulkintaa näyttää käytännössä myös oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kannattavan ottamatta huomioon oikeusministeriön teettämiä selvityksiä ja tutkimuksia, kuten Juhani Wirilander (2001) ja Oulun yliopisto (2006). Oikeusvaltiossa poikkeaminen yleisesti noudatettavista oikeusvaltioperiaatteista, kuten oikeusministeriön teettämien selvitysten huomioimisesta lainsäädännössä, herättää vetoajien mukaan hämmennystä, varsinkin kun ministeri Henriksson on ministerivalassaan luvannut puolustaa voimassa olevaa valtiosääntöä ja perustuslakia.
Vetoomuksessa korostetaan, että selvitysten ja tutkimusten edellyttämässä maaoikeuskysymyksen ratkaisemisessa on oleellista saada kaikkien tutkimusten kattamien alkuperäisten väestöryhmien - lappalaisten ja muiden kiinteästi asuneiden saamelaisten - kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifiointia koskevassa lakiesityksessä ja laissa, kuten myös ratifiointiin perustuvassa lainsäädännössä, ei evätä lappalaisten ja muiden kiinteästi asuneiden saamelaisten omistus- ja hallintaoikeuksia ennen Suomen valtion itsenäistymistä muodostettujen ja laillisesti vahvistettujen kiinteistöjen osalta, vaan että nuo saamelaisten veromaista muodostettujen kiinteistöjen omistus- ja hallintaoikeudet tunnustetaan ILO-sopimuksen tarkoittamalla tavalla asumisperusteisina alkuperäiskansaoikeuksina sen mukaisesti kuin kiinteistöt on aikoinaan laillisesti muodostettu ja käyttöoikeudet sen mukaisesti kuin ei yksinomaisessa käytössä ollutta yhteisaluetta on käytetty tai voitu käyttää elannon hankkimiseen.
Saamelaiset huomauttavat, että keskeisin ja päävastuullinen osapuoli ratifiointihankkeessa on Suomen valtio. Heistä on täysin virheellinen esillä ollut ajatus, että valtio olisi ILO:n yleissopimuksen ratifioinnin valmistelussa poikkeuksellisesti siirtänyt mandaattiaan saamelaiskäräjille. Kun saamelaiskäräjät ei syntyhistoriastaan (kieltä ja aineetonta kulttuuria koskeva itsehallinto) johtuen ole alun perin edustanut kattavasti koko saamelaista alkuperäiskansaa, niin saamelaiskäräjillä ei ole vetoajien valtuutta neuvotella kaiken kattavasti saamelaisen alkuperäiskansan puolesta. Heistä kieliperusteinen identifioituminen alkuperäiskansaan ei voi juridisesti ylittää asumiseen perustuvaa alkuperäisyyttä ja tätä periaatetta tukee implisiittisesti myös Suomen perustuslaki.
Perustuslain mukaan saamelaisten kieltä ja aineetonta kulttuuria koskevat oikeudet perustuvat alkuperäiskansa-asemaan ja ovat vetoajien mukaan siksi alkuperäiskansaoikeuksia Suomessa eikä päinvastoin niin, että saamen kieli olisi alkuperäisyyden tai alkuperäiskansaoikeuksien peruste, niin kuin saamelaiskäräjälaki antaa sen ymmärtää.
Vetoajat muistuttavat, että ne saamelaiset, joista on historiallisesti käytetty nimitystä lappalaiset, ovat pyrkineet järjestämään yhteisen, alkuperäiseen asumiseen perustuvan edunvalvonnan ja ilmoittautuneet kiinteästi asuneeksi alkuperäiskansaksi siinä kuin kiinteästi asuneet kielensä säilyttäneet saamelaisetkin. ”Mikäli Suomen valtio päättää ratifioida ILO:n alkuperäiskansasopimuksen, niin ratkaisun (alkuperäiskansaoikeuksien tunnustamisen) on perustuttava kiistattomaan tutkimusnäyttöön ja perustuslain tarkoittamaan saamelaisten alkuperäiseen asumiseen eikä alemman tasoisen saamelaiskäräjälain tarkoittamaan saamelaismääritelmään”, ministereille kerrotaan.
Vetoajat katsovat myös, ettei saamelaiskäräjälain ja siihen liittyvän ahtaan saamelaismääritelmän valmistelu ei ole tapahtunut ILO:n yleissopimuksessa noudatettavien periaatteiden ja menettelytapojen mukaan, vaan kansallisesti saamelaiskäräjien ja hallintoviranomaisten välisissä keskusteluissa sekä kuulemalla niin sanottuja asiantuntijoita. Kun saamelaisten alkuperäiskansaoikeudet on Suomessa perustuslain mukaan rajattu kielen ja aineettoman kulttuurin piiriin, ovat asiantuntijoiden lausunnotkin rajoittuneet kielen ja kulttuuriin alueeseen ja alkuperäiseen, perinteiseen asumiseen perustuvat ILO-sopimuksen tarkoittamat alkuperäiskansaoikeudet on jätetty täysin huomioimatta.
Alkuperäiskansaoikeuksien rajoittaminen kieleen ja aineettomaan kulttuuriin on johtanut saamelaisvaikuttajien mielestä saamelaisalueen alkuperäisten asukkaiden, kiinteästi asuneiden saamelaisten ja lappalaisten syrjintään maaoikeuksia ja maankäyttöä koskevassa lainsäädännössä ja maanmittaustoimituksissa. Niinpä ILO-sopimuksen kieliperusteinen ratifiointi johtaisi lainsäädännölliseen ristiriitaan. Esimerkiksi kiinteistölainsäädäntö tulisi olemaan ristiriidassa ILO:n alkuperäiskansasopimuksen kanssa, ellei siinä ole otettu huomioon kiinteästi asuneiden saamelaisten ja lappalaisten alkuperäiskansaoikeuksia.
Vetoomuksen mukaan saamelaiskäräjälailla ei voida evätä kenenkään yksityisiä alkuperäiskansaoikeuksia eikä ottaa tai muuttaa kenellekään kuuluvia ILO:n yleissopimuksen tarkoittamia omistus- ja hallintaoikeuksia. Ja edelleen, ettei kieliperusteisen saamelaismääritelmän kirjaaminen perustuslakiin ei voi olla oikea tapa ratkaista sitä, kenellä saamelaisalueen alkuperäisellä asukkaalla on ILO:n alkuperäiskansasopimuksen tarkoittamia muita kuin kieleen ja aineettomaan kulttuuriin liittyviä oikeuksia. Kun ILO-sopimuksen tarkoittama alkuperäisyys perustuu perinteiseen historialliseen asumiseen, muut kuin kieltä ja aineetonta kulttuuria koskevat alkuperäiskansaoikeudet tulee vetoajien mukaan turvata muulla kuin kieliperusteisella saamelaiskäräjälailla.
Vielä ministereitä muistutetaan siitä, että saamelaiskäräjien ajama ahdas kieliperusteinen saamelaismääritelmä jättää suuren joukon alkuperäisväestöstä statuksettomiksi kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien suhteen, mutta ahtaan kieliperusteisen saamelaismääritelmän varjolla Suomen Lapin alkuperäisiltä asukkailta, lappalaisilta ja muilta kiinteästi asuneilta saamelaisilta, ei voi evätä eikä rajoittaa ILOn yleissopimuksen tarkoittamia maanomistukseen, -hallintaan ja - käyttöön liittyviä perinteisiä oikeuksia, jotka on jo ennen isojakotoimitusta laillisesti vahvistettu ja rekisteröity.
Laajaa ILO 169 -sopimuksen soveltamisaluetta käsittävää kansalaiskuulemista on ryhdytty vaatimaan laajemminkin. Ensimmäisenä kuulemisesta teki virallisen esityksen Enontekiön kunta.


Veikko

36 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa, tämän olisin halunnut kuulla jo kauan sitten. Lääketieteellisellä vertauksella ilmaisten tässä on ikään kuin puhkottu muutama ajatuksellinen mätäpesäke niin että tervehtymisen alkamiselle luodaan edellytyksiä. Säätilaan liittyvällä vertauksella vetoomukseen sisältyvät oikeudelliset ja teoreettiset näkökohdat tuovat mieleen tilanteen jossa kauan jatkunut roskailma on huipentunut ukkoseen. Yhtäkkiä, lopultakin, sade taukoaa, pilvipeite lähtee repeilemään ja maahan lankeaa aurinko. Jäkälikkö ja varvikko höyryää, ilma on raikasta, sitä tekee mieli vetää keuhkot täyteen ja lähteä liikkeelle.
    Mutta vertaukset sikseen. Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten vetoomus uutisoidaan YLE Sapmissa ja Lapin Kansassa, näissä Saamelaiskäräjien kahdessa taatussa äänenkannattajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikolle kiitos selkeästä kolumnista, joka oli kuin raikas tunturituuli. Nyt on päästy asian ytimeen. Kiitos siitä näille viidelle aktiiville.
      Yle Sápmin sivuilla ei ole hiiskaustakaan eikä sen vuoksi tietysti LK Ságatkaan ole reagoinut. Veikkaan, että strategiakokous on pidetty ja laadittu suunnitelma, missä järjestyksessä ja mitä asioita painottaen "vakioasiantuntijat" antavat lausunoja asiasta. Asiasta on konsultoitu imagokonstulttifirmaa ja muutaman päivän sisällä suunnitelma pannaan täytäntöön, ei ehkä ihan pian, jotta näyttäisi siltä, että asia on vähäpätöinen. Odottaa sopii myös hyväntahtoisten emeritusprofessoreiden adresseja ja muita julistuksia. Ja saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston tiettyjen jäsenten (nimiä en kirjoita tähän) totuutta kaihtelevia kiihkeitä kannanottoja.

      Poista
  2. Ollaanko tässä suuressa saamelaiskulttuurin euforiassa luomassa uutta rajanvetoa kastijaolle. Jos joskus saadaan riitaisat saamelaisryhmittymät toimimaan yhteisin päämäärin, jää jäljelle ns. junantuomat ja heidän jälkeläisensä. On taas ryhmä, jota voi katsoa alaspäin ja joiden perusoikeuksia voidaan polkea. Jos sitten ei tule junantuomien joukkopako.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttäisi lähinnä siltä, että tässä halutaan saamelaisten itsensä taholta osoittaa miten heikoilla kantimilla ILO-ratifiointia on valmisteltu ja miten hempuli on myös käräjien ajaman saamelaismääritelmän perusta.

      Poista
  3. Veikon viimeinen blogikirjoitus osoittaa, että pitkä on vielä matka ILOn sopimuksen ratifiointiin. Monista tiedossa olevista puutteista huolimatta hanketta yritetään viedä vaikka väkisin eteenpäin. Jo pinnallinen paneutuminen ILOn sopimuksen ratifioinnin vaikutuksiin osoittaa, että oikeusvaltioperiaatteet eivät merkitse saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle yhtään mitään.
    KHO:n 26.9.2011 tekemän päätöksen jälkeen saamelaisjohtajien on ollut pakko harkita taktiikkaansa. Sen sijaan että he olisivat vähitellen tunnustaneet historialliset tosiasiat ja vetäneet poliittisia linjauksiaan yhteistyöhakuisille urille, he päättivät jatkaa Suomen Lapin todelliseen alkuperäiskansaan, statuksettomiin saamelaisiin kohdistuvaa silmitöntä syrjintää.

    Näyttää siltä, että saamelaisjohtajat arvelevat, etteivät statuksettomat saamelaiset puolestaan ymmärrä mistä on kysymys, kun he vastustavat saamelaiskäräjien vaatimuksia ILOn yleissopimuksen ratifioimiseksi. Selitys statuksettomien saamelaisten vastarinnan salaisuudesta on yksinkertainen: he nimenomaan tietävät mitä ILOn yleissopimuksen ratifioiminen saamelaiskäräjien vaatimusten pohjalta voisi merkitä heille. Ei koskaan ole ollut niin oikeudenmukaista vastarintaa kuin tämä on. Asiaa kannattaa pohtia hiukan enemmänkin. Inarinsaamelaiset ymmärtävät, että kysymyksessä on heidän olemassaolonsa, ja he puolustavat sitä, mitä kansat ja yksilöt ovat jo puolustaneet ammoisista ajoista lähtien eli isänmaataan.

    Mutta ymmärtävätkö kaikki saamelaiskäräjilläkään sitä, mitä riskejä ILO-sopimuksen ratifiointi voi etnisille saamelaisille merkitä? Saamelaisjohto on rakentanut sen varaan, että ILO-sopimuksen myötä Ylä-Lapissa olevien valtionmaiden hallinta siirtyisi nimenomaan saamelaiskäräjien kollektiiviseen hallintaan. Maansaannin rakentaminen ILO-sopimuksen varaan perustuu nimenomaan siihen, että alkuperäiskansaoppien mukaan alkuperäiskansojen maaoikeudet eivät perustu asiakirjoihin vaan perinteisiin oikeuksiin. Jos Suomen valtio olisi tässä hankkeessa myötämielinen saamelaisjohdolle, maaoikeuksia siirrettäisiin suoraan Suomen valtiolta saamelaiskäräjien hallintaan, tai astetta lievemmässä mallissa valtion ja saamelaiskäräjien yhteishallintaan ns. heikentämiskiellon nojalla.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  4. ...jatkoa:

    Tällä järjestelyllä on tarkoitus oikaista maa- ja alkuperäiskansaoikeudellisesti sen tosiasian yli, että valtiolla ei ole näyttää laillista saantoa näihin maihin. Saamelaisten väite valtion alueiden ryöstöstä voi johtaa siihen, että ne ovat palautettava niille, joilta ne todella on ryöstetty. Palautettavaksi voidaan vaatia, paitsi valtion ilman saantoa tai vääryydellä saamia nykyisiä valtionmaita, myös tämän yksipuolisen eli ilman laillista luovutusta tapahtuneen saannon jälkeen valtion toimin luotuja, nykyisin yksityisiä maita.

    Peruutussaannon saajia ovat puolestaan ne lailliset omistajat, jotka voivat oikeutensa asiakirjoin ja historiallisin perustein näyttää. Mikäli saamelaiskäräjät väittää, että saamelaisilla on oikeudellisesti niin sanottu parempi oikeus maahan, he joutuvat näyttämään oikeutensa. Mikäli asiaa ei ratkaista Suomen oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti normaalissa maaoikeudellisessa prosessissa, vaan asiat ajautuvat siihen että asia ratkaistaisiin kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan, osapuolina ovat Suomen valtion lisäksi kaksi samaan alkuperäiskansaan kuuluvaa ryhmää, saamelaiset ja statuksettomat saamelaiset. Alkuperäiskansojen kesken kysymys on tällöin ratkaistava niiden perinnäistapa-oikeuden mukaan. Siinä kysymys asettuu niin, kenelle mikin maa kuuluu, ja onko sinne tunkeutuneilla ollut siihen oikeus, ja onko heillä tunkeutumisen kautta muodostunut oikeus häätää alueen alkuperäiset oikeudenomistajat ja kiistää heidän alkuperäkansaidentiteettinsä ja -oikeutensa.

    Voisi ajatella, että saamelaisjohtajat eivät ole ajatelleet näin pitkälle. Toisaalta ehkä ovatkin; se selittäisi täysin sen, miksi he ajavat maahankettaan nimenomaan ILO-sopimustietä, ja aivan erityisesti sen, miksi heillä on niin tulenpolttava tarve kieltää statuksettomien saamelaisten asema alkuperäiskansana, että tätä todistellessa mikään historiallinen totuus ei ole liian arvokas heitettäväksi syrjään, eikä yhdenkään saamelaiskäräjille myötämielisen tutkijan akateeminen arvostus liian arvokas uhrattavaksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  5. ...jatkoa:

    Saamelaisjohtajat ovat kieltäytyneet käymästä inarinsaamelaisten kanssa, Jouni Aikiota lukuun ottamatta, poliittista keskustelua. Saamelaiskäräjien laajimman suunnitelman mukaan statuksettomien saamelaisten maasta on tehtävä oma valtio, Saamenmaa, ja statuksettomista saamelaisista sen uuteen yläluokkaan nähden alempiarvoista väestöä, kuin siirtomaassa konsanaan.

    Saamelaisten johtajille ei merkitse mitään sen enemmän lappalaisten entinen lapinkylä kuin nykyinen kiinteistöjärjestelmä, vaan he tuijottavat itsensä sokeiksi heidän silmiensä edessä häämöttävään voittoon: kaikki alueella olevat maat ja vedet. kuuluvat heille!
    Saamelaiskäräjät ei ole hyökännyt inarinsaamelaisten oikeuksien kimppuun siksi, etteivät ole pitäneet inarinsaamelaisten tavasta elää, vaan siksi, että he haluavat kaikki todelliselle alkuperäisväestölle kuuluvat luonnonrikkaudet yksinomaan etnisille saamelaisille.

    Saamelaiskäräjien poliittinen johto ei käy taistelua statuksettomia saamelaisia vastaan siksi, että se uskoisi statuksettomista saamelaisista ja heidän alkuperästään levittämiään valheellisia väitteitä, vaan siksi, että se tietää nämä epätosiksi. Se tietää, että statuksettomat saamelaiset ovat tärkein este sen etenemistiellä kohti koko Ylä-Lapin kaikkien maiden hallintaa, siksi että nämä maat ovat lappalaisten perintömaita. Saamelaisjohtajat tahtovat valloittaa koko Ylä-Lapin ja hallita sitä omina perintömainaan ikuisuuksiin asti, ilman statuksettomia saamelaisia. Ymmärrän hyvin, että sellaista ei todellinen alkuperäisväestö voi sallia.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  6. Tässä tilanteessa muistin virkistykseksi on syytä palata saamelaisaatteen syntyhistoriaan. Muistan miten jo 1950-luvun lopulla puhuttiin saamelaiskulttuurin surkeasta tilanteesta. Asiat lähtivät liikkeelle vasta sitten kun tapahtui sukupolven vaihdos. Suuren revision saamelaisten ja lappalaisten suhteiden historiaan tekivät niin sanotut "vihaiset saamelaiset nuoret miehet," joihin itsekin tuolloin lukeuduin. Samalla he rakensivat itselleen suuren illuusion omasta itsenäisestä Saamenmaasta.
    Saamelaisasioissa astui esiin 1970-luvun alussa uusi sukupolvi, jonka isät olivat olleet sodan aikana rintamalla. Poliittisen oikeistolaisuuden tai vasemmistolaisuuden sijasta saamelainen kulttuuriradikalismi edusti aluksi avoimuutta, kykyä etsiä uusia teitä ja kyseenalaistaa kaikkein pyhimpinäkin pidetyt perinteiset arvot. Kaiken taustalla oli läpitunkeva tunne siitä, että oli vihdoinkin siirrytty uuteen aikaan, jolloin perinteinen viisaus ei riittänyt, vaan siitä oli pystyttävä irtautumaan radikaalisti. Menneisyyden siteet saamelaisia sortavaan siirtomaahallintoon oli katkaistava hinnalla millä hyvänsä, ja sen kanssa yhteistyössä olleet saamelaisjohtajien oli astuttava syrjään. Samalla tällainen valinta merkitsi käytännössä lappalaisten historian omimista ja heidän syrjäyttämistä historiasta, koska aineksia lappalaisten historiasta tarvittiin rakennuspuiksi saamelaisten historiaan.
    Vakiintuneisiin saamelais-lappalaisten suhteisiin alkoi ilmaantua säröjä. Nuoret saamelaiset vihaiset miehet katsoivat, että vasta sitten kun vanhat tradionaaliset kaavat ja irrationaaliset luutumat olisi murskattu, voitaisiin katsoa myönteisin silmin suomalaista yhteiskuntaa ja kohottaa oma saamelaispolitiikka modernille tasolle. Nuorten vihaisten saamelaisten miesten esiintymisestä tuli raju hyökkäys saamelaisten ja lappalaisten yhteistä menneisyyttä vastaan. Tuolloisilla vihaisilla saamelaismiehillä oli kuitenkin erikoisuutensa, joka liittyi lappalaissuhteeseen. Nuo nuoret saamelaiset projisioivat lapsellisessa mielessään kaiken vihansa lappalaisiin ja metsähallitukseen. Vihaisten nuorten saamelaisten suhde oli siis lähtökohtaisesti vihamielinen kaikkea sitä kohtaan, joka liittyi saamelaisten ja lappalaisten välisiin pitkäaikaisiin suhteisiin.
    Radikaalien rationaalisuuden kannalta yhteinen historia ei periaatteessa voinut olla muuta kuin pohjaton irrationaalisuuden varasto, joka tarjosi esimerkkejä ihmissuhteiden kehittymättömyyden asteista. Vanha saamelais-lappalaisen suhteen tulkinta horjui. Ideologista maaperää uudelle paradigmalle olivat valmistelleet vihaiset nuoret miehet. Ajan analyyttisen filosofian vaatimusten mukaisesti kaikista käsitteistä pyrittiin puhdistamaan niiden irrationaalinen aines ja tutkittiin sitten mikä oli niiden empiirinen sisältö. Usein käsitteistä ei jäänyt jäljelle yhtään mitään sellaista, joka olisi osoittanut, että saamelaiset ja muinaiset lappalaiset olisivat eri kansaa. Saamelaiset olivat siis lappalaisten kulttuurin, perinteiden ja siinä ohessa maiden oikeutetut perilliset.
    Toisaalta historia näytti myös tarjoavan ainekset murskata menneen maailman jäänteitä. Traditionaalinen suhde lappalaisiin tulkittiin uudelleen niin että myöhemmän ajan lappalaiset olivat pettäneet yhteisönsä ryhtymällä uudisasukkaiden tavoin tilallisiksi. Heistä oli näin ollen tullut saamelaiselle yhteisölle turha painolasti, joka oli lempattava yli laidan.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  7. ...jatkoa:

    Mitäpä merkitsi esimerkiksi "lappalaisten perivihollisuus". Ei mitään muuta kuin sukupolvelta toiselle siirtyvää typerä uskoa siihen, ettei asioita lappalaisten kanssa voitu hoitaa järkevästi. Samanlainen kohtalo koitui monille muillekin saamelaisten ja lappalaisten suhteita kuvaaville käsitteille, mutta ajan älyllinen muoti olikin kovin ankara, jopa lappalaisten kansanluonnekin tuomittiin olemattomaksi.
    Rationaalisuuden analyysin näkökulmasta saamelaisuuden ajan historia on ollut täynnä järjettömyyttä. Kun kerran oli selvää, etteivät saamelaiset voineet pärjätä verisukulaisiaan lappalaisia vastaan käynnistämässään kiistassa, miksei sitten pyritty heidän kanssaan pärjäämään rauhanomaisesti? Miksei oltu yritetty rakentaa luottamusta, vaan sen sijaan kalisteltiin sapelia? Miksi saamelaisten poliittinen johto on saanut koko ajan parjata lappalaisia saamelaisten oikeuksia uhkaavina vihollisina?
    Kaiken järjettömyyden huipentuma oli että saamelaisten poliittiset johtajat vaativat valtiota palauttamaan takaisin saamelaisille sen saamelaisilta muka varastamat maat. Todellisuudessa nämä maat olivat kuuluneet lappalaisille eikä nykyisille etnisille saamelaisille. Tämä oli saamelaisten päävaatimus, ja niin päätön kuin se olikin, se on uskomatonta kyllä pysynyt sellaisena tähän päivään asti.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  8. Ketäs nämä saamelaisvaikuttajat ovat? Vai onko se salaisuus?

    VastaaPoista
  9. Mitähän Klemetti tuumaisi, jos asia olisi päinvastoin? Saamelaisia ei kuultaisi saamelaisten kotiseutualueella missään asiassa, jonka muut kuin suomalaiset ovat julistaneet "omaksi asiakseen", kuuluvan vain "ei-saamelaisille".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " kuin suomalaiset" pitää poistaa, jotta kommentissa olisi tolkkua.

      Poista
  10. Kuten oli arvattavissa, Radio Näkkäläjärvi vaikenee asian kuoliaaksi.

    VastaaPoista
  11. Veikon blogissa joku kyseli ketähän ne vihaiset nuoret miehet oikein olivat? Kannattaa lukea 1970-luvun alkupuolella ilmestynyt saamelaiskomitean mietintö, jonka puheenjohtajana toimi Asko Oinas ja jonka sihteerinä oli Pekka Aikio. Komitean jäsenistä löytyy nimilista mietinnön alkuosassa. Komitean mietinnön ilmestymisen jälkeen muodostettiin asetuksella saamelaisvaltuuskunnasta, johon jäsenet valittiin vaaleilla. Itsekin tulin ensimmäisissä vaaleissa valituksi tähän Suomen saamelaisten ensimmäiseen parlamenttiin.
    Muistan hyvin kun asetus saamelaisvaltuuskunnasta oli annettu syksyllä 1973. Istuimme Inarin yläasteen tiloihin sijoitetussa saamelaisvaltuuskunnan toimistossa, joka täyttyi tupakan savuisista kangastuksista. Oli tapahtunut ihme: utopiasta oli tullut totta. Valtiovalta oli asetuksella saamelaisvaltuuskunnasta ensimmäisen kerran tunnustanut saamelaiset Suomessa omaksi, muusta väestöstä erottuvaksi väestöryhmäksi antamalla heille mahdollisuuden lähteä rakentamaan kulttuuri-itsehallintoa.
    Me huoneessa istuvat saamelaiset päätimme lähteä suurella innolla rakentamaan haaveistamme uuden Saamenmaan, sellaisen saamelaisen yhteiskunnan, jossa valtion saamelaisilta kaappaamat oikeudet siirtyisivät takaisin saamelaisille. Ja me päätimme rakentaa sen nopeasti. Useimmat huoneessa istuvista keskustelijoista olivat sitä mieltä, että nyt on saamelaisille annettu mahdollisuus saada todellinen itsehallinto. Meidän tuli vain nyt kiirehtiä täyttä höyryä ensiksi lapinkylähallintoon ja siitä edelleen kohti todellista itsehallintovaltaa. Siksi lapinkyläjärjestelmä oli ensin herätettävä takaisin henkiin, saada se toimimaan.
    Samalla moitittiin suomalaisia siitä, että tämä keskeinen historiallinen elementti oli pidetty saamelaisilta piilossa. Se tuntui silloin siinä tilanteessa niin helpolta. Kaikki valtion hallussa olevat maat monopolisoitaisiin saamenkansalle, perustettaisiin alueelle sellainen saamelaisalueen maanhallintaelin, joka hallinnoisi koko aluetta. Koko saamelaisalueella asuva saamelaisväestö otettaisiin viimeistä iikkaa myöten mukaan hallintoon. Kaikki poromiehistä kalastajiin oppisivat johtamaan aluetta. Lopulta saamelaiset tulisivat tilanteeseen, jossa kukaan ei ohjaisi ketään.
    Näin saamelaisia vuosisatojen orjuuttanut kirottu valtio katoaisi vähitellen pois. Tällä tavalla me nuoret saamelaiset haaveilimme ryhtyessämme rakentamaan saamelaista kulttuuri-itsehallintoa, jonka tavoitteena oli myös perinteellisten maaoikeuksien palauttamisesta saamelaisille. Samassa yhteydessä oli myös tarkoitus lopettaa yksityisten tilallisten maa- ja vesioikeudet ilman sen suurempia kärsimyksiä. Sen jälkeen kukaan ei voisi sanoa mistään sen olevan minun omaani, vaan kaikki olisi saamelaisten yhteistä.
    Kuten apostolit, jotka odottivat Kristuksen pikaista toista tulemista, mekin aloimme odottaa saamelaisalueen radikaalia maanomistusolojen muutosta. Eräät suomalaiset tutkijatkin kannustivat meitä tähän, he olivat meille aika helppo nakki. Suomen saamelaisten mahtava esimerkki houkuttelisi ennen pitkää muiden pohjoismaiden saamelaiset mukaan vaatimaan samanlaisia radikaaleja muutoksia maanomistus- ja hallintaoloihin kuin mitä me suunnittelimme Suomeen.
    Ajan radikaali henki puhalteli vahvasti myös pohjoiskalotilla ja nuoret mielemme hehkuivat, toisilla jopa punaisena. Kannustavana esimerkkinä viitattiin itärajan takana olevaan Neuvostoliittoon, jossa suuren lokakuun vallankumouksen myötä nämä tavoitteet oli jo toteutettu käytännössä 1930-luvulla. Muistan miten näiden keskustelujen pohjalta viimeisteltiin asiaan liittyvää saamelaispoliittista ohjelmaa. Armottomuus ja taipumattomuus leimasivat tekstinlaatijoita. Itse sain oivallisen oppitunnin huoneessa istuneiden taktiikasta. Eräskin huoneessa olijoista kehotti minua lukemaan Fidel Castron puolustuspuheen oikeudessa vuodelta 1953, jossa häntä syytettiin vallankumouksen toimeenpanosta Kuubassa. Se on tänäkin päivänä kappale kaunista puhetaitoa, mutta se ei välttämättä ollut paras käsikirja saamelaisten etujen ajamisessa.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  12. Busk-Nielsen tunnustaa tämänpäiväisessä LK:n Ságat sivuilla ja tietysti myös yle sápmissa, että saamelaiskäräjätyöryhmälle oli jo viime keväänä selvää, että 2015 vaalit käydään voimassaolevan lain mukaan. Siis myös Klemetti Näkkäläjärvi & co ovat asian tienneet.
    Kuitenkin vielä vasta eilen saamelaiskäräjien vaalilautakunnan puheenjohtaja Janne Näkkäläjärvi näyttelii tietämätöntä.
    Moinen näytteleminen, asioiden pimittäminen muilta kuin saamelaiskäräjien pikkupiirin jäseniltä on uskomatonta ja täysin moraalitonta politikointia. Kun valtion virkamies ja ao. ministeri toimivat näin, voi sitä hyvällä syyllä kutsua korruptioksi. Koko saamelaiskäräjälain valmistelu oikeusministeriössä voidaan hyvällä syyllä epäillä olleen ja olevan vähintäänkin hämäräheikkihommaa. Se näkyy myöskin Klemetti Näkkäläjärven lausunnoissa "samelaismediassa".
    Onko oikeusministeri ja Busk-Nielsen pelleillyt niiden saamelaisten kustannuksella, jotka ovat eri mieltä kuin Klemetti Näkkäläjärvi? Ovatko he Klemetin sätkynukkeja?
    Mitä muuta on pidetty veran alla ja pimitetty?
    Ei hyvältä näytä. Ja vielä oikeusministeriön toimintana.
    Lukekaa LK Ságatin juttu, joka on käännetty myös suomeksi!
    Siinä on vahva selittelyn maku.
    Ehdotan, että oikeuskansleri tutkii asian? Ennen sitä ei lakiesitys voi edetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kanslerikantelu on saatava sisään nopeasti sillä lakiesitystä viedään koko ajan eteenpäin.

      Poista
  13. Lk Ságat tänään."Täältä meidän näkökulmasta se on ollut tiedossa ministeriössä jo keväällä, kertoo Busck-Nielsen." saamelaiskäräjävaalien 2015 toimittamisesta eli että vaalit toimitetaan nyt voimassaolevan lain mukaan.
    Ei tullut mieleen tiedottaa näin tärkeästä asiasta muillekin kuin Klemetille.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi 29. elokuuta 15.01 kysyy: "Mitä muuta on pidetty veran alla ja pimitetty?"

    Tuli tuosta mieleen että oli aika jolloin akselit saamelaisaktivisteista etelän vaikuttajiin ja erikoisasiantuijoihin pidettiin enemminkin vällyn kuin veran alla :-).

    Oikeassa olivat muuten ne jotka täällä ennustelivat että saamelaiskäräjien hovimediat eivät tule mainitsemaan viiden saamelaisvaikuttajan vetoomusta sanallakaan. Itse olisin sentään odottanut että Inarin Tiltu olisi ottanut asian esille haastattelussa jossa Klemetti olisi saanu lytätä allekirjoittajat maan rakoon valesaamelaisina jne jne jne.

    VastaaPoista
  15. olisi varmaan kannattanut kutsua vaikka jotain etelän median toimittajia vetoomuksen luovutus tilaisuuteen koska siitä ei google tuksella löydä mitän artikkelia että mikä vetomoksen sisältö on tai kenelle se on luovutettu tai mitä tahansa asiaan liittyvää. vetoomus ei auta yhtään mitään jos vain yksi kansalainen on nähnyt tai kuullut siitä ei kannata luottaa pelkkään ministereiden älyyn näin tärkeissä asioissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vetoomus on sen tekijöiden yhdessä valmistelema ja siksi erilainen kuin se surullisen kuuluisa inarinsaamelaisvetoomus jota Tiltukin kai ehätti mainostamaan ja lieneekö sen laatinutkin. Ne joille tämä vetoomus oli osoitettu ovat sen käsitelleet ja heidän älyään ei liene aihetta asian ymmärtämisen osalta epäillä.

      Poista
  16. Näyttää siltä, että kulissien takana valmistellaan edelleen saamelaiskäräjälakiesitystä puheenjohtaja Näkkäläjärven poliittisten linjausten mukaan, mikä tähtää selvästi siihen, ettei tarvitsisi noudattaa ILOn sopimuksen keskeisten kriteereiden periaatteiden itseidentifikaation ja yhtäjaksoisen polveutumisen noudattamista. Se merkitsisi myös saamelaisten ja lappalaisten yhteisen historian ja erityisesti Inarin saamelaisväestöön kohdistuneen kolonisaation kieltämistä ja heidän syrjäyttämistä.
    Käytetyissä perusteluissa ongelmallista on se, ettei oteta huomioon mitään julkaistuja, tieteellisiä tutkimuksia eikä muutenkaan saamelaisten ja lappalaisten keskenään muodostamaa päivittäistä todellisuutta. Poliitikko/tutkija joka ei käytä tutkimuksia poliittisten kantojen määrittelyssä seisoo tyhjän päällä.
    Odottaisi, että lainlaatijan on joka tapauksessa etsittävä vastaus klassiseen kysymykseen, mitä se tietää statuksettomista saamelaista, joiden olemassaolon se yrittää perusteettomasti kieltää. Saamelaisuuden ja lappalaisuuden eroa on vaikea muutoin havaita kuin vanhempien ja isovanhempien puhuman kielen etäisyydestä. Muuten päivittäin arkitodellisuudessa ollaan hyvinkin paljon eri tilanteissa tekemisissä keskenään. Myös statuksettomilla saamelaisilla on silloin merkitystä kun arvioidaan lainlaatijan suhdetta todellisen alkuperäisväestön muodostamaan todellisuuteen.
    Viimeisimmät tutkimustulokset antavat totuudenmukaisen kuvan siitä miten lappalaiset ovat olleet tärkein osa Lapin alkuperäiskansan muodostuksessa, jota tosiasiaa käräjien poliittinen johto ei poliittisista syistä halua millään hyväksyä. Historian metodiopin eräs keskeinen väite on, että yksittäisen kertomuksen lähdearvo kasvaa jos sitä tukevat muut riippumattomat lähteet. Lappalaisten osoittamisessa alkuperäisväestöksi on juuri näin.
    Joten käräjien puheenjohtajan Inarin saamelaisia vähättelevät kannanotot osoittavat etteivät ne ole lainkaan yhdenmukaisia uusimman riippumattoman tutkimuksen tuottaman tiedon kanssa. Etnisten saamelaisten olojen ja aseman parantamiseksi pyritään tarjoamaan lääkkeeksi inarinsaamelaisille oman alkuperäisyyden kieltämistä siitä, että he eivät kuuluisi Suomen alkuperäisväestöön. Tämä tehdään siitäkin huolimatta, vaikka he kuinka täyttäisivät ILOn sopimuksen edellyttämän itseidenfikaation ja yhtäjaksoisen polveutumisen. Portinvartijaksi tähän on nostettu pohjoissaamelaisenemmistöinen vaalilautakunta. Herää aiheellinen kysymys: onko Suomi enää tämän jälkeen oikeusvaltio ja onko oikeusministeri Henriksson enää tehtäviensä tasalla?
    ILOn sopimukseen liittyvä prosessi koskettaa aineellisesti niin monia maanomistukseen ja hallintaan liittyviä omistuksen muotoja, ettei mikään niistä ole tästä prosessista syrjästä. Saamelaiskäräjien ajamassa mallissa suurin häviäjä ryhmä olisi saamelaiskäräjien poliittisen johdon syrjimät saamelaisten verisukulaiset- lappalaiset ja heistä erityisesti inarinsaamelaiset. Heidän asuinalueensa entisen Inarin lapinkylä historiallisista oikeuksista päättäminen siirtyisi laittomasti Suomeen tunkeutuneille porolappalaisten jälkeläisille. Sellainen oikeusvaltiossa olisi ennenkuulumatonta.
    Olen sitä mieltä, että meidän kaikkien tiedostavien saamelaisten on ryhdyttävä tosissaan puolustamaan inarinsaamelaisten alkuperäisyyttä. Harva meistä pohjoissaamelaisista taitaa muistaa, että suuri osa meistä asuu ja elää inarinsaamelaisten historiallisilla alueilla. Se jo velvoittaa meitä pohjoissaamelaisia tunnustamaan inarinsaamelaiset yhdenvertaisina saamelaisina toimijoina.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  17. Minulta on useaan kertaan viime aikoina kyselty vuonna 1999 pidettyjen saamelaiskäräjävaaleista ja sitä miksi niin suuri määrä hakijoista hylättiin? Olin tuohon aikaan saamelaiskäräjien jäsen ja olin mukana käsittelemässä käräjien kokouksessa näitä hakemuksia. Vuonna 1999 pidettyjen saamelaiskäräjien vaalien yhteydessä yritti 1128 ihmistä hakeutua vaaliluetteloon. Vaalilautakunta hyväksyi heistä vain 20.
    Määräajassa 765 haki oikaisua. Lautakunta hyväksyi näistä 25 ja hylkäsi 740
    oikaisuhakemusta. Kun lasketaan yhteen hylätyt oikaisuhakemukset
    ja ne jotka hylätyksi tultuaan eivät hakeneet oikaisua, saadaan yhteensä
    1083 hylätyksi tullutta hakemusta. Sinnikkäimmät heistä ovat jättäneet
    hakemuksensa yhä uudestaan. He ovat tulleet saamelaiskäräjien
    vaalitoimielimissä uudelleen hylätyiksi, kunnes KHO
    vuonna 2011 väljensi tulkintaa oikeaan suuntaan hyväksymällä neljä
    hakijaa merkittäväksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Ketä sitten
    hylätyt hakijat sitten ovat? Asia jäi minua siinä määrin kiinnostamaan
    sen, koska hakijoissa oli runsaasti vaaliluetteloon ennestään merkittyjen
    lähisukulaisia. Muutama vuosi tämän jälkeen silmiini osui Anja
    Akujärven toimittama kirja Morottaja suvusta. Kun vertasin tuossa
    vuoden 1999 kokouksessa tekemiäni muistiinpanoja huomasin suureksi
    yllätyksekseni, että valtaosa hakijoista polveutuikin Inarin suurimmasta
    kalastajasaamelaissuvusta Morottajjista. Olen sitä mieltä, että, että
    näiden Morottajista polveuvien ihmisten hylkäämistä en voida pitää oikeutettuna.
    Asia olisi syytä tutkia uudelleen.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  18. ...jatkoa:

    Käytännössä saamelaiskäräjien esitys tiukasti tulkittuna rajaa
    pois vaaliluettelosta sellaisia saamelaisia, jotka täyttävät kielikriteerit. Tällä tarkoitan
    sitä, että saamenkieltä puhumaton ja tilalliseksi ryhtynyt, mutta isovanhempiensa
    kautta kielikriteerit täyttävä saamelainen henkilö suljetaankin pois saamelaiskäräjien
    vaaliluettelosta. Tosin sanoen hänet viimeistään tämän jälkeen assimiloidaan
    suomalaiseksi, mikäli merkintää ei maakirjoista löydy. Etnistä puhdistusta tulee
    edistämään vielä se, että vain perheiden päämiehet on aikoinaan merkitty
    maakirjoihin, kun taas vaimot ja lapset eivät ole niihin nimeltä merkittyjä. Erityisesti
    saamelaisnaiset ovat voineet hävitä maakirjoista heidän avioiduttuaan
    suomalaistilallisten kanssa. 1800-luvun alkuvuosikymmenien ja vuoden 1875 välinen
    aikaa voidaan pitää selkeästi ei tiedostettuna aikana, jolloin saamelaiset
    asiakirjamerkinnöin voidaan helposti sulauttaa suomalaisiksi, vaikka he
    täyttäisivätkin kielikriteerit. Tätä asiaa ei otettu huomioon saamelaiskäräjälain
    lainvalmistelussa ja hallituksen esityksessä saamelaiskäräjälaiksi. Eikä sitä ole
    nytkään saamelaiskäräjät huomioinut, vaan on ohittanut tämän keskeisimmän
    argumentin pyrkien estämään lapinkylien osakkaita nauttimasta perustuslailla
    suojatuista oikeuksistaan elinkeinoon ja omaisuuteen.

    Inarinsaamelaisista polveutuvien ihmisten hylkääminen saamelaiskäräjien vaaliluettelosta on mielestäni oikeudenmukaisuus ja tasa-arvovaatimuksen toteuttamisen vastainen erityisesti siltä osin, että vaaliluetteloon pyrkineiden esivanhemmat ovat maksaneet alueensa käytöstä lappalaiselinkeinonharjoittamiseen Lapin veroa ja puhuneet saamenkieltä. Sen sijaan Inarin alueelle 1800-luvun lopulta ja 1930 ja 1950 luvulla Utsjoelta ja Enontekiöltä muuttaneet saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityt henkilöt eivät ole näistä inarinsaamelaisten Lapin veronomaista veroa maksaneet lainkaan. Lisäksi näillä saamelaisilla ei ole ollut myöskään Lapin veromaille kohdistuvia ikimuistoisia nautintaoikeuksia aikaisemmin tälle alueelle asiakirjatietojen perusteella koskaan
    Saamelaismääritelmän katvealueeseen kuuluvat myös ne saamelaiset, joiden esivanhemmat muuttivat parempien elinolosuhteiden toivossa 1800-luvun aikana Norjaan. Tallaista muutoksista mainitsee mm. Itkonen (Suomen lappalaiset vuoteen 1945) vuonna 1805 Inarista muutti 45 henkilöä perheineen. Vuonna 1830 siirtyi Suomen Lapista Ruijaan pororuton johdosta 201 henkilöä perheineen (tuskin sentään kaikki lappalaisia), joista 72 henkilöä perheineen palasi takaisin Suomeen. Vv. 1848 - 1852 lähti Suomen Lapista Ruijaan työnhakuun 452 henkilöä perheineen (joukossa varmaan suomalaisia), heistä jäi palaamatta 91 henkilöä. Muita katvealueeseen kuuluvia saamelasia ovat Lapin veroluetteloiden päämiesten vaimot ja heidän lapsensa, jotka eivät näy erikseen ko. luettelossa.

    Vaalilautakunnan hylkäävän päätöksen pohjalta voidaan kysyä onko saamelaiskäräjien vaalilautakunnan jäsenillä ollut tarvittava kompetenssi kun se on hylännyt hakemuksissa esitetyt lainmukaiset asiakirjanäytöt. Norjan malli mukainen menettely rauhoittaisi tilannetta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  19. Hyvät ihmiset, lukekaa saamelaiskäräjien sivuilta osoitteesta
    http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=919&Itemid=39
    "saamelaiskärjälain uudistus etenee".

    Ei voi kuin ihmetellä, että oikeusministeriökin on ajamassa saamelaiskäräjien "kiirelakia"
    "Oikeusministeriön ja saamelaiskäräjien yhteisenä tavoitteena on, että vuonna 2015 pidettävissä saamelaiskäräjävaaleissa noudatetaan uutta saamelaiskäräjälakia ja sen vaaleja koskevia säännöksiä. Ministeriö ja saamelaiskäräjät myös toimivat tavoitteen saavuttamiseksi. "

    Jutusta voi päätellä, että saamelaiskäräjät tai ainakin puheenjohtaja Näkkäläjärvi hoveineen ei kunnioita Suomen demokraattista järjestelmää ja on runnomassa lakia tavalla, joka loukkaa ihmisten tasavertaisuutta ja yhdenmukaisuutta lain edessä sekä ihmisoikeuksia.
    Näkkäläjärvelle kaikki muu kuin oman vallan pitämistä edistävät seikat ovat täysin yhdentekeviä.
    Jos hänen tahtonsa jostain kumman syystä menisi läpi, tapahtuisi pahin demokratian loukkaus mitä Suomessa on lainsäätämisen muodossa kuunaan tehty.

    Jokainen hallintoa ja lakia tunteva ihminen voi Näkkäläjärven suunnitelmista päätellä, ettei moinen sekamelsta ole oikeusvaltiossa mahdollinen eikä hallinnollisesti toteutettavissa.

    Ministeri Henrikssonin kannanotot on ymmärrettävissä niin, että hän tietää, ettei hänen pestinsä oikeusministerinä ei tule jatkumaan tämän kauden jälkeen.
    Näkkäläjärven kannanotto on ymmärrettävä niin, että hän ymmärtää, ettei hänen valtakautensa enää jatku, jos vaalit pidetään voimassa olevan lain mukaan. Hänen viimeaikaiset toimensa takaavat myös ettei hänen valtakautensa jatku, vaikka vaalit käytäisiin uuden lain mukaan.

    " Sellaista tilannetta ei voi tulla, että vaaliluetteloon otettaisiin henkilöitä samanaikaisesti nykyisen saamelaismääritelmän ja uudistettavan saamelaismääritelmän nojalla, ”vaalilautakunnan puheenjohtaja Janne Näkkäläjärvi kertoo. "

    Niinpä, sitä varten laeissa on siirtymäsäännökset. Uusi laki harvoin tulee voimaan välittömästi, todennäköisesti tämäkin vuoden 2015 alusta



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis 2016 alusta

      Poista
    2. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi, vaalilautakunnan puheenjohtaja Janne Näkkäläjärvi ja Pirita Näkkäläjärven johtama Yle Sápmin toimitus sekä Lapin Kansan Ságat toimittaja Oula-Antti Labba (ilmeisesti sukua vaalilautakunnan sihteeriksi valitulle Kaisa Korpijaakko-Labballe) käyttävät kaikki käsitteitä "vanha laki" ja "uusi laki" kun kirjoittavat tai uutisoivat saamelaiskäräjävaalien toimeenpanosta 2015 vaaleissa.

      On olemassa vain yksi saamelaiskäräjälaki, voimassa oleva, jota tulee sekä saamelaiskäräjien että vaalilautakunnan noudattaa.
      "Uutta lakia" ei ole, ei edes lakiehdotusta, vaan on saamelaisaisoiden ministerityöryhmän käsittelyssä oleva esitys saamelaiskäräjälaiksi.
      Valtioneuvosto antaa eduskunnalle, jos niin päättää, esityksen saamelaiskäräjälaiksi.
      Kun esitys on tullut eduskunnalle, puhutaan lakiehdotuksesta.


      Ei ole olemassa mitään "uutta lakia", johon vaalilautakunnan tulisi valmistautua. Sen tehtävänä on noudattaa voimassa olevaa lakia.

      Em. "saamelaismediat" ja puheenjohtaja Näkkäläjärven laatima tiedote saamelaiskäräjien sivuilla ovat täyttä potaskaa.

      Poista
  20. Kuka suomentaisi?
    http://yle.fi/uutiset/vaananen_guoddalan_samebargojoavkkus/7457790

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Väänänen on kannellut saamelaistyöryhmän (=metsähallituslakityöryhmä) mietinnöstä jo aiemmin keväällä ja nyt hän kertoi siitä blogkirjoituksessaan. Hän on kannellut työryhmään valituista jäsenistä, työskentelytavasta, työryhmän metsähallistuslakiin ehdotettujen säännösten puutteista ja siitä että lakiesitystä ei ole lähetetty lausunnolle vedoten asian kiirellisyyteen."
      Tuossapa jotain uutisen sisällöstä. Kantelu on siis vielä kanslerinviraston käsittelyssä ja siitä on oltu yhteydessä minuun.

      Poista
  21. Klementti Näkkäläjärven tämänpäiväisestä blogista:
    "Tiedote oli tarpeen antaa, koska asiassa on ollut harhaanjohtavaa tietoa uutisissa, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Tiedote on saamelaiskäräjien tiedote, mutta oikeusministeriö on tarkistanut tiedotteen."

    Klemetti Näkkäläjärven laatima saamelaiskäräjien tiedote sekä "saamelaismedia" eli Pirita Näkkäläjärven ohjauksessa Yle Sápmi, jossa tiedote mainittu lähteenä, vaalilautakunnan pj. Janne Näkkäläjärven ja Klemetti Näkkäläjärven haastatteluihin perustuvat jutut LK:n Ságatin Antti-Oula Labba (lienee sukua vaalilautakunnan työntekijäksi valitulle Kaisa Korpijaakko Labballe) on kirjoittanut myös tiedotteeseen perustuvat jutut. Lisäksi Camilla Busk-Nielsenin lausunnot. ym. viimeaikaiset saamelaiskäräjälain käsittelyyn liittyvä informaatio on ollut uskomattoman asiantuntematonta ja sekavaa. Em. jututtuja on "tarkistettu", koska ne ovat sisältäneet karkeita tahallisia virheitä. Ne osoittavat em. porukan uskomattoman tiedon ja yleissivistyksen puutteen (mm. käsitteiden osalta) ja röyhkeyden, jolla lakia ajetaan.

    Oikeusministeriö lienee tarkistanut tiedotteen vasta uutisoinnin jälkeen, mutta huolimattomasti silloinkin.
    Harhaanjohtavaa tietoa on annettu saamelaiskäräjien "tiedotteessa" ja em. "saamelaismedia"- yhteenliittymän ns. uutisissa.

    K Näkkäläjärven blogista
    "Mikäli lain voimaantulo jostakin syystä viivästyy, niin lain siirtymäsäännöksiä voidaan muuttaa lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Tämä on normaali lainvalmistelutapa asioissa, joiden voimaantulon on tapahduttava kiireellisesti ja lain uudistamiselle ei ole perustuslainmukaisia esteitä. "
    Valtioneuvoston työlistan mukaan saamelaiskäräjälaki ei edes ole kiireellinen eikä minkään järjen mukaan se sitä voi ollakaan. VN:n mukaan se käsitellään perustuslakivaliokunnassa, jossa se tuskin on läpihuutojuttu ja etusijalla käsittelyjonossa.
    Klemetti toivoo blogissaan, että
    "saamelaiset olisivat näkyvästi läsnä kun eduskunta käsittelee saamelaiskäräjälakia ja toisivat kansanedustajien tietoon, mikä on saamelaisten tahtotila ja mitä eduskunnan tulee tehdä."
    Kuulostaa aivan siltä, että Klemetti Näkkäläjärvi kehottaa saamelaisia osoittamaan eduskunnassa mieltään ja painostamaan kansanedustajia tietynlaiseen päätökseen eli häiritsemään täysistunnon työtä. Minkähänlainen performanssi on tiedossa?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolehtikaahan siitä, että myös muita kuin Klemetin saamelaisia on näkyvästi läsnä ja mukana lakiehdotuksen käsittelyn eri vaiheissa ja että informaatiota liikkuu! Tuo Yle Sápmin ja Lapin Kansan Labba-palstann toiminta ei täytä minkäänlaista journalismin kriteeriä. Verorahoilla tapahtuvaa yhden suunnan politikointia ja etenkin "sitoutumattoman" Lapin Kansan lähtemistä toiminnan välikappaleeksi täytyy ihmetellä. A. Kokkoselta lienee pallo hakusessa.

      Poista
  22. Miltä kuullostaisi: Suomen tasavallan presidentti Sami Niinistö, presidentin oikea käsi Janna Halla-Niinistö, ylen pääjohtaja Lilli Niinistö, Hesarin päätoimittaja Lalli Aho-Niinistö, Helsingin yliopison rehtori Vihtori Niinistö jne. Ensimmäisenä tulee mieleen Pohjois-Korea.

    VastaaPoista
  23. Klemetin blogi kertoo siitä, että nyt on saamelaisten taas aika vaikuttaa hyväuskoisiin kansanedustajiin kuten vuonna 1995, jolloin säädettiin voimassa oleva saamelaiskäräjälaki. Jokainen on riippuvainen politiikasta, raportoijista, tendenssivoittoisista lähteistä ja informaatiosta, jota manipuloivat imagonrakentajat ja myös itse poliitikot.
    Saamelaisasioissa poliittinen totuus on tänään, kuten sen se oli vuonna 1990, sarja subjektiivisia tulkintoja ja sepitteellisiä kertomuksia, joita kuuntelevat ja lukevat mielellään kaikki saamelaisten asioista kiinnostuneet ihmiset, myös kriittiset toimittajat ja ajattelijat.
    Vaatimatonkin ihminen haluaa uskoa suurten saamelaisten valtiomiesten tai ainakin taitavien poliitikkojen olemassaoloon ja löytää poliittisen vallan haltijoilta karismaa ja palvonnan kohteita, sillä valta tekee kauniiksi. Suosittelen, että jokainen lukisi Dostojevskin romaanin "Riivaajat". Sen päähenkilö Stavrogonin ja poliittisten toimijoiden, anarkistien, sosialistien kuvaus on mainio analyysi johtajien ja poliittisten toimijoiden onttoudesta. Jopa rikollisen itsekkäät poliitikot voivat nauttia suurta kansansuosiota, ja heitä pidetään karismaattisina, vaikka jälkipolvien on vaikea ymmärtää missä heidän karismansa on piillyt. Dostojevskin profetia on profetia 1900-luvun totalitarismien ja niiden johtajien valheellisesta imagosta ja näennäisestä karismasta. Se kuvaa kaikkeen karismaattiseen kulttuuriin liittyvää vaaraa.

    Kyse on samanlaisesta suuresta illuusiosta joka aikoinaan hallitsi leninistis-stalinistisen utopian palvojia. Kyse on romantiikasta, illusionismista, mutta myös utopiasta, jolla ei ole todellisuudessa vastinetta. Utopialla on omat heikkoutensa, mutta myös oma symbolinen merkityksensä. Utopia panee ajattelemaan ja tutkimaan ihmisten omia mahdollisuuksia ja niiden rajoja. Se voi olla erheineen ponnahduslauta olemassa olevan todellisuuden kritiikkiin, kuten osoittaa kommunismin tai saamelaisutopian historia.
    Alkuperäiskansojen asiat, jotka saamelaisidealistit ovat halunneet monopolisoida itselleen, ovat vahvasti mukana nykyisen maailman aatevarannossa: ekologia, yksi-ilmeisen kultusyhteikunnan arvostelu, saamelaisten asuinalueella asuvan etnisen saamelaisväestön puolustus ja statuksettomien saamelaisten syrjiminen.

    Saamelaisuutta ei kuitenkaan voi tulkita yhdestä muuttujasta käsin. Se ei sovellu selitettäväksi vain yhden teorian valossa. Mikään teoria ei ole yhteismitallinen ristiriitaisten saamelaisilmiöiden kanssa. Saamelaisuus on jotain aivan muuta kuin markkinavoimien viimeinen yritys palata paimentolaisyhteiskuntaan. Se on hieman toisella tapaa totalitaarinen kuin kommunismi, jonka kanssa se on kuitenkin selvästi sukua. Se on erilaisista elementeistä koottu heterogeeninen tilapäisrakennelma, joka voi sortua milloin tahansa.

    Saamelaisidealismi on mielestäni jatkoa eurooppalaisuuden arveluttavimmille perinteille, joille moderni tiedonvälitys, poliittinen manipulaatio ja valistumattomia ihmisiä ja valistuneita intellektuellejakin manipuloiva puolikulttuuri antaa rikolliset mittasuhteet. Tämän uhriksi ovat joutuneet statuksettomat saamelaiset ja monet saamelaisuutta kannattaneet intellektuellit, jotka olivat pitäneet häikäisevältä tuntuvaa kangastusta todellisuutena.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  24. onko joku muukin huomannut, ettei Yle Sápmin sivuilla ole juurikaan kommentteja? Onko voimassa totaalisensuuri?
    Kun ei keskustelua ole, näyttää siltä, että saamelaiset ja muut asioita seuraavat kannattavat Yle Sápmin linjaa, että vallitsee syvä yksimielisyys ja 100 % kannatus. Totalitäärisen järjestelmän toimintatapa.
    Ainahan Yle Sápmi voi viitata kommenttien puuttumiseen, "saamelainen yksimielisyys"??

    VastaaPoista
  25. Veikon blogissa oli lainaus saamelaisradion uutisoinnista, joka koski hänen tekemää kantelua oikeuskanslerille metsähallituslakityöryhmän kokoonpanosta, toimeksiannosta jne. Kun lukee mietinnön ehdotuksia ei voi muuta kuin todeta, että metsähallituslaki työryhmän ehdottamat lainmuutokset ovat niin merkittäviä ja laajakantoisia, että se yhdessä esitetyn keskitetyn hallintomallin kautta siirtää kaiken luonnonvaroja ohjaavan päätöksenteon metsähallitukselta ja yksityisiltä tilallisilta ja yhteismetsältä saamelaiskäräjille, siirtäen myös kunnille rakennuslaissa määrätyn kaavoitukseen perustuvan rakentamisen ohjailun ja elinkeinotoiminnan edistämisen ns. valtion mailla. Käytännössä työryhmän esitys tarkoittaa sitä, että Inarin verosaamelaisille kuuluvat tilakohtaiset nautinta ja muut oikeudet siirretään kollektiivisina, muut poissulkevina saamelaiskäräjien päätäntävallan piiriin, eli sellaisille ihmisille, joilla ei ole näihin alueisiin laillista saantoa. Tällaiset ehdotukset menevät paljon pitemmälle kuin Norjassa, joka on ratifioinut ILOn sopimuksen.
    Tällainen ratkaisu merkitsee Inarin alkuperäisten Lapin veromaiden omistajien oikeuksien kokonaisvaltaista syrjäyttämistä, riippumatta siitä kuuluuko henkilö saamelaiskäräjien vaaliluetteloon tai ei ja riippumatta siitä mitä oikeuksia tai rasitteita hänellä on ennestään valtion ja yksityisten omistamiin maihin ja vesiin.
    Esitysten lähtökohdaksi työryhmä on valinnut asutushistoriaan perustumattoman näkökulman, että isossajaossa syntyneen liikamaan (=metsähallituksen hallinnassa oleva maa) hallinnan järjestäminen on ainoastaan saamelaiskäräjien ja valtion välinen asia.
    Toisaalta tähän liittyy saamelaisen käsite, koska sen perusteella saamelaiskäräjät vaatii esittämillään muutoksilla annettavaksi oikeuksia tai niiden vahvistamista ja suojaamista niille, jotka kuuluvat saamelaisväestöön. Asian ratkaiseminen työryhmän esittämällä tavalla siten, että isossajaossa isännättömäksi jäänyt liikamaa, palautetaan saamelaisille, ei olisi ongelmallinen, ellei olisi osoitettavissa oikeushistoriallisten dokumenttien pohjalta se, että nykyiset valtion hallinnassa olevat alueet ovat muodostuneet pääasiassa) Inarin verosaamelaisten yksittäisten sukujen ja perheiden omistamista veromaista, joihin on osoitettavissa Wirilanderin mainitsemasta vuodesta 1757 tähän päivään asti ulottuvat saantoketjut. Toisaalta eri ajoilta peräisin olevien Wirilanderin siteeraamien käräjätuomioiden perusteella on myös osoitettavissa Inarin verosaamelaisten veromaiden (=nykyiset valtion maat) todelliset oikeudenomistajat ja -haltijat.
    Toisaalta joudutaan kysymään miten sellaista oikeutta voidaan ryhtyä edes palauttamaan, kun ei ole selvitetty keneltä oikeudet on otettu pois. Joten se, että Suomi on tunnustanut saamelaiset alkuperäiskansaksi ei ratkaise vielä maaomistuksen oikeudellista ja muutakaan perustaa, koska ensin on selvitettävä, ketkä ovat olleet liikamaan tai nykyisen valtion hallinnoiman maan alkuperäiset omistajat. Sen selvittämistä edellyttää juuri ILOn yleissopimus. Näin ollen saamelaiset alkuperäiskansana eivät siten voi vaatia itselleen ratkaisuvaltaa siihen, miten perustuslailla suojattujen ja Korkeimman Oikeuden tuomiolla vahvistettujen (vesipiirirajankäynti) Inarin verolappalaisten maa- ja vesioikeuksien käyttö järjestetään. Asian valmistelijoilta eivät ole esityksien valmistelussa näköjään lainkaan muistaneet sitä, että oikeusvaltiossa ei voida noin vain toisten laillisia oikeuksia nollata. Joten Veikon tekemässä kantelussa on kysymys siitä, että noudatetaanko lain valmistelussa oikeusvaltioperiaatteita ottaen huomioon toisten lailliset oikeudet.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  26. Ylen uutiset 12.9.14
    "Journalististen standardien ja etiikan päällikön tehtävään on nimitetty kokenut uutis- ja ajankohtaisjournalisti VTM Riitta Pihlajamäki.

    Journalististen standardien ja etiikan päällikön tehtävänä on arvioida vastaavien toimittajien tukena Ylen journalismin laatua sekä journalistisen etiikan ja standardien toteutumista Ylen ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisten ohjeiden mukaisesti."

    Voisi aloittaa Yle Sápmin toiminnan arvioinnista. Toivottavasti hänellä on käytössään kaikki annettu palaute ja saamenkielinen tulkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä tulin vähän samanlaisiin ajatuksiin kun kuuntelin valintauutisen radiosta. Sain taakse jääneinä työvuosinani kuulla monesti yksipuolisesta uutistyöstäni kun toin esille lappalaisten ja sittemmin statuksettomien saamelaisten sekä vielä esimerkiksi saamelaiskäräjiltä sen "toisinajattelijoiden" eli lähnnä kolttien ja inarinsaamelaisten mielipiteitä sekä vetoomuksia. Käsitin, että jopa Lapin Kansassa tietty yhden totuuden kerho yhtyi tuohon arvostelijoiden joukkoon. Lisäksi näistä asioista tekemäni uutiset usein latistettiin taitollisesti niin, että niitä ei tahtonut lehden ensimmäisellä silmäilyllä löytää.
      Nyt kun on katsonut Lapin Kansaakin, on tilanne varmasti noiden arvostelijoiden mielestä parantunut. Saamelaisjohdon politiikan sanoma menee hulppeasti läpi ja vastakkainen informaatio ja uutisointi jää lähes yksinomaan armollisesti joskus julkaistujen lukijakirjoitusten varaan. Joku kollega on sanonut kiertävänsä saamelaispolitiikkaa sivuavat kiista-asiat kilometrin päästä, koska saa saman palkan niihin sotkeutumatta. Todella "journalistinen" linjaus! Yle Lapin radion kohdalla tämä kaukaa kiertäminen vielä tuostaankin korostuu. Siellähän ei lukijapalstaakaan ole. Jos Yleä seuraa, ei sellaista kansanryhmää kuin lappalaiset tai statuksettomat saamelaiset ole olemassakaan. Tässä Yle siis mukailee täysin saamelaisjohdon näkemyksiä.
      Jos Ylessä ruvettaisiin oikeasti nostamaan journalismin tasoa, täytyisi, esimerkiksi kun Näkkäläjärvi, Hyvärinen tai Sammallahti sanovat ettei lappalaisia ole olemassakaan, ottaa juttuun myös tuon toisen osapuolen näkemys siitä onko heitä. Tai kun professori Lehtola puhuu radiossa ja myös tv:ssä rasismin noususta Suomessa ja mainitsee siihen liittyen "lappalaisliikkeet", tulisi kysyä näiltä osoitelluilta mitä mieltä he ovat moisesta leimaamisesta. Ei todellakaan kysytty. Sen sijaan kyllä kerrottiin irrallisena uutisena se, ettei Lehtola saa syytettä sanomisistaan.
      Näin se menee Ylessä ja myös printtimedian puolella. Puhumattakaan, että näitä kysymyksiä lähdettäisiin selvittämään pitkäjänteisellä tutkivalla journalismilla. Toki joitain hyviäkin juttuja olen nähnyt - tai ainakin yritystä tasapuolisuuteen -, mutta kyllä ne jutut ovat yksittäisiä plussia siinä löysässä tynkkysmössössä, jota erityisesti Yle Lapin ns. uutisanti on nykyään. Yle Sápmin "uutiset" ovat oman lukunsa ja kilpailevat politiikan käsittelyssään joskus komiikan kannuksista.

      Poista