Inarinsaamelaiset halutaan halata historiaan

Viime aikoina saamelaispolitiikan johtajia ja heitä estottomasti tukevaa saamelaista mediaa seuratessa on havainnut kuinka inarinsaamelaisia pidetään valikoidusti myönteisellä tavalla esillä, samalla osaa heistä suruttomasti polkien.
Jostain syystä tulee muuan Ukrainan tilanne mieleen.

Tuo hajota ja hallitse -politiikka on purrut sikäli, että varmasti saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleessa oikeusministeriössä, saamelaisasioita käsittelevässä hallituksen ministeriryhmässä ja ehkäpä myös muutamien laista eduskunnassa päättävien kansanedustajien keskuudessa on alettu pohtia mikä mahtaa olla Suomen alkuperäisintä saamelaisväestöä olevan pienen kansanryhmän todellinen mielipide.

”Pienestäkin kansasta löytyy aina joku joka on valmis ryhtymään valloittajan juoksupojaksi, markalla tai muuten höynäytettynä”, tuumasi tuossa jokin aika sitten muuan iäkäs inarinsaamelainen, kun tilanne tuli jotain kautta puheeksi. Hän kertoi erään touhukkaan henkilön kierrättäneen jonkun toisen laatimaa ja ministerityöryhmälle osoitettua vetoomusta, tarkoituksena estää inarinsaamelaisten oikeus itse henkilökohtaisesti samastuen sekä ryhmän hyväksynnällä päästä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tuo pääsy halutaan inarinsaamelaisten nimissä jättää edelleen pohjoissaamelaisten enemmistönä hallitseman vaalilautakunnan ja viime kädessä käräjien pohjoissaamelaisenemmistöisen hallituksen tehtäväksi.

Vaatimus on mielestäni vähintäänkin absurdi. Olen joskus verrannut pitkään saamelaiskäräjillä vallinnutta saamelaisuuden määrittelyä siihen, kuinka savolaiset saisivat päättää ketkä voivat ovat kainuulaisia. Tässä saamalaisuuden määrittelyssä on kyseessä vakavasta ihmisoikeuskysymyksestä ja inarinsaamelaisten sekä laajemmin vielä statuksettomien metsäsaamelaisten kohdalla ihmisoikeusrikoksesta – jota nyt halutaan harjoittaa oikeustermiä käyttäen jatkettuna.

Sain tuo oikeusministeriöön ja ministerityöryhmälle osoitetun vetoomuksen allekirjoituksineen käyttööni ja listoissa on 84 nimeä, joukossa kaiken varalta muutama pohjoissaamelainen. Nimilista ei osoita kovin kattavaa otosta inarinsaamelaisten mukana olosta. Voin ihmisiä tuntien väittää, etteivät kaikki nimensä tutun miehen kierrättämään listaan raapustaneet ole kyllä oivaltaneet mitä ovat olleet allekirjoittamassa.

Vetoomus on suunnattu selkeästi noin satajäsenistä Anarâšah rs – Inarinsaamelaiset ry:tä vastaan. Juuri tuo yhdistys on koettanut puhua inarinsaamelaisten ja heidän kulttuurinsa puolesta valtakunnan päättäjien suuntaan ja on saanut paljon hyvää aikaan. Pieni ja todella alkuperäinen kansanryhmä on ruvettu tiedostamaan aiempaa paremmin valtakunnan tasolla.

Se on ollut tietenkin myrkkyä sulauttajille. Etenkin, jos inarinsaamelaisten joukko jopa hieman kasvaisi ja saisi mahdollisesti lisää painoarvoa saamelaiskäräjien pöydän ääressä.

Muistan pitkältä ajalta inarinsaamelaisten pyrkimyksen nostaa profiiliaan omana kulttuurisena osanaan saamelaisyhteisöä. Nuo pyrkimykset on milloin maanitteluin, milloin vain noteeraamatta torjuttu.

Aikanaan jo saamelaisvaltuuskunnan loppuaikoina inarinsaamelaiset ja koltat yrittivät saada ryhminä omat erityismainintansa tekeillä olleeseen saamelaisten kulttuuri-itsehallintolakiin. Silloin muistan kuinka ainakin sittemmin saamelaiskäräjien pitkäaikaisena puheenjohtajana toiminut Pekka Aikio maanitteli vähemmistöryhmiä pidättäytymään moisista vaatimuksista muistuttaen ”yleissaamelaisuuden” tärkeydestä.

Kun nykyään tiedetään keillä on vaikkapa Inarissa historialliset ja jopa asiakirjanäytöt erityisistä oikeuksistaan - ja keiltä ne puuttuvat - , ei ihme, että erityisesti inarinsaamelaiset haluttiin sulauttaa tuohon ”yleissaamelaisuuteen”.

Nykyään sitten koltat on jo saatu mukaan tukemaan valtasaamelaista politiikkaa tukemalla kolttien kyläkokouksen aseman näennäistä vahvistamista erinäisissä lakihankkeissa. Koltista onkin tullut uusi valloittajajoukko inarinsaamelaisten ikiajat asuttamille maille ja vesille.

Viimeisimpiin inarinsaamelaisten sulauttamispyrkimyksiin voin liittää viime talvena työskennelleen Pentti Lähteenojan metsähallituslakityöryhmän toiminnan. Yritin työryhmnän ainoana ”muun väestön” edustajana saada inarinsaamelaisista oman mainintansa metsähallituslain saamelaispykäliin, mutta jo väliluonnoksissa ollut maininta lopulta poistettiin saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustajien vaatimuksesta.

Eivätpä olleet kauniita silloin inarinsaamelaisia koskevat puheenvuorot!

Juuri tänään sain viestin, jonka mukaan uusi maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on hyllyttänyt koko metsähallituslakipaketin. Tänään muistin kysyä myös oikeuskanslerilta missä vaiheessa maaliskuussa Pentti Lähteenojan lakityöryhmästä tekemäni kantelun käsittely on. En tuon kantelun menestymiseen jaksa juurikaan uskoa nykyisessä oikeusvaltiossamme, mutta tulevan päätöksen perustelut suuresti kiinnostavat.

Veikko