lauantai 5. lokakuuta 2013

Viedään kuin litran mittaa?

Näin tekee mieli kysyä kun on viime päivinä joutunut taas paneutumaan sellaiseen käsitteeseen kuin Akwé: Kon.
Siis tuo intiaanikielinen asia vie ja vietynä on asiaa ensimmäisenä maailmassa edistämään ehättänyt Metsähallitus. Se, että Metsähallitusta viedään vaikuttaa rajoittaen pohjoisten kuntien asukkaiden elämään – ehkä saamelaisia poronhoitajia lukuun ottamatta.
Akwé: Kon tuli oikein korostetusti esille muutama päivä sitten Helsingissä pidetyssä, saamelaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä valtionmaiden käytön päätöksenteossa pohtivan työryhmän ensimmäisessä kokouksessa. Tuon maa- ja metsätalousministeriön työryhmän tulisi raapaista vajaassa kolmessa kuukaudessa esityksensä uusittavaan metsähallituslakiin tarvittavista ”saamelaispykälistä”.
Niitä tarvitaan työryhmän puheenjohtajan Pentti Lähteenojan mukaan ehkä ”vain” puolenkymmentä. Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven mukaan saamelaisten (lue saamelaiskäräjien) asema tarvitsee kohennusta uuden kaivoslain tyyliin ainakin kuntien monopolina olleessa kaavoituksessa sekä maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisessa. Metsähallituslaissa pääpaino näyttäisi olevan myös ”saamelaisen poronhoidon” edellytysten vahvistamisessa – sekä maankäytön oikeuksien että valtion budjettirahoituksen osalta.
Palaan työryhmäkommentteihini toisaalla, mutta tuosta ”akwekonista”, että tämän saman viikon lopulla se marssi vastaan Inarin kunnanhallituksen esityslistalla, jossa yhtenä asiana on kunnan lausunnon antaminen Hammastunturin erämaan uusitusta hoito- ja käyttösuunnitelmasta. Lausuntoa pyytää suunnitelman vahvistaja eli ympäristöministeriö.
Kunnan teknisen johtajan Arto Leppälän valmistelemassa lausuntopohjassa todetaan, että hoito- ja käyttösuunnitelman ”Laatimisprosessissa Metsähallitus on testannut vapaaehtoisia Akwé: Kon-ohjeita ensimmäisenä Suomessa ja koko maailmassa. Ohjeet on tarkoitettu sellaisten hankkeiden kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalivaikutusten arvioinnille, joita aiotaan toteuttaa alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöjen pyhillä paikoilla ja niiden asuttamilla tai käyttämillä maa- ja vesialueilla tai jotka todennäköisesti vaikuttavat näihin”.
Edelleen lausuntopohjassa todetaan, että ”Metsähallitus on tulkinnut Akwé: Kon - ohjeita hyvin suppeasti siten, että niiden mukainen arviointi on suoritettu arvioitavan hankkeen kannalta rajautuen hankealueeseen eikä hankkeen alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöihin kohdistuvia kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalivaikutuksia ole selvitetty koko hankkeen vaikutuspiirin, myös hankealueen ulkopuolelle suuntautuvien vaikutusten osalta, kuten Akwé: Kon -ohjeet edellyttävät”.
Leppälä jatkaa: ”Akwé: Kon -ohjeet edellyttävät, että suunnitelmien ja hankkeiden laatimisen tulisi perustua alkuperäiskansojen tarpeisiin ja näkemyksiin. Metsähallituksen tulkinnan mukaan paikallisyhteisöjen kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalivaikutuksia ei tarvitse selvittää. Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksista annetun julistuksen 46 artiklassa edellytetään, että julistusta on tulkittava noudattaen oikeudenmukaisuuden, kansanvallan, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, hyvän hallinnon ja vilpittömän mielen periaatetta, joten Akwé :Kon -ohjeitakin on tulkittava edellä mainitun 46 artiklan mukaisesti suhteessa saamelaiskäräjälain määrittelemään alkuperäiskansaan sekä paikallisyhteisöihin”.
Kuten Akwé: Kon -käsitteeseen aiemmin perehtymätön lukija voi havaita, on olemassa jokin kansainvälisen biodiversiteettijulistukseen liittyvä alkuperäiskansoihin viittaava vapaaehtoinen suositus, jota on lähdetty Suomessa ensimmäisenä maailmassa soveltamaan ja käytännössä ensimmäisenä tuon kunnian on saanut Hammastunturin erämaa. Oleellista vielä on se, että Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen lupaa valtion tulevan luonnonvarayhtiön käyttävän mielellään menetelmää myös tulevaisuudessa. Näin hän toteaa Hammastunturin erämaasuunnitelman Akwé: Kon -loppuraportissa.
Ja mitäköhän moinen ohjeistus sitten käytännössä erämaa-alueelle näyttäisi tuovan?
Yhdessä saamelaiskäräjälaissa jo määrätyn neuvotteluvelvoitteen, erämaalain saamelaiskulttuuri- ja poronhoitopykälän sekä Metsähallituksen omaksuman yksipuolisen soveltamiskäytännön kanssa erämaan käyttäminen muuhun kuin ”saamelaiseen poronhoitoon” yhä vain kapenee.
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa erämaa on jaettu kahteen osaan: syrjäosaan ja luontomatkailualueeseen. Jälkimmäinen eli hieman käytöltään väljemmin rajoitettu alue käsittää Ivalojoen ja sen eteläpuoliset alueet Saariselän lähistöllä. Se tarkoittanee, ettei Inarin kirkonkylän matkailu tule tulevaisuudessa tarvitsemaan tukialueita Hammastunturin erämaan suunnassa?
Hoito- ja käyttösuunnitelma kieltää koiravaljakkotoiminnan sekä kaivoslain 9§:n mukaisen malminetsinnän ennen kuin valtausoikeus/malminetsintälupa on ratkaistu kaivoslain mukaisessa lupamenettelyssä. Leppälä toteaa lausuntopohjassaan aivan oikein, ”ettei kieltojen aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia esimerkiksi Inarin alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöjen työllisyyteen ole selvitetty Akwé: Kon -ohjeiden mukaisesti”.
Leppälä viittaa hyvin paikallisyhteisöihin, joita minusta on muitakin kuin Inariin 1850-luvusta lähtien muuttanut alkuperäiskansan ryhmä. Tämän ryhmän ja sen kulttuuriin kuuluvan suurporonhoidon edustus näyttäisi muodostaneen Hammastunturin pilottihankkeessa sen ”perinteisen tiedon” työryhmän, jonka ääni on hyvin kuulunut suunnitelman laadinnassa.

23 kommenttia:

  1. Saamelainen poronhoito? Onko siis joku muu eli suomalainen poronhoito? Miten ne eroavat toisistaan vai ollaanko Suomessa menossa jo jonkinlaiseen etniseen erotteluun elinkeinoissakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaisessa poronhoidossa puhutaan saamea. Helsingin herroille saarnataan suomeksi, kuinka oikeat saamelaiset poronhoitajat toimivat niin kuin vuosikymmeniä sitten. Ja herrathan uskovat; tottakai, kun lapintakit päällä esiinnytään vakuuttavasti. Tämmöisillä saamelaisporonhoitopuheilla lisättynä
      alkuperäiskansamausteella on saatu ja näemmä saadaan jatkossakin erityisetuja toisten asukasryhmien kustannuksella.
      Suurporonhoidolla on historiallinen erityiskohtelujatkumo; jo menneinä aikoina Ruotsi ja Norja suosivat tätä elinkeinoa.


      Poista
  2. Kiitän Veikkoa viimeisimmästä blokirjoituksesta, jossa hän Hammastunturi erämaa-alueen käyttö-ja hoitosuunnitelman osalta valaisee mitä merkitsee ns. alkuperäiskansan elämänmuodon suojelu yleisemminkin.yt
    Tähän mennessä saamelaiskäräjät on käyttänyt alkuperäiskansa käsitettä siinä merkityksessä, että saamelaiset olisivat ainoa alkuperäiskansa Suomessa.
    Käräjien poliittinen johto antaa mielellään ulospäin sellaisen kuvan miten legimiteetin puute ilmenee erilaisina yhteiskunnallisena eriarvoisuuden muotona saamelaisia sortavan hallintokoneiston ja saamelaisten välillä. Valitettavasti päivittäisestä arjesta irti toimiva saamelaisjohto on tällaisilla tulkinnoillaan päätynyt harhapoluille.
    ILO-sopimuksen ratifioinnissa on ihanteellista tavoitteet, joihin sisältyy ajatus alkuperäis ja heimokansoja pelastaminen niitä uhkaavien pääväestöjen sulauttamispyrkimyksiltä. Näitä tavoitteita ja arvoja ei kukaan kiistä. Suomessa, joillakin foorumeilla kiivaskin väittely liittyy siihen, onko saamelaisten julistautuminen Suomen ainoaksi alkuperäiskansaksi historiallinen fakta, jonka on muun väestön kanssa samanlainen elämäntapa, maanomistus ja hallinta pitäisi turvata omalla erillisellä lainsäädännöllä. Sitä ei kuitenkaan kerrota, että sellainen merkitsisi verisukulaisten -lappalaisten- ja muun väestön oikeuksien rajoittamista?
    Samalla se merkitsisi sitä, että vakiintuneen hyvin toimivan järjestelmän päälle muodostettaisiin saamelaisille oma erillinen kollektiivinen maanhallintaelin, samanlainen kuin mitä aikoinaan Neuvostoliitossa kokeiltiin huonolla menestyksellä. Sitä yritetään nyt Hammastunturin erämaa-alueen käyttö ja hoitosuunnitelmalla lähteä testaamaan. Sitä ennen on myös välttämätöntä määritellä se elämäntapa mitä saamelainen elämäntapa ei ole ja mitä se on. Sitä ei tähän mennessä ole haluttu tehdä. Nyt olisi jo korkea laatia luotettavia arvioita ja vertailuja samasta asiasta saamelaisten ja muun väestön kesken, jotta nähdään missä määrin siitä aiheutuu perusoikeus ja ihmisoikeusrikkomuksia. Eli mitkä ovat saamelaisten elämäntapaa määrittelevät eroavuudet muuhun alueella asuvaan väestöön vai onko niitä olenkaan?
    Kysymys kuuluukin; turvaavatko tällaiset Hammastunturi erämaa aluetta koskevat ratkaisut todellisen alkuperäisväestön tulevaisuuden?
    Antaako sellainen paremmat edellytykset saamenkielen elpymiselle?
    Pysäyttääkö se saamelaisalueen autioittamiskehityksen vai ei?
    jatkuu...

    VastaaPoista

  3. Tällaisten ratkaisujen ytimessä on alkuperäisväestön muusta väestöstä poikkeava elämäntapa. Mutta onko saamelaisten kohdalla tästä kysymys? Elämäntapa on yhteisöllinen ja kulttuurinen side ihmisten välillä. Yhteisöllisyys on merkittävä alkuperäiskansan elämänmuodon sektori. ILO-sopimusken ratifioinnin lähtökohta niissä samanlaisissa olosuhteissa missä saamelaiset ja heidän verisukulaiset päivittäin elävät keskenään, ei voi sellainen, että se ei tarjoaisi nykyisen järjestelmän kokonaisuuteen yhteensopivia keinoja saavuttaa ekologisesti, sosiokulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää, sellaista jota utopistisesti tavoitellaan.
    Pyrkimys vallitsevan järjestelmän kokonaisuuden erottamiseen nykyisestä vallitsevasta on yksityiskohtia myöten paljon rajumpi ja syvällisempi kuin mitä asiaa ajava saamelaiskäräjät saattaa arvata.
    Jatkuessaan tällainen konflikti tuhoaa väestön yhteistoiminnan keskittyessään ahtaisiin etnisiin etuihin, tunnustamatta muun väestön perus- ja ihmisoikeudet. Yhä useampi ihminen vastustaa tällaista vastakkainasettelua. Tällaisina hetkinä huomaa miten kipeästi kaivataan yleislappalaista yhteisöä, joka kykenisi takaaman todellisen arvokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhtenäisyyden.
    Joten toimivan lopputuloksen kannalta saattaisi olla hyödyllisempää sellainen toiminta jossa edetään totunnaisesti kuten tähänkin asti yksityiskohtia parannellen ja olemassa olevia käytäntöjä viilaten ja täydentäen, ei ihmisiä mielivaltaisesti erotellen. Parhaiten päästään eteenpäin vain nykyisen järjestelmän ehdoin.
    Päämääränä on oltava kestävät oikeudet kaikille alkuperäisväestöön kuuluville ei eikä siitä muodostetulle etniselle saamelaisryhmälle. Todellinen alkuperäiskansan historia on oltava se oikeudenmukainen lähtökohta jota saamelaisten ja heidän verisukulaiset tarvitsevat tässä tilanteessa tuekseen. On turvattava alkuperäiskansan ja muun väestön oikeus elämään, eikä tietoisesti ajamalla heidät vastakkain ololla ahdinkoon. On tasapainotettava alueen väestöjen elämä ja keskinäinen vuorovaikutus. On vastattava yhteisöllisyyttä koskeviin haasteisiin. Sellainen on nyt oikeutettu ja ajankohtainen.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo toisaalta tietoinen ja toisaalta tahdoton ajaminen kohti yhä syvenevää eriarvoisuutta ja siitä seuraavia konflikteja tuntuu minustakin nykyisen tietämyksen valossa hämmästyttävältä - ja sikäli kun kyse on valtiosta ja sen organisaatioista - vastuuttomalta.
      Pian lienee edessä tilanne, jossa "saamelainen poronhoito" ja "saamelainen elämäntapa" kirjataan itsestäänselvyyksinä lakeihin. Metsähallituslain uudistamisessa näitä samanlaista elinkeinoa tai muutoin samanlaista elämänmuotoa harjoittavia kansalaisia saatetaan jo pyrkiä erottelemaan etnisesti. Aiemminhan tällaiseen erotteluun on jo totutettu erilaisilla Metsähallituksen suunnitelmilla, ohjelmilla ja säännöillä - sekä käytännön päätöksillä.

      Poista
    2. Meidän herroja viedään kuin pässiä narussa niin kuin aina. Siitä
      asti kun tuo alkuperäiskansa keksittiin. Sen nimiin jotkut saavat
      aivan suhteettomia oikeuksia muihin ryhmiin nähden. Saavat
      olla päättämässä omista asioistaan. Tämmöiseen emme me
      tavalliset pysty kykenemään.

      Poista
    3. Ei pahemmin noilla jääviys haitanne. Huippupalkoilla ja eduilla tehdään ammatikseen myyräntyötä. Muutamalle suvun poromiehelle suuret oikeudet ja edut ja loput sukulaiset niitä virkamiehinä ja toimittajina valvomaan.

      Poista
  4. Tuossa edellä jo osoitettiin, että saamelaiskäräjien vaatimuksilla etnisten saamelaisten erityisasemasta ei saada rauhoittumaan. Se taas johtuu siitä että käräjien poliittinen johto ei ole koskaan tunnustanut uusimpia tutkimustuloksia, vaan on jatkanut härkäpäisesti valitsemallaan tiellään. Sellaisenaan se johtaa vain turhiin ihmisoikeusloukkauksiin antaen siten kansainväliselle yhteisölle huonon kuvan Suomen valtion harjoittamasta alkuperäiskansapolitiikasta.
    Ylä-Lapin maanomistuskiistaa on tiedotusvälineissä esitelty ylenpalttisin sanankääntein saamelaisiin kohdistettuna ajojahtina, kun taas kiistan taustalla olevat historialliset faktat kriisin syistä on jätetty kertomatta. Mitä väliä on sillä, että tutkimus on osoittanut kattavasti, yhtenäisesti ja aukottomasti, ettei ole mitään etnistä omistusoikeutta eikä etnistä asutusta.
    Nykyisessä informaatiotulvassa sensaationhakuisuus ja ääri-ilmiöt korostuvat ja määräävät uutisarvon. Monipuolinen pohdinta ei mahdu valtamedian nopeatempoiseen uutismalliin. Nykytilanteessa tarvittaisiin poliittisia arvostuksia koskevaa keskustelua. Median ja informaation osuus tässä ja monessa muussakin Lapin ja saamelaisten kannalta tärkeässä asiassa on ratkaisevampi kuin koskaan. Ilman tietoa ja viestintää ei synny vastarintaa eikä yhteiskunnallisia muutoksia.
    Mikä on sitten tiedotusvälineiden vastuu tässä tragediassa? Saamelaishallintoa lähellä olevat historian ja kulttuurintutkijat ottivat tehtäväksi sovittaa ja muokata saamelaisalueen historiaa uudesta näkökulmasta, jossa korostui ns. kolonialistinen malli. Sillä pyrittiin osoittamaan, miten valtio oli kaapannut aikoinaan saamelaisten omistamat maat omistukseensa. Siksi historiallisia asiakirjoja tulkittiin uudelleen: lappalaisista tehtiin saamelaisia, josta olisi seurannut, että todelliset ILOn sopimuksen tarkoittamat alkuperäiset asukkaat – lappalaiset- olisivat jääneet omilla historiallisilla alueillaan toisen luokan kansalaisiksi.
    Otettiin käyttöön saamelaiskäräjävaaleissa tarkoitetut todistukset, joissa perusteltiin kuuluminen etniseen saamenkieliseen ryhmään. Se oli määritelty mielivaltaisesti siten, että saamelaisuuden takaraja on vuosiluku 1875. Tällaisen rajauksen ulkopuolelle jääneitä lappalaisia kutsuttiin maamiehen elinkeinoja harjoittaviksi suomalaisiksi. Näin saamelaiskäräjien poliittinen johdon kehittelemän yhteiskunnallis-etnisen jaon pohjalta muodostettiin historiasta täysin irrallaan oleva uusi alkuperäisväestö, saamelaiset. Mutta oliko tuloksena käänteinen rasismi tieten tahtoen tai tiedostamatta. Myös jonkun ryhmän historiallisen alkuperän väärentäminen on jo sinänsä
    rasistinen toimi.
    On turha yrittää kiistää, sitä, etteikö Lapin alkuperäisten asukkaiden – lappalaisten - yhtenäisyydellä ja identiteetillä olisi perustansa historiassa, vaikka tätä identiteettiä on yritetty lannistaa, manipuloida ja tuhota. Johtopäätös on, että tällaiset ristiriidat rappeuttavat kulttuuria ja kansallista identiteettiä. Maailmanlaajuisen alkuperäsinkansasopimuksen (ILO) hengessä pyritään muun väestön oikeudet ja olemassaolo eliminoimaan.
    Saamelaisten ja lappalaisten on yhdistyttävä yli käsiterajan. Tällaisen samaa alkuperäisväestöä koskevan toiminnan täytyy tapahtua yhteisen kollektiivisen ymmärryksen pohjalta. Näinhän toimitaan onneksi vielä tänään, mutta kuinka kauan, voidaan kysyä?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Leppälä on osunut lausunnossaan asian ytimeen. Itsekin olin Hammaskairan HKS-prosessissa mukana ja voin sanoa, että sekavuudessaan ja porotalousmyönteisyydessään se oli vailla vertaa. Kun Ympäristöministeriön tiedotteesta myöhemmin luin, mikä menestys Akwe:Ko oli ollut, oli se kuin kokonaan jostakin toisesta todellisuudesta peräisin.

    Mutta ehkä tuo Akwe ei lopulta olisi mitenkään huono juttu – ei se vanha käytäntökään, että Metsähallituksen korkea virkamies sen HKS:n teki, ollut hyvä asia. Selvää on, että tällä hetkellä sitä toteutetaan ihan väärin. Siinä kuuluisi olla osallisena ”indigenous and local communities”. Tuon Metsähallitus Ympäristöministeriön paimennuksella tulkitsee tarkoittavan vain Saamelaiskäräjiä.

    Muu osa yhteisöstämme ei nykyisen kaltaisessa prosessissa saa suojaa. Tältä pohjalta ei päästä sovittamaan eri elinkeinoja yhteen ja katkeruus kasvaa.

    Hitaimmillekin alkaa aueta, että ns. positiivinen syrjintäkin on syrjintää.

    Olisi hienoa, jos Ympäristöministeriö palauttaisi HKS:n uudelleen käsiteltäväksi. Mutta se taitaa olla turha toivo, sillä niin hyvin tuo Ympäristöministeriön, Metsähallituksen ja Saamelaiskäräjien epäpyhä allianssi näyttää pyörivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin eilen, että kunnan edustaja tuossa työryhmässä oli Arvi Kustula, Ivalon paliskunnan poromies. Näissä kuvioissa kannattaisi kunnan ja kuntien yleensä olla aktiivisempia, onhan pohjoisten kuntien pinta-aloista valtaosa valtionmaita, joita Metsähallitus ja sen milloin mihinkin kallellaan olevat virkamiehet ja -naiset hallinnoivat.

      Poista
  6. Luettuani Veikon viimeisimmän blogikirjoituksen kommentteja tuli mieleeni varsin aiheellinen kysymys: mitä on saamelaisuus, jonka turvaamisesta niin paljon väännetään kättä?
    Saamelaisuus on sana, johon tänään törmätään melkein kaikissa yhteyksissä silloin kun puhutaan alkuperäisväestön oikeuksista koski ne sitten Hammastunturin erämaa-alueen käyttöä tai mitä muuta tahansa.
    Saamelaiskäräjät kuvaa yhä enemmän saamelaisuutta luonnonvarassa elävän saamenkansan elämänmuotona, josta kaikkien kestävästä kehityksestä kiinnostuneiden kannattaisi ottaa esimerkkiä. Tämä vouhotus on kuitenkin viimeaikaisen julkisen keskustelun seurauksena kääntymässä yhä enemmän saamelaiskäräjien ajamaa saamelaisuutta vastaan lähinnä siksi, että historiasta irrallisen saamelaismääritelmän nojalla vaaditaan kaikkeen luonnonvarojen käyttöön yksinoikeutta vain ns. etnisille saamelaisille.

    Mutta mikä on saamelaisuus, josta niin paljon puhutaan? Saamelaisuus on 1970-luvulla syntynyt poliittinen joukkoliike, jonka tarkoituksena on palauttaa takaisin saamelaisille valtion itselleen kaappaamat maat. Ideologia on ollut muutoin joustava, yhteiskunnallisesti se on joskus jopa vaikuttanut edistykselliseltä, vaikka siitä aivan viime aikoina saatujen kokemusten mukaan on yhä vaikeampi uskoa. Saamelaisuuteen vetoaminen milloin missäkin maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä on tuonut yhä enemmän esiin karkean rasismin, jota Suomen nykyiset poliittiset päättäjät eivät tunnu tiedostavan.
    Saamelaisuuden lumoa on kuitenkin vaikea ymmärtää ellei tajua mitä vastaan se reagoi tai mitä vastaan sitä myötäilevät ajattelijat kokevan sen reagoivan. Useimmat asiaa paremmin tuntevat kaipaavat saamelaisia koskevan sorron lopettamista, tietämättä kuitenkaan sitä, ettei saamelaisia todellisuudessa sorreta.
    Saamelaisuus oli aikoinaan dynaaminen liike. Se lupasi saamelaiskulttuurille uutta elinvoimaa palauttamalla takaisin saamelaisille heidän maaoikeutensa. Sen avulla saattoi purkaa siirtomaa Suomen luomia valtarakenteita ja käsitteitä. Se oli tapa vastustaa saamelaisille vieraita arvoja ja muita perinteitä. Tähän aatteeseen hairahtaneiden kavalkadi on melkoinen, että sen äärellä alkaa jo pyörryttää. Suurinta osaa tähän aatteeseen hurahtaneita yhdistää statuksettomien saamelaisten ihmisoikeuksien kieltäminen, mikä meidän kaltaisessa oikeusvaltiossa tuntuu käsittämättömältä.

    Myytti saamelaista kulttuuria uhkaavasta vaarasta on ollut tässä keskeistä. Joten saamelaisuus kulttimenoineen tuntuu yhä enemmän korvikeuskonnolta ja tästä herääkin varsin aiheellinen kysymys: uskonnollinen vaistoko ajaa älykkäät oppineet ihmiset tällaisen "kestämättömän kehityksen palvojiksi ja rasisteiksi”?
    Saamelaisuuden lumouksen pääteema näyttää olevan, että mm. nykyisissä poliittisissa päätöksentekijöissä on tarve irtautua järjen kehikosta ja sukeltaa jonnekin irrationaaliseen.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos rekisterisaamelaiset eläisivät pelkästään ympäröivän luonnon varassa,
      niin mihin he tarvitsevat valtion rahoitusta? Itseasiassa luonnostahan me kaikki kiskomme,mitä tarvitsemme. Eräs viisas sanoikin:Ihminen ei
      pärjää ilman luontoa. Luonto taas pärjää tosi hyvin ilman ihmistä.

      Poista
  7. Näkkäläjärvi raportoi Näkkäläjärven politiikkaan kohdistuneesta kritiikistä, joka voi vaarantaa näkkäläjärvien edut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siepä sen kiteytit!

      Poista
    2. Kun lueskelin 1970- luvulla kirjoitettua tekstiä Norjan porosaamelaisista, selvisi seuraavaa: suurporonhoito siis täysnomadismi tuhosi ensinnättäin heidän omat siidansa. Kun he tunkeutuivat merisaamelaisten alueille, niin näidenkin siidat tuhoutuivat. Myöhemmin porosaamelaiset eivät millään olisi
      ottaneet merisaamelaisia vaaliluetteloon. Kun näitä historian tosiasioita lukee, niin ne eivät anna porosaamelaisista mairittelevaa kuvaa. He ovat toisista välittämättä oman käden oikeudella vieneet toisten maat ja tuhonneet kulttuurin itsekkäästi oman edun vuoksi. Tällainen menettely on maailman silmissä ihailtavaa tänäkin päivänä, vaikka porolliset
      ovat dramaattisesti vähentyneet. Ahneuden filosofia on tallella ja VOI HYVIN.

      Poista
    3. Korjaan, Kaukonen raportoi Kaukosen politiikan kohdistuneesta kritiikistä, joka voi vaarantaa Kaukoisten edut? Näkkäläjärven sukunimi on suomalaisen uudistilallisen (Claes Kaukosen) ottama sukunimi. Hän perusti uudistilan Näkkäläjärven rantaan Peltojärven lapinkylän Eiran suvun veromaille. Tässä on erinomainen esimerkki miten suomalaiset uudistilalliset ovat ajaneet alueen alkuperäiskansaan kuuluvia sukuja pois omilta veromailtaan. Näkkäläjärvet jatkavat tätä samaa perinnettä vielä tänä päivänä ja kehtaavat vielä väittää että he ovat alueen ainoa alkuperäiskansa ja että Peltojärven lapinkylän Eiran suvun jälkeläiset ovat suomalaisten uudistilallisten jälkeläisiä.

      Poista
    4. Norjan saamelaiskäräjillä on eri meininki. Siellä ottelevat poliittiset puolueet. Entä meillä: valtasuvut jylläävät vallan päällä.
      Ei ihme, ettei uudistuksia ole eikä tule.

      Poista
    5. Klemetti on mainostanut, että lokakuun lopussa julkistettavassa saamelaiskäräjälakityöryhmän ehdotuksessa saamelaismääritelmää korjataan samaksi kuin Norjassa. Toinen tieto ei kyllä tue väitettään, mutta pianhan tuo nähdään.
      Oma lukunsa on tietenkin vielä saamelaiskäräjien toiminta Suomessa ja Norjassa. Ei todellakaan hyvältä näytä.

      Poista
  8. Näkyy metsähallitus niittäneen kiitosta Montrealissa tästä Hammastunturin Akwé: Kon -prosessista (jolle voisi kyllöä kehitää jonkin helpomman nimen). Kukahan on ollut välittämääsä Inarin paikallisyhteisöjen myönteisen arvion asiasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://yle.fi/uutiset/saamelaiskarajat_sai_tunnustusta_artikla_8jn_toimeenpanosta/6877045
      Tässähän siitä kerrotaan. Akwé Kon halutaan säätää lakiin. Eipä ollut edes yllätys kun kuuntelin tässä toista viikkoa sitten asian hehkuttamista. Alkaa tuntua, että jollain mopo keulii.

      Poista
  9. Mahtavaa tekstiä Kitin Jounilta ja Veikolta aiemmin. Säälittää jo valmiiksi Klemun kelkkaan lähteneitä tavallisia, yksinkertaisia saamelaisia.
    Se mitä Veikko ja Kitin Jouni ovat kirjoittaneet tässä ja eimmin on täyttä asiaa, jota Klemun mafia ei voi kiistää. Kun Valtaväestölle valkenee totuus maksajan ja sylkykupin roolista laajemmaltikin, niin toivoa vain sopii että maltti säilyy.

    VastaaPoista
  10. Kukahan tai ketkä metsähallituksesta olivat Montrealissa saamelaiskäräjien kyydissä? Oliko se tuo mainittu Sanna-Kaisa Juvonen ja millä mandaatilla? Mihin valtionhallinnon linjaukseen mahtaa perustua metsähallituksen päätös "saamelaisen poronhoidon" nostamisesta kaikkea luonnonvarasuunnittelua ja luonnonsuojelua ohjaavaksi ohjeistukseksi? Pitäisikö mmm:n ruveta jo harjoittamaan omistajaohjausta? Kysykää hyvät ihmiset jo näitä kuka mitäkin kanavaanne pitkin!

    VastaaPoista
  11. Kun olen lueskellut Veikon blokikirjoituksia tulee mieleen, että saamelaisten asioista tiedottamisella on oma henkensä ja muotinsa. Veikkoa on kiittäminen siitä, että hänellä on ollut uskallusta ja kykyä nähdä saamelaisretoriikan taakse.
    Saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle samoin kuin saamelaisradiolle rehellinen tilinteko näyttää olevan edelleen vaikeaa, sillä kukaan ei halua myöntää itselle eikä tunnustaa muille menetelleensä kenties harkitsemattomasti tai typerästi. Vielä hankalampaa näyttää olevan tunnustaa saamelaiskäräjien harjoittamaa syrjintää ns. statuksettomia saamelaisia kohtaan.

    Pidän Hammastunturin erämaasuunnitelman ja Saamelaismääritelmän julkista käsittelyä oikeusvaltion testinä. Totuuden tavoittelu on ainakin minulle itseisarvo, josta ei ole syytä näissä kummassakaan asiassa tinkiä. Nyt on aika pahemman välttämiseksi käydä läpi historiansa kipeätkin vaiheet, jotta saamelaisten ja lappalaisten tulevaisuuden rakentamiselle luotaisiin optimaaliset edellytykset.
    Saamelaismääritelmään liittyvä muurin murtuminen auttaisi Ylä-Lapin väestöä vapautumaan aiheellisista peloistaan, joita epäonnistunut saamelaismääritelmä on synnyttänyt. Monen saamelaisten historiaa tuntevan on ollut erittäin vaikea ymmärtää sellaista poliittista kulttuuria, jolla samaan väestöön kuuluvien saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten rinnakkaiselo on pyritty saamelaismääritelmän avulla murtamaan.

    Selviteltäessä mennyttä ja nykyistä saamelaista poliittista kulttuuria on noudatettava demokratian ytimeen kuuluvaa julkisuusperiaatetta. Niinpä ehdotan “asiantuntija elimen” perustamista selvittämään alkuperäisväestön muodostumista riippumatta siitä onko ihminen rekisterissä tai ei.
    On pyrittävä kohtaamaan saamelaisten ja lappalaisten yhteinen menneisyys avoimin silmin ilman kosto- ja rangaistusmentaliteettia, mutta unohtamatta tai vähättelemättä käytäntöjä, joita on myös syytä arvioida joko yhteiskuntamoraalisesta tai oikeudellisesta näkökulmasta. Näin voimme parhaiten tukea oikeusvaltioperiaatteiden noudattamista.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista