lauantai 26. lokakuuta 2013

Erään haastattelun anatomia

Saamelaiskäräjien puheenjohtajalla Klemetti Näkkäläjärvellä on hätä.
Tästä ei jää epäselvyyttä kun lukee verkosta hänen 22.10. Ylen saamenuutisissa olleen haastattelunsa ”Kolonialismin haamut kummittelevat käsitekiistassa”. Näkkäläjärven hätä kumpuaa samoista asioista kuin aiemminkin Lapin maaoikeusasioissa ja ILO 169 -sopimuksen ratifioinnin kiirehtimisessä: hätä siitä, että poliittinen päätöksenteko saataisiin pysymään historiallisen totuuden ja kansainvälisten sopimusten tulkinnan edellä.
Kiirettä saattaa alkaa pidellä!
Ylen uutisen ingressi kuuluu:
”Enontekiön ja Inarin kunnat ovat vaatineet ympäristöministeriötä selvittämään biodiversiteettisopimuksessa käytetyn "paikallinen yhteisö" -käsitteen merkityksen. Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ihmettelee kuntien vaatimusta ja näkee siinä merkkejä kolonialismin haamuista.”
Ja uutinen edelleen näin:
”Inarin ja Enontekiön kunnat ovat vaatineet ympäristöministeriötä ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin selvittääkseen, mitä tai mitkä ovat ne paikalliset yhteisöt, joiden perimätietoa Suomen valtio on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimuksella suojelemaan. Kunnat ovat ihmetelleet, miksi käsitteen katsotaan koskevan vain saamelaisia ja saamelaista poronhoitoa, vaikka alueella asuu myös saamelaisrekisteriin kuulumattomia ihmisiä.
Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ihmettelee kuntien vaatimuksia. YK:n biodiversiteettisopimuksen paikallinen yhteisö -käsite koskee hänen mukaansa Suomessa vain saamelaisia.
´Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä. Ei 8j-artiklan yhteydessä voi olla kyse muista kuin saamelaisista. Paikallinen yhteisö ei tarkoita tässä yhteydessä kaikkia paikallisia. Artiklan velvoitteet koskevat Suomessa vain alkuperäiskansa saamelaisia ja siitä on ollut puhe jo monta kertaa. Inarin ja Enontekiön kunnat tietävät kyllä, mistä on kyse´, sanoo Näkkäläjärvi.”
Uutisen jatkuessa Näkkäläjärvi vilauttaa jo pilkkakirvestäänkin:
”Klemetti Näkkäläjärvi pitää Enontekiön ja Inarin kunnan lausuntoja ihmeellisinä. Tilanne naurattaa häntä.
´Tällaiset asenteet ja saamelaisten alituinen vastustaminen on ikävää, mutta suoraan sanottuna tilanne naurattaa minua. On hyvin silmiinpistävää, että kunnat ovat yhtäkkiä kiinnostuneita poronhoidosta. Tähän asti poronhoitoa on pidetty jarruna ja esteenä sekä Inarissa että Enontekiöllä. Nyt kunnat ovatkin huolissaan suomalaisesta poronhoidosta, eikä se heidän mielestään häiritsekään muita elinkeinoja.
Nämä kunnat eivät halua antaa minkäänlaista tunnustusta saamelaisyhteisölle. Kaikki ovat muka tasa-arvoisia, mutta jos saamelainen vaatii kulttuurinsa huomioonottamista, niin se ei olekaan hyväksyttävää ja rikkoo muiden kuntalaisten oikeuksia. En ymmärrä näin ihmeellistä ajattelutapaa´.
Näkkäläjärvi muistuttaa, että saamelaisilla on lain mukaan oikeus positiiviseen erityiskohteluun.
´Yhdenvertaisuuslakiin on selvästi kirjoitettu, että jos jollain vähemmistöllä ei ole mahdollisuutta saavuttaa samanlaista tasa-arvoa kuin valtaväestö, voidaan tilannetta parantaa erityistoimenpiteillä´, sanoo Näkkäläjärvi.”

Kirjoituksestani tulee nyt pitkä, mutta minusta tämä saamelaiskäräjien puheenjohtajan haastattelu on syytä tarkoin tallentaa ja käydä joissain yhteyksissä läpi.
Näkkäläjärvi pitää yksiselitteisenä sitä, että monimuotoisuussopimuksessa oleva 8j-artikla tarkoittaa Suomessa vain saamelaisia; hän on hiljattaisessa Montrealin kokouksessa kertonut saamelaisten olevan Euroopan Unionissakin ainoa alkuperäiskansa, jota asiaa tosin en tiedä EU:n vahvistaneen.
Kun käräjien varapuheenjohtaja Heikki Paltto esitti samaisesta Montrealin kokouksesta kertoneessa saamenradion uutisessa 8j-artiklasta juontuvan Akwé: Kon -ohjeistuksen säätämistä saamelaisia tarkoittaen lakiin, kyselin asiasta muutamilta tahoilta valtion suunnasta.
Muun muassa näin minulle vastasi Akwé: Kon -ohjeistuksen käyttöä jo Suomessa suositelleen ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkinen:
”Luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen artikla 8j:n englanninkielisessä versiossa käytetään ilmaisua ´indigenous and local communities´. Suomenkielisessä sopimustekstissä käytetään ilmaisua ´alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen´. Suomessa on laissa määritelty saamelaisten asema alkuperäiskansana. Tältä osin ei ole epäselvyyttä siitä, etteikö yleissopimuksen artiklaa 8j tulisi soveltaa Suomessa saamelaisiin ja, etteikö Akwé:Kon vapaaehtoisia ohjeita voitaisi soveltaa saamelaisiin. Sen sijaan on epäselvää, onko Suomessa yhteisöjä, joihin artikla 8j:tä voitaisiin rinnasteisesti soveltaa. Tähän ei ainakaan maamme lainsäädäntö tällä hetkellä anna selvää linjausta. Myös itse yleissopimuksen piirissä käsite ´local communities´ on jossain määrin epäselvä. Asiasta on sopimuksen asiantuntijakokouksessa tuotettu selvitystä ja tarvetta selvitykseen on edelleenkin. Suomi on tuonut tätä koskevan tarpeen esille viimeksi viime viikolla pidetyssä yleissopimuksen asiantuntijaryhmän kokouksessa Montrealissa.”
Suomi ei ole – saati sitten että maailmalla oltaisi – selvitetty vielä mitä ja keitä paikallisia ja heidän yhteisöjään moinen 8j-artikla tarkoittaisi. Ympäristöministeriö on kuitenkin se taho, joka on määritysasiaa laittanut työryhmän muodossa liikkeelle saamelaisten osalta; työryhmää on luonnollisesti johtanut Klemetti Näkkäläjärvi.
Olisikohan jo aika saattaa selvitys loppuun ja ainakin pysäyttää toistaiseksi Näkkäläjärven kolonialistinen vyörytys laidunten valtaamiseksi?
Minusta Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä ottaa blogissaan hyvin kantaa Näkkäläjärven haastatteluun ja tuohon 8j-artiklan tulkintaan:
”CBD:n määritelmän mukaisesti paikalliset yhteisöt voidaan määritellä yhteisöiksi, joilla on pitkä suhde maahan ja veteen, joilla ne ovat perinteisesti asuneet tai joita ne ovat käyttäneet. Paikallinen yhteisö on ihmispopulaatio erillisellä ekologisella alueella, joka on suoraan riippuvainen sen biodiversiteetistä ja luonnontuotteista ja joka on hankkinnut perinteistä tietämystä seurauksena tästä riippuvaisuussuhteesta. Sopimuksen soveltaminen on kuitenkin aina jokaisen valtion oma kansallinen ratkaisu.
Suomi ei ole vielä selvittänyt, mitä tällaisia yhteisöjä maassamme on. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa paliskunnat sekä erilaiset kyläyhteisöt, joissa luontaiselinkeinoilla, kuten metsästyksellä ja kalastuksella, on yhä edelleen suuri merkitys ihmisten toimeentulon kannalta. On suorastaan ylimielistä väittää, että saamelaiskäräjät ainoana tahona pitäisi hallussaan perinteistä tietoa, joka liittyy esimerkiksi riista- ja kalakantojen kannanvaihteluihin tai porolaitumiin.
Esimerkkejä tällaisesta tiedosta on koko maassa. Saaristossa on perinteistä tietoa merilintujen metsästyksestä, paliskunnissa tietoa laidun- ja petoasioista, Ylä-Lapin riekon ansapyytäjillä on perinteistä tietoa riekon elintavoista ja Väylänvarren kyläyhteisöillä perinteistä tietoa niille tärkeästä lohesta. Keneltä on pois, mikäli myös tällaisen perinteisen tiedon suoja tunnustetaan?
Biodiversiteettisopimuksella ja sen asianmukaisella tulkinnalla voitaisiin mielestäni turvata rikas ja laaja biodiversiteettiin liittyvä kulttuuriperintö maanlaajuisesti. Sillä voitaisiin osoittaa paikallisille yhteisöille niille kuuluvaa sananvaltaa niissä kysymyksissä, jotka suoraan koskettavat yhteisöjen elinalueita.
Toivon, että kansanedustaja Simo Rundgrenin perustuslakivaliokuntaan edennyt toimenpidealoite saamelaisalueen olosuhdeselvityksestä käynnistää toimenpiteet, joilla myös tämä kysymys selvitetään perinpohjaisesti.”
Minua kyllä harmittaa se vastaus, jonka Akwé: Kon -kyselyyni sain Metsähallituksesta ja joka vastaus siellä delegoitiin aluejohtotasolle.
Aluejohtaja Jyrki Tolosen käsitys oli varmasti hänen ja ehkä Metsähallituksenkin kannalta perusteltu, mutta aika monta kysymyksiä herättävää ja erityisesti esiin nostettua olosuhdeselvitystä tukevaa asiaa siihen liittyi. Muun muassa näin vastasi Tolonen:
”Yhdenvertaisuuslaki antaa mahdollisuuden yhdenvertaisuussuunnitelman mukaiseen positiiviseen erityiskohteluun silloin, kun tavoitteena on tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Nykyisen lainsäädännön perusteella ainoastaan kolttalain mukaan on koltta-alueella asuvilla koltilla etnisellä perusteella muuta väestöä parempia etuja valtion alueiden luonnonvarojen käyttöön. Perinteisesti luontaiselinkeinojen harjoittajat ovat monen säädöksen perusteella etusijalla muuhun paikalliseen väestöön verrattuna. Elinkeinon harjoittamiseen perustuva positiivinen erityiskohtelu kohdistuu muuta väestöä enemmän saamelaisiin, koska pääosa luontaiselinkeinon harjoittajista on saamelaisia. Metsähallitus voi toteuttaa luonnonvarojen käyttöoikeuksien suhteen positiivista erityiskohtelua etnisellä perusteella vain laeissa määritellyllä tavalla. Tämä on todettu myös Metsähallituksen yhdenvertaisuussuunnitelmassa.
Lainsäädännössä on hyvin laajalti määrätty saamelaiskulttuurin edellytysten huomioon ottamisesta. Erityismainintoja on mm. perustuslaissa, porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa, luonnonsuojelulaissa, erämaalaissa, yhdenvertaisuuslaissa, maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä metsähallituslaissa. Metsähallitus hallinnoi 90 prosenttia saamelaisten kotiseutualueesta. Olisi perin outoa, jos Metsähallituksella ei olisi ´oikeutta´ erilaisissa maan- ja luonnonvarojen käyttöön liittyvissä suunnitteluprosesseissa kuulla ja neuvotella myös erikseen saamelaisten kanssa, kun Metsähallitus joka tapauksessa osallistaa erilaisten neuvottelukuntamenettelyjen lisäksi muita sidosryhmiä erittäin laajasti.
Akwé: Kon -ohjeet ovat olleet Metsähallitukselle hyvä työkalu saamelaisten kulttuurin harrastamisen edellytysten tunnistamisessa. Ei olisi ollenkaan outoa eikä tarpeetonta, jos Metsähallitus velvoitettaisiin tämän tyyppiseen menettelyyn myös tulevalla metsähallituslailla.”
Metsähallituksen mukaan yhdenvertaisuus ei siis tarkoita yhdenvertaisuutta, ei edes elinkeinojen sisällä.

Vielä pieni siteeraus Klemetti Näkkäläjärven haastelusta kunnissa kummittelevista kolonialismin haamuista:
”Näkkäläjärvi on törmännyt samanlaisiin asenteisiin biodiversiteettisopimusta kohtaan myös muualla maailmassa. Viimeksi asia tuli hänen mukaansa esille pari viikkoa sitten Montrealissa pidetyssä kansainvälisessä biodiversiteettityöryhmän kokouksessa.
´Esimerkiksi Ranskassa perustuslaki estää puhumasta alkuperäiskansoista ja paikallisyhteisöistä, ja pitkälti samanlainen tilanne on Kanadassa ja Iso-Britanniassa. Ne ovat niitä kolonialismin haamujen varjoja´.”
Jos katsoo Inarin alueen vanhoja käräjäkirjoja ja niillä käsiteltyjä riita-asioita, voi Klemetti Näkkäläjärven puheita lukiessa tulla omituisiin ajatuksiin.
Kolonialismia on varmasti monenlaista riippuen siitä kuka sitä milloinkin ja missä tarkoituksessa määrittää.


Veikko

18 kommenttia:

  1. Kiitän Veikkoa jälleen siitä, että hän on kiitettävällä tavalla paneutunut tähän maan hallintaan, käyttöön ja omistusta koskevaan kysymykseen, mikä on tullut konkreettisesti esille mm. Hammastunturin erämaan käyttö- ja hoitosuunnitelman käytännön soveltamisen kohdalla!
    Veikon blogikirjoitus kertoo siitä, että saamelaiskäräjien puheenjohtajan kannantotoissa on enemmän kysymys saamelaisideologiasta kuin todellisuudesta ja faktoista. Eletään eräänlaista kaksoiselämää, jossa ideologian edellyttämät kliseet ja iskulauseet elävät yhtäällä ja todellisuus ongelmineen toisaalla.
    Saamelaisideologian erityispiirteiden taustalla ovat olleet opit vallan valtaamisesta ja sen säilyttämisestä saamelaisten itsehallinnoin keinoin ja valtuuksin, joita edellinen ja nykyinen puheenjohtaja ovat kehitelleet. Toisaalta ne ovat juuri niitä oppeja, joilla pyritään jakamaan sama alkuperäiskansa kahden kerroksen väkeen. Saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten välinen ristiriita on tänään saamelaisuuden tärkein opinkappale. Saamelaiskäräjien johto on ottanut alkuperäiskansapolitiikkansa perustaksi maan omistuksen ja hallinnan palauttamisen takaisin "saamelaisille". Sen sijaan kentällä väki- saamelaiset ja lappalaiset -elävät toisin ja yhteiselo saamelaisten ja lappalaisten kanssa jatkuu aivan kuten ennenkin, toisin kuin saamelaiskäräjien poliittinen johto toivoo.
    Suomeen 1852 jälkeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset ovat pitäneet ristiriitaa suhteellisena, hyödyllisenäkin heille itselleen. Heidän käsityksensä on perustunut väittämään; "ILOn sopimus on hyvä kaikille saamelaisille, mutta se ei koske statuksettomia saamelaisia", vaikka heidän esivanhempansa olisivat tunkeutuneet alueelle osin laittomastikin.
    Saamelaiskäräjien poliittinen johto on pitänyt saamelaismääritelmästä syntynyttä ristiriitaa sovittamattomana. Se on tavoitellut ristiriidan lopullista ratkaisemista kieltämällä saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten yhteisen alkuperän ja yhteisen historian, vaikka se on kuitenkin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien ensimmäinen ja tärkein edellytys.
    Itärajan takaa saadut kokemukset kuitenkin osoittavat, että mitä seuraa siitä kun perinteisen yhteistyön ja toiminnan verkostot hävitettään, hävitettään samalla se dynamiikka, joka pitää talouden ja koko yhteiskunnan toiminnassa. Eikä tilalle saada vapautta jonka nimeen vannottiin uudistuksia ajattaessa, vaan vapaudettomuutta ja alistamista. Tällaisesta yhteiskunnasta tulee kuin laiva, jolta on rikottu moottori, joka ajelehtii minne sattuu. Miksi sellaista nyt juuri sellaista halutaan? Eikö sellainen kerro enemmän poliittisten johtajien tietämättömyydestä ja näköalattomuudesta? Saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle verisukulaisten rasistinen, erilainen kohtelu ei merkitse mitään.
    Miksi saamelaisia edustava saamelaiskäräjät ei halua neuvotella osapuolena muiden osapuolten kanssa. Missä on orastava objektiviteetti itseään tutkijoiksi tituleeraavien henkilöiden toiminnassa?
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  2. Kyllä se Aikion Pekkakin aikanaan asioita onnistui kärjistämään, mutta oli hänellä sentään jotain kykyä luovia paikallisten yhteisöjen keskellä. Tämä Klemetti saa vielä aikaiseksi kauhean vahingon.

    VastaaPoista
  3. Kaikesta huolimatta Klemetin, eli etäserkkuni, kannanottoja lukee kuin teini-ikäinen mustaa raamattua: leveästi hymyillen ja pää täynnä hassuja ajatuksia vallanhalusta.

    VastaaPoista
  4. Eikö tämän Akwe:Kon:n ensisijainen tarkoitus ole alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen pyhien paikkojen suojelu, ja sitten lisäksi alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinteisesti käyttämien alueiden suojelu mullistuksilta? Mitä tiedetään Suomen porosaamelaisten palvospaikoista? Onko niitä Suomen puolella, vai missä ne ovat? Ja mitä tietoa on tunnetuista pyhistä paikoista Lapissa, että kuka tai minkä kansan edustaja siellä on palvonut? Onko palvonnan tai edes pyhänä pitämisen pitänyt jatkua tähän päivään, vai onko katkos tässä mielessä tekijä joka poistaa suojelun? Kuinka vanhan alueen käytön tulee olla, jotta se olisi "perinteistä"?
    Täytynee ruveta opiskelemaan tätäkin dokumenttia, vaikka kysessä onkin vapaaehtoiset ohjenuorat:
    http://www.cbd.int/traditional/doc/guidelines/akwe-brochure-en.pdf

    Se minua vähän ihmetyttää, että pikapikaluvulla ohjeissa puhutaan siitä että hankkeet pitää ankkuroida vahvasti paikallisyhteisöihin ja että aluksi on selvitettävä mitä ne osalliset paikalliset yhteisöt voisivat olla. Ei siellä sanota että viranomainen valitsee niistä yhden yhteistyökumppanikseen ja että nämä sitten yhdessä hoitavat koko homman ilman että muilla on siinä nokan kopauttamista. Vai menikö minulla se kohta ohi jossa tuollainen ohje annetaan? Tosin osaan englantia vajavaisesti, ja mohawkinkieltä osaan vasta kaksi sanaa, joka tarkoittaa suunnilleen "koko luomakunta messiin". Pitäisiköhän heimolta kysyä miten mohawkiksi sanotaan "vain rekisterisaamelaiset"? Sillähän se selviäisi onko tässä tullut joku käännös- tai käsitysvirhe. Kyllä noihin heimoihin saan yhteyden, sen tiedän jo kokemuksesta. Saamelaiskäräjillähän on hyvät suhteet USA:n intiaaniliikkeeseen, jospa se Klemetti vaikka kysyisi. Mohawkkipäällikköjen neuvoston puhelinnumero, jos siitä olisi apua, on +15183583326. Toivottavasti nuo maa- ja suuntanumerot tuli oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akwé: Kon -ohjeistuksen vapaaehtoisuus ei näyttäisi Metsähallitukselle riittävän, vaan sen suunnalla pidetään suorastaan tarpeellisena ohjeistuksen käytön kirjaamista lakiin. Tätä en voi olla tässä vaiheessa ihmettelemättä.

      Poista
    2. Tulokassaamelaisten pyhät paikat ovat Ruotsin ja Norjan puolella. Sinne pitää mennä AKWE KON- vaatimuksineen.

      Poista
  5. Toivottavasti Jugoslavia 1990-2000 ei ole ovallamme....
    Terveisin Mostarin (Saariselän) tien liftari...

    VastaaPoista
  6. Tuoltapa löytyisi muutama ajatus tämän 'Akvekuunin' tiimoilta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/10/akwe-kon.html

    VastaaPoista
  7. Onpa hienoa, että Hirvasrumpu on herännyt kesän jälkeen. Hyvä, että joku ulkopuolinenkin jaksaa olla kiinnostunut saamelaiskysymyksistä.
    Olen jo pidemmän aikaa kaivannut myös vastapuolen kannanottoja. Muitakin kuin Klemetti Näkkäläjärven tai Pekka Sammallahden. Vinkkejä ja linkkejä odotellessa.....

    VastaaPoista
  8. Hiukan lisää hirvasrummun paukutusta samojen asioitten tiimoilta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/10/montrealin-tieta-kulkien.html

    VastaaPoista
  9. OM:n työryhmätyön tiedotteessa määrittelyä:

    Työryhmän ehdotuksen mukaan laissa saamelaisella tarkoitettaisiin henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen
    - että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on sukuyhteisössään oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai
    - että hän on omaksunut sukuyhteisössään saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt yhteyttä siihen tai
    - että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu ehdotetun lain mukaan merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

    Olennaista olisi, että henkilö on omaksunut saamelaisen elämäntavan tai kulttuurin saamelaisessa yhteisössä. Yleensä kysymys on kasvamisesta saamelaiseksi perhe- tai sukuyhteisössä.

    Nykyiseen lakiin verrattuna perusteeksi ei enää riittäisi pelkästään se, että henkilö on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.

    Työryhmä painottaisi myös saamelaisten ryhmäidentifikaation merkitystä.

    http://justitieministeriet.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2013/10/tyoryhmaehdottaasaamelaisenmaaritelmantasmentamista.html

    VastaaPoista
  10. Communities vs people ja paikallisyhteisö-termin kohtalo Akwe: Kon-suomennoksessa ja puheissa. Olisiko hyvä hetki tutkia mitä tässä tapahtui ja kestääkö tuo kielitieteellinen (?) tieteellisen vertaisarvion, tai asiantuntija-arvion riippumattoman tahon toimesta? Määritelmät selviksi, oikeusvaltiossa oletan. Onko tämä valtion siunauksella avustettu suomalaisen paikallistiedon ja perinnetiedon tietoinen poispyyhintä, kaiken maailman eksploatöörien hankkeiden kaikenmoiseksi helpottamiseksi, esteettä? Ei perinnetietoa, ei diversiteettiä, hajaantukaa suomalaiset paikallisyhteisöt täällä ei ole mitään nähtävää, teille. Näinhän kansankulttuurin ja perinteen juurintaa on meillä tehty voimallisesti ja tuloksellisesti. Metsäläisyys out, mobiili some sisään. Teollisuudesta fyrkat metsäläisille, luonto lihoiksi. Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
  11. Neuvoa antava kansanäänestys saamelaisalueen asukkaille ilo-sopimuksesta. Pelättävissähän on, että se saattaa vaikuttaa kaikkien alueen asukkaiden elämään ja oikeuksiin.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi kirjoitti 30. lokakuuta 2013 20.46 aiheesta Communities vs people ja paikallisyhteisö-termin kohtalosta Akwe: Kon-suomennoksessa ja puheissa. Kirjoittajan mielestä olisi hyvä hetki tutkia mitä tässä tapahtui ja kestääkö tuo kielitieteellinen (?) tieteellisen vertaisarvion, tai asiantuntija-arvion riippumattoman tahon toimesta?

    En ole kieliteieteilijä, mutta otin kuitenkin kopin ajatuksesta ja luin Akwé: Kon -ohjeitten suomennoksen ällätikulla noitten termien osalta. Tulos oli vähintäänkin hämmentävä. Selvitys löytyy Uusi Hirvasrumpu -blogistani osoitteessa

    hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/10/eduskunta-puhalluksen-kohteena.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulos on paitsi hämmästyttävä niin myös raivostuttava. Ihan rehelistä huijausta. Vähän tuntuu, että liekkö tuo ihan kulttuurissa kun olen vierestä seurannut heikälästen lasten kasvatusmetodeja ja verrannut omiin moraalikäsityksiini. Niin yleistä on kyseenalaisiin toimintatapoihin ja suoranaiseen valehteluun kannustaminen.
      Suututtaa ja raivostuttaa. Oma lähtökohta on, että tuollaisten "ketku-kelmettejen" kanssa ei neuvotella. Eikä periksi anneta tuumaakaan. Näyttöjä on jo niin paljon, että asioista ei pitäisi enää edes keskustella. Kaikki nykyinen tuki ja rahoitus pitäisi hoitaa vain sopimuskauden loppuun eikä enää euron latia tulisi verovaroja käyttää valheruhtinaiden syöttämiseen. Vaan kyllähän nuo meidän edusmiehet arkadianmäellä tiedetään. Viedään taas kuin pässiä narussa.

      Poista
  13. Olin paikalla kun oikeusministeri Henrikssonille luovutettiin saamelaislakityöryhmän mietintö. Mietintö on kiireellisellä aikataululla tehty ja se sisältää ILO- sopimuksen ratifiointia koskevia selvityksiä ja saamelaiskäräjälain muutoshankkeita. Tähän mennessä kiistaa ei ole osattu ratkaista, vähiten puuttuvan tiedon vuoksi. Eikä siihen tuo mitään selvyyttä 30.10.2013 oikeusministeri Henrikssonille luovutettu saamelaislakityöryhmä, joka esittää vielä nykyistä saamelaismääritelmän kaventamista.
    Miten tällaisiin samaa väestöryhmää jakaviin poliittisiin määritelmiin ja alueen rajausta koskeviin rajakysymyksiin tulisi sitten suhtautua? Ovatko ne Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa sellainen tabu, joka pitäisi vähin äänin sivuuttaa? Eikö valtiota sido mikään moraali ja vastuu sen aiemmista toimista? Miten ratkaisua haetaan yhä vain tekemällä uudelleen samoja virheitä kuin aiemminkin? Miksi puolueet politisoivat kiistan, jossa on kyse oikeutetuista perus- ja ihmisoikeuksista yleensä ja vasta sitten erityisistä oikeuksista ja asemasta? O Voidaan kysyä, miten minkään sopimuksen ratifiointia voidaan valmistella kun on epäselvää keitä se koskee? Milloin ratifioitavana on alkuperäiskansaa koskeva sopimus, on selviö että olisi kuultava ILO- sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvia henkilöitä ja ryhmiä.
    Oikeusministeriö on valmistellut asiaa liian kapea-alaisesti lähinnä saamelaiskäräjien ylimmän johdon antaman informaation ja poliittisen ohjauksen varassa. Se, että saamelaiset on Suomen lainsäädännössä määritelty alkuperäiskansaksi, ja sitten Saamelaiskäräjälailla annettu Saamelaiskäräjille paitsi tehtävä toimia kulttuuri-itsehallinnon elimenä, myös tehtävä hoitaa heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat, ei oikeuta Suomen valtiota sallimaan sitä statuksettomiin saamelaisiin kohdistuvaa syrjintä jonka ehdotettu Saamelaiskäräjälain 3 §:n muotoilu mahdollistaa. Se ei myöskään oikeuta Suomen valtiota jatkamaan ILO-sopimuksen ratifiointia vain Hallituksen ja syrjimällä valittujen ja syrjintää harjoittavien saamelaiskäräjien välisenä asiana.
    Jos näin kuitenkin tapahtuu, vastoin Suomen valtion hallussa ja saatavilla olevaa parempaa tietoa, muun muassa uutta, tieteellisen tarkastelu kestävää tutkimustietoa lappalaisten maaoikeuksista, Suomen valtio syyllistyy syrjintään jolla on ilmeiset etniset etumerkit, ja edistää etnistä segregaatiota alkuperäiskansan etujen ajamisen varjolla.
    Ajaudutaanko tämän syrjinnän johdosta tilanteeseen, että saamelaiskäräjien äänioikeusluettelon ulkopuolelle jätetyt statuksettomat saamelaiset joutuvat ihmisoikeuksiensa turvaamiseksi kääntymään asiansa kanssa suoraan kansainvälisen työjärjestön ILO::n puoleen? Sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvina heillä on siihen oikeus ja mahdollisuus.
    Edellä olevan perusteella oikeusministeriön olisi ensiksi pitänyt selvittää mitä oikeastaan tässä tilanteessa pitäisi tehdä, ennen kuin edes asetetaan minkäänlaisia parlamentaarisia työryhmiä laatimaan jatkovalmisteluja.
    Mietinnössä näkyy selkeä korostunut suuntainen poliittinen ohjaus.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  14. Pyhät paikat a la Finlandaise:
    http://yle.fi/uutiset/suomen_suurin_uhrikivi_saa_tehda_tilaa_autokaupan_laajennukselle/6159537

    VastaaPoista