maanantai 4. kesäkuuta 2012

”Norja on ratifioinut ILO-sopimuksen…”

ILO 169 –sopimuksen ratifiointiin liittyvissä uutisissa on muistettu useimmiten heittää loppukaneetiksi se, että ”Norja on jo ratifioinut ILO-sopimuksen”. Pohjoismaista myös Tanska on tehnyt niin ja lisäksi maailmassa on parikymmentä muuta alkuperäiskansasopimuksen omista lähtökohdistaan allekirjoittanutta valtiota.
Kun Suomea on verrattu ainakin saamelaishallinnon määrärahoista puhuttaessa mielellään Norjaan, ja sopivasti eräissä muissakin asioissa, on ILO-ratifiointia vaadittaessa Norja-kortti ollut käyttämättä. Jostain syystä edes media ei ole ollut kiinnostunut selvittämään mitä Norjan saamelaiset ovat ratifioinnilla saaneet, eli mitä sellaista, jota heillä ei jo ennenkin ollut.
Norjassa saamelaiskäräjät lähti ajamaan ILO-ratifiointia samalla ”kovan linjan” politiikalla, jolla Suomessa on hakattu päätä mäntyyn jo kymmenien vuosien ajan. Tuohon aikaan Norjan saamelaiskäräjiä johti professorismies Ole Henrik Magga.
Kun Norjan saamelaiskäräjät halusi päästä osille valtion luonnonrikkauksista merialueiden öljy- ja kaasukenttiä myöten, kutsui silloinen pääministeri Gro Harlem Brundtland Maggan puheilleen Osloon ja esitti hänelle tietyt tiukat reunaehdot. Minulle on sittemmin kerrottu, että siinä samassa paketissa meni Maggalta myös saamelaiskäräjien johtajuus; Norjan saamelaiskäräjiä alusta johtaneen Maggan jälkeen puheenjohtajina ovat jatkaneet Aili Keskitalo ja nykyisin Egil Olli.
Norjassa saamelaiset eivät omista ILO-ratifioinnin jälkeenkään kollektiiveina käyttämiään maita eikä heillä ole yksityisestikään samanlaista maanomistusta kuten Suomessa - viimeistenkin ”maattomien” osalta jo 1980-luvulta lähtien porotilojen myötä.
Norjassa nousi esille myös vuonojen perukoissa asuvien paikallisten ihmisten, erityisesti merisaamelaisten asema. ILO-ratifioinnissa heitä ei voitu jättää syrjään vaikka halua siihen saamelaiskäräjien johdon suunnalla olikin. Norjassa tilanne oli siis myös saamelaismääritelmän suhteen samantyyppinen kuin Suomessa nykyisin.
Se on jo muutamaan kertaan todettu, että vaikka Norjassa saamelaismääritelmän piirissä oleva ja siihen tullut väestö on Suomeen nähden jopa kymmenkertainen, ei saamelaiskäräjien äänioikeutetuksi ole hakeutunut kuin 13 000 – 14 000 henkeä. Eli määrällisesti monta kertaa vähemmän kuin 7 000 – 9 000 luetteloidun saamelaisen Suomessa.
Norjan esimerkin tutkimiseen ja vertaamiseen olisi mainio mahdollisuus minua nuoremmilla ja myös viisaammilla journalisteilla. Apua voisivat antaa varmaan sikäläiset kollegat ja tutkijat ja kyllä Suomestakin luotettavaa tietoa löytyy.
Suomessa saamelaiskäräjät avaa Norjan tilanteeseen verrattuna hurjia tavoitteita. ILO-ratifiointiin liittyvä ajankohtainen asia on saamelaiskäräjien johdon vaatimus saamelaismääritelmän kaventamiseksi, irti polveutumisesta. Perusteluksi esitetään pelko jopa 100 000 ”ei-saamelaisen” pääsystä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sulauttamaan saamelaiskulttuuri suomalaiseen. Kun Norjassa on väännetty kulttuurikäsitteitä ja historiaa tunturisaamelaisten ja merisaamelaisten välillä, ovat Suomessa osapuolina saamelaiskäräjien vaaliluetteloon valikoidut saamelaiset ja heihin inarinsaamelaisten kautta verisukulaisina liittyvät lappalaiset. Mukaan lukien vielä entisen Kemin Lapin aluetta asuttavat muut metsälappalaisten jälkeläiset.
Lainaan seuraavassa osia Jouni Kitin kotisivuilla olevasta kirjoituksesta ”Termit lappalainen ja saamelainen historian tutkimuksessa”:
”Termit lappalainen ja saamelainen sekoitetaan usein toisiinsa, vaikka niillä on etenkin alun perin erilaiset lähtökohdat. Ongelma syntyy lähinnä kahden tavoitteen, kahden näkökulman sekoittamisesta: miten yhdistää historiallinen termi lappalainen nuoreen termiin saamelainen? Vaikka termien merkitysero on selkeä, käytetään lappalaisnimitystä usein tarkoituksellisesti. Tämä ei sinällään ole mikään ihme, sillä suurelle yleisölle Lapin maaoikeuskiistaan liittyvät termit ovat outoja tai tuntemattomia…
…Tutustuttuani viime vuosien aikana Lapin historiaa koskeviin tieteellisiin julkaisuihin, olen pannut merkille, että aikaisemmin julkaisuissa esiintynyttä termiä lappalainen on 1970-luvulta lähtien pyritty korvaamaan termillä ´saamelainen´. Nykyinen historian kirjoitus yleistää termit ´finni´, ´lappalainen´ ja ´saamelainen´ toistensa synonyymeiksi. Tämä on myös saamelaiskäräjien innokkaasti markkinoima näkemys…
…Uusimmassa historian kirjoituksessa todetaan, etteivät suomalaiset ole lappalaisista vanhastaan käyttäneet termiä "saamelainen". Saamelainen termin käyttö osoittaa senkin, etteivät vanhat kansanrunotkaan tunne käsitettä. Saamelaiset ovat olleet suomalaisille kautta historian lappalaisia viime vuosikymmeniin asti, aivan kuin professori Jouko Vahtola on osoittanut.
Toinen ennakkoasenteita osoittava tulkinta liittyy ´finni´-nimen käyttöön. Johtavat tutkijat tekevät finnistä ja lappalaisista synonyymejä, mikä ei välttämättä ole historiallisten tosiasioiden kanssa yhteneväistä, koska Länsimeren finnit (Jäämeren finnit) kielsivät 1589 käyttämästä itsestään lappalaisnimitystä, vaan he halusivat kutsua itseään länsimerensuomalaisiksi eli finneiksi. He perustelivat tätä sillä, ettei heistä voida löytää mitään lappalaista eivätkä he liity heihin mitenkään.
Tämä osoittaa, että johtavat historioitsijat Jouko Vahtola ja Kyösti Julku käyttävät mielellään finni-sanasta käännöstä lappalainen, vaikka alkuperäisissä kirjoituksissa puhutaan nimenomaisesti finneistä. Egilsin saagan kääntänyt tutkija kääntää aivan oikein finni-sanan suomalaiseksi, eikä lappalaiseksi kuten professorit Vahtola ja Julku tekevät.
Nyt voidaankin kysyä aiheellisesti, pyritäänkö termien sekoittamisella muokkaamaan yleistä mielipidettä oikeushistoriaan perustumattomille maaoikeusvaateille myötämielisiksi. Näille vaateillehan ei ole kuitenkaan mitään perusteita, koska ns. suurporonhoito siirtyi lännestä Enontekiön kautta kohti pohjoista 1600-luvun puolivälin tietämillä. Alueilla, joille suurporonhoito levittäytyi, asui ennestään historiallisiin lapinkyliin kuuluvaa kantaväestöä, jotka tuohon aikaan puhuivat lapin kieltä (=saamenkieltä). Tämä kantaväestö oli lappalaisia…
…Korkein hallinto-oikeus (KHO) oli todennut jo 1999 määritellessään saamelaisväestön, että niillä saamelaisilla, jotka hyväksyttiin saamelaisrekisteriin ja niillä lappalaisilla, jotka kielimääritelmän mukaan rajattiin saamelaisuuden ulkopuolelle, on yhteisiä esi-isiä (antopäivä 22.9.1999 taltio 3181 yleisratkaisu).
Sittemmin KHO on korjannut ilmiselvästi tekemäänsä virheellistä kieliratkaisua ja todennut, että myös nämä lappalaiset, jotka voivat osoittaa polveutumisensa ja identifikaationsa, voivat olla oikeutettuja saamelaisrekisterin jäseniksi (KHO 26.9.2011 taltio 2710).
Päätös on kiistatta ennakkotapaus, joka asettaa rajat lainsäädännölle.  Ketään em. päätöksen mukaan vastaavat edellytykset täyttävää hakijaa ei voida enää sulkea pois saamelaisrekisteristä. Niin ei voida menetellä enää perustuslaillisista syistä edes saamelaiskäräjälakia muuttamalla.
KHO:n päätös osoittaa, että lappalaiset voivat täyttää alkuperäiskansan vaatimukset. Se osoittaa, ettei Suomi voi enää välttää tunnustamasta lappalaisia alkuperäiskansaa. Sen on myös tunnustettava, että lappalaisilla voi olla oikeus päästä saamelaisluetteloon…”
Ehkäpä ILO-ratifiointiin liittyen myös alkuperäiskansamääritystä varten olisi hyvä perehtyä Norjassa tehtyihin tutkimuksiin ja linjauksiin.
Ja tietenkin Ruotsin tilanteeseen. Siitä huolimatta tai juuri sen takia, ettei Ruotsi taida olla nykyään edes aikeissa ILO-ratifiointiin.

Veikko

9 kommenttia:

  1. Miksiköhän nämä Norjan haikailijat eivät muuta takaisin? Sieltähän he ovat osaksi tulleetkin.

    Tai Ruåttiin, mistä tuli loput.

    Vai eikö kelpaakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaunisniminen. Olipa hyvä kommentti Sinulta.Kun he jutisivat takaisin Norjaan,niin ILO-ratifiointi ratkeaa sillä.On jo siellä valmiina odottamassa.

      Poista
    2. Norja ratifioi ILO169-sopimuksen ilman maan- ja vesien käyttö- ja omistusoikeutta. Se tehtiin saamelaiskäräjien ja valtion välisellä sopimuksella. Mutta pieleen meni sitteki. Tiedä sitten, miten pitkään se pitää... Eli eivät ne täkäläiset ahnehtijat epävarmaan uskalla. Ruåttiin ne eivät mene, ku Ruåtti ei ratifioi sopimusta.

      Poista
  2. http://www.un.org/esa/socdev/unpfii/documents/2012/session-11-e-c19-2012-4.pdf

    53. That Finland accepts the legal status of, and provide special protection to Sámi
    reindeer husbandry in Finland.

    Mitä tämä pitää sisällään auki kirjoitettuna?

    VastaaPoista
  3. Tuo 53. pitää sisällään sen, että suomalainen poronhoito halutaan lakkauttaa.

    Tuota asiaa ajoi Suomen valtuuskunta New Yorkissa toukokuussa 2012 Alkuperäiskansafoorumissa.

    VastaaPoista
  4. Noinhan tuo näyttää olleen. En vain löytänyt ainakaan ensimmäisellä etsimiselläni sen valtuuskunnan kokoonpanoa. Jos lukijani sen tiedät, heitäpä nimet tänne tai anna linkki mistä heitä voisi silmäillä. Veikkaan, että muutama asialla ennenkin ollut ministeriövirkamies sieltä taas löytyy.

    VastaaPoista
  5. Saamelaista poronhoitoa ei tällä hetkellä löydy lainsäädännöstä.

    Kyllä tuota asiaa pitäisi tosiaan julkisuudessa hieman selvittää tarkemmin.

    Näyttää olevan näitä prosesseja yhtä aikaa käynnissä siellä ja täällä. Ja kaikki liittyvät toisiinsa.

    Mistäpä tätä voisi tiedustella, alkavatko medialle mitään selvittää.

    Valtuuskunnan kokoontumispaikka on pysyvässä edustustossa:


    Yhteystiedot: Suomen pysyvä edustusto YK:ssa (New York)

    Postiosoite:
    Permanent Mission of Finland to the United Nations
    866 United Nations Plaza, Suite 222
    New York, N.Y. 10017, U.S.A

    Puh. +1-212-355 2100
    Fax. +1-212-759 6156
    Sähköposti: sanomat.yke@formin.fi
    Kotisivu:www.finlandun.org

    Stefan Wallin siellä on ollut ja vähemmistövaltuutettu Biaudet. Saamelaisedustustoa runsain mitoin. ¨

    Valtioneuvosto teki yleisistunnossa 26.4.2012 seuraavat päätökset:

    Päätös asettaa valtuuskunta Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen pysyvän foorumin 11. istuntoon 7.-18.5.2012 New Yorkissa ja oikeuttaa ulkoasiainministeriö määräämään valtuuskunnalle tarvittavat asiantuntijat ja sihteeri. Valtuuskunnan puheenjohtaja on suurlähettiläs, pysyvä edustaja Jarmo Viinanen pysyvästä edustustosta New Yorkissa; varapuheenjohtaja on suurlähettiläs, pysyvän edustajan sijainen Janne Taalas pysyvästä edustustosta New Yorkissa ja jäsenet ovat ministerineuvos Nina Nordström pysyvästä edustustosta New Yorkissa, hallitusneuvos Mirja Kurkinen oikeusministeriöstä, ulkoasiainsihteeri Suvikki Silvennoinen ulkoasiainministeriöstä, ulkoasiainsihteerit Katja Kalamäki, Anna Vitie, Anna-Maria Salomaa ja Mari Pitkänen pysyvästä edustustosta New Yorkissa, jäsen Nihkolas Valkeapää Saamelaiskäräjistä (Sámediggi), nuorisoneuvoston puheenjohtaja Laura-Maija Niittyvuopio Saamelaiskäräjistä (Sámediggi), nuorisosihteeri Inka Nuorgam Saamelaiskäräjistä (Sámediggi) ja harjoittelija Anni Pätilä pysyvästä edustustosta New Yorkissa. (UM lähetystöneuvos Erik Lundberg 09 160 55349)

    http://valtioneuvosto.fi/toiminta/paatokset/paatos/fi.jsp?toid=175607&c=1&moid=175630&oid=356279

    VastaaPoista
  6. Tottahan Stefanin ja Evan pitää olla aina siellä missä tapahtuu. Mirja Kurkisella on näköjään ollut kunnia pyöriä vaihteeksi saamelaiskäräjien nuorisoketjun kanssa samassa piirissä.Poronhoito alkoi Suomessa Kuusamon seudulta ja vasta 1600-luvulla ns. suurporonhoito oli tulollaan Tornionlaaksossa Suomeen päin. Nykyään suomalaista ja saamelaista poronhoitoa ei erota täällä pohjoisellakaan poronhoitoalueella toisistaan edes tuorerehupaaleista, mutta jotainhan eroa siinä täytyy olla jos ihan ministerit ja korkeat virkamiehet erottamista ajavat YK:ta myöten. Etenkin suomenruotsalaisilla ja pohjoissaamelaisilla on näissä asioissa harjaantunut näkö.

    VastaaPoista
  7. Näistä voi tehdä uusnimityksen: saamelaisketkut - oisko synonyymi perussaamelaisille.

    Uuslappalaisuus ja perussaamelaisuus sopii hyvin yhteen, samaa soppaa? :)

    VastaaPoista