maanantai 5. joulukuuta 2016

Mietteitä itsenäisyyspäivän kynnyksellä

Julkaisen Jouni Kitin häneltä itsenäisyyspäivän aattona saamani kirjoituksen tässä. Kirjoitus sattuu ajankohtaan, jolloin saamelaispoliittisella kentällä jälleen kuhisee salassa valmistellun pohjoismaisen saamelaissopimuksen sisällön tultua tietoon (siitä lähipäivinä) ja valtakunnan politiikan airueiden reissatessa maakuntaan ties mitkä tarkoitukset taustallaan. Puheissa esillä on ILO-sopimus, mutta sen merkitys on enää marginaalinen jos tuo saamelaissopimus toteutuisi.
Näin Jouni Kitti:
"Kirjoittaessani mietteitä saamelaisista näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä tuntuu ensi alkuun hämmentävältä. Saamelaiset tiedetään Ylä-Lapissa etnisyyttään vaalivaksi väestöksi, jonka muuttohistoria tunnetaan varsin tarkkaan. Saamelaiset suvut tuntevat usein missä heidän esivanhempansa ovat eläneet, ja vanhoissa kirkonkirjoissa on tarkoin kirjattuna kuka milloinkin muuttanut maasta tai seurakunnasta toiseen. Pohjoisen pienissä kylissä myös naapurit tietävät toisistaan ainakin jonkinlaisella tarkkuudella mitä sukua ja perua sitä ollaan. Mutta muualla maassa samat saamelaiset levittävät verkostojensa kautta propagandaa jonka mukaan he ja vain he ovat Suomen ainoaa ja oikea alkuperäisväestö, joka yritetään pakkosulauttaa suomalaisiksi.
Millä muulla Suomessa asuvalla väestöllä on tällaisia kaksia kasvoja kuin saamelaisilla? Mutta niin se kuitenkin vain on, että lappalaisväestöstä poliittisen saamelaismääritelmän nojalla luodulla saamelaisväestöllä on sellaiset kasvot, joilla on oikeus noteerata itsensä ylitse muiden paremmaksi. Saamelaisista puhuttaessa objektiivisuudesta puhuminen alkuperäiskansatermin yhteydessä on ollut viime vuosina muodikasta. Tällainen tosiasialliseen asutushistoriaan perustumaton lähestymistapa on ollut hyvin helppohintaista, mutta houkuttelevaa, koska se on jättänyt saamelaisten kaukaiset esivanhemmat ‒ lappalaiset ‒ katveeseen, vaille alkuperäiskansastatusta. Kun lappalaiset ovat nousseet esille tästä katveesta, etniset saamelaiset ovat leimanneet heidät suomalaisperäisten uudisasukkaiden jälkeläisiksi, kiistäen lappalaisten aseman Suomen Lapin todellisena alkuperäiskansana.
Ne objektiiviset seikat, jotka ovat vaikuttaneet saamelaisten kuvan määräytymiseen Suomessa, liittyvät osittain yhteiskunnallisiin ja kansallisiin eroavaisuuksiin ja osittain historialisiin tapahtumakulkuihin. Muun muassa asutushistorian yhteisten osien johdosta saamelaisten, lappalaisten ja suomalaisten kohtaaminen ja vuorovaikutuksen muodostuminen on tapahtunut ja tapahtuu edelleen samalla tasolla, tänään kuitenkin yhä vilkkaammin vuorovaikutuksen oloissa.
Aikaisemmin, jolloin poliittista saamelaismääritelmää ei vielä ollut käytössä, lappalaisiin suhtauduttiin ylenkatsovasti. Monissa tapauksissa suhtautuminen oli huvittuneen ylimielistä ja alentavaa. Lappalaisiin suhtautumisen sävyn määräsi suomalainen herrakansasuhde, joka periytyi Ruotsin vallan ajoilta. Vielä 1800-luvulla kohtaaminen oli ollut harvinaista. Kirkollisten yhteyksien lisäksi herrakansan edustajat ja lappalaiset kohtasivat toisiaan lähinnä vain kun veroja kannettiin, kun lappalaiset perustivat veromailleen tiloja, tai kun käytiin käräjiä. Suomen itsenäistymisen jälkeen lappalaiset olivat edelleen erämaissa hajallaan asuva marginaaliryhmä, josta ei sen kummemmin huolta kannettu. Toisessa maailmansodassa lappalaiset ja saamelaiset sen sijaan kyllä kelpasivat aseellisesti puolustamaan Suomen olemassaoloa. Kun katsoo sodassa kaatuneitten, haavoittuneiden ja kadonneitten luetteloa, ei voi muuta kuin hämmästellä sitä minkälaisen veron sota vaati Suomen saamelaisilta ja lappalaisilta.
Sodan jälkeen ryhdyttiin laatimaan ehdotuksia lappalaisia jakavaksi lainsäädännölliseksi raja-aidaksi. Sen vaikutukset ulottuvat tänään monille tasoille. Vaikka laissa oleva saamelaismääritelmä näyttäisi koostuvan objektiivisista tekijöistä, kyseessä on näköharha. Se, että nämä asiat on kirjattu lakiin synnyttää jonkinlaista sokeutta todellisuudelle. Saamelaismääritelmä, jolla saamelaiset ja lappalaiset erotettiin toisistaan ja jolla heidät on saatu usutettua toisiaan vastaan koostunut tekijöistä, joita ei voi pitää objektiivisina. Nämä tekijät eivät ole objektiivisia siinä mielessä että ne perustuisivat historialliseen faktoihin, vaan ne ovat riippuvaisia saamelaiseksi samaistuvien yksilöiden subjektiivisesta mielikuvituksesta: ne ovat heille annettuja ja vain osittain historian saatossa syntyneitä.
Saamelaiset erottaa naapureistaan lappalaisista ja suomalaisista tänään ainoastaan poliittinen ideologia. Saamelaisten ja lappalaisten suhteiden historiassa ei ole tähän asti ollut suurempia todellisia ongelmia. Suurin ongelma on epäonnistunut saamelaismääritelmä, johon vetoamalla on aikaansaatu sellaisia kummallisuuksia kuin että samoihin sukuihin kuuluvista toisia on hyväksytty saamelaisiksi ja toisia on valikoiden jätetty ulkopuolelle.
Kiistely ILOn sopimuksesta on kuitenkin tuonut esille, että etniset saamelaiset ovat halunneet erottautua muusta väestöstä jyrkästi. Tämän erottelun pontimena on ollut saamelaisideologian keinotekoinen kuilu, jollaista ei ole Suomessa aikaisemmin nähty. Todellisuudessa edellytyksiä tällaisella "välttämättömälle kuilulle" ei ole olemassa, koska kieltä, kulttuuria ja tapoja koskevia eroja ei ole todellisuudessa olemassa. Alueella asuvat, eri väestöryhmiin samaistuvat tavalliset ihmiset poliittisen saamelaismääritelmän molemmin puolin eivät halua leimata toisiaan vastakohdiksi tai vihollisiksi. Jokaisen kannattaa kysyä ja miettiä, kuka sellaista erottelua ajaa, kuka sitä tarvitsee ja kuka siitä hyötyy. Sitä tarvitsevat sellaiset saamelaisjohtajat jotka hankkivat itselleen julkisuutta ja merkitsevän aseman ratsastamalla toisten saamelaisten selässä valtaan. He, ja vain he, tarvitsevat valheita oman ryhmänsä alkuperäisyydestä Suomessa, ja vain heillä on tarve kieltää alkuperäisyys lappalaisilta siksi, että nämä ovat heidän oikeudettomien pyrkimystensä tiellä. Näille johtajille lappalaiset ovat syntipukkeja, joita he syyttelevät ja joita vastaan he yllyttävät omia kannattajiaan.
Kansallisen kulttuurin identiteetti merkitsee oman viiteryhmän suhteuttamista muihin, samalla se edellyttää myöskin jonkin asteista muista erottautumista. Lappalaisille erottautuminen ruotsalaisista ja sittemmin suomalaisista erottautuminen on kautta vuosisatojen ollut keskeisen tärkeä identiteettitekijä. On tässäkin yhteydessä syytä korostaa, että pysyviin saamelais-lappalaisten suhteiden perustekijöihin on kuulunut huomattavan suuri samankaltaisuus näihin väestöryhmiin kuuluvien välillä. Erityisen hyvin tämä läheisyys on ilmennyt kun vertailupohjaksi on otettu pääväestöksi kasvaneiden eteläisten isäntäkansojen edustajat, joista sittemmin on kasvanut alueen pääväestö.
Saamenkieltä ei ole koskaan osattu Suomessa laajalti ja nykyään sitä osataan vieläkin vähemmän kuin aikaisemmin. Historiasta tunnetaan määräyksiä siitä, kuinka lähelle kyliä saamelaiset ovat saaneet tuoda poroelojaan. Tällaisilla asioilla on kuitenkin ollut konkreettiset selityksensä. Yleisesti ottaen, vastoin propagandistisia väitteitä, etnisten saamelaisten liikkumista ja elinkeinojen harjoittamista ei ole etnisten perusteiden mukaan rajoitettu, vaan heille on pyritty luomaan samat edellytykset kuin muullekin väestölle Suomessa. Vähänkään vakavampi asioiden tarkastelu osoittaa, että saamelaiset elävät, asuvat ja harjoittavat elinkeinojaan samoin oikeuksin kuin muutkin kansalaiset. Rinnakkaisen oikeudellisen erillisyyden luominen etnisille saamelaisille tässä tilanteessa, jossa saamelaiset asuvat muun väestön seassa on käytännössä mahdotonta toteuttaa ja valvoa. Niinpä saamelaisuudella metelöivä ja välillä suorastaan riehuva kiihkosaamelaisuus edustaa tänään niitä murtavia voimia, jotka saamelaisten omassakin keskuudessa pyrkivät hajottamaan yhteisön rationaalisia ja sitä koossa pitäviä rakenteita.
Vietämme aivan kohta Suomen itsenäisyyspäivää. Suomen saamelaisjohtajat ovat ajaneet itsensä aatteelliseen, poliittiseen ja oikeudelliseen ‒ kuvaannollisesti ilmaisten ‒ sotatilaan valtiota vastaan. Norjan ja varsinkin Ruotsin saamelaisten kellokkaiden esimerkkiä seuraten tai matkien eräät kiihkeät suomalaisetkin saamelaispoliitikot ovat alkaneet omaksua asenteen, että he eivät ole lainkaan suomalaisia, vaan saamelaisia, joiden oma maa on pakkorajojen neljään osaan jakama Saamenmaa. Tämä perustuu pitkälti käsitteiden ja tasojen sekaannukseen. Kukaan ei nykyään vaadi, että saamelaisten tulisi kasvaa tai sanoutua irti saamelaisesta identiteetistään ja tuntea itsensä suomalaisiksi sanan etnisessä, kulttuurisessa ja kielellisessä merkityksessä. Riippumatta siitä, miten koemme ja ilmennämme saamelaista identiteettiämme, olemme silti Suomen valtion kansalaisia, vieläpä täysivaltaisia kansalaisia, aivan kuten toiset saamelaiset ovat Norjan, Ruotsin tai Venäjän kansalaisia. Pohjoismainen oikeusperinne, demokraattinen perinne ja sosiaalivaltio ovat kaikkine puutteineen ja kehitystarpeineenkin asioita, joista meidän saamelaistenkin kannattaa olla kiitollisia, iloisia ja ylpeitä. Ne muodostavat kehyksen jonka puitteissa meillä on lupa ja mahdollisuus elää elämäämme ja kehittää monimuotoista saamelaista identiteettiämme, kulttuuriamme ja kieltämme. Meidän on tietenkin ajettava etujamme ja oikeuksiamme, mutta ei sen tarvitse merkitä poliittista ja oikeudellista sotatilaa Suomen valtion kanssa. Vähempi huutelu ja julistelu Suomen valtion saamelaisiin kohdistamista vääryyksistä olisi paikallaan, ja niiden sijaan olisi syytä katsoa missä kunnossa oma piha on. On, ja on jo kauan ollut, aika lopettaa saamelaisten lappalaisiin kohdistamat valloitushankkeet ja syrjintä.
Näissä mietteissä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää Suomelle, sen kaikille kansalaisille ja asukkaille, ja erityisesti Suomen kaikille lappalaisille ja saamelaisille, mukaan lukien ne jotka on toistaiseksi huonolla lailla ja sen nurjamielisillä tulkinnoilla suljettu ulkopuolelle.

Jouni Kitti"


15 kommenttia:

  1. Lämpimät kiitokset Jouni Kitille hienosta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  2. Saamelaisradion Oddasat-uutislähetyksen selostuksen mukaan linnan juhliin oli tänä vuonna saanut kutsun vain vähän saamelaisia, eikä siellä siksi nähty kuin harvoja saamelaispukuja. Uutisvälähdys rakentui suunnilleen näin: Presidentin lausuttua muutaman ajatuksen nähtiin SámiSoster ry:n toiminnanjohtaja Ristenrauna Magga kättelemässä presidenttiparia. Tästä leikattiin neutraalia taustaa vasten kuvattuun valokuvaan, jossa toiminnanjohtajalla ei olekaan saamenpukua vaan lantalaisriukun asu. Ilmeisesti on kyse puhelinhaastattelusta. Toiminnanjohtaja kertoo haastattelijalle että saamelaiset kyllä tuntevat omat ryhmänsä ja että heille on kristallinkirkasta ketkä ovat saamelaisia. "Että suomalaisia pyrkii saamelaisiksi on toinen juttu". Tämän lauseen viimeisten sanojen vielä jatkuessa leikataan suoraan elävään kuvaan jossa kansanedustaja Maijala puolisoineen kättelee presidenttiparia. Selostaja Kaisa Aikio ilmoittaa iloisesti: "Kansanedustaja Eeva-Maria Maijala Lapista oli pukeutunut saamelaispuvun näköiseen asuun". Selostus jatkuu "viimeisinä tulivat korkeimmat vieraat, heidän joukossaan saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina-Sanila Aikio..." Käräjien puheenjohtaja oli todellakin sijoitettu kättelyjonossa Ahvenanmaan edustajien ja kenraalikunnan väliin. Jos vieraiden arvojärjestys päätellään näin yksioikoisesti kättelyjärjestyksen pohjalta, saamelaiskäräjien puheenjohtaja, vai pitäisikö sanoa presidentti, olisi siis illan protokollassa arvokkaampi kuin vaikkapa ennen häntä vuorossa olleet sotaveteraanit, kansanedustajat ja kirkkokuntien edustajat ortodoksista piispaa myöten. No, mikäpä siinä, seurasihan kenraalikuntaa ulkovaltojen edustajat ja sitten edelliset presidentit puolisoineen. Ehkäpä jo ensi vuonna saamelaiskäräjien puheenjohtaja on sijoitettu kenraalikunnan jälkeen tai jopa diplomaattikunnan joukkoon. Tai vielä mieluummin diplomaattikunnan jälkeen, ennen edellisiä tasavallan presidenttejä. Silloin hän olisi lähes presidenttinä presidenttien joukossa, ja siitäpä voisi jo tälläytyä yhteiskuvaan näiden kanssa. Leikki sikseen, mutta eiköhän YLE:n saamelaistoimitus taas ensikin vuonna laita aidot ja epäaidot saamelaiset ja saamelaispuvut sekä arvojärjestykset kohdalleen.

    VastaaPoista
  3. Miksi Vuotson kielipesää syrjitään? Ei anneta rahaa toimintaan!!! Mielestäni ei ole kysymys suuresta summasta. Ihmetyttää...

    VastaaPoista
  4. Maijala kommentoi Aamulehdessä pukuvalintaansa:

    http://www.aamulehti.fi/kotimaa/kansanedustaja-linnan-juhlan-puvustaan-en-tarvitse-taman-pitamiseen-kenenkaan-lupaa-24126404/

    No tänään sitten YLE sapmissa oikein hävetään:

    Käsityöntekijä Elli Maaret Helander oli keskiviikkona Yle Sápmin Dearvva-lähetyksessä ja hän kertoo melkein sulkeneensa television kun näki Maijalan pukeutuneen saamenpukua muistuttavaan vaatteeseen.

    http://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/kasityontekija_maijalan_puvusta_linnanjuhlissa_-_mina_niin_hapesin_kuin_olisin_hanen_puolestaan_havennyt/9342862

    Mutta mitä joku tenojoenvartinen tietää metsälappalaisten pukeutumisesta, ovat olleet eri kansaa eri kielikin. Varmasti ne ovat eronneet toisistaan kuten kielikin.
    Mistä sitten tietää Saamenmaan presidentin kantavan saamenpukua eikä saamenpuvun kaltaista vai löytyykö jostain vanhaa vastaavaa tai edes valokuvaa tuollaisesta ’kiekurakuviosta’?

    Norjan Saamelaiskäräjillä on nyt sitten nähty vallankeikaus ellei suorastaan -kaappaus. Uusi presidentti ei osaa saamea, mitä Suomen puolella kauhistellaan. Samoin pähkäillään, miten käy nyt saamelaissopimuksen.

    VastaaPoista
  5. Moinen keikaus meidän saam.käräjillä ei ole mahdollista.
    Muualta tulleiden diktatuuri on betoniin valettu ja perustuslailla varmennettu.




    VastaaPoista
  6. Suomen saamelaiskäräjölaista, saamelaiskäräjien työjärjestyksetä ja muodostuneeta käytännöstä tosiaankin puuttuu mahdollisuus saattaa kerran valitun käräjähallituksen kannatus käräjäedustajien keskuudessa äänestyksen kohteeksi. Tätähän on kyllä yritetty, mutta Klemetti vetosi siihen että laki ei tunne tätä mahdollisuutta. Kun saamelaislainsäädäntä nyt kerran on tarkoitus yhtenäistää pohjoismaisella samelaissopimuksella työryhmä lienee varmasti ottanut kantaa tähänkin harmonisointikysymykseen. Vai mitä arvelette? Muutahan tässä ei voi kuin arveilla, kun sopimusta on valmisteltu suljettujen ovin takana salassa kaikelta julkisuudelta.

    VastaaPoista
  7. Saamenpukuasiasta sen verrn, että se pitää nyt kerta kaikkiaan uskoa että aitosaamelaisilla yleensä ja varsinkin aitosaamelaisilla duoddjea-designeriompeljoilla on shamaanin taitoja lähentyvä kyky erottaa aito saamelainen ja aito saamenpuku epäaidoista saamenpuvun tapaisesta, olipa aito saamelainen pukeutunut ihan minkä tapaiseen luomukseen tahnsa. Ominaisuus muistuttaa selvänäkijöiden ja noitavainojen aikoina esiintuneiden katsojapoikien ja -tyttöjen erikoisia kykykyjä. Tässä voisi ehkä puhua duodjimuoreista. Näiden tehtävää helpottaa, jos katsottavan henkilön pukija on ollut saamelainen.

    Helander toivoo näkevänsä presidentin itsenäisyyspäivänvastaanotolla linnassa perinteisiä saamenpukuja saamelaisten päällä. Toivokaamme että hänen toivomuksensa toteutuu vuoden 2017 linnan juhlissa, ettei Helanderin tarvitse sulkea telkkariaan kuvotuksen asteelle äityvän myötähäpeän vuoksi

    VastaaPoista
  8. Eräs inarinsaamelainen sanoi, kun saamelaistaitelija laittaa minkä rievun tahansa päälleen - onhan se hienoa kertakaikkiaan. Mutta kun hän ja hänen perheensä laittaa puvun päälleen - kyllä tutkitaan onko napit oikein ja oikean mallisia, ym. ym. yksityiskohdat. Arvostelua riittää jos sattuu vahingossa jokin menemään hiukankin pieleen.

    VastaaPoista
  9. Jos inarinsaamelaisen pukeutuminen omaan saamenpukuunsa aiheuttaa tuollaista arvostelua toisen saamelaisryhmän taholta,niin
    onko vaarana, että huolimaton pukeutuminen on perusteena poistaa
    tämä henkilö vaaliluettelosta?


    Kysyn vaan.

    VastaaPoista
  10. Ylä-Lapin maaoikeuskiista nousi taas kerran esille valtiosihteeri Paula Lehtomäen vieraillessa alueella 7.‒8.12.2016. Saamelaiskäräjät piti tapaamisessa esillä oman, hyvin tunnetun kantansa, pyrkien edelleenkin todistelemaan, että saamelaisrekisterissä olevat ihmiset olisivat lapinkylien alkuperäisiä asukkaita. Tämä näkemys edustaa kuitenkin yhden osapuolen kantaa, eikä se saa tukea sen enempää tosiasioista kuin toiselta osapuolelta, lappalaisilta.

    Näyttää siltä, että saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle on vaikea tunnustaa epämiellyttäviä tosiasioita erityisesti lapinkylien omistusta koskevassa maaoikeusasiassa. Mutta nyt on tultu siihen, että tosiasioita ei voida enää väistää. On löydyttävä vastuuntunnetta, jonka avulla ristiriidat voidaan voittaa ja ratkaista historiallisten tosiasioiden pohjalta toimien. Ne saamelaismäärittelyyn liittyvät suuret keinotekoiset vastakohtaisuudet, jotka tänä päivänä nostattavat rajamuureja saamelaisten ja lappalaisten välille, tulee madaltaa. Todelliseen oikeushistoriaan pohjautuva perspektiivi avaa meille saamelaisille lohdullisia näköaloja; keinotekoiset raja-aidat voidaan kaataa, tämän päivän vastakohdat voivat olla jo huomenna tasoittuneita. Kaikki saamelaiset ja lappalaiset voivat löytää taas toisensa, toimien yhdessä oman kulttuurin turvaamisen puolesta ‒ tulevaisuudessa ehkä uudistetussa itsehallintojärjestelmässä, jossa itsehallinnon perustason yksikköinä toimivat lapin- ja saamelaiskylät. On liiankin ilmeistä, että saamelaista tahdonmuodostusta ei voida enää rakentaa yhden osapuolen tahdon varaan, vaan siinä on otettava huomioon kakkien saamelaisyhteisöjen vapaasti ja itsenäisesti muodostetut ja perustellut näkökannat.

    Ymmärrän, että sovittelemisen, keskitien etsimisen politiikka on monesti vaikeaa ja epäkiitollista, mutta se on kuitenkin demokratian käytännöllisen toteuttamisen välttämätön kulmakiivi. Saamelaiskäräjien politiikka ei saa enää rakentua yksinomaan siihen miten ja millä perusteilla me pohjoissaamelaiset asioita arvostelemme ja mitä me vaadimme. Uskottavuus on ainoastaan mahdollista sillä edellytyksellä, että toinen osapuoli, lappalaiset, oppii luottamaan meidän rehelliseen tarkoitukseemme ja meidän tekoihimme. Mielestäni saamen kansan menestyksen ydin piilee siinä, että pohjoissaamelaiset ja heidän poliittiset liittolaisensa kolttasaamelaiset ottavat erityisesti asiakeen samalla alueella iät ajat asuneen kantaväestön luottamuksen vahvistamisen ja sen säilyttämisen kaikissa olosuhteissa.

    Viime vuosien aikana luottamuksen ilmapiiri on Pohjois-Lapissa ihmisten välisissä suhteissa heikentynyt ja siksi vaaditaan nyt pitkäjänteistä ja vaivalloista työtä ennen kuin ristiriitojen aallokko saadaan rauhoittumaan.

    Saamelaiset kuten muutkin kansat ja kansalliset ryhmät ovat muuttuneet maailman muuttumisen myötä. Myös maailma saamelaisten ympärillä ja olosuhteet ovat muuttuneet. Ajan mukana vaatimukset saamelaisten olosuhteiden ja menestyksen turvaamiseksi tehtävän työn osalta ovat muuttuneet. Saamelaisten itsehallinnossa on ollut puutteita, virhearvioita ja pahojakin ylilyöntejä. Mutta kun me tutkimme niitä, voimme todeta, että tällainen on yleismaailmallista, samanlaisia ilmiöitä esiintyy joka ainoassa demokraattisessa järjestelmässä. Demokratia ei paras poliittinen järjestelmä siksi, että se olisi automaattisesti täydellinen, vaan siksi, että se antaa parhaat mahdollisuudet korjausliikkeisiin. Kuten kansanedustaja Eeva-Maria hilattain ilmestynyt kirja "Kemin Lappi elää osoittaa ovat saamelaismäärittelyyn liittyvät poliittiset raja-aidat synnytettyjä ja muut ongelmat osittain tietämättömyydestä johtuvia. On korkea aika ottaa virheistä vaari ja tehdä tarvittavat johtopäätökset.

    Jouni Kitti
    Saamelaisparlamentaarikko

    VastaaPoista
  11. Olen äärest´hämmästynyt!!! Eri saamelaiskultturin edustaja HÄPEÄÄ,
    koska E.Maijala on rohkaistunut ottamaan juhlapuvukseen oman
    sukunsa saamenpuvun. Jo on aikoihin eletty!!!!!
    On sangen mahtavaa, että E. Maijala puvullaan kunnioittaa menneitä
    sukupolvia eikä häpeä heitä.

    VastaaPoista
  12. Saamelaiskäräjät on paheksunut saamenpuvun käyttöä matkailumainonnassa. Nyt Maijalaa paheksutaan oman suvun puvun kantamisesta eisaamelaisena.

    Matkailumainonnassa voidaan nyt vapaasti siirtyä tähän Maijalan suvun lappalaispukuun. Mallihan on myös kiistatta alueella käytetty. Saamelaiskäräjillä ei pitäisi olla asiaan mitään mossottamista.

    VastaaPoista
  13. Valtiosihteeri Paula Lehtomäki päästi Inarissa taivaalle saamelaispoliittisen koepallon. Oma yritykseni ampua se alas löytyy täältä:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2016/12/outo-koepallo-lapin-taivaalla.html

    VastaaPoista
  14. Petterssonin kirjoitus on niin erinomainen, että sitä kannattaa jakaa ja siihen nojata. Ja toivottavasti Lehtomäkikin sen lukee, Suurpäästä puhumattakaan.
    Eräs kysymys minua vaivaa ja ehkäpä koetan asiaa kyselläkin: missä luuraa Jari Lindström samaan aikaan kun hänen ministeriönsä kulkee vanhaa rataansa kuin idän pikajuna? Onko oikeusministerillä - pääministerin ohella - millainen tilannetieto ja -taju missä mennään ja millaisin eväin? Ja erityisesti käsitys siitä mihin tällaisella salailulla ja pienen piirin puuhastelulla vielä päädytään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko Veikko miettinyt josko tämä asia on liian monimutkainen Linströmille.Matkan varrella saattaa tulla kiperiä kysymyksiä,siinä ehkä syy.Kylläpä Henriksonin naama muistutti samalta kun Lappalaisilla Sajoksessa.Kyse siis oikeusministerin jankutus Sajoksessa lappalaisten kysymyksiin ja nyt hänen ilmeensä Vaasan sairaalan vuoksi.Saapi joskus potut pottuina.

      Poista