sunnuntai 9. elokuuta 2015

Saamelaispolitiikan tarut ja todellisuus

Kesän aikana on tullut muutamankin kerran mieleen millaista kuplaa saamelaispolitiikan ja sen jatkeiden taholta lopulta ylläpidetään.
Ja ihmeteltyä kuinka pitkään tuo kupla voi yleensä pysyä ehjänä.
Jos aloittaisi vaikkapa käsitteestä saamelaisyhteisö, jota on tietyssä tarkoituksessa viime aikoina tavallaan supistettu käsitteeksi sukuyhteisö.
Saamelaiskäräjävaalien lähestyessä näitä käsitteitä on viljelty haluttaessa torjua käräjien vaaliluetteloon hakevia ”vääriä” henkilöitä. Saamelaiskäräjävaalien vaalilautakunnan käsittelyn jäljiltä käräjien hallitukselle tehtiin 200 oikaisupyyntöä, joista – arvata saattaa – suurin osa ellei peräti kaikki hallitus uutisten mukaan käytännössä lähes kylmiltään lyhyessä käsittelyssään hylkäsi. Oikaisuprosessi jatkuu siis korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), mutta kiusanteko on jälleen kannattanut ja todennäköisesti melkoinen joukko potentiaalisia äänioikeuden kriteerit täyttäviä henkilöitä jää jälleen seuraavissakin vaaleissa rannalle.
Saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kiteytti jossain haastattelussaan syyn tähän räikeään kiusaamiseen: uudet äänestäjät voisivat muuttaa käräjien nykyistä valtasuhdetta.
Tilanne herättää kriittisessä tarkastelijassa kysymyksen mikä on se saamelaisyhteisö, jota nykyinen saamelaiskäräjien valtaeliitti tukijoineen edustaa? Kun tiedetään, etteivät kaikki saamelaiset ole hakeneetkaan käräjien äänioikeutta ja noista äänioikeutetuistakin vain vajaa puolet käy äänestämässä, voidaan puhua mitä melkoisesta demokratiavajeesta – siis yhteisön tasolla. Lisäksi on muistettava, ettei valittu saamelaiskäräjätkään ole politiikassaan yksimielinen. Päinvastoin, erilainen kärhämöinti on leimannut sen toimintaa useammankin vaalikauden ajan.
Sukuyhteisöön tukeutuminen kuvaa oikeastaan hyvin saamelaispolitiikan käpertymistä yhä pienemmän ja fanaattisemman piirin bisnekseksi. Todellisuudessahan juuri aineelliset edut ovat vahvassa asemassa nykyisten valtasuhteiden puolustamisessa. Se ratsuna käytetty saamelaiskulttuuri on lopulta usein vain Audin pukukoukussa kiikkuva lapintakki, joka vedetään parkkipaikalla päälle kun mennään johonkin sitä kulttuuria edustamaan – tai esittämään.
Todellinen saamelaisuus tänä päivänä on ihan jotain muuta kuin verassa poseeraamista. Jo se, että saamelaiskulttuurin mainostetaan nojaavan poronhoitoon, on tänä päivänä silkkaa tarua kun tiedetään kuinka pientä roolia poronhoito näyttelee nykysaamelaisten elämässä minään pääasiallisena tai etenkään yksinomaisena elinkeinona. Ja vielä jos puhutaan ”perinteisestä” poronhoidosta – puhumattakaan jostain ”nomadisesta saamelaisporonhoidosta”.
Se on vähän sama jos puhuttaisiin maailmalle vielä suomalaisesta kulttuurista karhun kansan viitekehyksessä – välillä mobiililäpyskää räpläten.
En sano, etteikö saamelaisten tai suomalaisten tulisi kulttuuriaan harrastaa ja kulttuuriset juurensa säilyttää, mutta niiden valjastaminen talous- ja valtapolitiikan välineiksi ja siinä arjen todellisuudesta irrallaan ei istu.
Saamelaiskulttuurin valtaa ja varoja käyttävän ”yhteisön” tunnusmerkkeihin kuuluu äärimmäinen suvaitsemattomuus. On hyvin absurdia, että juuri nämä suvaitsemattomat poliitikot ja heidän myötäilijänsä mellastavat juuri monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden esitaistelijoina. Heiltä läimähtelee rasistin leimoja löysästi sinne ja tänne – henkilöihin ja tahoihin, jotka ovat rohjenneet arvostella heidän harjoittamaansa politiikkaa tai vaikkapa kyseenalaistaa heidän muokkaamaansa historiankirjoitusta. Tässä leimaamisessa tulee mukaan vielä ”tiedeyhteisö”, valikoitunut saamentutkijoiden joukko, joka ei vahingossakaan kyseenalaista saamelaispolitikan perusteita vaan lähtee sen suoranaisena jatkeena tuottamaan tuohon politiikkaan soveltuvaa ”tutkimustietoa”. Jos jotkut tutkijat ovat toimineet kriittisesti kuten tutkijoiden kuuluu, heitä on koetettu sekä ”saamelaisyhteisön” että sen ”tiedeyhteisön” taholta lytätä.
Äärimmäinen suvaitsemattomuus on huipentunut saamelaismäärittelyssä ja ollut naurettavinta vaikkapa kiihkoiltaessa saamenpuvun aitoudesta tai käyttöoikeudesta. Jälkimmäinen on naurettavaa kun tiedetään tuon puvun lainojen historia sekä pohditaan missä vaiheessa näiden määrittäjien mielestä vaikkapa näkkälänpuvussa saavutetaan – tai on jo saavutettu – epäaitouden raja.
Saamelaisuuden määrittelyssä saamelaiskäräjien vaalilautakunta lienee lajissaan todellinen huippu. Jos lautakunnan jäsen perustelee kentällä toimintaansa sillä, ettei voi hyväksyä joitain henkilöitä käräjien vaaliluetteloon koska nämä kiusasivat häntä koulussa, voinee jäsenen tasoa jo tällä arvioida.
Erityisen kyseenalaiseksi saamelaisuuden määrittely on käynyt silloin kun aito saamelaisyhteisö ei voi oman sukuyhteisönsä tuntemuksella määrittää jäseniään. Näinhän on käynyt ja käymässä inarinsaamelaisten kohdalla; toisen saamelaisrtyhmän voimin istuva vaalilautakunta ei ole halunnut tunnistaa ja tunnustaa heitä kelvollisiksi vaaliluetteloon. Inarinsaamelaisten ja kolttien kohdalla saamelaiseen valtapolitiikkaan on lisäksi kuulunut ansiokas hajottaminen. Niinpä muun muassa muutamat inarinsaamelaiset valtapolitiikan tukijat ovat syyttäneet Anarâšah rs/ Inarinsaamelaiset ry -yhdistystä inarinsaamelaisen identiteetin varastamisesta. Noin sivusta seuraten väite tuntuu järjenvastaiselta, koskapa kyseisen yhdistyksen jäsenet ovat saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluvia siinä missä nämä syyttäjätkin.
Suurimpia Klemetti Näkkäläjärven puheenjohtajakaudella vain paisuneita saamelaispolitiikan kuplia on ratsastaminen luonnon monimuotoisuudella. Itse saatoin seurata tätä ”luonnon puolustamista” hyvin taannoisessa uuden metsähallituslain valmisteluun liittyneessä työryhmässä. Siellä saatoin nähdä kuinka esimerkiksi ympäristöministeriössä on nielaistu karvoineen kaikkineen tarjoiltu mielikuva saamelaisten halusta ja taidosta turvata pohjoisimman Suomen luonnon monimuotoisuus. Käytännössä ministeriö on tunnustanut toistaiseksi vain saamelaiskäräjät sellaiseksi kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen kirjauksissa todetuksi paikallisyhteisöksi, jonka edustamaa ”perinteistä” luonnon käytön tietoa muun muassa Metsähallituksen tulee kuulla laaditun Akwé Kon -ohjeistuksen puitteissa.
Olen varma, että saamelaisista löytyy laajalti luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannattajia, mutta valitettavasti saamelaiskäräjien Akwé Kon -työryhmien valinnat ovat painottuneet vain ja ainoastaan yhden elinkeinon intressien ajajiin. Myös tässä luonnon monimuotoisuuden asiassa törmätään nopeasti ”tiedeyhteisöön”, jossa vain harva on rohjennut soittaa hälytyskelloja käynnissä olevan luontoa köyhdyttävän tilanteen takia.


Veikko

52 kommenttia:

  1. Kylläpä Mikkel Näkkäläjärvi tuomitsee Immosen blogikirjotuksen,itse edustaa kuitenkin suuntausta josta nähtiin tv 1 uutisissa hiljattain.Oliko Arafatin huiviin pukeutuneella taiteilijalla taiteilijan vapaus esiintyä julkisesti naamioituneena ja syyttää muita terroristeiksi?Miksi Suomessa ei saa sanoa enää totuutta.Kymmeniä vuosia ovat saamelaiset eläneet valtaväestön siivellä ja nyt vaativat lisää!Kuka uskaltaa viheltää pelin poikki?

    VastaaPoista
  2. Tiina Sanila-Aikio vääntää tuoreessa Lapin Kansassa saamelaismääritelmästä etteivät venäläisetkään päätä siitä ketkä ovat suomalaisia. Juuri niin, miksi inarinsaamelaiset eivät saisi päättää ketkä ovat inarinsaamelaisia, vaan se pitää antaa toisten saamelaisten tai heidän hyväksymien helsinkiläisten tai vaikka savolaisten ratkaistavaksi?
    Kyllä on oikein, että oikeusvaltiossa on kansanedustus- ja oikeuslaitokset, jotka toivon mukaan pystyvät jatkossakin torjumaan tällaiset rasistiset ihmisoikeusloukkaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko Sanila-Aikio on tietämätön tai naiivi tai jotain muuta esittäessään vertauksen "etteivät vennäläisetkään päätä siitä ketkä ovat suomalaisia."
      Venäjä on suvereeni valtio - Suomi on suvereeni valtio. Mutta "Saame" ei ole suvereeni valtio, vaan osa Suomea.

      Saamelaiskäräjät on olemassa Suomen kansan valtaa käyttävän instituution eli eduskunnan säätämän lain perusteella.
      Saamelaiskäräjiena sen elinten esim. hallituksen ja vaalilautakunnan tehtävä on noudattaa lakia ei "säätää " lakeja siitä kuka on saamelainen.
      Ehdotan, että saamelaiskäräjille järjestetään pikimmiten yhteiskuntaopin perustiedon kurssi.
      Olisi suotavaa, että saamelaiskäräjien edushenkilöt omaisivat alkeet kansainvälisen politiikan alalta ennenkuin antavat suureellisia lausuntoja saamelaisten oikeuksista.
      Onkohan saamelaiskäräjillä kuultu esim. vallan kolmijako -periaatteesta? Tuskin. Sk:n teot ja lausunnot osoittavat että se kuvittelee itsellään olevan sekä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta Suomessa.

      Poista
  3. Olen seurannut saamelaiskeskusteluja pitemmän aikaa ja voin vain hävetä sukujemme puolesta kuinka saamelaisten johtohahmoina esiintyy henkilöitä joilla on todella suppea ja itsekeskeinen maailmankatsomus. Esi-isämme kääntyvät haudoissaan kun näkevät miten heidän perilliset kohtelevat omia sukulaisiaan ja häikäilemättömästi esittävät valheita mitätöiden toisten elämää. SKn puheenjohtajat ovat vuosien aikana muuttuneet aina vain röyhkeämmiksi ja esittävät asiansa kuin mitkäkin yksinvaltiaat joiden oma suku on ainoa oikea. On helppoa alkaa väittämään ja levittämään valheita kun asianomaiset ovat kuolleet. Saamenmaalla asuu kuitenkin paljon saamelaisia jotka eivät todellakaan hyväksy saamelaiskäräjien kantaa. Saamelaisista on tullut kuva riitaisasta ja sukuvihaisesta kansasta vaikka julkisesti esiintyvät vain ääripää keskenkasvuisia vihaisia nuoria. Me vanhemmat häpeämme näitä nuoria mutta meidän ääni ei kuulu koska emme osaa käyttää mediaa ellei joku nuoristamme auta. Valtaväestön tulisi muistaa kuinka me vanhat kunnioitimme ennen kaikkien esi-isiä emmekä väittäneet heitä valehtelijoiksi tai jäljittelijöiksi kun he pukeutuivat lapinpikuun, tekivät käsitöitään tai harjoittivat elinkeinojaan saati että he puhuivat lainattua kieltä. Nykyään jälkipolvi on kiittämätöntä eikä polvi pojasta parane yhtään. Omaa etua ajetaan ja yritetään sortaa toiset suvut jotta päästään yksin hallitsemaan alueita. Olen aito saamelainen ja kuulun luetteloon mutta en hyväksy ollenkaan ns ryhmähyväksyntää koska en itsekään tunnista saamelaisiksi kaikkia luettelossa olevia. En oikeastaan edes nykyistä puheenjohtajaa mutta mikä minä olen sanomaan kuka on saamelainen. Ei edes sammallahti tai näkkäläjärvi voi sanoa kuka on oikea. Ryhmähyväksyntä ei ole tieteellistä eikä edes laillista vaaliasioissa. Jos ilo ratifioidaan niin sieltä tulee ensin poistaa maaoikeudet mikäli suomen saamelaisia eli verokirjojen lappalaisia ei hyväksytä mukaan saamelaisiksi. Muutoin kyseessä on suuren luokan huijaus. Näillä mailla asui ensin lappalaiset ja sitte vasta tulimme me muut ja sen kyllä vanhakansa tietää.

    VastaaPoista
  4. Ainakin saamelainen "neljäs valtiomahti" on Suomessa kätevästi saamelaiskäräjien hallinnassa sukuyhteisö- ja muiden lojaliteettisiteiden sekä rahahanan kautta. Media jonka pitäisi toimia vallan vahtikoirana istuu kauniisti sem sylissä ja journalistit samaistuvat valtaan toimien sen äänitorvina. Lapin Kansa saa tulivaroja saamelaisuutisointiin käräjiltä, siis viime kädessä kaikilta veronmaksajilta, mutta jos haluat lukea mitä Sanila-Aikio on sanonut niin on maksettava LK:lle verkkosivujen lukemisesta.

    VastaaPoista
  5. Tulokkaat näköjäs tekevät kaikkensa etteivät alkuperäiset pääsisi saamelaiskäräjille!
    http://yle.fi/uutiset/luvatta_nimetty_todistajiksi_korkeimpaan_hallinto-oikeuteen/8213586

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen tämä Lisman uutinen. Nyt jäämme odottamaan miten Saamelaiskäräjien hallitus perustelee miksi he hakevat KHO:lta purkua 5 enontekiöläisen saamelaisen kohdalla. Kyseiset henkilöt Saamelaiskäräjien hallitus hyväksyivät saamelaiseksi 2011 ja nyt 2015 he yhtäkkiä eivät olekaan saamelaisia. Mene ja tiedä! Heidät hyväksyttiin KN äidin todistuksella että heidän esi-äiti olisi puhunut äidinkielenään saamea. Odotamme innolla Saamelaiskäräjien hallituksen perusteluita miksi heidän mielestä tämä todistaja on todistanut väärin. Tähän on pakko laittaa erään enontekiöläisen saamelaispolitiikon kysymys eli Nilsun: "Voiko ihminen olla todella näin tietämätön omasta taustastaan! Valehtelemallako suomalaiset (=lannanihmiset) yrittävät päästä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon? Mitä sanktioita voi koitua viranomaiselle valehtelemisesta?"

    VastaaPoista
  7. Toki voi nimetä todistajia oikeuteen heiltä lupaa kysymättäkin. KHO harkitsee kuuleeko heitä. Jutusta ei käy ilmi kutsuttiinko heidät.

    Ylen juttu haiskahataa vahvasti porpagandalta. Kukaan ei esiinnyt omalla nimellään. Siinä "lismalaiset" ja "heikkiläläiset " asettuvan kielilautakunnaksi. Mitään tosiasioita ei esitetä, vain arviointia ja vähättelyä.
    Miksi he puhuivat suomea keskenään? Eivätkö he puhuneet vaaliluetteloon hakeutuvan kanssa samaa saamenkieltä? Silloin käytetään suomea.
    Nämä lismalaisheikkiläläiet ovat kärkkäitä arvelemaan asioita.
    Miksi vasta nyt ??
    Jutussa ei ole kirjoittajaa vaan se on pantu toimituksen nimellä.
    Ehkä kannattisi toimituksen jo nyt ajatella vaalien jälkeistä aikaa ja sitä miltä Yle Sapmin toiminta ennen vaalia näyttää vaalien jälkeen.
    Miten Yle sallii tällaisen puolueellisuuden?

    VastaaPoista
  8. Kun ovat huomanneet Ylen hampaattomuuden käyttävät härskisti sitä propagandavälineenään. Lapin Kansalla sama juttu, mutta sitä kun ei pidetä pystyssä verovaroin jo alkaa myös näkyä.

    VastaaPoista
  9. Lapin Kansassa oli tuokio sitten Tiina Sanila Aikion Saam.kär. vaaleja silmällä pitäen pitkä selostus hänen toimistaan. Puheenjohtajalta jäi
    mainitsematta, että hänen pikkutyttärensä on inarinsaamen kielipesässä.
    Onhan noloa, että puh.johtajan omassa perheessä ollaan" kiikun kaakun"
    ainakin inarinsaamen osalta.

    VastaaPoista
  10. Lukekaapa http://eila.suntuubi.com/ On suoraan sanottuna selkeä kirjoitus.

    VastaaPoista
  11. Tarkka osoite suoraan noihin suoriin sanoihin on:
    http://eila.suntuubi.com/?cat=8

    VastaaPoista
  12. Suomessa ei vielä ole ihan pohjia myöten tajuttu mitä merkitsevät kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden ilmaisut siitä, kenen toimesta ja miten yksilöä koskeva muodollinen ryhmähyväksyntä tulee hoitaa. Jäsenyyden tulee ensisijaisesti perustua yksilön itseidentifikaation eli asiapohjaiseen käsitykseen siitä että hän kuuluu määrättyyn alkuperäiskansaan tai alkuperäiskansayhteisöön. Toisekseen alkuperäiskansalla, mutta myös jokaisella alkuperäiskansayhteisöllä, on oikeus määritellä oman jäsenyytensä perusteet perinteidensä mukaisesti. Tätä kutsutaan (yksilöä koskevaksi) ryhmähyväksynnäksi.
    Näistä periaatteista on yksinkertaisesti ja ihan tavallisella järjellä ja tietopohjalla johdateltavissa ja ymmärrettävissä, että nämä oikeudet kuuluvat yksilölle ja yhteisölle itselleen, eikä kansallisvaltiolle tai jollekin toiselle alkuperäiskansalle tai alkuperäiskansayhteisölle.

    Sanila-Aikio on oikeilla jäljillä siinä että saamelaisen tulee saada määritellä kuka on saamelainen, mutta hän pysyttäytyy jonkinlaisen yleissaamelaisuuden tasolla; hän edustaa kolttia, mutta katsoo ilmeisesti olevansa pätevä määrittelemään kuka on pohjoissaamelainen tai inarinsaamelainen, ja on valmis antamaan vastavuoroisesti kolttia koskevan määrittelyoikeuden näille muille yhteisöille. Tältä osin Sanila-Aikio on väärällä polulla. Vaikka saamelaiskäräjät yhdistää osan, joskaan ei kaikki, Suomen sellaiset alkuperäiskansaryhmät jotka voivat kutsua itseään saamelaisiksi, käräjät tai sen vaalilautakunta ei täytä kansainvälisen alkuperäisoikeuden peruskirjojen vaatimuksia yhteisötason ryhmähyväksynnän elimenä. Molemmat ovat uuden ajan luomuksia, ja niiden puitteissa toinen alkuperäiskansaryhmä on määrittelemässä toisen jäsenyyttä.

    Olkoonkin, että Suomen eri saamelaisryhmät puhuvat itsestään saamelaisina, mutta tämänhektisestä jonkinasteisesta poliittisesta liittoutumisestaan huolimatta Suomen pohjoissaamelaiset ja koltat eivät tiettävästi ole solmineet pysyväisluonteista liittoa jonka perusteella ne muodostaisivat yhden alkuperäiskansan, -liiton, -heimon tai -yhteisön. Niinpä ei ole perusteita edes sille, että kolttasaamelaiset määrittelisivät tai edes osallistuisivat sen määrittelyyn kuka on pohjoissaamelainen ("aitosaamelainen"), tai päinvastoin, että "aitosaamelaiset" (pohjoissaamelaiset) määrittelisivät kuka on koltta, tai osallistuisivat tähän määrittelyyn. Määrittelyoikeus kuuluu kunkin yhteisön tasolle, ja se käsittää päätösvallan niin kriteereiden (perusteiden) kuin prosessin (menettelytavan) määrittelystä kuin tapauskohtaisen päätösvallan, jota tulee harjoittaa asiaperusteilla ja ilman syrjintää, pitäen lähtökohtana yksilön omaa itseidentifikaatiota. Suomen lainsäädäntö tulisi korjata tämän mukaiseksi. Tämän pitäisi myös vastata CERDin perusvaatimuksia, täysin riippumatta siitä mitä saamelaiskäräjät sille on syöttänyt tai syöttää.

    VastaaPoista
  13. Tiina Sanilaa ihmittelen, kun kertoo ettei ole oppinut äidinkielenään kolttaa. Kertoo, että kotona ei opetettu, kun siiihen aikaan kieli oli kitketty pois. Sehän me kaikki tiedetään, että omaa kiletä ei saanut puhua, ei koulussa eikä virallisille tahoille. ei sitä vanhemmat sitten enää lapsilleen opettaneet, ettei lapsille tulisi vaikeaa. Tämä on siis hyvin monen saamelaisen kohtalo. Nyt kuitenkin saamelaiskäräjien jäseneksi pääsemiseksi ( saamalaiseksi hyväksytyksi tuleminen) täytyisi pystyä todistamaan, että jompi kumpi isovanhemmista olisi puhunut äidinkielenään saamenkieltä. No suurimman osan sen aikaisista isovanhemmista ja heidän aikalaisistaan on jo kuollut - ei ole todistajia. Näin evättiin aikanaan monen saamelaiskäräjien jäsenyys. Ja evätään edelleen. Nyt sitten vielä yritetäään tiukentaa näitä ehtoja. Näin sitä saadaan mielivaltaisesti valita omasta suvusta vain net jokka miellyttää ittiä tai net jokka satutaan tuntemaan. Niin epäoikeudenmukaista ja läpinäkyvää, että hävettää ja ihan sylettää. Miksi ei noustas yhessä met saamelaiset tästä parrikaadeille - ei meillä ole mittään hävittävää, maineemma voimma vielä pelastaa. Mie sen tiiän, ettei kukkaan uskalla omalla nimellä kirjottaa tai puhua, kun pittää pelätä oman itten ja suvun puolesta, "luopioita" ei kattota hyvällä. En uskalla minäkäään. Auttakaa joku!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittaatko tähän Hesarin Tanja Sanila artikkeliin? http://www.hs.fi/kotimaa/a1439177405016

      Poista
  14. Kärkipään saamelaisaktivisti ja -teoreetikko Mattias Åhrén sanoo Ruotsin saamelaisuutisten verkkosivulla
    sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=2327&artikel=6229908
    että ILO-sopimus on hänen mielestään käymässä epäajankohtaiseksi ja ett sillä on tänä päivänä etupäässä symboolinen merkitys. Vähintään yhtä tärkeänä Åhrén näkee pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksymisen. Artikkelissa kerrotaan että Ruotsin saamelaiskäräjien hallitus haluaa että saamelaisista ei puhuta kansallisena vähemmistönä vaan nimenomaan alkuperäiskansana. Kaiken saamelaisia koskevan lainsäädännön tulisi perustua tähän lähtökohtaan. Åhrén katsoo että saamelaisten alkuperäisaseman selkeyttäminen vahvistaisi ennen kaikkea saamelaisten maaoikeuksia. Saamelaiskäräjien hallituksen varapuheenjohtaja ja käräjien kielilautakunnan puheenjohtaja Josefina Lundgren Skerk sanoo artikkelissa, että kansallisesta vähemmistöstä puhuminen saamelaisten kohdalla antaa poliitikoille ja viranomaisille mahdollisuuden luistella saamelaisten alkuperäiskansa-asemasta. Tämän kautta päästään eroon kansainvälisesta alkuperäiskansaoikeudesta ja YK:n suosituksista. Ruotsin hallitus harkitsee paraikaa kansallisia vähemmistöjä koskevan lainsäädännön ajankohtaistamista.

    VastaaPoista
  15. Yle Sápmin saamelaiskäräjäehdokkuuksia uutisointi on taas julkean propagandistista. Lukekaapa juttu inarinsaamelaisista ehdokkaista. Uutisen kuvan teksti on aivan pielessä.
    Inarilaisiksi lähtöjään on mainostettu sellaiset kuulut inarinsaamelaiset kuin Petra Magga-Vars, Nilla Tapiola, Eila Tapiola, Asko Länsman ja Aslak Holmberg.
    Yle Sápmi on jo pitkän aikaa puffannut tiettyjä henkilöitä. Heidän asettumisensa ehdokkaaksi oli ennalta arvattavissa.
    Tämä uutinen oli jo huippu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maggat, Tapiolat, Länsmanit ja Holmbergit ovat TUNNETUSTI
      vanhoja inarinsaamelaisia sukuja ! ! !

      Poista
    2. Ainakin Maggat ovat Enontekiöltä. Mistä lie sinnekin tulleet?Mitenhän lie noiden muitten laita?

      Poista
    3. En ollut tosissani noiden Maggojen sun muiden inarinsaamelaisuudesta. Oikeat inarinsaamelaiset ovat asustaneet ja kalastelleet iät ja ajat Inarijärven ja sen sivuvesistöjen varrella. Inarinsaamelaiset eivät tunnista Maggoja, Tapioloita, Länsmaneja ja Holmbergeja omaan
      inarinsaamelaiseen kansaansa kuuluviksi. Yksinomaan jo
      kielikin on erilainen.

      Poista
  16. On kovin kovin helppoa tietoisesti sotkea Inarin saamelaisten (= Inarissa asuvien saamelaisten) ja inarinsaamelaisten (= inarinsaamelaisten alkuperäiskansayhteisö). Siihen kun vielä lisää että inarinsaamelaiseksi nimetään muiden tai kyseisen henkilön itsensä toimesta kunhan vaikkapa isän appiukko oli inarinsaamelainen, tai ainakin joskus asunut Inarissa, niin johan on soppa valmis. Sitä on helppo lusikoida tietämättömille, ja YLE Sápmi syöttääkin sitä kuin pikkulapsille ikään: "Suukku auki, täältä tullee lusikallinen inarilaisuutta, syöpä nyt nätisti...".

    VastaaPoista
  17. Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n saamelaistoimituksen verkkosivulla
    http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=2327&artikel=6230518
    on mielenkiintoinen uutinen sikäläisten maolaiskommunistien 1970-luvun lopussa julkaisemasta saamenkielisestä lehdestä, tai täsmällisemmin AKP (m-l) -puolueen Klassekampen-lehden (suom." luokkataistelu") saamen- ja norjankielisestä versiosta. Turvallisuuspoliisin työn vaikeuttamiseksi lehti valmistettiin maanalaisia menetelmiä noudattaen, mm salanimien turvin.

    Lyhenne AKP (m-l) tarkoittaa puoluetta jonka täysi nimi oli Arbeidernes Kommunistparti (marxist-leninisterne) eli Työläisten kommunistipuolue (marxisti-leninistit). Puolueen analyysin mukaan aseellinen vallankumous ole välttämättön myös Norjassa, ja saamelaisten vapautus oli toteutava osana vallankumousta. Toisaalta puolue varautui myös siihen että Neuvostoliitto, maolaisten perivihollinen, miehittäisi Norjan uhkaavassa kolmannessa maailmansodassa. AKP:n tavoitteena oli muodostaa tarkoin valikoiduista jäsenistään iskuosastoja joita harjoitettiin aseellista taistelua varten. Osa nuorten aktivistien toiminnasta jäi harrastelijatasolle, mutta puolueella oli yhteyksiä mm. tanskalaiseen terroristisoluun, joka oli saanut koulutuksensa Lähi-idässä. AKP:n silloinen flirttailu terrorismin kanssa oli nykytiedon vallossa selvästi vakavampaa kuin miltä se aikoinaan pinalta katsoen näytti ja olisi voinut johtaa pahoihin seurauksiin.

    Artikkelissa on arkistolinkki KP(M-l):n vuonna 1973 omaksumaan saamelaispoliittiseen ohjelmaan, ja sepä vasta onkin hämmästyttävää luettavaa. Useimmat nykyisen jyrkemmän siiven saamelaisaktivistien edelleen esillä pitämät teemat ovat mukana. Ohjelman maailmankuva perustuu näkemykseen jonka mukaan saamelaisten taistelu on taistelua kolonialismia (siirtomaaherruutta) vastaan, ja vaatimuksena on saamelaisten kansallinen itsemääräämisoikeus.

    Lehden kolme saamen/norjankielistä numeroa löytyvät täältä:
    http://akp.no/ml-historie/pdf/samiid-hilat/index.html
    Jos linkki ei aukea Firefoxilla kannattaa kokeilla Exploreria.

    AKP:n norjankielinen saamelaisohjelma löytyy täältä:
    https://www.marxists.org/norsk/reference/diverse/Sameprogram1973.html

    AKP (m-l):n vallankumousromantiikka lumosi aikoinaan osan sen saamelaissukupolven aktivisteista, jotka tänään vaikuttavat taustalla kaihoten nuoruutensa taisteluvuosia, mutta haluten unohtaa nuoruudenradikalisminsa tietyt piirteet ja tapahtumat. Samalla nykyinen nuori radikaalipolvi kantaa heidän soihtuaan eteenpäin, tietämättä mistä siihen on siepattu tuli ja ymmärtämättä minkälaisia roihuja se olisi saattanut ja saattaa edelleen sytyttää.

    VastaaPoista
  18. Sepä somaa.Aina oppii uutta. Minäko luulin niiten olevan vanhoja utsjokelaisia ja enontekiöläisiä sukuja.

    VastaaPoista
  19. Samuli Paulaharju valottaa omalla iskemättömällä tyylillään monien sukujen taustoja teoksessaan Taka-Lappia, joka on luettavissa verkossa PDF-muodossa osoitteessa
    http://www.doria.fi/handle/10024/59685

    Kun suuri tiedosto on auennut, mikä vie aikansa, siinä voi tehdä hakuja vaikkapa sukunimellä. Antoisia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  20. Veikon viimeisimmässä blogissa on jälleen kerran käsitelty ansiokkaasti tähän saamelaisutopiaan liittyviä kysymyksiä. Minun on tässäkin yhteydessä tunnustettava se valitettava tosiasia, että saamelaisideologiassa on paljon kypsymätöntä, ahdasmielistä ja epäviisasta. Saamelaisilla lähimmäisenrakkaus ei kuitenkaan ulotu lappalaisiin ja näin on ilmeistä siksi, että nämä edustavat sen vastavoimaa eli itse paholaista. Mitä saamelaisjohto haluaa Ylä-Lapissa huutaessaan: "Maata, maata"! Tämä vaatimus menee ylitse kaiken.
    Lappalaisten maaoikeudet otettaisiin vaatimuksen mukaan saamelaisille. Monta vuotta ei tällaista tarvitsisi kestää, kun alueesta tulisi köyhyyden pesä. Tällaisten vaatimusten toteutuminen hävittäisi lappalaiskulttuurin. Jos se hävitettäisiin, ei jäljelle jäisi mitään.
    Mutta kuka tarvitsee maata ja miksi? Venäläinen kirjailija pohti näytelmän verran samaa kysymystä: "Kuinka paljon ihminen tarvitsee maata?" Lopullinen vastaus oli lyhyt: vain arkun vaatiman verran. Ja senkin vaatima tarve on vähäinen lopulta. Yhtä lailla voimme todeta, ettei valtio tarvitse maata muista kuin valta- ja ideologisista syistä. Maan saantia on perusteltu oikeusperusteiden ollessa olemattomia sillä, että saamen kieli tarvitsee maata. Ei liene kieltä, jonka olemassaolo olisi kiinni siitä, että siinä on maata koskeva terminologia. Saamelaisten nykyiset olot, elintaso ja muut edellytykset eivät sitä vaadi; ne eivät poikkea juuri lappalaisten oikeuksista. Missään ei ole kenenkään itsetunto tai kulttuuri ollut riippuvainen maan omistuksesta. Kyse on siis aivan muusta.
    Maiden saantia koskeva vaatimus nojaa vain valtaan ja ideologiseen näkökulmaan. Alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifiointi ei sitä edellytä. Se nojaa oikeaan, tutkittuun historiaan eikä politiikkaan.
    Kaikkein karmeinta maan saantivaatimuksessa on edelleen se tosiseikka, että se nojaa muiden oikeuksien loukkaamiseen, mitätöintiin ja riistoon. Miten tällaista vaatimusta kukaan enää julkeaa esittää. Jokainen voi esittää sen kysymyksen itselleen.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  21. Ketkä tätä maanomistusta tarvitsevat elannoksen. Köyhät osattomat saamelaiset?
    Poimintoja saamelaiskäräjien viralliselta ehdokaslistalta voi poimia näitä osattomia, joilta maa on riistetty ja joilla ei ole mitään mahdollisuuksia elantonsa hankkimiseen.
    Voi saamelaisparat, joilta on riistetty mahdollisuus saada koulutusta ja vielä viety maatkin!
    saamelaiskäräjien sivulta
    http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1101&Itemid=39
    löytyy linkki virallisen ehdokasluetteloon.
    Ehdolla ILO-sopimusta ja maiden omistusta tai täyttä hallintaa ajavista ehdokkaista (jos jonkun kohdalla olen väärässä oikaiskaa tällä sivustolla).

    Tiedottaja, luokanopettaja, lehtori, juristi, kodinhoitaja, opiskelijoita, tekniikan tohtori, lääketieteen kandidaatti, kasvatustieteen maisteri ja kulttuurityöntekijä, opettajia , puheenjohtaja, ja Higher Executive Officer.
    ja tietysti poromies-yrittäjiä ja poromiehiä.

    On siellä niitäkin ehdokkaita, jotka ovat julkisuudessa toimineet ensisijassa saamen kielen ja kulttuurin sekä kaikkien saamelaisten elinmahdollisuuksien ja kaikkien saamelaisryhmien puolestapuhujina.

    VastaaPoista
  22. Veikon blogikirjoituksissa on käsitelty monipuolisesti ja asiallisesti tätä ILO-sotkua. Näihin kirjoituksiin on vielä lisättävä, että maailmassa 1970- ja 1980 -lukuja luonnehtivat liennytys ja aserajoitusasiat. Se antoi tilaa myös tarkastella alkuperäiskansojen kysymyksiin liittyviä asioita entistä väljemmin. Ajan mittaan tehtiin enemmän tai vähemmän propagandistisia ehdotuksia alkuperäiskansojen oikeuksien parantamiseksi, kunnes ne alkoivat vähiten kantaa hedelmää. Suomessa epäonnistuneen saamelaismääritelmän vuoksi asiassa ei ole päästy vieläkään alkua pitemmälle. Tämä kirjoitus ei ole tieteellinen tutkimus vaan pikemminkin kronikka, kertomus melkein muodottoman monimuotoisesta aiheesta. Keskityn selvittämään alkuperäiskansakiistan vaikutuksia. Keskiössä on Suomi, mutten luule, että Suomi on maailman keskipiste. Tärkeitä kysymyksiä ovat: mitä meillä tiedettiin asiasta ja miten sitä tulkittiin. Miten aihetta käsiteltiin poliittisesti? Mitkä olivat kiistan vaikutukset?

    Suomessa YK:sta lähtöisin olevasta alkuperäiskansojen oikeuksista lähteneestä kiistasta muotoutui konflikti, jonka polttopiste on ollut Pohjois-Lapissa, mutta joka on laajentunut etelämmäksikin. Silti YK näyttää jääneen sille tielle tiedoissaan ja kannanotoissaan. Se on jäänyt paitsioon Suomen tutkimus- ja muusta tilasta saamelaisasiassa. Alun perin kiista on liittynyt siirtomaavallan purkamiseen siten, että alistettujen köyhien ja epävakaisten kolmannen maailman valtioiden alkuperäiskansojen asia nousi tapetille. Nyt on kulunut lähes 40 vuotta siitä, kun Suomessa alettiin laatia esityksiä ”alkuperäiskansa” -saamelaisten-aseman parantamiseksi. Esitykset eivät koskeneet kuitenkaan saamelaisten verisukulaisia lappalaisia. Suuri kysymys kuuluu: kauanko näin vielä jatkuu?

    Jokaisella sukupolvella on omat pelkonsa. Olen huomannut että nykyisten ihmisten painajaisia ovat ilmastonmuutos, meriveden nousu jne. Jokainen historiallinen aikakausi jättää jälkeensä jotain pysyvää. Meidän perintömme tulevat olemaan kiista Ylä-Lapin maiden ja vesien omistuksesta ja hallinnasta. Se on tutkittu, mutta suuri osa ei kykene analysoimaan tuloksia. Heistä suurin osa on juuttunut alkuasetelmiinsa.

    Suomessa alkuperäiskansakiista on ollut PR-sotaa, taistelua sydämistä ja mielistä, ja vuosikymmenten ajan se on vaikuttanut Ylä-Lapissa melkein kaikkeen ihmisiä jakaneeseen inhimilliseen toimintaan. Se muotoutui kulttuuri- ja propagandasodaksi, koska valtiojohto ymmärsi, etteivät saamelaiskäräjien vaatimat aggressiiviset toimet olisi tuottaneet sellaisia tuloksia, jotka olisivat olleet kansainvälisen oikeuden mukaisia.

    Epäonnistunut saamelaismääritelmä aiheutti aikoinaan sen, että kaikkien on ollut pakko reagoida. Eri lakeihin esitetyt muutokset olisivat koskettaneet jokaista, koska saamelaismääritelmä olisi murtanut sukulaisuussuhteet, väestön rinnakkaisolon ja tasa-arvon mukaisen elämän periaatteet, joiden mukaan Ylä-Lapin väestö on toiminut vuosisatojen ajan kaikissa tilanteissa.

    Saamelaiskäräjien poliittinen johto uskoi, että sen missio oli muokata maailma kaltaisekseen. Tästä syystä kaikki politisoitui. Suomessa alkuperäiskansakiistan alkamisen ajankohdaksi voidaan määritellä se, kun annettiin asetus saamelaisvaltuuskunnasta. Joidenkin mielestä se alkoi saamelaislähetystön käynnistä Helsingissä vuonna 1947. Suomessa alkuperäiskansakysymyksessä aatteet ja tosiasiat taistelivat ja ratkaisivat, eivät aseet. KHO:n päätöksen (2011) jälkeen Ylä-Lapissa ei toistaiseksi ole tarjolla sellaista aatetta, joka voisi uudelleen käynnistää väestöä jakaneen kiistan.

    Saamelaismääritelmä käynnisti kiistan, mutta sen voittivat ja lopettivat todelliset alkuperäisasukkaat, lappalaiset. He tekivät historiaa palauttamalla sen oikealle paikalle. Lappalaiset nousivat historian aallon harjalle ja kiistan käynnistäneet saamelaisjohtajat, jotka eivät olleet heidän mukanaan, pyyhkiytyivät syrjään.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  23. Suohpanterrorin plakaatit Sajoksen kentällä kertovat että vanha maolainen suola janottaa tietoköyhää nuorisoa. Kuinka uljasta olisikaan kun saamelaisnuoret saisivat seurata Loistavaa Polkua kalasnikovit ja rpg:t tanassa, tai edes värikuulapyssyt (?) niin kuin vaikkapa julisteessa "Checkpoint Sápmi no 169". Vai kuinkahan uljasta tuo olisi, ottaen huomioon että Norjan saamelaisaktivisteja aikoinaan agitoivat sikäläiset maolaiskommunistit lähettivät tuliset taisteluterveiset punakhmerien johtajalle Pol Potille. Milloinkahan Suohpanterror ottaa muunnettavakseen jonkin kuva-aiheen Killing Fieldseistä? Onhan kalloteema jo tuttu Suohpanterrorin töistä, siitä vain muuntelemaan. Ainahan jutun voisi väämtää niin että uhrit olivat saamelaisia ja tekijät vaikkapa suomalaisia. Mitä vain, kunhan ei maolaisia.
    Tai voisihan Loistavan Polun saavutuksista vääntää julisteen:
    http://www.americatv.com.pe/noticias/actualidad/cronica-masacre-que-sufrio-comunidad-ashaninka-manos-sendero-luminoso-n140589
    Päähine, nyrkkitervehdys ja aseethan on jo omaksuttu:
    http://www.altavoz.pe/2015/06/01/peru/sendero-luminoso-incluido-en-lista-negra-de-narcotraficantes-de-los-eeuu

    Vertaa:
    https://www.youtube.com/watch?v=bWg7pfJeaSc

    Kunnianarvoisa vanhan polven saamelaisaktivisti Oula Näkkäläjärvi sentään puhui sovittelun puolesta eilisen YLESápmissa. Olisikohan tuo toivon merkki?

    VastaaPoista
  24. Saatte saamelaiset käyttää vaikka mitä terrorin kuvakieltä,olette jo hävinneet taistelunne!

    VastaaPoista
  25. Anonyymi19. elokuuta 2015 klo 20.21 kirjoitit "Saatte saamelaiset käyttää vaikka mitä terrorin kuvakieltä,olette jo hävinneet taistelunne!"

    Riippuu ehkä vähän siitä mitä taistelulla tarkoitetaan ja mitä sillä tavoitellaan. Pelkään pahoin että pohjoissaamelaisen maanvalloitushankeen loppua ei ole vielä nähty, vaan tietyt piirit tulevat ajamaan asiaa vaihtelevin keinoin panostaan korottaen ja otteita koventaen.Tähän kuvaan istuu yhtenä tekijänä suopunkiterrori, joka ei ole vain Suomeen rajoittuva ilmiö,

    Jos taas puhutaan saamelaisten oikeutetuista tavoitteista, jotka ovat jääneet maan- ja vallanhimon varjoon, ne on ehkä saavutettavissa toiminnalla jonka nimittäminen taisteluksi edustaa kärjistävää liioittelua. Niiden käsittelyyn olisi hellpompi käydä käsiksi jos rauhanomaisuuttaan korostavat pohjoissaamelaiset kaivaisivat sotakirveensä lähimpään tievaan ja panisivat nuoret soturinsa, kuten suopunkiterroriryhmänsä, kuriin.

    VastaaPoista
  26. Suopunkiterroristit ovat tekemässä saamelaisille ihan ikioman helvetin. He tarjoavat kenelle tahansa sekopäälle mahdollisuuden tehdä jotain mieletöntä heidän kasvottomuutensa ja tunnustensa piikkiin. Sen jälkeen on homma riistäytynyt käsistä ja kärsijät on helppo ennustaa.
    Jos joku ryhmä esiintyy terroriin viittaaviin tunnuksin, huput naamoilla ja vannoo youtubessa taistelusta "vapauden" puolesta, miten olisi saamelaiskäräjät ja yhteisöt sanoutua noista irti ja miten olisi turvallisuusviranomaiset ottaa porukka seulaan? Ja miten olisi media ihastelun sijasta kysyä tuon porukan toiminnan mielekkyyttä?

    VastaaPoista
  27. Olen tähän asti ollut siinä luulossa, että avio on kahden kauppa.
    Yks riukuvaimo ilmoitti kuitenkin, että päästäkseen rekisterisaamelaiseen
    avioon täytyy morsmaikun hankkia ryhmähyväksyntä ??? Ikään kuin olisi kysymys saam.kär.vaaliluetteloon hakeutumisesta. Kuinkahan isosta ryhmästä hyväksyjiä on kysymys? Riittäisikö viisi, 50, 500 vai
    peräti 5000? Ryhmähyväksynnän piiriä voisi kaiketi laajentaa muillekin elämän aloille.

    VastaaPoista
  28. Tämänpäiväisen YLE Sapmin nettiuutisten mukaan vuotsolaisilla on tarkoitus äänestää saamelaiskäräjävaaleissa vaikka Sodankylän kunnasta olevat ehdokkaat menevät kuntakiintiön johdosta automaattisesti läpi. Kuntakiintiö tosiaankin toimii niin, että valittuja poimitaan kuntakiintiön mukaan. Kun koko saamelaisalue kuitenkin muodostaa vain yhen ja yhtenäisen vaalipiirin, äänestäjä saa antaa äänensä muullekin kuin omasta kunnastaan oleville ehdokkaille. Tämä tarjoaa vuotsolaisille mainion mahdollisuuden taktikointiin: Ei haaskata ensimmäistäkääm ääntä oman kunnan ehdokkaille jotka kuitenkin pääsevät käräjien jäseniksi ja varajäseniksi kuntakiintiön puitteissa, ja keskitetään näin säästyneet äänet muille pohjoissaamelaisille ehdokkaille, jolloin pohjoissaamelaisten osuus käräjille valituoista vahvistuu entisestääm. Jos tämä toimii näin, niin ei voi sanoa kuin että hei hulinata!

    VastaaPoista
  29. Tiina Sanila-Aikion kommentit sk:n hallituksen päätösten perusteluista ovat täysin outoja. Jos hallituksen päätöksiä ei perusteltu julkisuuteen tulleilla täysin asiattomilla kommenteilla, niin miksi ne on kirjattu virallisiin asiakirjoihin ? Mikä niiden tarkoitus oli?
    Oletan KHO:n tarttuvan asiattomuuksiin.
    Vaikka saamelaiskäräjillä on kulttuuri-itsehallinto, ei se tarkoita että saamelaiskäräjillä on oikeus kohdella vaaliluetteloon hakeutuvia mielivaltaisesti ja jopa loukata heitä eikä raapustaa virallisiin asiakirjoihin kaikenmaailman heittoja, jotka ovat mieleen juolahtaneet.
    Päätös on virallinen asiakirja. Vaikka virkavastuuta ei olisikaan, päättäjät kantavat vastuun.

    Sirkuksesta tulee elävästi mieleen tunnelma Ilja Repinin maalauksessa, jossa zaprogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille.
    Sellaisenako sk:n hallitus haluaa esiintyä armonvuonna 2015?

    VastaaPoista
  30. Tulevana viikonloppuna nelisenkymmentä valikoitua, eri aloja edustavaa saamelaista ympäristö- ja oikeustaistelijaa kohtaavat suljetussa tapaamisessa Ruotsin Kiirunassa, kertoo Ruotsin saamelaisuutiset. Tulisielujen tavoitteena on mm. suunnitella miten luoda yhteys YK:n huippuedustajiin joiden on määrä osallistua tuleviin Pariisin ympäristöneuvotteluihin. Kolmen aloitteentekijän joukossa on Jenni Laiti Suomesta.

    VastaaPoista
  31. Veikon viimeisin blogikirjoitus on poikinut monia hyviä kommentteja, joita ei sivuuttaa olankohautuksella. Monilla ulkopuolisilla on sellainen lapsenomainen käsitys, että joka neljäs vuosi pidettävissä saamelaiskäräjien vaaleissa olisi kysymys normaaleista vaaleista, jossa puolueet asettavat ehdokkaansa ja vaaleissa tulevat valituiksi saamelaiskäräjiin ne 21 ihmistä jotka saavat eniten ääniä. Asia ei ole aivan näin yksinkertainen ja selkeä. Se johtuu siitä, että, että saamelaiskäräjiin valittaviin tulee vähintään kolme olla jokaista saamelaisalueen neljästä kunnasta. Tämä merkitsee sitä, että esim. Sodankylän n. 300 äänioikeutetusta ei tarvitse muiden kuin kahden ehdokkaina olevan antaa itselleen omat äänensä. Muut voivat sitten vapaasti äänestää Inarin ja Enontekiön kunnassa ja muualla Suomessa olevia sukulaisiaan. Todellista kilpailua ei tule. Sama koskee Enontekiötä, jossa kylläkin tällä kertaa on ehdokkaita enemmän kuin nuo tarvittavat kolme.

    Tällainen kuntakiintiöihin perustuva vaalitapa sortaa nimenomaan pienempiä saamelaisryhmiä kolttia ja inarinsaamelaisia. Heille ei ole varattu minkäänlaista kiintiötä vaan he joutuvat kilpailemaan epäoikeudenmukaisen vaalitavan vuoksi lukumääräisesti suurimman ryhmän, pohjoissaamelaisten kanssa.

    Mitkä tekijät sitten saavat saamelaiskäräjien vaaleissa ihmisiä antamaan äänensä jollekin ehdokkaalle, kun tämän vaaliohjelma ja muut tavoitteet eivät ole yleisessä tiedossa? Mikä voima saa nostamaan näistä 36 ehdokkaana olevasta ihmisestä 21 saamelaiskäräjiin? Tässä astuu kuvaan se paljon puhuttu saamelainen sukuyhteisö. Jos vanhemmat ovat elossa, toki he tytärtään tai poikaansa äänestävät, ehkä jopa vävyä tai miniää jos ovat väleissä. Onko ehdokkaalla sisaria ja veljiä? Jos hänellä on sisaria ja veljiä he äänestävät häntä. Onko hänellä serkkuja tai pikkuserkkuja? Jos on, niin suurin osa äänestää häntä. Onko hänellä työtovereita? Jos on, niin osa äänestää häntä. Onko hänellä ystäviä? Jos on, niin osa äänestää häntä. Onko hänellä tuttuja? Jos hänellä on tuttuja, niin näistäkin moni saattaa äänestää häntä. Jo näiden edellä esitettyjen kriteereiden pohjalta ei ole vaikea arvata, että vaaleissa valituiksi tulleista henkilöistä suurin osa edustaa pohjoissaamelaisia sukuja.

    Kuinka moni ehdokas on oikeasti suosittu? Saamelaiskäräjien postiäänestyksessä kootaan voimaa suvun ehdokkaan taakse. Saamelaiskäräjien vaaleissa on kuitenkin kysymys suurista asioista, kysymys on maaomaisuudesta. Vaalitaistelu on taistelua toisten omaisuudesta. Monella ehdokkaana olevalle ei ole muuta omakohtaista analyysiä todellisuudesta kuin aate, utopia paremmasta maailmasta. Hänelle on arvottu numero, sillä hän ilmaisee ohjelmansa. Se ei vielä ulkopuoliselle kerro yhtään mitään.

    Sitten tärkeä kysymys: minkä puolesta äänestäjä luulee äänestävänsä? Antaako hän äänensä aatteen puolesta tai mistä syystä? Saamelaiskäräjien vaaleissa ehdokkaana olevat eivät edusta näkyvästi mitään poliittista suuntausta, eikä yksikään poliittinen puolue RKP:tä lukuun ottamatta osallistu vaalitaisteluun. Onko tähän syynä se, että saamelaiskäräjillä ei ole todellista poliittista valtaa? Toisaalta monet vaaleissa ehdokkaina olevat on vedetty vaalitaistoon mukaan ilman menestymisen edellytyksiä. Jos he vaaleissa menestyvät ja tulevat valituiksi, nousee kysymys millä eväillä he voisivat menestyä käräjätyössä. Toisilla ehdokkaista on ammatillista kokemusta, akateemisia arvoja ja jopa kokemusta kansainvälisiltä alkuperäiskansafoorumeilta. Heidän kohdallaan on syytä kysyä, onko elämänkokemusta ja sen tuomaa viisautta. Yllättävän harva ehdokkaista on ollut mukana kunnallisessa demokratiassa, joka toimii hyvänä kouluna yhteisten asioiden hoitamisessa. Jos heidät valitaan, saamelaiskäräjistä tulee heidän koulunsa ja heistä kuunteluoppilaita, joilla tosin on äänivalta. Eipä ihme, jos puheenjohtajan ja hänen lähiryhmänsä vahvan aloitteellinen otteensa vie käräjiä perässään.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  32. ...jatkoa:

    Yllä kuvattu, pohjoissaamelaisten lukumääräiseen enemmistöön ja sukuperäiseen äänestyskäyttäytymiseen perustuva järjestelmä yhdistettynä alhaiseen äänestysprosenttiin selittää osaltaan miksi saamelaiskäräjät tuottaa sellaista konfliktihakuista politiikkaa jota se tuottaa, statuksettomiin saamelaisiin kohdistuva syrjintä mukaan lukien.

    Saamelaiskäräjien ongelma on se, että siihen on melkein mahdotonta istuttaa mitään kunnallisen demokratian ja hallinnon piirissä vakiintuneita säätely- ja kontrollijärjestelmiä. Saamelaiskäräjät toimii itsekkään etujärjestön tavoin ja on epäluotettava kuntien ja kaikkien muidenkin laillisten toimijoiden kannalta. Sen päätöksentekoprosessi edustaa usein klaanien ja sukujen vallankäyttöä, ei säädetyissä puitteissa toteutuvaa yhteiskunnallista valtaa. Tämä käytännössä jo kauan nähty ilmiö saa minut epäilemään vahvasti, voidaanko edes saamelaisten asioita hoitaa paremmin jos kunnilta siirretään tehtäviä saamelaiskäräjille pelkästään sen vuoksi, että saamelaiskäräjille saataisiin lisää valtaa alkuperäiskansan itsehallinnon edistämisen nimissä.

    Saamelaiskäräjien tavoittelema rajoittamattoman itsehallinnon malli on ideaali, joka ei enää sovi nykyaikaan. Primitiiviyhteisössä malli olisi menetellyt, koska sosiaaliset erot ja eturistiriidat olivat vähäisiä. Nykyisessä saamelaisyhteisössä nämä erot ja eturistiriidat ovat paljon jyrkempiä. Alkeellisimmissa oloissa päätökset koskivat etupäässä omaa yhteisöä, tänään joudutaan hyvässä ja pahassa olemaan vuorovaikutussuhteissa muiden kanssa.
    Käräjistä on muodostunut poliittisen eliitin toimielin jonka vaalijärjestelmässä sukuyhteisöjen valta tislautuu ja terävöityy piilossa yleissaamelaisuuden peiton alla, avoimia puolueita, muita ryhmittyä ja vaaliohjelmia kaihtaen. Tämä ei vastaa nykyaikaisen demokratian läpinäkyvyysvaatimuksia ja sen tuloksena syntyvä paikallisdynastiaan perustuva valtajärjestelmä on demokratian irvikuva. Erityisesti inarinsaamelaisten kohdalla se ei myöskään vastaa kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden linjauksia joiden mukaan alkuperäiskansoilla ja alkuperäiskansayhteisöillä on oikeus itsehallintoon ilman syrjintää.
    Yleisvaltakunnallisten normien ja säädösten edustama kontrolli on tälle eliitille aivan välttämätön vartija, ja aivan samasta syystä se on tälle eliitille suoranaista myrkkyä. Kun eduskunta kaatoi Stubbin hallituksen ehdotuksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi, jäi toteutumatta myös lakipakettiin sisältynyt ehdotus rikoslainmuuttamiseksi niin, että saamelaiskäräjät olisi otettu virkavastuusäädösten piiriin. Niinpä käräjien luottamushenkilöt ja virkamiehet voivat oikeudellisesti katsoen toimia kun Ellun kanat. Sanomattakin on selvää, että tilanne on kestämätön.
    Tämä ei kuitenkaan ole ainoa korjattava asia. Objektiivisesti asiaa tarkastellen on selvää, että saamelainen edustusjärjestelmä on syvällisemmän reformin tarpeessa. Lienee kuitenkin aika turha odottaa että nykyisellä järjestelmällä valittu saamelaiskäräjät tekisi tästä aloitteen. Oletettavampaa on, että se vetoaa alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuteen saadakseen jatkaa nykymenoa. Kuka olisi kyllin rohkea ajamaan perinpohjaisia, kaikkien saamelaisten etujen mukaisia uudistuksia?

    VastaaPoista
  33. Ruotsissa on perusteilla uusi saamelaispuolue joka tavoittelee saamelaisväestön sisäistä kansanäänestystä siitä, pitäisikö pronhoitajasaamelaisille ja muille saamelaisille taata yhtäläiset oikeudet. Yksi aloitteentekijöistä on Lars Wilhelm Svonni, joka vuonna 1993 perusti "saamelaiset" -nimisen saamelaiskäräjäpuolueen ja toimi Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtajana 1997-2001.

    VastaaPoista
  34. Täältä
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2015/08/pieni-tyokirja-yle-sapmille_31.html
    löytyy pientä pohdittavaa hyvästä lehtimiestavasta etenkin YLE Sápmin johdolle ja työtiimille, mutta kyllä sen saavat muutkin lukea :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gunnarin kritiikin ja nuo kysymykset voi kyllä tämä toinenkin vanhan liiton journalisti allekirjoittaa. Jotenkin tuntuu, että tuollainen epäjournalismi hyväksytään ja sitä vain hymistellään silloin kun kyse on saamelaispolitiikasta. Voi sanoa, että toisin päin toimittajaan kohdistuvaa kriittisyyttä, painostusta ja yleistävää leimaamista on löytynyt silloin jos tuohon politiikkaan on rohjennut kajota muutoin kuin silitellen.

      Poista
    2. Poliitikkoja ja virkamiehiä vaivannee yhä edelleen saamettuminen, eli rasismikortin pelko. vrt. suomettuminen.
      Hehän eivät tiedä, että että tukemalla sk:n valtaryhmittymää he hyväksyvät saamelaiseliitin pyrkimyksiä saattaa loppuun tavallisten ja köyhimpien saamelaisten mitätöimisen ja totaalisen vallan siirtämisen itselleen, pienelle sukurypäälle, jokta tänä päivänä hallitsee valtion antamien resurssien turvin sekä saamelaiskäräjiä, saamelaisyhdistyksiä että erilaisia saamelaisorganisaatioita.

      Poista
    3. Ylen saamenkielisissä uutisissa 2.9.2015 oli kolme uutista, joista näkyy Ylen toimituksen "linja".
      1. Toimittaja Kaisa Aikio totesi Turun kirjamessuja koskevassa jutussa, että rouva Jenni Haukion "mielestä Saamenmaan tulee nyt olla esillä. "
      Jenni Haukion haastattelusta näytetty osa ei tue Aikion väitettä.
      Uutinen on oiva näyte siitä, miten jostakusta tehdään julkisuudessa saamelaiskäräjien ILO-sopimuksen tai saamelaiskäräjien valtaryhmittymän saamelaismääritelmää kannattava ja potentiaalinen addressiallekirjoittaja.

      Näitä tapauksia on pilvin pimein ja se on Yle Sápmin toimitukseen lujasti juurtunut tapa saada julkisuuteen kuva siitä, että varsinkin huomattavat henkilöt ja vallapitäjät kannattava saamelaiskäräjien äärilinjaa. Voiteluhan tapahtuu myös monin keinoin.

      Toinen uutinen " Suomen tulli perii niin kutsutun vakuusmaksun moottoriajoneuvoista jotka tuodaan Unionin tullialueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi norjalainen tulee viikonlopuksi Suomeen kelkkailemaan, hän joutuu maksamaan niin kutsutun vakuusmaksun, joka perustuu ajoneuvon arvoon. Kilpisjärveläisiä yrittäjiä vakuusmaksu ei miellytä."
      ...
      "Kun kuljetusväline tuodaan Unionin tullialueelle ns. passiivisella toimella eli se tuodaan lastina trailerilla vetäen, on siitä tehtävä erillinen tuonnin tulli-ilmoitus. Tulli kantaa tulliselvityksen yhteydessä mahdollisten verojen varalta vakuuden, jonka suuruus määräytyy ko. kuljetusvälineen arvon mukaan. Vakuus palautetaan kun kuljetusvälineestä on tehty tulli-ilmoitus ja kuljetusväline viedään pois tullialueelta."

      Muutoin jutussa annetaan ymmärtää, että norjalaisten matkailu Kilpisjärvellä loppuu siksi, että moottorikelkoista peritään vakuusmaksu.
      Viimeisessä kappaleessa paljastuu selväkielisenä asian oikea laita:
      "– Se koskee tosiaan vain näitä jos tuodaan passiivisesti. Eli jos kelkka on peräkärryssä, silloin tämä koskee, mutta ei jos sie ajat. Jos ajamalla tulet tuota kelkkareittiä niin silloin sinun ei tarvitse maksaa mitään, kertoo Rantakokko."
      Tämä taas on hälyn ja sensaation lietsontaa, jota myös harrastetaan. Mutta lukijalle tulee herkästi mieleen, että uutisten laatija ei ole ymmärtänyt mistä on kyse.

      Kolmas uutinen koski Ylen vaaligalleriaa ja vaalikoneen kysymyksiin vastaamista.
      Uutisen pääpaino oli kuitenkin se, kuinka moni ehdokas oli jättänyt käyttämättä tämän Yle Sápmin uuden palvelun. Ja lopussa painotetaan, että kaksi ehdokasta on jättänyt molemmat palvelut väliin. Lopuksi Kaisa Aikio painottaa, "että nyt täytyy vielä odottaa viikonlopun yli, jolloin vaaligalleria ja vaalikone avataan. Silloin saamme tietää, ketkä ovat tätä palvelua käyttäneet ja ketkä eivät.

      Mille ikäryhmälle Yle Sápmi suuntaa uutisensa? Em. uutinen oli tyyliä "Lapset odottakaa kiltisti, niin saatte ensi maanantaina tietää kenelle joulupukki lahjat antaa".
      Se oli myös törkeä vihjailu siitä, että osallistumattomissa olisi jotain vialla
      Katsokaa nyt tarkasti keitä äänestätte.
      Puistattavaa!
      Ikäänkuin saamelaiskäräjävaaleissa olisi tärkein asia Yle Sápmin palvelujen käyttö.
      Tässä Yle Sápmi ei ole noudattanut puolueetonta journalismia.
      Olivat vastaamatta jättäneet keitä tahansa, on epäeettistä etukäteen leimata heitä.

      Esimerkkien kaltaiset uutiset ovat yleisiä. Edes hiukan ammattitaitoa ei ole liikaa vaadittu.

      Poista
    4. Jatkoa edelliselle.
      Yle sápmin uutiset perjantaina 4.9. klo 15.10.
      Kaisa Aikio tekee vertailututkimusta kuntien turvapaikan hakijoihin suhtautumisesta.
      Hän sanoo, että Utsjoki suhtautuu pohjoisen kunnista kaikista myönteisimmin. Useimmat kyselyyn vastanneista kunnan edustajista totesivat, ettei kunnassa ole tehty päätöksiä asian suhteen, mutta haastateltavat suhtautuvat myönteisesti asiaan.
      Millä perusteella Aikio päätyy kertomaan Utsjoen suhtautuvaan myönteisimmin esim. Inariin nähden?

      Lisäksi Aikio toteaa että (koska ei ole päätöksiä tehty) "niinpä pohjoisessa ei ole pakolaisten vastaanottamiseeen valmistauduttu.
      Ilmeisesti Yle Sápmissa ei ole tietoa kunnallisesta päätöksenteosta eikä asioiden valmistelusta, päätöksenteosta ja päätösten täytäntöönpanosta.
      Demokraattisissa organisaatioissa virkamiehet valmistelevat asian ennen kuin esittelevät asian päättäjille.






      Poista
    5. Meillä Inarissa on jo hulppeat tilat pakolaisille. Tarkoitan
      rakennuskompleksia nimeltä Sajos. Sehän on täynnänsä sopi-
      van kokoisia toimistotiloja. Tällainen toimisto antaa sopivasti
      yksityisyyttä pakolaisperheelle. Nuorille naimattomille miehille
      löytyy yhteismajoitustilaa. Sajoksessa on kaikki tarpeellinen, se
      mitä pakolaisriepu arvostaa.

      Poista
    6. Eikö se olisi sitä monikulttuurisuutta jota saamelaisnuoret toitottaa?

      Poista
  35. Olisiko Saariselällä kapasiteettia?

    VastaaPoista
  36. Yle sapmin verkkouutisten mukaan useat ehdokkaat toivat esiin sen, että saamelaiskäräjäjien epäonnistumiset, etenkin ILO-sopimuksen ja saamelaiskäräjälain tyssääminen johtuivat huonosta tiedottamassa. He aikovat heti kohta käräjien jäseneksi päästyään esittää ainakin yhden tiedottajan palkkaamista, kiireellisesti.
    Nämä ehdokkaat, jotka ovat tukeneet Klemetti Näkkäläjärven politiikkaa ja selvästikin ja yle sapmin ja nykyisen vallan "kärkiehdokkaita" vaaleissa, näkevät saamelaiskäräjien toiminnan, toimintatavan ja esitykset hyvinä . Mutta kun on niin vähän resursseja lobata poliitikkoja ja virkamiehiä. Yle Sápmiahan ei lasketa saamelaiskäräjien piikkiin tiedottavaksi, vaikka se on hiki hatussa pyrkinyt tätä hoitamaan monellakin tasolla.Vika on ulkoistettu "tiedottamisongelmaksi".
    En olisi niinkään varma, että tiedottaminen (jos se on avointa ja rehellistä), toisi mitään lisäarvoa, pikemminkin vaikuttajien silmät avautuisivat mutta suopeus ei lisääntyisi, päinvastoin.

    Ainakin parilla ehdokkaalla on oma lehmä ojassa. Jos heitä ei vastoin olettamuksia valittaisi saamelaiskäräjien puheenjohtajaksi, niin ainakin tiedottajan pesti olisi itsestään selvästi tarjolla.
    Olisi ehkä paikallaan pitää pienet katumisharjoitukset SK:n politiikan agressiivisuuden , yhteistyökyvyttömyyden, itsekeskeisyyden ja paikallisten asukkaiden oikeuksista piittaamattomuuden tiimoilta.

    Mustaa ei voi pestä valkoiseksi tiedottamisenkaan avulla.
    Saamelaiskäräjien toiminnan ja politiikan on muututtava. Muussa tapauksessa ei myönteistä ilmapiiriä saamelaisia , tai pikemminkin käräjiä kohtaan, synny. Tarvitaan perusteellista analyysiä ja uudelleen suuntautumista, ei kosmeettisia temppuja.

    VastaaPoista
  37. osoitteesta http://hirvasrumpu.blogspot.fi/
    löydät Gunnar Petterssonin ansiokkaan analyysin " Kansanoikeuden uudet säännöt" Anne Nuorgamin ja hänen hengenheimolaistensa uusimmasta silmänkääntötemppuyrityksestä.
    Luettuani ruotsalaisen saamelaispolitiikan annenuorgamilaisen, Matias Åhrenin mielipiteen, että ILO-sopimus on vanhentunut ja nyt enisijaisena tavoitteena on pohjoismaisen saamelaissopimuksen aikaansaaminen, heräsi kysymys mitä uusia juonia äärisaamelaiset ovat punomassa. Gunnar Petterssonin blogi antoi tyhjentävän vastauksen. Lukekaa !

    VastaaPoista
  38. Saamelaiskäräjien sivulta:

    "Hallitus käsitteli Yle Sápmin pyynnön Saamelaiskäräjien hallitukselle koskien Saamelaiskäräjien vaaleja varten asetetuista ehdokkaiden valitsijayhdistysten perustamisasiakirjoista. Yle Sápmi on pyytänyt hallitukselta kopiota kaikista vuoden 2015 Saamelaiskäräjien vaaleja varten asetetuista ehdokkaiden valitsijayhdistysten perustamisasiakirjoista tai tietoa siitä, ketkä ovat kyseisten 36 valitsijayhdistyksen asiamiehiä ja vara-asiamiehiä. Hallitus päätti, ettei se voi luovuttaa pyytäjälle kyseisiä tietoja. Hallitus viittaa asiassa saamelaiskäräjälain 25 §:ään, jonka mukaan määräys vaaliluettelon tietojen salassapidosta koskee lähtökohtaisesti myös Saamelaiskäräjien hallitusta. "

    Eikö jo tähänastinen tiettyjen ehdokkaiden esilläpito riitä?
    Vai onko yle sapmi vilpittömin mielin aikonut selvittää ehdokkaiden taustat?
    Voi vain onnitella Yle Sapmia eräiden ehdokkaiden jo yli vuoden kestäneestä mainoskampanjasta.
    Onko Yle lipsumasta demokratian ja puolueettoman tiedotuksen periaatteista?

    VastaaPoista
  39. Saamelaiskäräjien hallitus perustelee päätöstään olla luovuttamatta YLE Sápmin saamelaiskäräjälain 25 §:llä, joka kuitenkin koskee vain ja ainoastaan tietojen antamista vaaliluettelosta, eikä siis tietojen antamista vaaliehdokkaiden asettamisesta. YLE Sápmi voi halutessaan vaatia tietoja tietopyyntimenettelyllä, mutta olisikohan niin että säädökset viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta ei koske saamelaiskäräjiä.

    Mitä tulee demokratian ja puolueettoman tiedotuksen periaatteista lipsumiseen se on YLE Sápmin kohdalla vakiintunut tapa. En silti jaksa uskoa että toimituksen tarkoituksena oli tällä kertaa vain määrättyjen ehdokkaiden lisämainostaminen vaan ennemminkin kriittiselle toimitukselle kuuluvan tarkastelu- ja taustoittamistehtävän toteuttaminen. Kehitysoptimistina näes uskon että toimitus kykenee ryhdistäytymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas uskon, että Yle Sapmi ei nykyisen päällikkönsä johdolla tule uuudistamaan linjansa, sillä se on niin syväälle juurtunut.
      Monien yksinkertaisten uutistenkin kohdalla olisi ollut paikallaan selvittää mistä on kyse eli taustoittaa. Uutisista paistaa, että on tehty uutinen varsin vähäisin tiedoin, Onko sitten kyse siitä, että toimittajien tai päällikön tiedot saamelaisympyröitä laajemmalta alalta ja alueelta ovat puutteelliset. Itse arvelen, että vinoutuneen uutisoinnin takana on Yle Sàpmin missio pönkittää tietyn saamelaispoliittisen linjaa, eli se sekaantuu saamelaispolitiikkaan ja varsinainen journalistinen työ jää toisarvoiseen asemaan.
      Olen pahimmanlaatuinen optimisti, mutta en usko toimituksen ryhdistäytymiseeen.
      Tarvitaan lisää ammattitaitoa, yleissivistystä (suomalaisesta yhteiskunnasta, julkishallinnosta, demokratiasta, ja kunnioitusta myös suomalaisia kohtaan) ja selkeä tietoisuus mitä journalistin eettiset ohjeet käytännössä tarkoittavat.
      Yksi ilmentymä vinoutumisesta on näkymätön; keitä ei haastatella, mistä uutisia ei tehdä ja miten haastateltavia kohdellaan.
      On huono asia, jos julkisessa tiedotuskanavassa manipulointi nousee tärkeimmäksi.
      Yle Sápmin toimitus tuskin on kriittinen "omiensa" suhteen.
      Ps. Mitkään lait ja säädökset eivät saamelaiskäräjien tulkinnassa koske sitä itseään, jolleivät ne anna sille erityisoikeuksia ja taloudellisia etuja.
      Kulttuurin tapasääntöihin vedoten, on esitetty (Lapin yliopisto saamelaistutkimuksen yksikkö?) että tulee säätää erillinen saamelaisrikoslaki.

      Toivoa sopii, että Yle Sápmin toimitus harjoittelisi kriittiikkä pitämällä muutaman päivän pituisia itsekritiikkisessioita jonkun ulkopuolisen asiantuntijan paimennuksessa.

      Poista
  40. YLE:n uutistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen voisi järjestää tuollaisen kehitysseminaarin saamelaistoimitukselle. Mitä tulee yleissivistykseen se tuntuu olevan vähän kortilla niin Ruotsin televisiossa kuin YLE:ssä, enkä nyt tarkoita saamelaistoimituksia. Ruotsin telkkari uutisoi ja YLE toisti papukaijana että Telia-Sonera on vetäytymässä "Euraasiasta" tarkoittaen että yhtö vetäytyy Aasiasta. Jos Telia-Sonera olisi jättämässä Euraasian alueen kokonaan, niin kuin uutisessa sanottiin, se tietäisi että yhtiö jättäisi niin Aasian kuin Euroopan. Ainakin jos Mantere-Sarvan maantiedon oppikirjaa on tältä osin uskominen, ja miksi ei olisi.

    VastaaPoista