sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Tappio ja voitto, joita ei olisi tarvittu

Eduskunta teki sen mitä huonon lainvalmistelun tilanteessa tuleekin tehdä
Eivät menneet läpi syrjintään viritetty saamelaiskäräjälain muutos ja jo valmistelussa virattomaksi todistettu ja vielä eduskunnan käsittelyn lopuilla niin kutsutun selityksen osalta rikottavaksi suunniteltu ILO-kompromissi.
Tämän pyykin pesuveden mukana lensi palliltaan saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja näköjään joutaisi lentää myös hänen tilalleen mahalaskun tehneen saamelaispolitiikan johtoon pönöttömään noussut Tiina Sanila-Aikiokin. Niin lapsellisiin tekoihin ja lausuntoihin hän näissä loppukahinoissa hairahtui.
On turha hänen haukuskella eduskuntaa pohjanoteerauksesta, kun itse oli ILO-asian käsittelyn loppuhetkillä mukana viestittelyssä, jossa jo hiottiin ratifioinnin jälkeistä taktiikkaa eli kuinka Suomen ensimmäisen ILO-raportoinnin yhteydessä maaoikeusartiklan 14 toteuttamatta jättäminen nostetaan esille ja kuinka ILO silloin ilmoittaa Suomen selityksen pätemättömäksi. Toinen moka, jossa Sanila-Aikion osuutta en tiedä, mutta johon hänen käräjien johtoon asettuneena olisi kannattanut puuttua, oli kansanedustajiin viimeisenä ja ratkaisevana yönseutuna kohdistettu sähköpostipainostus. Tukkimalla kansanedustajien sähköpostit ja hillumalla muovisäkeissä eduskuntatalon edessä, kerrottiin viimeistään päättäjille millaisen fanaatikkosakin kanssa he olivat tekemisissä.
Tiina Sanila-Aikion ja Klemetti Näkkäläjärven varjona kulkeneen käräjien toisen varapuheenjohtajan, Heikki Palton, ohella nyt nähdyn loppunäytelmän ohjaajakanditaaksi ilmaantui myös saamelaiskäräjien toiminnassa muutoin passiivisena ollut Anne Nuorgam. Näin hänenkin kansanedustajille lähettämänsä vetoomuksen Suomen kansainvälisen maineen pelastamisesta ja kuinka Suomi voisi vielä lunastaa saamelaisten luottamuksen.
Nuorgam on ollut kerta toisensa jälkeen tyrkyllä saamelaiskäräjien johtoon ja luulenpa tuon kolosta nousun olleen myös tässä tarkoituksessa tapahtunut liikahdus.
Kun tämä tappio nyt on todettu, olisiko uusia saamelaiskäräjäehdokkaita pian valittaessa ja käräjien sitten järjestäytyessä syytä miettiä millaiset johtajat sille valitaan ja miten heidät tehtäväänsä evästetään. Klemetti Näkkäläjärven sukulaismediansa Yle Sápmin tuella tekemä ponnistus siis päättyi mahalaskuun, eikä tuolla politiikalla päästä jatkossakaan tuloksiin. Ei etenkään nyt, kun niin sanottu vastapuoli lienee hereillä muistuttamassa Suomen seuraavan hallitusohjelman tekijöitä sekä nyt näytelmän kohteina olleet ja uudessakin eduskunnassa olevat päättäjät valitsemassa seuraavaa hallitusta ja sen oikeusministeriä.
Ei tarvinne olla mikään erityisen pätevä ennustaja jos sanoo, ettei oikeusministerinä istu jatkossa kukaan RKP:n edustaja.
Viime vuosien saamelais- ja ILO-kahinassa kovin loivana ja kyyryssäkin olleen Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen kirjoittaa tänään kolumnissaan:
”Miksi näin kävi? Suurin syy on saamelaiskäräjien epäonnistunut edunvalvonta. Käräjät haki kumppanikseen vain yhden, Etelä-Suomesta kannatuksensa hakevan pienpuolueen RKP:n. Vuoropuhelu lappilaisten ja Lapin kansanedustajien kanssa laiminlyötiin. Käräjät asettui pikemminkin avoimeen konfliktiin muun paikallisyhteisön kanssa.”
Meniköhän Kokkoselta nyt muutama facebook-väärti, mutta minusta kuitenkin parempi sanoa nyt jotain ihan suoriksikin pölyn pikkuhiljaa laskeutuessa.
Miksi sitten viittaan tarpeettomaan voittoon?
Syrjivän saamelaismääritelmän ja yhteistyövelvoitteella turhaa lisävaltaa kapeasti katsovalle saamelaisjohdolle tarjonneen saamelaiskäräjälain sekä virattoman ILO-ehdotuksen torppaaminen oli tietenkin niiden vastustajille huikea voitto. Sitä ei kuitenkaan olisi tarvittu, jos Klemetti Näkkäläjärvi olisi ymmärtänyt olla puskematta pörröistä päätään vuosi toisensa perästä Jauristunturin koivuun.
Jos statuksettomat saamelaiset eli inarinsaamelaisten verisukulaiset ja metsälappalaiset, olisi otettu samaan neuvottelupöytään ja nähty keitä he oikeasti ovat ja mitä oikeasti ajattelevat ja haluavat saamelaisuudesta, tuo yhdessä löydetty yhteisöllisyys olisi havaittu suureksi voimavaraksi saamelaisuuden säilyttämikseksi Suomessa - kielineen ja kulttuureineen. Ja myös rahoineen, joista tuo ”klemettiläinen” politiikka tuntui olevan erityisen huolissaan valtansa säilyttämisen ohella.
Saamelaisten laajempi yhteistyö ja yhteisymmärrys olisivat lisänneet myös ympäröivän suomalaisen yhteiskunnan positiivista suhtautumista saamelaisuuteen ja saamelaiskulttuureihin. Nyt myös suomalaisia päädyttiin mollaamaan ja potkimaan ja tuo möykkä näyttää vielä ainakin joillain sosiaalisen median foorumeilla vain jatkuvan.
Niin kauan kuin Suomi ja suomalaiset rahoittavat julkista saamelaispolitiikkaa ja -hallintoa, heillä on oikeus myös sitä arvioida ja arvostella. Eikä mitään samalla alueella sekoittuneena asuvaa väestöryhmää pidä eikä voidakaan jättää tällaisten kaikkiin vaikuttavien prosessien ulkopuolelle.
Turhan voiton saavuttamista edesauttoivat jopa osin ratkaisevasti politisoituneet professorit ja tohtorit, joiden toiminta meni sekin överiksi ja paljasti näiden arvonimillään paistattelevien ”tieteilijöiden” todellisen roolin. Martin Scheinin, Kaisa Korpijaakko-Labba, Pekka Sammallahti ja Veli-Pekka Lehtola ovat nimiä, joilla ei ehkä ole niin enää arvoa kun nyt hyllytettyjen saamelaisasioiden käsittelyä eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman eilisiä sanoja lainaten "voidaan tarvittaessa jatkaa”. Suomen kannattaa jo vihdoin ymmärtää mistä sylttytehtaista se niin pelätty ”kansainvälinen painostus” on näissä kysymyksissä kierrätetty. Oppia kannattaa ottaa vaikka Ruotsista, jossa on katsottu hataraa ILO-karttaa ja päätetty harkita asioita rauhassa.
Lainaan vielä Antti Kokkosta:
”Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Anna Morottaja kommentoi maaliskuun alussa viisaasti saamelaiskäräjälain uudistamisesta ja ILO-sopimuksesta käytyä julkista keskustelua (Inarilainen 4.3.). Hänen mukaansa aivan liian paljon energiaa on käytetty pienen, saamelaiseksi pyrkivän, omia juuriaan ja identiteettiään hakevan joukon kanssa taisteluun. Morottajan mielestä todelliset uhkat saamelaiskulttuurille ovat kaivoshankkeet, kielen katoaminen saamelaislapsilta sekä kaupungeissa että saamelaisalueella ja henkisen hyvinvoinnin uhkat.”
Toivon mukaan Lapin Kansakin osallistuu jatkossa enemmän ja avarakatseisemmin Suomen alkuperäiskansakysymyksen valottamiseen.


Veikko

23 kommenttia:

  1. Ihmetyttää tuo Anna Morottajan kirjoitus.Miten voi ihminen olla niin kaksinaamainen.Äänestäjien pitää muistaa miten hän on kompannut Klemetin linjaa aivan loppumetreille.Anna ei saa ainakaan minun ääntäni.Kyllä Inarilaisten tulisi luottaa Turusen Aarneen josko hän lähtisi vielä kerran.Tuo Kokkosen kirjoitus oli naamioitu saamelaiskäräjien nuoleskelu.Turha luulla että lehden linja muuttuu.Oli aika Tuomi-Nikulan ja Väänäsen,silloin painettuun sanaan saattoi luottaa,nyt ei puupennin vertaa!Onneksi totuudella on taipumus tulla esiin joskus,koskahan LK palaa totuuteen?Ei ainakaan ennen kuin herrat Kokkonen ja Miettinen vaipuvat kumpujen yöhön!

    VastaaPoista
  2. Kaverini näytti saakär. vaalilautakunnan kirjoittamaa tekstiä, joka ei ollut

    ILOista luettavaa. Oli kuin olisi lukenut "naamakirjan" sivustoa. Mainittu

    kirja on nykyaikainen pahanolon purkupaikka. Sinne syydetään kaikki,

    mikä mieleen ikinä juolahtaa. Noin paljon valtaa ihmisen identiteetin yli

    käyttävän vaalilaitakunnan soisi kirjoittavan sivistyneesti. Asioita

    pitää voida ilmaista NUIJIMATTA HAKIJAA MAAN RAKOON.

    VastaaPoista
  3. Todellinen uhka saamelaiskulttuurille on ahne suurporonhoito, jonka etujen ajamista tämäkin ILO touhu on ollut kaiken aikaa. Olisiko jo aika nostaa tuo luonnon tuhoaminen kissana pöydälle ja saamelaisasioissakin keskittyä viimein itse kulttuuriin ja kielten elvyttämiseen. Ne ovat jääneet käräjien politiikassa tuon maakiistakiiman varjoon!

    VastaaPoista
  4. saamelaiskäräjät saa hinkata tuota maakiistaansa vaikka maailmantappiin jos se ei opi näkemään historiallista totuutta eikä opi kunnioittamaan ihmisten juuria ja yleensäkään kunnioittamaan muita ihmisiä tällä alueella. oli vainki hieno talvisodan 70 vuotismuistopäivä 13.3.2015.

    VastaaPoista
  5. Journalismi ei ole mitään marjanpoimintaa!

    VastaaPoista
  6. Mitä tekee nykyinen Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen, kun alueella vallitsee kaikkien elämään vaikuttava konflikti. Pistää raukkamaisesti pään pensaaseen ja toivoo puntit tutisten, ettei vain häneltä kukaan kysy mitään. Mitä virkaa moisella henkilöllä on?

    VastaaPoista
  7. Missä keskustelussa Tiina Sanila-Aikio on tuollaisesta ILO-ratifioinnin taktikoinnista puhunut? Oletkohan ymmärtänyt nyt väärin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viesti karkasi keskustelijoilta jotain kautta vähän ehkä väärille vastaanottajille.

      Poista
  8. linkki Tiina Sanilan puheen tekstiin eli puheeseen, jonka hän piti Helsingissä 14.3.2015.
    http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_docman&task=cat_view&gid=260&Itemid=185

    Se vähä mitä voisi ehkä analyysiksi kutsua on kovin ohutta ja jopa voimatonta Sen viesti on pikemminkin se sama, kuin mitä olemme saaneet kuulla saamelaiskäräjien johdolta aina uudestaan ja uudestaan.

    Toivotaan, että saamelaiskäräjät havahtuu todellisuuteen ja katsoo omaa toimintaansa kriittisesti. Klemetille ja hänen peesareileen on ollut tarjolla tietoa ja vihjeitä siitä, missä heidän toimintansa ontuu pahasti ja miten muut (jotka eivät ole mörköjä eivätkä pahantahtoisiakaan) näkevät heidän pyrkimyksensä ja toimintansa. Siitä Klemetti ei ole piitannut. Olisi ehkä pitänyt.

    VastaaPoista
  9. Yle Sápmi ei taas vähään aikaan ole uskaltanut laittaa sivuilleen kommentointimahdollisuuksia. lisiko niin että tämä toistuu aina kun propagandapurku käy sakeammaksi.

    VastaaPoista
  10. Tiina Sanila-Aikio, esiintyen saamelaiskäräjien 1. varapuheenjohtajan roolissaan, puhuu yleissaamelaisuuden nimissi, käyttäen toistuvasti ilmaisua "me saamelaiset". Hän puhuu myös hyvin levottomia: "- - - saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välisen neuvottelun luonne on ollut rauhanprosessi. Suomen valtion rakenteelliset toimet ovat romahduttaneet ja arpeuttaneet saamelaiskulttuurin aineellista ja henkistä pohjaa maamme itsenäisyydestä asti. ILO 169 -sopimus tähtää näiden haavojen paranemiseen, kaikilla yhteiskunnan alueilla. Suomen hallitus on nyt pettänyt saamelaiset jättäytymällä rauhanprosessista ja pysähdyttämällä sopuun tähtäävän päätöksenteon."

    Rauhanneuvotteluja käydään sotatilan lopettamiseksi. Jos puhuja käsittää saamen kansan ja Suomen valtion olevan sotatilassa, hänellä on pahoja todellisuuden ymmärtämisvaikeuksia, sen lisöäksi ettei hän ymmärrä miten Suomen valtion sisäinen demokratia toimii, eli kuka tässä valtiossa on isäntä - nimittäin eduskunta, eikä hallitus, eikä oikeusministeri, eikä saamelaiskäräjät.

    Saamelaiskulttuurin aineellisen ja henkisen pohjan romahtamisen ja arpeuttamisen -- ilmaisu on puhujan -- panemininen "Suomen valtion rakenteellisten toimien" kontolle on sekin yksioikoista ja lapsellista. Maailma muuttuu, elinkeinot muuttuvat, kulttuurit muuttuvat. Toki erityisesti koltat ovat tottuneet olemaan valtion klientteinä jo Petsamon Suomeen kuulumisen ajoilta, jolloin valtion syyttelykin on osa kulttuuria. Mutta että rauhanneuvottelut?

    Puhuja sanoi: "Tämä on suurin pettymys poliittisen urani aikana, sillä uskoin loppuun saakka Suomen valtion vilpittömään tahtoon edistää ja parantaa tilannettamme." Saattoipa vain uskoakin. Pitää vain muistaa itsekin pysyä loppuun asti vilpittömänä, Nyt auringon lapsonen ei oikein jaksanut.

    Uutta verta käräjien johtoon, uudet härät eteen ja uusille urille. Olipa sani edessä tai perässä peesaamassa.

    VastaaPoista
  11. Rauhanneuvotteluista puhuva Sanila-Aikio ottaa tuossa puheessaan suuhunsa itselleen vähän liian vaikean sanan, "analyysi". Jos hän ei itse osaa tehdä parempaa analyysiä kuin että "Suomi petti saamelaiset", on syytä toivoa että muut saamelaiset osaavat sen tehdä viimeistään saamelaiskäräjien vaaleihin mennessä. Saamelaiskäräjät, tosiaankin! Sellainen elin tosiaan on olemassa, vaikka Sanila-Aikio puheesaan totesikin "Meitä ei edelleenkään tunnusteta omaksi, itselliseksi kansaksemme, vaan holhouksemme jatkuu." Vaikka juuri tätä marinaa ja uhriintumistahan tämä on ollut: ei muka ole maaoikeuksia poronhoidon ja muitten perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen, vaikka saamelaiet saavat laiduntaa porojaan siinä missä muutkin poronomistajat niin valtion kuin yksityisten mailla. Saamelaisten identiteetti on muka uhattuna jos saamelaismääritelmää ei kavenneta. No hakiko koko pohjoissuomen väestä vaaliluetteloon, niin kuin käräjät oli lasketuttanut? Montako haki?

    Analyysi siitä miten tässä nyt näin meni ja mitä tästä eteenpäin on tosiaankin on tarpeen, mutta ei siitä selvitä muita syyttelemällä kun itse ensin on poltettu puuro pohjaan, ja pääsyyttelijä itse polttanut näppinsä enemmän kuin taitaa vielä itse tajuta.

    ILO-prosessin syvempi analyysi osoittaa että saamelaiskäräjien ILO-aktivistit pettivät ihan itse itseänsä ja mokasivat koko homman, ei siihen muita tarvittu.

    Tavoitteet oli ylimitoitettu - käräjien puheenjohtajasta piti tulla koko saamelaisalueen länsmanni.

    Strategia oli väärä - RKP:n suljetut neuvottelut osapuolina vain ja ainoastaan oikeusministeri (RKP) ja käräjien puheenjohtaja (RKP).

    Tiedotus oli valheellista ja siis propagandaa - että tulos ei koskisi kenenkään muun etuja ja että kaikkien muiden oikeudet säilyisivät ennallaan.

    Lappalaisten valitseminen syntipukeiksi ja syrjivä leimaaminen suomalaisperäisten uudistilallisten jälkeläisiksi oli yksinkertaisesti liian paksua.

    Viime hetken taktinen täyskäännös ja sen mukana koko ratifiointi tyssäsi kun kufittaret paljastivat auringon lasten juonen tsuudeille ja tieto kantautui aina suurvisiirin korviin asti, noin sadun kielellä ilmaisten.

    Voihan Sanila-Aikio tässä tilanteessa yrittää kerätä henkilökohtaisia pisteitä tulevaa käräjien puheenjohtajakisaa varten, ainakin varapuheenjohtajan paikka voi olla tiedossa taas, vaikka kohtuus ja kunnia vaatisi että ne jotka olivat kauhan varressa keittämässä katkeraa soppaa myös nielisivät sen kiltisti eli vetäytyisivät syrjään.

    Taktiikka jossa Suomea. sen hallitusta ja eduskuntaa syytetään pettämisestä on sama kuin jos varas yrittää päästä karkuun huutamalla "ottakaa varas kiinni", ajatuksena livahtaa suojaan näin syntyvässä mekkalassa.

    VastaaPoista
  12. Nyt nuoria saamelaisradikaaleja aiemmin demagogialla ruokkineet "nuoret", Neeta Jääskö ja Tuomas Aslak Juuso eiintyvät Yle Sapmin sivuilla n "sovun ja keskustelun jatkajina", uudelle tielle opastajina. Kovinpa nopeasti takki kääntyi. Vai onko sittenkin kyseessä saamelaiskäräjä- ja eduskuntavaaleja varten valmistetut viitat peittämään entistä epämukavaksi ja -muodikkaaksi ja ryvettyneeksi käyneitä ilmiasuja?

    Veikon blogista
    "Anonyymi2. marraskuuta 2012 8.26

    FB:stä poimittua:

    Neeta Inari

    UUTINEN: vihaan & dissaan kaikkia ei-saamelaisia. jos joku ei siis vielä tiennyt.


    Áile Aikio jee, in leat sat okto!"

    Sen verran Neetakin on kokemuksia viisaampi tai ilmaisultaan taitavampi, että kietoo ajatuksensa sumuverhoon.

    VastaaPoista
  13. Veikon viimeisimmässä blogissa tarkastellaan kiihkottomasti syntynyttä tilannetta sen jälkeen kun eduskunta hylkäsi saamelaiskäräjälakiesityksen ja samalla jätti käsittelemättä esityksen ILOn sopimuksen ratifioimisesta. Ulkoisesti katsottuna saamelaisten tunnustaminen on ollut suuri läpimurto, mutta kun katsotaan todellisuutta ja sitä mitä on tavoiteltu ja mitä on jäänyt saldoksi, tulokset eivät ole imartelevia. Käräjien toimintaa kritisoivia on yritetty toinen toisensa jälkeen vaientaa saamelaisvastaisina. Mistä tämä kertoo? Se kertoo huonosta itsetunnosta ja paljosta muusta, kuten tietämättömyydestä.

    Väistyvän puheenjohtajan vallankäyttö on saanut monet asioista ja niiden taustoista tietämättömät ihmiset hämmästelemään hänen kykyjään. Mutta kun Näkkäläjärvellä on ollut tukenaan käräjien puheenjohtajan auktoriteetti, palvova lähipiiri sukulaisineen ja vallan muodolliset merkit sekä hänen itsestään propagandan avulla kuva saamelaisena oikeustaistelijana on edesauttanut, että muutkin kuin läpeensä naiivit ja hyväuskoiset ovat pitäneet häntä vaikuttavana saamelaisena miehenä.

    Lähikuvaan mentäessä tämä saamelaisen kansan suuri poika näyttäytyy kuitenkin vähemmän mairittelevassa valossa. Näkkäläjärven toimintaa tarkastelevan historian on tarkasteltava hänen valtansa historiaa, sitä miten hän tämän valtansa sai, millaista se on ollut luonteeltaan, miten hän on sitä käyttänyt, miksi hänen on sallittu sitä laajentaa kaikista institutionaalisista muureista välittämättä, miksi tuon vallan vastus on ollut niin voimatonta.

    Vaikka nämä kysymykset tulee ensisijaisesti kohdistaa siihen systeemiin, joka on valinnut hänet johtamaan käräjien toimintaa, ei ole syytä vähätellä sitä kuinka paljon Näkkäläjärven luonteen syvään juurtuneet piirteet ovat vaikuttaneet hänen valtaannousuunsa ja vallankäyttöönsä. Määrätietoisuus, joustamattomuus, häikäilemättömyys kaikkien esteiden raivaamisessa, kyyninen mukautuvaisuus, isojen panosten houkutteleman uhkapelurin kaikki tai ei mitään -asenne – nämä ominaisuudet ovat muokanneet tämän keskeisen saamelaisvaikuttajan vallankäyttöä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  14. ...jatkoa_

    Silti näkisin mieluummin Näkkäläjärven uran kohoavan mieluummin tutkijana kuin saamelaispoliitikkona. Uskon että tämä olisi myös koko saamelaisyhteisön etu. Kahdeksan vuoden pituinen käräjien puheenjohtajuus on imaissut hänet irti todellisuudesta. Hellittämätön pyrkimys vallan laajentamiseen ei ole suvainnut rajoituksia, pidättelyä, tinkimistä, sovittelua. Lisäksi valta on riippuvaista saavutusten jatkumisesta. On mahtanut tuntua sielua hivelevältä, kun saamelaiskäräjälakiesitykseen on saatu ujutettua toisten oikeuksien vähentämiseen ja rajoittamiseen liittyviä tavoitteita. Yltyvä poliittinen suuruudenhulluus ja kyvyttömyys hillitä itseään pitivät väistämättä sisällään myös Näkkäläjärven johtaman saamelaispoliittisen päälinjan tuhon siemenen.

    Vaikka valta onkin ollut Näkkäläjärvelle kaikki kaikessa, kyse ei ole vallasta vallan tähden vailla sisältöä ja merkitystä. Näkkäläjärvi ei ole pelkkä propagandisti, pelkkä manipuloija, pelkkä mobilisoija. Hän on kaikkea tätä, mutta hän on myös ideologi, jonka usko omaan asiaan on vankkumaton. Hän on pohjoissaamelaisen maailmankatsomuksen tinkimätön puoltaja. Tämä ideologi saa pontimensa muutamasta perusajatuksesta. Niitä yhdistää käsitys Lapin historiasta rotujen taistelun historiana. Hänen maailmankatsomuksensa selittää hänelle nasevasti kaikki saamelaisten asioiden epäkohdat sekä sen miten ne voitaisiin oikaista.

    Kehitysoptimisti kun olen, toivotan väistyvälle puheenjohtajalle parempaa menestystä tutkimuksen sektorilla. Uskallan jopa ehdottaa hänelle tutkimusaihetta: lappalaismerkinnän merkitys etniskulttuurisen lappalaisuuden osoittajana. Tutkimuksen tulisi luonnollisesti perustua alkuperäisasiakirjoihin, ja vaikka tutkimuksen voisi tarkentaa maantieteellisesti nykyisen Suomen alueelle, näkökentän olisi käsitettävä koko entinen Ruotsin valtakunta. Kun tämä vaatii myös vanhojen käsialojen ja Ruotsin vanhojen kirjoitus- ja kielimuotojen opiskelua, aiheen voisi nähdä eräänlaisena katumusharjoituksena. Toisaalta, eikä tällainen syventävä historiallisen ruotsinkielen opiskelu istuisi kuin nyrkki silmään RKP:n edustajalle.

    VastaaPoista
  15. Hyvä kirjoitus. Minulle tälläisenä aivan tavallisena Ylä-Lapissa asuvana suomalaisena ei edelleenkään ole selvinnyt miten saamelaisten oikeudet ovat minua, valtaväestön edustajaa, huonommat?

    VastaaPoista
  16. Veikon blogissa eräs kommentoija aiheellisesti kyseli millä lailla saamelaisten ja muun väestö oikeudet eroavat toisistaan? Tähän totean, että hallituksen esitysten ilmoitettu tarkoitus oli edistää olosuhteita, joissa saamelaiset voivat ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan. Millään tavoin ei ole selvitetty, minkä lisäarvon esitykset tuovat nykytilanteeseen verrattuna. Ja keneltä ne vievät loputkin!
    Saamelaiskäräjien todellisena tarkoituksena oli oikeusministeriön avulla edistää ratkaisevasti jo vuosikymmeniä vaihtelevalla menestyksellä jatkunutta hankettaan saattaa valtion saamelaisten kotiseutualueella omistamat maat omistajan isännänvaltaa vastaavan saamelaiskäräjien kollektiivisen hallinnon ja ohjauksen alaisiksi. Esitys oli kuin ay-liikkeen säätämä laki: se oli kaukana demokratiasta ja perusoikeuksien noudattamisesta. Ministeri Henriksson sävelsi punkahtavaa hevirokkiaan vastoin perustuslakia, että oikeusministeriö oli sopinut jo kolme vuotta sitten lakien sisällöstä käräjien kanssa, mutta ei muiden asianosaisten kanssa.

    Käräjien tehtävä olisi ollut esityksen mukaan yhdessä metsähallituksen kanssa hallita valtion maa- ja vesialueita sekä yhteen sovittaa alueen luonnonvarojen hoitoa, käyttöä ja suojelua paikalliset olosuhteet ja kehittämistarpeet huomioon ottaen, sekä turvata myös ulkopaikkakuntalaisille kohtuulliset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen, metsästykseen, kalastukseen ja luonnon virkistyskäyttöön, sikäli kuin ne eivät heikennä saamelaisten mahdollisuuksia saamelaiskulttuurin harjoittamiseen. Valta olisi siis alkanut valtion näyttämättömistä saannoista ja päätyisi valtion ja saamelaiskäräjien yhtä todentamattomiin oikeuksiin monessa asiassa.

    Kuten edellä olen jo edellä todennut, saamelaisen kulttuurin harjoittamiselle tai sen kehittämiselle ei ole nykyisinkään maanomistuksesta tai Suomen lainsäädännöstä johtuvia esteitä. Tässä tarkoituksessa hallituksen esitykset ovat kaikissa suhteissa sopimattomia saamelaisalueen tämän päivän monietniseen todellisuuteen. Esitykset eivät myöskään olisi palvelleet valtio-maanomistajan etuja siten, mitä maanomistajalta yleensä edellytetään. Hallituksen ajatusrakennelma lähti päinvastoin kokonaan ulkopuolisten intressistä, heidän valtapyrkimystensä ajamiseksi valtion ja osin myös muiden omistajien lailliset oikeudet syrjäyttäen.

    Esitykset ovat siten joka suhteessa soveltumattomia Suomen oikeusjärjestykseen, jonka suojasta saamelaiset täysin tasavertaisesti nauttivat. Esitykset olivat Suomen oikeusjärjestelmään soveltumattomia myös sen vuoksi, että käräjien ylläpidon ja sen mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen kustannukset jäivät viime kädessä valtion kannettaviksi. Lisäksi tulkinnat ILOn yleissopimuksen soveltamisesta olisi ollut selkeästi alku Suomessa omaksutun oikeusjärjestelmän muullekin murentamiselle varsinkin, kun käräjien toimivalta ulottuisi saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle ja lisäksi sen määräysvalta ulottuisi myös niihin oikeuksiin, joita yksityisille henkilöille on vahvistettu ylimmän tuomioistuimen päätöksillä valtion omistamille alueille (esim. valtion vesialueille vahvistetut tilojen laajat kalastusoikeudet).

    Hallituksen esitykset ja tulkinnat tarkoittivat sitä, että saamelaiskäräjät saisi ratkaista myös alueella asuvien perus- ja ihmisoikeuksien laajuuden.

    Jos asia ajetaan nyt läpi epäviisaasti, siitä kärsivät vakavasti ne yhteistoimintaverkostot, joita on rakennettu saamelaisalueella asuvien väestöryhmien välille yli etnisten ja kielellisten rajojen. Se on tappio kaikille, myöskin etnisille saamelaisille, eikä voittajia ole. Viisaasti toimien voidaan saavuttaa lopputulos, joka luo pohjan alueen kehitykselle ilman etnistä syrjintää ja niin, että alkuperäiskansaoikeudet toteutuvat asiallisella tavalla ja tasolla.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  17. Nyt on sitten aika jälleen pysähtyä ja analysoitava saamelaiskäräjien alkuperäiskansapolitiikkaa, eli onko se ollut uskottavaa vai epäuskottavaa? Vaikka saamelaiskäräjät on koittanut lyödä kiilaa saamelaismääritelmän avulla saman väestön piiriin kuuluvaan alkuperäisväestöön, todellisuudessa kentällä vallitsee avoin yhteistyö kolmen hyvin erisuuruisen voiman välillä, etnisten ja statuksettomien saamelaisten ja valtion välillä.
    Viimeisen 20 vuoden aikana saamelaiset uskonoppineet ovat suhtautuneet vihamielisesti statuksettomien saamelaisten kulttuurin ilmenemismuotoihin, peläten, että ne antavat ihmisille mahdollisuuden jäsentää maailmaa saamelaisideologian ulkopuolisten ajattelutapojen kautta.
    Saamelaisuuden/lappalaisuuden suuruus on kautta aikojen ollut sen kyvyssä omaksua suunnaton määrä erilaisia kulttuurisia vaikutteita.

    Sen sijaan etnisiä saamelaisia edustavan saamelaiskäräjien näkemys perustuu kapea-alaiseen ortodoksiseen eli puhdasoppiseen näkemykseen. Kyseessä on ideologia eli aaterakennelma, jolle yritettiin saamelaiskäräjälakiesityksellä antaa lain muoto. Normin vaikutusvalta olisi siten perustunut poliittiseen valtaan, joka olisi syntynyt saamelaisuuden identiteettiä koskevasta ankarasta tulkintatavasta. Lain muotoon jähmetetty ja laiksi korotettu normi olisi vuorostaan ollut työkalu, jolla puhdasoppisten valta olisi varmistettu. Onneksi eduskunta kuitenkin ymmärsi, mitä tämä olisi merkinnyt ja minkälaisia kiistoja asiasta olisi syntynyt!

    Muutama vuosikymmen sitten tällainen uskonnollissävytteinen puhdasoppisuus esiintyi saamelaisnationalismina. Nykyisin jopa maltilliset puhujat epäröivät vastustaa sitä avoimesti: jäätyään identiteettiansan loukkuun he pelkäävät näyttäytyvänsä hallituksen, konservatiivien tai jopa valtaväestön silmissä saamelaisten autenttisuuden ja itsenäisyyden vihollisena. Kun saamelaisuudesta on tullut vallitseva ideologian keskeinen elementti, sillä luodaan ilmapiiri, jossa statuksettomien saamelaisten kulttuuri tulkitaan vääräuskoiseksi.

    Perinteisen saamelaisuuden avoin käsitys kulttuurista on korvattu fakkiutuneella statuksettomien saamelaisten kulttuurin tuomitsevilla tulkinnoilla. Aidon saamelaiskulttuurin tilan ja statuksettomien saamelaisten kulttuurin tilan väliset elävät yhteydet on pyritty siten vastoin vallitsevia tosiasioita katkaisemaan.

    Saamelaiskäräjien poliittisen johdon pyrkimykset eivät kuitenkaan ole estäneet tavallisia saamelaisia tutustumasta runsaaseen kulttuuritarjontaan, television, videoiden, internetin ja populaarikirjallisuuden kautta. Tällaisessa valtavassa kulttuurisessa sillisalaatin muokkaamassa myllerryksessä poliittisen eliitin hankkeet eivät ole kuitenkaan saaneet suurtakaan kannatusta. Suurin osa tällaisesta kulttuurista on kansainvälisillä vaikutteilla kyllästettyä. Huolimatta poliittisen eliitin pyrkimyksistä monopolisoida saamelaiskulttuuri yhden kuppikunnan kulttuuriksi, ovat tulokset jäänet suhteellisen näkymättömiksi. Luova lahjakkuus on liian alkuvoimaista suostuakseen ahtaan ideologian kahleisiin.

    Tietynlainen skitsofrenia on jo pitkään vallannut saamelaista maailmaa; yksityisesti poromiehet kuluttavat aineellista kulttuuria, vastaavasti julkisesti pidetään huolta vain etnisiä poromiehiä edustavan etnisen saamelaiskulttuurin näkymisestä, mutta ei statuksettomien saamelaisten. Todellisuudessa nämä kaksi kulttuurin piiriä elävät ja kehittyvät kuitenkin rinta rinnan, mutta etninen saamelaispoliittinen normi pysyy ylivaltaisena julkisuudessa.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  18. ...jatkoa:

    Olisi väärin selittää tätä ilmiötä sosiaalisella jakautumisella eliitteihin ja tavallisiin ympäri Suomea jakautuviin saamelaisiin. 1900-luvulla länsimaalaistuneet poromiehet pystyvät nauttimaan koko aineellisen kulttuurin valikoimasta samalla kun muut saamelaiset jäävät oman onnensa nojaan. Tämä kahtiajako ei ole tänä päivänä minnekään kadonnut. Mutta 20 viimeisen vuoden aikana koulutus ja joukkoviestinnän eksponentiaalinen kasvu etunenässä ovat mullistaneet tilanteen. Kanssakäyminen vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa ei ole enää vain hyvin toimeentulevien etuoikeus.

    Yhä monimuotoisempi kulttuuristen toimintatapojen kirjo näkyy nykypäivänä myös saamelaisten maailmassa. Nuoret lukevat romaaneja, katsovat elokuvia ja dokumentteja, kuuntelevat musiikkia ja lukevat blogeja, mikä tapahtuu usein muilla kielillä kuin saameksi.

    Saamelaispoliitikot ovat omaksuneet internetin kaltaiset uudet mediat ja he tietävät miten hyödyntää niitä omiin tarkoituksiin. Myös suhtautuminen saamenkieleen on skitsofreeninen. Historialliset saamelaiset uskonoppineet ovat aina suitsuttaneet saamenkielestä ihmismielen arvostetuimpana ilmaisumuotona. Tästä huolimatta puhekielen saamea käyttävä kirjallisuus on Suomessa marginaalista, sillä etninen saamelainen intellektuelli ei kirjoita kielellä, jota sen oma kansaa puhuu. Tämä kielellinen kahtia jakautuminen vie uskottavuuden koko käräjien kielipolitiikalta. Tämänkin seikan ovat kansanedustajat huomanneet.

    Samaan ongelmaan törmätään juridisissa kysymyksissä, sillä valtio määrittelee omat oikeudelliset käytäntönsä ja saamelaiskäräjät oman saamelaisuuden asteensa. Tämä tapahtuu yhdistämällä lainsäädännössä kansainvälisen oikeuden periaatteet tunnustamalla saamelaiset alkuperäiskansaksi, mutta jättää samalla etnisten saamelaisten verisukulaiset statuksettomiksi. Tämä kaksijakoisuus rajoittaa tänä päivänä poliittista päätöksentekoa. Saamelaispolitiikan lainkirjaimen olemassaolo ei kuitenkaan välttämättä rajoita tuomioistuinten ja valtion virastojen toimintatapoja käytännössä.

    VastaaPoista
  19. Inariin takaisin muuttanut Elli- Marja Helander tilittää ajatuksiaaan suomalaisten sosiaalisessa mediassa esittämistä ”rasistisisista mielipiteistä ” ja siitä "että jotkut meidän kanssamme lähekkäin samalla alueella asuvat suomalaiset suhtautuvat niin vihamielisesti meihin saamelaisiin. Minä en tiedä ovatko he kateellisia, pelkäävätkö he vai mitä."

    En tiedä mitä sosiaalista mediaa hän tarkoitttaa ja mitä ovat hänen rasistisiksi kokemansa ilmaukset.
    Itse olen Yle Sàpmin sivuilla käydyistä keskusteluissa (silloin kun niitä vielä ilmestyi) tunnistanut saamelaisten kovaa vihamielisyyttä "suomalaisiksi" luokittelelmia kirjoittajia kohtaan. Myös muualla eräiden saamelaisten mielipiteet ovat vihamielisiä ja rasistisia. He käyttävät kyseenalaisia ilmaisuja, joita voidaan verrata myös "herrakansan" puheeksi alempiarvoisista ihmisistä.
    Entisen puheenjohtaja Näkkäläjärven blogikirjoitukset sisältävät paljon epäasiallisuuksia ja haukkumista, jotka kohdistuivat "suomalaisiin".
    Eräät saamelaiset ovat myös ilmaisseet suomalaisten olevan "valkoisia varkaita" ja "renkejä" ja "vihaan suomalaisia". ja peräänkuuluttaneet samelaisille "lisää elintilaa eli lebensraumia" ym.
    Puheenjohtaja Sanila on tuoreessa puheessaan verrannut saamelaiskäräjälain ja ILO-sopimuksen prosessia "rauhanprosessiksi" eli hän mieltää sotatilan vallitsevan saamelaisten ja suomalaisten kanssa.

    Saamelaiskäräjien johtoryhmän ja sen kannattajien toiminta ja ilmaisut ovat monta vuotta pitäneet sisällään tarkoituksellisen viholliskuvan ruokkimisen ja saamelaisten esittämisen uhrina. Sen strategia epäonnistui sekä saamelaiskäräjälain että ILO-sopimuksen osalta, koska politiikan perustelut eivät perustuneet tosiasioille vaan luoduille imagokuville.
    Parhaiten em. propaganda puri saamelaisiin, joille vahvistui kuva suomalaisista vihamiehinä sekä saamelaisia kohtaan harjoittamasta sorrosta ja syrjinnästä.
    Yhtään tutkimusta tai esimerkkejä näistä ei ole esitetty.
    On valitettavaa, että eräät vallanhaluiset saamelaiset ovat johdattaneet kansansa uskomaan vihaan ja rasismiin.
    Tämän ovat jotkut saamelaiset vaikuttajat tienneet ja lakiesitysten ajauduttua ovat ruvenneet rakentamaan toisenlaista, suvaitsevaisuudelle rakentuvaa imagoa. Se näkyy nyt kirjoituksissa ja puheissa akillisesti tapahtuneina sävyn, sisällön ja asenteiden muutoksina. Se on läpinäkyvää.
    Pyritään nyt esittämään saamelaiset hyvinä ja suvaitsevaisina (uusi imago) jotta suomalaiset näyttäytyisivät pahantahtoisina rasisteina.

    Näiden imago-kuvien arkkitehteina on Yle Sápmin ja saamelaiskäräjien näkkäläjärveläiset. Toteutus tapahtuu nyt valikoimalla julkisuuteen sovinnollisia puheenvuoroja.

    "Saamelaisstrategian" perustui virheelliseen arvioon. Ehkei Suomessa koskaan ole ollut niin saamelaismyönteistä ilmapiiriä kuin nyt ja viime vuosina.

    Avoimesti ja piiloviestinnällä on onnistuttu saamaan saamelaisalueella asuneet ihmiset puolustuskannalle ja asenteet ovat kärjistyneet. Pidän tätä täysin saamelaiskäräjien "näkkäläjärveläisten" ja Yle Sápmin tietoisena politiikkana. Niiden tulee kantaa vastuu ahdistuksesta ja siitä, että saamelaiset voivat huonosti.
    En usko niiden kykenevän siihen. Saamelaisten hämmennys ja ahdistus jatkuu, jos ei lähdetä avoimuuden ja rehellisyyden tielle ja luovuta viholliskuvien luomisesta.

    Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä tuosta suvaitsevaisuuden strategiasta. Sen teennäisyys tulee eittämättä vastaan silloin, kun saamelais- ja ILO-asiaa ruvetaan jälleen käsittelemään ja kun pitkään vaadittu olosuhdeselvitys ja alkuperäiskansamäärittely ovat jälleen pöydällä.
      Toki hyvin paljon riippuu siitä kuka saamelaiskäräjiä jatkossa johtaa ja kuinka paljon käräjien jäsenistö uudistuu.
      Mainitsemasi some-henkilö kuuluu sellaisiin saamelaisjohdon ytimen ulkopuolella oleviin myötäilijöihin, jotka ovat sisäistäneet harjoitetun propagandan ja päättäneet osaltaan jakaa sitä eteenpäin, ehkä itsekin sanomisiinsa jo uskoen. Tällainen myötäilyilmiö on tunnusomaista melkeinpä missä tahansa poliittisessa toiminnassa, jonka myötääjiksi ajatuneet hokevat asioita ilman että olisivat niitä kriittisesti arvioineet. Kestää siis aikansa ennen kuin saamelaisjohdossa alkava hymykampanja ulottuu niin sanotusti kentälle. Vastuu todellakin tällaisesta pahan olon kylvämisestä kuuluu politiikan linjaajille.

      Poista
  20. Sellainen molemminpuolisen ymmärryksen ja sovun linja jota käräjien suunnalta nyt maalaillaan on toki mahdollinen ja ehdottomasti toivottava. Sen on kuitenkin oltava tosi ja uskottava, eikä vain ohut silaus, taktiikka jolla yritetään vielä saavuttaa sama päämäärä jota romahtaneella strategialla tavoiteltiin - siis pohjoissaamelainen ylivalta ja kaikki olennaiset maanhallintaoikeudet tälle klikille.

    Ratkaisevan tärkeää olisi nyt saada nousemaan uusia saamelaisjohtajia myös nuorten keskuudesta. Saamelaiskäräjälain takaisinvetäminen kiistanalaisen saamelaismääritelmän vuoksi ja ILO-sopimuksen hyllyttäminen voivat syynyttää monensuuntaisia reaktioita: synkkyyteen vaipumista, uljasta mutta loppujen lopuksi hedelmätöntä radialisoitumista ja parhaimmillaan rakentavaan suuntaan vieviä johtopäätöksiä. YLE Sápmin uutisissa Nihkolas Valkeapää näkee yhtenä tulevaisuuteen vievänä tienä keskustelun esimerkiksi eduskuntavaaliehdokkaiden ja "paikallisten ihmisten" kanssa. Jos "paikalliset" tarkoittaa muitakin kuin vain rekisterisaamelaisia ajatus on mahdotoman oikealla uralla. Tähän asti saamelaiskäräjät ei tunnetusti kelpuuttanut keskustelukumppanikseen muita kuin RKP:n puheenjohtajan ja oikeusministerin.

    Norjan saamelaiskäräjien PJ Aili Keskitalo on korostanut, että kokonaisuuden dynamiikka tulee huomioida. Hänkin on oikeilla jäljillä: luonnollisesti saamelaiskäräjien on huomiotava dynamiikka myös saamelaisalueella, eli on ehdottoman epärealistista olettaa, että saamelaiset voivat ehdottaa ja vaatia erinäisiä oikeuksia ja erityistä hallintovaltaa ja sitten olettaa, ettei tämä aiheuta minkäänlaista reaktioita alueen muilta asukkailta. Suoranaisesti lapsellista on ollut hokea muille ettei mitään pelättävää ole koska mikään ei tule muuttumaan. Sehän on vähän sama kuin ettö pyöveli kuiskaa hirtettävälle että ole rauhallisesti niin tämä on pian ohi ja selviät vähimmällä.

    Yhteiskuntakeskustelu asiasta voi jatkua, mutta realistiselta pohjalta, konkreettisista tarpeista, odotuksista ja vaatimuksista. Keskustelussa ei voida enää syrjäyttää muuta paikallista väestöä, vaan keskustelu on käytävä ensisijaisesati sen kanssa. Keskitalo toivoo myös hiukan monimerkityksellisesti, että koko saamelaisyhteisö puhalltaisi yhteen hiileen. Tämä voi tarkoittaa veljes- ja sisarapua muista maista joissa saamelaisia asuu, mutta se voi olla viittaus myös siihen että Suomessa asuvien eri saamelaisryhmien on löydettävä syrjimätön yhteinäisyys. Taiteesta ja polititikasta Keskitalo sanoi että se voi avata ovia, joita ei saa auki poliittisin keinoin. Näin epäilemättä on, mutta kannattaa pitää mielessä että varsinkin pintaradikaali agitaatiotaide voi sulkea niin poliittisia ovia kuin ihmisten sydämiä.

    Käräjien varapuheenjohtaja ja VT puheenjohtaja Tiina-Sanila-Aikio puhuu saamelaisten käynnistämästä kansanliikkeestä, joka "tulee kuulumaan Helsingissä aivan toisella tapaa kuin nyt". Vielä ei ole selvää, mitä ja minkälaista kansanliikettä saamelaiset ovat nyt käynnistämässä, mutta kovasti olisi toivottavaa ettei se tavoittele tähänastisen etnonationalistisen suunnan jatkamista, vaan uuden suunnan etsintää ja löytämistä. Silläkin uhalla että sanoma saa uskonnollisen kaiun on sanottava, että tie on olemassa, mutta se ei löydy puskemalla päin puuta vaan olemalla ihmisiksi.

    VastaaPoista
  21. Veikon blogikirjoituksissa on arvioitu hiukan sitä mikä johti saamelaiskäräjien poliittisen johdon ajamien lakihankkeiden kaatumiseen eduskunnassa ja sitä kuka tai ketkä asiassa voittivat.
    Oman pitkäaikaisen poliittisen kokemuksen perusteella uskallan sanoa sen, että voitot ja tappiot eivät muuta mitään; ne vain antavat saamelaiskäräjien sisäiseen valtataisteluun aseita ja resursseja, jotka ainakin nopeuttavat muutosta ja saattavat lyhyellä tähtäyksellä jopa muuttaa historian kulkua.
    Tappio heikentää vallassa olijoiden ja vahvistaa valtaa tavoittelijoiden ponnistuspohjaa. Syylliset ja syntipukit löytyvät edellisten leiristä. Kiistan voittaneen ryhmittymän vaikutus hävinneen osapuolen sisäiseen kehitykseen voimistuu. Oppositio tarttuu ennen pitkää vallankahvaan ja pääsee käyttämään valtaansa maantavan turvaamiseen. Näin kiista ei puhkea avoimeksi konfliktiksi.
    Tässä tilanteessa saamelaiskäräjien johdon on nyt käytävä toteuttamaan statuksettomien saamelaisten vaatimia uudistuksia saamelaismääritelmän muuttamiseksi sellaiseksi, että se noudattaisi kansainvälistä oikeutta.
    Tähän asti Saamelaiskäräjien perimmäisenä pyrkimyksenä on ollut siirtää saamelaisalueen luonnonvaroista päättäminen sen omaan kontrollin. Tämän pyrkimyksen toteuttamiseen tähtäävä toiminta on aiheuttanut statuksettomien saamelaisten ja muun väestön piirissä yhä kasvavaa vastarintaa. Tällaisen pakottamiseen perustuvan politiikan on nähty aiheuttavan valta ja varallisuuserojen lisääntymistä ja romuttavan maantapaan perustuvan luottamuksen.
    Saamelaiskäräjät toivoo muiden käyttäytyvän toivotulla tavalla pakottamalla luopumaan heidät omista laillisista oikeuksistaan ja identiteetistään. Näin siis ajattelee käräjien johto, vaikka myöntääkin, että pakosta on monesti pitkähkö tie siihen käytöslajiin, jota pyritään muihin kuin saamelaisiin iskostamaan. Tuo karkea jako pätee ainakin siihen ohjailuun mitä kutsutaan saamelaiseksi kulttuuri-itsehallinnoksi. Alueella asuvia muita ihmisiä kuin saamelaisia pyritään pakottamaan siihen, minkä käräjien johto hyväksi havaitsee.
    Historiallisessa katsannossa pakottaminen on verrattomasti tavallisempi kuin palkitseminen huolimatta siitä, että saman historiallisen kokemuksen mukaan palkitseminen on huomattavasti tehokkaampi manipulaation keino. On valitettavaa, että käräjien johto ei ole ymmärtänyt edetä tällä linjalla. Palkitut näet kadottavat vastarintansa; pakotetut ainoastaan arvioivat pyristelyn toivottomaksi ja jäävät asian enemmän tai vähemmän tiedostaen odottamaan vuoroaan.
    Saamelaiskäräjissä rankaisulinjan ylivertaisuus näkyy erityisesti silloin, kun poliittisen ohjailun merkitys korostuu vallankeskittämispyrkimyksissä. Näyttää siltä, että suurin osa käräjien jäsenistä on myynyt poliittiset oikeutensa ja vaikutusmahdollisuutensa puheenjohtajalle.
    Nyt sitten nähdään jatkuuko nykymeno, kun uusi puheenjohtaja valitaan.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista