perjantai 27. maaliskuuta 2015

Onko Metsähallitus holhouksessa?

Jo pitkään on puhuttu Metsähallituksen olevan rähmällään saamelaiskäräjien johdon ja saamelaispaliskuntien edessä. Jotenkin tuo käsitys saa vain vahvistusta kun lukee Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen aluepäällikön, Elina Stoltin, äskettäin Turvallisuus ja kemikaalivirastolle (Tukes) antamaa lausuntoa. Se koskee Hammastunturin erämaa-alueelle kohdistuvaa kullanhuuhdontalupaa, johon liittyen Tukes haluaa kuulla alueesta vastaavan viranomaisen perustellun näkemyksen tuon mahdollisen kullanhuuhdonnan vaikutuksista saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan.
Tähän Stolt vastaa:
”Hallituksen esityksessä kaivoslaista todetaan, että arvioinnissa olisi lähinnä tarpeen kiinnittää huomiota saamelaiskulttuurin kannalta tärkeänä pidettävään poronhoitoon kohdistuviin vaikutuksiin. Metsähallituksella ei ole tarvittavaa tietoa mm. alueen paliskunnan poronhoidon järjestelyistä (mm. tärkeät vasonta-alueet tai porojen kuljetusreitit). Metsähallituksen näkemyksen mukaan hankkeiden vaikutuksia poronhoitoon tai muun saamelaiskulttuurin harjoittamiseen pystyy arvioimaan vain alueen paliskunta yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.”
Metsähallitus ei siis osaa viranomaisena eikä maanomistajan edustajana sanoa mitään mitä sen hallinnoimilla mailla saamelaiskulttuurin tai sen kehittämisen nimissä tehdään. Eikä etenkään sitä, miten vaikkapa kullanhuuhdonta näitä kulttuuritoimia koskettaa.
Asia antaa aihetta ihmettelyyn sikäli, että Metsähallitus on laatinut vasta uuden hoito- ja käyttösuunnitelman kyseiseen erämaahan. Ja vielä sikäli, että se toimi suunnitteluun liittyvässä sidosryhmien kuulemisessa erityisen syvällisessä yhteistyössä juuri saamelaiskäräjien nimeämän Akwé:Kon työryhmän kanssa.
Näyttää siis siltä, että Metsähallitus ei halua omata minkäänlaista viranomais- tai maanhaltijaroolia mihinkään sellaiseen toimintaan, jota tehdään saamelaiskulttuuriin vedoten - ja varsinkaan sen nimissä harjoitettavaan poronhoitoon. Sen sijaan talosta löytyy toisin päin jämäkkää viranomaisotetta heti kun kyseessä on vaikkapa vain geologinen tutkimus. Melko tarkoin kaksi vuotta sitten Metsähallitus eväsi päätöksellään Geologian tutkimuskeskukselta (GTK) tutkimusluvan Käsivarren alueelle.
Silloin Metsähallitus tiedotti asiasta näin:
”Metsähallitus ei 28.3.2013 tekemällään päätöksellä myönnä Geologian tutkimuskeskukselle (GTK) tutkimuslupaa Käsivarren Lappiin. Metsähallitus katsoo, että GTK:n suunnitelmat vastaavat laajuudeltaan ja toimiltaan malminetsintää, jolloin pelkkä maanomistajan lupa ei riitä.  GTK:n tulee hakea alueelle malminetsintälupaa Turvallisuus ja kemikaalivirastolta (Tukes) uuden kaivoslain mukaisin prosessein.
Ennen päätöstään Metsähallitus on pyytänyt GTK:ta selvittämään sekä työ- ja elinkeinoministeriöltä (TEM) että Tukesilta periaatteita, jotka erottavat GTK:n harjoittaman perustutkimuksen malminetsinnästä. TEM vastaa uuden kaivoslain ohjauksesta ja Tukes on kaivoslain mukainen viranomainen. Kumpikaan taho ei käytännössä ole ottanut tähän kantaa, vaan ne ovat vain todenneet yleisellä tasolla GTK:n voivan tehdä uuden kaivoslain mukaan sekä perustutkimusta että malminetsintää.
– Jos Metsähallitus myöntäisi GTK:n anoman tutkimusluvan, silloin Metsähallitus käytännössä vetäisi rajan siihen, mikä on tutkimustoimintaa ja mikä malminetsintää. GTK:n suunnittelemat toiminnot, esimerkiksi koekairauksien laajuus, vastaavat malminetsintää, kun niitä analysoidaan alueeseen kohdistuvan rasituksen sekä muun maankäytön, mm. poronhoidon kannalta, toteaa Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen aluejohtaja Jyrki Tolonen.
Lupaprosessi on kestänyt, sillä TEM:n ja Tukesin kuulemisen lisäksi Metsähallitus kutsui GTK:n ja saamelaiskäräjät maaliskuussa myös asiaa koskeviin yhteisiin neuvotteluihin. Neuvottelujen jälkeen saamelaiskäräjät totesi kantanaan toiminnan olevan selkeästi malminetsintää. 
– Koska emme ole saaneet TEM:stä tai Tukesista rajanvetoa GTK:n perustutkimuksen ja malminetsinnän välille, noudatamme varovaisuusperiaatetta. Emme voi myöntää lupaa maanomistajan tutkimuslupana, jolloin kaivoslain mukaisia, malminetsintäluvan hakemiseen lakisääteisesti kuuluvia prosesseja, mm. saamelaisten virallista kuulemismenettelyä, ei tapahtuisi. Se toteutuu, kun lupa käsitellään malminetsintälupana, perustelee Jyrki Tolonen.
GTK:lla on kyseiselle alueelle kaivoslain mukainen varaus, joten se voi tehdä alueelle suunnittelemiaan tutkimuksia saatuaan ensin mahdollisen malminetsintäluvan Tukesilta. Kaivoslain mukainen malminetsintäprosessi voi kuitenkin viivästyttää tutkimuksia merkittävästi mm. Tukesin malminetsintähakemuksien ruuhkan takia.”
Metsähallitus päätyi siis päätöksenteossaan nojaamaan saamelaiskäräjien näkemykseen kyseisen tutkimustoiminnan laadusta. Todellakin on aihetta kysyä, onko Metsähallitus luovuttanut pohjoisen laajoja erämaa- ja luonnonsuojelualueita koskevan viranomais- ja maanhaltijavaltansa käytännössä jo hyvin pitkälti saamelaiskäräjille ja sen saamelaiskulttuurin perustaksi nimeämälle poronhoidolle? Metsähallituslain valmisteluun liittyneessä Pentti Lähteenojan työryhmässä tätä linjaa tuki silmät ummessa myös ympäristöministeriö, joten todella ihmeellisessä tilanteessa ollaan pohjoisimpien alueiden luonnonarvojen vaalinnassa sekä luonnonvarojen hallinnassa.
Kirjoitukseni alussa kerrottu Tukesin lausuntopyyntö Metsähallitukselle liittyy meneillään olevaan lupaprosessiin, joka on jatkoa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) kaivoslain soveltamisesta antamalle ennakkopäätökselle.  Sen mukaan ”Kaivoslain 38 §:n 1 momentissa mainitut tahot, kuten saamelaiskäräjät, eivät voi estää lupa-asian ratkaisemista jäämällä passiivisiksi. Säännöksessä mainittujen tahojen jäädessä passiivisiksi selvitysvastuu jää Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on joka tapauksessa selvitettävä kaivoslain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetut vaikutukset saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana riippumatta siitä, onko saamelaiskäräjät osallistunut yhteistyömenettelyyn.”
Saamelaiskäräjien puolelta on Tiina Sanila-Aikion allekirjoittamalla lausunnolla jo ilmoitettu, että tuon KHO päätöksen nojalla Tukes on vastuullinen selvittämään kullanhuuhdontalupien vaikutukset saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja että saamelaiskäräjät ja tarvittaessa kolttien kyläkokous ottaa vasta sen jälkeen kantaa vaikutusselvitysten asiallisuuteen. Saamelaiskäräjät aikoo siis passiivisuudellaan eli selvitysten aikana yhteistyöstä kieltäytymällä viivyttää kullanhuuhdontalupien vahvistumista vielä jatkossakin. Samaa passiivisuutta harjoittaa näköjään myös holhokki eli Metsähallitus.
Mitä tästä opimme Metsähallitusta ja sitä koskevaa maa- ja metsätalousministeriön hyllylle jäänyttä, mutta sieltä varmasti esille otettavaa metsähallituslain uudistusta koskien? Ainakin sen, että metsähallituslain uudistamisessa ei pidä tehdä valtionmaiden ja -vesien käyttöä koskien vastaavia virheitä kuin kaivoslaissa. Lisäksi lienee kohtuullista toivoa, että maa- ja metsätalousministeriöstä ja mieluimmin ihan talon sisältäkin löytyisi joku isännän ääni komentamaan Metsähallituksen takaisin jaloilleen isäntärengin töihin.


Veikko

61 kommenttia:

  1. Metsähallitus on Lapissa solutettu vihertäjillä jotka ovat lisäksi todellakin rähmällään saamelaiskäräjien edessä. Ja onhan jotkut noista virkamiehistä ihan saamelaiskäräjillä asti ja siellä reissannut Etelä-Koreaa myöten ajamassa sitä Akwekonia Näkkäläjärven mallin mukaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Olispa jännittävää olla kärpäsenä katossa seuraamassa mitä terveisiä tämäkin mies on sinne Metsähallituksen johtoon koskaan vienyt?
    http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194970352035/artikkeli/janne+seurujarven+pesti+metsahallituksessa+jatkuu.html

    VastaaPoista
  3. Tiina-Sanila Aikio jatkaa saamelaiskäräjien puheenjohtajana joten eipä siellä mikään ainakaan sovinnollisempaan suuntaan taida mennä. Ehkei jatka enää vaalien jälkeen sentään vai paranneeko sitten vaihtamallakaan?

    VastaaPoista
  4. Ilmeisesti Metsähallituksen ohjeistuksessa on tiukka määräys kuunnella kaikessa maan- ja luonnonkäytössä Saamelaiskäräjiä.

    Tällaisella käytännöllä on ennakoitu uutta MH- ja saamelaiskäräjälakia. Ja kuten kaikki ymmärtävät, se johtaa Saamelaiskäräjien kaiken kattavaan veto-oikeuteen. Ja se taas pikku hiljaa kurjistaa pohjoisimman Lapin, kas kun porotaloudesta ei riitä elinkeinoksi kaikille, ei edes kaikille saamelaisille.

    Nyt kun nuo lait ovat jäissä, tulisi työskennellä sen eteen, että ko. ohjeistus purettaisiin. Miten tässä pitäisi edetä? Voisivatko alueen kunnat ottaa roolia asiassa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnat ovat kosketuksissa Metsähallitukseen ja mm. Inari paljonkin kaavoituksen yhteydessä. Metsähallituslain valmistelussa kunnat ottivat vaihtelevasti kantaa, mutta niiden kannanottoja ei juurikaan Lähteenojan ehdotuksen muotoilussa huomioitu. Saamelaiskäräjiä lukuun ottamatta ei juuri muidenkaan sidostahojen, eihän työryhmä tehnyt niiden lausunnoista koskaan mitään yhteenvetoakaan. Tiedän kun olin mukana tuossa työryhmässä ainoana kuntien/Lapin liiton nimeämänä "muun väestön" edustajana. Mielestäni kuntien ja kaikkien muidenkin tahojen tulisi olla nyt hereillä ja huolehtia, että lain käsittelyn tulevalla vaaliakaudella jatkuessa sitä ei lähdetä säätämään hyllyllä olevan ehdotuksen mukaisesti, vaan niitä "kulttuuripykäliä" tarkastellaan uudelleen ja laajemmalla pohjalla ja että niidenkin kohdalla kiinnitetään huomiota todellisiin olosuhteisiin ja yhdenvertaisuuteen. Ja että samalla Metsähallitus velvoitetaan myös niitä oikeasti soveltamaan.
      Nythän työryhmän perusteluissakin jo todettiin, että Metsähallitus on tehnyt saamelaisten aseman parantamiseksi enemmän kuin siihen on ollut velvoitusta.

      Poista
  5. Veikon viimeisimmässä blogikirjoituksessa osoitettiin vakuuttavasti mihin suuntaan metsähallitus tulkitsee ILOn sopimusta,vaikka sitä ei ole ratifioitu.
    Ruotsalainen kansanpuolueen aktiivisen toiminnan johdosta kirjattiin Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ratifioiminen. Sen keskeisimpänä tarkoituksena oli palauttaa valtion kauan sitten saamelaisilta itselleen laittomasti ottamat maat takaisin alkuperäisille omistajille, saamelaisille, niin kuin asia ilmaistaan puhdasoppisen saamelaisuuden liturgiassa.

    Käytännössä sopimuksen ratifioimisen jälkeen alueen muun väestön lailliset oikeudet olisivat joutuneet saamelaiskäräjien arvioitaviksi, mikä olisi ollut ennenkuulumatonta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa. Pitkän tähtäimen julki lausumattomana päämääränä oli työntää suuri osa alueen muusta väestöstä ns. saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle ja ottaa alue yhä tiukemmin rodullisesti hyväksyttävien etnisten saamelaisten haltuun. Tämä olisi tapahtunut ikään kuin luonnostaan, kun muuta väestöä edustavat olisivat havainneet oikeuksiensa kaventuneen ja elämänsä hankaloituneen erinäisten saamelaiskäräjien edellyttämien byrokraattisten toimien johdosta. Ylä-Lapin kunnat olisivat ennen pitkää lakanneet olemasta ja niiden tilalle olisi muodostettu saamelaiskäräjien hallinnoima Saamenmaan Suomen puoleinen osa.

    Saamelaiskäräjien johdon ja suuren osan käräjien jäsenistä oli yksinkertaisesti vallannut suuruudenhulluus, jonka juuri käräjien palveluksessa olevat kansantieteilijät voivat etsiä niin paimentolaiskulttuurin maasuhteesta ja sukujen välisistä varallisuus- ja mahtiasemakilpailusta kuin näitä ilmiöitä lietsoneesta kansainvälisestä alkuperäiskansaoikeusliikkeestä.

    Käräjien ajaman alkuperäiskansasopimuksen ratifiointiesitys teki huumaavan vaikutuksen Suomen poliittiseen johtoon ja myös laajalti kansalaismielipiteeseen. Usko ILOn yleissopimuksen ratifioinnin onnistumiseen herätti saamelaisväestön ja muun väestö keskuudessa kaksijakoisen päämäärän – reaalipoliittisen ja kansallisromanttisen. Reaalipoliittinen tarkoitti saamelaisille heidän käsityksensä mukaan heiltä laittomasti otettujen maiden palauttamista takaisin saamelaisille, siis juuri heille. Kansallisromanttinen päämäärä taas oli yhtenäinen Saamenmaa, jossa ei olisi ollut ennen pitkää valtakuntien välisiä rajoja. Tässä kaikessa ei ollut merkitystä asutushistorialla, kiistattomalla tutkimustiedolla eikä paljon muutenkaan ihmisten välisillä yhdenvertaisuusoikeuksilla, sillä politiikka ajoi kaiken muun yli ja oh. Edes perustuslain sisään kirjatuissa suurilla periaatteilla ei ollut merkitystä oikeusministeriön valmistelussa tai perustuslakivaliokunnan lausunnossa.

    Ratkaiseva taistelu käytiin saamelaismääritelmästä. Siitä muodostui etnisten ja statuksettomien saamelaisten kaksintaistelun päänäyttämö. Eduskunnan eri valiokunnissa käytiin puolesta–vastaan argumentein todistelemassa millä perusteilla ihminen kuuluu oikeaan ja väärään alkuperäiskansaan. Näin eduskunnalle paljastui vähitellen millaiseen liemeen meidän oikeusvaltiota oltiin taluttamassa. Äänestystulos 162–28 saamelaiskäräjälakiesityksestä kuitenkin osoitti selkeästi, että asiassa on syytä palata harharetken jälkeen etnopoliittisten lähtökohtien sijasta Suomen perustuslain viitoittamiin oikeudellisiin lähtökohtiin, jotka ovat kestäviä tänäkin päivänä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  6. ...jatkoa:

    Statuksettomien saamelaisten saavuttama torjuntavoitto on merkittävä ennen muuta psykologisesti. Äänestystulos hätkähdytti; Saamelaiskäräjien poliittista johtoa ja oikeusministeriötä nöyryytettiin, vai nöyryytettiinkö lainkaan. Oliko kyse kuitenkin kunnallisuuden, totuudellisuuden ja perustuslaillisuuden sekä ihmisten yhteistoiminnan ja samanlaisten oikeuksien voitto kyseessä?

    Mitä eduskunnan päätös kertoo? Vastaus on, että vain laajaan, kaikkien kansalaisryhmien näkemykset huomioiva vallankäyttö kantaa ja tuottaa kestäviä tuloksia. Ilman sitä ei voi olla demokraattista lainsäädäntövaltaa tai perustuslain nimeämää oikeusvaltiota. Järjestelmä voidaankin kiteyttää yhteen sanaan: demokratia, suomeksi kansanvalta. Valtakunnan tasolla se tarkoittaa, ettei laajojen kansalaispiirien etuja ja tulevaisuutta koskevia ratkaisuja voida pelkästään neuvotella suljetuissa kabineteissa. Sellaisen sopimusyhteiskunnan aika on ohi, jos sitä edes voi olla perustuslaillisista syistä. Salailulla on toki paikkansa, kun on kyse valtakunnan turvallisuudesta, mutta sellaiset asiat hoidetaan laajalta parlamentaariselta pohjalta niin että sekä hallitus että oppositio ovat mukana ja keskeisissä asioissa samoilla linjoilla.

    Saamelaiskäräjälain muutokset ja ILOn yleissopimuksen ratifiointi eivät olleet salaamista vaativia asioita, mutta silti ne yritettiin viedä loppuun oikeusministeriön ja saamelaiskäräjien suljetuilla neuvotteluilla. Vaikka tämä ei ollut hyväksyttävää, se oli kylläkin ymmärrettävää, sillä esityksiin sisältyvät tavoitteet ja syrjivät elementit eivät kestäneet päivänvaloa eikä minkäänlaista perustuslaillista tarkastelua. Jopa perustuslakivaliokunta kynsi suossa syvällä lopullisen mietintönsäkin kanssa. Sen kirjoittama mietintö ympäripyöreyksineen ja sotkuisine lausumineen lyö korville ja lujaa monia perustuslain lähtökohtia.

    Mitä tulee itse saamelaiskäräjiin, sitä koskee samat demokratian ja avoimuuden vaatimukset. Saamelaiskäräjät on saamelaisten edustuksellisen demokratian elin, jossa niin laillisen kuin poliittisen vastuun tulee toteutua. Kun saamelaiskäräjälakia uudistetaan, nyt pois vedettyyn esitykseen sisältyvä virkamiesvastuu tulee tietenkin toteuttaa.

    Sen sijaan esityksestä puuttui määräykset siitä miten poliittinen vastuu eli parlamentarismin periaate toteutetaan saamelaiskäräjien puitteissa. Norjan ja Ruotsin esimerkkejä soveltaen tällaiset määräykset on sisällytettävä uuteen lakiesitykseen.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  7. ...jatkoa:

    Saamelaiskäräjien politiikka on kokenut haaksirikon. Kapteeni on jättänyt laivan, mutta hänen kanssaan komentosillalla seisseet yrittävät kääntää vastakurssille luopumatta lopullisesta päämäärästä, vaikka ruori pyörii tyhjää ja keula hakkaa karikkoon. He lausuvat kiitoksen sanoja kapteenille, mutta vyöryttävät epäsuorasti syyn kiville karahtamisesta hänelle, vaikka itse olivat yhtä lailla hyväksymässä valitun suunnan. Hätäsanomat lentävät Atlantin yli, ja he tähyilevät levottomina horisonttiin, josko ILOn pelastusalus rientäisi apuun, että uljas Suomen Joutsen pelastaisi Mikki Hiiren merihädästä.

    Saamelaiskäräjien olisi mahdollisimman pian muutettava politiikkaansa. Se ei kuitenkaan onnistu muuten kuin vaihtamalla poliittinen johto. Vaikka puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi lopulta ymmärsi vetää väistämättömät, poliittiset johtopäätökset, hänen politiikkaansa kannattaneet saamelaiskäräjien hallituksen jäsenet eivät ehkä kykene tähän. Yksi merkki tästä on, että käräjien hallitus on päättänyt jatkaa ILOn yleissopimuksen ratifioinnin ajamista, ja tähtää siihen, että käräjien edustaja saa selostaa käräjähallituksen käsityksen Suomen saamelaispoliittisesta tilanteesta kansainvälisellä foorumilla. Näin siis sen sijaan, että hallitus tekisi tarpeellisen poliittisen uuslinjauksen. Ettei vain koko ruumis kärsi tyhmästä päästä!

    Saamelaiskäräjät ei pysty enää toista kertaa harhauttamaan eduskuntaa. Tosin monet kansanedustajista eivät ole vieläkään täysin ymmärtäneet saamelaiskäräjien politiikan raadollisuutta. He eivät ole katsoneet käräjien vaatimuksia suurennuslasilla, vaan ovat nähneet sen positiivisessa valossa, merkityksellisenä ennen kaikkea Suomen alkuperäisväestön kulttuurin, kohtalon ja pelastuksen kannalta. Tätä asennetta edustivat saamelaisuuteen myönteisesti suhtautuneet kulttuurihenkilöt ja poliitikot. Asenne on sinänsä ymmärrettävä, mutta se perustuu niin pinnalliseen ymmärrykseen ettei sellainen riitä kansanedustajien päätöksenteon pohjaksi, eikä se ole vetoomuslistoja allekirjoittaville tutkijoille ja muille kulttuurihenkilöille kunniaksi, vaan pikemminkin häpeäksi. Jolle on paljon annettu, siltä on myös lupa vaatia enemmän. Suuri huoli nousee koko yhteiskunnan päätöksenteon tasosta kaikkineen.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  8. Metsähallituksen kannattaa perehtyä Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan ja siellä osaan missä käsitellään poronhoitoa.
    Siellä on selostettu porojen vasotus yms. alueet.
    Toinen vaihtoehto en keksiä uusia selityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikon kirjoitus sai kyllä miettimään mistä noille Metsähallituksen johtajille ja päälliköille palkkaa maksetaan ja kenen palveluksessa he ylipäätään ovat?

      Poista
  9. Oli netissä asiaakin, joskin ironian tms. ilmaisukeinoin:

    "Nyt se on virallista... Ei saamelaiset ole rasiste
    Peter Pyy - 01.04.2015 02:02

    Saamani tiedon mukaan, nyt se on virallista, Saamelaiskäräjät on hyväksynyt ns. metsäsaamelaiset osaksi saamelaistayhteisöä ja antavat heille äänioikeuden. Asiasta päästiin sopuun yö aikana käytyjen neuvottelujen seurauksena. Myös saamelaisuuden määritelmä sai selvät rajat, pohjois,-koltta ja inarinsaamelaisilla kriteerit pysyvät samoina, mutta metsäsaamelaisilla kriteerit ovat väljempiä, esim. pohjoissaamenkieli ei ole välttämätön, koska metsäsaamelaisten kieli on perustunut sompion saamenkieleen, joka on lähes kadonnut sukupuuttoon. Myöskään metsäsaamelaisilta ei vaadita, että jompikumpi vanhemmista olisi metsäsaamelainen, tai puhuisi saamea, koska metsäsaamelaiset nykyisen sopimuksen mukaan erittäin uhanalaiseksi vähemmistöksi inarinsaamelaisten tavoin. Saamelaiskäräjät esittääkin seuraavalle hallitukselle metsäsaamelaisille erityisasemaa ILO-sopimuksessa...

    Aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle...

    Saamelaiskäräjät voisivat oikeasti alkaa määritteleen metsäsaamelaisuutta ja saamelaisuutta ylipäätänsä ennen kuin vinkuvay ILO-sopimiksen perään.

    T:vitun vihainen Pyy"

    VastaaPoista
  10. Veikon blogissa on hämmästelty saamelaiskäräjien vallanhalua. Siiten toteaisin vain, että vallanhimo, poliittinen kähmintä ja kaikenlainen syrjintä vievät turmioon. Sen sijaan saamelaisten paremman tulevaisuuteen johtavan poliittisen strategian ydinajatus on yksinkertainen: Alkuperäiskansojen ihanteiden toteuttaminen on mahdollista vain toimivassa ja elinvoimaisessa oikeudenmukaisesti toimivassa yhteiskunnassa.

    Tuon alla esille oman ehdotukseni sellaisista askeleista, joilla nykyinen tulehtunut tilanne voitaisiin rauhoittaa ja joita pitkin voitaisiin edetä kohti kaikille parempaa tulevaisuutta. Korostan, että ehdotus on alustava.

    Ehdotuksia Ylä-Lapin kriisin ratkaisuksi

    1. Vaikka saamelaiskäräjien harjoittama, nyt toivottavasti päätepisteeseensä tullut etnisesti syrjivä vallan tavoittelu on vähentänyt tämän elimen arvostusta paikallisen väestön keskuudessa, sen kanssa on tärkeää käydä poliittisia neuvotteluja.
    Prosessi aktivoisi alueen suomalaisperäisen väestön järjestäytymään niin että saamelaiskäräjille muodostuisi aito alueellinen neuvottelukumppani, jonka kautta saamelaisten oikeutetut vaatimukset voisivat saada aidon ja laajan hyväksynnän alueen muun väestön keskuudessa, samalla kuin nämä vaatimukset asettuisivat konkreettiseen, tästä maailmasta kotoisin oleviin mittasuhteisiin. Tämä loisi pohjan saamelaisten sen kaltaiselle integroinnille suomalaiseen yhteiskuntaan, joka ei millään lailla vaarantaisi heidän kulttuurista erityislaatuaan, vaan turvaisivat sen. Sama vaatimus koskee saamelaisrekisterin ulkopuolella olevia oikeutettuja inarinlappalaisia ja statuksettomia saamelaisia.

    2. Prosessi voi johtaa myös eri saamelaisryhmien keskinäisen tiedon ja ymmärryksen lisääntymiseen, ja siten sekä vahvistaa kutakin saamelaisryhmää että lisätä näiden yhtenäisyyttä. Turhan kilpailun korvaaminen ystävyydellä tietäisi tuntuvaa parannusta alueen henkiseen ilmastoon.

    3. Poliittisen ratkaisun ensimmäisenä ehtona on oltava vakava pyrkimys kiistan lopettamiseen. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman kiistan osapuolten asettumista saman yhteisen neuvottelupöydän ääreen. Se edellyttää, että kaikkien ryhmien historialliset oikeudet tunnustetaan ja että ne ovat jatkon pohjana. Historian ja tutkimustiedon kieltäminen on kansainvälisoikeudellisen ihmisoikeusajattelun suurin vihollinen.

    4. Koska osapuolten välillä vallitsee syvä epäluottamus, kiistan ratkaiseminen voidaan toteuttaa ainoastaan sellaisten tarkkailijoiden läsnä ollessa, jotka eivät ole sotkeutuneet kiistaan. He eivät voi olla ennakkoasenteellisia vaan heidän toimintansa pohjana on oltava tutkittu tieto ja muu riippumattomuus. Poliittinen sidos tappaa minkä tahansa yrityksen.

    5. Alkutunnustelujen ja alkusovittelun jälkeen pidetään valmisteleva neuvottelukokous Ylä-Lapin kriisin ratkaisemiseksi rauhanomaisesti neuvotellen, avoimena poliittisena prosessina. Valmisteleva neuvottelukokous yrittää saada valtiovallalta virallisen toimeksiannon ja rahoituksen, mutta ellei tämä onnistu, se jatkaa omavoimaisesti. Väliaikaisesti se ottaa tehtäväkseen laajan neuvottelukokouksen järjestämisen.

    jatkuu....

    VastaaPoista
  11. ...jatkoa:

    Saamelaiskäräjien virallinen osallistuminen on luonnollisesti toivottavaa, mutta saamelaiskäräjien kieltäytyminen osallistumisesta ei saa olla este, ja virallinen edustus voidaan korvata saamelaiskäräjien jäsenillä ja eri saamelaisryhmien virallisilla tai epävirallisilla edustajilla. Juuri välitön edustavuus on olennaista eikä institutionaalisuus, joka ei ole onnistunut juuri missään muussa kuin selvitysten tekemisessä.

    Mukaan tarvitaan myös yksittäisissä asiakohdissa Metsähallituksen ja muitten kotiseutualueen maanomistajien edustus, samoin paliskuntien ja poromiesten edustus, kalastajia ja muita luontoon nojaavien elinkeinojen edustajia, kansalaisyhteiskunnan edustajia, jotka asuvat alueella ja kansalaisyhteiskunnan sekä mahdollisesti ulkopuolisia, täysin riippumattomia ihmisoikeustarkkailijoita. Tällaisella kokoonpanolla olisi väestön laaja luottamus, päinvastoin kuin niillä jotka piileskelevät kulttuurikeskus Sajoksen paksujen betoniseinien sisäpuolella. Luontevia osallistujia olisivat yleisellä tasolla Lapin kansanedustajat, saamelaisalueen kunnanvaltuustojen puheenjohtajat, kunnanjohtajat, maakuntajohtaja, alueen kirkkokuntien edustajat jne.

    6. Laaja neuvottelukokous valitsee keskuudestaan tai ehkä myös ulkopuoleltaan pysyvän neuvottelukunnan, joka lähtee tavoittelemaan asemansa virallistamista, mutta ellei tämä onnistu, jatkaa toimintaansa omavoimaisesti. Pysyvän neuvottelukunnan perustamisen jälkeen yhtään Ylä-Lappiin liittyvää poliittista tai taloudellista päätöstä ei tule tehdä ilman sen hyväksyntää. Siinä valtio on enemmän sivullinen kuin osapuoli, sillä valtio ei ole oikeuksien historiallinen haltija eikä näyttänyt saantoaan. Juuri valtion roolin täsmentäminen on olennaista. Esimerkiksi Metsähallitus ei voi olla valtion oikeudellinen edustaja sen hoitaessa säädettyä tehtävää.

    7. Neuvottelukunta laatii suunnitelman, joka koostuu konkreettisista ja selkeistä toimenpiteistä. Perusperiaatteeksi otetaan, että kaikille alueella pysyvästi asuville henkilöille, ja näistä koostuvista perheille sekä muille ryhmille ja yhteenliittymille jotka harjoittavat pää- tai sivutoimisesti tai kotitarpeeksi luontoon perustuvia elinkeinoja, on järjestettävä, mahdollisuuksien sallimissa puitteissa ja sovitellen, ne konkreettiset oikeudet ja puitteet jotka ovat heille näitä toimintoja varten välttämättömät ja tarpeelliset. Tämän on tapahduttava ilman etnistä suosimista tai syrjintää, mutta myös eri etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä tarkoin kuunnellen ja näiden erityisnäkökohdat huomioiden, mikäli se on mahdollista muita syrjimättä. Suunnitelman jokaisen kohdan on oltava täysin selvä kaikille Ylä-Lapin asukkaille, mitä ja milloin tehdään kiistan ratkaisemiseksi.

    8. Sovintoprosessin jatkuttua muutaman vuoden ajan, voidaan mahdollisesti järjestää kansanäänestys, parlamentaarisen mallin mukaisesti, jonka väestön enemmistö on hyväksynyt.

    9. Mikäli Lapin tai laajemmin Pohjois-Suomen alueellisen itsehallinnon, palvelurakenteen jne. sektorilla tapahtuu tulevaisuudessa muutoksia, saamelaisalueen vaatimat erityisjärjestelyt huomioidaan näissä.

    Helsingissä huhtikuun 2. päivänä 2015

    Jouni Kitti
    Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vv. 1980-1999

    VastaaPoista
  12. Jouni Kitin alustavat ehdotukset ovat selvä viesti saamelaiskäräjien uudelle puheenjohtajalle Tiina Sanila-Aikiolle, joka on jo toistuvasti peräänkuuluttanut yhtenäisyyttä ja kaikkien saamelaisryhmien yhteistoimintaa. Onko kyse ollut pelkistä fraaseista vai onko uusi puheenjohtaja tosissaan? Jos on, niin miten olisi jos hän esittäisi inarinsaamelaisille ja statuksettomille kutsun aivan alustaviin ja luottamuksellisiin tunnustelukeskusteluihin? Pallohan on kauan ollut käräjillä, joka vain on pysynyt mykkänä, milloin ei ole käynyt suoranaisesti luokkittelemaan inarilaisia suomalaisperäisten siirtolaisten jälkeläisiksi. Eli Tiina, pallo on tosiaan siellä käräjien puolella, poimi se ylös ja mieti mitä voisit tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjillä sen hallitus on keskeinen toimija. Hallitus antaa käytännössä lausunnot, jo se niin haluaa. Uusi puheenjohtaja on varmaan ihan pää pyörällä. En usko uudistuksiin tällä vaalikaudella.

      Jos syksyn vaaleissa inarinsaamelaiset, metsäsaamelaiset ja muut ei- poromiesporukat saavat riittävän kannatuksen, se voi muuttaa asioita. Hallituksen ideologian on muututtava.

      Poista
  13. Ensin kannattaisi laittaa järjestykseen oma historiasta irti kasvatettu ja suvaitsematon keskisormiporukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä keskisormisukupolvi, joka on kasvatettu jo pienestä pitäen tiedostamaan oma paremmuutensa, kasvattaa seuraavina vuosikymmeninä uuden yhä nationalistisemman sukupolven. Ahdasta tulee silloin muiden elämästä Lapissa. Ylikorstettu saamen kielen asema karkottaa pätevät ammatti-ihmiset. Jo nyt joutuu ihmettelemään minkälaisilla pätevyyksillä ja soveltuvuuksilla meitä saamenkielellä hoidetaan tai opetetaan.

      Poista
  14. Jouni Kitin suunnitelma sovun ja yhteistyön rakentamisesta on erinomainen.

    Valitettavasti en usko Saamelaiskäräjien tuolle rakentavalle tielle lähtevän. Nykyisellä politiikallaan he eivät saaneet jättipottia, mutta ovat kuitenkin saaneet suuren potin. Vaikka metsähallituslaki, saamelaiskäräjälaki ja ILO-ratifiointi kaatuivat, tulivat RKP:n avustuksella saamelaispykälät moneen lakiin - tärkeimpinä vesilaki ja ympäristösuojelulaki.

    Saamelaiskäräjien rahoitus on hyvällä tasolla, eikä sitä varmaankaan merkittävästi leikata. Lisäksi edunvalvonnan mekanismit on saatu pyörimään ja uutta aktivistivoimaa on kasvatettu.

    Toivon vuoropuhelua, mutta ennustan päinvastaista.

    Ennustan, että Saamelaiskäräjät jatkaa entisen kaltaista politiikkaa. Militantti linja pitää valtansa hiuksen hienosti, muutamalla sadalla kannattajalla se käyttää koko Saamelaiskäräjien valtaa, eikä se anna edes murusia muille.

    Näemme sitoutuneempaa edunvalvontaa: kampanjoita, joissa taustoissa tapahtuvaan poliittiseen vaikuttamiseen yhdistetään taidekampanjoita, julkisuustempauksia, kansainvälisiä tukitoimia ja muuta modernia mediavaikuttamista. Tulevat kampanjat tulevat liittymään maastoliikenteeseen, mh-lakiin ja maankäyttö- ja rakennuslakiin. Täydellisen veto-oikeuden tavoittelu naamioidaan johonkin näennäisen demokraattiseen menettelytapaan. En yllättyisi, jos käsittämätöntä Akwe:kota lähdettäisiin laajentamaan kaikkeen maankäytön suunnitteluun.

    Nykyisen kaltaista sarjatuotantovalittamista vähennetään näiden kampanjoiden ajaksi, jotta pelot saadaan sammumaan. Totaalikiellot astuvat voimaan vasta kun kaikki kortit on turvallisesti käsissä.

    Aitoa sopua Saamelaiskäräjät lähtee solmimaan vasta sitten, kun nykyisen kaltainen äärilinja on täydellisesti törmännyt seinään. Näin ei vielä ole käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen analyysi!
      Etelän herrat ja rouvat haluavat nähdä nykysaamelaiset Amazonin intiaanien verrattavina alkukantaisina, kurjissa olosuhteissa elävinä oikeudettomina ja syrjittyinä, jota pahat suomalaisen valtakulttuurin rasistiset, pahantahtoiset ja ahneet edustajat uhkaavat ja riistävät.
      Saamelaisten valtaapitävä klikki käyttää häikäilemättä hyväksi "uhrikuvaa" .

      Lapin yliopiston saamentutkimuksen yksikkö miettii mitä "saamelaislakeja" vielä voisi lähteä ajamaan etujen lisäämiseksi, Yle Sápmi hoitaa imagon ja profiloinnin, sekä hankkii vaikka viimeisestäkin kivenkolosta emeritusprofessoreita, taiteilijoita ja kansainvälisiä asiantuntijoita tukemaan vaaltimuksia (tosin jotkut "vastentahtoiset" ovat sivuilta kadonneet ja vastainformaatiota julkaistaan niin vähän kuin suinkin, sen verran , että mielikuvaaa tasa-puolisuudesta ikään kuin ylläpitää)
      Eräskin ministeriöiltä, kulttuurirahastoista sekä rkp:lta ja sen sidosryhmiltä runsain mitoin hamunnut saamelaiskäräjiä "lähellä oleva" ja sen tukemiseksi julkilausumia tehtaileva saamelaisyhdistys toimii saamelaiskulttuurin ohjelmatoimistona, joka sitouttaa myös muita kuin saamelaisia artisteja...

      Valtion rahalla ja avulla (neuvottelemalla vain valtion kanssa, kuten Klemetti painottaa) on Saamelaiskäräjien rikas, vaikutusvaltainen, koulutettu (etenkin korkeakoulutettu) eliitti kaapannut vallan ja hamuaa yhä lisää saamelaisalueen maita ja vesiä hallintaansa ja tietysti suoranaista rahallista tukea ja oikeuksia ylitse muiden asukkaiden ja niiden tavallisten saamelaisten, jotka kuuluvat vääriin sukuihin tai "suomalaisina" asuvat alueella.
      Saamelaiskäräjien valtaapitävien sukujen yhteenliittymä,1/20 samelaisista (jos sitäkään), pitää huolta vain tämän ryhmän omaisuuden ja vaikutusvallan kasvattamisesta. Saamelaiskäräjien "hyvä", matkat, apurahat, työpaikat, avustukset ovat pääosin menneet tälle osalle. Ovat toki muutkin saaneet murusia noin näytösluonteisesti, demokratiakulissin ylläpitämiseksi.

      ILO-sopimuksen ratifioinnin ja saamelaiskäräjälain uudistamisen yhteydessä alkoivat Potemkinin kulissit heilua. Vielä osa kansanedustajista uskoi kulisseja aidoksi maisemaksi ja äänesti saamelaiskäräjien esitysten puolesta. Enemmistö kuitenkin näki kulissien taakse. Äänestysluvut ovat niin selvät, että saamelaiskäräjien selitys eduskuntavaalien läheisyydestä on suorastaan korni. Lapin kansanedustajia on vain muutama, eikä muilla ole mitään motiivia kalastella saamelaisalueen suomalaisten ääniä.

      Totuus on saamelaiskäräjienvaltapyrkimyste pahin vihollinen.

      Nykyisten kulissien vaihtaminen ei onnistu osittain siksi, että saamelaiset on saatu uskomaan, että jopa 500.000 tai ainakin 100.000 suomalaista hakee ja pääsee saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja määräämään saamelaisten asioista, jollei saamelaismääritelmää kiristetä. Näiden muutaman suvun jälkipolvet ovat suurelta osin suomalaistuneet ja koulutettuina muuttaneet alueelta. Nehän ovat määritelmällisesti ikuisesti saamelaisia. Vaikkei politiikka muuten kiinnosta, voivathan he ainakin äänestää, ja valta pysyy "oikeissa käsissä". Siksi, ja jotta suomalaisten suhtautuminen saamelaisiin halutaan muokata suopeaksi (Rkp:llä on oikein oma ajatushautomo, joka hoitaa asiaa), on ainakin yhteen saamelaisyhdistykseen pumpattu rahaa ja resussejakin, OKM myönsi 180.000 euroa Helsingin keskustan perustettavan saamelaiskeskuksen suunnitteluun (näin aluksi). Lehtitietojen mukaan sinne suunnitellaan mm. saamelaiskäräjien toimitiloja ja työntekijöitä, koulu- ja päivähoitotiloja, näyttelytiloja ym. Ministerien toivotaan tuovan ulkomaiset vieraansa tutustumaan saamelaiskulttuuriin. Kyseessä on suurenluokan lavastus ja käräjien käsikassara imagopelissä sekä saamelaiskäräjien valtaklikin jälkipolvien leikkikenttä ja edunvalvontatoimisto.


      Kuka saamelainen enää elää saamelaiskulttuurin mukaista arkea? Mitä ja kenen kulttuuria Suomen valtio tukee?

      Poista
    2. Noinhan se menee.
      Saameaktivistien ja metsähallituksen viherhemmojen yhteinen toive on lopettaa vapaa paikallisten moottorikelkkeilu.
      Siinä asiassa luonnosta piittaamattomat suurporostelijat ja ihmisistä piittaamattomat vihersiivestäjät löytävät toisensa.

      Pikapuoliin MH kysyy Saamelaiskäräjiltä, että saako tälle kelkkaluvan kysyjälle lupaa myöntää. Ja jos olet väärästä suvusta, niin juuri se sinun kelkkailusi uhkaa saamelaista kieltä ja kulttuuria, niin että juuri sinulle ei sitä lupaa voida myöntää.

      Poista
  15. Veikon blogissa on ollut hyviä kommentteja tästä ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvistä ongelmista. Saamelaiskäräjien johdon kuvitelmissa ILOn sopimuksen ratifioinnin piti turvata saamelaisille elintilaa, joka olisi sellaista seutua, missä saamelaisille kaikki piti olla mahdollista - se oli paikka missä saamelaiset voisivat toteuttaa omaa utopiaansa alkuperäiskansana ilman ulkopuolisten kontrollia omia oikeustapoja ja normeja noudattaen. Tämä mielikuva herätti myös suuressa yleisössä romanttiset saamelaisiin liittyvät mielikuvat, jotka muistuttivat cowboyhin ja intiaaneihin liittyviä mielikuvia.

    Saamenmaan palauttaminen takaisin saamelaisille oli tarkoitus herättää saamelaiset toimimaan eli valloittamaan muille kuin saamelaisille kuuluneita alueita, asuttamaan ja riistämään alueen luonnonvaroja. Sen oli tarkoitus toimia aivan samalla tavalla kuin siirtomaat silloin kun ne itsenäistyivät. Vaatimuksissa oli kyse kansallisesta itsemääräämisoikeutta koskevista toimista. Todellisuus tuli kuitenkin jäämään kauas tästä demokraattisesta lupauksestaan. Saamelaiskäräjien tavoitteena oli sekä turvata saamelainen rotu entistäkin ahtaammaksi suunnitellulla saamelaismääritelmällä. Saamelaiskäräjät pyrki kääntämään Pohjois-Lapin historiaa uuteen suuntaan, kohti saamelaisten ylivallan aikakautta, joka olisi ollut keskeisen saamelaisen maailmankatsomuksen ansiosta vapaa suomalaisten rodullisesta ja poliittisesta vaikutuksesta. Statuksettomien saamelaisten käyttäminen syntipukkeina tällaisen itse tehdyn kriisin aikaan ei tietenkään ollut suomalaisten keksintöä, vaikka heidän keskeisyys saamelaisten ideologiassa olikin leimallinen.

    Saamelaisjohtajien visioissa näitä saamelaisten himoitsevia seutuja asuttivat suomalaiset, joita pidettiin poliittisina vastustajina. Nämäkin oli saatava ymmärtämään, että mistä oli kysymys. Tällainen vainoharhainen viha lietsoi radikaalia politiikkaa, jonka tärkein työkalu oli entistäkin ahtaammaksi suunniteltu saamelaismääritelmä. Sen avulla yritettiin käynnistää etninen puhdistus. Kaikki saamelaiset eivät ole kuitenkaan kääntyneet tällaisen muuta väestöä syrjivän alkuperäiskansateorian kannattajiksi.

    Nyt kun tätä ideologista hulluutta ajattelee eduskunnan hylkäävän äänestyspäätöksen jälkeen, on vaikea käsittää miten monen saamelaiset ja suomalaiset joutuivat sen valtaan ja vieläpä niin nopeasti ja niin täydellisesti. Niiden kannalta, joiden oli muutettava saamelaiskäräjien rotuideologia käytännöksi, asioihin sisältyi myötäsyntyisiä ristiriitaisuuksia, joista oli päästävä eroon ja epämääräisiä käsityksiä, joita olisi pitänyt selventää. Oikeusministeriön juristit, saamelaiskäräjien suosimat tutkijat ja byrokraatit kehittivät tätä tarkoitusta varten lakiesityksiä ja toimintatapoja, joiden tarkoituksena oli estää saamelaisen rodun sulautuminen suomalaisiksi. Yksi keskeisimpiä säännöksiä oli ns. ryhmähyväksyntä, joka tarkoittaa sitä, että muu kuin todellinen alkuperäisväestö olisi ratkaissut sen kuka on saamelainen.

    Lopuksi totean, että mikään korkeampi inhimillinen tarkoitusperä ei anna pohjoissaamelaisille oikeutta pitää inarinsaamelaisia heidän valtansa alla. Ei ole oikein se, että yksinomaan voimaan vedoten pyrkii suuri alistamaan pienen palvelemaan poliittisia päämääriään. Pohjoissaamelaisten pyrkimyksenä on voimaan saattaa valloittajan oikeudet Suomen vanhimman alkuperäisväestön –inarinsaamelaisten - historiallisilla alueilla. Tätä on jokaisen oikeudenmukaisesti ajattelevan ihmisen vaikea hyväksyä.

    VastaaPoista
  16. Saamelaisuutisten mukaan saamelaismuseo Siidan Saamelaisen kulttuuriympäristön osaston toiminta on vakinaistettu. Yksikkö on vuodesta 2011 alkaen toiminut hankkeena, jonka puitteissa on hoidettu saamelaisalueen arkeologiseen kulttuuriperintöön ja sen hoitoon liittyviä asioita. Opetusministeriön myöntämillä varoilla on palkattu kaksi työntekijää - arkeologi ja tutkija - jotka ovat mm. suorittaneet maastossa kohteiden tunnistamista ja niiden tilan tarkastamista. Arkeologi Eija Ojanlatva kertoo uutisissa että osaston työntekijät käyvät tarkastamassa kohteita. Inventoinnit tulevat ajankohtaisiksi viimeistään jos alueelle suunnitellaan jotain käyttöä. Tunnettujen kohteiden tilan tarkastamisen lisäksi inventoidaan alueita ja etsitään mahdollisia uusia kohteita.

    Osaston tehtävänä on uutisten mukaan valvoa ja inventoida inventoida "saamen" kulttuuriympäristöasioita. "Sillä on suuri merkitys sille että saamelaiset saavat itse tämän työn, Siidasta todetaan", kertoi uutistenlukija.

    "Meidän tehtävänä on tuoda kulttuuriasioissa esille saamelaista näkökulmaa, ja sitä miten me ajattelemme kulttuuriympäristöön liittyen, niistä asioista jotka siihen kuuluvat. Se on meidän tehtävä" totesi tutkija Päivi Magga .uutisvälähdyksessä.

    Kulttuuriympäristön julkaisema kirja "Elävä ympäristö", joka kertoo saamelaisesta kulttuurista ja kulttuuriympäristöstä, palkittiin Turun kirjamessuilla syksyllä 2014. Päivi Maggan mukaan on tärkeää tiedottaa muille miten saamelaiset ajattelevat ja minkälainen suhde heillä on luontoon tai rakennettuun ympäristöön, miten ne liittyvät saamelaisten elinkeinoihin ja minkälainen arvomaailma siellä on taustalla.

    Siidassa toiminnan vakinaistaminen nähdään valtiovallan tunnustuksena tähänastiselle työlle. Asia ei kuitenkaan välttämättä ole ongelmaton, koska arkeologisten kohteiden ja elävän kulttuuriympäristön inventointiin ja suojeluun liittyy helposti ja huomaamatta etnonationalistisia pyrkimyksiä. Tämä on nähty ainakin "Norjan Sapmissa" - ilmaisu on saman päivän toisesta uutisesta - jossa saamelaiskohteiden inventointi on ollut käynnissä jo muutamia vuosia. Norjan lain mukaan kaikki uskonpuhdistusvuotta 1537 olevat kohteet on automaattisesti suojeltu, samoin pystyssä olevat rakennukset ajalta ennen 1650. Aluslöytöjen ja saamelaiskohteiden kohdalla vuosiraja on alempi; riittää, että kohde on yli 100 vuotta vanha, niin se on automaattisesti suojeltu. Nuorempiakin kohteita voidaan suojella erityisillä perusteilla. Norjassa saamelaisia kulttuurimuistoja suojelee sikäläiset saamelaiskäräjät. Osana yleistä saamelaisliikettä vähänkin lupaavissa kunnissa on juostu ahkerasti maastossa ja kierretty rakennettua ympäristöä etsimässä aktiivisesti saamelaisia kulttuurimuistokohteita. Kun liikkeellä on ollut niin harrastajia kuin saamelaisuusaatteen läpitunkemia tukijoita on saamelaisleima istunut löysässä ja heilahtanut herkästi.

    Jatkuu...

    VastaaPoista
  17. ... jatkoa

    Inventoinneissa on havaittavissa selvä pyrkimys määritellä saamelaisiksi sellaisiakin kohteita, joiden yhteydet saamelaiseen kulttuuriperinteeseen on vähintäänkin kyseenalainen. Rakennus on voitu määrittää saamelaiseksi sillä perusteella, että siellä on työskennellyt saamelainen piika - kaikki kunnia toki kyseiselle piialle. Tämä liittyy laajempaan pyrkimykseen, joka tähtää muitten tunnettujen (norjalaiset, helsingit, bjarmit, kveenit, pirkkalaiset jne) ja tuntemattomiksi jääneiden väestöryhmien menneisyyden omimiseen "saamelaiseksi". Tällä taas pyritään rakentamaan kuvaa koko Finnmarkenin ja eteläisempienkin alueiden muinaisesta saamelaisuudesta. Norjassa näkyy olevan olennaista todistaa saamelainen läsnäolo maan pohjois-osissa ennen valtakunnan yhdistämistä ja mieluiten ennen norjalaisperäisen rannikkokulttuurin tunkeutumista alueelle joka näin ollen jo kuului saamelaisille. Saamelaisella ensiläsnäololla halutaan vuorostaan perustella alueisiin liittyviä ajankohtaisia saamelaisia vaatimuksia.
    Suomen ja erityisesti Inarin lapinkylän alueella kysymys on erityisen herkkä siksi, että Siida sijaitsee inarinlappalaisten perintöalueella, mutta on riski että kohteita inventoidaan sellaisessa hengessä, joka tietää niiden omimista niiden pohjoissaamelaisten kulttuuriperinnöksi, joiden esivanhemmat muuttivat alueelle pääosin vasta kaudella 1864-1910. Tällainen palvos- ja kulttuurikohteiden omiminen on vastoin mm. UNESCO:n ja Akvé Konin periaatteita, mutta se ei ole estänyt tällaista etnistä kulttuurisyrjintää Suomessa. Tästä on surullisena esimerkkinä Metsähallituksen ja Saamelaiskäräjien välinen Hammastunturin erämaa-alueen Akvé Kon-selvitys. Vastaavia uusia hankkeita on tiettävästi suunnitteilla.

    Kiinnostuneille löytyy mielenkiintoista lukemista problematiikasta norjaksi esim. täältä:

    https://www.duo.uio.no/bitstream/handle/10852/23194/HegeSkallebergGjerdeMaster.pdf?sequence=1

    http://brage.bibsys.no/xmlui/bitstream/id/104978/Etsamiskkulturlandskapigammelskogen.pdf

    http://munin.uit.no/handle/10037/6865
    (avaa sivulla oleva tiedosto "book.pdf"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta omimisesta: kun taannoin inarinsaamelaisten kalloja palautettiin melkoisena mediatapahtumana Inarijärven vanhaan hautasaareen niin kukapa siellä kameroiden edessä etummaisena häärikään? Ei ainakaan ollut inarinsaamelainen.

      Poista
  18. Tutkimuksen ja tulosten popularisoinnin ja julkistamisen tulisi perustua tieteelliseen neutraliteettiin: jos kohteen etniset kytkennät ovat selvät, se kerrotaan, olipa yhteys mikä tahansa. Jos kohde tarjoaa monia tulkintamahdollisuuksia, kaikki kerrotaan. Jos alkuperä jää täysin auki, se todetaan. Kerrostuneen ja monikulttuurisen alueen arkeologia ja sen kulttuuriympäristön tutkiminen, suojelu ja popularisoiva julkistaminen esim museonäyttelyjen muodossa käy ongelmalliseksi kun näistä periaatteista luovutaan ja aletaan ajamaan jotain nationalistista agendaa, jossa kaikki löydökset omitaan todisteiksi yhden määrätyn ryhmän ikiaikaisesta läsnäolosta ja paremmasta oikeudesta maahan. Sellainen on tieteen rutto, jota kannattaa varoa - kuin ruttoa, sillä tämän tien päässä odottavat etniset puhdistuukset.

    Balkanin suunta on hyvä varoittava esimerkki, ja tässäpä toinen:

    https://www.youtube.com/watch?v=-evIyrrjTTY

    VastaaPoista
  19. Yle Sápmin uutisissa on taas harjoitettu propagandaa aivan läpinäkyvästi. Vailla minkäänlaia journalistisia periaatteita on esitetty kaksi propagandauutista:
    - Utsjoelle kaavaillun timanttikaivosta suunnittelevan yrityksen luopuminen hankkeesta esitetään Oddasat-uutisissa aktivistien, erityisesti aktivistinuorison suurena voittona (lobbauskoulutettu Aslak Holmbergin haastattelu).
    Tavanomaisen menettelyn mukaisesti "ei yhtiön edustajaa tavoitettu", eikä muita asiantuntijoita tietysti edes harkittu.

    - Nuorisoneuvoston kysely kansanedustajaehdokkaille (lähetetty 80 ehdokkaalle) tietyistä tarkoin valikoiduista ja muotoilluista kysymyksistä.
    Vastauksia saatiin 15 , vastaajat : Tuisku Sara, Kokoomus, Marja-Riitta Mällinen, SDP,Tuomas-Aslak Juuso, RKP, Pirkka Aalto, KD, Heikki Autto, Kokoomus, Pekka Tiitinen, SDP, Mikkel Näkkäläjärvi, SDP, Arto Ahlakorpi,Suomen kommunistinen puolue, Anni Ahlakorpi, VAS, Tuukka Kuru, Muutos2011,
    Sari Ekorre-Nummikari, VAS, Heikki T. Suomalainen, Kommunistinen Työväenpuolue, Jarmo Huhtala, VAS, Antti Liikanen, SDP, Jukka Yliviuhkola, Suomen kommunistinen puolue, Kerstin Tuomala, Suomen kommunistinen puolue, Oili Harjula, Muutos2011, Janne Seurujärvi, Keskusta.
    kysely vastauksiinen täältä: http://samediggi.fi/nuorat/index.php?option=com_content&view=article&id=136%3Aketae-kannattaisi-aeaenestaeae-eduskuntavaaleissa&catid=4%3Ablogitekstit&Itemid=35&lang=fi

    Yle Sápmin uutisten tekstisivuilla uutisoidaan, että valtaosa vastaajista kannatti ILO-sopimuksen ratifiointia ja saamelaiskäräjälain uudistamista.

    Olettaisi julkisen tietotusvälineen noudattavan edes alkeellista kriittisyyttä !


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 0,75 % kansanedustajaehdokkaista on ilmoittanut kannattavansa ILO-sopimuksen ratifioimista.
      Muutoinhan tutkimus ei kerro mitään. Kyselyä ei lähetetty kaikille ehdokkaille N=2000 eikä tutkimusjoukkoa valittu satunnaisotannalla, vaan "tutkimuksen" tekijöiden "helposti" saaman sähköpostiosoitteen perusteella. Hohoijaa!
      On helppo ymmärtää miksi enemmistö kyselyn saaneista, ja erityisesti Lapin kansanedustajista ei vastannut kyselyyn.

      On anteeksiantamatonta, että "tutkimus" julkaistiin YLe Sápmissa: tutkimuksen otsikko nuorisoneuvoston sivuilla oli "Ketä kannattaisi äänestää eduskuntavaaleissa." Uutisissa oli suora linkki Nuorisoneuvoston sivuille, koska kyseinen "tutkimus" ei täytä tasapuolisuuden, yhdenvartaisuuden ja objektiivisuuden vaatimuksia. Yle Sápmi ei olisi missään tapauksessa saanut julkaista tällaista vaalimainosta.
      Ylen johdon tulisi käsitellä asia mitä pikimmin ja ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.

      Poista
  20. YLE:n johto lienee aikoja sitten kadottanut kosketuksen siihen miten julkisen palvelun saamelaisosasto huseeraa.

    VastaaPoista
  21. Yle Sápmilla on linjan ja toimintaperiaatteiden lisäksi hukassa asioiden ja viestien ymmärtäminen.
    Kun se aloitti suorat lähetykset saamelaiskäräjien istunnoista, se ilmoitti tarkoituksen olevan että nekin saamelaiset, jotka eivät voi tulla seuraamaan kokousta (esim. poromiehet työnsä ääreltä) voisivat seurata "käräjien toimintaa. Puheenjohtajana toimi K. Näkkäläjärvi, joka puhui pohjoissaamea. Inarin- ja koltansaamenpuhujia eikä tietystikään valtaosaa saamenkieltä taitamattomia suomenkielisiä saamelaisia edes ajateltu.
    Käsittääkseni arvostelu ei kohdistu siihen, että Tiina Sanila tai kukaan muukaan puhuu saamea, vaan siihen, että ainakaan lähetystä seuranneista 250 henkilöstä eivät sitä ymmärtäneet, kuten eivät muitakaan puheenvuoroja lukuunottamatta Anu Avaskarin ja Yrjö Mustan puheenvuoroja. Musta oli ainoa puheenjohtaehdokas, joka otti huomioon kaikki kieliryhmät.
    On tiedossa, että käräjien edustajat pystyvät seuraamaan kokousta simultaanitulkkauksen avulla.
    Yle Sàpmille terveiset: Kukaan ei halua kieltää käräjien edustajia käyttämästä omaa saamen kieltään. On hienoa, että kaikkia kolmea kieltä käytetään. Mutta on vähintäänkin paheksuttavaa, että Yle Sápmi vääntää tämänkin keskustelun propagandatarkoituksiin ja väittää että suomalaiset haluavat kieltää saamenkielen käytön käräjillä!
    Nyt selvällä suomenkielellä: Yle Sápmin olisi tullut ko. lähetyksiä suunnitellessaan ajatella lähetysten toteutusta tavoitteiden kautta, että kaikki saamelaiset voivat seurata käräjien toimintaa.
    Luulen, että Yle Sápmi ajatteli vain pohjoissaamenkielisiä saamelaisia ja sitä, etteiajatellutkaan, että muiden kuin pohjoissaamenkielisten käräjäedustajien puheenvuoroja omalla kielellään, niillä ei ole väliä, kunhan pohjoissaamelaisia ymmärretään. Tuolloin puheenjohtajana oli K. Näkkäläjärvi.

    Yle Sápmi:
    On kyse kaikkien saamelaisten oikeuksista, ei vain pohjoissaamenkielisten,
    on kyse demokratian toteutumisesta
    on kyseYlen toimintaperiaatteiden noudattamisesta.

    Kyse ei ole puuttumisesta käräjien jäsenten oikeuteen oman kielensä käyttöön!

    VastaaPoista
  22. Jos jokainen pitäisi puheenvuoronsa omalla saamenkielellään ja perään suomeksi, kaikki olisi yksinkertaista ja halpaa. Vältyttäisiin myös mahdollisilta käännösvirheiltä. Mutta kun ei. Kaikesta pitää vain tehdä mahdollisimman hankalaa ja riitaista.

    VastaaPoista
  23. No mutta eihän YLE sapmi sitä streamia tee. Vaan SOGSAK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutisen asiasta teki Yle Sápmi.
      http://yle.fi/uutiset/saako_saamelaiskarajien_taysistuntoja_johtaa_saameksi/791937

      Yle Sápmi on ottanut roolin saamelaiskäräjien puhetorvena ja tiedotuksen toimijana.
      Eihän SOGSAK omin nokkineen rupea streamailemaan.
      Hyvä, että kokoukset ovat avoimia kaikille. En ymmärrä, että Yle Sápmissa vedetään herneet nenään aina kun sk:n asioista esitetään arvioita tai kiinnitetään huomiota puutteisiin tai tehdään parannusesityksiä.
      Uutisessa oli hassu ja paljastava maininta Yrjö Mustan "mainospuheesta". Minusta puheenjohtajaehdokas esitteli itsensä. Näitä tämmöisiä lipsahduksia Yle Sápmissa esiintyy tuon tuostakin, mutta kun on asemoinut itsensä tietyyn rooliin ja pistää propagandalasit päähän, niitä tulee luontevasti.

      Poista
  24. Radio Näkkäläjärven toiminnastahan on kuulemani mukaan valiteltuties kuinka monesti YLE:n johdolle, kukaan vaan ei ole koskaan ketonut mitä sieltä mahdollisesti on vastattu. Olisi mielenkiintoista kuulla niistä vastauksista jos niiitä on koskaan tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko oikeampi osoite julkisen sanan neuvosto (JSN). Vastauksen pitäisi olla julkinen. Valtion laitoksilla tuntuu olevan muutenkin joku saamelaisfobia: tosiasioita salataan tai jätetään yksinkertaisesti reagoimatta mitenkään.

      Poista
  25. Veikon blogikirjoitus on poikinut mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, että kenelle loppujen lopuksi kuuluu Inarinsaamelaisten muinaiset kulttuurimuistomerkit? Tähän toteaisin vain, että nykyisin on varsin suosittua puhua saamelaisalueen muinaisjäännösten yhteisestä kulttuuriperinnöstä. Tähän liittyykin kysymys siitä kenen muinaisjäännöksistä on kysymys; onko kysymys Inarin vanhojen lapin sukujen kulttuurijäännöksistä vaiko jonkun muun myöhemmin alueelle tulleen väestön?

    Siksi tätä Inarilaisten identiteetille tärkeää kysymystä on syytä lähestyä termien lappalainen ja saamelainen näkökulmasta. Tutkija Mauno Hiltunen kirjoittaa tästä Ranuan historia kirjassa näin: ... ”Nimityksen lappalainen (lapp) taakse kätkeytyvä identiteetti ei ole yksiselitteinen. Nimityksen alkuperäinen merkitys – mikä tunnetaan myös eestin kielessä – lienee ollut syrjäseudun asukas ja sen syntyminen on luontevinta ajoittaa kauteen, jolloin karjanhoitoon ja maanviljelykseen siirtyvät väestönosat omaksuivat uuden elintapansa mukaisen identiteetin.

    Metsästystä ja kalastusta harjoittavat olivat identiteetiltään lappalaisia riippumatta siitä olivatko he rodulliselta ja kielelliseltä taustaltaan saamelaisia vai suomalaisia. Jacob Fellmanin mukaan Kemin puolessa kutsuttiin 1800-luvun alussa lappalaisiksi kaikkia maattomia ja karjattomia rotuun ja kieleen katsomatta.. Sen sijaan saamelaisia maanviljelijöitä ei pidetty lappalaisina vaan talonpoikina tai – niin kuin heitä 1600-luvun lopulla lannasta erotetussa Lapissa oli tapana kutsua – uudisasukkaina. Suomalaisten ja lappalaisten ero ymmärrettiin elinkeinollisena.”

    Mutta asia ei ole enää lainkaan näin yksiselitteinen tarkasteltaessa saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmän avulla tätä kysymystä. Saamelaiskäräjälakia säädettäessä saamenkieleen perustuvaa saamelaismääritelmää laajennettiin myös elinkeinollisia seikkoja koskevaksi. Peruste saamelaiskäsitteen laajentamiseksi oli otettu vuoden 1990 saamelaislakiehdotuksesta, jonka tarkoituksena oli kulttuuri-itsehallinnon ohella "palauttaa" saamelaisille valtion hallintaan joutuneita maa- ja vesialueita sekä niihin sisältyviä oikeuksia. Esityksellä pyrittiin turvaamaan metsästys, kalastus ja poronhoito niitä aikaisemmin harjoittaneille väestönosille, siten että lappalaiseksi katsottaisiin henkilö, joka on merkitty maakirjaan, veronkantoluetteloon tai henkikirjaan ns. lappalaiselinkeinonharjoittajaksi vuosien 1875 - 1923 välisen aikana sekä hänen jälkeläisensä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  26. ...jatkoa:

    Mikäli tämän vuoden 1875 kantokirjan lapin veroa sarakkeen alle merkittyjen henkilöiden merkinnän pohjalta haetaan vanhojen kulttuurimuistomerkkien oikeudenomistajia, on peruste täysin kestämätön; vuoden 1695 jälkeen Inarin lapinkylän alueelle kylän asukkaiden luvalla ja suostumuksella perustettujen tilojen katselmuskirjat osoittavat miten laajoista alueista tilan perustaneet Inarin lappalaiset olivat maksaneet lapin veroa, kun taas 1875 kantokirjaan merkityt muuttolappalaisten vero koski elinkeinon tuottoa, jota poromiehet yhä tänäänkin maksavat valtioneuvoston vuosittain määräämien perustein mukaisesti. Lapin veroa maksaneiden muuttolappalaisten kohdalta ei myöskään löydy arkistoista sellaista asiakirjaa, määrittelisi alueen laajuuden, josta vero maksettiin. Joten väitteet että vanhojen inarilaissukujen jättämät kulttuurimuistomerkit kuuluvat myös muualta tulleelle väestölle, on maakirjojen, kantoluetteloiden ja tilanmuodostamisasiakirjojen, tuomioasiakirjojen kaikkea todellisuuspohjaa vailla. Vuoden 1875 maakirja, kantoluettelo eikä henkikirja ei anna siihen sellaista vastausta, vaan pikemminkin todistaa yksiselitteisesti vanhimman asutuksen olemassaolon. Inarin väestö siis koostuu kolmenlaisista ihmisistä; kantainarilaissuvuista, muuttolappalaisista, koltista ja muusta väestöstä. Saamelaiseksi määritellyn väestön alkuperässä ei olekaan olennaista se, mikä sen todellinen alkuperä on, vaan se, minkä ihmiset sen uskovat olevan. Tämä ilmiö perustuu enemmän tunteisiin ja vaistoihin kuin historiallisiin tosiasioihin.

    Kuten edellä oleva oleva tarkastelu osoittaa menneisyyttä ja siihen liittyviä ilmiöitä ei kuitenkaan kannattaisi yrittää manipuloida erilaisten painotusten ja näkökulmien valinnan avulla puoleen eikä toiseen. Inarin lapinkylän kulttuuriperintö on kuitenkin monimutkainen asia, jonka ytimessä ovat tietoteoriaan, politiikkaan, ja identiteettiin liittyvät kysymykset. Inarin alueen entisaikojen elämästä kertovat kulttuurimuistomerkit eivät vielä sinänsä ole vielä kenenkään kulttuuriperintöä, vaan ne muuttuvat kulttuuriperinnöksi vasta tieteellisessä ja laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkiksi tilan perustaneiden, mutta kielensä menettäneiden saamelaisten yhteys vanhaan Inarin lapinkylän kulttuuriperintöön voidaan osoittaa geenitutkimuksilla, asiakirjoilla ja sukuselvityksillä. Sen sijaan taas Norjasta ja Ruotsista Inariin muuttaneiden porosaamelaisten yhteys Inarin vanhoihin muinaisjäännöksiin voidaan jo edellä olevan perusteella osoittaa mitä suurimmassa määrin kiistanalaisiksi.
    Meidän muualta Inarin alueelle muuttaneiden pohjoissaamelaisten jälkeläisten kannattaakin olla varovaisia tai muutoin meidät leimataan kolonialisteiksi.

    VastaaPoista
  27. Lappalaisnimityksen alkuperäisen synnyn eri (maantieteellisesti katsoen) lähikielissä ymmärtää tosiaankin parhaiten siirtymällä ajatuksissaan aikaan jolloin kiinteä asutus lähti muotoutumaan ja laajenemaan, mutta toiset jäivät edelleen harjoittamaan eräelinkeinoja syrjäisemmillä alueilla, "lappeilla", jossa he ainakin kiinteästi asuvien näkökulmasta "lappoivat ympäriinsä". Näin ainakin vanhempi tiede nimitystä selittää.

    Kaikkeen vanhempaan tutkimukseen ja etenkin jopa satoja vuosia sitten edesmenneitten kansantieteilijöiden tutkimuksiin on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti, varsinkin kun tiede -- kaikella kunnioituksella -- oli mitä oli, ja nämä tieteilijät harrastivat monen alan tutkimuksia kirkollisen päätoimensa ohella. Sama kriittisyysvaartimus koskee eri väestönosien omaa perintötietoa omasta alkuperästään.

    Varsinkin kun tietoa on ylipäätänsä niukasti saatavilla sekä vanhemmalle tieteelle että perinnäiskäsityksille on toki annettava arvo tietolähteinä joita ei tule sivuuttaa. Jos ottaisimme vanhat, aikoinaan tieteen huippua edustaneet käsitykset sataprosenttisesta todesta, metsä- ja kalastajasaamelaiset olisivat edustaneet tunturisaamelaisten jalojen villien rodusta ja yhteisöistä rodullisesti rappioituneita ja sosiaalisesti ulos tippuneita yksilöitä ja jälkeläishaaroja. Tänä päivänä asia nähdään ennemminkin niin että poronhoitokulttuuri on kehittynyt peuranpyyntikulttuurin sisällä erkaantuakseen siitä tunturisaamelaisuudeksi.

    Muistaakseni Schefferus kertoo johonkin lähteeseen viitaten siitä että osa (tulevista) suomalaisista ei halunnut omaksua kristinuskoa vaan vetäytyivät pohjoiskoilliseen, missä he solmivat naapuruusliiton bjarmien kanssa, koska molemmat katsoivat palvelevansa samaa pääjumalaa. Tarua, satua vai faktaa? Joka tapuksessa kiehtova, vanha tiedon sirpale.

    VastaaPoista
  28. Yle Sápmi esittelee ”tutkimuksen” toisensa jälkeen todistaakseen mm. sitä, ettei kansanedustajilla eikä edustajaehdokkailla ole mitään tietoa saamelaisten asioista eikä edes kiinnostusta saamelaisten elämää kohtaan. On erinomaista, että Yle Sápmi on vihdoin ruvennut kiinnostumaan mitä muut kuin sisäpiirin eliittisaamelaiset ajattelevat asioista .

    Aiemmin tässä blogissa on ollut esillä saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston ” tutkimus ” eräiden eduskuntavaalien ehdokkaiden suhtautumiseta neuvoston tärkeinä pitämiin saamelaisasioihin. Itse asiassa sillä pyrittiin erottamaan jyvät akanoista ja kertomaqan nuorille, ketä pitää äänestää, Tutkimus ei täytä ensimmäistäkään alkeellisen tutkimuksen vaatimusta, vaan on puoskarointia puhtaimmilaan..

    Tieteellistä panostusta on pyritty saamaan dosentti Jarno Valtosen haastattelulla. Otsikkona oli ”Saamelaisten äänet eivät kiinnosta kansanedustajaehdokkaita”

    ”Ei-saamelaiset kansanedustajaehdokkaat eivät ole katsoneet tarpeen kampanjoida erityisesti saamelaisilla teemoilla. Eivätkä Lapin kansanedustajat ole myöskään saamelaisten asioiden hoitamisella juurikaan kunnostautuneet, toteaa Valkonen. ”
    Syyttävä sormi osoittaa kansaedustajia, etteivät he ole kunnostautuneet ”saamelaisten asioiden hoitamisella”. Ajatus kuvastaa saamelaiskäräjien ajatushautomon ideoita. Kaikkien on oltava äärimmäisen kiinostuneita ainoastaan ja vain saamelaisista ja ajaa vain heidän asioitaan.
    Kiinnostus kaikkien Lapin ihmisten elinolosuhteita ja hyvinvointia ja niitä edistävä toimintaa kohtaan ei ilmeisesti riitä saamelaisille eikä tule saamelaisten hyväksi!? Saamelaiset tarvitsevat enemmän ja erityistä?

    ”Myöskään media ei ole aikaisemmin ollut kiinnostunut saamelaisten äänestyskäyttäytymisestä niin, että siitä olisi ihan juttua alettu tekemään saati kyselyä, jossa selvitettäisiin saamelaisten puoluekantoja, asioita jotka heille ovat tärkeitä ja kuinka he valitsevat ehdokkaansa, jatkaa Valkonen. ”

    ”Saamelaisia on lukumäärältään niin vähän, ettei heidän äänillään tunnu Valkosen mielestä olevan merkitystä, kun Lapin kansanedustajia valitaan. Tietoa tarvittaisiin lisää, analysoi dosentti Jarno Valkonen.”
    ”– Tiedolle voisi olla kysyntää. Se tekisi saamelaiset toisella tavalla näkyväksi ryhmäksi; he ovat ihmisiä joiden äänet kiinnostavat ja joilla siksi on merkitystä.”

    On kysyttävä: Onko Yle Sápmi täysin epäonnistunut välittäessään tietoa saamelaiskulttuurista? Onko Saamelaiskäräjien välittämä kuva saamelaisista ja heidän elämästään vinoutunut?
    Mielestänit molempiin on vastattava myönteisesti.
    Yle Sápmin uutiset (sellaisena kuin se suomenkieliselle yleisölle, joihin kuuluvat myös kansanedustajat) antaa kuvan saamelaisista poronhoitajista, kaikkien alojen taiteiljoista ja bilettävästä nuorisosta koreissa puvuissaan ja saamelaisten ylivertaisuudesta erilaisissa kilpailuissa ja viihdemaailmassa, saamelaiseliitistä ja poliitikoista. Missä on tavallinen saamelaisnen? Onko heitä? Miksi Yle Sápmi ei kysy heiltä? Miksi muun median pitäisi hoita asia, sillä välin kun saamelaismedia rakentelee kulisseja ja politikoi.
    Eikö olisi Yle Sápmin asia ollut esitellä näiden unohdettujen elämän todellisuutta? Sen sijaan se on pyrkinyt rakentamaan tietynlaista saamelaiskulttuurin elitististä brändia ja imagoa, jota se tarjoaa kuin turistibyroo. Jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Einomaisia kysymyksiä. Tuota Valkosen pohdintaa myös lueskelin ja ajattelin, että tokkopa saamelaisista äänestäjinä saadaan kovinkaan muusta alueen ja Lapin väestöstä poikkeavaa ryhmää. Ja juuri siksi, että suurin osa saamelaisista elää ihan tavallista lappilaista elämää tavallisine reuna-alueen ihmisten ajatuksineen ja tarpeineen.

      Poista
  29. Jatkoa edelliseen viestiin ”tutkimuksista”
    Näin Yle Sápmi 14.4. Sara Wesslinin tuo esiin eduskuntavaalien ehdokkaiden näkemyksiä:

    ”Yleisradion puoluepäivien aikana Yle Sápmi kantoi kortensa kekoon ja otti selvää ehdokkaiden näkemyksistä päivän polttaviin saamelaiskysymyksiin. Minä haastattelin kahdeksaa lappilaista ehdokasta ja kollegani yhtä ehdokasta Lapin pääpuolueista. Lapin ehdokkailta läpi puoluekartan kysyimme muun muassa Lapin työllistämiseen ja elinvoimaisuuteen liittyviä kysymyksiä, mutta myös näkemyksiä saamelaisaiheista ILO-sopimuksesta aina saamelaisten kielellisiin oikeuksiin asti.”

    Haastattelun tulokset Sara Wesslinin tulkitsemana:
    ”Joissakin haastatteluissamme tuli ilmi, että osa Lapin – etenkin Ylä-Lapin – kansanedustajaehdokkaista näkee, että saamelaiskulttuurin asema on jo niin vahva, ettei parantamisen varaa juuri löydy. Osaa lappilaisista kansanedustajaehdokkaista tuntuu painavan pelko siitä, että saamelaiskysymyksiin vastaaminen karkottaa äänestäjiä. ”

    ”Lappia edustava kansanedustaja tulee olemaan myös saamelaisten edustaja. Lapin kansanedustajan pitäisi kantaa harteillaan samoja konkreettisia huolia, joita saamelainen äänestäjä kantaa. Ja kyllä myös ILO-sopimuksen tulevaisuudesta päätetään, luultavasti heti vaalien jälkeen. Ketähän saamelaisen pitäisi äänestää? ”

    Muutoin toimittaja esittelee vain omia tulkintojaan tavallisen saamelaisen huolista. Ne vaikuttavat pikemminkin saamelaispoliittiselta ohjelmalta kuin elämältä..

    Mitähän toimittaja kolleegoineen kyseli ja mitähän ehdokkaat vastasivatkaan?

    Nämä ”tutkimusstulokset” ja näkökulmat kuvastavat hyvin harhaa, joka on syntynyt saamelaiseliitin piirissa. Saamleaiset ovat kaiken keskiössä . Ministeri Henrikssonin ja Klemetti Näkkäläjärven tiiviissä kanssakäymisestä ja metsähallituksen saamelaispolitiikasta on syntynyt mielikuva, että kaikkien, joka ikisen suomalaisen tulisi olla perehtynyt siihen saamelaismaailmaan, jota Yle Sápmi ja klemettiläisten eliittitiimi on tarjonnut.
    Kaikki eivät ole saamelaiskäräjien ja sen äänitorvien holhouksessa.

    Saamelaispoliittisten toimijoiden on nähtävä oman toimintansa vaikutukset muiden käsityksiin ja toimintaan!

    VastaaPoista
  30. ”Ei väliä kuinka paljon niille antaa, ne tulevat aina pyytämään lisää, sillä ne eivät halua mitään sen vähempää kuin lopun kaikille myönnytyksille.” -Stirner

    VastaaPoista
  31. Mattias Åhren Ruotsista jota voisi luonnehtia saamelaisten teoreettisen sektorin pääideologiksi on ollut äänessä saamelaisneuvoston puhetorvena. YLE Sapmissa Näkkälän paliskunnan jakamiseen liittyen. Tämä neuvosto on saamelaisten järjestöjen yhteistoimintaelin johon Suomen saamelaiset osallistuvat Suomen saamelaisten keskusjärjestön kautta. Neuvoston jäsenjärjestöiltä edellytetään neuvoston järjestämien saamelaiskonferenssien julistusten hyväksymistä. Åhren on itse ollut keskeinen henkilö näiden asiakirjojen teesejä laadittaessa.

    Joka vanhoja muistelee jne, mutta neuvoston eräiden puuhanaisten ja -miesten aktiivisuus Erika Sarivaaraan kohdistuneessa stipendiajojahdissa on hyvässä muistissa. Vainon ensimmäisen kiven heitti saamelaisneuvoston Norjan jaoston puheenjohtaja Áile Jávo kirjeellään stipendisäätiön hallitukselle, jossa Jávo huomautti ettei Sarivaara ole saamelainen. Ajojahtiin yhtyivät saamelaisneuvoston suomalaisena jaoksena toimiva Suoma Sámiid Guovddássearvi ja suomalaiset saamelaisjärjestöt Johtti Sápmelaččat, Suoma boazosámit, Suoma Sámi Nuorat, City Sámit ja Roavvenjárgga sámi searvi Mii.

    VastaaPoista
  32. Samainen saamelaisradio kertoo sivuillaan Suomeksi että uudet ryhmät ovat saaneet äänensä kuuluville saamelaisasioiden käsittelyssä. Tromssan yliopiston stipendiaatti Jukka Nyyssönen kertoo: "Se näkyy myös siinä, että nyt nämä uudet ryhmittymät ja niiden vaateet otetaan eduskunnassa hyvin vakavasti ja tästä on tullut yksi uusi este selkeästi. Nämä uudet joukkiot ovat saaneet äänensä kuuluviin valtiorakenteiden ylätasolla ja myös valiokuntakäsittelyssä.", Sana "joukkio" tuntuisi siis olevan tutkijan eikä YLEn toimittajan valinta. Tutkimus vaikuttaa sinänsä mielenkiintoiselta, ei vähiten niile jotka itse edustavat näitä "joukkioita" tai jotka ovat ajaneet niiden asiaa.

    VastaaPoista
  33. Yle Sápmin uusin sarjassa "tutkimukset" on Tromssan yliopiston post doc stipendiaatti Jukka Nyyssösen haastattelu, joka on äänitteenä kuultavissa.
    Haastattelu on monella tapaa mielenkiintoinen, joskin osin ontuva, josta esimerkkinä mm. sanan "joukkio" käyttö.

    "Nämä uudet joukkiot ovat saaneet äänensä kuuluviin valtiorakenteiden ylätasolla ja myös valiokuntakäsittelyssä."
    Miten "joukkio" pujahti Nyyssösen tekstiin?

    Joukkioilla tutkija tarkoittaa ilmeisesti lappalaisia, statuksettomia saamelaisia sekä metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaisia, joilla ei ole oikeutta äänestää saamelaiskäräjävaaleissa.

    Kielitoimiston sanakirja/2014 sanalla "joukkio" tarkoitetaan halventavaa tai hämäräperäistä joukkoa, sakkia, liutaa, laumaa, koplaa esim. yhdyssanassa rikollisjoukkio.

    Näin arvolautautuneen käsitteen käyttö ei todellakaan ole perusteltua. Se laskee lausunnon arvoa.
    Yle Sápmin tiliin voidaan panna haastattelutekstin viimeinen kappale:
    "– Saamelaiset, joilla on oikeus äänestää saamelaiskäräjävaaleissa, ovat menettäneet uhrikertomuksensa. Nyt nämä uudet ryhmittyvät ovat saaneet läpi tällaisen käsityksen, että he ovat tässä ne oikeat uhrit, toteaa tutkija Jukka Nyyssönen."
    Jättäessään pois olennaisen osan Nyyssösen haastattelusta, Yle Sápmin teksti antaa tässä ja muissakin kohdin vääristellyn kuvan hänen sanomastaan.
    Eikö Yle Sápmi kykene tuottamaan tekstejä ilman tarkoituksellista manipulatiivista vääntöä?
    va
    Vaikeaahan se on, kun sellaista ei ole harjoiteltu, vaan on aina kirjoitettu vinoa tekstiä.

    VastaaPoista
  34. Hirvasrumpu on otettu talviorsilta kommentoimaan Näkkälän paliskunnan jakoa, tai ei oikeastaan kommentoimaan itse jakokysymystä, vaan selostamaan YLE Sápmissa Näkkälän asian viemistä kansainvälisiin elimiin uhitelleen Mattías Åhrenin toista hanketta Ruotsissa:

    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2015/04/vapsteinista-nakkalaan.html

    VastaaPoista
  35. Käykääpä kattomassa NRA sivulta Eilavaaran ja Kurkon jutustelua 14.4-2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tuo linkki. Tiukkaa asiaa.
      http://nra.fi/videos/ilo-sopimus-lapin-isannat-ja-torpparit/

      Poista
  36. Eilavaarassa olisi ainesta oikeusministeriksi ja Kurkossa sisäministeriksi, paitsi että he eivät tanssisi minkään puolueen tai ministeriönsä virkamiesten pillin mukaisesti.

    VastaaPoista
  37. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on holhouksen tarpeessa. Yle Sápmin nettiuutisissa puheenjohtaja Janne Näkkäläjärvi oikaisee aiemmin antamaa tietoa äänioikeushakemusten määrästä. Aiemmin hän ilmoitti myöhästyneitä vuoden 2015 puolella saapuneita hakemuskia olleen 150. Tänään hän ilmoitta em. luvun olleen hänen "arvionsa" ja että myöhästyneitä olikin noin 15 (13, 14, 15?). Kun lautakunta on nyt tehnyt päätökset luulisi, että se voisi kertoa täsmällisesti montako hakemusta jätettiin, montako saapui myöhästyneenä, montako hyväksyttiin ja montako hylättiin.
    Jos vaalilautakunta ei selviydy näin alkeellisesta rutiiniasiasta, on aiheellista asettaa kyseenalaiseksi sen toiminta ylipäätään.

    VastaaPoista
  38. Joku taisi jo esittää että vaalilautakuntaan tarvittaisiin ulkopuolinen, ulkopuolisen tahon nimeämä vaalitarkkailija. Tämä voisi olla hallintojuristi joka virkavastuulla olisi velvollinen huomauttamaan toiminnan mahdollisista laillisuusvajeista, ja ellei lautakunta ota onkeensa, velvollinen jättämään erivävän mielipiteensä pöytäkirjaan. Asema muistuutaisi oikeuskanslerin asemaa valtioneuvostossa ja laillisuusvalvonnan osalta myös kunnanjohtajan asemaa suhtessa kunnanhallitukseen. Tämä tarkkailija voisi toimia myös sihteerinä tai sitten vain tarkkailijana, molemmissa tapauksissa puheoikeuden kera mutta ilman äänioikeutta.

    Koska saamelaiskäräjälain muutosehdotus vedettiin pois käräjien jäsenet ja virkalilijat toimivat edelleen ilman rikosoikeudellista virkavastuuta. Rikoslain 14. luvun 4 § määrää kylläkin rangaistuksen vaalitulkoksen vääristämisestä. Rikoksella on tavoiteltava yleisen vaalin tai yleisen äänestyksen tuloksen vääristämistä tai sitä, ettei se selviä. Laki tuntee kolme toteuttamistapaa: äänten väärin laskeminen, äänestyslippujen hävittäminen, turmeleminen, muuttaminen tai piilottaminen, ja "muut niihin rinnastettavat tavat joilla puututaan vaalin asianmukaiseen toimittamiseen".

    Luettelo on toisaalta tyhjentävä, eli ollakseen rangaistava tekotavan tulee vastata luettelon kuvausta. Toisaalta luettelon kolmas kohta on avoin, koska siinä käytetään ilmaisua "muulla niihin (edellisiin) rinnasettava tavalla puuttuu yleisen vaalin tai yleisen äänestyksen asianmukaiseen toimittamiseen,"

    Tulkinnanvaraiseksi ehkä jää täyttääkö vaaliluetteloon ottamisen ja siitä sulkemisen yhteydessä toteutetut teot tai laiminlyönnit rikoksen tunnusmerkit, mutta kolmoskohdan "niihin rinnastettavalla tavalla" on aika lähellä.

    Sen sijaan saman luvun 5 §:ssä mainittu poliittisten toimintavapauksien loukkaaminen edellyttä aina uhkaamista. Saattaa olla, että ilman uhkausta toteutettu vaaliluettelo- eli äänioikeusrikos on jäänyt lainsäätäjältä ennakoimatta. Vaalilaki ei näyttäisi koskevan saamelaiskäräjien vaaleja, vaan näistä annetaan määräykset saamelaisäräjälaissa.

    Olisiko todellakin niin, että saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja saamelaiskäräjät voivat seuraamuksitta perustaa päätöksensä vaaliluetteloon ottamisesta ja sen ulkopuolelle sulkemisesta ennakoiden vielä hyväksymättömään lakiehdotukseen? Johtuuko hylättyjen hakemusten määrän vähentyminen nyt siitä, että lakiehdotus ei mennytkään läpi, jolloin tuli kire palata lujemmalle maaperälle?

    VastaaPoista
  39. Varatuomari Kirsi Pimiä on nimitetty viideksi vuodeksi yhdenvertaisuusvaltuutetun virkaan, jossa hän aloittaa toukokuussa. Pimiä astuu Eva Biaudetin kenkiin; virka on vasta muutettu vähemmistövaltuuteusta yhdenvertaisuusvaltuutetuksi. Kumma kyllä viran virallinen nimike on ruotsiksi diskriminationsombudsman, suomeksi käännettynä syrjintäasiamies. Toivottavasti tämä ei ole enteellistä. Elokuusta 2013 Pimiä on toiminut oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtajana, ja oikeusministeriön tähänastiset suoritukset erityisesti inarinsaamelaisten ja stautuksettomien saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien suojaajana tai oikeammin lyttääjänä on nähty. Suunnanmuutosta on siis oikeus odottaa ja vaatia, odottamisesta on vaikea sanoa.

    Pimiä on aikaisemmin toiminut kansanedustaja Anni Sinnemäen (vihr) avustajana ja oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) erityisavustajana.

    Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista sekä yleisesti edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäistä syrjintää. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä mm. alkuperän, kansalaisuuden, kielen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Syrjinnäksi ei katsota sellaista oikeasuhtaista erilaista kohtelua, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen. Milloin erilainen kohtelu perustuu etniseen alkuperään se on kuitenkin aina syrjintää, ellei se perustu lakiin.

    VastaaPoista
  40. Viimeisimmät kommentit saamelaiskäräjien vaalilautakunnan toiminnasta osoittavat, että valtiolta vaaditaan tässä herkässä tilanteessa paitsi poliittista ja diplomaatista viisautta myös syvällistä ja laaja-alaista perehtyneisyyttä kaikkien siellä asuvien kansanryhmien kulttuurisiin ja henkisiin arvoihin ja perinteeseen.
    Vain silloin valtio pystyy kunnioittamaan kaikkien alueen asukkaiden laillisia oikeuksia ja kansallisia tunteita. Vain siten voidaan onnistua; haavat ovat parannettavissa, mutta se ei voi onnistua ilman hoitoa, valtioviisaita ratkaisuja. Harva taitaa muistaa sitä, että Ylä-Lapin kiista perustuu sellaiseen eräiden asiantuntijoiden antamaan virheelliseen käsitykseen, että alkuperäis- ja heimokansoja koskeva ILOn yleissopimus antaisi etnisille saamelaisille oikeuden työntää samaan alkuperäiskansaan kuuluvien lappalaisten oikeudet syrjään. On aika perätä näiltä asiantuntijoilta oikeudellista vastuuta tästä ihmisten elämää häiritsevästä sotkusta.
    Saamelaisten ja lappalaisten välillä käynnissä oleva kiista vaikuttaakin ulkopuoliselta ensi näkemältä niin poikkeukselliselta, ettei sillä tunnu olevan paljoakaan yhtymäkohtia muihin vastaaviin kiistoihin. Pieni pintakuoren raaputus paljastaa kuitenkin pian, että Ylä-Lapin kiistassa on kaikki konfliktin tavanomaiset piirteet; tosiasioilla ei ole mitään merkitystä, ne pyritään polkemaan suohon. Saamelaiskäräjien johto pyrkii sanelemaan, että konfliktista pitäisi kirjoittaa kielteisesti.
    Mutta miten voi kirjoittaa kielteisesti, kun itse on aloittanut ylimitoitetuilla vaatimuksillaan kiistan. Sillä kiista ei lopu eikä ratkea. Se loppuu vain silloin, kun tunnustaa samaan väestöön kuuluvien ihmisten oikeuksien samanlähtöisyyden. Käytännössä tällainen kielteisyys on osoittautunut moralisoivaksi asenteellisuudeksi, joka on kohdistunut pelkästään kiistan toiseen osapuoleen, statuksettomiin saamelaisiin. Näin on paljolti laita Ylä-Lapin kiistaa koskevaan kirjoitteluun.
    Menneisyydessä on runsaasti esimerkkejä siitä, että vastaavanlainen suhtautuminen on pahimmillaan voinut olla jopa käyteaineena seuraaville konflikteille.
    Jos Ylä-Lapin kiistan osapuolet olisivat itse saaneet päättää siitä, tarvitaanko tällaista kiistaa, kiista ei olisi koskaan puhjennut avoimeksi konfliktiksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  41. ...jatkoa:


    Nyt ratkaisun asiasta on tehnyt Ylä-Lapin väestön puolesta kansainvälinen yhteisö Suomen poliittisen eliitin tukemana. Perusteena siihen on käytetty ILOn yleissopimusta, jota voidaan nimittää poliittisen eliitin valtapolitiikan jatkeeksi ja sitä selitetään käsitteellä valtion ja Suomen poliittisen eliitin edulla. Etnisten saamelaisten kuviteltu etu on ollut se tekijä, josta kiista on lähtenyt liikkeelle. Kansainvälisellä yhteisöllä on siis merkittävä vaikutus silloin, kun että puhutaan etnisistä ja statuksettomista saamelaisista.
    Poliittinen eliitti ajaessaan ILOn yleissopimuksen ratifiointia tuskin on ollut tietoinen siitä, että sellainen johtaa vain kiistan kärjistymiseen, koska se merkitsee etnisten saamelaisten oikeuksien vahvistamista statuksettomien saamelaisten kustannuksella.
    Statuksettomat saamelaiset ovat siis etnisten saamelaisten käynnistämän konfliktin uhri. Poliittisella eliitillä on siis ollut merkittävä osuus nyt käynnissä olevan konfliktin puhkeamisessa niin , että asiasta ei voida enää vaieta. Poliittisen eliitin vaatimus ILOn sopimuksen ratifioimisesta esitettyjen mallien pohjalta merkitsee statuksettomien oikeuksien rajoittamista etnisten saamelaisten hyväksi eli käytännössä kiistan jatkumista. Statuksettomat saamelaiset ovat muuttuneet ahtaan saamelaismääritelmän perusteella etnisten saamelaisten vihollisiksi. Ehdotukset olisivat johtaneet siihen että etniset saamelaiset olisivat voineet estottomasti käyttää statuksettomien saamelaisten historiallisten alueiden luonnonvaroja "alkuperäiskansan elämänmuodon" ylläpitämiseen.
    Edellä olevaan viitaten uuden hallituksen on tultava näkyvämmin mukaan ja saada saamelaiskäräjien poliittinen johto ymmärtämään vastuunsa, hylkäämään lyhytnäköiset laskelmat ja palauttamaan tarvittava keskinäinen ymmärrys ja luottamus.
    Edelleen tarvitaan mahdollisimman laajaa keskustelua kaikkien vastuullisten ylälappilaisten voimien kesken siitä, miten alue voidaan pelastaa ja rakentaa kansallinen sovinto. Kaiken loanheiton, syyttelyn, panettelun ja keskinäisen vihan jälkeen se tulee olemaan erityisen vaikeaa. Illuusioita on turha elätellä. Vaihtohehtoja ei kuitenkaan ole.
    Yhtenä tärkeimmistä kysymyksistä on suhteiden palauttaminen statuksettomiin saamelaisiin. Olen varma siitä, että ylälappilainen enemmistö paitsi ymmärtää tämän mutta myös haluaa tätä. Myös tulevan hallituksen on tämä ymmärrettävä. Poliittisen eliitin on lopetettava yritykset jakaa sama väestö ahtaalla poliittisella saamelaismääritelmällä kahteen osaa. Sellaiset yritykset eivät ole tuottaneet eivätkä tuota mitään muuta kuin epäsopua ylä-Lapissa asuvien ihmisten välisiin suhteisiin. Nyt tarvitaan dialogia, joka ei pohjaudu kaunaan, keskinäisiin syytöksiin, vaan yhteiseen kohtaloon.

    VastaaPoista
  42. YLE Sápmi on uutisoinut, että yksikään eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ILO-sopimuksesta lausunnon antanut professori ei olisi tuonut esille että sopimus olisi Suomen perustuslain vastainen.

    Jutussa esiintyy mm. Tuomas Ojanen on aikaisemmin toiminut Ihmisoikeusliitto ry:n johtokunnan puheenjohtajana. Järjestön ajankohtaisia johtokunnan jäseniä ovat mm. Pentti Arajärvi, Pauliina Feodoroff, Martin Scheinin ja Elina Pirjatanniemi. Teatteriohjaajan ja dramaturgi Pauliina Feodoroff on mm. toiminut saamelaisneuvoston puheenjohtajana 2007–2008. Hän istuu tällä hetkellä kolttasaamelaisen kulttuuriyhdistyksen Saa´mi Nue´tt ry:n hallituksessa, johon kuuluu myös saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio.

    Ihmisoikeusliiton puheenjohtajana toimii Helsingin Yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti, akatemiatutkija Reetta Toivanen. Toivasen 33 minuuttia pitkä videohaastattelu löytyy täältä – suosittelen lämpimästi:

    http://www.ymparistokonfliktisovittelu.fi/fi/haastattelut/toivanen

    VastaaPoista
  43. Tuo proffajuttu oli kylläkin Lapin Kansan Satuosastolla, mutta yhtä kaikki käräjien mediapacissa.

    VastaaPoista
  44. Sajos Inarissa eli saamelaiskäräjien hallitus elää kuplassa (porokuplassa), hallitus ei näe eikä tunnusta muiden saamelaisten tai paikallisten oikeuksia lainkaan. RKP on toteuttamassa tämän ryhmän utopioita pienestä saamelaisryhmästä, joka itse voisi nauttia saamelaisuuteen liitettävistä eduista muut poissulkevalla tavalla. Ryhmä muodostuu porosaamelaisista.

    Huolestuttava uusi tieto on se, että myös maa- ja metsätalousministeriön johtava virkamies on ajanut eräässä komiteassa sellaista ILO-sopimuksen ratkaisumallia, jossa yleissopimus ratifioidaan ja pannaan täytäntöön vain porosaamelaisten etujen kannalta (Poro-ILO).

    Poro-ILOa oltiin itse asiassa toteuttamassa eduskunnassa keväällä 2015 käsitellyissä hallituksen esityksissä: 1) Saamelaiskäräjälain muutosesityksessä oleva säännös saamelaisen määritelmästä yhdessä saamelaiskäräjien vaalilautakunnan toiminnan kanssa olisi varmistanut vain pienen poromiesryhmän vallan ja edut muut poissulkevalla tavalla. 2) ILO-sopimuksen ratifiointi yhdessä metsähallituslain saamelaispykälien kanssa oli määrä rajata edunsaajat poromiehiin. Törkeintä oli se, että saamelaisalueen maankäytön linjauksesta olisi päättänyt metsähallitus yhdessä saamelaiskäräjien hallituksen kanssa. Näistä päätöksistä valitusoikeus olisi ollut vain saamelaiskäräjillä. Koltat olisivat tosin olleet mukana koltta-alueen osalta.

    VastaaPoista
  45. Saamelaistutkijat V-P Lehtola ja J. Valkonen tuovat vieraskynäkirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 27.4. esille mielipiteensä, jonka mukaan saamelaisia ei kuunneltu riittävästi saamelaiskäräjälain uudistamista ja ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifiointia tarkoittavien lakien valmistelussa. Otin vapauden ruotia kirjoitusta silleen kevyesti:

    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2015/04/saamelaistutkijat-numerologeina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kun puhutan, että saamelaisia ei kuultu tms., on hyvä kysyä, keitä saamelaisia ei kuultu lainvalmistelussa. Saamelaiskäräjien hallituksen saamelaisia varmuudella kuultiin, hehän olivat valmistelemassa hallituksen esityksiä.

      Muita saamelaisia ei sitten kuultukaan itse valmistelussa. Ja vasta eduskunnan valiokunnissa hallituksen esitykset joutuivat ensikerran parlamentaariseen tarkasteluun. Esitykset eivät läpäisseet tätä testiä/vaihetta.

      Poista
  46. YLE 28.4.2015: "Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja nosti maanantaina YK:n alkuperäiskansojen pysyvässä foorumissa esiin eduskunnan tämänkeväiset päätökset lykätä ILO-sopimuksen ratifiointia ja jättää ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi pöydälle. YK:n alkuperäiskansaoikeuksien erityisraportoija ottaa avunhuudon vakavasti."

    Saamelaiskäräjät yrittää huiputtaa YK:ta siihen, että saamelaiskäräjien hallitus ja vaalilautakunta voisivat jatkossakin valita itselleen äänestäjiä. Sellainen saamelainen, joka ei tule äänestämään porosaamelaisia, voidaan jättää pois vaaliluettelosta. Näin tylyä järjestelmää ei varmaan mikään demokratia tunne. Ehkä jossain Väli-Amerikassa voi olla saman suuntainen rotukomitea pystyssä. Suomen hallituksen tulee olla tarkkana, ettei se mene hyväksymään mitään syrjivää järjestelmää edes YK:n painostamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurlähettiläs Janne Taalas toteaa että "KAIKKI äänet pääsevät TÄÄLLÄ kuuluviin" Näinkö se menee? Että jossain New Yorkissa pienellä porukalla päätetään miten asiat lapissa on. Melko reilua.

      Poista
    2. Tarvitsisiko Taalaskin vähän faktatietoa?

      Poista