maanantai 13. lokakuuta 2014

Hakuaika saamelaiskäräjien vaaliluetteloon lähestyy

On pyydetty, että blogissani kerrottaisiin yksityiskohtaisesti miten saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeudutaan. Asia on sikäli ajankohtainen, että hakuaika tuohon äänioikeuden saamelaiskäräjävaaleissa antavaan luetteloon tapahtuu seuraavan kerran 5.11. - 31.12.2014 välisenä aikana. Jatkuvaa hakua on toki vaadittu, mutta toistaiseksi sellaiseen avoimuuteen ei ole päästy.
Pyysin hakumenettelystä ja siinä tarvittavista asiakirjoista sekä perusteista koostetta inarinsaamelaiselta henkilöltä. Tätä hakuasiaa on inarinsaamelaisten parissa selvitetty heidän yhteisönsä tarpeista, mutta yhtä lailla siitä lienee käytännön apua muillekin saamelaisvaalien luetteloon hakua aikoville.
Seuraavassa lainausta:
”Hakeutumiseen valmistautuminen kannattaa aloittaa jo nyt jotta saat kootuksi kaikki tarvittavat asiakirjat.
1.     Pyydä seurakuntasi kirkkoherranvirastosta virkatodistus saamelaisista sukulinjoistasi, jossa näyt sinä itse, vanhempasi ja isovanhempasi, niin pitkälle kuin saat. Liitä virkatodistus ja mahdolliset suvustasi tehdyt sukuselvitykset Oulun maakunta-arkiston hakemukseen.
2.     Soita Oulun maakunta-arkistoon ja pyydä heitä lähettämään sinulle todistus polveutumisestasi saamelaisista henkilöistä (esim. lapinvero). Puhelin: 029 533 7230. Oulun maakunta-arkiston papereiden tulo kestää noin kaksi viikkoa ja maksaa 25 euroa.
3.     Täyttäessäsi saamelaiskäräjien hakemusta, täytä se huolellisesti ja jatka tarvittaessa liitteessä sekä pyydä tarvittaessa apua.
-  Korosta hakemuksessa saamelaista identiteettiäsi, tuo esille se seikka, että olet saamelainen. Ei haittaa, vaikka korostat sitä useampaan kertaan
-  Merkkaa hakemukseen polveutumisesi saamelaisista suvuista, kaikista niistä linjoista, joista saamelaisuutesi polveutuu
-  Kuvaile millä lailla olet omaksunut saamelaisen kulttuurin suvussasi, miten saamelaisuus näkyy elämässäsi ja miten ylläpidät saamelaista kulttuuria
Saamelaiseen kulttuuriin voi viitata esimerkiksi siten, että on harjoittanut perinteistä kalastusta isän ja ukin kanssa. Korosta tuntevasi itsesi saamelaiseksi. Jos sinulla on suhteita metsästykseen, kalastukseen, poronhoitoon ja/tai keräilyyn, kerro niistä asioista osoittaakseni kulttuurin vaalimista.
-  Korosta niitä kulttuurin muotoja, joita suvussasi vaalitaan, esimerkiksi lapinpuvun käyttö, poronlänkien teko, käsityöt, heinän teko, kesäpaikat, elämäntapa, maiden tärkeys, perinteinen tieto, kieli.
-  Kieli, jos osaat kieltä mainitse siitä, mainitse ne henkilöt, jotka suvussasi puhuvat tai ovat puhuneet saamea.
-  Kuvaile myös vanhempiesi ja isovanhempiesi kulttuurista osaamista, kerro miten olet pitänyt yhteyttä saamelaiseen kulttuuriin ja miten se on siirtynyt vanhemmiltasi ja isovanhemmiltasi sinulle.
Mainitse hakemuksessasi kaikki ne sukulaiset, jotka ovat merkittyinä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset, serkut, tädit, sedät ja enot.
4.     Liitä hakemukseen kirkkoherran viraston todistus sekä Oulun maakunta-arkiston todistus. Muita liitteitä voi olla todistus saamenkielen taidosta, todistus vanhempien tai isovanhempien saamenkielen taidosta. Suomen sukuhistoriallinen yhdistyksen (SSHY) saamelaista perhekortistoa voi myös käyttää todisteena saamelaisesta polveutumisesta. Lehtileikkeet ja valokuvat, sekä todistus saamelaisyhteisöltä, että he pitävät sinua saamelaisena.
5.      Lähetä hakemus todisteellisesti saamelaiskäräjille kirjattuna tai vie hakemus itse Sajokseen saamelaiskäräjille. Pyydä vaalilautakunnan sihteeriltä etusivusta kopio ja siihen Sk-leima, päiväys sekä vastaanottajan allekirjoitus nimenselvennyksineen.”
Näin siis haetaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
On mielenkiintoista nähdä millaiseksi hakumenettely ja yleensä saamelaiskäräjävaalien järjestäminen muodostuu tilanteessa, jos saamelaiskäräjälakia mentäisiin vielä äänioikeushakemusten vireillä ja käsittelyssä ollessa muuttamaan. Nythän on julkisuudessa kerrottu välillä kuinka vaalit järjestetään nykyisen saamelaiskäräjälain mukaisesti ja välillä kuinka vaaleissa tullaan soveltamaan “uutta saamelaiskäräjälakia”.
Tuollaista uutta lakiahan ei ole vielä missään lyöty lukkoon ja näyttäisipä sen käsittely eduskunnassa hieman vielä kestävänkin.

Veikko


59 kommenttia:

  1. Hyvä ohje vaaliletteloon hakeutumisesta. Mielestäni kannattaisi hakemuspapereista liitteineen ottaa hakijalle itselleeen kopio.
    Hakija voisi näin itse halutessaan pyytää hakemukseensa lausuntoa myös muilta tahoilta, joiden hän itse katsoo edustavan saamelaisyhteisöä.
    Mikään ei estä hakijaa pyytämästä lausuntoa hakemuksensa tai todennäköisen valituksensa tueksi. Syntyisikö näin eri saamelaisyhteisöistä epävirallinen lautakunta, joka voisi hakijan pyttäessä antaa lausunnon hänen vaalikelpoisuudestaan voimassa olevan lain mukaan.
    Olisi muuten ennenkuulumatonta vaihtaa lakia kesken vaalikauden.

    VastaaPoista
  2. Ja sitten tulee se tarkoin valikoitu käräjien vaalilautakunta, joka ryhtyy etsimään sytiä hylätäkseen "väärien ihmisten" hakemukset. Norjassa ei muuten tällaista mielipidelautakuntaa taida olla.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Veikko, hienoa että tartut tähän aiheeseen. Saataisiin ehkä se yksinvaltaisuus enemmän demokraattiseksi.
    R

    VastaaPoista
  4. Veikon blogissa tuotiin kiitettävällä tavalla esiin miten menetellään silloin kun halutaan pyrkiä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Olen ollut vuonna 1999 saamelaiskäräjissä käsittelemässä yli 1100 hakijan merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tässä yhteydessä muistutan, että uusi saamelaiskäräjälakiesitys toteutuessaan tiukasti tulkittuna rajaa pois vaaliluettelosta sellaisia saamelaisia, jotka täyttävät kielikriteerit. Viittaukset saamenkielisiin sukuyhteisöihin eivät ole tästä maailmasta.
    Tällä tarkoitan sitä, että saamenkieltä puhumaton ja tilalliseksi ryhtynyt, mutta isovanhempiensa kautta kielikriteerit täyttävä saamelainen henkilö suljetaankin pois saamelaiskäräjien vaaliluettelosta. Tosin sanoen hänet viimeistään tämän jälkeen assimiloidaan suomalaiseksi, mikäli merkintää ei maakirjoista ja muista virallisista asiakirjoista löydy. Etnistä puhdistusta tulee edistämään vielä se, että vain perheiden päämiehet on aikoinaan merkitty maakirjoihin, kun taas vaimot ja lapset eivät ole niihin nimeltä merkittyjä. Erityisesti saamelaisnaiset ovat voineet hävitä maakirjoista heidän avioiduttuaan suomalaistilallisten kanssa. 1800-luvun alkuvuosikymmenien ja vuoden 1875 välinen aikaa voidaan pitää selkeästi ei-tiedostettuna aikana, jolloin saamelaiset asiakirjamerkinnöin voidaan helposti sulauttaa suomalaisiksi, vaikka he täyttäisivätkin kielikriteerit. Tätä asiaa ei ole otettu huomioon saamelaiskäräjälain lainvalmistelussa ja hallituksen esityksessä saamelaiskäräjälaiksi. Eikä sitä ole nytkään saamelaiskäräjät huomioinut, vaan on ohittanut tämän keskeisimmän argumentin pyrkien estämään lapinkylien osakkaita nauttimasta perustuslailla suojatuista oikeuksistaan elinkeinoon ja omaisuuteen.

    Inarin saamelaisista polveutuvien ihmisten hylkääminen saamelaiskäräjien vaaliluettelosta on mielestäni oikeudenmukaisuus ja tasa-arvovaatimuksen toteuttamisen vastainen erityisesti siltä osin, että vaaliluetteloon pyrkineiden esivanhemmat ovat maksaneet alueensa käytöstä lappalaiselinkeinonharjoittamiseen Lapin veroa ja puhuneet saamenkieltä. Sen sijaan Inarin alueelle 1800-luvun lopulta ja 1930 ja 1950 luvulla Utsjoelta ja Enontekiöltä muuttaneet saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityt henkilöt eivät ole näistä Inarin saamelaisten Lapin veronomaista veroa maksaneet lainkaan. Lisäksi näillä saamelaisilla ei ole ollut myöskään Lapin veromaille kohdistuvia ikimuistoisia nautintaoikeuksia aikaisemmin tälle alueelle asiakirjatietojen perusteella koskaan ollut.
    Saamelaismääritelmän katvealueeseen kuuluvat myös ne saamelaiset, joiden esivanhemmat muuttivat parempien elinolosuhteiden toivossa 1800-luvun aikana Norjaan. Tällaista muutoksista mainitsee mm. Itkonen (Suomen lappalaiset vuoteen 1945) vuonna 1805 Inarista muutti 45 henkilöä perheineen. Vuonna 1830 siirtyi Suomen Lapista Ruijaan pororuton johdosta 201 henkilöä perheineen (tuskin sentään kaikki lappalaisia), joista 72 henkilöä perheineen palasi takaisin Suomeen. Vv. 1848 - 1852 lähti Suomen Lapista Ruijaan työnhakuun 452 henkilöä perheineen (joukossa varmaan suomalaisia), heistä jäi palaamatta 91 henkilöä. Muita katvealueeseen kuuluvia saamelasia ovat Lapin veroluetteloiden päämiesten vaimot ja heidän lapsensa, jotka eivät näy erikseen ko. luettelossa.

    Vaalilautakunnan hylkäävän päätöksen pohjalta voidaan kysyä onko saamelaiskäräjien vaalilautakunnan jäsenillä ollut tarvittava kompetenssi kun se on hylännyt hakemuksissa esitetyt lainmukaiset asiakirjanäytöt. Norjan malli mukainen menettely rauhoittaisi tilannetta. Tällainen pienempiin saamelaisryhmiin kohdistuva syrjivä käytäntö on saatava loppumaan. Sellainen jos mikä on pohjoissaamelaista kolonialismia parhaimmillaan.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Saamenradiossa Jouni Aikio näyttää kannattavan täysin aikiolaisnäkkäläistä yleissaamelaisuutta eli vastustaa inarinsaamelaisuuden erillisyyttä ja että inarinsaamelaiset voisivat lisätä edustustaan saamelaiskäräjillä. On kuitenkin kerännyt inarinsaamelaisten nimiin listaa, jossa on tosin muitakin kuin inarinsaamelaisten nimiä. Kukahan tuon listan Aikiolle teki ja käteen laittoi?
    http://yle.fi/uutiset/inarinsaamelaisten_yksityishenkiloiden_adressin_keraaja_puhuu_asiasta_ensimmaista_kertaa_julkisuudessa/7527741?ref=leiki-uup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos noiden periaatteiden mukaan mennään on se inarinsaamelaisuuden loppu.

      Poista
    2. Pääsihän se tämä mies kai vaaliautakuntaan ansioistaan?

      Poista
    3. Tässä on vähän sitä samaa kuin käräjillä: yksi vie ja muut vaikenevat. Jos nimensä laittaa, niin pitäisi seisoa rohkeasti ja julkisesti mielipiteensä takana. On sen verran tärkeä asia joillekin.

      Poista
  6. Itkiskö vai nauraisi!? Perustuslakivaliokunta on halunnut kuulla inarinsaamelaisten kantaa ehdotetusta saamelaiskäräjälaista ja on siis noteerannut kansan omaksi erityiseksi ryhmäkseen. Kuuleminen on tänään ja samana päivänä Yle Saamessa joku haikonen selittää ettei heitä tarvitse eritellä vaan ollaan kaikki samoja keitähän!?

    VastaaPoista
  7. Eikö tuota Haikosen listaa voi julkaista? Sehän on kait julkinen paperi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se julkinen. Löytyy oikeusministeriön sivuilta osoitteesta.
      http://www.hare.vn.fi/upload/Asiakirjat/18677/3_551_2012%20Vetoomus%20saamelaisministerity%C3%B6ryhm%C3%A4lle%2015%203%202014.pdf

      Poista
  8. Haikonen sanoo jutussa, että "inarinsaamelaiset, pohjoissaamelaiset ja kolttasaamelaiset suvut ovat jo sekaantuneet niin paljon keskenään, ei tarvisi puhua erikseen mistään saamelaisryhmästä. Kaikki olisimme saamelaisia. Että se on riittävä ja kun meillä on elin saamelaiskäräjät, niin sen pitäisi riittää". Mitä tuota enää muutenkaan erottelamaan vaan kaikille komein näkkälän puku päälle!

    VastaaPoista
  9. En vieläkään usko, että Haikonen on itse kirjoittanut tuon vetoomuksen tekstin, on sen verran sujuvaa tekstiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sujuvia ovat olleet hänen kirjoituksensa myös lehdissä. Kynämies?

      Poista
    2. No näitä taustakirjoittajia kyllä esiintyy. Toki minäkin olen Haikoselle jonkun kirjoituksen joskus tehnyt liittyen kalastus- ja oliko joku kirjoitus poroasioihin. Tästä kirjoittajasta en tiedä, vaikka näkemyksiä hänestä olen kuullutkin. Oleellista on kuinka paljon Haikonen ja hänen listaansa nimiä kirjoittaneet todella tarkoittivat minkä allekirjoittivat.

      Poista
    3. Kyllä Keskitalon pojan puhe (paperista luettuna) oli myös uskomattoman sujuvaa... hmm...

      Poista
    4. Tuomas ilmoittikin kertovansa metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaisten kannan, joka oli kirjallinen ja ryhmän laatima. Ihan eri asia kuin viittaat vaikka Haikoseen!

      Poista
  10. Saamelaiskäräjien päätöksenteon hän joka tapauksessa taitaa uskoa pohjoissaamelaisten haltuun. Tänään nimittäin inarinsaamelaisten edustajat perustuslakivaliokunnassa esittävät mm. korjausta lakiehdotuksen saamelaisryhmien alueelliseen edustavuuteen saamelaiskäräjillä. Inarinsaamelaisten mukaan tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus ei lakiesityksessä toteudu, vaan erityisesti Inarin alueelle esitetään vähemmän edustajapaikkoja mitä äänioikeutettujen lukumäärä edellyttää. Inarin alueella on kolme saamelaisryhmää. Nyt muille alueille esitetään huomattavasti suurempaa kiintiöjäsenmäärää mitä äänioikeutettujen määrä edellyttää. Pohjoissaamenkielisille Enontekiön, Utsjoen ja Vuotson alueille esitetään yhteensä 1322:aa saamelaista edustamaan 9 jäsentä ja Inarin alueen yhteensä 2037:tta pohjois-, inarin- ja koltansaamelaista kohden 5 jäsentä (saamelaisten määrä saamelaisten kotiseutualueella perustuu vuoden 2011 käräjävaalien tilastoon). Kyllähän se jossain asiassa saattaa Jounillekin kyytiä tietää.

    VastaaPoista
  11. Totta kai on olemassa yleissaamelaisia intressejä, mutta se ei tarkoita että pohjoissaamelaiset voisivat edustaa kaikkia saamelaisia. Alueellisetkin kiintiöt jäävät auttamattomasti puolinaiseksi ratkaisuksi, selvimpänä esimerkinä Inari. On toisaalta olemassa Inarin saamelaisia (Inarin kunnassa asuvat saamelaiset, pohjoissaamelaiset mukaan lukien) ja toisaalta inarinsaamelaiset, omakielinen, osin kulttuuriltaan poikkeava saamelaisryhmä. Viimeksi mainittu, joka edustaa Inarin alueella ainoa oikeaa alkuperäiskansaa, ei saa oikeuksiaan ajettua elleivät he edut itse itseään. Tämä on ehdottomasti ymmärrettävä, tyytyminen aluelliseen kiintiöintiin ei missään nimessä riitä. Jokaisen saamelaisryhmän on puhuttava omasta puolestaan puhtaasti omalla äänellään, siltä pohjalta voidaan hoitaa yhteisiä asioita ja yleissaamelaisia etuja. Jos pohjoissaamelaiset pitävät kiinni periaatteesta että he voivat ajaa saamelaisten vähemmistöryhmien etuja ja toimia näidn puhe- ja edusmiehinä, kantasuomalaiset voivat saman periaatteen pohjalta katsoa että he, kantasuomalaiset, voivat samalla lailla edustaa saamelaisia. Jos ei tarvita kolttien, inarinsaamelaisten ja metsäsaamelaisten itse-edustusta, ei tarvita myöskään ylipäätänsä saamelaisten edustusta, vaan yhteiset, yleissuomalaiset asiat voidaan aivan riittävän hyvin hoitaa yhdessä kunnallisen demokratian ja eduskunnan kautta.

    VastaaPoista
  12. Tänään 16.10.2014 olin Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa kuultavana hallituksen esityksestä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Mitä asiasta voisi sitten sanoa, kun on tutustunut hallituksen esitykseen ja kuullut muita asiantuntijoita?
    Saamelaiskäräjälain soveltaminen on viime vuosien aikana vähitellen vakiintunut. Kuten monet tietävät on saamelaiskäräjälain mukaisessa hallinnossa ollut monia ongelmia. Lain mukaan kyse ei ole varsinaisesta, kunnalliseen itsehallintoon rinnastettavasta hallintomallista; eroja on etenkin yleisessä toimialassa, henkilöllisessä soveltamisessa ja tulojen hankkimismahdollisuudessa, mikä johtuu itsehallintojen eri lähtökohdista.
    Saamelaiskäräjälain soveltamisessa on tullut esiin piirteitä tai tilanteita, joissa julkisen hallinnon toimintatapoja olisi voinut paremmin noudattaa. Saamelaiskäräjillä ja sen alaisella hallinnolla on sama ongelma kuin pienillä kunnilla; rakenteellinen jääviys on asia, josta on pidettävä lainalaisuuden vuoksi tiukasti huolta. Vaikka saamelaiskäräjät tekevätkin yksilöitä koskevia päätöksiä vähemmän mitä kunnallishallinnossa tehdään, pienessä yhteisössä tahtovat sidokset olla kiinteät päätöksentekijöiden ja asianosaisten kesken ja joskus myös ryhmien sisällä.
    Saamelaiskäräjien suurin ongelma hallinto-oikeudellisessa mielessä on, että hallintoviranomaisella on samanaikaisesti saamelaiskäräjälain mukaan etujen ajamistehtävä (suhteessa valtioon ja muutenkin lausuntoja antamalla jne) ja se on viranomainen. Tämä ongelma on periaatteessa hankala, sillä viimeksi mainittu tehtävä edellyttää puolueettomuutta. Hallituksen esityksessä tämä puolueettomuus saa aivan uusia saamelaispoliittisia sisältöjä, jotka poikkeava meidän oikeusjärjestyksen perusteista.
    Hallituksen esitys sisältää esityksiä, joissa sekä saamelaisilla että lappalaisilla on periaatteessa samankaltainen etu ajettavanaan. Tämän yhteiseen historiaan perustuvan edun hallitus haluaa katkaista entistä ahtaammalla saamelaismääritelmällä pyrkimällä luomaan aivan uusia käsitteitä ja menettelytapoja pohjoissaamelaisen ryhmäedun varmistamiseksi.
    Toisaalta tavoitteena on pidettävä sitä, ettei lain muutoksilla tuoteta paikalliselle elinkeinotoiminnalle, kunnan toiminnalle tai yleensäkään paikalliselle väestölle vaikutuksia, jotka ovat vieraita paikalliselle kulttuurille ja arvoille. On tärkeää, että perustuslakivaliokunta tarkastelisi sellaisia kysymyksiä kuten, ryhmäidentifikaatiota, saamelaista sukuyhteisöä, jotka ovat kestämättömiä jo alun alkaen tai jotka aikaansaavat menettelytapoja, jotka vahingoittavat merkittävästi asiain myöhempää hoitoa tai väestöryhmien perusteltua tasapuolista kohtelua viranomaistoiminnassa.
    Omassa puheenvuorossa toin esille, että ILOn yleissopimuksen voimaan saattaminen ei saa vaikeuttaa tarpeettomasti nykyisten toimintojen harjoittamista; se on saamelaisille tarkoitetun suojan ja sen vaikutusten analysoimista. Tähän on sekä taloudellisia että muita syitä. ILOn sopimuksen kansallinen voimaansaattaminen ei saa myöskään tuottaa alueiden kehittämiselle peruuttamattomia esteitä. Voimaansaattamisen tulee olla tasapainossa eri väestöryhmien historiallinen tausta ja nykyinen elinkeinorakenne huomioon ottaen. Tämä edellyttää valtiolta lainsäädäntöprosessin poliittisuudesta riippumatta riittävää puolueettomuutta.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  13. Tänään saamenuutisissa kerrottiin, että oikeusministeri Henrikssonkin kuittasi Inarin käynnillään itselleen poron Enontekiöllä käyneen Haglundin tapaan. Nyt lahjojina (lisäksi muuta rihkamaa) Muddusjärven palkisen porukkaa. Kohta kai RKP:lla on oma tokkakunta? Kummallekin poro ja muuta kampetta annettiin kiitoksena saamelaisten hyväksi tehdystä työstä. Kuvaa ILO-sopimukseen ladattuja odotuksia saada jatkaa maailman tappiin porojen ylilaidunnusta muiden ihmisten ja elinkeinojen kustannuksella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taannoin Kemijoki Oy sai sapiskat ympäristöviranomaisten lahjomisesta. Taisi lahjoman raja kulkea jossain päivällisessä ilman sienikeittoa vai miten se oli.
      Tuo taannoinen illastelu tuntuu näpertelyltä nyt käynnissä olleen ja ehkä jatkuvankin lahjomien antamisen ja vastaanottamisen esittelyssä.

      Poista
  14. Niila Rahko moitti Lapin kansanedustajien kannanottoja (LK 8.10.14) saamelaismääritelmästä ja ILOn yleissopimuksen ratifioimisesta saamelaisvastaisina. En yhdy Rahkon kommentteihin! Pidän saamelaiskäräjien vaatimuksia niin perusteettomina, että maiden omistus -hallintasuhteet Ylä-Lapissa muutetaan neuvottelematta erikseen statuksettomien Inarin saamelaisten kanssa. Päätösvalta siirretään ihmisiltä toimielimelle, joka on lähinnä poliittis-ideologinen ja jonka toimintaa ulkopuoliset, joiden edusta on myös kysymys, eivät voi kontrolloida. Se ei ole demokratiaa eikä se ole minkään oikeusperiaatteen mukaista.
    Kuvaavaa on, ettei sovitteluun tähtääviä neuvotteluja ole käyty, mutta leimaajia kyllä pulpahtelee pinnalle kuin sieniä. Tällainen pohjoissaamelaisia tukeva politiikka merkitsee sitä, että inarinsaamelaiset olisivat kaksinkertaisia häviäjiä, ensin he häviäisivät saamelaiskäräjille ja sitten valtiolle. Sellaista syrjivää lainsäädäntöä on syytä kaikkien lukutaitoisten ihmisten vastustaa. Taitaa olla kyse pahimmallaan suoranaisesta valtiorasismista.
    Demokratian turvaamiseksi meidän on Ylä-Lapissa säilytettävä eri saamelaisryhmien keskinäinen luottamus, jotta voidaan säilyttää talouspoliittisesti rauhalliset olosuhteet. Tältä pohjalta toivoisin jatkuvan sovinnollisen ja rakentavan yhteistyön etnisten ja statuksettomien saamelaisten kesken kuten tähänkin asti.
    Tämä ei kuitenkaan voi tapahtua siten, että jokin suppea saamelaisryhmä julistaa omat luokkaetunsa kaikkien saamelaisten eduksi tosiasioista piittaamatta ja sellaisina vaatii ne hyväksytyiksi ilman sovitteluun johtavia neuvotteluja. Ne eivät ole helppoja, mutta niiden avulla voidaan kuitenkin välttää kaikkien sota kaikkia vastaan.
    Väite, että jokin saamelaisryhmä toimisi enemmän kuin muut kaikkien saamelaisten etujen pohjalta, on jyrkässä ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Kaikkien saamelaisten etu on se taikasana, jolle harvalukuinen saamelaiseliitti yrittää houkutella omien taloudellisten intressien taakse poliittisia puolueita, joiden taloudelliset edut ovat kuitenkin aivan toiset. Ne jotka murehtivat saamelaiskäräjien politiikan riitaisuutta ja sen kehittymistä eri väestöryhmien väliseksi taisteluksi taloudellisista eduista ovat oikeassa. Taloudellisia ja maanomistusta koskevat kysymykset ovat saaneet liian keskeisen osan saamelaiskäräjien politiikassa. Ja mitä valtio luovuttaa, kun sillä ei ole laillista saantoa. Ja kelle maita pitäisi luovuttaa: niillekö, jotka ovat tänne vasta 1900-luvulla muuttaneet?
    Minulla on kaikesta huolimatta toivorikas mieli tulevaisuuden suhteen. Ehkä se johtuu siitä, että olen vuosien aikana saanut kokea, että jos aikoo etsiä tasapuolisesti sovintoa erimielisyyksistä siihen on uskottava. Uskon sovinnon syntyvän tällaisissa erimielisyyksissä, olen sen ihmeen nähnyt ennenkin. Mutta ennakkokulottomuutta toisen osapuolen ymmärtäminen vaatii joka tapauksessa. Perustuslakivaliokunnan on otettava tässä ohjat käsiin, muuten nokittelu jatkuu niin kuin tähänkin asti.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  15. Ministeri Henrikssonilla saamelaisasioiden viimeinen mieletön rutistus tällä vaalikaudella:

    ILO sopimuksen ratifiointi + saamelaiskäräjälain uudistus + saamelaispykälien liittäminen metsähallituslakiin

    http://www.lapinkansa.fi/S%25C3%25A1gat/1194933904277/artikkeli/henriksson+suomas+leat+ravdaeavttut+ilosoahpamua+ratifiseremii.html



    VastaaPoista
  16. Veikon blogiin tulleissa kannanottokirjoituksissa on erityisesti ihan viime aikoina otettu puolesta/vastaan kantaa saamelaiskäräjälain tarpeellisuudesta. Saamelaispolitiikasta puhutaan usein miten silloin kun puhutaan maanomistuksesta ja hallinnasta. Ja sitä paitsi harvasta asiasta puhutaan niin epärehellisesti ja tekopyhästi kuin maanomistuksesta. Tuntuu siltä, että vain pähkähullu voi asiasta olla sitä mieltä ja väittää että saamelaiset ja lappalaiset voisivat elää erillään ja olla toisistaan täysin riippumattomia. Kun lukee hallituksen esitystä saamelaiskäräjälain muuttamisesta, on silmiinpistävää, että tätä vastavuoroista ihmisten välistä päivittäistä vaikutussuhteen olemassaoloa ei hallitus halua millään tunnustaa ja hyväksyä. Sen mukaan sillä on lupa tehdä minkälaisia esityksiä tahansa saamelaisten verisukulaisten statuksettomien Inarin saamelaisten oikeuksien siirtämiseksi etnisille saamelaisille, kun taas Inarin saamelaisilla ei ole oikeutta ryhtyä mihinkään toimiin omien laillisten oikeuksiensa puolustamisessa.

    Se, että statuksettomat Inarin saamelaiset ovat etnisten saamelaisten verisukulaisia, naapureita ja työkavereita, ei voida enää kuitata vaikenemalla. Se että he ovat verisukulaisia ja elävät samoissa kyläyhteisöissä saamelaisten kanssa yhdessä, on yksi jokapäiväiseen elämän välttämättömyyksiin kuuluvia tosiasioita. Nykyinen ja edellinen saamelaiskäräjien puheenjohtaja ovat yrittäneet muuttaa tätä asiantilaa, mutta epäonnistuneet. Enää tuskin kukaan saamelainen haluaa kieltää verisukulaisten -Inarin saamelaisten -olemassaolon ja muuttaa saamelaismääritelmän nojalla tätä asiantilaa toiseksi ja viedä lappalaisilta oikeudet elämiseen. Sen vuoksi kaikki ymmärtävät, että ainoa mahdollisuus on hyväksyä nykytila ja elää naapureinakin kuten tähänkin asti.

    Välttämätön naapuruus Inarin saamelaisten kanssa aiheuttaa monia seurauksia. Inarin saamelaisten mielipiteitä on hyvä ottaa huomioon, koska naapurien kanssa on hyvä pysyä sovussa. Tilanne antaa ennen pitkää poliittista valtaa niille henkilöille, jotka parhaiten osaavat hoitaa suhteita Inarin saamelaisiin..

    Monesti olen hämmästellyt sitä, miksi ristiriitoja ei myönnetä. Länsimaisessa oikeusjärjestyksessä ristiriitojen sääntely edellyttää, että ristiriidat tunnustetaan, että ristiriidan osapuolet tunnustetaan, että ristiriidan osapuolet järjestäytyvät etu- tai aatepoliittisiksi intressiryhmiksi ja että nämä ristiriidan osapuolet myös sopivat yhteisen päätöksenteon pelisäännöistä. Saamelaiskäräjien poliittinen johto ei tähän mennessä ole suostunut sen oikeuksien järjestelyistä syntyneistä esityksistä puhjenneiden kiistojen käsittelyyn yhdessä kiistan toisen osapuolen Inarin saamelaisten kanssa.

    Tämä viittaa siihen, että saamelaiskäräjät on sitoutunut yhdenlaiseen saamelaiseen utopiaan, joka on kaukana demokratiasta. Eikä tällaisen utopian kannattajat näytä ymmärtävän sen paremmin demokratiaa kuin myös nykymuotoistakaan demokratiaa. Tälle tielle on johtanut myytti sellaisista asiantuntijoista, joihin saamelaiskäräjien poliittinen johto voi luottaa ja jotka saamelaiskäräjien johdon puolesta voivat tehdä parempia arvovalintoja kuin poliittiset johtajat itse tai heidän valitsemat edustajat. Sellainenkin on perimmiltään demokratian vastainen. Yleensäkään tällaisissa tapauksissa ei pidä liiaksi luottaa ihmisten asiantuntemukseen tai puolueettomuuteen, sillä valta turmelee jokaisen.

    Tähän asti poliittinen johto on suhtautunut demokratiaan epäluuloisesti, koska tämä nykymuotoinen demokratia on tuottanut sen mielestä vain enemmistöväestön etujen mukaisia päätöksiä. Se on sen mielestä toteuttanut vain enemmistön tahdon, eikä ole ottanut huomioon saamelaisvähemmistöä. Eräs syy suomalaisen demokratian nykyisiin heikkouksiin on, etteivät nykyiset saamelaiset ole luottaneet tähän demokratiaan. Siksi ei myöskään saamelaisiin lähinnä ylimitoitettujen, heidän todeksi näyttämättömien maaoikeusvaatimuksien takia ei ole luotettu.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  17. Vaaliluetteloon hakeutumisessa näyttää olevan tärkeintä, että entinen ja nykyinen puh.joht. tuntevat hakijan. Näinhän P. Aikiokin kelpuutti tutut
    metsäsaamelaiset vaaliluetteloon. K.Näkkäläjärven kotikylästä kelpasi
    myös eräs perhe.
    Tuntemattomien polveutumisasiakirjat eivät riitä alkuunkaan todisteeksi hakijan saamelaisuudesta. Näin esim. metsäsaamelainen Kuusamosta tulee armotta hylätyksi.

    VastaaPoista
  18. Olin tänään Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuultavana Inarin saamelaisia edustavan yhdistyksen Anarasah sr / Inarinsaamelaiset ry:n valtuuttamana edustajana. Olen myös jättänyt valiokunnalle kirjallisena asiantuntijalausunnon hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11§:n muuttamisesta. Edustaminen maa-ja metsätalousvaliokunnassa tänään (22.10.2014) perustui yhdistyksen pyyntöön ja on vastikkeeton ja se perustuu keskusteluihin ja yhteydenpitoon yhdistyksen kanssa.
    Aluksi totesin, että hallituksen esitys saamelaiskäräjälain muutoksista ja Suomen valtion alkuperäiskansapolitiikka herättävät huolta erityisesti Inarin saamelaisten keskuudessa. Inarin saamelaisväestöä edustavan Anarâšah rs – Inarinsaamelaiset ry on huolissaan esitetyistä lainmuutoksista. Samoin lukuisat yksityiset saamelaiset, jopa poronhoitajat, ovat huolestuneita tilanteesta, jossa saamelaiskäräjät saisi kovin vahvan vaikuttaja-aseman saamelaiskäräjälakiin ja metsähallitukselle säädettävän yhteistyövelvoitteen kautta.
    Näissä yksityisissä saamelaisissa on alueen väestöpohjaan suhteutettuna paljon nk. erityisten etuuksien omistajia. Kyseiset kaukaa tiloille johtuvat erityisperusteiset oikeudet kohdistuvat oikeuden vahvistamina ylisessä Lapissa lähinnä valtion vesiin, mutta parhaillaankin on käynnissä myös maihin kohdistuvia maaoikeusprosesseja.
    Edelleen totesin omassa puheenvuorossani, että hallituksen esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi ei ota huomioon riittävän tasapuolisesti Inarin saamelaisten ryhmää, vaan se keskittää vallan pohjoissaamelaisenemmistöiselle saamelaiskäräjille ja sen vaalitautakunnalle, joka voi halutessaan estää esim. Inarin saamelaiseksi identifioituvan henkilön merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tästä on riittävästi näyttöä viime vuosien ajalta.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  19. ...jatkoa:
    Totesin myös, että käytäntö on ollut liian sattumanvarainen vaaliluetteloon hyväksymiselle, varsikin kun tiedetään kuka rekisteriin on hakeutumassa, sellaisenaan se on tietoinen diskriminaatiotoimi. Asiassa on sekoitettu poliittissävytteinen identifikaatio ja kansalaisten oikeudet pahasti. Lakiesitys on poliittinen, ei oikeudellinen. Sitä on olennaisesti selvennettävä edellä minituista syistä. Painotin myöskin sitä, että lakiesitys ei perustu minkäänlaiseen olosuhde tai tilanneselvitykseen. Mikäli lakiesitystä ei muuteta siten, että siitä poistetaan ryhmähyväksyntä ja viittaus saamenkielisiin sukuyhteisöihin, merkitsee se kiistan jatkumista jäätyneenä konfliktina.
    Lakiesityksen perusteella Inarin saamelaisten historiallisille alueille muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset saisivat kohtuuttoman edun, joka koskee myöhemmin ratifioitavaa ILOn sopimusta ja sen myötä maankäyttöä ja omistusta koskevia ratkaisuja.

    Sen jälkeen saamelaiskäräjien ei tarvitsisi välittää Inarin saamelaisten oikeutetuista eduista ja olemassa olevista oikeuksista. Hallituksen esityksessä on Inarin saamelaisillle taattava samat mahdollisuudet nauttia alkuperäisyydestään ilman keinotekoisia poliittisia raja-aitoja. Lakiesityksen saamelaismääritelmä ja menettelytavat saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisestä ovat vastoin korkeimman hallinto-oikeuden tuoreinta tulkintalinjaa, joka vastaa jo Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten linjaa.

    Tämän linjauksen muuttaminen muuttamalla saamelaiskäräjälain saamelaiskriteeriä entistäkin syrjivämpää suuntaan on erityisesti Inarin saamelaisten kannalta kestämätön ratkaisu, ja se suuntautuu Suomen valitsemaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen linjaa vastaan. Metsähallituslakiesitykseen ehdotetut saamelaispykälät lähtevä siitä virheellisestä lähtökohdasta, että ILOn alkuperäiskansasopimus koskee ainoastaan saamelaiseksi määriteltyä, vaaliluetteloon merkittyä etnistä ryhmää. Inarin statuksettomat saamelaiset eivät ole kelpuutettu tähän ryhmään. Totesin, että sellainen lähtökohta johtaa jo sinänsä perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin, koska se estää alkuperäisväestöstä polveutuvia Inarin saamelaisia identifioitumasta alkuperäisväestöön. Jos henkilöltä kielletään tämän identifikaatio, kyse on lähinnä syrjintään rinnastettavasta toiminnasta. Asiantuntijalausunnossani olen tuonut esille, että oikeusmurha on yksilöllinen asia, mutta henkilön persoonallisuuden tai identifikaation kieltäminen on enemmän: se voi pyrkiä vain ihmisen taustan ja elämän lähtökohdan kieltämiseen.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  20. ...jatkoa:
    Totesin myös, että Saamelaiskäräjä -ja metsähallituslakiin esitettävät muutokset siirtävät käräjien toimivallan piiriin kaikki ne asiat, aiheet, jotka koskevat viranomaisten, kuntien, paliskuntien, kalastuskuntien, metsästysseurojen, yhteismetsien, kalastusalueiden jne. toimintaa.
    Näin ollen millään lakiin perustavalla organisaatiolla ei olisi veto-oikeutta käräjien tekemiin linjauksiin luonnonvarojen käytön ja maastossa liikkumisen rajoittamisesta. Järkyttävää ehdotusten tavanomaisuudessa on se, ettei samalla ole pohdittu lainkaan muiden toimielinten perustuslaillisia oikeuksia. Sama pätee kalastuskuntien yms. perusoikeussuojaan. Millä perusteella näiden jäsenet voidaan alistaa tällaiseen järjestelmään muusta maasta poiketen. Sellaista syytä ei ole. Sen sijaan erilaisten seurojen toimintarauha ja vakaus olisivat tipotiessään. Käräjillä olisi valta tulkita minkä tahansa toimen rajoittamisen tarpeellisuutta saamelaiskulttuurin suojaamisen kannalta. Sellaista valtaa ei ole missään yhteydessä millekään viranomaiselle luovutettu.
    Joten uusien säännösehdotusten perusteella kaikki valtion mailla tapahtuva luonnonvarojen käytön säätely siirtyisi saamelaiskäräjien ohjaukseen. Metsähallituksen tehtävänä olisi pelkästään käräjien tekemien linjausten toteuttaminen käytännössä. Kyse on monessa mielessä Ylä-Lapin tulevaisuudesta. Saamelaisten niin kuin muidenkin väestöryhmien erityistarpeet on kyettävä täyttämään ilman että luodaan rotuerottelun ja -syrjinnän tunnusmerkit täyttävä järjestelmä. Hallituksen täytyy olla tietoinen siitä, että Suomi on liittynyt useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka nyt sitovat Suomea. Suomi ei voi mennä ratifioimaan ILO:n alkuperäiskansasopimusta niin, että siitä seuraisi mainittujen ihmisoikeuksien rikkomuksia ja vieläpä valtiovallan toimesta. Viimeisin, mitä Lapissa ja ylipäätänsä Suomessa tarvitaan, on virallisen rotuerottelupolitiikan luominen.
    ...jatkuu..

    VastaaPoista
  21. ...jatkoa:
    Ylä-Lappi on monietninen ja monikulttuurinen, väestöryhmät ovat samoissa kyläyhteisössä eläessään yksilötasolla vilkkaassa jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Myös sukujuuria seurattaessa selviää, että väestöryhmien väliset avioliitot ovat olleet hyvinkin yleisiä. Erillisiä etnisesti puhtaita saamenkielisiä saarekkeita ei ole enää, yhtä vähän kuin on ”rodullisesti puhtaita” suomalaisia alueita. Väestöryhmien keskinäinen riippuvaisuus on tänään silmiinpistävää, ja tämän myönteisen vuorovaikutuksen häiritseminen väestöä jakavalla lainsäädännöllä on erittäin herkkä asia.

    Hallituksen esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi ei ota huomioon riittävän tasapuolisesti eri saamelaisryhmiä, vaan se keskittää vallan pohjoissaamelaisenemmistöiselle vaalitautakunnalle, joka voi halutessaan estää esim. Inarin saamelaiseksi identifioituvan henkilön merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tästä on riittävästi näyttöä viime vuosien ajalta. Käytäntö on ollut liian sattumanvarainen jäsenyyden hyväksymiselle, varsikin kun tiedetään kuka rekisteriin on hakeutumassa, sellaisenaan se on tietoinen diskriminaatiotoimi. Asiassa on sekoitettu poliittissävytteinen identifikaatio ja kansalaisten oikeudet pahasti. Lakiesitys on poliittinen, ei oikeudellinen. Sitä on olennaisesti selvennettävä olennaisesti edellä minituista syistä.
    Lakiesitys ei perustu minkäänlaiseen olosuhde- tai tilanneselvitykseen. Mikäli lakiesitystä ei muuteta siten, että siitä poistetaan ryhmähyväksyntä ja viittaus saamenkielisiin sukuyhteisöihin, merkitsee se kiistan jatkumista jäätyneenä konfliktina. Lakiesityksen perusteella Inarin saamelaisten historiallisille alueille muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläiset saisivat kohtuuttoman edun, joka koskee myöhemmin ratifioitavaa ILOn sopimusta ja sen myötä maankäyttöä ja omistusta koskevia ratkaisuja. Sen jälkeen saamelaiskäräjien ei tarvitsisi välittää Inarin saamelaisten oikeutetuista eduista ja olemassa olevista oikeuksista. Hallituksen esityksessä on Inarin saamelaisille taattava samat mahdollisuudet nauttia alkuperäisyydestään ilman keinotekoisia poliittisia raja-aitoja.
    Lakiesityksen saamelaismääritelmä ja menettelytavat saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisestä ovat vastoin korkeimman hallinto-oikeuden tuoreinta tulkintalinjaa, joka vastaa jo Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten linjaa. Tämän linjauksen muuttaminen muuttamalla saamelaiskäräjälain saamelaiskriteeriä entistäkin syrjivämpää suuntaan on erityisesti Inarin saamelaisten kannalta kestämätön ratkaisu, ja se suuntautuu Suomen valitsemaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen linjaa vastaan. Totesin myös, että hallituksen esitys saamelaiskäräjälaiksi sisältää useita yksityiskohtaisia määräyksiä, jotka kukin erikseen vaatisivat perusteellista korjaamista. Ehdotuksessa on myös vakavia puutteita, eli siitä puuttuu säädöksiä, jotka lakiin tulisi sisällyttää. Kun ehdotus myös kokonaisuutena luo mallin, joka ei paranna vaan huonontaa Suomen saamelaisväestön asemaa, on olemassa enemmän kuin riittävät syyt asian palauttamisesta uuteen valmisteluun.
    Olen valiokunnalle jättämässä asiantuntijalausunnossa esittänyt maa-ja metsätalousvaliokunnalle, että se pyrkisi vaikuttamaan siihen, että saamelaiskäräjälakiin luotaisiin uudenlainen järjestelmä, joka takaisi sen, että yhdenkään saamelaisyhteisön näkemykset eivät jäisi jonkun dominoivan ryhmän äänen alle. Yhteisen itsemääräämisoikeuden harjoittamisen lisäksi eri saamelaisyhteisöille olisi soveltuvissa asioissa luotava mahdollisuus päättää omista asioistaan samalla painolla kuin Saamelaiskäräjät päättäisivät omista asioistaan.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  22. Eduskunnan eri valiokunnat ovat viime aikoina saaneet tietoa runsaasti saamelaisten asioista, harvemmin kuitenkaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Saamelaisten huonosta kohtelusta on lähetty jopa YK:n ihmisoikeuksia valvoville elimille kanteluita, jotka ovat johtaneet huomautuksiin Suomen valtiota kohtaan. Mutta onko tällaisiin syytöksiin asiallisia perusteita? Jos on niin mitkä ne ovat?
    Keskustelu saamelaisten aseman parantamisesta ei ole asiallista, ellei siinä tunnusteta valtion – sen lakien, säännösten, ohjelmien ja avustusten – merkitystä yhteisen hyvän edistäjänä sekä kansalaistoiminnan tärkeyttä oikeudenmukaisen hallinnon ja ihmisoikeuksien takaajana.

    Valtion on alueellisesti tasapuolisen talouspolitiikan avulla luonut tukemiensa yritysten kautta uusia työpaikkoja, tasannut tuloeroja, edistänyt taloudellista rakennemuutosta, edistänyt vapaata ja reilua kauppaa sekä jouduttanut uuden tekniikan kehitystä. Sellainen on koitunut myös saamelaisten hyödyksi. Valtion sosiaaliavustukset (lapsilisät, eläkkeet ja työttömyystuki) merkitsevät, että ennen monet köyhissä oloissa eläneistä saamelaisista ovat nousseet köyhyysrajan yläpuolelle.
    Valtion on tukennut myös kolttasaamelaisten, saamelaisten ja muiden poromiesten, metsästäjien ja kalastajien maansaantia ja asunto-olojen parantamista ja elinkeinojen rakenteen parantamista omalla lainsäädännöllään, johon on liittynyt merkittävä taloudellinen tuki ja pitkäaikaiset halpakorkoiset lainat.
    Valtio tukee myös kolttien perinteistä kylähallintoon kuuluvaa järjestelmää maksamalla luottamusmiehelle palkkaa.
    Valtion tukee YLEn kautta saamelaisradio ja TV-toimintaa. Inariin on rakennettu saamelaisradiolle ajanmukaiset lähetystilat. Saamelaisradio työllistää toimittajia ja tekniikkaa.
    Valtion tuki saamelaismuseotoiminnalle on merkittävää luokkaa. Valtio on rakentanut Inariin upeat näyttelytilat.
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  23. ...jatkoa:
    Valtio kattaa sairasvakuutuksilla ja muilla sosiaaliavustuksilla useimpien saamelaisten terveyden ja vanhusten hoitokulut.
    Valtion tukee myös yhdessä kuntien kanssa kunnallista lasten päivähoitoa. Valtio tukee myös saamelaista kulttuuri-itsehallintoa – Saamelaiskäräjiä – merkittävällä taloudellisella tuella. Sen lisäksi Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta jakaa vuosittain valtion talousarviossa (pääluokka 29, opetusministeriö) saamenkielisen kulttuurin ja saamelaisjärjestöjen toiminnan tukemiseen osoitetun määrärahan.
    Valtion vuoden 2013 talousarvioesityksessä on esitetty 182 000 euroa saamenkielisen kulttuurin edistämiseen ja saamelaisjärjestöjen toimintaan. Määrärahasta jaetaan vuosittain hakemuksesta avustuksia saamelaistaiteen ja -kulttuurin eri aloille sekä saamelaisjärjestöille.

    Valtion tukemana saamelaiset ovat saaneet Inariin oman kulttuurikeskuksen, jonka tarkoituksena on luoda saamelaisille paremmat edellytykset omaehtoisesti ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan, kieltään ja yhteiskuntaelämäänsä, hoitaa ja kehittää kielellistä ja kulttuurista itsehallintoaan sekä tukea saamelaisten yleisten elinolojen kehitystä. Lisäksi saamelaiskäräjien tehtäviin kuuluu mm. parantaa mahdollisuuksia levittää ja saada tietoa saamelaisista alkuperäiskansana.
    Saamelaiskulttuurikeskukseen tehdyt tilat liittyvät juuri saamelaiskulttuuriin ylläpitämiseksi tarpeelliselle toiminnalle, Saamelaiskäräjien hallinnolliselle toiminnalle sekä saamelaiselle opetus- ja tutkimustoiminnalle.
    Valtion tuki saamelaisten aikuiskoulutukseen on sekin merkittävää luokkaa. Inarissa on valtion rahoittamana rakennettu hieno ja ajanmukainen koulutuskeskus. Saamelaisalueen koulutuskeskus (SAKK) - Sámi oahpahusguovddáš (SOG) on valtion ylläpitämä oppilaitos. Oppilaitoksen kotipaikka on Inarissa, mutta oppilaitoksella on myös toimipaikat Ivalossa, Kaamasen Toivoniemessä ja Enontekiön Hetassa.
    Oppilaitos on perustettu oman lain pohjalta (L545/93 ja A649/93). Oppilaitoksen tehtävänä on vastata saamelaisalueen koulutustarpeita, sekä edistää saamen kieltä ja kulttuuria. Viralliset opetuskielet ovat saame ja suomi, mutta myös muut kielet ovat mahdollisia.
    Vuonna 1978 perustettiin Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus. Vuonna 1993 Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus, Ivalon koti- ja laitostalouden oppilaitos ja Inarin opisto yhdistettiin ja perustettiin Saamelaisalueen koulutuskeskus.
    Koulutuskeskus on Opetushallituksen alainen oppilaitos, jota johtaa koulun johtokunta. Johtokunnan jäsenistä puolet on Saamelaiskäräjien nimeämiä jäseniä, 2 alueen kuntien nimeämiä ja 3 Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta.
    Valtion tukee myös saamelaisten omaa tutkimusta tukemalla Oulun yliopiston ylläpitämää Giellaga-instituuttia. Lisäksi Lapin yliopiston hallitus on hiljattain päättänyt saamentutkimukseen suunnatun rahoituksen kohdentamisesta siten, että Lapin yliopistoon perustetaan saamentutkimuksen apulaisprofessuuri ja kaksi kahden vuoden mittaista tutkijan tehtävää väitelleille tohtoreille sekä yksi tutkijan koulutuspaikka neljäksi vuodeksi ja yksi tutkijan koulutuspaikka yhdeksi vuodeksi. Lisäksi perustetaan yksi osa-aikainen professuuri 3–4 vuodeksi.
    ...jatkuu

    VastaaPoista
  24. ..jatkoa:
    Ilman valtion panosta työpaikkoja olisi vähemmän, joten valtion toiminta on edistänyt myös työllisyyttä.

    Saamelaiset samalla lailla kuin muutkin ovat riippuvaisia valtiosta, koska se suurelta osin maksaa myös perus- ja korkeakouluopinnot. Valtiota tarvitaan hoitamaan kansallis- ja luonnonpuistoja ja suojelemaan korvaamattomia luonnonvaroja, pitämään yllä poliitikoista riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja tutkimuslaitosverkostoa, huolehtimaan teistä ja niiden kunnosta ja tietoliikenneyhteyksistä. Sen lisäksi valtiota tarvitaan turvaamaan saamelaisten asema alkuperäisväestönä, turvaamaan naisten ja vammaisten oikeudet. Lisäksi valtiota tarvitaan pitämään huolta kansallisesta turvallisuudesta; suojelemaan meitä viholliselta ja sisäiseltä väkivallalta. Kaiken kaikkiaan luomaan sellainen maailma, jossa on enemmän ystäviä ja vähemmän vihollisia.
    Valtio on velvoitettu myös korvaamaan kalastajille Inarinjärven vedenpinnan säännöstelystä aiheutuneita kalavahinkoja samoin kuin hoitamaan vesituomioistuimen määräämiä kalanhoitovelvoitteita.

    Edellä oleva kooste osoittaa, että valtiolla on merkitystä, jota ei kannata väheksyä. Silloinkin kun se toimii hyvin, kansalaistoiminnan avulla on kova työ valtion ja kuntien tukiverkkojen paikkaamisessa. Edellä oleva yhteenveto osoittaa myös, miten hyvinvointia ja turvallisuutta jaetaan valtion toimesta myös saamelaisille mahdollisimman tasapuolisesti. Tavalliset saamelaiset eivät asetakaan tätä millään lailla kyseenalaiseksi. Varsin suuri osa saamelaisista saa tänä päivänä toimeen tulonsa yhteiskunnalta, joko erilaisten palkkojen, tukien, sosiaaliavustusten tai erilaisten eläkkeiden muodossa. Julkisen sektorin osuus saamelaisten tukemisessa on poikkeuksellisen korkea.
    ..jatkuu

    VastaaPoista
  25. ...jatkoa:
    Valtionhallinnon laatu sen kyky huolehtia peruspalveluista, sen laillisuus, sen reagointi saamelaisten toiveisiin ja valituksiin, lakien kunnioittaminen sekä avoimuus kasvulle ja muutoksille vaikuttaa ratkaisevasti siihen missä määrin saamelaiset ja muut alueen asukkaat pystyvät parantamaan elämäänsä.

    Sellainen antaa suuria mahdollisuuksia myös saamelaisille toteuttaa omia tavoitteitaan valtion tuella entistä paremmin.
    Sen vuoksi se mitä kunnat ja kansalaisjärjestöt saamelaiskäräjien lisäksi tekevät on äärimmäisen tärkeätä.

    Valtion monipuolinen tuki olemassa olevien verkostojen ylläpitämiselle edistää viime kädessä myös saamelaisten elämää ja turvaa alueen vakautta. Vaikka arvostelun sijaa on ollut, suomalaisyhteiskunta on kuitenkin Lapissa suuressa määrin onnistunut lähimenneisyydessä rakentamaan yhteisvastuun, saamelaisten ja lappalaisten ihmisten keskinäisen yhteistyön ja toiminnan pohjalle. Myös ihmisten turvallisuus on toteutunut viime kädessä ihmisten välisen yhteistoiminnan pohjalta. Valtio ei siis ole asettanut uhkia saamelaisille. Saamelaisten vaateet maiden hallinnasta ovat kuitenkin alkaneet rapauttaa tätä valtion luomaa turvallisuutta ylläpitävää järjestelmää.

    Kun puhutaan paljon saamelaisten syrjimisestä, jätetään kertomatta se, että Suomen valtio ja kunnat ovat investoineet paljon saamelaisten kotiseutualueen talouden kehittämiseen, infrastruktuuriin, koulutus- ja terveyspalveluihin. Keskivertosaamelainen ei ole nauttinut koskaan aiemmin yhtä korkeasta elintasosta kuin nykyään.

    USA:ssa, tässä sinänsä kunnioitettavan alkuperäiskansaliikkeen luvatussa kotimaassa josta Saamelaiskäräjät ovat hakeneet aatteelliset esikuvansa, intiaani- ja muut alkuperäiskansat muodostavat autonomisia kansakuntia ja heimoja (nations and tribes), jolle USA:n hallitus on aikanaan kovalla kädellä osoittanut reservaatit. Näillä heimokansakunnilta puuttuu täyden itsenäisyyden tunnusmerkkeihin kuuluva oikeus omaan ulkopolitiikkaan ja sotalaitokseen, mutta muuten ne ovat muodollisesti suvereeneja eli täysivaltaisia. Niillä on muun muassa oma sisäinen lainsäädäntövalta, oikeudenkäyttövalta ja omat poliisit – poliisiasioissa tosin tukeudutaan sopimuspohjaisesti usein osa- tai liittovaltion viranomaisiin. Koska kyseessä on mainituilla rajoituksilla vapaat kansakunnat, USA:n hallituksen ja näiden kansakuntien väliset suhteet on määritelty rauhansopimuksin. Näissä sopimuksissa heimot luovuttivat suurimman osan maastaan ja niiden rikkauksista mutta pidättivät itselleen niihin liittyviä tiettyjä oikeuksia. USA:n hallitus sitoutui suojelemaan kansakuntia ja toimittamaan näille muun muassa lääkintähuoltoa ja koulutusta. Viimeksi mainittu tiesi vielä 1900-luvun alussa lasten vieraannuttamista omasta kulttuuristaan sisäoppilaitosjärjestelmän avulla. Kansakuntien asioita hoitaa nykyään intiaaniasioidentoimisto, Bureau of Indian Affairs (BIA), joka kuvaavasti oli alun perin osa sotaministeriötä. Vuodesta 1849 virasto toimii sisäasiainministeriön alaisena. Edellä mainitut näkökohdat tulen tuomaan Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan tietoon 5.11.2014, jolloin valiokunta kuulee asiantuntijana myös minua.

    Tuntuisiko pesäero Suomen valtiosta edelleen houkuttelevalta?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  26. Saamelaiskäräjät on antanut kaksi lausuntoa 22.10.2014, toisen perustuslakivaliokunnalle ja toisen työelämä- ja tasaarvovaltiokunnalle. Niistä päätöksen on tehnyt Klemetti Näkkäläjärvi kuultuaan Heikki Palttoa ja Tiina Sanilaa. Toisena allekirjoittajana on puheenjohtajan avustaja Suvi Juntunen.
    Koska lausunnot ovat merkittäviä, olisi odottanut vähän laajempaa käsittelyä.

    Saamelaiskäräjillä on ollut niin kiire, ettei se ole edes sivustonsa etusivulla ajakohtaisissa asioissa ilmoittanut antaneensa kaksi tärkeää lausuntoa.
    Lausunnoissa on monta mielenkiintoista asiaa, mm. selvitys miksi saamelaiskäräjälailla on kiire. Klemetin mukaan kiire on, koska jos vaalit käydään olemassaolevan lain mukaan, saamelaiskäräjät suomalaistuu ilmeisesti kun kaikki suomalaiset (!) pyrkivät ( ja pääsevät) vaaliluetteloon.
    Hohhoijaa.
    Klemetti se vaan jaksaa pelätä suomalaisinvaasioita. Tai ehkä hän vain pelottelee tietämättömiä.
    Klemetti paljastaa myös, että Heikki Paltto on saamelaiskäräjätyöryhmässä edustanut inarinsaamelaista kieli- ja kulttuuriryhmää. Onko Klemetti hyväksymässä polveutumisperiaatteen? Miksiköhän Anna Morottaja valittiin hallitukseen? Ainoa nainen? Klemettihän ei alunalkaen ollut hänen valintansa kannalla.

    VastaaPoista
  27. YLE:n suomenkielisellä uutissivulla

    http://yle.fi/uutiset/saamelaiskarajat_hyvaksyivat_hallituksen_ehdotuksen_ilo-sopimuksen_ratifioinnista/7577205

    sanotaan "Lisäksi artikla 14 perusteluin otettiin saamelaisille hyvin tärkeä maininta saamelaisesta siitajärjestelmästä saamelaisten perinteisenä kulttuurisena ja elinkeinollisena instituutiona."

    Selitysosa on uutisen liitteenä, mutta siihen ei sisälly mainintaa siitajärjestelmäsät. Onko tämä jokin sekaannus?

    Onko maininta siitajärjestelmästä otettu mukaan jotta porosaamelaisilla olisi ylipäätänsä osoittaa että heillä on säilynyt jokin perinteinen instituutio, sellainen kun on ILO-sopimuksen mukaan eräs alkuperäiskansan tunnusmerkeistä? Mitähän siitaa tai siitoja mahdetaan tarkoittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteinen siida oli tietyllä alueella asuvien ihmisten yhteisö. Se ei ollut elinkeinoon perustuva yhteenliittymä. Siihen kuuluivat kaikki alueella asuvat ja yhteisistä asioista päättivät yhdessä kaikkien perheiden/sukujen edustajat.
      Se ei ollut ammattikilta.

      Suurporonhoito hävitti perinteisen siidajärjestelmän ja synnytti poroelinkeinoon perustuvan korporatiivisen yhteenliittymän, joka siihen kuuluvien puolesta neuvottelee valtiovallan kanssa taloudellisista ja muista eduista sekä vallasta.

      Klemetti Näkkäläjärvi ja hänen kumppaninsa toimivat juuri korporativismin hengessä. Hänen päämääränsä on maksimoida "omiensa" hyödyt ja saada valtion budjetista saamelaiskäräjille maksimaalisen osuuden verovaroista , jotta se niillä lisäisi korporaation varallisuutta ja määräysvaltaa (maanhallinta, alueellinen hegemonia) kasvaisi.

      Tavoitteena ei ole demokraattinen kaikkia saamelaisia edustava viranomainen tai hallintoelin, vaan
      poroelinkeinoaharjoittavien saamelaiskäräjien äänestysluetteloon hyväksyttyjen muodostaman korporaation etujen ajaminen.

      Poista
  28. Klemetti lienee oikeassa siinä kun hän toteaa "selityksen" muistuttavan varaumaa ja että sellaisen tekeminen 1LO 169:een ei ole mahdollista. Suomen valtion edustajat näyttävät painostaneen eli kiristäneen "alkuperäiskansaansa", eli saamelaiskäräjien tahdonmuodostus ei ole ollut vapaata. Käykö jatkossa niin, että eduskunta hyväksyy sopimuksen, minkä jälkeen ILO:n asiantuntijaelin toteaa "selityksen" sopimuksen vastaiseksi ja sellaisena mitättömäksi? Näin sopimus sitoisi Suomea ainakin seuraavat 10 vuotta, ilman "selityksen" muodostamaa varaumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin sanoen, Suomi on sotkemassa itsensä tässä asiassa pahan kerran?

      Poista
  29. Valtiosääntöoikeudellisesti on mielenkiintoinen kysymys miksi tällainen "selitys" on katsottava. Seuraava pohdinta edustaa kyllä puhdasta spekulointia. Jos kysymyksessä olisi yksityisoikeudellinen sopimus se kai olisi katsottava samanarvoiseksi pääsopimuksen kanssa ja molempia osapuolia sitovana. Osapuolten voimasuhteet huomioiden voitaisiin myös katsoa, että mionin verroin heikompi osapuoli on kiristyksenomaisesti pakotettu hyväksymään lisäehto, jolloin se voitaisiin tuomioistuimessa katsoa pätemättömäksi.

    Nyt on tuskin kyseessä ykistyisoikeudellinen sopimus. Saamelaiskäräjien muodollinen asema on hiukan hakusessa, se on lailla perustettu, mutta sen toimijoilla ei ole esim. ollut virkavastuuta.
    Valtio on tietenkin julkisyhteisö, mutta onko ministeriöiden neuvottelijoilla tai ministeriryhmällä mandaatti sitoa valtio sopimuksiin?
    Arvailuni mukaan selitysosa otetaan osaksi hallituksen esityksen perusteluja, jolloin sitä voidaan käyttää yhtenä lähteenä lakia tulkittaessa. Asetelma on kuitenkin sellainen että se viittaa edessä olevaan selitysosan mitätöintiin ILO:n toimesta kun saamelaiset vetoavat siihen.

    VastaaPoista
  30. Olisi varmaan ollut parempi jäädä odottamaan että ILO järjestö uusistaa pääsopimusta sellaiseen muotoon jonka Suomi voi hyväksyä kuin kuvitella että pieni Suomi saa väännettyä sopimukseen omat artiklansa sopimuksen hyväksynnän jälkeen.

    VastaaPoista
  31. Alunperinkin etsittiin saamelaisia vain kielen perusteella. Tiedettiin jo valmiiksi, miltä alueilta varmasti löytyy ainakin se kuuluisa mummon kieli.
    Että kieli oli jokseenkin säilynyt, johtui siitä, että tiestö rakentui todella
    hitaasti pohjoisilla syrjäisillä paikoilla.

    VastaaPoista
  32. Nyt kun saamelaiskäräjien poliittinen johto on joutunut tosiasioiden kanssa tekemisiin, on syytä palauttaa mitä Norjassa tapahtui. Siellähän hallitus pakotti syntyneen kiistan johdosta vaihtamaaan käräjien puheenjohtajan. Muuten asiassa ei olisi päästy eteenpäin. Taustalla oli se, että Oslon yliopiston professori ja ulkoministeriön kansaivälisen oikeuden neuvonantaja, OTT Carl Augusta Fleischer, suututti suorilla puheillaan Norjan saamelaiskäräjät ja sai sen puheenjohtajan vaatimaan ministeriötä vaihtamaan neuvonantajansa sopivampaan. Näin ei tapahtunut, sen sijaan käräjien puheenjohtaja vaihtui.

    Fleischerin puheet kohdistuivat vuoden 2005 heinäkuussa säädettyyn Finmarkin lakiin, joka hänen mukaansa nosti saamelaiset oikeudettomasti valtion hallitsemien maiden määrääväksi isännäksi.

    Fleischerin mukaan Norjan suurkäräjiä harhautettiin muun muassa kansaninvälisestä ILO-sopimuksesta annetuilla virheellisillä tulkinnoilla. Hänen haastattelunsa on julkaistu 13.2.2006 Norjan Metsästys ja Kalastus -lehdessä.
    Fleischer toteaa: On onnetonta ja huonosti harkittua, että joku voi saada erioikeuksia Finnmarkin takamaihin vanhojen velkojen selvittämisen nimissä
    -Kenenkään metsästys ja kalastusmahdollisuuksia ei tällä perusteella saisi rajoittaa, Fleischer lausuu.
    Hänen mielestään Finnmarkin lain suurkäräjäkäsittelyssä tapahtui useita vakavia juridisia virheitä; ILO:n yleissopimusta ei hänestä voida käyttää omistusoikeusvaatimusten perusteena.
    Maa-ja vesioikeuksien tai korvausten saamiseksi saamelaisten tulisi nostaa kanne Norjan valtiota vastaan. Näin voitaisiin julistuksiin viittaamisen sijasta katsoa kestävästi juridiikalla mitä luovutettavaa tai korvattavaa valtiolla saamelaisille voisi olla.
    Fleischerin mukaan Finnmark-laki nojautuu erittäin vakaviin, äärimmäisiä mielipiteitä ja kestämättömiä käsityksiä omaavien lakimiesten tekemiin virheisiin. Niitä ovat käsiteet alkuperäiskansasta ja Suomessakin vaaditusta "positiivisesta syrjinnästä".
    Fleischerin mielestä juridisista väärinkäsityksistä voi seurata, että tuomioistuimissa, komiteatyöskentelyssä ja Finnmark-lain käytännön hallinnossa tullaan esittämään kestämättömiä käsityksiä omistusoikeudesta ja oikeudesta työntää toisia syrjään.
    -Voimme joutua tilanteeseen, josta on jo nähty esimerkkejä, että ILO:n sopimusta käytetään perusteena vaatia omistusoikeutta ja että se voisi antaa oikeuksia positiiviseen syrjintään".
    -Samaan kategoriaan voidaan lukea, että "alkuperäiskansa” olisi jotain aivan eriskummallista, joka ikään kuin juontaisi juurensa jostain muinaisuudesta, ja joka tämän perusteella oikeuttaisi erioikeuksiin, Fleischer sanoo.
    Oikeusprofessorin mielestä alkuperäiskansakäsitettä on tulkittu Norjassa väärin harhaanjohtavan englanninkielestä tehdyn käännöksen "indigenous people" takia. Fleischen mukaan "Syntyperäiset" tai "kansanryhmä" sopisivat paremmin.
    -Käännös vie harhaan ILO:n yleissopimuksen englanninkielisestä käsitteestä. Sopimuksen tarkoituksena on suojella vanhaan tapaan eläviä syntyperäisiä, ei nykysaamelaisia, jotka elävät yhtä korkeatasoisesti kuten mutkin norjalaiset. Ehkä vaan ei kuulosta niin hienolta kutsua itseään joksikin kansanryhmäksi tai syntyperäiseksi kuin ihmeellisemmäksi "alkuperäiskansaksi", Fleischer toteaa.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  33. ...jatkoa:
    Professorin mukaan erityisesti "positiivisen syrjinnän" käsitettä näytetään käytetyn väärin Norjan vuoden 1984 saamelaisoikeuksien selvityksessä.
    -On annettu ymmärtää, että yleissopimuksen piiriin olisi oikeus erityissuojeluun. Näkemys perustuu YK:n vuoden yleissopimuksen 27.artiklan erikoiseen tulkintaan. Artikla ei kuitenkaan puhu mitään taloudellisista oikeuksista tai erioikeuksista, vaan sen on vain tarkoitus turvata vähemmistön oikeudet tunnustaa uskontoaan ja kieltään.
    Carl Fleischerin mielestä suurkäräjien harhautumisen syiksi voidaan lukea myös lainoppineiden "ammatillinen horjunta".
    -Professoreiden Hans Petter Gravetrin ja Geir Ulfsteinin selvitykset eivät olleet ammatillisessa mielessä tyydyttäviä, mihin Olav Gunnar Ballo kiinnitti huomiota suurkäräjäkeskustelussa. ILO:n oma asiantuntijakomitea antoi lausunnon, jonka mukaan omistusoikeutta ei voi vaatia ILO:n sopimuksen perusteella. Se tuntee vain Norjan lain kanssa yhdenmukaisia oikeuksia.
    Professorit väittivät kuitenkin, että yleissopimus on avoin omistusoikeusvaatimuksille ja että asiantuntijakomitea olisi myös näin sanonut.
    Fleischerin mielestä Finnmarkin-laki loukkaa aiempaa vankkaa norjalaista oikeusperinnettä, kun laissa etnisiteetti ja asuinsija jäivät määrääviksi oikeussuhteiden kriteereiksi.
    -Sopii ihmetellä minkälaista lobbausta tämä on edellyttänyt, ulkoministeriön kansainvälisen oikeuden neuvonantaja sanoo.
    Edellä mainittuun edellisestä voidaan todeta, että Suomessa saamelaiskäräjien poliittinen johto on yrittänyt ajaa samanlaista poliittista ratkaisua kuin Norja, tunnustamatta lainkaan tosiasioita.
    Mikäli Suomessa ratkaisu olisi tehty Norjan mallin pohjalta, olisi ajauduttu samanlaiseen tilanteeseen kuin Norjassa; asiaankuulumattomille olisi tullut todellinen päätösvalta. Alkuperäisin väestö -Inarin statuksettomat saamelaiset- olisi entistäkin ahtaamman saamelaismääritelmän perusteella syrjäytetty omien historiallisten alueiden käytöstä päätettäessä.
    Onneksi Suomen hallitus valitsi tutkimukseen perustuvan linjan. Oulun ja Lapin yliopistojen tutkimukset (2006, 2008 ja 2012) osoittavat, että kielellisesti etnisillä saamelaisilla ei ole Suomessa koskaan ollut muut poissulkevaa omistus tai nautintaoikeutta ns. valtion maihin. Joten meillä ei ole tarvetta ottaa mallia miltään osin Norjasta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  34. Täältä löytyy muutama jälkijättöinen kommentti vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetin helmikuussa julkaisemaan 99 kysymykseen ja vastaukseen ILO-sopimuksen ratifioinnin tiimoilta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014_11_01_archive.html

    VastaaPoista
  35. Jösses, kun piti nauraa kommentteja, joita kirvoitti Gunnar Petterssonin

    kirjoitus Eva Biaudetin 99 teesiin ILO-sopimuksesta. Eritoten termi

    "saamelaiskandidaatti". Pitänee ruveta kokoamaan asiakirjoja, jotta

    voi todistella vankan saamelaisuutensa. Riittäisikö aluksi 1 kilo

    asiakirjoja? Jos kandidaatteja olisi 1000, niin kertyisi tonnin verran

    paperitavaraa, joiden avulla totuuskomissio ratkoisi sopivat ja pätevät

    uussaamelaiset. Kauankohan mahtaa kestää moisen paperiröykkiön

    setviminen ? Lopulta täytynee palkata muutampia jäseniä lisää komissi-

    oon. Mutta hiljaa hyvää tulee. Jännittyneenä odotan, mitä tuleman

    pitää... Jäänkö ikuiseksi saamelaiskandidaatiksi?

    VastaaPoista
  36. Klemetti Näkkäläjärven blogista 11.11.14

    "Toisaalta ILO 169-ratifiointia koskeva hallituksen esitys on siinä mielessä parempi kuin aikaisemmat esitykset, koska

    nykyisen esityksen mukaisesti ILO-sopimuksen ratifioinnilla parannetaan vain saamelaisten oikeuksia eikä lisätä esimerkiksi kuntien tai viranomaisten mahdollisuutta vaikuttaa valtion maa- ja vesialueiden maankäyttöä koskevaan päätöksentekoon.

    Mielestäni tämä on hyvin tärkeä asia, mikä on syytä pitää mielessä. Sopimuksen ratifiointi ei tuo kunnille, Lapin liitolle eikä muillekaan tahoille lisää valtaa eikä uusia toimikuntia tai neuvottelukuntia. "

    Ilmeisesti Klemetti on heti ruvennut suunnittelemaan esityksiä, mitä kaikkia työryhmiä ym. saamerlaiskäräjile perustetaan kuntien ja valtion viranomaisten toimivallan pienentämiseksi ja saamelaiskäräjien maa- ja vesioikeuksia koskevan vallan paisuttamiseksi.

    Oli niin tai näin, Klemetti joukkoineen on riesa. Eivät etelän herrat ja rouvat taida ymmärtää kuinka paljon jokainen pienikin "myönnytys" saamelaiskäräjille teettää töitä valtion virkamiehillä seuraavina vuosikymmeninä.


    VastaaPoista
  37. Klemetin blogikirjotus näyttää selvästi että hänen linjansa on asioida mahdollisimman pitkälti suoraan valtion keskusviranomaisten kuten metsähallituksen kanssa ja mahdollisimman vähän alueellisten viranomaisten, kuntien jne sekä ei-saamelaisen paikallisväestön kanssa.

    VastaaPoista
  38. Tottahan toki Herra Klemetti N. tuntee yhteenkuuluvuutta toisten Herrojen

    kanssa. Rahvaan kanssa on turha aikaansa kuluttaa.

    Vaikka toisakseen: rahvas on vaalikarjaa, jota pitää lähestyä sopivilla

    lupauksilla juuri ennen vaaleja. Kun voitokkaat vaalit on käyty, voi

    tavikset ja vaalilupaukset autuaasti unohtaa ja keskittyä olennaiseen.

    Siis valtaeliitteihin puhuvat ne sitten suomea, saamea tai ruotsia.



    VastaaPoista
  39. Onkohan nyt vaarana, että käräjälaista ja ilosopimuksesta tehdään taidonnäyte Stubbin hallitukselle. Että jotain lakeja saataisiin päätökseen. Lappi on hyvä uhrata tähän. Toivottavasti hallitus kaatuu,ettei vain näin kävisi.

    VastaaPoista
  40. Olin tänään kuultavana työelämän ja tasa-arvovaliokunnassa saamelaiskäräjälakiesityksestä. Valiokunta halusi tietää erityisesti mitä tämä hallituksen esityksessä oleva saamelaismääritelmä oikein tarkoittaa, ketä tai keitä se koskee. Siinä olikin selittämistä!
    Aluksi totesin, että hallituksen esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi ei ota huomioon riittävän tasapuolisesti eri saamelaisryhmiä, vaan se keskittää vallan pohjoissaamelaisenemmistöiselle vaalilautakunnalle, joka voi halutessaan estää esim. Inarin saamelaiseksi identifioituvan henkilön merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tästä on riittävästi näyttöä viime vuosien ajalta. Käytäntö on ollut liian sattumanvarainen jäsenyyden hyväksymiselle, varsikin kun tiedetään kuka rekisteriin on hakeutumassa, sellaisenaan se on tietoinen diskriminaatiotoimi.

    Totesin, että asiassa on sekoitettu poliittissävyteinen identifikaatio ja kansalaisten oikeudet pahasti. Lakiesitys on puhtaasti poliittinen, ei oikeudellinen. Hallituksen esitys ottaa kielteisen kannan voimassa olevan lain saamelaismääritelmää koskevaan KHO:n tulkintaan vuodelta 2011.

    Esitys ohittaa ILOn yleissopimuksen keskeisen vaatimukset ja päätyy puolustamaan saamelaiskäräjien johdon ajamaa nykyistäkin ahtaampaa saamelaismääritelmää ja siihen liittyvää ryhmähyväksyntää. Niissä maissa, jotka ovat ratifioineet tähän mennessä ILOn sopimuksen, ei noudateta tällaista pienempiä alkuperäiskansaan kuuluvien ryhmien syrjintää.

    Totesin myös, että alkuperäiskansaan kuuluminen kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että henkilö tuntee itse kuuluvansa alueensa alkuperäiseen, pääväestöstä eroavaan väestöön, että hän kykenee asiakirjoin ja muiden tosiasioiden perusteella osoittamaan siihen kuuluvansa ja että alkuperäisväestö tunnustaa hänet jäsenekseen.

    Hallitus näyttää pitävän viimeksi mainittua ns. ryhmäidentifikaatiota tärkeimpänä, eli sitä, että alkuperäiskansa tunnistaa yksilön jäsenekseen. Ensin mainitulle eli itseidentifikaatiolle hallitus ei anna paljon muuta merkitystä kuin sen, että sen avulla varmistetaan, ettei ketään katsota alkuperäiskansan jäseneksi vastoin tahtoaan. Sekään ei ole osuva tulkinta.
    Keskimmäiselle, objektiivisiksi perusteluiksi kutsutuille seikoille eli sille, että asianosainen kykenee asiakirjoin ja muiden tosiasioiden perusteella osoittamaan kuuluvansa alkuperäiskansaan, hallitus ei anna mitään merkitystä, arvatenkin sen takia, että saamelaiskäräjille sopii huonosti että kaivellaan vanhoja asiakirjoja.

    Vanhat asiakirjat taas osoittavat puolestaan vakuuttavasti Inarin vanhoista lapinsuvuista polveutuvien ihmisten kuulumisen alueen alkuperäisväestöön. Lailla ei voida kuitenkaan muuttaa oikeuskäytännön tulkintaperiaatteita nyt tavoitellulla tavalla.
    Yhtä vähän laki voi muuttaa elettyä asutus- ja oikeushistoriaa: kyseessä on lähinnä suuren luokan bluffaus. Sille, että saamelaiskäräjien poliittinen johto haluaa vältellä asiakirjojen eli historiallisten lähteiden kaivelua, on selityksensä. Asiakirjat osoittavat, että se ryhmä, joka saamelaisten kohdalla tunnustaa yksilön alkuperäiskansan eli siis kyseisen ryhmän jäseneksi, ei olekaan Inarin alueen alkuperäisväestöä. Mikä merkitys on silloin sillä, että tämä itsensä alueen alkuperäisväestöksi uskotteleva ryhmä on tunnistanut jäsenensä alkuperäiskansaksi?

    jatkuu...

    VastaaPoista
  41. ...jatkoa:

    Ryhmälle ja sen tunnustamalle yksilölle jää subjektiivinen, mutta vailla objektiivista pohjaa vailla oleva itseidentifioituminen alueen alkuperäiskansaksi ja sellaisen jäseneksi. Kuten tohtori Tanja Joona totesi lausunnossaan ILOn yleissopimuksen mukaan väestöryhmän omalle käsitykselle itsestään alkuperäiskansana pitää kuitenkin antaa suuri merkitys, ja niin totisesti Suomessa näytetään tehtävän melko mielivaltaisesti porosaamelaisten kohdalla.
    Nyt vain se tehdään väärässä yhteydessä: kukaan ei voi määritellä eikä saa määritellä kenenkään toisen identiteettiä, sillä kyse on jokaisen identifikaatiosta osana henkilön persoonallisuutta ja omaa kuvaa.

    Asia mutkistuu, kun huomioidaan, että inarinsaamelaiset oikeasti muodostavat oman alueensa alkuperäisväestön, ja etteivät inarinsaamelaiset ryhmänä tunnista alueelleen muuttaneita porosaamelaisia jäsenikseen, eli historiallisen tutkimustiedon mukaan aidon alkuperäiskansan jäseniksi. Kumpi painaa enemmän, kuvitteellisen vai aidon alkuperäiskansan suorittama yksilön tunnistaminen alkuperäiskansan jäseneksi?
    Hallitus näkyy olevan sillä kannalla, että kuvitteellinen on tässä kaikki, ja aito ei mitään, koskapa valtio on myöntänyt alkuperäiskansastatuksen kuvitteelliselle alkuperäisväestölle, mutta evännyt sen aidolta. Esitys toteutuessaan johtaisi eriarvoiseen kohteluun erityisesti Inarin saamelaisia kohtaan.

    Määritelmä hyväksyy inarinsaamelaisuudesta vain se osan, joka vastaa saamelaiskäräjillä valtaa pitävän pohjoissaamelaisryhmässä vallitsevia ahtaita normeja ja omaksuttua ihmiskuvaa pienemmistä saamelaisryhmistä. Tilanne, jossa Inarin saamelaisuus rajataan mielivaltaisilla termeillä, johtaa Inarin saamelaisten syrjintään. Hallituksen esityksellä otetaan askel koko saamelaisuuden sirpaloitumiseen, monen kerroksen saamelaisuuteen, aitoon saamelaisten diskriminaatioon ja saamelaisten kapseloimiseen.

    Lainsäätäjä on ottanut huomattavan riskin, kun lakiesitykseen on kirjattu sellaisia ilmauksia kuin "omaksunut saamen kielen sukuyhteisössään" tai ylläpitänyt yhteyttä saamelaiskulttuuriin. Nykyaikana, kun 70 % Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, on näille termeille vaikea laatia sisältöä. Tällainen johtaa vain tulkinnanvaraisiin päätöksiin ja jännitteiden lisääntymiseen. Saamelaisalueella elävistä esimerkiksi Inarin kunnassa asuu suurin osa jo Ivalon kuntakeskuksessa: he ovat luopuneet käytännössä perinteisestä elämänmuodosta sellaisena kuin hallituksen esitys sen kuvittelee.

    Tässä yhteydessä korostin, että esityksen perustelu on kirjattava muotoon, jolla KHO:n 26.9.2011 antama päätös saamelaisuudesta on ohjannut ja ohjaa laintulkintaa. Sen ilmaisemat periaatteet ovat myös oikeuskirjallisuuden mukaan sellaisia, ettei niistä voida poiketa lailla. Lakia ei pidä siten kirjoittaa asuun, joka hallituksen esityksellä on. Lailla ei voida kirjoittaa uutta historiaa, antaa kansalaisille historian vastaisesti identiteettiä tai ottaa sitä pois. Sellainen on lain kirjaimeen ja näennäisperusteluihin kirjoitettua mielivaltaa.

    Sinänsä on myös poliittisesti täysin järjen ja esimerkiksi Norjan käytännön vastaista sulkea saamelaisuus. Kenen etua sellainen ajaa?

    Jouduin myös tuomaan esille sitä, pelkästään kieli ei määritä kansaa eikä alkuperäiskansaa vaan historia, tietty integriteetti, oikeushistoria ja muu sellainen.
    Lakiesityksen saamelaiskulttuurin määrittely eräänlaisella asialistauksella johtunee saamelaismääritelmään esitetyistä tiukennuksista. Ajatus kulttuurin määritelmästä on meidän lainsäädännössä vieras, oli sitten kyse yhtenäiskulttuurista tai varjokulttuurista. Ihmiset luovat todellisen kulttuurin. Se muuttuu kaiken aikaa eikä sille voida määritellä vähimmäis- tai enimmäisehtoja, kuten nyt on tehty.

    ...jatkuu

    VastaaPoista
  42. ...jatkoa:

    Kulttuuria voidaan vaalia, mutta ei määritellä.
    Kyse ei ole lain tavanomaisesta käsitemääritelmästä. Kyse on poliittisesta pyrkimyksestä sitoa saamelaisten ajattelu yhtenäiseen, jopa lähes ideologiseen kaapuun. Sellainen on vierasta saamelaisten ja muiden perusoikeuksien aikakautena.
    Mikään laki ei ole riittävän pätevä asettamaan sisällön perustuslain kulttuurisanalle. Tähän totesin, että sellainen on parasta poistaa yhdessä määritelmään esitettyjen muutosten kanssa.

    Saamelaiskulttuurimääritelmästä tulee kuvauksenakin vain näennäisperustelu tai veruke muuhun, mikä ei voi olla tarkoitus eikä järkevää. Mikä on ihmisten oikeaa kulttuuria, ei ole lain sääntelyn mukaista. Saamelaiskulttuurin kielen elävyyden ja vaalimisen ongelmaa määritelmä ei pelasta. Se on omalaatuinen saareke siinä, miten saamelaisrekisteriin hakeutuja tai siinä jo oleva saamelainen tajuaa kulttuurin, mitä hyväksyy siinä tai missä määrin jokainen soveltaa perinteitä, muuttaa niitä tai hylkää ne. Lait eivät sitä ohjaile tai suojele.
    Perimmäinen huoli on, ettei Suomen valtio tunnusta näiden statuksettomien saamelaisten eli aiemmin lappalaisten oikeusasemaa, alkuperäisyyttä ja maa- ja vesioikeuksia. Mitään perustetta puuttuvan tutkimuksen tai identifioimattoman väestöryhmän perusteella tähän ei ole. Asia kuuluu luonteensa vuoksi Eduskunnan perustuslakivaliokunnan ratkaisuvallan piiriin.
    Lopuksi totesin, että saamelaiskäräjälakiin ehdotetut muutokset yhdessä metsähallituslakiin ehdotettujen muutosten kuten saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoon nojaavat lain muutokset ovat niin merkittäviä ja laajakantoisia, että se yhdessä esitetyn keskitetyn hallintomallin kautta siirtää kaiken luonnonvaroja ohjaavan päätöksenteon metsähallitukselta ja kunnilta saamelaiskäräjille, siirtäen myös kunnille rakennuslaissa määrätyn kaavoitukseen perustuvan rakentamisen ohjailun ja elinkeinotoiminnan edistämisen ns. valtion mailla. Tämä on ristiriidassa perustuslaissa kansalaisille omissa asioissaan määritellyn osallistumis- ja vaikuttamisoikeuden kanssa. Tässä loukataan eri saamelaisryhmien yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  43. Jos Jouni Kitin sanoma ei mene perille eduskunnalle Suomenmaassa on jotain mätää. Jo ennen Kitin kirjoituksen lukemista täydensin hiukan omaa kirjoitustani ryhmäidentifikaatiosta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/10/ryhmaidentifikaatiosta.html

    VastaaPoista
  44. Mitä enemmän saamelaiskäräjät ja sen puheenjohtaja esiintyvät ja antavat lausuntoja mm. eduskunnan valiokunnille ja mitä enemmän Yle Sápmi sivuillaan julkaisee Klemetti Näkkäläjärven ja hänen hovinsa mielipiteitä, sen vastenmielisemmältä saamelaiskulttuuri näyttäytyy, olettaen että heidän kantansa edustaa saamelaiskulttuuria kokonaisuudessaan, kuten he uskottelevat.

    Olen aiemmin kannattanut ILO 169 sopimuksen ratifiointia, en enää.

    Se näyttää Klemetille olevan pelkkä astinlauta "täysimäärääiseen" , ei tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, vaan ahneeseen "positiiviseen diskriminaatioon" eli saamelaisen etuoikeutetun luokan synnyttämiseen sekä saamelaiskulttuurin sisällä että etenkin saamelaisten kotiseutualueella, jonka maiden ja vesien täysi hallinta ja "omistuksen" tuoma luonnonrikkauksien hyödyntäminen ja pienen saamelaiskäräjillä valtaapitävän sukuryppään varallisuuden ja tulojen maksimoiminen on hänen tavoitteensa.
    Tämä sukurypäs ja sen liehittelijät, jotka kuvittelevat, että he pääsevät osille, ei kaihda mitään keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi.
    Demokratia ja tasa-arvo ovat heille vain hyödyllisiä sanoja, joilla he perustelevat itsekkäitä pyrkimyksiään.
    Klemetti saattaa sopia "jotakin" välietapin saavuttamiseksi. ILO-sopimuksen ratifiointi ei tuo rauhaa saamelaisalueelle eikä valtion virkamiehille eikä päättäjille. Klemetillä on tietokone täynnä yhtä ja samaa jankutusta saamelaisten sorrosta ja siitä kaikesta mihin saamelaiset ovat alkuperäiskansana etuoikeutettuja. Niitä kun laitttaa eri instansseille satasivuisina nippuina ja käy valtion rahoilla päivästä toiseen ministereiden ja korkeiden virkamiesten puheilla, hyppää suurina valtuuskuntina kansainvälisillä foorumeilla kertomassa uhritarinaa kaltoinkohdelluista saamelaisista...
    Turha valtion on haaveilla siitä, että ILO-sopimuksen ratifioinnilla ratkaistaisiin asiat kerralla ja autuas rauha laskeutuisi Lappiin ja kaikki olisivat onnellisia.
    Kun on kiristysruuvit löydetty niiden kannasta ei otetta irroteta. Kansainvälisillä foorumeilla tavataan.
    Klemetti kuvittelee, että YK julistaa Suomen ihmisoikeusrikoksista boikottiin, jos hänen vaatimuksiaan ei "täysimääräisesti" toteuteta.

    Siinä eväitä päättäjille.




    VastaaPoista
  45. Veikko Feodoroff, Tauno Haltta ja Raimo Gauriloff ovat valittaneet hallinto-oikeuteen kolttien luottamusmiesvaaleista, jossa valituksi tuli Tanja Sanita.
    Feodorofff valittaa siitä, ettei Sanila täytä kolttalain luottamusmieheltä edellytettyä kielitaitoa. Hänen mielestään vaalilautakunnan olisi pitänyt tarkistaa Sanilan kielitaito tai pyytää ulkopuolista arvioimaan riittääkä hänen kielitaitonsa luottamusmiehen tehtävien hoitamiseen.

    Kolttalaissa ei ole mainintaa millainen kielitaito on riittävä.

    Edellisen uutisen jälkeen Yle Sápmin sivuille ilmestyi juttu Katja Gauriloffista.

    Yle Sápmi on hämmentämässä kolttien sisäisissä asioissa. Tuntematta lainkaan kolttien kytköksiä (paitsi Feodoroffin ja Haltan kannanottoja), tulee mieleen, että Sanilan valinta ei ole näkkäläjärveläisten mieleen. Hajoita ja hallitse on heidän johtavia periaatteitaan.
    Asia on merkittävä näin saamelaiskäräjävaalien alla.
    Asiassa on juonittu ja nyt hykerrellään, kun Tanja Sanila ei voi toimia vaalituloksen mukaan.
    On vaikea uskoa etteivät valittajat ole tienneet Sanilan kielitaidon riittämättömyyttä. Puhukoon Feodoroff mitä vaan.
    Asia on juonittu jo aiemmin ja taustalla häärii Yle Sápmin joukko. Olihan sen sivuilla pari päivää sitten muistutus, että valitusaika loppuu, ikäänkuin varmistaakseen, että asiasta on jätetty valitus.
    Ei sen väliä, vaikkei läpi menisikään, onhan nykyinen Feodoroff vallankahvassa vielä pitkään ja pystyy pelaamaan Klemetin pussiin näissä ILO-, SK-laki ja saamelaiskäräjälakiasioissa.
    Tympeää ja kieroa epärehellistä politikointia.






    VastaaPoista
  46. Milloin ja missä valtaapitävien politikointi on ollut suoraa ja rehellistä?

    Vaikuttaa siltä, että nimenomaan Tanja Sanilan valinta on osoitus

    kolttien halusta muuttaa suuntaa: Pois K.Näkkäläjärven

    yleissaamelaisuudesta ( pitää lukea suurporosaamelaisuudesta)

    Huonosti käy kansansirpaleelle em. eliitin kuolemansyleilyssä.

    VastaaPoista
  47. On se vain somaa, että saam.käräjien vaalilautakunnan ei tarvitse piitata

    laeista, esim saamelaisen määrittelyssä. Laissa on lueteltu selvästi

    kriteerit, joiden mukaan arvoisan vaalilautakunnan pitää toimia.

    Vaan ei. Näkkällandiassa ei tunnuta välittävän muistakaan laeista sen

    enempää. Ikäänkuin landia olisi täysin itsenäinen ja vapaa sorvaamaan

    itselleen sopivimmat lait ja asetukset. Puhumattakaan " lain

    tulkinnasta" .

    VastaaPoista