perjantai 22. marraskuuta 2013

Haaviston sovintokomissio

Tuore valtion omistajaohjauksesta vastaava kehitysministeri Pekka Haavisto otti Rovaniemellä vieraillessaan kantaa nelisenkymmentä vuotta ylistä Lappia ja laajemminkin Lapinmaata koetelleeseen saamelais-lappalais-maaoikeuskiistaan.
Se on jälleen kymmenvuotissykliensä mukaisesti kärjistynyt ja tällä kerralla kärjistymistä on poikkeuksellisen voimakkaasti ruokkinut saamelaiskäräjien hallitseva puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ylimielisillä ja jopa pilkallisilla kannanotoillaan. Jotenkin on tullut asioita pitkään seuranneena itseltään kysyneeksi, olisiko entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Pekka Aikio erehtynyt moisella tavalla tölmimään? Aikiokin toki kertoili maailmalla Suomen syyllistymisestä kulttuuriseen kansanmurhaan ja yritti luoda näillä tällaisilla tempuillaan ulkoista painetta Suomen harteille, mutta valtion suuntaan hän osasi esiintyä usein juohevasti ja harjoittipa vasemmalla kädellään joskus jonkinlaista diplomatiaa myös paikallisten tahojen ja ihmisten suuntaan.
Samaa ei voi sanoa Aikion silloisista avustajista Heikki J. Hyvärisestä ja Kaisa Korpijaakosta (nykyinen Korpijaakko-Labba), unohtamatta tietenkään suomenruotsalaisella alentumisella pohjoisen ”suomalaisväestöön” suhtautuvaa Martin Scheininiä. Kolmikko vaikuttaa edelleen aggressiivisesti Suomessa harjoitetussa saamelaispolitiikassa, soppaa hämmentäen.
Kirjoitin vain tovi sitten kuinka saamelais- ja maaoikeusasiassa ollaan jälleen pahemman kerran konfliktin tiellä. Pekka Haavisto näyttää huomanneen saman asian ja kuvaili Rovaniemellä Suomen kotoisen etnisen ja maaoikeuskiistan muistuttavan Lähi-Idän kriisiä.
Vaikka täällä eivät raketit olekaan lentäneet eivätkä räjähdevyöt paukkuneet, on tilanne ollut lukkiutunut jo kymmenien vuosien ajan kuten juutalaisten ja arabien mittelöissä. Myös ulkopuolisten mukanaolo on ollut ajoittain yhtä räävitöntä. Vuosien varrella olen kuullut jopa joidenkin ”neuvonantajien” toivoneen jotain väkivaltaista tapahtuvan, jotta poliittinen vaakakuppi saataisiin kallistumaan kunnolla jonkun ryhmittymän puolelle.
Ruutitynnyrillä on ollut kiva leikkiä kun ei sattunut istumaan ihan sen päällä.
Yritän siis sanoa, että Pekka Haavisto on ehkäpä aivan ensimmäisenä ministerinä julkisesti myöntänyt vakavan konfliktin olemassaolon. Täytyy toivoa, että hän kokeneena poliitikkona kertoo näkemyksensä myös valtioneuvostolle, jossa totta vieköön luulisi olevan jo ennestäänkin vastaava tietoa ja näkemystä. On vain ollut ihme ja kumma, ettei asiaa ole sanottu aiemmin ääneen ja että oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ja hänen suomenruotsalaisen puolueensa on annettu pelehtiä mielin määrin vakavan asian kanssa.
Toivoisin, että pääministeri Jyrki Katainen ottaisi asiassa jonkun roolin ja pysäyttäisi meneillään olevat ja tilannetta yhä vakavoittavat laki- ja sopimushankkeet. Kataiselle isännän rooli paitsi kuuluisi, myös poliitikkona sopisi, sillä hän ei ole vielä ryvettänyt itseään tässä luvatun maan kahinassa kuten jo niin monet muut johtavat poliitikot ja jotkut presidentitkin häntä ennen.
Istun parhaillaan työryhmässä, jonka tehtäväksi on annettu laatia ”puolenkymmentä” saamelaispykälää uudistettavana olevaan metsähallituslakiin. Tätä ennen jo ehti istua entisen oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion työryhmä esittämässä saamelaiskäräjälain muutostarpeita. Mikäli työryhmän esitykset toteutuisivat, olisi Lappiin saatu kuntien itsemääräämisoikeutta kaventava ja alueen kehitystä pysäyttävä valituskone ja samalla Suomen alkuperäiskansamääritys kaikkoaisi kauas kansainvälisistä linjoista, yhden jäsenistöään valikoivan etnisen ryhmän aseman vahvistamiseksi.
Järkevintä tässä tilanteessa ja nykyisen, karttuneen tutkimustiedon valossa olisi pysäyttää etupainoisena etenevän lainsäädännön ja sopimusten seitin kutominen. Kataisen hallituksella pitäisi olla rohkeutta yliviivata sen ohjelmaan kirjattu aie ratifioida ILO 169 -sopimus kaudellaan - maksoi tuo sopimus mitä maksoi.
Kataisen sekä kumppanien tulisi edellyttää, että ennen kuin ILO-ratifiointiin seuraavan kerran palataan, Suomen alkuperäiskansakysymys on ratkaistava kansallisesti, mutta kansainvälisesti kestävästi ja ilman kotikutoisten sopimustulkintojen ja -käännösten aiheuttamia hämäyksiä. Tämä voisi johtaa myös ILO 169 -sopimuksen tarkoittaman alkuperäiskansan kotiseutualueen uudelleen rajaamiseen vaikkapa historiallisen Lapinmaan mukaisesti.
Joka tapauksessa pahin ja varmin tapa kärjistää tätä Suomen ”palestiinalaiskysymystä” on painaa siinä päälle oikeusministeri Henrikssonin ja hänen puoluetoverinsa Näkkäläjärven kiireellä ajamaa poliittista ILO-päätöstä ja siihen liittyvää subjektiivisia tulkintoja lisäävää lainsäädäntöä. On hyvä muistaa, että Norjassa ratifioinnin edellyttämiä toimia pohdittiin jälkikäteen 15 vuotta ja tuloksena ollut Finnmarkin laki on sovellettuna edelleen ongelmallinen ja paljolti hyödytön - niin saamelaisten kuin vaikkapa alueen kuntien kannalta.
Suomessa on vaadittu jo useammaltakin taholta erityistä olosuhdeanalyysia, jossa selvitettäisiin mikä on tosiasiassa saamelaisten asema suhteessa valtioon ja sen muihin kansalaisiin ja mikä siis on se tosiasiallinen ongelma, joka tekee saamelaisista ILO 169-sopimuksen suojaa tarvitsevan alistetun heimokansan.
Sellaisia vartenhan moinen sopimus aikanaan saatiin aikaiseksi.
Jos nuo Kataiselle osoittamani ratkaisut saataisiin tässä tilanteessa aikaan, ei Haaviston esittämää sovintokomissiota välttämättä edes tarvittaisi, vaan asiat voitaisiin ratkaista puolueettomaan tutkimukseen ja kansainvälisiin käytäntöihin nojaten. Ja ilman, että vanhojen päsmäröijien annetaan edelleen pyörittää rulettia.
Valtioneuvoston toimia odotellessa Lapinmaassa voidaan jatkaa keskustelua ja väittelyä siitä, keitä lienevät Pekka Haaviston vertauksessa ne luvattuun maahan rientäneet ja ketkä siellä jo aiemmin asuneet.
Pelkillä vertauksilla ei asiassa kuitenkaan päästä kuin syvemmälle konfliktin ytimeen.

Veikko

63 kommenttia:

  1. Joskus muistan lukeneeni tai kuulleeni uutisen jota levitti kai aluksi saamenradio, että presidentti Ahtisaari olisi jotenkin uhattuna kun tulee avaamaan saamelaiskäräjien kokousta oliko se Utsjoelle. Se oli yritys nostaa lappalaiset joiksikin terroristeiksi mutta taisi mennä hutiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen uhkakuva oli silloin joskus julkisuudessa. En löydä enää kyseistä alku-uutista, mutta sitä kommentoiva uutinen on tallessani ja siinä moinen pelottelu katsotaan tyystin perusteettomaksi. Lappalaiset toivottavat pressan rauhassa tekemään Lapin reissunsa.
      Sen tuolloin eräistä yhteydenotoista käsitin, että turvallisuusviranomaiset olivat alku-uutisen todenperäisyydestä kiinnostuneita, vaikkakin tuntuivatkin pitävän sitä ankkana.

      Poista
  2. Miksiköhän Klemetti ei ole kovin mainostanut Norjan ilo-mallia? Ei ole tainnut olla onnenpotku sikäläisille porosaamelaisille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjassa porosaamelaiset eivät ole koe olevansa Suomen sukulaisiinsa nähden läheskään yhtä hyvässä maanomistuksen ja maankäytön oikeuksien asemassa. Ehkä odottivat aikoinaan saavansa enemmän. Sen sijaan kokonaisuudessaan saamelaisilla menee Norjassa hyvin paitsi että saamelaisten toivottaisiin enemmän hakeutuvan mukaan saamelaisrekisteriin, meillä Suomessa sinne pääsyä pyritään sisällä olevien toimesta estämään.

      Poista
  3. Aika uusein kuule kommentteja joiden mukaan Norjan sovellus ILO-sopimuksen toteuttamiseksi ei olisi yhdenkään osapuolen mielestä hyvä. Juuri tämä saattaa kuitenkin olla merkki siitä että pitkän työn tuloksena saavutettu ratkaisu on toimiva kompromissi joka ei suosi ketään ylenmääräisesti. Norjan mallin ydin on että kaikki valtionmaa Finnmarkissa on erotettu omaksi jättiläiskiinteistökseen, jonka hallinta on annettu paikallisen elimen valtaan. Elimessä on edustetuna yhtä monella edustajalla Norjan Saamelaiskäräjät ja Finnmarkin Fylkestingetin edustajat. Puheenjohtaja on valtion virkamies eikä hänellä ole ääntä. Fylkestinget eli Lääninkäräjät on Suomesta puuttuva väliasteen edustuksellinen elin. Koska saamelaiset saavat osallistua niin Saamelaiskäräjien kuin Fylkestingetin vaaliin, heile on tietoisesti muodostettu maanhallintaelimessä lievä ylivoima. Suomessa voitaisiin ehkäpä hyvinkin seurata tätä mallia, mutta uskonpa että Metsähallitus ei ole valmis luopumaan omistuksistaan ja valta-asemastaan Lapissa. Metsä- ja maaomaisuutta koskevan valtansa pysyttämiseksi Metsähallitus on muiden Suomen valtion elinten tuella asettunut strategiseen liitoasetelman Saamelaiskäräjien etnonationalistien kanssa, mistä todistusvoimaisena näyttönä on Hammastunturin erämaa-alueen Akwé: Kon -selvitys.

    VastaaPoista
  4. Peli poikki, asiakirjoihin perustuva maaoikeustarkastelu käyntiin. Erityiskohtelu budjetteineen syyniin. Jollei löydy dokumentti- tai järkiperustetta, valtiorahoitteinen riidankylvö loppukoon. Ainakin rahoituksen osalta. Jos vielä sittenkin intohimoja on jatkaa, niin ainahan poroaidalla voi panna lakin kiertämään.
    Vaan voihan se olla tällaisessa tosiasiallisessa tarkastelussa esim. Metsästyslain 8§:llä (paikallisten vapaa metsästysoikeus) vankemmat perusteet kuin norjalaisperäisellä "poronomadismilla" mailla, joille joillakuilla on osoittaa tosiasiallisesti (satuihin perustumatonta) nautintaa tai saantoa. Tätäkö klemetti hakee?
    Vai muodostetaanko Ylä-Lapista pelkästään saamelaisvaltio, jolta etniset suomalaiset pakkomuutetaan pois? Jos näin tehdään, niin eikö olisi tasapuolista, että kaikki saamelaiset asutetaan tähän saamelaisvaltioon. Myös ne, jotka asuvat etelässä ja ovat hankkineet sieltä hyvän ammatin/viran? Halusi tai ei. Samalla lopetettaisiin kaikki valtion tuki eri yliopistojen nurkissa pyöriville "saamelaispoliitikasta" leipänsä saaville huuhaahumanisteille ja nollatutkijoille.
    Nyt suut auki kaikki järkevät saamelaiset, kyllä tänne ollaan tähänkin mennessä kaikki mahduttu naapureiksi ja naimakaupoillekin ristiin.
    Ei se voi olla pelkästään syrjintää suomalaisten taholta, että myös turvekodasta on ihmiset päässeet suomalaisen yhteiskunnan tuella leivänsyrjään kiinni. Samalla tavalla kuin itäsuomalaisesta metsätöllistä. Tämä on ollut onnenpotku niille, jotka olisi muuten joutuneet rengeiksi ja piioiksi perheiden vanhimmille pojille.
    Tämän olen kuullut niiden suusta, joiden osaksi on koitunut maailmalle lähtö. Nyt suut auki. Ennen kuin alkaa pohjolan Jugoslavia realisoitua. Ja niin kuin aina ennenkin, sopankeittäjät selviävät ja osattomat joutuvat kärsimään.
    Tämä klemetti ei kykene sotkua selvittämään. Ahneus ja valheen rakastaminen on niin sitkeitä tauteja, että ne tuskin tässä elämässä enää paranevat.
    Vaan sellainen joukko millainen johtaja? Klemetti on sinne vaaleilla valittu ja se edustaa ilmeisesti saamelaisten enemmistön näkemystä. Jos näin on, niin sittenpä pidätte hyvänänne. Tilaukseen toimitetaan ja metsä yleensä vastaa huutoon tunnetulla tavalla. Saamelaiseliitin mielivaltaanvaltaan ei alistuta, tänäänkin tämän maankohdan päällä luki kartassa Suomi, ja siellä on vielä jonkinlainen perustuslaki voimassa. Siitäkin huolimatta, että korruptio näkyy olevan luultua yleisempi tauti. Mitähän muuten paljastuisi, kun alettaisiin tarkastella Saamelaiskäräjien toimintaa? Vaan eipä hätää päätökset salaisiksi ja kyselijät rasisteiksi.
    Koskahan muuten tämän sirkuksen ohjelmisto alkaa tympäistä suurta yleisöä?

    VastaaPoista
  5. Veikon viimeisimmässä blokirjoituksessa kosketeltiin varsin seikkaperäisesti ILOn sopimukseen ratifiointiin liittyviä ongelmia.
    Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on julkisuudessa tuonut voimakkaasti esille, että ILOn yleissopimuksen ratifioimisessa Saamelaiskäräjät olisi ainoa osapuoli valtioon nähden ja että muilla itseään alkuperäisväestönä esiintyvillä ei olisi roolia eikä sananvaltaa asiassa. Käräjien puheenjohtajan mukaan muita osapuolia Saamelaiskäräjien lisäksi ei yksinkertaisesti ole.
    Tällainen tulkinta on väärä eikä se perustu kansainvälisen oikeuden ja Suomen ratifioimien sopimusten valmistelussa noudatettaville pääperiaatteille. Keskeisin ja päävastuullinen osapuoli ratifiointihankkeessa on Suomen valtio. On täysin kuolleena syntynyt ajatus, että valtio olisi ILOn yleissopimuksen ratifioinnin valmistelussa poikkeuksellisesti siirtänyt mandaattiaan saamelaiskäräjien kaltaiselle etnopoliittiselle elimelle. Saamelaiskäräjät ei syntyhistoriastaan johtuen ole alun perinkään edustanut kattavasti alkuperäiskansaa. Uusimpien tutkimusten mukaan tämä jo kauan tunnettu tosiasia on vain käymässä yhä ilmeisemmäksi.
    Perustuslain mukaan valtio ei voi siirtää mitään asiaan liittyvää oikeuttaan. Itse asiassa valtio on vastaaja eikä osapuoli tarkasti ottaen. Saamelaiskäräjillä ei ole oikeastaan valtuutta neuvotella edes saamelaisten puolesta, sillä jokainen identifioituu alkuperäiskansaan olojen ja tilanteen mukaan. Aivan erityisesti Saamelaiskäräjät ei voi neuvotella eikä käyttää mitään puhevaltaa lappalaisten puolesta, koska lappalaiset on suljettu Saamelaiskäräjien ulkopuolelle.
    Yhtä vähän Saamelaiskäräjillä on asiassa yleensäkin puhevaltaa. Vai tarkoittaako puheenjohtaja sitä, että saamelaisilla, jotka voivat väittää olevansa alkuperäiskansaa, on edennyt elinolojen tilanne niin, että heillä on jo oma ajanmukainen itsehallinto, se on järjestäytynyt itsehallintoviranomaiseksi jne. Jos näin on, yleissopimus ei ole ajankohtainen eikä enää soveltuva alkuperäiskansan määritelmän mukaan. Tai ettei saamelaiseksi tunnustautuva voisi ratkaista asiaa itse.
    Valtio ei voi määrätä eikä valita neuvottelukumppaneikseen toisia alkuperäiskansoja ja torjua toiset, valtio ei voi määrätä eikä valita osaa alkuperäiskansasta tai torjua muut osat. Tämä asia ratkeaa yksinomaan yleissopimuksen mukaan. Lapin alkuperäisväestöön kuuluvien lappalaisten on syytä järjestää yhteinen edunvalvonta, ja ilmoittautua alkuperäiskansaksi sekä ilmoittaa siitä valtiolle. He voivat hakea myös suoraan alkuperäiskansan statusta, jos Suomen valtio päättää ratifioida yleissopimuksen. Sen ratkaisu perustetaan yksin esitettyyn tutkimusnäyttöön. Se johtaa myös saamelaisten sukukohtaisen alkuperän selvittämiseen. Siinäkään Suomen valtio ei päätä asiaa. Sen sijaan Suomen valtio tulee kaikkien väittämiensä osalta näyttövelvolliseksi.
    Saamelaiskäräjälain ja siihen liittyvän ahtaan saamelaismääritelmän valmistelu ei ole tapahtunut YK:n elinten piirissä tai muutoinkaan ILOn yleissopimuksessa noudatettavien periaatteiden ja menettelytapojen mukaan vaan kansallisesti. Lapin alkuperäiskansaan kuuluvat lappalaiset ovat varoittaneet Suomen valtiota erityisesti syöttämästä YK:n elimille yksipuolista tietoa joka tukee valtion tähänastista saamelaispolitiikkaa ja Saamelaiskäräjien linjaa. Saamelaiskäräjälailla Suomen valtio ei voi evätä kenenkään oikeuksia alkuperäiskansana, kuulua alkuperäisikansaan eikä ottaa tai muuttaa kenenkään oikeuksia tai sen mukaisia hallintaoikeuksia.
    Saamelaismääritelmä ei ratkaise lainkaan, kenellä on alkuperäiskansan oikeuksia vaan se on jokaisen identifikaatiosta riippuva asia.
    Saamelaiskäräjien ajama ahdas kieliperusteinen saamelaismääritelmä jättää suuren joukon alkuperäisväestöstä statuksettomiksi. ILOn yleissopimuksen mukaan heillä on kuitenkin oikeus itseidentifioitua alkuperäisväestöön ilman että valtio tai Saamelaiskäräjät voi sen kieltää tai estää.
    jatkuu..

    VastaaPoista
  6. Todettakoon selvyyden vuoksi, ettei alkuperäiskansan määritelmän mukaan kieli tai etninen perusta ratkaise yhtään mitään. Tekemällä ahdas määritelmä tai tulkitsemalla määritelmää vielä ahtaammin, täysin toisin kuin esimerkiksi Norjassa, varmistetaan vain se, että syntyy kaksi alkuperäiskansaa ja kaksi hallintojärjestelmää ja alati jatkuvat riidat näiden kesken. Sitäkään ei voi lailla estää, mutta se on vielä estettävissä kunhan Suomen hallitus, aivan kuin Veikko totesi, tarttuu pääministeri Jyrki Kataisen johdolla asiaan ja toimii sen mukaisesti.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  7. Vastuu jatkokehityksestä on ehdottomasti Suomen valtiolla. Lain mukaan saamelaisasioista vastaa oikeusministeriö, joka kuitenkin on osoittanut kyvyttömyytensä tämän vastuun kantamiseen. Mitenkähän asia tällaisessa tapauksessa menee valtiosääntöoikeutemme puitteissa?

    Jouni Kitti on oikeassa siinä, että yhteinen Saamelaiskäräjät olisi onnellisin ratkaisu, mutta tämä edellyttää sen sisäisen rakenteen muuttamista niin että kaikki ryhmät olisivat edustettuina eikä yhdenkään ääni jäisi kuulumattomiin enemmistön alle.

    Valtiovallalla täytyy löytyä rohkeutta purkaa porosaamelaisten itselleen edustama, vääriin tietoihin perustuva status Suomen alkuperäkansansa, niin paljon porua kuin siitä sitten nouseekin. Tällä en tietenkään tarkoita että porosaamelaisia pitäisi alkaa sen enemmälti syrjimään ja sortamaan millään elämänalueella, vaan ainoatsaan että heidän tämänhetkinen elämää suurempi ja pullataikinan tavoin paisuva yliasemansa on laskettava maan pinnalle perustuslain ja YK:n ihmisoikeussopimuksen takaaman tasa-arvoisuuden perustalle.

    Samaan pakettiin voidaan sitten kääriä ILO-sopimuksen lopullinen hautaaminen ja siinä taattujen oikeuksien suojaaminen. Maaoikeuksien osalta kysymykseen voisi ehkä tulla Norjan kaltainen ratkaisu, mutta tuskin ilman valtion maasaantojen laillisuuden aukaisemista. Enkuitenkaan itse näkisi mahdottomana, että kokonaisvyyhdistä olisi laadittavissa laaja kokonaisratkaisu, jonka varassa voitaisiin elää ainakin vanhojen maaoikeuksien selvittämisen loppuunsaattamiseen asti, mikä luultavasti kestäisi vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
  8. Tämän päivän Iltasanomissa (23.11.2013) saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja tutkija Anni Siiri Länsman paheksuvat ministeri Haaviston sanomisia ja vertauksia israelilaisiin ja palestiinalaisiin. Heidän Iltasanomissa julkaistuissa kommenteissa näkyy miten Haaviston sanomiset on pyritään kääntämään saamelaisvastaisiksi. Itse en asiaa näe pelkästään tältä kannalta.

    Tällaisten kommenttien julkaiseminen osoittaa miten tietämättömiin ihmisiin ja päättäjiin pyritään vaikuttamaan. Samassa yhteydessä vaatimusten lisäperusteeksi tässä viitattiin YK:n piirissä hyväksyttyyn alkuperäis- ja heimokansoja koskevaan yleissopimukseen; Suomi voisi olla näin hyvä esimerkki siitä miten se edistää alkuperäisväestön ihmisoikeuksia. Näyttämö ylä-Lapin maaoikeuskiistan jatkumiseksi näillä asianomaisten henkilöiden kannanotoilla on pedattu valmiiksi.

    Ylä-Lapin maanomistuskiistaa on tiedotusvälineissä esitelty ylenpalttisin sanankääntein saamelaisiin kohdistettuna ajojahtina, kun taas kiistan taustalla olevat historialliset faktat kriisin syistä on jätetty kertomatta. Mitä väliä on sillä, että tutkimus on osoittanut kattavasti, yhtenäisesti ja aukottomasti, ettei ole mitään saamelaista etnistä omistusoikeutta eikä etnistä asutusta.

    Nykyisessä informaatiotulvassa sensaationhakuisuus ja ääri-ilmiöt korostuvat ja määräävät uutisarvon. Monipuolinen pohdinta ei mahdu valtamedian nopeatempoiseen uutismalliin. Nykytilanteessa tarvittaisiin poliittisia arvostuksia koskevaa keskustelua. Median ja informaation osuus tässä ja monessa muussakin Lapin ja saamelaisten kannalta tärkeässä asiassa on ratkaisevampi kuin koskaan. Ilman tietoa ja viestintää ei synny vastarintaa eikä yhteiskunnallisia muutoksia.

    Mikä on sitten tiedotusvälineiden vastuu tässä tragediassa? Ensin on tärkeää painottaa, että saamelaisten ja lappalaisten konflikti on paljolti seurausta Lapin asutukseen liittyvästä historiallisesta järjestelmästä, jonka monet piirteet vallitsevat nykyäänkin. Toisen maailmansodan jälkeen saamelaisidealistien valtiovallalle esittämät itsehallintovaatimukset ovat olleet ratkaisevia yhteiskunnallis-etnisten suhteiden muotoutumisessa.

    Saamelaishallintoa lähellä olevat historian ja kulttuurintutkijat ottivat tehtäväksi sovittaa ja muokata saamelaisalueen historiaa uudesta näkökulmasta, jossa korostui ns. kolonialistinen malli. Sillä pyrittiin osoittamaan, miten valtio oli kaapannut aikoinaan saamelaisten omistamat maat omistukseensa. Siksi historiallisia asiakirjoja tulkittiin uudelleen: lappalaisista tehtiin saamelaisia, josta olisi seurannut, että alkuperäiset asukkaat – lappalaiset olisivat jääneet omilla historiallisilla alueillaan toisen luokan kansalaisiksi.

    Otettiin käyttöön saamelaiskäräjävaaleissa tarkoitetut todistukset, joissa perusteltiin kuuluminen etniseen saamenkieliseen ryhmään. Se oli määritelty mielivaltaisesti siten, että saamelaisuuden takarajaksi oli valittu vuosiluku 1875. Tällaisen rajauksen ulkopuolelle jääneitä lappalaisia kutsuttiin maamiehen elinkeinoja harjoittaviksi suomalaisiksi. Näin saamelaiskäräjien poliittinen johdon kehittelemän yhteiskunnallis-etnisen jaon pohjalta muodostettiin historiasta täysin irrallaan oleva uusi alkuperäisväestö saamelaiset. Mutta oliko tuloksena käänteinen rasismi tieten tahtoen tai tiedostamatta. Myös jonkun ryhmän historiallisen alkuperän väärentäminen on rasistinen toimi.

    On turha yrittää kiistää, sitä, ettei Lapin alkuperäisten asukkaiden – lappalaisten - yhtenäisyydellä ja identiteetillä olisi perustansa historiassa, vaikka tätä identiteettiä on yritetty lannistaa, manipuloida ja tuhota. Tällaiset ristiriidat rappeuttavat kulttuuria ja kansallista identiteettiä. Maailmanlaajuisen alkuperäsinkansasopimuksen (ILO) hengessä pyritään muun väestön oikeudet ja olemassaolo eliminoimaan. Sille politiikalle on aika nyt panna piste. Saamelaisten ja lappalaisten on yhdistyttävä yli käsiterajan, yhden asian liikkeiden täytyy toimia yhdessä tukeutuen yhteiseen historiaan ja kollektiiviseen ymmärrykseen.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Porosaamelaisten pysyvä muuttaminen Norjasta ja Ruotsista Suomeen alkoi vuoden 1852 rajasulusta ja päättyi 1920-luvulla. Nyt elämme vuotta 2013. Maahanmuutosta on siis noin 160-90 vuotta. Ensimmäinen suuri aalto suomalaisia muutti Ruotsiin töiden perässä 1950-luvulla. Siitä on pian 60 vuotta, ja sen jälkeen muutto oli voimakkaimmillaan 1970-luvun alussa, josta on nyt vähän yli 40 vuotta. Vuonna 2000 Ruotsin valtio antoi suomenkielelle viralliseksi vähemmistökieen aseman ja tunnusti suomalaiset viralliseksi kansalliseksi vähemmistöksi. Jos kerran porosaamelaiset ovat alkuperäiskansaa Suomessa niin mitäpä jos suomalaiset Ruotsissa...? Jos 90 vuotta sitten maahan muuttaneet suvut, niin miksei 60 vuotta sitten?

    No, hyvä on, tangosta, saunasta, mämmistä ja Suomi-seuroista jne huolimatta ruotsinsuomalaiset eivät ehkä halua vedota siihen että he elävät perinteisissä yhteisöissä. Mutta pitäkäämme mielessä että Ruotsiin muutti myös tuntuva määrä Suomen romaneja. Mitenkäs, kaikella kunnioituksella, voisiko heissä nähdä heimoyhteisöissä elävän ja pääväestöstä eroavan kansan? Silloinhan hekin voisivat ehkä, jos haluavat, saada alkuperäiskansastatuksen, kun kerran myöhäinen maahansaapuminen ei tunnu olevankaan mikään este. "Romanit ovat neljässä (?) Pohjoismaassa elävä alkuperäis- ja heimokansa...". Miltä kuulostaa? Paikattavia histroiallisia vääryyksiä on epäilemättä kosolti.

    VastaaPoista
  10. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma vieraili pohjoisessa mukanaan eduskunnan valiokuntien puheenjohtajia. Mikä lienee ollut retkeläisten matkan anti? Kataisen puuttumista Suomen omaan Lähi-Itään olisi kaivattu jo tovin aikaa, mutta taitaa hallituksella mennä puhti sotesekoiluun ja suurten kuntien rustaamiseen. Toivottavasti Haavisto on ihan oikeasti oivaltanut missä ollaan menossa ja herättelee muuta hallitusta ja Heinäluoman retkikunta eduskuntaa. Nyt kenttä on annettu ruotsalaisille jotka viisveisaavat miten täällä lopulta menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inarinsaamelaisilta hyvä kirjelmä Heinäluoman retkikunnalle.

      Poista
  11. http://www.lapinkansa.fi/Mielipide/1194855252983/artikkeli/sovittelijan+kokoinen+aukko.html
    Pitäisköhän lapinkylien ja statuksettomien saamelaisten kutsua Lapin Kansan päätoimittaja pienelle opintomatkalle vieraakseen Ylä-Lappiin? Voisi tutustua "hajanaisiin kansanliikkeisiin" ja kuulla mitä mieltä ollaan hänen sovittelijaehdokkaistaan Tarja Halosesta, Martti Ahtrisaaresta, Eva Biaudetista ja Hannele Pokasta. Jäi puuttumaan enää Martin Scheinin?

    VastaaPoista
  12. Huomasin Veikon blogirjoitukseen tulleesta kommentista, että puhemies Heinäluoma ja muita valiopäivämiehiä on vieraillut Inarissa tutustumassa nykytilanteeseen. Se on hyvä merkki ns. poliittisesta vastuunkannosta!
    Tässä yhteydessä on paikallaan huomauttaa, että saamelaisten kulttuuri- itsehallintolain yhteydessä perustuslakivaliokunta otti kantaa saamelaiskäräjälain mukanaan tuomiin eritysperusteisiin oikeuksiin ja elinkeino-oikeuksiin. Valiokunta lausui kannanotossaan seuraavaa:
    ’’Valiokunta yhtyy esityksen perusteluissa mainittuun, että kulttuuri-käsite tulee ymmärtää perusoikeusuudistuksen (HE 309/1993 vp) tapaan. Saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvat siten saamelaisten perinteiset elinkeinot. Tähän liittyen on kuitenkin syytä todeta, että saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon turvaaminen saamelaiskäräjistä annettavalla lailla ei sellaisenaan muuta niitä nykyisiä lainsäädäntöjärjestelyjä, joiden mukaan määräytyy, ketkä saavat harjoittaa mainittuja elinkeinoja perinteisillä saamelaisalueilla. Mahdolliset muutokset näissä suhteissa voidaan toteuttaa vain muuttamalla voimassa olevia lakeja. Käsiteltävän olevan uudistuksen tarkoituksena ei ole aikaan saada muutoksia poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen alalla.’’ (PeVL 17/1994 vp – HE248)
    Tässä yhteydessä on paikallaan huomauttaa, että Saamelaiskäräjien vaaliluettelo ei todista sitä, että siihen merkityt saamelaiset ryhmänä polveutuisivat Suomen pohjoisimman osan alkuperäisistä asuttajista, vaan päinvastoin suurin osa heistä on Norjasta ja Ruotsista 1800-luvun loppupuolelta muuttaneiden porolappalaisten jälkeläisiä, joilla ei lain mukaan voinut olla eikä ole omistuksia tai oikeuksia Suomessa muutoin kuin asutuslakien ja yleisen alamaisuuden kautta.
    Tähän samaan lopputulokseen päätyi oikeusministeriön asettama selvitysmies Wirilander ja Oulun ja Lapin yliopiston tutkijaryhmä todetessaan että ei ole näyttöä siitä, jotta lapinkylät eli saamelaiset olisivat kollektiivisesti omistaneet alueensa. Sen sijaan näyttöä on siitä, että yksittäisillä lappalaisperheillä ja -suvuilla on ollut omistajan hallintaan rinnastettava oikeus metsästykseen, kalastukseen ja poronhoitoon lapinkylän alueella joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Nämä omistusoikeuteen rinnastettavia etuuksia nauttivat perheet ja suvut eivät kuitenkaan pääsääntöisesti kuulu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vaikka ovat säilyttäneet oman perinteisen kulttuurinsa yhtäläisesti saamenkielisten kanssa.
    ILOn yleissopimusta tulkittaessa huomioon ei ole otettu Suomen erityisolosuhteita ja että ILO:n yleissopimus on tehty pääasiassa paimentolaisheimojen ja keräilytaloudessa elävien kansanosien elinolosuhteiden ja niihin liittyvien maan käyttöoikeuksien turvaamiseksi sillä heillä ei yleensä ole asiakirjoin todistettavaa näyttöä oikeuksiinsa.
    Suomessa nykyisin asuvat, lappalaisista polveutuvat alkuperäisasukkaat ovat olleet osa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän järjestäytynyttä yhteiskuntaa jo 1500-luvulta lähtien ja heidän oikeuksistaan sekä asemastaan on mitä parhaimmat henkilöihin sidotut asiakirjat, joilla itse kunkin oikeudet voidaan osoittaa. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös Maanmittauslaitos 12. helmikuuta 2002 antamassaan lausunnossa. Niinpä ILO:n sopimuksella ei ole tarkoitettu muuttaa Suomen kaltaisen järjestäytyneen yhteiskunnan perusrakenteita siten, että maahan muuttajille tai heidän jälkeläisilleen annettaisiin sellaisia oikeuksia, mitä heillä ei ole koskaan täällä ennestään ollutkaan. Mikäli omistusoikeudesta tai sen käytöstä on erimielisyyttä, asia voidaan meidän voimassaolevan valtiosäännön mukaan ratkaista tuomioistuimessa milloin tahansa. Jos näin tehdään, kiista ratkeaa välittömästi.

    jatkuu..

    VastaaPoista
  13. ...
    Toisaalta mikäli ILO:n yleissopimus välttämättä halutaan saattaa Suomessa voimaan sen saattamiseksi välttämätön lainvalmistelu ei voi lähteä yksinomaan maahan muuttaneiden porosaamelaisten näkökulmasta. Huomioon on otettavat kaikki ne näkökohdat mitä mm. tutkijat Enbuske , Hiltunen, selvitysmies Wirilander, Erika Sarivaara, Tanja ja Juha Joona ovat tuoneet esille Suomen puolella sijainneiden historiallisten lapinkylien oikeuksista ja niihin liittyvistä selvitystarpeista. Sen lisäksi on luonnollisesti otettava vielä huomioon Suomen perustuslaki, Suomea sitovat kansainväliset sopimukset (esim. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus muutoksineen), Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin seuranneet velvoitteet jne.

    Saamelaisen kulttuurin harjoittamiselle tai sen kehittämiselle ei ole nykyisin maanomistuksesta tai Suomen lainsäädännöstä johtuvia esteitä ja maahan muuttaneiden saamelaisten asema on asutuslakien ja muiden lakien perusteella jopa parempi kuin monilla Suomen alkuperäisillä lappalaissuvuilla ja parempi kuin saamelaisilla niissä maissa mistä he muuttivat Suomeen. Maahanmuuttajasaamelaisista on käytännöllisesti katsoen kaikista tullut myös maanomistajia oikeuksineen koltta-, porotila- ja luontaistilalainsäädännön kautta.
    Loppujen lopuksi tilanteen rauhoittamiseksi ainut mahdollisuus on määrätietoinen ja perusteellinen olosuhdeanalyyttinen tutkimus jolla selvitetään mitä oikeuksia ja kuinka laajoja pääsääntöisesti Norjasta ja Ruotsista muuttaneilla saamelaisilla Suomessa on tällä hetkellä. Tätä edellyttää Suomen perustuslaki sekä raja- ja rauhansopimukset sillä onhan jo tosiasioiden vastaista, että Suomeen 1800-luvun lopulta lähtien muuttaneilla ja heidän jälkeläisilleen annettaisiin laajempia oikeuksia kuin Suomessa todistettavasti jo 1500-luvulla asuneille alkuperäisille suvuille, joista suuri osa on joutunut kirkon valtion kolonialistisen kielipolitiikan johdosta vaihtamaan puhumansa saamenkielet suomenkieleksi.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  14. Lapin Kansa hehkutti aiemmin (26.10.), että Liisa Holmberg on ehdolla keskustan eurovaaliehdokkaaksi.

    Tänään keskusta ilmoitti ehdokkaansa kevään eurovaaleihin. Ja katso, Liisa Holmbergin nimi ei ole virallisessa kepun listassa.

    Saamelaiskäräjien viimeaikaiset tapahtumat ylsivät jopa keskustan puoluevaltuuston Kuopion kokoukseen 24.11.2013.

    Lapin kansa: http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=LKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194848555683&p=1194613395268&pagename=LKAWrapper

    Keskusta: http://www.keskusta.fi/news/Keskustan-eurovaaliehdokkaat-on-valittu/20266/cd7ad533-0a38-4c57-beb6-021fdffdce00#.UpIF6el8ND8



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yle Sápmin uutisointi on luokatonta etenkin kaikesta sellaisesta joka vaatii tietoa Suomen poliittistisesta järjestelmästä, hallintokäytännöistä ja esimerkiksi JSN:n journalistisista ohjeista, tai yleissivistystä ja tietoa muiden kuin saamelaiskäräjien erään osan kulttuurista.
      Monesti sen uutisointi internet-sivuilla ilmentää enemmän asenteita ja tiettyyn vaikutelmaan pyrkivää asennemuokkausta kuin selkeitä uutisia.

      Viime aikoina Yle Sápmi on joutunut korjaamaan monia uutisiaan. Korjaukset se on tehnyt korjattavan uutisen loppuun hennolla kursiivilla, joka ei ole JSN:n ohjeiden mukainen menettely.

      Poista
  15. Lapin Kansan päättoimittaja on todella pari päivää sitten julkisuudessa esittänyt selvitysmiehen asettamista mainitsemistanne henkilöistä ratkaisemaan ILOn yleissopimukseen liittyvät erimielisyydet. Mielestäni sellaisen asettamiseen en näe mitään tarvetta, varsinkin kun suurin osa tehtävään nimeämistänne henkilöistä ovat jo aikaisemmissa kannanotoissaan valinneet puolensa. Sellainen menettely ei antaisi uskottavan kuvan ulospäin!

    Toisaalta on pakko todeta, että sellaista historiaa ei ole olemassa jota voitaisiin pitää edellytyksenä maankäyttöä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi saamelaiskäräjien haluamalla tavalla. Se tekee käräjien vaatimuksista puuttuvien ja virheellisten edellytysten vuoksi käyttökelvottomia. Mikään kansainvälinen yleissopimus tai muu teksti ei voi olla laillisena perusteena kenenkään uusille oikeuksille toisten lailliset oikeudet syrjäyttäen..

    Saamelaiskäräjien ajamaa kollektiivista maanhallintaa ei voida perustaa yksityisille oikeuksille eikä se voi olla minkään perusoikeuden mukaista. Mikään kansainvälinen sopimus tai perustuslain säännös ei oikeuta maanhallintamallien rakentamista toisten oikeuksien varaan, varsinkin kun siitä on tutkimus- ja muita asiaan liittyviä selvityksiä käytettävissä.

    Voimassa olevan valtiosääntömme mukaan voimassa olevaa oikeutta ja omistusta koskevat riidat ratkaistaan tuomioistuimessa. Edes Eduskunta ei voi ratkaista vireillä olevaa omistuskiistaa tavallisella lailla. Näin ollen, jos valtion omistus maihin saamelaisalueella halutaan kiistää, kiista on ratkaistava tuomioistuimessa. Joten ennen kuin edes harkitaan sovittelijan asettamista, on tiedettävä, mistä on kysymys.
    Joten ajatus sovittelijasta on perusteeton ja epäajankohtainen

    jatkuu...

    VastaaPoista
  16. -näin on monista syistä
    -monista maista on kokemusta totuuskomissiosta: näin on toimittu vakavien ja tuhoisien sisällissotien jälkeen, kun mikään rauhanomainen ratkaisu ei ole muutoin mahdollista ja ylipäänsä sananmukaisesti totuuden selvittäminen erittäin vaikeaa; totuuskomissio täyttää tällöin riippumattomuuden edellytykset
    -silloin voi syntyä tilaisuus ensin käsitellä ulkopuolisella riippumattomalla tuella kaikki kysymykset ja syyllisyydet ja sen kautta hakea tilaa, jonka pohjalta voisi syntyä hallintomalli
    -Suomessa ei ole tavoitteena syyllisyyden selittäminen eikä myöskään tutkimustiedosta ole sellaista pulaa kuin mihin edellä viitattiin
    -tämä malli ei sovellu Suomeen, vaikka tällä hetkellä suurimpia ongelmia ovat valtion puolelta puuttuva totuuksien ja lappalaisten oikeuksien tunnustamatta jättäminen, mikä on väistämätöntä ja vaikka saamelaiskäräjät toimii epärealistisesti ja etääntynyt kansallisen ratkaisun keskusteluista kieltämällä totuuden: se on ajautumassa sivuraiteille muutenkin neuvotteluprosessissa, joka koskee ihmisiä suoraan
    -saamelaisrekisterikään ei sovellu suoraan ratkaisun avaimeksi, mutta sen sijaan nyt uudelleen löydetty, myös aikoinaan kopioitu alkuperäiskansarekisteri vuosilta 1722-1900 on suora listaus alkuperäisistä lappalaisista ja sittemmin heistä osaa on alettu kutsua kielen perusteella saamelaiseksi: tämä rekisteri on kuvattu alkuperäisistä asiakirjoista ja on tehty valtion toimesta jo aiemmin saamelaishallintoa alun perin suunniteltaessa
    -rekisteri on erittäin tarkka ja se voidaan sähköisenä helposti täydentää tähän päivään, jolloin se on jo melkein täydellinen; sukuselvitykset ulottuvat aina kirkonkirjojen pitämisen alkuun 1640-luvulle Ruotsi-Suomessa
    -alkuperäisyys ei ole sopimus- vaan tutkimusasia; todettakoon, että lappalaisten ja kveenien historia tunnetaan hyvin 1328 lukien Telgen valtiosopimuksesta Ruotsin kruunun ja kveenien välillä, jolloin Ruotsin kuningas otti suojelukseensa muta ei valtaansa tai alueeseensa riippumattomina vallan käyttäjinä lappalaisten edeltäjät kveenit ja niiden edusmiehet birkarlit; näihin alueisiin kuului nykyinen saamelaisalue muun ohessa sekä sen silloiset asukkaat
    -sitä varhaisempaa historiaa tunnetaan melko hyvin aina 900-luvulta lähtien eli oikeastaan niin pitkältä ajalta kuin on asiakirjoja ja historiaa tallella
    -toisaalta tiedetään varsin hyvin geneettinen tutkimus Lapinmaan väestön perimän yleisestä alkuperästä ja moni on laatinut oman selityksensä, joihin ei haluta yleensä viitata eli edetä tällä linjalla; sen sijaan yleistä tutkimustietoa on suvuittain sekä lappalaisten että saamelaisten osalta siitä, minkä alueen ja milloin nämä ovat asuttaneet; tämä tieto on puolestaan edellytys kaikelle ratkaisun rakentamiselle
    -myös saamelaisen väestön alkuperä Venäjältä tunnetaan hyvin tänä päivänä samoin kuin Suomen porosaamelaisten tulo asiakirjojen perusteella Suomeen pääasiassa 1820-luvulla ja sen jälkeen eri tuloryppäinä aina 1930-luvulle saakka
    jatkuu...

    VastaaPoista
  17. Miksi mikään sovittelu ei tule kysymykseen
    -sovittelua ei voida aloittaa lainkaan siitä, kun on kyse oikeuskysymyksistä, jotka kuluvat perustuslain mukaan lainkäytölle tai eduskunnalle lainsäädäntöasioina; oikeuskysymyksistä on jo melko kattava vaikkakaan ei aukoton tieteellinen tutkimus Suomesta ja muista pohjoismaista
    -ylipäänsä ei voida ajatella, että perusoikeuksista tai konkreettisista oikeuksista tehdään kauppaa, myös huomioon ottaen uusin vaalirekisterioikeuskäytäntö KHO:sta
    -asiakirjojen vaikutuksista ja oikeuksien palauttamisesta asiakirjapohjalta ei voi huuto äänestää eikä esittää kompromisseja, sillä se mädättäisi koko oikeusjärjestystä, asiakirjalappalaisten oikeudet ja koko demokratian uskottavuuden
    -ei ole mitään välimuotoa lappalaisten oikeuksien ja alkuperän tunnustamiselle, sillä se on tutkittu ja vain tieto voi ratkaista alkuperäisyyden ja oikeuksien perusteen
    -Suomen itsenäistyessä kirjattiin ensimmäisen perustuslain voimaan panolakiin olennainen tieto ja velvoite: yksikään oikeus ei kumoudu tai lakkaa itsenäistymisen ja Hallitusmuodon voimaantulon vuoksi eikä se estä yhdenkään oikeuden toteamisesta nytkään: valtio on ne yleisesti jo tunnustanut ja vanhoja oikeuksia voidaan täysin rajoituksetta perätä
    -kaikki nojaa siten oikeushistoriaan ja asutushistoriaan, joka on nyt tutkittu pitemmälle ja syvemmin kuin pohjoismaiden vastaava historia
    -sovittelijaa ei siten tarvita oikeuskysymysten ratkaisemiseen eikä niiden pohjana olevien tosiseikkojen harkintaan; sellainen loukkaisi valtiojärjestelmän kiistojen ratkaisemisperusteita eikä sellainen sovellu suomalaiseen käytäntöön
    -yhtä vähän sellaista voidaan ajatella sen vuoksi, että jokin ulkopuolinen on vieläkin hullumpi vaihtoehto ratkaisemaan ihmisten yhdenvertaisuutta ja todennettua alkuperää koskevaa asiaa
    -kyse on siten oikeastaan vain valtion toiminnasta tai väärästä toimimattomuudesta eikä sille voi muuta kuin hakea kansainvälistä pakotteita ja tehosteita: selvitysmies voisi tutkia tällä hetkellä oikeastaan eniten juuri valtion vääriä ja oikeuksia loukkaavia toimia
    -ajatus, että sovittelija pyrkisi hakemaan ratkaisua todellisista oikeuksia loukaten tai niihin tukeutumatta on kestämätön, sillä sellainen kuuluu eduskunnalle ja tuomioistuimille
    -se sisältäisi valtavan riskin siitä, että joiden laillisia oikeuksia riistetään toisille ja tämä on sopimuksen suoranainen oikeusmurha, jota ei voi eikä saa selvittää; sekään ei voi olla kohteena: sekä saamelaiset (rekisterissä) että lappalaiset ovat perustaneet tiloja samaan aikaan ja samoin oikeusperustein eikä heidän yksityisiä oikeuksiaan voida käsitellä yhdessäkään ratkaisussa
    -arvovaltaisen sovittelijan vaikeutta kuvaa se, että osa sovittelijaksi esitetyistä henkilöistä on itsensä rajannut ulkopuolelle esittämillään kannanotoillaan. He ovat ottanet kantaa ILOn ratifiointiin vastoin lappalaisten todennettuja asutus- ja oikeushistoriallisia oikeuksia kieliperusteella saamelaisten asiaa.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  18. Nyt ammuit tarkan keskityksen Jouni, faktaa vaikutuksella. Kyllä siinä vihulaisen satulinnoitus alkaa murenemaan. Vaan kestääkö hiekkamahan kaivetut asemat vahvistamatta. Ei kun lisää vaikutusta niskaan, niin eivät pääse vahvistamaan asemia. Maali pistemaali, keskipisteenä kestämättömät oikeudelliset ja historialliset perustelut. Vihulaisen puolustus on rakennettu tämän keskipisteen varaan ja läpimurto siinä romahduttaa koko puolustuksen. Ampumatarviketta ei kannata herkistää, kun ammutaan jäykkänä niin satulinnoituksen heppoiset perusteet murenevat pikkuhiljaa.
    Joskus on mukava vähän maalailla kielikuvia...

    VastaaPoista
  19. Porosaamelaiset ovat tähän asti onnistuneet lisäämään ja sementoimaan valtaansa varsinaisen poliittisen järjestelmän kautta, eikä ole pois suljettua että tämä heidän kannaltaan nousujohteinen suunta jatkuu, vaikka se onkin herättänyt vastavoimia. Porosaamelaiset ovat jo hankkineet itselleen aseman Suomen ainoana alkuperäiskansana, ja tämä on vahvistettu perustuslakia myöten. Tämä osoittaa, että mikä tahansa on Suomessa mahdollista poliittisella ja oikeudellisella tasolla; tuo alkuperäiskansastatusasia on siis käynyt läpi tavallista perusteellisemman eduskuntakäsittelyn ja sen kautta vahvistettu osaksi Suomen lakia. Kun kerran tämä hanke on onnistunut ja koska saavutetun statuksen purkaminen ei ole tulevaisuushorisontissa, olipa toiseen suuntaan osoittava tieteellinen näyttö kuinka vahvaa tahansa, on myös yhtä mahdollista, että statuksettomat saamelaiset jäävät edelleen statuksettomiksi.

    Vaikka on nähty mitä varsinainen poliittinen järjestelmämme voi tuottaa, usko oikeusjärjestelmäämme on toisilla edellä vahva. Siihen luottavien joukkoon kuuluu sekä korkeasti oppineita asiantuntijoita että Ylä-Lapin maakysymykseen perehtyneitä maallikoita. Maaoikeuksia on meillä jo lailla supistettu, esimerkkinä läänikohtaiset vapa-kalastusluvat. Kyseessä oli eräänlainen pakkolunastus ei yleiseen, van yksityisten, oikeutta käyttävien harrastajakalastajien tarpeisiin.

    Usko oikeuslaitokseen ja lakien ja oikeuden järkkymättömyyteen perustuu siihen, että ne nähdään erotettuna varsinaisesta poliittisesta järjestelmästä, joihin kuuluvat eduskunta ja hallitus, kunnallisen itsehallinnon elimet, ja vaikkapa Saamelaiskäräjät - ja sitten puolueet, joita ei perustuslaissa mainita edes puolella sanalla. Laajempaan valtiokäsitykseen sisältyy kuitenkin myös oikeuslaitos. Oikeuslaitos on osa valtiojärjestelmän kokonaisuutta, yksi valtiomahdeista. Sen julkisuuskuvaan kuuluu että se on puolueeton, mutta todellisuudessa se on osa poliittista järjestelmää tämän käsitteen laajemmassa mielessä. Se on yksi syy siihen, että kannattaa suhtautua kriittisesti puolueettomuusilluusioon ja odotuksiin siitä mitä oikeuspajazoon lyödyt lantit tuottavat.

    VastaaPoista
  20. (jatkoa)
    Kruunun isonjaon itselleen yksipuolisella saannolla edustamien "liikamaiden" takaisinsaanti Suomen valtiolta niiden todellisille entisille omistajille, jolla en tarkoita Suomeen vuoden 1852 rajasulun jälkeen muuttaneita porosaamelaisia, on hanke jonka menestyminen oikeusteitse on erinomaisen epävarmaa, niin periaatteellisen uljasta kuin se olisikin. Epävarmuus johtuu ennen kaikkea oikeuslaitoksemme henkilökokoonpanosta, tavasta jolla se on politisoitunut; se on huippua myöten miehitetty henkilöillä jotka kylläkin ylläpitävät illuusiota klassisesta puolueettomasta ja epäpoliittisesta oikeudesta, mutta samalla sisällään ja keskenään näkevät oikeuden yhteiskunnallisena muutoksen välineenä. Kun porosaamelaisten asiantuntijana on henkilö joka on itse johtanut järjestöä jonka kautta tämä oikeuslaitoksemme soluttaminen on tapahtunut, on olemassa ilmeinen riski että Lapin valtionmaat menevät hyvin pitkälti Saamelaiskäräjien johdossa olevien porosaamelaisten hallintaan, minkä lisäksi tämän väestöryhmän yksityismalle ylettyvät käyttöoikeudet ja päätösvalta oletettavasti laajenee, noudattaen esimerkkinä poronhoitolakia ja vapaata heittokalastusoikeutta. Jos nyt ylipäätänsä päästään niin pitkälle että maaoikeuskysymys tulisi oikeuden ratkaistavaksi.

    VastaaPoista
  21. jatkoa vielä

    En toki toivo että kävisi niin kuin edellä ennustelin, mutta pelkään. Olen tosin ennustanut ennenkin väärin. Silti näkisin että neuvottelut luonteeltaan poliittisesta sopimuspaketista voisivat olla paikallaan, vaikkapa odotellessa oikeuden ratkaisua. Sopimukseen voisi myös kirjata jotain siitä miten oikeuden aikanaan tekemät ratkaisut huomioidaan. Kannattaa panna merkille että Norjan valtio ei sikäläisen ILO-ratkaisun yhteydessä luopunut valtionmaista Finnmarkenissa ikiajoiksi, vaan pidätti itselleen oikeuden purkaa sopimus. Laaja Lappia, siellä olevia valtionmaita ja sen eri väestöryhmien yhteistyätä koskeva sopimus, sellaisenakuin sen näen, perustuisi tasa-arvoon. Porosaamelaisten kulttuuriset, sosiaaliset jne oikeudet ovat aivan hyvin toteutettavissa tältä pohjalta niin että se kestää minkä tahansa kansainvälisen tarkastelun. Niiden turvaamiseen ei tarvita porosaamelaisten etnonationalistista hegemoniaa.

    Ajatusta sovittelusta ja sopimuksesta ei tule nähdä tähänastisen menon jatkumona, vaan käänteenä uuteen suuntaan. Porosaamelaisten on turha kuvitella että he voisivat sovitteluprosessin kautta toteuttaa loputkin "koko prokrammistaan", joka Lapissa saavutetun eliittiaseman lisäksi käsittää loogisena lopputulemana saamelaisalueen irroittamisen Suomesta ja liittämisen yhteiseen Saamenmaahan. Tätä näkemystäni sopii pilkata, mutta tendenssi näkyy selvästi pohjoismaista saamelaissopimusta koskevassa keskustelussa. En tarkoita että nykyisten kansallisvaltioiden rajoja välttämättä purettaisi, mutta kasvamassa on nämä rajat ylittävä valtiomuodostelma joka hiljalleen alkaa elää omaa elämäänsä, pysyen kuitenkin kiinni kansallisvaltion istukassa budjettinapanuoransa kautta.

    Toisaalta, kuten jo kirjoitin, porosaamelaisten ei tarvitse pelätä, että heiltä viedään yksikään oikeutettu oikeus. Vastaavasti tämä koskee myös statuksettomia saamelaisia ja erityisesti niitä, jotka katsovat että heillä on valtiolta "maaoikeussaatavia". Jos intressentit ensin tunnistetaan ja tunnustetaan, ja jos eri ryhmien edustus on legitiimillä pohjalla, ja periaatteeksi otetaan että sopimus vaatii kaikkienhyväksynnän, ei kenenkään yli päästä kävelemään.

    Sopimukseen voidaan hyvinkin kirjata varaukset siitä mistä oikeuksista ja vaateista se ja se osapuoli ei periaatteessa ja lopullisesti luovu, vaikka onkin valmis toistaiseksi siihen ja siihen järjestelyyn.

    Lisäksi voidaan lähteä liikkeelle väliaikaisella ja alustavalla sopimuksella, jonka avulla saadaan neuvotteluaikaa ja -rauhaa, ja jonka avulla tiettyjä käytännön tason asioita voidaan ehkä hoitaa niin että se parantaa olemista ja ilmapiiriä Lapissa.

    Jos ei tämänsuuntaisiin ratkaisuun ole halua ja valmiutta, ja vaikka olisikin, näkisin että statuksettomien saamelaisten olisi voimistettava omaa liikettään. Kävin vilkaisemassa Metsä-, kalastaja-, ja tunturisaamelaiset ry:n verkkosivuja. Tuorein julkilausuma oli päivätty 24.11.2012, ja tapahtumalenteri oli eteenpäin selattaessa tyhjä, tuorein merkintä oli vuosikokous toukokuussa. Jos sivusto antaa oikean kuvan, pelkään että toteutumassa on varsin synkkä vaihtoehto, viimeiseen hehkuun vielä yltäneen alkuperäisväestön muiston kantajien liikkeen hiipuminen ja porosaamelaisen etnonationalismin trumffi. Jos näin käy, vedän vanhan raanun niskaani ja se siitä.

    VastaaPoista
  22. "En tarkoita että nykyisten kansallisvaltioiden rajoja välttämättä purettaisi, mutta kasvamassa on nämä rajat ylittävä valtiomuodostelma joka hiljalleen alkaa elää omaa elämäänsä, pysyen kuitenkin kiinni kansallisvaltion istukassa budjettinapanuoransa kautta."

    Pohjoisen dekolonisaatioksi sitä prosessia voisi kutsua. Vai ovatko kansallisvaltiot, nuo 1800-luvun aatehistorian tuotelmat sellaisia, etteivät ne nyt kertakaikkiaan voi kestää prosessia kohti oikeudenmukaisuustarkastelua maankäytössä? - ottamatta nyt ja tässä kantaa kuka, ketkä ja mitkä suvut kuuluvat oikeaan alkuperäistöön Ylä-Lapissa -

    VastaaPoista
  23. Kansallisvaltioiden suuntaan Pohjoismaat lähtivät ymmärtääkseni kehittymään jo keskiajalla, vaikka dynastisilla astelmilla oli kauan vaikutus niiden historiassa. Osittain 1800-luvun historiankirjoitus heijasti nationalistista ideologiaa, jonka värittämä se oli, valtioiden syntyajan historiaan. Itse olen jo pikkupoikana omaksunut Ruotsin historian Grimbergin moniniteisestä teoksesta, jota on myös kutsuttu nimellä "Grymbergs sagor", viitaten sen sisältämiin hulmiin kertomuksiin ja tieteelliseen tasoon. Oman aikansa edustaja teos tietenkin on, täytyypä joskus tarkistaa mitä loppuunselattu perintöaarre kertoo lappalaisista.

    Nykyisen Suomen ja Norjan välinen raja ei suinkaan muodostunut 1852, 1917 tai 1918. Rajan paikka on pitkän historiallisen kehityksen tulos. Vuonna 1734 tehty Ruotsin ja Tanskan (johon Norja tuolloin kuului) välinen sopimus rajankäynnistä ei ollut luonteeltaan uuden rajan vetämistä, vaan vanhan täsmentämistä turhien rajaselkkausten välttämiseksi. Yksityiskohtaisesti lähes 50 nimetyn maastokohteen kautta kulkeva raja seurasi sopimustekstissä Kölin vuoriston selkää Haltille asti ja sieltä vedenjakajaa Peltotunturille.

    Rajankäyntiä jatkettiin Venäjän ja Norjan välillä 1826–1827 Golmmesoaivilta Paatsjoelle ja sieltä Vuoremijokea Jäämereen. Kun vielä Suomen ja Venäjän määriteltiin 1833 kohtaamaan Norjan rajan Muotkavaaralla oli Suomen ja Norjan välinen raja määritelty koko pituudeltaan. Vuosi oli siis 1833, eikä kansallisvaltioaate ollut vielä edes kukoistuksissaan. Suomalaiskansallista aatetta oli tosin pohjustettu jo Turun Akatemiassa ja eritoten Porthanin Aurora-seurassa jo 1770-1779 ja Fichte oli pitänyt puhesarjansa "Reden an die Deutsche nation" (suom. Puheita Saksan kansakunnalle) vuonna 1808, mutta kansallisrunoilija J.L. Runeberg julkaisi tunnetuimman teoksensa "Fänrik Ståls sägner" (suom. Vänrikki Stålin tarinat) ensimmäisen osan vasta 1848. Ensimmäinen runo oli 1846 kirjoitettu "Vårt land", josta oli tuleva Suomen kansallislaulu. Julius Krohn suomensi sanat ensimmäisenä vuonna 1867. Nämä vuosiluvut ehkä antavat osviittaa siitä että saamelaisaluetta jakavat rajat lyötiin lukkoon jo ennen kansallisvaltioaatteen leviämistä.

    VastaaPoista
  24. "Pohjoisen dekolonisaatioksi sitä prosessia voisi kutsua. Vai ovatko kansallisvaltiot, nuo 1800-luvun aatehistorian tuotelmat sellaisia, etteivät ne nyt kertakaikkiaan voi kestää prosessia kohti oikeudenmukaisuustarkastelua maankäytössä?"

    Hahmottelemani, osin Norjan esimerkkiä noudatteleva mallini Lapin paikallisen väestön sananvallan lisäämiseksi maankäyttö- y.m. asioissa edustaa olemukseltaan dekolonisaatiota. Sen tulee kuitenkin pysyä suhteutettuna sekä Lapin kolonisaation että sen nykyisyyden todellisuuteen. Siinä määrin kuin Suomen valtio ja sen edeltäjät ovat Lappia kolonisoineet, siinä määrin valtiolla on myös vastuu alueesta ja sen väestöstä. Kuvitelkaamme että Suomi nyt vetäytyisi Lapista kuten Suurbritannia Intiasta 1947. Seurauksena oli tuolloin eri arvioiden mukaan 0,2 - 1 miljoona kuollutta uskonnollisln etumerkein tapahtuneissa etnisissä vainoissa kuollutta. Väestömäärä toki oli suurempi kuin Lapissa. Ruandassa käytiin Belgian siirtomaavallan jäljiltä hutujen ja tutsien välinen sisällissota 1990-93. Kansanmurhassa kuoli noin 0,8 miljoonaa ihmistä. Jugoslavian etnisissä konflikteissa uhrien määrä oli 130 -140 000 ihmistä. Näissä konflikteissa nationalistinen kiihotus on kärjistynyt niin että ihmiset ovat alkaneet tappaa toisiaan jotta pelotevaikutus johtaisi heidän muuttamiseen niin että syntyisi etnisesti puhtaita kansallisvaltioita. On helppo sanoa että rauhaarakastavat saamelaiset tai vakaat suomalaiset eivät milloinkaan syyllistyisi tällaiseen. Näin luultiin myös esimerkiksi entisessä Jugoslaviassa.

    Nationalistiseen kiihotukseen kannattaa aina suhtautua epäilevästi, silloinkin kun se pukeutuu uljaisiin ulkoisiin tunnusmerkkeihin tai vetoaa sentimentaalisiin tunteisiin, olivatpa nämä sitten sinivalkoisia tai pukeutuneina saamen väreihin. Nationalismilla on myös rakentava tehtävänsä, myös etninationalismilla, mutta sen tulviessa yli äyräittensä ei yleensä hyvää seuraa sen enempää kansalle jossa nationalismi kuohuu kuin sen naapurikansoille tai sen omille vähemmistöille.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi kirjoitti "Vai ovatko kansallisvaltiot, nuo 1800-luvun aatehistorian tuotelmat sellaisia, etteivät ne nyt kertakaikkiaan voi kestää prosessia kohti okeudenmukaisuustarkastelua maankäytössä? - ottamatta nyt ja tässä kantaa kuka, ketkä ja mitkä suvut kuuluvat oikeaan alkuperäistöön Ylä-Lapissa."

    Kun puhutaan oikeuden mukaisuudesta ei voida olla ottamatta kantaa siihen ketkä kuuluvat oikeaan alkuperäisväestöön Ylä-Lapissa ei ainakaan niin kauan kuin väärän "alkuperäisväestön" johtomies väittää ettei sitä oikeaa ole olemassakaan, he vain itse ovat oikeita ja muita tasarvoisempia. Vaikka voi kuullostaa lasten hiekkalaatikko kinalta niin kannattaa muistaa kuka alkuperäisyysleikin aloitti ja kuka väittää ketä suomalaisten uutisukkaiden jälkeläisiksi joilla on oikeus uskoa vaikka joulupukkiin kun kertovat "satuja" omasta identiteetistään.

    VastaaPoista
  26. Kiitos Petterssonille erittäin asiantuntevista ja selkeistä kirjoituksista.

    Saamelaisnuoret, joista osalla on kiihkoetnonationalistinen asenne, ovat valittaneet, ettei koulussa (tarkoittanee peruskoulua) ole heille opettu saamelaisten historiaa ja saamenkulttuuria.
    Samanhenkiset vanhemmat etnonationalistisaamelaiset painottavat perheiden ja sukujen keskeistä roolia historian ja kulttuurin siirtämisestä sukupolvelta toiselle, vain saamelainen tietää ja tuntee saamelaisten historian ja kulttuurin. Muilla ei ole edes oikeutta kirjoittaa historiaa, joka koskee saamelaisia tai jossa esiintyy sana saamelainen. Muiden esittämä on lähtökohtaisesti väärää ja vääristeltyä. Saamelaismääritelmäehdotuksen keskeinen johtoajatus on : vain saamelaisessa perheessä sukunsa parissa kasvanut voi olla saamelainen.
    Miksi siis nuoren polven kiivaimmat etnonationalistit syyttävät peruskoululaitosta saamelaisten historiaa koskevasta tietämättömyydestään? Joidenkin mielestä saamelaisten ei tarvitse edes opetella Suomen historiaa, joka saamelaisille on aivan toisarvoista tietoa. Tämä asenne näkyy tämän kiihkoetnonationalistisen saamelaisnuorisoryhmän kannanotoissa, joissa mennään tunne edellä tietämättömyyden pimeydessä.
    Miten on mahdollista, että nuori sukupolvi kokee jääneensä paitsi esimerkiksi saamelaisten historiasta? Mielestäni se on osoitus siitä, että "saamelaisyhteisö" - suku ja perhe ei toimi sillä tavoin, että sen historia siirtyisi sukupolvelta toiselle. Itse asiassa kulttuurin traditioperinne on katkennut. Siksi myös saamelaiskäräjät kiirehtii perinteisen tiedon keräämistä (porosaamelaisten osalta). Jos traditio on katkennut jo vuosikymmeniä sitten, on saamelaiskäräjillä hätä saada kerättyä tietoa, jonka avulla luodaan uusi mieleinen "kulttuurin traditio" ja oikeutetaan nykyisen etnonationalistisen suuntaus.
    Sen pohjalta on hyvä kirjoittaa "uusi saamelaisten historia", jossa saamelaiset käsitetään tämän uusitun tiedon kautta, jotka ovat tiettyjen sukujen (siis "saamelaisten", joiden " perinteistä tietoa" kerätään) jäseniä .
    Näin syntyy konstruoitu uusi uljas alkuperäiskansa, jolla on oikeus "perinteisiin" maihinsa. Vain rajat ja totaalinen valta puuttuvat. Sitä ollaan hakemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan somaa. Kultturirahaa käytetään yhden valtaryhmän
      kulttuurin tukemiseen. Ilmankos rahojen käyttö on julistettu salaiseksi jo parina vuonna. Inarinsaamelaiset saavat haalia muista lähteistä rahaa esim. kielenelvytykseen, joka on kulttuurityötä parhaimmillaan.

      Poista
  27. Dekolonisaatio tekee hyvää talossa ja puutarhassa. Nyt on poliittisin toimin, tavoittein ja hankkeiden kautta hämmennetty, hämätty ja tuhrittu tilannetta Lapissa. Tällä perällä on kaikkia juksautettu ja valtiollisella pakolla, koululla ja talouspolitiikalla kangettu ihminen irti perinteistään. Toimien kohteena koko väestö ja nyt ovat sitten toisiaan vastaan. Samaan aikaan karvaisia käsiä taputellaan Kesärannassa ja kahvi maistuu. Voi pohjoista, taas.

    VastaaPoista
  28. "Toimien kohteena koko väestö ja nyt ovat sitten toisiaan vastaan. Samaan aikaan karvaisia käsiä taputellaan Kesärannassa ja kahvi maistuu. Voi pohjoista, taas."

    Väestön jakaminen osiin ja niiden vastakkain asettaminen yhtä suosimalla mutta antamatta sille silti kaikki mitä se tarvitsisi tai haluaisi on klassinen siirtomaavallan taktiikka. Suosittu ryhmä on kiitollinen siitä mitä saa ja toimii vallanpitäjien apureina kun näkee muiden saavan vähemmän, ja muut ovat suositulle ryhmälle kateellisia, jolloin yhteisrintamaa joka voisi uhata herruutta ei synny. Siltä osin ja siinä määrin kuin Lapissa on kolonisaation piirteitä ja rakenteita yli modernin keskusvaltion normaalirakenteen niin joutaisivat. Dekolonisaatio on OK jos se tarkoittaa paikallisen väen kaikkien kiinnostuneiden ryhmien itsevoimaannuttamista huolehtimaan alueesta ja sen asioista. Jos dekolonisaatio tarkoittaa maan romantisoivaa "palauttamista valkoiselta mieheltä punaiselle miehelle" niin että se on vain kiertoilmaisu nykyisen kaltaisen Saamelaiskäräjien vallan lisäämiselle niin olisi parempi jättää sellainen dekolonisaatio sikseen.

    VastaaPoista
  29. 1970-luvun Altan sankari ja saamelaisaktivisti, norjalainen Niillas A. Somby kertoi keskiviikon 27.11.2013 Yle Oddasatissa , että on aiemmin usein esittänyt oman saamelaisvaltion perustamista. Hän on saamelaiskäräjien toimintaa (ilmeisesti sekä Ruotsin. Norjan ja Suomen saamelaiskäräjiä) seurattuaan muuttanut kantansa asiasta. Aiemmin hän uskoi saamelaisten kykenevän luomaan saamelaisvaltion, joka voisi olla tiennäyttäjä ja esimerkkinä valtiosta, jossa muutkin kuin saamelaiset voisivat asua. Ilmeisesti hänen ajatuksena oli demokraattinen valtio, jossa sekä saamelaisten että muiden oikeudet toteutuisivat. Tämän ihanteen ovat saamelaiskäräjät toiminnallaan romuttaneet.
    Hän toteaa, että CSV-Republihkka näytelmä, joka kiertää pohjoikalottia, osuu aivan oikeaan. Saamelaisvaltio ajautuisi kaaokseen ja jatkuvaan vastakkainasetteluun -riitoihin eikä kykenisi hoitamaan tehtäviään.

    Oslossa Alta-mielenosoituksen nälkälakkoon osallistunut sekä Altassa kätensä ja näön toisesta silmästä menettänyt Niillas A. Somby kertoo miettineensä paljon saamelaisvaltion mahdollisuuksia ja olevansa nyt sitä mieltä, ettei siinä ole mieltä. Hän arvostelee eriyisesti Ruotsin saamelaiskäräjien tilannetta, mutta tarkoitta myös Norjan ja Suomen saamelaiskäräjiä.

    Osoittaa suurta rohkeutta julkisesti kertoa kantansa muuttumisesta.

    VastaaPoista
  30. Yle Sápmin nettiuutisissa ei ole puolta sanaa Niillas A. Sombyn kannanotosta.
    Tämä on aivan sen toimintaperiaatteiden (todellisten) mukaista politiikkaa. Julkaistaan vain vahvasti nykysen Saamelaiskäräjien vallanpitäjien näkemyksiä ja tavoitteita tukevia uutisia tai kerrotaan uutiset heidän näkökulmastaan. Säröilyt minimoidaan julkaisemalla esimerkiksi lyhyitä uutisia ja joskus "hienovaraisesti" vääristelemällä.
    "Toisia" uutisia julkaistaan vain sen verran, ettei ei aivan vahvasti kantaa ottava linja helposti näkyisi.
    Olisi kiinnostava tietää, mitä kommentteja Yle Sàpmi on jättänyt julkaisematta, koska kritiikki on kohdistunut saamelaiskäräjien vallanpitäjiin tai Yle Säpmin toimitustapaan tai uutisointiin.



    VastaaPoista
  31. Sombyn kannanottoa puntaroidessa Suomen osalta pitää otta huomioon että saamelaiset ovat vähemmistönä myös saamelaisalueella, kun taas Norjassa ovat enemmistönä. Korjatkaa, jos olen väärässä. Olen itse pannut merkille valtionmuodostamishankeen joka sisältyy muun muassa yhteispohjoismaiseen saamelaissopimukseen. Kyse on nimenomaan objektiivisesta tendenssistä, joka on havaittavissa sopimusluonnoksen ja sen ympärillä käydyn keskustelun tietyistä ilmaisuista. Objektiivisella tendenssillä tarkoitan että vaikka ei sanota suoraan "vaadimme että saamme oman valtion" tai "tulemme perustamaan oman valtion", siellä on sananankäänteitä jotka kansainvälisessä valtio-oikeudessa luonnehtivat suvereenia valtiota.

    Finnmarkenista valittu Edistyspuolueen (Frp) kansanedustaja Jan Henrik Fredriksen ja saman puolueen kansanedustaja Jarl Torfinn Hellesvik pitävät kiinni kannastaan jonka mukaan N.S. Honningsvågin ja Rovaniemen julkilausumat ilmentävät valtionmuodostamistavoitteita. Hellesvik väittää että kyseessä olisi vähintään tendenssi saamelaisen osavaltion muodostamiseen. En ole perehtynyt asiaan niin paljon että osaisin tässä sanoa tarkoittaako hän osavaltiota Norjan kansallisvaltion osana, vaiko saamelaista kansallisvaltiota, joka koostuisi osavaltioista jotka rakentuisivat nykyisten kansallisvaltioiden saamelaisalueista.

    Itse ole nähnyt vähintään loogisen mahdollisuuden että nykyiset saamelaiskäräjät kolmessa pohjoismaassa lisäävät valtaansa kussakin maassa ja sitten ryhtyvät harjoittamaan yhteistyötä ja yhteisistuntoja. Tällöin saamelaisvaltio alkaisi toimia tosiasiallisesti, eräänlaisena varjovaltiona, ilman että sen tarvitsisi julistautua valtioksi ja ilman että aluetta tarvitsisi varsinaisesti erottaa. Näin olisi mahdollista selvitä myös alueen muun väestön muodostamasta "ongelmasta". Suomi on noudattanut vastaava hivutuspolitiikkaa Naton suuntaan

    Muun muassa Norjan Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Aili Keskitalo on torjunut väitteet saamelaisen valtiohankkeen olemassaolostaan jyrkästi.

    Keskustelu löytyy NRK:n verkkosivulta osoitteesta
    http://www.nrk.no/sapmi/_-en-liten-elite-vil-ha-samestat-1.11379943

    VastaaPoista
  32. Lukaisin nopeasti läpi Honningsvågin ja Rovaniemen juklistukset norjaksi, suomenkielisiin en vielä ehtinyt paneutua. Väliaikatietona sanoisin että molempien julistusten jonkinasteisena ongelmana saattaa olla että niissä toisaalta vaaditaan saamen kansan itsemääräämisoikeuden tunnustamista kansainoikeuden (folkeretten) perusteella, ja toisaalta alkuperäiskansaoikeuden pohjalta. Ensiksimainittu tekisi ymmärtääkseni Saamesta valtion, jolla olisi oma territorio, ja jonka kanssa oltaisiin siitä eteenpäin tekemisissä kansainoikeuden periaatteiden pohjalta. Jälkimmäinen korostaa kansallisvaltioiden velvoitteita saamelaisia kohtaan, ja painottaa yksityiskohdissa saamelaisten klienttiasemaa valtioon nähden; valtioiden on suojattava sitä ja tätä, ja maksettava kaikki kulut. Jommastakummasta julistuksesta löytyy kyllä myös maininta, että tietyt vaatimukset toivotaan toteutettavaksi nimenomaan kansallisvaltioiden (rajojen) puitteissa, vaikkakin nämä ylittäen.

    Asian tarkastelua pitää jatkaa, mutta maltillisesti. Täytyy lukea uudestaan luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi ja katsoa mitä siellä on sanottu. Vaikka syllistynkin nyt holhoukseen niin minusta saamelaisten kannattaisi selkeyttää oma suhtautumisensa. Jos on valtiohanke, niin sitä sitten. Jos ei ole, sellaiseen viittaavat muotoilut olisi syytä haudata, vaikkapa uudessa tulevassa julistuksessa, joka kumoaisi edelliset. Nythän tilanne on se, että molemmat julistukset ovat voimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kaapatulla alkuperäiskansastatuksella voi kohdella toisia
      juuri niin härskisti kuin sielu ikinä sietää. Suomen oikeusministeriö
      paukuttaa käsiä yhteen: Niin sitä pitää. Röyhkeästi vain
      K.Näkkäläjärvi hoveineen porskuttaa kohti porosaamelaisvaltiota, jota Suomi, Ruotsi ja Norja yhteispohjois-
      maisesti rahoittavat.

      Poista
  33. YHTEISESTÄ SAAMENMAASTA?

    Selvää lienee, että 1) yhtenäistä saamenmaata (valtiota) alueineen ei tule. Ei ole sellaista aluetta, jossa vain saamelaisia asuisi. Ei edes 2) yhteistä sitovaa hallintoa (kolmen tai neljän maan saamelaisten) yhteisiä saamelaiskäräjiä ei ole mahdollista rakentaa. Eri asia on, että 3) yhteisen pohjoismaisen saamelaissopimuksen aikaansaaminen on yritys harmonisoida pohjoismaisessa kontekstissa saamelaisia erityisesti koskevaa lainsäädäntöä, mutta tämäkään ei ole ihan yksinkertaista. Kullakin valtiolla on nimittäin omat erilaiset tavoitteensa.

    Kunkin maan saamelaisväestö edustaa sittenkin omaa itsenäistä kulttuuriaan (jopa osin omaa kieltään) ja omia intressejään siten, että yhteisen näkemyksen omaksuminen on lähes mahdotonta. Kompromisseja on vaikea tehdä rajallisista resursseista. Lisäksi valtioiden suvereniteetti tuottaa vaikeuksia: kuinka Suomen perustuslaissa osoitettuja oikeuksia / valtuuksia, mm. itsehallinosta, voidaan osoittaa ylikansalliselle perustettavalle elimelle.

    Jopa Suomessa sisäisesti on nähtävissä saamelaisten kolme (3) eri kieltä ja kolme (3) osakulttuuria (elämäntapaa). Utsjoen kunta katsoi valtiovarainministeriölle kuntajakolaista antamassaan lausunnossa, että Suomessa saamelaiset jakautuvat kolmeen ryhmään kielensä, elinkeinonsa ja kulttuurinsa puolesta: i) koltat; ii) pohjoissaamelaiset ja iii) Käsivarren Lappi.

    VastaaPoista
  34. Vuoden 1517 Ruotsin valtiopäivillä tehtiin mm. päätös repiä maan tasalle startegisella paikalla seisova piispanlinna ja rangaista unionimielistä arkkipiispa Gustaf Trollea, joka kuukausia oli kestänyt valtionhoitaja Sten Sture nuoremman piiritystä kyseisessä linnassa. Päätösasiakirja varustettiin ajan tavan mukaan päätöksentekoon osallistuneiden korkeiden herrojen sineteillä, jotka riippuivat pergamentista eli vasaroidusta vasikan nahasta tehdyssä asiakirjassa silkkinauhojen varassa.

    Vuonna 1520 Tanskan kuningas Kristian II, joka Ruotsissa on saanut lisänimen Tyranni, alisti Ruotsin uudelleen Tanskan valtaan valloittaen Tukholman. Gustaf Trolle asetettiiin uudelleen arkkipiispan virkaan, ja hän kruunasi Kristina Tyrannin myös Ruotsin kuninkaaksi.

    "Sovintopidot" päättyivät kun vartijat sulkivat ovet ja vangitsivat Kristiania vastustaneet ruotsalaisherrat. Arkkipiispa Trolle myötävaikutti keskeisesti tästä alkaneen Tukholman verilöylyn järjestämiseen. Ruotsin korkeimman aatelin mestaamista edeltävässä oikeudenkäynnissä tärkeä todistuskappale oli edellä mainittu valtiopäiväpäätös, jolla arkkipiispan erottaminen oli vahvistettu. Päätöksen tekoon osallistunut Linköpingin piispa Hans Brask pelasti henkensä antamalla murtaa asiakirjassa olevan sinettinsä. Sen sisälle oli piiloitettu lappu, jossa luki "Tähän minut on pakotettu". Tarina lienee jälkeenpäion keksitty, mutta joka tapauksessa Ruotsissa tuollaista piilovarautumaa kutsutaan Ruotisssa "braskinlapuksi".

    Jatkuu...

    VastaaPoista
  35. Saamelaisneuvoston vuoden 2008 Rovaniemen julistukseen sisältyy braskinlappu (kts. kirjoitukseni alkuosa). Sekä Rovaniemen julistus että vuoden 2004 Honningsvågin julistus sisältävät useita valtionmuodostushankkeeseen sopivia muotoiluja, kuten "Vahvistaa, että saamelaisilla on kansana kansainvälisoikeudellisten sääntöjen mukaisesti itsemääräämisoikeus, joka sisältyy mm. YK:n peruskirjaan, YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskeviin sopimuksiin". Rovaniemen julistukseen on kuitenkin lisätty varauma "Saamen kansana haluamme käyttää tätä oikeutta olemassa olevien valtionrajojen puitteissa".

    Kun julistukissa puhutaan saamelaisten oikeuksista maa- ja vesialueisiin, todetaan: "Käyttämällä perinteisiä kotialueitamme jo ikimuistoisista ajoista lähtien, Saamenkansana olemme luoneet omistus- ja käyttöoikeuden maihimme ja luonnonvaroihimme". Tässä ei kuitenkaan ei ole kyse yksityisoikeudellisesta omistusoikeudesta, ei edes sellaisesta pitkäaikaisesta käytöstä muodostuvasta oikeudesta jonka Norjan lait tunnustavat, vaan koko yhtenäisen Saamen kansan yleisestä oikeudesta koko Sápmin alueeseen.

    Suomen Lapin maaoikeustilanne on ollut julistusten laatijoiden hyvässä tiedossa, samoin se, että porosaamelaisialla ei pääsääntöisesti ole kirjallista näyttöä maanomistuksestaan Suomessa. Tämän varalta julistetaan: "Oikeudenkäyntien, jotka koskevat saamelaisten oikeutta maihin, samoin kuin maarajojen määrittämismenettelyjen on kunnioitettava ja tunnustettava, että saamelaisten perinteinen maankäyttö ei useinkaan jätä pysyviä jälkiä ympäristöön. Konfliktitilanteissa, joissa vastakkain ovat saamelaisten ja ei-saamelaisten lait, normit ja sopimukset, saamelaisen käsityksen on jäätävä vallitsevaksi." Oikeastaan tästä puuttuu pari sanaa, "eikä arkistoihin", jollin kohta kuuluisi täydellisenä: "- - - saamelaisten perinteinen maankäyttö ei useinkaan jätä pysyviä jälkiä ympäristöön eikä arkistoihin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemassa muuten on myös Kirkkoniemen julistus marraskuulta 2011, jossa ei puhuta Honningsvågin paperista mitään, mutta Rovaniemen ja Jokmokin kyllä. FRP:n 3 edustajaa eivät yhtyneet julistukseen.

      Poista
  36. "Lisäksi valtioiden suvereniteetti tuottaa vaikeuksia: kuinka Suomen perustuslaissa osoitettuja oikeuksia / valtuuksia, mm. itsehallinosta, voidaan osoittaa ylikansalliselle perustettavalle elimelle."

    No miten on voitu, 1995 EU:hun, Maatrichin sopimus, komission jäsenvaltioiden budjettisyynäys, liittovaltiokehitys ym.
    Kyllä näitä oikeuksia on on voitu osoittaa.

    Viisto huumori sikseen, mutta prosesseja voi olla, voidaan kehittää tuollaiseenkin suuntaan.

    Dekolonisaatio, epätasa-arvoisten rakenteiden henkinen ja käytännön "purkaminen", tunnistaminen eli tunteminen, käsittäminen (ns. käsien tunnon kautta tajuaminen, kuiten sana on kieleemme muodostunut) ja prosessien tarkastelu onnistuakseen tulee olla sekä ns. kolonisatöörien että sen kohteiden, molempien läpikäymä prosessi. Sovintoprosessi.

    No, eihän kansallisvaltio Suomen keskimääräinen asukas oikeastaan pysty tunnistamaan historiassaan minkäänasteista omaa kolonialismiaan tällä maantieteellisellä alueella asuneita, asuvia kohtaan ("ei meillä ollut siirtomaita eikä intiaaneja laittaa reservaattiin!") - ei pysty, koska opimme kaikki, että vain suomalaisia uhrikansana on hallittu ja käskytetty aina muiden (Ruotsi, Venäjä) toimesta kunnes noussut ja nostettu jaloilleen. Sankariainesta, hyvyyttä ja oikeusvaltiota sitten siitä lähtien..

    Onko sitten tuo koko totuus tapahtumista, sitä voipi pohtia pohjolan historian ja näiden pienempien kulttuuri-, kieli- ja kansanryhmien omien kokemusten ja historioiden valossa. samoin mitä meille itsellemme on kansana tapahtunut ja tehty historian juoksussa yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti, jos uskallamme katsoa omia juuriamme ja omaa pohjoista osaamistamme ja sitä elämänviisautta?

    Romantiikka on ko. purkamisen prosessista kaukana, se on oikeudenmukaisuustarkastelua, voimaantumista - kummallekin osapuolelle. Tajua olosuhteista, ennen ja nyt ja sen ymmärryksen kautta toimimista. Pystymmekö siihen, Me, ne ja nuo muut?

    Koko keskustelu on kiintoisa ja prosessit (alkupäräinen, saamelainen, suomalainen, joulutonttu jne), myös kansallisen, Suomea koskevan henkisen tervehdyttämisen ilmiselvistä tarpeista katsoen. Äärimmäisen mielenkiintoista ja ajankohtaista.

    Mutta: Mikään epäreilu, salakiero tai vääryydellä saavutettu status, etu tai asema ei ole oikein - silloin etenkin kun valtaa tms. haluttu ja päämäärä pyhittää keinot. Onko näin mahdollisesti tapahtunut jo joskus aiemmin, sitä voi etnosuomalaisena miettiä, suhteessa pohjoisen alueen historiaan.
    Nyt se on juuri varsin vaikeaa, koska kaikki osapuolet ovat siilipuolustuksessa tai mykkäkoulussa toisiaan vastaan.

    Arvethan näistä jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä vinoa huumoria verrata Maatrichin sopimusta Pohjoismaiseen saamelaissopimukseen. Onkohan horisontti hukassa. Sumua.

      Poista
  37. On tainnut k. nä'kkäläjärveläidet olla utsjokelaisten kanssa hyvissä väleissä. Inarinsaamelaisiahan ei heille ole olemassakaan. Taitaa pojat pelätä, että oikeat alkuperäissaamelaiset inarinsaamelaiset pitävät kiinni oikeuksistaan esivanhempiensa mailla.

    Utsjokelaisilla, enontekiöläisill, norjalaisilla ja koltilla ei ole ollut Inarissa yhtään esi-isää eikä -åitiä. Röyhkeästi he vaan vaativat kaikki oikeudet itselleen.

    On omituista, että Suomen valtio ja etenkin sen edustama oikeusministeriö on samassa rintamassa sortamassa ja tukemassa inainsaamelaisen kulttuurin hävittämisessä.

    Seuratkaa nyt edes vähän mitä saamelaiskäräjillä tapahtuu ja minkälaisia päätöksiä ja valintoja siellä tehdään. Niissä ei inarinsaamelaisilla ole osaa eikä arpaa.
    K. Näkkäläjärvi huolehtii siitä, että vain nuo muut: koltat, pohjoissaamelaiset ja "käsivarrensaamelaiset" (muuten ensimmäisen kerran näen tuon omaksi samenkulttuurikseen mainittavan.
    Scdheininin pitäisi hävetä kun on tällaista toimintaa tukemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsivarressa puhutaan omaa KIELTÄ, saamea, siis ne, jotka vielä puhuvat saamea. Hetassa ei kukaan. Näkkälän kylällä puhui entinen poroisäntä.

      KULTTUURI (elämäntapa ja elinkeinot) on käsivarressa omaansa. Vilkaise vaikka Näkkälän paliskunnan päätöstä jakaa paliskunta kahtia. Asia muuten KHO:ssa nyt.

      Poista
  38. Ehkä ILO sopimuksen mahdollinen ratifiointi tuleekin, ainakin, 14-19 artiklojen osalta toteuttaa kunkin Lapin osan - pohjoissaame, käsivarsi ja Vuotso, Inari (sis. koltat) ja muut mahdolliset alueet - omista lähtökohdista. Olosuhteet vaihtelevat.

    VastaaPoista
  39. Kun olen lukenut viime aikoina saamelaiskäräjien poliittisen johdon linjauksia saamelaisesta kulttuuri-itsehallinnosta, alkaa vaikuttaa siltä, että nyt ollaan valmistautumassa toteuttamaan saamelaista utopiaa, jossa saamelaiset voisivat elää pahasta maailmassa erillään. Kuten olemme historiassa nähneet, on ihanneyhteiskuntien toteuttamiseen tähdänneitä utopioita pyritty toteuttamaan pääosin hirmuvallan nojalla.
    Utopioita ajavat ovat pyrkineet kieltämään historian, väestön lailliset oikeudet ja lopulta sen eräiden osien oikeuden elämään. Sixten Korkman toteaa kirjassaan "Talous ja utopia" että utopia on arkikielessä todellista pohjaa vailla oleva kuvitelma, pilvilinna, saavuttamaton unelma. Hänen mukaansa se tarkoittaa erityisesti epärealistista yhteiskuntaa. Utopia on usein kaipuuta täydellisyyteen. Jo esihistoriallisella ajalla on kerrottu tällaista kaipuuta ilmaisevia tarinoita tai myyttejä ilman kytkentää todellisuuteen. Myöhemmin niitä on ryhdytty myös soveltamaan käytäntöön, jolloin kyseessä on voinut olla tarkoituksenhakuinen projekti ihanneyhteiskunnan saavuttamiseksi. Tällaiset pilvilinnojen varaan rakennetut hankkeet ovat useimmiten jääneet pelkästään haaveeksi. Epäonnistumisten lisäksi ne ovat useissa tapauksissa johtaneet lukemattomia ihmisiä koskeviin murhenäytelmiin. Kommunismin toteuttamiseksi Neuvostoliitossa 1930-luvulla tarkoitettujen projektin seurauksista erityisesti Kuolan alueen saamelaiset joutuivat maksamaan kalliin hinnan.
    Utopioiden liikkeelle sysääjinä on yleensä ollut ideologit, näkijät ja teoreetikot jotka ovat katsoneet että heidän hallussaan on oikea tieto ja sen mukana tulevaisuuden onnelan avaimet. Siellä missä käytännön toteutuksiin on lähdetty, on pian havaittu että ihmisten laajat joukot eivät olekaan järin innostuneita muuttamaan kaikkea ja uhraamaan itseään unelmien puolesta, varsinkin kun nämä tahtovat vain loitota. Vastustuksen kasvaessa valta on pyritty keskittämään muutamalle harvalle ihmiselle jotka kylläkin julistavat edustavansa laajoja joukkoja.
    Kyse on siis hyvin autoritaarisesta yhteiskuntaan pyrkimisestä. Omaan viisautensa ja oikeudenmukaisuutensa ansiosta tällaiset vallanpitäjät ovat kuvitelleet kykenevänsä poistamaan väestön hyvinvointia rajoittavan vanhan vallan. Valitettavasti vanhat viisaudet tahtovat pitää paikkansa: "Valta korruptoi aina, ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti", ja "Vallankumous syö lapsensa".
    ILOn alkuperäiskansasopimus on ollut otollista maaperää saamelaiskäräjien poliittisen johdon unelmalle saamelaisten riistosta vapaasta ja yhteisomistukseen perustuvasta yhteiskunnasta. Saamelaista utopiaa ajavat eivät näytä muistavan sitä, että Neuvostoliito, ehkä historian suurin yritys ihanneyhteiskunnan toteuttamiseksi, romahti sisäisesti.
    Korkman toteaa, että myös fasismi ja natsismi voidaan nähdä utopioina. Hänen mukaansa utopian merkitys on väljä ja utopioiden ihanteet erilaisia – silti niissä on paljon yhteistä. Keskeisiä teemoja ovat pian saavutettava aineellinen yltäkylläisyys, ihmisten välinen ennen näkemätön tasa-arvo, rauha, oikeaa uskoa toteuttava elämäntapa ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Viimemainitusta kauheana esimerkkinä oli punakhmerien agraariutopia, joka surmasi neljänneksen Kamputsean väestöstä. Projekteiksi muotoutuneissa utopioissa on useimmiten ollut uskonnollinen pohjavire, tai sitten on tähdätty kapitalismin korvaamiseen jonkin muotoisella kommunismilla.
    jatkuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä käsitys siitä, että saamelaiskäräjien hallitus pyrkii eristäytymään (sulkeutumaan) siten, että kavala maailma olisi kaukana. Tämä perustetaan saamelaisporonhoitoon ja porojen laiduntamiseen.

      Poroja hoidetaan Lapissa kaikkialla samalla tavalla (ylilaidunnusta ja rehuruokintaa). Ei kuullosta kovin perinteiseltä saamelaisporonhoidolta.
      Porojen laiduntaminen on taas normaalia työssä käyntiä, ei siinä ole mitään erikoista. Nyt vaaditaan jo erillistä tukea siitä, että poromies menee työpaikalleen tokankylkeen.

      Poista
  40. ...Suomessa tunnetuin suomalainen utopia on ollut korvessa sijaitseva Impivaara, jonne olosuhteisiin ja yhteiskuntaan tyytymättömät seitsemän veljestä halusivat perustaa oman yhteisönsä. Onneksi Suomessa eivät tämän kaltaiset utopiahaaveet ole tähän mennessä toteutuneet, vaikka niitä on yritetty isommassa mittakaavassa niin kotimaisin voimin kuin ulkomaisen veljesavun turvin. Suomalaiset utopistit ovat kylläkin yrittäneet toteuttaa ihanneyhteiskuntiaan ja -yhdyskuntiaan eri puolilla maailmaa: 1900-luvun alussa he perustivat Colonia Finlandesan Argentiinassa ja Sointulan Kanadassa, ja 1929 kasvissyöjien ihantolan Penedon Brasiliassa. Omassa kokoluokassaan oli vuoden 1918 jälkeen perustettu Karjalan työkansan kommuunin, josta kehkeytyi Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta.
    Saamelaiskäräjien poliittisen johdon kannattaisi hiukan enemmän perehtyä eri mittakaavaisten utopioiden toteuttamisyrityksistä saatuihin kokemuksiin. Ehkä se auttaisi paremmin ymmärtämään sen että rationaalisella politiikalla voitaisiin kaventaa merkittävästi ihanteiden ja todellisuuden välistä kuilua. Vaikka katselisi pilviin ja haaveilisi suuria, kannattaa pitää jalat maassa, olipa niissä nutukkaat tai ei.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  41. On vaikea pitää erillään julistuksia joilla on saman paikkakunnan nimi lisättynä hyväksymisvuodella, kun julistusten tekijänä vielä esiintyy erilaisia kokoonpanoja, kuten Saamelaisparlamentaarikkojen konferenssi, Arkitsen neuvoston ministerikokous, Saamelaiskonferenssit (saamealaisneuvostossa edustettuina olevien saamelaisjärjestöjen konferenssi) jne.

    Jokkmokin vuoden 2005 julistus, jostä päätettiin saamelaisparlamentaarikkojen konferenssissa, on mielenkiintoinen itsemääräämisoikeuskysymyksessä sikäli, että siinä tekstin laatijat näyttäisivät löytäneen perustelut saamelaisten itsemääräämisoikeudelle vuoden 1751 lappalaiskodicillista. Konferenssi "Toteaa, että pohjoismaiset valtiot ovat lappikodisillissa vuodelta 1751 tunnustaneet saamelaiset kansaksi, jolla on oma tulevaisuus ilman silloin vedettyjä valtiorajoja. Tämä tapahtui varmistamalla saamelaisten maan ja vesien käyttöoikeus ja kattavat sisäiset itsemääräämisjärjestelmät."

    Julisustekstin laatijoidentarkoitus on varmaan ollut hyvä, mutta valitettavasti kyseessä on lähes puhdas nonsenssi; lappalaiskodicilli takaa niille lappalaisille jotka ovat kuljettaneet porojaan valtakunnan rajan yli kesä- ja talvilaidunten kierrossa oikeuden jatkaa tätä perinteistä käytäntöään kenenkään häiritsemättä, olipa sota tai rauha, ja tähän liittyen kohtelun joka ei saanut erota siitä miten oman maan lappalaisia kohdeltiin. Sensijaan kodicillissa ei varmistettu "saamelaisten maan ja vesien käyttöoikeus" millään tätä yleisemmällä tasolla. Vielä vähemmän kodicilissä taattiin "saamelaisten sisäiset itsemääräämisjärjestelmät", vaikka siellä onkin määräyksiä joiden mukaan rajanylityksiin liitttyvät asiat ja eräät pienemmät oikeusriidat lappalaisten kesken voidaan hoitaa lappalaisnimismiesten ja -lautamiesten toimesta riippumatta kummalla puolella rajan joku tapahtuma oli sattunut.

    Kodicilli on kiistatta mielenkiintoinen, arvokas ja aikaansa edellä oleva dokumentti josta ainakin Ruosin ja Norjan rajojen ylittävät saamelaiset voivat edelleenkin johdattaa oikeuksia, mutta sen tulkitseminen niin laajentavasti että se muodostaisi saamelaisen itsemääräämisoikeuden peruskiven tai edes yhden niistä edustaa tarpeetonta liioittelua. Kodicilli on laadittu rajan yli kulkevan vuotuiskierron jatkumisen takaamiseksi, ja sen takaamiseksi, että nämä muutot tapahtuvat hyvässä järjestyksessä.

    En kiistä, etteikö kodicillissa olisi saamelaisten maitten ja vesien perinteisen käyttämisen ikuisiin aikoihin ulottuvan takaamisen selkeitä alkiota, rinnan valtakuntien suverenisuuden, niiden välisen rajan pysyvyyden ja alamaisten alamaisuuden vahvistamisen julistamisen rinnalla. Sopimuksen korkein arvo on kuitenkin aikoinaan ollut pysyvän rajarauhan takaaminen; ei pidä unohtaa, että kysymyksessä on rauhan- ja rajasopimuksen liite, joka tosin on sovittu yhtä vahvaksi kuin pääsopimus.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muistettava, että vuodesta 1751 on kulunut lähes 300 vuotta ja väliin on mahtunut jos jonkinlaista käännettä. Tilanne ja valtiotkin ovat vaihtuneet. Väestökään, sen paremmin saamelaiset kuin suomalaiset, eivät ole samat eivätkä samassa tilanteessa. Ei voi myöskään sanoa, että sopimuksen pargrafeja ja toivomuksia olisi pyritty toteuttamaan sellaisenaan minkään valtion taholta.

      Maailmassa ja Suomessakin on rajoja vedetty, uusia sopimuksia tehty. Vähissä ovat ne sopimuksentapaiset, joita on edes pyritty muuttamaan tai muutettu. Pelkästään Euroopan kartta on mennyt niin moneen kertaan uusiksi, että palauttamiset olisivat mahdottomia ja rauhan sijasta muutokset toisivat kaaosta ja sotia.
      Jos siis pyrittäisiin takaisin 1751 tilanteeseen, olisi se surkuhupaisaa. Poromäärätkin olivat erilaiset ja saamelaiset olivat kalastajia, metsästäjiä ja poronhoitajia,ja asuivat sijoillaan toisin kuin nyt. Alueelle on tullut paljon uusia asukkaita, mm.suomalaisten (ja ruotsalaisten)talonpoikien, virkamiehien, pappien ja käypäläisten jälkeläisiä, joiden jälkeläisistä osa on "saamelaistunut", "Suojelua" tarvitseva heimokansa on kadonnut jo kauan sitten. Saamelaisten "suojelun" ehkä tärkein motiivi eli turkisten tuottaminen Ruotsin kuninkaille ja kauppatavaraksi on sekin kadonnut.
      Eri asia on oikeus kielen ja kulttuurin säilymiseen.
      Saamelaiskärjäjien ja eräiden etnonationalistien kannanotoista voi päätellä, että heidän ihanteenaan on reservaatti, jossa saamelaisten ei tarvitse olla missään tekemisissä suomalaisten kanssa. Jos he itse eivät ole oivaltaneet tätä, olisi heidän terveellistä tutustua omiin oppeihinsa ja miettiä mitä niiden totetuttaminen käytännössä tarkoittaisi.

      Poista
    2. Kuitenkin reservaatti, jossa kansallisvaltiot maksaisivat kaikki kustannukset yli sen mitä saamelaiset perinteisellä porojen paimennuksellaan, duoddje-myynnillä ja muilla saamelaiselinkeinoilla itse pystyisivät kustantamaan. Tätä vaaditaan kaikissa julistuksissa.

      Poista
  42. Mutta ajatelkaa! Monelle huippupalkkaiselle valkokaulussaamelaiselle riittäisi virkoja ja puuhaa saattaa alue takaisin kivikauteen ja ilman että oma elintaso siitä kärsisi.

    VastaaPoista
  43. Puhumattakaan kansallisen ja kansainvälisen tason tohtoreista ja professoreista.

    VastaaPoista
  44. Olenpa mietiskellyt seuraavaa: Kun pidän Kuolajärven lapintakkia, tunnustan juureni ja kunnioitan esivanhempiani. Tunnen olevani rengas pitkässä sukupolvien ketjussa. Ihmettelen sitä, kuinka näin hienot
    tuntemukset voivatkin nostattaa ÄÄRIMMÄISEN vihan joissakuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko se sitä etnistä vainoa ja pahimman laadun rasismia?

      Poista
    2. Olen itse suomenruotsalainen. En ole kokenut suoraan itseeni kohdistuvaa suomalaista kiihkonationalismia, mutta monesti kyllä saanut todistaa ikään kuin sivusta miten yksikin ruotsinkielinen sana vaikkapa televisiomainoksessa on nostattanut lähes silmittömän raivon suomalaisessa muuten ihan mukavassa ja fiksussa ihmisessä. He ovat kiihottuneet siinä määrin ja niin nopeasti, että eivät ole tajuneet että minä, siinä läsnä olevana, olen näitä samoja kirottuja hurreja. Kiihkonationalismi on outo vimma joka saa pahimmillaan surmaamaan jopa parhaat naapurit. Kuolajärven puvun kohdalla voi toteutua myös se ilmiö että kiihkoliikkeissä, olivatpa poliittisteoreettisia, uskonnollisia tai nationalistisia, pahimpana vaarana ja inhokkina ei koeta niinsanotusti todellista päävastapuolta vaan oman puolen lähin, mutta vähän poikkeava suuntaus.

      Poista
  45. Haaviston, rauhansovittelijan tarjous sovintokomissiosta ja rauhanliikkeestä ei ehkä sittenkään ihan typerä ehdotus. Tämänkin ajan yli on elettävä ja rauhaa rakennettava, kaikkien yhdessä. Vai onko parempia, vaihtoehtoisia tulevaisuuksia takataskussa kellään?

    VastaaPoista
  46. Miksi kukaan ei selvitä systemaattisesti lappalaisten, inarinsaamelaisten ja metsäsaamelaisten tapaoikeutta. Se rinnastuu kielenelvyttämiseen. Todennettu tapaoikeus olisi viranomaisia sitovana pohjana akwe konissa ja perustuslaissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielenelvyttäminen saatu Inarissa melkoiseen alkuun, kiitos aktiivisten naisten.

      Mutta kuka tosiaan elvyttäisi elinkeinot vauhtiin, uuden kalastuslakiesityksen tiimoilta tietoa olisi jo tarvittu. Nyt vahojen inarilaisten kalastukseen pohjautuvat oikeudet ovat lakiesityksen mukaan menossa suurelta osin (2/3) Metsähallituksen kautta ulkopuolisille. Vain rippeet (1/3) jätetään paikallisille. Ehkä syytä ei kannata aina etsiä muualta.

      Muualla jo elvytetään täyttä päätä. Esim. poropuolella selvitellään tavanomaisoikeudellisia teemoja, jotta ne voidaan jatkossa kodifioida pysyvästi poronhoitolakiin.

      Poista
  47. Veikon viimeisin blokirjoitus herättää väkisinkin kysymyksen miten päästään oikeudnemukaiseen ratkaisuun tässä Ylä-Lapin maiden käyttöä koskevassa kiistassa?
    Saamelaisten kotiseutualueelle on yritetty 1990-luvun alusta lähtien saada aikaan sellainen lainsäädäntö, joka suojelee alkuperäisväestön eli lappalaisista keinotekoisesti muodostetun etnisen saamelaisryhmän oikeuksia. Sellainen lainsäädäntö johtaa vallitsevan tieteellisen ja muun tiedon perusteella todellisen alkuperäisväestön syrjintään, mikä ei ole enää mikään pikku juttu. Tämä johtaa myös siihen, että saamelaisten verisukulaisten lappalaisten oikeuksien lisäksi rajoitetaan myös muun väestön oikeuksia. Sekään ei ole mikään pikku juttu.
    Tähän mennessä saamelaiskäräjät on käyttänyt alkuperäiskansan käsitettä siinä merkityksessä, että saamelaiset olisivat ainoa alkuperäiskansa Suomessa. Selvennykseksi on todettava, että alkuperäiskansa-käsite on määritetty ennen kaikkea koskemaan niitä alkuperäis- ja heimoasteella eläviä kansoja, jotka niiden nykyisten valtioiden alueella elävät edelleen järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella ja ovat ainakin osin säilyttäneet vanhat instituutionsa.. Tällaista alkuperäiskansaa ei ole pohjoismaissa.
    Suomessa saamelaiskäräjät on pyrkinyt historiasta irrallisen ja liian sattumanvaraisesti määritellyn saamelaismääritelmän pohjalta ottamaan alkuperäiskansa aseman ja statuksen itselleen ja samalla kieltämään, vastoin yleissopimuksen periaatteita, verisukulaistensa statuksettomien saamelaisten kuulumisen alkuperäisväestöön. Tästä on seurannut paljon erimielisyyksiä, ja siksi on ollut vaikea löytää poliittista yksimielisyyttä ratifioinnin tarpeellisuudesta.
    Ylä-Lapissa maanhallinnan järjestämistä koskeva kiista yhdistyy vuosikymmeniä kyteneeseen legitimiteettikriisiin. Jos tilannetta tarkastellaan uuskolonialismin, demokratian puutteen tai kulttuurisen prisman läpi, havaitaan, että kaikki ongelmien ratkaisuyritykset ovat olleet turhia – olivatpa ne sitten lähtöisin hyvää tarkoittavilta toimijoilta tai politiikoilta. Kaikki ratkaisuyritykset ovat vain huonontaneet yleistilannetta, syyllistäneet ja syrjineet.
    Alkuperäiskansayleissopimuksen ratifioinnissa on ihanteellista tavoitteet, joihin sisältyy ajatus alkuperäis- ja heimokansojen pelastaminen niitä uhkaavien pääväestöjen sulauttamispyrkimyksiltä. Näitä tavoitteita ja arvoja ei kukaan kiistä sinänsä. Mutta jo ensimmäinen askel todellisuuteen on vaikea: tunnetaanko historia, kuka on kirjoittanut tosiasioihin perustuvan historian ja vetänyt siitä oikeita johtopäätöksiä tunnustetuilla tieteellisillä menetelmillä? Kenen oikeuksia siirretään ja keneltä niitä viedään? Millä perusteilla tämä tapahtuisi ja millä hinnalla.
    Karmeinta on eräiden, kenties erityisesti tilattujen tutkijoiden masinoima ajatus siitä, että politiikassa on tehtävä valinta esitettyjen vaihtoehtojen väliltä pitäen johtotähtenä joustavaa käytäntöä. Tämä perusajatus on tuhonnut tähän mennessä karmealla tavalla ihmis- ja perusoikeuksien sisältöä nyky-yhteiskunnassa. Kenenkään ihmis- ja perusoikeuksien osalta tällaisia ns. kompromisseja ei pitäisi tehdä perimmäisissä kysymyksissä tai vastoin totuutta.
    jkatkuu..

    VastaaPoista
  48. Suomessa joillakin foorumeilla käynnissä oleva kiivaskin väittely liittyy siihen, onko saamelaisten julistautuminen Suomen ainoaksi alkuperäiskansaksi historiallinen fakta, jonka perusteella muun väestön kanssa samanlainen elämäntapa, maanomistus ja hallinta olisi turvattava omalla erillisellä lainsäädännöllä ja vain etnisille saamelaisille. Tätä vaadittaessa jätetään kertomatta, että sellainen merkitsisi saamelaisten verisukulaisten lappalaisten ja muun väestön oikeuksien rajoittamista ja itsensä kieltämistä.
    Samalla poliittinen tavoite merkitsisi sitä, että vakiintuneen hyvin toimivan järjestelmän päälle muodostettaisiin saamelaisille oma erillinen kollektiivinen maanhallintaelin, samansuuntainen kuin mitä aikoinaan Neuvostoliitossa kokeiltiin huonolla menestyksellä. Se on vallan siirtämistä kansalta poliitikoille, olipa kulloisenkin esityksen muoto mikä tahansa.
    Yleissopimuksen ytimessä on alkuperäisväestön muusta väestöstä poikkeava elämäntapa. Mutta onko saamelaisten kohdalla tästä kysymys? Elämäntapa on yhteisöllinen ja kulttuurinen side ihmisten välillä. Yhteisöllisyys on merkittävä alkuperäiskansan elämänmuodon sektori. Yleissopimuksen ratifioinnin lähtökohta niissä samanlaisissa olosuhteissa, joissa saamelaiset ja heidän verisukulaisena päivittäin elävät keskenään, ei voi vallita sellainen tavoitetila, että se tarjoaisi nykyisen järjestelmän kokonaisuuteen yhteensopimattomia keinoja saavuttaa ekologisesti, sosiokulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää.
    Mitään ratkaisuja ei voi syntyä yhden käden keinoilla. Jos porojen ylilaiduntaminen on nykyisen laajuista, ei sitä poista mikään uusi hallintojärjestelmä, kun vanhallakaan ei ole kyetty tai haluttu ratkaista ylilaiduntamista.
    Pyrkimys rikkoa vallitsevan järjestelmän kokonaisuus ja erottaa siitä osa utopian rakentamiseksi on yksityiskohtia myöten paljon rajumpi ja syvällisempi kuin mitä yksikään asiasta tietämätön saattaa arvata. Saamelaiskäräjien johto on toistuvasti vakuutellut, ettei oikeastaan mikään tule muuttumaan. Kysyä voi, miksi se sitten ajetaan ILOn sopimuksen ratifiointia niin rajusti, keinoja kaihtamatta. Norjan kokemukset huomioon ottaen uusi järjestelmä synnyttää aikakin saman verran lisää ja uusia ongelmia kuin se ikinä kykenee ratkaisemaan.
    Toimivan lopputuloksen kannalta saattaisi olla hyödyllisempää sellainen toiminta, jossa edetään totunnaisesti kuten tähänkin asti yksityiskohtia parannellen ja olemassa olevia käytäntöjä viilaten ja täydentäen, ei ihmisiä mielivaltaisesti erotellen. Parhaiten päästään eteenpäin vain nykyisen järjestelmän ehdoin.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista