lauantai 28. syyskuuta 2013

Metsähallituksella erityinen syrjintäohjelma?

Provosoiva otsikko, mutta moinen ajatus nousi mieleeni kun lueskelin joitain Metsähallituksen laatimia luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden käyttöä koskevia julkaisuja. Itse asiassa vasta nyt tulin huomanneeksi, että valtion liikelaitoksella, jonka tehtäviin kuuluu – myös viranomaisasemassa – hoitaa luonnonsuojelu- ja muita käytännössä vastaavia alueita sekä valvoa ja säädellä yleensä valtionmailla tapahtuvaa toimintaa, on olemassa ihan virallinen yhdenvertaisuussuunnitelma, johon sisältyy saamelaisia koskeva ohje ”positiivisesta erityiskohtelusta”.
Aiemmin tuosta termistä käytettiin nimitystä ”positiivinen syrjintä”.
Metsähallituksen kansalaisia eriarvoistava yhdenvertaisuussuunnitelma (1821/01/2004) on vuodelta 2006 (3.5.2006) ja esimerkiksi Lemmenjoen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa sen kerrotaan perustuvan yhdenvertaisuuslakiin (21/2004), työministeriön suosituksiin 9.9.2004. sekä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan yhdenvertaisuuslain eduskuntakäsittelyssä antamaan mietintöön (TyVM 7/2003 vp – HE 44/2003 vp) viranomaisten velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta.
Metsähallitus viittaa mietinnön kohtaan, jonka mukaan ”Erityistä huomiota tulee kiinnittää saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja saamelaiskulttuurin tärkeimmän aineellisen perustan eli poronhoidon turvaamiseen”. Ja edelleen, että ”Viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa”.
Lemmenjoen kansallispuiston kohdalla viittaus poronhoitoon saamelaiskulttuurin tärkeimpänä aineellisena perustana tuntuu sikäli erikoiselta, että samaisen hoito- ja käyttösuunnitelman toisessa kohdassa, jossa kerrotaan alueen historiasta, Lemmenjoen alueen kerrotaan olleen aikoinaan inarinsaamelaisten pyyntialuetta ja että suurporonhoito on tullut sille varsin myöhään Utsjoen ja Norjan suunnista.
Tarkkaan ottaen tuossa historiaosiossa lukee näin:
”Lemmenjoen kansallispuiston alue oli vanhastaan kalastajasaamelaisten, nykyisten inarinsaamelaisten kalastus- ja metsästysmaita. Villipeuran pyynnistä on vieläkin nähtävillä pyyntikuoppajärjestelmien jäänteitä monissa paikoissa puiston jokivarsilla ja järvikannaksilla. Peuranpyynti menetti merkitystään 1800-luvulla, kun peurakanta taantui ja poronhoito levisi Lemmenjoellekin. Alueen väestörakenne muuttui, kun Utsjoelta tulleet porosaamelaiset eli tunturisaamelaiset ja etelästä tulleet suomalaiset asettuivat Inariin.”
Kun katsoo tänään laajalti kulunutta ja lukemattomien maastoliikenneurien verkottamaa Lemmenjoen kansallispuistoa, täytyy todeta, että Metsähallitus on toteuttanut omaa ”yhdenvertaisuussuunnitelmaansa” tinkimättömästi, yhteen puiston käyttömuotoon puuttumatta. Sen sijaan kun ajatellaan vaikkapa alueen alkuperäisimpiä käyttäjiä, inarinsaamelaisia, heilläkään ei ole asiaa mennä puistoon mönkimään tai veneilemään minkään erityiskohtelun oikeutuksella, elleivät satu jostain syystä asumaan aivan puiston rajalla ja harjoittamaan kulttuuriinsa alun perin kuulumatonta suurporonhoitoa.
Metsähallitus on siis noudattamassa kirjaimellisesti yhdenlaisia lausumia, mutta ohittaa käytännössä muita. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi eräiden uusien luonnonsuojelualueiden perustamisessa valtionmaille todetaan että ”…kansallispuistoja suunniteltaessa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, ettei luonnonsuojelualueiden perustamisella loukata paikallisen väestön oikeuksia tai rajoiteta sen toimeentulon mahdollisuuksia”.
Väitän, että tätä loukkaamista on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvastikin.
Yhdenvertaisuuslakia (21/2004) sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa ja silloin kun on muun muassa kysymys itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä tai elinkeinon tukemisesta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lakiin on tehty lisäys erilaisesta kohtelusta (14.11.2008/690). Sen mukaan syrjintänä ei pidetä: 1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä; 2) tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin; 3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista.
Olisiko syytä kysyä, harjoittaako Metsähallitus valtionmailla ja vaikkapa Lemmenjoella paikalliseen väestöön kohdistettuna ”oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua”?
Ihan oma kysymyksensä liittyy Metsähallituksen tehtäviin luonnonsuojelualueiden hoitajana, luonnonsuojelun kannalta.
Lemmenjoen kansallispuiston kohdalla hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan, että kansallispuiston tärkein tehtävä on suojelu ja ”koska suojelutehtävä on ensisijainen, muut toiminnat on sopeutettava siten, ettei suojelu vaarannu”.

Veikko

9 kommenttia:

  1. Martin Scheinin on sanonut, että toisten saamelaisten ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä kuin toisten. Puhumatta tietenkään vielä muista paikallisista ihmisistä. Suomiko oikeusvaltio?

    VastaaPoista
  2. Tietyt porosaamelaissuvut haluavat nyt valtiovallan suosiollisella avustuksella saattaa loppuun imperialistiskolonialistisen muiden alkuperäisten saamelaisten maiden kaappauksen. Nykyinen "poropaimentolaisuus" ei ole alkuperäinen saamelaisten elinkeino. Se on syönyt muilta alueen alkuperäisiltä asukkailta mahdollisuudet alkuperäisen monialaisen luontaistalouden harjoittamiseen. Siitä on historiassa näyttöä yllin kyllin.

    SK:n kannanottojen perusteella näyttää siltä, että sen pyrkimyksenä on tehdä suurporonhoidosta tiettyjen sukujen monopoli. Siten Suomen saamelaisalueella siirryttäisiin monopolikapitalismiin. Se ei ole alkuperäiskansan eikä -kulttuuriin talousmuoto.
    Suomen valtion viranomaiset ovat hakoteillä tämän "sorretun kansan" suojelemisessa. Positiivisesta syrjinnästä hyödyn korjaavat ne muutamat suvut..
    Ilmeisesti niitä raukkoja ihmisiä, jotka eivät edes näe keisaria alasti, riittää virkamiehissä, poliitikoissa ja muissa "hyväntahtoisissa" kansalaisissa. He pelkääväät leimautuvansa rasisteiksi ja suvaitsemattomiksi, jos he kysyvät ja selvittävät tai hyväksyvät tosiasiat. On paljon helpompaa olla samofiili kuin selvittää mitä itse asiassa ovat edistämässä.
    Saamelaiskulttuurit ovat arvokkaita. On irvokasta, että nykyinen valtapolitiikka tietää saamen kielten ja kulttuurien kutistumista ja yksipuolistumista sekä johtaa ajanmittaan kulttuurien häviämiseen. .

    VastaaPoista
  3. Veikko tuossa uusimmassa blogikirjoituksessaan jo kommentoikin ansiokkaasti ns. porosaamelaisen talousjärjestelmän aikaansaannoksia mm. Lemmenjoen kansallispuiston alueelle. Nämä
    sanotun saamelaisen talousjärjestelmän luonteenpiirteet näkyvät tänä päivänä muuallakin Ylä-Lapissa laidunten kulumisena. Se on toistaiseksi ainoa systeemi, joka on pystynyt yhdistämään mm. saamelaisten poromiesten elintason lähes täydelliseen luonnonlaidunten katastrofiin.
    Muistan hyvin miten usko saamelaisideologiaan oli 1980-1990-luvuilla vahvaa. Saamelaisideologian ydinkohta väitti, että saamelaisten itsehallinto hoitaa maanomistukseen ja hallintaan liittyvät asiat oikeudenmukaisesti. Mitään ei voi jättää metsähallituksen tai yksityisten tilallisten tai ratkaistavaksi vaan saamelaiskäräjille, jonka valta ylittää perusoikeusvallan ja valtion sekä yhteiskunnan vallan.
    Saamelaiskäräjien kehittämää maanhallintamallia ryhdyttiin ideologisessa kielenkäytössä kutsumaan saamelaisten kollektiiviseksi yhteismaaksi vailla mitään todellisuuspohjaa. Lyhyen aikavälin tavoitteeksi asetettiin saamelaisten kulttuuri-itsehallintoon siirtyminen. Pitkän aikavälin tavoitteena oli saamelaisten oikeuksien palauttaminen kaikissa pohjoismaissa yhtenäisten kriteerien pohjalta jälleen vailla mitään todellisuuspohjaa.
    Saamelaisnationalismi ideologiana lähti liikkeelle siitä, että nyt olisi korkea aika korjata historian kuluessa saamelaisten maan ja veden omistuksessa tapahtuneet vääryydet. Valtion saamelaisilta itselleen kaappaamat maat tuli palauttaa takaisin alkuperäisille omistajille, saamelaisille. Tämä faktoihin perustumaton vaatimus unohtui saamelaisten itsehallintokokeilussa, jonka viime vuosina yhä useammat saamelaiset ovat tulleet tietoiseksi siitä mistä oikeastaan on kyse.
    Tässä kiistan näännyttämässä tilanteessa tarvitaan todellisen historian tunnustamista. Tässä tilanteessa on tärkeintä ratkaista alueen vakauteen liittyvät ongelmat realiteettien asettamien rajojen pohjalta. Siihen tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman hiljattain Lakimies 4/2013 ilmestynyt Juha Joonan tieteellinen artikkeli, joka osoittaa että kysymys onkin metsäsaamelaisista, jotka ovat todellisuudessa ILOn yleissopimuksen tarkoittamaa alkuperäiskansaa. Eli saamelaiskäräjät pyrkii kieltämään todellisen alkuperäiskansan -metsäsaamelaisten historian ja olemassaolon.
    Saamelaisten itsehallintoa ryhdyttiin ajamaan 1970-luvulla, jotta valtion saamelaisiin kohdistama riisto ja syrjintä voitaisiin lopettaa. Valtion saamelaisilta laittomasti itselleen ottamien maiden palauttaminen saamelaisille piti aloittaa uusi aikakausi, jonka aikana saamelaiset nousisivat vähintäänkin tasa-arvoisiksi muun väestön kanssa. Tällä kertomuksella ei ole enää mitään uutisarvoa, koska saamelaiset ovat jo aikoja sitten saavuttaneet tasa-arvon.
    Saamelaisten oikeusaseman järkyttävin piirre on ollut perustuslakiin kirjattu lause saamelaisista alkuperäiskansana, vaikka nykytutkimus kertoo aivan muuta: todellinen alkuperäiskansa on lappalaiset.
    Silta nykysaamelaisten ja lappalaisten alkuperäisyyden välillä on rakennettava uudelleen ennen mitään muita toimia. Se odottaa valtiolta aivan uudenlaisia avauksia, joita nyt metsähallintolakityöryhmä joutunee nyt oikeusministeriön sijasta tekemään?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus. tähän savottaan kun vielä lisätään ammattisyrjintä, kullankaivajarasismi, jota maanhaltija on toteuttanut hartiavoimin, on soppa valmis. Sitten on vielä erikseen hajoita-ja-hallitse periaatteella toimiva syrjintä tämän pienen ammattikunnan sisällä. Siihen kuuluvat ammattiaan harjoittava yrittäjät, konekaivajat, ammattimaiset lapiokaivajat, alueella asuvat kullankaivajat ja harrastajakaivajat - näille kaikille on annettu (tai oltu antamatta) erilaisia lupia joiden hinnoittelu on hatusta vedettyä.
    Kuka tutkisi nämä epäoikeudenmukaisuudet? Siellä muutama virkamies saattaisi saada muutakin kuin huomautuksen. Tämä olisi hyvä, jotta perustuslaissa luvatut kansalaisen oikeudet toteutuisivat Suomessa, mutta myös Lemmenjoella.

    VastaaPoista
  5. Blogissa ja sen kommenteissa käsitellään mielenkiintoisella tavalla Metsähallituksen toiminnan yhdenvertaisuutta ensinnäkin eri saamelaisten ryhmien kesken sekä toiseksi saamelaisten ja muiden toimijoiden kesken esimerkiksi maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä ja maaoikeusneuvostossa.

    Vedetäänpä hieman asiaa yhteen ja spekuloidaan tulevaisuuden mahdollisuuksilla.

    Perustuslaki turvaa kaikkien saamelaisten oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan. Tähän ryhmään siis kuuluvat kaikki saamelaiset eli Inarin saamelaiset, Pohjoissaamelaiset, koltat, osa Lappalaisista, metsäsaamelaiset jne. Osa näistä saamelaisista on merkitty saamelaiskäräjälain vaaliluetteloon, osa ei.

    Perustuslain säännöksen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko saamelainen merkitty vaaliluetteloon. Viranomaisten, kuten Metsähallituksen, tulee turvata kaikkien saamelaisten oikeuksia maankäytössä.

    Sitten on toinen saamelaisryhmä eli saamelaiskäräjälain vaaliluetteloon merkityt saamelaiset. Saamelaiskäräjälaissa ovat kriteerit vaaliluetteloon merkitsemisestä. Tämä joukko on huomattavasti pienempi ryhmä kuin edellä oleva kaikkien saamelaisten ryhmä. Saamelaiskäräjät edustavat lain mukaan vain vaaliluettelon saamelaisia, muut saamelaiset hoitavat asioitaan eri yhdistysten kautta tai suoraan viranomaisiin.

    Metsähallitus näyttää pitävän saamelaisina vain vaaliluetteloon merkittyjä saamelaisia, joita edustaa poromiespainotteinen saamelaiskäräjät. Metsähallituksen yhdenvertaisuussuunnitelmassa ja muissa asiakirjoissa pidetään härskisti saamelaisina vain poromiehiä ja muut unohdetaan. Metsähallitus edistää poromiesten asioita muiden kustannuksella. Metsähallitus viranomaisena ohittaa saamelaisten keskinäisen yhdenvertaisuuden.

    Muiden saamelaisten kuin poromiesten kannattaisi erota vaaliluettelosta. Muussa tapauksessa he toimivat omien etujensa vastaisesti, sillä poromiesten ja muiden saamelaisten edut ovat ristiriidassa maankäytössä. Saamelaiskäräjät eivät huolehdi kuin poromiesten eduista. Kuka edustaa esimerkiksi maaoikeusneuvoston perustamisessa muita saamelaisia kuin poromiehiä? Saamelaiskäräjät eivät tätä tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvin kommentoitu. Mm.tätä problematiikkaa nousee ja nostan esille aloittaneessa metsähallituslakityöryhmässä, jossa tehtävänä on pohtia saamelaisten (kansanryhmän) osallistumismahdollisuuksien parantamista valtionmaiden käytön päätöksenteossa, mutta jossa päällimmäisinä tuon kansanryhmän äänen käyttäjänä näyttäisi olevan saamelaiskäräjät ja käytännössä sen yhtä kulttuurin haaraa edustava ja ajava johto. On mm. mielenkiintoista nähdä miten paliskunnat kokevat saamelaiskäräjät mahdollisena poronhoidon määräävänä toimijana ns. saamelaisalueella.

      Poista
  6. Saamelaiskäräjät ja Yle Sápmi korostavat aina "saamelaisnäkökulman" tärkeyttä esimerkiksi mietinnöissä ja ohjelmisssa. . Hyvä niin, koska sitä vartenhan ne ovat olemassa (?).
    Siitä syntyy vaikutelma, että koko asian tärkein asia ja tavoite on saamelaisten oikeuksien lisääminen.
    Saamelaisten oikeuksien, vaikuttamisen ja osallistumisen lisäämisestä ei kuitenkaan asiakirjoissa (eikä arktisessa strategiassakaan) mielestäni puhuta. Saamelaiset kernaasti korvaavat sanan kehittää sanalla lisätä. En tiedä onko pohjoissaamessa lisätä = kehittää. Näyttää siltä, että sana kehittää korvataan tietoisesti sanalla lisätä tietyn vaikutelman aikaansaamiseksi.
    Arktisen strategian suunnitelmissa ja tavoitteissa korostetaan alueen asukkaiden hyvän elämän edellytyksiä ja paikallisten asukkaiden huomioimista kaikessa toiminnassa. Siis ei vain saamelaisten. Alkuperäiskansaa koskevat erityispainotukset keskittyvät kielten ja kulttuurin tukemiseen sekä osallisuuden ym. kehittämiseen. Maininnat ovat vähäiset.
    On hyvä lukea valtioneuvoston julkaisu.
    http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/j-14-arktinen-15-arktiska-16-arctic-17-saame/PDF/j14-arktinen-net-fi.pdf.
    Asiat näkyvät siinä oikeissa mittasuhteissa.

    VastaaPoista
  7. Saamelaiskäräjät pyrkii monilla eri maankäytön osa-alueilla saamaan lisää osallistumisoikeuksia sillä verukkeella, että näin saadaan prosessin aikana soviteltua ongelmakohdat pois ja yhteensovitettua asioita.

    Kullankaivajien osalta tämä osallistumisoikeus on saatu ja sitä on käytetty kullankaivajien olemassaolon tuhoamiseksi. Ei lausunnoissa ja hallinto-oikeusvalituksissa esitetä haittojen poistamista, vaan vaaditaan yksiselitteisesti, että lupaa ei näillä ehdoillla eikä millään muillakaan ehdoilla tule myöntää. Eli vaaditaan toisen tuhoa. Valitukset eivät tule menemään läpi, mutta niitä sarjatehtailemalla saadaan työt keskeytettyä ja yritykset nurin ja näin käyttämällä prosessia työkaluna Saamelaiskäräjät saa yhden alueen elinkeinoista tuhottua.

    Saamelaisten omista kullankaivuhankkeista ei toki ole valitettu.

    Tässä siis malli Saamelaiskäräjien vastuullisesta toiminnasta ja tulevaisuudenkuva muille elinkeinoille.

    Tervetuloa todellisuuteen.

    VastaaPoista
  8. Jos metsähallituksen ja saamelaiskäräjien Akwe:Kon toiminta jatkuu tarvitaan uusi erämaaliike suojelemaan erämaita ja kansallispuistoja totaaliselta luonnontuholta. Kansanliike luontoa tuhoavaa perinnetietämystä (perinnehävitystä) vastaan!

    VastaaPoista