sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Metsurit kivikkoon – Peuravuono kiinni

Olen istunut viime päivinä pitkät tovit kännykkä korvalla. Soittajat lähestyvät minua vanhana toimittajana ja uutena kuntapäättäjänä. Aiheina ovat olleet joitain mainiten odotettavissa oleva, inarilaista pienteollisuutta koskeva uutinen, keskustelu erään saamelaiskäräjäedustajan kanssa siitä ovatko inarinsaamelaiset sittenkin edustettuina käräjien johdossa sekä pitkä keskustelu Metsähallituksen pyrkimyksestä korvata metsurit monitoimikoneilla Inarin valtionmetsien hakkuissa.
Jälkimmäisen aiheen soittaja oli metsuri ja keskustelu käytiin asiaa hänen näkökulmastaan tarkastellen.
Se, että Inarin valtionmetsiä on voitu näihin päiviin yleensä hakata, on ollut hyvin pitkälti metsurien ansiota. Metsähallitus kunta tukenaan on voinut perustella hakkuita niiden paikkakunnalle tärkeillä työpaikoilla ja metsätalouden ja sen väen aluetalouteen tuomilla tuloilla.  Perusteluita on tarvittu metsien suojeluvaatimuksia vastaan.
Nyt kun joltinenkin metsärauha on saavutettu, voidaan Metsähallituksessa myös rauhassa katsoa sinne sen kuuluisan viivan alle ja pohtia josko hommiin saataisiin lisää katetta.  Näin näkevät metsurit, jotka kyllä kelpasivat miinanpolkijoiksi kun taisteltiin Greenpeacea ja sen tukijoita vastaan..
Metsurin mukaan nyt ei ole kyse pelkästään puunkorjuun tekniikasta, vaan myös Metsähallituksen sisäisestä työntekijäryhmien selviytymiskamppailusta. Kun organisaatiosta haetaan säästöjä samalla kun omistaja eli valtio vaatii lisää tuottoja, katoaa eri henkilöstöryhmien keskinäinen solidaarisuus kun kukin ryhmä pyrkii turvaamaan ensin omat työpaikkansa.
Tilanne on tuttu monilta aloilta ja monista organisaatioista näinä yt-neuvottelujen luvattuina aikoina.
Metsähallituksen metsurien mielestä Inarissa motohakkuilla pelastettaisiin metsätalouden toimihenkilöiden työpaikkoja, tai ainakin yritettäisiin pelastaa.
Onko Metsähallitus siis aikeissa irtisanoa metsurinsa ja korvata heidät monitoimikoneilla? Näin ei olla ainakaan vielä tekemässä.
Metsurin mukaan heidän työpaikkansa ollaan lopettamassa käytännöllä, jossa miehet pannaan hakkaamaan pahimpiin rovelikkoihin ja rinteisiin, siis työn tuloksen kannalta heikoimpiin paikkoihin, joihin monitoimikone ei pääse tai jossa sillä ei kannata tyhjää ajella.
”Kun samaan aikaan meitä ajetaan kuukausipalkoille, joilla myös tulot putoavat ja reilustikin, ei ukkoja tarvitse kohta näihin hommiin kysellä”, kertoo soittaja.
Jotta ongelma olisi kyllin vaikea, eivät metsuritkaan seiso asiassaan välttämättä yhtenä miehenä. Joillekin kuukausipalkka saattaa sopia tilanteessa, jossa terveys ei ole enää parhaimmillaan tai taloudellinen tilanne kestää ansioiden pudotuksen. Metsähallituksen palkkalistoilla on ollut Inarissa noin 40 metsuria, mutta tällä hetkellä vahvuus on noin 30 miestä. Eläkkeelle siirtymiset ja sairauslomat ovat heilutelleet vahvuuksia ja metsurit epäilevät, ettei työnantaja ole ollut kovinkaan halukas palkkaamaan uutta väkeä poistuvan tilalle.
Lausunnoilla olleessa uudessa Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelmassa Inarin valtionmetsien hakkuusuunnite on esitetty suunnittelutyöryhmän äänestettyä 115 000 kiintokuutiota vuodessa. Hakkuiden tavoitteena on suunnitelman mukaan turvata metsurien työllisyys ja paikallisen puunjalostustoiminnan raaka-aineet.
Edelleen linjataan, että Metsähallituksen liiketoiminnan alana ovat Ylä-Lapissakin metsätalous ja ”muu luonnonvarojen käyttö sekä niihin liittyvät tuotteet ja palvelut”. Suunnitelman mukaan liiketoimintojen on oltava myös kannattavia ja tuotettava niihin sijoitetulle pääomalle kohtuullinen viiden prosentin vuotuinen tuotto (vuoteen 2015) mennessä. Suunnitelmassa mainitaan vielä erikseen Metsähallituksen laissa määritellyt yhteiskunnalliset velvoitteet, mukana työllisyyden edistäminen.
Työllistäminen ja samaan aikaan tuottojen kartuttaminen omistajan vaatimalla tavalla vaatii Metsähallitukselta varmasti paljon eivätkä monitoimikoneelle kivikoissaan toiseksi jäävät metsurit ole tuossa tuloksen teon kuviossa järin vahvoilla.
Omat kannattavuusongelmansa tuonevat myös puumarkkinat, joille inarilaisen tukin ja pölkyn matka tuntuu aina vain jatkuvan. Paikallisen puunjalostustoiminnan raaka-aineen turvaaminen näyttää - kiitos kunnan ja Morvenin ”yhteistyön” - olevan toistaiseksi melko helppoa.
Peuravuonon saha seisoo ja samaan kuvioon liittyen pääsi paikallinen metsänhoitoyhdistyskin sahastaan.
Ei siis silläkään puolella hyvältä näytä!


Veikko

Jk. Jatkona edellä lopussa olevaan mainintaan Inarin sahojen tilanteesta: Ainakin yksi paikallinen sahausyritys toimii parhaillaankin. Se on Inarin Sikovuonossa oleva Ninjapuu, joka myös höylää puutavaraa ja tarjoaa erilaisia rakennuspalveluja.

6 kommenttia:

  1. Eikä hyvältä näytä metsätkään täällä "koskemattomassa" lapissa. Olen syntyperäinen Inarilainen ja ikäni samoillut näitä kairoja nauttien ainutlaatuisen kauniista metsistä ja maisemista.
    Kauhukseni olen pannut merkille viime vuosina hakkuiden lisääntyneen niin että esim Ivalon alueen lähimetsät 20 - 30 km säteellä on kaikki hakattu. Onko näiden vanhojen aihimetsien rahtaaminen Kemin sellukattiloihin todellakin niin kannattavaa puuhaa että sitä kannattaa jatkaa kunnes viimeinenkin aihki on pantu paperiksi.
    Luulenpa että luontoarvot olisivat todella paljon suuremmat.
    Ymmärrän sen että moni saa metsien kaatamisesta elantonsa mutta jossain täytyy tulla raja vastaan luonnon raiskaamiselle. Hakatussa metsässä ei ole mitään hyvää; yksittäisiä suoria siemenpuita, hakkuutähteitä ja metsäkoneilla uritettu maa. Metsien uusiutuminen kestää täällä todella pitkään ja tuleeko istutetuista metsistä enää ainutlaatuisia Inarin alueelle tyypillisiä känkkyrämäntyjä? Tämän hakkuubuumin voi tarkistaa Google Earthista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomioosi voin metsien ilmeen muutoksen osalta yhtyä. Sen verran voinen vielä tarkentaa, että kun puhutaan Ivalon ympäristön metsistä, kyse on huomattavalta osalta yksityismetsistä, joissa oman näkemykseni mukaan hakataan ja joita uudistetaan hieman rankemmin kuin nykyisin valtionmetsiä. Yksityismetsiä korjataan myös monitoimikoneilla, sillä niissä ei ole vastaavaa työllistämisen velvoitetta kuin Metsähallituksella on ylisessä Lapissa näihin asti ollut. Yksityismetsien käsittelyn jälkeä näkee myös muualla Inarin alueella olevissa yksityisissä ja yhteismetsissä, jälkimmäisiä Muddusjärven takana oleva Utsjoen tilojen yhteismetsä ja Väylän suunnassa oleva Utsjoen porotilojen yhteismetsä.

      Poista
    2. Kiitos lisätiedoista. Valitettavaa ja masentavaa on se että paikalliset eivät ole vieläkään heränneet suojelemaan omaa ympäristöään ja luonnonsuojelu käsitetään "junantuomien höyrypäiden" vouhotukseksi. Lopullinen totuus lapista on kuitenkin että se mikä täällä on arvokkainta on tuhoutumassa.
      Sekä paikallinen asukas että matkailija arvostaa kaikkein eniten koskematonta lapin luontoa ja kun se katoaa niin mitä meille jää käteen?
      Revitty maa ja raiskatut metsät. Ne ei anna enään kenellekään mitään. Luu jää käteen niin porotaloudelle, metsätaloudelle kuin virkistys-käytölle ja matkailullekin...no ehkäpä sen jälkeen voi kaivokset toivottaa tervetulleeksi lapin jo valmiiksi raiskatuille ylisille.
      Itse olen jo lähtökuopilla valmiina muuttamaan pois kotiseuduiltani sillä se mikä minua on pitänyt täällä alkaa olla muisto vain.

      Poista
  2. Kaivoksista puheen ollen,eivätkö Talvivaaran jäljet pelota?Taas kipsisakka-allas vuotaa valtoimenaan.Toisaalta näyttää vahvasti siltä,että tämän sukupolven aikana pitää luonto ryövätä putipuhtaaksi ja äkkiä sittenkin.Tulevat sukupolvet saavat nuolla näppejään.Oi aikoja,oi tapoja.

    VastaaPoista
  3. Hakkuut Inarin alueella:

    Nanguniemi n. 80% hakattu
    Konesniemi n. 90% hakattu
    Inarintien ja Koppelontien välinen alue n. 80% hakattu
    Rahajärvi Kankiniemestä Ivalojoelle n. 90% hakattu
    Paltojärvien ympäristöt Kuosnivuonosta Ivalojoelle n. 90% hakattu
    Pasasjärven itäpuolen Karhuvaara n. 50% hakattu
    Pasasjärven itäpuolen Luusuanvaara n. 99% hakattu
    Pajakoskenjärvien ympäristö n. 80% hakattu
    Ivalojoki Ailijärvestä Tolosen eteläpuoleen n.90% hakattu
    Ivalontienlänsipuoli:Salmijärvi/Taimenjärvi/Pitkäjärvi/Puhakanjärvi n.80% hakattu
    Palkisojantiestä etelään Palopäälle asti n.80% hakattu
    Alajärven eteläpuolinen alue n.70% hakattu
    Rahajärvenkaita n. 80% hakattu
    Rahajärven pohjoispuoli Pahtajärvelle/Mukkajärvelle/Kaislalammille n. 70% hakattu
    Ukonjärven Akku n. 60% hakattu
    Tirron ympäriltä isoja palstoja hakattu
    Sikovuonon ja Juutuanvuonon välistä isoja palstoja hakattu
    Riutulantien ja Menesjärventien välinen alue isoja palstoja hakattu
    Pahtaojanlampien lähistöllä avohakkuujuonteita jne. jne...

    Hyvä Inari!!!

    VastaaPoista
  4. Lapin Kansassa oli 9.12 hyvä ja laaja juttu lapin valtionmaiden hakkuista. Metsähallituksen omistuksessa olevista metsämaista 70% sijaitsee lapissa. Hakkuusuunnitteet on lisääntymään päin.
    Aivan järkyttävää kuinka kansallisaarteemme katoaa silmiemme edessä niin valtion kuin yksityistenkin metsänomistajien toimesta. Silmin kantamattomiin on siemenpuuasentoon hakattuja metsiä sekä valitettavasti myös avohakkuita. Kumpikaan ei ole hyvä asia. Vanhoja metsiä ei todellakaan ole enää paljon jäljellä. Hei haloo ihmiset, herätkää ja tajutkaa että ei se ole se raha ja tulos tärkein asia elämässä. Ehjä luonto on tärkein sillä sieltä me olemme lähtöisin ja siitä koko planeetan oleminen on kiinni.

    VastaaPoista