Kun pohjoismaista
saamelaissopimusta ollaan näillä tiedoin jo parafoimassa eli alustavasti
allekirjoittamassa oikeusministeriön taholta, eikä sopimusluonnosta ole
kyselyistä huolimatta annettu yleiseen tietoon, julkaisen pöydältäni löytyvän
sopimuksen luonnoksen kokonaisuudessaan tässä blogissani.
Saamelaissopimuksen osalta ollaan ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen kuin ILO 169 -sopimuksen kohdalla aiemmin. Toisin sanoen valtakunnan päätöksentekijät saavat eteensä parafoidun sopimuksen ja päälleen vaatimukset sen ratifioimisesta. Sopimukseen siis joudutaan ottamaan kantaa vasta tuossa vaiheessa, sillä mitään – ainakaan julkista tietoa – ei ole, että edes valtioneuvosto olisi sopimusluonnosta ja sen parafointia käsitellyt.
Huomautan, että tämä julkaisemani versio on luonnos eikä siihen sisälly Suomen taholla ministeriöissä (oikeusministeriössä ja maa- ja metsätalousministeriössä) käytyjä mahdollisia neuvonpitoja sopimuksen edellyttämistä kansallisista lainsäädäntö- ja muista toimenpiteistä. Tuskin näitä on kaikkien mahdollisten tulkinta- ja seurausmahdollisuuksien osalta edes yritetty käydä läpi.
Aiemmin julki annetuista tiedotteista saattoi jo arvella, että ainakin metsähallituslain soveltamisen osalta voidaan jotain esityksiä tai vaatimuksia odottaa.
Varsin mielenkiintoinen tulee olemaan myös oikeusministeriön esitys siitä miten sopimusta lähdettäisiin päätöksenteossa ajamaan. Voi hyvinkin olla, ettei ministeriön mielestä tarvita kovinkaan laajoja lausuntokierroksia, koskapa lausuntoja on jo pyydetty niinkin vasta kuin noin vuosikymmen sitten.
Sekin on mielenkiintoista, miten tähän salassa valmistellun sopimuksen käsittelyyn tullaan niveltämään oikeusministeriön teettämä alkuperäiskansojen asemaa kansainvälisesti vertaileva tutkimus, jonka piti kaiketi olla apuvälineenä Suomen harkitessa ILO 169 -sopimuksen ratifiointia.
Ehkäpä koko ILO 169 -sopimusta ei enää esitetä ratifioitavaksi, menisihän pohjoismainen saamelaissopimus sitä paljon pitemmälle ja samalla vältettäisiin muun muassa alkuperäiskansan kansainvälinen määrittäminen.
Saamelaissopimuksen osalta ollaan ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen kuin ILO 169 -sopimuksen kohdalla aiemmin. Toisin sanoen valtakunnan päätöksentekijät saavat eteensä parafoidun sopimuksen ja päälleen vaatimukset sen ratifioimisesta. Sopimukseen siis joudutaan ottamaan kantaa vasta tuossa vaiheessa, sillä mitään – ainakaan julkista tietoa – ei ole, että edes valtioneuvosto olisi sopimusluonnosta ja sen parafointia käsitellyt.
Huomautan, että tämä julkaisemani versio on luonnos eikä siihen sisälly Suomen taholla ministeriöissä (oikeusministeriössä ja maa- ja metsätalousministeriössä) käytyjä mahdollisia neuvonpitoja sopimuksen edellyttämistä kansallisista lainsäädäntö- ja muista toimenpiteistä. Tuskin näitä on kaikkien mahdollisten tulkinta- ja seurausmahdollisuuksien osalta edes yritetty käydä läpi.
Aiemmin julki annetuista tiedotteista saattoi jo arvella, että ainakin metsähallituslain soveltamisen osalta voidaan jotain esityksiä tai vaatimuksia odottaa.
Varsin mielenkiintoinen tulee olemaan myös oikeusministeriön esitys siitä miten sopimusta lähdettäisiin päätöksenteossa ajamaan. Voi hyvinkin olla, ettei ministeriön mielestä tarvita kovinkaan laajoja lausuntokierroksia, koskapa lausuntoja on jo pyydetty niinkin vasta kuin noin vuosikymmen sitten.
Sekin on mielenkiintoista, miten tähän salassa valmistellun sopimuksen käsittelyyn tullaan niveltämään oikeusministeriön teettämä alkuperäiskansojen asemaa kansainvälisesti vertaileva tutkimus, jonka piti kaiketi olla apuvälineenä Suomen harkitessa ILO 169 -sopimuksen ratifiointia.
Ehkäpä koko ILO 169 -sopimusta ei enää esitetä ratifioitavaksi, menisihän pohjoismainen saamelaissopimus sitä paljon pitemmälle ja samalla vältettäisiin muun muassa alkuperäiskansan kansainvälinen määrittäminen.
Vai vältettäisiinkö?
Seuraavassa siis pohjoismaista sopimustekstiä:
Seuraavassa siis pohjoismaista sopimustekstiä:
Norjan, Ruotsin ja Suomen hallitukset, jotka toteavat
– että saamelaisilla, näiden kolmen valtion kansana ja
alkuperäiskansana, on oma valtioiden rajat ylittävä kulttuurinsa ja
yhteiskuntaelämänsä sekä omat valtioiden rajat ylittävät kielensä,
– että jo 7 ja 18 päivänä lokakuuta 1751 solmitun
rajasopimuksen lisäasiakirjassa (Lappi-kodisilli) luotiin puitteet rajat
ylittävälle yhteistyölle ja vahvistettiin saamelaisten vanhan perinnäistavan
mukaiset oikeudet,
– että saamelaisten oikeudet turvataan kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa,
– että Yhdistyneet kansakunnat vuonna 2007 hyväksyi
alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen, jonka puolesta nämä kolme
valtiota äänesti ja jota kaikki kolme saamelaiskäräjää kannatti, ja että näiden
kolmen valtion alkuperäiskansojen oikeuksia koskevalle julistukselle antama
tuki toistettiin Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen
maailmankongressin loppuasiakirjassa vuonna 2014,
– että Norja, toisin kuin Suomi ja Ruotsi, on tämän
yleissopimuksen allekirjoitushetkellä ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön
(ILO) vuonna 1989 tehdyn itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja
koskevan yleissopimuksen nro 169,
palauttavat mieleen
– että Yhdistyneiden kansakuntien yrityksiä ja
ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet ja OECD:n monikansallisille
yrityksille asettamat suuntaviivat antavat elinkeinoelämälle ihmisoikeuksien,
mukaan lukien alkuperäiskansojen oikeuksien, kunnioittamista koskevan
erityisvastuun ja että valtioilla on vastuu teollisuuden ohjeistamisesta
kunnioittamaan näitä oikeuksia,
jotka pitävät lähtökohtanaan
– että saamelaisen tulevaa oikeusasemaa vahvistettaessa
erityisesti otetaan huomioon, että historian saatossa saamelaisia ei ole
kohdeltu yhdenvertaisena kansana ja että heitä on tuolloin kohdeltu
epäoikeudenmukaisesti,
– että saamelaiset haluavat ja tahtovat ottaa vastuun oman
tulevaisuutensa rakentamisesta ja, että heillä on myös siihen oikeus,
– että valtiot ottavat huomioon saamelaisten
itsemääräämisoikeuden täyttäessään tämän sopimuksen mukaisia velvoitteitaan,
– että yleissopimus ei estä valtioita myöntämästä, ottamalla
huomioon vähimmäisoikeuksia koskeva 2 artikla ja saamelaisten
itsemääräämisoikeutta koskeva 4 artikla, muille henkilöille, jotka katsovat
olevansa saamelaisia ja, joilla on läheinen yhteys saamelaiseen kulttuuriin,
oikeutta tulla otetuksi saamelaiskäräjien äänestysluetteloon.
– että ”saamelaisalueet” tässä yleissopimuksessa voidaan
rajata eri lailla eri maissa ja eri kysymysten kohdalla, mutta että tämä
tapahtuu saamelaisten historiallista ja nykyaikaan liittyvää läsnäoloa
kunnioittaen siten, että tavoitteena on vahvistaa ja lujittaa saamelaista
kulttuuria, saamen kieliä ja saamelaisten yhteiskuntaelämää, saamelaisen kansan
itsemääräämisoikeuden nojalla,
– että saamelaiselinkeinoilla ja saamelaisten luonnonvarojen
käytöllä tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan sellaisia perinteisiä
saamelaiselinkeinoja ja sellaista perinteistä luonnonvarojen käyttöä joka
ylläpitää ja kehittää saamelaista kulttuuria, saamen kieltä ja saamelaisten
yhteiskuntaelämää, ja että perinteinen käyttö ei estä uusien toimintamuotojen
käyttöönottoa,
– että poronhoidolla, kalastuksella ja muulla saamelaisella
perinteisellä luonnonvarojen käytöllä on erityinen merkitys saamelaisen
kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän ylläpitämisen ja
kehittämisen kannalta,
– että saamelaisilla naisilla on keskeinen asema saamelaisen
kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän ylläpitämisessä ja
kehittämisessä,
tunnustavat
– että saamelaisilla on oltava mahdollisuus käyttää maata ja
vettä saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän
perustana,
– että saamelaiset – kuten muut – ovat voineet luoda sekä
omistus- että käyttöoikeuksia niin henkilökohtaiselta kuin kollektiiviselta
pohjalta,
– että yleissopimus turvaa mutta ei muuta luotuja oikeuksia
saamelaisalueilla,
– että valtioilla on erityinen vastuu, saamelaisten
perinnäistapoja kunnioittaen, turvata saamelaisille todellinen mahdollisuus
saada kansallisen oikeusjärjestelmän kautta tunnustettua ja tuomiolla
vahvistettua luodut maaoikeudet alueillaan,
– että valtioilla on mahdollisuus varmistaa että saamelaiset
saavat osansa saamelaisalueilla tuotettujen luonnonvarojen arvosta, ottaen
huomioon vaikutus, joka luonnonvarojen tuotannolla on ollut ja on
saamelaisalueilla saamelaisten elinkeinoihin, saamelaiseen kulttuuriin ja
perinteiseen elämänmuotoon,
tunnustavat saamelaiskäräjien aktiivisen roolin
neuvotteluissa ja niiden osallistuminen niihin ja jotka huomioivat että näiden
kolmen valtion saamelaiskäräjät ovat osaltaan hyväksyneet yleissopimuksen, ovat
sopineet seuraavasta pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta.
1. luku: Saamelaisten yleiset oikeudet
1. artikla: Yleissopimuksen tarkoitus
Yleissopimuksen tarkoituksena on varmistaa ja vahvistaa
saamelaisten oikeudet siten, että saamelaiset voivat säilyttää, harjoittaa ja
kehittää kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä niin, että valtionrajat
häiritsevät tätä mahdollisimman vähän.
2. artikla: Vähimmäisoikeudet
Tämän yleissopimuksen turvaamat oikeudet ovat
vähimmäisoikeuksia. Ne eivät estä yksittäisiä sopimusvaltioita laajentamasta
saamelaisten oikeuksia tai ryhtymästä kattavampiin toimiin, eikä niiden
perusteella voi rajoittaa sellaisia saamelaisten oikeuksia, jotka johtuvat
muista säännöksistä tai kansainvälisistä sitoumuksista.
3. artikla: Saamelaisten oikeudet
Saamelaiset ovat sopimusvaltioiden alkuperäiskansa.
Saamelaisilla on oikeus säilyttää, harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan,
kieltään ja yhteiskuntaelämäänsä.
Valtiot turvaavat saamelaisten oikeudet tehokkaasti ja
ryhtyvät tarvittaessa erityistoimiin, jotta saamelaiset voisivat nauttia näistä
oikeuksista helpommin.
4. artikla: Itsemääräämisoikeus
Saamelaisilla on kansana itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden
nojalla saamelaiset saavat vapaasti määrätä poliittisesta asemastaan ja
taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta kehityksestään.
Itsemääräämisoikeus toteutuu itsehallintona sisäisissä
asioissa ja neuvottelujen kautta asioissa, joilla voi osoittautua olevan
erityistä merkitystä saamelaisille.
5. artikla: Naisten ja miesten tasa-arvo
Valtiot edistävät saamelaisten naisten ja miesten sekä
saamelaisten tyttöjen ja poikien välistä tasa-arvoa. Tavoitteena on
saamelaisten naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttaminen.
Valmisteltaessa asioita ja tehtäessä päätöksiä sopimuksen
tarkoittamilla alueilla on valtioiden selvitettävä ja otettava huomioon
toimenpiteen vaikutukset saamelaisten naisten ja saamelaisten miesten kannalta.
Tässä sopimuksessa mainittujen vapauksien ja oikeuksien
käyttäminen on turvattava ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
6. artikla: Saamelaislasten oikeudet
Valtioiden tulee erityisesti edistää saamelaislasten
oikeutta kunkin osaltaan ja yhdessä muiden saamelaisten kanssa säilyttää,
harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä.
Valtiot kiinnittävät erityishuomiota saamelaislasten
tarpeisiin ja oikeuksiin täyttäessään tämän sopimuksen mukaisia velvoitteitaan.
Saamelaislapsilla on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ikänsä ja
kypsyytensä mukaisesti. Lapsen etu on kaikissa saamelaislapsia koskevissa
toimenpiteissä ensisijainen.
7. artikla: Syrjimättömyys
Saamelaisille taataan suoja saamelaisuuteen liittyvää
syrjintää vastaan.
Valtiot ryhtyvät tehokkaisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen
saamelaisten syrjintää ja ennakkoluuloja heitä kohtaan sekä edistääkseen
keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä saamelaisten ja muun väestön välillä.
8. artikla: Kieli
Saamen kielellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa kaikkia
saamen kieliä.
9. artikla: Perinnäistavat
Valtioiden tulee kunnioittaa asiaankuuluvasti saamelaisten
oikeuskäsityksiä, oikeudellisia perinteitä ja perinnäistapoja.
Valmistellessaan lainsäädäntöä aloilla, joilla saattaa olla
saamelaisia perinnäistapoja valtiot selvittävät, onko tällaisia tapoja olemassa
ja tulisiko ne siinä tapauksessa turvata tai ottaa muuten huomioon
lainsäädännössä.
10. artikla: Valtionrajat ylittävä yhteistyö
Valtiot helpottavat saamelaisten valtionrajojen yli
harjoittamaa yhteistyötä ja pyrkivät poistamaan esteitä, jotka johtuvat
kansalaisuudesta tai asuinpaikasta tai muutoin siitä, että saamelaiset ovat
usean valtion alueella asuva kansa.
Valtiot edesauttavat saamelaisen kulttuurin, saamen kielen
ja saamelaisten yhteiskuntaelämän säilyttämistä, harjoittamista ja kehittämistä
yli valtionrajojen. Tässä tarkoituksessa valtiot erityisesti
helpottavat saamelaisten elinkeinon harjoittamista yli näiden rajojen sekä
kehittävät saamelaisten mahdollisuuksia saada opetusta, terveydenhoitoa ja
sosiaalipalveluja toisessa näistä valtioista silloin, kun tällainen ratkaisu on
tarkoituksenmukaisempi.
11. artikla: Symbolit
Valtiot kunnioittavat saamelaisten oikeutta määrätä
saamenlipun ja muiden saamelaissymbolien käytöstä sekä edistävät saamelaissymbolien
näkyvyyttä.
2. luku: Itsemääräämisoikeus
12. artikla: Saamelaiskäräjät
Jokaisessa sopimusvaltiossa on saamelaiskäräjät, joka on
kyseisen maan korkein saamelaistoimielin. Saamelaiskäräjät edustaa maassa
saamelaisia ja se valitaan kyseisen maan saamelaisten yleiseen äänioikeuteen
perustuvilla vaaleilla.
Säännökset saamelaiskäräjien vaaleista vahvistetaan laissa.
Saamelaiskäräjillä tulee olla sellaiset vastuualueet ja
sellaisia tehtäviä, että ne voivat tehokkaasti huolehtia saamelaisten
itsemääräämisoikeuden toteutumisesta.
Saamelaiskäräjien tehtävät vahvistetaan laissa. Saamelaiskäräjät
päättävät itsenäisesti muista asioista, joiden parissa ne haluavat työskennellä
ja joista ne haluavat antaa lausuntoja.
13. artikla: Saamelaiskäräjien äänestysluettelo
Henkilö, joka pitää itseään saamelaisena ja
a) jolla on saamen kieli kotikielenä Norjassa tai Ruotsissa
tai äidinkielenä Suomessa, tai
b) jonka jollain vanhemmalla, isovanhemmalla tai
isoisovanhemmalla on ollut saamen kieli kotikielenä Norjassa tai Ruotsissa tai
äidinkielenä Suomessa, tai
c) jonka joku vanhemmista on tai on ollut saamelaiskäräjien
äänestysluettelossa,
on oikeus, jos muut kuten ikää, kansalaisuutta ja
väestökirjanpitoa koskevat vaatimukset täyttyvät, tulla otetuksi
saamelaiskäräjien äänestysluetteloon Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa.
Saamelaiskäräjät voivat tehdä yhteistyötä yllä mainitun
määräyksen täytäntöönpanossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
14. artikla: Saamelaiskäräjien oikeus itsehallintoon
Saamelaiskäräjät tekevät itsenäisiä päätöksiä asioissa,
joista ne kansallisen lainsäädännön mukaan ovat vastuussa, sekä muissa
käsittelemissään asioissa.
15. artikla Yhteistyö
Saamelaiskäräjät voivat tehdä yhteistyösopimuksia muiden
alkuperäiskansojen sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten tahojen
kanssa.
16. artikla: Yhteiset toimielimet
Valtioiden tulee edistää saamelaiskäräjien mahdollisuutta
tehdä yhteistyötä ja muodostaa yhteisiä toimielimiä. Jos kansallinen
lainsäädäntö sen sallii, voidaan yhteisille toimielimille antaa julkisia
hallintotehtäviä.
17. artikla: Neuvottelut
Valtio neuvottelee saamelaiskäräjien kanssa säädettäessä
lakeja, tehtäessä päätöksiä sekä ryhdyttäessä muihin toimiin, joilla voi olla
erityinen merkitys saamelaisille. Neuvottelut käydään hyvässä hengessä, ja
niissä tulee pyrkiä yksimielisyyteen tai yhteisymmärrykseen saamelaiskäräjien kanssa
ennen päätöksentekoa. Valtioiden on ilmoitettava saamelaiskäräjille
mahdollisimman pian, kun ne aloittavat työskentelyn tällaisissa asioissa.
18. artikla: Neuvottelut muiden saamelaisia edustavien
tahojen kanssa
Säädettäessä lakeja, tehtäessä päätöksiä sekä ryhdyttäessä
muihin toimiin, joilla voi olla erityinen merkitys muille saamelaistahoille
kuin saamelaiskäräjille, kuten saamelaiskylille, siidoille, paliskunnille,
kolttasaamelaisten kyläkokouksille tai muille saamelaisjärjestöille, valtion
tulee, jos siihen on syytä, myös neuvotella näiden tahojen edustajien kanssa.
19. artikla: Kansainvälinen edustus
Valtiot edistävät saamelaiskäräjien itsenäistä edustusta
kansainvälisissä organisaatioissa ja kokouksissa, joissa käsitellään asioita,
joilla on erityistä merkitystä saamelaisille.
Valtiot osallistavat aktiivisesti saamelaiskäräjiä
kansainvälisissä yhteyksissä, käsiteltäessä asioita, joilla on erityistä
merkitystä saamelaisille.
3. luku: Kieli ja kulttuuri
20. artikla: Oikeus kieleen ja kulttuuriin
Saamelaisilla on oikeus harjoittaa, käyttää, kehittää,
säilyttää ja tuleville sukupolville välittää kieliään ja kulttuuriaan. Valtiot
kunnioittavat, edistävät ja suojelevat näitä oikeuksia.
21. artikla: Saamen kielen käyttö
Saamelaisilla on oikeus käyttää henkilönnimiään sekä saada
ne hyväksytyiksi kansallisten säännösten mukaisesti.
Saamelaisalueilla on voitava hyväksyä ja käyttää
saamenkielisiä maantieteellisiä nimiä.
Saamelaisilla on oikeus käyttää saamen kieltä
tuomioistuimissa ja asioitaessa viranomaisten kanssa saamelaisalueilla.
Valtiot edistävät saamelaisten mahdollisuutta käyttää saamen
kieltä sosiaali- ja terveydenhuollossa saamelaisalueilla.
Valtiot helpottavat saamen kielen käyttöä saamelaisalueiden
ulkopuolella.
Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla valtiot huomioivat
saamelaiskulttuuriin liittyviä seikkoja.
22. artikla: Saamelainen kulttuuriperintö, saamelaiset
kulttuuri-ilmaukset sekä saamelaisten perinteinen tieto
Valtiot ottavat huomioon saamelaisten kulttuuriperinnön,
saamelaisten kulttuurinilmaukset ja saamelaisen perinteisen tiedon
saamelaisasioita koskevassa päätöksenteossa.
Saamelaisten aineellinen kulttuuriperintö suojellaan lailla.
Valtiot edistävät saamelaisten immateriaalisen kulttuuriperinnön turvaamista.
Saamelaiskäräjät, tai viranomaiset yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa,
saamelaiset museot tai muut saamelaiset laitokset vastaavat saamelaista
kulttuuriperintöä koskevista asioista.
Valtion tai muun julkisen laitoksen hallussa olevan
saamelaisen kulttuuriperinnön hallinnointi kuuluu saamelaiskäräjille taikka
museoille tai laitoksille yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.
Valtiot edistävät saamelaisen kulttuuriomaisuuden
palauttamista ja hallinnointia kolmannen kappaleen mukaisesti.
23. artikla: Opetus
Saamelaisilla on peruskoulussa tai vastaavalla kouluasteella
oikeus saamen kielen ja saamenkieliseen opetukseen saamelaisalueilla. Muilla
maantieteellisillä alueilla valtiot takaavat saamelaisille mahdollisuuden saada
saamen kielen opetusta sekä edistävät mahdollisuuksia saamenkieliseen
opetukseen.
Valtioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin koulutuksen alalla,
jotta saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana sekä heidän
historiaansa, kieleensä ja kulttuuriinsa liittyvä tietämys ja kunnioitus
lisääntyisivät.
Saamelaiskäräjien kanssa neuvotellaan 17 artiklan mukaisesti
tai ne voivat määrätyissä puitteissa kehittää opetuksen sisältöä
saamelaisaineissa ja saamelaisten historiaan, kulttuuriin, perinteisiin elinkeinoihin
ja yhteiskuntaelämään liittyen.
Valtiot tarjoavat tarvittaessa, tilapäisesti, vaihtoehtoisia
opetusmenetelmiä käytettäväksi alueilla, joilla ei ole saamenkielentaitoisia
opettajia ja joilla saamelaisia oppilaita on vähän.
24. artikla: Tutkimus
Valtiot luovat hyvät edellytykset saamelaisyhteisön kannalta
merkittävälle tutkimukselle ja tutkimusyhteistyölle. Tällaista tutkimusta
harjoitettaessa on otettava huomioon vakiintuneet tutkimuseettiset säännöt sekä
kansainväliset periaatteet, joita noudatetaan alkuperäiskansoihin liittyvässä
tutkimuksessa.
25. artikla: Tiedotusvälineet
Valtiot edistävät laajaa saamenkielistä mediatarjontaa.
Ottaen huomioon tiedotusvälineiden riippumattomuuden
valtioiden tulee mahdollisimman hyvin huolehtia, että saamelaisille annetaan
mahdollisuus luoda ja käyttää omia tiedotusvälineitä.
26. artikla: Valtionrajat ylittävä yhteistyö
Valtiot edistävät saamen kielenhuoltoa koskevaa valtionrajat
ylittävää yhteistyötä erityisesti määriteltäessä kielellisiä normeja ja
terminologiaa.
Valtiot edistävät valtionrajat ylittävää yhteistyötä
kysymyksissä, jotka koskevat saamen kielen koulutusta ja opetusta,
saamenkielistä koulutusta ja opetusta sekä saamelaisten historiaa, kulttuuria
ja kieltä koskevaa koulutusta ja opetusta. Lisäksi valtiot edistävät
saamenkielisen oppimateriaalin ja saamelaisten historiaa, kulttuuria ja kieltä
koskevan oppimateriaalin kehittämistä koskevaa valtionrajat ylittävää
yhteistyötä.
Valtiot edistävät saamelaisen kulttuuriperinnön ja
saamelaisten perinteisen tiedon dokumentointiin, suojeluun ja käyttöön
liittyvää valtionrajat ylittävää yhteistyötä.
Valtiot rohkaisevat mahdollisuuksien mukaan ja
tiedotusvälineiden riippumattomuuden huomioon ottaen valtionrajat ylittävää
yhteistyötä saamenkielistä mediatarjontaa tarjoavien tiedotusvälineiden
välillä.
4. luku: Maa ja vesi
27. artikla: Oikeus maahan ja veteen
Alueet, joita saamelaiset ovat perinteisesti käyttäneet,
ovat perustana sille, että saamelaiset voivat säilyttää, harjoittaa ja kehittää
kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä.
Saamelaiset ovat valtioissa pitkäaikaisen maa- ja
vesialueiden perinteisen käytön kautta luoneet kollektiivisen tai yksilöllisen
omistus- tai käyttöoikeuden saamelaisalueilla.
28. artikla: Maahan ja veteen kohdistuvien oikeuksien
turvaaminen
Valtiot ryhtyvät toimenpiteisiin turvatakseen saamelaisten
oikeuden niihin luonnonvaroihin, joita he ovat perinteisesti käyttäneet
saamelaisalueilla ja mahdollisuudet käyttää näitä luonnonvaroja.
Valtiot varmistavat, että kansallisessa lainsäädännössä on
asianmukaiset menettelytavat, joilla voidaan sitovasti vahvistaa saamelaisten
oikeudet maahan ja veteen.
Tällaisten oikeuksien olemassaolon arvioinnissa huomioidaan,
ettei saamelaisten maan tai vesien käytöstä useinkaan jää pysyviä jälkiä
luontoon.
29. artikla: Keskinäinen kunnioitus
Valtiot huolehtivat siitä, että oikeudenomistajat ja kaikki
muut maiden ja vesien käyttäjät osoittavat keskinäistä kunnioitusta toistensa
intressejä kohtaan ottamalla huomioon mikä merkitys saamelaisten vesien ja
maiden käytöllä on saamen kielelle, saamelaiselle kulttuurille ja saamelaisten
yhteiskuntaelämälle.
30. artikla: Luonnonvaroihin kajoaminen tai niiden
muuttunut käyttö
Harkitessaan saamelaisalueiden luonnonvaroihin kajoamista
tai niiden käytön muuttamista koskevaa päätöksentekoa tai luvan myöntämistä
tällaiselle kajoamiselle tai käytölle, valtiot kiinnittävät erityistä huomiota
siihen, että kajoaminen tai muuttunut käyttö ei aiheuta ilmeistä haittaa saamen
kielelle, saamelaiselle kulttuurille tai saamelaisten yhteiskuntaelämälle. Kun
kajoamisen tai muutoksen sallittavuutta koskevan asian ratkaisemista harkitaan,
valtiot huolehtivat tässä tarkoituksessa siitä, että eri toimenpiteiden
kokonaisvaikutus saamelaiseen kulttuuriin, saamen kieleen ja saamelaisten
yhteiskuntaelämään alueella huomioidaan.
Kajottaessa saamelaisten omistus- tai käyttöoikeuteen
myönnetään korvaus kansallisten säännösten mukaisesti.
31. artikla:Saamelaisten oikeus harjoittaa kulttuuriaan,
kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä
Kajoamalla luonnonvaroihin ja muuttamalla niiden
käyttötarkoitusta ei saa kieltää saamelaisilta heidän oikeuttaan alkuperäiskansana
harjoittaa heidän omaa kulttuuriaan, omia kieliään ja omaa
yhteiskuntaelämäänsä.
32. artikla: Luonnonvarojen hallinnointi
Ottaen huomioon, että saamelaisten maahan ja veteen
kohdistuvilla oikeuksilla on erityinen merkitys saamelaisen kulttuurin, saamen
kielen ja saamelaisten yhteiskuntaelämän säilyttämisen kannalta, valtioiden ja
muiden valtion omaisuutta hallinnoivien on mahdollisuuksien mukaan neuvoteltava
saamelaisten kanssa kysymyksistä, jotka liittyvät saamelaisia koskevien
luonnonvarojen hallinnointiin ja joihin 17 artiklan vaatimuksia ei sovelleta,
tai muulla tavalla aktiivisesti osallistaa saamelaisia näihin kysymyksiin.
33. artikla: Luonnon- ja kulttuuriympäristö
Valtiot edistävät saamelaisalueiden luonnon- ja
kulttuuriympäristön kestävää käyttöä saamelaisten perinteistä tietoa
kunnioittaen ja ottaen huomioon luonnon- ja kulttuuriympäristöjen
erityismerkitys saamelaisen kulttuurin, saamen kielen ja saamelaisten
yhteiskuntaelämän perustana.
5. luku: Elinkeinot
34. artikla: Saamelaiselinkeinot
Saamelaiselinkeinoilla on erityismerkitys saamelaisen
kulttuurin, kielen ja yhteiskuntaelämän säilyttämisen, harjoittamisen ja
kehittämisen kannalta.
Luontaiselinkeinoilla, kalastus, metsästys, pienimuotoinen
eläintenpito ja luonnonvarojen talteenotto mukaan lukien, on pitkä saamelainen
perinne eri saamelaisalueilla, ja ne ovat vaikuttaneet kauan kieleen,
kulttuuriin ja saamelaisten perinteiseen tietoon sekä asutukseen, kotitalouteen
ja duodjituotannon raaka-aineisiin.
Valtioiden tulee edistää saamelaiselinkeinoja.
Elinkeinoja ja luonnonvarojen käyttöä on edelleen pidettävä
saamelaisen kulttuurin harjoittamisena, vaikka uusia tarkoituksenmukaisia
toimintamuotoja otetaan käyttöön yleisen yhteiskuntakehityksen myötä.
35. artikla: Kulttuurielinkeinot ja luovat elinkeinot
sekä matkailu
Saamelainen kulttuuri, historia ja luonto ovat
kulttuurielinkeinojen ja luovien elinkeinojen sekä matkailun voimavara
saamelaisalueella. Valtiot edistävät sitä, että tätä voimavaraa hyödynnetään
kestävällä tavalla ja saamen kieltä, saamelaisten kulttuuria ja saamelaisten
yhteiskuntaelämää kunnioittaen.
36. artikla: Poronhoito
Poronhoidolla on saamelaiselinkeinona ja perinnäistapaan
perustuvana kulttuurinmuotona lain suoja.
Valtiot edistävät saamelaisten harjoittaman poronhoidon
asemaa ja toimintaedellytyksiä sekä kehittävät valtionrajat ylittävää
yhteistyötä.
37. artikla: Merten luonnonvarat
Merisaamelaisalueilla tapahtuvassa meren elollisten
luonnonvarojen sääntelyssä ja jakamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota
siihen millainen merkitys saamelaisten tavalla hyödyntää näitä varoja on
saamelaiselle kulttuurille, saamen kielelle ja saamelaisten
yhteiskuntaelämälle.
38. artikla: Duodji (saamenkäsityö ja taidekäsityö)
Valtiot edistävät lainsäädännöllisin, hallinnollisin tai
taloudellisin toimenpitein saamelaisten mahdollisuuksia elvyttää, säilyttää,
suojella ja kehittää saamenkäsityöhön liittyviä perinteisiä taitoja ja tapoja
ja perinteistä tietoa sekä edellytyksiä harjoittaa saamenkäsitöitä elinkeinona.
6. luku: Sopimuksen täytäntöönpano
39. artikla: Ministerien ja saamelaiskäräjien
puheenjohtajien yhteistyöneuvosto
Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisasioista vastaavat
ministerit sekä näiden maiden saamelaiskäräjien puheenjohtajat kokoontuvat
säännöllisesti.
Yhteistyöllä edistetään tämän yleissopimuksen 1 artiklan
mukaista tarkoitusta. Kokouksissa käsitellään tämän yleissopimuksen
täytäntöönpanoa.
40. artikla: Sopimuksen täytäntöönpanon seuranta
Tämän sopimuksen täytäntöönpanon seurannasta huolehtii
Pohjoismaiseen saamelaisasioiden virkamieskomiteaan NÄS:iin liittyvä työryhmä.
Työryhmässä on kuusi jäsentä, jotka edustavat valtioita ja saamelaiskäräjiä.
Kukin valtio nimittää yhden edustajan ja saamelaiskäräjät nimittävät kukin
yhden edustajan.
Yleissopimuksen seurannan tapahtuu vuoropuheluna työryhmässä
olevien kaikkien kolmen valtion ja niiden saamelaiskäräjien kesken.
Vuoropuhelun tavoitteena on määritellä haasteita sekä vaihtaa kokemuksia ja
tietoa hyvistä käytännöistä sekä pyrkiä yhdessä yksimielisyyteen sopimuksen
tavoitteita edistävistä ratkaisuista.
Työryhmä käsittelee temaattisia asioita sekä
saamelaiskäräjiltä ja muilta tahoilta tulleita raportteja siitä, miten
saamelaisten oikeuksia toteutetaan tämän sopimuksen mukaisesti. Työryhmä voi
tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Edistääkseen sopimuksen tarkoitusta työryhmä voi esittää
valtioiden hallituksille ja saamelaiskäräjille ehdotuksia ja raportteja. Ellei
ehdotus tai raportti saavuta yksimielisyyttä, työryhmän jäsenet voivat jättää
siihen erityishuomautuksia.
Työryhmä päättää säännöistään ja määrää niissä tarkemmin
yllä mainitusta toiminnasta.
41. artikla: Sopimuksen seurannan kulut
Kulut, joita koituu sopimuksen täytäntöönpanon seurannasta
artiklan 40 mukaisesti, jaetaan kolmen sopimusvaltion kesken tasan tai
erillisen sopimuksen mukaisesti.
7. luku: Muut määräykset
42. artikla: Allekirjoitus
Tämä sopimus saatetaan ennen allekirjoitusta kaikkien kolmen
maan saamelaiskäräjien käsiteltäväksi.
43. artikla: Ratifiointi ja voimaantulo
Tämä sopimus ratifioidaan.
Yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä
sen jälkeen, kun kaikki osapuolet ovat tallettaneet ratifiointiasiakirjansa
Norjan ulkoasiainministeriöön.
Norjan ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille osapuolille
ratifiointiasiakirjojen tallettamisesta ja yleissopimuksen voimaantuloajasta.
Osapuolet vastaavat asian tiedottamisesta saamelaiskäräjille.
44. artikla: Sopimuksen muutokset
Muutokset tähän sopimukseen tehdään yhteistyössä kolmen
valtioin saamelaiskäräjien kanssa.
Yleissopimuksen muutos tulee voimaan kolmekymmentä päivää
sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet Norjan ulkoasiainministeriölle
hyväksyneensä muutokset.
45. artikla: Irtisanominen
Osapuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla asiasta
kirjallisesti Norjan ulkoasianministeriölle, joka ilmoittaa muille osapuolille
kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja ilmoituksen sisällöstä.
Sopimusvaltiot vastaavat asian tiedottamisesta saamelaiskäräjille.
Irtisanominen koskee vain sen jättänyttä osapuolta ja tulee
voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Norjan ulkoasiainministeriö on
vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.
46. artikla: Alkuperäisen tekstin tallettaminen ja
allekirjoittaminen
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappaleet talletetaan Norjan
ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa muille osapuolille sopimuksen oikeaksi
todistetut jäljennökset. Osapuolet vastaavat sopimuksen oikeaksi todistettujen
kopioiden toimittamisesta saamelaiskäräjille.
Tämän vakuudeksi osapuolten edustajat ovat allekirjoittaneet
tämän sopimuksen.
Sopimus pidetään saatavilla saamen kielillä.
Sopimuksen allekirjoitukset
Norja, Ruotsi, Suomi
Päiväys
Paikka
Voimassa alkaen