sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Sámi Árvvut sekoaa pauloihinsa saamelaismäärittelyssään

Koetin saada selkoa Klemetti Näkkäläjärven Sámi Árvvut -yhdistyksen lausunnosta hiljattain Inarissa kuulemistilaisuutta pitäneelle Pekka Hallbergin saamelaiskäräjälain uudistamista pohtivalle työryhmälle. Sekavasta kirjoituksesta nousi ehkä selkeimmin esiin väite, jonka mukaan saamelaismääritelmä ei ole mielipidekysymys. Kirjoitus kuitenkin toimii tosiasiassa tuon väitteen kanssa ristiin vakuuttamalla, että saamelaisuuden määritteleminen onkin mitä suurimmassa määrin mielipidekysymys.
Klemetti julistaa:”Henkilökohtaisesti tilaisuus nostaa mieleen déjá vu ilmiön – aivan kuin olisimme olleet muutama vuosi sitten samalla asialla. Kokoonpano ja henkilöiden roolit ovat vain hieman muuttuneet, mutta kokoonpanon perusteella juridinen ja valtiokeskeinen lähestymistapa saamelaisten oikeuksiin näyttää selvältä, joka ei ole aiemmin osoittautunut hedelmälliseksi ratkaisuksi.”
Klemetin mielestä juridinen ja valtiokeskeinen rooli saamelaisia koskevassa lainvalmistelussa ei ole oikea? Millä perustein ja kuka moisen valmistelun suorittaisi?
Edelleen yhdistys moittii: ”Kuulemiset ovat lähtökohdiltaan hyvin kuvaavia – kutsutaan valikoivasti saamelaisyhdistyksiä ja myös saamelaisten oikeuksia vastustavia tahoja kertomaan näkemyksiään. Kuulemisella saadaan luotua perusteltu esitys, jossa laaditaan arpomalla summanmutikassa näennäinen kompromissiesitys, joka todellisuudessa antaa vain oikeuksia etnisille suomalaisille – näin esimerkiksi Suomen perustuslakia valvova perustuslakivaliokunta toimi, kun se edellisen kerran saamelaismääritelmää käsitteli.”
Klemetin mielestä Hallbergin työryhmän olisi pitänyt kuulla vielä runsaammin saamelaisyhdistyksiä, joita nytkin oli paikalla ehkä yli tarpeen? Klemetin mielestä muut kutsutut edustivat saamelaisten oikeuksia vastustavia tahoja? Klemetin mielestä työryhmä pyrki arpomaan summanmutikassa jonkin näennäisen ja etnisiä suomalaisia palvelevan kompromissin? Klemetin mielestä Suomen perustuslakia valvova eduskunnan perustuslakivaliokuntakin – Hallbergin työryhmän ohella – on tehtävissään osaamaton?
Klemetti vetoaa esillä olleeseen sovittelun henkeen: ”Sovittelun hengessä olisi myös virkistävää, jos saamelaiskäräjälain uudistuksen yhteydessä tehtäisiin huolellinen vaikutustenarviointi saamelaismääritelmän vaikutuksista saamelaisyhteisölle, saamelaisista luotuun kuvaan, määritelmän rooliin saamelaisvastaisten liikkeiden synnyssä ja kehityksessä eli kannettaisiin vastuuta, joka valtion vastuulla on. Yhdistyksemme esittää tätä harkittavaksi. Huolellinen tieto auttaa päätöksentekoa. Saamelaismääritelmä ei ole mielipidekysymys.”
Mikä on Klemetin mielestä hänen tarkoittamansa saamelaisyhteisö? Onko se kenties hänen joskus kuvailemansa ja polveutumiseen viittaava sukuyhteisö? Mitä ovat Klemetin mielestä saamelaisvastaiset liikkeet ja miten ne ovat julistaneet vastustavansa saamelaisia, yleistäen ilmaisten? Ja se mielipidekysymys, eikö Klemetti edellä vastusta juridista saamelaisuuden määrittelyn tapaa? Ehkä hän haluaa kiistää myös ihmisen itseidentifikaation keskeisyyden?
Vahvistaakseen omaa mielipiteeseen perustuvaa saamelaisuuden määrittelyään, Klemetti kertoo: ”Yhdistyksemme jäseniksi pääsevät vain saamelaiset – ei KHO-saamelaiset. Koska Suomen saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä on vastoin saamelaiskulttuuria, identiteettiä ja perinteitä, rajaamme saamelaisuuden siten, kun saamelaiset ovat aina rajanneet – eli henkilön on tullut oppia kotonaan saamen kieltä ja kulttuuria, ylläpitää saamelaiskulttuurin perinteitä ja tietää olevansa saamelainen ja olla saamelainen omassa yhteisössään. Yhdistyksemme toimii asiamiehenä YK:n ihmisoikeuskomitealle tehdyssä valituksessa KHO:n ratkaisuista, jotka koskevat KHO-saamelaisten hyväksymistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon…”
Jos tuollaisen vuodatuksen jälkeen Pekka Hallbergin ja hänen työryhmänsä mielestä oikeusvaltiossa alkuperäiskansan, ihmisen identiteetin ja käsityksen alkuperäiskansaan kuulumisesta määrittäminen tulisi antaa Klemetti Näkkäläjärven esittämän ”arvuuttelun” hoteisiin, pitäisin ihmeenä. Tuossa kirjoitelmassaan Klemetti lyttää jäälleen Suomen oikeuslaitoksen ja rajaa saamelaisuuden määrittämisen täysin mielivaltaiseksi arvioinniksi. Olisiko se sitä kuuluisaa ryhmähyväksyntää jonkin yhden ”oman saamelaisyhteisön aina-rajaamisen” pohjalta, kohdistuen myös muihin saamelaisyhteisöihin? Kun lukee tuota Klemetin tekstiä ja yrittää pohtia mitä kaikkea se pitää sisällään, täytyy kyllä kysyä mielessään mitä kaikkea kirjoittajan tai kirjoittajien päässä liikkuu. Millaiseen monokulttuuriin he mahtaisivat haluta sulloa monimuotoisen ja -perimällisenkin saamelaisuuden?
Kun Klemetti lausunnossaan äityy pohtimaan oikein syvältä saamelaisuutta, hän päätyy myös saamelaisuuden menettämisen äärelle: ”Saamelaismääritelmä on luonut automaation. Se unohtaa, että ihmiset voivat hylätä kulttuurinsa ja kielensä, samaistua muihin kulttuureihin ja voivat haluta elää toisella tavalla. Saamelaisuus on nyt automaatio, eli kun kerran sinne on päässyt joku esivanhemmista, hänen jälkeläisensä pääsevät vaaliluetteloon vaikka ikuisesti, vaikka yhteys saamelaiskulttuuriin on voinut katketa jo sukupolvia sitten. Tällaisesta tulisi luopua, koska saamelaisuus ei ole ilmoitusasia, vaan saamelaisuutta tulee ylläpitää osana yhteisöä.”
Ihan mielenkiintoinen haara vaikkapa siihen Klemetin edellä esittämään vaikutustenarviointiin. Eli että kuinka fyysisesti kaukana fyysisestä saamelaiskulttuurissa elämisestä pitää olla säilyäkseen siihen yhteydessä ja sen ylläpitäjänä? Riittävätkö jo monen polven citysaamelaiselle enää kieliharrastus tai osallistuminen toimimaan pukupoliisina? Tai miten on kielensä menettäneen Inarilla kalastavan inarinsaamelaisen saamelaisuuden säilymisen laita?
Kun vielä katsotaan mitä Klemetti kirjoittaa kotikielestä, ollaan silläkin yhä usein keskeisimmäksi nostetulla saamelaisen määrittelyn alueella ihmeissään: ”Keskusteluissa on ollut pohjoismaisen saamelaissopimuksen saamelaismääritelmä, lappalaiskriteerin rajaaminen tiettyyn vuoteen tai pelkkä kieliperusteinen ratkaisu. Sámi Àrvvut ei kannata vielä ratifioimatonta saamelaissopimuksen määritelmää, koska se ei turvaa saamelaiskulttuurin säilymistä ja on todella huono. Sopimuksessa riittäisi. että yksi henkilön isovanhemmista olisi puhunut kotikielenään saamea ja pitäisi itseään saamelaisena. On hyvin surullista, että tilanteessa jossa saamelaisyhteisön tulisi pohtia miten saamelaisuus ja saamelaisten identiteetti säilyy globaalissa, ilmastollisesti muuttuvassa, lämpenevässä maailmassa, katse käännetään yhä kauemmas historiaan. Kuolleiden ihmisten etnisyyden sijasta meidän tulisi pystyä kääntämään katse tulevaisuuteen – eli lapsiin ja nuoriin ja heidän mahdollisuuksiinsa turvata saamelaiskulttuurin jatkuvuus.”
Ja kun vielä edelleen: ”Pohjoismaisen saamelaissopimuksen määritelmä ei siis ratkaise sitä ongelmaa mikä nykyisin on – asiakirjasaamelaisuudesta luopumista. Kotikieli-käsite irrottaa myös kielen ja kulttuurin kielellisen yhteyden ja koska saamen kieltä voi opiskella kattavasti, myös ei-saamelaiset voivat puhua kotikielenään saamea. Juridisista asiakirjaratkaisuista tulisi luopua, eihän meillä ole kotikielestä tietoa tai tilastoa nykyisistä saamelaisistakaan.”
Niinpä. Polveutumista ei pitäisi hyväksyä ”kuolleisiin katsomalla” Suomen alkuperäiskansan määrittelemiseksi, mutta eipä sitä saisi tehdä pelkän kielenkään perusteella? Siispä saamelaisuus pitäisi määritellä jonkin tai joidenkin valikoivan mielipiteen perusteella?
Kun saamelaisten maaoikeuksia on vaadittu 1970-luvulta alkaen ensin historiaan viitaten lappalaisoikeuksilla, nykyisin lappalaisuus haluttaisiin irrottaa saamelaisuuden määrittelystä sekä vaihtaa maaoikeuksien vaatiminen poliittisesti tunnustetun – ja Klemetin kirjoittelun perusteella varsin vaikeasti määriteltävän – alkuperäiskansan saannoksi. Miten näillä eväillä pystyttäisiin koskaan lähtemään ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin ja sen edellyttämiin selvityksiin? Miten suomalainen oikeusvaltio mahtaisi yleensäkin selvitä tästä osin itse keittämästään sopasta sitä enempää nielemättä? Ja kun Klemetinkään mielestä parafoitua pohjoismaista saamelaissopimusta ei pidä mennä hyväksymään?

Jk.
Klemetti Näkkäläjärvi puuttui luonnollisesti Sámi Àrvvut -lausunnossaan myös aivan erikseen lappalaisuuteen, sen merkitystä saamelaisuuden määrittelyssä vähätelläkseen. Ihan uudenlaisena tarkastelukriteerinä on hänen – sekä hiljattain sanomalehti Kalevassa julkaistussa mielipidekirjoituksessa kumppaninaan olleen Pirita Näkkäläjärven – näkökulmaan liitetty sukupuolisuus: ”Henkikirjat, joihin on merkitty vielä 1960-luvun lopulle asti patriarkaalisesti mies, hänen puolisonsa ja lapsensa sekä miehen ammatti ja mahdollinen lappalaisuus, ovat sekava asiakirjakokonaisuus, joita pidetään KHO:ssa riittävänä todisteena etnisyydestä. Henkikirjojen lappalaismerkintää ei ole tehty etnisyyden osoittamiseksi eikä sen perusteella, että siitä voisi tulevaisuudessa määritellä henkilön etnisyyden. KHO kuitenkin tulkitsee vanhoja asiakirjalähteitä vastoin niiden alkuperäistä tarkoitusta. Olen henkikirjoja tutkinut ja jatkan niiden tutkimista akateemista tutkimusta varten. Alustavan arvion perusteella henkikirjojen lappalaismerkintä on ollut mielivaltaista ja perustunut henkilön omaan ilmoitukseen ja kirjaajan tulkintaan. Järjestelmä on ollut hyvin mieskeskeinen, miehen mukaan on merkitty kaikki ja naisen rooli on ollut olla vaimo tai leski. Herkullinen tutkimusaihe naistutkimukselle. Saamelaiskulttuurissa naiset ovat tasa-arvoisia yhteisöllisesti, elinkeinollisesti ja omistuksellisesti. Lappalaisiksi tai paimentolaislappalaisiksi on merkitty Etelä-Suomesta saamenmaalle muuttaneita virkamiehiä, kirvesmiehiä, saamelaisten renkejä ja piikoja – vaihtelevin termein. Mutta kaikki saamelaiset eivät ole henkikirjoihin lappalaisiksi merkitty – eli kaikki saamelaiset eivät pääsisi lappalaiskriteerillä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. On aika lopettaa asiakirjamielivaltaisuus ja tehdä saamelaismääritelmä, mikä lopettaa asiakirjoilla ja lippusilla ja lappusilla todistelun.”
Siinä saa Suomen oikeuslaitos huutia kaiken maailman mielivaltaisiin asiakirjamerkintöihin nojaamisesta. Samalla Klemetti kertoo paneutumisestaan osoittaa polveutumisen heikkous perusteena ”oikean” saamelaisuuden määrittelyssä - sekä ”oikeiden” saamelaisten pääsystä saamelaismääritelmän piiriin. Voisiko vetoaminen sukupuoleen ja viittaaminen ”suomalaiseen” mieskeskeisyyteen merkitä tavoitetta osoittaa sitä kautta muodostunut saamelaisuus osin kyseenalaiseksi. Kuitenkin samaan aikaan toisaalla, sosiaalisessa mediassa, saamelaiskäräjien asiantuntijana Pekka Hallbergin työryhmässä toimiva emeritusprofessori määrittelee suomalaistumista myös toisin päin – kun saamelainen mies meni avioitumaan professorin mielestä suomalaisen naisen kanssa. Aika suoraviivaista vanhoihin asiakirjoihin ja ”kuolleiden ihmisten” etnisyyteen liittyvää saamelaismääritystä:
”Inarissa saamelaisten avioliitot suomalaisen Henrik Kyrön jälkeläisten kanssa ovat johtaneet kielen ja kulttuurin suomalaistumiseen. Tämä käy selvästi ilmi Morottajan suku -kirjasta. Niinpä esim. Henrik Kyröstä polveutuvat Akujärvet ja Huhtamellat solmivat 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosiin avioliittoja paria poikkeusta lukuunottamatta Inarin, Sodankylän ja Kittilän suomalaisten talollisten kanssa. Akujärvien ja Huhtamellojen aviopuolisoissa ei tuona aikana ole esim. Aikioita, Paadareita, Mattuksia, Mujoja, Kuuvia, Palttoja, Morottajia, Mustia tai Sarreja. Toisaalta niissä on Korvia, Mutenioita, Kyröjä, Katajamaita, Kiviniemiä, Marttiloita, Akujärviä, Sanioloita ja muita suomalaisia.
Samaan aikaan pitäjän inarinsaamelaiset solmivat avioliittoja paria poikkeusta lukuunottamatta muiden inarinsaamelaisten kanssa ja säilyttivät kielensä ja kulttuurinsa. Esim. Morottajien aviopuolisot ovat mainittuna aikana Valleja, Saijetseja, Aikioita, Kuuvia, Sarreja, Paadareita, Morottajia, Mattuksia ja Mujoja.
Yksi näistä poikkeuksista inarinsaamelaisten avioitumisessa on Jouni Martinpoika Morottajan avioliitto Brita Kyrön kanssa 25.03.1790. Heidän jälkeläisistään sukeutui mm. Akujärven ja Huhtamellan kieleltään ja kulttuuriltaan suomalaiset suvut. Jouni Martinpojan (1762-1837) perusteella monet mainitun suomalaisen ryhmän jäsenet ovat alkaneet kutsua itseään inarinsaamelaisiksi.
Henrik Kyrön jälkeläiset ja inarinsaamelaiset muodostivat näin kaksi erillistä etnistä ryhmää, joita voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisiksi ja saamelaisiksi. Parin vuosisadan takaisia sukusiteitä näiden etnisten ryhmien välillä toki on, kuten muutenkin lähekkäin elävien etnisten ryhmien välillä.”
Millä tavalla tavalla nämä emerituksen suomalaisiksi tuomitsemat mahtoivat irrottautua avioitumisten myötä inarinsaamelaisesta kulttuurista?  Tai miten nämä hänen hyväksymänsä sen kielensä ja kulttuurinsa ovat säilyttäneet? Nämä jäävät tuossa sometuomaroinnissa vaille perusteita.

32 kommenttia:

  1. ” Lappalaisiksi tai paimentolaislappalaisiksi on merkitty Etelä-Suomesta saamenmaalle muuttaneita virkamiehiä, kirvesmiehiä, saamelaisten renkejä ja piikoja – vaihtelevin termein. ”

    Rengiksipä hyvinkin…

    http://aijaa.com/MWBZH5

    ” Mutta kaikki saamelaiset eivät ole henkikirjoihin lappalaisiksi merkitty – eli kaikki saamelaiset eivät pääsisi lappalaiskriteerillä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. ”

    Tämäkin on totta, ja on otettu huomioon jo 1990 Saamelaislakiehdotuksessa, kohta 3.1.2. Saamelainen, lappalainen ja lappalaiselinkeino, sivu 46.

    http://aijaa.com/TR61vZ

    Eli esim. Inarin lapinkylän alueelle myöhemmin muuttaneilla porosaamelaisilla ja koltilla ei ole esittää lappalaisoikeuksia. Mutta ei hätää, ehdotuksessa oli tarkoitus siitä huolimatta ”palauttaa” heille lapinkylän omistusoikeudet. Kaikki oli mietitty valmiiksi jo 28 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  2. Tuskinpa mikään toinen konflikti pohjoismaissa on saanut viime vuosikymmeninä yhtä paljon palstatilaa mediassa, julkisuutta kansainvälisillä areenoilla ja synnyttänyt niin paljon erimielisyyttä osapuolten kesken, kuin etnisten saamelaisten ja kantaväestön välinen ristiriita. Ruotsin, Norjan ja Suomen saamelaiskäräjät ja etenkin niiden radikaalisiiven edustajat maalavat kuvan asetelmasta jossa kukin näistä kansallisvaltioista edustaa vain pääväestöä ja toimii sen välineenä pääväestön kolonialistisessa sortamisessa. Tämän yksinkertaistavan kuvan alle on jäänyt piiloon ja paljolti valtakunnallisen median ja valtakunnallisten päättäjien huomion ulkopuolelle eri saamelaisryhmien väliset ristiriidat. Tämä katvealueelle jääminen on mahdollistanut hyvinkin räikeää syrjintää, johon valtakunnalliset päättäjät eivät uskalla puuttua koska pelkäävät tulevansa leimatuiksi ”saamelaisvastaisiksi”.

    Norjassa osa rannikon merisaamelaisista on jätetty lapsipuolen asemaan vuonokalastusoikeuksia järjestettäessä.

    Ruotsin osalta Suomessa yleinen käsitys on, että poronhoito on siellä saamelaisten yksinoikeus. Piiloon on jäänyt syrjintä joka sisältyy siihen, että vain etuoikeutettu joukko Ruotsin saamelaisista saa harjoittaa poronhoitoa. Ei riitä, että on saamelainen ja asuu saamelaiskylän alueella, vaan lisäksi on oltava meidän paliskuntia vastaavan saamelaiskylän osakas. Tämä taas vaatii osakkaiden hyväksynnän, ja sen saaminen on kiven takana. Kun on uutisoitu että saamelaiskylä on voittanut valtion kalastusoikeuksia koskevassa kiistassa, ei oikeuksia olekaan tuomittu kylän alueella asuville saamelaisille, vaan saamelaisten poronhoitajien suljetulle osuuskunnalle.

    Suomessa saamelaisryhmien ja -kerrostumien väliset ristiriidat ovat kärjistyneet saamelaiskäräjillä edustettujen ja sen vaaliluettelon ulkopuolelle suljettujen statuksettomien saamelaisten väliseksi asetelmaksi. Asetelmassa on etnisen konfliktin ja etnisen syrjinnän aineksia. Saamelaiskäräjien valtaa pitävät lukumääräisen enemmistönsä avulla hallussaan Suomeen vuoden 1853 rajasulun jälkeen Norjasta ja Ruotsista muuttaneet ja pysyvästi asettuneet pohjoissaamelaiset, poliittisina liittolaisinaan viime sotien seurauksena Suomeen asutetut kolttasaamelaiset.

    Asetelma on karkeasti se, että nämä Suomessa suhteellisen nuoret etniset ryhmät syrjivät Suomen alueella iät ja ajat eläneiden, omakielisen ja -kulttuurisen kalastaja- ja metsälappalaisväestön jälkeläisiä, kiistäen näiden saamelaisuuden. Keskeisin ryhmä tässä joukossa ovat inarinsaamelaiset, joista vain osa on hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Pohjoissaamelaiset pitävät kolttien tuella hallinnassaan myös vaaliluetteloa vartioivaa vaalilautakuntaa, väittäen kykenevänsä identifioimaan varmuudella kuka on aito saamelainen ja kuka vain ”muka-saamelainen”. Vastoin kansainvälisten sopimusten perusperiaatteita he katsovat myös että heillä on tähän syrjivään karsintaan oikeus.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:

    Kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan kullakin alkuperäiskansaryhmällä on oikeus itse päättää itse kuka kuuluu ryhmään sekä millä perusteilla ja mitä menettelyä noudattaen päätös tehdään. Vastoin kaikkia terveitä periaatteita pohjoissaamelaisten ja kolttien saamelaispoliittinen koalitio katsovat oikeudekseen myös valita, kuka saa ”edustaa” inarinsaamelaisia saamelaiskäräjien hallituksessa ja lautakunnissa. Viime vaalien jälkeen valitun hallituksen kokoamisessa hallituksen ulkopuolelle syrjäytettiin
    ”yhteistyökyvyttöminä” kaksi inarinsaamelaista joista toinen oli vaalien äänikuningatar ja toinenkin äänimäärältään kärkipäässä. Äänimäärien vaalimatemaattinen analyysi osoitti, että syrjäytetyt nauttivat luottamusta myös inarinsaamelaisten piiriin ulkopuolella. Heidän sijaansa koalitio asetti hallitukseen itse valitsemansa inarinsaamelaisten ”edustajat”.

    Suomessa saamelaisten sisäinen etninen konflikti liittyy vaatimuksiin Ylä-Lapin maanomistussuhteiden uudelleen järjestämisestä. Lyhyesti sanoen ja jossain määrin yksinkertaistaen vuoden 1853 jälkeen, pääosin kaudella 1864—
    1920 Suomeen muuttaneiden pohjoissaamelaisten poronhoitajien jälkeläiset vuoden 1945 jälkeen Suomen Lappiin asutettujen kolttien tuella vaativat väitettyjen alkuperäiskansaoikeuksiensa perusteella, että Suomen alkuperäisille kalastaja- ja metsälappalaisille kuuluvat maat on luovutettava tulokkaiden jälkeläisten kollektiiviseen hallintaan. Tämä tapahtuisi lisäämällä ratkaisevassa määrin saamelaiskäräjien valtaa maan käyttöä ja sen rajoituksia koskevissa asioissa.

    Erimielisyyksien kohteena oleva alue muodostaa 10 % Suomen pinta-alasta, väkeä tällä alueella asuu vain noin 11 000, joista saamelaisia on n. 3 000, muualla Suomessa asuvien saamelaisten määrä on n. 7000. Joten kysymyksessä on todella ison luokan asiasta ja mielestäni siitä on nyt avoimesti keskusteltava.

    Jouni kitti

    VastaaPoista
  4. Klemetti itse polveutuu Kyröistä ja Kittilän Kaukosista. Mukavaa, että hän näyttää ruvenneen sukututkijaksi, tosin ties missä tarkoituksissa.
    Mitä tuuminee kyröläisenä tuosta emeritusväärtinsä saamelaisjaosta? Se on kylläkin sikäli potaskaa, ettei Pekka esittele pitemmälle Morottajan sukukirjan perusteella suomalaisiksi lajittelemiensa ihmisten polveutumista. Ehkä Klemetin ja Pekan pitäisi pitää jokin strategiapalaveri, kun nyt ovat lähteneet katsomaan asioita polveutumisten kautta. Ettei vain tulisi vahinkoja.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista seurata millainen Klemetin mainitsema hänen yksityiskohtainen ehdotuksensa käräjälain uudistamiseen on. Onko yhtä seko kuin tuo lausuntonsa Hallbergin työryhmän kuulemisessa, vai ottaako jonkun kirjoitustaitoisen laatimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näy vielä Klemetin lausuntoa om:n sivuilla.

      http://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM077:00/2017

      Poista
  6. Niin siinä sitten kävi, että joenpuolen kammarista kävi käsky etteivät Akujärvet , Huhtamellat, Korvat, Muteniat, tietenkään Kyröt, Katajamaat, Kiviniemet, Marttilat ja Saniolat sitten kelpaa inarinsaamelaisiksi. Näin se helposti käy sekunvain ilmoittaa!

    VastaaPoista
  7. Monet kuvittelevat naivisti, että Ylä-Lapin kiista voidaan ratkaista vain kirjoittamalla nimet paperiin ja toivoen kaiken olevan sillä selvä. Vuosikymmenien ajan kyseistä kiistaa on koetettu ratkaista useiden arvovaltaisten tahojen, valtiopäämiesten (mm. presidentti Halonen) ja diplomaattien välityksellä ja kansainvälisillä foorumeilla, on pidetty monia istuntoja, muodostettu työryhmiä, asetettu selvitysmiehiä, tehty laajoja maaoikeustutkimuksia – ja kuitenkin osapuolet ovat edelleen yhtä kaukana toisistaan, jos ei vieläkin kauempana, kuin oltiin alkuasetelmissa 40 vuotta sitten.

    On siten ilmiselvää, että kummallakin osapuolella on omat perustelunsa ja tavoitteensa pitkään vaikuttaneen kriisin ratkaisemiseksi. Se, mitä inarinsaamelaiset ja Inarin lapinkylän väki pitää oikeana onkin saamelaiskäräjien lähtöasetelmista katsoen täysin väärää ja tuomittavaa. Tähän lähtöasetelmaan pitäisi sitten Suomen valtion tai sitten kansainvälisen foorumin, esimerkiksi YK:n, asettua tavallaan tuomarin asemaan, mutta kuitenkin ilman toimeenpanovaltuuksia joilla toteuttaa päätöksiään. On erittäin suuri ja ilmeinen riski, että pohjoissaamelaisten syöttämä etnonationalistinen alkuperäiskansapropaganda ja päättäjien ja sovittelijoiden Suomen tosiasiallisiin alkuperäisiin saamelaisiin liittyvä heikko tietotaso synnyttää sellaisia päätöksiä, jotka rikkovat alkuperäisimmän kalastaja- ja metsäsaamelaisväestön, ennen kaikkea inarinsaamelaisten ihmisoikeuksia.

    Lopultakin ainoa oikea tapa ratkaista kyseinen konflikti on molempien saamelaisosapuolten, tässä tapauksessa siis saamelaiskäräjien ja Lapinkylien yhteistyöjärjestön kahdenvälisissä neuvotteluissa. Onhan kyse kuitenkin samaa väestöä edustavista organisaatioista. Sitä paitsi molemmissa organisaatioissa mukana olevat ihmiset ovat kaiken muun lisäksi vielä suuressa määrin sukulaisia toisilleen. Näin siitä huolimatta, että pohjoissaamelaiseen etnonationalistiseen ideologiaan kuuluu keskeisesti julistus siitä, että vain heillä on puhdas saamelainen veri. Pohjoissaamelaiset johtajat toistavat mantran omaisesti, että metsä- ja kalastajasaamelaisiksi itsensä identifioivat eivät ole edes millään lailla saamelaisia, vaan kautta linjan suomalaisperäisten uudisasukkaiden jälkeläisiä.

    Viimeksi vuonna 2006 YLE:n saamelaistoimitus uutisoi pääkaupunkiseudulla toimivan Citysaamelaiset-yhdistyksen entisen puheenjohtajan Pentti Pieskin lausuman: "Nykytilanteessa Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon tulee sellaisia ihmisiä, joilla ei ole saamelaisia sukujuuria. Saamelaismääritelmä antaa mahdollisuuden valheellisille identiteeteille, että ihminen saattaa olettaa, että hän on saamelainen, vaikka hänellä ei olisi minkäänlaista taustaa sille.”

    Tällä ilmaisulla Pieski viittasi henkilöihin, joilta koalition työkaluna toimiva vaalilautakunta oli evännyt oikeuden rekisteröityä saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon, mutta jotka Korkein hallinto-oikeus oli määrännyt luetteloon merkittäväksi sillä perusteella että nämä on katsottava saamelaisiksi. Pieski istuu Suomen saamelaiskäräjien hallituksessa ja on ilmentänyt pyrkimyksiä nousta käräjien puheenjohtajaksi.

    Vaikka kansainväliset tahot ovat laatineet ja hyväksyneet tiettyjä päätöslauselmia ja lainsäädännöllisiä toimintamalleja (mm. ILOn 169 sopimus), joiden perusperiaatteita voidaan noudattaa myös maissa jotka eivät ole ratifioineet sopimusta, ei pysyvää rauhaa voida saavuttaa ellei saamelaiskäräjät sitä todella halua ja tee omalta osaltaan kaikkensa sen toteuttamiseksi. Rauhaa ei voida saavuttaa ilman, että hyväksytään myös statuksettomien saamelaisten ja Lapinkylien yhteistyöjärjestön oikeushistoriallisiin faktoihin perustuvat näkemykset. Osapuolten välinen keskinäinen kunnioitus voi rakentua ainoastaan tälle pohjalle. Löytyykö sellaista milloinkaan, onkin jo kokonaan toinen kysymys. Joten kannattaa pitää silmät auki!


    VastaaPoista
  8. Jouni Kitin saamelaisten kansallispäivänä Helsingissä pidettyyn tilaisuuteen laatima puhe:

    http://jounikitti.fi/suomi/politiikka/kansallispaiva18.html

    VastaaPoista
  9. Ja tässä Kitin kotisivuilta hieman aiemmin siellä julkaistu kirjoitus. Todella täyttä ja tiukkaa asiaa:

    http://jounikitti.fi/suomi/politiikka/totuusjapolitiikka.html

    VastaaPoista
  10. Hieman arvelutti illan A-studio, mutta oli positiivinen yllätys. Puheenvuoroja jaettiin tasapuolisesti.

    https://areena.yle.fi/1-4247284

    Kohdasta 24:00 alkaen Saijets joutuu vaikeuksiin selittelyjensä kanssa. ))))

    Koska juttu oli tasapuolinen, itku on alkanut esim. emerituksen sivulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja itkua on riittänyt! Mites se joku kirjoitti median kultamussukoista. Ovat saaneet yleensä näkemyksensä kritiikittä läpi ja nyt jos sattuu joku tekemään juttua ehkä kriittisemmin tai ainakin moniäänisemmin niin jo voi kauhistus.

      Poista
  11. Saijets sai suurin piirtein sanotuksi että jos käräjien vaaliluetteloon tulee liian paljon saamelaisia niin saamelaisten ääni hukkuu(joidenkin,jonnekin)! Siinä oli toimittajalla varmaan ihmettelemistä. Samoin "poromies" Klemetin selitykset olivat niin ontuvia, että toivottavasti avasi katsojien silmiä.

    VastaaPoista
  12. Sammallahden fb-seinällä käy itku ja parku. Ovat kauhuissaan niin yksipuolisesta ja asenteellisesta ohjelmasta, jossa myös muut kuin heidän edustamansa näkökannat ja tiedot pääsivät esille. Vaaditaan kovia päätöksiä.

    VastaaPoista
  13. Katsoin eilen Yle Areenalta elokuvan Lopullinen ratkaisu. Siinä eräänlainen vaalilautakunta pohdiskeli ihmisten kelpoisuutta sen perusteella, mitä isovanhemmat tai vanhemmat olivat, osaihmisiä, puoli-ihmisiä vai neljäsosaihmisiä, seka-avioliitoista syntyneitä. Huomioitiin myös oikeaa elämäntapaa eli kulttuuria noudattavat ja yhteisöön kuuluvat.

    Miten niin ei tällainen lautakunta voisi kokoontua tänäkin päivänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvan nimi viittaa ehkä johonkin vähän tousenlaiseen historian lautakuntaan. Ehkä tuolla meneillään olleella lajittelulla ei sentään niin pitkälle aiota?

      Poista
  14. Sovintokomissioasiaa Ruotsista

    http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=2327&artikel=6882556

    VastaaPoista
  15. Pekka Sammmallahti on lähtenyt erottelemaan ihmisiä saamelaisiin ja suomalaisiin sukuhistoriasta löytyvien seka-avioliittojen kautta - hakien niistä tarkoitukseensa sopivia selityksiä ihmisten etnisyyteen. Nyt ollaan hänen avauksestaan kaiketi jo niin pitkällä, että sama seka-avioliittojen tarkastelu ja merkitykset voitaneen ulottaa myös nykyisiin "aitosaamelaisiin". Ehkä vaikka Sammallahden omasta lähipiiristä aloittaen? Eipä taida monta rotupuhdasta enää tämän jälkeen löytyä ja jos kulttuuriyhteyttä lähdetään vielä samalla kammalla tutkimaan, siinä saattaa mennä latte monilta väärään kurkkuun.

    https://faktalavvu.net/2018/02/10/lapinkylavaki-saamelaisina-esiintyvia-suomalaisia/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama kohta tuossa Sammallahden jutussa pisti heti silmääni. Ensiksikin Mickel Kyrö oli Kittlässä jo neljännen polven lappalainen, ei suomalainen. Toiseksi Sammallahti sanoo Jouni Morottaja/ Akujärven kotikielenä olleen suomi, vaikka hänen poikansa Heikki/ Henrik tuomittiin 1850-luvun puolivälissä jalkapuuhun ja sakkoihin, koska hän ei suostunut opettamaan lapsilleen suomen kieltä.

      Poista
  16. Emerituksen rotu-oppi on uskomaton - ottakaa äkkiä talteen ennen kuin mies tulee järkiinsä! Mielettömintä on kyllä tämä johtopäätös:"Henrik Kyrön jälkeläiset ja inarinsaamelaiset muodostivat näin kaksi erillistä etnistä ryhmää, joita voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisiksi ja saamelaisiksi." Eli kun Morottaja meni Kyrön kanssa naimisiin kaikki saamelaisuus hävisi kerta heitolla ja syntyi erillinen etninen ryhmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tallessa, on sen verran käyttökelpoista tavaraa saamelaiskäräjien asiantuntijalta.

      Poista
  17. Televisiossa hiljattain esitetty ajankohtaisohjelma oli siitä mielenkiintoinen, että se paljasti suurelle yleisölle sen, että saamelaiskäräjien harjoittama yksiviivainen alkuperäiskansapolitiikka on saanut statuksettomat saamelaiset etsimään omia juuriaan ja hakemaan niille tunnustusta. Tosiasia on, että statuksettomat saamelaiset alkoivat etsiä omalle saamelaiselle identiteetilleen tunnustusta jo vuoden 1995 jälkeen, sen jälkeen kun eduskunta oli hyväksynyt saamelaiskäräjälain. Tällöin Suomen alkuperäisten saamelaisten jälkeläiset huomasivat että he ovat jäämässä toisen luokan kansalaisiksi omilla historiallisilla alueillaan. Tuolloin he ymmärsivät sen miten etnisille saamelaisille oli luotu sellainen mandaatti, että nämä saattoivat alkaa vaatia ILOn alkuperäiskansasopimuksen ratifiointia, mikä tarkoitti sitä, että etnisten saamelaisten historialliset oikeudet olisivat korvauksetta siirtyneet etnisiä saamelaisia edustavan saamelaiskäräjien päätöksenteon piiriin. Saamelaisen etnisen identiteetin luominen palveli vain pohjoissaamelaisten tarkoitusperiä. Erottavana tekijänä, jonka avulla ”puhdasveriset” saamelaiset erottivat ”aidoista saamelaisista” eli itsestään ”väärät saamelaiset” eli Suomen alkuperäiset saamelaiset, oli Suomen lakiin otettu kieliperustainen saamelaismääritelmä. Tässä yhteydessä vaiettiin visusti siitä, että pohjoissaamelaiset eivät pääsääntöisesti täyttäneet Suomessa ILO:n alkuperäiskansasopimuksen vaatimusta yhtäjaksoisesta polveutumisesta alueen alkuväestöstä ja katkeamattomasta läsnäolosta alueella jonka he vaativat alkuperäiskansaoikeuksiinsa vedoten omakseen.

    Niin kaunis ja värikäs kertomus saamelaisista voikin olla, todellisuudessa ei ole olemassa yhtä saamenkansaa tai Saamenmaata, vaan yhteisestä saamelaisesta identiteetistä puhutaan vain etnopoliittisista syistä. Siihen vedotaan ennen kaikkea laajojen maa- ja vesialueiden siirtämiseksi saamelaiskäräjienpäätösvallan piiriin. Saamelaiskäräjien luominen oli vain eräs keino saavuttaa lopullinen ratkaisu pitkittyneessä taistelussa todellista alkuperäiskansaa, metsä -ja kalastajasaamelaisia, vastaan saamelaisten yhtenäisyyden nimissä. Tänä päivänä etnisten ja statuksettomien saamelaisten elämäntapojen välillä ei ole mitään todellista eroa, joka oikeuttaisi statuksettomiin kohdistetun syrjinnän. Paljon enemmän on yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Vain poliittisista ja taktisista syistä puhutaan tänään saamelaisten elämänmuodon turvaamisesta, ikään kuin saamelaiset olisivat muusta väestöstä erillään elävä saareke.

    Kiistan ollessa kuumimmillaan eduskunnassa saamelaiskäräjien edustajat vaikenivat Lapin todellisesta asutushistoriasta. Käräjien edustajat eivät kertoneet sitä, että todellinen Lapin alkuperäinen lappalaisväestö on asettunut alueelle huomattavasti aikaisemmin kuin nykyisten saamelaiskäräjien jäsenten esi-isät, jotka saapuivat alueelle vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Näitä alueita nämä lappalaisten alueelle tunkeutujat väittävät nyt omikseen ilman minkäänlaista historiallista ja oikeudellista todistusaineistoa, ja vastoin alueen oikeiden omistajien esittämää näyttöä.

    Valheella on lyhyet jäljet, ja maata on rakennettava lailla ja oikeudella, eikä vääryydellä. Sitä vaatii yhtä lailla suomalainen kuin saamelainen oikeusperinne ja oikeudentunto, ja näiden kahden asettaminen vastakkain on puhtaasti läpinäkyvää juonittelua joka on tuomittu lopulta epäonnistumaan.

    VastaaPoista
  18. Kuten Veiko viimeisin blogikirjoitus osoittaa on julkisuudessa on jälleen kerran syntynyt kiivas keskusteltu siitä kuka on oikea ja kuka väärä saamelainen, ja selittäjiä tuntuu riittävän. Kukaan nykyiseen keskusteluun osallistujasta ei halua muistaa sitä, että Kansainvälinen Työjärjestö on ratkaissut alkuperäiskansaan kuulumisasian selvästi sopimuksen 1. artiklassa. Sen mukaan alkuperäiskansaan kuuluu henkilö, joka polveutuu alueen alkuperäisväestöstä, on säilyttänyt kulttuurinsa tunnusmerkkejä ja tuntee itse olevansa alkuperäiskansaa. Itseidentifikaatiolle annetaan suuri merkitys. Kieli on merkittävä, mutta sen merkitystä ei mitenkään korosteta. Suomessa voimassa olevasta kieliperusteisesta saamelaiskäräjälaista johdettu alkuperäiskansan määritelmä on siten yleissopimuksen 1. artiklan mukaan selkeästi väärä; sen lisäksi se on erotteleva, verisukulaisia syrjivä ja luonteeltaan rasistinen, ja tällaisena YK:n Ihmisoikeussopimuksen vastaisena kestämätön. Saamelaiskäräjälain määritelmä tulisikin mitä pikimmeten korjata. Alkuperäiskansan määrittämistarkoitukseen ILO-sopimuksen ratifioinnista puhuttaessa se ei missään nimessä sovellu.

    ILO:n asiantuntija Lee Swepstonin ja Tanja Joonan mukaan lähtökohta sopimuksen piiriin kuuluvista henkilöistä on erilainen kuin saamelaiskäräjien esittämä peruste, joka siis on sen oma vaaliluettelo, joka vuorostaan perustuu edellä mainittuun puutteelliseen ja syrjivään Saamelaiskäräjälain 3 § saamelaismääritelmään.

    Mikäli kieltä pidetään ainoana alkuperäiskansakriteerinä, suuri osa maapallon alkuperäiskansoista ei täyttäisi tätä kriteeriä. Kanadan ja USA:n intiaanit puhuvat englantia, kuten myös Australian aboriginaalit ja maorit Uudessa-Seelannissa. Etelä-Amerikassa alkuperäisväestön kieli on monilta osin vaihtunut portugaliin ja espanjaan, jne. Siten myös Pohjoismaissa kielenelvyttämisohjelmia tulee entistä voimakkaammin saada liikkeelle ja tukea. Saamelaiskäräjät on päinvastoin, vastoin sille kulttuuri-itsehallinnollisena elimenä kuuluvia velvollisuuksia, vastustanut tällaisia elvyttämishankkeita peläten niiden vievän terän soveltamaltaan ja puolustamaltaan virheelliseltä kielikriteeriltä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  19. ...jatkoa:

    Oikeusministeriössä on ollut käynnissä kiireellisellä aikataululla ILO- sopimuksen ratifiointia koskevia selvityksiä ja saamelaiskäräjälain muutoshankkeita. Voidaan kysyä, miten minkään sopimuksen ratifiointia voidaan valmistella kun on epäselvää keitä se koskee? Milloin ratifioitavana on alkuperäiskansaa koskeva sopimus, on selviö että olisi kuultava ILO- sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvia henkilöitä ja ryhmiä. Se, että saamelaiset on Suomen lainsäädännössä määritelty alkuperäiskansaksi, ja sitten Saamelaiskäräjälailla annettu Saamelaiskäräjille paitsi tehtävä toimia kulttuuri-itsehallinnon elimenä, myös tehtävä hoitaa heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat, ei oikeuta Suomen valtiota sallimaan sitä lappalaisiin kohdistuvaa syrjintä jonka Saamelaiskäräjälain 3 §:n muotoilu mahdollistaa. Se ei myöskään oikeuta Suomen valtiota jatkamaan ILO-sopimuksen ratifiointia vain Hallituksen ja syrjimällä valittujen ja syrjintää harjoittavien saamelaiskäräjien välisenä asiana..

    Jos näin kuitenkin tapahtuu, vastoin Suomen valtion hallussa ja saatavilla olevaa parempaa tietoa, muun muassa uutta, tieteellisen tarkastelu kestävää tutkimustietoa lappalaisten maaoikeuksista, Suomen valtio syyllistyy syrjintään jolla on ilmeiset etniset etumerkit, ja edistää etnistä segregaatiota alkuperäiskansan etujen ajamisen varjolla.

    Ajaudutaanko tämän syrjinnän johdosta tilanteeseen, että saamelaiskäräjien äänioikeusluettelon ulkopuolelle jätetyt lappalaiset ja saamelaiset joutuvat ihmisoikeuksiensa turvaamiseksi kääntymään asiansa kanssa suoraan kansainvälisen työjärjestön ILO:n puoleen? Sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvina heillä on siihen oikeus ja mahdollisuus.
    Edellä olevan perusteella on ensiksi selvitettävä mitä oikeastaan tässä tilanteessa pitäisi tehdä, ennen kuin edes asetetaan minkäänlaisia parlamentaarisia työryhmiä

    Ennen kuin ratifioinnin valmistelua jatketaan, on asetettava asiantuntijoista muodostettava työryhmä tekemään arvioita eri vaihtoehdoista. Saamelaisia myöskään ei voida sellaisina alkuasukkaina, jotka ovat säilyttäneet kokonaan tai osittainen omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa. Saamelaiskäräjät ei ole sellainen perinteinen, säilynyt instituutio tai edes sellaisen työn jatkaja, vaan uuden ajan luomus.

    Saamelaiset erottuvat muista suomalaisista lähinnä kielensä ansiosta. Elinkeinoissa ei ole erilaisuutta. Myös saamelaisten kansallispuvut poikkeavat muiden suomalaisten kansallispuvuista, mutta se ei ole perusta saamelaisten nostamiseksi muita väestöryhmiä hallitsevaksi hegemonistiseksi eliitiksi.

    Kaikella kunnioituksella Jouni Kitti, kaikilla kriteereillä saamelainen

    VastaaPoista
  20. Olisipa kiva tietää, mitkä ovat ne saamelaiset arvot, joita varten on perustettu aitosaamelaisten ikioma ryhmittymä johtajanaan Klemetti
    Näkkäläjärvi.

    VastaaPoista
  21. Monet saamelaiset vaativat valtiolta anteeksipyyntöä, kun vanhemmat ovat menettäneet koulu- ja asuntolavuosien vuoksi saamenkielen taidon 1900-luvulla. Kuitenkin he ovat täysin kyvyttömiä ymmärtämään meitä lappalaisten jälkeläisiä, joiden esivanhemmat 1600-luvun lopulla ja 1700-luvulla Ruotsin kirkon pappien ja valtion tuomareiden väkivallan vuoksi joutuivat luopumaan lapinkielestään. Papit testasivat lukutaitoa. Sakottamalla, rahan puuttuessa kaakinpuussa piiskaamalla, sekä jalkapuussa istuttamalla rangaistiin huonosta suomen kielen käytöstä. Samaan aikaan lapinkielen käyttöä paheksuttiin. Meitä ei edes haluttaisi kuulla suunnitellussa sovintokomissiossa, koska meidän väitetään vapaaehtoisesti luopuneen kielestä ja kulttuurista.

    VastaaPoista
  22. Otteita Pekka Sammallahden esitelmästä 8.-9.6.1981:
    " - - - . Kuitenkin esim. Enontekiöllä oli Gananderin mukaan 1700 luvun alussa vain kymmenkunta saamelaista, joiden voitiin sanoa hallitsevan suomea hyvin (I. Fellman 1910 II; LVIII). Kirkkoherra Högström, tunnettu saamen kielen puolestapuhuja, näkeekin saamen poissulkemisessa pelkän pappien mukavuuden¬halun (I. Fellman 1910 II:LIVX). Hernösandin tuomiokapituli antoi 1751 määräyksen, että pappien oli osattava saamea voidakseen palvella suomea taitamattomia seurakuntalaisia. Oppikirjat piti kuitenkin kirjoittaa suomeksi (I. Fellman 1910 II: LX1). Tämä määräys ei kuitenkaan vaikuttanut Turun piispan alaiseen Kemin Lappiin.Suomen kieltä yritettiin juurruttaa saamelaisiin pakkotoimin, joiden seuraukset ovat ehkä olleet päinvastaiset kuin mitä odotettiin. Niinpä Johannes Tornaeus, joka myöhemmin laatisaamenkielisen kirkkokäsikirjan, kehotti v. 1641 Tornionsaamelaisia hopeakaivokseen lähettämisen uhalla opettamaanlapsilleen suomea opetuksen helpottamiseksi (I. Fellman 1910 II:LXIII). Kirkkoherra Z. Forbus kertoo kuitenkin lasten Kemin Lapissa oppivan ensimmäisenä kielenä saamen kertomuksessaan vuodelta 1746, mutta mainitsee heidän myöhemmin oppivan myös suomen. 1760 luvulla lopetettiin Utsjoella saamenkielinen opetus ja samoihin aikoihin kirkkoherra H. Wegelius uhkasi Utsjoella vanhempia rankaisutoimilla, jos nämä eivät opettaisi lapsilleen suomen kieltä. Uhkaukset pantiin täytäntöön ainakin vuonna 1823, jolloin visitaattori määräsi sakot niille vanhemmille, jotka eivät olleet tätä kehotusta noudattaneet (J. Fellman 1906 II:LXV LXX). Vasta ensimmäiset saamelaisopettajat toivat 1800 luvun lopulla saamen kielen takaisin kouluopetukseen."

    VastaaPoista
  23. Vasemmistonuori ja mm. Ellos Deatnu-liikkeessä mukana oleva (suomalainen) Anni Ahlakorpi kysyy twitterissä, mistä voi ostaa Tiina Sanila Aikio-fanituotteita. -No, tämä Annin huudahdus kertoo kaiken siitä, millaisessa maailmassa tämä intomielinen saamelaisnuorten porukka ja heidän faninsa elävät. Miten heihin järkipuhe auttaa? Ei varmaan mitenkään. Paras tie vaikuttaa taitaa olla eduskunta ja meidän lappilaiset kansanedustajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihje Anni Ahlakorvelle: Tiedustelepa Siidasta, olisiko siellä myynnissä matkamuistoiksi nahkakruunuja, joko luonnollisessa koossa, nukenpäähinekoossa tai ihan pieniä vaikkapa avainrengasmokkuloiksi.

      Poista
  24. Enontekiöllä pappi (Sirma) ahdisteli sanankuulijoitaan kirouksilla, haukkumalla ja lyömällä. Asiaa käsiteltiin Enontekiön käräjillä vuonna 1681. - Maanselän ja Kuolajären miehet kävivät puolestaan valittamasa maaherralle Torniossa vuonna 1675, että kirkkoherra Tuderus pahoinpiteli iäkkäitä mies- ja naishenkilöitä sekä raskaana olevia naisia, silloin kun heitä opetti lyöden vitsantyngällä ja vitsantyvellä päähän, niin että veri juoksee. - Kuusamossa oli vuoden 1708 tienoilla käytetty tai ehdotettu käytettäväksi kuritusta apuna lappalaisten opettamiseksi paremmin ääntämään suomen kieltä. Tuomiokapituli kielsi kurittamisen. - Forbus taas oli vuosien 1723 ja 1724 käräjillä sakottanut inarilaisia, jotka eivät osanneet kunnolla suomea. Kemin kirkkoherrana vuosina 1757 - 1771 oli Zimmerman. Hän haukkui lapinkieltä pirun kieleksi. - Tietoa keminlapin kielen vainosta löytyy käräjäpöytäkirjoista, Isak Fellmanin ja Jakob Fellmanin sekä Itkosen veljesten teoksista.

    VastaaPoista
  25. A-studio 14.2.2018. Tiina Sanila-Aikio ja Teivo Teivainen esittävät näkemyksiään mahdollisesta sovintoprosessista. Haastatteluosuus alkaa kohdasta 12.45.

    https://areena.yle.fi/1-4247241?autoplay=true

    VastaaPoista
  26. On aivan älytöntä, jos totuus- ja sovintokomitean työ ulotetaan ainoastaan koskemaan lähihistoriaa alkaen noin 1900-luvun alusta. Tuntuu, että historia toistaa itseään. 1700- ja 1800-luvuilla sorrettiin Lapin paikallisia saamelaisia. Jos hiukankaan tutustuu alkuperäisiin kirjoitettuihin sen aikaisiin teksteihin, ja varsinkin käräjäkirjoihin, siellä lukee kuinka monesti on apua haettu käräjiltä paikallisten saamelaisten toimesta, kun lapinkylien ulkopuoliset ovat luvatta kalastaneet, metsästäneet tai asettuneet lapinkylän alueelle paikallisten saamelaisten maille. Näiden paikallisten saamelaisten jälkeläiset ovat säilyttäneet saamelaisen kulttuurin ja perinteet niin hyvin, kuin ovat voineet aina tähän päivään saakka, vaikka tätä saamelaista kulttuuria on yritetty valtion toimesta jos mitenkin suomalaistaa. Tätä on tapahtunut historiassa ja tätä tapahtuu nykyisinkin. On siis täysin väärin ulottaa totuus- ja sovintokomission työ koskemaan vain osahistoriaa.

    VastaaPoista