torstai 15. helmikuuta 2018

Median kultamussukat osa 2 – eli se suuri järkytys

Kirjotiin hieman aiemmin median mielellään esittelemistä utopia-aslakeista ja ääripetroista, jollaisten kautta saamelaisten ja jopa koko saamen kansan ääntä esitellään suurelle suomalaisyleisölle – ja miksei sille saamen kansallekin. Ja että tavallisten arjen saamelaisten näistä eroavia mielipiteitä ei juurikaan kuule tai näe. Ne kun eivät ole niin mediaseksikkäitä ja kärjekkäimmillään tietenkin kyseenalaistaisivat tuon saamelaisten mielestä – saamelaiset vaativat – saamelaiset sitä ja saamelaiset tätä julistamisen. Saamelaisasioissa muutoin ehkä niin kriittiselle medialle riittää yleensä vain yksi totuus.
On sanottava, että yleensä riittää. Nimittäin Ylen A-studio järkytti viikonpäivät sitten nämä mediassa paistattelemaan tottuneet kultamussukat ja monet heidän kanssaan samoin ajattelevat tekemällä perusteellisen taustatyön jälkeen journalistisesti ihan oikeaoppisen, siis myös kritiikille vaihteeksi tilaa antavan jutun ”Berliinin muurin kaltainen jako saman väestön keskuudessa – Ylä-Lappia repivä kiista saamelaisuudesta odottaa yhä ratkaisuaan”.
Ylen toimittajat mahtoivat kokea joltisenkin yllätyksen siinä, millaisen itkupotkuraivarin he saivatkaan aikaan kiihkeimpien ”aitosaamelaisten” ja lappalaisvihaajien piirissä. Sikäli kun osaan katsoa käynnistynyttä ”haistattelua” toimittajan silmin, eiköhän se osoittanut A-studion tekijöille millaisen fundamentalismin pesää he olivat menneet sohaisemaan.  Ja että siitä pesästä saattaisi löytyä lisääkin penkaistavaa.
Julkaisenpa tässä tunnetun saamelaisaktiivin Pauliina Feodoroffin paljon piireissään tykätyn ja jaetun julkisen kommentoinnin esimerkkinä millaisena tuo median aiheuttama järkytys purkautui:
(Facebook-päivitys 9.2.2018 klo 11:00)
”Nyt ihan oikeasti, yleisradiolaiset ja A-studio. Onko oletus että meillä kaikilla on aikaa ja resursseja alkaa oikomaan ja tarkistaan aivan alkeistason asioita teille, jotka teette kuukausipalkalla valtionlafkassa uutisia saamelaisasioista? Voinhan toki lähettää teille palautekirjeen ja kirjoittaa tällaisen supervaikuttavan facebook-päivityksen sen jälkeen, kun ohjelma on jo lähetetty ja sen kainalojuttu internettiin julkaistu.
Meneillään on edelliseltä hallitukselta perinnöksi jäänyt saamelaiskäräjälain käsittely, jonka ensisijainen tarkoitus on päivittää ja selventää vuonna 1995 perustuslakiin kirjatun saamelaisten kulttuurisen itsehallitoelin saamelaiskäräjien toimintaa. Tämä sangen nuori kulttuuri-itsehallinnon elin siis hakee edelleen itseään, niin kuin kaikki hallinto, ja tarvitsisi lainpäivitystä monelta osin että kehitys saisi kehittyä. Ja kyllä, yhtenä osana koko lakipakettia on myös pykälä, joka koskee saamelaismääritelmää.
Ja näin ollen voimme jatkaa taas muutaman vuoden lisää tätä aivan vitun hajottavaa, raivostuttavaa, turhauttavaa ja kaiken puurouttavaa keskustelua siitä kuka on saamelainen.
Ja nyt vielä A-studion voimin, joka pontevasti otsikoi tämän kysymyksen jakamaan Berliinin muurin kaltaisen jaon ylä-Lappiin (sitaatti jutussa haastatellulta maa-ja metsätalousministeriöstä hiljattain eläköityneeltä Jouni Kitiltä). Samassa jutussa Jouni Kitti tunnustautuu että `Minä en polveudu Suomen Lapin alkuperäisistä asukkaista.` Kitin pohjoissaamelainen suku tuli Inariin Norjasta 1800-luvulla, taustoittaa uutinen.
Joku muu avatkoon tarkemmin termin `pohjoissaamelainen` problemaattisuus (viittaa kieliryhmään, ei kansanryhmään) ja siihen, millaista asukkuutta puolinomadinen tai nomadinen elämäntapa tuottaa ja vielä bonusraitana tuon Suomen Lappi/ Norjan Lappi-horinan tilanteessa jossa ovat kansa, joka on asuttanut aluetta jolle neljä
kansallisvaltiota on perustettu, ja jos vielä löytyy intoa tälle jaetun Saksan allegorian purkamiselle (saamelaiset muurinrakentajina siis what), go for it. Keskityn nyt isommalla pensselillä A-studiolaisten horinaan.
A-studio siis nostaa koko saamelalaiskäräjälaista käsittelyyn saamelaismääritelmän, eli kysymyksen siitä kuka on saamelainen. No puhutaan siitä sitten. Inserteissä on nostettu esiin Tuomas Keskitalo, poronhoitaja Näkkälän paliskunnasta, joka kertoo että hän kamppailee oikeudestaan poronhoitoon omassa paliskunnassaan, jota ilmeisesti ollaan jakamassa kahtia laidunmaakiistojen takia. Näkkälän paliskunta sijaitsee saamelaisalueella Käsivarressa. Tämän lisäksi haastatellaan Eila Ylilokkaa, joka asuu Savukoskella, saamelaisalueen ulkopuolella. Hänen ensimmäiset kommenttinsa koskevat sitä, kokeeko hän olevansa saamelainen, seuraavat puolestaan sitä, että hän kertoo alueellaan olevasta tarpeesta saada parempaa suojaa
muuta (teollista) maankäyttöä vastaan ja siitä että saamelaisstatus antaisi tälle paremman suojan. Sitten haastatellaan saamelaiskäräjien entistä puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärveä, jolta pyydetään kannanottoa samaan aikaan Tuomas Keskitalon saamelaisuuteen sekä Näkkälän paliskunnan erilaisiin poronhoitotapoihin.
Näiden lisäksi kantaa on kysytty Metsähallituksella elämäntyönsä tehnyttä Kari Kyröltä, joka on käynyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti oikeutta pääsystään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon (Kyrö kertoo haastattelussa eläneensä inarinsaamelaisen elämäntavan mukaista tavallista elämää). Sitten kysytään saamelaiskäräjien nykyiseltä puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolta, ovatko nämä korkeimman hallinto-oikeuden tekemät päätökset esimerkiksi Kyrön pääsystä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon laittomia, johon Tiina Sanila-Aikio vastaa että saamelaisen oikeuskäsityksen mukaan ovat. Ennen kuin mennään varsinaiseen studiokeskusteluun, jossa mukana ovat Anarasah-yhdistyksen puheenjohtaja Anu Avaskari ja saamelaiskäräjien jäsen Jan Saijets, topataan hetki noihin insertteihin.
Joko tietoisesti tai tietämättään A-studion suoraan sanottuna ääliö taustatoimitustiimi sotkee kahta eri lainsäädäntöä koko ajan ja kysyy toisen näkökulmasta esimerkiksi saamelaiskäräjien puheenjohtajilta ja antaa vasta-argumentit toisen lainsäädännön näkökulmasta. Siis jumalauta, sama asia kuin sote-keskustelussa vastattaisiin kaivoslain argumenteilla. Poronhoito Suomessa on järjestynyt poronhoitolain mukaan, jonka ylin päättävä yksikkö on paliskunta. Suomessa paliskuntien yhteiselin on Paliskuntain yhdistys, joka toimii maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Jos ja kun yksittäisessä paliskunnassa on laidunmaa/teurastus/whateverkiista, käsitellään se poronhoitolain mukaisesti, joka ei tunne erillistä saamelaista tai suomalaista poronhoitoa tai poronhoitajaa (joka on rakenteellinen ongelma). Paliskunta on kuin osakeyhtiö, jossa poronomistaja on osakas.
Saamelaiskäräjät Suomessa toteuttavat saamelaisten kulttuurista itsehallintoa, johon ei ulotu määräysvaltaa (edes) saamelaiseen poronhoitoon saati paliskuntien sisäisiin asioihin. Inserteissä tuodaan esiin, että saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on Näkkälän paliskunnan osakas. Eli poronhoitolain kontekstissa käsiteltävää elinkeinokiista nostetaan esiin vasta-argumenttina saamelaiskäräjälain uudistamiseen liittyville kysymyksille. Saman osakeyhtiön osakas syyttää toista osakasta yhtiön sisäisistä asiosta, ja toinen vastaa kulttuuri-itsehallintolainsäädännön kontestista. Siis äly hoi miksi jätit.
Ja kyllä, totta kai nämä asiat liittyvät myös yhteen, mutta ennen kuin tätä liitosta voi puolihuitaisten tehdä, pitäisi KERTOA PERKELE PERUSASIAT KUN IHMISET EI NIITÄ TIEDÄ.
Kukaan ei tietenkään taustoita mitenkään miksi laki kulttuuri-itsehallinnosta luotiin koskemaan vain kieltä ja kulttuuria (jossa edelleen jojotellaan, kuuluuko poronhoito siihen ja miltä osin) ja miksi saamelaisten kotiseutualue ulottuu vain Vuotsoon eikä
historialliselle saamelaisalueelle (minun puolesta vedetään vaikka Nuuksioon asti) ja ei tietenkään nosteta esiin sitäkään, että valtio se vissiin oli se joka nämä raamit saneli ja Eila Ylilokan yhteisön vahvemman maankäytön suojasta ulos jätti ja heidän metsänsä sotakorvauksiksi hakkasi. Eikä tietenkään edes kysytä siitä mitään, onko saamelaiskäräjät pyrkinyt hakemaan muita ratkaisuja ko. ongelmiin kuin lain
saamelaiskäräjistä. Saamelaiskäräjien ja entinen puheenjohtaja joutuvat, totta kai, vastaamaan siitä näkökulmasta mitä OLEMASSAOLEVA laki saamelaiskäräjistä sanoo, (etenkin kun siitä kysytään) ottamatta kantaa onko lainsäädäntö optimaalinen ja voisiko sen ongelmia ratkoa jotenkin muuten, toiset haastateltavat puolestaan voivat maalailla aika isolla pensselillä todellisia ja olemassaolevia yhteiskunnallisia ongelmia, joita koko Lappi on pullollaan. Ja näillä taustoilla astutaan studioon, jossa Avaskarilta ja Saijetsilta aletaan sitten kysellä että miksi kaikki nyt eivät pääse mukaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Kukaan ei selitä, mitä saamelaiskäräjien vaaliluettelo tarkoittaa. Sanaa polveutuminen heitellään tämän tästä sanomatta mitä sillä tarkoitetaan. Kukaan ei kontekstoi kuinka kielen ja kulttuurin vaihtuminen saamelaisryhmittäin on tapahtunut.
Aivan loppumetreillä Saijets yrittää nostaa esiin, että Avaskarin edustama järjestö (hänet esitellään inarinsaamelaisten edustajana (millä mandaatilla?)) hakee yksityisomistukseen pohjaavaa ratkaisua saamelaisten maaoikeuksiin kun taas saamelaiskäräjät hakee vahvempaa suojaa perinteisille elinkeinoille muuta maankäyttöä vastaan. Avaskari alkaa vastata että he eivät hyväksy tuollaista kollektiivista maaoikeusvaadetta, ja siihen toimittaja keskustelun toppaa.
Tänä lauantaina tulisi olla ensimmäinen julkinen seminaari totuuskomissioista Inarissa, jossa saamelaiskäräjät ovat järjestäjätahona. Kiitos aivan vitusti Yleisradio ja teidän kyllä-aivan-ite-tiietään toimitus, nimittäin tehän ette tule tämän paskapöräyksienne jälkiä ja entisestään vaikeutuvaa keskusteluilmapiiriä siivoamaan, te alatte tekemään uutta juttua ja observoitte että miten sekava soppa se siellä ylä-lapissa onkaan. En arvosta yhtään.”
Että näin tulivat toimittajat ojennetuiksi, totuuskomission ajan hengessä. Journalismista sentään jotain ymmärtävä Pirita Näkkäläjärvi muotoili Yle Sápmin jutussa kommenttinsa selvästi poliittisesti loivemmin. Hänestä juttu ei ollut niin paha mitä hän oli odottanut tai pelännyt.
– Olimme valmistautuneet tähän monta viikkoa ja pelänneet, että mitä siitä tulee, kun kuulimme että A-studio on kulkenut pohjoisessa ja myös täällä Helsingissä tekemässä kyseistä juttua, Näkkäläjärvi kertoi. Hänen mukaansa juttuun jopa varauduttiin saamelaiskäräjien johdon politiikkaa tukevan Faktalávvu-nettisivivun kirjoituksilla.
Tätä kirjoitettaessa Ylen A-studio on tehnyt jo toisenkin saamelaisaiheisen jutun, nyt Juha Sipilän hallituksen virittelemästä sovintoprosessista. Tuosta jutusta ei ainakaan samanlaisia ”paskapöräyssyytöksiä” taida tulla, olivathan siinä äänessä vain Tiina Sanila-Aikio ja saamelaisten tilanteeseen suomalaisen älymystöymmärtäjän paapovalla asenteella suhtautuva professori Teivo Teivainen. A-studio olisi voinut kuitenkin kysäistä, onko todella niin, että mahdollinen saamelaisten traumoja purkava sovintoprosessi rajataan vain jonkin asuntolakouluajan kurjuuksiin.
Entä ne vanhemmat ajat kun omaa kieltään puhuneet lappalaiset istutettiin jalkapuuhun tai rangaistiin muuten kurittamalla?

17 kommenttia:

  1. Sanila kehoittaa ottaan selvää traumojen syvyydestä ja siltä pohjalta sitte päätöksiin mitä tehdään ,onko anteeksipyyntö/joku muu korvaus. tuntui tosiaan että asuntola-asuminen on se kaikkein tärkein ja kipein korjattava asia.Sitte tuommoinen houru Teivainen siihen myötäilemään ja valmiiksi jo antoi ymmärtää tästä tulee pitkä ja vaikea prosessi. Oliko hän niinkuin työhaastattelussa oletti ilmeisesti olevansa yksi prosessin palkkalaisista. Ja se ensimmäinen sukupolvi ,jotka asuntoloihin joutui/sai turvautua ovat tänäpäivänä yli 70:ä vuotiaita,tulivat tiettömien taipaleiden takaa hyvinkin vaatimattomista olosuhteista. Asuntolat antoivat heille puhtauden,monipuolisemman aterian, ja mahdollisuuden käydä koulua ja kaiken tämän kustansi valtio.Eikä tämä asuntola -asuminen ollu yksistään saamelaisten asuttamista vaan kaikki syrjäseutujen koulukkaat koki saman kohtalon ja samat traumat.

    VastaaPoista
  2. A-studion viimeisimmässä ohjelmassa viitattiin siihen, että Suomen hallitus on hiljattain päättänyt aloittaa pitkään jatkuneen ILOn sopimuksen ratifiointiin liittyvän kiistan ratkaisemiksi totuus ja sovittelu prosessin käynnistämisen. Hallituksen päätös asettaa sovittelua varten komission tapainen elin selvittämään näitä kysymyksiä voidaan pitää askeleena oikeaan suuntaisena mutta samalla paljon avoimia kysymyksiä herättävänä. Ohjelmassa ei lainkaan tuotu esille mistä syystä tällainen prosessi joudutaan aloittamaan. Kun ohjelmaa vetänyt toimittaja Heikel ei sitä halunnut avata saivat Tiina Sanila-Aikio ja asiantuntijana esiintynyt Teivo Teivainen puhua mitä sylki suuhun toi. Jotta suuri yleisö ja YLE:n ajankohtainen toimitus saisi oikeaa tietoa kerron sen nyt tässä.
    Kiista on syntynyt siitä, että saamelaiskäräjät on vaatinut, että saamelaisilla alkuperäisväestönä on oltava historiallinen oikeus omiin maihinsa, kulttuuriinsa ja kieleensä ja omantyppiseen hallintaan. Joten nyt aloitettavassa sovitteluprosessissa on tärkeä ensin selvittää alkuperäisväestön todellinen alkuperä ja siihen kuuluvien ryhmien omat näkemykset alkuperästään ja identiteetistään tänä päivänä. Se kuitenkin edellyttää, että mennään alkuperäiskansan historiaan konkreettisella tasolla ja että prosessiin voivat osallistua kaikki asianosaiset kuten Inarin kalastaja- ja metsäsaamelaiset. Kiista on käynnistynyt saamelaiskäräjien ylimitoitetuista maaoikeusvaatimuksista, jotka kaiken lisäksi kohdistuvat erityisesti historiallisen Inarin lapinkylän maihin ja vesiin. Erityisesti saamelaiskäräjien syrjivän politiikan seurauksena on paljon sellaisia inarinsaamelaisia, joilla ei ole alkuperäiskansastatusta. Tämän ongelman tarkastelu on suoritettava saamelaiskäräjistä riippumattomien asiantuntijoiden toimesta. Saamelaispolitiikoista koostuvalla vaalilautakunnalla ei ole kompetenssia tehdä hakijan kelpoisuudesta objektiivista arviota. Tämän olen voinut todeta silloin kun saamelaiskäräjät käsitteli vuonna 1999 yli 1 100 hakijan oikaisuvaatimusta.
    Valtiosihteeri Lehtomäki ja saamelaiskäräjien puheenjohtaja ovat julkisuudessa antaneet ymmärtää, että saamelaiskäräjien tulisi olla mukana komissiossa määrittelemässä reunaehtoja siitä miten prosessissa edetään ja ketä kuullaan ja ketä ei kuulla. Sama tuli esille Tiina Sanila-Aikon suulla eilisessä A-studion ohjelmassa. Joku voisi pitää sitä röyhkeyden huippuna. Olisi tosi omituista, että kiistan käynnistäjä olisi mukana puolustamassa epäonnistumisiaan, jotka ovat johtaneet nykyiseen vastakkainasetteluun ja jakaneet saamelaiset kahteen eri leiriin. Näin ei tarvitsisi olla. Kaikkien osapuolten olisi voitava aidosti luottaa siihen, että välittäjä on puolueeton.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:

    Tunteita kuumentava asia on jo pitkään ollut se, että vain määrätyillä saamelaisilla on oikeus olla saamelainen? Inarinsaamelaisten ja keminsaamelaisten olemassaolo ja alkuperäiskansaoikeuksistaan kiinni pitäminen näyttää ärsyttävän saamelaiskäräjien enemmistönä olevia pohjoissaamelaisia ja kolttia.
    Kiistan taustalla on myös suuria intressejä ja toiveita, jotka liittyvät esimerkiksi arktisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämiseen. Luonnonvarojen hyödyntäminen voisi tulevaisuudessa tuottaa alkuperäiskansoille tuloja. Suomessa niistä saisivat osuutensa vain alkuperäiskansan jäseniksi hyväksytyt. Ulkopuolelle tästä jäisivät alueen todelliset alkuperäiseen väestöön kuuluvat inarinsaamelaiset ja statuksettomat saamelaiset.
    Sovitteluprosessissa tarkoitus olisi tarttua vanhoihin traumoihin ja jännitteisiin niin että siinä olisi mukana, saamelaiskäräjät, saamelaiset ja Pohjois-Suomesta kuka tahansa keskustelemassa. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan vierailulla Inarissa keväällä 2016 huomasi että ihmisillä olisi kova tarve puhua näistä asioista, mutta uskallusta ei välttämättä ole, koska asiat ovat niin kipeitä.
    Valtion on herättävä aktivoimaan dialogia olemassa olevien rakenteiden ulkopuolella. Lääkkeeksi Suomen jähmeään päätöksentekoon on luotava aktiivinen keskusteluyhteys kaikkien osapuolten välille siten, että enää ei kuulla saamelaiskäräjiä yksipuolisesti tai että kiistan aiheuttaja Saamelaiskäräjät yksin pääsee määräämään mitä asioita tai asiakokonaisuuksia sovitteluun otetaan mukaan ja mitkä jätetään sovittelun ulkopuolelle. Sellainen ennakkoasenne ei lupaa hyvää jos ajatellaan sovun löytämistä. Sovintoprosessissa varmasti joudutaan arvioimaan onko olemassa oikeudellisia edellytyksiä maiden ja vesien omistusoikeuden palauttamiseen takaisin saamelaisille ja ovatko saamelaiset ne oikeat historiallisten lapinkylien osakkaat vai ei. Maa- ja vesioikeuksien palauttamista saamelaisille odottavien tulisi kääntää katseensa naapurimaamme Norjan suuntaan asiassa. Siellä oikeuksien selvitystyö kesti yli 15 vuotta, eikä maa- ja vesioikeudet ole nykyisen tiedon mukaan palautumassa pelkästään saamelaisille. Tiedoksi A-studio.
    Kunnioittavasti Jouni Kitti
    Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja 1980-1999
    Saamelaisvaltuuskunnan jäsen 1975-1994
    Saamelaiskäräjien jäsen 1996-1999

    VastaaPoista
  4. Näitä purkauksia ja ”diplomatian” kukkasia kohdistuu ja menee nykyään muuallekin kuin toimittajille. Saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti on kirjoittanut pitkän ja monia henkilöitä suoraan haukuskelevan vihapuheen eduskunnalle. Liitänpä malliksi otteet kirjeen alusta ja lopusta, ehkä liian pitkä laittaa koko vuodatus kommenttina tänne:
    ”Psst, eduskunta, teille on valehdeltu.
    Hei, hyvä lukija. Vaikka tämä teksti on osoitettu eduskunnassa työskenteleville, niin sisältö on relevantti kenelle tahansa. Jos kuitenkin satut olemaan puolueaktiivi, erityisavustaja, kansanedustaja, virkamies, ministeri tai joku muu Arkadianmäellä tai puoluetoimistoissa työskentelevä, niin toiveeni on, että kiinnität tarkkaan huomiota. Tämä koskee sinunkin työtäsi, ja sinäkin saatat olla näistä asioista vastuussa, vaikket sitä itse tietäisikään.
    Tässä kirjoituksessa laitan Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajan hatun päähäni ja korjaan muutamia väitteitä, joita saamelaisyhteisöstä sitkeästi levitetään julkisessa keskustelussa. Teen tämän siksi, että eduskunnassa uudistetaan tänä vuonna saamelaiskäräjälakia ja faktahan on, näin karusti sanottuna, että saamelaisista ei tiedetä Suomessa käytännössä mitään, eikä varsinkaan eduskunnassa. Sukupolvia jatkunut tietämättömyys on luonut pohjaa systemaattiselle disinformaation levittämiselle, mikä on johtanut siihen, että eduskunnassa ei ymmärretä alkuunkaan, mistä käräjälaissa on kyse…
    … Eduskunnassa ei ole kansanedustajana ainoatakaan saamelaista, ei ainoatakaan. Silti eduskunnassa nämä tahallista virhetietoa levittävät opportunistit ovat saaneet tehokkaasti argumenttejaan lobattua läpi. Joten mitä siis tapahtuu, jos saamelaisia ja käräjiä pilkkaavat tahot saavat tahtonsa läpi? Jos käräjävaalien kelpoisuutta laajennetaan sisällyttämään muitakin ryhmiä, kuin saamelaisia? No, itse näen kaksi suoraa vaikutusta.
    1. Saamelaiskäräjät itsehallintoelimenä menettää saamelaisten luottamuksen. Tällöin Suomi on itse sinetöinyt kohtalonsa vallankäyttäjänä, joka ensin asetti saamelaisille vallasta riisutun itsehallintoelimen, jonka olemassaolo pakotti meidät tekemään vuosikymmeniä töitä oikeuksien takia, joita Suomi ei koskaan palauttanut, ja jonka saamelaisväestö lopulta hylkäsi Suomen yleisen tietämättömyyden ja opportunismista syntyneiden taitavien valheiden takia. Tämä on paitsi kauhea ajatus saamelaisille, myös äärimmäisen noloa Suomelle kansainvälisellä tasolla.
    2. Suomen nykyisen hallituksen ja Saamelaiskäräjien luotsaamalle totuus- ja sovintokomissiolle ei olisi enää edellytyksiä. Komissio olisi tarkoitus asettaa selvittämään valtion toimia, jotka johtivat saamelaisten pakkoassimilaatioon sekä ylisukupolviseen traumaan. Jos käräjälaki avataan suomalaisille, saamelaisilla ei ole enää mitään syytä luottaa valtion kykyyn ratkaista ja edesauttaa oikeuksiemme kehitystä tai edes kuunnella, mitä meillä on sanottavana. Sovinnolle voidaan silloin heittää hyvästit.
    Hyvä eduskunta, puhun nyt suoraan teille kaikille. Me olemme yrittämällä yrittäneet selittää näitä asioita teille kielellä, joka ei ole omamme, laeista, joita me emme ole säätäneet, riidoista, jotka eivät johdu meistä. Te olette vuodesta toiseen valinneet kuunnella kovempaan huutavaa ääntä, joka puhuu selvää Suomen kieltä. Te olette pahoitelleet ja vakuutelleet, että kyllähän tälle asialle pitäisi jotain tehdä. Te olette osa sitä myllyä, joka pumppaa meistä virhetietoa ja asenteellisuutta suuremmalle kansalle toisteltavaksi. Nyt asia on niin, että jos te haluatte meidät noin kovasti hävittää maailmankartalta, niin te olette sitä hyvää vauhtia jo tekemässä. Ja maailma tulee muistamaan teidät valtiona, joka poseerasi ihmisoikeuksien puolustajana, mutta joka valheita kuunnellessaan tuhosi alkuperäiskansan rajojensa sisällä.
    Jo nyt on beargalat, ettei tämä mene teillä jakeluun.”

    VastaaPoista
  5. Petra Laitin kirjoitus oli kyllä erittäin kummallinen. En ymmärtänyt lainkaan mistä Eduskunnalle on valehdeltu ja kuka, ellei sitten kirjoittaja itse.

    Tässä muutama kirjoituksen erikoisuuksista.

    "Saamelaiskäräjien kantaa ei ole saamelaisia koskevissa päätöksissä pakko ottaa huomioon, mikä on laissa olevan neuvotteluvelvoitteen olennainen porsaanreikä. Sama käytäntö toteutuu enemmän tai vähemmän kaikissa saamelaiskäräjät omaavissa valtioissa..."
    Väite ei ainakaan Finnmarkin maahallinnon osalta pidä paikkaansa.

    "Käytännössä Saamelaisneuvoston julkaisut ovat ne arvot, joihin saamelaisten ideaali yhteiskunta pohjautuu. "
    Tämä on humpuukia. Eivät kaikki saamelaiset ole minkään järjestöjen jäseniä tai koe saamelaisneuvoston toimintaa mitenkään omakseen.

    "Saamelaisten ja saamelaiskäräjien ankara kritisoiminen on pääasiassa lähtöisin kahden asian tavoittelusta: maaoikeuksien sekä kuntapoliittisen vallan."
    Tämä on puhtaasti subjektiivinen näkemys - ehkäpä jonkinlainen salaliittoteoria. Ylipääätään olisi outoa, jos Saamelaiskäräjiä ei kritisoitaisi. Miksi poliittista päätöksentekoa ei saisi kritisoida? Sehän kuuluu asiaan!

    "Pohjoissaamelaiset eivät ole samalla tavalla väestöryhmä kuin inarinsaamelaiset tai kolttasaamelaiset."
    Wikipedian mukaan pohjoissaamelainen = pohjoissaamea äidinkielenään puhuva. Eli he ovat aivan selvä etninen ryhmä aivan riippumatta siitä käyttääkö Laiti tai hänen kaverinsa sitä nimitystä.

    "Ei ollut mitään Norjaa, josta tulla tai Suomea, jonne tunkeutua."
    Kannattaisi perehtyä historiaan. Porosaamelaisten tulo Suomeen rajasulkujen yhteydessä on hyvin dokumentoitu asia.

    "Eduskunnassa ei ole kansanedustajana ainoatakaan saamelaista, ei ainoatakaan."
    En käsitä miten kirjoittaja voi tietää kansanedustajien saamelaisuudesta. Omien laskujeni mukaan Eduskunnassa on ainakin kolme metsäsaamelaistaustaista ihmistä. He eivät välttämättä halua tuoda asiaa mitenkään esiin juuri tällaisten laitien takia, jotka ovat heti kertomassa että et kyllä ole saamelainen, pukukin on väärin puettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finnmarkin maahallinnon? Laiti kirjoitti Suomen eduskunnasta ja Suomen saamelaiskäräjistä.

      Poista
    2. Wikipedian mukaan – eikö sinulle ole missään opetettu, että Wikipedia ei ole paras tietolähde? Sitä kun voi käpistellä kuka vain.

      Poista
  6. Risten-Rauna Magga kertoo huomenna lauantaina ylen haastattelussa, että hänen isoisänsä lähetettiin saksalaiseen eläintarhaan näytille. Mielenkiinnolla odotan selvitystä mikä valtio lähetti. Muutenkin olisi vaihteeksi mielenkiintoista kuulla pohjois-saamelaisten polveutumisista. Kun Norjan puolella esiintyy yleisesti sellaisia sukunimiä kuin Magga, Hetta, Porsanger, Guttorm jne. Minkälaisia sukulaisuussuhteita kytkeytyy vastaaviin suomalaisiin sukuihin. Ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi, kun inarinsaamelaisten sukujuuria on vuosikymmenet suurennuslasilla syynätty.

    VastaaPoista
  7. Lukiessani Petra Laitin katkeraa vuodatusta kansanedustajille nousi mieleeni se, että miksi saamelaiskäräjät syntyi ja miksi sen uskottavuus on kadonnut?
    Vastattaessa tähän kysymykseen on syytä lähteä etnisten saamelaisten omasta historiannäkemyksestä. Se, kuten tiedämme, perustuu saamelaiseen kulttuurioptimismiin ja visioon saamelaisesta kulttuuri-itsehallinnosta ja erityisesti saamelaiskäräjien johtavasta roolista alkuperäiskansakysymyksessä.
    Harvaan historiaan voi liittää yhtä aikaa sanat "takapajuinen ja edistynyt." Kuten Petra Laitin kirjoitus osoittaa saamelaisista puhuttaessa se käy päinsä. Saamelaisten historiankäsityksen mukaan historiallinen lapinkyläjärjestelmä oli takapajuinen kunnes se yhdellä iskulla – saamelaismääritelmällä - muuttui edistykselliseksi osoittaen samalla suomalaistuneille heimoveljille -Lappalaisille- , että saamelaiset ovat oma kansa. Tätä tulkintaa eivät ole pitäneet oikeana etnisten saamelaisten verisukulaiset statuksettomat saamelaiset, joista suurin osa polveutuu entisistä lapinkylien asukkaista.
    Se on johtanut siihen, että saamelaiskäräjien taistelu lappalaisten esiin nostamia historiallisia tosiasioita vastaan on heikentänyt saamelaiskäräjien uskottavuutta ja siirtänyt saamelaiset jälleen takapajuisuuteen. Tämä kaksijakoisuus heijastuu ja näkyy tänään myös monien kommentaattorien ja tutkijoiden tulkinnoissa. Saamelaiskäräjät oli joko hyvä tai paha, edistyksellinen tai jälkeenjäänyt. Keskustelun juonteet kiertyvät kuitenkin aina historiaan.
    Kiistakysymykseksi on noussut saamelaismääritelmä. Taistelu lappalaisten menneisyydestä jatkuu ja jokainen saamelais-/lappalaissukupolvi joutuu itselleen selvittämään yhä uudelleen suhteensa Lapin historiaan. Tulkintojen runsaus ja uudistuvuus pitää tutkimuskentän ja median liikkeessä, kuten Petra Laitin viimeisin katkera vuodatus osoittaa.
    Miten kaikki alkoi?'
    Sodan jälkeen alettiin etenkin nuoremman saamelaissukupolven taholta vaatia saamelaisille parempaa asemaa, kielen ja kulttuurin turvaamista. Saamelaisliike ei ollut tavanomainen kansanliike, vaan sen olemassaolon perustalla oli myös perimmäisiä kysymyksiä maailmankatsomuksesta -totuudesta ja valheesta. Kysymys oli ilmiöstä, joka uskoi kykenevänsä määrittelemään todellisuuden keskeisiä kysymyksiä ja antamaan niihin vastauksisia. Saamelaisliike legitimoi itseään alusta saakka massiivisesti paremmalla tulevaisuudella. Saamelaistotuuden suuri utopia perustui marxilaiseen olettamukseen saamelaisesta yhteiskunnasta, jossa kaikki saisivat tarpeidensa mukaan. Muistan miten tämä voimakas unelma vetosi meihin tietämättömiin ihmisiin ja mobilisoi taisteluun paremman maailman puolesta.
    Myöhempi visio saamelaisesta yhteiskunnasta käsitti materiaalisesti paremman ja hyvinvoivemman maailman, joka olisi laadullisesti parempi kuin saamelaisia sortava yhteiskunnallinen järjestys. Ajatus, että tulevaisuus kuuluu saamelaisille, toimi erityisen innostuksen lähteenä. Myöhemmin visiot muuttuivat ohjelmallisiksi, suuren päämäärän kuvauksiksi.
    Suuren visio ja positiivisen unelman kääntöpuoli oli viha. Samalla kun saamelaisaktivisti rakasti joitakin asioita, niin hän myös vihasi niiden vastakohtaa, unelmien tiellä olevia esteitä, joita suomalainen yhteiskunnallinen järjestys muodosti. Samaan ansaan näyttää langenneen Petra Laitin sukupolvi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  8. ...jatkoa:

    Mikä oli sitten se menneisyys, josta on niin kiivaasti taisteltu ja edelleen taistellaan? Mistä aktivismi sai alkunsa ja mikä on polttoaine, joka pitää propagandakoneistoa liikkeellä? Yleisimmissä selityksissä tutkijat painottavat tyytymättömyyden näkökulmaa. Näiden selitysten mukaan suomalainen yhteiskunta, niin älymystö kuin saamelaiset itsekin olivat enemmän tai vähemmän tyytymättömiä vallitseviin olosuhteisiin.
    Petra Laitin ja hänen takanaan seisovien tutkijoiden ja tukijoiden mielestä saamelaiset eivät olleet saaneet riittävästi sananvaltaa heidän kielensä ja kulttuurinsa turvaamista koskevissa asioissa, heidän omat itsehallintoelimensä oli vuosisatoja sitten murrettu. Tyytymättömien saamelaisten joukon muodostaa kuitenkin edelleen pieni mutta kovaa meteliä pitävä vähemmistö. Harva tästä pienestä joukosta tunnustaa sen yleisen tosiasian miten hyvä saamelaisten tilanne Suomessa tällä hetkellä on.
    ILOn sopimuksen ratifioinnin tarpeellisuutta on perusteltu saamenkielen ja kultuurin turvaamisella. Saamenkieli on tässä vaatimuslistalla saanut kuitenkin maailmankatsomuksellisen roolin, jolla todellisuudessa ei kuitenkaan ratkaista sitä kuka kuuluu todelliseen alkuperäisväestöön. Tässä on ideologia tullut mukaan ennen oikeutta. On erittäin kiinnostavaa huomata miten asiaa ajettaessa on saamelaiskäsitettä käytetty tarkoitushakuisesti oman ryhmän etujen ajamisessa, samalla on alueen todellinen alkuperäsiväestö- inarinsaamelaiset - pyritty polkemaan suohon. Puheenjohtaja on pyrkinyt kaikin tavoin nöyryyttämään ja kieltämään statuksettomat saamelaiset ja samalla itsensä.
    Nöyryyttäjän ilo on kova ja julma; historiasta siitä tullut saamelaiskäräjien poliittisen ohjauksen ja manipulaation uhri. Siksi olen sitä mieltä, että historia on liian vakava asia jätettäväksi vain saamelaiskäräjien lähellä oleville historioitsijoille ja käräjien poliittiselle johdolle. Historioitsijalla pitää olla lääkärin etiikka. Sellainen lääkäri joka alkaa syyttää potilasta tämän sairaudesta, käyttäytyy epäeettisesti. Lääkärin on löydettävä lääke, joka parantaa sairauden. Samoin on historiantutkijan laita.
    Ahdasmielinen ihminen joka elää laput silmillä ei saata tätä ymmärtää. Tällaiset ihmiset on haastettava osoittamaan oman alkuperäiskansapolitiikan virheet. Faktojen perusteella tapahtuvat järkeilymenetelmät ovat samat kuin minkä tahansa tieteen. Etnisyyteen perustuva alkuperäsiväestön määrittely on tieteen vastainen, Kuten olemme nähneet, tällaiset poliittiset rajanvedot johtavat vain turhiin ristiriitoihin.
    Ymmärrän hyvin sen, että kuinka inarinsaamelaiset voisivat alistua itsensä kieltämiseen. Nykyinen saamelaispolitiikka tarjoaa inarinsaamelaisten tuhatvuotisten kulttuurin saavutusten tilalle sellaista alkuperäiskansateoriaa, jossa inarinsaamelaisille ei ole sijaa. Inarinsaamelaiset ovat eläneet pitkän ja vaikean elämän; tie onneen ja parempaan ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Tiedän, että inarinsaamelaiset haluavat suojella synnyinseutujaan. Kansojen ystävyys ei ole inarinsaamelaisille mikään korulause, vaan elävä lämmin historiasta ylös kumpuava tunne. Ei väkivalta, vaan rakkaus liittävät inarinsaamelaiset kiintein sitein tähän seutuun. Yhdessä he muiden saamelaisten kanssa ovat kokeneet paljon, yhdessä he ovat oppineet tuntemaan sekä surun, että ilon. Miksi inarinsaamelaiset puolustavat itseään, lähettävät kirjelmiä, jättävät eriäviä mielipiteitä, käyvät poliititsten päättäjien luona. Siksi, että he tahtovat elää omana heimonaan, siksi he puolustavat kotejaan, kulttuuriaan, aluettaan ja historiaansa. Siksi pohjoissaamelaisena muualta heidän Inarin lapinkylän alueelle muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisenä koen moraalisena velvoitteena puolustaa heitä.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Janne Saijets mainitsee inarinsaamelaisten olevan "oppositiopuolue".

    Mutta eihän Saam.käräjillä ole puolueita. Vaalit ovat puhtaat henki-

    lövaalit. Näin meille on vakuutettu monta monituista kertaa. No jos

    tarkkaan katsoo, niin huomaa porosaamelaispuolueen, jonka liepeissä ehkä noin puolet koltansaamelaisista on tiukasti kiinni.

    Se toinen osa sinnittelee omana ryhmänään (puolueenaan). Entäs

    sitten City-saamelaiset? Kuinkahan heidän äänensä mahtaa päästä

    kuuluviin yhden edustajan voimalla? Siis löysin neljä ryhmää miet-

    tiessäni tuota puoluejakoa. Tokihan jotkut inarinsaamelaisistakin

    myötäilevät ja samaistuvat valtaapitäviin porosaamelaisiin.

    Vallanpitäjien hyväksyntä luonnollisesti imartelee...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo myötäilijöiden joukko on inarinsaamelaisuuden säilymisen suurin uhka. Koltilla sentään oma kulttuuria ylläpitävä lakinsa, inarinsaamelaisilla vain viides kolonna.

      Poista
  10. Siinäpä onki kysymys miksi koltat ovat lähteneet käräjillä valtaa pitävien kelkkaan .Heidän asemansa on turvattu jo rauhanneuvotteluissa.

    VastaaPoista
  11. Professori P. Sammallahti tekee hartiavoimin töitä löytääkseen 1800-
    luvulta tekstejä, joissa vähätellään ja suorastaan ivaillaan maamme
    alkuperäisiä ihmisiä lappalaisia. Aina löytyy sen ajan asiantuntijoita,
    jotka eivät ole vähääkään arvostaneet metsälappalaisia. Ovat siis
    olleet " saamelaisvastaisia" niin kuin termi nykyään kuuluu. Kaikki
    kirjoittelijat eivät ole itse edes käyneet tutustumassa noihin ihmisiin,
    vaan ovat tehneet " tieteellistä tekstiä" pelkkien kuulopuheiden
    (juorujen) mukaan. Että silleen!!!

    VastaaPoista
  12. Ilottelua Twitterissä:
    Pirita Nakkalajarvi‏ @biret

    Lappalaispykälä v 2318:
    ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty porotalouden* investointi- tai aloitustuen saajaksi ELY-keskuksen asiakirjassa tai porotalouden* eläinkohtaisen tuen eli porotuen* eli nk. EU-tuen saajaksi kansallisten tukien asiakirjassa.”
    12:35 AM - 17 Feb 2018

    2 Retweets
    14 Likes
    Juhán-Tuommá Magga
    Taina Stark
    Maria Nyroos
    Neeta
    Gaia ❄️
    Satu Hassi
    Megan Chandter
    Anni Koivisto
    Anu Salmela

    2 replies 2 retweets 14 likes

    New conversation
    Pirita Nakkalajarvi
    ‏ @biret
    Feb 17

    *)Suomessa poroja saa omistaa kuka tahansa ETA-alueen kansalainen, joka asuu poronhoitoalueella, etnisyydestä riippumatta. ETA on Euroopan talousalue.
    2 replies 1 retweet 1 like
    Pirita Nakkalajarvi
    ‏ @biret
    Feb 17

    Ylläolevan tarkoitus on valaista kuinka järjetön saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmän nk. lappalaispykälä on: ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.” #saamelaiset
    1 reply 0 retweets 7 likes
    Pirita Nakkalajarvi
    ‏ @biret
    Feb 17

    Muinaisen vero-, maa- tai henkikirjan lappalaismerkintä todistaa nk. lappalaiselinkeinon (metsästys, kalastus, poronhoito) harjoittamisen, ei etnisyyttä. Lappalaisen vastakohta on talollinen. Lisää termistä lappalainen Fáktalávvussa https://faktalavvu.net/2017/11/21/lappalainen-viittaa-henkilon-elinkeinoon-ei-kansallisuuteen/ … #saamelaiset

    VastaaPoista
  13. Professori Sammallahti on taas lisännyt pitkää julkaisuluetteloaan yhdellä postilla:
    Sammallahti, Pekka: Kari Kyrö ja saamelaismyytit. Lehtiartikkeli. Inarilainen 28.2.2018. Verkkoversio: Faktalavvu.net.
    Tutkielmassa kirjoittaja käyttää sukututkimuksen menetelmiä seuraten ensisijaisesti tutkimuskohteensa isäpuolen sukulinjoja. Ajankohtaisten saamelaistutkimuksen paradigmojen mukaan vain alkuperäiskansaan itse kuuluvalla on tarvittava kyky (gift) alkuperäiskansan merkityssisältöjen tutkimiseen (Kuokkanen, Rauna: Indigenous Epistemes and the Logic of the Gift (UBC Press, 2007). Jos tätä sovelletaan myös muihinkin kansoihin kuin alkuperäiskansoihin, vain suomalainen voi vastaavasti tutkia suomalaista.
    Jos Kyrö ja Sammallahti ovat molemmat suomalaisia, tällaista tutkimusasetelmaan liittyvää ongelmaa ei ole. Jos Kyrö, vastoin Sammallahden todistelua, on saamelainen, perusasetelma on ongelmallinen.
    Ihan ei ole vielä selvinnyt ovatko Pekka Lars Kalervo Sammallahden omat sukujuuret Kolarin Sieppijärveltä vai Pyhäjärvellä. Helsingissä näkyy kuitenkin itse ponnahtaneen maailmalle ja opintielle.
    Sammallahti osoittaa kirjoituksellaan olevansa myös saamelaisen vaateparren erityisasiantuntija, vai olisiko jo niin pitkälle integroitunut saamelaisuuteen että pukujen tunnistaminen on hänellä jo mennyt vereen. Sammallahti kirjoittaa: ”Kari Kyrö pyrkii näyttäytymään ulkopuolisten silmissä saamelaisena lapintakissaan. Sillä hän ei kuitenkaan liitä itseään kaukaiseen saamelaiseen esivanhempaansa Jouni Martinpoika Morottajaan.”
    Sammallahti tietää: ”Kari Kyrön vaate on lähinnä Nellimin ja Inarijärven itäpuolisten seutujen lapintakki, kun taas Morottajan suvun vanhat alueet ovat Inarijärven etelä- ja lounaispuolella”.
    Ilman saamelaiskäräjien ja Pekka Sammallahden hyväksymiä sukujuuria on vähän vaikea sanoa, edustavatko Pekan omat sinipohjaiset ja mustapohjaiset gáktitInarin, Tenon vaiko Eiran rantoja, mutta kaipa hän on ne lahjaksi saanut tai ompeluttanut niin että jokainen tikki on varmasti puhdasoppisesti kohdallaan, oikean pituinen ja oikealla langalla ommeltu. Pitääkö olla käsin ommeltu vai saako käsikampisingerillä tikata? Kaksoissyöttöinen ja digiohjattu masiina tekee varmasti vääräoppista jälkeä. Ainakin kulttuurisen syvätiedon omaavan sisäsyntyisen saamelaisen asuasiantuntijan näkymätön vaan ei näkemätön kolmas silmä (otsassa) erottaa tuollaiset asiat jo kaukaa, niin kuin tarkkasilmäinen vanha poromies tunnistaa umpeen karvoittuneen korvamerkin omakseen uskomattoman kaukaa.
    Edelleen Sammallahti kirjoittaa: ”Lapintakilla henkilö nimittäin kertoo myös kuulumisestaan tiettyyn seutuun ja sukuun. Kari Kyrön lapintakkikin osoittaa, että hän on suomalainen eikä tunne saamelaista kulttuuriperintöä.” Joko Sevtil-Piäkká itse on adoptoitu tiettyyn saamelaiseen sukuun? Mitä hänen lapintakkinsa, anteeksi gáktinsa osoittavat siitä kuinka syvästi ansioitunut kielitieteilijä ja kulttuuriantropologi on sukeltanut saamelaiseen kulttuuriperintöön ja samaistunut kohteeseensa? Ei millään pahalla.

    VastaaPoista
  14. Radiossa maanantaina 5.3. kello 15.02 – 15.55 Kulttuuriykkönen:

    Kulttuurin omimisesta keskustelevat Ruben Stillerin ohjelmassa Tere Sammallahti ja Pirita Näkkäläjärvi.

    Rentoa puhetta, kiinnostavimmat vieraat ja kulttuurin ajankohtaisaiheet debatoitavina. Kulttuuriykkönen suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä.

    VastaaPoista