keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Fáktalávvu – etnopoliittista propagandaa?

”Fáktalávvu on blogi, joka tarjoaa tosiasiallista, luotettavaa ja ajantasaista tietoa saamelaisista. Fáktalávvu on pohjoissaamea ja se tarkoittaa Faktalaavua. Fáktalávvu ei ole yhdistys eikä kollektiivi vaan julkaisualusta…”.
Somasti ajankohtaan eli meneillään olevaan ja saamelaismääritelmäkiistaa aiheuttavaan saamelaiskäräjälain uudistamiseen sekä muihin saamelaisasioihin liittyen syntyi tuo edellä mainitsemani Fáktalávvu-blogi. Kuten nimi ja esipuhe antavat ymmärtää, sieltä löytyy nyt yhtä ja ainoaa totuutta saamelaisista, saamelaiskulttuurista ja saamelaispolitiikasta.
Sen verran on alku antanut kuitenkin huomata, että samalla tavalla kuin sanoja rasismi ja rasisti on käytetty löysästi saamelaisaktivistien puheissa ja teksteissä, on ehkä sanasta fakta tulossa samoissa yhteyksissä sanan propaganda synonyymi.
En ole varmaan kaikkia Fáktalávvun kirjoituksia kahlannut läpi, mutta ehkä tähän mennessä eniten minua ja näköjään monia muitakin on kiinnostanut blogin kirjoittajiin kuuluvan emeritusprofessori Pekka Sammallahden ”faktapaljastus” saamelaiskäräjien vaaliluetteloon perusteitta pyrkivistä suomalaisista, ”lapinkyläväestä”.
Julkaisenpa tässä tuon pitkän emerituksen kirjoituksen, joka antaa lukijalle ehkä mielikuvan perusteellisesta faktoihin pitäytymisestä (onhan kirjoittaja lisäksi saamelaiskäräjien nimeämänä asiantuntijana parhaillaan työskentelevässä Pekka Hallbergin saamelaiskäräjälakityöryhmässä). Sammallahden kirjoituksen perään julkaisen hänen paljastustaan tarkistavan, samaista polveutumisen ja etnisyyden kysymystä tarkastelevan toisen kirjoituksen. Siitä sinnikäs lukija voinee tehdä päätelmiään missä määrin Fáktalávvu esimerkiksi tämän aiheen kohdalla tuottaa julki faktaa.
Siis kaksi todella pitkää kirjoitusta verrattavaksi:

Lapinkyläväki: saamelaisina esiintyviä suomalaisia

Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on pyrkimässä ns. lapinkyläväki. Tässä tarkastellaan tuon väestöryhmän taustaa Inarissa ja väitettä, että lapinkyläväki ja inarinsaamelaiset kuuluisivat samaan kansaan.
Inarin lapinkyläväki polveutuu Ivalojoen alajuoksun Kyrön kylän asukkaista, jonka perusti 1750-luvulla Ivalojoen alajuoksulle Kittilän ja Enontekiön kautta muuttanut suomalainen uudisasukas Henrik Kyrö, joka asui alunperin Tornionlaaksossa ja kuului ruotsalaisen sukututkijan Erik Kuoksun mukaan laajalle levinneeseen Kyrön pirkkamies- eli pirkkalaissukuun. Ns. saamelaisrekisterin mukaan Henric Michelsson Kyrö merkittiin Inarin v:n 1758 rippikirjassa suomalaiseksi.
Pirkkalaiset kävivät Ruotsin kuninkaan valtuuttamina kauppaa lapinkylien kanssa ja kantoivat niistä verot. Nämä oikeudet lakkasivat, ja 1500-luvulla pirkkamiessukuiset olivat etupäässä talollisia ja virkamiehiä. Henrik Kyrö merkittiin Kittilässä ja Enontekiöllä kuitenkin lappalaiseksi, koska hän ei perustanut taloa vaan harjoitti kalastusta ja metsästystä.
Inarin lapinkyläväki liittyy kielensä, kulttuurinsa, sosiaalisten suhteidensa ja etnisen taustansa kannalta läheisesti Sodankylän ja Kittilän peräpohjalaisiin talollisiin.
Fellman kertoo 1800-luvun alussa Kyrön kylästä ja sanoo sen olevan kieleltään ja elämänmuodoltaan suomalaiskylä (Fellman III: 333): `Åren 1826 och 1829 vistades jag under den härrligaste Juli-sommar någon tid i Kyrö by. Värmen uppgick om dagen till omkring 20° C, och nätterna, under hvilka solen ej gick ned, voro nästan lika varma, hvarföre skörden ock blef god. De små bostäderna voro snygga och rummen rena; ängarne och åkrarne omgifna af höga granar, stodo i högtidsskrud. Jag tyckte mig vara i en finsk koloni vid Elbens stränder; ty kolonisterna i Kyrö by äro Finnar och bära finsk klädedrägt.` Kieltä ei erikseen mainita, mutta se sisältyy kylän ja sen asukkaiden suomalaisuuteen.
Henrik Mikonpoika Kyrön jälkeläisten sukunimiä olivat jo 1800-luvulla mm. Akujärvi, Huhtamella, Kiviniemi, Kyrö, Mannermaa, ja Mattila. Heikki Mikonpoika (Henric Mickelsson) Kyrön tyttären Britan ja Jouni Martinpoika Morottajan pojat ottivat sukunimekseen Akujärven (Martti, Heikki ja Antti), Huhtamellan (Jouni) ja Kiviniemen (Mikko). Tyttäristä Brita ja Maria olivat ilmeisesti naimattomia, Eva meni naimisiin Antti Hannunpoika Korvan kanssa. Myös Brita otti sukunimekseen Akujärvi, ja hänen poikansa Aatami meni naimisiin Maria Kyrön kanssa. Sukunimien vaihto suomalaisiin heijastelee henkilöiden suomalaisuutta.
Lapinkyläväki perustaa väitteensä saamelaisuudestaan niissä tapauksissa, joista minulla on varmaa tietoa, v. 1762 syntyneeseen Inarin tunturilappalaiseen Jouni Martinpoika Morottajaan, joka 1790 meni naimisiin Henrik Kyrön tyttären kanssa, todennäköisesti kotivävyksi Kyrön kylään. Niinpä hänet on avioliiton solmimisen jälkeen vuosien 1797-1802 rippikirjassa merkitty uudisasukkaaksi. V:n 1825 maakirjassa hänet on kuitenkin merkitty tunturilappalaiseksi. Tämä on osoitus elinkeinomerkintöjen horjuvuudesta. Niitä ei voi käyttää viranomaisluetteloihin merkittyjen henkilöiden etnisyyden kriteerinä ja vielä vähemmän nykyään elävien.Jouni Martinpojan miespuoliset jälkeläiset ottivat suomalaiset sukunimet (esim. Akujärvi ja Huhtamella) ja perustivat omat talonsa Kyrön kylään tai sen läheisyyteen.
Tämän jälkeen aina itsenäisyyden ajan alkuvuosiin saakka Jouni Morottajan jälkeläiset solmivat avioliittoja Inarin, Sodankylän ja Kittilän talollisten kanssa. Jonkin verran yli sadasta avioliitosta vain ilmeisesti vain kaksi solmittiin saamelaisen kanssa, kun v. 1832 ja 1863 syntyneet isä ja poika Jouni Akujärvi ottivat vaimonsa Vallen suvusta.
Kyrön tyttären avioliitto saamelaisen kanssa oli poikkeuksellinen, katsoi sitä kumman kansan kannalta tahansa. Itsenäisyyden alkuvuosiin saakka Kyrön suvun jäsenet samoin kuin saamelaiset hakivat vaimonsa paria poikkeusta lukuunottamatta omasta väestään, suomalaiset Kyröt Inarista, Sodankylästä ja Kittilästä, saamelaiset lähinnä Inarista mutta joskus myös Utsjoelta.
Kyseessä oli Inarin väestön kaksi kieleltään ja kulttuuriltaan erilaista kansaa, joista toinen polveutui suomalaisista uudisasukkaista, puhui suomea ja edusti Lapin suomalaista talolliskulttuuria sosiaalisia suhteita myöten. Toisen kansan kieli oli saame, se polveutui saamelaisista kanta-asukkaista ja oli kulttuuriltaan ja sosiaalisilta suhteiltaan selvästi saamelainen.
Morottajan tulo Kyrön vävyksi liittyi todennäköisesti hänen porotokkaansa. Talolliset alkoivat 1700-luvun jälkipuoliskolla kehittää poronhoidosta itselleen sivuelinkeinoa. Talollisten vähäisen määrän vuoksi Inariin ei ollut juurikaan tullut raitiolappalaisia toisin kuin sen eteläpuolisiin pitäjiin Sodankylään ja Kittilään, ja poronhoidon aloittamiseksi tarvittiin porosaamelaista, jollainen Jouni Martinpoika oli.
Enontekiön ja Inarin suomalaisväestö alkoi liikehtiä saamelaiskäräjälain valmisteluvaiheessa ja perusti omia etujaan valvomaan ja ajamaan ns. lapinkyläyhdistyksiä, joiden tarkoituksena oli vaalia ja elvyttää lappalaisten kulttuuriperinnettä ja maa- ja vesioikeuksia ja niiden palauttamista. Lapinkyläyhdistysväki – tai lyhyemmin lapinkyläväki – alkoi kutsua itseään lappalaisiksi, koska heidän esivanhemmissaan oli lappalaiseksi merkitty henkilö, joka edusti alueen alkuperäisiä asukkaita.
Nimitys lappalainen oli tavallaan jäänyt saamelaisilta vapaaksi, kun lappalaisen tilalle otettiin uusi, saamen kieleen pohjautuva neutraali nimitys saamelainen. Lapinkyläväki saattoi näin ottaa omaan käyttöönsä ja itseään tarkoittamaan sen nimityksen, jota he olivat aikaisemmin käyttäneet saamelaisista. Nimitys lappalainen vallattiin näin uuteen käyttöön. Paradoksaalista on se, että lapinkyläväestä yksikään ei ole lappalainen.
Vuoden 1999 saamelaiskäräjävaaleissa vaalilautakunnalle saapui määräajassa 1128 hakemusta, jotka perustuivat hakijan ilmoittamaan lappalaisuuteen. Näistä hyväksyttiin vaaliluetteloon 70. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehtiin 656 valitusta. KHO hyväksyi hakijoista seitsemän (7) henkilöä merkittäväksi vaaliluetteloon. Lisäksi KHO hyväksyi neljä (4) lappalaisperusteista valitusta valittajien näytettyä olevansa vuoden 1870 henkikirjaan merkityn kalastajalappalaisen jälkeläisiä.
Tämän epäonnistuneen hakeutumisen vuoksi lapinkyläväkeen kuuluvat suomalaiset alkoivat kutsua itseään saamelaisiksi. Näistä pääsi ensi yrittämällä vaaliluetteloon neljä, viime kerralla eli v. 2015 n. sata, kun KHO hylkäsi – voisi sanoa summamutikassa ja ilman näkyvää linjaa – noin puolet valituksista. Kielikriteeri oli väistynyt taka-alalle lappalaiskriteerin tieltä, ja lisäksi KHO käytti ns kokonaisharkintaa, jonka perusteella hakija voitiin merkityttää vaaliluetteloon, vaikka mikään kriteeri ei olisikaan täysin täyttynyt. Kokonaisharkinnassa KHO arvioi hakijan yhteyttä saamelaiskulttuuriin sellaisena kuin KHO:n tuomarit sen ymmärtävät saamelaiskäräjien näkemyksestä riippumatta.
Lapinkyläväen asiaa on liittynyt ajamaan myös muutama saamelainen. Toisilla on kysymyksessä harmistuminen, kun saamelaisyhteisössä muutamat ovat nousseet näkyvään asemaan saamelaiskäräjien toiminnan ansiosta. Toisilla taas on halu ajaa asioita, joilla kunnassa voi saada lisää kannattajia. Kolmansien mielestä taas saamen kielen ja saamelaiskulttuurin pelastus on suomalaisista polveutuvassa, suomenkielisessä ja kulttuuriltaan suomalaisessa lapinkyläväessä.
Saamelainen on siitä hankala sana lain kannalta, että se edustaa ainakin kahta käsitettä. Toisaalta sillä tarkoitetaan saamelaisyhteisön jäsentä, etnistä saamelaisuutta, ja toisaalta niitä yksilöitä saamelaisyhteisön ulkopuolella, joiden esivanhemmissa on lappalaiseksi merkitty henkilö. Lakia säädettäessä sanalla ei jälkimmäistä merkitystä vielä ollut, eikä se myöskään vastaa ILO169-sopimusta joka koskee kansoja eikä yksilöitä.
Lapinkyläväen etnisyys on ollut monille epäselvä. Kieleltään, kulttuuriltaan ja sosiaalisilta suhteiltaan, jotka ilmenevät esim. avioliittojen solmimisissa, he ovat tyypillisiä Lapin suomalaisia, vaikka kutsuvatkin itseään saamelaisiksi. Heidän ei voi myöskään katsoa menettäneen saamen kieltä, koska Jouni Martinpoika Morottajan jälkeläisten kieleksi tuli Kyrön suomalaisyhteisössä suomi jo 1700-luvun lopussa 6-7 sukupolvea sitten. Suomi myös pysyi Jouni Martinpojan jälkeläisten äidinkielenä.
Inarinsaamelaisille taas evakkoaika, sodanjälkeinen asuntolaelämä ja lisääntyvä suomalaisasutus merkitsi kielellistä murrosaikaa ja kielen menettämistä niiden aiheuttamissa paineissa. Osansa oli myös yksikielisyyden merkityksen korostamisessa, josta tosin ollaan pääsemässä perusteettomana eroon. Kehityksen vastapainoksi on Anarâškielâ servi ry aloittanut menestyksekkään kielipesätoiminnan, joka yhdessä inarinsaamenkielisen kouluopetuksen sekä radio- ja tv-lähetysten kanssa on palauttanut kielen moneen perheeseen.
Lapinkyläväelle ”saamelaisuus” on säälimätöntä leikkiä, jolla saamelaiset yritetään Enontekiöllä ja Inarissa painaa samaan, hallinnollisesti näkymättömään asemaan, joka heillä oli ennen saamelaiskäräjien perustamista. Koska lapinkyläväki ajattelee suomalaisittain, muiden suomalaisten on helpompi asettua heidän kannalleen asiassa. Suomalaisella yhteiskunnalla ei vain ole valmiuksia eikä taustatietoja ottaa vastaan saamelaisten omaa näkemystä. Lapinkyläväkeä eivät ole läheskään kaikki alueen vanhojen suomalaissukujen jäsenet, ja siksi sen käynnistämää liikettä ei voi kutsua etniseksi liikkeeksi, vaan kysymys on kunnallis-elinkeinopoliittisesta liikkeestä.
Toinen motiivi mainitun yhteiskunnallisen motiivin rinnalla raadollisempi: raha ja maanomistus. Saamelaiskäräjien vähäiset kulttuurimäärärahat tulisi lapinkyläväen tuoreen kannanoton (9.2.2018) mukaan jakaa muillekin kuin saamelaisille pitkin laajaa Lappia ja Peräpohjolaa. Harhaluulo (ja pelko) valtion maiden ja vesien jakamisesta saamelaisille saa monet leikkimään saamelaista ja kiistämään saamelaisten oman käsityksen kansastaan ja vuosituhantisesta identiteetistään.
Saamelaiset esitellään lisäksi sortajina ja oman edun tavoittelijoina, kun todellinen sortaja ja oman edun tavoittelija on lapinkyläväki-liike itse julmine saamelaisleikkeineen suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapinkyläväen manipulaatiokeinoihin kuuluu myös uuskieli, josta sanan saamelainen uusi merkitys jo tulikin esille. Toinen on sovinto. Sillä tarkoitetaan saamelaisten alistumista lapinkyläväen vaatimuksiin.
Saamelaisille tilanne on ahdistava. Kun viimein oli saatu edes jonkinlainen itsenäinen mahdollisuus vaikuttaa omien asioiden erittelyyn, esille tuomiseen ja kehitykseen, tätä mahdollisuutta vastaan on asettunut ylivoimallaan lähes koko suomalainen yhteiskunta Inarista ja Enontekiöltä aina Helsingin Pasilaan ja Arkadianmäelle saakka.
Kirjoittaja Pekka Sammallahti on saamen kielen ja saamelaiskulttuurin emeritusprofessori.
Fáktalávvu julkaisee siis edellä olevaa ”faktaa”. Näin sitä kommentoidaan kirjoituksessa, jonka signeeraaja kuuluu tuohon ”julmaa suomalaisten leikkiä” harjoittavaan väestöön – ja jonka etnisen identiteetin emeritusprofessori varsin suoraviivaisesti lyttää:

Sammalahden kirjoituksesta

Nettiin on ilmestynyt vuoden alussa niin kutsuttu Fáktalávvu-blogi, joka ilmoittaa antavansa ”tosiasiallista ja luotettavaa tietoa saamelaisista”.  Tästä lähtökohdasta on ilmeisesti arvioitava myös emeritusprofessori Pekka Sammallahden 10.2. julkaistua kirjoitusta, jonka hän on otsikoinut ”Lapinkyläväki: saamelaisina esiintyviä suomalaisia”.
Kirjoittajan mukaan Inarin lapinkyläväki polveutuu Kyrön kylän asukkaista. Kyrön kylän perusti Sammallahden mukaan Kittilästä Ivalojoen alajuoksulle 1750-luvulla saapunut suomalainen uudisasukas Henrik Kyrö. Sammallahti kertoo Henrik Kyrön asuneen aikaisemmin Tornionjokilaaksossa. Hänen mukaan Kyrö oli pirkkalaissukua. Hänet kuitenkin merkittiin Kittilässä lappalaiseksi, koska hän ei perustanut taloa vaan harjoitti metsästystä ja kalastusta. Tässä onkin tosiasioita jo aluksi.
Ensinnäkään Henrik Kyrön yhdistäminen pirkkalaisiin on sananmukaisesti kaukaa haettua. Pirkkalaiset menettivät merkityksensä jo 1500-luvulla sen seurauksena, että Kustaa Vaasa poisti 1550 pirkkalaisprivilegiot. Kaksisataa vuotta myöhemmin eläneellä Henrik Kyröllä ei voinut olla mitään yhteyttä pirkkalaisiin. Toiseksi Henrik Kyrö ei asunut alun perin Tornionlaaksossa. Tornionlaaksosta oli sen sijaan muuttanut hänen isoisänsä isä eli Pellossa 1623 syntynyt Mickel Kyrö, joka meni naimisiin Kittilän ja Enontekiön rajoilla asuneen saamelaisen Ingrid Sirkan kanssa.
Henrik Kyrö oli siis jo neljännen polven kittiläläinen (Riihitammela 2011 s. 306) ja todennäköisesti myös kuuluisan Kittilän Päiviön jälkeläinen.  Ehkä hän oli tietoinen, että hänen isoisänsä isä oli tullut Pellosta. Tämä oli kuitenkin vain yksi hänen esivanhemmistaan. Muut olivat Kittilästä. Jos Sammallahden tarkoituksena on tuoda esille Kyrön suvun suomalaisuutta, minkä vuoksi hän ei mainitse Kyrön sukuun kuuluvan Kyrön-Kaukosen-Näkkäläjärven sukuhaaraa. Tässä sukuhaarassa Kyrön puolisot kuuluivat Savosta tulleen Kaukosen ja Matarengista tulleen Hetan sukuihin (Riihitammela 2011 s. 322). Molemmat olivat suomalaisia uudisasukassukuja. Heidän jälkeläisensä, Näkkäläjärvelle uudistilan perustanut Salomon Kaukonen oli Näkkäläjärven suvun kantaisä ja hyvä esimerkki nimenomaan Kyrön suvun suomalaisesta sukuhaarasta.
Inarin vuoden 1758 rippikirjaan Henrik Kyrö merkittiin Sammallahden mukaan rippikirjaan suomalaiseksi. Mitään tällaista merkintää ei kuitenkaan löydy. Sen sijaan hänet merkittiin uudistilalliseksi sen jälkeen, kun hän oli perustanut uudistilan yhdessä inarilaisen kalastajasaamelaisen Henrin Kuuvan kanssa vuonna 1758.  Jos Sammallahti tarkoittaa, että uudistilan perustaminen tekee henkilöstä suomalaisen, tällöin myös Johan Aikiota ja Isak Paadaria tulisi pitää suomalaisina, olivathan he perustaneet uudistilan jo ennen Kyröä ja Kuuvaa (Inarin historia 2003 s 167). Tämä koskee käytännössä myös kaikkia Utsjoen kalastajasaamelaisia.
Sammallahti kirjoittaa: ´Fellman (III s. 333) kertoo 1800-luvun alussa Kyrön kylästä ja sanoo sen olevan kieleltään ja elämänmuodoltaan suomalaiskylä. Tyypillisiä Henrik Kyrön jälkeläisten sukunimiä ovat nykyään Akujärvi, Huhtamella, Kyrö, Mannermaa, Mattila´. Asia ei ole kuitenkaan näin. Kyseissä kohdassa Fellman toteaa, että vanhimpia uudisasukkaita Inarissa on vain viisi. Tämän jälkeen hän toteaa, että viime aikoina (1831) myös Inarin saamelaiset ovat alkaneet perustaa uudistiloja ja hän luettelee tällaisia uudisasutuksia Muddusjärellä, Kaamasjoella, Akujärvellä, Ivalonjokisuulla ja Koppelossa. Seuraavaksi hän toteaa, että Kyrön kylässä on neljä uudisasutusta, joita hän pitää suomalaisina ja jotka käyttivät suomalaista vaatepartta. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että ne kalastajasaamelaiset, jotka olivat asettuneet uudisasukkaiksi, eivät ole Fellmannin mukaan suomalaisia vaan saamelaisia ja että nämä eivät pitäneet suomalaista vaatepartta vaan saamelaista.
Hänen mainitsemansa Akujärvet, Huhtamellat ja Mannermaat ovat nimenomaan näiden saamelaisten jälkeläisiä. Kun puhutaan suvusta, tarkoitetaan isälinjaa. Nämä kaikki suvut kuuluvat Morottajan laajaan saamelaissukuun. Tässä tullaan koko esityksen merkillisimpään kysymykseen: Miten Kyrön suku liittyy lainkaan tähän asiaan. Ne inarilaiset, jotka haluavat puolustaa Inarin alkuperäisten saamelaisten oikeuksia ja ovat järjestäytyneet Inarin lapinkylän kautta, eivät vetoa oikeuksien perusteena siihen, että he ovat Henrik Kyrön jälkeläisiä ja vain osa edes on. He vetoavat siihen, että he ovat Inarin alkuperäisten metsä- ja kalastajasaamelaisten jälkeläisiä. Sammallahden peruste tämän asian kiistämiseksi on se, että yksi Kyrön tyttö meni vuonna 1790 naimisiin Morottajan sukuun kuuluvan henkilön kanssa.
Jos se, että suvusta löytyy myös suomalaisia esivanhempia aiheuttaa sen, että tällainen henkilö ei ole saamelainen, ei Suomessa ole tietenkään yhtään saamelaista. Sammallahti siteeraa Fellmannia kovin suppeasti. Utsjoella pitkään asunut Fellmann toteaa, että Tenojoen väestö on suurimmalta osaltaan suomalaista syntyperää ja vain vähäiseltä osaltaan saamelaista (III s.  78-79). Hänen mukaansa kaikki tenolaiset puhuvat lähes puhdasta suomea (IV s. 204). Wahlenbergin (1804 s. 24) mukaan (Tenon ja Utsjoen) kalastajalappalaiset ovat useimmiten suomalaista alkuperää ja ulkonäöltään suomalaisten kaltaisia. Hänen mukaansa suomalaiset ovat muuttaneet alueelle Pohjanmaan pohjoisosista ja Tornion pitäjästä. Utsjoella 1800-luvulla käynyt Warelius (1848 s. 66-68) toteaa, että Tenojoen kalastajia kutsutaan lappalaisiksi, vaikka he ovat lähes yksinomaan suomalaista syntyperää.
Sammallahden esitystä ei voi syyttää ainakaan liiallisesta johdonmukaisuudesta. Helsingistä Utsjoelle muuttaneen Sammallahden nykyisen kotiseudun asukkaat ovat saamelaisia, vaikka suuri osa heistä on epäilemättä alkujaan suomalaisia. Kuitenkin yksi Henrik Kyrö riittää tekemään lähes kaikista inarinsaamelaisista suomalaisia.
Sammallahti väittää, että Jouni Morottajan jälkeläiset olisivat saamelaisten jälkeläisiä vain Jouni Morottajan ja kahden tähän sukuun vuosina 1832 ja 1863 naidun Vallen sukuun kuulunen naisen kautta. Tämä väite on yksinkertaisesti vale eikä sitä ole tarvetta kommentoida. Jokainen ymmärtää, että jos henkilö polveutuu inarinsaamelaisista suvuista 1500-luvulta alkaen usean sukuhaaran kautta, täytyy esivanhemmista löytyä muitakin henkilöitä kuin Henrik Kyrö.
Sammallahti toteaa, että saamaleiset hakivat vaimonsa lähinnä omasta väestään. Kyrön suvun jäsenet hakivat vaimonsa ´omasta väestään Inarista, Sodankylästä ja Kittilästä´. Tässäkin tulee esille vääristely, joka näyttää olevan hänelle tyypillistä. Jos katsoo esimerkiksi Morottajan suvun (ja siis myös Akujärven, Huhtamellan ym.) sukututkimusta, puolisoiden sukuniminä mainitaan muun muassa Ara, Musta, Korva, Mutenia, Korvanen, Riesto, Riimi, Äärelä ja Suikki. Tällaiset sukunimet viittaavat ensisijaisesti saamelaisiin pororaitioihin tai Kittilän ja Sodankylän metsäsaamelaisiin. On otettava huomioon, että Inari oli metsäsaamelaisten pohjoisin lapinkylä ja inarilaisten lähimpiä kieli- ym. sukulaisia olivat nimenomaan Inarin eteläpuoliset metsäsaamelaiskylät. Kyröjä Morottajan suvun puolisoina esiintyy vain muutama.
Sammallahden vääristely tulee esille nimenomaan siinä, että hän tarkoittaa lapinkylään kuuluvilla henkilöillä vain Kyrön sukukuntaa, kun todellisuudessa kysymys on henkilöistä, jotka polveutuvat Inarin alkuperäisistä saamelaissuvuista. Sammallahti kirjoittaa: ´Kyseessä on kieleltään ja kulttuuriltaan kaksi erilaista kansaa, joista toinen polveutui suomalaista uudisasukkaista, puhui suomea ja edusti Lapin suomalaista talolliskulttuuria sosiaalisia suhteita myöten. Toisen kansan kieli oli saame, se polveutui saamelaista kanta-asukkaista ja oli kulttuuriltaan ja sosiaalisilta suhteiltaan selvästi saamelainen´. Vaikka asian voi joitain tosiasioita rikkoen kärjistää näinkin, kysymys on kuitenkin siitä, että ne henkilöt, jotka yrittävät saada oikeutta itselleen lapinkylän kautta, eivät kuulu ensimmäiseen vaan jälkimmäiseen ryhmään. Seuraavassa kappaleessa Sammallahti yksinkertaisesti lähtee siitä, että ne inarinsaamelaiset, jotka ovat mukana lapinkylän toiminnassa, ovat suomalaisia. Kun he käyttävät itsestään nimitystä lappalainen (tai saamelainen) he ´valtaavat nimityksen uuteen käyttöön´. Tosiasia on kuitenkin se, että kyseiset henkilöt ovat syntyperältään, asuinalueeltaan, kulttuuriltaan ja elinkeinoltaan paljon lähempänä saamelaisuutta kuin vaikkapa ne Etelä-Suomessa syntyneet ja kasvaneet henkilöt, jotka on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja joilla ei ole mitään tekemistä saamelaisuuden kanssa.
Kuka valtaa käsitteet ja keneltä? Sammallahti kirjoittaa, että Jouni Morottaja menetti saamen kielen jo 1700-luvulla eli ´6-7 sukupolvea sitten´. Hän ei kuitenkaan ilmoita lähdettä, mihin tämä tieto perustuu. Varma tieto on kuitenkin se, että Jouni Morottajan poika joutui jalkapuuhun, koska tämä ei osannut opettaa lapsilleen suomea. Lisäksi monet Jouni Morottajan jälkeläiset ovat pyrkineet hakeutumaan vaaliluetteloon sillä perusteella, että joku hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on täyttänyt kielikriteerin. Vaikka tästä olisi ollut yksiselitteistä näyttöä, saamelaiskäräjät on hylännyt tällaiset vaatimukset ryhmähyväksyntään viitaten.
Sammallahden mukaan saamelaisia ja alkuperäsikansaan kuuluvia ovat ainoastaan kieliperusteella saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityt henkilöt. Muut ovat valtaväestöä, jotka Sammallahden mukaan lähinnä sortavat vaaliluetteloon merkittyjä henkilöitä. Otetaan tässä vaiheessa vähän etäisyyttä Sammallahteen ja käydään lävitse mitä tämä tarkoittaa. Alkuperäiskansaan kuulumisen edellytyksenä on se, että henkilö polveutuu alueen alkuperäisestä väestöstä ja on säilyttänyt ainakin osittain perinteisiä instituutioita (ILO 169-sopimus 1 artikla). Lisäksi edellytetään yleensä yhteyttä maahan ja perinteisiin elinkeinoihin. Nykyisen Pohjois-Suomen alkuperäisiä asukkaita ovat metsäsaamelaiset. Metsäsaamelaiset asuttivat vielä 1600-luvulla suurta osaa nykyisen Pohjois-Suomen alueesta (The Saami – A Cultural Encyslopaedia s. 186-187). Heillä oli yksinoikeus alueiden käyttöön ja elinkeinoihin. Heidän oikeutensa alueisiin oli niin vahva, että sitä on pidetty omistusoikeutena (Korpijaakko-Labba 1989). Vuonna 1673 annetun Lapinmaiden asutusplakaatin antamisen jälkeen suomalaiset uudisasukkaat valtasivat vähitellen 1700-luvun aikana heidän alueensa ja elinkeinonsa ja kirkko pyrki hävittämään heidän kulttuurinsa kieltämällä muun muassa saamen kielen käytön. On kuitenkin tiedossa, että monessa tapauksessa he piilottivat kulttuurinsa ulkopuolisilta. Muulla tavalla ei ole selitettävissä, että vielä 1800-luvun puolivälissä saamea tiedetään puhutun yleisesti Kemin Lapin alueella, aina Sodankylän eteläosia myöten.
Kokonaisuutena heidän kohtalonsa oli kuitenkin samanlainen kuin monen muun alkuperäsikansan eri puolella maailmaa.  Siltä osin kuin saamelaista alkuperäsikansaa koskevalla lainsäädännöllä pyritään korjaamaan menneisyydessä tapahtuneita vääryyksiä, tämän lainsäädännön tulisi koskea Suomessa nimenoman niitä henkilöitä, jotka ovat näiden saamelaisten jälkeläisiä. Metsäsaamelaiseen väestöryhmään kuuluminen tulee esille veroluetteloissa. Kruunun verovoudit kantoivat erityistä lappalaisilta perittävää lapinveroa aina 1550-luvulta lähtien. Pääsääntöisesti kaikki 15 vuotta täyttäneet miespuoliset saamelaiset olivat verovelvollisia, ja heidät on merkitty lapinveron kantoa koskeviin veroluetteloihin ja maakirjoihin. Inaria lukuun ottamamatta Kemin Lapin lapinkylien alueella alkuperäisiltä lappalaisilta kannettiin lapinveroa vuoteen 1763, Inarissa aina 1840-luvulle asti.
Vaikka nämä luettelot on laadittu ensisijaisesti veronkantoa varten, ne ovat samalla myös luettelo nykyisen Suomen alueen alkuperäisistä saamelaisista. Kukaan ei voi väittää kuuluvansa nykyisen Suomen alueella eläneeseen ja elävään saamelaiseen alkuperäsikansaan, jollei hän pysty osoittamaan olevansa näihin luetteloihin merkittyjen saamelaisten jälkeläinen. On lapsellista väittää, että lappalaisilta perityn lapinveron kantoluetteloon merkitseminen ei kerro vielä siitä, että henkilö olisi ollut saamelainen vaan ainoastaan siitä, että henkilö harjoitti metsästystä ja kalastusta. Lapinveroa kannettiin vain lappalaisilta ja on tietysti selvää, että he saivat varsinkin vanhempana aikana pääasiallisen toimeentulonsa metsästyksestä ja kalastuksesta. Jos tämä on ongelma ei liene estettä vaatia, että kun Oulun maakunta-arkisto antaa tätä koskevan todistuksen, kysymyksessä tulee olla paitsi lapinveron kantoluetteloon merkitty, myös saamelaista sukua oleva henkilö.
Vuoden 1852 rajasulun jälkeen nykyisen Pohjois-Suomen alueelle alkoi saapua tunturisaamelaisia Norjasta ja Ruotsista. He valtasivat alkujaan metsäsaamelaille kuuluneita alueita Itä-Enontekiöllä, Inarissa, Kittilässä ja Sodankylässä. Inarin metsäsaamelaiset kertovat, että Norjasta tulleet tunturilaiset valtasivat ´häikäilemättömällä julkeudella´ peuranpyynnin itselleen (Nahkiaisoja 2006 s. 149-150) ja aiheuttivat suurta vahinkoa metsäsaamelaisten poronhoidolle (Tikkanen 1964 s. 42-72). Suomalaiset uudisasukkaat ja alueelle saapuneet tunturisaamelaiset tuhosivat peurakannat, johon metsäsaamelaisten toimeentulo ensisijaisesti perustui.
Nykyisen saamelaiskäräjälain mukaan henkilön voidaan katsoa saamelaiseksi joko niin kutsutulla kieliperusteella tai lappalaisperusteella (3 §). Kieliperusteen taustalla on vuonna 1962 Enontekiön, Inarin, Utsjoen ja Pohjois-Sodankylän alueella tehty haastattelututkimus, jossa haastateltavilta kysyttiin, oliko vähintään yksi hänen isovanhemmistaan oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Jos haastateltava ilmoitti täyttävänsä kriteerin, hänet merkittiin saamelaiseksi. Tällaisia haastatteluja tehtiin kuitenkin vain tällä suppealla alueella tälläkin alueella hyvin summittaisesti. Toisissa taloissa käytiin, toisissa ei. Inarissa Akujärven, Koppelon, Veskonnimen, Inarinjokivarren ja Nellimin alueella ei käyty. Suurin osa perinteisestä saamelaisalueesta eli lapinkylien alueesta jätetiin kokonaan haastattelujen ulkopuolelle. Ilmeisesti kaikki ilmoitukset eivät myöskään pitäneet paikkansa. Vaikka haastateltava oli ilmoittanut isovanhempansa täyttäneen kielikriteerin, hän ei osannut sanoa isovanhempansa nimeä, vaikka tätä nimenomaisesti kysyttiin (Nickul 1968 s. 26). Moni varsinkin Pohjois-Lappiin muuttaneen suomalaisen uudisasukkaan jälkeläinen oppi alueella puhuttua saamea ja heidän jälkeläisensä täyttivät vuonna 1962 asetetun kriteerin. Tämä koski pääsääntöisesti myös alueelle muuttaneiden tunturilappalaisten jälkeläisiä.
Käytännössä lähes kaikki saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityistä 10 000 saamelaisesta ovat henkilöitä, jotka ovat ilmoittaneet täyttäneensä vuoden 1962 haastatteluissa asetetun kriteerin tai ovat näiden henkilöiden jälkeläisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että vaaliluetteloon merkittyjen henkilöiden ei tarvitse osoittaa polveutuvansa Suomen alkuperäisisitä saamelaisista. Suurin osa on sen sijaan niiden henkilöiden jälkeläisiä, jotka valtasivat metsäsaamelaisten alueet ja riistivät heille kuuluneet elinkeinot ja myös toimeentulon perustan.  Toisaalta suurin osa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityistä henkilöistä on selvästi suomalaistunut. Kaksi kolmasosaa asuu nykyisen Pohjois-Lapin ulkopuolella, pääasiassa Etelä-Suomen asutuskeskuksissa. Lapsista tämä luku on 80 %. Ainoa yhteys saamelaisuuteen voi olla se, että tällaisella henkilöllä on ollut yksi jo 1800-luvulla elänyt esivanhempi, jonka on 1962 ilmoitettu oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Tästäkään ei tarvinnut esittää mitään näyttöä. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityistä henkilöistä arviolta 2-3 % saa toimeentulonsa poronhoidosta. Suurin osa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitysitä henkilöistä ei siis täytä sitä vaatimusta, että alkuperäsikansaan kuuluvien tulee säilyttää ainakin osittain alkuperäsikansalle kuuluneita perinteisiä instituutioita eikä heillä ole yhteyttä saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin tai muuhun maankäyttöön. Esimerkkinä on käytetty sitä, että helsinkiläinen pankinjohtaja, jonka yhdestä sukuhaarasta löytyy henkilö, joka on vuoden 1962 haastattelujen perusteella merkitty luetteloon, on saamelainen, mutta sallalainen poromies, joka polveutuu kaikkien neljän isovanhempansa kautta saamelaisista, ei ole saamelainen. Miten perustuslaissakin turvattu yhdenvertaisuus suhtautuu tähän? Lappalaisperuste on sinällään selvä ja yksiselitteinen. Lukuun ottamatta yhtä tapausta, korkein hallinto-oikeus on kuitenkin hylännyt kaikki lappalaisperusteella tehdyt valitukset. KHO:n mukaan valitukset voitiin hylätä, koska maa- tai veronkantokirjan lappalaiseksi merkitty henkilö on elänyt liian kaukana menneisyydessä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kysymys on vain siitä, että Kemin Lapissa ja Etelä-Enontekiön metsäsaamelaisilta ei enää vuoden 1762 (Inarissa 1840-luku) kannettu lapinveroa eli myöhempiä merkintöjä ei voi olla. Tämä ei tarkoita, etteikö henkilö olisi ollut saamelainen tämän jälkeenkin.
Oleellista asiassa on kuitenkin se, että saamelaiskäräjälaissa ei ole mitään mainintaa siitä, että vanhempia merkintöjä ei tule ottaa huomioon. Lappalainen esivanhempi ei liity vaatimukseen saamelaiskulttuurin säilyttämisestä vaan siihen, että henkilö polveutuu alueen alkuperäisestä väestöstä. Itse asiassa, mitä vanhempi luettelomerkintä, sitä varmemmin henkilö polveutuu alueen alkuperäisistä saamelaisista. Polveutumisen lisäksi alkuperäiskansaan kuulumisen kysymys on alkuperäisen kulttuurin säilyttäminen. Tämä ei koske menneisyyttä vaan nykyään eläviä ihmisiä. Kaikkein elinvoimaisimpana saamelaiskulttuuri on säilynyt saamelaiselinkeinoissa, metsästyksessä, kalastuksessa ja poronhoidossa. Nykyinen tilanne on monella tavalla absurdi. Saamelaiseen alkuperäsikansaan katsotaan kuuluvaksi ne henkilöt, joiden ei tarvitse osoittaa polveutuvansa alueen alkuperäisestä saamelaisväestöstä ja joista suurin osa ei ole säilyttänyt mitään yhteyttä saamelaiseen kulttuuriin. Suurin osa on assimiloitunut suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Sen sijaan niitä henkilöitä, jotka täyttävät nämä vaatimukset, ei hyväksytä saamelaisiksi. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi metsästystä, kalastusta tai poronhoitoa harjoittavat Lapissa asuvat henkilöt, jotka todistettavasti polveutuvat alueen alkuperäisistä saamelaisista tai osaavat todistettavasti puhua saamea.
Norjassa kaikki halukkaat hyväksytään saamelaisiksi. Ketään ei ole hylätty. Tällaisen käytännön on huomattu edesauttavan saamelaisen kulttuurin säilymistä. Miksi asia on näin. Suurin syy on raha. Saamelaiskäräjät saa valtiolta joka vuosi noin kolme miljoonaa euroa, minkä lisäksi useista miljoonista päättämien on annettu saamelaiskäräjien vaaliluettelossa oleville henkilöille. He saavat itse päättää tämän rahan käytöstä. Nämä rahavirrat halutaan pitää omissa käsissä. Lisäksi kysymys on maaoikeuksista. ILO-sopimuksen 14 artiklan mukaan omistusoikeus alkuperäisväestölle kuuluneisiin alueisiin tulee tunnustaa. Kun Suomessa saamelaisina pidetään vain saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkittyjä henkilöitä, omistusoikeus tulisi koskemaan vain heitä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että oikeus alueisiin, joihin metsäsaamelaisilla on katsottu olleen omistusoikeus, tulisivat ILO-sopimusta ratifioitaessa suurelta osin siirtymään niiden henkilöiden jälkeläisille, joiden saapumisen seurauksena alkuperäiset saamelaiset menettivät heille kuuluneet alueet.
Toinen syy on lainvalmistelu. Oikeusministeriön asiasta vastaavat virkamiehet eli Johanna Suurpää ja Sami Manninen näyttävät ymmärtäneen tehtävänsä niin, että heidän tulee edistää saamelaiskäräjien enemmistön poliittisia tavoitteita ja vastustaa vähemmistöä. Tämä näkyy monessa asiassa, muun muassa siinä, että kaikkien niistä komiteoiden ja työryhmien jäsenistä, joissa tätä asiaa on käsitelty, vähintään puolet tulee olla saamelaiskäräjien enemmistön nimittämiä. Tällöin asia ei voi koskaan edetä. Metsäsaameleisille ei ole myöskään koskaan myönnetty mitään rahoitusta. Kolmas syy on poliittiset lehmänkaupat. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja oli RKP:n ehdokkaana edellisissä eduskuntavaaleissa. Samaan aikaan RKP:n oikeusministeri ja nykyinen puheenjohtaja Anna Maja Henriksson pyrki kaikin keinoin muuttamaan saamelaiskäräjälakia niin, että lappalaispykälä olisi poistettu laista. Tällöin teoreettinenkin mahdollisuus metsäsaamelaisten hyväksymiseksi saamelaisiksi tulisi poissuljetuksi. Neljäs syy on se, että metsäsaamelailla ei ole mahdollisuutta saada näkemyksiään julkisuuteen. Helsingin Sanomat on kieltäytynyt julkaisemasta tähän asiaan liittyviä yleisönosastokirjoituksia. Vain saamelaiskäräjien johdon tavoitteita myötäilevät näkemykset ovat olleet esillä. On mahdotonta ajatella, että Yle Sapmi tai Lapin radio julkaisisi mitään sellaista, jossa metsäsaamelaisten näkemykset tulisivat esille. Viides syy on sosiaalisessa mediassa leviävä propaganda, jota Fàktalávvu ja Sammallahden artikkeli edustavat.  Historiallisia tietoja otetaan esille valikoivasti ja ne esitetään monessa tapauksessa virheellisesti. Erilaisia käsityksiä esittävät henkilöt leimataan moraalisesti kyseenalaisiksi. Sammallahden mukaan inarinsaamelaisten oikeuksien puolustaminen on ´säälimätöntä leikkiä´. Hänen mukaan ´todellisia sortajia ja oman edun tavoittelijoita ovat lapinkylin toiminnassa mukana olevat saamelaiset julmine saamelaisleikkeineen´. Sammallahti tai hänen hengenheimolaisensa eivät myöskään koskaan kerro miksi he pitävät saamelaisina juuri määrättyjä henkilöitä. On vain ´saamelaiset´, ilman että kerrottaisiin minkä vuoksi juuri he eroavat muusta väestöstä sillä perusteella, että he täyttävät alkuperäsikansaan kuulumisen kriteerit. He eivät halua koskaan käydä tätä keskustelua. On vain ´saamelaiset´ ja ´suomalaiset´.
On ilmeistä, että propagandan levittäminen on tuloksellista nimenomaan tällaisessa tilanteessa. Aihepiiri on yleensä hyvin huonosti tunnettu. Harva on perehtynyt yksityiskohtaisemmin Lapin historiaan.  Keskimääräinen lukija, varsinkaan Etelä-Suomessa ei kykene arvioimaan kriittisesti pitävätkö esitetyt tiedot paikkansa ja hyvin harvempi lähtee tarkastamaan lähteitä, jos niitä on ylipäätään ilmoitettu. Tällaisessa tilanteessa on jopa todennäköistä, että täysin virheellisetkin väitteet alkavat elämään omaa elämäänsä.
Yrjö Mattila, (Jouni Morottajan jälkeläinen mieslinjassa)
 Faktantarkistus on ollut mediassa ajan sana. Ehkäpä siellä lainvalmistelun työryhmissäkin olisi sen paikka?

43 kommenttia:

  1. Kuka kirkasääninen lappalainen olisi lukenut tämän kirjoituksen nyyhkiville saamelaisille Sajoksessa 10.2.2018?Olisivatko langenneet loveen ja huutaneet heidän herraansa apuun?

    VastaaPoista
  2. Toivoisi professorismiehen merkitsevän tarkoin faktakirjoituksiinsa
    asianmukaiset viitteet, joista voisi tarkistaa asian todenperäisyyden.

    VastaaPoista
  3. Lähteet löytyvät kirjoituksesta. Ne on merkitty siten kuin tieteelliseltä artikkelilta edellytetään. Fáktalávvua seurataan onneksi myös päättäjien taholta ja siinä esitettyjä näkemyksiä pidetään varteenotettavina. Ovathan ne hyvin perusteltuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...joka antaa lukijalle ehkä mielikuvan perusteellisesta faktoihin pitäytymisestä (onhan kirjoittaja lisäksi saamelaiskäräjien nimeämänä asiantuntijana parhaillaan työskentelevässä Pekka Hallbergin saamelaiskäräjälakityöryhmässä)"
      Tieteellisen näköistä kyllä, mutta joka lukee ajatuksella huomaa kyllä perustelujen ja etenkin johtopäätösten keveyden. Toisaalta, kukapa päättäjä näitä joutaisi paljon perusteluja kahlaten lukemaan ja siihen kai tuo "näköisyys" pyrkiikin.

      Poista
    2. Ohessa Sammallahden lähdeviittaukset, joihin hän nojaa ja on tehnyt johtopäätöksiään:

      Akujärvi, Anja 2013: Morottajan suku.
      Fellman I = Fellman, Jacob: Anteckningar under min vistelse i Lappmarken. Första delen. Helsingfors 1906
      Fellman III = Fellman, Jacob: Anteckningar under min vistelse i Lappmarken. Tredje delen. Helsingfors 1906
      Kuoksu, Erik: Tornedalssläkten Kyrö och dess förgreningar 1500-1930. Kiruna forskarförening 2001
      Pesonen, Anita: Anarâš suuvah 1600-lovo loopâst 1900-lovo aalgan (Inarilaissuvut 1600-luvun lopusta 1900-luvun alkuun). Anarâškalender 2015. Anarâškielâ servi ry. 2015

      Poista
    3. Toivottavasti päättäjät näitä seuraavat ja huolella paneutuvat. Silloin kyllä todellisuus paljastuu tässä syrjinnässä ja siinä ketkä jotain taloudellista ja vallan hyötyä tavoittelevat. Miksi ne, joilla oikeudet jo ovat tavoittelisivat joitain "kollektiivisia" omistus- tai hallintaoikeuksia? Siinä paljastuu Sammallahdenkin kainalossa oleva ketunhäntä.

      Poista
  4. Tässä on sitä keskustelua, mitä molemmat osapuolet julkisuudessa vaativat, mutta nähtävästi vain toinen ryhmä sitä aidosti toteuttaa.

    Täytyy toisaalta sanoa, että Saamelaiskäräjien propaganda-kuvio jyllää hienosti. Eikä ihme, sillä riittää että on pysyvä rahoitus, niin voitto tulee ajan kanssa varmasti.

    VastaaPoista
  5. "Lähteet löytyvät kirjoituksesta. Ne on merkitty siten kuin tieteelliseltä artikkelilta edellytetään."
    Ettei vain olisi tuon Faktalaavussa julkaistun "varteenotettavan näkemyksen" profeetta sammaloitumassa? Ainakin yksi hänen lähteistään on, teos ”Tornedalssläkten Kyrö och dess förgreningar 1500-1930″. Lähdeluettelonsa mukaan Sammal-Pekka on käyttänyt teoksen ensipainosta vuodelta 2001, josta sen tekijä Erik Johansson Kuoksu sanoo:"Föråldrad i ljuset av senare forskning" (suom. vanhentunut uudemman tutkimuksen valossa". Jos Sammallahti on käyttänyt toista, laajennettua painosta samalta vuodelta, niin tiedoksi että sekin on tekijänsä mukaan vanhentunut uudemman tutkimuken valossa. Kolmas ja täysin uudistettu painos julkaistiin vuonna 2005. Kuoksu toteaa poistaneensa siitä "monta aikaisemmissa painoksissa olleita ärsyttäviä virheitä". Voihan hyvin olla, että virheet eivät ole vaikuttaneet Sammal-Pekan todisteluketjuun, mutta jos kyseessä olisi ollut akateeminen työ vanhentuneen lähteen käyttäminen ilman vanhentumiseen liittyvää kirjoittajan huomiota ja kommenttia olisi ollut ilmeinen kauneusvirhe. Mitä tulee esitystyyliin Sammallahden kirjoitus on lähdeluettelosta huolimatta puhdas kiistakirjoitus, ja mitä tulee tieteellisyyteen, se on puhdasta epätiedettä koska päämääränä ei ole uuden, todellisuuspohjaisen tiedon luominen tai ymmärrettäväksi tekeminen,vaan sotkeminen etnopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Sammalen kirjoitus taisi paremminkin sotkea niitä hänen etnopoliittisia tavoitteitaan. Lisää vastaavia ja totuus saa paikkansa.

      Poista
  6. Sammallahden mukaan porolappalainen ja pororenki edustavat eri kulttuuria?

    https://aijaa.com/2iQwTd

    Tämähän tarkoittaisi monikulttuurista poronhoitoa? :-o

    VastaaPoista
  7. Näinhän net pohjoissaamelaiset yrittävät hävittää meijän alkuperästen Inarinsaamelaisten = lappalaisten suvut ihan kokonaan. Tulivat aikanaan muualta ja valtasivat meijän alueet ja elinkeinot. Met sopusina ja oikeuteen uskovina olemma kokoajan kattoneet, että eihän se näin sitte loppupeleissä voi oikiasti oikeuenmukasessa Suomessa mennä.

    Olemma hiljasia ja uskomma, että vääryyet seleviää, emmä piä ittestämmä ääntä. Se ei ole kuulunu meijän tapoihin, nykyään sanovat, että kulttuuriin.
    Me olemma kohannu vaikka mitä, mutta olemma silti vain jatkanu oman kulttuurin harjottamista hiljaa ja hiljakseen, siitä suurempaa meteliä pitämättä. Näin se on menny aina ja taitaa mennä vastaki, ku emmä ole koskaan oppinu pitämään ittestämmä tyhyjää mölyä
    ja tappelemaan. Oomma väistäny, antanu tillaa ja yrittäny sopia, ko niin on ollu parempi.

    Näin olemma tehnet, mutta olemma silti ollu koko ajan vahvasti olemassa ja hengissä. Kyllä met omat suvut ja tavat tiijetään, niitä ei pohjoissaamelaiset voi määrittää / tietää, eikä päättää. Eihän het voi tietää mitenkä kukanenki suku tai perhe on ommaa perinnettään yllä pitäny. Meijän perinteet on aika paljon muutaki, ku poronhoitoa.

    Vaikka olenki hiljasesta suvusta, alan olhen sitä mieltä, että jos haluavat jatkaa tuota ommaan pussiin (lue ommaan heimoon) pellaamista, niin vähitellen alamma mekki sukuinemme kattoa heitä tarkemmalla silmällä ja järestään kieltämmään heijän tänne tuomansa uuistavat ja vääryyet.

    Ei meijän ääntä kuunnella, ei vaikka on "Saamelaiskäräjät". Ei vaikuttanu meijän saamelaiskäräjien hyväksyvienkään äänioikeutettujen saamelaisten äänestäminen ja äänekkään mittään, kun pelasivat nämä oikeutta kunnioittamattomat käräjillä eniten ääniä saaneet pois pelistä. Missä muualla tehhään näin, että eniten luottamusta saaneet yksittäiset henkilöt jätetään ulos? Ei missään! Ei kukkaan ole koskaan kehannu nuin röyhkiän epäoikeuen mukasesti vastoin kaikkia oikeuenkäsityksiä toimia!

    Mutta nytpä toimi, mutta miksi? No tietenki siksi, ku olivat nämä eniten ääniä saaneet ihan vain Inarinsaamelaisia, eikä pohjoissaamelaisten kanssa naimisissa tai semmosista suvusta, jossa pohjoissaamelaisuus on mukana.

    Meillä ei ole samallalailla poroja ku heillä ja siksi emmä piä nuita maaoikeus ja laidunasioita tärkeimpänä, emmäkä sitä, että vain heijän suvut saisivat loppupeleissä harjottaa poronhoitoa.

    Tärkeämpinä piammä oikeuenmukasuutta ja rauhassa elämistä oikeuenmukasesti. Mutta hethän ei näytä sitä kunnioittavan, eivät etes ihmisoikeutta. Ei ole mittään tolkkua ollu tuossa käräjien "saamelaismääritelmässä", (jatkuu)

    VastaaPoista
  8. (jatkuu edellisestä) millä ovat jäseniä hyväksyny. Käräjille on hyväksytty heijän puolestaan vain net, jokka tiijetään tai toivotaan ajattelevan samallalailla ja ajavan samoja asioita tai ku ovat kuuluneet heijän sukuihin. Net samat asiat on sitä, että pitävät pohjoissaamelaisten sukujen oikeuksia yllä. Tärkeimpänä halua tuua poronsa meijänki alueelle ja saaha laidunmaat omien sukujensa käyttöön. Ja saaha muutenki vain omille suvuilleen kaikki nyt saamelaisalueeksi määritellyt alueet käyttöön.
    Meijän alkuperästen maille on aina saanu tulla ja on aina mahtunu, emmä ole välittäny ahneuvesta, ku kyllä tänne vain mahtuu. Eläminen ja sopu, mikä sen oikian elämisen on mahollistanu on ollu meille tärkiämpää ku rikkaus. Hyvässä sovussa olemme eläneet niin Suomalaisten ku Kolttienki kanssa, ei ole ollu erimielisyyksiä arjessa.
    Olemme oppineet toisiltamme asioita ja ottaneet niitä ittellemme ite kukanenki tiioksi, jotta pärjäämmä paremmin. Näinhän tekkee jokainen, joka päätään käyttää ja sovussa haluaa ellää.

    Mutta raja se on luonteeltaan vaatimattomalla heimollaki. Emmä aijo vain hiljaa väistyä olemattomiin ja lakata vähitellen kokonaan olemasta. Äläkää hyvän tähen painako meitä tai meijän lapsia enempää. Meitä on painettu ja nöyryytetty tässä hyväuskosuuessa niin osan Suomalaisten ku osan Pohjoissaamelaistenki taholta ihan tarpeeksi tällä alueella niin kauaksi ku itte ja isovanhemmakki ja heijän vanhemmat muistaa. Ja he muistaa! He muistaa mm. että aina on Inarinlappalaiset ja koltat eläny sopusasti ja osannu tulla toimeen.
    Tet taas oletta tottuneet pelkästään ottamaan ja omimaan, kiertelemällä aina parhaille laitumille tarvimatta välittää siitä kenen maille oletta milloinki tullu ottamaan irti sen minkä tarvitta ja vaihtamaan taas sinne missä on taas parempi. Oletta siitä olleet jopa ylpeitä, kun olette sitä voinee tehä! Jo aikaa sitte olette vain keränny ittellenne rikkautta ja omineet lissää ja aina vain lissää ja muut on saanu väistyä, ku teillä on perheet ja tokat kasvanu niijen heimojen kustannuksella, joijen laitumet on tultu kaluamhan tyhjiksi isojen tokkien kanssa. Siinon pikkuset alkuperäset lappalaiset pikku tokkiensa kanssa väistäneet ja näin on pärjätty. Sitte on tullu pysyvät rajat ja pysyvämmät paikat teillekki. Ja hyvät paikat olettaki saaneet asua ja laiduntaa.

    Mutta nyt tet pohjoissaamelaiset väännätttä asioita niin kiharalle, että ette ittekkään tiijä mitä kukanenki totuueksi väittää.
    Vissiin varmuueksi oletta samoissaki somekeskusteluissa usiampaa mieltä, mutta samalla puhutta toinen toisianne pussiin. Ja ku itte puhutta ittiänne julkisesti pussiin, syyllistätte puolueellisuuesta. Että mie jo kohta lapin ihimisenä häpiän teijän muutamien puolesta. Kehtaatta leimata koko saamenkansaa käytöksellännä!

    Häpiään mie olen kyllä jo tottunu, joskin toisenlaiseen häpiään. Häpeä, se ku oli jo meijän vanhemmille tuttua. Osa meijän vanhimmista sen kans jo joutu elämään, pelekäämään ja peittelemmään. Peittelemään ommaa ittiään, ettei olis muita huonompi ja siihenkö vielä lisäthän se köyhyys ku pääasiassa kalastamalla enhän siinä vaiheessa toimeen tultiin, niin kyllä sitä häpiää on opittu ja se miten sen kans eletään.

    Mutta vääryyteen, siihen mie en ole tottunu vieläkään ja se saattaapi tarkottaa, että järjestäymmä täällä kunnolla sukuinemme yli tuhannen hengen porukalla ja tuomma omat asiamme ihan itte esille. Vai voiko (jatkuu)

    VastaaPoista
  9. (jatkuu edellisestä) Saamelaiskäräjät jo puuttua tähän Inarinsaamelaisten syrjintään! Voimmeko luottaa teihin? Vai jatkatteko selityksiä? En usko, että kukkaan näihin kolomeen kysymykseen oikiasti asiallisesti vastaa. Jos yhthän tunnen nuita porukoita, niin pahemmin vain hyökkäävät, että tottuus piiloutus.

    Kirjotan ja toivon silti, että koittakaa nyt helevata vie, olla oikiasti oikeuenmukasia ja luottamuksen arvosia keskustellessanne ja päättäessänne näistä saamelaisasioista ja tiedottaessanne niistä etteen päin. Nyt ei näytä meijän Inarinsaamelaisten oikeuvet olevan muuta ku uhka saamelaiskäräjille. Sen ymmärtää vain sitä kautta, että ajattellee teitä vallottajina, joijen pittää saaha meijät hävitettyä olemattomiin.
    Muuten sitä on vaikia ymmärtää.
    No,on sitä vaikia ymmärtää semmosenaki, ku tietää, että on sitä teilläki ollu selviämistä kielen ja omien tapojenne säilyttämisessä, samalla ku maailma mennee etteenpäin ja asiat muuttuu. Ottakkaa kunniaksi selevittää ja tuua esille asiat ihan oikiasti tutuuenmukasesti. Totuuen muuttaminen aina itelleen sopivaksi, ei ole kunniaksi kellekkään.

    Kunniaa ku mietin, niin tullee mieleen, että voipiko tuo Sammallahti ittekkään ennää kunnioittaa ittiään, ku piettää meitä muita niin tyhyminä? Ja piättäkö tet muukki jokka, tätä kehtaatta jatkaa?

    Sitä vain heleposti täällä kaikennäköstä miettii ja yhtenä isona asiana juuriki sitä, että kuka meijän puolia oikiasti pittää?

    Tämä minun kirjotus nyt rönsyili, mutta mie en ole tottunu kirjottaja ja vielä vähempi olen puhuja.

    Nyt olis allakirjotuksen paikka ja mie allekirjotanki tämän nimimerkillä: Ihan oikia lappalainen!
    Nimimerkillä siksi, kun me kaikki tiietään, että tämmöstä ei omalla nimellä voi täällä Ivalossa kirjottaa, jos haluaa ellää rauhassa ja ilman, että pittää pelätä tulevansa julkisesti hyökkäysten kohteeksi tai haukutuksi ja leimatuksi jossain ihimistenilmoilla tai millon missäki somessa joutua julkisestikki ryöpytyksen kohteeksi. Enkä kyllä tietentahtoen halua muutenkaan vaikeuttaa ommaa tai lastenja ja sukulaisten elämää alueella. Siksi mieki näin nimimerkin takkaa kirjottelen ja mietin, että taijamma suvun kanssa liittyä Inarinsaamelaiset ry:n, jossa on kuuleman mukaan mukava ja sopunen meininki, eikä rasisteja joukossa.

    -Ihan oikia lappalainen-

    VastaaPoista
  10. Scheinin paljastaa tässä lappalaispykälän todellisen tarkoituksen, mikä on ollut selvää jo alusta asti:

    https://aijaa.com/OQoYu4

    Maaoikeudet nimittäin kuuluvat lappalaisten jälkeläisille, myöhäisemmässä vaiheessa ne oli tarkoitus siirtää kieliperusteisille saamelaisille. Kulttuurinen kansanmurha on ihan oikea ilmaisu, mutta se oli/on vaan varattu näille lappalaisille.

    Korpijaakko ei vielä tässä vaiheessa (9.10.96) tiedä, mitä mieltä oikein pitäisi olla: ”piti lakia ristiriitaisena mutta selvänä” ??? Ristiriidan ymmärtää, hän kun oli lakitekstiä itse laatimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasan kolme kuukautta myöhemmin ristiriidat ovatkin kasvaneet ylivoimaisiksi, vuoden vanha laki onkin käyttökelvoton. On ”ikävällä tavalla” sekoitettu lappalaisten kiinteistöoikeus saamenkielisyyteen. Tätä ikävää oli pidetty yllä koko 90-luku siitä saakka, kun saamelaislakiesitys julkistettiin 1990.

      https://aijaa.com/dLZ8AT

      Nyt oli keksitty hätävalheeksi lappalaiselinkeino, kun tähän asti oli ratsastettu ”lappalaisten kiinteistöoikeudellisella asemalla”, jota oltiin siirtämässä ”tietylle väestöryhmälle”. Oikeiden lappalaisten ilmoittauduttua piti ottaa askel taakse ja keksiä uusi väylä siirtää maanomistusoikeudet tälle ”tietylle väestöryhmälle”. Tämä väylä on alkuperäiskansa, jota alettiin kailottaa tästä lähtien, kuten Scheinin jo antoi ymmärtää, takinkääntö on mahdollista ajoittaa näinkin tarkasti parin lehtijutun väliin. Lappalainen olikin tästä lähtien kiinteistö ja pikemminkin kirosana.

      Kun kolme kuukautta aikaisemmin lakiteksti oli täysin selvää, kuka on saamelainen, nyt saamelaisuuden käsite nähdään ongelmallisena, ”jokseenkin erikoislaatuisena” ja tulkinnanvaraisena??? Laki on niin kuin se luetaan ja näköjään voidaan lukea uusiksi kolmen kuukauden välein. )))

      Tohtori myös kyseenalaistaa saamelaiskäräjien vaalilautakunnankin pätevyyden KHO:n lisäksi. Pätevyyttä ei taida löytyä kuin tohtorilta itseltään. )

      Poista
  11. Sammallahti jatkaa jänkäämistään tämän päivän Inarilaisessa heittämällä ilmaan esim. yksilöimättömän väitteen: ”Sukuhaaran avioliitot solmittiin Inarin, Sodankylän ja Kittilän suomalaisten talollisten kanssa”.

    Pelkäksi väitteeksi jää, olivatko nämä ”talolliset” todella suomalaisia vai sittenkin tilan perustaneiden metsäsaamelaisten jälkeläisiä.

    VastaaPoista
  12. Noitarummun kirous…

    http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251428-radio-white-guilt-ja-noitarummun-kirous

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Tässäkin tapauksessa huomion keskipisteenä on rumpu, joka symboloi menetettyä uskontoa. Se edustaa siis kuollutta kulttuuria, ei mitään elävää ja arkipäiväistä. Kulttuurisesta omimisesta, varastamisesta tai loukkaamisesta on järkevää puhua vain elävän ja merkityksellisen kulttuurin ollessa kyseessä.”

      http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251698-saamelaiset-kulttuurimarxismin-seuraava-uhri

      Kadonnutta kulttuuria on Suomi pullollaan, kommentoi Sammallahti tätä:

      http://www.lappomania.fi/merimatti00.php


      Poista
    2. Hyvä kirjoitus ja myös tuo käsite kulttuurimarxismi. Niinpä, keidenkäs "työn" jatkajiksi mämä äärisaamelaisnuoret onkaan aivopesty? Siellä scheininit ja kumppanit hyrisevät kun nuoret julkaisevat Kalashikov-manifestejaan.

      Poista
  13. Käynnissä ollut keskustelu osoittaa selvästi sen, että monet saamelaiset ja heidän suomalaiset tukijansa eivät edes tunnu tiedostavan sitä mistä on kysymys? Keskustelu liittyy ILOn sopimuksen ratifiointiin sillä lailla, että kuvitellaan, että sopimuksen ratifioinnin kautta tulisi mahdollisuus palauttaa valtion haltuun joutuneet maat takaisin saamelaisille. ILO-sopimus nro 169 koskee itsenäisten maiden alkuperäiskansoja ja heimoasteella eläviä kansoja. Saamelaiskäräjät on katsonut sen koskevan vain saamelaisia, mutta on kiistänyt sen koskevan Suomen vielä vanhempaa lappalaisväestöä.

    ILO-sopimus 169 koskee alkuperäiskansojen oikeuksia. Saamelaiskäräjät vaatii sopimuksen ratifiointia Suomessa koskemaan vain omaan vaaliluetteloonsa merkittyjä kansalaisia. Ratifiointi tällä perusteella on enemmän kuin kiistanalainen.
    Kiistan aiheuttaa nykyisen saamelaiskäräjälain (30.12./1279) 3 § mukainen saamelaismääritelmä, joka kuuluu

    Saamelainen
    Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:
    1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai
    2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka
    3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

    Saamelaiskäräjät on johtanut tästä pääosin kieliperusteisesta määrityksestä kriteerit sille kuka kuuluu Suomessa alkuperäiskansaan. Saamelaiskäräjät pitää vaaliluetteloaan ”saamelaisrekisterinä”, vaikka Saamelaiskäräjälain 2 b § nimenomaan toteaa:
    Vaaliluettelon tietojen tarkoitussidonnaisuus
    Vaaliluetteloa ja siihen sisältyviä tietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin saamelaiskäräjien vaalien toimittamiseen.
    tkuSuuri osa saamelaisista, erityisesti saamelaisalueen ulkopuolella asuvista ja myös lapinkylien alkuperäisten asukkaiden, lappalaisten, jälkeläisistä jäisi tällä perusteella ILO-sopimuksen ulkopuolelle, koska saamelaiskäräjät on hyväksynyt vain osan heistä äänioikeusluetteloonsa.

    Kansainvälinen Työjärjestö on ratkaissut alkuperäiskansaan kuulumisasian selvästi sopimuksen 1. artiklassa. Sen mukaan alkuperäiskansaan kuuluu henkilö, joka polveutuu alueen alkuperäisväestöstä, on säilyttänyt kulttuurinsa tunnusmerkkejä ja tuntee itse olevansa alkuperäiskansaa. Itseidentifikaatiolle annetaan suuri merkitys. Kieli on merkittävä, mutta sen merkitystä ei korosteta. Suomessa voimassa olevasta kieliperusteisesta saamelaiskäräjälaista johdettu alkuperäiskansan määritelmä on siten yleissopimuksen 1. artiklan mukaan selkeästi väärä; sen lisäksi se on erotteleva, verisukulaisia syrjivä ja luonteeltaan rasistinen, ja tällaisena YK:n Ihmisoikeussopimuksen vastaisena kestämätön. Saamelaiskäräjälain määritelmä tulisi pikimmiten korjata yhtäjaksoiseen polveutumiseen perustuvaksi. Alkuperäiskansan määrittämistarkoitukseen ILO-sopimuksen ratifioinnista puhuttaessa se ei missään nimessä sovellu.

    ILO:n asiantuntija Swepstonin lähtökohta sopimuksen piiriin kuuluvista henkilöistä on erilainen kuin saamelaiskäräjien esittämä peruste, joka siis on sen oma vaaliluettelo, joka vuorostaan perustuu edellä mainittuun puutteelliseen ja syrjivään Saamelaiskäräjälain 3 § saamelaismääritelmään.

    Mikäli kieltä pidetään ainoana alkuperäiskansakriteerinä, suuri osa maapallon alkuperäiskansoista ei täyttäisi tätä kriteeriä. Kanadan ja USA:n intiaanit puhuvat englantia, kuten myös Australian aboriginaalit ja maorit Uudessa-Seelannissa. Etelä-Amerikassa alkuperäisväestön kieli on monilta osin vaihtunut portugaliin ja espanjaan, jne. Siten myös Pohjoismaissa kielenelvyttämisohjelmia tulee entistä voimakkaammin saada liikkeelle ja tukea. Saamelaiskäräjät on päinvastoin, vastoin sille kulttuuri-itsehallinnollisena elimenä kuuluvia velvollisuuksia, vastustanut tällaisia elvyttämishankkeita peläten niiden vievän terän soveltamaltaan ja puolustamaltaan virheelliseltä kielikriteeriltä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  14. ...jatkoa.

    Oikeusministeriössä on ollut käynnissä kiireellisellä aikataululla ILO- sopimuksen ratifiointia koskevia selvityksiä ja saamelaiskäräjälain muutoshankkeita. Voidaan kysyä, miten minkään sopimuksen ratifiointia voidaan valmistella kun on epäselvää keitä se koskee? Milloin ratifioitavana on alkuperäiskansaa koskeva sopimus, on selviö että olisi kuultava ILO- sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvia henkilöitä ja ryhmiä. Tähän asti Oikeusministeriö on valmistellut asiaa liian kapea-alaisesti lähinnä saamelaiskäräjien ylimmän johdon antaman informaation varassa. Se, että saamelaiset on Suomen lainsäädännössä määritelty alkuperäiskansaksi, ja sitten Saamelaiskäräjälailla annettu Saamelaiskäräjille paitsi tehtävä toimia kulttuuri-itsehallinnon elimenä, myös tehtävä hoitaa heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat, ei oikeuta Suomen valtiota sallimaan sitä lappalaisiin kohdistuvaa syrjintä jonka Saamelaiskäräjälain 3 §:n muotoilu mahdollistaa. Se ei myöskään oikeuta Suomen valtiota jatkamaan ILO-sopimuksen ratifiointia vain hallituksen ja syrjimällä valittujen ja syrjintää harjoittavien saamelaiskäräjien välisenä asiana..

    Jos näin kuitenkin tapahtuu, vastoin Suomen valtion hallussa ja saatavilla olevaa parempaa tietoa, muun muassa uutta, tieteellisen tarkastelu kestävää tutkimustietoa lappalaisten maaoikeuksista, Suomen valtio syyllistyy syrjintään jolla on ilmeiset etniset etumerkit, ja edistää etnistä segregaatiota alkuperäiskansan etujen ajamisen varjolla.

    Ajaudutaanko tämän syrjinnän johdosta tilanteeseen, että saamelaiskäräjien äänioikeusluettelon ulkopuolelle jätetyt lappalaiset ja saamelaiset joutuvat ihmisoikeuksiensa turvaamiseksi kääntymään asiansa kanssa suoraan kansainvälisen työjärjestön ILO::n puoleen? Sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvina heillä on siihen oikeus ja mahdollisuus.
    Edellä olevan perusteella on ensiksi selvitettävä mitä oikeastaan tässä tilanteessa pitäisi tehdä, ennen kuin edes asetetaan minkäänlaisia parlamentaarisia työryhmiä

    Ennen kuin ratifioinnin valmistelua jatketaan, on asetettava asiantuntijoista muodostettava työryhmä tekemään arvioita eri vaihtoehdoista.

    Uusimpien tieteellisten tutkimusten perusteella saamelaisrekisterissä olevia saamelaisia ei voida pitää sellaisena heimoasteella olevana kansana, jonka varsinaiset kulttuuriset ja taloudelliset olot erottavat sen selvästi samalla alueella asuvista muista väestöryhmistä. Riittävät ja tarkastelun kestävät kriteerit eivät myöskään erota heitä lappalaisista, joita saamelaiskäräjät ei tunnusta alkuperäisväestöksi, senkin tiedossa olevasta historiallisesta faktasta huolimatta.

    Saamelaisia myöskään ei voida sellaisina alkuasukkaina, jotka ovat säilyttäneet kokonaan tai osittainen omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa. Saamelaiskäräjät ei ole sellainen perinteinen, säilynyt instituutio tai edes sellaisen työn jatkaja, vaan uuden ajan luomus. Sen inarinsaamelaisiin kohdistuva syrjintä täyttää kolonialismin tunnusmerkit.

    Saamelaiset erottuvat muista suomalaisista lähinnä kielensä ansiosta. Elinkeinoissa ei ole erilaisuutta. Myös saamelaisten kansallispuvut poikkeavat muiden suomalaisten kansallispuvuista, mutta se ei ole perusta saamelaisten nostamiseksi muita väestöryhmiä hallitsevaksi hetemonistiseksi eliitiksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  15. ...jatkoa:

    Saamelaisten kotiseutualueella saamelaisilla on enemmistö vain Utsjoen kunnassa, Enontekiön ja Sodankylän kunnissa suomalaisilla on selvä enemmistö. Saamelais- ja suomalaisväestö on aikojen kuluessa myös sekoittunut keskenään eikä esimerkiksi rodullisia eroja ole.

    Saamelaiset ja suomalaiset harjoittavat saamelaisten kotiseutualueella samanlaisia elinkeinoja samanlaisin menetelmin. Samoin oikeus maan ja veden käyttöön määräytyy samojen periaatteiden mukaisesti ilman etnistä erottelua. Tämän vuoksi voidaan kysyä, onko ylipäätään tarvetta yleissopimuksen hyväksymiseen.

    ILO-sopimuksen alkuperäisenä ja hyväksyttävänä tarkoituksena on siirtomaavallan alkuperäiskansoille tuottamien vääryyksien ja niiden perintönä edelleen jatkuvan eriarvoisuuden korjaaminen. Sopimuksen tavoitteena on YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen hengen ja kirjaimen mukainen tasa-arvo, syrjimättömyys ja rotusorron poistaminen. Sopimus vaatii tällaisen raskaan perinnön vuoksi epäedullisessa asemassa olevien heimo- ja alkuperäiskansojen nostamisen muun väestön kanssa tasa-arvoiseksi, ja siksi sopimus sallii erityistoimet jotka näennäisesti rikkovat Ihmisoikeuksien julistuksen takaaman tasa-arvon.

    Sen sijaan ILO-sopimusta 169 ei ole tarkoitettu nostamaan mitään ryhmää, ei edes alkuperäis- tai heimokansaa, sen yhteiskunnan yläpuolelle joiden joukossa nämä kansat elävät. Suomen olosuhteisiin tarpeettomana sovellettuna ILO-sopimus 169 johtaisi muun muassa tasa-arvottomuuden lisääntymiseen, etniseen segregaation ja sen yhteiskuntarauhan vaarantumiseen, josta YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen kaksi ensimmäistä artiklaa sanovat seuraavasti:

    1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
    2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.


    Jos sopimus kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi, sitä ei monelta osin voitane soveltaa. Niinpä saamelaisia tuskin voidaan rikosoikeudellisesti saattaa toiseen asemaan kuin muita Suomen kansalaisia. Näin ollen sopimuksen artikloja 8-10 tuskin voidaan soveltaa Suomessa.

    Saamelaisten oikeudet maahan on tällä hetkellä monipuolisesti toteutettu. Saamelaisille on isojaossa annettu heille nautinnan perusteella kuuluvat maa-alueet. Useissa tapauksissa kysymys oli 1800- ja 1900-lukujen vaiheessa perustetuista tiloista. Valtaosa Suomen saamelaisväestöstä omistaakin maata Saamelaisten kotiseutualueella. Kaikilla poronhoitajilla on oikeus käyttää toisen maata porolaitumenaan. Pohjois-Suomen paikallisilla asukkailla on lisäksi metsästysoikeus valtion maalla. Näin ollen saamelaisten perinteiset maankäyttömuodot eli porojen laiduntaminen ja metsästys, on saamelaille turvattu. Tässä suhteessa saamelaisten verisukulaiset, ”saamelaisrekisteriin” kuulumattomat paikalliset lappalaiset sekä suomalaiset ovat samassa asemassa.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  16. ...jatkoa:

    Lopuksi viittaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheeseen, jonka hän piti Saamelaiskäräjien avajaisissa Inarissa huhtikuun 3 päivänä 2012. Siinä Tasavallan presidentti valtakunnan korkeimpana arvojohtajana ja maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana peräänkuulutti ILOn:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnin edellyttävän sitä, että vaikeiksi osoittautuneisiin kysymyksiin on ensin löydettävä sellaiset kansalliset ratkaisut, jotka kaikki osapuolet voivat hyväksyä.
    Presidentti Niinistön kannanotto osoittaa yksiselitteisesti sen, että sopimuksen osapuolia ovat myös alueen todelliset alkuperäisasukkaat, joita saamelaiskäräjät ei ole tähän mennessä hyväksynyt saamelaisrekisteriin. Puheessa viitataan osapuoliin, joten Saamelaiskäräjät ei ole yksin sellainen. Puhe tunnustaa epäsuorasti myös sen ihmisoikeussopimuksia koskevan yleisen lainalaisuuden, että kaikki ihmisoikeusvaatimukset on perustettava tieteellisesti tutkittuun tietoon. Muita oikeutettuja vaatimuksia ei ole kansainvälisen oikeuden mukaan. Tämä periaate oikeuttaa Tasavallan presidentin päättelyn, johon meidän kaikkien on syytä yhtyä.
    Presidentin linjaus osoittaa sen, että Suomessa tullaan noudattamaan ILOn yleissopimuksen ratifiointiasiassa perustuslain säännöksiä ja nojaamaan pätevään, ajankohtaiseen tutkimustietoon.

    Päämääränä on oltava kestävät oikeudet kaikille alkuperäisväestöön kuuluville, myös tohtori Erika Sarivaaran esiin nostamille ”statuksettomille saamelaisille”. On väärin rajata oikeuksia kuuluvaksi vain keinotekoisesti kieliperusteella määritellylle etniselle saamelaisryhmälle.
    Todellinen alkuperäiskansan historia on oltava se oikeudenmukainen lähtökohta jota saamelaisten ja heidän verisukulaiset lappalaiset tarvitsevat tässä tilanteessa tuekseen. On turvattava aidon alkuperäiskansan ja muun väestön oikeus elämään, eikä tietoisesti ajaa heidät vasatakkainololla ahdinkoon. On tasapainotettava alueen väestöjen elämä ja keskinäinen vuorovaikutus. On vastattava yhteisöllisyyttä koskeviin haasteisiin. Sellainen on nyt oikeutettu ja ajankohtainen vaatimus.

    Kaiken kaikkiaan ILO-sopimus on siis laadittu lähinnä muita kuin suomalaisia olosuhteita silmällä pitäen.

    Eduskunnan ihmisoikeuskeskuksen ihmisoikeusseminaarissa 30.11.2012 suorassa videolähetyksessä esiintyneen ILO-sopimuksen keskeisen asiantuntija Lee Swepstonin mukaan sopimusvaltion eli tässä tapauksessa Suomen hallitus joutuu harkitsemaan ILO-sopimuksen ratifiointiedellytyksiä seuraavien näkökohtien osalta:

    1. Alkuperäiskansojen yleissopimuksella ei ole määritelty yhdenkään liittyvän valtion historiaa, sillä ei voida muuttaa historian kulkua eikä määritellä muutenkaan kansallisia olosuhteita.

    2. Kyse ei siten ole lähtökohdiltaan oikeastaan lainkaan oikeudellinen kysymys näistä syistä ja tässä maanomistus ja hallinta-asioissa. Jäsenvaltio voi määritellä täysin riippumattomasti − ja se on tehtävä ensin eli ennen ratifiointiharkintaa − mikä on sen alueella asuva alkuperäiskansa ja mikä ei ole. Siten ILO-sopimusta ei voida ratifioida ilman että ensin määritellään sen suhde sen suhde muuhun perus- ja ihmisoikeussuojaan kaikkien osallisten ryhmien ja oikeuksien osalta.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  17. jatkoa:

    3. Näin ollen ILO-sopimus ei voi tuoda saamelaisille tai muillekaan mitään subjektiivisia oikeuksia johonkin toiseen ryhmään nähden, tai viedä tai vähentää tai heikentää kenenkään nyt olevia tai myöhemmin todettavia oikeuksia, vaan kyse on yksin siitä, että valtio luopuu jostakin sille yksin kuuluvasta vallasta päättää asioista. Se ei voi sisältää lainkaan lainsäädäntövaltaa tai lainkäyttöä luonteensa ja perustuslain vuoksi.

    4. Näin ollen jäljelle jää tietyn muiden oikeuksia koskevan hallintovallan määrittely. Senkin olennainen edellytys tulee olemaan, ettei muiden oikeuksia loukata. Sama edellyttää, että valtion on ensin määriteltävä, mitä oikeuksia tai asemaa lappalaisvähemmistöllä on kiistattoman nykytutkimuksen mukaan. Se voi merkitä, että lappalaisten osallistumisoikeutta on laajennettava. Tämä johtaa siihen, että kyse on kokonaan muusta kuin Saamelaiskäräjiä koskevasta järjestelmästä.

    5. On täysin selvä asia, ettei ILO-sopimus synnytä tai luo yhtään uutta oikeutta. Jos sellaisia ei ole valtio vienyt, sellaisia ei ratifioinnilla myöskään enää synny. Sopimus ei synnytä myöskään oikeuksia niille, jotka ovat oikeuksistaan saaneet korvauksen. Toisaalta se luo erityisperusteen valtiolle palauttaa kaikille niille, jotka ovat sen toimesta oikeuksiaan menettäneet, kivuttoman tien saada oikeutensa valtion tunnustamina takaisin. Tähänkin tarvitaan vielä paljon lisäselvityksiä.


    Hallituksen kannattaisikin pyytää kiireesti varoja tällaiseen selvitystyöhön!
    Ennen sitä sopimuksen ratifioinnin valmistelulta puuttuu kaikki edellytykset.


    Erityishuomion kohteena on itsessään se, millaiseksi vähemmistöksi ILO-sopimuksen nojalla ja valossa valtio katsoo saamelaiset. Norjalainen professori Fleischer määritteli muutama vuotta sitten, ettei Pohjolassa ole aitoja alkuperäiskansoja.

    Vielä haluan todeta lyhyesti, että Suomen itsenäistyessä hallitusmuodon eli ensimmäisen perustuslain voimaanpanolaki sääti lyhyesti ja edelleen vaikuttavalla tavalla, ettei itsenäistymisellä vähennetä tai heikennetä kenenkään mitään oikeutta. Siten valtio ei ole saanut mitään uutta oikeutta määritellä oikeuksien sisältöä: päinvastoin se loi valtion velvollisuuden turvata nämä oikeudet. Nykyinen perustuslaki suojaa kautta aikojen kaikkia oikeuksia niiden laillisten haltijoiden oikeuksiksi.


    Ehdotus ratkaisumalliksi:

    Pohjoismaista Norja on ainoana maana ratifioinut ILO-sopimuksen numero 169. Tämä tapahtui 1990-luvun alussa, mutta maakysymystä koskevien artiklojen osalta vasta vuonna 2005.

    Suomessa ratifiointi ei ole edennyt, vaikka ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyviä kysymyksiä on selvitelty mm. Wirilanderin, Vihervuoren ja maaherra Hannele Pokan johtaman saamelaistoimikunnan toimesta.

    Ratifioinnin suurimmaksi esteeksi on noussut nykyinen saamelaismääritelmä, joka jättää suurimman osan alkuperäisväestöstä statuksettomiksi vastoin selvää tutkimustietoa ja todennettua historiaa. Kysymys on siitä väestöstä, jonka esivanhemmat valtion ja kirkon toimesta pakotettiin vaihtamaan puhumansa saamen ja Lapin kielet suomeksi. Tähän väestöön kuuluvista varsin moni kykenee osoittamaan asiakirjojen perusteella polveutuvansa aina 1500-luvulta lähtien Suomen alueella sijainneiden lapinkylien asukkaista. Heistä voidaan saada selvitystä sitäkin varhemmasta alue- ja asutushistoriasta eri oikeuksineen, vaikka yhtenäisiä asiakirjoja ei ole saatavilla. Tästä tarjoaa erinomaisen esimerkin jo saatujen tutkimustietojen pohjalta Ruotsin Norrbottenissa vireillä oleva laaja arkeologinen ja historiatutkimusprojekti.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  18. ...jatkoa:

    Tästä statuksettomien saamelaisten” väestöstä suuri osa kykenee yhtäjaksoisen polveutumisen perusteella identifioitumaan alkuperäisväestöön ILO-sopimuksen kriteerien mukaan. Sellainen ei ole mielestäni uhka saamelaiskulttuurille Suomessa, vaikka Saamelaiskäräjät asian näin näkeekin, leimaten statuksettomat saamelaiset ”saamelaisvastaisiksi”. Kun lappalaiset ovat nostaneet esille, että he ovat Suomen alkuperäiskansaa tai peräti kansa, alkuperäiskansastatuksen kaapanneen saamelaiskäräjien puheenjohtaja on todennut, että Suomessa saa uskoa olevansa vaikka joulupukki, koska Suomessa vallitsee uskonvapaus. Tämä kertoo sekä etnisestä syrjinnästä että kaikki rajat ylittävästä röyhkeydestä sen elimen puheenjohtajalta jonka lakisääteisenä tehtävänä on hoitaa saamelaisten asemaa alkuperäiskansana. Nämä statuksettomat saamelaiset ovat päivittäin samoissa kylissä ja taajamissa keskenään tekemisissä mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Ei alueen asukkaiden kesken voida tehdä tällaisia syrjiviä eroja; sellaista valtaa ei ole eikä saa olla.

    Jotta Suomen hallitus saisi asian tilasta oikeaa tietoa tästä tilanteesta, olisi harkittava lainvalmistelijoista riippumattoman tutkijatason asiantuntijaryhmän asettamista arvioimaan vallitsevat tutkimustiedot ja tosiseikat, joista ei voi edes poliittisesti sopia, ja selvittämään erilaisia vaihtoehtoja ILO-sopimuksen ratifioimiseksi ennen kuin asian valmistelua jatketaan pelkästään nykyisen ahtaan saamelaismääritelmän pohjalta. Asiantuntijaryhmä voisi myös arvioida myös mahdolliset vaikutukset seuraavien avoimiin kysymyksiin:

    1) milloin saamelaisten kotiseutualue on asutettu,

    2) ketkä ovat tosiasiallisesti asuttaneet aluetta ja sillä olevaa nykyistä
    valtionmaata,

    3) asuuko alueen alkuperäisasukkaiden jälkeläisistä enää ketään alueella,

    4) ketkä ovat omistaneet ja milloin maa- ja vesialueita saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevalla nykyisellä valtion maalla,

    5) onko Norjan puolelta 1850-luvun jälkeen tulleiden saamelaisten jälkeläisille annettava samat erityisoikeudet valtion maahan ja veteen kuin Suomeen aikaisemmin asettuneille saamelaisille,

    6) onko vanhojen verolappalaisten suvuille ja Neuvostoliiton puolelta tulleille ja Suomeen asutetuille Petsamon kolttasaamelaisille annettava samat oikeudet kuin Norjasta 1800 luvulla ja sen jälkeen tulleille suvuille

    7) millä tavoin tai mistä varoista korvataan muille kuin etuoikeutettuun saamelaisryhmään kuuluvalle paikalliselle väestölle aiheutuvat menetykset ja haitat (esim. porolaidunten menettäminen, poronhoidon, kalastuksen, metsästyksen ja marjastuksen tai muun ammatin tai elinkeinon harjoittamisen estyminen),

    8) miten turvataan muille kuin saamelaisille luonnon ja ympäristön käyttömahdollisuudet,

    9) miten turvataan muille kuin saamelaisille elinkeinon harjoittamisen ja asumisen mahdollisuudet ja niiden kehittäminen,

    10) miten turvataan a) valtion ja b) kunnallishallinnon mahdollisuudet hoitaa lakisääteiset tehtävänsä saamelaisalueella ja yleensäkin lakisääteisen hallinnon toimivuus alueella, (hallintoviranomaisten tulee voida hoitaa tehtävänsä saamelaisista huolimatta),

    11) miten naapurusten ja toisaalta eri elinkeinonharjoittajien väliset eturistiriidat ratkotaan, jos etuoikeutettuja ovat ainoastaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityt henkilöt,

    jatkuu...

    VastaaPoista
  19. ...jatkoa:

    12) millä tavoin Suomi kykenee turvaamaan Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten mukaisten velvoitteiden noudattamisen alueella (esim. kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu, luontodirektiivin mukaisen biodiversiteetin säilyttämisen alueella, joka on jo nyt kärsii porojen ylilaiduntamisesta),

    13) valtion maksettavaksi tulevat korvaukset ja muut velvollisuudet ILO-sopimuksen ratifioinnin jälkeen,

    14) vaikutukset kuntien taloudelle ja kuntien kehittämiselle,

    15) vaikutukset yksityiseen elinkeinotoimintaa ja sen kehittämiseen analysoitava (ovatko ehdotettujen toimenpiteiden aiheuttamat haitat ja kustannukset suuremmat kuin hyödyt), sekä

    16) voidaanko ILO-sopimukseen liittyä kenenkään oikeuksia loukkaamatta.

    17) maaoikeuksien sisällön erittely

    18) Norjan kokemusten erittely


    Tällainen asiantuntijatyöryhmä loisi tarvittavaa luottamusta. Sellainen rauhoittaisi tulehtunutta tilannetta Ylä-Lapissa ja estäisi diskriminaatiota jatkumasta ja syvenemästä. Muualla maailmassa mm. Norjassa alkuperäiskansan määritelmä on paljon väljempi eikä vastaavia ongelmia ole ollut lainkaan. Jokaisen itsenäisen valtion, joka ratifioi ILO-sopimuksen 169, on kuitenkin tehtävä se omien olosuhteidensa mukaisesti, milloin sille ylipäätänsä on tarvetta ja kestävät perustelut. Sopimus on kansainvälinen, mutta soveltavat ratkaisut kansallisia.

    Lopuksi voidaan kysyä onko ILO:n alkuperäis- ja heimokansasopimuksen ratifiointi todella tarpeen saamelaisten tulevaisuuden turvaamiseksi tässä tilanteessa, jossa saamelaisista vain 2−4 prosenttia saa toimeentulonsa ns. saamelaiselinkeinoista, ja jossa Suomen 10 000 saamelaisesta lähes 70 % asuu jo alueen ulkopuolella. Tulee myös kysyä millä hinnalla se voisi sen tehdä, sekä mitä tulee suoriin ja epäsuoriin euromääräisiin kustannuksiin ja seurannaiskustannuksiin, että mitä tulee yhteiskunnallisiin kustannuksiin sanan muussa mielessä. Antaako sellainen järjestely paremmat edellytykset saamekielen elpymiselle? Pysäyttääkö se saamelaisalueen autioittamiskehityksen vai ei? Onko saamelaisten palattava johonkin ja rekisteriin kelpaamattomien saamelaisten verisukulaisten lappalaisten ja muiden jonnekin? Näillä kysymyksillä ei ole päätepistettä, mutta jos perusteellinen selvitystyö osoittaa, ettei sopimuksen ratifioinnille ole Suomessa todellisia edellytyksiä, pitkittyneelle prosessille on myös osattava panna piste.
    Selvitystyössä voi osoittautua, että saamelaisten, lappalaisten ja Lapin muiden väestöryhmien etujen takaaminen ja edistäminen edellyttää ILO-sopimuksen sijaan aivan uudenlaisia, menneisyyden sijasta tulevaisuuteen tähyäviä ja kantavia syrjimättömiä ratkaisuja.
    Sellaisia voi hyvinkin olla löydettävissä kehittämällä alue- ja paikallishallintoa alueen kaikkien kansalaisten suuremman osallistumisoikeuden suuntaan, soveltaen Grönlannin ratkaisuja ILO-sopimusasiassa Suomen erilaisiin olosuhteisiin.
    Päätöksenteko- ja palvelurakenteen perusperiaatteena tulee tällöin jo taloudellisten realiteettien nimissä olla yhtenäinen, vaikkakin monikielinen ja-kulttuurinen malli.
    Kulttuuri- ja kielikohtaisia erillisratkaisuja joita tämän yli tarvitaan, tulee luoda missä se on perusteltua, tarkastellen asiaa ensisijaisesti erityisryhmien kannalta ja heitä kuunnellen. Tavoitteena tulee olla saavuttaa vähintään ILO-sopimuksen vaatimuksia vastaava taso.
    Moniarvoisen ja -kulttuurisen yhtenäisvaltiton ja kansakunnan periaatetta, jota Saamelaiskäräjien ajama hegemonistinen, syrjivä ja segrationistinen ratkaisumalli ilmiselvästi uhkaa, on varjeltava kun silmäterää.
    Helsingissä maaliskuun 1 päivänä 2018
    Jouni Kitti
    Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vv. 1980-1999
    Saamelaisvaltuuskunnan jäsen 1975-1995
    Saamelaiskäräjien jäsen 1996-1999






    VastaaPoista
  20. Maijalan vastaukset Faktalaavulle!

    http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251457-vastauksia-metsalappalaisuudesta-esitettyihin-vaittamiin

    VastaaPoista
  21. Ehdottomasti lukemisen arvoinen HS:n artikkeli suomalaisten alkuperistä etnogenetiikan valossa:
    http://dynamic.hs.fi/2018/dna/?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=78de3087a42bc02a96b16d0402ae9c3f%22%22

    VastaaPoista
  22. Luettuani Kanadan alkuperäisasukkaiden tilanteesta tänään aivan
    pöyristyin... Heidän asemansa parantamiseksi luulisi Rauna Kuokkasenkin tekevän kaikkensa. Hän tuleekin tänne kauhistelemaan
    porosaamelaiseliitin "kaameita oloja". Ehkä hänkin saa palkkion
    saamelaiskäräjiltä toiminnastaan em. ryhmän hyväksi.

    VastaaPoista
  23. On se vain somaa, että muualta tulleiden perilliset vihaavat
    Suomen valtiota ja inarinsaamelaisia. Perillisten luulisi olevan kiitollisia, että aiemmat sukupolvet ovat saaneet täältä olosijan. Porosaamelaisiin arvoihin ei näytä kuuluvan pehmoarvo KIITOLLISUUS.

    VastaaPoista
  24. Miksi ja mihin tarvitaan sovittelua?

    Tämän päivän Hesarissa (4.3.2018) utsjokelainen Anni Koivisto (sd) vastaa Kari Kyrön samassa lehdessä 21.2.2018 julkaistuun mielipidekirjoitukseen, jossa hän vaatii ettei Kari Kyrön esitystä kannata ottaa todesta, että kaikkien kiistan osapuolten tulisi olla edustettuina sovittelussa, vaan että siitä vastaisi ja huolehtisi saamelaiskäräjät. Koiviston käsitys on minusta outo, koska totuuden etsimisessä on voitava tarkastella myös yli 30 vuotta kestänyttä inarinsaamelaisiin kohdistunutta syrjintää. Koivisto ehdotus ei lupaa hyvää, koska komissiolle olisi tällöin ylhäältä asetettu valmis kehikko, jonka puitteissa toimitaan.

    Olen harmistuneena seurannut saamelaiskäräjien yksipuolisia yrityksiä peitellä poliittisisille päätöksentekijöille kiistan syitä. Suomen hallitukselle on uskoteltu vastoin tosiasioita, että kiistan ovat aiheuttaneet oikeuksiaan puolustamaan nousseet lappalaiset, joita käräjät ei pidä alkuperäisväestönä. Saamelaiskäräjien kannanotoissa on vääristelty asioiden todellista tilaa. Tarkoitus näyttääkin olevan, että asiaa ei selvittelisi puolueeton elin, vaan että selvittely tapahtuisi riidan aiheuttajan -saamelaiskäräjien- ehdoilla ja johdolla. Sellainen on ennenkuulumatonta, saamelaiskäräjät on puhtaasti etnopoliittinen elin, jonka toimintatapoihin ei kuulu toisten laillisten oikeuksin kunnioittaminen.

    Paras tulos tulisi, mikä sovintokomitean rakenne koostui puolueettomista asiantuntijoista, eikä poliitikoista. Se joutuisi hoitamaan tärkeää tehtävää oloissa, joihin käräjät on itse ollut tietoisesti ylimitoitetuilla vaatimuksillaan ajamassa. Huolella tehty esitys estää Ylä-lappia ajautumasta täydelliseen umpikujaan. Suomen hallituksen on nähtävä tilanteen vakavuus ja tehtävä saamelaiskäräjiä ja puolueita pelkäämättä sellainen ratkaisu joka johtaa sovintoon. Ei pidä välittää siitä, että astutaanko tällöin sattumalta jonkun kiistan aiheuttaneen saamelaispoliitikon varpaille, sillä nyt on kysymys Ylä-Lapin tulevaisuudesta.

    Kun olen jatkuvasti joutunut seuraamaan saamelaisten asioita, olen joutunut seuraamaan samalla saamelaispolitiikan erilaisia ilmiöitä ja sitä saamelaiskäräjien valtavaa manipulointia, jolla se pyrkii kieltämään statuksettomien saamelaisten kuuluminen alkuperäisväestöön. Käsitykseni on, että Lapin ja koko yhteiskunnan etu vaatii ryhtymistä vakavasti selvittämään alkuperäisväestön määrittämiseen liittyviä pulmia niin, että ei muodostuisi vuosikymmenien riitakysymyksiä, jotka katkeroittavat paikallisten asukkaiden; saamelaisten, lappalaisten ja muun väestön, mielet ja antavat huonon pohjan koko alkuperäiskansakysymyksen oikeudenmukaisesta ratkaisusta. Asian ratkaisemiselle on välttämätöntä, että perustetaan eri osapuolista sellainen riippumaton elin, joka ottaisi alusta alkaen asian hoitaakseen. Valtion tulee luoda riittävät edellytykset kyseisen elimen toiminnalle.

    Saamelaiskäräjien vaatimukset maiden palauttamista takaisin saamelaisille ovat haastaneet koko meidän oikeusjärjestyksen selvittämään onko tällaisilla vaatimuksille olemassa tieteellistä tai oikeudellisia perusteita. Ne ovat johtaneet ristiriitoihin saamelaiskäräjien ja alueen muiden eri lakeihin perustuvien organisaatioiden välillä. Näin pitkälle asioiden oikeusvaltiossa ei saisi päästää. Saamelaiskäräjien kannanotoissa totuus nähdään ahtaiden etnopoliittisten linssien läpi. Suomen valtio leimataan kaikkien poliittisten vaikeuksien aiheuttajiksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  25. ...jatkoa:

    Lopputoteamus on, että lappalaisiin kohdistuvat syytökset eivät saa tukea historiallisista tapahtumista ja niissä muutamissa tapauksissa joissa syytösten tueksi esitetään jokin "tosiasia", osoittautuu että saamelaiskäräjät turvautuu totuudenvastaisiin väitteisiin.

    Joten joutuu kysymään mitä tästä kaikesta vielä tulee kun käräjät tieten tahtoen pyrkii kieltämään tosiasiat, jotka vievät uskottavuuteen kaikelta sovintoon tähtäävältä toiminnalta. Pelkään, että käräjät suuressa ylimielisyydessää on erehtynyt arvioineissaan joko olemalla liian paljon edellä aikaansa tai toivottomasti siitä jäljessä. Arvaan, että umpikujan pelko aiheuttaa tämän. Näyttää siltä, että saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ymmärrä sitä, että 1970-luvun saamelaispolitiikka on takanapäin. Saamelaiskäräjillä ei ole siihen voimia puhaltaa elämää virvoittavaa henkeä.

    Nyt on viimein aika tarttua konfliktin pohjimmaisiin syihin, rakennettava luottamusta ja puututtava sellaisiin etuihin, jotka hyödyttävät konfliktin jatkumista. Nyt tarvitaan valtion taholta yhtenäisempää otetta, eri tavoitteiden yhdistämistä ja saamelaisten ja lappalaisten yhteisen historian hyödyntämistä. Uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että saamelaiskäräjien poliittisen johdon vaatimuksille ei ole minkäänlaisia perusteita. Uuden toimintatavan lähtökohtana tulisi olla perustuslain soveltaminen. Sehän jo nykymuodossaan turvaa saamelaisten ja lappalaisten oikeudet. Vain takaamalla nuo oikeudet perustuslain hengen edellyttämällä tavalla voidaan saavuttaa tasapaino samaan alkuperäiskansaan kuuluvien ryhmien kesken.

    Jotta poliittiset päättäjät saisivat asian tilasta oikeaa tietoa, eikö tässä tilanteessa kannattaisi asettaa lainvalmistelijoista riippumaton tutkijatason asiantuntijaryhmä arvioimaan vallitsevat tutkimustiedot ja tosiseikat, joista ei voi edes poliittisesti sopia, ja selvittämään erilaisia vaihtoehtoja ILO-sopimuksen ratifioimiseksi ennen kuin asian valmistelua jatketaan pelkästään nykyisen ahtaan saamelaismääritelmän pohjalta. Puolueettomien asiantuntijoiden tulee olla mukana selvittämässä osapuolten yhteiset näkemykset. Saamelaisten ja lappalaisten muodostamilla paikallisyhteisöillä on tässä prosessissa ratkaiseva rooli sen varmistamisessa, että asiat sujuvat sovussa pitkäaikaista maantavan mukaan niin kuin tähänkin asti.

    Asiantuntijatyöryhmä loisi ainutlaatuisella tavalla tarvittavaa luottamusta. Sellainen rauhoittaisi tulehtunutta tilannetta Ylä-Lapissa ja estäisi diskriminaatiota. Muualla maailmassa mm. Norjassa määritelmä on paljon väljempi eikä ongelmia ole ollut lainkaan. Erilaisista ratkaisumalleista ei varmastikaan tule olemaan pulaa.

    Lyhyen perspektiivin kannalta kannalta katsoen en pidä saamelaisten tulevaisuutta huolestuttavana. Minulla on se käsitys, että saamelaiskäräjistä huolimatta saamelaispolitiikassa tullaan ymmärtämään ennen pitkää todellisuus, mikään lupaa vakautta. Ellei saamelaismääritelmään löydy nykyistä parempaa ratkaisua voivat poliittiset vastakohtaisuudet valitettavasti kasvaa ja epäedullisen hetken tullen aiheuttaa pahoja vaikeuksia. Varmin tapa olisi sovinto, mutta sen jätän toistaiseksi auki todennäköisten vaihtoehtojen joukosta, jos edellä mainittuja tosiasioita ei komission asettaja -valtio- ota huomioon.

    Edellä olleen perusteella rohkenen, että saamelaiskäräjien piirissä vihdoinkin tunnustettaisiin tosiasiat ja asetettaisiin kokonaisuuden etu sekä poliittisten laskelmien että henkilökohtaisten tunteiden edelle. Minusta on monesti vaikuttanut, että suurilla asioilla leikitään pahankuristen lasten tavoin. Sen olen pitkän elämäni aikana oppinut, että meistä saamelaisista riippumattomat tosiasiat eivät muutu potkimalla ja kiukuttelemalla

    jatkuu...

    VastaaPoista
  26. ...jatkoa:

    Ajatus sovittelijasta ja totuuskomissiosta tarpeeton

    Totean, että se on tarpeeton monista eri syistä:
    -monista maista on kokemusta totuuskomissiosta: näin on toimittu vakavien ja tuhoisien sisällissotien jälkeen, kun mikään rauhanomainen ratkaisu ei ole muutoin mahdollista ja ylipäänsä sananmukaisesti totuuden selvittäminen erittäin vaikeaa
    -silloin voi syntyä tilaisuus ensin käsitellä ulkopuolisella riippumattomalla tuella kaikki kysymykset ja syyllisyydet ja sen kautta hakea tilaa, jonka pohjalta voisi syntyä hallintomalli
    -tämä malli ei sovellu Suomeen, vaikka tällä hetkellä suurimpia ongelmia ovat oikeusministeriön totuuksien ja lappalaisten oikeuksien tunnustamatta jättäminen, mikä on väistämätöntä ja vaikka saamelaiskäräjät toimii epärealistisesti ja etääntynyt kansallisen ratkaisun keskusteluista kieltämällä totuuden: se on kuitenkin sivuraiteilla muutenkin neuvotteluprosessissa, joka koskee ihmisiä suoraan henkilökohtaisesti. Herääkin kysymys pyritäänkö nyt siihen, että oikeuksiaan puolustamaan nousseet inarin- ja metsäsaamelaiset luopuisivat oikeuksistaan kuulua alkuperäisväestöön ja siten omaan historiaansa eli olemassaoloonsa?
    -saamelaiskäräjien vaaliluettelo ei suoraan sovellu ratkaisun avaimeksi, mutta sen sijaan nyt uudelleen löydetty alkuperäiskansarekisteri (saamelainen perherekisteri) vuosilta 1722-1900 on suora listaus alkuperäisistä lappalaisista ja sittemmin heistä osaa on alettu kutsua kielen perusteella saamelaiseksi: tämä rekisteri on kuvattu alkuperäisistä asiakirjoista ja on tehty valtion toimesta jo aiemmin saamelaishallinto alun perin suunniteltaessa
    -rekisteri on erittäin tarkka ja se voidaan sähköisenä helposti täydentää tähän päivään, jolloin se on jo melkein täydellinen; sukuselvitykset ulottuvat aina kirkonkirjojen pitämisen alkuun 1640-luvulle Ruotsi-Suomessa
    -alkuperäisyys ei ole sopimus- vaan tutkimusasia; todettakoon, että lappalaisten ja kveenien historia tunnetaan hyvin 1328 lukien Telgen valtiosopimuksesta Ruotsin kruunun ja kveenien välillä, jolloin Ruotsin kuningas otti suojelukseensa mutta ei valtaansa tai alueeseensa riippumattomina vallan käyttäjinä lappalaisten edeltäjät kveenit ja niiden edusmiehet birkarlit
    -sitä varhaisempaa historiaa tunnetaan melko hyvin aina 900-luvulta lähtien eli oikeastaan niin pitkältä ajalta kuin on asiakirjoja ja historiaa tallella
    -toisaalta tiedetään varsin hyvin geneettinen tutkimus lapinmaan väestön perimän yleisestä alkuperästä ja moni on laatinut oman selityksensä, joihin ei haluta yleensä viitata eli edetä tällä linjalla
    -myös saamelaisen väestön alkuperä Venäjältä tunnetaan hyvin tänä päivänä samoin kuin Suomen porosaamelaisten tulo asiakirjojen perusteella Suomeen pääasiassa 1820-luvulla ja sen jälkeen eri tuloryppäinä

    jatkuu...

    VastaaPoista
  27. ...jatkoa:

    Miksi mikään sovittelu ei tule kysymykseen eli Sovittelun tarpeesta
    -ei voida aloittaa lainkaan siitä, kun on kyse oikeuskysymyksistä, jotka kuluvat perustuslain mukaan lainkäytölle tai eduskunnalle lainsäädäntöasioina
    -asiakirjojen vaikutuksista ja oikeuksien palauttamisesta niiden pohjalta ei voi huutoäänestää, esittää kompromisseja, sillä se mädättäisi koko oikeusjärjestystä, asiakirjalappalaisten oikeudet ja koko demokratian uskottavuuden
    -ei ole mitään välimuotoa lappalaisten oikeuksien ja alkuperän tunnustamiselle, sillä se on tutkittu ja vain tieto voi ratkaista alkuperäisyyden ja oikeuksien perusteen
    -Suomen itsenäistyessä kirjattiin ensimmäisen perustuslain voimaanpanolakiin olennainen tieto: yksikään oikeus ei kumoudu tai lakkaa itsenäistymisen ja Hallitusmuodon voimaantulon vuoksi eikä se estä yhdenkään oikeuden toteamisesta nytkään: valtio on ne yleisesti jo tunnustanut
    -kaikki nojaa siten oikeushistoriaan ja asutushistoriaan, joka on nyt tutkittu pitemmälle ja syvemmin kuin pohjoismaiden vastaava historia
    -sovittelijaa ei siten tarvita oikeuskysymysten ratkaisemiseen eikä niiden pohjana olevien tosiseikkojen harkintaan; sellainen loukkaisi valtiojärjestelmän mukaisia kiistojen ratkaisemisperusteita eikä sellainen sovellu suomalaiseen käytäntöön
    -kyse on siten oikeastaan vain valtion toiminnasta tai väärästä toimimattomuudesta eikä sille voi muuta kuin hakea kansainvälistä pakotteita ja tehosteita: selvitysmies voisi tutkia tällä hetkellä oikeastaan eniten juuri valtion vääriä ja oikeuksia loukkaavia toimia
    -ajatus, että sovittelija pyrkisi hakemaan ratkaisua todellisista oikeuksia loukaten tai niihin tukeutumatta on kestämätön, sillä sellainen kuuluu eduskunnalle ja tuomioistuimille
    -se sisältäisi valtavan riskin siitä, että joiden laillisia oikeuksia riistetään toisille ja tämä on suoranainen oikeusmurha, jota ei voi eikä saa selvittää; sekään ei voi olla kohteena
    -sovittelijaksi ei myöskään sovi sellaiset henkilöt, jotka ovat ajaneet yli 20 vuotta vastoin lappalaisten oikeuksia kieliperusteella saamelaisten asiaa.

    Helsingissä maaliskuun 4 päivänä 2018
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  28. Tässä Kyrön…

    https://aijaa.com/mHKU7G

    …ja tässä Koiviston…

    https://aijaa.com/wuNC34

    …kirjoitus.

    VastaaPoista
  29. Paikoitellen aika julmaa puhetta rouva Piritalta tässä Stillerin keskusteluohjelmassa. Kuvastaa millaisessa uskon ja aggression kuplassa hän elää ja asiat näkee. Väittää kivenkovaan ja päälle puhuen historiallisen saamenmaankin olleen olemassa. Tosin sanoo, ettei alkuperäiskansan tarvitse olla alkuperäinen. Ei kuitenkaan halua itsenäistä saamenmaata, koska silloin eivät hänen saamelaisensa olisi enää alkuperäiskansa. Ja keitäpä vastaan sitä sitten uhriutuisikaan ja keiltä rahaa lypsäisi? Ja tällaisten kanssa Sipilä tarjoaa sovintoprosessia!

    https://areena.yle.fi/1-4365965

    VastaaPoista
  30. Annan kaiken tukeni Kari Kyrölle, joka on joutunut "Tieteelliseen
    myllytykseen". Mitä eri saamelaiskulttuuria edustavalle tietei-
    lijälle kuuluu Kari Kyrön lapintakki? Jos inarinsaamelaiset sen
    hyväksyvät,niin ei siihen ole kellään nokan koputusta ! ! !
    Kari Kyrön kiusaaminen on viheliäistä käytöstä ja aivan
    ala-arvoista yhteen henkilöön kohdistuvaa henkistä
    V Ä K I V A L T A A...

    VastaaPoista
  31. Vaikuttaa siltä että "aitosaamelaiset" itse ovat kulttuurinsa pahin uhka.

    Aivan kuin Tere Sammallahti radiohaastattelussa vastikään sanoi; aikojen saatossa ne kulttuurit ovat menestyneet parhaiten, jotka eivät ole eristäytyneet muista ja kääntyneet sisään päin.
    Suomen valtion pitäisi laittaa stoppi tuolle inarinsaamelaisten, statuksettomien saamelaisten, sekä metsäsaamelaisten syrjinnälle.

    Voi hyvin olla että jossain vaiheessa suomalaisilla loppuu mielenkiinto rahoittaa saamelaiskäräjien touhua. Loppuisiko ylimielisyys ja toisten ihmisten pilkkaaminen kun rahahanat pantaisiin kiinni? Saisivat ihan vapaasti omilla rahoillaan jatkaa kulttuurin ylläpitoa.

    Tai toinen vaihtoehto. Kiristetään sitten ihan kunnolla sitä saamelaismääritelmää. Ollakseen virallinen saamelainen on asuttava saamelaisalueella, puhuttava saamen kieltä, ja lapset luetaan saamelaisiksi vain jos molemmat vanhemmat ovat virallisia saamelaisia. Loppuisi aviopuolisokandidaatit melko nopeasti, kun serkkujen kanssa avioituminen ei enää nykyään ole oikein tavallista...
    No, leikki leikkinä.

    VastaaPoista
  32. Tutkija ei ole poliitikko!
    Kun olen viime aikoina lukenut eräiden tutkijoiden kuten Pekka Sammallahden kannanotoja siitä kuka on oikea saamelainen ja kuka ei, olen samalla joutunut pohtimaan kuinka paljon ja millaista saamelaispolitiikan tutkimusta oikeasti tarvitaan? Onko saamelaispolitiikan tutkimuksesta todellista hyötyä vai pitävätkö tutkijat yllä vain omaa akateemista piirileikkiään, jossa tutkijat tutkivat lähinnä toistensa tekstejä?
    Valitettavasti saamelaispolitiikan ja siihen liittyvien kysymysten tutkimuksen omakuva ei ole niin hyvä kuin mitä ulkoisen kysynnän ja siihen liittyvän arvostuksen valossa voisi olettaa. Varsinkin saamelaisen tutkijan asenne voi muodostua ongelmaksi suhteessa tutkimuskohteeseen. Saman voi aiheuttaa muu tutkijan sidos teemaansa.
    Monet saamelaisista ja lappalaisista ovat turhautuneita siihen, ettei alalla ole tapahtunut mitään merkittävää tieteellistä edistystä. Tieteenalan määrällisen kasvun seurauksena tutkimus on fragmentoitunut niin maantieteellisesti ja temaattisesti kuin teoreettisestikin. Vaikka hyödyllistä tietoa olisikin, sitä ei helposti pystytä tunnistamaan, sillä aina löytyy kilpailevia väitteitä. Tutkimusta leimaa myös helppojen, jo tutkittujen teemojen viljely. Niistä tutkijoilla on harvoin uutta sanottavaa.
    Harva saamelaispolitiikan tutkija pääsee näinä päivinä suoraan vaikuttamaan saamelaispolitiikan merkittäviin ratkaisuihin eikä enemmistö taida siihen pyrkiäkään. Hallinnossa tieteenalan kysyntää laskee se, etteivät tutkijat ole useinkaan pystyneet tuottamaan uusia faktatietoja. Virkistävän poikkeuksen tähän tuo Yrjö Mattilan paljon puhuva kirjoitus inarinsaamelaisten kielellisestä kolonialisaatiosta, jossa hän oikoo faktalaavussa esitettyjä väitteitä. Mattilan kirjoitus osoittaa selvästi, että saamelaispolitiikan keskeiset tosiasiat ovat yleensä paremmin aktiivisten toimijoiden, toimittajien tai kansalaisjärjestöjen tiedossa. Käytännön toiminnan tutkiminen tieteessä on usein jo ontuva lähtökohta.
    Tutkijat voivat toki koota tosiasioita ja tuoda niitä julkisuuteen systemaattisessa muodossa. Vain harvalla saamelaispolitiikan tutkijalla on kuitenkaan pääsyä tai mahdollista koota sellaista aineistoa, joka olisi itsessään uutta ja merkittävää.
    Poikkeuksen tähän tekee kuitenkin Lapin yliopistossa 13.6.2012 tarkastetun Erika Sarivaaran väitöskirja, jossa hän tarkastelee mm. Suomen ja Norjan erilaisia ja erisisältöisiä saamelaismääritelmiä. Suomen saamelaismääritelmästä on levitetty monenlaista tietoa, esitelmöity, kommentoitu, keskusteltu ja taisteltu lehtien palstoilla käsitteisiin liittyvistä ongelmista ja kilpailtu siitä, että kenellä on oikeata tietoa ja kenellä on sen esittämiseen oikeus. Joitakin saamelaispoliitikkoja on epäilty etteivät he olisikaan aitoja saamelaisia jne.
    Lapin yliopistossa väitelleen Sarivaaran väitöskirja antaa siten tärkeän tiedollisen perustan eri linjaus- ja päätösvaihtoehdoille. Määritelmällä on todellista merkitystä vain, jos se vastaa olemassa olevia faktoja, tutkittua tietoa, käytännön realiteetteja, nojaa perusoikeuksien noudattamiseen ja on riittävän joustava aivan niin kuin Norjan saamelaismääritelmä.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  33. ...jatkoa:

    Toki on muistettava, että määritelmä on seurausta jostakin, eikä se vielä päätä mitään. Määritelmiin käsiteanalyyttisinä asioina on suhtauduttava perustellun epäillen juuri mainituista syistä.
    Lopuksi totean, että tutkijan tehtävä ei ole politikoita, vaan hänen tehtävänsä on olla tutkimuskohteeseensa nähden vapaa kaikista ennakkoasenteista. Tutkijoiden tehtävänä on antaa poliittista päätöksentekoa varten mahdollisimman luotettavaan tutkimukseen perustuvat tiedot, jotta mahdollisesti syntyviin haitttoihin kyettään ajoissa reagoimaan.
    Kari Kyrön saamelaisuutta ovat jotkut saamelaiskäräjien lähellä olevat tutkijat kuten Pekka Sammallahti epäilleet. Olen tutustunut Kari Kyröä koskevaan KHO:n ratkaisuun vuodelta 2011, jonka osalta minulla ei ole mitään huomauttamista. Se on lainmukainen, mikä tarkoittaa, että Kari on saamelainen. Hänen saamelaisuuttaan epäileville voin todeta, että Karin lähisukulaisia asuu pitkin Inarinjärven rantoja Partakosta Veskoniemeen asti. Mitä taas tulee KHO:n ratkaisun perusteluihin, ne löytyvät kotisivuiltani osoitteessa jounikitti.fi. Me saamelaiset tarvitsemme tässä tilanteessa Kari Kyrön kaltaista rehellistä ja peräänantamatonta inarinsaamelaisten oikeuksien puolustajaa, joita tähän mennessä ei ole ollut monta. Sopii kysyä miksi saamelaiskäräjien enemmistöstä ei ole siihen?
    Jouni Kitti
    Saamelaisvaltuuskunnan jäsen 1975-1995
    Saamelaiskäräjien jäsen 1996-1999
    Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja 1980-1999

    VastaaPoista
  34. Barentsin ratahanke toivottavasti hautaa alleen kuvitellut uhat,
    joita on kehitelty tietokoneen ääressä. Hartaasti toivon, että
    ainakin yhteen henkilöön kohdistuva solvauskampanja loppuisi.


    VastaaPoista
  35. Yhdellä sivustolla jaetaan tätä: Tutkimus: Vesivoiman rakentaminen vahingoitti saamelaisia.

    https://yle.fi/uutiset/3-5682820?utm

    Mielenkiintoiseksi jutun tekee kohta: ” Mustosen mukaan valtio poltti sodasta selvinneiden saamelaisten kodit tekoaltaiden tieltä. Mustosen mukaan altaiden alueella asui 640 ihmistä, joista 560 joutui jättämään kotinsa. Heistä suurin osa oli saamelaisia.”

    Jotta suurin osa Mutenian, Korvasen, Rieston ja Lokan kyläläisistä siis saamelaisia??!!

    ”Kirjan pääkirjoittajia ovat Tero Mustonen ja Saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Pekka Aikio.” että myös Aikio siis allekirjoittaa tekstin.

    Täältä selviää, mistä saamelaisista on kyse: Lokka muutosten näyttämönä

    http://www.lapintutkimusseura.fi/files/Acta%20Lapponica%20Fenniae%2023.pdf

    Esim. sivulla 19: ” Kemin Lapissa on vasotettu hihnassa niin kauan kuin perimätieto muistaa (Hannula 2000). Lapin paliskunnassa erillään vasottivat Mutenian ja Kitisen varren asukkaat, jotka edustavat alueen vanhoja metsälappalaisia sukuja. Sompioon 1800-luvun lopulla muuttaneiden porosaamelaisten kulttuuriin hihnavasotus ei sen sijaan kuulunut. (Magga 26.10.2009; Äärelä 26.10.2009.)

    Ja sivulla 29: ” Pääelinkeinoksi se ilmoitettiin yksinään alueen viidessä porosaamelaisperheessä, yhdessä
    porotalous oli yhdistettynä luontaistalouteen. Sompion metsälappalaisista polveutuvalla vanhemmalla väestöllä poronhoito oli pääelinkeinona yhdessä jonkin toisen elinkeinon kanssa. Alueella vuosisatoja vallinneessa vähäporoisessa pyyntikulttuurissa porot olivat toimineet lähinnä ajo- ja kantoporoina sekä houkutuseläiminä peuranpyynnissä. … Kitisen latvoilla perinteinen, vähäporoinen lapinkulttuuri säilyi aidoimpana aina altaan tuloon saakka (Äärelä 23.11.2009). Suurporonhoito alkoi Sompion alueella vasta
    porosaamelaisten muuton seurauksena 1800-luvun lopulla.”

    Edelleen sivu 40: ” Sompion alueen asujaimisto koostui vanhasta metsäsaamelaisesta ja nuoremmasta porosaamelaisesta väestöstä. Altaat rakennettiin siis kansallisen vähemmistön asuma-alueelle, joten
    kulttuurin muutoksia oli odotettavissa. (Aikio 1991, 99.) Porosaamelaisessa kulttuurissa ei ole arvostettu haukea ruokakalana. Alueen vanhemmassa, metsälappalaisessa kulttuurissa sitä sen sijaan on totuttu hyödyntämään.”

    Eli maanomistuksen lisäksi myös toiselle kansanryhmälle aiheutetut vahingot kelpaavat uhriutumisen polttoaineeksi.

    Mielenkiintoinen on myös juttu lopussa : Porolaidunten yhteiskäytön ongelmia – kokemuksia Sompiosta, pöksynkääntöineen ja ” Broxin (1989) mukaan poropaimentolaisuus ei pysty nollasummakasvuun: jos yksi
    omistaja tai omistajaryhmä vähentää poromääräänsä laiduntilanteen parantamiseksi, tästä on yleensä seurauksena, että muut pikemminkin lisäävät porojaan syntyneen laidunsäästön avulla.”

    VastaaPoista
  36. Professori evp:n epätoivo 13.3.18 : Pekka Sammallahti : ”Valtion maiden ja vesien siirtyminen yksityisomistukseen olisi mielestäni yhteiskunnallinen ja elinkeinollinen katastrofi. On varmaa, että niitä ei jaeta saamelaisille, mutta epävarmaa, säilyvätkö ne nykyistä menoa valtion omistuksessakaan.”

    VastaaPoista