Vanha uutinen

Ohessa uutinen vuodelta 1994. Uutisessa kerrotusta saamelaisten elinolojen ja elinkeinojen kehittämisohjelmasta (luonnoksesta) käy ilmi miten tuolloinkin nähtiin inarinsaamelaisten asema ja tarve sen parantamiseen. Jos vaikka kielen eteen onkin tehty merkittävästi töitä, on muutoin menty taakse päin ja lisäksi alueensa alkuperäisin väestönosa on saatettu saamelaispolitiikassa hajalleen.
Ainakaan "suomalaisia kolonialisteja" tuosta hajaannuksesta ei voitane syyttää?

16.11.1994

Lääninhallituksen työryhmä esittää Lapin EU-raja-alueohjelmaan:

Poronhoito pois suomalaisilta, inarinsaamelaisille oma lapinkylä

Inari

Veikko Väänänen

EU-rahoituksella toteutettavaan Lapin raja-alueohjelmaan liittyvä erillinen saamelaisten elinolojen ja elinkeinojen kehittämisohjelma on esitelty lääninneuvottelukunnalle. Vielä pöydälle jäänyt ohjelma sisältää saamelaisaluetta koskien mm. poronhoito-oikeuden siirtämisen yksin saamelaisille, sekä oman alueen tai lapinkylän perustamisen inarinsaamelaisille.

Edelleen esitetään, että Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen metsätalouden puhdas tuotto käytettäisiin saamelaisalueen hyväksi. Esitys takaisi todennäköisesti ainakin metsätalouden jatkumisen poronhoidon ja muiden saamelaiselinkeinojen rinnalla.

Lapin lääninhallituksen koolle kutsumaan saamelaisten elinolojen ja elinkeinojen kehittämistä pohtineeseen työryhmään ovat kuuluneet saamelaisvaltuuskunnasta Helvi Nuorgam-Poutasuo, Saamelaisneuvostosta Johannes Helander, Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta Lassi Valkeapää, koltista Sergei Kp. Fofonoff, saamelaisten koulutusasiain neuvostosta Matti Morottaja, pohjoismaisesta Saamelaisinstituutista Pekka Aikio, Utsjoen kunnasta Jari Länsman, Sodankylän kunnasta Eero Magga, Inarin kunnasta Antti Korhonen ja Enontekiön kunnasta Pentti Keskitalo. Työryhmän esitykset olivat yksimieliset lukuunottamatta Pentti Keskitalon poronhoito-oikeuden rajoittamisesta jättämää eriävää mielipidettä.

Poronhoito-oikeuden siirtyminen "ETA-kansalaisilta" saamelaisten yksinoikeudeksi tapahtuisi siirtymäajan puitteissa ja esityksen mukaan oikeutensa menettävien asema "tulee turvata siirtymäsäännöksin". Poronhoidon luopumisjärjestelmää ja siirtymäsäännöksiä valmistelemaan esitetään perustettavaksi saamelaisvaltuuskuntaan erillinen työryhmä. Tavoitteena on, että myös vähemmän poroja omistavat saamelaiset voisivat saada korvausta luopuessaan poronhoidosta "ammattiporomiesten" hyväksi.

Pentti Keskitalo vastustaa eriävässä mielipiteessään poronhoito-oikeuden siirtämistä epäoikeudenmukaisena, syrjivänä ja yleistä elinkeinovapautta loukkaavana. Hän huomauttaa, että saamelaisuus määritellään lähinnä kielitaito-kriteerillä, eikä esimerkiksi lappalaissukujen jälkeläisyydellä.

Enontekiön ohella poronhoito-oikeuden rajaaminen koskettaisi Inarissa voimakkaimmin Ivalon paliskuntaa, mutta myös Hammastunturin paliskuntaa. Muissa Inarin ja Utsjoen paliskunnissa poronomistajat ovat jo enimmäkseen virallisia saamelaisia.

Työryhmä perustelee poronhoito-oikeuden rajaamista sillä, että Ruotsissa ja Norjassa koko poronhoito on rajattu saamelaisten yksinoikeudeksi, mutta Suomessa se on säädetty päinvastoin "kaikkien ETA-kansalaisten" oikeudeksi. Työryhmä esittää edelleen, että Paliskuntain Yhdistyksen rinnalle tai riittävällä päätäntävallalla sen sisälle perustetaan saamelaispaliskuntien oma organisaatio.

Työryhmä on luetellut koko joukon poronhoitoon liittyviä ja osin EU-rahoituksella toteutettavia hankkeita. Niihin kuuluu mm. porolaitumien kestokyvyn selvittäminen ja saamelaisalueen paliskuntakohtaisten laidunkäyttösuunnitelmien laatiminen. Laidunten suunnitellumman käytön arvioidaan edellyttävän mm. uusien laidunkiertoaitojen rakentamista.

Työryhmä esittää myös riittävien, muilta käyttömuodoilta (esim. metsätalous ja matkailu) rauhoitettujen alueiden varaamista luontaistaloudelle sekä "muille saamelaiselinkeinoille".  Luontaiselinkeinotilallisten toimeentulotason kohottamiseksi työryhmä esittää erillistä projektia, jonka tavoitteena olisi mm. uusien toimintamuotojen etsiminen. Kaksivuotisen tutkimuksen tuloksena on voitu havaita luontaiselinkeinotilallisten toimeentulon perustuvan nykyisin merkittävältä osalta sosiaaliturvaan ja puolison ansiotuloon.

Inarin

saamelaiskulttuuri

suojeluun

Saamelaisten elinolojen kehittämistyöryhmä on kiinnittänyt erityistä huomiota inarinsaamelaisten asemaan. Se katsoo inarinsaamelaisten edustavan erästä alkuperäisintä saamelaiskulttuuria, joka on nyt katoamassa.

Työryhmä esittää, että saamelaisvaltuuskuntaan perustetaan työryhmä valmistelemaan toimenpideohjelmaa inarinsaamelaisen kulttuurin pelastamiseksi. Työryhmän tulee valmistella erityistä inarinsaamelaislakia, jolla muodostettaisiin koltta-alueen tapaan inarinsaamelaisalue tai Inarin lapinkylä. Oman alueen rajaamiseen liittyen tulisi suorittaa myös oikeushistoriallinen tutkimus, jossa selvitettäisiin Inarin lapinkylän jälkeläisten oikeudet alueeseen ja sen luonnonvaroihin. Edelleen tulisi muuttaa paliskuntien rajoja luonnollisen laidunkierron tarvetta vastaavaksi, sallia inarinsaamelaisille maksuton luonnonvarojen käyttöoikeus kolttien tavoin sekä edistää voimakkaasti inarinsaamen kielen ja kulttuurin elvyttämistä.

Inarinsaamelaisten alueelle tunkeutuivat 1700-luvulla suomalaiset uudisasukkaat, joiden kanssa inarinsaamelaiset ovat varsin paljon sekoittuneet. Myöhemmin 1850-luvun tienoilla ja osin paljon sen jälkeenkin inarinsaamelaisten aluetta ja elinkeinoja kavensivat Norjasta ja Utsjoelta suurine porokarjoineen tulleet "muuttosaamelaiset", eli nykyisin suomessakin saamelaisten enemmistön muodostavat pohjoissaamelaiset. Viimeisenä inarinsaamelaisten perinteiselle alueelle on asutettu vielä koltat, joille on erityislailla erotettu oma alue.

Saamelaisten elinolojen ja elinkeinojen kehittämisohjelma on laadittu vuosille 1995-99. Saamelaishankkeisiin esitetään haettavaksi EU-rahoitusta 22 miljoonaa markkaa, jonka lisäksi suomalaista verorahaa tarvittaisiin 14 miljoonaa markkaa.