lauantai 22. heinäkuuta 2017

Metsähallitus linjaa tehoporotalouden turvaamisen luonnon monimuotoisuuden ja -suojelun edelle?

Kilpisjärven biologisen aseman pitkäaikainen johtaja Antero Järvinen ilmaisi äskettäin Helsingin Sanomissa (HS 16.7.2017) huolensa Suomen vanhimman luonnonsuojelualueen, Mallan luonnonpuiston tuhoamisesta.
Otsikolla ”Suomi on tuhoamassa vanhimman luonnonsuojelu­alueensa” Järvinen tökkää kipeästi, mutta mielestäni täysin oikeutetusti suomalaisen luonnon hoitajien, ympäristöministeriön ja Metsähallituksen omaatuntoa – sikäli kun sitä on mistä tökkiä. Ehkäpä pistoksen saisivat Järvisen kirjoituksesta tuntea myös milloin mistäkin asiasta elämöineet luontojärjestöt. Sikäli kun niistäkään enää löytyy ymmärrystä ja rohkeutta puuttua tähän perunkirjoitukseen.
Järvinen kirjoittaa:
”Samaan aikaan kun Suomi juhlistaa satavuotista itsenäistä taivaltaan perustamalla Hossaan uuden kansallispuiston, se on toisaalla tuhoamassa vanhinta luonnonsuojelualuettaan, jo vuonna 1916 perustettua Mallan luonnonpuistoa Kilpisjärvellä. Kyseessä on kaiken kukkuraksi kansallispuistoa tarkemmin suojeltu, tieteelliselle tutkimukselle pyhitetty luonnonpuisto.
Metsähallitus puiston haltijana on suhtautunut hyvin kriittisesti lähes kaikkiin Mallan luontoa vähänkin muuttaviin hankkeisiin. Yhden erikoisen poikkeuksen se kuitenkin tekee vuodesta toiseen: se sallii tuhatpäisen porokarjan rajoittamattoman laidunnuksen pienessä puistossa läpi kesän siitäkin huolimatta, että puiston säännöissä porojen pääsy puistoon on kielletty.
Tutkijat eivät saa poimia puistosta edes yhtä jääleinikkiä, eivätkä maamme johtavat luontokuvaajat saa kuvata niitä. Sen sijaan porot saavat syödä leinikit ja muut harvinaiset tunturikasvit.
Jääleinikkiä esiintyy Suomessa vain Kilpisjärven seudulla. Iso-Mallalla oli aikoinaan maamme upein jääleinikkikasvusto. Kahdessa vuosikymmenessä luvaton ja ylimitoitettu porolaidunnus on hävittänyt jokseenkin kaikki leinikit ja muun kasviloiston.
Saamelaisten harjoittama porojen liikalaidunnus koskee Mallan luonnonpuiston lisäksi koko Käsivarren paliskuntaa, mutta poroilta rauhoitetulla Mallalla rikos luontoa vastaan on ollut räikeintä. Miksi Metsähallitus ja ympäristöministeriö sallivat tämän laittomuuden, miksi ympäristöjärjestöt eivät ole laittaneet tikkua ristiin puiston pelastamiseksi ja miksi porosaamelaiset kohtelevat kotiseutunsa luontoa niin säälimättömästi?”
Ja mitä vastaakaan (HS 20.7.2017) Metsähallituksen luontopalvelujen aluejohtaja Jyrki Tolonen:
”Mallan alue rauhoitettiin vuonna 1916, jolloin Oulun kuvernöörin päätöksellä kiellettiin kaikki ihmistoiminta alueella. Poronhoidosta ei tuolloin mainittu mitään erikseen.
Vuonna 1938 perustettiin Mallan luonnonpuisto vuoden 1923 luonnonsuojelulain mukaisena yleisenä suojelualueena. Vanhoissa säädöksissä mainitaan, että poronhoito voi jatkua siellä, missä se on ollut ennenkin sallittua. Puiston laajennuksen yhteydessä vuonna 1981 kuitenkin annettiin asetus, jossa poronhoitoa on rajoitettu.
Luonnonpuiston alueella laiduntavien porojen määrä on lisääntynyt 1990-luvulta alkaen. Ilmiön taustalla ovat puistoon kulkemista estävien esteiden puuttuminen ja toisaalta lähiympäristössä lisääntynyt rakentaminen ja liikenne.
Vuonna 2008 Mallan Luonnonpuiston hallinta siirrettiin Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallitukselle. Metsähallitus käynnisti alueen hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen. Työn yhtenä tehtävänä oli suunnitella miten porojen laidunnus voidaan estää luonnonpuistossa. Suunnittelun tuloksena Metsähallitus esitti aidan rakentamista suojaamaan puistoa. Saamelaiskäräjät ja Käsivarren paliskunta puolestaan ehdottivat lausunnossaan porovahdin palkkaamista jotta porot eivät liikkuisi Mallalle.
Porolaidunnuksen rajoittaminen alueella on välttämätöntä, kuten ympäristöministeriö lausunnossaan hoito- ja käyttösuunnitelmasta totesi syksyllä 2016.
Porolaidunnuksen rajoittaminen Mallan luonnonpuistossa pyritään ratkaisemaan ensisijaisesti Metsähallituksen sekä Käsivarren paliskunnan ja alueella laiduntavien porojen omistajan kesken sopimalla luonnonpuiston aitaamisesta osittain tai kokonaan tai muulla toimivalla keinolla. Samalla varmistetaan luonnonpuiston luontoarvojen säilyminen.
Laidunnuskiellon yksipuolista toimeenpanoa viranomaistoimin ei pidetä hyvänä menettelytapana, koska on tärkeää sovittaa yhteen alueen historia, luonnonsuojelu ja saamelaiskulttuurin säilyttäminen.
Metsähallitus aloitti paikallisen sopimisen keväällä 2017 yhteistyössä Käsivarren paliskunnan, saamelaiskäräjien, ympäristöministeriön, alueella laiduntavien porojen omistajan sekä Helsingin yliopiston kanssa. Ryhmän puheenjohtajana toimii Lapin liiton suunnittelujohtaja.”
Metsähallitus on siis jahnannut vuosikymmenen Mallan luonnonpuiston isäntänä, sovitellen puiston hoito- ja käyttösuunnitelmaa laidunpulaa potevan tehoporonhoidon intressiin. Ympäristöministeriökin on lausunut asiassa jo (!) vuonna 2016, mutta näyttäisi siis siltä, ettei ”laidunnuskiellon yksipuolista toimeenpanoa viranomaistoimin pidetä hyvänä menettelytapana, koska on tärkeää sovittaa yhteen alueen historia, luonnonsuojelu ja saamelaiskulttuurin säilyttäminen.”
Jyrki Tolonen kirjoittaa luonnonpuiston luontoarvojen säilymisen varmistamisesta, mutta mitään konkretiaa tuohon suuntaan ei hänen kirjoituksestaan ilmene. Sen sijaan hän näyttää olevan tässäkin tapauksessa rähmällään luontoa kulttuurin nimissä säälimättä kaluavan tehoporotalouden intressin edessä.
Metsähallituslaissa Metsähallitukselle säädetyissä yhteiskunnallisissa velvoitteissa (6 §) lukee: ”Luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa.”
Mitä tarkoittaa riittävästi? Tuskin vähempää kuin ettei luonnon monimuotoisuus ainakaan heikkene, vaikka nykyisessä tilanteessa riittäväksi voitaisi hyvinkin katsoa monimuotoisuuden elvyttäminen, parantaminen.
Metsähallituslain yhteiskunnallisten velvoitteiden säädös jatkuu kuitenkin seuraavasti: ”Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan, sekä poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään.”
Tämä on lainkohta, joka Metsähallituksen käytännöissä ajaa mennen tullen lainpykälän alussa olevan biologisen monimuotoisuuden riittävän huomioimisen ylitse. Onko näin todella tarkoitettu? Edellyttääkö saamelaisten kulttuurin turvaaminen luonnon peruuttamatonta köyhdyttämistä? Onko Metsähallituksesta nykyisellään lopultakaan Suomen luonnon ja luonnonsuojelualueiden hoitajaksi?
Kysymyksiä riittää ja niitä nousee esiin sitä mukaa kuin Metsähallituksen selityksiä rupeaa pohtimaan. Näyttää siltä, että Metsähallitukselle saamelaiskulttuuri on yhtä kuin suurporonhoito, tehoporotalous. Vai miten se huomioikaan vaikkapa inarinsaamelaisten kalastukseen perustuvan kulttuurin? Vastaukseksi voisi nostaa Metsähallituksen käräjöinnit sen vastustaessa inarisaamelaista pääsemästä nykyaikaisella tavalla perinteiselle kalajärvelleen (poronhoidossa maastoajoneuvot ja helikopterit sisältyvät kulttuuriin). Tai että Metsähallitus pyrkii myymään kasvavassa määrin kalastuslupia inarinsaamelaisten perinteisille kalavesille.
Eipä toteuta Metsähallitus lakiaan yhdenvertaisesti saamelaiskulttuurien osalta, eikä muutoinkaan kansalaisia ja heidän elinkeinojaan kohtaan. Se kyllä vetoaa velvoitteeseen kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta kaventaessaan pohjoisen paikallisten asukkaiden kalastusoikeutta ja muuttaessaan sitä maksulliseksi, myydessään erälupia ja niin edelleen. Mitä enemmän esimerkkejä ottaa, sitä sekavammaksi Metsähallituksen linja – jos sellaista onkaan – hahmottuu.
Väitän, että metsähallituslaki yhdessä luonnonsuojelulain ja EU:n direktiivien kanssa antaisi Metsähallitukselle rahkeet olla pororengin sijasta isäntä Mallan luonnonpuistossa, tai kansallispuistoissa, tai erämaa-alueilla, mutta siitä ei näköjään siihen ole. Eikä taida olla ympäristöministeriöstä Metsähallituksen ohjaajaksi? Ja tuskin poliittisista päättäjistäkään, joita pelottaa jo leimautuminen alkuperäiskulttuurin viholliseksi jos avaa suunsa kritisoidakseen luonnon käytön kestämättömyyttä?
Mallan voisivat siis pelastaa vain tiukan linjan luonnonsuojelijat, joilla riittäisi tekemistä koko pohjoisimman Suomen luonnontilan esiin nostamisessa ja luonnon monimuotoisuuden puolustamisessa.
Kuvat Iso-Mallan jääleinikkiesiintymältä vuosilta 1983 (ei poroja) ja 2017 (paljon poroja). Kuvat: Antero ja Leena Järvnen.

25 kommenttia:

  1. Antero Järvinen toi esille miten suuren uhan alla Suomen vanhin luonnonpuiston Mallan luonnon monimuotoisuus tällä hetkellä on. Malla sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella ja lähes kaikki alueen poromiehet ovat saamelaisia.
    Suomessa harva poliittinen päättäjä tietää, että miten suuresti saamelaisten poronhoito on muuttunut lyhyessä ajassa luonnonmonimuotoisuudesta piittaamattomaksi teollisuusmaiseksi toiminnaksi. Aikoinaan porojen luonnonlaiduntamisen suurimpia etuja oli se, että se ei tuhonnut luonnonlaitumia. Eläimet elivät kaikella sillä, mitä laitumet tuottivat eikä poroille tarvinnut maastoon kuljettaa heinää ja lisärehua kuten nykyään. Porojen laiduntaminen säilytti myös luonnonvaraisia kasveja ja piti eroosion kurissa. Ylä-Lapissa on selkeästi nähtävissä miten ekosysteemien köyhtyminen on luonut otolliset olosuhteet luonnon häiriöille, joita saamelaiset poromiehet vielä omilla toimillaan ovat pahentaneet. Hallitsevaan halvan öljyn käyttöön perustuva porotalouden mekanisoituminen on estänyt porotaloudessa taloudellista ja poliittista kehitystä kestävän käytön suuntaan.
    Tänä päivänä porolaitumiin, alueelliseen biodiversiteettiin liittyvät ongelmat ovat ristiriitaisia ja vaikutukseltaan merkittäviä. Kapea-alainen keskittyminen esimerkiksi siihen, onko metsien hakkaaminen syynä kiistoihin saamelaisten poromiesten ja metsähallituksen välillä, jättää huomioimatta oleellisen näkökulman: samojen alueiden ongelmassa on viime kädessä kysymys osapuolten oleellisista eduista, ja niiden ratkaiseminen on välttämätön edellytys rauhanomaiselle rinnakkaiselolle.
    Porolaitumiin liittyvää osaamista voitaisiin käyttää yhteisesti ylläpidetyn tietoperustan luomiseen. Nykyisellä ylilaidunnuksella ollaan törmäyskurssilla myös luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen ekosysteemin kestävyyden kanssa kuten prof. Järvinen osoittaa Mallan luonnon puiston osalta. Vuodesta toiseen jatkuva talviaikainen lisäruokinta on johtanut siihen, että tänä päivänä entistä suuremmat poromäärät kuluttavat samoja laitumia kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Se merkitsee alueiden kulumista ja luonnonlaitumien vähentymistä.
    Poronhoito on edelleen varsin luontosidonnainen elinkeino. Luontosidonnaisuus subarktisissa olosuhteissa tarkoittaa muun muassa sitä, että porontalouden tuotos yleensäkin vaihtelee vuosittain huomattavasti. Lähinnä talvisista lumiolosuhteista johtuvat kannanvaihtelut ovat tyypillinen piirre niin porolle kuin muille poroon verrattaville villieläimille. Tasaista tulonmuodostusta tavoittelevan nykyaikaisen saamelaisen porotalouden kannalta ne saattavat kuitenkin olla katastrofaalisia.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  2. ...jatkoa:

    Porotalouden ristiriitaista asemaa yhtäältä luonnonjärjestelmien ja toisaalta yhteiskunnan säätelyn piirissä kuvastaa sekin, että kannanvaihteluihin liittyvää kuolleisuuden kasvua eivät nykyiset eläinsuojelukäsitykset hyväksy. Porojen talviruokinta on keino, jolla saamelaiset poromiehet ovat pyrkineet pienentämään kannanvaihteluita ja sopeutumaan laidunten kulumiseen ja myös muun maankäytön aiheuttamiin muutoksiin. Sillä on takanaan jo yli 30 vuoden historia. Porojen talviruokinta on levinnyt vuosikymmenten kuluessa lähes yli koko poronhoitoalueen, myös kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille.
    Mahdollisuudet taloudellisesti järkevään ruokintaan vaihtelevat suuresti. Parhaat ne ovat luonnollisesti etelässä ja heikoimmat pohjoisessa, missä ruokinta perustuu suurelta osin ostorehuun, ja missä rehunjakelukustannukset ovat korkeat laajoilla tiettömillä alueilla. On myös huomattava, että nykyisellä poronlihan tuottajahinnalla kannattavan ruokinnan järjestäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin 1980-luvun alkupuoliskolla, jolloin se alkoi yleistyä.
    Jotta eri tutkimusmenetelmien tuki toisillensa käytännössä toimisi, on saatava erityisesti aikaan eri tutkimuslaitosten kesken nykyistä tiiviimpi yhteistyö. Laiduntietojen tilaa koskevien tietojen keräämistä voidaan pitää yhtenä perusteena poromäärien oikealle mitoitukselle ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja hoitotoimille. Pitkäaikaisilla havaintosarjoilla esim. porokannan vaihteluista ja laidunten tilasta päästään varsin lähelle porojen luontaista kannan vaihteluväliä. Lyhytaikaisilla tutkimuksilla on mahdollista selvittää vain joitakin suuruusluokkatietoja, mutta porolaidunten tuotantoarvioiden tarkempaan selvittelyyn tarvitaan pitkäaikaisia, monipuolisia ja luotettavia mutta myös ympäristötekijöihin kohdistuvia havaintosarjoja. Näitä tietoja voidaan sitten käyttää:
    - porokantojen säätelytoimenpiteiden laajuutta määriteltäessä
    - mahdollisia vahinkokorvauksia ja kompensaatioita määriteltäessä
    - yleisen maankäytön suunnittelussa.
    Porokantojen pitkäaikaiset seurantatiedot antavat vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:
    1. Porokantojen luonnollisten kannanvaihteluiden vaikutus porojen vasamääriin.
    2. Arviot mm. happamuustekijöiden vaikutuksista porolaidunten tilaan
    3. Ilmaston mahdollisen lämpenemisen vaikutus porolaidunten tilaan

    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:

    Seurantaohjelman tulee olla todella tarkka ja eri tiedot pitäisi pystyä yhdistämään myös poronhoidon biologisiin vaikutuksiin. Ohjelmaan tulee kuulua myös useita vertailualueita samalta alueelta, jotta saadaan selville porotalouden todelliset vaikutukset biodiversiteettiin.
    Tähän mennessä on käynyt jo selville, että viime vuosien aikana porojen ylilaidunnuksen seurauksena esiin nousseet ympäristövaikutukset ovat olleet paljon suuremmat kuin on missään vaiheessa osattu kuvitella. Nykyinen ylilaidunnus vaikuttaa myös jo lintujen käyttäytymiseen. Välilliset vaikutukset (lisääntyvät häiriöt) kohdistuvat erityisesti riekkoon. Tätä Jyrki Tolonen vastineessaan Järviselle ei halua tunnustaa.
    Pidän käräjien ja metsähallituksen välistä toimintaa merkillisenä, koska ensin tarvitaan päätöksenteon perustaksi luotettavan tietokannan muodostamisen saamelaisalueen luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen luonnonmonimuotoisuuden tilasta. Vasta sitten kun tiedetään luonnon monimuotoisuudesta enemmän, voidaan lähteä pohtimaan mahdollisia poliittisia päätöksiä ja niiden sisältöjä. Joten ei kannata Tolosen tavoin lähteä selittelemään käräjien ja paliskuntien välisestä yhteistoiminnasta, mikäli ei puututa akuuttiin ongelmaan, joka on porojen ylilaidunnus.
    Suurin ongelma on se, että Käsivarren paliskunnan todellisesta poromäärästä ei ole luotettavaa, puolueetonta tietoa. Tällainen tieto pitäisi olla olemassa! Porot tulisi lasketa ilmakuvaamalla ne huhtikuun hangilla helikopterista, jolloin ne näkyvät hyvin hankea vasten lehdettömässä maastossa. Nykytekniikalla saataisiin lähes yksilöntarkka luku. Tällä metodilla esimerkiksi Afrikassa lasketaan gnut ja muut. Saamelaiset ovat vastustaneet lentolaskentaa ja kuvaamista, jota on mahdotonta ymmärtää. Pitkässä juoksussa sellainen on kuitenkin myös saamelaisten edun mukaista.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  4. Luonnon kulumisen ja luonnonrauhan rikkomisen yksi yksittäinen tekijä on poronhoitokulttuurin nimissä ja varjolla tapahtuva laajamittainen maastoliikennelain rikkominen. Sitä Metsähallitus katsoo hiljaa sivusta ja samoin ympäristöministeriö. Mutta kyllä muiden kansalaisten ja elinkeinojen pienintäkin moottoroitua liikkumista vahditaan ihan virkatöinä. Metsähallitus kieltää saamelaisalueella jopa pieniä jälkiä jättävän malminetsinnän se kun uhkaa näiden toisten myllääjien mielestä heidän elinkeinoaan ja kulttuuriaan. Täysin käsittämätöntä kaksinaismoraalia!

    VastaaPoista
  5. Metsähallituksen sisälle on pesiytynyt näennäisen viherpiiperöä porukkaa, jolla itsellään on siviilielämässään yhteyksiä tähän luonnon kuluttamiseen. Ole siinä sitten objektiivinen.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Veikko ja kommentaattorit!

    Tänä kesänä Mallalla on ollut pahimmillaan tuhatkuntaporoa. Asemalla työskentelevän perhostutkija Jyrki Lehdon sanoin: ”Kävin laskemassa Pikku-Mallan koealat 21.7. Etelän puoleiset rinteet olivat aika karseassa kunnossa porojen jäljiltä. Viimepäivien sateet olivat viimeistelleet tuhot. Monissa paikoissa maa oli paljas ja täysin kasviton.”

    Lähden nyt maanantaina (24.7.) kapuamaan huonoilla jaloillani Iso-Mallalle jääleinikkitutkimuksiini painavien tutkimusvälinekantamusten kera, koska en saanut Metsähallitukselta lupaa laskeutua helikopterilla kivikkoon yhdeksi minuutiksi. Tiistaina kuvaan helikopterista Mallaa ja myöhemmin tänä kesänä drone-kuvaan sitä.

    T. Antero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme Veikkoa, että hän lisäsi valokuvat Iso-Mallan jääleinikkialueeltamme. Kuvapari on otettu täsmälleen samasta paikasta 35 kesän välein (1983 versus 2017). Kuvista erottuvat "tutut" markkeerikivet, mutta ne ovat hieman liikkuneet 35 vuoden kuluessa (niin sanottu solifluktio eli vuotomaailmiö).

      T. Antero & Leena

      Poista
  7. Ei anna Metsähallitus lupaa tutkijalle laskeutua hekolla luonnonpuistoon tutkimusalalleen minuutiksi. Ettei vaan pelottele jääleinikeillä herkuttelevia poroja! Ei voi olla totta, eikö tuolle todellakaan mitään voida? Mitä sanoo ympäristöministeri? Mitä sanovat Lapin kansanedustajat. Mitä sanovat vihreät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sanovat? Mitä hitsauslasit päässä voi nähdä siitä jotain sanoakseen?

      Poista
    2. Jospa kysymyksessä on automaattimaski?

      Poista
    3. No lapin edustajat eivät mitään sano ennen kuin hoksaavat että voivat saada enemmän ääniä tarttumalla asiaan. Kyllä etelän vihreissä ja kansainvälisissä luonnonsuojelijoissa on ainoa toivo. Suomen greenpiisiläisetkin hilluvat mieluummin jossain barentsilla tai missä lienevät milloinkin. Ehkä pitäisi perustaa asialle kansalaisliike, nähtäisiin paljonko porukkaa kerää.

      Poista
    4. Kannatettava ehdotus.Ongelmana tulee vain olemaan että miten saada asiat suuren yleisön tietoisuuteen.Onhan jossain yhdistys Porottomat maanomistajat.Harvoin jos koskaan tulee heidän kantojaan julki vaikka kuinka porot hakkaa heinäpellot hajalle,Miksiköhän LK vääristeli otsikkotasolla Näkkälän palkisen jaosta tehdyn Onni Niemelän kirjoituksen.Tämä siis viimeisin LK:n levittämä vale.

      Poista
  8. Jakakaa tietoa tästä häpeällisestä tilanteesta!

    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä että Mh:lla olisi työkalut puuttua tuohon luonnon raiskaamiseen mutta se voisi edellyttää johdolta ja ministeriöiltä kentälle suuntautuvaa työnohjausta tai henkilöstön tarkistuksia.

    VastaaPoista
  10. Ei tämä koske pelkästään Mallan luonnonpuistoa vaan koko Ylä-Lappia. 40 v erämaassa töissä ja vapaalla liikkuneena muutos on karua katsottavaa. Aika surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä tehometsätalous ja tehoporotalous käsikynkkää tekevät
      selvää Lapin luonnosta!!! Entä sitten, kun taistelu on voitettu...

      Poista
    2. ...Tarkoitin luonto alistettu ja loppuun kaluttu.Mitä sitten seuraa?

      Poista
    3. Ei nämä niin pitkälle ajattele.

      Poista
    4. Pitää paikkansa, että koko Ylä-Lappi on kaluttu! Mallalla pororikos siitä johtuva poroeroosio on räikeintä, koska kyseessä on tarkoin suojeltu luonnonpuisto, jossa porolaidunnus kielletty!

      T. Antero

      Poista
  11. Kävellessäni Lapin hautausmailla olen havainnut, että hautoja koristavat kauniit jäkälät ovat saaneet olla rauhassa poroilta.
    Eikä hautausmaata kiertävä aita ole ollut kovinkaan kummoinen.
    Kuinka suuresta alueesta on kysymys, kun puhutaan Mallan
    suojelualueesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jostain,että Mallan luonnonpuisto on 31 km2 laajuinen.

      Olisikohan sen aitaus kuinkakin kallista? Otaksuin, että se

      rajoittuu osaksi Kilpisjärveen. Tuohan helpottaisi aidan

      rakennuksessa ja kuluissa. Vai kuinka?

      Poista
  12. Mallan luonnonpuistoon tarvittaisiin aitaa vain muutamia kilometrejä Siilasjärven pohjoispäästä Norjan rajalle. Muuten Malla on jo "aidattu" vesistöillä sekä Suomen ja Norjan välisellä poroaidalla. Lyhyt pätkä lisäaitaa ei maksaisi paljon. Kilpisjärven biologinen asema on ehdottanut tätä toistuvasti, mutta poromiehet vastustavat aidanpätkää.

    T. Antero

    VastaaPoista
  13. Viime päivinä uutisia seuranneena eli Tenojoen "moratorion" porukan ulostuloja nähneenä ja kuulleena sekä tästä Mallan tapauksesta lukeneena käsitykseni saamelaiskulttuurista kovasti himmenee. Onko siis niin että saamelaisilla on oikeus kalastaa Tenon lohta "ikimuistoisen oikeuden" nojalla vastoin lohen säilyttämistä turvaavia säädöksiä ja sopimuksia ja samalla tavalla tuhota Mallan luonnonpuisto ja Ylä-Lapin luontoa laajemminkin vain siksi, että se on "kulttuuria". Ei tällainen voi nykymaailmassa olla suotavaa eikä etenkään ihailtavaa niin kuin se median uutisissa Tenoltakin vähän näyttää. Joutaa tuollaisele kulttuurille panna jo jotain rajaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän mielettömyyden lopettamiseksi tarvittaisiin joukkovoimaa. Kunnioitettavasti muutamat asiaan perehtyneet jaksavat pitää ongelmia esillä. Esteenä on vain suuri tabu: saamelaiskulttuuri. Virkamiehet pelkäävät leimutumista rasistiksi ja oma maine on silloin se tärkein asia. Kuka korkeimmista virkamiehistä ensimmäisenä paljastaa, että tällä "keisarilla ei ole vaatteita". Mitä voi tavallinen tallaaja? Itse olen lopettanut poronlihan syönnin. Se rauhoittaa ainakin itseäni, kun muutakaan en osaa tehdä.

      Poista
  14. Metsähallituksen Jyrki Tolonen kertoo tänään 11.8. Lapin Kansassa ettei Metsähallituksella ole oikeutta rakentaa aitaa Mallan luonnonpuiston suojaksi! Vahvaksi on tullut saamelaiskulttuurin nimissä tapahtuva porojen ylilaiduntaminen! Jutussa mainitaan myös että poliitikot ovat olleet vaitonaisia käynnissä olevasta Ylä-Lapin luonnon tuhosta. Mistä löytyy seuraavissa vaaleissa poliitikko, joka ottaa yhdeksi pääteemakseen tämän hulluuden lopettamisen. Saa muuten ääniä hän!

    VastaaPoista