perjantai 2. kesäkuuta 2017

Metsähallitus loukkaa härskisti kansalaisten yhdenvertaisuutta

Metsähallituksen erätarkastajat sakottivat Juutuajoen mielenosoituksen yhteydessä muutamaa joessa uistinta liottanutta tapahtuman osanottajaa. Tarkoitus oli ilmeisesti osoittaa, että valtion erityisliikelaitos noudattaa pilkuntarkasti uutta kalastuslakia, joka asetuksineen avasi sille oivan mahdollisuuden kaventaa paikallisten asukkaiden tähänastista kalastusoikeutta – kansalaisten yhdenvertaisuuteen ”jalosti” vedoten.
Metsähallituksen harjoittama yhdenvertaisuuspolitiikka ei mielestäni kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua – eikä ainakaan suomalaisen oikeusvaltion tai EU-kansalaisia turvaavien ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuussäädösten valossa. Otanpa tässä esille yhden ihan äskettäin tietooni tulleen tapauksen, jossa kyse oli valtionmaahan kohdistetusta ostotarjouksesta:
Kantainarilainen, inarinsaamelainen henkilö halusi ostaa sukunsa kantatilasta aikanaan isojaossa kruunulle uittomaaksi erotetun jokiniemipalan, jota valtio ei ollut koskaan tarvinnut lunastamaansa tarkoitukseen. Asiaa oli tovi jahnattu Metsähallituksen hallinnossa, kunnes ostotarjouksen tehnyt sai lopulta seuraavan vastauksen:
”Tätä asiaa on pohdittu laajemmalla ryhmällä mutta edelleenkin olemme sitä mieltä että Metsähallituksella ei ole nykyisten maanmyynti- ja maanvuokrauslinjausten eikä paliskuntasopimuksen mukaan mahdollisuutta myydä tuota kyseistä maa-aluetta.
Se, miksi alun perin kerroin, että asiaan täytyy saada paliskunnan lausunto, johtui tuosta nimenomaisesta paliskuntasopimuksesta, jossa mainitaan, että Metsähallituksen pitää pyytää lausunto kaava-alueiden ulkopuolisten maa-alueiden vuokraamisesta ja myymisestä (liitteenä olevan paliskuntasopimuksen kohta 4 Maankäyttö).
En tarkistanut tuota kaavoitustilannetta kuin vasta jälkeenpäin ja totesin, että alue on kuin onkin kaava-aluetta. Kaavaa on päivitetty ihan viime aikoina. Kaava-alueella ei tarvita paliskunnan lausuntoa mutta sielläkin sitoo Metsähallitusta se periaate, että maata voi myydä vain rakentamiseen tai erityiseen käyttöön osoitetuilta alueilta (paliskuntasopimus kohta 4 Maankäyttö).”
Kun ostotarjouksen tehnyt oli viitannut olevansa inarinsaamelainen, kommentoitiin Metsähallituksen vastauksessa tätäkin seuraavasti:
”Silläkään ei saa olla eikä ole vaikutusta, että olet, kuten itse mainitsit, inarinsaamelainen. Metsähallituksen tulee valtion organisaationa kohdella kansalaisiaan yhdenvertaisesti. Valtion maan myynti ja vuokraus on ollut aiemmin helpompaa kuin tänä päivänä. Valtion maan myynnin ja vuokrauksen periaatteet ovat tiukentuneet saamelaisten kotiseutualueella kaiken aikaa ja niistä on sovittu paliskuntasopimuksessa. Nykyään sovelletaan valtion maitten myynneissä ja vuokrauksissa paliskuntasopimuksen ehtoja.”
Mikä on tuollainen paliskuntasopimus, joka siis sitoo noinkin vahvasti Metsähallitusta ja jonka otsikko viittaa yhteen valtionmaita käyttävään elinkeinoon ja sen valtion erityisliikelaitosta sääntelevään intressiin?
Kyseessä on sopimus n:o 3498 / 2014, jonka on laadittu tarkemmin lukien Saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien, saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja Metsähallituksen välillä ja jossa on sovittu ”saamelaisten kotiseutualueella noudatettavista metsänkäsittelyohjeista ja toimintatavoista sekä tarkemmasta paikallisesta sopimisesta”.
Äkkiseltään kyseessä näyttäisi olevan lähinnä valtion metsätaloutta koskeva sopiminen, mutta pitkätekstinen sopimus ulottuu ja puuttuu lopulta vähän mihinkin, aina matkailusta kunnan kaavoitustoimintaan. Kyseessä on sopimus, joka kerroksittain loukkaa muiden kuin osapuolina olleiden kansalaisten ja tahojen yhdenvertaisuutta – näiden sopijapuolien hyväksi ja Metsähallituksen lupautuessa loukkaamisen kassaraksi. Sopimuksen allekirjoittajina Metsähallituksen puolelta ovat metsätalouden aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ja luontopalvelujen aluejohtaja Jyrki Tolonen. Näitä allekirjoittajia eivät liene vaivanneet EU- ja Suomen kansalaisia koskevat yhdenvertaisuussäädökset siinä määrin kuin Metsähallituksen erätalouden paikallisia virvelikalastajia jahtaavia pomoja?
Sopimuksessa Metsähallitus sitoutuu kutsumaan vuosittain saamelaisalueen paliskunnat neuvotteluun, jossa käydään palautekeskustelu kuluneen vuoden yhteistyöstä ja käsitellään ajankohtaisia Metsähallituksen ja poronhoidon asioita. Neuvotteluun osallistuvat myös Paliskuntain yhdistyksen, saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustaja.
Vielä erikseen Metsähallitus sitoutuu neuvottelemaan paliskunnittain niiden alueille kohdistuvista toimenpiteistä. Tähän liittyy myös velvoite neuvotella poroisännän kanssa aina ”jos paliskunnan alueelle suunnitellaan merkittävää uutta maankäyttöön vaikuttavaa toimintaa”.
Metsähallitus sitoutuu sopimuksessa kieltämään matkailu- ja luontokuvaustarkoituksiin perustettavat haaskat. Lisäksi se lupaa neuvotella mahdollisista tutkimus-, selvitys- ja suojelutarkoituksessa perustettavista haaskoista.
Maankäytöstä sopimuksessa todetaan, että Metsähallitus myy, vuokraa tai vaihtaa maata pääsääntöisesti vain asemakaava- ja ranta-asemakaava-alueilta tai yleiskaavassa ilman yksityiskohtaisen kaavan laatimisvelvollisuutta suoraan rakennuspaikoiksi tai erityiseen käyttöön osoitetuista paikoista. Kaavoittamattomilta alueilta maata myydään, vaihdetaan tai vuokrataan vain erityisen painavista syistä ja Metsähallituksen tulee pyytää paliskunnalta etukäteen kirjallinen lausunto muista kuin kaavoitetun rakennusmaan luovutuksista.
Lisäksi on sovittu, että paliskunnalta pyydetään etukäteen lausunto tai paliskunnan pyytäessä neuvotellaan kaikista kaava-alueiden ulkopuolelle suunnitelluista rakennuslupaa vaativista rakennushankkeista sekä matkailuyrittäjien reiteistä. Neuvotteluvelvollisuus koskee myös Metsähallituksen omia hankkeita. Matkailu- ja ohjelmapalveluyritysten käyttöoikeussopimukset pyritään ohjaamaan samoille reiteille. Erikseen paliskunnan kanssa sovituilla yrittäjäreiteillä ilmoitetaan jokaisesta safarista paliskunnalle erikseen.
Ja edelleen, että maastoliikennelupiin lisätään teksti porojen tokkarauhan kunnioittamisesta ja niihin liitetään kartat rajoitusalueista.
Metsähallitus rajaa vielä luovuttamiensa maiden omistajien oikeutta kirjaamalla luovutuskirjaan merkinnän alueen sijaitsemisesta poronhoitoalueella ja että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamista vahingoista.
Metsähallitus sitoutuu, ettei se pane erityisellä poronhoitoalueella vireille rakennusmaan kaavoitusta sellaisilla porotalouden kannalta keskeisillä alueilla, jotka eivät liity ennestään rakennettuihin alueisiin. Jos kuitenkin jo alueella oleva maankäyttö edellyttäisi asemakaavoitusta, on ennen sen laatimista sovittava asiasta paliskunnan kanssa. Lisäksi Metsähallitus pyytää alueen paliskunnalta lausunnon ennen kuin se uusii jo aiemmin tekemiään maiden vuokrasopimuksia.
Sopimukseen sisältyy myös maa-ainesten ottoa koskeva neuvotteluvelvoite sekä lupaus olla myöntämättä malminetsintälupia saamelaisalueelle. Samoin suurten sähkölinjojen käyttöoikeussopimukset alistetaan paliskuntien kanssa käytäville neuvotteluille. Lupametsästyksen mitoittamisessa Metsähallitus lupaa huomioida alueen poronhoito ja sitoutuu tarvittaessa neuvottelemaan metsästysrajoituksista.
Sopimus ei kajoa juurikaan asioihin, joissa poronhoidon tulisi huomioida muita käyttäjiä tai vaikkapa turvata luonnon monimuotoisuutta. Porojen ruokinnasta todetaan kuitenkin, että Metsähallitus ja paliskunnat sopivat yhdessä niistä luonnonsuojelualueiden ja tarvittaessa erämaa-alueiden kohteista, joissa poroja ei tulisi ruokkia. Metsätalousalueilla porojen ruokinta ei edellytä sopimista ennakkoon. Lisäksi mainitaan siitä, että ruokintaa ei saisi harrastaa käytössä olevilla tai lähiaikoina käyttöön tulevilla metsäautoteillä eikä muillekaan teille saisi tuoda kokonaisia heinäpaaleja.
Tuosta ei-saisi-ei-pitäisi -sopimisesta tulee mieleeni jokin aika sitten käyty keskustelu, jossa aiheena oli maastoliikenne ja siinä muun muassa mönkijöiden luvan- ja lainvastainen käyttö maastossa ja jopa suojelualueilla.
Metsähallituksen edustajien taholta todettiin että ”kyllä meillä on tiedossa kuinka mönkijöillä ajellaan paljon muutenkin kuin niissä välttämättömissä poronhoitotöissä, mutta kun siihen on niin vaikea puuttua”.
Mutta eipä ole vaikea puuttua jos vaikka minä menen ajelemaan kansallispuistoon mönkijälläni ilman tiukkaan kirjoitettua lupaa. Tai jos se joku toinen liottaa Juutuajoen rannassa uistinta ihan vain mieltä osoittaakseen – eikä satu olemaan kukaan niistä neljästä, joilla tuona päivänä oli maksettu lupa kalastaa Alakoskessa.
Ne neljä netistä maksulliset luvat päältä lunastanutta olivat Poca Hontas, Robin Hood, Pertti Eräreikä ja Hessu Hopo.

13 kommenttia:

  1. Niin, tavallisen inarinsaamelaisen kohtelu ei ulotu samalle viivalle poroelinkeinon intressien kanssa. Metsähallituksen käsitys kansalaisten tasavertaisesta kohtelusta on suoraan sanoen sairas!

    VastaaPoista
  2. Tuota kolttalakia olen miettinyt mihin sitä nykyaikana vielä tarvitaan? Vain siksikö että koltat voisivat tuntea itsensä edelleen muita avuttomammiksi kun eivät tule toimeen muun yhteiskunnan avuin? Tuollainen holhouslaki on oikeastaan aika rasistinen.

    VastaaPoista
  3. Metsähallituksen tiskinalla tehdyt sopimukset eivät ole tämän päivän julkisen demokratian mukaisia.
    Ihmetellä täytyy MH:n kaksinaamainen toiminta. Lapin alkuasukkaat ovat kalastaneet isältä pojalle "ilman lupaa" särvintä silloin kun ovat tarvinneet. Nyt tämä sama laitos on ajanut salakavalasti lain, joka oikeuttaa Kuosmaset, Virtaset ja muut saamaan samat oikeudet samoille apajille. Nämä herrat käyvät lomalla, mutta eivät nauti kaamoksen "antimista".
    Olen käynyt marjassa ja ajanut pistotien päähän (metsäautotie minne pääsee autolla). En ole tarvinnut mitään erityistä lupaa tien käyttöön. Olen kuullut, että kullankaivajat tarvitsevat erityisen maksullisen luvan ei kunnostettujen metsäautoteiden käyttöön. Koskeeko tämä maksullisuus koko Lapin lääniä. Saanko minä sakon, jos menen käymään vierailulla jollain valtauksella.
    Pitäisi testata onko sakko oikeudellisesti pätevä!
    Aivan selkeästi metsähallitus ja sen tietyt päättäjät haluavat kurittaa polaarisesti MH:n mailla liikkuvia ihmisiä. Tuleeko seuraavaksi makkaranpaistomaksu ja makkaranpaistotarkastajien virkoja avoimeksi? Me veronmaksajat omistamme metsähallituksen alueet. Keskeisten päättäjien nimet julkisuuteen ja jos tarvitaan "valmentajat" vaihtoon. Paljon kuuluu savonmuan murretta kulkiessa...

    VastaaPoista
  4. Onkohan tuolla Mh:n pikkupomojen ja poropalkisten sopimuksella laitoksen ylimmän johdon siunaus? On tehtävä niin paljon kanteluja ja niin moneen paikkaan että tuollaiset kähminnät saadaan purkuun! Lakejakin voidaan availla.

    VastaaPoista
  5. Niin saahan sitä kaikkien näkösällä mh:n pikkupomot virne naamalla tarjoilla viinaa poro"isännille", mitä lie vastaan, en mene sanomaan kun juuri nyt ei ole nälkä...

    VastaaPoista
  6. Olisiko sitä sidosryhmätoimintaa? Toisilla on paremmat sidokset kuin toisilla.

    VastaaPoista
  7. No johan taas. Poronhoitolain (14.9.1990/848) 2 §:n 2. kohta kuuluu: "Tähän lakiin liittyvässä kartassa olevan rajan pohjoispuolella sijaitsevat valtion maat muodostavat erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen. Tällä alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Maan luovuttaminen tai vuokraaminen tällä alueella saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamista vahingoista." Tältä osin metsähallituksen solmimiin maan myynti- tai vuokrasopimuksiin sisällytetty korvausrajoitus perustuu suoraan lakiin.

    Maanomistajalle ei laissa anneta valtuutusta antaa laista tarkempia määräyksiä, vaan laissa todetaan että tarkemmat määräykset annetaan asetuksella. Tämä viittaa poronhoitoasetukseen (14.9.1990/848). Tässä asetuksessa metsähallitusta ei mainita lainkaan, eikä liioin muitakaan maanomistajia. Asetuksen 22 §:ssä todetaan: "Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö."

    Kaikessa hallinnossa on tarkoin noudatettava lakia. Jotta metsähallitus voisi yleisvelvoittavasti säännellä asioita joista on määrätty poronhoitolaissa tai -asetuksessa, tai muualla lainsäädännössä, siihen vaaditaan laissa oleva nimenomainen valtuutus. Valtion liikelaitos ei ole lakiasäätävä elin. Lakia tai asetusta ulkoiselta muodoltaan tai sisällöltään ja vaikutuspyrkimyksiltään jäljittelevän asiakirjan laatiminen, levittäminen ja siihen vetoaminen ilman lain suomaa oikeutusta ei ole leikin asia. Asia ei ytimeltään muutu sillä, että määräyksille annetaan sopimuksen muoto ja että sopimiseen ovat osallistuneet muutkin kuin virkavastulliset henkilöt, joiden olisi pitänyt ymmärtää että tarkempien määräystn antaminen poronhoitolain soveltamisesta ei kuulu valtiomaanomistajalle eikä poronomistajai edustaville paliskunnille, eikä saamelaiskäräjille tai kolttien kyläkokoukselle, vaan maa- ja metsätalousministeriölle. Tämä on, kuten sanottua, luettavissa suoraan laista. Mainittujen osapuolten, jotka kaikki ovat lailla perustettuja elimiä, kesken voidaan toki solmia sopimuksia. Näissä ei kuitenkan voida käydä säätelemään muiden oikeuksia, syrjimään ketään tai vaikkapa vaikeuttamaan muiden elinkeinonharjoittamista. Nyt esille noussut sopimus voidaan hyväntahtoisesti tulkita metsähallituksen pyrkimykseksi nimenomaan toteuttaa kirjoituksen alussa mainittua poronhoitolain 2 §:n määräystä, jonka mukaan valtionmaita ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Niin kauan kuin tähdätään huomattavien haittojen minimoimiseen ollaan oikeilla jäljillä, jos mennään kakkien haittojen absoluuttiseen eliminoimiseen rajoittamalla tasapainottomalla tavalla kaikkien muiden kuin porobomistajien oikeuksia ollaan siirrytty pois lain pohjalta.

    Kysymys inarinsaamelaisilta viedyn maan oikeista omistajista ja valtion maasaantojen laillisuudesta, saantojen näytöstä ja tämän vaatimisesta rekisteriviranomaisten toimesta on oma lukunsa, mutta todettakoon, että metsähallitus olisi Veikon selostamassa tapauksessa voinut toimia toisinkin. "Metsävaltio" ja Kemiyhtiö olivat aikoinaan Lapin kovimia voimatkijöitä, ja niiden johtajien sana oli laki. Noista ajoista Kemijoessa on virrannut paljon vettä ja metsähallituksessakin on syytä ymmärtää että ajat ovat muuttuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pettersson analysoi hyvin.

      Mutta muiden oikeuksien polkeminen ei kuitenkaan hyväntahtoisestikaan tulkiten voi olla pyrkimys toteuttaa poronhoitolakia, sillä Metsähallitus ei sovella ko. sopimusta koko erityisellä poronhoitoalueella, vaan ainoastaan saamelaisalueella.

      Kysymyksessä on Metsähallituksen ennakointi metsähallituslain saamelaispykälille, joita ei koskaan ko. lakiin tullut.

      Ilman muuta kysymyksessä on laiton tilanne. Mutta mistä löytyisi sellainen taho, joka kykenee tämän sopimuksen haastamaan.

      Poista
  8. Metsähallituksen pikkupomot pitäisi viedä koulutukseen jossa lähdettäisiin aluksi opiskelemaan perustuslakia ja päälle Suomea sitovia kansalaisten yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa koskevia sopimuksia, sitten vaikka luonnonsuojalulakia, muita luonnon käyttöä koskevia lakeja, kansainvälistä biodiversiteettisopimusta jne. Ei mikään elinkeinolaki tai yksipuolisesti painottuva luonnonvarasuunnitelma kävele noiden ylitse. Voi olla vaikeaa pienessä päässä ja piirissä ymmärtää!

    VastaaPoista
  9. AkweKon on Metsähallituksen järjettömin oivallus. Kuten veikko on kirjoittanut uhka sille luonnon monimuotoisuudelle jota Metsähallituksen tulisi töikseen vahtia ja parantaa. Jotain tarttis tuon firman kanssa tehdä.

    VastaaPoista
  10. Maastoliikenteestä, Metsähallitus on vastustanut oikeuskäsittelyihin asti ihmisten pääsyä mönkijöillä nautintamailleen ja vesilleen. Ei ole inarinsaamelaisen oikeus harjoittaa kalastukseen perustuvaa kulttuuriakaan painanut vaan oikeus on pitänyt käräjöimällä hakea. Osoitus metsähallituksen sortohalusta.

    VastaaPoista
  11. Hyvä ja asiallinen kirjoitus Veikolta! Ylä-Lapissa on valloillaan poroeliitti joukon kuunteleminen herkällä korvalla. Metsähallitus pelkää heitä. En jaksa uskoa, että tämä on koko poroelinkeinoa harjoittavien tahtotila. Kun mukana on saamelaiskäräjät ovat he saaneet leveämmät hartiat vaatimuksilleen. Maankäyttö asiat eivä edes kuulu SK, tai PK:lle. Silti he olivat edustettuna kalastuslain osapuolina.

    VastaaPoista
  12. Norjan Vesisaaressa järjestettävän Varanger-jazzfestivaalin juliste jakaa mielipiteitä, kertoo Norjan yleisradion NRK:n saamelaistoimitus:
    https://www.nrk.no/finnmark/far-kritikk-for-provoserende-festivalplakat-1.13556754

    Viime vuoden festivaaleja markkinoitiin julistuksella jossa kerrottiin vallankumouksen alkavan festivaalin avajaispäivänä. Päätähden Mari Boinen ilmoitettiin saapuvan "muusikoista koostuvine sotajoukkoineen".

    Tämänvuotista julistetta kauhistelleiden mielessä huppupäiet hahmot ovat sunnuttäneet mielikuvia Isiksestä ja IRA:sta, kertoo NRK Sápmi. Pussy Riotia sen enempää kuin Suohpanterroria ei mainita mielleyhtymien joukossa. Jutusta ilmenee että tuollainen hupp kulkee Norjassa nimellä finlandshette, Suomenhuppu. Muoto "finnhette" tai "finnlue" ei olisi Norjassa poliittisesti korrekti, koska "finn" on siellä tarkoittanut myös saamelaista, kunnes "finn" -sanan käyttö tässä merktiyksessä julistettiin poliittiseti epäkorrwktiksi. Suomalisiin tai Suomeen viittava nimitys kasvot peittävälle hupulle on ollut Norjassa käytössä vuosikymmeniä, eikä sitä ole tuorestettu vaikkapa muotoon IRA-huppu, Pussyterrorhuppu, ISIS-huppu, Suohpanterrorhuppu tai yleisemmin ryöstäjänhuppu tai terroristihuppu.

    Vuoden esiintyjistä korostetun pehmeää linjaa edustaa Lisa Ekdahl Ruotsista. Mari Boine, joka ilmoittaa kotimaakseen "Sapmi", on mukana tänäkin vuonna, ilmenee festivaalien omilta verkkosivuilta.

    Festivaalijohto puolustelee terroristiteeman valintaa jazzfestivaalin visuaaliseksi ilmeeksi NRK Sápmille mm. sillä että kyseessä on vain luonnos. Samat hahmot koristavat kuitenkin myös festivaalien verkkosivuja:
    http://www.varangerfestivalen.no/info/

    VastaaPoista