lauantai 25. helmikuuta 2017

Akwé:Kon – uhka luonnon monimuotoisuudelle

Jo vuonna 2012 kirjoittelin tällä blogisivustollani kriittisesti ympäristöministeriön Akwé:Kon -ohjeistuksesta, jonka Metsähallitus otti hyvin kirjaimellisesti käyttöönsä pohjoisimman Lapin valtionmaiden ja -vesien käytön suunnittelussa ja jota nykyisin jopa uudistuneen Metsähallituksen metsätalousyhtiö näyttää nöyrästi soveltavan.
Ympäristöministeriön mukaan (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2011) ”Suomessa Akwé: Kon -ohjeet on tarkoitettu käytettäväksi saamelaisten kotiseutualueella sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön. Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurin luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Akwé: Kon -ohjeet tarjoavat menettelytavan, jolla saamelaisten osallistuminen hankkeiden ja suunnitelmien valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon voidaan turvata.”
Jo ympäristöministeriön lähtökohta rajata Akwé:Kon -ohjeistuksensa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja saamelaiseen kulttuuriperintöön on virheellinen. Suomi ei ole kansainvälisesti mennyt tekemään tällaista kaventavaa rajausta sitoutuessaan - eikä myöhemminkään - Rio de Janeirossa 5. päivänä kesäkuuta 1992 tehtyyn biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen. Siitä laadittu asetus tuli eduskunnan ja presidentin hyväksymänä voimaan 26.10.1994.
Rion sopimuksessa osapuolet tunnustuvat biologisen monimuotoisuuden merkityksen evoluution ja biosfäärin elämää ylläpitävien systeemien kannalta sekä vahvistavat biologisen monimuotoisuuden suojelun kuuluvan koko ihmiskunnalle. Sopimuksessa myös todetaan kuinka ”eräät ihmisen toimet jatkuvasti ja merkittävästi vähentävät biologista monimuotoisuutta”.
Sopimuksessa tunnustetaan monien perinteisen elämäntavan omaavien alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen läheinen ja perinteinen riippuvuus biologisista luonnonvaroista, sekä se, että on toivottavaa jakaa biologisen monimuotoisuuden suojelua ja sen osien kestävää käyttöä koskevasta perinteisestä tietämyksestä, uudistuksesta ja käytännöstä saatu hyöty oikeudenmukaisesti.
Vuonna 2012 kirjoitin näin:
”En tiedä millaisia silmälaseja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta keskeisissä ministeriöissä ja Metsähallituksessa sopimusta ja siitä hyväksyttyä asetusta lukiessa käytetään, sillä viime aikoina luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita koskevissa hoidon ja käytön suunnitelmissa näyttäisi vain yksi ja sama ´paikallisyhteisö´ eli saamelaiskulttuuri ja siitäkin käytännössä vain poronhoito olevan se osapuoli, jonka ´perinteistä tietämystä´ kuullaan ja jonka ´läheinen ja perinteinen riippuvuus biologisista luonnonvaroista´ halutaan asettaa jopa luonnon monimuotoisuuden yläpuolelle.”
Tuolloin esimerkkitapauksena oli Hammastunturin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman uudistaminen, joka herätti muut paikalliset tahot huomaamaan millaiseen saamelaiskäräjien johdattelemaan maiden ja vesien käytön tilanteeseen oltiin ajautumassa.
Saamelaiskäräjäthän nimittää nuo Metsähallituksen organisaatioon ja sen kustannettaviksi kulloisenkin hankkeen kohdalla sisällytettävät Akwé:Kon -työryhmät sihteereineen. Muut paikalliset sidostahot työskentelevät hankkeiden yhteistyöryhmissä yhdessä ja kukin omine varoineen. Myös ne saamelaiset tai saamelaisia käsittävät yhteisöt, jotka eivät saa huomiota ja asemaa saamelaiskäräjien johdon taholta.
Sitä mukaa kuin Akwé:Kon -työryhmien esityksiä on voitu nähdä, on taannoinen kritiikkini osoittautumassa kovin aiheelliseksi. Rion biodiversiteettisopimuksen artikla 8j:n tulkintaan äärimmäisen väljästi liitetty suomalainen Akwé:Kon -sovellus on osoittautumassa vastoin kansainvälisiä tavoitteita luonnon monimuotoisuutta köyhdyttäväksi yhden elinkeinon ja yhdenlaisen valtapolitiikan edunvalvonnaksi.
Toisaalta en kyllä asiaa ihmettelekään kun muistaa, että tuon 8j-artiklan soveltamisen kansallisen työryhmän puheenjohtajanakin toimi silloinen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi. Aiheesta löytyy täältä: http://www.samediggi.fi/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=184&Itemid=326
Itse olen Inarin kunnan edustajana päässyt tutustumaan käytännössä Akwé:Kon -työryhmien toimintaan ja kannanottoihin juuri työnsä päättäneessä Inarin Juutuan-Tuulispään virkistysmetsän erityisaluesuunnittelussa ja vielä jatkuvassa Vätsärin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman uudistamisessa.
Juutuan-Tuulispään erityisalueen suunnittelussa Akwé:Kon tuotti lopulta pääosin saamelaisten yleistä oikeusjargonia sisältävän leikkaa-liimaa -tekeleen, jonka toimenpide-esityksistä ei löydy hyvällä hakemisellakaan alueen luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä tai sitä jopa edistäviä esityksiä. Ei varsinkaan jos moisia olisi etsimässä alueen pääkäyttäjäksi asettuvan porotalouden osalta. Vaikka Juutuan-Tuulispään Akwé:Kon -työryhmän kokoonpanossa olivat sentään hyvin edustettuina alueen saamelaiskulttuurin kannalta alkuperäisimmät inarinsaamelaiset, painottui työ toimenpide-esitysten myötä siis siltikin alueella tulijoihin laskettavan suurporonhoidon nykypäivän näkemyksiin. Suurin huoli matkailukylä Inarin ympärillä ovat porojen laidunrauha ja sitä erityisesti uhkaavien koiravaljakoiden liikkuminen.
Poronhoidon painottuminen Inarin kirkonkylän lähialuetta koskeneessa maankäytön suunnittelussa selittää sekin, että suunnittelun ”yleisessä” työryhmässä oli erillään työskennelleen ja ikään kuin viimeisen sanan sanoneen Akwé:Kon -työryhmän lisäksi saamelaiskäräjien, kahden paliskunnan ja vielä Suomen Porosaamelaiset -yhdistyksen edustajat.
Kun nostin esille Inarin kunnan lausunnoissaan esittämää kritiikkiä Akwé:Kon -ohjeistuksen kapeudesta ja sen todetuista epäkohdista, sain kuulla Mestähallituksen aikovan lähiaikoina keskustella saamelaiskäräjien kanssa Akwé:Kon -menettelyn sisällöstä. Olisiko sittenkin käymässä niin, että Metsähallituksessa oltaisiin heräämässä huomaamaan millaiseen sidosryhmien ja paikallisyhteisöjen eriarvoistamiseen ja millaiseen luonnon kannalta kohtalokkaaseen vedättämiseen se on lähtenyt mukaan? Toki toiseen suuntaan arvaillen Metsähallitus voisi olla tekemässä joitain uusia kauppoja saamelaiskäräjien kanssa nykyisen menon jatkamiseksi. Eihän kyllä Metsähallitusta voi sen Ylä-Lapin erämaissa ja suojelualueilla näkyvien tähänastisten luonnon monimuotoisuutta koskevien toimien osalta mitenkään kehua. Näiltä osin sen lakiin kirjattu luonnon monimuotoisuutta koskeva vastuu on kyllä jäänyt kantamatta tai paikoin jopa heitetty surutta harteilta.
Akvé:Kon on muuten mohawk-intiaanikieltä ja tarkoittaa kaikkea luomakunnassa.

11 kommenttia:

  1. Intiaaneista ja muista alkuperäisistä puheen ollen, Suomen Kuvalehti julkaisi varsin hyvin toimitetun reportaasin "Me sortajat"

    https://suomenkuvalehti.fi/share/958545/d03836#PhotoSwipe1487970204159

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikki J. Hyvärinen kommentoi viimeisessä SK:ssa edellistä.

      ”Saamelaisia käsitelleen kirjoituksen ”Me sortajat” (SK 8/2017) näkökulma olisi voinut olla toinenkin.
      Saamelaiset ovat Suomen perustuslain mukainen alkuperäiskansa, jolla on oma kulttuuri ja kieli. Saamelaiskulttuurin aineellisena perustana on vanhastaan ollut lappalaiselinkeinojen, kuten poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittaminen pääelinkeinoina.
      Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon (29/2004) mukaan näitä elinkeinoja harjoittivat lapinkylän osakkaat kalavesillään, pyyntipaikoillaan ja laidunmaillaan, joihin heillä oli ”omistusoikeus”.
      Nykyisin kyseisiä alueita – ns. valtionmaita, joita on 90 prosenttia pohjoisimmasta Suomesta – hallitsee omistajana valtion liikelaitos. Tätä ”valtionmaiden omistusoikeutta” valiokunta piti tutkimukseen viitaten ”kyseenalaisena”.
      Saamelaisväestön syrjintä on meillä rakenteellisella perustalla.”

      Jotenkin tulee aina mieleen tästä ’saamelaiset - alkuperäiskansa’ hokemisesta vanha kunnon - hauki on kala! Hyvärinen käyttää lainausmerkkejä mm. omistusoikeudessa, olisiko tässä kyse Lehtolan viljelemästä ’velmusta taito-otteesta’? Vedotaan yli kymmenen vuotta vanhaan lausuntoon, jonka jälkeen on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuksia, jotka Hyvärinen haluaa unohtaa. Sitten vedetään yhtäläisyysmerkki saamelaisten ja lapinkylän osakkaiden välille, kun nimenomaan lapinkylän osakkaiden jälkeläisten syrjintä on Saamelaiskäräjien taholta sillä rakenteellisella perustalla!!!

      Poista
  2. Kyllähän MH:n osa on nykysin olla akwekonpeesaaja/nuolija, Saamelaiskäräjille, paliskunnille, kolttayhteisölle jne jne...luontopalvelut hakee "hyväksyntää" hakkuille, joita johtaa saamelaiskäräjillä vaikuttava/vaikuttanut kolttahenkilö. Luontopalveluita inarin alueella johtaa "uussaamelainen" etelän kasvatti....sitten maankäytöstä päättää tai johtaa jollain avuilla valittu, kenties lapin luontopalveluiden päättäjiin kenties henkilökohtaisella siteellä sidottu epäpätevä henkilö..no meitä tavallisia inarilaisia viedään kuin "pässiä narussa". Tottahan on sekin, että kaikki se minkä "luontopalvelut" tekee, tekee sen siksi, että voidaan hakata yhä lisää mm. Inarijärven rantametsiä ja muita ikimänniköitä pohjoisen alueella, alueen itse hyötymättä siitä "puupennin" vertaa...

    VastaaPoista
  3. Mennään ilon kautta - eikö olekin huikeaa.

    Luonnon monimuotoisuutta eniten Lapissa tuhonneet ovat ryhtyneet yhdessä biodiversiteettipoliiseiksi ja -tuomareiksi.

    Jakavat oikeuksia toinen toisilleen ja ovat jakamatta kaikille muille.

    Lapissa ei todella tarvita TV:ta, kun katsoo ulos, näkee livenä sen, mitä Hollywoodissa keksitään.

    VastaaPoista
  4. Perustuslakivaliokunta ja Tenon lohi!
    Lapissa ovat monet saamelaiset kritisoineet hiljattain valmistunutta perustuslakivaliokunnan mietintöä Tenon uudesta kalastussopimuksesta (5/2017) saamelaisvastaiseksi. Mielestäni kritiikki on kohtuutonta, koska kritisoijat eivät ota huomioon niitä ekologisia reunaehtoja joissa lohi kasvaa, elää ja lisääntyy. Puitteet siis käsittävät Tenon pääuoman sivujokineen, vuonon ja laajan alueen Poohjoisesta Jäämerestä. Perustuslakivaliokunnan lausunto osoittaa, että näitä kalastusbiologisia ja -taloudellisia tosiasioita ei voida sivuttaa tai korvata millään ahtailla saamelaiskansallisilla näkökulmilla, eikä kellään osapuolella ei ole veto-oikeutta lohen elämää ylläpitävän tärkeän järjestelmän romuttamiseksi.
    Vaikka emme eläkään totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa valtio päättää kansalaisten mielipiteitä kuuntelematta ja heidän etujaan kyselemättä, valtio joutuu monissa asioissa tekemään lopulliset päätökset ja kantamaan niistä vastuun. Valtio ei edusta yksityistä vaan yleistä etua. Tenon kalastussopimus on kansainvälinen sopimus, ja siksi keskenään neuvottelevat osapuolet ovat olleet Suomen ja Norjan valtiot.
    Kysynkin pitäisikö Tenojokivarren asukkaiden päästä yksin päättämään Tenojoen lohenkalastuksesta muista tahoista välittämättä? Miten Suomen ja Norjan valtiosäännöt suhtautuvat tällaiseen? Sinänsä saamelaiskansallinen ulottuvuus on ymmärrettävä, mutta miten suuri merkitys sillä loppujen lopuksi on kahden suvereenin valtion välisessa Tenon kalastussopimuksessa, jossa saamelaiset ovat vain yksi hyödynsaajaryhmä muiden hyödynsaajien joukossa.
    Sopii kuitenkin kysyä, ovatko eriävän mielipiteen jättäneet peruslakivaliokunnan jäsenet ymmärtäneet Tenojoen lohenkalastuksen globaalin tason elologisena kysymyksenä, joka vie tarkastelun jokilaaksosta kauas Suomen rajojen ulkopuolelle, Pohjoisella Jäämerellä tapahtuvaan Tenon lohen avomerikalastukseen Grönlannista Novaja Zemljaan asti.
    Arvostelijat eivät näy huomaavan sitä, että norjalaisilla on kutuvaltiomandaatin perusteella valta pitkälti määrätä miten edetään, ketä kuullaan ja mitä asioita sopimuksessa ja säännössä muutetaan. Se miksi norjalaisilla on tässä keskeinen rooli johtuu siitä, että valtaosa Tenojen lohen kasvu, nousu, lisääntymis ja poikastuotantoalueista sijaitsee Norjan puolella Suomen rajojen ulkopuolella, jonne Suomen valtion mandaatti ei yllä. Toisaalta Tenosta keväisin Jäämereen laskeutuneet lohen poikaset kasvavat saaliskokoon Pohjoisen Jäämeren laajoilla kansanvälisillä merialueilla, joiden lohen kalastuksen säätelystä vastaa yksinomaan Norja yhdessä muiden Pohjois-Atlannin lohensuojelujärjestö NASCOon kuuluvien maiden kanssa.
    Lohen Jäämeren kalastuksen säätelyä koskevien päätösten valmistelussa ei Suomi ole mukana ja tuskin Suomelta kysytään edes mielipidettä. Tästä syystä perustulakivaliokunta on joutunut tunnustamaan, että Suomen maatalousministeriöllä on Tenon sopimuksesta neuvoteltaessa ollut enemmänkin kuulijan kuin päättäjän rooli.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Edellisessä ketjussa ihmeteltiin teksti-tv:n sivun 896, 6 sivun pituista juttua saamelaisista. Nyt sivu on poistettu mutta teksti löytyy TTV-arkistosta, kirjoittaja on toimittaja Matti Rämö.

    http://www.yle.fi/tekstitv/arkisto/kalenteri/saamelaiset_ehtivat_tanne_ensin_1440.html

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_R%C3%A4m%C3%B6

    Samaa tai saman mielistä tekstiä pitää sisällään Rämön matkakirja: Polkupyörällä Jäämerelle

    http://www.yle.fi/tekstitv/jaameri/

    sivu 120: Porttipahdalta on enää muutama kilometri Vuotsoon, joka on Suomen Lapin eteläisin saamelaiskylä. Nattasten tunturien kupeessa elää kolmensadan ihmisen yhteisö jäänteenä niiltä ajoilta, jolloin talonpoikaissuomalainen kulttuuri työnsi alkuperäiskansaa yhä vain pohjoisemmaksi. … Tunturipeurojen metsästys kavensi erätaloudesta eläneiden saamelaisten oloja, mikä vauhditti siirtymistä poronhoitoon. … Metsäsaamelaisuus katosi kokonaan, ja vähä kerrallaan alkuperäiskansan asuttama alue on kutistunut Lapin pohjoisimpaan osaan. Saamelaisia on Suomessa enää 6 000, …

    sivu 241: Samediggin toimintavaltuudet ovat Norjassa oleellisesti laajemmat kuin Suomen saamelaiskäräjillä. Inarissa päätetään kulttuuri-, sosiaali- ja terveysmäärärahoista noin miljoonan euron siivusta sekä annetaan lausuntoja viranomaisille. Karasjohkassa toimitaan monta kymmentä kertaa isommalla budjetilla, Norjan Samediggi vastaa kielestä ja kulttuurista laajemmin sekä vaikuttaa myös maankäyttöasioissa. Samediggi nimittää puolet valtuutetuista kuusijäseniseen hallintoelimeen, joka edustaa maanomistajan roolissa 95%:a koko Finnmarkin pinta-alasta. Eli Samediggilla on todellista valtaa Finnmarkin maankäytön suhteen, ja se pystyy myös valvomaan alkuperäiskansan etuja, toisin kuin Suomessa, jossa saamelaiskäräjille on jaettu vaikutusvallan vaatimattomia murusia.

    sivu 257: Enontekiö: Kaksikielisessä kunnassa 90 % puhuu äidinkielenään suomea, 10 % saamelaisia kieliä. Selkeä vähemmistöasema vaikeuttaa saamelaisten elämää myös paliskuntien sisäisissä kiistoissa.

    Toimittaja ei ole vaivautunut selvittämään Vuotson nykyisten saamelaisten alkuperää eikä Näkkälän paliskunnan kielisuhdetta jo vuosia jatkuneissa kiistoissa. Mistähän toimittaja on ”tietonsa” ammentanut?

    VastaaPoista
  6. Madonluvut perustuslakivaliokunnalle Tenon sopimuslausunnosta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2017/03/tenotunarit-vauhdissa.html

    VastaaPoista
  7. Onko eduskunta ryhtynyt harjoittamaan rasismia?

    Tällaisen käsityksen on saanut moni ulkopuolinen, joka on vähänkään seurannut saamelaiskäräjien ja paikallisten toimijoiden jyrkkiä kannanottoja Tenojona kalastussopimuksesta ja kalastussäännöstä. Onneksi Eduskunta on kuitenkin huomannut, että Tenon vesistöalueen toisistaan poikkeavien lohikantojen heikkeneminen on kuitenkin tosiasia joka kaipaa vahvoja ja nopeita toimenpiteitä.

    Niinpä eduskunnan äänestyksessä 22.3.2017 hyväksymä uusi Tenojoen kalastussopimus ja -sääntö pyrkivät Tenojoen vesistöalueen lohta ja lohenkalastusta tarkastelemaan ekologisena kokonaisuutena, jossa pääuoman lisäksi jokaisella sivujoella ja jopa joen sisäisesti sen eri osilla on oma siihen sopeutunut lohikantansa. Tenojoen vesistössä tällaisia vesistön eri alueille sopeutuneita kantoja on ainakin 35 ja siinä suhteessa Tenojoen vesistö muodostaa muista lohijoista poikkeavan ja ainutlaatuisen alueen.

    Tenojoen lohikanta koostuu siten hieman eri aikoina Barentsinmerestä jokeen nousevista, pääuoman ja sivujokien eri osilla lisääntyvistä erikoistuneista osakannoista, jotka mahdollistavat saaliin tasaisemman jakautumisen vesistöalueen eri osille ja myös pitemmän pyyntikauden kuin mitä olisi vain yhdellä kannalla. Osakantojen säilyttäminen ja vahvistaminen mm. Karasjoen, Iesjoen ja Inarinjoen alueilla on tällä hetkellä mitä ajankohtaisin asia. Sen tavoitteen turvaa nyt Eduskunnan hyväksymä kalastussopimus, jota saamelaiskäräjät pitää saamelaisvastaisena. Todellisuudessa sopimuksesta ei sellaisia elementtejä löydy, vaan kysymys on aivan muusta.

    Eduskunta on myös ymmärtänyt sen, että Tenojoen lohenkalastuksen järjestelyä ei voida enää eikä tule käsitellä pelkästään Utsjoen kuntaa koskevana erillisenä kysymyksenä, koska Tenojoki ei rajoitu yksinomaan Utsjoen kuntaan. Tenojokeen nousseet lohet kutevat enimmäkseen muualla kuin Utsjoen kunnan alueella. Sen sijaan Utsjoen kunnan alue muodostaa kutualueilleen vesistön latvaosiin (Karasjoen ja Jiesjoen vesistöt, Inarinjoen norjanpuoleiset sivujoet) vaeltaville lohille tärkeän läpikulkureitin. Tällä läpikulkureitillä uusi sopimus ylläpitää yhtä tiukkaa kalastuksen säätelyä kuin muuallakin lohen nousu- ja lisääntymisalueella. Näin ollen tiivistettynä voidaan sanoa, että mitä paremmat kutukannat ovat Tenojoen latvavesissä ja sivujoissa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös saaliit tulevaisuudessa olisivat parempia.

    Uuden kalastussopimuksen mukaan Tenojoen lohikantojen lisääminen riippuu yksinomaan Tenojoessa ja -vuonossa tapahtuvan kalastuksen säätelyn tehosta. Lisäksi Tenojoen lohenkalastuksen uudelleen arvioinnissa on huomioitava kutuvaltioperiaatteen toteutuminen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että niiden alueiden, jotka tuottavat lohen vaelluspoikasia tulee saada tuottamaansa poikasmäärään nähden oikeudenmukainen osuus kokonaislohisaaliista. Tällainen lähestymistapa suosii poikastuotannon lisäämistä vesistöalueen yläosissa sijaitsevilla kutualueilla.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  8. ...jatkoa:

    Lohenpoikastuotannon lisäämiseen on vielä huomattaviakin mahdollisuuksia erityisesti vesistöalueen yläosissa, joissa on runsaasti vajaatuotannossa olevia virta- ja koskialueita. Toisaalta tutkimuksia tämän asian vahvistamiseksi ei ole juurikaan tehty sivujoissa. Sen vuoksi on suojeltava lohen elämänkierron kaikkia vaiheita, jotta Tenojoen vesistöalueen lohikantojen monimuotoisuutta voitaisiin vahvistaa nykyisestään. Suuria mätikaloja on saatava nousemaan vesistöalueen yläosiin huomattavasti nykyistä enemmän. Se edellyttää eri kalastustapoihin ja kalastajaryhmiin kohdistuvien rajoitusten puolueetonta tarkastelua Tenonvuonolta aivan vesistöalueen ylimpiin osiin asti; kaikkialla lohen nousualueella. Tarkastelutyössä tulee puolueettomasti selvittää Tenojoen ja sen kalastuskelpoisen lohikannan taloudellinen ja kultturinen merkitys vesistöalueen saamelaisväestölle ja elinkeinoelämälle.

    Tenon monimuotoisten lohikantojen suojelu edellyttää lähivuonojen lohen kassikasvatuksen lopettamista, koska se muodostaa jo nyt suuren uhan Tenojoen villilohikantojen geeniperimälle; kasseissa kasvatettavat lohet eivät ole geeniperimältään Tenojoen lohen kaltaisia. Norja on jo tuhonnut lukuisten Etelä- ja Keski-Norjassa olevien luonnonlohikantojen geeniperimän alati lisääntyvällä lohien kassikasvatuksella ja niistä karanneilla lohilla. Sellaista lohikantojen tulevaisuutta tuskin Tenonvarren saamelaiset haluavat Tenolle.

    Suomessa on ollut ilmeisiä vaikeuksia käsittää että kutuvaltioperiaate antaa Norjalle Suomea isomman sanavallan Tenon lohesta. Norjassa suhtaudutaan erittäin kielteisesti siihen että Suomen valtio on lisäämässä matkailukalastuslupien myyntiä Tenolle entisestä tasosta, jota sitäkin pidetään suhteettomana. Toisaalta Suomen valtio ei ole osoittanut ymmärtävänsä omien Tenossa oleviensa vesialueiden rajallisuuden mitattuna vesipinta-alalla ja varsinkin vesialueiden tuottoisuudella ja laadulla. Suomen valtio näkyisi hallinnoivan Tenon kalastusta omistajan ottein jonkinlaisen regaalioikeuden perustella pääosin siksi että kyseessä on rajajoki, ja Norjan valtio on osoittanut vahvan taipumuksena samanlaiseen ylimieliseen suhtautumiseen paikallisiin kalastusoikeuksien omistajiin. Ainutlaatuisten lohikantojen suojelu voi vaatia kovaakin valtion puuttumista elleivät kalastusoikeuksien omistajat ymmärrä omia etujaan, mutta pitkän päälle suojelu ja säätely onnistuu vain yhteistyöllä jossa valtiot molemmin puolin valtakunnan rajaa kunnioittavat omistajien oikeuksia ja tutkijat, kalastusoikeuksien omistajat ja valtiot ovat samalla asialla.

    Jouni Kitti
    Saamelaisparlamentaarikko (1976‒1999)

    VastaaPoista
  9. Utsjoella epäillään kahta tuhopolttoa – molemmat Metsähallituksen rakennuksia

    http://yle.fi/uutiset/3-9524789

    Onkohan Suohpanterror vihdoinkin ryhtynyt tositoimiin? Maijala vihjaili eduskunnassa Tenon kalastussopimukseen, Lapin polttajien uusi sukupolvi astuu esiin…

    VastaaPoista
  10. Jos ymmärsin äänestyksen oikein Norjan suurkäräjät hyväksyi Tenon sopimuksen äänin 59-49.
    Esityksen puolesta äänestivät Höyre (oikeistopuolue), Fremskrittspartiet (Edistyspuolue, lähinnä saamelaisen itsehallinnon vastustaja) yhtä edustajaa lukuun ottamatta, Kristillinen kansapuolue ja Venstre (Vasemmistopuolue). Vastaan äänestivät Arbejderpartiet (sos.dem. työväenpuolue), 1 edistyspuoluelainen (Jan-Henrik Fredrikson Finnmarkista), Senterpartiet (Keskustapuolue), Sosialistisk Venstreparti (sosialistinen vas. puolue) ja vihreiden ainoa edustaja.
    Finnmarkin kansanedustajista 4 vastusti ja 1 kannatti.
    Vastustajapuolueiden edustajista poissa oli 23, kannattajapuolueiden 35. Suunnilleen tasaisesti jakautunut suurempi läsnäolo olisi siis vain vahvistanut hallitusrintamaa.

    Tulos korostaa Finnmarkin asema Etelä-Norjasta hallittuna "siirtomaana" ja saamelaisten asemaa "kolonisoituna" kansana.

    Edistyspuolueen ainoa vastaan äänestänyt edustaja, Jan-Henrik Fredriksen Finnmarkista, aloitti muiden vastustajien tavoin toteamalla, että Tenon lohikantojen suojeleminen on luonnolliseti välttämätöntä. Hän totesi kuitenkin, että suuri osa pohjoisen väestöstä kokee itsensä ylikävellyksi ja on suivaantunutta. Fredriksenin mukaan Norjan hallitus on hylännyt Tenon sopimuksen kohdalla kaikki paikallisen myötävaikuttamisen periaatteet ja valinnut vastakkainasettelun pakottaakseen asian tahtonsa mukaiseen ratkaisuun. Hän muistutti, että kielteisen kantansa sopimukseen ovat ottaneet "absoluuttisesti kaikki vesistöalueen asiaan liittyvät järjestöt valtakunnanrajan molemmin puolin": Suomen ja Ruotsin saamelaiskäräjät, kaikki vesistöalueen kunnat niin Norjan kuin Suomen puolella, Tenon Norjan puoleinen hallintokunta, Finnmarkin maaherra ja maakuntakäräjät ja useimmat Finnmarkin kansanedustajat. Esitys rikkoo Norjan suurkäräjien vuonna 2014 yksimielisesti hyväksymän n.s. Tenon lain määräykset, joiden mukaan Tenon kalastusta koskevat Norjan ja Suomen väliste neuvotteluiden tulee tapahtua Tenon kalastushallintokunnan ja Norjan saamelaiskäräjien myötävaikutuksella. "Tämä on suoraan sanoen demokraattisten periaatteiden pilkkaamista", totesi puhuja sopimusesityksen syntyprosessista.

    Tähän ei ole vaikea yhtyä. Oslon ja Helsingin hallitukset ovat ajaneet tahtonsa läpi. Edessä sattaa olla tapahtumarikas kalastuskausi Tenolla. Jos ennustukseni osuu oikeaan ehdotan vanhana sensaatiolehtitoimittajana tapahtumien nimeksi Lohikapinaa.

    VastaaPoista