maanantai 14. joulukuuta 2015

Että äidin kohdustahan niitä saamelaisia syntyy?

Inarinsaamelaisuutta muutaman muun valikoituneen kanssa viime vuosikymmenet lähes yksinoikeudella edustanut entinen rajavartija Ilmari Mattus on puhunut.
Tai paremminkin Ilmari on kirjoittanut inarinsaamenkielisessä Anarâš-lehdessä. Kirjoituksen käänsi facebook-seinälleen saamelais-lantalaiserottelun suurmestari, emeritusprofessori Pekka Sammallahti, keräten postaukselleen aateveljiensä ja opetuslastensa tykkäämiset.
Mutta mitä Mattus oikeastaan kirjoitti tilanteessa, jossa erityisesti inarinsaamelaisten hyväksyminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on käynnistänyt jo uhmakkaan separatistisen liikehdinnän, jota Sammallahden kaltaisten ”päivystävien dosenttien” tuella masinoivat käräjien johto, aggressiivinen suopunkiterroriyhteisö ja vieläpä valtakunnallisen yleisradioyhtiö Ylen saamenkielinen toimitus, Yle Sápmi?
Mattus on näköjään melkoisen tuen saattelemana kirjannut ylös polveutumiseen nojaavan oikean saamelaisuuden määritelmän (Ilmari Mattus, Anarâš 12/2015):
"Korkein hallinto-oikeus ryhtyi Jumalan sijaiseksi, eli loi 93 uutta saamelaista Suomeen. Tähän asti olen uskonut, että uusia saamelaisia syntyy vain äidin kohdusta, mutta kyllä korkein hallinto-oikeuskin voi näköjään ruveta "äidin kohduksi". Siitä seuraa sellainen johtopäätös, että korkeimman hallinto-oikeuden täytyy olla saamelaiskäräjien vaalilautakunnan kaikkein korkein elin, joka voi hyväksyä ehdokkaita saamelaiskäräjävaaleihin, päättipä vaalilautakunta mitä tahansa."
Sammallahti vielä jatkaa tulkitsemalla Mattusta lisää:
”Ilmari Mattus on ollut vuosikymmeniä keskeinen henkilö inarinsaamelaisessa yhteisössä, inarinsaamen kielen kehitystyössä ja inarinsaamenkielisessä julkaisutoiminnassa. Hän vertaa viime aikojen tunkua saamelaiskäräjille vihamieliseen nurkanvaltaukseen, joka vähitellen johtaa koko elimen valtaamiseen sen alkuperäisiltä haltijoilta.”
Olen ehtinyt kuulla lukuisia inarinsaamelaisten eriäviä kommentteja yhteisöönsä kuuluvan Mattuksen kirjoituksesta. Niissä hänen on arvioitu osoittavan kannanotoillaan kiitollisuutta siitä kaikesta, mitä hän on vuosikymmenten aikana saamelaiskäräjiltä ja muiltakin tahoilta inarinsaamelaisen kulttuurin ”alkuperäisenä haltijana” saanut. Kyse olisi siis eräänlaisesta aseman ja tekijänoikeuksien puolustuksesta.
Oli miten oli, Ilmari Mattus on todellakin miellyttänyt niitä, jotka ovat halunneet ja edelleen haluavat pidättää saamelaiseksi hyväksymisen harvojen käsissä eivätkä tunnusta edes korostamaansa ryhmähyväksyntää silloin jos tuo ryhmä – tässä tapauksessa inarinsaamelaiset – uhkaa vahvistaa asemaansa ja muuttaa kenties vallinnutta saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon itseoikeutettua valtajärjestelmää. Eli kuten käräjien nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio huolen julkisuudessa KHO:n päätöksen tyrmäämistä perustellessaan kiteytti, uudet äänestäjät vaikuttivat saamelaiskäräjävaalin tulokseen.
Kyse on siis hyvin suoraan sanottuna vallasta ja asemasta. Siis myös taloudellisesta asemasta silloin kun kulttuuri-itsehallinnon tuomaa mannaa jaetaan.

Mutta sinne saamelaisten äidinkohtuun:

Mattuksen määritys on saanut ihmiset pohtimaan ihan konkretian tasolla sitä millaisista äideistä niitä saamelaisia oikeasti syntyykään. Eivätkö aika monet nykyisistä saamelaisjohtajistakin, muista aktiiveista nyt puhumattakaan, ole putkahtaneet maailmaan ja saamelaisyhteisöön nimenomaan suomalaisäitien tänne saattamina? Ihan vaikka Tiina Sanila-Aikiosta aloittaen ja vaikka mentäisiin kovin kauaskin vuosikymmeniä taaksepäin.
On ihmetelty sitäkin miksi suomalais-saamelaisen pariskunnan lapsi syntyy aina saamelaiseksi, mutta näin ei välttämättä käy aina muissa ”sekaperheissä”? Ja onpa tämän johdosta laskettu hupimielessä sitäkin aikaa, kun suomalaiset ovat omassa maassaan tällä identiteetin vaihdosmekanismilla vähemmistönä.
Historiaan päin katsoen on ollut mielenkiintoista kuunnella erilaisia sukutaustoja ja missä vaiheessa se puhdas saamenveri on milloinkin laimentunut suomalaisella ja miten se on todellisuudessa vaikuttanut tähän päivään tultaessa perijänsä saamelaisuuteen. Joidenkin mielestä on alkanut näyttää siltä, että mitä laimeampi on perimä, sitä kiivaampi on saamelaisuuden silmien kiilto.
No, voisihan tuon ihan ymmärtääkin jonain identiteettiasiana. Mitä heikompi tuntuma siihen kuka on, sitä kiivaammin sitä minuutta pitää pyrkiä etsimään ja osoittamaan. Tästä osoittamisesta eräs saamelainen tuttuni totesi, että mitä mustempi värjätty tukka naisella on, ikään katsomatta, sitä saamelaisempaa hän haluaa esittää. Enpä ollut osannut tuotakaan ennen huomioida ja lieneekö asia ihan noinkaan.
Eli olikohan Ilmari Mattuksen selitys syntyperäisestä saamelaisuudesta sittenkään kovin harkittu? Vähän samaa lajia kuin Klemetti Näkkäläjärven aiemmin lanseeraama saamelaisen sukuyhteisön käsite? Siinäkin kun ajatuksena ovat sekä polveutuminen että eläminen tiiviinä yhteisönä, jossa luulisi ainakin kolmannen polven citysaamelaisen kokevan jonkinlaista arjen ja unelman ristiriitaa.
Sinällään saamelaisuuden määritteleminen polveutumisen kautta lienee kuitenkin se tie, jolla lopulta voidaan päästä kestävällä pohjalla eteenpäin ja ehkä myös perille. Nykyinen määrittelyn sekamelska on kuin pimeä syksyinen rimpisuo, jolta ei selviä sukkiaan kastelematta.
Äidinkohtu- ja sukuyhteisöteorioiden heikkous on yksinkertaisesti siinä, että ne pystytään osoittamaan hyvin nopeasti pelkästään syrjinnän ja suoranaisen rasismin harjoittamisen välineiksi, mielivallan kassaroiksi, jossa verisukulaisten yhdenvertaisuus halutaan itsekkäin intressein ja vihapuhein perustellen kiistää. Nyt on menty jo myös separatismin rajan ylitse kyseenalaistamalla röyhkeästi Suomen oikeusjärjestelmä ja valehtelemalla maailmalle Suomen rosvonneen näiden oikeiden saamelaisten maat ja aikovan nyt pakkosulauttaa loputkin vastaan sinnittelevät alkuperäisasukkaat ”valkoisiin kolonialisteihin”.
Voisipa lopuksi vielä sanoa tuosta sulauttamisesta ja sulautumisesta, että se on ollut lopulta saamelaisten ja varsinkin saamelaisuuden pelastus. Ilman tuota paheksuttua vuorovaikutusta muiden ihmisten ja heidän kulttuuriensa kanssa pienet kansanryhmät katoavat jo pelkän degeneraation seurauksena. Saamelaisten ja lappalaisten onni on ollut saada uutta verta joukkoonsa eikä tuota vesisukulaisuuden kirjoa luulisi kenenkään täysjärkisen pitävän jonain uhkana tai edes ongelmana, päinvastoin, paremminkin vahvuutena.
Ja luulenpa, että sitä kansanryhmien sulautumista on harjoitettu ihan vapaaehtoiselta pohjalta pitkin lähihistorian. Etelästä Lapin lumoon hakeutuneiden ja myös pohjoisen suomalaissyntyisten maisterisnaisten kohduilla on ollut käyttöä uusien saamelaisten maailmaan saattamisessa. Ja ihan väitöstutkimustenkin mukaan nämä äidit ovat olleet myös touhukkaita saamelaiskulttuurin ja eritoten saamenkielten kantajia.
Ja niin se Pauliina Feodoroffkin sitten menee tasavallan presidentti Sauli Niinistön vieraaksi protestoimaan jotain saamelaisten pakkosulauttamista vastaan…

90 kommenttia:

  1. Kirjoittaja voisi tarkastella asennettaan (saamelaisia) naisia kohtaan. Rivien välistä huokuu saamelaisten naisten toimijuuden väheksyminen: "Tästä osoittamisesta eräs saamelainen tuttuni totesi, että mitä mustempi värjätty tukka naisella on, ikään katsomatta, sitä saamelaisempaa hän haluaa esittää. Enpä ollut osannut tuotakaan ennen huomioida ja lieneekö asia ihan noinkaan." Tämänkin kommentti etäännytetään toisen ihmisen sanomaksi ja lievennetään omaa vastuuta vielä muka kyseenalaistamalla jo kirjoittajan mielestä oikeaksi havaittu huomio, mutta silti tälläinen kommentti on pitänyt tänne kirjoittaa. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista... Haluaisinkin kuulla, millaista sanottavaa Väänäsellä on saamelaisista naistoimijoista? Jotenki näyttää, että naiset ovat tässäkin kirjoituksessa erityisen kritiikin kohteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asenteeni naisia kohtaan heidän kansallisuudestaan tai etnisyydestään riippumatta on kyllä hyvin arvostava ja kunnioittava. Eikä rivieni välejä pidä myöskään lukea niin, että väheksyisin saamelaisten naisten toimijuutta.
      Tuo lainaamasi kohta on kyllä kuultua ja kuvaamassa sitä vastapuhetta, jota viime aikojen kovinkin henkilöihin käypä arvioiminen joidenkin ei-saamelaisuudesta, aitoudesta, kulttuurista ulos joutumisesta ja vihamielisyydestä on synnyttänyt - myös toisin ajattelevien saamelaisten parissa. Siis myös noita "oikean saamelaisuuuden" airuita arvostellaan ja arvioidaan hyvinkin kriittisesti.
      Käsitykseni saamelaisuudesta, ja keitä siihen kuuluu, on varmasti laajempi kuin kommentoija ehkä tarkoittaa, mutta jos pitäydyn hänen todennäköisesti tarkoittamassaan ryhmässä, on sanottavani saamelaisista naistoimijoista kulttuurinsa kantajina ja ihan kansalaisina hyvinkin myönteinen. Olen työni aikana tavannut ja oppinut tuntemaan todella hienoja ja lämminsydämisiä saamelaisnaisia, joiden elämänviisautta ja -kokemusta on voinut vain ihailla. Toki, kun puhutaan ikäisestäni miehestä, myös tuntemieni ja tässä esimerkkeinä mieleen tulevien saamelaisten ihmisten joukko on enimmäkseen varttuneempaa väkeä.
      Sitä en lähde enkä pystykään kovin arvioimaan mihin suuntaan saamelainen naiseus on tulevaisuuteen päin katsottuna menossa ja mahdollisesti muuttumassa. Eiköhän se muutoksen mahdollisuus ole todennäköinen ihan saamelaisuutta ja suomalaisuutta yleisestikin ajatellen - sen verran on maailma ympärillä muuttumassa ja myös tunturin taakse vaikuttamassa. Olen tainnut useammankin kerran sanoa ja kirjoittaa, että globalisaatio nielaisee ensimmäisenä pienet kulttuurit kuten saamelaisuuden ja suomalaisuuden. Raha, kiire ja kilpailu, siinä niitä asioita, jotka kiskovat ihmisiä ulos heidän kulttuuristaan ja sille perustan muodostaneesta yhteydestä luontoon.

      Poista
    2. Kyllä se on Veikko sillä lailla, että tukan värin vaihtaminen tunnelmien mukaan on saamelaisnaisten oikeus siinä missä lannanriukujenkin. Onhan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla parisen vuotta sitten nähty vaikkapa saamelaisten veren puhtautta vaaliva lismalainen pellavapää, jonka tukka Lapin Kansan kuvissa vielä keväällä 2013 vivahti tummaan kupariin, mutta vaaleni siitä ennen linnan juhlia niin että siellä oltiin jo kultakutrina kuin sadussa ikään. Välillä ollaan platinablondina, ja vuoden 2015 vaaleissa hän esiintyi ehdokaskuvissa ja haastatteluissa tukaltaan sekä hopeanharmaana että kultakutrina, eikä siinä mitään.

      Poista
    3. No näinhän se on ja sopii ollakin. On hienoa kun ollaan omana itsenä eikä stereotyyppinä.

      Poista
    4. Harkintaan pitää ehkä kuitenkin ottaa pitäisikö saamelaisten arvojen suojelemiseksi ottaa duodji-pukusääntöihin ainakin suositukset tukan mallista ja ehkäpä värjäyksestä niin naisilla kuin miehillä.

      Poista
  2. Eiko sitä saisi arvostella noita riukuvaimoja ja heidän toimiaan.Kuka on enemmän saamelainen tai koltta kuin naimakaupalla jotain etuja saanut lähtökohtaisesti suomalainen.Yhteisö on niin pieni että jos panen tähän suomenheimon nimen niin tiedetään keitä tarkoitan.Saako lesbo/homopari alkuperäiskansaoikeudet ja heidän adoptiolapsensa myös?Kuka osaa vastata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun satuin olemaan koneella tämän kommentin tullessa, ehätän kommentoimaan sitä näin tuoreeltaan. Oma käsitykseni on, että saamelaisvaalien luettelossa olleiden äänestysikäisiä lapsia lähestyttiin ennen viime vaaleja ilmoittautumaan äänestäjiksi (muiden äänioikeushakemuksia seulottiin tunnetuin tuloksin). Jos ja kun tätä logiikkaa noudatetaan, on toki se ja sama onko lapsi syntyperältään kuka tahansa, kunhan hän on virallisesti vaaliluettelossa jo olevan saamelaisen lapsi. Ja se vaaliluettelohan rajaa nykyisin Suomessa alkuperäiskansalaisuuden.

      Poista
    2. Eiköhän parisuhteen luo Rakkaus. Tokkopa kukaan riuku käy etukäteen lukemassa merkit ja palstat.

      Poista
    3. Varmaan noin ja kun lisätään vielä että eksoottinen rakkaus. Kyllä sitten myöhemmin moni on hipsinyt vähin äänin takaisin etelään.

      Poista
  3. Veikon kirjoitus valottaa sitä miten mustasukkaisesti saamelaiskäräjien eliitti asiantuntijoineen yrittää varjellla vaikutuspiiriään. Kaikesta huolimatta elämme käännekohtaa, paluuta tekee inarinsaamelaisten historiallinen Lapinkylä. Se nojautuu inarinsaamelaiseen identiteettiin, jonka keskiössä ovat Inarin vanha historiallinen Lapinkylä ja tukena sen perinteiset arvot, jotka erottavat inarinsaamelaiset ”pohjoissaamelaisten läntisestä rappiokulttuurista".
    Saamelaisjohtajat ovat saaneet kokea monta koettelemusta sen jälkeen kun maailma kuuli sanaparin saamelainen unelma ja ihastui sen konstailemattomaan pikkuporvarilliseen näkemykseen onnellisesta elämästä. Inarin saamelaiset ovat syystä mukavan, suorastaan lupsakan kansan maineessa. Se joka on istunut iltaa heidän kanssaan, on aina valmis todistamaan tämän varauksetta. Toisaalta inarinsaamelaiset osaavat olla hyvin hankalia niille, jotka tuntevat kutsumusta ruveta heidän määrääjikseen. Mutta terrorilla ei koskaan ole legimiteettiä ja niinpä sen alaisuudessa kukoistaa aina äänetön vastarinta. Totellaan kun on pakko, mutta pinnan alla inarinsaamelaisilla on valmius nousta pohjoissaamelaisten sortoa vastaan. Nykyisen saamelaisen itsehallinnon aikana tätä joudutaan nyt testaamaan. Kuinka pitkälle pohjoissaamelaiset uskaltavat jännittää jousta?
    Pohjoissaamelaiset ovat huonosti lukeneet inanrinsaamelaisten historian. Inarinsaamelaiset edustavat pohjoissaamelaisille epämääräistä ja rehellisyydeltään epäilyttävää haihattelua, lyhytjännitteisyyttä ja velttoutta, kun taas pohjoissaamelaisten keskuudessa vallitsee kuri, selkeys ja päättäväisyys.
    Merkkejä kompromissin halusta inarinsaamelaisten kanssa ei ole näkyvissä. Itse asiassa virta saamelaisradion ohjastamana vie nyt toiseen suuntaan. Käräjien eliitti jatkaa kompromissitonta taisteluaan inarinsaamelaisia vastaan. Käräjät ei ole osoittanut kykyä kehittyä yhteiskunnan normaaliksi toimijaksi, vaikka se on taloudellisesti sidottu valtioon. Surullista on, että tähän maailmanaikaan saamelaiskäräjät on alentunut pelaamaan peliä kovilla nationalistisilla panoksilla.
    Vanha vapaa perinne on inarinsaamelaisten oma traditio: kun vapaus on kerran pyhä, on vastarinta oikeutettu, jos se kyseenalaistetaan. Ilmeisesti saamelaisradion johtaja ei ole ymmärtänyt sitä, että terrorilla ei koskaan ole legimiteettiä ja niinpä sen alaisuudessa kukoistaa aina äänetön vastarinnan traditio. Totellaan kun on pakko, mutta valmius nousta sortoa vastaan on pinnan alla aina olemassa samoin kuin kapinan legimiteetistä.
    Laki tällaisessa tilanteessa on voimaton, ellei sen legimiteettiä tunnusteta. Silloin siitä tulee naamioitua väkivaltaa. Niin pian kuin laillinen yhteiskuntajärjestys menettää otteensa sitä ylenkatsotaan. Kun laillisuuden kunnioittamisesta ei piitata, vallitsee primitiivinen vapaus ja tasa-arvo, kun jokaiselle on yhtäläinen oikeus ottaa se, mikä katsotaan välttämättömäksi. Tämä muistuttaa meitä anarkiasta, joka on demokratiaa mahdollisimman pitkälle vietynä.
    Monet tietämättömät katsovat, että koska siihen liittyy ihmisoikeuksien kunnioittaminen sitä on kannatettava. Tässä yhteydessä pitää muistaa Aristotelesta ja sitä hänen keskeistä periaatetta, että mikä tahansa järjestelmä liian pitkälle vietynä muuttuu ensin irvikuvakseen ja sitten vastakohdakseen. Eli jos siis yksipuolisesti ja överiksi vetäen touhuat rauhaa, saat sodan ja päinvastoin. Jos haet äärimmäistä vapautta ja tasa-arvoa ilman lakia ja järjestystä, saat helvetin, jonka lopettaa terrori. Tätäkö siis ollaan hakemassa?
    Onneton rikas ja sympaattinen saamenmaa on nyt juuri nyt niin vapaa kuin se tässä tilanteessa voi ollla. Jos sitä arvioi henkisen rikkauden kannalta se on myös köyhä, kurja, oikeudeton ja täynnä koston himoa. Suomen kansainvälisen yhteisön jäsenenä on nyt panostettava tämän sotkun selvittämiseen. Kenenkään etua ei palvele jos Lappiin syntyy Somalian kaltainen konflikti, jossa klaanit taistelevat keskenään. Pohjoissaamelaisten kansalliset etupyrkimykset on voitava alistaa yleiselle edulle, joka on kaikkien saamelaisten etu heimotaustasta riipumatta.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  4. Ilmari Mattus ei taida olla tietoinen siitä, että niiden 93 joukossa on juuri näitä inarinsaamelaisen "äidin kohdusta" syntyneitä, mutta joita käräjien vaalilautakunta eikä hallitus ole hyväksynyt vaaliluetteloon - täysin poliittisista syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni saamelaisryhmä saatettu poliittisin tavoittein hajalleen ja hajottajia aina pienenkin ryhmän sisältä löytyy.

      Poista
  5. Oikeusministeri Jari Lindström kävi Inarissa ja antoi käynnistään harkitut kommentit. Se lupaa hyvää jämerän oloiselta ministeriltä ja jospa nyt toteutuisi hänen toimeenpanollaan se aiemmin vaadittu olosuhdeselvitys. Nähtäisiin se todellinen sorron ja surkeuden määrä ja vieläpä kansainvälisesti verrattuna.
    Lindström näyttää kiinnittäneen saamelaispolitiikan ongelmista huomiota ensi sijassa saamelaismääritelmään ja sekin on hyvä asia. Jospa tähän syrjimiseen ja koko järjettömään vouhkaamiseen saataisiin vihdoin tolkkua.

    VastaaPoista
  6. Mitä tulee 169-protestikaksikon eli Pauliina Feodoroffin ja hänen puolisonsa frisyyriin ne malli on perinteisempi kuin mitä he itsekään taisivat aavistaa. Numerot päänahassa on kyllä uutta, mutta kolttien historiasta löytyy muuta tukkaan liittyvää tietoa. En kuitenkaan halua käydä sitä tässä selostamaan, koska se voitaisin, täysin virheellisesti, ymmärtää halventamiseksi.

    VastaaPoista
  7. Huolimatta saamelaiskäräjien hallituksen päätöksestä panna vuoden 2015 valit uusiksi valtioneuvosto on määrännyt vaaleissa valitut edustajat tehtäviinsä vuodenvaihteesta alkaen. Täältä löytyy lisätietoja ja pohdintaa vaalien uusimisesta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2015/12/uudet-karajaedustajat-tehtaviinsa.html

    VastaaPoista
  8. Valtioneuvosto määräsi vaalilautakunnan 7.10.2015 tekemän päätöksen mukaisesti saamelaiskäräjien vaaleissa 2015 valituiksi tulleet henkilöt saamelaiskäräjien jäseniksi ja varajäseniksi 1.1.2016 alkavaksi nelivuotiskaudeksi kunnes mahdollisesti uusittavien vaalien tulos on vahvistettu ja valtioneuvosto määrännyt uudet jäsenet ja varajäsenet tehtäviinsä

    http://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f8049701d

    VastaaPoista
  9. Eräiden saamelaisten kaiken sotkemisen, säätämisen ja uhon seurauksena on, että monet saamelaisiin suopeasti suhtautuneet "ulkopuoliset" eli kantaväestöön kuuluvat ihmiset, ovat viime aikoina alkaneet suhtautua saamelaisiin yleensäkin nuivasti tai pyyhkineet sympatiat mielestään.

    Yle Sápmin välittämä kuva ja sen saamelaiskäräjien toimintaa koskeva "tiedotus" (esim. Yle Sápmin uutisissa)koetaan yhä yleisemmin tympeäksi alituiseksi valittamiseksi ja marinaksi vailla perusteita,
    mm. suomalaisten saamelaisia kohtaan esitetyt sorto- ja kaltoinkohteluväitteet, joita ei koskaan konkretisoida, koetaan suomalaisia loukkaaviksi ja absurdeiksi.

    Ida-Maria Helanderin 11.12.2015 haastattelu

    http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1449807502446.html

    on syönyt saamenystävienkin sympatioita, kuten edellisetkin saamenpuvun käyttöä ym. koskevat ylilyönnit.
    Pauliina Feodoroffin itsenäisyyspäivän protesti ja Suohpanterror-ryhmän toilaukset (Mannerheimin patsaalla) on koettu suomalaisten identiteettiä halventavksi. Se on kai ollut tarkoituskin.
    Parhaansa ovat tehneet vastakkainasettelun lietsomiseksi.

    Saamelaiskäräjien KHO:n päätöksiin ja Suomen lakeihin kohdistuva uhma on samalla tavoin suomalaisia ja heidän arvojaan halveksivaa toimintaa.

    Se on ilmeisesti tarkkaan harkittu.
    Eräillä saamelaisryhmillä on vakava uudelleenarvioinnin paikka.

    VastaaPoista
  10. Saamelaisaktivistit taas New Yorkin tien kulkijoina. YK:n erityistarkkailija Victoria Tauli-Corpuz on jälleen kerran moittinut Suomea sopivasti ajoitetussa lausunnossa, tällä kertaa metsähallituslain saamelaispykälien poistamisesta. Aktivisteilla onkin jo vakiintunut asiakassuhde, periaatteella sitä aaa mitä tilaa.

    VastaaPoista
  11. Lukija ihmetteli viestissään minne on mahtanut kadota Yle Sápmin verkkosivuilta se Pekka Aikion haastattelu, jossa hän antoi tukensa Presidentti Sauli Niinistön itsenäisyyspäiväjuhlilla tapahtuneelle 169-mielenosoitukselle ja taisipa ymmärtää yleisemminkin meneillään ollutta ääreilyä.
    Niin, mikähän oli syy poistaa tuo juttu? Syy tuskin oli lähtöisin muualta kuin itsestään Pekasta?

    VastaaPoista
  12. Vaikka Pekka Aikio voisikin joskus miettiä sanomisiaan tarkemmin, niin eihän hänestä sentään ole tarvis tehdä epähenkilöä puhdistamalla häntä koskevia juttuja YLE:n arkistosta. Arkistojen korjailu ja arkistotietojen hävitysyritykset kun ovat meille tuttu ilmiö lähinnä George Orwellin synkästä tulevaisuuskuvauksesta "1984", ja isomman luokan poliittisista skandaaleista, kuten Richard Nixonin kaataneesta Watergate-skandaalista.

    VastaaPoista
  13. Mikä se sai Piritan puljun arkistojaan siivoamaan?

    VastaaPoista
  14. Facebookista Suohpanterrorin sivuilta tuo vielä löytyy. Aikio siinä iloitsee nuorisonsa tempauksista ja sanoo että haluaisi itsekin olla mukana. Että näin.

    https://www.facebook.com/Yle.Sapmi1/videos/1134090899941960/?fref=nf

    VastaaPoista
  15. Maan hallitukseen ja jopa eduskuntaan hyvinkin kriittisesti suhtautuva YLE:n saamelaistoimitus menettää sille kuuluvan kriittisen tehtävän heti, kun se käy käsittelemään saamelaisia vallanpitäjiä. Yhtäkkiä toimitus ja toimittajat muuttuvat äänitorviksi, joiden kriittisyys kohdistuu vain saamelaisten vallanpitäjien poliittisiin vastustajiin. Tämä poliittinen asenteellisuus ilmenee aivan avoimesti ohjelmatyypeissä, jossa yleisöllä on oikeus odottaa suurinta asiallisuutta ja kriittistä suhtautumista juttujen kohteisiin ja uutislähteisiin, kuten uutisissa. Voisi sanoa, että saamelaisten uutisten toimittamisessa noudatetaan puolueellisuutta yhtä pidäkkeettömästi kuin YLE:n satiiriohjelmissa viljellään huumoria, sillä erotuksella, että satiiriohjelmissa harjoitetaan huumorin muodossa YLE:n kriittisyyteen velvoittavia perusperiaatteita, kun taas saamelaisuutisissa niitä rikotaan räikeästi.

    Vaikka YLE-Sapmin toimittajat saattavat olla ihmisinä hyvinkin mukavia, uutistoiminnassa he ovat ammatillisesti arvioiden röyhkeitä. Saamelaisille tärkeiden asioiden uutisoinnissa he edistävät määrättyä, itse edustamaansa saamelaispoliittista linjaa, suhtautuen saamelaiseen yleisöönsä holhoten ja poikkeaviin käsityksiin ja mielipiteisiin halveksuen.

    YLE-Sapmin johtaja määrää mitä suomalaiset ja saamelaiset saavat kuulla ja katsella. Kuulijoiden ja katselijoiden mielipidettä ei kukaan kysy, mutta siitä huolimatta YLE-vero meiltä peritään, että yksipuolinen tiedotus edelleen jatkuisi. YLE:n toimittajat ovat meidän kaikkien suomalaisten palveluksessa, ja YLE:n saamelaistoimittajat lisäksi kaikkien saamelaisten palveluksessa. Silti he käsittävät tehtäväkseen palvella määrättyä poliittista suuntausta. Tokko missään päin maailmassa on tv:tä joka tarjoaa niin paljon saamelaiskäräjien politiikkaa puoltavia näkökulmia kuin YLE-Sapmi. Totta kai ymmärrän senkin, että tällainen myötäsukainen uutisointi vaatii vähiten toimittajien työtä. Saamelaisradiolla on – älkää pyörtykö – kymmeniä vakinaisia työntekijöitä. Minun on vaikea uskoa, että he olisivat ylirasitettuja Eikö ole vastuutonta totuttaa nuoria ihmisiä niin miellyttävään olemiseen?
    Jos tällainen vastuullisessa asemassa oleva henkilö ei osaa tehdä johtopäätöksiä, hänet on tavalla tai toisella saatava tajuamaan mikä hänen todellinen roolinsa.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  16. ...jatkoa:

    Saamelaisten keskuudessa on yleisessä tiedossa että saamelaisradion johtaja nimenomaisesti suojelee, ajaa ja toteuttaa toimittajana itse juuri tätä YLE:n toimintaehtojen ja sisäisten periaatteiden vastaista politikoinnin linjaa. Se oli arvattavissa jo kun hänet valittiin, vaikka hän kuinka vakuutti luopuvansa poliitikon roolistaan ammatillisen roolin hyväksi. Hänen poliittinen linjansa oli luettavissa hänen tuon aikaisista julkisista kannanotoistaan, ja niin se on edelleenkin – hän ei osaa pidättäytyä ammatilliseen rooliinsa, vaan julkaisee esimerkiksi pikkuisia twiittejä, joissa ei liverrä päätoimittaja vaan se saamelaispoliitikko joka hän on, verovaroilla kustannetussa toimessaan.

    Saamelaismääritelmä ja saamelaisalueen maanomistus ovat esimerkki kysymyksistä jossa selventäviä ohjelmia on turha odottaa. Osanottajat saavat muutaman minuutin johdattelua lausuntoa varten, sitten seuraa sanasotaa ja tv-toimittaja on ikionnellinen, kun hän onnistuu saamaan osanottajat riitaan keskenään. Sitä paitsi toimittaja esiintyy usein julkean hävyttömästi ja ylimielisesti – ihmettelen, että osanottajat evät käske hänen hävetä.

    Varsinkin TV on äärimmäisen herkkä tiedotusväline. Siihen kohdistettu vastus johtuu röyhkeydestä ja siitä että osa toimittajista puhuu toista kieltä kuin katsojat. Osa toimittajista on tietoinen vallastaan, osa alitajuisesti, osa pitää tarkkaa huolta siitä, etteivät poikkea johdon suosimista kaavoista. Mutta oikeat journalistit, jotka ajattelevat kuulijoita ja katselijoita, joutuvat helposti syrjään. Muistelen kaiholla Sulo Aikion kaltaisia monipuolisia poliittisten tapahtumien asiantuntijoita.

    Pitää vielä muistaa, että saamelaisalueella YLE on monopoli, ainoana tiedonvälittäjänä eetterissä. Kysyn, kenen asialla olet, YLE-Sapmi. Oletko kaikkien saamelaisten ja lappalaisten asialla, vai jonkun sellaisen aatteen asialla, joka vänkää heitä erilleen laajemmasta, monikansallisesta suomalaisesta yhteiskunnasta? Toimitko demokratian pohjalle rakentuvan laillisen yhteiskunnan puolustamiseksi, sen edelleen rakentamiseksi, vaiko sen heikentämiseksi ja tuhoamiseksi?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  17. No olipa hyvä että saamelaisnuoret ovat säästäneet verkkosivuillaan Pekan puheenvuoron. Sanasta sanaan Pekka Aikio sanoo näin: "Olen erittäin iloinen siitä, että uusi sukupolvi on löytänyt uusia tapoja vaikuttaa, ja uskaltaa työskennellä asioiden eteen. Haluaisin itse olla mukana tällaisessa. - - - Kaikkien mielestä tämä ei ole saamelaisten tapa toimia, mutta ajat ovat muuttuneet. Tarvitsemme uusia tapoja. Tämä oli rauhanomainen tapa osoittaa mieltä, ja on tärkeä löytää sellaisia."

    Eihän tuo mielipide aivan tavaton ole. Sen esittäjällä on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaiseminen. Hänen asemansa saamelaiskäräjien entisenä puheenjohtajana tekee puheenvuorosta uutisen, ja voidaan jopa katsoa että YLE:n saamelaistoimituksella on ollut velvollisuus sen esittämiseen. Tässä valossa uutisen poistaminen arkistosta on tavallaan oudompaa ja ikävämpää kuin sen alkuperäinen esittäminen. Ongelma tuolloin, ja yleensäkin, on lähinnä siinä että toimitus komppaa ja tukee näitä yksipuolisesti valittuja haastateltaviaan. Heille ei tehdä syvemmälle luotaavia kysymyksiä eikä heitä vähääkään puristeta perustelemaan sanomisiaan. Vastakkaiset näkemykset loistavat poissaolollaan.

    VastaaPoista
  18. Saamelaiskäräjillä on vaalikausi mennyt ihan putkeen, vaikka puheenjohtaja irtisanoutui ja hallitus haluaa järjestää uudet vaalit?(Lapinkansa 22.12)
    Mielestäni ei kyllä ihan putkeen oo mennyt.

    VastaaPoista
  19. Etsivä ottaa silmän käteen ja löytää: http://areena.yle.fi/1-2398275

    http://yle.fi/uutiset/sameassiid_calmmustahttet_dal_suomas_almmolas_naggarvuoain/8521514

    VastaaPoista
  20. "Etsivä ottaa silmän käteen ja löytää: http://areena.yle.fi/1-2398275

    http://yle.fi/uutiset/sameassiid_calmmustahttet_dal_suomas_almmolas_naggarvuoain/8521514
    Vastaa"

    No niinpä näkkyy sano - - -. Hyvässä tallessa on uutinen,se ei vain löytynyt vanhojen juttujen arkistosta yksioikoisesti Pekka Aikion nimellä hakiessa, jos ei nyt sitten sokeus todella vaivannut hakijaa. Kun menee tarkennettun hakuun eikä tyydy oletuskieleen "suomi" vaan hoksaa asettaa kieleksi "sámegiella" tai "kaikki kielet" niin johan alkaa löytyä. Puheet orwellismiepäilyistä on täten peruttu pahoitteluiden kera. Joulurauhaa YLE Sápmin toimitukselle, uusi vuosi tuo varmaan mukanaan uudet kujeet puolin ja toisin niin että juttujen ja kirjoittelun aiheet tuskin pääsevät loppumaan.

    VastaaPoista
  21. Olen seurannut Ylä-Lapin kiistaa innokkaasti ja suorastaan palavasti aina vuodesta 1959. Saamelaispolitiikan sekasortoa olen käsitellyt lukuisissa kirjoituksissani, joissa olen kuvannut saamelaisten kotiseutualuetta ja siellä asuvaa alkuperäisväestöä. Tulkintani eivät ole kaikkia miellyttäneet. Hyvä niin!
    Seuraavassa fiktioon perustuva käsityksekseni siitä minkälainen keskustelu on odotettavissa saamelaiskäräjien järjestäytymisen yhteydessä helmikuussa 2016.

    21 viime syksynä pidetyissä vaaleissa käräjiin valittua vallanpitäjää neljästä saamelaisalueen kunnasta käyvät kiivasta farssimaista keskustelua, joka menee välillä huutamiseksi. Keskustelijat keskustelevat vilkuillen yleisöä. Paikalla olijat saavat nähdä, miksi lauman mielestä kannattaa pyrkiä valtaan: johtajat syövät ja juovat hyvin. Miten vallankumous tehdään, kaikki muuttuu eikä kuitenkaan mikään muutu. Ylhäältä johdettu prosessi johtaa vain johtajien kähmimiseen: saamelaiseliitti muuttuu kapitalistiseksi banaanitasavallaksi ja ryövää tulot luonnonvaroista alistaen kansan kurjuuteen.

    Eräs käräjien jäsen pitää normaalina, että saamelaisalue itsenäistyy, mikä tarkoittaisi eroa Suomesta. Mutta hän varoittaa, että itsenäisyys ei ketään tee vielä onnelliseksi. Hän pelkää kotikutoista tyranniaa, jos valta päättää ihmisen omaisuudesta annetaan tietämättömille poliitikoille siitä seuraa sekasortoa. Itsenäisyys ei tuota ihanne saamenmaa eikä demokratia pysty poistamaan eriarvoisuutta täydellisesti.
    Monet saamelaisten asioita seuranneet ovat aavistaneet jo vuosia sitten, että faktoihin perustumattomat vaatimukset eivät johda mihinkään, joten ei kannata odottaa paljoakaan propagandassa kasvaneilta saamelaisdemokraateilta. Saamelaisten kaipaama itsehallinto perustuu näennäisdemokratiaan, kansalliseen johtajaan oli se sitten kuka tahansa.

    Olen surrut saamelaisten menettämiä mahdollisuuksia: saamelaisalueella oli edellytyksiä kehittyä kulttuurin paratiisiksi ja todellisen sivistyksen välikappaleeksi - tällä menolla siitä tulee ankea helvetti. Pyrkimystä pakkovaltaan nimeän tyranniaksi, jossa ihmiset ja ihmisten perusoikeudet eivät merkitse mitään. Vastuu jää valtapyramidille, jolta voi vaatia almuja. Tällä menolla saamelaisten kotiseutualuetta uhkaa kulttuurinen näivettyminen, kun alue pyrkii irti Suomesta, sivistyksen ja monikulttuurisuuden maasta. Minulle taas kiihkosaamelaisuus ei ole ollut koskaan johtava aate, ihmisyydestä harhaan johtava polku. Olen saanut tarpeekseni niin suomalaisesta kuin saamelaisesta kiihkokansallistunteesta.

    VastaaPoista
  22. YHDYN VIIMEISEN KAPPALEEN ENSIMMÄISEEN LAUSEESEEN TÄYDESTÄ SYDÄMESTÄ.

    VastaaPoista
  23. Suomen saamelaiskäräjien nykyinen politiikka ei ole ainoa mahdollinen saamelaispolitiikka, eikä välttämättä saamelaisten etuja parhaiten ajava politiikka, vaikka tällainen mielikuva on varmaankin hyvin vahvasti juurtunut.

    VastaaPoista
  24. Pauliina Feodoroffin haastattelussa esitetty kartta koltta-alueesta.
    http://www.takepart.com/feature/2015/11/30/arctic-people-fight-back-against-climate-change

    Onko inarinsaamelaiset hävitetty ja koltat valloittaneet Inarin, Utsjoen ja vähän Sodankylääkin? Näkevätkö silmäni harhoja?

    VastaaPoista
  25. No vähän lipsahti tuo ruskea, kolttien perinteisiä maita kuvaava ruskea lämpäre kartalla, kukapa lienee ollut kartanpiirtäjän lähteenä. Artikkeleista saa helposti sen kuvan, että Venäjän tsaarit olisivat gramotoissaan taanneet koltille maat joilla Suomen puolen koltat nykyisin asuvat, ja kannattaahan niitä saman tien vähän venyttää inarinsaamelaisten ja Utsjoen jokisaamelaisten perinnemaille. Upeita kuvia muuten artikkelissa.

    VastaaPoista
  26. Niin se vain KHO rohkeni kävellä saamelaiskäräjien hallituksen yli ja poisti sen päätöksen uusien saamelaiskäräjävaalien järjestämisestä. Nyt on YK:n tultava hätiin pelastamaan Euroopan unionin ainoan alkuperäiskansan kulttuuri-itsehallinto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapas nähdä onko YK:lla kanttia puuttua Suomen valtion suvereeniteettiin? Saamelaiskäräjien ja sen hallituksen tulkinta saamelaiskäräjien itsehallinnon toimialasta on väärä.

      Poista
    2. Tästä linkistä tuo KHO:n päätös:
      http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/muitapaatoksia/muupaatos/1452594954876.html

      Poista
  27. Onnittelut KHO:lle näistä kahdesta selväjärkisestä päätöksestä. Hetken jo pelkäsin että KHO suostuisi tannsimaan saamelaisnationalistien pillin mukaan.

    VastaaPoista
  28. Vaikka Tiina Sanila-Aikio on lain mukaan edelleen toimintaansa jatkavan vuoden 2011 saamelaiskäräjävaalien tuloksena muodostetun hallituksen puheenjohtaja, hänen kannattaisi lausunnonantajana panna vielä vähän lisää jäitä hattuun. Uuudet vaalit on jo pidetty ja sk hallituksen siunaama hanke vaalien kumoamiseksi meni myttyyn. Viimeistään nyt Sanila on politiikan kuvaannollisella kielellä ilmaisten "lame duck", rampa ankka, kunnes uusi saamelaiskäräjät on valinnut hänet puheenjohtajaksi.

    VastaaPoista
  29. Yleensä käräjät on saanut YK:lta sellaisen lausunnon jota ovat lähteneet hakemaan. Eli eiköhän YK:n joku pysyvä sihteeristö tai erikoistarkkailija taas tuomitse Suomen valtion harjoittaman saamelaisten oikeuksien polkemisen. Se antaa esimakua siitä mitä samoista tuuteista tulisi jos Suomi ratifioisi ILOn sopimuksen.

    VastaaPoista
  30. KHO:ssa osataan lukea ja ymmärtää, mitä Saamelaiskäräjälaissa lukee - ei se sen monimutkaisempaa ole.

    VastaaPoista
  31. Jon henrik Fjälgren, syntyperältään Kolumbialainen saamelainen, vuoden saamelainen! Saamelaisessa kohdussa syntynyt.

    VastaaPoista
  32. Vuoden saamelainen Jon Erik Fjälgren, adoptoitu lapsena Kolumbiasta saamelaiseen perheeseen!

    VastaaPoista
  33. DNA-tutkimukset laajemmista väestöryhmistä voivat luoda valoa näiden kulkureiteistä, ja yksilöiden kohdalla ne voivat mahdollisesti todistaa periytymistä ja sukulaisuussuhteita ja antaa vinkkejä mistä etsiä esivanhempia. Saamelaisuus sellaisenaan ei kuitenkaan periydy (pelkästään) geeneissä, ja siten puheet "saamelaisesta verestä" ovat pakosta kuvaannollisia, ja niiden ottaminen täydestä todesta vie herkästi puhujan itsensä harhaan. Siitä ei ole kuin askel vaikkapa ihmisten vertaamiseen koiriin.

    Saamelaisuus on laaja ja monitahoinen kultturinen ilmiö, jolla on tällä hetkellä kytkeytynyt saamelaisee etnonationalistiseen liikkeeseen, kaikkine nationalistisiin liikkeisiin kuuluvine typpillisine piirteineen: oma kansa tai heimo on muita parempi, kohtalo, jumala tai historia on antanut sille ja vain sille tietyn maa-alueen josta muut väistykööt tai vaietkoot, kansalla on sielunpiirteitä joilla on mystisiä ulottuvuuksia joita muut eivät saata ymmärtää, etenkin sen veressä on yhteys maahan ja luontoon jne jne.

    Siinä että joku lapsena Kolumbiasta adoptoitu Jon Henrik Mario Fjällgren on valittu vuoden saamelaiseksi jossain Ruotsissa ei ole minkäänlaista ongelmaa kuin korkeintaan "saamelaisen veren puhtautaa" vaaliville. Ongelma on siinä, että saamelaisuus yritetään pakottaa liian ahtaaseen muottiin ja pitää siinä, rajoittaa siihen.

    Henkilö, jolla on biologiset saamelaiset esivanhemmat ja joka on elänyt Pohjoisessa ikänsä, mutta jota ei ole hyväksytty virallisesti saamelaiseksi, kokee luultavasti Fjällgrenin kaltaisen adaption kautta "viralliseksi saamelaiseksi" tulleen artisti-poromiehen irvokkaana, mutta kuten sanottua vikaa ei kannata hakea Fjällgrenin suunnalta.

    Fjällgrenillä oli muuten onni tulla adoptoiduksi nimenomaan sellaiseen ruotsinmaalaiseen saamelaisperheeseen, jossa ainakin toinen adoptiovanhemmista on saamelaiskylän jäsen eli on oikeutettu omistamaan ja hoitamaan poroja meidän palsikuntiamme osin vastaavan saamelaiskylän puitteissa. Ruotsissa on kahden kerroksen saamelaisia. Joukossa on huomattava määrä saamelaisia, jotka ovat sataprosenttisen virallisia saamelaisia, mutta eivät saamelaiskylän (ent. lapinkylän) jäseniä, ja joilla ei siksi ole oikeutta harjoittaa poronhoitoa. Tämä on kipeä asia varsinkin monille saamelaisnuorille, jotka kokevat poronhoidon tärkeäksi saamelaisen identiteetin osatekijäksi, mutta jotka on suljettu sen ulkopuolelle. Jos Suomen saamelaiskäräjien tavotteisiin kuuluu poronhoidon yksinoikeuden siirtäminen saamelaisille, niin minkähänlaista mallia siinä lienee ajateltu? Saisivatko kaikki Suomen saamelaiset omistaa poroja, vaiko vain ne, joilla on periytyvä poromerkki? Vaaditaanko että henkilön itsensä tai tämän vanhemman tai isovanhemman on pitänyt harjoittaa poronhoitoa? Riittäisikö että vanhempi tai esivanhempi on omistanut poroja, vai onko pitänyt osallistua aktiivisesti porotöihin sukuyhteisössä...?

    VastaaPoista
  34. YLE Sapmin mukaan perinteisellä saamelaisella menetelmällä kotasavustetulle poronlihalle eli suovakselle ollaan hakemassa nimisuojaa. Suojaa hakevat Ruotsin, Norjan ja Suomen poronhoitajia edustavat järjestöt. Suomen puolelta nimisuojaa hakemassa on saamelaisia poronhoitajia edustava Suoma Boazisámiid Searvi, joka uutisen mukaan "valvoo, ylläpitää ja ajaa poronhoitoa harjoittavien saamelaisten yhteisiä oikeuksia".

    Uutisessa todetaan, että suovas ja sen savustustapa liittyvät läheisesti perinteiseen saamelaiskulttuuriin sekä saamelaiseen elämäntapaan: "Suovas valmistetaan aikuisten porojen tai vasojen lihasta, jotka ovat syntyneet, kasvaneet ja laiduntaneet saamelaisalueella Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa. Eläimet on teurastettu ja liha on paloiteltu samalla alueella."

    Järjestöjen hakema SAN-merkintä on EU:n kolmiasteisessa suojausmerkintäjärjestelmässä tiukin. SAN-merktyn tuotteen laatu tai sen ominaisuudet johtuvat olennaisesti kyseisestä maantieteellisestä alueesta, esimerkiksi siellä tuotetusta raaka-aineesta. On hiukan vaikea nähdä, miten saamelaisalueella tuotettu poronliha poikkeaisi olennaisesti muualla poronhoitoalueella tuotetusta. Niinpä olennaisen eron syitä on ennemminkin haettava valmistusmenetelmästä. Tässä lähestytääm sinänsä kannatettavan suojaushankkeen herkkää osaa. Suojattuja nimiä ei saa käyttää kuin niillä edellytyksillä, jotka on esitetty nimisuojattujen tuotteiden rekisteröintihakemusten tuote-eritelmissä. Riippuen hakemuksessa käytetistä ilmaisuista valmistusmenetelmän suojaus halutaan mahdollisesti kytkeä paitsi valmistusalueeseen myös valmistajan etniseen alkuperään.

    Poiketen Ruotsista ja Norjasta poronhoito-oikeus ei ole Suomessa saamelaisten yksinoikeus, ja poronhoitoalueella poroja omistavat ja hoitavat meillä niin saamelaiset kuin muutkin. Jos joku saamelaisalueella porojaan hoitava ei-saamelainen rakentaa savustuskodan ja savustaa siinä poronlihaa täsmälleen perinteistä menetelmää noudattaen, ja saa vielä päähänsä että hän haluaa myydä sitä suovas-nimikkeellä, on ennakoitavissa että nimikkeen käyttöä Suomessa hallinnoiva porosaamelaisten yhdistys hylkää hänen hakemuksensa sillä perusteella,että savustamisprosessi ei ole liittynyt läheisesti perinteiseen saamelaiskulttuuriin ja saamelaiseen elämäntapaan.

    Suovas-nimisuojaan liittyvä kansallinen vastaväitemenettely on käynnissä 29.2.2016 saakka.

    Lisää tietoa SAN-merkinnästä löytyy täältä:
    http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/eu+n+nimisuojajarjestelma

    VastaaPoista
  35. Tuo Suovas-nimisuoja on kyllä erinomainen juttu jos menee läpi. Se nostaa pohjolan yksi parhaista herkuista esille ja kysyntää lisäntyy. Ainoa ongelma tässä nimisuojaprosessissa on yksi puuttuva kriteeri ja se on seuraavanlainen: "Suovaksen valmistuksessa ei saa käyttää omia poroja." :-)

    VastaaPoista
  36. Kyllä Mattus on oikeassa että saamelaisia syntyy vain äidinkohdusta. Otetaan esimerkiksi vaikka saamelaispoliitikko Janne (Jan) Saijets. Hänen äitinsä suomalainen jonka suku on Raumalta ja Säkkijärveltä, siis selvä saamelainen. Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion äiti taas on Ilomantsista. Mitäpä muuta voisi syntyä ilomantsilaisen äidin kohdusta, kun saamelainen. Myös suopunkiterroristi ja saamelaisaktivisti Jenni Laitin äiti on suomalainen. Mistäpä muualta niitä saamelaisia kuin äidinkohdusta...

    VastaaPoista
  37. Eikö se mennykhän niin,että naurhinsiemenistä tuli aina naurhia?Kyllä Imppa tietää että siemenet ratkasee mitä sieltä maasta nousee oli maa mitä tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan on sitä tapahtunut niinki päin että muistaki kun naurhin siemenistä on tullut aina vain naurhita. Ja ihan siementämättäki niitä on tullu, ihme homma!

      Poista
  38. Olet taitanu varastaa ne siemenet joista tuli myös nauriita!Tiijät kai sitte miksi Saara nauroi?

    VastaaPoista
  39. Niin se on, että siemen ratkaisee. Niinhän se Veli-Pekka Lehtolankin isälinja menee Kärsämäelle. Mistäpä muualta niitä saamelaisia kuin siemenistä...

    VastaaPoista
  40. Vanhat lautamiehet tunsivat hyvin vanhan maalain lainkohdan:

    "Nyt kylvää mies siemenens toisen peltoon. Ottakoon silloin se, kenen pelto on, kaiken mikä siitä tulee, ja olkoon kylväjä sinäns."

    eli

    "Jos mies kylvää siemenens vieraan peltoon, niin ottakoot se, kenen se pelto on, kaiken mikä siitä tulee, älköönkä kylväjällä olkoon siihen mitään osaa."

    Muotoilun variointiahan voi jatkaa...

    Geenitieteen kannalta niin äidin kuin biologisen isän (olisiko PAREMPI nykysanonta "ekoisä") geenit vaikuttavat, mutta kannattaa muistaa bilsantunnilta ne kuvat erivärisistä kissanpennuista ym. Geenien sekoitus ei toimi esim. niin kuin kaataisi maitoa kahviin, eli kaikissa jälkeläisissä ominaisuudet eivät tule samanlaisiksi, minkä lisäksi on vallitsevia ja väistyviä ominaisuuksia. Jotkin ominaisuudet putkahtavat tai saattavat putkahtaa esille vasta myöhemmissä polvissa. Luonnetta, reagointitapoja jne säätelevät monimutkaisesti useat geenit, ja tällöin puhutaan vasta n.s. genotyypistä, eli siitä, mitä ihminen saa syntymässään. Viimeistään lapsen syntymän jälkeen alkaa heti vaikuttamaan äidin ja myös sosiaalisen isän sntymässään saamat ja elämänsä aikana omaksumat asiat. Vaikka saamelaisuutta ei kuulemma voida geenien kautta todentaa, toki "veren" (äidin ja isän sukusolujen) kautta perityy määrättyjä saamelaisiksi luokiteltavia ulkoisia ja ominaisuuksia, ja myös temperamenttiin jne liittyviä asioita. Enimmin osin saamelaisuus lienee kuitenkin kulttuurinen juttu. Varhain saamelaisen kulttuurin piiriin päässyt lapsi voi omaksua saamelaisuuden perhe- ja sukuyhteisössä, niin että käräjien vaalilautakuntakin voi todeta hänen kunniottavan Saamelaisia arvoja :-) ja tunnistaa hänet saamelaisiksi, kunhan kasvattivanhemmat lapsen uudelle taustayhteisölle ja tutkintalautakunnalle kelpaavat. Näin ei-saamelaisista vanhemmista syntynyt lapsi voidaan hyväksyä muodollisestikin saamelaiseksi.

    VastaaPoista
  41. Kyllä genetiikka ohjaa tietoutta siitä mistä kaikkialta nykyisin saamelaisina pidettyä väestöä on alueelle lappanut. Ei siis todellakaan ihme, että geenitutkimusta on niin kovin torjuttu historian avaamiseksi.

    VastaaPoista
  42. Toki geenien tutkimisellakin on paikkansa. Ei kuitenkaan pidä vetää liian nopeita johtopäätöksiä ettei käy niinkuin Salliselle Kittilän puolessa. Hänen vaimonsa sai kaksoset, joista toinen oli tyttö ja toinen poika. Sallinen totesi: "Ei yhelä mihelä ole kahenlaisia ainheja" ja päätteli vaimon käyneen vieraissa. Siitä Sallinen lähti erakoksi Taatsin autiotupaan ja tunnettiin siitä eteenpäin Taatsin erakkona. Lapissa on tuhat tositarinaa, ja tämä on yksi niistä. Kuva autiotuvasta ja Sallisen kämpän rauioista löytyy täältä:
    http://www.patikka.net/Tupaluettelot/lemmenjoki/tuvat/Taatsijarvi-autiotupa.htm

    VastaaPoista
  43. Saamelaisista puhuttaessa sekoitetaan kaksi käsitettä keskenään, alkuperäisväestö ja alkuperäiskansa. Alkuperäisväestö on se väestö, joka on ollut Lapin alueella (esim. Inari, Kittilä ja Enontekiö) aina ja joiden juuret alueelle pystytään todistamaan niin pitkälle kun asiakirjoja on säilynyt eli n.1500 luvulle. Alkuperäisväestö on se väestön osa, joka on siis elänyt alueella aina ja saanut elantonsa luonnosta metsästäen, kalastaen ja viime aikoina maatakin viljellen. Alkuperäiskansa on puolestaan se väestön osa, jonka valitsee viisihenkinen vaalilautakunta, tosin osa alkuperäiskansasta on myös alkuperäisasukkaita. Kuitenkin alkuperäiskansaan kuulumiseen periaatteessa riittää, että omaa oikeat sukujuuret. Tämän voi todeta mm. lukemalla Ylioppilaslehden jutun 2.10.2015 EI MISTÄÄN KOTOISIN ELI ETELÄSSÄ KASVANUT SAAMELAINEN (http://ylioppilaslehti.fi/2015/10/ei-mistaan-kotoisin-eli-etelassa-kasvanut-saamelainen/). Juttu kertoo Niko Vartiaisesta, joka sai keväällä kirjeen, jonka mukaan hän on saamelainen, eli kuuluu kansaan, josta hän ei tiedä juuri mitään. Jutussa kerrotaan:
    "kaukana saamelaisalueilta kasvaneina olemme olleet vailla kosketusta saamen kieleen tai kulttuuriin, vaikka juuret ovatkin pohjoisessa."
    "Meille saamelaisuus on ollut vain osanen sukulointireissuja Lappiin."
    "Minä ja vanha tuttavani olemme molemmat periaatteessa kiinnostuneet juuristamme, mutta kynnys niihin perehtymiseen on suuri. Etäisyys on pitkä, käsitöihin eivät sormet taivu, luontosuhdekin on melko ohut eikä muutenkaan oikein edes tiedä mistä aloittaisi. Elämäni aikana olen ollut seitsemän eri vieraan kielen tunneilla, mutta pohjoissaameksi osaan hädin tuskin sanoa vain hei ja kiitos, koltaksi en sitäkään. Ja nyt minun pitäisi olla saamelainen, mitä tavallaan olenkin, mutta kuitenkaan en."
    Tällaisia samanlaisia tapauksia on nykyisin jo monia. eli äidin kohdusta ja isän siemenistä niitä saamelaisia syntyy, kunhan vain kohdun kantajalla ja siementen kylväjillä sattuu olemaan oikeat sukutaustat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen juttu. Tämänpäivän nuorista julkisuudessa, eräässä mediassa esiintuoduista aktiivistisaamelaisista, radikaaleimmistakin, löytyy Nikon kaltaisia "uusherännäisiä wanna be-saamelaisia" , jotka kuitenkin omaavat "oikeat" juuret, eli polveutuvat "taatuista" suvuista, joita on noin viisi (vaikkei sukunimistä sitä voisi päätellä). Heidän sukunsa pitävät valtaa saamelaiskäräjillä ja esittävät olevansa "ainoita aitoja alkuperäisiä saamelaisia".
      He eivät hyväksy "ulkopuolisia", joita he nimittävät "suomalaisiksi wanna-be -saamelaisiksi".
      Alkuperäiskansasta polveutuvia kielensä menettäneitä ei sk hyväksy, milloin mistäkin syystä. Jos ei muuten löydy perustetta sk:n vaalilautakunta hylkää sen perusteella, ettei kukaan vaalilautakunnasta tunnista henkilöä saamelaiseksi. Kokemukseni mukaan vaalilautakunnan tarkoin valikoitu jäsenistö tunnistaa saamelaiseksi vain "suursukunsa" jäsenet. Onpa eräs maininnut, ettei "se mikään saamelainen ole"eräästä jo saamelaiskäräjien luetteloon aiemmin hyväksytystä henkilöstä.

      Tällaisten "Nikojen " avulla sk. valtaryhmä pitää valtaa ja monopolisoi saamelaisuuden.


      Poista
    2. Niko Vartiaisen kirjoituksen luettuani heräsi monta kysymystä. Kirjoitus oli hyvin ristiriitainen. Toisaalta siitä sai vaikutelman, että kirjoittaja oli nuori "viaton" poika, joka yhtäkkiä oli herännyt saamelaisuuteen, noin vain. Mutta kirjoitus sisälsi paljon saamelaispolitiikan keskeisiä juttuja, joita sk:n hallituksen uskolliset joukot toistelevat ja sellaista propaganda-aineistoa, joka niille on tärkeää.
      Toisen lukemisen jälkeen näyttikin, että kyseeessä ei ollut kirjoittajana kokematon mutta pyrki antamaan "Viattoman herääjän"-vaikutelman. Yritys jäi aika kömpelöksi. Jutusta puuttuivat kokonaan tiedot kirjoittajasta ja se miten hän heräsi ja tuli hakeutuneeksi sk:n äänestysluetteloon, vai tuliko hyväksyntäkirjekin yllätyksenä?

      Miksi Niko,joka elämänsä aikana on ollut "seitsemän eri vieraan kielen tunneilla, mutta "pohjoissaameksi osaan hädin tuskin sanoa vain hei ja kiitos, koltaksi en sitäkään", ikään kuin häpeää saamenkielen taidottomuuttaan. Hän ilmoittaa siis, että hän on ollut kielten tunneilla, muttei sitä puhuuko hän näitä seitsemää kieltä. Vähintäänkin outo ilmaisu.
      Oli kirjoittaja kuka tahansa, se tuntuu "tilaustyöltä". Mutta jos kirjoittaja on ammattilainen, olisi sen paremminkin voinut toteuttaa.

      Poista
    3. Olisi suorastaan ihmeellistä jos kirjoitus ei sisältäisi paljon saamelaispolitiikan keskeisiä juttuja, joita sk:n hallituksen uskolliset joukot toistelevat ja sellaista propaganda-aineistoa, joka niille on tärkeää. Kirjoituksen sisältöön on vaikuttanut ilmeisesti aika paljon eräs kaupunkisaamelainen ja nykyisen saamelaiskäräjien jäsen. Tekstissä nimittäin kerrotaan että artikkelia varten on haastateltu City-Samit ry:n puheenjohtaja Pentti Pieskiä. Lisäksi tekstiä lukiessa käy ilmi, että Niko Vartiainen on myös ollut yhteydessä Tiina Sanila-Aikioon. Tällaisten nimien esiintyessä, ei lopputulos voi olla muuta kuin sellainen, joka on saamelaiskäräjien johdolle mieluinen.

      Poista
  44. Korkeimman hallinto-oikeuden viimeisin ratkaisu, jossa se kumoaa saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen uusien saamelaiskäräjien vaalien järjestämisestä, on monessa mielessä kiintoisaa luettavaa kiistan kaikille osapuolille. Joten suosittelen saamelaiskäräjien eliitille ja sen taustalla hääriville ns. asiantuntijoille, että lopettakaa jo tietämättömien ihmisten manipulointi. KHO laittoi sille nyt pisteen. Joten sillä tiellä ei enää kannata jatkaa!

    KHO:n ratkaisu osoittaa sen, että alkuperäiskansa Suomessa on kansalliselta kattavuudeltaan laajempi kuin etniset saamelaiset alkuperäiskansana. Ei siis voida välttyä siltä ajatukselta, että perustuslain tarkoittama saamelainen alkuperäiskansa on tarkoittanut lähinnä tunturisaamelaisia (Utsjoen saamelaisia, Inarin pohjoisosan saamelaisia ja joitakin Enontekiön sekä Vuotson saamelaisia), joiden kieltä ja kulttuuria perustuslain tasoisesti on haluttu turvata.

    Kun Suomen alkuperäiskansojen kieliä ovat olleet myös koltan kieli ja inarinsaamen kieli, niin näiden (väestöryhmien) tukeminen on jätetty saamelaiskäräjien toimeliaisuuden varaan. Ulospäin saamelaiskäräjien toimeliaisuus on kuitenkin näyttäytynyt pikemminkin alkuperäiskansakriteerien kanssa touhuamisena eikä niinkään saamen kielen ja kulttuurin tasapuolisena edistämisenä. Loogisesti alkuperäiskansan kriteerinä ei voi olla kieli (joka voi vaihtua) tai kulttuuri (esim. elinkeinon harjoittaminen, joka myös voi vaihtua) vaan polveutuminen, joka voidaan nykyaikana osoittaa helposti virallisin asiakirjoin. Tässäkin mielessä KHO:n linjaus kestää päivänvalon.

    KHO:n ratkaisu osoittaa, että on itsestään selvää ettei saamelaiskäräjät voi yksin päättää siitä ketä alkuperäiskansaan kuuluu. Tunturisaamelaisten ryhmähyväksyntä voi koskea vain tunturisaamelaisia, kolttien ryhmähyväksyntä kolttia ja inarinsaamelaisten ryhmähyväksyntä inarinsaamelaisia.

    KHO:n ratkaisu selventää myös sitä keitä saamelaiskäräjälain lain tarkoittamiin saamelaisiin kuuluu. Ainoa kohta missä on laintasolla on selventämisen tarvetta on todeta, että lain tarkoittamia saamelaisia ovat tunturisaamelaiset, inarinsaamelaiset ja kolttasaamelaiset. Yksilötasoinen ryhmähyväksyntä koskee kutakin saamelaista väestöryhmää erikseen ja hyväksymisen tulee perustua asiakirjanäyttöön. Näin turvataan historiaan perustuva asiakirjanäyttö ja estetään mielivaltaan perustuvat ratkaisut.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  45. Ihmisoikeusliittto kertoo twitterissä että citysaamelaisten yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Pieski on seminaarissa "Saamelaiset, arktinen alue ja ympäristöpäätöksenteko" ihmetellyt Suomen haluttomuutta ratifioida ILO 169 sopimusta. "Niin mekin" toteaa Ihmisoikeusliitto samassa twiitissä.
    No ihmekö tuo. Ihmisoikeusliiton puheenjohtajistossa istuu mm. Pauliina Feodoroff ja Riitta-Leena Paunio, joka oli puheenjohtaja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelleessa työryhmässä, jonka ehdotuksen eduskunta kaatoi murksaluvuin. Liiton puheenjohtajistossa panemme merkille myös professori Elina Pirjatanniemen, joka siviilissä on RKP:n entisen puheenjohtajan Stefan Wallinin puoliso. Professori Pirjatanniemi johtaa vuodesta 2008 Åbo Akademin yhteydessä toimivaa Ihmisoikeusinstituuttia. Hänen edeltäjänsä oli Martin Scheinin, joka on tuttu Veikon blogin lukijoille. Ihmisoikeusliiton toimipaikka taas voi olla tuttu Scheininille vuoskymmenten takaa, sillä liitto toimii Helsingissä osoitteesa Simonkatu 8A eli entisessä Koiton talossa. Tämä keskeisellä paikalla Forumkorttelissa sijaitseva jykevä talo tunnettiin kauan stalinistien tärkeänä "linnakkeena". Punapääoman konkurssin jälkeen kiinteistö siirtyi suomenruotsalaisille säätiöille; Osoitteessa Simonkatu 8 pitävät nykyään päämajaansa niin Kulturfonden kuin Ruotsalainen kansanpuolue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rkp:n aktiivinen "saamelaissiipi" ei ainoastaan tue kaikin mahdollisin keinoin eräitä saamelaisia, vaan tiettyjä valikoituja nykyisin vallankahvassa olevia ja korkeasti koulutettujen ryhmää,
      Se on onnistunut tai sen kainaloiset ovat onnistuneet kohottamaan eräiden valikoitujen saamelaisten asemaa ja valtaa.
      Kyllä kansa ihmettelisi, jos tietäisi, mihin kaikkeen Rkp:n jäsenet ja sen organisaatiot ovat saamelaispolitiikassa sekaantuneet.
      Jotkut operaatiot ovat ajaneet karille.
      On myös muistettava, että Rkp:llä on ollut ja on paljon virkamiehiä varsin vaikuttavissa asemissa. Heidän verkostonsa ja myötävaikuttamisensa yhdistettynä suomenruotsalaiseen säätiövarallisuuteen ei varmaankaan ole ollut vailla vaikutusta.
      Joku rasismikorttia pelkäämätön tutkiva journalisti saisi tästä hyvän aiheen.

      Ps. On mielestäni hyvä, että vauraat suomenruotsalaiset puolueensa, organisaatioidensa,rahastojensa ja säätiöidensä kautta tukevat saamelaista kulttuuria ja kielten elvyttämistä. Mutta sen tulee olla avointa ja tasapuolista, niin että vähäisemmätkin saamelaiset siitä hyötyvät. Se pitää tehdä näkyväksi.

      Poista
  46. Katsokaapa ja ihmetelkää tätä käsittämätöntä soopaa...
    https://www.youtube.com/watch?v=PAh3TLY0lKQ

    VastaaPoista
  47. Ehkä ei nyt ihan soopaakaan, ellei ota huomioon tilannetta ja yleisöä. Synkkä pitkä puheenvuoro tasapaksulla äänellä ja kontakti vain paperiin, jonkinlainen henkilökohtaisten sisäisen konfliktin julkirippi joka ehkä olisi sopinut paremmin terapeutin työhuoneeseen, omakohtaiseen kirjaan tai vaikkapa johonkin dokumentaarisen teatterityylin teatteriesitykseen. Putkimainen esitystapa ilmentää sisäistä konfliktia (josta puhuja puhuukin: vahva samaistuminen ehkä idealisotuihin kolttasaamelaisiin johon yhdistyy vahvaa vihaa demonisoitua äidin kansaa eli suomalaisia kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selkeästä tekstistä ja raikkaasta näkökulmasta.
      On vaikea hahmottaa, kenen suulla tai kenestä Pauliina puhuu. Onko kyseeessä, yksittäinen saamelainen/suomalainen henkilö tai perhe, koltat, saamelaiskäräjät, kaikki saamelaiset,
      Suomen valtio tai sitä edustavat instituutiot.

      Näyttää siltä, että Pauliina Feodoroff, kuten jotkut muut aktivistisaamelaiset samastuvat kovasti yhdenlaisiin vapaustaistelijoihin, kuten Jeanne dÁrciin, Bernadette Deviliniin. Suuret vapaustaistelijat mm. Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi ovat noudattaneet rauhanomaisia keinoja. He ovat pyrkineet sovintoon ja ymmärrykseen ihmisten ja kansojen kesken, eivät vastakkainasetteluun ja viholliskuvien maalaamiseen. Heidän tiensä on ollut tuloksellinen.
      Väkivaltaisuudet ovat seurausta äärimmäisiä viholliskuvia korostavien liikkeiden toimintatavoista. Ne jäävät historian lehdille vain surullisiksi episodeiksi ja hitaasti paraneviksi traumoiksi kansakuntien muistiin ja ihmisten mieliin.

      Poista
  48. Pauliinan esitys löytyy toisesta kuvakulmasta taltioituna myös täältä, tohtori Veli-Pekka Kaikkosen esityksen jälkeen:
    https://www.youtube.com/watch?v=Akb2dzyHhLE

    Pauliina F. käyttää termiä "taakkasiirtymä", jonka hän alussa kertoo olevan laina psykoterapian puolelta. Elokuussa 2014 saamelaiskäräjät, Pauliina Feodoroffin kolttasaamelainen kulttuuriyhdistys Saa´mi Nue´tt ja Rospuutto-ryhmä järjestivät Inarin Sajoksessa seminaarin taakkasiirtymä-teeman ympärillä, minkä jälkeen toiminta on jatkunut pienryhmätapaamisin Sevettijärvellä. Hankkeen ammatillisena asiantuntijana on toiminut organisaatio- ja koulutusanalyytikko Harri Hyyppä. Taakkasiirtymähankkeen tarkoituksena on tukea kolttien hyvinvointia ja terveyttä soveltamalla yhteisöllisyyttä ja kuuntelua korostavia työtapoja sekä tuottaa tätä tavoitetta palvelevia ehdotuksia.

    Teoriat traumojen ylisukupolvisesta, pääosin tiedottomasta siirtämisesta (engl. transgenerational transfer) syntyivät 1980-luvulla psykoanalyyttisesti suuntautuneen tutkijaparin Nanette C. Auerhahnin ja Dori Laubin tutkimukissa jotka koskivat keskitysleireiltä selvinneitä henkilöitä ja näiden jälkeläisiä. Näkemyksiä on myöhemmin sovellettu myös Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön kokemiin traumoihin, ja erityisesti näihin ryhmiin kuuluvien lasten ja nuorten kokemuksiin koulukodeissa jossa heidät haluttiiin pakkoassimiloida yleisamerikkalaiseen tai -kanadalaiseen kulttuuriin.

    VastaaPoista
  49. Tätä Pauliinaa ja hänen näkemyksiään ILO 169 -sopimuksesta sekä Suomen "historiallisesta" alkuperäiskansasta ja sen tilanteesta myös YLe Puheessa. Häntä ennen tässä haastatellaan Suvi Westiä ja Pauliinan selvitys alkaa kohdasta noin 01.12.

    http://areena.yle.fi/1-3237985?autoplay=true

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai ollaan kateellisia kun ajelevat Audeilla;) Paras väit aikoihin! Miten se on niin vaikea myöntää, että saamelaisten harjoittama rasismi omia kansalaisiaan kohtaan on syy siihen miksi ILOa ei ratifioida.

      Poista
    2. Pauliina F:n puheesta: ”... oikeus maa-alueisiin... maa-alueitten menetys... Pelko, että myytäisiin maa-alueet pois, jos ne saataisiin... jos joku menettää maa-alueen... maaoikeudet pois... kielen ja kulttuurin itsehallinto on, myöhemmin maaoikeudet... maaoikeuskysymys...maan käytön oikeus...

      Ainoaksi ongelmaksi kulminoituu siis maanomistus, joka ILO 169:lla oli/on tarkoitus saada ’saamelaisten’ haltuun. Ja saamelaisilla Inarissa tarkoitetaan tässä erityisesti kolttia.

      Ylioppilaslehden jutussa: ”Evakkojen saapuessa Suomen valtio sääti lailla koltille oman alueen, joka kuitenkin meni päällekkäin toisen marginaalisen saamelaisvähemmistön, inarinsaamelaisten siidan eli lapinkylän kanssa. Kiista maasta, metsästyksestä ja kalastuksesta alueella on luonut katkeruutta ja jännitteitä ryhmien kesken, minkä sai tuntea sekä äitini perhe sodan jälkeen että vielä Sanila-Aikiokin kasvaessaan.”

      Kauniisti sanottu ”meni päällekkäin” kun koltat todellisuudessa asutettiin inarinsaamelaisten nautinta-alueille. On tainnut Sanila-Aikiokin useamman kertaa saada kuulla: ”Toisten mailla ja palakisissa oletta” ja nyt on kiista tarkoitus lopullisesti ratkaista ILOn muodossa ja porosaamelaisten kanssa liittoutuen ulkopuolisella tuella.

      Vähän sama kun Etelä-Suomessa karjalaiset evakot vaatisivat itselleen myös niiden kantatilojen maaoikeuksia, joista evakoille oli pakkolunastuksella lohkaistu palstat.

      Poista
  50. Tällainen löytyi netistä. Mikähän tuon perumisen sai aikaan? Oliko väärä luennoitsija, väärä järjestäjä vai mikä? Tuntuu, että johan tuonne olisi kannattanut mennä kuulemaan ja keskustelemaan saamelaisopiskelijoidenkin. Vähän kummalliselta näyttää myös se mikä sai järjestäjän vetäytymään kokonaan tapahtumastaan...

    http://osyky.com/2016/01/24/tiedote-koskien-ilo-169-sopimusta-kasittelevan-luentotilaisuuden-perumista/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko Veli-Pekka Lehtola kelvannut kiekulaisille? Kyllä YK-yhdistyksessä pitää olla varpaillaan ettei saa rasistileimaa.

      Poista
  51. Eikö Tanjalle langetettu porttikielto Sajokseen silloin Klemetti Näkkäläjärven aikana?

    Ovatko saamelaisopiskelijat ja -aktivistit sekä -tutkijat niin epävarmoja ajamiensa asioiden oikeutuksesta tai eivätkö heidän tietonsa riitä etteivät he kykene/uskalla/halua lähteä keskustelemaan asiasta?
    Varjelevatko he itseään sellaiselta tiedolta, joka saattaisi heidän lujan uskonsa horjumaan?
    Siksi on oltava yksimielisiä, siksi on kartettava tietoa ja halveksia suomalaisten ja "lappologien" sanaa.
    Vuonna 2014 YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö (ILO) kutsui Tanja Joonan Genevessä pidettyyn 25-vuotisseminaariinsa puhumaan ILO-sopimuksesta.

    Tutkijatohtori Joona osallistui viralliseen ohjelmaan omalla puheenvuorollaan, joka käsitteli Suomen ajankohtaisia kysymyksiä liittyen ILO-sopimuksen No. 169 ratifiointia.

    Yk:n alaiselle Työjärjestölle kelpasi hyvinkin. Joillekin saamelaisille tieteellinen näkemys on ruttoakin vaarallisempi.

    On kysyttävä kuka tai mikä sai järjestäjät perumaaan koko tilaisuuden.


    VastaaPoista
  52. Pauliina Feodoroff mainitsi tuolla edellä mainitussa haastattelussaan saamelaisten harjoittaneen Suomen valtioon nähden hapeäpolitiikkaa. Kovaääninen syyllistäminen ja rasismikortin heiluttaminen ovatkin olleet tepsiviä politiikan välineitä ja saattaneet niin poliittisia päättäjiä kuin muitakin tahoja varuilleen ja suorastaan rähmälleen. On noloa, että asioiden oikea laita tiedetään jo laajasti, mutta harva uskaltaa sanoa sen julki. Eivät perusteettomat syytökset ja vaatimukset lopu hyssyttelemällä!

    VastaaPoista
  53. Onneksi tämän kaltaisen argumentoinnin onttous ymmärrettiin hyvin laajasti viimeistään viime keväänä ja sen uskottavuus murtui. Kaikki eivät ole kuitenkaan vielä ymmärtäneet, että sen aika on ohi.

    Pakko on kuitenkin myöntää, että syyllistämisstrategia toimi pitkään ja se toimi hyvin. Sillä saatiin valtion rahoittama edunvalvontaorganisaatio ja pieniä, mutta merkittäviä muutoksia kymmeniin lakeihin.

    Odotan mielenkiinnolla syntyväksi uusia edunvalvontastrategioita ja uutta argumentaatiota niiden pohjaksi.

    Mielenkiintoinen kysymys on näiden käsistä livenneiden oikeuksien ja viime päivivä esillä olleiden hallintouudistusten välinen suhde. Millä tasolla, missä ja kuka päättää maan- ja luonnonkäytöstä ja mikä voisi olla saamelaiskäräjien rooli näissä prosesseissa. Siitähän tässä kaikessa on pohjimmiltaan kysymys, varsinkin kun viime kevään jättipotti jäi tulematta.

    Kukahan tämmöistä kokonaisuutta lähtisi hahmottamaan? blogisti!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaillaan eduskunnan valiokuntakäsittelyissä oleva metsähallituslaki tulee olemaan keskeinen tulevaisuuden luonnonkäytön sovelluksissa. Vaikka laista jäivät ulos Lähteenojan työryhmän enemmistön saamelaiskäräjille esittämät veto-pykälät, on käräjillä ja erikseen poronhoidolla edelleen vahva asema lakiin kirjattuna.
      Metsähallituslaki tarjoaa myös mahdollisuuden luonnon kestävän käytön ja suojelun toteuttamiseen jos Metsähallitus vain saadaan soveltamaan lakiaan noilta osin. Samoin Metsähallitus voisi lakia noudattamalla huomioida tasavertaisemmin eri väestö- ja intressiryhmien - myös nykyajassa elävien saamelaisten – luonnon käyttöön kohdistuvat tarpeet. Ne eivät todellakaan uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai -suojelua, ainakaan suhteessa nyt sallittuun ja rajoittamattomaan käyttöön nähden.
      On siis luotava painetta siihen, että Metsähallitus toimii siitä säädetyn lain mukaisesti. Lisäksi on rohjettava vaatia muutoksia niihin Metsähallitusta ohjaaviin erityislakeihin, joiden kohdalla ongelmat voidaan osoittaa.
      Metsähallitusta ohjaavat ministeriöt ovat myös keskeisiä ja itse saatoin tuon Lähteenojan työryhmänkin työssä nähdä sen kritiikittömyyden ja sokeuden, jota noista ministeriöistä pohjoisen luonnon käyttöön ja alueen elämänmuotoon liittyy. Erityisesti ympäristöministeriön taholta esitetyt romantisoidut näkemykset ja esiin tulleiden ongelmien silmät ummessa ohittaminen minua hämmästyttivät. Lisää karua tietoa siis sinnekin tarvitaan.
      Erityislaeista ja niiden soveltamisesta otan tässä vielä esimerkiksi erämaalain. Sen ensimmäinen pykälä kuuluu: ”1§ Lain tarkoitus: Erämaa-alueita perustetaan alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi.”
      Ja perään kysymykseni: Mitä lain tarkoituksen edellyttämiä toimia Metsähallitus on erämaa-alueilla toteuttanut ja mitä toimia ei?

      Poista
  54. Ruotsin saamelaisradion mukaan sikäläinen saamelaiskäräjät ja joukko saamelaisia järjestöjä suunnittelevat saamelaista totuuskomissiota Guatemalan esikuvan mukaisesti. Jutussa esiintynyt henkilö sanoo että saamelainen totuuskomitea voi antaa mahdollisuuden jättää pahat asiat taakse kun yhteiskunta saa kuulla saamelaisen totuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellä viitattiin Ruotsissa esitettyihin vaatimuksiin totuuskomission asettamisesta selvittelemään saamelaisiin kohdistuneita sortotoimia. Tähän toteaisin, että saamelaisasioiden valmistelussa aikaisemmin on paljon puhuttu virheistä ja kokemattomuudesta.
      Historiallinen toimija ei kuitenkaan varsinaisesti tee virheitä. Hän tekee ratkaisuja, joihin on hänen katsannossaan hyväksyttävä peruste ja jotka tähtäävät tiettyyn hänen näkökulmastaan hyväksyttävään päämäärään. Saamelaispolitiikan päättäjät rakensivat epäilemättä linjauksensa saamelaiskäräjälain valmistelussa uskossa, että ne koituisivat saamelaisille eduksi. Se, että niin ei ole vielä tapahtunut, johtui tekijöistä, joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Yksi keskeinen tekijä oli, että he lähtivät historiasta irrallisen saamelaismääritelmän nojalla muodostamaan ulkomailta Suomeen 1850-luvun jälkeen muuttaneiden porolappalaisten jälkeläisistä alkuperäisväestöä. Saamelaisten historia muuttui lyhyeksi, kun näkökulmaksi valittiin kolmen sukupolven taakse ulottuva saamelaismääritelmä. Suomen lappalaista muodostetun saamelaisväestö historiassa tämä osoittautuu mielenkiintoiseksi erottelijaksi, aivan kuin jokainen siinä oleva sukupolvi olisi aloittanut uuden aikakauden vaikka näin ei olekaan. Se miksi, että näin ei tapahtunut, johtui tekijöistä joita he eivät osanneet ottaa huomioon. Aika on kuitenkin muuttanut heidän asemaansa. Jälkeenpäin he itsekin muodostavat kaikki tietävää jälkimaailmaa; ovat nähneet ratkaisujensa seuraukset, ovat saattaneet todeta, missä tuli tehdyksi virhe, missä taas oikea valinta. Mutta mitä sekään loppujen lopuksi enää merkitsee - ei mitään.
      jatkuu...

      Poista
    2. ...jatkoa:
      Historian valossa on jokseenkin hyödytöntä lähteä vaatimaan silloisia päättäjiä myöntämään vastuunsa. Se on yhtä hyödytöntä kuin odottaa historian tutkijoiden muuttavan omia aikaisempia tulkintoja Lapin maiden asuttamisesta edes uusien lähteiden osoittaessa ne kestämättömiksi. Tosiasioiden tunnustamista ei ole siis tapahtunut edes KHOn viimeisimpien ratkaisujen jälkeen, vaikka niin olisi pitänyt tapahtua. Miksi? Saamelaiskäräjien mukaan käräjät käy puolustus taistelua suomalaistamista vastaan, jonka nykyinen saamelaiskäräjälaki mahdollistaa. Sellainen peruste on kuitenkin täysin tuulesta temmattu. Tuo väite voidaan milloin tahansa kumota. Etniset saamelaiset ja suomalaiset eivät ole etnisten saamelaisten uhka, vaan uhka on saamelaiskäräjien poliittisen johdon näköalattomuus ja tietämättömyys ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailmasta.
      Käräjät pyrkii yksisilmäisellä politiikallaan torjumaan etnisten saamelaisten sukulaiset statuksettomat inarinsaamelaiset, kääntämään heille lopullisesti selkänsä. Heidät selitetään syypäiksi saamelaisten nykyisiin ongelmiin. Menettelylle voi hakea kelvollisen vertailukohdan kuvitelmasta, että statuksettomat saamelaiset olisi julistettu syylliseksi saamelaiskäräjien ongelmiin ja jätetty sen vuoksi oman onnensa nojaan. Tuo kolea ja karu kuvitelma on valitettavasti monen statuksettoman saamelaisen osalta totisinta totta KHOn viimeisimmästä ratkaisusta huolimatta.
      Vieläkään ei ole liian myöhäistä korjata tätä saamelaiskäräjille ja Suomelle vähemmän kunniakasta asian tilaa. Tähän tarvitaan totuuskomissiota. Sellainen elin tulisi muodostaa poliittisista toimijoista riippumattomista aisantuntijoista. Tällainen asiantuntijaelin selvittäisi hakemuksesta ja esittäisi kenelle hylätylle saamelaisstatusta vaille jääneelle olisi kohtuullista maksaa korvauksia henkisistä kärsimyksistään, taloudellisista menetyksistään ja kenelle ei.
      Suomi tulkitsi aikoinaan inkeriläiset paluumuuttajiksi ja maksoi sillä tavoin sen kunniavelan, jonka Suomen menettely tuotti piskuiselle kansanosalle toisen maailmansodan myllerryksissä. Nyt olisi tilaisuus maksaa samaan alkuperäisväestöön kuuluville statuksettomille saamelaisille - vissi kunniavelka ja samalla lopettaa heidän syrjiminen. Se jos mikä osoittaisi ihmisoikeuksien kunnioittamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamiseen vedotaan myös maahanmuuttajien kohdalla. Miksi ei sitten sama peruste käy statuksettomien saamelaisten kohdalla, sopii kysyä?
      Jouni Kitti

      Poista
  55. Menkääpä joskus retkikartta.fi -sivustoon ja klikkailkaa itsenne Lappiin. Pankaa sitten ilmakuvat päälle ja lähtekää tutkailemaan kuinka laajat alat on hakattu, ojitettu, kynnetty ja äestetty. Tämä selviää viimeistään kun menee tarpeeksi lähikuvaan, auran jäljet näkyvät kyllä. Joka ei ole koskaan loikkinut ja kiipeilyt tuollaisilla kynnöksillä kannattaa kokeilla. Hirvet ja porot siellä ehkä pystyvät kulkemaan, ihmisen mitoille ne eivät ole sovi. Talvella sopivilla lumikeleillä tosin osalla noista hakkuuaukeista voi ajeluttaa turisteja kelkalla, silloin nuo alueet käyvät paikoin avotunturista. Mielenkiintoinen elämys on myös yrittää edetä aurauksessa kesäkeleillä tai vähillä lumilla silloin kun metsä on jo kasvanut pari kolmekymmentä vuotta. Ilman kompassia tai GPS:ää jos ulos selviää niin hyvä, ja menitpä ojia pitkin tai poikin niin liikkuminen on joko vaikeaa, kärsimystä tai mahdotonta. Siinäpä totuus siitä miten metsävaltio on isännöinnyt maita, joille sillä ei ole edes osoittaa laillista saantoa.

    VastaaPoista
  56. Pekka Aiko tarjoili aikoinaan maailmalla tällaista totuutta:

    http://vihreavoima.tripod.com/aikio.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka vielä uskoo Pekka Aikion tarinoihin. Kuvilla nämä nykyisetkin saamelaispropagandistit pelaavat.
      Ihmettelevät, etteivät suomalaiset "tiedä" saamelaisista ja heidän olosuhteistaan mitään.
      Luottamus saamelaisten tarjoamiin kuviin on kulunut pois jo aikaa sitten.

      Poista
    2. Tuohan on aivan linjassa viimeaikaisten saamelaisaktiivien ulostulojen kanssa.

      Poista
  57. Päivän uutinen on että Girjasin saamelaiskylä Ruotsissa on voittanut pitkittyneen oikeuskiistan metsästys- ja kalastusoikeuksista Ruotsin valtiota vastaan, tosin vasta alimassa oikeusasteessa. Gällivaaran käräjäoikeus päätti, että saamelaiskylälle kuuluvat kaikki oikeudet päättää kalstus- ja metsästysoikeuksista kylän alueella, eikä valtiolla ole oikeutta myöntää alueelle kenellekään tällaisia oikeuksia, eli lähinnä myydä metsästys- ja kalastuslupia.

    Saamelaisten kannalta tämä voi kuulostaa hyvältä voitolta, mutta asia ei olekaan näin yksinkertainen. Suomen ja Ruotsin välisen rajasulun (1888 alkaen) Girjasiin, entiseen Pohjois-Kaitumin lapinkylään, siirettiin joukko pohjoissaamelaisia, joiden käsiin poronhoito aikaa yöten siirtyi. Ruotsissa saamelaiskylä (sameby, ent. lappby) on pelkästään poronhoitoa harjoittavien saamelaisten yhteisö, eikä pelkkä kylän alueella asuminen tuota oikeutta poronhoitoon eikä äänioikeutta saamelaiskylässä. Saamelaiskylä päättää, kenet se hyväksyy uudeksi jäsenenekseen, ja yleensä uusia sukujen ulkopuolisia jäseniä oteta. Jos tilanne siirrettäisiin Suomeen, vaikka Inariin, siellä olisi pelkästään pohjoissaamelaisista koostuva paliskunta, jonka jäsenillä olisi yksinoikeus poronhoitoon. Edes kaikki pohjoissaamelaiset eivät olisi paliskunnan jäseniä, eikä heitä siihen huolittaisi vaikka poronhoitajiksi pyrkisivätkin. Muilla kuin saamelaisilla ei olisi laillista oikeutta edes pyrkiä poroelinkeinon harjoittajiksi. Lisäksi tämä paliskunta hallitsisi nyt oikeuden päätöksen jälkeen yksinoikeudella myös metsästys- ja kalastusoikeuksia. Kaikki tämä kannattaa kaikkien Suomen saamelaisten pitää mielessä kun täkäläiset saamelaisaktivistit ja saamelaiskäräjien oikeudelliset hoviasiantuntijat käyvät riemuitsemaan Gällivaaran oikeuden päätöksestä ja vaatimaan samaa myös Suomeen.

    VastaaPoista
  58. No eipä tarvinnut kauankaan odottaa. Jällivaaran käräjäoikeus Ruotsissa kerkesi tuskin päättää että metsästys- ja kalastusoikeus Girjasin saamelaiskylän alueella kuuluu yksin saamelaiskylälle, ja Ruotsin saamelaisradio uutisoida tämän, niin johan uutisoi YLE Sápmi että oikeustieteen tohtori Markku Kiikeri Lapin yliopistosta toivoo että porosaamelaisten voitto Ruotsissa vaikuttaisi myös suomalaiseen oikeusajatteluun.

    Paitsi että YLE:n saamelaistoimitus puhuu porosaamelaisista, se käyttää myös suomennosta "lapinkylä", eikä saamelaiskylä, joka on nykyään Ruotsissa niibn virallisesti kuin epävirallisesti käytössä oleva poliittisesti korrekti termi. Ellei tämä ole toimittajan lipsahdus, se on merkki siitä että jossakin kytee edelleen ajatus siirtää Suomen puolen vanhojen lapinkylien oikeudet porosaamelaisille.

    Toimitus käyttää oikeudenkäynnin voittaneesta saamelaiskylästä myös nimitystä "paliskunta". Tämä on sikäli oikein, että Ruotsissa saamelaiskylä on poronomistajasaamelaisten lakisääteinen osuustoiminnallinen yksikkö. Saamelaiskylä on siinä mielessä suljettu, että päättää itse ottaako se uusia jäseniä, jotka vain näin voisivat saada oikeuden poroelinkeinon harjoittamiseen. Yleensä hakemukset torjutaan, vaikka hakija olisi kuinka saamelainen.

    YLE:n uutisessa todetaan: "Käytännössä tuomio tarkoittaa sitä, että lapinkylä saa määrätä missä, miten ja milloin alueella saa metsästää ja kalastaa – ja ohjata metsästäjät ja kalastajat niille alueille, joilla porot eivät ole laiduntamassa."

    Sinänsä kaunis ja hyvä ajatus, mutta käytännössä tuomio tarkoittaa myös sitä, että lapinkylä saa määrätä missä, miten, milloin ja kuka alueella saa metsästää ja kalastaa, keräten myös tulot mahdollisesti myöntämistään luvista. Vielä ei ole tiedossa aikooko hävinnyt osapuoli, Ruotsin valtio, valittaa tuomiosta. Jos tuomio saavuttaa lainvoiman, niin sekä alueen ulkopuolinen väestö että kylän alueella asuvat muut kuin lapinkylän jäsenet, poroja omistamattomat saamelaiset mukaan lukien, joutuvat vastedes anomaan lupaa paliskunnalta, joka myöntää sen jos haluaa myöntää, päättäen itse lupamaksujen suuruudesta ja ehdoista ja keräten lupavarat jaettavaksi poronomistajien kesken. Tämä näkökulma, joka on epäilemättä YLE Sápmin tiedossa, puuttuu YLE:n aihetta käsittelevistä täysin.

    "Ruotsin saamelaistuomio voi rohkaista oikeudenkäynteihin myös Suomessa", toteaa tohtori Kiikeri YLE:n jutussa, luonnehtien oikeuden päätöstä "radikaaliksi tuomioksi ja hyväksi signaaliksi".

    VastaaPoista
  59. Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja Aili Keskitalo iloitsee Ruotsin saamelaisradion mukaan Girjas-oikeudenkäynnin tuloksesta. Keskitalo sanoo iloitsevansa monen Ruotsin puolen saamelaisen ja saamelaiskylän puolesta. Hänen mukaansa tuomio on suuri voitto siinä mielessä että tuomioistuin on antanut painoarvoa saamelaiselle maankäytölle, todeten että saamelainen maankäyttö voi luoda oikeuksia.

    "Mutta mehän olemme yksi kansa, ja se mikä tapahtuu Ruotsin tai Suomen puolella koskee myös Norjan puolta", sanoo Keskitalo.

    YLE Sápmin mukaan myös Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio iloitsee tuomiosta katsoen sen olevan voitto saamelaisille. Oddasat-TV-uutisten tekstityksessä "saamelaiskylä" on johdonmukaisesti käännetty "palkiseksi".

    Oddasatin mukaan myös YK:n alkuperäiskansa-asioiden raportoija Victoria Tauli-Corpuz iloitsee Girjasin palkisen voitosta, nähden siinä voiton yhä jatkuvaa rasismia vastaan. Hän toivoo tuomionjohtavan lakimuutoksiin, jotka tunnustaisivat saamelaisten oikeudet maihinsa.

    Jatkuu…

    VastaaPoista
  60. ...jatkoa:

    Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtaja Håkan Jonsson on Ruotsin saamelaisradion mukaan arvostellut Girjas-tuomiota todeten, että saamelaiskylällä ei voi olla yksinoikeutta metsästykseen ja kalstukseen, koska saamelaiset oikeudet kuuluvat kaikille saamelaisille.

    Håkan Jonsson, joka edustaa saamelaiskäräjillä puoluetta nimeltään Jakt- och fiskesamerna, suomeksi metsästäjä- ja kalastajasaamelaiset, korostaa että Ruotsin saamelaisista vain pieni osa on jäsenenä sikäläisissä saamelaiskylissä, jotka karkeasti vastaavat Suomen paliskuntia.
    Johnsson sanoo haastatelussa, että tuomio ei lausu sanaakaan muista saamelaisista, jotka varmuudella ovat käyttäneet kyseisiä maita metsästäen ja kalastaen.

    Johnssonin lausunto Ruotsin saamelaisradion haastattelussa nostatti vuorostaan Ruotsin saamelaisten keskusliiton SSR:n puheenjohtajan Jörgen Jonssonin raivoon. Kun molemmat puheenjohtajat ovat sukunimeltään Jonssoneita, käytän jatkossa heidän koko nimeään.
    Jörgen Jonsson sanoo että SSR:n piirissä ollaan tyrmistyneitä Håkan Jonssonin lausunnosta. "Saamelaiset ovat yksi kansa, ja on valitettavaa että (Håkan Jonsson) ei osaa iloita kanssamme. Ylesiällehän tämä on vähän käsittämätöntä. Tässä saamelaiskylä voittaa valtiota vastaan jutun siitä kummalla on parempi oikeus metsästykseen ja kalastukseen, ja sitten saamelaiskäräjien korkein edustaja ei ole lainkaan tyytyväinen tuomioon. Tämä on täysin käsittämätöntä", sanoo Jörgen Jonsson.

    SSR:n mielestä Håkan Jonsson osoittaa täydellistä kunnioituksen puutetta poronhoitoa ja sen harjoittajia kohtaan. SSR:n muistuttaa järjestön yleiskokouksen useamman kerran julkilausuneen, että saamelaiskäräjät ei ole ole osapuoli jonka tulee edustaa poronhoitoelinkeinoa. SSR:n mielestä Håkan Jonssonin lausunto ei ole omiaan vahvistamaan luottamusta saamelaiskäräjiä kohtaan. Järjestö vaatii Jörgen Jonssonin mukaan saamelaiskäräjiltä selvennystä sen virallisesta kannasta tässä kysymyksessä.

    Sekä Håkan Jonssonin edustama Metsästys- ja kalastussaamelaiset että Jörgen Jonssonin edustama SSR ovat edustettuina Ruotsin saamelaiskäräjillä n.s. saamelaiskäräjäpuolueina.

    Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Håkan Johnsson vastasi SSR:n kritiikkiin toteamalla että hän nimenomaan puolustaa saamelaisten oikeuksia, joita hän pitää korkeimpana arvonaan. Hän sanoo kaikkien vuosien aikana tukeneensa poronhoitoelinkeinoa, mutta että SSR:n Jörgen Jonssonin on toki ymmärrettävä että metsästys- ja kalstusoikeudet kuuluvat kaikille saamelaisille eikä vain poronhoitajille. Håkan Jonsson muistuttaa, että hän on puhunut vain Metsästys- ja kalastussaamelaiset -järjestön puheenjohtajan ominaisuudessa, koska saamelaiskäräjät ei ole ottanut asiaan kantaa.
    Haastatelijan kysyessä eikä SSR ole oikeassa siinä että tuomio pitkäksi venyneessä oikeusprosessissa on askel eteenpäin saamelaisten oikeuksien kannalta, Håkan Jonsson vastaa:
    "Se on suuri askel eteenpäin Girjasin saamelaiskylän jäsenille, mutta se ei missään tapauksessa ole askel eteenpäin kun puhutaan saamelaistem oikeuksista. Tämähän aivan selvästi vaikeuttaa saamelaiskäräjien työtä joka tähtää alkuperäiskansajulistuksen läpiviemiseen. Se (tuomio)vaikeuttaa tätä prosessia koska muodostuu siviilioikeudellisia tuomioita jotka sanovat jotain täysin muuta ((kuin että kaikilla saamelaisilla on oikeuksia julkisoikeudellisilla perusteilla alkuperäiskansaoikeuden pohjalta)), että vain määrätyllä ryhmällä on oikeuksia."

    Suomen saamelaisradio eli YLE Sápmi on julkistanut molempien Jonssoneiden puheenvuorot, tosin siitä näkökulmasta että Ruotsissa kritisoidaan Håkan Jonssonin reaktiota Girjas-tuomioon ja että tätä reaktiot "ihmetellään Ruotsin puolella. ja että SSR:n puheenjohtaja Jörgen Jonsson ihmettelee että Håkan Jonsson ei iloitse Girjas-voitosta.

    VastaaPoista
  61. Norjan yleisradion NRK:n saamelaistoimitus on saanut kommentin Girjas-tuomioon myös Tromssan yliopiston oikeustieteellisessä toimikunnassa toimivalta Matthias Åhrénilta, jota kuultiin oikeudessa asiantuntijatodistajana. Åhrén on tähän asti profiloitunut Saamelaisneuvoston ihmisoikeusjuristina.

    Åhrénin mielestä Girjas-tuomio on "ihan fantastinen" ja myönteinen shokki, vaikka se oli toisaalta "täysin luonnollinen jos analysoi oikeudenkäyntiä tarkemmin".

    Åhrén näkee tuomion suurena saamelaisena läpimurtona: Tuomiossa todetaan, että Girjas on käyttänyt aluetta "hyvin kauan" ja siten se on käytön kautta luonut (no. "opparbejdet") yksinoikeuden metsästykseen ja kalastukseen.

    Valtiolla on kolme viikkoa aikaa valittaa tuomiosta, mutta Åhrén ei usko Ruotsin valtion valittavan. Hänen mukaansa juridiikka tässä oikeusjutussa on yksinkertainen, saamelaiskylän nyt vahvistetut, muut pois sulkevat oikeudet on perusteltu oikeuksien muodostumisella käytön kautta. "Jotta tätä olisi muutettava, valtion on näytettävä joku asiakirja jossa se peruu oikeudet, ja siihen se ei kykene", Åhrén sanoo NRK Sápmille.

    VastaaPoista
  62. Suomessa suurporonhoidolla on kovin lyhyt historia. Jos samaa käyttöön perustuvaa oikeutta ruvetaan käräjöimään, taitaisivat ne metsästys- ja kalastusoikeudet tulla ihan muille kuin porosaamelaisille. Tuohan on periaatteessa sama systeemi jota vuoden 1990 saamelaislailla Suomessa yritettiin ja saamelaiset itsekin huomasivat paliskuntalapinkylien mielettömyyden.

    VastaaPoista
  63. Siinähän tukkanuottasilla ovat saamelaiset vastaan saamelaiset.
    Sellaista tietoakin on, että oikeudet rajoittuvat aika pienelle alueelle, ja että kyseinen alue jäi jotenkin huomioimatta Ruotsissa maiden järjestelyprosessissa. En ole perehtynyt Ruotsin maalainsäädäntöön, mutta kyseessä ei ole suuri läpimurto, ja kyseessä on vasta käräjäoikeuden päätös.

    VastaaPoista
  64. Girjasin lapinkylä, pinta-alaltaan 5449 km2, otti virallisesti nimen Gírjas vasta 1970-luvulla, oltuaan sitä ennen Pohjois-Kaitum. Menemättä Girjasin saamelaiskylän varhaisempaan historiaan voimme todeta, että Wikipedian mukaan kylän alueelle pakkosiirretiin 1900-luvun varhaisvuosikymmeninä Ruotsin valtion toimesta joukko alunperin Norjan Kautokeinon suunnalta kotosin olevia poronomistajaperheitä Kaaresuvannosta ja Jukkasjärveltä jonne nämä olivat asettuneet rajasulkujen jälkeen. Karesuvannon suunnalla laidunten ahtaus oli ilmeinen, ja osaa saamelaisperheistä painostettiin ankarasti. Käytännössä heille ei jätetty muita vaihtoehtoja kuin muuttaa tai luopua poronhoidosta.

    Vastaanottavilla alueilla asui ennestään saamelaisia, joista osa hankki toimeentulonsa pääosinmetsästyksestä ja kalstuksesta, ja toisia, jotka harjoittivat poroa kohden laskien työintensiivistä, pienimuotoisempaa poronhoitoa. Tulokkaat taas harjoittivat poronhoitoaan monta kertaa suuremmassa mittakaavassa, jolloin työpanos poroa kohden jäi pienemmäksi. Vanhassa menetelmässä, joka eräässä mielessä oli nomadisempi, perhe tai kotakunta seurasi porotokkaansa sitä tarkkaan vartioiden. Uudemmassa menetelmässä porot vaelsivat osan vuodessa vapaampana, kevyemmin vartioituna, Tällöin riitti, että vain osa perheestä oli liikkeellä, ja muut saattoivat pysyä enemmän paikoillaan. Tämän seurauksena tulokassaamelaiset alkoivat rakentaa itselleen taloja. Aluksi tätä ei katsottu viranomaisten taholla hyvällä, koska se tulkittiin laiskuuden ja merkiksi alkavasta lappalaisuudesta vieraantumisesta. 1930-luvulla alkuperäinen saamelaisväestö oli kuitenkin omaksunut tulokkaiden poronhoitomenetelmät, varsinkin kun kokemus oli osoittanut että molemmat menetelmät eivät voi toimia rinnakkainen samoilla alueilla. Kehitys oli samanlainen kaikilla Ruotsin tunturisaamelaisen poronhoidon alueilla.

    Kahden saamelaiskulttuurin kohtaamista vaikeutti se, että alueen vahempi saamelainen väestökerrostuma puhui saamenkielen eteläisiä versioita ja usein lisäksi ruotsia, kun taas tulijat puhuivat pohjoissaamea ja lisäksi suomea, mutta harvoin ruotsia.

    1940-luvunkeskivaiheilla Pohjos-kaitumin lapinkylässä (siis nykyisessä Girjasin saamelaiskylässä) tavattiin alkuperäisistä sykunimistä sellaisia kuin Fanki, Marsja, Pittja, Riggo, Saihtun ja Viertutak, ja pohjoissaamelaiia kuten Blind, Kemi, Skum, Labba ja Venni.

    Girjasin saamelaiskylässä on tätänykyään tiettävästi satakunta jäsentä jakautuneena noin 30:een pääosin perheohjaiseen poronhoitoa harjoittavaan "yritykseen". Pelkästään verkkosivuilta näkysi olevan vaikea selvittää, minkä nimisiä Girjasin tämänhetkiset poronhoitajaperheet ovat. Ruotsin saamelaiskäräjillä saattaa olla jonkinlaiset sivustot joissa on saamelaiskyläkohtaisia tietoja, mutta niille pääseminen edellyttää salasanaa joka on jaettu vain kylän osakkaille.

    Epäselväksi jää täsäs vaiheessa myös, kuinka suuri on sellaisten saamelaisten lukumääräs (jos heitä ylipäätänsä on)jotka asuvat saamelaiskylän alueella olematta saamelaiskylän osakkaita, eli joilla ei ole oikeutta harjoittaa poronhoitoa. Lisäksi tilannekuvan muodostuksessa olisi huomioitava alueelta pois muuttaneet saamelaiset jotka ehkä katsovat että heillä tulisi olla kalastus- ja metsästysoikeudet kylän alueella, ja sellaiset, jotka katsovat että heillä tulee olla nämä oikeudet esivanhempiensa mailla.

    VastaaPoista
  65. Ylen uutiset: "Saamelaisia ei jostain syystä mielletä suvereeniksi kansaksi, joka osaisi itse päättää, mikä sille on parhaaksi, sanoo saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio saamelaisten kansallispäivän aattona"

    Jos Tiina Sanila-Aikio käsittää saamelaiskäräjen edustavan suvereenia saamelaisvaltiota, on hän ymmärtänyt käsitteen "suvereeni kansa" aivan väärin.
    Hänen ja saamelaiskäräjien viimeaikaiset venkoilut tulevat ymmärrettäväksi, jos hän todellakin on sitä mieltä, että Suomen saamelaiset ovat suvereeni kansakunta. Saamelaiskäräjät uhmaa Suomen valtion suverenitettia sekä kieltäytymällä noudattamasta sen laillisen korkeimman oikeuden päätöksiä, ja pyrkii horjuttamaan suvereniteettia monella tavoin.

    Odotan vaan koska saamelaiskäräjät julistaa itsenäisen suvereenin saamelaisvaltion syntyneen. :)


    Saamelaiset

    VastaaPoista
  66. Sirpa Pietikäinen esiintyy poronhoidon asiantuntijana Saamelaisten kansallisuuspäivän vuodatuksessaan:

    http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211395-saamelaisten-oikeudet-tarvitsevat-vahvempaa-turvaa

    "Saamelaisia syrjitään myös poroelinkeinon kautta. Harva meistä tietää, että Suomessa harjoitetaan kahdenlaista poronhoitoa. Paremmin tuntemamme porotalous perustuu laidunnukseen suhteellisen pienellä, pysyvällä alueella. Saamelainen porotalous noudattaa poroille luontaisempaa paimentolaisperinnettä, jossa poromies vaeltaa ja paimentaa lauman mukana kulkien. Suurin uhka tälle paimentolaiselle elinkeinolle liittyy maankäyttöoikeuksiin, jotka on saamelaisilta pitkälti evätty."

    Nyt sitten tiedätte...

    VastaaPoista