lauantai 7. marraskuuta 2015

Kysytäänkö saamelaisten asioista saamelaisilta?

Hiljattain julki tullut Veli-Pekka Lehtolan kiistakirja ja vaikkapa Suohpanterror-lipun alla ilmenevä ja jopa aseellisen väkivallan viestiä taiteena esiin tuova ”aktivistinuorten” julmistelu saamelaisten nimissä panee kysymään moisten valtuutusten perään.
Onko todella niin, että tällaiset lehtolat ja suopunkiterroristit todellakin kirjoittavat ja puhuvat saamelaisen kansanryhmän kynällä ja suulla?
Lehtola on ottanut tehtäväkseen rääpiä saamelaisten nimissä henkilöitä ja tahoja, jotka hänen mielestään ovat katsoneet ”olevansa oikeutettuja rääpimään saamelaisten asioita”. Lehtola haluaa puolustaa erityisesti pohjoissaamelaisia, joita hänen mukaansa on saamelaiskiistassa pyritty demonisoimaan.
Paikallislehti Inarilaisen jutussa Lehtola pahoittelee sitä, ettei tuossa ”saamelaisten rääpimisessä” ole muistettu, että ”puhutaan oikeista ja tuntevista ihmisistä”. Voi kysyä ovatko hänen vuorostaan rääpimät ihmiset ei-oikeita ja vailla tuntemuksia kun heidän ihmisyytensä ja identiteettinsä näin varsin suorasti kiistetään?
Ovatko Lehtola ja vaikkapa niin ikään aktiivisesti samalla tavalla operoinut Pekka Sammallahti pyrkineet demonisoimaan keitään tässä heidän itsensä hyvin pitkälle pyörittämässä kiistassa?
Kuuntelin äskettäin Tapani Niemen Ylelle tekemän Veli-Pekka Lehtolan haastattelun, jossa hän esitti mielestäni tarkoituksellisen harhaanjohtavia ”rautalankavertauksiaan” siitä, missä on menty sortamaan saamelaisia saamelaisuuden määrittelemisessä. Lehtolan mukaan suomalaiset haluavat määrätä kuka on saamelainen kun korkein hallinto-oikeus (KHO) joutui kumoamaan saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen päätökset hylätä lähes sadan saamelaiskäräjien vaalileutteloon hakeneen henkilön hakemukset.
Lehtolan mukaan tapahtunut on sama kuin jos venäläiset saisivat määrätä ketkä ovat suomalaisia.
Täytyy ihmetellä professorina toimivan Lehtolan logiikkaa tilanteessa, jossa hänen tukemansa saamelaiskäräjien johto on toitottanut jo pitkään saamelaisuuden sukuyhteydestä (tosin se ei liene sama kuin polveutuminen tai periytyminen, jota käräjien johto on lappalaisiin kohdistuen vastustanut) sekä saamelaisen kansanryhmän oikeudesta valita jäseniään.
Nyt Lehtola haluaa hyvin tylysti kiistää etenkin inarinsaamelaisten oikeuden hyväksyä samanlaisessa kulttuurisessa tilanteessa elävät verisukulaisensa saamelaisiksi. Hänen mielestään on oikein ja kansainvälistenkin julistusten mukaista, että pohjoissaamelaisten suvereenisti hallitsemat elimet, vaalilautakunta ja hallitus, voivat oman valta-asemansa turvatakseen tuosta inarinsaamelaisten kelvollisuudesta päättää.
Lehtolan venäläisvertaus ei mielestäni sovi tässä asetelmassa pohjoissaamelaisiin. Oikeampi voisi olla käyttämäni vertaus, jonka mukaan olisi outoa, mikäli savolaiset saisivat päättää ketkä kelpuutetaan kainuulaisiksi.
Lehtolan ajatusmaailmassa näkyy joka tapauksessa se epälogiikka, että saamelaisten ääni on yhtä kuin saamelaiskäräjien johdon ääni.
Viime aikojen lainvalmisteluissa on lausunnonannossa ja julkisuudessa nähdyissä mielenilmauksissa tullut kiistattoman selväksi, ettei saamelaisuudesta eikä varsinkaan saamelaisten virallisena edustuselimenä esiintyvän saamelaiskäräjien asemasta kaikkien saamelaisten edustajana olla lähellekään yksimielisiä.
Tuo luottamusvaje on sanottu suoraan esimerkiksi saamelaiskäräjälain ja metsähallituslain uudistamishankkeissa ja hyvin selväksi se on tullut myös ILO 169-sopimuksen ratifioinnista kiisteltäessä. Saamelaiskäräjien osalta tuo legimiteettiongelma voidaan osoittaa selvin numeroinkin jos katsotaan saamelaiskäräjävaalien alle 50:een tai niukin naukin siihen yltäneitä äänestysprosentteja sekä käräjien selkeästi epädemokraattista edustajakiintiöintiä.
Ja vielä se, ettei edes tuo epädemokraattisesti muodostettu saamelaiskäräjät ole ollut yksimielinen saamelaispolitiikan kapean ja itsevaltaisen johdon harjoittamasta politiikasta.
Niinpä kun saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi julistaa Suomen olevan rasistinen valtio tai kun hänen seuraajakseen asettunut Tiina Sanila-Aikio katsoi ensi töikseen Suomen syyllistyneen vihamieliseen tekoon saamelaisia kohtaan jättäessään ILO-ratifioinnin tekemättä, onko näiden raskaiden syytösten takana lopulta suurikin kannatus tai peräti todella koko saamelainen kansanryhmä? Puhumattakaan, että saamelaisten nimissä kirjoittavat, puhuvat ja lausuntojakin antavat sellaiset kuin Veli-Pekka Lehtola tai vieläpä selkeästi sivullinen Pekka Sammallahti. Saamelaisten ääntä käyttävää sivullisjoukkoa voisi jatkaa pitkällekin lähtien vaikkapa Kaisa Korpijaakko-Labbasta ja Martin Scheininistä.
Jos Suomi-nimisessä demokratiassa pitää ottaa kantaa vaikkapa Nato-jäsenyyteen tai mihin tahansa kiistaa herättävään kysymykseen, kerrotaan tavallisesti kuinka suuri osa suomalaisista on kyseessä olevasta asiasta mitäkin mieltä. Ei maailmallekaan mennä hevin kailottamaan suomalaisten nimissä heidän olevan kansana jotain mieltä, koska jotain yhtä mieltä ei varmasti yhdelläkään kansalla tai kansanryhmällä ole.
Jos näitä Lehtolan Niemen haastattelussa kehumia rautalankaesimerkkejä jatkaisi, olisi oikeampaa puhua saamelaisten sijasta saamelaiskäräjien hallituksen tai saamelaiskäräjien enemmistön mielipiteistä.
Vai kuinka moni saamelainen on saanut vastata kysymyksiin siitä onko Suomi rasistinen valtio ja onko siksi oikein että Suomen mainetta kansainvälisillä foorumeilla mustataan? Tai onko hänellä Suomen kansalaisena yhdenvertaiset kansalaisoikeudet muiden maan kansalaisten kanssa, onko hänellä elinkeinon- ja yrittämisen vapaus tai onko hänellä kenties jopa erityisiä oikeuksia verrattuna niin sanottuun pääväestöön?
Varmasti moni saamelainen on sitä mieltä, että Suomi on rasistinen valtio ja että häntä saamelaisena sorretaan, mutta kuinka moni on päinvastaista mieltä?
Olisiko syytä harkita sitä mitä saamelaisen kansanryhmän nimissä julistetaan ja myös kuka missäkin asemassa julistaa?
Kyse on samasta ja saamelaisten kannalta vähintäänkin yhtä vahingollisesta asiasta, jos joku ulkopuolinen menee määrittämään yleistäen saamelaisia jonkin yksittäisen ääritoimijan tai pienen valtapiirin aggressioiden perusteella.

61 kommenttia:

  1. Saamelaisten nimissä ja heidän sortamisestaan huutavat enimmäkseen ne joilla ei ole todellista arjen yhteyttä siihen osittain jo muutoinkin vain mielikuvina olevaan saamelaiseen elämänmuotoon jota he muka puolustavat.

    VastaaPoista
  2. Lehtolan kannat vuosien varrelta ovat niin epämääräiset että hänestä tulisi hyvin poliitikko.

    VastaaPoista
  3. Aikanaan saamelaisia käännytti kovalla kädellä kirkko, nyt toisenlaiset "leipäpapit" joiden julistus lähtee sieltä 70-luvun stalinismista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen peloteltiin että taivaaseen päsee vain harvat ja valitut, nyt seurakuntaankin pääsy on tarkalla.

      Poista
  4. Oma pointtinsa on kuka on näitten stalinistien koulutuksen rahottanut 70- luvulla. Inte pappa betalar.

    VastaaPoista
  5. Veikon viimeisin blogikirjoitus herätti mielenkiintoisen kysymyksen siitä mikä on saamelaisuus tänään ja kellä on oikeus sitä tulkita. Joskus sanotaan, että kieli on kansan sielu. On totta, että kieli on usein kansan määrittelevä tekijä, ja jossain tapauksessa oma kieli rajoittuu vain omaan kansaan ja tällöin se voi olla kansallisen identiteetin ydin.
    Saamenkieltä käyttää Suomen 10 000 saamelaisesta enää noin 1000 - 1500 saamelaista. Suurin osa (70%) saamelaisista asuu tällä hetkellä alueen ulkopuolella. Joten kieli on menettänyt merkityksensä saamelaisia yhdistävänä tekijänä, saamenkielellä ei ole enää mahdollista symbolisoida saamenkansan yhtenäisyyttä. Tämä kehitys on vain voimistunut saamelaiskäräjien toiminnan seurauksena. Saamelaiset eivät puhu yhtä yhdistävää saamenkieltä. Suomenkieli on tänään kaikkia saamelaisia yhdistävä kieli.
    Joten tässä tilanteessa käsite "saamelaiskulttuuri" herättää jo lähtökohtaisesti monia kysymyksiä. Onko Ylä-Lapissa koskaan ollutkaan omaa ns. saamelaiskulttuuria, vai onko se sisällöltään samaa kuin lappalainen kulttuuri. Miten kulttuurielämä on muuttunut 20,40 tai 70 vuodessa, joka on kulunut ihmisten arvojen uudelleen rakentumisesta lappalaisessa yhteiskunnassa? Millä lappalaiset erityispiirteet korvattiin, jos niitä ylipäätänsä korvattiin?

    jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä tässä kommentissa taas annetaan niin väärää tietoa.

      Väite:
      "Saamelaiset eivät puhu yhtä yhdistävää saamenkieltä. Suomenkieli on tänään kaikkia saamelaisia yhdistävä kieli."

      En ole kuullutkaan että suomen kielellä voi puhua saamelaisen kanssa joka asuu Norjassa tai Ruotsissa. Että he myös osaavat "kaikkia saamelaisia yhdistävää suomen kieltä". Aika uusi juttu, ainakin minulle. Ehkä kommentin kirjoittaja puhuu heidän kanssaan suomea, meillä ainakin yhteisenä kielenä on ollut saamen kieli.

      Se että saamelaisia on nimitetty lappalaisiksi vuosisatojen ajan ei muuta sitä tosiasiaa, että saamen kielellä saamelainen on aina ollut muotoa sápmelaš ja että saamelainen sana on otettu mukauttaen käyttöön myös suomen, ruotsin ja norjan kieliin. Se että saamelaiset eivät halua käytettävään itsestään nimitystä lappalainen, ei tarkoita sitä että suomalaiset jotka asuvat Lapissa voivat ottaa nimityksen käyttöönsä ja ajaa sillä omaa asiaansa. Niin kuin tässäkin kirjoituksessa yritetään sekoittaa asioita nimityksillä saamelainen kulttuuri ja lappalainen kulttuuri, niin kuin ne olisivat kaksi eri asiaa. Koska lappalainen ja saamelainen ovat toistensa synonyymejä, niin nehän tarkoittavat samaa asiaa, vaikka tässäkin kirjoituksessa yritetään hämmentää tätä asiaa puhumalla muka kahdesta erillisestä kulttuurista.

      Saamelainen on puhunut omaa kieltään ja elänyt omaa kulttuuriaan siitä huolimatta mitä sitä on suomen kielellä ja muilla valtakielillä kutsuttu. Se että ennen 1970-lukua puhuttiin lappalaisista on sama asia kun saamelaiset tänä päivänä. Saamelaiset eivät vain halua kutsuttavan itseään lappalaiseksi koska kokevat sen negatiivisena ja alentavana nimityksenä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lappalainen-nimityksen voivat ottaa käyttöönsä Lapissa asuvat suomalaiset. He ovat lappilaisia. Siinä on vissi ero.

      Poista
    2. Jos kirjoitetaan: "Saamenkieltä käyttää Suomen 10 000 saamelaisesta enää noin 1000 - 1500 saamelaista. Suurin osa (70%) saamelaisista asuu tällä hetkellä alueen ulkopuolella. Joten kieli on menettänyt merkityksensä saamelaisia yhdistävänä tekijänä, saamenkielellä ei ole enää mahdollista symbolisoida saamenkansan yhtenäisyyttä. Tämä kehitys on vain voimistunut saamelaiskäräjien toiminnan seurauksena. Saamelaiset eivät puhu yhtä yhdistävää saamenkieltä. Suomenkieli on tänään kaikkia saamelaisia yhdistävä kieli."

      Ja tähän vastataan: "En ole kuullutkaan että suomen kielellä voi puhua saamelaisen kanssa joka asuu Norjassa tai Ruotsissa. Että he myös osaavat "kaikkia saamelaisia yhdistävää suomen kieltä". Aika uusi juttu, ainakin minulle. Ehkä kommentin kirjoittaja puhuu heidän kanssaan suomea, meillä ainakin yhteisenä kielenä on ollut saamen kieli."

      Niin voidaan ainakin todeta, ettei vastaaja kykene kommunikoimaan suomen kielellä.

      Poista
  6. ...jatkoa:

    Vaikka tutkijat eivät uskalla kertoa lähemmin saamelaiskulttuurin lähtökohdista niin tosiasiassa saamelaiskulttuuri on tarkasti määritellyn lappalaiskulttuurin jälkeläinen. Tarkasti määritellyllä viittaan aikaisemmin kirjallisuudessa mainittuun lappalaisuuteen, joka vasta 1970-luvulla rajattiin kapea-alaisesti saamelaisuudeksi pohjoissaamelaisen ryhmän vallan turvaamiseksi.
    Kulttuuri-identiteetin tulisi ihannetapauksissa tukea kansan poliittista ja taloudellista identiteettiä, mutta kuinka se voi olla mahdollista alueella missä suhtautuminen statuksettomiin saamelaisin vaikuttaa äärettömän poliittiselta ja syrjivältä.
    Kulttuurin suuntaviivojen ja kulttuuripoliittisten rajalinjojen vetäminen ei tällä hetkellä ole Ylä-Lapissa mitenkään helppoa. Aihetta ei voi tarkastella huomioimatta kieltä ja politiikkaa. Veli-Pekka Lehtolan ja saamelaiskäräjien tuottamat tekstit ja internetsivut ovat osa saamelaiskäräjien kulttuuripolitiikkaa, mutta se on kuitenkin vain osa politiikkaa, pieni osa todellisuudesta. Sen vuoksi aiheesta puhuttaessa ei kannata tyytyä vain Veli-Pekka Lehtolan määritelmään saamelaiskulttuuripolitiikan tulkintaan. Kannattaa enemmänkin katsella ja kuunnella ympäristöä ja keskustella ihmisten kanssa. Lappalaisuus on merkittävä osa saamelaisten menneisyyttä, joten sen vaikutuksia saamelaiskulttuurin nykytilaan ei voida olla huomioimatta. Saamelaiskulttuuri on politiikkaa. Käräjät pyrkii systemaattisesti syrjimään statuksettomia saamelaisia ja kirjoittamattomia kielisääntöjä uhmaavat voivat saada potkut. Saamelaiskäräjien nykyhallinto pitää yllä kulissia lappalaisen kansanperinteen säilyttämisestä, mutta varsinaisesti oikea kansanperinteen ja kielen säilyttämiseksi ei tehdä mitään. Konkreettinen esimerkki tästä on vuonna 1934 perustetun saamenkielisen Sapmelas-lehden lopettaminen 2000-luvun alussa.
    Puhuttaessa inarinsaamelaisesta perinnekulttuurista ei voida olla huomioimatta alueen keskeistä sijaintia vanhojen kauppareittien varrella ja sitä kuinka alueelle on imetty vaikutteita niin idästä kuin lännestäkin. Alueen vanhin kulttuurimuoto inarinsaamelaisuus pyritään painamaan näkymättömiin.
    Saamelaiskulttuuri on siis synonyymi lappalaiselle kulttuurille, sen raamit ovat hyvin pitkälti samat kuin lappalaisilla kulttuurilla aikoinaan oli. Nykyinen saamelaiskulttuuri elää kuin sammiossa, joka pääsee pieninä puroina ulos, satunnaisesti, harvoille ja valikoiduille näyttäytyen joka kerta erilaisena. Lappalaiset erityispiirteet on korvattu saamelaishallinnon erityispiirteillä, jotka väheksyvät statuksettomien ja etnisten saamelaisten yhteistä historiaa ja identiteettiä. Aivovuoto alueelta on todellista. Kuitenkaan kieli ei ole ainoa palanen, jota tarvitaan saamelaiskulttuurin toteutukseen, vaan kulttuuri on osiensa summa. Niin kauan kuin alkuperäiskansa ei voi toteuttaa itseään taiteen, tieteen ja kulttuurin saralla, ei alueella ole omaa kulttuuria, vaan se on vallanpitäjien kulttuuria.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  7. Luin juuri Lehtolan Muinaistutkija-lehdessä julkaistun artikkelin vuodelta 2008. Tuon ”Eteläisen Suomen muinaiset lappalaiset” -tekstinsä hän aloittaa: ”Lappalaisten eli saamelaisten on perinteisesti nähty asuneen koko eteläisen Suomen alueella vielä tuhatkunta vuotta sitten…”
    Myöhemmin hän kirjoittaa: ”Paitsi uutta tietoa paikallisista lappalaismuistoista kuvauksiin sisältyi usein myös stereotypioita, kuten saamelaisten näkeminen poronhoitajina, jo esihistoriallisella ajalla sekä käsitys `kiertelevistä lappalaisista´ eli siitä, että menneisyyden saamelaisilla tai lappalaisilla ei ollut järjestäytynyttä maankäyttöä ja organisoitunutta yhteiskuntaa. Asiasta oli toki saatavilla ajantakaista tietoa (esim. Itkonen 1948, Nickul 1970), jonka mukaan poronhoito alkoi vasta 1400- ja 1500-luvuilla; sitä ennen saamelainen pääelanto tuli pyynnistä, mukaan lukien peurat. Myös saamelaisesta lapinkyläjärjestelmästä ja maankäytön vakiintuneesta käytöstä oli kirjoitettu (esim. Tanner 1929, Nickul 1970, Vilkuna 1971)…”
    Näitä on hauska lukea ja katsoa etenkin miten saamelaisuutta missäkin vaiheessa yhdistellään alkuperäisen historiallisen lappalaisuuden välillä ja missä lienee tarkoituksessa. Tässä ko. artikkelissaan Lehtola vertailee ja yhdistelee eri tieteilijöiden näkemyksiä eikä päädy tietenkään tuomaan lappalaisuuden ja nykysaamelaisuuden polveutumisen ”synonyymiutta” nykypäivään. Vaikeaa se tietenkin muutoin kuin poliittisesti olisikaan.

    VastaaPoista
  8. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...

    VastaaPoista
  9. Edellä viitataan Lehtolan Muinaistutkijassa vuonna 2008 olleeseen kirjoitukseen. Se osoittaa, että Lehtola on tutustunut T. I. Itkosen teokseen Suomen lappalaiset vuoteen 1945. Vaikka Itkosen kaksiosainen kirja on kansatieteellinen kuvaus lappalaisista, siinä esitetyt tiedot asutuksesta ja valtion politiikasta ovat kumoutumatonta faktaa. Tunnetuimmat Itkosen teoksista ovat Suomen lappalaiset vuoteen 1945 ja Koltan- ja kuolan Lapin sanakirja, molemmat toistatuhatta sivua käsittäviä jättimonografioita.
    Itkonen teki 1910- ja 1920-luvuilla lukuisia tutkimusmatkoja eri puolilla Lappia asuvien lappalaisten pariin. T. I. Itkonen osoittaa olevansa lappalaisten olosuhteiden taitava kuvailija. Matkoissa on aivan eri tuntu sen mukaan, ollaanko syvällä lappalaisten maassa vai sivilisaation liepeillä, kuten Kuolavuonolla kildinin lappalaisten parissa.
    Itkonen ei ole Lehtolan tapainen tieteen yksiviivainen popularisoija. Hän onnistuu pysyttelemään tutkimuskohteistaan eri lappalaisheimoista riittävän etäällä säilyttäen objektiivisuutensa. Hän kertoo kyllä paikoin hyvinkin henkilökohtaisista tapahtumista, mutta säilyttää silti uskottavan tiedemiehen otteensa. Toisaalta annos ulkopuolisuutta on myös Itkosen kirjojen voima ja vahvuus. Kuten on nähty viime aikoina, niin intiimillä henkilökohtaisuudellakin on omat vaaransa, se syö itsensä vähänkin taitamattoman käsissä äkkiä loppuun.
    T. I. Itkosen lukuisat piirrokset ja valokuvat kertovat oman tarinansa lappalaisista. Ne ovat enimmäkseen tekijän itsensä retkillään ottamia ainutlaatuisia dokumentteja.
    Suomen lappalaiset -teoksessa (Lappalaisten esiintymisessä) ilmenee jonkinlaista väistyvän heimon vanhaa kulttuuria ja hienotunteisuutta, joka karttaa karkeita sanoja ja huomiota herättävää kielenkäyttöä, syytöksiä lappalaisten sorrosta ja mustamaalisesta. Tätä tunnustusta tuskin voidaan antaa niille tutkijoille ja poliitikoille, jotka pyrkivät "rääpimisillään" kieltämään lappalaisen väestön olemassaolo. Tästä syystä lappalaisia tutkinutta T.I. Itkosta voidaan pitää alkuperäiskansatutkimuksen uranuurtajana Suomessa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  10. Ottaako noita Lehtolan juttuja enää kukaan tosissaan? Niin säälittävää alkaa meininki olla, kuten myös muutamilla muilla kollegoillaan. Kun ei pysty tutkimusta tekemään, ihmisiä haukkumaan kyllä pystyyy aina.

    VastaaPoista
  11. Lehtola taantui todella nopeasti Sammallahden tasolle. Liian pieni piiri?

    VastaaPoista
  12. Veikon blogi on poikinut mielestäni arvokkaita huomioita, joita ei voi olla ohittamatta. Lehtolaa lukuun ottamatta harva tutkija pääsee näinä päivinä suoraan vaikuttamaan saamelaispolitiikan merkittäviin ratkaisuihin eikä enemmistö taida siihen pyrkiäkään. Valtion hallinnossa tieteenalan kysyntää laskee se, etteivät tutkijat ole useinkaan pystyneet tuottamaan uusia faktatietoja. Tämä koskee Lehtolan lisäksi myös kaikkia niitä tutkijoita jotka ovat 1970-luvulta lähtien yrittäneet löytää avaimen entisten Lapinkylien maiden siirtämiseksi saamelaiskäräjien hallintaan. Saamelaispolitiikan tosiasiat ovat yleensä paremmin aktiivisten toimijoiden, toimittajien tai kansalaisjärjestöjen tiedossa kuin yksittäisten tutkijoiden. Käytännön toiminnan tutkiminen tieteessä on usein jo ontuva lähtökohta.
    Tutkijat voivat toki koota tosiasioita ja tuoda niitä julkisuuteen systemaattisessa muodossa. Vain harvalla saamelaispolitiikan tutkijalla on kuitenkaan pääsyä tai mahdollista koota sellaista aineistoa, joka olisi itsessään uutta ja merkittävää. Pitää ensin päästä alkuperäisiin asiakirjoihin ja lähteisiin käsiksi.
    Poikkeuksen tähän tekee kuitenkin Lapin yliopistossa 13.6.2012 tarkastetun Erika Sarivaaran väitöskirja, jossa hän tarkastelee mm. Suomen ja Norjan erilaisia ja erisisältöisiä saamelaismääritelmiä. Suomen saamelaismääritelmästä on levitetty monenlaista tietoa, esitelmöity, kommentoitu, keskusteltu ja taisteltu lehtien palstoilla käsitteisiin liittyvistä ongelmista ja kilpailtu siitä, että kenellä on oikeata tietoa ja kenellä on sen esittämiseen oikeus.
    Lapin yliopistossa väitelleen Sarivaaran väitöskirja antaa siten tärkeän tiedollisen perustan eri linjaus- ja päätösvaihtoehdoille. Määritelmällä on todellista merkitystä vain, jos se vastaa tutkittua tietoa, käytännön realiteetteja, nojaa perusoikeuksien noudattamiseen ja on riittävän joustava aivan niin kuin Norjan saamelaismääritelmä. Toki on muistettava, että määritelmä on seurausta jostakin, eikä se päätä vielä mistään mitään. Määritelmiin käsiteanalyyttisinä asioina on suhtauduttava perustellun epäillen juuri mainituista syistä. Aivan śamat kriteerit koskevat myös Lehtolan tieteellisen toiminnan arviointia.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  13. Nyt se tieto käräjiltä saapui : aikovat järjestää vaalit uudelleen niin, että tänä vuonna vaalioikeuden KHO: n päätöksen myötä saaneet eivät ole äänioikeutettuja. Olenkin ihmetellyt kun saamelaiskäräjien internetsivuilla ei ole ollut mitään tiedotetta saamelaiskäräjävaalien tuloksesta. Käräjien hallituksen nyt tekemästä päätöksestä voi kuulema valittaa Korkeinpaan hallinto-oikeuteen. Ei voi kun ihmetellä tätä käräjien johdon touhua! Onko päätöksiä tekemässä lapset vai aikuiset???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse on epätoivon siivittämästä toiveajattelusta. Kuten lapset ajatellaan, että toive täydestä suvereniteetistä, ikiomasta kansallisvaltiosta, on yön aikana toteutunut. Mitä sitä silloin Suomen laeista ja lainkäytöstä tarvitsee välittää.
      Täystohina vain päälle ja saamelainen anarkia valtaan.
      Joten oikea tulkinta päätöksentekijöiden mentaalisesta kypsyysasteesta on "lapset".
      Jos vastauksena olisi "aikuiset", pitäisi kait julistaa syyntakeettomiksi?

      Poista
  14. On Sápmissa aikohin eletty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan Lapinmaan jo erottava tästä epädemokratiasta?

      Poista
  15. Sitäpä voisi sanoa että saamelaiskäräjien hallitus ja sitä palveleva oikeudellinen päätösesityksen laatija on tehnyt Suomen oikeushistoriassa luultavasti ensimmäisen täydellisen juridisen argumentoinnin kaksoisluzin immelmannilla väittäessään oman vaalilautakuntansa toimineen lainvastaisesti toteuttaessan KHO:n päätöksen ja väittäessän että lainvastaisuuden tekijä, toimija, aktori, on ollut saamelaiskäräjien päätösten valitusaste, KHO. Hupsistakeikkaa kerta kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Montakohan virhettä Scheinin tuosta nyt löytää?

      Poista
  16. On mahdettu oikeudellisten neuvonantajien kesken hykerrellä kun tämä liike on keksitty ja päätös muotoiltu. Tämä juridiseen asuun puettu alkuperäiskansapoliittinen mielenilmaisu saattaa vain olla oikeudellinen saltomortaali sanan konkreettisessa merkityksessä, siis "kuoleman hyppy". Ainakin se voi osua pahasti käräjien nilkkaan ja ontuminen voi jäädä, jos ei nyt pysyväksi, niin ainakin pitkäaikaiseksi. Jos ei asia olisi niin vakava voisi myös sanoa että saatiinpa väriä vuoden pimeimpään aikaan, saniinta "saatiinpa valoa" istuisi huonommin kun kyse on ennemminkin pimeydestä. Saamelaiskäräjien hallituksen kokoukseen lienee pätenyt vanha tapa: viimeisenä lähtevä sammuttaa valon. Päätöstä tarkemmin lukien siitä selviää, että yksi syy sen tekemiseen oli "väärä" vaalitulos, kansa on valinnut väärin ja siksi hallitus panee toimeen uudet vaalit joissa äänestäjäkunta on valittu vanhoilla, hyvillä eri syrjivillä periaatteilla. Päätöksellään vanha hallitus paitsi manipuloi vaalitulosta myös pelaa itselleen lisäaikaa, koska päätös estää uusia saamelaiskäräjäedustajia aloittamasta toimensa, kokoontumasta järjestäytymistä varten ja uuden hallituksen valitsemisen. Jos tämä tapahtuisi valtiollisella tasolla, kysymyksessä olisi valtiokaappaus, jossa toimeenpaneva valta asettuisi demokraattisen, edustuksellisen päätösvallan ja tuomiovallan yläpuolelle.

    VastaaPoista
  17. Lindström on pantu rauhoittelemaan kierroksilla käyvää saamelaiskäräjää. Ensi vuonna....
    Jää hallitukselle ja KHOlle vähän työrauhaa ajankohtaisiin ongelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota olosuhdeselvitystä osattiin odottaa ja nyt on vain turvattava että siitä tulee todella puolueeton ja riittävän kattava.

      Poista
  18. Käräjien sekoilu tästä KHO:n ratkaisusta osoittaa yksiselitteisesti sen, että saamelaiskäräjien hallituksella on toisenlainen maailmankuva kuin mihin meillä on Suomessa ja Pohjoismaissa totuttu. Näin myös omasta asiastaan. Tärkeintä ei ole hyvät suhteet naapureihin, hyvinvointi ja tasa-arvo, tärkeintä on hinnalla millä hyvänsä saamelaiskäräjien valta-aseman vahvistaminen ja sen turvaaminen. Kyse on siis käräjien eliitin omien taloudellisten etujen turvaamisesta. Todellisuudessa nyt pelataan nollasummapeliä, jossa saamelaiskäräjien poliittisen johdon on saamelaisradion tuella puolustettava asemaansa.

    Käräjien toiminnalle on toinen kyynisempikin selitys; rahat ovat loppumassa. Suomen vakavat talousongelmat heijastuvat myös käräjien toimintaan; rahaa käräjien toimintaan ei tule tällä sekoilulla valtion talousarvion kautta samalla lailla kuin aikaisemmin. Tällaisessa tilanteessa pieni voitokas kiista voisi piristää ja viedä huomiota saamelaiskäräjien ongelmista toisaalle. Ja tietysti kovat otteet statuksettomia saamelaisia kohtaan ovat selkeä tapa viestiä, että ainakaan saamelaiskäräjissä ei enää hyväksytä KHO:n tapaisia ratkaisuja. Nämä selitykset eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään. Mutta johtaako se mihinkään muuhun kuin pahenevaan umpikujaan ja uskottavuuskriisiin?

    Saamelaiskäräjien poliittinen elämä on suurelta osin ollut näytelmä, jossa eräät taustavaikuttajat ovat kulisseista tai suoraan käräjien hallituksesta ohjanneet asioiden kulkua. Mutta koska ihmisillä on omat taloudelliset etunsa, kukaan ei kuitenkaan ole voinut täysin monopolisoida politiikasta tiedottamista, johtuen internetistä. Pahimpina aikoina on monia kriittisiä ääniä pyritty hiljentämään. Kummallista on, että monet uskovat yhä saamelaisradion satuihin, vaikka monen kuuntelijan ja katsojan luulisi omasta kokemuksesta tietävän, että asiat eivät niin kuin heille satuillaan. Todellisuudessa veronmaksajien varoilla toimiva YLE-Sapmi kertoo ja uutisoi varsin valikoiden ajankohtaisista asioista. Niissä harvemmin pääsevät inarinsaamelaiset tuomaan esille oikeutettuja näkemyksiään heille tärkeistä ajankohtaisista asioista.

    Saamelaiskäräjien johdolle ja saamelaisradiolle demokratia on sana, jonka voi tulkita miten haluaa. Jos joku pistää vastaan, se ei ole demokratiaa vaan saamelaisvastaisuutta. Statuksettomia saamelaisia tällainen loukkaa. Ne jotka asuvat alueella tuntevat katkeamattomalla yhteydellä yhteyden alueen alkuperäisväestön historiaan. Siksi historia on tärkeä alueen kaikille alkuperäisille asukkaille siitä riippumatta kuuluuko ihminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vai ei. Miksi tästä faktasta tietoisesti vaietaan? Onko se poliittisesti liian arka kysymys? Tällä nykyisellä menolla saamelaisten eliitti on ajamassa saamelaiskäräjiä kohti auringonlaskua. Tarvitsevatko saamelaiset etujensa valvomiseen todella tällaista jatkuvaa sekoilua? Eikö nyt olisi jo korkea aika, että Lapinkylien yhteistyöjärjestö ottaisi ohjat käsiinsä, koska käräjät ei siihen kykene?

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  19. Käräjien hallitus väittää vaalilautakunnan vahvistaneen vaalien tuloksen 20.8., eli vastoin saamelaiskäräjälakia. Väite ei pidä paikkansa, sillä vaalilautakunta on toiminut aivan oikein ja vahvistanut sen kokouksessaan 7.10. Mitä mahtaa vaalilautakunnan jäsenet tästä tykätä ?

    VastaaPoista
  20. Mitekähän saamelaiskäräjien lakimies Kalle Varis perustelee näitä viimeisiä käänteitä? Vai onko tällainen henkilö edes olemassa, kun ei julkisuudessa ole näkynyt millään tavalla. Luulisi käräjien ainoan lakiasiantunijan selvittäneen, ettei laittomuuksiin mennä. Jonkinlaisia perusteluja ja lausuntoja häneltä kyllä tulisi nyt saada. Veronmaksajana ja näinollen hänen palkanmaksajanaan tätä odotan.

    VastaaPoista
  21. Vaaliluettelo vahvistettu 20.8. Lain mukaan ei varmaankaan silti estä äänestämästä KHO:n päätöksellä.

    "26 d § (30.12.2002/1279)

    Äänestäminen tuomioistuimen päätöksen perusteella

    Henkilölle, joka ennen ääntenlaskennan aloittamista esittää vaalilautakunnalle tai vaalipäivänä vaalitoimikunnalle korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen äänioikeudestaan, varataan tilaisuus saada vaaliasiakirjat ja äänestää.

    Henkilö on velvollinen luovuttamaan vaalilautakunnalle tai vastaavasti vaalitoimikunnalle päätöksen tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen vaaliluetteloon asiasta tehtävää merkintää varten."

    Mielestäni tässä ei puhuta uusintavaaleista mitään. Jos kerran nytkin pääsi äänestämään (jos ja kun vaaliluettelo oli vahvistettu) niin KHO-päätöksellä äänestettiin.

    VastaaPoista
  22. Vaikka sk:n hallitus sekoilee muuten monin kohdin päätöksesään jolla se päätti vaalien uusimisesta, päätös ei kuitenkaan sisällä väitettä siitä että vaalin tulos olisi vahvistettu 20.8. On erotettava vaalin tuloksen vahvistaminen ja sitä edeltävä vaaliluettelon vahvistaminen. 20.8.2015 vaalilautakunta vahvisti vaaliluettelon, ei toki vielä vaalin tulosta.

    VastaaPoista
  23. Saamelaiskäräjien hallituksen päätös on isku demokratialle. KHO:n ja vanhan eduskunnan päätösten jälkeen, saamelaiskäräjävaalien ja eduskuntavaalien alla ja jälkeen saamelaiskäräjien hallitus ja etenkin sen puheenjohtajat ovat kiihdyttäneet itsensä tilaan, jossa he elävät kuin maailmanloppu olisi käsillä. Sen sijaan että saamelaiskäräjien hallitus olisi siivosti antanut uusien käräjäedustajien astua toimeensa ja valita uuden hallituksen, vanha hallitus on määräämällä uudet vaalit pelannut itselleen hetken lisäaikaa. Uhmaten KHO:n päätöstä hallitus on myös päättänyt että uusintavaalit toimitetaan sen vaaliluettelon mukaan, josta vielä puuttuivat ne äänestäjät jotka KHO oli määrännyt siihen otettavaksi. Nyt on korkea aika arvioida, mihin tällaista riidan haastajaa kuin saamelaiskäräjät tarvitaan? Jatkuva riidan haastaminen on osoittanut, että se ei palvele muun kuin pienen saamelaiseliitin asemaa, jos sitäkään.

    Tämä on vanhan, eroamisvelvollisen hallituksen yritys vääristää jo pidetyn vaalin tulosta jotta sen politiikan kannattajat saisivat paremmat asemat, jotta sen politiikka jatkuisi mahdollisimman ennallaan, ja jotta mahdollisimman moni uusintavaaleissa ehdolla olevat nykyiset edustajat ja hallituksen jäsenet säilyttäisivät paikkansa. Jos samanlainen kuvio tapahtuisi valtakunnan politiikan tasolla, meillä olisi käsillä valtiokaappaus.

    Lukitus poliittiseen hysteriaan pitäisi purkaa ja keskittyä olemassaoloamme uhkaaviin haasteisiin, koska lukemattomat vaarat leijuvat maapallomme yllä. Meidän saamelaisten on todistettava selviytymiskykymme suurten ongelmien ratkaisussa. Koska olen optimisti toivon, että selviydymme yhdessä lappalaisten ja maailman muiden kansojen kanssa kaikista virheistä ja monituhatvuotisesta historiasta huolimatta – eihän kolme tai neljätuhatta vuotta kauhean paljon ole – ihmiskunta on viimeisen vuosisadan aikana moninkertaistanut tietojensa määrän. Samanaikaisesti osa tästä kehityksestä on auttanut levittämään valheellisia ajatuksia ja vääriä tietoja.

    Saamelaisten poliittisten johtajien on aika palata maanpinnalle, koska yksikään kansa ei ole toista parempi, vaikka kaikilla on omat kansalliset ja kulttuuriset piirteensä. Jos lappalaiset ja saamelaiset – tai, jos halutaan ilmaista asia toisin – lappalaiset ja muut saamelaiset puhuvatkin eri saamenkieliä, tai vaikkapa suomea, he ovat saman alkuperäiskansan alaryhmiä, joilla on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Kun kulttuuripohja on kutakuinkin sama, mitä merkitsee silloin joku puheen ero, mitä merkitsee jos toinen on luterilainen ja toinen ortodoksi, mitä merkitsee jokin ero vaateparressa, tai mitä merkitsee kuka on tullut mistäkin, kansana, sukuna, perheenä tai yksilönä – niin kauan kuin näistä ei käydä satuilemaan toisten satuttamiseksi. Tässä asiassa tietämättömyys on monien puutteiden lähde. Tällä hetkellä tieto on tärkeimpiä liittolaisia saamelaisille ja lappalaisille, jotka pyrkivät rakentamaan parempaa maailmaa, niin vanhoille kuin nuorille.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  24. Tuskin tästä halutaan ennakkotapausta, että KHO:n päätöstä voidaan seuraamuksetta jättää noudattamatta. Jos KHO:n päätökseen ei olla tyytyväisiä voinee siitä valittaa eurooppalaisiin tuomioistuimiin. Mikä tuomioistuin se sitten onkaan, KHO: päätöstä se tuskin muuttaa. Enimmillään tulee huomautus. Sitä suomalaisen oikeuslaitoksen uskottavuus ei kestä, että saamelaiskäräjät pilailee sen kustannuksella.

    VastaaPoista
  25. Uusia vaaleja ei tule, koska 40 pykälää ei ole rikottu!

    VastaaPoista
  26. Tässä uusintavaali-hömpötyksessä on kysymys pohjimmiltaan asiasta, joka vastaa SK:n valtaaapitävän klikin käsitystä saamelaisten itsehallinnon sisällöstä. Se toimii kuin itsehallinto ei rajoittuisi kulttuuria ja kieltä koskeviin asioihin ja pyrkii joka lausunnollaan ja toiminnallaan antamaan kuvan, että saamelaiskäräjillä olisi saamelaisia koskevissa asioissa ja saamelaisasuleella suvereeni, itsenäiselle valtiolle kuuluva valta, joka ylittäisi jopa kunnallisen itsehallinnon ja olisi sama kuin suvereenilla valtiolla..
    Saamelaiskäräjät tähtää saamelaisvaltion perustamiseen, vaikka se ei sano sitä julki.
    Sk:n hallituksen päätös pitää uudet vaalit on yksi lenkki tässä määrätietoisessa pyrkimyksessä.
    SK:n hallitus siis kiistää Suomen valtion suvereniteetin. Aika rankkaa. Mutta onhan näitä esimerkkejä mihin tällainen separatismi vie.
    Eikö mikään herätä tätä joukkoa harhakuvitelmistaan?

    VastaaPoista
  27. Ihan haaleeta touhua! Jos uudet vaalit joissa ei saa äänestää käräjälain 26d pykälän mukasesti, niin valitus sissään ettei vaalilautakunta noudattanu käräjälain 40 pykälää (äänestys kielto vaikutti vaalitulokseen) niin taas uudet vaalit. Äly hoi älä jätä, arvoisa käräjien hallitus.

    VastaaPoista
  28. yle Sapmin mukaan
    "Norjan saamelaiskäräjien jäsen Beaska Niillas esittää, että Norjan, Suomen ja Ruotsin saamelaiskäräjien vaalisäännöt yhdenmukaistetaan. Beaska Niillaksen mukaan yhteisillä säädöksillä voisi estää sen, että Suomessa KHO:lla on viimeinen sana henkilöiden hyväksymisestä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon."
    Hän "tavoittelee esityksellään vahvempaa yhtenäistä saamelaista demokratiaa. " !!

    "Jos esimerkiksi tämä sopimus olisi jo voimassa Saameenmaalla, olisimme voineet estää Suomen valtion, KHO:n kautta harjoittaman saamelaisten itsehallinto-oikeuden ylenkatsomisen, perustelee Beaska Niillas."

    Esitys käsitellään Norjan saamelaiskäräjillä kuun vaihteessa.

    Anne Nuorgam, joka vaalivideossan ilmoitti, ettei enää aja ILO-sopimuksen ratifiointia, vaan pitää tärkeämpänä yhteispohjoismaisen saamelaissopimuksen solmimista, on saamelaisen parlalamentaarisen neuvoston työvaliokunnan jäsen.

    Puheenjohtaja Aili Keskitalo saa taas vakuutella Norjan valtion viranomaisille ja vähän muillekin, etteivät saamelaiset ole valmistelemassa omaa suvereenia valtiota eikä saamelaisilla ole separatistisia tavoitteita.

    Saamelaiskäräjien hallituksen aisan yli potkiminen ei ole irrallinen ja spontaani teko, vaan vakaa ja määrätietoinen hanke näyttää Suomen valtiolle kaapin paikka ja samalla valmistella irrottautumaan "yhteispohjoismaiseksi saamelaisvaltioksi."


    VastaaPoista
  29. Puheenjohtaja Tiina Sanila toivoo/vaatii Yle sapmin tämän päivän uutisissa "aitoa" yhteistyötä (Yle Sapmin uutistekstissä laatusana on "todellista," toimittajin on iskenyt tilapäinen häveliäisyys).
    Kuten tiedetään aito ja todellinen yhteistyö tarkoittaa mm. sitä, että työryhmissä on joko saamelaisenemmistö tai jäsenet fifty-fifty ja puheenjohtajana saamelaiskäräjien edustaja. Se kuvaa myös sk:n kästystä demokratiasta.

    Kun ministeri Lindström on kesken kaikkien kiireittensä lupautunut Inariin neuvotteluihin aivan piakkoin, olisi jonkun vähän evästettävä mikä on kaiken takana tässä uusintavaaliasiassakin, separatistinen hanke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindström Inarissa 14.12. Vaikuttakaa.

      Poista
  30. Kannatan! Ei tarvi tulevalta hallitukselta odotella kieltäviä päätöksiä, vaan silloin tulee suomeenkin roppakaupalla uusia saamelaisia. Norjassa kun on väljemmät kriteerit.

    VastaaPoista
  31. Kuka voi väittää ettei esim Enontekiöllä khon hyväksymät olisi aidosti saamelaisia? Kenenkään ei pitäisi vielä vaalilautakunnan ja hallituksen lisäksi edes tietää ketkä ovat hakeutuneet vaaliluetteloon. Luettelo on salainen käräjälain mukaisesti. Kuka vuotaa tietoja hallituksessa? On todella törkeää väittää suomalaisiksi khon hyväksymiä kun ulkopuolisilla ei ole tietoja ketkä on kyseessä. sk hallitus on hylännyt saamelaisia luullen heitä poliittisesti vaarallisiksi mutta nyt luetteloon päässeissä on iso osa hiljaisia jotka eivät edes laita vastaan. Kärkkäimmät ovat edelleen ulkona koska muutenhan julkisuudessa olisi noustu vastarintaan. Mitä sk hallitus pelkää? Miksei se anna tavallisten ihmisten äänestää? Eikö jokainen ehdokas olekaan tasa-arvoinen? Mutta hulluinta on että vaaleista valittaneissa on henkilöjä jotka eivät täytä sen paremmin kriteereitä joita vaativat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Saamelaiskäräjien nykyjohto pelkää tietysti valtansa menetystä. Olisiko siellä kulissiväännöissä nykyjohtoon tyytymättömät löytäneet toisensa ja valta olisi vaihtumassa. Jos nykyjohto tuntisi olevansa vahvoilla, ei se missään tapauksessa uusia vaaleja haluaisi. Eikö tämä ole ihan selvää.

      Poista
  32. Beaska Niillas haluaa Suomen, Ruotsin, Norjan ja ehkäpä Venäjänkin saamelaislainsäädännön yhtenäistämisellä estää Suomen valtion KHO:n kautta harjoittaman saamelaisten itsehallinto-oikeuden ylenkatsomisenon paitsi Norjan saamelaiskäräjien jäsen myös Norjan Saamelaisten Valtakunnanliiton puheenjohtaja. Hänestä on veikkailtu sikäläisten saamelaiskäräjien puheenjohtajaa, mikäli Aili Keskitalo ei asetu ehdolle.

    Beaska Niillas tunnetaan radikaalina. Saamen kielen asettaminen etusijalle merkitsee hänelle että norjankielen on väistyttävä, ja että hän puhuu saamea aina kuin mahdollista, ja muiden on sopeuduttava. Hän on toiminut elokuva- ja teatterinäyttelijänä ja on ammattikalastaja.

    Beaska Niillas oli hiomassa valtakunnanrajat ylittävää saamelaisen aktivismin taktiikkaa Ruotsin Jokkmokissa 28.-30.8.2015 järjestetyllä ”Sami Grassroots” -viikonlopputapahtumassa yhdessä mm tapahtuman kokoonkutsujien Jenni Laitin ja Max Machén sekä aktivistitaiteilijoiden Maxida Märakin, Mimie Märakin ja Anders Sunnan kanssa.

    Tapahtumaan osallistuivat myös mm. Suomesta Aslak Holmberg, City Sámit-yhdistyksen varapuheenjohtaja Juho Keva ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Anni Ahlakorpi, Ruotista Jannie Staffansson Ruotsin saamelaisnuorista ja saamelaisen itsehallinnon elvyttämistä ajava Gudrun Kuhmunen.

    Viikonlopputapahtuma oli kytketty ilmastokysymyksiin, mutta ohelmalla oli mm. Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtajan Stefan Mikaelssonin alustus ”Samen kansakunta, tuleeko se jälleen nousemaan?” Tapahtumaan osallistui myös Ruotsin saamelaiskäräjien hallituksen varapuheenjohtaja Josefina Lundgren Skerk.

    Sapmi Grassroots järjesti 7.8.2015 Kiirunan saamelaisteatterissa aktivistien harjoitustyöpajan. Järjestäjinä toimivat tässäkin Jenni Laiti ja Max Maché, sekä lisäksi kokopäivätoiminen aktivisti, itseään ilmasto-oikeudenmukaisuustaistelijaksi kutsuva Olivia Linander. Ohjelmassa oli mm. NVDA-harjoituksia. NVDA tulee sanoista Non-Violent Direct Action, suomeksi väkivallaton suora toiminta. Harjoitukset olivat valmistautumista mielenosoituksiin liittyen kansainväliseen ilmasto-huippukokouksen joka oli määrä järjestää Pariisissa 30.11.-11.12.2015. Pariisissa tapahtuneet terrori-iskut ovat tunnetusti vaikeuttaneet niin konferenssin kuin siihen liittyvien kansalaistapahtumien järjestämistä.



    VastaaPoista
  33. Mikään kansainvälinen organisaatio ei tule puoltamaan saamelaisvaltioajatusta.

    VastaaPoista
  34. Veikon viimeisin blogikirjoitus on herättänyt mielenkiintoisia kommentteja. Niihin lisäisin vielä, että aggressiivisesti koko maailmaan asennoituvan saamelaiskäräjien menestyksen eräs selitys on se, ettei mitään myönnetä, vaan jatkuvasti väitetään että saamelaisia sorretaan. KHO:n ratkaisukin nähdään tällaisen siirtomaapolitiikan jatkumona. Samoin oletetaan, että jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Se on kategorisointia tiukalla linjalla. Vaikka uusimmat tieteelliset tutkimustulokset osoittavat, että saamelaiskäräjien poliittisen johdon vaatimuksilla ei ole mitään tieteellisiä perusteita, tabua ei haluta rikkoa, eivät päättäjät ja eivätkä tottelijat.
    Surullinen totuus on, että usein pystymetsästä tempaistut saamelaisjohtajat yksinkertaisesti ovat epäpäteviä vaativiin tehtäviinsä. Harvalla saamelaispoliitikolla on kompetenssia arvioida esimerkiksi täyttääkö joku inarinsaamelainen ILOn sopimuksen keskeiset kriteerit kuulumisesta alkuperäisväestöön. Harva Enontekiön tai Utsjoen saamelainen tuntee inarinsaamelaisten historian. Sellainen vaatii ymmärrystä. Ylä-Lapin vuosikymmeniä kupattu kansantalous olisi ollut kenelle tahansa ammattimiehelle äärimmäinen haaste. Mutta kun valtiolle osoitetut vaatimukset esitettään pelkin iskulausein ja fraasein, joille ei esitetä mitään asiallisia ja faktisia perusteluja, saamelaisjohtajien tappioiden siemenet kylvetään tällaisen pelin jälkimainingeissa. Järjestelmä, joka ei salli avointa kritiikkiä on tuhoon tuomittu ennemmin tai myöhemmin - yleensä ennemmin.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  35. Taitelijat leikkivät tulella.
    Viime helmikuussa Jokkmokkin markkinoilla aktivistit Märakit, Sunna, Max Maché, Jenni Laiti ja Niillas Holmberg yllättivät Ruotsin kulttuuriministerin, kun hän oli menossa lounaalle.
    Ryhmän esityksessä käytettiin puukkoa, jolla Märak leikkasi sisarensa hiukset.
    Puukko herätti levottomuutta paikalla olleiden Ruotsin säpon (supo) edustajat. Esitys saatiin kuitenkin viedä loppuun.
    Tapahtuma osoittaa, ettei ryhmällä ole harkintaa, tai että se tekee kaikenlaista huomion kiinnittämiseksi.
    Videopätkä ja tapahtumaselostus:
    http://www.svt.se/nyheter/regionalt/vasterbotten/samernas-kupp-mot-kulturministern

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon joukkion kalustoesittely olisi syytä ottaa ainakin viranomaispuhuttelun merkeissä käsittelyyn. Vähän toisella tavalla kuin että Lapin Kansa menee selittämään toiminnan viattomuutta.

      Poista
  36. Yleistävä kokemus taiteilijoista politiikan tekijöinä on että heidän poliittistaiteellinen hehkunsa on kuumempi kuin heidän poliittinen analyysinsä syvä. Joskus he tuottavat suoranaista hallaa poliittiselle asialle jota he tuntevat itsensä pakotetuiksi lähteä ajamaan, ainakin nini kauan kuin intoa riittää. Parhaimmillaan ja arvokkaimmillaan oikeutetun poliittisen asian ajajina taiteilijat ovat pidättäytyessään taiteelliseen tuotantoonsa jolla ei ole suoranaista poliittista leimaa. Toisaalta myös poliitikkojen sotkeutuessa taiteen ohjailuun lopputulos tahtoo muodostua onnettomaksi.

    VastaaPoista
  37. Kalasnikovia löytyy Suohpanterrorin julisteista ja seinämaalauksista, ja videon perusteella malli on kaapissa tai oliko piironginlaatikossa, olisiko kuitenkin deaktivoitu. Jossain Sunnan töissä kannetaan perinteistä anarkistipommia ja toisissa heilutetaan leukua, ja suopunkia tarjotaan siihen tyyliin että joku olisi tarkoitus panna siihen roikkumaan. Naaman peittäminen selitetään sillä että taiteilijakollektiivin jäsenet ovat suuntauksen oppien mukaan nimettömiä. mutta verhoutumisella ja naamioitumisella on kytkentänsä myös lähi-idän ja etelä-amerikkalaisten sissiliikkeiden kuvastoon (zapatistit, Loistava polku jne). Naamioituminen sinänsä soittelee syviä pelon kieliä muissa, ja niinpä kauhua kylvävät organisaatiot ovat harrastaneet sitä aina Ku Klux Klanista Isisiin, ja siihen väliin mahtuu vaikkapa eräät järjestysvoimat kuten Omon ja kotimaiset poliisimme mellakkatilanteissa kommandohuput päällä, heidän anarkistivastustajansa, ja eräät sotilaalliset voimat, kuten pienet vihreät miehet ja sen sellaiset.

    VastaaPoista
  38. Yhdenvertaisuusvaltuutettu (ruotsiksi syrjintäasiamies) Kirsi Pimiä on huolissaan feikkisaamenpukujen käyttämisestä. Onhan tuo toki ihan pölkää etteivät julkisesti esiintyvät opi tuollaista perusasiaa, mutta silti ihmetyttää kun Pimiä ja hänen edeltäjänsä julistavat ajavansa saamelaisten oikeuksia mutta eivät jaksa paneutua asiaan senkään verta että näkisivät saamelaisten sisäisen syrjinnän. Pimiä, joka nykyään jakelee ohjeistustaan twitterissä, kehottaa siellä kääntymään puoleensa saamelaisasioissa. Kuinkahan uskottavaa tuo on tähänastisten suoritteiden valossa? Jos tämä korkean viran haltija olisi hahmo viikinkien mytologiassa, hänet kuvattaisiin pääjumala Odinin tavoin toinen silmä sokeana. Odinilla tämän yksisilmäisyyden sentään kompensoi hänen olkapäillään istuvat kaksi korppia, jotka keräsivät tietoa ihmisten maailmasta ja kronkkuivat niitä isäntänsä korvaan. Tänä päivänä lienee tyytyminen siihen että edes pikkulinut visertävät twiittejään, ja valitettavasti niiden totuudellisuusarvo on ratkaisevasti pienempi kuin tiedolla jonka Odinin korpit Hugin ja Munin, suomeksi Mieli ja Muisti, kantoivat säännöllisesti Odinille.

    Twitterissä esiintyy ahkerasti myös YLE Sápmin johtaja Pirita Näkkäläjärv. Viimeksi hän on muun muassa visertänyt että kansanedustaja Mikko Kärnä tulkitsee lakia väärin julkaistessaan saamelaiskäräjävaalista valittaneiden nimet, kun taas saamelaiskäräjät on oikeassa kieltäytyessään nimien julkaisemisesta. Huonosti istuu tällainen omien mielipiteiden twiittailu päätoimittajalle kun hänen johtamassaan uutisvälineessä julkaistaan samoista asioista "puolueettomia" juttuja, usein hänenkin nimellään. Epäammattimaista ja ajattelematonta kerrassaan. Ellei kyse olisi verovaroin ylläpidetystä julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta Näkkäläjärvi voisi esittää kantansa, mutta silloinkin pohtivissa ja asioiden eri puolia punnitsevissa pääkirjoituksissa ja kolumneissa. Tviittiformaatti ei oikein suosi pohdiskelua. On nähty että osa tiedoista on puhdasta fuulaa ja osa taas, miten Stubb sen nyt ilmaisi, peräisin omasta päästä.

    VastaaPoista
  39. Saamelaiset poronhoitajat pääsivät Deutsche Wellen sivustoon ilmastomuutokseen liittyen (video on englanninkielinen):
    http://www.dw.com/en/climate-change-threatens-sami-way-of-life/av-18886058

    VastaaPoista
  40. Kommentointia uutinen siitä, että saamelaiset poronhoitajat ovat päässeet esittämään saksankielisessä Deutsche Wellessä näkemyksiään ilmastonmuutoskysymyksessä. Harva saksalainen edes tietää sitä, että saamelaiset poromiehet ovat itse ylisuurilla poromäärillä paljon enemmän vaikuttaneet elinehtojensa huonontamiseen kuin mitä ilmastonmuutos on vaikuttanut.
    Kyse on puhtaasta propagandasta alkuperäiskansojen oikeuksien parantamiseksi.

    Tämä kirjoitus ei ole tieteellinen tutkimus vaan pikemminkin kronikka, kertomus melkein muodottoman monimuotoisesta aiheesta. Keskityn selvittämään alkuperäiskansakiistan vaikutuksia. Keskiössä on Suomi, mutten luule, että Suomi on maailman keskipiste. Tärkeitä kysymyksiä ovat: mitä meillä tiedettiin asiasta ja miten sitä tulkittiin. Miten aihetta käsiteltiin poliittisesti? Mitkä olivat kiistan vaikutukset?

    Suomessa YK:sta lähtöisin olevasta alkuperäiskansojen oikeuksista lähteneestä kiistasta on muotoutunut konflikti, jonka polttopiste on ollut Pohjois-Lapissa, mutta joka on laajentunut etelämmäksikin aina Deutsche Welleen asti. Silti YK näyttää jääneen sille tielle tiedoissaan ja kannanotoissaan. Se on jäänyt paitsioon Suomen tutkimus- ja muusta tilasta saamelaisasiassa.

    Alun perin kiista on liittynyt siirtomaavallan purkamiseen siten, että alistettujen köyhien ja epävakaisten kolmannen maailman valtioiden alkuperäiskansojen asia nousi tapetille. Nyt on kulunut lähes 40 vuotta siitä, kun Suomessa alettiin laatia esityksiä ”alkuperäiskansa” –saamelaisten - aseman parantamiseksi. Esitykset eivät koskeneet kuitenkaan saamelaisten verisukulaisia lappalaisia. Suuri kysymys kuuluu: kauanko näin vielä jatkuu? Ja kuinka kauan tietyn etnopoliittisen ryhmän annetaan hillua maailman turuilla?

    jatkuu...

    VastaaPoista
  41. ...jatkoa:

    Jokaisella sukupolvella on omat pelkonsa. Olen huomannut että nykyisten ihmisten painajaisia ovat ilmastonmuutos, meriveden nousu jne. Jokainen historiallinen aikakausi jättää jälkeensä jotain pysyvää. Meidän perintömme tulevat olemaan kiista Ylä-Lapin maiden ja vesien omistuksesta ja hallinnasta. Nyt siihen pyritään vetämään ilmastonmuutos.

    Suomessa alkuperäiskansakiista on ollut pr-sotaa, taistelua sydämistä ja mielistä, ja vuosikymmenten ajan se on vaikuttanut Ylä-Lapissa melkein kaikkeen ihmisiä jakaneeseen inhimilliseen toimintaan. Se on muotoutunut kulttuuri- ja propagandasodaksi, koska valtiojohto ymmärsi, etteivät saamelaiskäräjien vaatimat aggressiiviset toimet olisi tuottaneet sellaisia tuloksia, jotka olisivat olleet kansainvälisen oikeuden mukaisia.

    Epäonnistunut saamelaismääritelmä aiheutti aikoinaan sen, että kaikkien on ollut pakko reagoida. Eri lakeihin esitetyt muutokset olisivat koskettaneet jokaista, koska saamelaismääritelmä olisi murtanut sukulaisuussuhteet, väestön rinnakkaisolon ja tasa-arvon mukaisen elämän periaatteet, joiden mukaan Ylä-Lapin väestö on toiminut vuosisatojen ajan kaikissa tilanteissa. Saamelaiskäräjien poliittinen johto uskoi, että sen missio oli muokata maailma kaltaisekseen. Tästä syystä kaikki on politisoitunut.
    Suomessa alkuperäiskansakiistan alkamisen ajankohdaksi voidaan määritellä se, kun annettiin asetus saamelaisvaltuuskunnasta. Joidenkin mielestä se alkoi saamelaislähetystön käynnistä Helsingissä vuonna 1947.
    Suomessa alkuperäiskansakysymyksessä aatteet ja tosiasiat taistelivat ja ratkaisivat, eivät aseet. KHO:n päätöksen (2011) jälkeen Ylä-Lapissa ei toistaiseksi ole tarjolla sellaista aatetta, joka voisi uudelleen käynnistää väestöä jakaneen kiistan.
    Saamelaismääritelmä käynnisti kiistan, mutta sen voittivat ja lopettivat todelliset alkuperäisasukkaat, lappalaiset. He tekivät historiaa palauttamalla sen oikealle paikalle. Lappalaiset nousivat historian aallon harjalle ja kiistan käynnistäneet saamelaisjohtajat, jotka eivät olleet heidän mukanaan, pyyhkiytyivät syrjään. Esiintyminen saksankielisessä Deutsche Wellessä ei taida tuoda saamelaisporonhoitajien toivomia tuloksia. Uskottavuuden palauttamiseksi on tunnustettava ensin omien toimien negatiiviset vaikutukset ympäristöön. Itse aion lähettää saksankielisen tilanneselostuksen Deutsche Wellen toimitukseen.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Teille Jouni,Veikko,Hirvasrumpu ja eräät tutkijat kun jaksatte puolustaa lapin alkuperäisiä lappalaisia saamelaiskäräjien levittämiä valheita vastaan.Hyvää Joulun aikaa Teille kaikille!

      Poista
  42. Kaunis kiitos joulutervehdyksestä. Tässä ihan pari sekuntia sitten uunista tullut kirjoitus saamelaiskäräjien hallituksen ja Korkeimman hallinto-oikeuden vastakkainasettelusta:
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2015/12/saka-vs-kho.html

    VastaaPoista
  43. Suohpanterror rinnastaa saamelaiset upeassa kuvassa Välimereen hukkuviin pakolaisiin:
    https://www.instagram.com/p/74k33OxL0E/?taken-by=suohpanterror

    VastaaPoista
  44. YLE Sápmin johtaja levittää twitterissä Suohpanterrorin sanomaa:
    https://twitter.com/hashtag/suohpanterror

    VastaaPoista
  45. YLE Sápmi kertoo että Saamelaisnuoret, City-Sámit ja Suohpanterror-taiteilijakollektiivi jakavat professori V-P- Lehtolan kiistakirjaa kansanedustajille näiden "sivistämiseksi". Toimituksen tuttuun, neutraalisuusvajeesta kärsivään tyyliin jutussa todetaan että kirja "oikoo valheita".
    City-Sámit ry järjestää 17.12. Helsingissä avoimen keskustelutilaisuuden saamelaiskiistasta.
    Tilaisuudessa Lehtolan on määrä kertoa kirjastaan. YLE:n mukaan paikalle tulee myös "saamelaisaktivisti" Pauliina Feodoroff kertomaan "saamelaisten pakkosulauttamisesta ylipolvisena kokemuksena"- Lisäksi aktivisti "tuo mukanaan keinoja lainsäädännön parantamiseen." Näistä keinoistahan on viime aikoina jo nähty esimerkkejä, viimeksi presidentin isännömmällä itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Lisää tempauksia saattaa siis olla odotettavissa, varsinkin jos tämä esitaistelija saa laajemmatkin piirit innostumaan keinoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkosulauttamisesta: Pauliinan isä meni varmaankin naimisiin vapaaehtoisesti suomalaisen kanssa,niin Pauliinakin rekisteröi tai meni naimisiin suomalaisen kanssa ihan vapaaehtoisesti. Kummatkin taisivat ihan haluta sitä.

      Poista
  46. Saamelaiskäräjät, YLE Sapmi ja Suohpaterror jatkavat valtion (Suomen ja Ruotsin) ja kirkon harjoittamaa assimilaatiopolitiikkaa. He eivät hyväksy saamelaiseksi saamelaissukuja jotka ovat assimilaatiopolitiikan johdosta menettäneet identtiteettinsä. Sen sijaan että he ymmärtäisivät näiden sukujen kohtaloa, he hyökkäävät voimakkaasti juuri heitä kohtaan ja pyrkivät mielikuvilla ja pilkallisilla julisteilla ja lausunnoilla tekemään heistä saamelaisuuden suurin uhka. Samalla he julistavat miten Suomen valtio edesauttaa saamelaisten assimilaatiota valtaväestöön hyväksymällä näitä muutamia henkilöitä saamelaiseksi. En omista radiokanavaa ja televisiokanavaa eikä minulla ole kymmenittäin henkilöitä palkkalistoilla tekemään tätä sanallista sekä mielikuviin perustuvaa terroria. Suopaterrorilla näköjään on! YLE Sapmi on nykyisin yhtä kuin Suopaterrorin tiedotuskanava ja sen johtaja on tylppäkielinen Pirita Näkkäläjärvi.

    VastaaPoista
  47. Uudet siirtomaaisännätkö jälleen määräilemässä inarinsaamelaisten maista! Tällaista tuskailin kun luin Veikon blokista, että saamelaisradio on sen johtajansa Pirita Näkkäläjärven johdolla ryhtynyt avoimesti tukemaan suohpan terroristien vaatimuksia alkuperäisten asukkaiden maaoikeuksien siirtämiseksi etnisille saamelaisille, joista läheskään kaikki eivät polveudu Inarin lapinkylän vanhoista suvuista. Ei voi muuta kuin hämmästellä tällaista tietämättömyyttä. Itse olen istunut 24 vuotta saamelaisparlamentissa saamelaisten äänestäjien valitsemana edustajana joten katson, että minulla on oikeus kommentoida saamelaisia koskevia asioista, joista myös saamelaisradio kertoo oman väritetyn versionsa. Se ei kuitenkaan ole sama kuin totuus.

    Nykyiselle saamelaiseliitille on absoluuttisen sallimatonta, että joku uskaltaa kyseenalaistaa heidän "saamelaiset pelastavan" oppinsa. Kun he eivät halua ymmärtää faktoja, pyrkivät he käyttämään samaa menetelmää kuin nuo viikari- ja nulikkaikäiset koululaiset, antamalla sellaisen kuvan, että inarinsaamelaiset toimivat saamelaisten etujen ja oikeuksien vastaisesti.

    Saamelaisradio esiintyy ikään kuin se olisi saanut valtuutuksen ja oikeuden edustaa kaikkia saamelaisia tiedottaessaan ajankohtaisista kysymyksistä. Tällä kirjoituksella ilmoitan sanoutuvani irti saamelaisradion puolueellisesta tiedostustoiminnasta ja ottavani oikeudekseni tuoda oman näkemykseni julkisuuteen. Tästä eteenpäin otan oikeudekseni arvioida saamelaisradion tiedotustoimintaa julkisen sanan neuvoston eettisten ohjeiden samoin kuin radiolain ja Yleisradion toimintaa ohjaavien säännösten perusteella. Johonkin on vedettävä nyt raja!

    Saamelaisradion ”argumentaatio” muistuttaa minua niistä monista siirtomaaisännistä, jotka ovat alistaneet alkuperäisväestöjä eri puolilla maailmaa. Samalla tavalla uudet siirtomaaisännät ovat aina pyrkineet lyömään luun kurkkuun alkuperäiskansojen jäsenille jotka uskaltavat olla heidän kanssaan eri mieltä. Mitä tämä kertoo suomen saamelaisten pitkässä historiassa? Jos et ole meidän kanssa samaa mieltä, olet meitä vastaan!

    Pitkäaikaisena saamelaisparlamentaarikkona olen pannut merkille miten varsin useiden erilaisten asioiden kohtaaminen voi olla hyödyllistä ja opettavaa. Sellaista ei kannata pelätä. Joten tiedon karttuminen, ei tietämättömyys on oltava tavoitteena kaikkien niiden osalta jotka haluavat hoitaa saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten yhteisiä asioita.

    Tutkittuani etnisten ja statuksettomien saamelaisten yhteistä historiaa voin todeta, että saamelaiset ovat välttäneet tähän asti sisäisesti orjuuttamasta itseään ja siten he ovat myös välttäneet ulkoisen terrorin ja vallan alla elämisen. Niinpä pyrkimys suvaitsemattomiin lakeihin ja sensuuriin osoittavat ulkoisen vallankäytön halusta, joka mielestäni liiallisena saattaa vaarantaa tiedon, demokratian, vapauden vastuun –hyveen. Minun kaltaisiani totuuden epäilijöitä on leimattu väärän tien kulkijoiksi.

    Tähän totean, että sellainen saattaa joissakin tilanteissa olla tarpeen, mutta siihen liittyy aina se vaara, että ne tekevätkin ihmisestä orjan joka ei käytä järkeään eikä vapauttaan itsensä ja toimintansa hallitsemiseen, vaan joka toimii enemmässä tai vähemmässä määrin ulkoisten pakkojen ohjaamana.

    Joten saavuttaaksemme todellista tietoa lapinkylien historiasta, se ei voi perustua vain mahdollisten epämieluisten asioiden kartteluun. Todellinen kulttuuri-itsehallinto edellyttää että valituilla luottamusmiehillä on oikea käsitystä asioista; urhea ei ole sama kuin täysin peloton, joka ymmärtämättömyyttään arvioi vaaratilanteet täysin väärin.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista