tiistai 17. helmikuuta 2015

Media syrjinnän käsikassarana

Monestiko Lapin maakunnallisena valtalehtenä pidetty Lapin Kansa on antanut viimeisimmän ILO-sopimuskiistan aikana palstoillaan tilaa saamelaiskäräjien johdon politiikkaa kritisoiville inarinsaamelaisille, statuksettomille saamelaisille, metsälappalaisille tai lapinkyläyhdistyksille?
Ja monestiko samaisen lehden sivuilla on paistatellut milloin Lapin Kansan toimitukseen integroidun saamelaiskäräjien äänitorven Oula-Antti Labban esille nostamana tai lehden omien toimittajien haastattelemana saamelaiskäräjien johdon pääavustajiin kuuluva Martin Scheinin? Tai käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi?
Voi sanoa, että jopa saamelaisten omasta keskuudesta paineita parempaan tasapuolisuuteen pyrkimisestä saanut Yle Sápmi on ollut saamelaisuus- ja ILO-kiistaa raportoidessaan monipuolisempi kuin tuo pohjoisen ”riippumaton” seitsenpäiväinen sanomalehti. Se toki on samalla todettava, että Yle Sápmikin on huolehtinut kaiken aikaa siitä, ettei monipuolisuus pääse merkitsemään samalla tasapuolisuutta.
Sekä Lapin Kansan että Yle Sápmin kohdalla voidaan puhua kriittisen journalismin harjoittamisen sijasta propagoinnista. Lehden kohdalla ehkä osittain propagandan välineeksi ajautuneesta aljusta.
Tunnen Lapin Kansan tilannetta pitkältä ajalta lehden toimittajana. Täytyy sanoa, että jo aikanani näissä alkuperäiskansa- ja maaoikeusasioissa muiden kuin saamelaiskäräjien näkökulman esiin tuominen oli ajoin vaikeaa. Tuolloin kuitenkin päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula osoitti journalistista rohkeutta ja kriittisyyttä sallimalla minun tuoda esille myös muita osapuolia ja niiden näkemyksiä.
Tiedän, että Tuomi-Nikula sai linjastaan haipakkaa, joskus jopa yllättävän korkealtakin, mutta täysiverisenä journalistina hän ei moisista hätkähtänyt. Toisin näyttää lehden linjalle käyneen nykyisen päätoimittajan, Antti Kokkosen, aikana.
Tokihan kyse on myös asioita käsittelevistä uutistoimittajista ja heidän paneutumisestaan tai rohkeudestaan. Nykyinen seuraajani täällä Yliperällä tuumasi aloittaessaan, että aikoo pysytellä kilometrin päässä alueen suurista ongelmista.
Täytyy kysyä mitä virkaa tällaisella journalismilla on? Ainakaan lehdessä, joka esittää jonkinlaista uutismediaa.
Se täytyy kyllä vielä todeta, ettei Tuomi-Nikulankaan aikana lehden linjaa rohjettu tuoda näissä kiistakysymyksissä selkeästi esille. Pääkirjoituksissa asioita pyöriteltiin niin, ettei niistä päässyt suunnasta jos toisestakaan kukaan kiinni. Kun jutuistani hyökättiin lehden kimppuun, aina todettiin vain että lehden ”virallinen linja” näkyy pääkirjoituksissa.
Ylen kohdalla tiedotusväline on riippumaton siitä mitä se suoltaa ulos, koska kuuntelijat, katsojat ja netin lukijat eivät voi äänestää jaloillaan eli perua tilauksiaan. Kun toiminta pyörii pakollisen veron tuomilla miljoonilla, voivat jarmosiivikot ja juhamäntykentät höpöttää päivät pitkät mitä sylki suuhun tuo. Tilattavan tiedotusvälineen kohdalla luulisi sisällöllisen journalismin harjoittamiseen löytyvän jo ihan toisenlaisen motivaation.
Muistan, että Lapin Kansaa uhkailtiin aikanaan sillä, että saamelaiset lakkaavat tilaamasta lehteä mikäli meikäläisen annetaan tuottaa siihen uutisia lappalaisista – tai yleensäkin kritisoida saamelaiskäräjien vallanpitäjiä. Lukemattomia vastineita ja ”oikaisuja” sallittiin tasapainottamaan tilannetta ja monestikaan ei taidettu joutua pohtimaan sitä, että mitäs jos vaikka Lapinmaan lappalaisväestö päättäisi ryhtyä tilausboikottiin?
Entäpä jos niin joskus kävisi?
Eduskunnan valiokunnissa on käsitelty viime kuukausina ja viikkoina saamelaiskäräjälain muutosehdotusta sekä ILO 169 -sopimuksen ratifiointiehdotusta siihen liittyvine metsähallituslain muutosehdotuksineen. Viime viikolla lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle ILO-ratifioinnista antoi eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ja pian kai myös itse perustuslakivaliokunta lausuntonsa valmistelee. Mitä Lapin Kansan lukijat ovat näistä vaiheista ja valmisteluista viime päivinä lukeneet? No, ainakin Oula-Antti Labban esiin tuomana on Martin Scheinin päässyt näkemyksiään esittämään (viimeksi LK 15.2.2015). Tyyliin, että saamelaiskäräjälakiehdotuksen saamelaismääritelmästä on tehty jo kyllin monta iltalypsyä, ja että Suomen kansainvälinen maine on uhattuna, mikäli saamelaismääritelmää ei hyväksytä saamelaiskäräjien enemmistön ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin vaatimalla tavalla.
Scheininin annettaan nimitellä myös inarinsaamelaisten yhteisöönsä haluamia verisukulaisia ja muita statuksettomia saamelaisia ”valtaväestöön” kuuluviksi ”wannabe-saamelaisiksi”.
Kysyn siis uudelleen missä viipyvät inarinsaamelaisten ja statuksettomien saamelaisten näkemykset Lapin valtalehden sivuilta? Missä viipyy lehden toimituksen tutkiva työ koskien saamelais- ja ILO-kiistan juuria sekä vaadittujen ratkaisujen vaikutuksia – metsähallituslain muutos mukaan lukien? Missä piileskelee se tutkiva journalisti, joka ihan vain selvittää milloin EU-komissio tai -parlamentti ovat julistaneet saamelaiset Euroopan ainoaksi alkuperäiskansaksi?
Meneillään ja tekeillä on Lapin ja Suomenkin kannalta todella laajavaikutteinen ja erityisesti Lapin kehityksen kannalta ratkaiseva prosessi. Käsillä on myös merkittävä ihmisoikeusasia.
Ja mitä tekee Lapin valtalehti? Nukkuu Ruususen unta ja antaa yhtä osallisten ryhmää edustavan propagandan jyllätä.
Onneksi meillä on asioihin paneutuvia kansanedustajia – sekä Lapissa että nykyään yhä enemmän myös etelän Arkadianmäellä – sekä kansainvälistä alkuperäiskansa-asiaa tuntevia tutkijoita ettemme ole enää yhden rasismiin sortuneen ”ihmisoikeusprofessorin” lausahdusten varassa.


Veikko

33 kommenttia:

  1. Veikko kiinnitti viimeisessä blogissaan huomiota oikeaan asiaan nimittäin siihen mitä media kirjoittaa saamelaispolitiikasta. Saamelaisia kohtaan tunnetulla propagandalla on tunnetusti ollut monenlaisia vivahteita. On ollut niitä, joiden mielestä saamelaiset toimivat vastapainona lappalaisille eli tekosaamelaisille "alkuperäiskansa-asiassa". Suomessa 1960-luvulla koettu nuorison kapinoinnista saatu innostus levisi myös muutaman vuoden viiveellä saamelaisten keskuuteen. Pääasiassa porvarillisten perheiden nuoriin vetosi radikalismin muoto, jota symbolisoivat poliittisessa vasemmistossa Taisto Sinisalo ja hänen vasemmistokommunisminsa. Jotkut saamelaisista saivat tästä tartunnan.
    Itse olen saanut varhaisen rokotuksen nuorten keskuudessa esiintynyttä vasemmistolaista saamelaisuskontoa vastaan, jonka poliittiset ilmaukset ovat muuttuneet laimeammiksi. Entisten saamelaisaktivistien sinänsä ymmärrettävä kapinointi on hiipunut ja useimmat siinä mukana olleista ovat onnistuneet unohtamaan sen, mitä ovat sanoneet, tehneet ja ajatelleet. Tällainen muistinmenetys ei ole epätavallista niille, joita menneisyys hävettää.
    Kaikesta tästä huolimatta saamelaiskäräjät ja sen puolestapuhujat yrittävät edelleenkin levittää tulevaisuuden uskoa alkuperäiskansaideologian erinomaisuuteen. Ne jotka katsovat todellisuuteen, saattavat sen sijaan nähdä oikean maailman, jossa alkuperäisyydestä tai heimoasteesta ei näy jälkeäkään. Saamelaiskäräjien propaganda-ase on siinä määrin tylsistynyt, että se näyttää ruostuvan omaan mahdottomuuteensa. Sitä edesauttaa vielä käräjien puheenjohtajan faktoihin perustumattomat kannanotot.
    Muistan miten monet saamelaisista pyrittiin alistamaan korkeammille päämäärille, mutta monet kaltaiseni eivät taipuneet tällaisiin vaatimuksiin. Olen tullut siihen tulokseen, että propagandan perimmäinen uhri on kieli itse. Monia saattaa yhä sykähdyttää saamelaiskäräjien propagandan muoto. Valitettavasti sen sanat vain loitontavat meitä siitä totuudesta, jota ne väittävät kuvaavansa. Poliittisen retoriikan tavoin saamelaiskäräjien propaganda on harhautuksen strategiaa. Sodan terminologia toimii samalla tavoin. Se piilottaa sodan tosiasiat ja tekee sodan hyväksyttäväksi. Nykyisellä poliittisen retoriikan kaudella propagandan muotoja luodaan jatkuvasti. Saamelaiskäräjien poliittinen johto yrittää johtaa Suomen poliittista johtoa harhaan kun se väittää, ettei se koskaan valehtele.
    Niinpä meillä on edessämme ilmiö, johon emme ole tottuneet, niin kuin näyttelijä saattaa päätyä uskomaan siihen kuvaan, jonka media hänestä luo, samoin saamelaiskäräjät näyttää uskovan omaan propagandaansa. Propagandan suurin synti on siinä, että se arvon sanoilta "vapaus ja demokratia" viedään uskottavuus. Kun saamelaiskäräjien poliittinen johto käyttää sitä väärin, se vie vuorostaan arvon virka-asemaltaan. Silloin demokratia lakkaa olemasta periaate ja muuttuu verukkeeksi.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  2. "Missä piileskelee se tutkiva journalisti, joka ihan vain selvittää milloin EU-komissio tai -parlamentti ovat julistaneet saamelaiset Euroopan ainoaksi alkuperäiskansaksi?"

    Mitä epäselvää tai erityistä tutkittavaa asiassa on? Euroopan yhteisö on jäsentensä muodostama yhteisö. Suomi, kuten myös Ruotsi ja Itävälta liittyivät yhteisöön 1995.

    Ruotsi (EU:N jäsen 1995-) on tunnustanut saamelaiset alkuperäiskansaksi vuonna 1977:

    In 1977 Sweden recognised the Sami as an indigenous people. Under
    international law, indigenous people have particular rights in addition
    to the rights accorded them through their status as a national minority.
    http://www.do.se/Documents/material-gamla-ombudsman/discrimination-of-the-Sami.pdf

    Suomessa (EU:n jäsen 1995-) saamelaisten perusoikeudet alkuperäiskansana tulivat eduskunnan päätöksellä hallitusmuotoon 1994:

    Saamelaisten perusoikeuksia alkuperäiskansana ja heidän kulttuuri-itsehallintoaan koskevat säännökset otettiin Suomen hallitusmuotoon (HM 17.07.1919/94) vuonna 1995. Nämä säännökset siirrettiin asiallisesti muuttamattomina vuonna 2000 voimaan tulleeseen Suomen perustuslakiin (PL 11.6.1999/731).

    Siis suomeksi, kansallisen lainsäädännnön kautta kahdessa EU:n jäsenmaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kahdessa EU:n jäsenmaassa. Toki se tiedetään ja sen mukaan ehkä asia pitäisi myös esittää.

      Poista
  3. EU on sopimuksin muodostettu entiteetti, kokonaisuus ja samalla yksittäisten jäsentensä yhdessä muodostama yhteisö. Saamelaiset de facto asuvat (myös) EU:n muodostamalla alueella, täällä pohjolassa. Muitakin kansoiksi katsottavia alkuperäisyhteisöjä Euroopassa ml. Venäjän puoleinen Eurooppa, mutta poliittisesti niiden statusta ei ole haluttu alkuperäiskansaksi oikeuksineen samalla tavalla lainsäädännön kautta tunnustaa. Miksi ei? Syitä moiseen voi pohtia pitkin poikin historiaa, valtasuhteiden ja pyrkimysten ja vaikka esimerkiksi eri maiden, EU:n ja globaalin resurssi- ja talouspolitiikan näkökulmasta. Vähemmistö jää usein vähemmistöön kansallisesti (demokratia toimii niin) ilman kansainvälisiä yhdessä hyväksyttyjä sopimuksia, jotka koskevat koko ihmisyyttä (intressi = jakamaton ihmisarvo). Esimerkkejä katalaanit, baskit, venäjän kehitys tietysti omassa luokassaan.
    Ruotsi aktivoitui kansainvälisiin ja kotoperäisiin ihmisoikeuksiin 70-luvulla, Suomi hiljalleen heräili matkallaan eurooppalaiseen yhteisöön ja kansainvälisempään toimijuuteen.

    Retoriikka EU:n (vai Suomen ja Ruotsin ja Norjan ja Venäjän) ja alkuperäiskansan osalta tuottaa mitä lisäarvoa tähän keskusteluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuottaa ymmärryksen lisäarvoa. Puhe EU:n ainoasta alkuperäiskansasta on luonut sananmukaista mielikuvaa eli on yhdenlainen hokema, joka on muuttunut monissa puheissa ja kannanotoissa totuudeksi.
      Olin kerran saamelaiskäräjien kokouksessa, jossa tätä ongelmaa eli että EU pitäisi saada tunnustamaan saamelaiset, keskusteltiin.

      Poista
  4. Siis kai EU on tunnustanut Suomen saamelaiset Euroopan ainoaksi alkuperäiskansaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan. Katso edellä oleva selitys. Jos joku löytää sellaisen julistuksen niin varmasti jakaa sen laajasti.

      Poista
    2. Kysyin asiaa EU tiedotuksesta ja sain seuraavan vastauksen:

      1) saamelaiset eivät ole EU:n ainoa alkuperäiskansa
      2) mitään virallista dokumenttia tai lausuntoa ei ole
      3) Ranskan Guyanassa Länsi-Atlantin rannikolla asuu 7 muutakin EU:n alkuperäiskansaa, ihan virallisesti, koska alue on Ranskan hallintoalue ja siellä on mm. eurot käytössä.
      4) Euroopan tasolla taas on muitakin alkuperäiskansoja, kuten Grönlannin/Tanskan inuiitit.
      5) Tuo väite ei siis pidä lainkaan paikkansa, mutta sitä mielellään käytetään poliittisessa retoriikassa ja sillä haetaan varmasti ainakin symbolista arvoa tms.

      Poista
  5. Asuuko Suomessa saamelaisia? Onko Suomi EU:ssa? Missä saamelaiset ovat silloin, jos Suomi on EU:ssa?
    Kenen pitäisi julistaa ylläoleva, Martin Schulz´n, vai riittääkö jos Juncker julistaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkalähetystö herrojen puheille vaan! Ehkä komissaari Katainen voi avustaa, onhan hän nyt meneillään olevan onnettoman ILO-prosessin alullepanija.

      Poista
    2. Taisi savolainen mennä vain RKP-läisten vipuun.

      Poista
  6. Mikä on alkuperäiskansan määrite? Olenko minä alkuperäiskansaa, kun esi-isäni ovat saapuneet Sodankylän seudulle 1600-luvun lopussa ja sukuni on asunut seutua tähän päivään asti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et todellakaan jos ette tulleet nykyisen ruotsin ja norjan alueelta vasta 1850 luvun jälkeen,Ne jotka asuttivat alueita jo 1100 luvulta lähtien eivät ole alkuperäisiä!Kysy vaikka Klemetiltä tai Koltta Taunolta!

      Poista
  7. Anonyymi19. helmikuuta 2015 18.52: "Asuuko Suomessa saamelaisia? Onko Suomi EU:ssa? Missä saamelaiset ovat silloin, jos Suomi on EU:ssa? Kenen pitäisi julistaa ylläoleva, Martin Schulz´n, vai riittääkö jos Juncker julistaa?"

    Eläpä hyvä Anonyymi hermostu. Ei saamelaiset ole mikään auto, joka on tunnustettu joka EU-maassa jos se on tyyppikatastastettu yhdessä. Minähän, siis toinen Nimetön, en suinkaan ole se, joka on väittänyt että EU:n täytyisi tunnustaa saamelaiset, jotta saamelaiset olisivat ikään kuin virallisesti olemassa. Sitä minä vaan, että kun julkisuudessa on jo kauan toistettu, että EU on tunnustanut (Suomen) saamelaiset EU:n ainoaksi alkuperäiskansaksi, niin kai se olisi hyvä tietää että missä asiakirjassa ja milloin tämä muodollinen "tunnustaminen" on tapahtunut.

    Ei niin että olisin kaikkivaltias tuomari, mutta ihan noin omana vaatimattomana mielipiteenäni sanoisin että olet sinänsä tervepohjaisella linjalla kun reagoit noinkin vahvasti tähän kirjoitteluun muodollisesta tunnustamisesta. Vaikka laki- ja sopimustekstissä sanoilla ja ilmaisuilla voi olla täysin ratkaiseva merkitys, niihin sokeasti tuijottaminen ja niihin tarrautuminen voi synnyttää ilmiön jota voisi kutsua sanafetisismiksi. Hyvä, tai ikävä (miten sen ottaa) esimerkki on Ruotsin saamelaiskäräjät, tai tietyt sen edustajat, jotka lähes kiljuvat riemusta kun he äkkäsivät että Ruotsin valtio on jossain sinänsä tärkeässä asiakirjassa todennut että saamelaiset ovat alkuperäiskansa. He tarrautuvat nimenomaan yhdyssanan loppuosaan: "kansa". Ahaa, tjohoo, Ruotsin valtio on tunnustanut että olemme KANSA! Siitä sitten johdatellaan erinäisiä oikeuksia jotka YK:n keskeisten asiakirjojen mukaan kuuluvat jokaiselle kansalle, ja tehdään niin pitkälle kuin suinkin on mahdollista pesäeroa Ruotsin katalasta siirtomaavalloittajakansasta. Vauhti on niin kova, että ohitetaan lennossa se ILO-sopimuksen kohta jossa nimenomaisesti todetaan, että käsite "kansa" ILO-sopimuksessa ei tarkoita kansaa kansainvälisen oikeuden tarkoittamassa mielessä. Uskaltaisinko sanoa että terve saamelaispolitiikka lähtee tuon pikkuisen eron oivaltamisesta.

    VastaaPoista
  8. Veikon viimeisin blogikirjoitus on herättänyt mielenkiintoisia kommentteja. Saamelaispolitiikasta puhutaan usein miten silloin kun puhutaan maan omistuksesta ja hallinnasta. Ja sitä paitsi harvasta asiasta puhutaan niin epärehellisesti ja tekopyhästi kuin maanomistuksesta. Tuntuu siltä, että vain pähkähullu voi asiasta olla sitä mieltä ja väittää että saamelaiset ja lappalaiset voisivat elää erillään ja olla toisistaan täysin riippumattomia. Tätä vastavuoroista ihmisten välistä päivittäistä vaikutussuhteen olemassaoloa ei nykyinen Saamelaiskäräjien poliittinen johto halua millään tunnustaa ja hyväksyä. Sen mukaan sillä on lupa tehdä minkälaisia esityksiä tahansa verisukulaisten lappalaisten oikeuksien siirtämiseksi saamelaisille, kun taas lappalaisilla ei ole oikeutta ryhtyä mihinkään toimiin omien laillisten oikeuksiensa puolustamisessa. Onneksi eduskunnan valiokunnat ovat huomanneet tällaisten vedätysyritysten vaarantavan alueellisen sovun.

    Se, että lappalaiset ovat saamelaisten verisukulaisia, naapureita ja työkavereita, ei voida enää kuitata vaikenemalla. Se että he ovat verisukulaisia ja elävät samoissa kyläyhteisöissä saamelaisten kanssa yhdessä, on yksi jokapäiväiseen elämän välttämättömyyksiin kuuluvia tosiasioita. Nykyinen ja edellinen saamelaiskäräjien puheenjohtaja ovat yrittäneet muuttaa tätä asiantilaa, mutta epäonnistuneet. Enää tuskin kukaan saamelainen haluaa kieltää verisukulaisten -lappalaisten -olemassaolon ja muuttaa saamelaismääritelmän nojalla tätä asiantilaa toiseksi ja viedä lappalaisilta oikeudet elämiseen. Sen vuoksi kaikki ymmärtävät, että ainoa mahdollisuus on hyväksyä nykytila ja elää naapureinakin kuten tähänkin asti. Samaan johtopäätökseen ovat päätyneet eduskunnan maa-ja metsätalous ja työelämän ja tasa-arvovaliokunta.

    Länsimaisessa oikeusjärjestyksessä ristiriitojen sääntely edellyttää, että ristiriidat tunnustetaan, ja että ristiriidan osapuolet tunnustetaan, ja että ristiriidan osapuolet järjestäytyvät etu- tai aatepoliittisiksi intressiryhmiksi, ja että nämä ristiriidan osapuolet myös sopivat yhteisen päätöksenteon pelisäännöistä. Saamelaiskäräjien poliittinen johto ei tähän mennessä ole suostunut sen oikeuksien järjestelyistä syntyneistä esityksistä puhjenneiden kiistojen käsittelyyn yhdessä kiistan toisen osapuolen lappalaisten kanssa. Nyt on sekin tilanne edessä. Eduskunnalle ei kannata ryhtyä lukemaan lakia siitä miten kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia käsitellään.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. On ollut viimeaikoina ilo seurata Lapin Kansan uutisointia Inarista. Kiihkotonta, rehellistä ja asiallista uutisointia ilman omien mielipiteiden ja asenteiden esittämistä.

    VastaaPoista
  10. Samaa ei voi sanoa Yle Sápmin nettisivujen työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa koskettelevien uutisten (valiokunnan jäsenet Tarja Filatov, Jani Toivola) keskustelusta. Jutut perustuvat osin Twitteri viesteihin. Niistä on totuus ja asiallisuus kaukana. En voi ymmärtää, että Suomen Yleisradio on lähtenyt rakkikoirana parlamentaarisen järjestelmämme kimppuun.
    Näyttää siltä, että Yle Sápmi on provosoinut keskustelun "hengen nostattamiseksi".

    VastaaPoista
  11. Yle Sápmi sentään mainitsee lappalaiset vaikka tietenkin tavallaan. Lapin Kansa ohittaa heidät kilometrin päästä kuten Veikko toteaa. Mieluummin kirjoittaa kelkkailusta ja vetouistelusta ja enpä niiden juttujen takia vaivaudu enää tilaamaan.

    VastaaPoista
  12. Kiihkottomuus, rehellisuus, asiallisuus. Journalistin ammatti kuuluu niihin, joissa neuvojia oikeanlaiseen osaamiseen riittää. Sen verran olen vuosien varrella omaa ja muidenkin työtä pystynyt arvioimaan, että mukavan ja asiallisen toimittajan maineen saa helpoimmin olemalla myös hampaaton.
    En tiedä kenestä on mukavaa ja asiallista, jos alueella vallitsee paheneva konflikti, mutta asioita seuraamassa oleva toimittaja tai hänen lehtensä ummistaa silmänsä siltä tai haluaa tuoda julki vain toisen osapuolen kasvoja ja heidän näkemyksiään?
    Tälle tavalle on ollut lehtimaailmassa yhdenalinen nimitys, mutta jätän sen tässä kertomatta - siveellisyyssyistä.
    Arvostamani päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula tapasi sanoa usein toimituskokousten loppulausahduksenaan: "Julkaiskaa ja olkaa vihattuja!"
    Totuuden puhujalla ei tahdo ystäviä aina riittää.

    VastaaPoista
  13. Nuo anonyymin 22.2. korostamat asiat ovat palvelleet hyvin kiihkosaamelaista politiikkaa. Ne myötäävät K. Näkkäläjärven väitettä jonka mukaan lappalasia ja metsäsaamelaisia ei ole olemassakaan. Sellaista rehellisyyttä.

    VastaaPoista
  14. Saamelaiskäräjät on viime aikoina yrittänyt saada kansanedustajat vakuuttuneiksi siitä, että Suomessa ei ole muuta alkuperäiskansaa kuin saamelaiset. Onneksi perustuslakivaliokunnalle on selvinnyt, että on olemassa kaksi erilaista tulkintaa saamelaisuudesta ja alkuperäiskansasta. Vedenjakajana tässä on toiminut saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä, jonka nojalla lappalaisista tehtiin saamelaisia vastoin oikeushistoriallisia faktoja. Saamelaiskäräjät ei tätä kuitenkaan myönnä, vaan se koettaa olla aktiivisempi ja aggressiivisempi osapuoli. Välienselvittely lappalaisten kanssa on ollut yksi saamelaiskäräjien keskeisempiä painopistealueita. Tämä saamelaisille ja lappalaisille keskeinen menneisyyden hallintaongelma juontaa juurensa vuonna 1990 ministeri Puhakalle luovutettuun saamelaislakitoimikunnan mietintöön, jossa vastoin historiallista totuutta lappalaisesta pyrittiin tekemään saamelainen.

    Onneksi menneisyyttä eivät onneksi tulkitse pelkästään saamelaiskäräjien poliittista johtoa lähellä olevat ammattihistorioitsijat. Onneksi kulttuurissamme on akateemisen historiantutkimuksen ohella monia muitakin historiallisen esittämisen, kokemisen ja tietämisen alueita. Historia tunkeutuu tietoisuuteemme kulttuurisen ja poliittisen julkisuuden välityksellä. Tähän mennessä hyvin vähäinen osa Ylä-Lapin historia keskustelusta on ollut konkreettista vuoropuhelua, saamelais-lappalaista dialogia. Siihen ei saamelaiskäräjien omaksuman tiukan linjan vuoksi ole juurikaan ollut mahdollisuuksia. Monet ovat myös sitä mieltä, ettei Saamelaiskäräjien historian tulkinnoissa ole mitään sellaista joka perustuisi vankkaan historialliseen todistusaineistoon. Mielipiteenvaihtoa, sikäli kuin sitä on syntynyt, on vaivannut lähes ylitsepääsemättömät poliittiset esteet ja ideologiset vastakohdat.
    Joten eduskunnalla on tarpeellinen tieto tehdä sellaiset ratkaisut, että nykyinen hulluus saadaan aisoihin.

    VastaaPoista
  15. Tuo anonyymin 24. helmikuuta 2015 13:18 kertoma fakta kannattaa muistaa ja siitä muistuttaa. Hyvä kun nostit puheeksi!

    VastaaPoista
  16. Klemetti Näkkäläjärven uusimmasta blogista, ote norjassa pidetystä puheesta:"Saamelaiskulttuuria on yritetty tuhota pakkosterilisoinneilla ja sulauttamispyrkimyksillä". -Tämä menee varmasti läpi eteläisessä suomessa.

    VastaaPoista
  17. Jos ruotsinkieliseen Wikipediaan on luottaminen Ruotsissa steriloitiin 1934-1976 yhteensä 63 000 ihmistä, pääosin naisia. Tapauksista noin 20-30 000 oli pakkosterilointeja. Vaikka yksi keskeinen perustelu steriloinneille oli ruotsalaisen rodun puhtauden turvaaminen, myöhempi tutkimus ei ole kyennyt osoittamaan pakkosterilointien suuntatutuneen valikoiden esim. romaneihin tai saamelaisiin. Valitettavan poikkeuksen muodosti väestöryhmä jota aikoinaan kutsuttiin Ruotsissa "tattareiksi" (erotukseksi "mustalaisista", ruots. "zigenare"). Nykyään ensinmainittua ryhmää kutsutaan poliittisesti korrektisti nimellä "vandrare" (suom. kulkijat, vrt. engl. "wanderers"), jälkimmäisiä romaneiksi. "Vandrar"-kulttuuri muistuttaa useilta piirteiltään romanikulttuuria, mutta kummankin ryhmän alkuperästä on lähinnä vain erilaisia teorioita. Ruotsin sterilointilain voimassaollessa "tattareita" pidettiin elämäntapansa vuoksi herkästi asosiaalisina, ja tämä taas katsottiin mielitaudiksi tai vähälahjaisuudeksi, jonka pelättiin periytyvän. Tästä syystä tähän väestöryhmään kuuluville - mutta ei siis saamelaisille siksi että he olivat saamelaisia ja elivät oman kulttuurinsa mukaisesti - tehtiin keskimääräistä selvästi enemmän pakkosterilointeja, mutta myös lobotomioita. Ehkä Näkkäläjärvellä on parempaa tietoa eri maiden saamelaisiin kohdistetuista, etnisesti valikoivista pakkosteriloinneista?

    VastaaPoista
  18. Klemetillä ja Pentti Pieskillä (HS mielipidesivulla 27.8.2015) on yhteinen missio: Säälin ja sympatian herättäminen saamelaisten sorto -nimisen kortin avulla.
    Pieski käyttää tunnekylläisessä kirjoituksessaan ääri-ilmaisuja: "saamelaisuuden tuho", "olemme kauhuissamme". Aivan kuten Pirita Näkkäläjärvi (mielipidesivu HS/2012), joka äärimmäisen tunteikkaassa ja tunteisiin vetoavassa kyynelehtivässä kirjoituksessaan vertasi "suomalaisten" (lappalaisten) toimia Zirinowskin uhkaan valloittaa Suomi.

    Viimeinen kortti sorron alla kituvan "saamen kansan puolesta".






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisessa linkissä tuo kirjoitus:

      http://www.hs.fi/mielipide/a1424929368488

      Poista
  19. Kirkonkirjan mukaan Inarin seurakuntaan on 1881 muuttanut Utsjoelta perheineen mm. porolappalainen Johan Johansson Helander. Paulaharju (Paulaharju, Samuli: Taka-Lappia, s. 52 alk.) tietää kirkonkirjojen perusteella kertoa, että Helanderien lapinsuku olisi lähtenyt Utsjoen ensimmäisen papin Anders Helanderin sukulaisesta Anders Abram Helanderista ja tämän emännästä Sofia Ekengrenistä, jotka jäivät Lappiin ja omaksuivat saamelaisen elämäntavan. Aika hyvin summaa Paulaharju: "Näin on suuren Tenon satapäisessä kansassa selä lapin- että lannanverta monikertaan sekaisin seulottuna ja saatuna joka ilmansuunnalta, pappeja, inarilaisia ja tunturilappalaisia myöten." Erityisesti saamelaisten puhdasverisyydestä vaahtoaville (jota näillä sivuilla harvoin esiintyy) suosittelen lämpimästi ainakin tuosta jatkuvan tekstin lukemista, ja miksei koko kirjan.

    VastaaPoista
  20. http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188426-meidan-isa-on-saamelaisempi-kuin-teidan-isa

    Mikko Kärnä on hiljattain Uudessa Suomessa käsitellyt ansiokkaasti saamelaiskäräjien toimintaa tässä ILOn sopimuksen ratifioimisasiassa. Kärnän kirjoituksen perusteella an saldo. Millä tavalla meidän tulisi kuvata, ymmärtää ja selittää niitä ihmisiä jotka ovat olleet mukana Ylä-Lapin kiistaan liittyvissä tilanteissa ennen ja nyt.

    Todellisuudessa on helpompi esittää kysymyksiä kuin löytää vastauksia. Syventyminen nykyään saatavissa oleviin asiakirjoihin ja muuhun arkistomateriaaliin merkitsee syventymistä yhteen ihmisen synkimmistä ja pimeimmistä puolista; tietämättömyyteen ja manipuloitavuuteen. ILOn sopimuksen ratifioinnin piti olla läpihuutojuttu, jolla Suomi olisi pessyt kasvonsa saamelaisten kohtelussa. Miksi näin helpoksi kuvattu juttu ei sittenkään ole hoitunut? Aineistosta nousevat esille ILOn sopimuksen vastustajien rohkeus kaikkea sitä kohtaan minkä saamelaisten asiaa kapean ryhmän etu- ja valtapolitiikan näkökulmasta ajavien selittämätön ahneus, pahuus, häikäilemätön kyynisyys ja vaikeasti ymmärrettävä välinpitämättömyys olisivat aiheuttaneet ennen kaikkea inarinsaamelaisille. Sellainen olisi tuhonnut brutaalisti inarinsaamelaisen yhteisön ja samalla sivustakatsojista olisi tullut heitä sortavan historian osanottajia, tietoisia kanssatoimijoita. Onneksi inarinsaamelaisista löytyi uskallusta ja rohkeutta tarttua historian ohjauspyörään. Käräjien johdon politiikan suuntaa ei vielä ole saatu käännettyä toiseen suuntaan, mutta täydellinen ojaan suistuminen on ehkä estetty.

    Saamelaiskäräjien vaatimukset historian uudelleen kirjoittamisesta eivät ole mitenkään ainutlaatuinen tapahtuma historiassa. On helppo luetella muita vastaavia kehityskulkuja, joihin ihminen on politiikan, ideologian ja vallan nimissä syyllistynyt. Ylä-Lapissa kysymys on myöskin politiikan välinpitämättömyydestä, jota puolustetaan moraalittomuuteen perustuvalla reaalipolitiikalla liittoutumalla metsähallituksen kanssa. Ylä-Lapissa on kuitenkin jälleen kerran nähty, että pitemmän korren vetävät ne jotka tajuavat, että pohjimmiltaan on kuitenkin kyse moraalista, ystävyydestä, solidaarisuudesta ja päättäväisestä taistelusta totuuden puolesta.

    Saamelaiskäräjien tarjoilemat faktat osoittavat kuinka saamelaiskäräjät on tehnyt historian vastaisia tulkintoja. Puheenjohtaja ja hänen lähipiirinsä ovat kuitenkin tienneet koko ajan totuuden ja sen, että nykyinen alkuperäiskansa määritelmä lepää sortuvien jalkojen päällä. "Saamelaisten maat takaisin saamelaisille" on totuuteen perustumaton vaatimus. Sellaista totuutta ei ole, vaikka saamelaiskäräjien entinen oikeussihteeri Heikki Hyvärinen on kirjoittanut aiheesta "Saamelainen kiinteistö oikeudessamme". Tämä vaatimus on kentällä myrkyttänyt kymmenien vuosien ajan ihmisten välisiä suhteita Ylä-Lapissa. Kestäviä suhteita ei voi kuitenkaan rakentaa valheen pohjalta, koska valhe erottaa ihmiset ja kansat toisistaan. Valhe on herättänyt vihaa ja katkeruutta. Totuus, kipeinkin totuus vapauttaa. Se yhdistää.

    VastaaPoista
  21. http://www.calliidlagadus.org/web/?suopmanat

    VastaaPoista
  22. Mistä ihmeestä kumpuaa tällainen viha saamelaisia kohtaan kuten Väänäselläkin on? Saamelaisetkin vain yrittävät selvitä täällä kuten muutkin kansat. Miltä suomalaisista tuntui kun Venäjä ja Ruotsi hallitsivat teitä ja päättivät teidän asioista? Tietenkin onhan se todettava, että kiusatuista tulee tavallisesti kiusaajia ja niin kierre jatkuu ja jatkuu.

    Jos aikoo hakea Suomen kansalaiseksi, on saatava suomen kielen taidosta yleisessä kielitutkinnosta kolmonen ja Suomen valtio valitsee keistä tulee Suomen kansalaisia. Miltä tuntuisi jos se olisikin Venäjä, joka päättäisi suomen kansalaisista, koska suomalaiset itse ovat jäävejä asiassa. Eihän suomalainen itse voi päättää kuka on suomalainen, vai voiko. On paljon saamelaisia jotka eivät osaa saamea, mutta kuitenkin identifioidaan saamelaiseksi. Ei saamelaiskäräjällä ole vaatimusta että saamen kielen taidosta on saatava kolmonen yleisen kielitutkinnon tutkinnosta, jotta voi hakea saamelaiskäräjän vaaliluettelolistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopetethan heti saamelaisten arvostelu kun he tulevat omilhan toimhen.Taitas Sajos kylmentyä ja pororaijot lähtiä uuthen maahan missä kaikki on hyvin eli valtio elättäs!

      Poista
    2. Väänänen ja hänen bloginsa on arvokas tekijä siinä, että saamelaisten kesken sisäisesti tasapuolisuus on voinut toteutua näissä asioissa.

      Nyt kun sekä saamelaiskäräjälakiuudistus ja Ilo-sopimuksen ratifiointi ovat kaatuneet, suurkiitos kuuluu myös Väänäselle. T. saamelainen

      Poista
  23. Näkkäläjärven blogissa 11.3.2015 joku JariS kirjoittaa kommentoiden ja kiteyttäen osan saamelaisten tulevaisuutta sattuvasti:

    "JariS kirjoitti...
    Minä olen miettinyt itsekseni, millainen on tulevaisuuden saamelainen ja saamelaisuus. Onko se edelleen poronhoitaja ja käsityön tekijä vai mistä saamelainen saa elantonsa? En kaipaa ILOa itsessään, vaan meidän on vanhaan takertumisen sijaan mietittävä, onko saamelaisuus pelkkää perinteiden ja kulttuurin vaalintaa vai nähdäänkö, mihin kansa on menossa, millä kansa elää tulevaisuudessa?

    Jo nyt melkoinen osa saamelaisista, minä mukaan lukien, elän saamelaisalueen ulkopuolella, ihmisenä valtaväestön seassa, valtaväestön tavoilla ja heidän yhteiskuntaa rakentaen. Mutta se on myös minun yhteiskuntaani. Lapsuus tunturikylässä, porojen ja luonnon vuodenkulkua noudattava elämänrytmi ja sukuloinnit norjan puolella, se on taakse jäänyttä, muistoissa elävää ja ajan värittämää lapsuuden tarinaa, josta aina silloin tällöin kerron palasia lapsilleni. Sillä elämäntavalla ei ole minulle tulevaisuutta.

    Yritän siis miettiä, mikä on tulevaisuuden saamelaisuutta. Mistä saamen kansa saa tulevaisuudessa elantonsa? Melkoinen osa etelän saamelaisista on akateemisen tutkinnon suorittaneita joten saamenmaan kehittäminen ja pysyttäminen elinkelpoisena vaatii vain kokoontumista, ongelman eristämistä ja pilkkomista.

    Jotenkin on jäänyt kuva, että saamelaiskäräjät on juuttunut vanhan puolustamiseen ja pilkun kanssa riitelyyn yhteisön johtamisen ja kehittämisen sijaan. Päätöksesi vetäytyä on kuitenkin menetys meille, yhteisömme tarvitsee analyyttista johtajuutta.
    11. maaliskuuta 2015 8.57"

    Voiko enää paremmin sanoa. Tässä esitetty on taustalle sille, että eduskunta kaatoi syrjivät lakiehdotukset saamelaismääritelmästä ja ILO-sopimuksen ratifioinnista.

    VastaaPoista