lauantai 27. syyskuuta 2014

Uudella lailla halutaan kaventaa saamelaisuutta ja kuntien asemaa

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn tuleva oikeusministeriön valmistelua myötäävä hallituksen esitys saamelaiskäräjälain uudistamisesta tulisi säädettynä johtamaan Suomen alkuperäiskansakysymyksen entistä syvempään ja ihmisoikeuksia loukkaavaan allikkoon. Asiaa pitkään seuranneena ei voi muuta kuin hämmästellä sitä keveyttä, jolla asiaan on oikeusvaltion oikeusministeriössä suhtauduttu, ja täytyy vain toivoa, ettei perustuslakivaliokunta eikä eduskunta kokonaisuudessaan päästäisi tätä etnisen konfliktin sytytintä käsistään sitä kunnolla purkamatta.
Lakiehdotus sisältää kaksi keskeistä asiaa: saamelaisuuden määritelmän kaventamisen vastaamaan saamelaiskäräjien nykyjohdon pyrkimyksiä turvata valtansa sekä saamelaiskäräjien ja sitä hallitsevan ryhmän aseman vahvistamisen suhteessa alueen kuntien itsehallintoon sekä valtion maiden ja vesien hallintaan. Kummallakin tavoitteella loukataan myös huomattavaa joukkoa, käytännössä enemmistöä, saamelaisista, joiden nykyinen elämänmuoto ja toimeentulo eivät istu käräjäeliitin kapea-alaiseen näkemykseen oikeasta saamelaiskulttuurista ja joille tasavertaisina kuntalaisina kunnat ovat luonnollinen toimija yhteiskunnan palvelujen tuottajana ja sen kehityksen moottorina.
Tuon yhden ja hyväksytyn saamelaiskulttuurin tärkeimmäksi julistettu perusta on Suomeen varsin myöhäisellä ajalla tullut suurporonhoito.
Nyt tehty lakiesitys merkitsee luopumista korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuonna 2011 tekemästä tulkinnasta, joka vahvisti saamelaisuuden määrittelyssä sekä polveutumista että saamelaiseksi hakeutuvan itseidentifikaation merkitystä. Nuo molemmat perusteet ovat kestäviä, sekä historiallisesti että kansainvälisen alkuperäiskansojen määrittelyn kanssa. Tuolla KHO:n tulkinnalla tehtiin oikeutta kolonisaatiossa kielensä menettäneelle lappalaisväestölle. Maailmasta löytyy lukuisia lappalaisten ja statuksettomien saamelaisten kaltaisia alkuperäiskansanryhmiä, joita ei ole etenkään valtion lainsäädäntötoimin haluttu erottaa identiteetistään ja kulttuuristaan vain siksi, että he eivät enää puhu vanhaa kieltään. Oikeusvaltio Suomessa tällaiseen ihmisoikeusloukkaukseen ollaan pyrkimässä valtakunnan oikeusministeriön vedättämänä.
Itseidentifikaation tilalle ollaan nostamassa saamelaiskäräjien valtaryhmän vaatimana ryhmähyväksyntää eli tuon valtaryhmän hallitseman vaalilautakunnan valintaa. Se tarkoittaa, että käytännössä pohjoissaamelainen enemmistö voi päättää siitä kenet se hyväksyy saamelaiskäräjien vaaliluetteloon inarinsaamelaisena. Kun tämä sama valtaryhmä haluaa vähentää myös polveutumisen perusteen ”sukuyhteisössä tapahtuneeksi kasvamiseksi saamelaiskulttuuriin” tuntuisi jokseenkin oikeudenmukaiselta, että pohjoissaamelaiset saisivat ryhmähyväksyä henkilöt, jotka he tuntevat pohjoissaamelaisiksi, inarinsaamelaiset ne henkilöt, jotka haluavat tulla ja jotka he tuntevat inarinsaamelaisiksi ja koltat tietenkin myös omat ”sukuyhteisönsä” jäsenet. Vaan ei taida kelvata tällainen!
1970-luvulta asti haaveiltu ja alun perin vasemmistolaisen kollektivismin ihanteisiin perustunut Saamenmaa ei ole mikään nykypäivän demokratia. Ja eihän sitä olleet nuo ihanneyhteiskunnatkaan.
Saamelaiskäräjälakiehdotuksessa oleva käräjien aseman vahvistaminen suhteessa viranomaisiin ja muun muassa kuntien itsehallintoon on kuitattu tähän asti käydyissä keskusteluissa varsin vähin pohdinnoin.
Kun nykyinen saamelaiskäräjälaki sisältää viranomaisia ja kuntien kaltaisia julkisyhteisöjä koskevan velvoitteen saamelaiskäräjien kuulemisesta, ollaan tuota neuvotteluin ja lausuntopyynnöin sovellettua velvoitetta vahvistamassa siten, että "Viranomaisten velvollisuus neuvotella saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten kieleen ja kulttuuriin samoin kuin saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana vaikuttavista toimenpiteistä laajenisi. Ehdotetulla sääntelyllä kehitetään neuvottelumenettelyä tavanomaista lausunto- ja kuulemismenettelyä pidemmälle meneväksi muodoksi osallistua ja myötävaikuttaa viranomaisten ja julkisia hallintotehtäviä hoitavien tahojen päätöksentekoon."
Tuota osallistumista on jo jossain määrin sovellettu Metsähallituksen Akwé:Kon työryhmien muodossa ja käytännössä se tuo tai ainakin pyrkii tuomaan saamelaiskäräjien valvontakomissiot myös muihin organisaatioihin kuten kuntiin. Ainakin tuota lain suomaa osallistumisoikeutta tultaisiin eri tavoin testaamaan, sanokaapa minun sanoneen.
Perustuslakivaliokunta on pyytänyt kuulla lakiehdotuksesta kuntien edustajia 7.10. Hallituksen esitystä pyritään uutistietojen mukaan viemään läpi kiireellä niin, että laista voitaisiin päättää ”hyvissä ajoin” ennen tämän vuoden loppua ja lähestyviä saamelaiskäräjävaaleja.
Ehkä selkein ja helpoin vaatimus tässä ihmeen kiireessä olisi säilyttää saamelaisuuden määrittely ennallaan, samoin saamelaiskäräjien asema neuvottelu- ja lausunnonantajaelimenä.
Suomen alkuperäiskansakysymystä tuolla ratkaisulla ei vielä oikeudenmukaisesti eikä lopullisesti ratkaistaisi, mutta pysyttäisiin edes jotenkuten vielä oikeusvaltion kirjoissa ja turvattaisiin edes jotenkuten pohjoisimman Suomen yhteiskunnallinen rinnakkaiselo ja kehitys.


Veikko

43 kommenttia:

  1. Tuohon päälle ILO sopimuksen ratifiointi niin on kymmenien vuosien tappelu luvassa taas eteenpäin! Saavat Katainen ja Stubb nimensä Suomen ihmisoikeushistoriaan

    VastaaPoista
  2. Kiitos Veikko erittäin asiallisista kommenteista, jotka koskevat saamelaiskäräjälakiehdotusta, joka sisältää ehdotuksia muutoksiksi mm. voimassa olevan saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmään, saamelaiskäräjien toimivaltaan ja käräjien toimintaan. Hanke on yksi osa ILOn sopimuksen ratifiointiprosessia.
    Aiheellisesti voidaan kysyä, miten minkään sopimuksen ratifiointia voidaan valmistella kun on epäselvää keitä se koskee? Milloin ratifioitavana on alkuperäiskansaa koskeva sopimus, on selviö että olisi kuultava ILO- sopimuksen 1. artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvia henkilöitä ja ryhmiä. Hallituksen ehdotukset on valmisteltu liian kapea-alaisesti lähinnä saamelaiskäräjien ylimmän johdon antaman informaation varassa.
    Se, että saamelaiset on Suomen lainsäädännössä määritelty alkuperäiskansaksi, ja Saamelaiskäräjille on säädetty tehtäväksi toimia kulttuuri-itsehallinnon elimenä ja hoitaa heidän asemaansa alkuperäiskansana, ei oikeuta Suomen valtiota sallimaan sitä lappalaisiin kohdistuvaa syrjintää, jonka Saamelaiskäräjälain 3 §:n muotoilu on tähän mennessä mahdollistanut. Se ei myöskään oikeuta Suomen valtiota jatkamaan ILO-sopimuksen ratifiointia vain Suomen hallituksen ja syrjimällä valittujen ja saamelaiskäräjien välisenä asiana, kuten nyt näyttää käyneen.
    Hallitus siis ehdottaa saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmää kavennettavaksi. Esityksen mukaan saamelaismääritelmää tiukennettaisiin siten, että määriteltäessä onko henkilö saamelainen, keskeiseksi perusteeksi tulisi nk. ryhmäidentifikaatio. Siten suuri osa todellisesta alkuperäisväestöstä rajattaisiin statuksettomiksi saamelaisiksi.
    Ehdotus on hämmentävä erityisesti koska se on ristiriidassa niiden perustelujen kanssa, joita KHO on esittänyt perusteluissaan vuodelta 2011 olevassa tuomiossaan. KHO:n mukaan saamelaiskäräjien tulisi noudattaa ILOn sopimuksen itseidentifikaatiota ja väestön yhtäjaksoista polveutumista käsitellessään hakemuksia saamelaisrekisteriin.
    Ryhmäidentifikaatio ei hallituksen ehdotuksessa tarkoittaisi perinteistä, esimerkiksi paikallisen yhteisön taholta tapahtuvaa yksilön identifikaatiota yhteisön jäsenenä, vaan menettelytavaksi esitetään keskitettyä ryhmäidentifikaation mallia, jossa saamelaiseksi identifioinnin suorittaisi saamelaiskäräjien vaalilautakunta käyttäen perusteena hakijan kielen oppimista sukuyhteisössä. Tällainen malli olisi erittäin syrjivä erityisesti Inarin saamelaisista polveutuvaa väestöä kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä saamelaisuuden takarajaksi tulisi muodostumaan vuosiluku 1875, jonka Eduskunta poisti saamelaiskäräjälakiesityksestä vuonna 1995.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:
    Esitys on saamelaismääritelmän osalta kansainvälisen oikeuden, ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ja rasismia koskevien säännösten vastainen. Se antaa mahdollisuuden luokitella mielivaltaisesti alueen väestöä alkuperän mukaan eri ryhmiin vailla hyväksyttävää oikeusperustetta ja vastoin tutkittua historiaa. Ryhmäidentifikaatio ei ole oikea käsite: kysehän on selkeästi ja yksiselitteisesti jokaisen itseidentifikaatiosta, jota kukaan muu ei voi toisen puolesta määritellä, sillä kukaan ei voi yleisesti määrittää toisen identiteettiä. Esitys on tyystin esimerkiksi Norjan lain vastainen; edellytykset pohjoismaiseen saamelaissopimukseen on siten samalla hylätty esityksessä.
    Sekä saamelaiskäräjät että sen vaalilautakunta ovat uuden ajan luomus, eivätkä ne miltään osin ole perinteisiä saamelaisia instituutioita tai tällaisten instituutioiden perinteiden jatkajia tai kantajia. Niiltä puuttuu kokonaan oikeudellinen riippumattomuus asian vaatimalla tavalla.
    Odotin, että saamelaiseksi hyväksyminen olisi muutettu todellisuuden tarpeita vastaavaksi, ja tämän puolesta työskenteleminen olisi ollut oikeusministerille ja saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle kunniaksi. Näin, koska heidän on pakko tietää, että alueen alkuperäisimmän väestönosan kulttuuri, metsä- ja Inarin kalastajasaamelaisuus, elää ja voi hyvin vaikka sen olemus ja ilmenemismuodot ovatkin osin erilaiset kuin tunturisaamelaisuudella.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  4. ...jatkoa:
    Kun alkuperäiskansan kansainvälisoikeudellinen määritelmä lähtee kaikessa olennaisuudessaan itseidentifikaatiosta, hallitus on lähtenyt sen rajoittamisen tielle omaksumalla omaperäisiä rajauksia ja käsitteitä. Ehdottomasti erikoisinta ehdotuksessa on ryhmäidentifikaation painotus. Tällä tarkoitetaan saamelaisten oikeutta itse päättää siitä ketkä ovat saamelaisia. Todettakoon, että termiä ryhmäidentifikaatio ei esiinny esim. ILO-sopimuksessa. Saamelaisuuden rajaaminen on jo nyt johtanut Inarin saamelaisen vähemmistöryhmän erilaiseen ja eriarvoiseen kohteluun, voidaan puhua jopa heidän piinaamisestaan. Valitettavasti tämä ei näytä merkinneen mitään.
    Esitetyt muutosehdotukset saamelaiskäräjälakiin merkitsevät, ettei vaalirekisteriin pääseminen ole samalla tavoin avointa kuin Norjassa, jossa se on mahdollista kenellä tahansa, joka tuntee itse kuuluvansa saamelaisväestöön. Rekisteröityminen on siellä toisin kuin meillä jatkuvaa. Tässä suhteessa olisi voinut soveltaa uusimpia tieteellisiä tutkimuksia, joita ovat esittäneet Erika Sarivaara ja Tanja Joona. Hallitus näyttää sivuuttaneen ne täysin. Norjan avoin käytäntö on pantu romukoppaan samalla, kun oikeusministeriö haikailee yhteispohjoismaista saamelaismääritelmää historian kumoamiseksi.
    Mietinnössä on kokonaan sivuutettu se olennainen seikka, että muinaiset lappalaiset ovat sekä nykyisten lappalaisten että saamelaisten kantasukujen yhteisiä esi-isiä. Myös pohjoismaisten porosaamelaisten perimä on osittain samaa. Tämän asian suhteen hallitus on tehnyt etnopoliittisen valinnan. Se on kieltäytynyt tunnustamasta tiedossa olevan todellisuuden väestön yhtäjaksoisesta polveutumisesta ja itseidentifikaatiosta ILOn sopimuksen oikeudellisena perusteena. Siinä tarkoituksessa nykyisen lain historialliset perusteet pyyhitään pois. Esityksen mukaan maakirjat ovatkin nyt vailla merkitystä. Sehän oli vuoden 1995 hallituksen esityksen keskeinen peruste, johon KHO:n ratkaisu vuodelta 2011 perustuu. Uskottavuus hyvään ja oikeudenmukaiseen lainvalmisteluun luullakseni tämän jälkeen horjuu monella muullakin kuin allekirjoittaneella.
    Hallituksen esitystä voidaan arvostella vielä eräiltä muiltakin osin. Se ei nojaa lappalaisten asemaa koskevaan kokonaistietoon eikä lappalaisten aseman ja oikeuksien tunnustamiseen tai niiden alkuperäisyyteen. Perusteluissa ei ole arvioitu tätä valtiolle muutoin ja erikseen kuuluvaa puolta. Sen sivuuttaminen on johtanut osittain siihen, ettei kaikki lappalaisten ja saamelaisten sekä porosaamelaisten asutusta, elämää ja kieltä koskeva nykytieto ole tullut vaikuttaneeksi argumentaatioon oikein tai riittävästi ymmärrettynä.
    Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valvonnan yhteydessä Suomen saamelaisen määritelmää on arvosteltu juuri itseidentifikaation painotuksen vähäisyyden vuoksi. Se on siis kaikkialla muualla pääasiallinen ja käytännössä määräävin jokaisen alkuperäiskansalaisen itsensä päätettävissä oleva kriteeri, joka nyt sivuutetaan. Suomessa pienen ryhmän edut ohittavat kansainväliset perusteet ja asettavat paarialuokkaan erityisesti Inarin statuksettomia saamelaiset. Hallituksen esityksessä on sivuutettu tosiseikat ja historia ennen näkemättömällä ja välinpitämättömällä tavalla, mikä ei ole hallituksen esityksen laatimista koskevien ohjeiden mukaista.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Lain hyväksyminen tarkoittaa, että Suomen valtion virkamiehet, oikeusministeriö, hallitus, eduskunta ja presidentti luovat maahamme
    - itse itseään täydentävän sukudynastian,
    - organisaation, jonka toimivalta loukkaa yhtä demokratiamme perustaa eli kunnallista itsehallintoa,
    - loukkaa saamelaisalueen asukkaiden yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja siten
    - antaa vallan alistaa muut oman anturansa alle
    - loukkaa karkeasti muiden Suomen kansalaisten ihmisarvoa
    - saattaa loppuun erään saamelaisryhmän harjoittaman kolonisaation luovuttamalla vallan alueella, johon sillä ei ole ylimuistoista nautintaa ja syrjäyttämällä alueen alkuperäisistä saamelaisista polveutuvat sukunsa ylimuistoisilla nautinta-alueilla asuvan väestön.

    Suomalaiset ja saamelaiskäräjien päätöksellä ”ei-saamelaiset” Suomen kansalaiset, tulevat olemaan paarialuokkaa, joilta viedään vaikuttaminen oman alueensa asioihin, elinkeinonsa harjoittamisen edellytyksiin ja elinoloihinsa.
    Siksi on niin kiire. Päätös pitää saada heti nyt, kun oikeusministeri Anna-Maija Henrikssonin ja Rkp:n yhdessä saamelaiskäräjien valtaklikin kanssa luomat Potemkinin kulissit, eivät ole sortuneet .

    Kun viattoman alkuperäiskansan oikeuksia lisätään vähän, jotta he voisivat vähän enemmän vaikuttaa asioihinsa saamelaisalueella, kuten oikeusministeri Henriksson asian ilmaisee. Kuiternkaan missään perusteluissa ei ole tuotu esiin mistä oikeuksista he ovat paitsi. Vaikea onkin osoittaa saamelaisten oikeudettomuutta muuhun väestöön nähden.
    Miten Suomessa saamelaisia tänä päivänä sorretaan? Mitä oikeuksia muilla kansalaisilla on, joita heiltä puuttuu?
    Vedotaan "kollektiivisiin oikeuksiin" . Mitä ne ovat? Onko perusteluissa esitetty muuta kuin että "alkuperäiskansana saamelaisilla on oikeus" tai mikä estää heitä toteuttamasta omaa kulttuuriaan? Tahdon kuulla edes yhden konkreettisen esteen tai puutteen.

    Saamelaisten asemaa ei voi mitenkään samaistaa eteläisen ja keskisen Amerikan, Aasian tai Afrikan alkuperäisheimoihin, joiden suojaksi alunperin erilaiset kansainväliset sopimukset, on laadittu. Niihin vedoten saamelaiskäräjien valtaapitävä sukurypäs on anastamassa pohjoisimman Suomen omaksi temmellyskentäkseen.
    Tavoitteena on yhä edelleen laajentaa”lebensraumia” saamelaisalueella eli omistusoikeus tai faktinen veto-oikeus maankäyttöön liittyvissä asioissa, jota saamelaiskäräjälakiehdotuksen neuvottelu- ja kuulemispykälissä edistetään.

    Saamenkielen ja -kulttuurin tukeminen ja edistäminen on arvokasta. Saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön tie ei kuitenkaan vie oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
  6. Huomioita Klemetti Näkkäläjärven 27.9. blogista:

    ”Mielestäni on hyvä periaate, että kärkipoliitikkomme jakavat kansainvälisiä tehtäviä ja ei ole tarvetta kaikkien puheenjohtajistoon kuuluvien henkilöiden priorisoida lähtemään samoihin kokouksiin. Olennaisinta on, että meidän tärkeä viestimme esitetään tärkeissä kokouksissa. ”
    Klemettiä kaivelee se, ettei hän syystä tai toisesta päässyt ”loistamaan” YK:ssa ja kuvauttamaan itsensä maailman isoisten kanssa, joihin hän mielellään samaistuu.

    Klemetti ilmoittaa myös, että tämä on hänen viimeinen kautensa puheenjohtajana. Blogista huokuu luopumisen vaikeus ja haikeus. Sen jälkeen, kun häntä ei valittu Lapin yliopiston apulaisprofessorin virkaan, hän ehti jo perua aiemman ilmoituksen luopumisesta, ja ilmoitti jatkavansa.
    On kiinnostavaa nähdä ilmoittaako hän jatkavansa saamelaiskäräjälain hyväksymisen jälkeen.

    VastaaPoista
  7. Nuo kauhukuvat ovat totta jo nyt.

    Metsähallitus kysyy maan- ja luonnonkäytöstä päättäessään Saamelaiskäräjiltä "luvan". Ei-saamelaisten maankäyttöön lupaa pääsääntöisesti ei tule. Saamelaisten maankäyttöön lupa yleensä tulee.

    Tämä mekanismi ei koske ainoastaan suojelualueiden AkweKo-menettelyä, vaan on läsnä myös metsätalousmaan käytöstä päätettäessä. Metsähallitus tekee päätöksen maanomistajan roolissa, eikä siitä voi yleensä valittaa.

    Mekanismi on kaikessa hiljaisuudessa epädemokraattisesti syntynyt ja todennäköisesti Metsähallituksen väkikään ei ole asiasta innoissaan vaan heidät on pakotettu tähän ylätason ohjauksella.

    Inarissa maankäytöstä päättävät siis Metsähallitus ja Saamelaiskäräjät, kunnan mahdollisuus vaikuttaa sille kuuluviin asioihin on mitätön.

    VastaaPoista
  8. Jotta Suomessa alkuperäiskansan kiistan ratkaisussa edistyttäisiin, on luotava viranomaisten toimesta dialogi samoissa kyläyhteisöissä asuvien ja elävien etnisten ja statuksettomien saamelaisten välillä. Ensin on korjattava tähänastiset karmeimmat virheet eikä etsiä syyllisiä. Tehtävä olisi muutoin varmaankin helppo, mutta ongelma on siinä, ettei henkiseen ahdinkoon ajautunut saamelaiskäräjien poliittinen johto suostu avoimeen keskusteluun.
    Sisäisessä ristiriitatilanteessa elävät statuksettomat saamelaiset kokevat syvää nöyryytyksen tunnetta, he kokevat, että samoissa kyläyhteisöissä heidän kanssaan elävät etniset saamelaiset pyritään eristämään. Heistä tuntuu epäoikeudenmukaiselta se, että saamelaiskäräjät asettaa heille todellisuuteen perustumattomia vaatimuksia ja kritisoi heidän etnisten saamelaisten elämätavasta poikkeavaa menoa, jollaista ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Mutta kuka sellaista voi ymmärtää tai hyväksyä!
    Myös olosuhteiden selvittämistä on pyritty estämään kaikenlaisin kestämättömin perustein. Kuitenkin kaikki ihmisoikeudet perustuvat siihen ja vain siihen.

    Miten saamelaiskäräjien pitäisi tässä tilanteessa keskustella statuksettomien saamelaisten kanssa, nyt kun sen uskottavuus on romahtanut? Onko kysymys kahden kulttuurin suhteesta, normaalien ihmisten puheväleistä?

    Vastaus on, että statuksettomien saamelaisten kanssa on puhuttava heille ymmärrettävää kieltä. Tällä en tarkoita sitä, että saamen kielioppi ja sanasto olisivat hallittavissa. Koppelon kyläläisistä kuuluu vain 8% saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja 92 % ei ole rekisterissä, heitä käräjät ei pidä saamelaisina. Syyt ovat jossakin 200 miljardin tähden takana.

    Molempiin ryhmiin kuuluvat puhuvat päivittäin keskenään suomen kieltä ja harjoittavat samoja elinkeinoja samoista oikeudellisista lähtökohdista samoin menetelmin, ja he ovat vielä suurelta osin verisukulaisia keskenään. Asian ydin on siinä, että tällaiset Koppelon kaltaiset kylät muodostavat Inarin alkuperäisväestön mikrokosmoksen, joka elää omaa elämäänsä omien kulttuuristen lainalaisuuksien historian opettamana, mikä tarkoittaa sitä, ettei Inarin alkuperäisväestön elämä ole saamelaiskäräjien poliittisen johdon muutettavissa, vaikka se pyrkiikin antamaan heille ohjeita, neuvoja, standardeja yms. siitä miten pitäisi virtuaalisessa saamelaisyhteisössä elää, jossa kielletyllä osapuolella ei olisi oikeuksia.
    Koppelon kylä ei ole ainoa, eikä Inarin kunta ole ainoa kunta lajissaan.

    Saamelaiskäräjien politiikka perustuu historiallisen todellisuuden käänteiskuvaukseen; väitetään, että tilajärjestelmään ajautuneet alkuperäisasukkaat ovat luopuneet alkuperäiskansastatuksesta. Tämän seurauksena pohjoissaamesta tulee valtakieli ja saamelaiset nationalistit tekevät Inarin statuksettomille saamelaislle mitä he haluavat heidän heikoista protesteista huolimatta.

    Miten tällainen politiikka vaikuttaisi statuksettomiin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksiin, voi jokainen kohdallaan pohtia? Pohjoissaamelaiset alkaisivat sanella miten statuksettomien saamelaisten historiallisia alueita tulisi hallita. Etnisten ja statuksettomien saamelaisten suhteiden todistusaineisto ei ole löydettävissä pelkästään arkistojen kätköistä. Se ihmisten sieluissa elävä ominaisuus.

    Johtopäätös edellä olevasta on myös, ettei käräjien poliittinen johto halua ymmärtää Inarin saamelaisten elämäntilannetta, vaikeuksia ja vahvuuksia.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  9. ...jatkoa:
    Statuksettomat saamelaiset ovat pyrkineet tarjoamaan uhkakuvan sijasta vakautta ja ystävyyttä, sellaista joka säteilisi kauas. Arkielämässä statuksettomien saamelaisten on helppo keskustella veriveljien etnisten saamelaisten kanssa myös vaikeistakin kysymyksistä, sillä he vaistovavat puhuvansa ystäviensä kanssa, joilla ei ole pahoja aikeita heitä kohtaan.

    Tästä keskustelusta he saavat lisäargumentteja myös oman saamelaisen identiteettinsä rakentamiseen. Tätä dialogia on käytävä valtiovallan tukemana. Se voi edellyttää, että valtion nykyedustajat siirretään syrjään ilmeisen yhteistyökyvyttömyyden vuoksi. Käräjien on esitettävä perusteltuja vasta-argumentteja siitä, miksi verisukulaiset eivät ole samaa alkuperäiskansaa.

    Sovinnon rakentamisessa lähtökohdaksi voidaan ottaa etnisten ja statuksettomien saamelaisten sukulaisuus, yhteinen historia, siinä tapahtuneet muutokset, kuten vanhempia ja esivanhempia koskeneet kielen vaihtumiset suomeksi. Lyhyesti tosiasiat. Siitä keskustelusta löytyy statuksettomien saamelaisten puolesta paljon puhuvia argumentteja, enemmän kuin etnisten saamelaisten, joiden esivanhemmat aloittivat muuton statuksettomien saamelaisten esi-isien maille 1800-luvun puolivälin jälkeen.

    Voidaan kuitenkin lähteä siitä, että "valhehistorian" aika alkaa olla ohi ja aito tieto statuksettomien saamelaisten vaiheista leviää myös suuren yleisön keskuuteen. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että saamelaiskäräjien johto luopuisi esittämästä statuksettomien saamelaisten alkuperäisyydestä kielteisiä tai kehiteltyjä argumentteja.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  10. Näin kirjoittaa tänään Lapin Kansa:

    Puolustusministeri sai vasan – laiduntaa samassa siidassa kuin ruhtinas Albertin poro

    Puolustusministeri Carl Haglund (r.) on parhaillaan Lapin-vierailulla. Hän on vieraillut Enontekiöllä ja Rovaniemellä.
    Enontekiöläiset porosaamelaiset ja saamelaiskäräjät antoivat puolustusministeri Carl Haglundille (r.) sähköisellä kaulapannalla varustetutun poronvasan lahjaksi.
    – Olen hyvin otettu tästä arvokkaasta lahjasta. Se on suuri kunnianosoitus, jota en olisi ikinä uskonut saavani, toteaa ministeri Haglund.
    Enontekiön porosaamelaiset lahjoittivat poronvasan myös Monacon ruhtinaalle Albertille hänen vieraillessaan Enontekiöllä vuonna 2012.
    Ministeri Haglundin poro laiduntaa samassa Jauristunturin siidassa kuin ruhtinas Albertin poro.
    Saamelaisalueen koulutuskeskuksen vt. rehtori Janne Näkkäläjärvi huolehtii teknisistä järjestelyistä siten, että puolustusministeri voi seurata poronsa laiduntamista tietokoneella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teko täyttää tässä tilanteessa täysin lahjuksen antamisen ja sen vastaanottamisen tunnusmerkit.

      Poista
  11. Nimenomaan noin. Kun tiedetään, että tuo lahjova joukko ajaa parhaillaan eduskunnassa olevaa lakia, on jo harkitsematonta tai sitten vallan härskiä ruveta lahjomaan lainsäädännässä keskeisellä paikalla olevaa ministeriä. Mitä taas tulee ministeriin, osoittaa tuo häneltä heikkoa tilanteen tajua, jota ei muuten erityisesti puolustusministeriltä odottaisi.
    Mielenkiintoista nähdä kiinnittääkö mikään media huomiota tapahtumaan tästä näkökulmasta vai vouhkaako se vain tapahtuman eksotiikalla.

    VastaaPoista
  12. Voi kauhistus sentään! Jos peto pistelee lahja- ja lahjusporot kitusiinsa.

    VastaaPoista
  13. Rikoslaki 14 a § (10.6.2011/637)
    Lahjuksen antaminen kansanedustajalle

    Joka kansanedustajalle lupaa, tarjoaa tai antaa hänelle tai toiselle tarkoitetun muun kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun oikeudettoman edun, jotta tämä toimisi tai jättäisi toimimatta edun vuoksi edustajantoimessaan tietyllä tavalla taikka palkkiona sellaisesta toiminnasta, ja teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen, on tuomittava lahjuksen antamisesta kansanedustajalle sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
    - - -
    14 b § (10.6.2011/637)
    Törkeä lahjuksen antaminen kansanedustajalle

    Jos lahjuksen antamisessa kansanedustajalle

    1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan edustajantoimessaan lahjojaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka

    2) lahjan tai edun arvo on huomattava

    ja lahjuksen antaminen kansanedustajalle on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen antamisesta kansanedustajalle vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

    VastaaPoista
  14. Vallankäytön välineitä ovat vanhastaan olleet seuraavat:

    Uhkaus

    Kiristys

    Lahjonta

    Ei ole maailma muuttunut, vaikka Aleksis Kivi Nummisuutareissaan

    toteaa:" Niin muuttuu maailma, Eskoseni."

    VastaaPoista
  15. Suomessa kansanedustajaan liittyvän lahjontarikoksen on katsottu voivan toteutua vain kansanedustajan toimessa sen suppeassa merkityksessä, siis eduskuntatyössä, esim. eduskunnan valiokunnassa. Sensijaan kansanedustajan toimiin kentällä, esim vaalipiirinsä äänestäjäkunnan keskuudessa, rikos ei voisi toteutua. Asetelma on tietenkin vähän skitsofreeninen. Voiko kansanedustaja ottaa vastaan vaikka pienen poroparttion liikkuessaan kentällä, ja sitten toimia lahjuksen antajan eduksi eduskuntatyössään? Toteutuuko rikos vasta jos lahjan antaja kipuaa eduskuntalon portaat ja tulee valiokunnan huoneeseen kokouksen aikana kisura kainalossaan? Ja ehkäpä porovasan antaminen on tavanomaista saamelaista vieraanvaraisuutta? Vain tavanomaisen vieraanvaraisuuden ylittävä etuus voi olla lahjoma.

    VastaaPoista
  16. Heh, heh. Parilla sadalla lahjusporolla tulisi koko eduskunta oikeaan

    saamelaiskäräjien johtoryhmän uskoon. Eihän lahjuksen vastaanotto ole

    enää teko eikä mikään, koska ministerikin syyllistyy siihen.

    Puhumattakaan kansainvälisestä mediahuomiosta !!!!!

    VastaaPoista
  17. Kemi-Sompion paliskunnan pitäisi varmaankin lahjustaa ministerille symboliset 25 poroa. Silloinhan ministeri PUOLUSTAISI metsäsaamelaista kulttuuria. Onhan Hän nimenomaan
    p u o l u s t u s m i n i s t e r i.


    VastaaPoista
  18. Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja, ministeri Haglundin näkyvä esiintyminen etnisten saamelaisten puolustajana herättää monia kysymyksiä. Ruotsalainen kansanpuolue on lähtenyt siis pelastamaan sorrettua etnistä saamelaisväestöä muiden puolueiden sorrolta. Nyt se sitten on nähty, kun hiljattain eduskunnalle annettua hallituksen esitystä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi tarkastelee, mitä tämä RKP:n saamelaisten pelastamiseksi annettu lakiesitys sisältää. Jos esitys menee sellaisenaan eduskunnassa läpi, tietää se, että kiista siitä kuka kuuluu alkuperäiskansaan, jatkuu jäätyneenä konfliktina samalla lailla kuin tähänkin asti. RKP:n ja saamelaiskäräjien sanelu ja pakottamispolitiikalla ei saada sovintoa aikaan. Vaikka hallituksen esitystä valmistellut oikeusministeriö on ollut tietoinen ongelmista, se ei ole siitä huolimatta yrittänyt käynnistää sovittelua, mikä tuntuu oudolta oikeusvaltiossa. Kun näyttää siltä, että kiista ei ratkea kansallisesti, tarvitaan kohta Etyjin tarkkailijoita raportoimaan.
    Lyhyesti sanottuna esitys tulee jakamaan samaan alkuperäisväestöön kuuluvat ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Esitys on kaiken kaikkiaan rasistinen ja antaa ulospäin huonon kuvan RKP:n alkuperäiskansa ja ihmisoikeuspolitiikasta. Minun kaltaiselta ulkopuoliselta tarkkailijalta sivistyspuoluetta edustavalta RKP:ltä tällainen tuntuu käsittämättömältä. Mutta mikään ei ole mahdollista puolueelta, joka on puhdasoppinut tietyn edun ajaja häikäilemättömyyksiin saakka. Kaikki periaatteet ovat ostettavissa ja niitä myydään ja vaihdetaan politiikan markkinoilla.
    Saamelaiskäräjillä on pohjustettu ideologinen missio, jonka sisältö on pieniin saamelaisryhmiin kohdistuva taistelu. Aseena siinä käytetään nykyistäkin ahtaampaa saamelaismääritelmää. Saamelaismääritelmän muuttaminen on myös yhteydessä ILOn yleissopimuksen ratifioinnissa alkuperäiskansalle vahvistettaviin maaoikeuksiin. Joten määritelmän kaventaminen merkitsee suuria yhteiskunnallisia muutoksia Ylä-Lapissa: valtion piiska ja kirves heiluvat ennen näkemättömällä tavalla sivistyneistön tukemassa hankkeessa.
    Se tulee aiheuttamaan valtion johdolla saman väestön keskuuteen kahtia jakautumista etnisiin ja statuksettomiin saamelaisiin aitoon apartheid-tyyliin. Selvennykseksi on todettava, että ILOn yleissopimuksen ratifioinnin suurin ongelma on se, että asukkaat eivät tunne sille tarvetta, eikä pienissä saamelaisryhmissä, joiden ääni hukkuu taustahälyyn, sille ei ole helppo saada legitimiteettiä, eli yleistä hyväksyttävyyttä. Kun valtiolla ja RKP:llä on tarve, millään ei ole merkitystä: suomalaisessa perusoikeuskäytännössä ne joustavat loputtomasti valtion eli poliitikkojen tarpeiden tieltä. Eivät poliitikot puolusta perusoikeuksia, vaikka ihmiset niin luulevat.
    Nykyistäkin kapeammaksi ehdotettu saamelaismääritelmä uhkaisi koko Inarin saamelaisen yhteisön olemassaoloa. Kavennettavaksi esitetty saamelaismääritelmään kytkeytyvä luonnonvarojen käyttö vaikuttaisi epätasaisesti eri saamelaisryhmiin ja yhteisöihin. Saamelaiskäräjät saisi viikatteen ja tuomarin roolin demokratiassa. Syntyneet erot vahvistavat ja luovat yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta sekä syventävät etnisiä ja poliittisia jakolinjoja.
    Myös RKP:tä edustava vähemmistövaltuutettu on lähtenyt rasismia tukevalle tielle kun se on sitoutunut puolustamaan samaa väestöä jakavaa saamelaismääritelmää. Vähemmistövaltuutettu on itsekin hyvä esimerkki tasa-arvon yhteiskunnasta: hänet on pyhitetty viralla, johon olisi ollut muodollisen kelpoisuuden täyttäviä akateemisia tuhansittain suoraan työttömyyskortissa täynnä intoa ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  19. Oikeuskansleri Jonkalta tulisi varmasti nopeasti päätös, jonka mukaan lahjusten vastaanottaminen sopii ministereille, vaikka se onkin kansanedustajilta jossain vaiheessa rikos. Pianhan Jonkka antoi kantansa Vapaavuorenkin jääviydestä eli ettei sellaista ollut näissä atomivoimakuvioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On huomattava, että uutisissa kerrottiin ministeri olleen Enontekiöllä saamelaiskäräjien vieraana. Isäntinä toimivat kuitenkin ministerin puoluetoverit, jotka saamelaiskäräjien lahjana antoivat poronvasan. Onko saamelaiskäräjillä päätetty, että saamelaiskäräjät ojentaa lahjan Rkp:n ministerille, joka itse asiassa oli Rkp:n asialla? Onko Saamelaiskäräjät Rkp:n alaosasto?

      Poista
  20. Ministerinähän voi olla muukin henkilö kuin kansanedustaja. Kaikki minkä kansanedustaja tekee ministerintoimessaan hän ei tee kansanedustajan toimessa.

    VastaaPoista
  21. Mitä historia kertookaan siitä kun muuttosaamelaiset tunkeutuivat
    inarilaisten ja sompiolaisten maille? Suurine porolaumoineen he tuhosivat metsäsaamelaisten kulttuurin, johon kuului olennaisena osana
    peuranpyynti. Peurat sotkeentuivat porolaumoihin ja joutuivat tunkeutujien patoihin. Loput peurat painalsivat Venäjälle. Inarilaisille ja sompiolaisille tapahtunut aiheutti suoranaista nälkää. Entä nykyään?
    Noiden tunkeutujien jälkipolvi ei edes tunnusta
    osaa inarilaisista ja suurta osaa sompiolaisista kuuluvaksi yhteiseen
    saamenkansaan, ja lisäksi noilta em. ryhmiltä he ovat riistäneet
    alkuperäiskansan statuksenkin.

    Ei ole joidenkin röyhkeydellä rajaa !!!!!



    VastaaPoista
  22. Veikon viimeisimpään blogikirjoituksen kommenteissa on tuotu esille se miten Enontekiöllä vierailleelle RKP:tä edustavalle ministeri Haglundille saamelaiskäräjien johto on antanut lahjaksi poron kaikesta päätellen siitä hyvästä, että ministeri on yhdessä oikeusministeri Henriksson kanssa saanut hallituksessa ajettua etnisten saamelaisten asiaa, mutta ei todellisen alkuperäisväestön asiaa.
    Riippumatta siitä, mikä Inarin saamelaisten muodolliseksi statukseksi jää, he ovat edelleen alkuperäisväestöä, joka tavalla tai toisella on saamelaiskäräjien vaikutuksen alla. Toteamus on kiistaton eikä sitä voida tieteellisesti kumota. Lappalaisten eli statuksettomien saamelaisten väestöryhmä jää eikä häviä mihinkään. Voisi olettaa, että se päinvastoin vain vahvistuu saamelaiskäräjien ja valtion harjoittaman monopolistisen ja yksipuolisen mielivallan vuoksi.
    Tämä tuskin on ollut saamelaiskäräjien suunniteltu ykkösvaihtoehto, sillä toistaiseksi käräjillä on kuitenkin sananvaltaa koko Inarin saamelaisiin ja heidän asioihinsa. Toisaalta se voisi pitää sovitteluun pyrkivää prosessia kuitenkin käynnissä ja sitä kautta käyttää tätä vaihtoehtoa vipuvartena. Tätä käräjien nykyinen puheenjohtaja tuskin haluaa. Lain muutosten edetessä on kuitenkin syntymässä tilanne, jossa valtion suojelema, laissa määritelty saamelaisten joukko alkaa sortaa Inarin saamelaisia.
    Neuvoteltu ratkaisu statuksettomien ja saamelaiskäräjien kesken ei näillä näkymin onnistu, tiedossa olevista faktoista huolimatta, koska osapuolten kannat ovat kaukana toisistaan. Valtio ei ole puolesta tehnyt mitään viime vuosina vain vahvistuneen ja kärjistyneen konfliktin liennyttämiseksi. Poron lahjoittaminen ministeri Haglundille tuskin edistää asian sovittelua.
    On mahdotonta hyväksyä tai ymmärtää, miksi väestöryhmien välistä konfliktia ratkotaan yhden ryhmän monopoliaseman vahvistamiseksi kieltämällä toisen ryhmän alkuperäisyys, ihmisoikeudet ja näiden ihmisten asutushistoria, oma identifikaatio ja ihmisoikeudet. Tilannetta voisi verrata USA:han, jossa eurooppalaisista maahanmuuttajista polveutuva väestö alkaisi päättää siitä, että ovatko intiaanit alueen alkuperäisväestöä. Näin vain voidaan tehdä Suomessa, mutta ei USA:ssa!
    Toki ratkaisuja on olemassa. Niitä on ollut kaiken aikaa. Järjetön poliittinen korruptoituneisuus estää niiden käytön. Valtiosta on tullut arktisen kylmä, ikuisen jään sijoilleen jäädyttämä. Valtio on kyvytön mihinkään rakentavaan, se alkaa olla nähty. Kummallisinta on tieteellisen tutkimuksen vieroksuminen, suoranainen inho siihen. Mitä valtiota edustava poliittinen eliitti oikein luulee voivansa ajatella ihmisten kyvystä selviytyä, kunnioittaa itseään ja oman arvon tuntoaan?
    Inarin saamelaisillekin pitäisi varata muodollinen asema, jotta he voisivat arvioida, keitä heidän alueille tunkeutuneet pohjoissaamelaiset ovat ja onko heillä oikeus esiintyä heidän alueittensa alkuperäisväestönä. Se taas edellyttää heidän asemansa virallista tunnustamista. Jos valtio väittää, ettei voi tietää, kenestä on kysymys, miten se voi määritellä saamelaismääritelmän niin, että sen piiriin kuuluvat kohta vain Norjasta ja Ruotsista tänne osin väkivalloin muuttaneet porosaamelaiset.
    jatkuu..

    VastaaPoista
  23. ...jatkoa:

    Saamelaiskäräjien päämäärä näyttää olevan erittäin vahvan itsehallinnon luominen statuksettomien saamelaisten historialisille alueille, joissa näillä ei olisi mitään mandaattia olla mukana päättämässä näiden alueiden hallinnasta. Tällainen ratkaisu on väkivaltainen aivan riippumatta siitä, mitä keinoa käyttäen siihen päädytään.
    Tätä taas Inarin saamelaisten on täysin mahdotonta hyväksyä. Käytännössä Inarin saamelaisten asema olisi kysymysmerkin alla, sillä ulkopuolinen valta pääsisi määrittelemään heidän osallistumisoikeuksiensa laajuuden ja sisällön. Miksi valtio vahvistaa jäätyneen konfliktin, vaikka sen ratkaisuja pitäisi hakea.

    Perääntyykö saamelaiskäräjien poliittinen johto? Tämä ei näytä vaihtoehdolta, koska oikeusministeriö ei ole pitänyt käräjille ovea auki, jotta se voisi kunniakkaasti perääntyä milloin tahansa, eikä itsekään ministeri Anna-Maja Henrikssonin johdolla ole ollut mitenkään aktiivinen. Se on suorastaan vihamielinen, pakoileva ja jämähtänyt. Mitä kauemmin konflikti jatkuu, sitä vaikeampi sitä on enää mitenkään ratkaista.
    Puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven alkaa olla hankala perääntyä menettämättä kasvojaan, siksi tässä tilanteessa tarvitaan uusia avauksia. Presidentti Martti Ahtisaaren kaltaista sovittelijaa ei kuitenkaan tarvita, vaan ulkopuolisia poliittisesti kenestäkään riippumattomia tarkkailijoita ja asiantuntijoita, jotka todella tuntevat alueen ja väestöryhmien tiedossa olevan historian eri vaiheineen. Kansainvälinen tutkintakomissio vain sekoittaisi asiaan periaatteita, joilla mitätöitäisiin tieteelliset tosiseikat; eihän Suomen valtion korkeat edustajat ole kyenneet niitä tunnustamaan. Tässä taitaa olla niin, kuten eräskin paavi aikoinaan totesi, kaikki kompromissit ovat lopulta vain huonoja ratkaisuja.
    Valtionvallan myötävaikutuksella on luotu jäätynyt konflikti, jossa Inarin saamelaiset ovat valikoivasti saamelaiskäräjien kontrollissa. Konflikti on jäätynyt vain Inarin puolella, mutta se koskee myös muitakin alueita, joilla statuksettomat saamelaiset asuvat. Jos kansakunnalla ei ole omatuntoa, sillä ei ole mitään. Se tiedetään, ettei politiikassa ole mainittavaa moraalia. Sen sijaan tämän asian tavoin vallaton kaksinaismoralismi kukoistaa, kutsuupa sitä eräs vaikuttaja ajan vaatimaksi positiiviseksi tiimityöksi.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on jo nyt paha. Saamelaiskäräjiä johtoa "lähellä olevat" tai sen politiikkaa ajavat pyrkivät arveluttavin tavoin eri yhteyksissä selvittämään ihmisten saamelaispoliittisia kannanottoja ja suhdetta saamelaisjärjestöihin.
      Toimintaa voidaan pitää urkintana.
      Mihin he sellaista tietoa tarvitsevat?

      Poista
  24. Varmaankin ministeri Haglundkin pääsee saamelaiskäräjien vaaliluetteloon
    ansiokkaasta työstään sorretun saamenkansan hyväksi.

    VastaaPoista
  25. Haglundilla on jo perinteisen saamelaisen poronhoidon alku, ja hän pitää yhteyttä saamelaiseen sukuyhteisöön. Puuttunee vain sukuyhteisössä omaksuttu saamen kieli, mutta siitä on käräjien vaalilautakuntakin kai päättänt hellittää hyväksyessään presidenttinsä kylämiehiä saamelaisiksi.

    VastaaPoista
  26. Jos piti saada äänestäjiä pressan kotikuntaan...

    VastaaPoista
  27. Hallituksen esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi sisältää myös määritelmän saamelaiskulttuurista (3a §): "saamelaiskulttuuriin kuuluvat saamen kieli, saamelainen kulttuuriperintö, kulttuuri-ilmaukset, saamelaistaide, saamelaisten perinteinen tieto, perinteiset saamelaiselinkeinot ja niiden nykyaikaiset harjoittamisen muodot samoin kuin muut saamelaisten alkuperäiskansana harjoittaman kulttuurin tavat ja muodot."
    Mielestäni erittäin tarkoitushakuisesti kirjoitettu määritelmä on tarpeeton, koska se jättää samaan väestöön kuuluvat statuksettomat saamelaiset kulttuurin ulkopuolelle Se on vain omiaan sekoittamaan kuin selventämään tilannetta. Voikin kysyä mihin sellaista tarvitaan?
    Lainsäädännössä ei ole erikseen määritelty mitä tarkoitetaan erilaisilla kulttuureilla. Kulttuurilla on lukematon määrä määritelmiä, joita ei kuitenkaan ole erikseen lainsäädännöllä sementoitu. Yleisesti voidaan puhua länsimaisesta ja itämaisesta kulttuurista, nykykulttuurista, antiikin, barokin ja muiden kausien kulttuureista, kulttuurityöntekijöistä, kulttuurisihteereistä, populaarikulttuurista, massakulttuurista, korkeakulttuurista, maaseutukulttuurista, kalastuskulttuurista, poronhoitokulttuurista jne.
    Kulttuurin laajoissa määritelmissä korostetaan kulttuurin kokonaisvaltaisuutta. Kun puhutaan menneisyydessä vallinneiden ja vaikuttaneiden ilmiöiden kulttuurisesta olemassaolon tavasta, voidaan ottaa tarkasteltavaksi esimerkiksi jonkin perinteisen kulttuurin alaan kuuluvan ilmiön ja tarkastella sitä osana yleisempää kulttuurin tasoa vasten. Tällaista lähestymistapaa kutsutaan holistiseksi. Nykyisin kulttuurihistoriassa pyritään kokonaisvaltaiseen kulttuurin käsittämiseen. Nyt ehdotettu saamelaiskulttuurin määritelmä ei vastaa alkuunkaan tätä holistista käsitystä. Hallituksen esitys on kokonaisuutena syrjäyttänyt tämän ajattelun.
    Edellä oleva osoittaa, että saamelaiskulttuuria on tämän päivän muuttuvassa maailmassa mahdotonta luotettavasti määritellä etenkin kun Suomen 10 000 saamelaisesta lähes 7 000 asua alueen ulkopuolella, eli kaukana perinteisestä sukuyhteisöistä. Saamelaiskäräjälain 3a § mukaiseksi kirjoitettu saamelaiskulttuurimääritelmä on yhtä rasistinen kuin itse saamelaismääritelmäkin. Kysymys on puhtaasti virtuaaliseen elämänmuotoon perustuvasta samaan väestöön kuuluvien statuksettomien saamelaisten syrjimisestä. Kysymys on tosiasioiden kohtaamiseen liittyvästä pelosta. Ajatus siitä, että vain tietyn elämänmuodon omaavat ovat saamelaisia, on omiaan luomaan yhteiskunnallisia jännitteitä, jossa samalla alueella elävissä samoissa yhteisöissä elävien statuksettomien saamelaisten muodostama läsnäolo koetaan etnisten saamelaisten uhkaksi. Jos statuksettomat saamelaiset ja heidän lapsensa saavat verisukulaisiltaan sellaisen kokemuksen, että he eivät kuulu samaan joukkoon ollaan hakoteillä.
    Saamelainen/lappalainen kulttuuri ei ole irrallinen muusta kulttuurista, vaan sillä on päivittäistä vuorovaikutusta hyvin monen muun alan kanssa. Tällaisilla elävästä elämästä irrallaan olevilla määritelmillä ei pelasteta saamelaista kulttuuria.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  28. Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi on esittänyt blogissaan tärkeän ajatuksen Lapin omasta aluehallintomallista, jonka kautta maakunnan erityispiirteet ja -tarpeet saataisiin huomioitua nykyistä paremmin. Malliin sisältyy myös ajatus alueellisesta demokratiasta, eli maakunnan kehitystä johtaisi luottamuselin, joka olisi valittu suoralla kansanvaalilla Norjan maakuntakäräjien tapaan.

    Ajatus on ilman muuta kannatettava. Yksityiskohtaisia ehdotuksia Riipi ei tuontut vielä esille, ja koska hanke olisi Suomessa uusi asia, sen ykistyiskohtia ei olisikaan syytä betonoida liian pikaisesti. Siksi hanke olisi ehkä hyvä käynnistää kokeiluna, vaikka luonnollisesti lain tasolla. Näkisin, että suoralla kansanvaalilla valittu luottamuselin, nimeltään vaikkapa Lapin maakuntakäräjt (Norjan nimikkeen mukaan), Lapin maakäräjät (Ahvenanmaan mallin mukaan) toisi mukanaan alueellisen oikeusperinteen ja oikeudentunnon paremman huomioimisen eräissä säännöksissä. Malli avaisi myös uusia mahdollisuuksia saamelaisten eri ryhmien integroitumiseen, sanan myönteisessä merkityksessä, yhteiseen hallintoon,niin että molemminpuolinen ymmärrys ja kunnioitus saamelaisten oikeutettujen ja tarpeellisten erityistarpeita kohtaan lisääntyii ja syvenisi. Olen itse tuonut esille kriittisiä näkökohtia sellaista saamelaista etnonationalismia kohtaan joka pyrkii nostamaan saamelaiset muun västön yläpuolelle ja erityisesti painamaan maan rakoon alueen todellisen alkueräisväestön sen varjolla että porosaamelaiset muka olisivat Suomen Lapin ainoa alkuperäiskansa, Tämä ei tarkoita, ettenkö näkisi kaikkia Suomessa asuvia saamelaisten ryhmiä kielellisinä ja kulttuurisina vähemmistöinä, joilla on erityiset tarpeensa, Tämän näkemistä ehkä helpottaa se, että kuulun itse Suomen ruotsinkieliseen vähemmistöön.

    Mika Riipin ajatuksesta on syytä käynistää laaja keskustelu, mutta myös aloitteellinen poliittinen prosessi jossa ajatus muutetaan todeksi. Kyse ei luonnollisestikaan ole Lapin irrottamisesta Suomen yhteydestä, vaan sen väestön ja elinkeinoelämän herättämisestä ottamaan lisääntyvä vastuu omasta tulevaisuudestaan. Ilman sitä edessä häämöttää näivettyminen Etelän ohjauksessa.

    Gunnar Pettersson

    VastaaPoista
  29. Klemetti Näkkäläjärven puheenvuorosta perustuslakivaliokunnalle.
    "Yhteisön jäsenet tuntevat toinen toisensa. Saamelaisia on vain noin 10 000 Suomessa. Vaikka kaikki Suomen saamelaiset eivät tunne toisiaan henkilökohtaisesti, niin jokainen tuntee jonkin suvun jäsenen ja tätä kautta suvun taustan."

    Klemetti kumoaa itsensä.
    Yhteisössä, joka määrittelee jäsenensä, jokaisen tuntee muut jäsenet.
    Siitä seuraa, että yhteisön koko on suhteellisen pieni. Ihanteellisena enimmäiskokona pidetään 50.
    Ei ole edes tarpeen kysyä, tunteeko Jauristunturin porosaamelainen muualla asuvan saamelaisen, joka ei ole edes poromies. Jos tuntee vain yhden sukuun kuuluvan ei tunne kaikkia sukuun kuuluvia. Eri puolilta kotoisin olevat saamelaiset eivät tunne toisiaan eivätkä edes tunnista muita kuin omaan sukuun kuuluvia tai osan puolison sukuun kuuluvista, varsinkin kun avioliiton kautta sukunimi ei ole "saamelaiseksi tunnistettu" .
    Muita em. yhteisön tunnusmerkkejä ovat että yhteisöllä on tunnustettu yhteinen päämäärä, ja että yhteisön jäsenet ovat jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa.

    10 000 saamelaista eivät muodosta sellaista yhteisöä. Yhden henkilön tunteminen ei tarkoita koko suvun tuntemista. Käräjien vaalilautakunta ei ole koko yhteisön valitsema eikä sillä ole edellytyksiä tai valtuutusta tehdä päätöstä henkilön saamelaisuudesta, kuulumisesta "saamelaisyhteisöön".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä perustuslakivaliokunnan jäsenillä ihmettelemistä jos vaivautuvat Klemetin selitykset itselleen avaamaan!

      Poista
    2. "... tuntee jonkin suvun jäsenen ja tätä kautta suvun taustan"

      Tässä Klemetti tulee paljastaneeksi olennaisen asian ajattelustaan ja saamelaiskäräjien ajaman saamelaismääritelmän perustan.
      Virallisesti saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytään henkilöitä ei sukuja.Joten suvun "taustojen" tunteminen ei ole tarpeellista muutoin kuin kaksi polvea taaksepäin, sekin vain vanhempien tai isovanhempien kielenoppimisen historian (saame ensimmäisenä kielenä)osalta.
      Kaikkien sukujen taustan tunteminen on mahdoton tehtävä. Tästä johtuu, että joidenkin sukujen jäseniä (ja ystäviä) hyväksytään automaattisesti ja joidenkin sukujen jäsenet hylätään, koska eivät ole "oikeaa sukua" eikä suvun "taustoja" tunneta eikä asiaa katsota tarpeelliseksi selvittää.

      Tiedosto, joka on ollut pohjana saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymiselle, on sekin puutteellinen. Luetteloa laadittaessa selvitetty ei kovinkaan perusteellisesti sukutaustoja ja kielitaitoa tai polveutumista, vaan saamelaiseksi merkittiin sattumanvaraisesti. Joskus ratkaisevana tekijänä oli vaikkapa naapurisuhteet.
      Mutta miten sitten taas toisaalta kaikkia oikeataustaisen suvun jäseniä ei hyväksytty eikä hyväksytä ja toiset kyllä.
      Jos suvun tausta on määräävä tekijä olisi loogista, että kaikki suvun jäsenet hyväksytään tai hylätään.

      SK:n toiminta näyttää todella mielivaltaiselta ja saamelaismääritelmä vain sumuverholta. Todellisuudessa ratkaiseva peruste hyväksymiselle on hakijan sukujen suhde saamelaiskäräjien valtaapitäviin sukuihin, oli määritelmä mikä tahansa.
      Senhän Klemetti selvitti perustuslakivaliokunnalle.

      Poista
  30. Tuo Riipin aloite on todella hyvä.

    Mutta saattepa nähdä, että hieno aloite kaatuu nimenomaan saamelaiskysymykseen, äärisaamelaisten onnistunut edunvalvonta perustuu nimittäin pitkälle Helsingin kusettamiseen. Eli Saamelaiskäräjät ei nimittäin tuohon lähde mukaan, jos eivät saa enemmistöä päättävässä elimessä.

    Ja toisaalta on vaikea ajatella, että olisi kaksi erillisaluetta - Saamelaisalueet etelän erityisprotektoriaattina ja muu Lappi laajenevan itsehallinnon alueena.

    VastaaPoista
  31. Perustuslakivaliokunnassa 7.10.014 esiintyneet saamelaiskäräjien edustajien antama kuva osoitti, miten Saamelaiskäräjien nykypäivään liittyvät hyötynäkökohdat ovat saaneet ratkaisevan sananvallan saamelaispolitiikassa. Siinä piilee kuitenkin yhteiskunnan terveen kehityksen kannalta arvaamattoman suuri vaara. Jos yhteiskunta unohtaa ja hylkää saamelaiskäräjien syrjimät statuksettomat saamelaiset (mm. Inarin lappalaiset) jättäen heidät oman onnensa nojaan, osoittaa se sitä, että saamelaiskäräjien poliittinen johto on taloudellista hyötyä etsiessään etnisille saamelaisille laiminlyönyt kiitoksen ja kunnioittamisen osoituksen niitä statuksettomia saamelaisia raatajia kohtaan, joiden uskolliselle uurastukselle nykypolven etnisten saamelaisten hyvinvointi perustuu.
    Saamelaiskäräjien johdon toiminta ei perustu perustuslain ilmaisemaan oikeuteen, vaan se nojaa poliittiseen utopiaan, ideologiaan ja muiden oikeuksien syrjäyttämiseen. Sitä pyrkimystä tukee hallituksen esitys saamelaismääritelmän kaventamisesta vastoin tutkittua historiaa, alueen alkuperäiseen väestöön kuuluvien oikeuksia ja perinteistä elämän muotoa sekä kansainvälisestä oikeudesta poiketen.
    Saamelaiset eivät elä yhteiskunnasta erillään, eivätkä he voi sitä vaatia. Siihen heillä ei ole oikeutta valtion tuen ja kansalaisten ja alueen eri väestöryhmien keskinäisen vuorovaikutuksen vuoksi. Suomessa ei elä kukaan heimoasteella eikä yhteiskunnassa, jonka hyvistä puolista haluttaisiin luopua.
    Saamelaiskäräjien poliittinen johto ajaessaan härkäpäisesti statuksettomien saamelaisten kieltämistä ei muista sitä, että nykyisen hyvinvointi ja oikeusvaltion pohjan luomiseen ovat osallistuneet myös statuksettomien saamelaisten vanhemmat, jotka yhdessä etnisten saamelaisten vanhempien kanssa joutuivat epäedullisissa oloissa pitkää päivätyötä tehden puutetta kärsien raivaamaan, hoitamaan poroja, rakentamaan, hakkaamaan ja puutavaraa kuljettaen, pystyttämään sivistyslaitokset, avaamaan maanteitä, luomaan tästä isänmaastamme tulevaisuuteen uskovan edistyvän valtion.
    Näitä lappalaisista polveutuvia ihmisiä elää keskuudessamme saamelaisten kanssa samoissa paikallisissa kyläyhteisöissä eläen samoista elinkeinoista. Monet heistä pelkäävät, että se omaisuus, jonka he ovat vähistä varoista säästäen ja kaikista mukavuuksista ja jopa välttämättömistäkin elämäntarpeista kieltäytyen itselleen hankkineet, menettää saamelaiskäräjien onnettoman alkuperäiskansapolitiikan kehityksessä arvonsa. Kuka tästä kantaa vastuun?
    Sen vuoksi on pyrittävä laajentamaan saamelaismääritelmää ottamalla statuksettomat saamelaiset alkuperäiskansaan. Käytännössä se merkitsisi sitä, että sen jälkeen heille voitaisiin suoda samat alkuperäiskansaedut kuin etnisillekin saamelaisille. Tällainen järjestely tarjoaisi suhteellisen turvan statuksettomille saamelaisille heimoveljille ja siskoille. Määritelmän tulee olla sellainen, että samoissa kyläyhteisöissä elävien ihmisten yhteisö elämä jatkuu aivan samalla lailla kuin nytkin. Sen tulee luoda luja ja kestävä pohja, jolle etnisten ja statuksettomien saamelaisten poliittisten, elinkeinollisten ja sivistyksellisten suhteiden jatkuvuus perustuu. Statuksettomat saamelaiset eivät muodosta etnisille saamelaisille sellaista uhkaa, että heidät pitäisi muualle karkottaa.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  32. ...jatkoa:
    Alueen eri väestöryhmien alkuperä tunnetaan. Nyt tämä seikka on haluttu panna sivuun, vaikka siitä on kiistattomat tiedot jopa suvuittain. Porosaamelaiset, jotka ovat muuttaneet Suomen alueelle 1800-luvun alkuvuosikymmenten jälkeen aina 1900-luvun puolelle saakka, saisivat paremmat oikeudet ja suojan niitä kohtaan ja vastaan, jotka ovat asuttaneet samoja alueita vuosisatojen ajan täysin kiistattoman asutushistoriallisen, tieteellisen tiedon mukaan.
    Pyrkimys yhteiselon turvaamiseen perustuu kovien yhteisten kokemusten synnyttämään käsitykseen, että molempien ryhmien yhteistoiminnan lujittaminen on molempien elinetujen mukaista. Tämän tavoitteen toteuttaminen ei tule kuitenkaan onnistumaan ahtaan saamelaismääritelmän perusteella. Se vie pohjaa vuosisatoja jatkuneelta yhteistyöltä ja vahingoittaa kaikki vallitsevat yhteistyön muodot, joihin yhteiselo on perustunut. Tällainen vie pohjaa noudattamasta toisen ihmisen sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatetta. Määritelmä ei luo pohjaa luottamuksellisille suhteille.
    Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että samaan väestöön kuuluvat etniset ja statuksettomat saamelaiset ovat monilla elämänaloilla ottaneet oppia toisistaan ja heidän keskinäisen kanssakäymisen vilkkaus osoittaa sen kuinka alttiisti omat edistysaskeleet on saatettu naapurin tietoon ja hyväksi. Ja kun sisäiset olosuhteet Ylä-Lapissa joitakin vähäisistä eroavaisuuksista huolimatta ovat olleet kovin samankaltaiset, naapurin edistysaskeleita on ollut helppo soveltaa ja edelleen yhteiseksi hyväksi kehittää.
    Saamelaisuus ei perustu etnisyyteen eikä kieleen, vaikka sillä merkitystä onkin. Mikään historiallinen seikka ei tue sellaista käsitystä. Suomessa alueen asutushistoria tunnetaan hyvin eikä se riipu kielestä eikä etnisyydestä.
    Niinpä Ylä-Lappia voidaan verrata kylään, joissa asuu joukko tasaveroisia naapureita. Joten olisi luonnotonta ja jokaisen edunkin vastaista, elleivät nämä naapurit seurusteli keskenään ja ellei heillä olisi ainakin monissa käytännöllisissä asioista yhteisiä etuja ja pyrkimyksiä. Ylä-Lapissa vallitseekin naapuruuden ansiosta vilkas vuorovaikutus. Ylä-Lapin väestö on pitkäaikaisella rauhanomaisella suhteitten hoidolla osoittanut, että ihmiset vain silloin kun ne vilpittömästi sitä haluavat ja tuntevat, voivat elää sovussa ja rauhassa. Toimittaisiin oman edun vastaisesti, ellei edelleenkin edistettäisi tätä kehitystä.
    Hallituksen esitys ei perustu perustuslain antamaan valtuutukseen eikä se perustu tosiseikkoihin. Se nojaa yksinomaiseen poliittiseen väestöryhmän sulkemiseen poliittisilla perusteilla, eikä ole oikeusvaltion tai perusoikeuksien perusperiaatteiden mukaista.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  33. Minulla on sellainen kutina että saamelaisten keskuudessa harjoitettu perheiden ja sukujen arvottaminen on pitkälti luonteeltaan matrilineaarista, eli se oletko hyvä vai paha riippuu siitä kenen äidin poika tai tytär olet. Mitä saamelaismääritelmään tulee, sen avulla ollaan tuomassa Lappiin, tai oikeammin vahvistamassa, tuttua järjestelmää, nimittäin kastilaitosta.

    VastaaPoista
  34. Tässäpä tämä Suomen meriittilista ihmisoikeusrintamalla.
    http://eok.fi/eok/index.php?option=com_content&task=view&id=218&Itemid=64

    VastaaPoista
  35. Klemetti Näkkäläjärven mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsissä on nyt saamelaiskulttuurin tulevaisuus Suomessa. Perustuslakivaliokunta on todellakin nyt paljon vartijana. Jos valiokunta nielee sellaisenaan Anna-Maja Henrikssonin, Camilla Busck-Nielsenin ja saamelaisnationalistisen liikkeen alkuperäiskansakeitoksen, siitä kärsii pitkässä juoksussa yhtä paljon porosaamelaiset kuin ne Suomen Lapin todellisen alkuperäiskansan jälkeläiset, joiden aseman saamelaisnationalistinen liike on viemässä Suomen valtion myötävaikutuksella. Todellista asutushistoriaa väärentämällä luotu keinotekoinen identiteetti on ontto ja kestämätön. Se lämmittää ehkä aikansa, alkuhurman vielä kestäessä, mutta aika pian alkaa kylmätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys on siitä, kenen kulttuurin säilymisestä puhutaan. Saamelainen materiaalinen kulttuuri on yhtä kuin saamelaiset perinteiset elinkeinot ja näiden harjoittajat.

      Saamelaiskäräjälain nykyistä muutosta on hyvä tarkastella myös tästä näkökulmasta, jolloin tarkasteluun saadaan erottelukykyä möhkälemäisen yleisen "saamelaiskulttuuri" käsitteen sijaan.

      Johtavat poliitikot ovat pitkälle omaksuneet juuri sen valheellisen retoriikan, että turvaamalla yhden elinkeinon edut ja vaikutusmahdollisuudet, turvataan saamelaisen kulttuurin tulevaisuus kokonaisuudessaan. Kenen kulttuuria (elinkeinoja) perustuslakivaliokunnan tulisi siis suojata ja varmistaa sen tulevaisuus.

      Saamelaiskäräjien vaalilautakunnassa ja varsinkin hallituksessa tulisi olla varattuna paikka kullekin saamelaiselle elinkeinosektorille omat kiintiönsä. Alueellisen ja kielellisen edustavuuden varmistaminen ei siis riitä turvaamaan aitoa demokratiaa, koska kultakin alueelta voidaan aina valita hallitukseen yhden ja saman kulttuurisektorin edustajia muiden saamelaisten jäädessä nuolemaan näppejään. Näin on nytkin käynyt.

      Yhtenä pääperiaatteena tuleekin olla se, että kaikkia saamelaiselinkeinoja niiden nykyaikaiset harjoittamismuodot mukaan lukien tulee käsitellä yhdenvertaisella tavalla lainsäädännössä. Kaikkien saamelaisten saamelaiselinkeinot tulee turvata tässä yhteydessä.

      Poista
  36. Veikon blogikirjoituksen kommenteissa on kiitettävällä tavalla käynnistynyt keskustelu saamelaiskäräjälakiesityksen ongelmakohdista. Voin tähän vielä lisätä, että niitä on runsaasti. Perustuslakivaliokunta joutuu varmasti lähiaikoina perehtymään hiukan paremmin kuin aikaisemmin siihen, ovatko saamelaiset ILOn sopimuksen tarkoittama alkuperäiskansa?
    Mikähän on rehellinen vastaus kysymykseen, onko Suomen alkuperäiskansaksi julistettu saamen kansa säilyttänyt kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa. Tämä on, kuten hyvin muistamme, yksi ILOn sopimuksessa alkuperäiskansalle asetettu välttämätön tunnusmerkki. Kun tarkastelee Suomessa sopimuksen ratifioinnin pohjaksi esitettyjä tulevaisuusmalleja vähänkin analyyttisemmin, näyttää ilmeiseltä että esitetyt keskitetyt mallit ennemminkin tuhoavat kuin säilyttävät perinteisistä saamelaisista poliittisia instituutioita, sikäli kuin niitä on vielä olemassa. Tässä viittaan vain hallituksen esitykseen saamelaiskäräjälakiesityksen 3 § ja 3 a§, jotka sisältävät saamelais- ja saamelaiskulttuurin määritelmät.
    Esitykset ovat monelta osaltaan myös jyrkässä ristiriidassa perinteisten saamelaisten oikeuskäsitysten kanssa. Yksikään saamelainen ei luonnollisestikaan ole ollut palaamassa kotaelämään, mutta esimerkiksi lapinkylien elvyttäminen voisi tarjota rakentavia ratkaisuja.
    Nyt tehdyt ILO-sopimuksen ratifiointiin tähtäävät esitykset saamelaiskäräjälain muuttamiseksi eivät kestä kriittistä tarkastelua senkään takia, että niihin on rakennettu sisälle vahva pienempiin saamelaisryhmiin kuten Inarin saamelaisiin kohdistuva syrjintä. Kaikesta kauniista alkuperäiskansapuheesta huolimatta päämääränä näyttää olevan legitimoida pohjoissaamelaiselle ryhmälle muita edullisemmat ehdot länsimaisen elämäntavan toteuttamiseen. Sellainen ei olisi kovinkaan saamelaista, vaan heijastaa vain valtakysymyksen ratkaisua suomalaiseen tapaan, jossa hyvän jakaminen vallassa olijoille ja niille joilla muutenkin on kylliksi näyttää olevan demokratian päätarkoitus. Pohjoissaamelaisena häpeän tällaista kolonialismia.
    Onko hallituksen esityksessä loppujen lopuksi kyse mistään muusta kuin poliittisen vallan haalimisesta? Niin kauan kuin on vielä mahdollista, kannattaa kysyä millaiseen yhteiskuntaan esityksillä oikein pyritään. Eikä ole mitään takeita, että saamelaisten olot paranisivat eristäytymällä kotiseutualueelle. Mitään olosuhde- ja seurausanalyysiä ei ole tehty. Suuri filosofinen kysymys on lisäksi se, mihin ylipäätänsä voidaan päätyä pakottamalla tai estämällä vaihtoehtoja? Kokemukset siitä eivät ole hyviä.
    Miksi voisi kutsua hanketta jossa Suomeen pääasiassa niinkin myöhään kuin vuoden 1852 jälkeen muuttanut väestönosa on onnistunut julistaa itsensä alueen alkuperäiskansaksi johtamalla harhaan pääväestö Eduskuntaa myöten? Jotkut voisivat kutsua sitä historian väärentämiseksi. Miksi pitäisi kutsua hanketta, jossa alueen todellinen alkuperäisväestö on suljettu alkuperäiskansa-aseman ulkopuolelle? Kansainväliset ihmisoikeussopimukset kutsuvat sitä rasismiksi. Miksi kutsuisin sitä että Suomen valtaväestö, viranomaiset ja eduskunta hyväksyvät ja edistävät tätä hanketta? Sitä voisi kutsua kolonialismiksi.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  37. ...jatkoa:
    Tämä hanke hävittää seurauksia kysymättä ne yhteistoimintaverkostot jotka ovat sukupolvien aikana rakentuneet saamelaisten ja nyt statuksettomiksi saamelaisiksi alennetun todellisen alkuperäiskansan välille. Sitä kärjistettäisiin valtion tuella entistä syrjivämmällä, historiaa vääristävällä ja valtaan nojaavalla rakennelmalla, jonka ytimen muodostaisi kapea saamelaismääritelmä. Tämän alun perinkin väärän ja lakiehdotuksessa entisestään supistetun määritelmän avulla luotaisiin outo, alkuperäiskansaksi nimetty saamelaisklubi. Sen jäsenet hyväksyttäisiin tai hylättäisiin kuin herraklubiin ainakin, eli niin että klubin jäsenillä on veto-oikeus. Harva kansanedustaja tietää kuinka hataralla pohjalla lepää se saamelaisten luettelo, johon saamelaiskäräjien vaaliluettelo alun perin perustuu. Ne harvat jotka tietävät vaikenevat, koska karu totuus horjuttaisi heidän asemaansa klubin johdossa.
    Kun on ratkaistavana kysymys siitä, kuuluuko yksilö alkuperäiskansaan vai ei, kansainvälisen ihmis- ja alkuperäiskansaoikeuden mukaan ensisijainen peruste on kyseisen yksilön itseidentifikaatio. Ryhmäidentifikaation tulee tapahtua perinteitä noudattaen. Saamelaiskäräjälain muutosesitys sen sijaan keskittää päätöksenteon yksilön saamelaisuudesta täydellisesti saamelaiskäräjien vaalilautakunnalle. Tällä hetkellä vaalilautakunta koostuu pääosin pohjoissaamelaisista, ja on turha odottaa että nämä myöhäisten maahanmuuttajien jälkeläiset luopuisivat tästä avainasemastaan. Tällä järjestelmällä pohjoissaamelaiset päättäisivät jatkossakin siitä hyväksytäänkö vaikkapa inarinsaamelainen ylipäätänsä saamelaiseksi. Mistä lähtien tällainen yksilön identifiointi saamelaiseksi toisen saamelaisyhteisön toimesta on vastannut saamelaista perinnettä? Tällaiset tosiasiat on selväsanaisesti tuotava Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tietoon.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista