sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Sevetin koltta ohjeistaa Kekkospuiston matkailua

Lapin Kansa uutisoi 12.9.2014 Urho Kekkosen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman tarkistukseen liittyvästä Akwé:Kon työryhmästä. Sen kautta Metsähallitus saa saamelaiskäräjiltä ohjeita miten laajassa kansallispuistossa on otettava huomioon alkuperäiskansa saamelaisten perinteinen tieto. Vastaava työryhmä on toiminut ainakin koetelluissa muissa vastaavissa suunnitteluprosesseissa erillään muusta suunnitteluun liittyvästä sidosryhmätyöstä. Hammastunturin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman uudistamisen yhteydessä muut sidostahot kuulivat vasta prosessin lopussa mitä moisen työryhmän kanssa oli sovittu.
Hammastunturin kohdalla Akwé:Kon työryhmässä ei ollut lopulta ketään sellaista saamelaistakaan, jonka olisi voitu katsoa edustaneen historiallisessa perspektiivissä erämaata käyttänyttä alkuperäiskansaa, inarinsaamelaisia tai metsälappalaisia.
Kekkospuiston Akwé:Kon työryhmä näyttää edustavan pitkälti tuota samaa kolonisaatiota, ainakin mitä uutisessa julkaistusta kokoonpanosta voisi päätellä. Työryhmään kuuluvat Jouko Hetta, Inkermarja Hetta, Inga-Briitta Magga, Jouni Alakorva ja Veikko Feodoroff.
Hettojen ja Maggojen historia kyseisessä erämaassa tiedetään varsin lyhyeksi. Missä määrin sevettijärveläinen Feodoroff on perinteisen saamelaisen luonnontietonsa alueella, sitä on sivullisen vaikeampi mennä sanomaan. Ehkä Feodoroffin esi-isät ovat kisailleet kyseisessä kairassa reviireistään ja poroistaan Moskun ja muidenkin metsälappalaisten kanssa. Pelkästään nykypäivän tiedosta puhuttaessa asiahan selviäisi kun ajettaisiin kelkalla Saariselältä Korvatunturin kautta Kärekeojalle.
Toki tuosta Akwé:Kon työryhmästä muutama tuon välin tunteva löytyisi, pois siis moinen viisastelu.
Siis Jouni Alakorvako hän sitten edustaa ainoana Sompion erämaan alkuperäisintä lappalaisväestöä?
On myös muistettava, että UKK-puisto on varsin pitkälle Inarista etelään inarinsaamelaisten, inarinlappalaisten, asiakirjoistakin todennettavaa pyyntialuetta. Totta toki yhtään inarinsaamelaista ei tähänkään Akwè:Kon työryhmään voitu valita, joten mistään perinteisyydestä en menisi työryhmän kohdalla kokonaisuutena puhumaan.
Inarinsaamelaisten kohdalla on todettava vielä sen verran, että jotkut heistä ovat ihan ministereihin vedoten vaatineet, ettei heidän edustustaan saa saamelaiskäräjillä vahvistaa. Kauhea vahinko sinällään tuo taannoinen 84 nimen vetoomus.
UKK-puiston Akwé:Kon työryhmä on yhden lausuntonsa antanut. Se vastustaa jyrkästi moottorikelkkojen sallimista matkailussa puiston alueella, koska kelkat heikentävät saamelaisen kulttuurin, erityisesti poronhoidon, harjoittamista. Sikäli kun olen puiston johdolta toisessa yhteydessä kuullut, mitään massakelkkailua alueelle ei olla edes esittämässä, ainoastaan jonkun verran ohjatun retkeilyn huoltoajoa. En tiedä montako Vuotson tai Inarin saamelaista tai ilman etnistä erityisstatusta omaavaa matkailuyrittäjää UKK-puistoon noilla luvanvaraisilla huoltoajoillaan suunnistaisi, mutta kyllä se sitten varmaan poronhoidolle merkittävä uhka olisi?
Kun seuraava otsikko liittyy toivomiseen, voisin tässä toivoa, että Metsähallitus ottaisi näihin Akwé:Kon haahuiluihin jo kriittisemmän kannan ja koettaisi osaltaan kokeilla elää nykypäivää ja nykyajan realismit ymmärtäen.
Tuohon realismiin kuuluu se, että annetaan sellaistenkin elinkeinojen elää, joilla on vielä kehittymisen edellytyksiä.

Toivotaan, toivotaan ILOa


Samainen Lapin kansa kertoi kahdella kielellä kuinka eduskunta käsittelee ILO 169 sopimuksen ratifiointia syksyn aikana. Uutisen mukaan sopimuksen voimaansaattaminen mainitaan valtioneuvoston kanslian luettelossa, jossa listataan eduskunnalle vaalikauden lopulla annettavat esitykset.
Luettelossa ILO-sopimuksen aikatauluksi mainitaan marraskuu. Oula-Antti Labba uutisoi valtasaamella ja Riku Lavia monistaa saman suomenkielelle, että oikeusministeriön saamelaisasioista vastaava virkamies Camilla Busck-Nilsen ei kuitenkaan tiedä vielä tarkkaa ILO-aikataulua. Se riippuu hänen mukaansa saamelaisasioiden ministerityöryhmän päätöksestä ja miten jatkovalmistelussa edetään.
Siis miten lienee, mutta toivotaan, toivotaan, on ainakin tuon uutisen fakta-anti.
Ei voi ainakaan sanoa, etteivätkö Yle Sápmi ja Lapin Kansan saamelaistoimitus olisi jaksaneet asiaa pyörittää ja siitä kysellä. Myös saamelaiskäräjälain uudistamisesta on kirjoitettu niin, että puhutaan jo vanhasta ja uudesta saamelaiskäräjälaista, vaikka mitään virallista uutta lakiehdotustakaan ei liene missään valtioneuvoston käsittelyssä.
Siispä katsotaan, katsotaan.


Veikko

28 kommenttia:

  1. Samelaiskäräjien tarkoituksena on varmistaa, että "saamelaisporonhoito" eli Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan saamelaiosiksi hyväksymillä suurporonhoitoa harjoittavilla suvuilla on vastaisuudessa "laillinen oikeus" laajentaa heidän määräysvallassaan olevia alueita. Tarkoituksena on kaapata valta, määrätä alueiden käytöstä ja varata se yhä suurenevien poromäärien käyttöön vastaisuudessa, kun nykyiset laitumet ovat "saamelaisen luontoa säästävän suurporonhoidon" jäljlitä käyttökelvottomat.
    Mitä se muuta on kuin maiden anastusta ja tiettyjen saamelaissukujen harjoittama kolonisaatiota.
    Katsoin karttaa tarkoin ja Veikko on oikeassa. Eipä työryhmän jäsenillä ole em. maihin " ylimuistoista" nautintaa, joka ILO-sopimuksessa mainitaan ja jonka saamelaiskäräjät on viime aikaisissa lausunnoissaan ja muistioissaan tyystin unohtaneet, koska eivät voi ylimuistoista nautintaa millään todistaa. Mutta asiakirjojen, historiatietojen ja muiden dokumenttien perusteella voidaan todentaa, että inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset, joita ja joiden jälkeläisiä saamelaiskäräjät haukkuvat suomalaisiksi saamelaisten maan ryöstäjiksi, ovat UKK-puiston alueella asuneet ylimuistoisista ajoista alkaen. Heidän ja alueella pitkään asuneiden ihmisten sivuuttaminen on törkeä teko ja oikeuksien loukkaus.
    Mutta se nähtävästi sallitaan koska koltat ja saamelaiskäräjien valtaapitävä ryhmä ovat oikeusministeri Henrikssonin kritiikittömässä ja rajattomassa suojeluksessa. Metsähallituksen laittomuuksiin menevää toimintaa työryhmien nimeämisessä sietää tutkia.

    VastaaPoista
  2. Missähän muussa maassa tällainen muilutus mahtaisi onnistua ja ilman että tulee täysi tappelu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se onnistu edes Suomessa - siis ilman että tulee täysi tappelu. Siihenhän tämä väistämättä johtaa.

      Poista
  3. Kun luin Veikon viimeisintä blogikirjoitusta tulee mieleeni, että Saamelaiskäräjien kielteinen suhtautuminen statuksettomiin saamelaisiin alkaa muistuttaa piinamista, koska heihin kohdistuvaa piinaa käyttävät samaan väestöön kuuluvat ihmiset, joille saamelaiskäräjälain nojalla on annettu siihen valta. Valta merkitsee mahdollisuutta saada toiset tekemään mitä käräjät haluaa, riippumatta siitä mitä statuksettomat saamelaiset itse toivovat, kieltämään jopa oma itsensä, oma yhteinen historia etnisten saamelaisten kanssa.
    Saamelaiskäräjien toimintaa suojaa laki. Saamelaiskäräjien päättäjät ovat statuksettomiin saamelaisiin nähden onnellisessa asemassa siinä, että kun saamelaiskäräjälaki oli säädetty Eduskunnan toimesta, saamelaiskäräjät teki vain sen mitä sen oli määrätty tekemään eli joko hyväksymään tai hylkäämään vaaliluetteloon hakijat. Tässä tapauksessa kieltämällä statuksettomien saamelaisten olemassaolon käräjät on ottanut piinaajan roolin kieltämällä statuksettomien saamelaisten olemassaolon, heidän ihmisyytensä jne.
    Toisaalta ihmiset ilman valtaa ovat aivan toisessa asemassa. Jos ei heitä jollakin lailla suojella tai he eivät tavalla tai toisella ole vahvoja, ei synny kiusausta käyttää heihin piinaa. Vastaanottaja ei ottaisi sitä vastaan, hän löisi takaisin. Statuksettomilta saamelaisilta on otettu pois todelliset oikeusturvakeinot puolustaa olemassaoloaan. Tarkoituksellista piinaa on sitä helpompi aiheuttaa mitä kauempana statuksettomat saamelaiset ovat piinan aiheuttajasta saamelaiskäräjistä.
    Nyt kun on syntynyt ristiriita saamelaiskäräjille annetusta vallasta päättää kuka kuuluu alkuperäisväestöön, on oikeusministeriön statuksettomien saamelaisten syrjinnän välttämiseksi tehtävä jotakin. Saamelaiskäräjät ei ole oikea taho siihen. Joten on olemassa periaatteessa kaksi mahdollisuutta.
    Ensimmäinen on vallan antaminen ongelman ratkaisun asiantuntijoille. Jos niin ei tehdä, on vallankäyttöä joka tapauksessa valvottava. Muita valvontamahdollisuuksia sisältyy valitusoikeuteen, ammattietikkaan ja pätevyyssäännöksiin.
    Toinen mahdollisuus on, että niille joiden tulee ratkaista ongelma, ei anneta valtaa. Kääpiöillä entisajan kuninkaan hovissa oli tällainen tehtävä. Kääpiö oli niin pieni ja vaaraton, että hän hyvin soveltui välimieheksi. Vasta kun hänestä tuli asiantuntija, häntä alettiin pitää vaarallisena.
    Välimiehenä voisi toimia myös sitoutumaton henkilö - sellainen, jolta voidaan pyytää apua, mutta jolle ei anneta valta pakottaa ketään ratkaisuun ja jolle ei anneta mahdollisuutta henkilökohtaisesti hyötyä ristiriidan ratkaisusta.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  4. ...jatkoa:

    Mitä tällainen piinaaminen sitten tulee käytännössä näkymään? Tällä hetkellä etnisten ja statuksettomien saamelaisten yhteisöissä asuvat ihmiset ovat riippuvaisia toinen toisistaan monin eri siten eikä ketään jäsentä voida korvata sen jälkeen kun saamelaismääritelmällä heidät on ulkoistettu yhteisöstä. Joten statukseton Inarin saamelainen on eräänlainen kaksinkertainen häviäjä. Ensin hän häviää saamelaiskäräjille, sitten valtiolle, joka ei suojele hänen oikeuttaan identifioitua saamelaiseksi.
    Häneltä on otettu pois vaikuttaminen hänen omaan ongelmaansa. Tosiasiassa saamelaiskäräjät varastaa hänen identiteettinsä kuulua alkuperäisväestöön, se on varkaus joka suoritetaan tietoisesti, koska siitä ei rangaista. Samalla statukseton saamelainen menettää oikeutensa esi-isiensä historiallisille maille.
    Saamelaiskäräjät käyttää tällaista piinaa viestintävälineenä, kielenä muille, että meidän joukkoon ei ole tulemista. Me määräämme tahdin.
    Meidän kaltaisessa oikeusvaltiossa tuntuu erikoiselta se, että ei haluta edetä sellaisen vaihtoehtoisen järjestelmään, jossa asianosaiset osallistuisivat itse oikeudenkäyttöön, koska sillä saavutettaisiin arvojen selkiyttäminen itse prosessin avulla. Huomio tulisi tällöin kiinnittymään todellisiin faktoihin ja itse tapahtumien kulkuun. Tämä tarkoittaa sitä, että statuksettomien saamelaisten kannalta olosuhteet on järjestettävä sellaisiksi, että he voivat osallistua heitä koskevien asioiden käsittelyyn eikä heitä jätetä katselijoiksi ja poljeta suohon niin kuin tähän mennessä on tehty.
    Heistä on tultava oikeudenmukaisia ratkaisun tuottajia eikä pelkästään piinan kärsijöitä. On tärkeää edetä kohti sellaisia ratkaisuja jotka pakottavat asianosaiset vallankäytön sijaan kuuntelemaan, kielteisten päätösten sijaan etsimään kompromisseja, käyttämään ratkaisuja, jotka rohkaisevat tekemään toisilleen hyvää eikä - kuten nykyään- pahaa.
    Neuvoksi saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle annan, että saamelaismääritelmää edelleen kaventamalla Inarin pieniä lähiyhteisöjä ei kannata lähteä valloittamaan, koska ne ovat niin erilaisia että niitä on vaikea sulauttaa pohjoissaamelaiseen muottiin. Etniset puhdistukset tulevat vain lisäämään statuksettomien Inarin saamelaisten piinaa, jos mielivaltaista vallankäyttöä ei rajoiteta.

    VastaaPoista
  5. ...jatkoa:

    Asiassa on siis paljon kestämättömiä kohtia, joista vielä seuraavassa muutamia huomioita:
    1. Kantasaamelaiset ja lappalaiset ovat yksi kansa historiallisten juuriensa kannalta eikä tätä seikkaa voidaan jakaa millään tavalla väestönryhmien samanlaisen historian ja nykyisten elinkeinojen ja olosuhteiden vuoksi.
    2. Ajatus, että saamelaisuus ja rekisteriin merkitseminen voitaisiin nojata vain kieleen tai etnisyyteen ilman historiaan on täysin mahdotonta jo siitä syystä, että perustuslaissa saamelaiset on määritelty alkuperäiskansaksi
    3. Alkuperäiskansan käsite nojautuu tiettyyn historiaan, olosuhteisiin ja muusta yhteiskunnasta poikkeavaan elintapaan, joka on selvitetty eikä sen nojalla ole mahdollista jakaa tai erotella väestönryhmiä, joilla on sama historia, samat elinkeinot, samanlainen yhteisöelämä jne.
    4. Jos saamelaisuus halutaan nojata vain ideologiaan, se hylkää alkuperäisyyden kestämättömällä ja valheellisella tavalla, joka oikeuttaa peruuttamaan kaikki erityiskohtelun järjestelyt.
    5. Mitään kestävää yhteiskunnallista ratkaisua ei ole ilman vuoropuhelua koko yhteiskunnan ja kaikkien asianosaisten kanssa, joten mikään valtaa perusteleva saamelaisideologia, joka vetää rajaviivoja alkuperäiskansan tai kansojen kesken, ei ole kestävä.
    6. Saamelaiskäräjät ovat sidottuja samoihin lakeihin kuin muutkin yhteiskunnassa eikä niitä poikkeamista perusta mikään vain ideologinen näkökohta, joka ei perustu vakiintuneeseen tutkimukseen ja kaikkien perusoikeuksien tunnustamiseen.
    7. Saamelaiskäräjät tai niiden edustajat eivät voi kiistää tutkimustuloksia siitä, ettei kielellä, etnisyydessä eikä lapinkylien asemalla ole merkitystä yhdenkään lappalaisoikeuden kannalta.
    8. Kaiken selvittämisen perusteeksi on asetettava elinolosuhdeanalyysi, joka osoittaa, etteivät lappalaiset ja saamelaiset eroa vallitsevan elintason, elinkeinojen, tilan omistuksen tai asiakirjoihin perustuvan omistuksen ja hallinnan suhteen mitenkään. Eroa on vain kielen suhteen nykyisin. Sekään ei ole merkitsevä ero, kun tiedetään, ettei kielellä ole ollut merkitystä kuin vasta muutaman vuosikymmenen ajan.
    9. Saamelaisjohtajat väittävät toisaalta polveutuvansa suoraan lapinkylien jälkeläisistä, mutta silti he eivät ole kveenien jälkeläisiä. Heidän alkuperänsä on hämmentävä, historian kirjoissa tällaista ei tunneta. Porosaamelaisten historiallinen tunkeutuminen sivuutetaan kokonaan. Nämä eivät ole kestäviä teesejä tai perusteluja
    10. Väite saamelaisten kansan itsemääräämisoikeudesta ei ole perusteltu. Valtio ei sellaista tunnusta tai ole tunnustanut. Alkuperäiskansan asema ILOn yleissopimuksessa ei edellytä eikä mahdollista autonomiaa lainkaan. Perustuslailla saamelaisille on annettu kulttuurinen itsehallinto määrittelemättä siihen liittyviä taloudellisia oikeuksia.
    11. Jos saamelaiskäräjien vaatimukset nojaavat vain kieleen tai etnisyyteen, se sivuuttaa alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen perustelut samaistumisen ratkaisevasta merkityksestä ja on diskriminointia.
    12. On selvä, että kaikki keinotekoiset tai mielivaltaiset saamelaisen määritelmät lukevat väestöryhmään sinne jollain perusteella kuulumattomia ja jättävät toisaalta ulkopuolelle sinne kuuluvia ihmisiä.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  6. Olisiko jo aika julkaista henkilöluettelo mistä selviää sukujen tänne muutto?On väärin että puhutaan esim.tuli Enontekiöltä kun tiedetään varmuudella henkilön olleen valkolainen pororaittio.Esimerkissä kyseinen henkilö on muuttunut saamelaiseksi valloittamalleen maalle!Taitaa kaikki sukututkijat pelätä sanktioita kun luetteloivat valloittajavalkolaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sukutaulut ja sukujen muutot kyllä kannattaa esittää jossain sopivassa tilanteessa tausta-aineistona vaikka perustuslakivaliokunnalle ja muillekin valtakunnan päättäjille. Sikäli kun niitä löytyy painettuina julkisina tuotoksina ei liene mitään ongelmaa esittää ne vaikka missä lähteitä lainaten. Näissä tiedoissa itää vakavan konfliktin siemen kun tiedetään millainen kupla tämä alkuperäiskansahanke todellisuudessa on ja kun ILO sopimuksen ratifioinnin jälkeen alkaa sen täydellisen soveltamisen vaatiminen ja sopimukseen vetoava rasistinen ihmisten ja oikeuksien erotteleminen. Suomi on ennen pitkää liemessä tämän asian kanssa kiitos oikeusministeriömme.

      Poista
    2. nuo sukuyhteydet esiin varsinkin kun Näkkäläjärvi korostaa saamelaismääritelmään liittyen sukuyhteisön merkitystä!

      Poista
    3. Gunnar Pettersson on erinomaisessa ja asiantuntevassa blogissaan/10.12.2013 ”Rajojen ja muuttojen pitkä historia” selvittänyt myös sukujen muuttoa Inariin ja Sodankylään. Alla otteita
      blogista:

      1844
      Inarissa on kirjoilla yksi ainoa porolappalaisperhe, päämiehenään Lauri Matinpoika West.

      1863
      Inarissa ei ole kirjoilla ainoatakaan porolappalaisperhettä.

      1864
      Utsoella kirjoilla olevan porolappalaisen Antti Hannunpoika Kitin (1786–1849) lapsista Hannu, Jouni, Klemet ja Britta muuttavat Utsjoen puolelta Inariin siten, että Hannu muuttaa aluksi Lemmenjoelle, Jouni Marastotuntureille ja Klemetti Inarijärven seudulle.

      1865
      Westit, Länsmannit ja Högmannit muuttavat Utsjoelta Inariin. Länsmanneja muutti Lismajoen alueelle. Tshalkku-Niila (1822-1912) eli Salkko-Niila Länsman paimentaa Lismajoelta käsin 4–5 000 päätä käsittävää tokkaa.

      1866–1867
      Vuonna 1866 asetetaan ruotsalais-norjalainen komitea pohtimaan poronhoidon järjestelyjä. Vuosina 1866–67 Inariin kirkonkirjoihin merkitään kaksi porolappalaisperhettä, päämiehinään Nils Persson Länsman (eli Tshalkku-Niila, kts. 196, tullut Norjasta Utsjoen kautta) ja Johan Person Vest (tullut Norjasta 1865). Lisäksi kaksi Inarin kalastajalappalaista, Isak Pehrsson Padar ja Anders Henriksson Sarre, siirtyvät perheineen harjoittamaan porolappalaisen tointa.

      1872
      Porolappalainen Matti Peltovuoma perheineen muuttaa Norjan Kautokeinosta Sodankylään.

      1876
      Iso-Ponkuna mainetta saanut porolappalainen Matti Ponku muuttaa renkinsä Aslak Venanken kanssa Sodankylään. He olivat alun perin tulleet Norjasta Ruotsiin ja sieltä edelleen Suomeen.

      1878
      Porolappalainen Juhani Peltovuoma perheineen muuttaa Norjan Koutokeinosta Sodankylään.

      1880
      Länsmanneja muuttaa Lismajoen alueelle. Vuosikymmenen aikana muuttaa Jomppasia Menesjärven seudulle. Antti Hannunpoika Kitin lapset ja lasten lapset muuttavat eri puolille Inaria.

      1881
      Inarin kirkonkirjoissa on 14 porolappalaisperhettä:


      Johan Johansson Helander              (tullut Utsjoelta)
      Johan Davidsson Högman              (tullut Utsjoelta)
      Aslak Jomppanen                           (tullut Utsjoelta)
      Hans Andersson Kitti                     (tulleet Norjasta Utsjoelle 1860-luvulla
      Hans Hansson Kitti                        ja siirtyneet sitten Inariin, samaa perhekun­taa)
      enkan Inga Bigga, Kitti           
      Per Persson Länsman                     (samaa perhekuntaa tulleet Norjasta
      Nils Persson Länsman                     rajasulun 1852 jälkeen Utsjoelle ja
      Per Nilsson Länsman                      sieltä Inariin)
      Olof Nuorgam                                (tullut Utsjoelta)
      Isak Padar                                      (Inarin kalastajalappalainen)


      1882
      Porolappalainen Juhani Peltovuoma perheineen muuttaa Norjan Kautokeinosta Sodankylään.

      1880-luku
      Porolappalainen Matti Ponku muuttaa Hetasta Sodankylään.
      Porolappalainen Juhani Hetta muuttaa Hetasta Sodankylään.

      Porolappalaisia muuttaa Purnumukkaan.
      Pekka Pokka kaataa viimeisen villipeuraparttion Kittilässä.

      1905
      Norjan ja Ruotsin personaaliunioni puretaan. Norja haluaa päästä eroon ruotsin lappalaisten rajat ylittävistä laidunnusmuutoista, mutta joutuu myöntämään että vuoden 1751 lappalaiskodicilli ei ole irtisanottavissa. Porolappalaisen Niila Sara perheineen ja Pierra Sara muuttavat Norjan Kautokeinosta Sodankylään.

      1911
      Porolappalainen Jouni Aslakinpoika Hetta muuttaa Norjan Kautokeinosta Sodankylään.”

      Kannattaa lukea koko blogi.

      Inarin kirkonkirjojen tietojen mukaan tunturilappalaiset:
      Jon Johp. Hellander vaimoineen Utsjoelta 1877,
      Nils Nilsinp. Jomppanen perheineen 1878 Utsjoelta sekä
      Nils, Ivar ja John Panne Utsjoelta muuttivat Inariin 1880.

      Saamelaisperhekortiston mukaan.
      Guttorm Niilonpoika Magga muutti Enontekiöltä Sodankylään 1895.
      Maggoja eikä Hettoja ole Inarin eikä Sodnkylän kirkonkirjojen syntyneiden, vihittyjen tai kuolleiden luettelossa ennen vuotta1850.

      Vielä myöhemmin muuttaneita on paljon. Ehkäpä joku täydentää luetteloa.

      Poista
    4. Ainakin olisi hyvä tietää ja muistaa milloin ne näkkäläjärvet tulivat Inariin? Ei vielä näy tuossa luettelossa.

      Poista
    5. Asiaapa ei vie yhtään eteenpäin jos ei tutkita esim.mistä Helanderit ,Högmanit ,Näkkäläjärvet ja vaikkapa Jomppaset ovat alkuperäisesti muuttaneet.Nyt vain tuodaan viimeisin suvun muutto ja häivytetään alkuperä!Aika kiero veto?

      Poista
    6. Kiitos tästä sukujen taustoista,eipä ole ihme jos Inarinlappalaiset yritetään vaijeta hiljaiseksi!Samalla tavalla taidetaan kohdella Sompiolaisia ja muita yliperän statuksettomia.

      Poista
  7. Länsilappia lukuun ottamatta porosaamelaiset ovat alkuperäiskansa Suomessa korkeintaan sillä perusteella, että he ovat eläneet laajemmalla alueella, Pohjoiskalotilla, silloin kun alue jaettiin valtakuntien rajoilla. Nykyisen Suomen alueele porosaamelaiset tulivat poroeloineen vuoden 1852 rajasuun jälkeen, ja pääosin kaudella 1864-1910. Suomen Lapin alkuperäiskansaa ovat inarinsaamelaiset, metsälappalaiset ja tulkinnasta riippuen Luton itäosien kohdalla mahdollisesti koltat; oikeastaan koltat asutettiin Suomeen sotapakolaisina. Kveeniulottuvuus on tutkimuksen valossa vielä utuinen.

    Tätä taustaa vasten porosaamelaisten toimesta läpiviety alkuperäiskansa-aseman anastaminen eli usurpaatio on hämmästyttävä, tai oikeammin hämmästyttävää on, että se on ollut mahdollista oikeusvaltio Suomessa ja nimenomaan tämän valtiolaitoksen täydellä tuella. Miten on mahdollista, että valtiovalta edustaa tässä asiassa tietämättämyyttä ja sokeutta, ja että se varjelee vääryttä? Oikeusministeriössä ei ole kyse tietämättömyydestä, vaan joistakin tuntemattomiksi jääviksi vaikuttimista. Tosin ei ole pois suljettua että eräät inhimilliset rajoitukset ovat kuvassa mukana eräänä osatekijänä. Selvällä suomen kielellä kyseistä rajoitusta voisi nimittää tyhmyydeksi, hienommin sanoen tiedollisen ja älyllisen kapasiteetin rajoittuneisuudesta, joita usurpaattorit hyödyntävät.

    Koko alkuperäiskansakäsite ja siitä johdatellut oikeudet ovat leikkiä tulella, etenkin kun ne on tuotu sen maantieteellisen piirin ja niiden sosiaalisten olosuhteiden ulkopuolelle joita varten ne on luotu ja jossa niillä on edistyksellinen rooli. Tulella leikkiminen piilee siinä, että liehitellään ja ollaan synnyttämässä rasismia yhteiskunnassa jossa se ei ole ollut mainittava ongelma. Kyseessä on äärimmäisen taantumuksellinen tendenssi, valtiollisen rotuerottelujärjestelmän luominen. Pandoran lipas on nyt avattu, ja uskomatonta kyllä oikeusministeriön toimesta. Eikö tätä kehitystä saada millään pysäytettyä? Eikö eduskunnasta löydy siihen kylliksi älyä, tervettä oikeudentuntoa ja suoraselkäistä kansalaisrohkeutta? Saamelaisten kulttuuristen oikeuksien turvaaminen demokratiaa rikkomatta ja ilman apatheidia ei voi olla mahdotonta.

    VastaaPoista
  8. Kun edellä on lainattu blogikirjoitustani jossa kävin läpi eräiden pososaamelaisten sukujen esivanhempien saapumista Suomeen katson välttämättömäksi selventää, että ainoa vaikuttimeni on ollut alkuperäisyyteen ja jatkuvuuteen liittyvän tiedollisen kuplan puhkaiseminen. Nimenomaan en katso että kenenkään suvun alkuperä tekisi ketään millään tavoin muita huonommaksi, jos ei paremmaksikaan. Toiset ovat täällä täydentäneet näitä tietoja maininnoilla eräiden sukujen kaukaisemmista juurista ja korostamalla sukujen sekoittumista. Valitettavasti tiedot vielä kaukaisemmista kytköksistä esim. kveeneihin ja pirkkalaisiin häipyvät historian hämärään. Joka tapauksessa uskon että sukujen ja kulttuurien sekoittuminen on vähintään yhtä tärkeä kehitykselle kuin erilaiset "puhtaudet".

    En ymmärrä aikuisia jotka sulkevat silmänsä omaan alkuperäänsä liittyvien faktojen edessä voidakseen jatkaa elämistä myyttisen syntyperätarinan lumoissa. Jos satu olisi faktaa eräs esivanhempani olisi taistellut Vilhelm Valloittajan rinnalla Hastingsissa. Mutta kun ei. Myös jos olisin porosaamelainen olisin iloinen ja ylpeä jokaisesta tiedonmurusesta joka selventäisi sukuni todellisia juuria, viittaisipa tuo fakta sitten mihin suuntaan tahansa. En tietenkään väitä ettei kaikilta juuriltaan täysin saamelaisia sukuja olisi olemassa, mutta kaiken kaikkiaan puhdasverisyyden etsiminen ja korostaminen viittaa "veri ja maa" tyyppiseen ideologiaan (saks. Blut und Boden) joka nostaa oman ryhmän muita paremmaksi, antaa sille muita paremman oikeuden maahan ja määrää sen astuman toteuttamaan historian ja kohtalon sille antamaa tehtävää hallita muita. Sukujuuret ja eroavat kulttuurit ovat rikkaus, kunhan ne osataan sellaisena pitää. Niiden käyttäminen rotuerotteluun avaa maanpäällisen helvetin niin syrjityille kuin niille, jotka kuvittelevat että heidän jotenkin erilainen "verensä" oikeuttaa heidät määräämään muita. Mitenkä jos pysyttäisiin ihmisinä, ja rakennettaisiin kulttuurien rikkautta turvaavat järjestelmät rikkomatta tasa-arvoisuuden ja syrjimättämyyden periaatteita.

    Gunnar Pettersson

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gunnar Pettersson kirjoitti viisaasti. On tärkeä tuoda esiin tosiasiat, jotta voidaan rakentaa yhteistä tulevaisuutta saamelaisalueella, niin että kaikki alueen asukkaat voivat tuntea olevansa arvokkaita ihmisiä. Ei ole "puhtaita" eikä edes identiteetiltään 100 % saamelaisia tai suomalaisia, ja vaikka olisi, ei sillä pitäisi olla mitään vaikutusta siihen kenellä on oikeuksia ylitse muiden ja kenellä on valta hallita maita ja vesiä, harjoittaa elinkeinoa ja yksipuolisella päätöksellä hallita alueen olosuhteita ja ihmisiä.
      Olen kummastellut sitä, ettei Suomen puolella ole kirjoitettua saamelaisten historiaa edes siinä määrin kuin Ruotsissa ja Norjassa.
      Kovasti on pidetty meteliä siitä, että saamelaisten itsensä, saamelaiskulttuurin näkökulmasta kirjoitettu historia on ainoa oikea historia ja "toisten" kirjoittamat historiat ovat ulkopuolisten harhaisia näkemyksiä.
      Ehkä yksi tärkeä syy saamelaisen historiankirjoituksen puuttumiseen on pelko kohdata nykyisen saamelaiskulttuurista esitetyn kuvan ja historiallisen todellisuuden ristiriita.
      Toivon hartaasti, että saamelaisten itsensä kirjoittamia tieteelliseen historiantutkimukseen perustuvia teoksia syntyisi. Se auttaisi sekä saamelaisia että muita täydentämään ja syventämään käsitystä saamelaiskulttuurista.
      Nähdäkseni saamelaisten suullisen perinteen välittämä historiatietoisuus perheiden ja sukujen historiasta on varsin puutteellista ellei haipunut. Tämä kuva on syntynyt mm. saamelaisen nuorisojärjestön saamelaismääritelmää ja muita asioita koskevien tietämyksen olemattomuuden paljastavien kannanottojen perusteella.

      Inarinsaamelaisten, kolttien ja pohjoissaamelaisten historiat poikkeavat toisistaaan. Väestön asuma-alue, alkuperä ja asutushistoria, yhteydet muihin kulttuureihin ovat poikennet toisistaan sekä ajoitukseltaan että sisällöltään ja johtaneet kulttuurien erilaistumiseen. Näyttää siltä, että saamelaiskäräjien johto tuntee vain yhden kulttuurisen kehitysversion, suurporonhoitokulttuurin, ja mittaa saamelaisuutta tuolla mittatikulla. Tämä taitaa olla "yhtenäinen saamen kansa"-opin harhatien tulos.
      Toinen harha on sen painottama kielen ensisijaisuus saamelaiskulttuurissa.
      Tämä näkyy siinä, että kun työryhmiä nimetään esim. nyt ajakoohtaisessa UKK puiston suunnitelma käsittelevästä työryhmäään, siinä ovat edustettuina suurporonhoidon harjoittajat, joilla ei ole aluetta koskevaa perinnetietoa (eikä perinteistä tietoa, jota saamelaiskäräjät käyttää). Vaikka kieli vaihtuu, se ei hävitä esivanhempien välittämää tietoa niin kauan kun tieto on relevanttia ihmiselle tässä tapauksessa alueen alkuperäisistä asukkaista polveutuvalle ja alueella asuvalle. Väitän, että sekä suomen- että saamenkieliset alueella asuvat ihmiset, joiden perinnetieto on satoja vuosien takaa, omaavat enemmän tietoa, josta on hyötyä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle, kuin saamenkieliset vain poronhoidon näkökulmasta luonnon hyödyntämistä tarkastelevat, joiden aluetta koskeva perinnetieto on vain noin 100 vuoden takaa.
      Ympäristöministeriön kannanotto, siitä keiden tieto hyödyttää Akwé:Konin päämääriä, tulisi tarkastella vailla sidonnaisuutta kieleen ja etniseen ryhmään.

      Poista
  9. Hyvin kirjoitettu. Jos vielä paremmuuden korostaminen ja siihen liittyen vallan vaatiminen maiden käytössä tapahtuu ilman vahvaa perustetta jonkun suvun tai pienen ryhmittymän taholta ei tuo valloitus voi onnistua oli tukena millainen epäoikeudenmukainen laki tahansa.

    VastaaPoista
  10. Maahanmuuttohistoria osoittaa aika hyvin kuinka heikolla tai vankalla perusteella maata koskevan vallan vaatiminen on. Myös Länsilapin osalta väestöhistroia on konkreettinen kysymys, ketä on asunut missäkin, mistä porojen kanssa on kuljettu mihinkin. Syntyykö muutamasta alkuperäisestä porosaamelaisperheestä alkuperäisoikeus joka leviää myös myöhäismuuttajiin ja säteilee maantieteellisesti laajasti myös niille alueille, jotka kuuluivat aivan muille lappalaisille? Paljonpuhuttua saamelaista oikeusperinnettä sellainen maanvalloitus ei edusta.

    Mitä tulee siihen voiko tämä valloitushankkeen ajankohtainen loppuvaihe onnistua niin hyvää vauhtia näkyisi olevan onnistumassa, Suomen valtion varauksettomalla tuella.

    VastaaPoista
  11. Tätä olen kovasti ihmetellyt: kiihkoisimpien saamelaissukujen pohjana ovat

    useimmiten suomalaiset papit sun muut virkaihmiset. Siihen aikaan

    saattoi kuka hyvänsä saamelaistua. Entäs nyt? Vaikka sukusi nojaa

    vankkaan saamelaispohjaan, et voi voimaantua saamelaiseksi. Tai kyllä

    tykönäsi voit, mutta sinua ei hyväksytä saamelaisyhteisöön.

    VastaaPoista
  12. Luin juuri Oikeusministeriön julkaiseman yhteenvedon ILO-sopimuksen ratifiointihanketta koskevista lausunnoista. Minulle syntyi ja jäi outo tunne siitä että lausuntoyhteenvetojen muodostama kokonaisuus on kuin toiselta planeetalta. Johtuneeko tämä lausuntoijen todellisesta sisällöstä vai siitä mitä niistä on jätetty pois kun jokaisesta lausunnosta on yhteenvetoa tislattaessa otettu vain yksi tai pari ajatusta? Asiakirjan ulkopuolelle jäävät tyystin ratifiointihankkeeseen liittyvät erittäin vakavat perustuslailliset, perusoikeudelliset ja ihmisoikeudelliset näkökohdat, rasistinen syrjintä jne. Jos lausunnoissa ei todellakaan ole esitetty sen kriittisempiä näkökohtia kuin mitä yhteenvetoon on otettu ihmettelen kovasti. Jos yhteenveto on harhaanjohtava, en oikeastaan ihmettele, olen lukenut vastaavan yhteenvedon erään toisen lakihankkeen yhteydessä. Kaikenlaista sattuu nykyään kun asioita valmistellaan eduskuntaan vietäviksi, ja usein kuin sattuu, niin tottuu. Olipa vika siellä tai täällä, tällä otteella Suomi liukuu kuin unessa ratifioimaan sopimuksen. Puuttuu vain eduskunnan siunaus. Pian selviää istuuko Arkadianmäellä 200 napinpainajazombia vai vieläkö kyllin moni kansanedustaja osaa ajatella ja ymmärtää mitä käsiteltävänä oleva lakiesitys merkitsee todellisuudessa.

    VastaaPoista
  13. Lausuntoyhteenvedon on laatinut lainsäädäntösihteeri Charlotta von Troil, ilmeisesti ministeri Anna-Maija Henrikssonin ohjeiden mukaan.
    Oikeusministeriön sivuilla tiivistelmässä
    http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1410505610350.html
    todetaan
    ”Viranomaisista valtaosa suhtautuu myönteisesti sopimuksen ratifiointiin” ja

    ”Muu lausuntopalaute on hajanaista. Yhtäältä ratifiointi koetaan välttämättömänä, toisaalta ratifioinnille ei nykytilanteessa katsota olevan edellytyksiä.”
    ”Yhteenvetoon on kirjattu viranomaisten, saamelaiskäräjien sekä muiden lausunnonantajien lausunnoissaan esittämiä keskeisiä huomioita esitysluonnoksesta.”

    Lausuntoyhteenvedossa todetaan, että valtaosa ministeriöistä ei pitänyt ratifiointia hallinnonalansa osalta ongelmallisena.


    ”Lausunnot ovat kokonaisuudessaan
    luettavissa valtioneuvoston hankerekisterin nettisivuilta: www.hare.vn.fi.”

    Tähän olen poiminut lausuntoyhteenvedon eräitä kohtia (en kaikkia) viranomaislausunnoista, joiden perusteella von Troilin olisi pitänyt täsmentää johtopäätöstään. Monet ministeriöt, joiden toimintaan ILO-sopimus ei millään lailla vaikuta, ovat suhtautuneet ”myönteisesti” eli todennet ettei heillä ole mitään huomauttamista. Mutta monet vastustavat tai esittävät varauksia tai pitävät selvityksien tekemistä tai eräiden ehtojen täyttämistä ennen sopimuksen hyväksymistä.

    ”Valtionvarainministeriö ”... vastustaa sopimuksen hyväksymistä,
    jos tämän katsotaan edellyttävän muutoksia maanomistussuhteissa tai muuttavan olennaisesti maahan liittyvien oikeuksien käyttöä tai jos tämä johtaisi maanomistus- tai käyttöoikeuksia koskevan oikeustilan epäselvyyteen. Valtiovarainministeriö pitää välttämättömänä,
    että esityksen vaikutusten arviointia täsmennetään ja taloudelliset vaikutukset yksilöidään esityksen jatkovalmistelussa.”

    ”Valtiovarainministeriön mielestä artiklan määräykset ovat, jos ne edellyttävät ns. positiivista erityiskohtelua, vastoin perustuslain 6 §:n 1 momenttia, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.”

    ”Maa- ja metsätalousministeriö viittaa 24 päivänä huhtikuuta 2012 antamaansa lausuntoon sopimuksen ratifiointiedellytyksistä ja katsoo, että siinä mainittuja ongelmakysymyksiä ei ole ratkaistu, eikä edellytyksiä sopimuksen ratifioinnille näin ollen ole olemassa. Ennen sopimuksen ratifiointia tulee selvittää seuraavat kysymykset: sopimuksen
    tarkoittama henkilöpiiri, sopimuksen tarkoittama maantieteellinen alue, sopimuksen vaikutusten arviointi erityisesti maaoikeusartiklojen osalta, maaoikeuskiistojen selvittely ja oikeudet luonnonvaroihin. Maa- ja metsätalousministeriö esittää komitean tai selvityshenkilön
    asettamista selvittämään edellä mainitut asiat.”

    Saamelaisalueen toimijat eivät näe edellytyksiä sopimuksen solmimiselle.

    ”Enontekiön ja Sodankylän kunnat katsovat lausunnoissaan, että Suomella ei ole valmiuksia
    ratifioida sopimusta tässä vaiheessa.”

    ”Inarin kunta ei lausuntonsa mukaan näe olevan edellytyksiä sopimuksen voimaansaattamiselle.”
    ”Lapin Liitto esittää lausunnossaan, että ennen sopimuksen hyväksymistä säädetään saamelaisuudesta
    saamelaiskäräjälaissa sopimuksen määritelmän mukaisesti niin, että polveutuminen, itseidentifikaatio ja saamelaiskulttuurin mukainen elämäntapa ovat keskeisiä kriteereitä ja selvitetään ja päätetään miten sekä saamelaisia että alueen muuta väestöä yhdenvertaisesti kohteleva maaoikeusratkaisu Suomessa toteutetaan.

    Muiden kuin viranomaisten lausuntoja on kommentoitu vain äärimmäisen lyhyesti.

    Pidän oikeusministeriön lausuntoyhteenvetoa ja sen tiivistelmää vinoutuneena ja päättäjiä harhaanjohtavana. Tuollaista tekelettä ei olisi oikeusministeriön pitänyt käsistään päästää.

    Jokainen voi lausuntoihin tutustuttuaan itse todeta oikeusministeriön toiminnan tason.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo havainnot voi allekirjoittaa. Tärkeää onkin, että OM:n yhteenvedon heikkous tuodaan päättäjille esille. Heikkoa ja ehkäpä tahallisesti lainvalmisteluun liittyvää harhauttavaa valmistelua..

      Poista
  14. Veikon blogikirjoituksessa on arvioitu varsin osuvasti oikeusministeriössä valmistunutta yhteenvetoa ILOn ratifiointia koskevasta esityksestä vinoksi. Tähän on vielä lisättävä, että tuota esitystä on valmisteltu etenkin 2000-luvulla useaan otteeseen. Kaikki yritykset ovat epäonnistuneet. Syitä on monta. Keskeistä on ollut hallitusohjelmaan sisällytettyjen määrittelyjen epämääräisyys ja poliittinen epärealistisuus.
    Alkuvaiheissa valmistelusta jätettiin kokonaan ulkopuolella väestöryhmiä, joilla on alkuperäisoikeudet tai ratifioinnin edellytykset olivat vain selvittämättä, jopa tutkimatta.
    Oikeusministeriön toimet ovat olleet lappalaisten oikeusintressien kannalta piittaamattomia tai sivuuttaneet ne. Valmistelulta on puuttunut siten suuren yleisön luottamus ja paikallisen väestön osittainenkaan hyväksyntä.
    Valmistelua on pyritty edistämään selvitysmiesten ja toimikuntien työllä; niitäkin ovat vaivanneet mainitut ongelmat. Valmistelusta vastaavilta on puuttunut asian syvällinen tuntemus. Edellytyksiä ei ole luonut heidän saamansa poliittinen toimeksianto.
    Kun valtion rahoittama laaja asutus- ja oikeushistoriallinen tutkimus valmistui vihdoin kahdeksan vuotta sitten, toive heräsi tutkimustulosten hyödyntämisestä. Näin ei ole käynyt: valtio ei ole toimissaan tunnustanut tutkimustuloksia. Ne on edelleen sivuutettu käynnissä olevassa valmistelusta, vaikka yleisön yleistieto samoin kuin lappalaisten yleinen käsitys alkuperäiskansasta, heidän oikeuksistaan ja oikeushistoriasta on nyt aivan toinen kuin vielä runsaat kymmenen vuotta sitten.
    Voidaan perustellusti väittää, että valmistelun suurin este ovat poliittisesti virheelliset oletukset tilanteesta ja lappalaisten oikeuksien sivuuttaminen lähtökohdista. Ilman korjausliikettä ei asia voi edetä.
    Huomautettakoon, että kaiken historiallisten oikeuksien etenemisen edellytys on, että oikeuksien alkuperä ja esitetyt väitteet perustuvat tutkimustietoon. Se on johtava kansainvälisoikeudellinen ihmisoikeusperiaate. Yhtä olennaista on se, ettei alkuperäiskansoja koskevia määrittelyjä voida tehdään niin, että joidenkin oikeuksien vähennetään tai heikennetään sen varjolla, luodaan historiaan perustumattomia oikeuksia tai ratifiointi perustetaan selvitykseen, joka ei nojaa eri väestöryhmien olosuhteiden perusteelliseen analyysiin nykyhetkessä. Oikeusministeriön lausuntojen yhteenvedossa näistä asioista ei juurikaan kerrota.
    Lähes poikkeuksetta nämä seikat vaativat valtiolta etukäteistoimia. Vasta niiden jälkeen on perusteltua selvittää, mitä etuja voidaan ratifioinnilla saada. Suomessa valmistelu näyttää edelleen etenevän tosiseikoista riippumatta pylly edellä puuhun kiipeämällä. Sellaisen lainvalmistelun ennuste ei ole hyvä ilman lähtökohtien arviointia.

    Lainvalmistelu ei voi perustua lappalaisten alkuperäisten oikeuksien sivuuttamiseen. Inarin alueella keskeiset perinteiset oikeudet on jo merkitty vanhojen tilojen hyväksi kiinteistöjärjestelmään. Muualla asia ei ole näin pitkällä. Näitä oikeuksia ei voi siirtää kenellekään. Valtion on tunnustettava lappalaisille alkuperäiskansan asema.
    Uskottavuuden kannalta moni asiakysymys vaatii tällä hetkellä ennen kaikkea oikeusministeriöstä ja saamelaiskäräjistä riippumattomien oikeudellisten asiantuntijoiden tutkijoiden tekemiä selvityksiä ratifioinnin edellytyksistä. Tämän selvitystyön pitää olla lainvalmisteluista ja politiikoista riippumatonta, jotta poliittisessa päätöksenteossa voidaan edetä. Myös tutkijoiden riippumattomuus on tarpeen uskottavuuden ja luottamuksen luomiseksi. Samalla voidaan osoittaa vielä tutkimatta olevat keskeiset teemat. Nekin löytyvät annetuista lausunnoista, jos niin halutaan!

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  15. Valtionneuvoston yleisistunnossa on asialistalla
    "- Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta"
    Asian esittelee Camilla Busck-Nielsen, neuvotteleva virkamies.
    Rikoslaki 40 luku 11 § koskee syrjintää. Siitä ei ole julkisuudessa ollut mitään puhetta. Lienee "virkamiestyötä".

    VastaaPoista
  16. En ole rikosoikeuden ammattilainen, joten korjatkaa jos olen väärässä. Käsitykseni ukaan RL 40 koske virkarikoksia, eikä syrjintää ole ryhmitelty näiden joukkoon, vaikka syrjintärikoksen ohdalla erikseen mainitaan että se voidaan tehdä virkatoimessa.

    RL 40:11 sisältää määritelmiä siitä kuka on virkamies, kuka julkista luottamustethtävää käyttävä henkilö, kuka julkisyhteisön työntekijä, kuka julkista valtaa käyttävä henkilö yms. Saamelaiskäräjiä ei voimassa olevassa laissa mainita (vai pitäisikö puhua "vanhasta laista" ja "uudesta laista"?)

    Saamelaiskäräjien virkamiesten ja luottamushenkilöiden rikosoikeudellinen asema on ollut epämääräinen; on vedottu siihen ettei kyseessä ole valtion elin vaan alkuperäiskansan itsehallintoelin. Alkuperäiskansan itsehallintoperiaatteen vuoksi saamelaiskäräjien luottamus- tai virkamiehiä ei ole voitu asettaa virkavastuuseen. Rikoslakia tulkitaan periaatteessa suppeasti, joten vain RL 40:11:ään 1-kohdan luettelossa nimenomaisesti mainittujen instituutioiden virkamiehet, luottamushenkilöt, työntekijät jne voivat syyllistyä virkarikoksiin. Jos lainmuutoksessa nyt on kyse siitä että saamelaiskäräjät lisätään mainittuun 40 luvun 11 § 1-kohdan luetteloon, tämä on merkittävä askel pois siitä epämääräisestä tilasta jossa tähän asti on eletty. Toisaalta tässä pedataan jatkoa ajatellen konflikteja toisaalta alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden ja siihen sisältyvän oman oikeudenkäytön ja toisaalta valtion oikeudenkäytön välille.

    Syrjintärikos on määritelty rikoslain 11 luvun 11 §:ssä. Syrjintärikoksesta tuomitaan RL 11:11:n mukaan se, joka - - - virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä - - - ilman hyväksyttävää syytä

    1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,

    2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka

    3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän - - - , kielen, - - - taikka - - - yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella. Rangaistus on sakkoa tai enintään 6 kk vankeutta.

    Siinäpä saamelaiskäräjien väelle miettimisen aihetta. Nimeomaisia virkarikoksia ovat mm. lahjuksen ottaminen, virkasalaisuuden rikkominen, virka-aseman väärinkäyttäminen ja virkavelvollisuuden rikkominen.

    Jos saamelaisikäräjien viranhaltijat joutuvat lainmuutoksella virkavastuun alaisiksi, he samoin kuin SK:n luottamustehtävisä toimivat tulevat jatkossa toisaalta nauttimaan myös RL 16 luvun mukaista virkamiehen suojaa.

    Vai olisiko lakimuutoksessa sittenkin kyse siitä että syjrintärikosta kosekvaan RL:n 11 luvun 11 §:ään lisätään momentti jossa todetaan, että mitä edellä sanotaan syrjinnästä, ei koske inarinsaamelaisia tai muita statuksettomia saamelalsia, tai että kyseiseen rikokseen ei voi syyllistyä saamelaiskäräjien virkamies tai luottamushenkilö...? Tällaisella lainmuutoksellahan vain laillistettaisiin nykykäytäntö.

    VastaaPoista
  17. "Hakeutuminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon alkaa 15.11.2014, kuten nykyisessä, voimassa olevassa laissa määritellään. Hakeutuminen päättyy jouluun viimeinen päivä. Hakeutuminen tapahtuu nykyisen lain mukaan, sillä se on ainoa voimassa oleva saamelaiskäräjälaki, muistuttaa Camilla Busck-Nielsen."
    Yle Sápmin suomenkielisillä sivuilla, joissa lisää informaatiota

    VastaaPoista
  18. Nyt se sitten on nähty, että minkä linjan oikeusministeriö on ottanut tässä alkuperäiskansan määrittämiseen liittyvässä kysymyksessä. KHO:n tekemät oikeasuuntaiset tulkinnat vuodelta 2011 on heitetty romukoppaan. Inarin saamelaisten alkuperäisyyttä tukevien virallisten asiakirjojen, tuomioiden, veroluetteloiden, maakirjojen ja muiden todisteiden oikeusvoima halutaan kieltää. Miksi? Sellainen tuntuu oikeusvaltiossa oudolta.
    Saamelaisten oikeudet ovat kirjattu perustuslakiin (731/1999) ja vuonna 1995 voimaanastuneeseen lakiin saamelaiskäräjistä (974/1995), joissa määritellään heidän oikeutensa kulttuuri-itsehallintoon saamelaisten kotiseutualueella (Enontekiö, Inari ja Utsjoki sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue). Laki saamelaiskäräjistä on esivalmisteluistaan lähtien herättänyt erimielisyyksiä muun muassa siitä, kuinka saamelaiset laissa määritellään. Kysymys on tärkeä, koska se määrittelee, kenen oikeuksien toteutumista laki suojaa. Nyt kun laki on lähes 20 vuotta vanha, saamelaiskäräjien, Suomen saamelaisten virallisen edustustahon, esityksestä päätettiin lakia ajankohtaistaa laajemmin.
    Uudessa lakiesityksessä myös saamelaismääritelmää on muutettu muun muassa siten, että saamen kielten oppimisen ohella korostetaan myös saamelaiskulttuurissa kasvamisen merkitystä saamelaisen identiteetin kehitykselle. Mitä tarkoittaa, että ihmisten etninen, kulttuurinen ja kielellinen identiteetti määritellään lailla? Onko olemassa saamelaisuutta lakimääritelmän ulkopuolella?

    Nyt saamelaiskäräjälakiin tehdyt muutosesitykset eivät kestä kriittistä tarkastelua senkään takia, että niihin on rakennettu sisälle vahva pienempiin saamelaisyhteisöihin kohdistuva syrjintä. Kaikesta kauniista alkuperäiskansapuheesta huolimatta päämääränä näyttää olevan legitimoida eräille saamelaisryhmille muita edullisemmat ehdot länsimaisen elämäntavan toteuttamiseen. Sellainen ei olisi kovinkaan saamelaista, vaan heijastaisi vain valtakysymyksen ratkaisua suomalaiseen tapaan, jossa hyvän jakaminen vallassa olijoille ja niille joilla muutenkin on kylliksi näyttää olevan demokratian päätarkoitus. Saapa nähdä jäävätkö oikeusministeri Henriksson ja pääministeri Stubb historiaan Inarin saamelaisten sortajina. Toivon mukaan perustuslakivaliokunta ei siunaa tätä Inarin saamelaisia sortavaa hallituksen esitystä. Jos näin käy niin on siinä kansainvälisellä yhteisöllä ihmettelemistä Suomen alkuperäiskansa- ja ihmisoikeuspolitiikasta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista