torstai 12. kesäkuuta 2014

Oikeusvaltio Suomi ja 8(j)

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi joitain päiviä sitten ratkaisunsa hänelle tehtyyn kanteluun koskien kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen 8(j)-artiklan suomenkielisen käännöksen virhettä ja siitä johtuvaa artiklan virheellistä ja syrjivää soveltamista Suomessa.
Kantelu kohdistui erityisesti ympäristöministeriöön, joka on kyseiseen artiklaan viitaten laatinut muun muassa Metsähallituksen sovellettavakseen ottaman Akwé:Kon -ohjeistuksen. Tuo ohjeistus nostaa käytännössä saamelaiskäräjät arvoon arvaamattomaan valtionmaiden ja -vesien käytössä ja sen suunnittelussa eli tuomaan niihin ohjeeksi saamelaista perinteistä tietoa ja luonnon käytön osaamista.
Käytännössä tuo ”perinnetieto” ja osaaminen ovat olleet hyvin pitkälle yhtä kuin poronhoidon intressi.
Suomenkielisessä 8(j)-artiklan käännöksessä viitataan alkuperäiskansoihin ja paikallisiin yhteisöihin, kun taas englanninkielisessä versiossa käytetään vastaavassa kohdassa ilmaisua ”indigenous and local communities”. Kantelijoiden mukaan tuo ”indigenous and local communities”olisi tullut kääntää muotoon ”alkuperäiset ja paikalliset yhteisöt” eikä kytkeä sitä suoraan koskemaan vain alkuperäiskansoja. Käsitettä kansat eli ”peoples” ei ole mainittu alkuperäisessä sopimuksessa, jonka virallisiin kirjauskieliin englanti kuuluu.
Käytännössä suomalainen omaperäinen käännös tai tulkinta ovat johtaneet tilanteeseen, jossa artiklan katsotaan koskevan Suomessa vain saamelaisia – ja joiden ääntä artiklan nojalla siis käyttää saamelaiskäräjät.
Kantelijat halusivat oikeuskanslerin selvittävän, ovatko sopimuksen kääntämiseen osallistuneet sekä artiklan 8(j) soveltamisesta päättäneet syyllistyneet toiminnassaan laiminlyönteihin. Edelleen haluttiin selvityttää, tulisiko kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen käännös laatia uudelleen ja tulisiko artiklan soveltamista laajentaa koskemaan Suomessa myös muita yhteisöjä kuin alkuperäiskansa saamelaisia.
Muun muassa kansalaisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista valvova oikeuskansleri Jonkka käsitteli asian lopulta kevyesti.
Näin voi asiaa kansalainen itsekseen arvioida kun katsoo mihin taustatietoon ratkaisu näyttäisi perustuvan. Käytännössä se myötäilee ympäristöministeriön antamaa selitystä.
Jonkan ratkaisussa todetaan: ”Englanninkielisen sopimustekstin 8 artiklan j-kohdan mukaan ”each Contracting Party shall, as far as possible and appropriate: --- (j) Subject to this national legislation, respect, preverse and maintain knowledge, innovations and practices of indigenous and local communities embodying traditional lifestyles relevant for the conservation and sustainable use of biological diversity and promote their wider application with the approval and involmement of the holders of such knowledge, innovations and practices and encourage the equitable sharing of the benefits arising from the utilization of such knowledge, innovations and practices;”
Edelleen todetaan: “Suomenkielisen käännöksen 8 artiklan j-kohta kuuluu seuraavasti: ´Kunkin sopimuspuolen tulee mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin---) kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisiin perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa´,”
Oikeuskansleri Jonkka lausuu edellisestä: ”Voidaan todeta, että suomen- ja englanninkieliset sopimustekstit eroavat sanamuodoltaan toisistaan kantelijain väittämällä tavalla siten, että suomenkielisessä versiossa käytetään sanaa alkuperäiskansa, jota ei englanninkielisessä tekstissä ole.”
Mutta sitten mitä lausuukaan ympäristöministeriö?
Sen mukaan suomenkielisen käännöksen osalta kyseessä ei ole kuitenkaan käännösvirhe, ”vaan sopimuksessa tarkoitetaan nimenomaan alkuperäiskansoja.” Ministeriö katsoo myös, että biodiversiteettisopimuksen hyväksymisen jälkeen alkuperäiskansojen käsite (indegenous peoples) on saanut YK:ssa laajan hyväksynnän ja sitä on nyttemmin YK:ssa käytetty ilmaisun ”indigenous communities” sijasta. Ministeriön mukaan ”myös biodiversiteettisopimuksen osapuolten välillä on käynnissä prosessi, jonka tarkoituksena on, että tulevissa sopimukseen liittyvissä päätöksissä käytettäisiin ilmaisua indigenous peoples and local communities, vaikka alkuperäistä sanamuotoa ei olekaan tarkoitus muuttaa”.
Tämä selitys tukee ympäristöministeriön mukaan sitä, että suomenkielinen teksti ei ole kantelun tarkoittamalla tavalla virheellinen!
Ministeriö myöntää, että ”paikallisyhteisön käsitettä tulisi kansainvälisellä tasolla selventää, mutta tällä ei ole merkitystä sopimuksen suomenkielisen oikeellisuuden suhteen”. Ministeriön mielestä se ei ole soveltanut 8(j)-artiklaa virheellisesti.
Oikeuskansleri Jonkka lausuu ympäristöministeriön selityksen perusteella: ”Ympäristöministeriön lausunnosta edellä esitetty huomioon ottaen minulla ei ole käytettävissä olevan aineiston perusteella aihetta epäillä, että Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa julkaistu biodiversiteettisopimuksen suomenkielinen käännös kantelussa tarkoitetuilta osin olisi ainakaan sillä tavoin virheellinen tai sopimuksen soveltamisalasta epäselvyyttä aiheuttava, että se antaisi oikeudellisen perusteen toimenpiteisiini”.
Ei voi kuin ”käytettävissä olevan materiaalin perusteella" ihmetellä!
Oikeuskansleri ei näytä selvittäneen mikä on tuo ympäristöministeriön selittämä ”laaja hyväksyntä YK:n piirissä”, mikä on tuo ”biodiversiteettisopimuksen osapuolten välillä käynnissä oleva prosessi” ja mistä asiat siinä mahdollisesti kiikastavat ja eipä hän tunnu perustavan toimenpiteisiin asti siitäkään, että ministeriö myöntää epäselvyyttä artiklan soveltamisesta paikallisyhteisöjen suuntaan olevan, mutta voi muun muassa lainvalmisteluissa soveltaa artiklaa saamelaiskäräjien asemaa korostaen – tietoisena siitä, että paikallisyhteisöt-ilmaisu tulee joka tapauksessa säilymään artiklassa jatkossakin.
Jos oikeuskanslerin päätöstä ja sitä ohjaavaa ympäristöministeriön selitystä tarkkaan tulkitsee, niissä tunnustetaan, ettei Suomessa tiedetä miten sopimusta tulisi soveltaa, vaan paikallisten yhteisöjen käsite vaatisi kansainvälistä selventämistä.
Tosiasiassa vaadittaisiin vain kansallista selventämistä!
Ohessa UNEP-CBD:n (United Nations Environment Programme - The Convention on Biological Diversity) määritelmä, joka on varsin selkeä: ”Local communities may be defined as the human population in a distinct ecological area who depend directly on its biodiversity and ecosystem goods and services for all or part of their livelihood and who have developed or acquired traditional knowledge as a result of this dependence, including farmers, fisherfolk, pastoralists, forest dwellers and others.” (See UNEP-CBD Sui generis workshop, UNEP/CBD/WG8J/4/INF/18, p.2.)
Edellinen vapaasti suomentaen: ”ihmispopulaatio, joka asuu tietyllä ekologisella alueella ollen suoraan riippuvainen sen biodiversiteetista ja ekosysteemin tuotteista sekä palveluista joko kokonaan tai osittain ja joka on tämän riippuvuussuhteen seurauksena hankkinut perinteistä tietoa, esimerkiksi maanviljelijät, kalastajat, paimentolaiset, metsästäjät jne.”
Kun Suomessa tulee tarkastella ja tarkistaa artiklan 8(j) tulkitsemista ja soveltamista, tulee samassa yhteydessä myös selvittää onko saamelaiskäräjät edes sellainen yhteisö, jota tällaisessa soveltamisessa (esimerkiksi Akwé:Kon) voidaan pitää tarkoitettuna osapuolena. Toisin sanoen, tulisiko artiklaan liittyvä kuuleminen ja tukeminen kohdistua oikeasti saamelaistenkin kohdalla huomattavasti paikallisemmin – niihin todellisiin alkuperäis- ja paikallisyhteisöihin, joissa artiklassa mainittu perinteinen tietämys ja käytäntö todellisuudessa elävät?
Minusta oikeusvaltio Suomen oikeuskanslerin nyt antama päätös ei vakuuta. Se antaa kuitenkin mahdollisuuden prosessin jatkamiseen – ja ellei muutoin, kansainvälisellä foorumilla.


Veikko

12 kommenttia:

  1. Olet Veikko hyvin avannut vaikeaa asiaa.

    Pohtia voi, onko oikeuskanslerin päätös esimerkki väärän vallankäytön siunaamisesta korkean laillisuusvalvojan toimesta, jonka valtuutus ja velvollisuus olisi sitä valvoa.

    Yksi oikeuskanslerin tärkeä tehtävä on käsitellä kansalaisten valitukset viranomaisten toimien lainmukaisuudesta. Oikeuskanslerilla on pitkälle samat valtuudet ja tehtävät kuin Eduskunnan oikeusasiamiehellä. Tämän viran juuret ulottuvat aina Rooman kansantribuuneihin asti. Instituutio perustettiin vuonna 494 eaa, siis noin 2500 vuotta sitten. Roomassa kansantribuunit valittiin plebeijien, alimman vapaan kansanluokan, kokouksessa, ja vain vuodeksi kerrallaan. Eduskunnan oikeusasiamiehen valitsee eduskunta aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Oikeuskanslerin nimittää Tasavallan presidentti. Nykyinen oikeuskansleri on ollut virassaan vuodesta 2007

    Rooman kansantribuunit olivat siis kansan valitsemia ja nauttivat koskemattomuuden suojaa toimikautensa ajan: jos kuka tahansa nosti kätensä kansatribunia vastaan, väkivallantekijä saatiin surmata rangaistuksetta, ja plebeijit olivat vannoneet puolustavansa tribuunejaan. Järjestelmä tuki sitä, että kansantribuunit todella puolustivat kansan etuja ja valvoivat virkamiehiä. Jos kansantribuuni otti virkatoimen tutkittavaksi, se pysäytettiin kunnes tutkinta oli valmis. Tribuunit saivat jopa veto-oikeuden senaatin päätöksiin ja lopulta oikeuden ehdottaa lakeja.

    Suomessa tilanne on toinen. Korkeilla oikeusvalvojillamme on pitkä mutta vähemmän kunniakas perinne viranomaisia myötäilevästä päälinjasta, jossa he käyttävät heille suotuja suuria valtuuksia ja hallinto-oikeudellista osaamistaan sellaisen selittelyn kehittelyyn, jonka lopuksi voivat todeta, että kantelu ei anna aihetta enempään.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  2. ...jatkoa

    Tämä pieni historian oppitunti jatkuu yhteiseksi ylösrakennukseksi niin meille tavallisille suomalaisille plebeijeille että Suomen patriiseille (patriisit olivat, kuten muistamme, Rooman yläluokka):

    Kansantribuunijärjestelmän perustamista edelsi silloin vielä nuoressa Rooman tasavallassa kaupunkivaltion väestön sosiaalinen ja poliittinen ja repeäminen. Tapahtumat huipentuivat fyysiseen repeytymiseen, sananmukaiseen eriseuraisuuteen. Patriisien ylivaltaan ja omaan osaansa suurimman verotaakkaan kantajina tyytymättömät plebeijit jättivät joukolla Rooman kaupungin ja siirtyivät Pyhälle vuorelle, minne he asettuivat linnoitetuun leiriin. Siellä he odottivat rauhanomaisesti patriisien seuraavaa siirtoa.

    Muutaman päivän kuluttua patriisit hermostuivat ja lähettivät entisen konsulin Agrippa Menenius Lanatuksen leiriin valtuutettuna neuvottelijanaan. Kaunopuheiseksi muisteltu Agrippa esitti plebeijeille klassisen vertauksen siitä miten yhteiskuntaruumiin kaikkien osien, aivan kuten ihmisellä, tulee toimia yhdessä, koska ne tarvitsevat toisiaan. Kun oli sovittu tietyistä uudistuksista, plebeijit palasivat kaupunkiin. Näin sai alkunsa tribuuni- instituutio, joka puhui kansan puolesta ja valvoi virkamiesten toimien laillisuutta.

    Suomessa tämä oikeushistorian klassinen osa ei ehkä ole sisältynyt oikeustieteellisen tutkintovaatimuksiin, vai mistäköhän johtuu, että Suomessa korkeitten (demokraattisisten?) lakimiesten piirissä näkyisi olevan vallalla käsitys jonka mukaan useimmiten riittää, kunhan viranomaisten annetaan selitellä toimensa parhain päin, ja sitten selittelyn alle lyödään liikoja tutkimatta komea sinetti. Eli konsuli Menenius Agrippan vertauksen maailmassa: riittää kunhan pää on terävä, viis siitä jos vaikkapa työtä tekevät kädet pysähtyvät, eli yhteiskunta hajoaa kerrostumiinsa ja plebeijit lähtevät kuvaannollisesti "haneen".

    Yhteiskuntateoriassa puhutaan yhteiskunnan koheesiovoimat eli yhdessö pitävät voimat ylittävästä stratifioinnista, kerrostuneistumisesta, jossa jäänniteet käyvät niin suureksi että yhteiskunta uhkaa revetä. Tähän liittyy yleensä että poliittinen johto menettää legitimiteettinsä; se on yhä laillinen, legaali, mutta kun se ei selviydy tehtävistään johtaa ja pitää koossa yhteiskunta kokonaisuuden tarpeita vastaavasti, huippukerros menettää sosiaalisen ja moraalisen oikeutuksensa. En tarkoita että Suomessa ollaan näin pitkällä, mutta kun korkeimmat laillisuusvalvojat alkavat vaarantaa uskottavuutensa suojellakseen itsensä kanssa samalla korkealla yhteiskunnalisella tasolla olevia virkamiesveljiään ja -siskojaan, silloin on jo otettu askelia tuolla tiellä.

    Suomessahan nuijamiehet tekivät hekin hiukan vastaavan leirin Santavuorelle 1597, mutta heidät laitettiin ruotuun Klaus Flemingin toimesta. Roomassa patriiseja myötäilveä kenraali Gaius Marcius Coriolanus yritti peruuttaa kansantribuunien virat ja purkaa muutkin Pyhälle vuorelle tehdyn retken seurauksena sovitut uudistukset. Levottomuuksien aikana pellot oli jätetty kylvämättä, ja Roomaan oli tuotu runsaasti viljaa, joka oli vielä varastoissa. Coriolanus piti viljan takanaan kiristystarkoituksessa, antaakseen pontta antidemokraattisille vaatimuksilleen. Noin vertaustasolla hän ehkä katsoi, että yhteiskuntaruumiille riittäisi kunhan vilja joutuu sen vatsaan patriisien sulla syötynä. Coriolanus karkoitettiin ikiajoiksi Roomasta, mutta se on jo toinen tarina.

    VastaaPoista
  3. Suomen oma originelli tulkinta selitellen silitelty. Tuon YM:n oppaan tekijähenkilölle sulka hattuun.

    VastaaPoista
  4. Olen järkyttynyt siitä miten saamelaisradio on avoimesti ryhtynyt ajamaan yhden osapuolen asiaa tässä maan omistukseen ja hallintaan liittyvässä asiassa käyttämällä asialle myötämielisiä asiantuntijoita apunaan. Kysymys on siitä kuuluvatko alueen vanhimpaan asutukseen kuuluvat lappalaiset Suomen alkuperäisväestöön vai ei. Tähän liittyy myös kysymys kenelle tai keille kuuluvat entisten lapinkylien jälkeläisille kuuluvat maa-ja vesioikeudet.
    Jokainen vähänkin asiaa seurannut tuntee ongelman pääpiirteet. 1970-luvun alussa syntyi saamelainen joukkoliike, joka tahtoi toteuttaa ”saamen kansan” paluun sen muinaisille asuinalueille lapinkylissä. Syntyi saamelaisuus, joka ei kuitenkaan ollut perimmiltään kaikkien saamelaisten liike, vaan yhden aatesuunnan. Sitä kannattivat lähinnä nuoret radikaalit. Konfliktin juuret ulottuvat historiaan ja sen vaikutukset säteilevät hyvin laajalle. Tämän hetkinen tilanne on varsin tulehtunut, koska saamelaiskäräjät on saamelaiskysymyksen avulla halunnut politisoida maanomistusoikeuden siten, että entisten lapinkylien maaoikeudet palautettaisiin kollektiivisina oikeuksina vain saamelaiskäräjien vaaliluettelossa oleville saamelaisille. Tämä on tullut konkreettisesti esille parhaillaan valmisteilla olevan metsähallituslakiesityksen yhteydessä.

    Tilanteen rauhoittamiseksi ehdotan kuitenkin eräänlaista status quon periaatetta. Historian kuluessa Lapissa on tapahtunut monenasteisia väestön siirtymisiä. Enemmän tai vähemmän selviä vääryyksiä on toki siis tapahtunut. Suomeen 1800-luvulla muuttaneet porosaamelaiset eivät kuitenkaan Suomessa ole joutuneet kärsimään sellaisia menetyksiä kuin mitä joutuivat kokemaan entisten lapinkylien oikeudenomistajat pohjoisten kuntien isojakojen yhteydessä. Sen sijaan Yhdysvaltojen historia osoittaa mitä karkeimpia vääryyksiä maan alkuperäisasukkaita intiaaneja kohtaan. Silti ei kukaan voisi tosissaan kuvitella, että jotakin muinoin vallinnutta tilannetta voisi ryhtyä palauttamaan.

    Suomessa tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että 1800-luvulla Suomeen muuttaneiden porolappalaisten jälkeläiset jouduttaisiin palauttamaan niihin valtioihin mistä heidän esivanhempansa muuttivat Suomeen. Vasta sen jälkeen valtion haltuun joutuneet maat voitaisiin ryhtyä palauttamaan alkuperäisväestölle lappalaisille, jotka ovat lapinkylien todellisia oikeudenomistajia. Meidän on kuitenkin realisteina pakko tyytyä siihen, että tällä hetkellä tiettyä kansaa ja tietynlaista väestöä asuu siellä missä asuu.

    Sitä paitsi on hyvin kyseenalaista, miten hankitaan oikeutta saamelaismääritelmän nojalla yhdelle osalle lappalaisia tai miten saman saamelaismääritelmän nojalla rangaistaan kokonaista lappalaista kansaa siitä, että heidän esivanhempansa pakotettiin vaihtamaan puhumansa saamenkielet suomeksi.
    Saamelaiskäräjien poliittinen johto operoi mielellään saamenkansa käsitteellä. Se on sopivan abstraktinen ja persoonaton käsite, jota voi manipuloida tietyn aatesuunnan mukaisesti. Se johtaa kuitenkin umpikujaan, koska sen avulla vanhimman asutuksen- lappalaisten- oikeudet pyritään mitätöimään.
    Ainoa mitä tässä tekee mieli ehdottaa on olevien olojen status quon säilyttäminen. Ihanteellista olisi, että erilaiset ihmiset ylä-Lapissa oppisivat elämään yhdessä. Se on osoittautunut kovin vaikeaksi. Parhaiten se onnistuu, jos saamelaiset, lappalaiset ja muut ihmiset Ylä-Lapissa löytävät yhteisen vaaran, yhteisen vihollisen ja yhteisen edun. Sveitsiläiset, jotka puhuvat kolmea neljäkin kieltä ja ovat osaksi protestantteja, osaksi katolilaisia, onnistuivat aikoinaan uskonsotien Euroopassa löytämään yhteisiä etuja ja ovat siitä lähtien menestyneet hyvin. Emmeköhän mekin saamelaiset ja lappalaiset voisi jo vihdoin ja viimein sveitsiläisten tapaan löytää yhteisen edun, että sukulaisten ei tarvitsisi jonkun typerän saamelaismääritelmän vuoksi riidellä.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. Jouni Kitti viittaa tähän ponnistukseen, jolla Ylen saamenradion kautta yritetään vielä vaikuttaa näihin saamelaismääritelmään ja ILO-sopimisiin.
    http://yle.fi/uutiset/ahren_ja_aikio_perkaavat_joonan_vaitoskirjan_saamelaisvaittamia/7291139

    VastaaPoista
  6. Osoitteesta
    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/06/yle-sapmi-ja-oikeuskanslerin-vastaus.html
    löytyy kommentini YLE Sápmin tämänpäiväisestä uutisesta
    Oikeuskansleri vastasi lapinkyläyhdistysten kanteluun - "Biodiversiteettisopimus koskee vain saamelaisia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen analysointi, kollega Pettersson. Kymmeniä vuosia saamelaisasioita uutisoineena voin vain todeta, että mikäli olisin erehtynyt lähellekään Yle Sápmin harjoittamaa journalismia, olisi kanteluita lähtenyt ja ilmeisesti ihan menestyksellä saatu läpikin.
      On tietenkin eri asia kirjoittaa meikäläisten saamelaispolitiikasta kuin että saamelaispolitiikkaa harjoittava saamelaismedia uutisoi.
      Mitäköhän Jaakko Jonkka tuumii kun näkee päätöksestään laaditun tulkinnan?

      Poista
  7. Suomen valtio on ratifioimalla biodiversiteettisopimuksen suostunut noudattamaan tätä valtiosopimusta (ja sen 8j artiklaa). Kv-sopimuksen tulkinnassa noudatetaan valtiosopimusoikeutta koskevaa Wienin yleissopimusta (1969).

    On suorastaan irvokasta, että Valtioneuvoston oikeuskansleri ei ole soveltanut bd-sopimuksen tulkintakiistaa koskevassa kanteluasiassa Wienin sopimusta.


    WIENIN sopimuksesta:

    27 artikla Sisäinen oikeus ja valtiosopimusten noudattaminen
    Osapuoli ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle.

    31 artikla Yleinen tulkintasääntö
    1. Valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wienin sopimusta, joka tässä tapauksessa on oikeastaan ainoa vahva oikeuslähde, sovellettaessa olisi tullut selvittää ja arvioida mm. blogistinkin esille ottamia kysymyksiä.

      Nyt Jonkka on tyytynyt vain YM:n kirjelmään, jolloin asiassa on ajauduttu ei-oikeuden alueelle. Ei vakuuta.

      Poista
    2. Jonkka otti kantaa siihen onko käännös kyseiseltä osaltaan kokonaisuutena siinä määrin harhaanjohtava että se antaisi aiheeta hänen jatkotoimenpiteilleen, ja että se antaisi vääränkuvan sopimuksen soveltamisalalasta. Hänen vastauksensa molempiin oli kielteinen. Mitä tulee alkuperäiskansoihin, loogisesti se voi tarkoittaa Suomessa vain virallisen statuksen omaavia saamelaisia, koska muuta alkuperäiskansaa ei Suomessa ole, mikäli kriteeriksi otetaan että alkuperäiskansan tulee olla virallisesti tunnustettu perustuslaissa. Tässä jää tulkinnanvaraa, mutta näin asia voidaan nähdä. Sopimuksen perusteella vähän auki jää myös se, onko Saamelaiskäräjät oikea taso edustamaan alkuperäiskansaa biodiversiteettiasioissa, mutta ilmeisesti näin on Suomessa toimittu ja toimitaan vastedeskin.

      Ympäristöministeriön ja oikeusasiamiehen puolesta jää siis voimaan tämänhetkinen suomennos, johon sisältyy alkuperäiskansan lisäksi ilmaisu "ja paikalliset yhteisöt". Tätä kohtaa ei Jonkan vastaus taio olemattomaksi. Jos sopimuksen tarkoittama paikallinen yhteisö katsoo olevansa olemassa ja vaatii kuulluksi tulemista ja osallisuutta, sen on määriteltävä itsensä, perusteltava miten ja miksi se on sopimuksen tarkoittama yhteisö, ilmoitettava miten se hoitaa itsensä edustamisen ja vaadittava osallisuutta jatkossa.

      Biodoversiteetisopimus on tietenkin tältäkin osaltaan tulkittava tuon Wienin sopimuksen kirjaimen ja hengen mukaan. En kuitenkaan usko että asia sujuu helposti, sillä niin ympäristöministeriö kuin mahdollisesti ulkoministeriö, metsähallitus ja tietenkin saamelaiskäräjät ja muut Suomen edustajat lobbaavat aivan varmasti myös biodiversiteettisopumuksen toteutumista valvovan pysyvän sihteeristön käytävillä minkä voivat siihen suuntaan, että Suomessa ei tuollaisia ryhmiä ole.

      Poista
    3. Kuka väittää, että muilla kuin anonyymin mainitsemilla tahoilla ei ole oikeutta ja mahdollisuuksia lobata asiaansa sihteeristön käytävillä ja huoneissa.

      Älkää antako muiden huolehtia teidän julkisuuden hallinnasta ja oikeuksista.

      Poista
  8. Oikeuskanslerin toimintaa voi tietyllä tavalla verrata tuomarin toimintaan. Molemmat soveltavat lakia asianosaisia "sitovalla" tavalla.

    Jos tuomari ratkaisisi jutun vain asianosaisten kirjelmien perusteella välittämättä vahvoista oikeuslähteistä, hän syyllistyisi virkavirheeseen.

    Jonkka sen sijaan ratkaisi asian vain kantelijan ja ministeriön kirjelmien perusteella välittämättä Wienin sopimuksesta. Jonkka voi tästä huolimatta jatkaa kuten mitään ei olisi tapahtunut. Kuka huolehtii kantelijan oikeusturvasta? Ei kai kukaan.

    VastaaPoista