torstai 2. tammikuuta 2014

Saamelaispolitiikan kuplat uhka saamelaisuudelle

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi varoittaa blogistaan löytyvässä uudenvuodenpuheessa saamelaisyhteisöä hajaannuksesta. Sen aiheuttajia hän ei suoraan nimeä, mutta toteaa erimielisyyden saamelaismääritelmästä olevan eräs noiden syyllisten virittämä miina, jolla yritetään saada eri saamelaisryhmät vastakkain.
Klemetillä itsellään ei näytä olevan aihetta katsoa peiliin.
Saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja vannoo edeltäjänsä Pekka Aikion tavoin yleissaamelaisuuden nimeen. Hän kyllä mainitsee eri saamelaiset vähemmistöt, mutta tosiasiassa ajaa saamelaismääritelmää ja saamelaiskäräjien vaalijärjestelmää, joka turvaisi saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon elimineen ja rahoineen edelleen hänen edustamansa saamelaisryhmittymän, käytännössä muutaman suvun käsissä.
Tapasin tänään erään entisen saamelaispoliitikon, joka harmitteli kolttien nykyistä kyyristelyä ”klemettiläisten” kainalossa. Kun koltille on annettu muutama näkyvämpi paikka saamelaiskäräjillä, se tuntuu saajille riittäneen ja pitkä kolttien syrjiminen on kerralla pyyhkäisty historiaan.
      "Murusia enemmistön pöydältä", kuului veteraanin arvio.
Kun saamelaisvaltuuskunta keskusteli aikoinaan ensin ns. saamelaislaista ja sittemmin saamelaisten kulttuuri-itsehallintolaista, ei lakiteksteihin haluttu erillisiä mainintoja saamelaisten vähemmistöistä. Koltille oma laki saatiin aivan muita teitä, heidän sotien jälkeiseen asuttamiseensa ja tilanteeseensa liittyen, mutta Suomen alkuperäisin saamelaisväestö, inarinsaamelaiset, saavat tyytyä edelleen tuolloin jo Aikion korostamaan ”yleissaamelaisuuteen”. Siihen on kuulunut muun muassa se, että muuta saamelaiskulttuuria edustava saamelaiskäräjien vaalilautakunta päättää keitä se hyväksyy käräjien vaaliluetteloon inarinsaamelaisina.
Näihin asti tuohon vallankäyttöön on tyydytty, mutta nyt inarinsaamelaiset ovat nostaneet profiiliaan ja se saa Klemetti Näkkäläjärven varoittamaan hajaannuksesta.
Muistutan tähän väliin siitä, kuinka Näkkäläjärvi tultuaan valituksi toiselle kaudelleen saamelaiskäräjien puheenjohtajaksi, ilmoitti haluavansa käräjien hallitukseen ”yhteistyökykyisiä” henkilöitä. Noissa valinnoissa lienee pitkälle onnistuttu, mutta samalla itsevaltainen puheenjohtaja taisi itse kylvää hajaannuksen siemenen.
Olen varsin vakuuttunut siitä, että mikäli saamelaismääritelmää ei saada kansainvälisesti kestävälle pohjalle eikä saamelaiskäräjien vaalijärjestelmää demokraattisemmaksi, saamelaispolitiikan kupla puhkeaa harjoittajiensa silmille. Tuo poksahdus ei ole uhka vain saamelaispolitiikan pienelle eliitille, vaan se vie pohjaa koko saamelaisuudelta. Tarkoitushakuisesti milloin mitenkin määritelty saamelaisuus syö sen uskottavuutta, kun toinenkin mahdollisuus eli saamelaisen alkuperäiskansan vahvistaminen olisi ollut olemassa.
Nykyisen saamelaispolitiikan toinen vaarallinen kupla muhii nykysaamelaisessa luonnon käytössä. Kun Klemetti Näkkäläjärvi puhuu innokkaasti kansainvälisestä biodiversiteettisopimuksesta, sen 8j-artiklan soveltamisesta Suomessa nimenomaan saamelaisten eli saamelaiskäräjien kautta, siis korostaa saamelaisten tietoa ja taitoa käyttää luontoa kestävästi ja muille mallina, ei tarvita kummoistakaan skandaalia osoittamaan jotain aivan muuta.
Erityisen ongelmalliseksi saamelaispolitiikan uskottavuus asettuu Klemetin jatkuvasti esille tuoman ”saamelaisen poronhoidon” kohdalla. On selvää, että mikäli poronhoidolle ollaan haluamassa ja säätämässä yhä enemmän valtaa pohjoisen maiden käyttäjänä, tulee myös kritiikki sitä kohtaan kasvamaan. Ehkäpä peräti ympäristöministeriössäkin herätään jossain vaiheessa näkemään millainen Akwe: Kon -tiedoin turvattu luonnon tila meillä pohjoisimmissa tunturi- ja puistopaliskunnissa tosiasiassa on.
Tai sitten herätyksen järjestävät kansainväliset luonnonsuojelijat.
Lienee turha yrittää neuvoa, mutta nykyisestä saamelaispolitiikasta ei hyvää seuraa. Ei saamelaisille eikä varmasti kenellekään.
Kun Näkkäläjärvi presidentillisessä uudenvuodenpuheessaan korostaa vielä ILO 169-sopimuksen ratifioinnin tärkeyttä, ja kuinka siitä seuraisi hyvää myös saamelaisalueen niin sanotulle muulle väestölle, hän luottaa siihen, etteivät nuo muut ole lukeneet tai kuulleet hänen saamelaiskäräjien nimissä ILO-asiassa antamiaan lausuntoja.


Veikko

18 kommenttia:

  1. Lisäisin viellä tuohon mitä Veikko viimeisimmässä blokikirjoituksessaan toteaa, että saamelaiskärärjien pieni eliitti pelkää menneen erittelyä, jotta ei tulisi esille se, että kaikki mitä on tehty on ollut kestämätöntä eli väärää alkuperäiskansapolitiikkaa. Historialliset syyt saman väestön kahtiajakoon on rehellisesti eriteltävä ja niistä on osattava tehdä oikeat johtopäätökset. Tätä samaa korosti uudenvuoden puheessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistökin.
    Toiset kannattavat paluuta samaan yhteiseen alkuperäiskansaan, toiset taas Klemetin tavoin pitävät sitä jopa vahingollisena. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että saamelaiskäräjien poliittisen johdon on pakko miettiä tulevaisuuttaan sekä yhdessä että erikseen saamelaisten ja lappalaisten kanssa. Molemmissa ryhmissä on ihmisiä, jotka ovat keskustelleet yli aitojen näistä asioista. Se keskustelu jatkuu nyt vilkkaampana kuin koskaan aikaisemmin.
    Elinkeinollisesta ja kulttuurisesta eriytymisestä huolimatta Saamelaisten/lappalaisten historia on ollut yhteinen. Samaa ei voida sanoa tämän kansan poliittisesta liikkeestä; saamelaisliike ei ole koskaan ollut täysin yhtenäinen. Vaikka absoluuttinen yksimielisyys tuskin on toivottava vaan enneminkin pelottava tavoite, jo vuosia jatkunut eriseuraisuus ja mykkäkoulu on epäterve ilmiö. Siellä missä väki ei mahdu keskustelemaan samaan pirttiin on ilmassa yleensä jonkin lajin hurmahenkisyyttä, ja niin on tässäkin tapauksessa.
    Jako sai alkunsa siitä kun radikaalisaamelainen liike halusi tehdä pesäeron lappalaisiin ja räätälöi saamelaismääritelmän, jolla heidät suljettiin ulkopuolelle. Se tehtiin vieläpä mahdollisimman jyrkästi väittämällä, että lappalaiset perustaessaan uudistilan olivat luopuneet alkuperäisestä elämänmuodostaan ja pettäneet oman kansansa. Valheellista ja loukkaavaa väitettä syvennettiin toisella, jonka mukaan lappalaiset olivat luopuneet kielestään vapaaehtoisesti. Valtion harjoittamasta kielikolonialisaatiosta vaietaan edelleenkin, vaikka se on ollut kaiken pahan alku.
    Lappalaisten esiinnousun johdosta saamelaiskäräjät on menettänyt yhtenäisen sosiaalisen pohjansa, kun se ei voi enää pitää itseään ainoana alkuperäiskansan äänitorvena ja sorretun alkuperäiskansan puolestapuhujana. Uskottavuus ei ensisijaisesti enää lepää saamelaiskäräjien poliittisen johdon harteilla vaan on riippuvainen puolueettomasta informaatiosta.
    Eikä alkuperäiskansakeskus ole enää saamelaiskäräjien seinien sisällä, vaan Lapinkylien yhteistyöjärjestön seinien sisällä. Niinpä esim. Inarin lapinkylää edustavan Yrjö Mattilan kanssa keskustelu tuo asioista kiinnostuneiden elämään enemmän sisältöä ja tietoa kuin saamelaiskäräjissä vietetyt tunnit.
    Siirtäessään politiikkansa pääpainon aidosta, arkielämään vaikuttavasta etupolitiikasta utopiaprojektiin ja siihen liittyvään alastomaan valtapolitiikkaan saamelaiskäräjiä tosiasiallisesti johtava entisten ja nykyisten poliitikkojen ja heidän kotitukijoidensa pieni klikki palvelee huonosti saamelaisten suurta joukkoa. Saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ole oppinut sitä, että poliittiset ohjelmanjulistukset eivät itsessään voi muuttaa elämän kulkua. Siksi se on leimautunut vastuuttomaksi haihattelijaksi. Lappalaisten kieltäminen on haitannut käräjäpoliitikkojen poliittista menestystä ja vesittänyt heidän uskottavuutensa.

    VastaaPoista
  2. Uuden saamelaisen "alkuperäiskansan" synnyttäminen Suomeen syrjäyttämällä vielä vanhempi lappalaisväestö tuo kummasti mieleen yritykset luoda "uusi neuvostoihminen" vanhan järjestelmän raunioille. Myöskään uusi saamelainen alkuperäiskansa ei synny hetkessä, ei kahdessa eikä kolmessakaan sukupolvessa. Yhteiskunnan on muututtava ihmisen uusiutumiskyvyn mukaan ja ihmisen yhteiskunnan uusiutumiskyvyn mukaan. Lappia ei kehitettä rikkomalla ihmissuhteet ja korvaamalla toimiva siviiliyhteiskunta ulkoa tuodulla utopisella ihannemallilla, olipa tämä onnela saamelainen tai ei.
    Saamelaisuudelta puuttuu tällä hetkellä keskeiset ajatukset, joihin kaikki alkuperäisväestöön identifioituvat voisivat uskoa lujasti. On vain päättämättömyyttä ja itsestään epävarmoja poliitikkoja. Tarvitaan lujempi pohja kuin pelkkä kiihkoileva etnonationalistinen aate, jonka voisi tiivistää ajatukseen että oma kansa on muita parempi ja sen johtaja aina oikeassa.
    Mitä voidaan sanoa saamelaispoliitikoille jotka vaativat lappalaisia lopettamaan kritiikkinsä Saamelaiskäräjiä kohtaan? Miten voidaan vastata niille, jotka vaativat lappalaisia luopumaan vaatimasta alkuperäiskansaoikeuksiaan? Ei ainakaan heidän tahtonsa mukaisesti, mielistelemällä heitä, vaan kunnioittamalla historiallista totuutta.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  3. Olen todella pettynyt Klemetin puheeseen. Hän on alkanut pehmetä, vai mitä tästä pitäisi ajatella: "Valtioiden kehittymisen myötä saamelaiset luopuivat joko painostuksen alaisena tai vapaaehtoisesti omasta kielestään ja kulttuuristaan ja alkoivat elää elämäänsä suomalaisena." Tässähän Klemetti myöntää, että Suomessa elää mahdollisesti suuri joukko saamelaisrekisterin ulkopuolisia ihmisiä, joilla on täysi oikeus saamelaiseen identiteettiin. Tälläinen ei vetele! En tiedä pitäisikö luopua RKP:n jäsenkirjasta vai erota saamelaisrekisteristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisen veronmaksajan kannalta kumpikin varsin loistavia ratkaisuja :-)

      Poista
    2. Luovu RKP:sta, mutta ole entistä aktiivisempi käräjien jäsen. Suomenna tai saamenna jokaiselle tuntemillesi lappalaiselle ja saamelaiselle Klemetin epämääräiset sekoilut korkeassa presidenttiydessään. Joskushan oikeuden ja totuuden on valjettava.

      Poista
    3. ANU AVASKARI :Olikohan niin, että edes Klemetti Näkkäläjärvi ei voi historiaa kirjoittaa uusiksi. Hän kun nyt todellakin sai myös Saamelaiskäräjillä läpi lausunnon joka viittaa ikään kuin vapaaehtoiseen kielenvaihdokseen osaa saamelaisväestöä koskien. Onneksi on Veikko joka jaksaa näistä kirjoittaa. Kiitos!

      Poista
  4. Mie en ymmärrä saamelaiskäräjien asennetta, se on semmoista rotusyrjintää etten käsitä. - käsittävätköhän ittekkään. Kyllähän jokkainen tietää tämän totuuden, ei se miksikään muutu vaikka saamelaiskäräjät mitä määräis. Itte ittensä tekkee tyhyjäksi höpölöpöseuraksi koko käräjät.

    VastaaPoista
  5. Umpisavolainen tulee Inariin metsuriksi, 100-200 vuoden kuluttua hänen jälkeläisensä vaativat saamelais-statusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo nyt ole mitään. Kyllä reittä pitkin on saametuttu paljon nopeamminkin.

      Poista
    2. Etpä paljon savolaisia ja itäsuomalaisia yleensäkään tunne. Valtaosa on hiljakseen ylpeitä heimostaan ja kulttuuristaan syöttämättä sitä muille tai huutamalla erivapauksia. Kulttuuri on säilynyt ilman valtion tukea ja erittäin raskaista sortotoimista huolimatta satoja vuosia. Vanhimmat -nen (venäjän kirkon kirjoissa -nen päätteinen nimi on yleensä kirjattu venäjän kielellä -off tai -ov) päätteiset sukunimet ovat rautakaudelta-varhaiskeskiajalta.
      Kyllä aito savolainen ei saamelaisstatusta halua, sen verran omanarvontuntoa yleensä löytyy.
      Oletteko muuten huomanneet, että muutamien saamelaisten napamiesten tiedot suomalaisten historiasta ja kulttuurista ovat olemattomat. Tämä kertonee omaa kieltään ko. henkilöistä.

      Poista
  6. Niin oikeassa kuin Veikko ja häntä myötäilevät kommentitkin ovat...mikään ei ole muuttunut ei Klemetin eikä Veikon plogin valtakautena.
    Miksiköhän...totuus lienee kuitenkin perimmiltään pohjoisen taloissa, kodeissa ja sydämissä. Niin Suomen parlamentin kuin saamelaisten parlamentin rahoitus ei voisi vähempää kiinnostaa arjessa taistelevaa pohjoisen ihmistä...siitähä loppujen lopuksi on kysymys. Suomalaiset rahoittavat omantuntonsa nimissä niin kirkkoa kuin saamealaiskäräjiä ja pohjoisen suomelaiset ja saamelaiset ottavat sen vastaan loputtuomissa rahoitusjärjestelmissä..(p.s. tutustukaapa aiheeseen, ei ole ihan pienistä tulonsiirroista kysymys). Saamelaiset saivat kukoitstuskeskuksensa (puhumattakaan Inarin kunnasta) ja siitä seuraavat rahoitusvaikeudet, mitä muuta vielä on tulossa. Tässä ajassa puhuttaan puhtaasta rahasta ja te puhutte Klemetti Näkkäläjärven uuden vuoden puheesta, joka oli lupaavin vuosiin. Hän on ainut tässä keskustelussa joka on pitänyt linjansa, aboriginaali kun on. Kaikki muut ovat kalunneet viimeiset luunsa hänen vasta-argumentteihin...toistavat jo itseään myös Veikon blogissa, niin mielenkiintoinen kuin onkin ollut näinä vuosina.

    Pirita Näkkäläjärveä on syytetty Yle Sapmin viemisestä sukulaisuuden perusteella perikatoon, ne jotka sitä väittävät eivät ole seuranneet kanavaa ja ylen nettisivuja ennen Piritaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä menneitä muistelemaan. Pirita markkinointialan koulutuksen saaneena tekee klemettiläisen politiikan markkinoinnin taitavammin. Sekin on iso kupla ja se tehdään valtion puolueettoman tiedotuskanavan suojissa.
      On hyvä, että etenkin koltankielen ja inarinsaamen osuus on lisääntynyt. Niiden varjossa onkin sitten lupa lopun aikaa harjoittaa propagandaa.
      Klemetti Näkkäläjärven linja ei ole "pitänyt" muussa kuin että hän ruoskii kaikkia toisin ajattelijoita milloin suuremmalla milloin pienemmällä suulla itsevaltiaan tavoin.
      Kiitos Veikko Väänäsen blogin myös muut kuin vanhaa "sorrettua ja oikeudetonta saamelaiskansa-virttä" veisaavat ovat saaneet areenan mielipiteilleen.
      Klemetti ei pidä keskustelusta, koska mikään saamelaisia koskeva asia (vaikka se koskisi kovasti alueella asuvia ja niitä, joita hän ei saamelaisiksi tunnusta) ei kuulu kenellekään muulle kuin luettelosaamelaisille. Ja ne asiat puhutaan vain luotettavassa sukuyhteisössä.
      Klemetti ja hänen hovinsa katsoo kuitenkin oikeudekseen arvostella ja herjatakin niitä joilla hänen mukaansa ei ole oikeutta mielipiteeseen.
      Pitkäänhän he pidättäytyivät julkisuudesta. Nyt kun saamelaiskäräjälain valmistelun yhteydessä moni asia tuli julkiseksi, heidän oli pakko julkisuudessa perustella toimintaansa ja tavoitteitaan.Heräsi kysymyksiä. He sotkeutuivat selitystensä verkkoon ja joutuivat keksimään selityksiä ja selityksen selityksiä, jotka olivat toinen toistaan epäuskottavia.
      Klemettiläiset pyrkivät mm. keskustelupalstoilla lopettamaan keskustelun erilaisilla argumenteilla, kuten nyt täällä. Julkisuus on heille pahasta, koska se tuo esiin niitä asioita, jotka he pyrkivät salaamaan.

      Klemetti joukkoineen ei edusta kaikkia saamelaisia, ei edes murto-osaa. Heidän intressissään on saada monopoli maihin ja vesiin saamelaisalueella ja määräävä asema.
      Totta on, että saamelaisalueen asukkaat haluavat elää rauhassa ja sovinnossa. Jos Klemetti saa tahtonsa läpi, ei valtaosalla asukkaista ole mahdollisuuksia vaikuttaa millään lailla omiin ja alueensa asioihin,

      Poista
    2. Vähän vaikea hahmottaa mitä anonyymi 23.01 haluaa lopulta sanoa, mutta tuo toki pitää paikkansa, ettei saamelaispolitiikka ole saanut siihen kohdistuneesta kritiikistä huolimatta pahempaa konfliktia aikaan. On pysytty sanan säilän käytössä.
      Saamelaispoliitikkojen jo 1980-luvulta ja aiemminkin esittämät vaatimukset on koettu tavan suomalaisten ja saamelaisten keskuudessa niin mahdottomiksi, ettei niille ole varmasti paljonkaan uhrattu arjen aikaa. Mutta miten olisi käynyt ellei tuota politikointia kukaan olisi sen kummemmin täällä pohjoisessa noteerannut ja etelässä olevat päättäjät olisivat joutuneet toimimaan saamelaisvaltuuskunnan ja saamelaiskäräjien informaation varassa? Luulen, että täällä olisi toisenlainen meno ja väestöryhmät vastakkain. Lukekaa huviksenne saamelaislakiehdotus vuodelta 1990 ja miettikää mitä se olisi toteutuessaan aiheuttanut. Samoilla pohjilla edelleen asioita ajetaan sillä samat scheininit, korpijaakot ja hyväriset kaiken takana edelleen hääräävät.
      Onneksi on tieto karttunut myös etelän päättäjien parissa, vaikka kyllä siellä vielä tietämättömyyttäkin löytyy, esimerkkinä RKP:n ja joidenkin cityvasurien tai citykokkareiden kannanotot.
      Keskustelua ja asioiden toistamista on tarvittu ja vielä aikansa tarvitaan toistuvien oikeudettomien vaatimusten torjumiseksi. Jaksakaa siis te jotka olette tähänkin asti jaksaneet ja yhdistäkää voimianne nykyistä tehokkaammin!

      Poista
    3. Lainaus, anonyymi 3. tammikuuta 2014 23.01:
      " Hän on ainut tässä keskustelussa joka on pitänyt linjansa, aboriginaali kun on. Kaikki muut ovat kalunneet viimeiset luunsa hänen vasta-argumentteihin..."
      Ei Klemetti oikein muuta voi, kun "possu söi eväät".
      Valheella on lyhyet jäljet, ja jos Klemetti tunnustaisi tosiasiat, niin sehän tarkoittaisi, että hänen linjansa perustuu valheelle.
      Jos hän sen aidosti myöntäisi, niin ihmettelisin kyllä suoraselkäisyyttä.
      Lainaus jatkuu: " te puhutte Klemetti Näkkäläjärven uuden vuoden puheesta, joka oli lupaavin vuosiin"
      Puhe on luettu, ja köykäiseksi havaittu. Rivien välistä voi lukea, että samoilla linjoilla jatketaan. Julkisuuteen halutaan antaa nyt hieman siloitellumpi kuva. Tälle vuodelle lähdetään nyt etenemään hieman toisella taktiikalla. Edelleenkään ei oteta kantaa mm. Lappalaisten varsin validein faktoin esittämiin väitteisiin. Minä (ja varmaan monet muutkin) haluaisinkin nyt kuulla, että mihin tosiseikastoon perustuu Klemetin ja sitä kautta saamelaiskäräjien vaatimukset esimerkiksi maaoikeuksista yli asiakirjoin todistettavin nautintojen vastoin aidon tieteellisen tarkastelun kestävää historiantutkimusta?
      Perusteiksi ei riitä, että alkuperäiskansojen ei tarvitse todistaa mitään asiakirjoin. Nämä ja monet muut sumutukset eivät mene enää läpi.
      Ja mitä suomalaiseen veronmaksajaan tulee, niin taas verokorttia tilatessa ja prosentin suuruutta käyttämiini palveluihin suhteuttaessa mietin, että mihinkähän ne verorahat menee. Omani antaisin mieluummin jokaiselle suomen kansalaiselle (varallisuuten katsomatta) kuuluvan perusterveydenhuollon turvaamiseen tulevaisuudessakin (ensi vuonna jos jatketaan näillä linjoilla niin suomi on veloissa kreikan kanssa tasoissa) ennemin kuin "Sajoksen rälssin" ylläpitokuluihin.
      Veikon blokia syytän ainoastaan ainutlaatuisen tilaisuuden vesittämisestä. Meillä olisi nimittäin ollut mahdollisuus saada paikallista väriä Guinnesin ennätyskirjaan. Olisihan se ollut hienoa, kun kusetuksen maailmanennätys olisi mennyt Ylä-Lappiin.
      Ei voi kuin ihallen todeta yrityksestä: "Mikä röyhkeys"

      Poista
    4. Lainaus: "# Niin Suomen parlamentin kuin saamelaisten parlamentin rahoitus ei voisi vähempää kiinnostaa arjessa taistelevaa pohjoisen ihmistä..."

      Ai ei kiinnosta vai?
      Pitäisi kiinnostaa. Suomi rahoittaa yhteiskuntaa velkarahalla. Ensi vuonna suomen budjettivaje on suurempi kuin esim. Kreikassa. (http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2013/12/31/aikuiset-kehiin-seuraavalla-kerralla/)
      Siinä vaiheessa, kun vyön kiristys alkaa tuntua jokaisella omalla kohdalla, niin kyllä siinä aletaan miettiä, että kuinka näin pääsi käymään ja minne kaikkialle sitä rahaa on syydetty. Kyllä varmaan siinä joutuu erilaiset etuoikeudetkin tarkistelun kohteeksi viimeistään siinä vaiheessa.

      Poista
  7. Mielenkiintoista oli huomata, että jotkut saamelaiset ovat liittyneet RKP:en vastustamaan muiden puolueiden politiikkaa. Monet tuttavani ovat ihmetelleet sitä, että miksi saamelaiskäräjillä eivät ole edustettuina muut poliittiset puolueet kuin RKP käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven johdolla. Se, että poliittisten puolueitten näkyvyys puuttuu käräjien toiminnassa, johtuu pitkälti käräjien toiminnan tasosta, sen huonosta näkyvyydestä ja ennen kaikkea uskottavuudesta.
    Ilman puolueitten mukaan tuloa käräjien toiminta tulee kuihtumaan ennen pitkää. Joka neljäs vuosi pidettävissä Saamelaiskäräjien vaaleissa on ollut vähän jos ollenkaan ehdokkaina niiden puolueitten ihmisiä, jotka on kunnallisvaaleissa valittu kunnanvaltuustoihin. Eräs syy poliittisten puolueitten haluttomuuteen asettaa ehdokkaita käräjien vaaleihin on se, että käräjien toiminnassa tavallisen kuntalaisen kannalta ei nähdä mitään konkretiaa. Harva edes tietää minkä puolesta hän antaa äänensä saamelaiskäräjävaaleissa.
    No minkälaiset ihmiset sitten saamelaispolitiikkaan haluavat? Mitkä ovat heidän intressinsä? Miksi poliittiset puolueet eivät ole mukana? Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia vähän.
    Ne saamelaiset, jotka nykypäivän yhteiskunnassa ovat joutuneet kunnissa hoitamaan poliittisia asioita, ovat nousseet tavallisesti puolueitten piiristä, etupäässä Keskustasta. Muistan miten ollessani saamelaispolitiikassa vasta-alkajana eräät silloiset johtavat saamelaispoliitikot yrittivät aivopestä minua väittämällä, että puolue-elinten kautta ei saada parhaita saamelaisvoimia mukaan saamelaispolitiikkaan. Aluksi uskoin tätä, mutta totesin pian, että väitettä ei voida pitää todistettuna, koska valtuustoissa istui runsaasti monia tuntemiani saamelaisia.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  8. jatkoa..

    Monet lahjakkaaksi tunnustetut saamelaiset, jotka oli temmattu mukaan saamelaispolitiikkaan kunnallispolitiikan ulkopuolelta, ovat surkeasti epäonnistuneet. Syynä on ollut kokemuksen puute ja tietämättömyys ympäröivästä yhteiskunnasta. Sen sijaan korkeammasta opillisesta sivistyksestä osattomaksi jääneet saamelaiset ovat saattaneet esimerkillisen viisaasti hoitaa yhteisiä asioita kuntien luottamuselimissä. Siitä on olemassa saamelaistenkin keskuudessa hyviä esimerkkejä kuten Inarissa "kunnan Antti" ja Erkki Jomppanen, jotka molemmat vaikuttivat omana aikakautenaan Inarin kunnan kehittämiseen merkittävällä tavalla. En usko, että saamelaisten keskuudessa olisi montaakaan joka ei haluaisi antaa heille tunnustusta poliittisesta lahjakkuudesta ja poikkeuksellisen vastuullisista johtajakyvyistä Inarin kunnallispolitiikassa.
    Omat kokemukseni saamelaispolitiikassa ovat auttaneet käsittämään, että monen saamelaispoliitikon on täytynyt murtaa ennakkoluulojen muuri, ennen kuin tavallinen rivimies on voinut päästä pätevyyttään vastaavalle paikalle. Minulla on ollut tilaisuus seurata lähes neljäkymmentä vuotta käräjien jäsenten ja hallituksen toimintaa ja minun on pakko myöntää, että politiikan toimijoina ovat tavalliset miehet menestyneet yhtä hyvin ellei suorastaan paremmin kuin ns. korkeasti oppineet.
    En katso sopivaksi nimillä ryhtyä arvostelmaan eri henkilöitä, mutta eräät ovat olleet avuttomia ja taitamattomia ja toimineet tosiasioista välittämättä. Johtavan poliitikon sopivuus ei riipu pelkästään opinnoista, vaan järjestä, vastuullisuudesta, ja siitä että asianomaisella on joku päämäärä, jonka hyväksi hän toimii.
    Tällaiseksi ei riitä oman henkilökohtaisen aseman tai edes oman suvun etujen edistäminen. Niin tärkeää ja arvokasta kuin oman saamelaisyhteisön etujen ajaminen on, niin sekään ei riitä.
    On osattava kunnioittaa muitakin saamelaisryhmiä ja on osattava ajaa kaikkien saamelaisten yhteisiä asioita. Vieläpä on opittava näkemään saamelaisten paikka Suomen kansalaisina, osana rajat ylittävää saamelaisten yhteisöä, alkuperäiskansojen perheen jäseninä ja maailmakansalaisina. Siinähän sitä jo onkin.
    Kun noista oppii selviämään tinkimättä saamelaisten oikeuksista mutta samalla sortumatta suurentelevaan liioitteluun, niin hyvä on. Kaikki tuo on kuitenkin opittavissa. Saamelaiskäräjien voima on tavallisissa ihmisissä, jotka ovat kasvaneet ajamaan yhteisiä ja yleisiä etuja ja hoitamaan heille uskottuja tehtäviä vastuullisesti. Se on demokratian perusajatus, eikä Saamelaiskäräjien johdon kannata yrittää sitä kukistaa, tai edes horjuttaa.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  9. Palaan vielä siihen puheenjohtaja Näkkäläjärven blogikirjoituksessaan esittämään vaatimukseen ILOn sopimuksen ratifioimisesta.
    Suomessa saamelaiskäräjät on vuodesta 1990 lähtien pyrkinyt historiasta irrallisen ja liian sattumanvaraisesti määritellyn etnisen saamelaismääritelmän pohjalta ottamaan alkuperäiskansa aseman ja statuksen itselleen ja samalla kieltämään, vastoin yleissopimuksen periaatteita, verisukulaistensa -statuksettomien saamelaisten- kuulumisen samaan alkuperäisväestöön. Tästä on seurannut paljon erimielisyyksiä, ja on ollut vaikea löytää poliittista yksimielisyyttä ratifioinnin tarpeellisuudesta.
    Eikä siinä kaikki. Ei ole voinut välttyä vaikutelmalta, että Suomen poliittinen johto ja sen tässä asiassa hämmästyttävät edustajat ovat ajoittain kieltäneet statuksettomat saamelaiset ja heidän historiansa ja syyllistyneet siten kansainvälisten määritelmien mukaan diskriminaatioon. Sille pitää saada nyt loppu, jotta ylipäätänsä jotain ratkaisuja voitaisiin kehitellä eri osapuolten intressit ja historia huomioon ottaen. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin lopulta viisauden alku tässäkin kuten monessa muussakin asiassa.
    Ylä-Lapissa maanhallinnan järjestämistä koskeva kiista yhdistyy vuosikymmeniä kyteneeseen legitimiteettikriisiin. Jos tilannetta tarkastellaan uuskolonialismin, demokratian puutteen tai kulttuurisen prisman läpi, havaitaan, että kaikki ongelmien ratkaisuyritykset ovat olleet turhia – olivatpa ne sitten lähtöisin hyvää tarkoittavilta toimijoilta tai politiikoilta Usein miten ratkaisuyritykset ovat vain huonontaneet yleistilannetta, syyllistäneet ja syrjineet.
    Saamelaiskäräjien poliittinen johto antaa mielellään ulospäin kuvan siitä, miten legitimiteetin puute ilmenee yhteiskunnallisina eriarvoisuuden muotona saamelaisia sortavan hallintokoneiston ja saamelaisten välillä. Päivittäisestä arjesta irti toimiva saamelaisjohto on kuitenkin tällaisilla tulkinnoillaan päätynyt pahasti harhapoluille. Ei ole voinut välttyä vaikutelmalta, että saamelaisten nykyjohto on ajautunut eristyksiin, jopa kehittelemäänsä umpioon. Itsepintainen totuuden, tosiasioiden kiertäminen ja kieltäminen on vienyt uskottavuuden siltä.
    Alkuperäiskansayleissopimuksen ratifioinnissa on ihanteellista tavoitteet, joihin sisältyy ajatus alkuperäis- ja heimokansojen pelastaminen niitä uhkaavien pääväestöjen sulauttamispyrkimyksiltä. Näitä tavoitteita ja arvoja ei kukaan kiistä sinänsä. Mutta jo ensimmäinen askel todellisuuteen on vaikea: tunnetaanko historia, kuka on kirjoittanut tosiasioihin perustuvan historian ja vetänyt siitä oikeita johtopäätöksiä tunnustetuilla tieteellisillä menetelmillä? Kenen oikeuksia siirretään ja keneltä niitä viedään? Millä perusteilla tämä tapahtuisi ja millä hinnalla?
    Karmeinta on eräiden, kenties erityisesti tilattujen tutkijoiden masinoima ajatus siitä, että politiikassa on tehtävä valinta esitettyjen vaihtoehtojen väliltä pitäen johtotähtenä joustavaa käytäntöä. Tämä perusajatus on tähän mennessä tuhonnut karmealla tavalla ihmis- ja perusoikeuksien sisältöä. Kenenkään ihmis- ja perusoikeuksien osalta tällaisia ns. kompromisseja ei pidä tehdä tällaisissa perimmäisissä kysymyksissä ja vastoin totuutta.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista