keskiviikko 14. elokuuta 2013

Yhdessä eteenpäin – yksien ehdoilla?

Inarin Sajoksessa oltiin tänään ”saamelaisten yhdenvertaisuuden” asialla. Näin kerrottiin sisäasiainministeriön mediatiedotteessa tämän kaksipäiväisen Boahttevuohta-konferenssin ohjelmasta ja aiheesta; Sajoksen tilaisuus liittyy sisäasiainministeriön YES6-hankkeeseen ja sen järjestelyissä on oltu yhteistyössä ainakin oikeusministeriön ja joidenkin järjestöjen kanssa.
Sajoksen konferenssi ei siis etsinyt ratkaisuja saamelaisten keskinäisen yhdenvertaisuuden parantamiseksi, vaikka moinen keskinäinen ongelma nousikin aloituspäivänä moneen kertaan puheenaiheeksi. Konferenssin tarkoituksena oli silotella puheita ja ajatuksia yhdensuuntaisiksi ILO 169 sopimuksen ratifioinnille Suomen valtion, pohjoisen kuntien ja etenkin niiden asukkaiden suuntiin. Konferenssin toisena päivänä pohditaan vielä muun muassa median vaikutusta ja vastuuta ”oikean” sanoman saattamiseksi kipeäksi muodostuneessa ILO-asiassa.
Mielenkiintoista nähdä miten etenkin median suhteen onnistutaan. Ainakin ensimmäiset verkko-otsikot liputtivat ”vastuullisuutta” tyyliin ”Suomessa liian dramaattista keskustelua ILO-sopimuksesta”.
Itse en päässyt Sajokseen paikan päälle muutamien yhteensattumien takia, mutta hieman viiveellä saatoin seurata päivän antia illemmalla verkosta http://new.livestream.com/sapmi/boahttevuohta uutislinkin kautta. Päivän mittaan tilaisuudesta sinkoili myös muita viestejä, joten tuskinpa asiat olisivat auditorion penkissä sen paremmin valjenneet.
Sisäasiainministeriön tiedotteessa puhuttiin saamelaisista EU:n ainoana alkuperäiskansana. Ehkäpä jossain vaiheessa näen sellaisen dokumentin, jolla EU-komissio tai parlamentti on tuon tunnustuksen antanut. Konferenssin avannut vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet puhui jo minusta oikeammin Suomen ainoasta alkuperäiskansasta, joka pitää paikkansa sikäli, että saamelaiset on tunnustettu Suomen perustuslaissa ainoina alkuperäiskansaksi.
Biaudet sanaili Sajoksessa minusta aika tavalla kieli keskellä suuta, jonka luen joihinkin hänen aiempiin esiintymiinsä verraten positiiviseksi asiaksi. Sinällään kovin paljon uutta ei vähemmistövaltuutetun puheenvuoroihin sisältynyt, mutta yhden hyvän avauksen hän esitti: Suomessa pitäisi vihdoin ruveta puhumaan ja pohtimaan käytännön vaikutusten tasolla siitä, mitä ILO 169 toisi tullessaan.
Voin kuvitella, että Biaudet ajatteli käytännön tasolle siirtymisen palvelevan ILO-sopimuksen ratifioinnin puolustajia ja ratifioinnin vaikutusten vähättelijöitä. En tiedä mahtaako esimerkiksi saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi kannattaa moista kovinkin laajaa ja käytännön kysymyksiin paneutuvaa ennakkokäsittelyä. Hänen vaatimuksensa ILO-sopimukseen liittyen kun eivät anna lainkaan aihetta vaikutusten vähättelyyn, luettakoon niistä vaikkapa saamelaiskäräjälain uudistamista pohtivalle työryhmälle annetuista lausunnoista ja monista muista vastaavista.
Ehkäpä asiantuntijoiden ja median kannattaisi perehtyä siihen, mistä ”liian dramaattinen” ILO-keskustelu on saanut siipensä.
Saamelaiskäräjien johdon ohella sen päällimmäiset asiantuntija-avustajat ja ideologit, entinen lakimiessihteeri Heikki J. Hyvärinen ja Ylä-Lapin kiistoja milloin minäkin asiamiehenä pyörittänyt nykyinen YK:n ihmisoikeusraportoija Martin Scheinin, eivät hekään taida perustaa mistään etukäteisselvityksistä.
Hyvärinen moitti Sajoksessa perinteiseen tapaansa sekä huonon saamelaismääritelmän lakiin jättäneen Suomen eduskunnan että huonoa saamelaismääritelmää väärin tulkitsevan Suomen korkeimman hallinto-oikeuden. Hänestä saamelaisuuden rajaamisessa ei ole mitään ongelmaa kunhan toimitaan hänen ja saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ehdoin. Scheinin puolestaan oli sitä mieltä, että ILO-sopimus voidaan ensin ratifioida ja sen jälkeen ryhtyä katsomaan millaisia vaatimuksia saamelaiset voisivat esittää valtionmaiden omistuksesta ja sitä myöten tietenkin elinkeino-oikeuksista.
Scheinin kertoi hiihdelleensä joskus Enontekiön Kalmakaltiolta Angeliin päin ja pohtineensa josko ainakin Inarin läntiset alueet voisivat olla potentiaalista saamelaisten maata. Toinen vastaava yhteismaa voisi olla Käsivarsi.
Toisin sanoen, ensin ratifioitaisiin ILO 169 ja sitten ruvettaisiin jatkamaan ikuista kamppailua maista ja elinkeinoista?
Sekä Hyvärinen että Scheinin edustavat Klemetti Näkkäläjärven tavoin näkemystä, jonka mukaan ILO 169:n ratifioinnissa on olemassa vain kaksi osapuolta: saamelaiskäräjät ja Suomen valtio. Scheinin oli sikäli hellempi, että edellytti valtion tarjoavan ylisen Lapin muulle väestölle jonkinmoisen kädenojennuksen mielten rauhoittamiseksi. Jotain investointeja tai sillai...
Sajoksen konferenssin alustajiin kuuluneet Tromssan yliopiston tutkija Mattias Åhren ja YK:n työjärjestö ILO:n entinen asiantuntija Lee Swepston kertoivat Sajoksessa ILO 169 sopimuksen käytännön merkityksistä Norjassa ja yleisemmin maailmalla. Asiantuntijoiden viesti oli, että Suomen tilanne on omansa ja että ratkaisuja tehdään kunkin maan tilanteen ja lainsäädännön pohjilta. Swepstonille ainakin saamelaisten keskinäisten identiteettiongelmien esiin nouseminen saattoi olla avartavaa, Åhrenhan niihin lienee jo hyvinkin perehtynyt. Åhren katsoi, että Suomessa saamelaisuuden määritelmää tulisi tarkentaa.
Sajoksen aloituspäivän aktiivisia keskustelijoita olivat inarinsaamelainen saamelaiskäräjien jäsen ja Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anu Avaskari, inarinsaamelainen lapinkyläaktiivi Kari Kyrö sekä Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä. Heidän ja muutamien muidenkin kautta tuli yhteneväistä viestiä siitä, mitä ristiriitoja saamelaiskäräjien johdon ILO-vaatimuksiin liittyi.
Mikä olisi se alkuperäiskansa, jota ILO 169 sopimuksella aiottaisiin suojata? Ja mikä olisi se maantieteellinen alue, jolle sopimuksen soveltaminen maankäytön osalta rajattaisiin? Oma lukunsa olisi vielä sopimuksen soveltamiselle oleellisen olosuhdeanalyysin tekeminen siitä, missä määrin Suomen alkuperäiskansa oli oikeuksissaan jäljessä maan valtaväestöstä eli mitä mahdollista ”positiivista erityiskohtelua” alkuperäiskansaan tulisi soveltaa.
Aiemmin muuten tuosta ”positiivisesta erityiskohtelusta” käytettiin ilmaisua ”positiivinen syrjintä” – syrjintä siis kohdistuen valtaväestöön.
Termit ovat uusiutuneet, vaatimukset niiden taustalla eivät.

Veikko


Jk: Sajoksessa tuli esiin sellainenkin mahdollisuus, että Suomessa ja EU:ssa saattaa olla jossain vaiheessa toinenkin alkuperäiskansa, ellei saamelais-lappalaiskysymyksessä päästä yhteisen pöydän ääreen ja yhdessä eteenpäin ja jolloin Suomi joutuu tunnustamaan historiallisen Lapinmaansa historiallisen alkuperäisväestön omaksi alkuperäiskansakseen.

27 kommenttia:

  1. Kiitoksia Veikko taas kerran asiallisesta tiedonjakamisesta!Saas nähhä mitä meidän Lapinkansa asiasta uutisoi.Taitavat taas vain mankua saamelaisille lisää myötätuntoa.Koskahan ko.lehti uskaltaa kirjoittaa ensimmäistäkään totuuden riviä näistä alkuperäiskansa asioista.

    VastaaPoista
  2. Kiitän jälleen Veikkoa erinomaisesta tilanteen päivityksestä, jossa hän esitteli Lapin saamelaiskysymykseen liittyvien keskeisten asiantuntijoiden mm. Scheininin ja Hyvärisen näkemyksiä tästä alkuperäiskansakysymyksestä. Asioiden taustojen ymmärtämiseksi on kuitenkin syytä palata historiassa taaksepäin. Saamelaislain valmistelutyö käynnistyi 1980-luvulla sisäasiainministeriön yhteydessä toimivassa saamelaisasiain neuvottelukunnassa, jossa lakiesityksen valmistelutyössä keskeisesti olivat mukana lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen ja puheenjohtaja Pekka Aikio. Maaherra Asko Oinaan johdolla toiminut neuvottelukunta luovutti ministeri Puhakalle saamelaislakiesityksen nimellä kulkeneen mietinnön kesäkuussa 1990. Lakiesitys lähti ylevästä periaatteesta, että aikoinaan saamelaisille kuuluneet tietyt maa- ja vesioikeudet palautettaisiin takaisin alkuperäisille omistajilleen. Lausuntokierroksella esitys sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton ja saamelaisvaltuuskuntakaan ei ollut asiasta yksimielinen, koska siitä puuttui mm. katkeamaton polveutuminen ja itseidenfikaatio. Esitys oli myös sellaisenaan maantapaan soveltumaton.

    Rauenneen saamelaislakiesityksen raunioille perustettiin 13.5.1993 sittemmin oikeusministeriön yhteydessä toimiva sisäasiainministeriön, oikeusministeriön ja saamelaisvaltuuskunnan työryhmä, joka valmisteli ja antoi esityksensä saamelaiskäräjälaiksi. Saamelaisvaltuuskunnan lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen edusti työryhmässä saamelaisvaltuuskuntaa ja Eero J. Aarnio oikeusministeriötä.

    Kyseisen työryhmän esitys, joka luovutettiin silloiselle oikeusministeri Hannele Pokalle 4.2.1994, loi perustan nykyiselle kiistalle siitä kuka on entisten lapinkylien oikeudenomistaja. Mainitussa esityksessä ehdotettiin kieleen ja itseidentifikaatioon perustuvansaamelaismääritelmän laajentamista koskemaan sellaista henkilöä jälkeläisineen, joka on merkitty maakirjaan, veronkantoluetteloon tai henkikirjaan ns. lappalaiselinkeinojen harjoittajaksi vuosien 1875-1923 välisenä aikana. Mietinnön em. vuosilukurajoitus osoittaa, että määrittelyn avulla pyrittiin aivan samaan lopputulokseen kuin vuoden 1990 esitykselläkin. Eli haluttiin entisten lapinkylien alueen historiallinen omistuspohja vaihtaa Suomeen Ruotsista ja Norjasta suurelta osin laittomasti muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisille. Pidän sellaista kantaväestöä syrjivänä kolonialismina, joka on ILOn sopimuksen periaatteiden vastaista.

    Määritelmän laajennuksella haluttiin saada mahdollisuus kytkeä maihin ja vesiin kohdistuva omistusoikeus muut poissulkevaksi saamelaisten yksinoikeudeksi. Työryhmä ei kyennyt ennakoimaan, että oikeista saamelaisista polveutuvat "uuslappalaiset" tulisivat peräämään oikeuksiaan ja hakeutumaan saamelaisrekisteriin. Väitänkin, että mainittujen asiantuntijoiden lain valmistelutaito oli huonoa ja heidän toimintansa taitamatonta. Myös maa- ja vesioikeuskysymysten selvittelemiseksi olisi ollut tarjolla naapurimaan malli. Suomen saamelaiskäräjälain valmisteluvaiheen aikana oli jo toiminnassa Norjassa laajalla pohjalla toimiva ns. saamelainen oikeuslautakunta, jonka tehtävänä oli selvitellä saamenmaan maa- ja vesioikeuksia ja tehdä niiden käytöstä ja hallinnasta ehdotus. Norjassa ja Ruotsissa oltiin kaukonäköisiä eikä haluttu sitoa saamelaisuutta harjoitettuihin elinkeinoihin tai entisten lapinkylien osakkaiden jälkeläisiin, jotka saattoivat olla myös muita kuin saamelaisia.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  3. Olen myös sitä mieltä, että keskusteltaessa maa- ja vesioikeuksien palauttamisesta saamelaisille tulisi edelleenkin kääntää katseet naapurimaa Norjan suuntaan. Siellä selvitystyö on kestinyt lähes 20 vuotta , ja tuloksena on ratkaisu joka ei ole saanut yhtäkään väestöryhmää riemuitsemaan, mutta jonka kaikki voivat oikeudenmukaisena hyväksyä. Saamelaisille vahvistettiin heidän vanhat oikeutensa käyttää maita ja vesiä niin että he voivat jatkaa perinteisten elinkeinojensa harjoittamista. Finnmarkin laajan läänin kaikki valtionmaat siirrettiin uuden elimen omistukseen ja hallintaan. Tämän elimen johtokunta muodostuu puolittain Saamelaiskäräjien asettamista edustajista ja puolittain lääninkäräjien asettamista edustajista. Lääninkäräjät on yleisillä vaaleilla valittu välitason edustus- ja hallintoelin, jollaista meillä Suomessa ei ole. Koska Norjan saamelaisilla on äänioikeus sekä sikäläisen Saamelaiskäräjien vaaleissa että lääninkäräjien vaaleissa, saamelaisten sananvalta maaoikeusasioissa on turvattu tavalla joka tyydyttää ILO:n alkuperäiskansasopimuksen edellyttämän tason.


    Jouni Kitti
    Saamelaiskäräjien jäsen
    Vuosina 1995−99

    VastaaPoista
  4. Entisen Jugoslavian alue on varoittava esimerkki siitä mihin kehitys voi johtaa kun ennen kohtalaisessa sovussa elänyt väestö alkaa jakautua etnisiin ryhmiin joista eräät alkavat korostaa omaa erinomaisuuttaan ja parempaa oikeuttaan johonkin maa-alueeseen vedoten herra ties mihin ikimuistoisiin asioihin. Ja ehkä joku muistaa vielä hutujen ja tutsien tapauksen. Nationalismi ja etnonationalismi on tulta jolla ei pahemmin kannata leikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Firenzestä on helppo käydä hiihtelemässä ja mietiskelemässä kenelle mitkäkin maat antaisi.

      Poista
    2. Kyllä. Ja maailman lyhin sotahistorian teoskin olisi: Saamelaisten sotataito ja taktiikka.
      Huutelu onkin paljon helpompaa.

      Poista
    3. Mitkä maat on otettu 1870- luvulla ja myöhemmin tulleilta nomadisaamelaisilta, jotka tulivat toisten maille ?(inarilaisten ja sompiolaisten)

      Poista
    4. Hyvä kysymys. Ja ellei siihen tule yksilöityä vastausta on turha kuvitella maanvaltauksen onnistuvan!

      Poista
    5. Se ei maanvaltaus onnistu muutenkaan. Ovat meinaan niin hyvät sytöt vuolleet tässä vuosien aikana itse, että ei paljon kipinää tarvita. Vaan saattaa tulentekijä käräyttää näppinsä. Parhaassa tapauksessa vain näppinsä. Noin kuvaannollisesti.

      Poista
  5. Heikki J. Hyvärinen toisti taaskin 1600-luvun esi-isän löytymisestä saamelaisuuden todistamiseksi.Sammuiko suku siihen vai miten kävi? Kummastuttaa tuollaiset puheet
    nykyaikana.

    VastaaPoista
  6. ja ilo-sopimus pitäisi nopeasti viedä loppuun koska kuulemma näyttää kansainvälisesti huonolta kun sitä viivytellään. ihan sama sille mitkä täällä paikan päällä olisivat seuraamukset.

    VastaaPoista
  7. Kun nomadisaamelaiset menettivät Norjassa ja Ruotsissa laidunmaansa, niin nyt näyttää
    olevan pyrkimyksenä kaapata tilalle maat Suomesta ja korkojen kanssa.
    Röyhkeät perivät maan.

    VastaaPoista
  8. Pohjoismainen saamelaissopimus avaisi valtakuntien rajat poronhoidolle. Suomessa tosin saamelainen poronhoito on aidannut itsensä kieköröihin, joten sais nähdä miten jutaaminen niiden takia sujuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai siis yhteipohjoismainen loppuunkaluttu laidun. Petokorvaukset sen kun kasvavat. Suomessa ja Ruotsissa maksajana EU, Norjassa maksavat omasta pussistaan. Kun poroja ruokitaan teollisuusnapukoilla,niin ennen pitkää liha
      maistuu naudanlihalle.Sitten ei kun suuria kollektiivisia poronavettoja pystyttä-
      mään sinne sun tänne.Varmaan pitäisi sovittaa 500 poroa yhteen pytinkiin.
      Ei tarvitse pienlentokoneita palkata etsimiseen, kun ovat neljän seinän sisällä.
      Eikä petoja tarvitse pelätä vallankin, jos muistaa panna oven säppiin perässään.
      Olisikohan saamelaisella poronhoitoalueella kaikkiaan 100000 poroa?
      Silloin pitäisi rakentaa 200 porottoa eri puolille. Ja kas, luonto elpyisi pikku
      hiljaa. Kun jäkälä kasvaa armottoman hitaasti, niin eiköhän sadan vuoden perästä voisi porot taas hiljotellen päästää luontoon evästämään. Aluksi ne
      tottumuksen vuoksi tulisivat kotiporottolle ruokaa roukumaan.Mutta kun mitään ei heruisi, niin rupeaisivat haistelemaan ja maistelemaan outoa
      jäkälää.Näin päästäisiin perinteisiin kiinni. Porottot jäisivät tyhjilleen.
      Niistä saisi teollisuushalleja, urheiluhalleja, elokuvateattereita, monitoimihalleja
      ja kaikenkarvaisia kokoontumistiloja isollekin porukalle.
      Että näin ikkäästi!!!!!

      Poista
  9. Hahhah! juuri noinhan sen pitäisi mennä. Porot pois luonnosta koska ne eivät sinne kuulu, ei ainakaan Inarin luontoon.
    Kun kulkee täkäläisissä metsissä niin poronpaskaa on noin viiden metrin välein. Se kertoo siitä että poroja on liikaa. Jäkälääkään ei Inarin kunnassa kasva muualla kuin niin suurten kivien päällä ettei porot sinne pääse kiipeämään.
    Pororievut eivät itsessään ole pahoja vaikka ne poukkoilevatkin liikenteessä haittana mutta niiden määrää hinkuavat ahneet saamelaiset pitäisi laittaa edesvastuuseen ahneudestaan.

    VastaaPoista
  10. Neeta Jääskö loistaa taas ivallisilla kommenteillaan ja julkisella anteeksipyynnöllään Kari Kyrölle joka oli silkkaa sarkasmia. Mistä näitä nuoria sapekkaita saamelaisia oikein tulee?!
    Pilkka osuu kuitenkin omaan nilkkaan myöskin tässä tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säälittävä tapaus. Mistäkö näitä tulee? Heikosta itsetunnosta ja identiteettivajeesta.

      Poista
    2. Luultavimmin on kysymyksessä ajattelemattomuus. Nuori ihminen ei välttämättä
      ymmärrä sitä, että kirjoitettu teksti on kuin se kuuluisa ammuttu nuoli ja että
      kaikesta pitää kantaa vastuu.Loppupeleissä vastuun sanoistaan kantaa yksin.
      "Yksin olet Sinä ihminen. Kaiken keskellä yksin".



      Poista
    3. Kyllä nuorten oppi tulee vanhemmilta eli tässäkin tapauksessa saamelaiset lapset manipuloidaan ja aivopestään uskomaan että heillä on epädemokraattiset olot ja että tätä vastaan on taisteltava vaatimalla lisää oikeuksia. (Tosiasiassa heillä on enemmän oikeuksia kuin muilla)
      Samaa aivopesua tehdään uskonnoissa ja esim muslimit elävät jo lapsuudestaan asti siinä uskossa että maailmassa pitää käydä pyhää sotaa länttä vastaan islamin puolesta.
      Saamelaisuudessa on nykyään aivan samoja aineksia.

      Poista
  11. On näillä nuorsaamelaisilla kovasti sanottavaa, tietoa ei kumminkaan.
    Heillä paatos ja tunnekuohut ovat jo syrjäyttäneet järjen äänen.
    On sitten vanhana jotain jota katua ja hävetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ja olla hiljaa hissukseen niin kuin entiset stalinistit.

      Poista
  12. kyllä stalinistit ovat pään nostaneet kevään ja kesän aikana, kovin vain on teoria hukassa. Sanoisin että vanhukset saarnaa rotuoppia.

    VastaaPoista
  13. Juuri niin. Rotuoppia on saamelaisuuden korostaminen.
    Ja mitä tarkoittaa "alkuperäiskansa"?! Jos ajatellaan kaikkia maailman rotuja kansoja ja heimoja joita on satojatuhansia maailmassa niin mikä tekee joistakin alkuperäiskansan ja toisista ei. Samoista esivanhemmista olemme kaikki lähteneet lisääntymään. Onko matkan varrella tapahtunut jotain joka tekee jostain porukasta niin hemmetin alkuperäisen.
    Tämähän on aivan naurettavaa ja on silkkaa rotuoppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukahan keksi tuon alkuperäiskansa-idean? Taas yksi riidanaihe lisää tähän
      maailmaan entisten lisäksi...

      Poista
  14. Pistipä saakä:n sivulta silmään seuraavaa: "Siitajärjestelmä on sukulaisuuteen perustuva
    sosiaalinen huom.yhteisöllinen järjestelmä, jonka kautta poronhoito järjestetään
    käytännössä." Metsäsaamelainen siita oli nimenomaan yhteisöllinen, joka piti huolta kai-
    kista jäsenistään. Tuohon siitaan kuului useita sukuja. Jos pitää huolta vain lähisukulaisistaan, se ei ole varsinaista yhteisöllisyyttä. Sukurakkautta kylläkin. Entisinä
    aikoina saattoi poromies kadota, eikä koskaan löydetty. Hänen poronsa siirtyivät toisten tokkiin. Ja mitä kaikkea onkaan tapahtunut, jotta joistakin on tullut pororikkaita.
    Ymmärtääkseni käytettäessä nimitystä siitajärjestelmä on ensinnäkin napattu nimitys
    metsäsaamelaisilta ja toisekseen nykyinen motorisoitu poronhoito on kaukana
    nomadisaamelaisuudesta, jota lanseerataan alkuperäiskansan omimmaksi ja toisista
    erottavaksi tavaksi hoitaa poroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sakän tiedot eivät pidä paikkaansa. Siidajärjestelmä EI perustunut sukulaisuuteen. Klemetti Näkkkäläjärvi on pyrkinyt muokkaamaan alkuperäisen siidan käsitettä sellaiseksi, että siidanjärjestelmän perilliseksi voitaisiin julistaa nykyiset "saamelaisporonhoidon yhteisöt", jotka perustuvat sukulaisuuteen.
      Esimerkiksi hän kirjoittaav. 2000 (Siddastallan s 138) "Siidat olivat saamelaisten yhteisöjä, joiden jäsenillä oli yhteistet elinkeinot ja alueet... Siidan muodostivat tavallisesti useat ydinperheet (?? huom. minun), jotka olivat enimmäkseen, eivät kuitenkaan välttämättä olleet sukua toisilleen". Aika sekava yritys liuuttaa siidan käsitettä kohti suku-perhe- porotalouskillan suuntaan, jonka hän on myöhemmin eri yhteyksissä nimennyt aidoksi siidan perillisiksi (ja ehkä kolttain kyläkokoukset).
      Klemetin em artikkeli on sekava ja sisältää runsaasti ristiriitaisuuksia esim. edellä olevan lainauksen sisällön kumoutuu suurelta osin artikkelin loppuosassa.
      Siidat eli lapinkylät olivat hallinnollisia yksiköitä, joissa sen alueella asuvat ihmiset perheidensä ja sukujensa kautta sopivat usein talvisaikaan pidetyissä kokouksissa laajasti yhteisistä asioistaan, mm. alueen käytöstä, metsästyksestä, kalastuksesta,työnjaosta, kauppasuhteista, sekä myös oikeus- ja riita-asioista kotakäräjillä suuressa osassa Suomen Lappia.

      Norjalaisen historioitsija Solbakkin mukaan Tenonjokilaakson siidajärjestelmä mureni ja hävisi suurporonhoidon myötä.

      Muutoinkin K. Näkkäläjärven artikkelit Siiddastallan teoksessa ovat vinoutuneet niin, että saamelainen kulttuuri ja yhteisö näyttää lähinnä tietyn alueen tietyn elinkeinon ja tiettyjen sukujen näkökulmasta nähtynä silloinkin kun otsake antaa ymmärtää, että siinä kuvataan kaikkia saamelaisia.

      Poista
  15. Olipa hyvä että löysin tämän blogin! Mukava lukea, asiallista tekstiä, kiitos siittä. Muutin justhin kotoa Käsivarresta opiskelemhan etelhän ja tuntuu kohta että onkhan mulla takasi tulemista ennää ko opinnot loppuu muutaman vuojen päästä, ko kyllä tämon kääntyny jo ahneueksi koko ILO homma ja kiihtyy vain.... Ja ko mie en ole Saamelainen mutta sukujuuret syvällä Lapissa..Pittää alkaa kyllä puskemaan omiaki mielipitteitä esile..:)

    VastaaPoista