tiistai 2. huhtikuuta 2013

Perustuslakivaliokunta tulee Ylä-Lappiin

Aiemmin oikeusministerinä toimineen Johannes Koskisen (sd.) johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta tekee 18.-19.4. perehtymismatkan yliseen Lappiin. Valiokuntaan kuuluu jäsenenä toinenkin entinen oikeusministeri eli Tuija Brax (vihr.).
Valiokunnan matkan yksi keskeinen teema on kuunnella pohjoista saamelaiskysymyksistä, taustalla tekeillä olevat lakiuudistukset ja aikeet kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen 169 hyväksymisestä.
Johannes Koskinen käynnisti aikoinaan Ylä-Lapin maaoikeuksia koskevan jatkotyön sitä selvitelleen Pekka Vihervuoren jäljiltä. Hänen päätöksellään saamelaisten ja lappalaisten ”mahdollista maanomistusta” selvittämään valittiin uusi selvitysmies, Juhani Wirilander, ja varsinaista tulevan maaoikeushallinnon valmistelua varten nimettiin maaherra Hannele Pokan johtama, laajapohjaiseksi tavoiteltu toimikunta.
Oikeusministeri Koskinen ilmoitti päätöksestään lokakuun alussa vuonna 2000 Inariin tekemänsä perehtymismatkan päätteeksi. Haastattelin häntä silloin Inarissa ja keskustelimme asiasta myös hieman haastattelun ulkopuolella. Minulle jäi kuva siitä, että Koskisella oli aito pyrkimys ottaa asioista perusteellisesti selvää. Samaa kosketusta ja käsitystä en onnistunut saamaan Tuija Braxin osalta hänen vieraillessaan Inarissa ja kuullessaan noilla kerroilla lähinnä vain saamelaiskäräjiä.
Julkaisenpa muistin virkistämiseksi ja silloista tilannetta kuvatakseni 3.10.2000 Lapin Kansassa julkaistun tekemäni uutisen Koskisen Inarin matkalta:
”Oikeusministeri Johannes Koskinen asettaa toimikunnan hiomaan toteuttamiskelpoista esitystä Ylä-Lapin valtionmaiden käytöstä ja hallinnosta, jotta Suomi voisi ehkä jo vuonna 2002 tehdä päätöksen kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnista. Toimikunnan rinnalle hän nimittää selvitysmiehen tutkimaan maiden omistusoikeuksia.
Koskinen kuuli sunnuntaina ja maanantaina ylälappilaisia vielä kertaalleen selvitysmies Pekka Vihervuoren esityksistä. Keskusteluissa tarkennettiin kantoja niihin kaikkiaan 58:een lausuntoon, jotka oikeusministeriö sai selvitysmiehen työstä.
Koskisen mukaan sekä lausuntojen että nyt käytyjen keskustelujen perusteella maankäyttöoikeuksien ja maiden hallinnon järjestelyä voidaan jatkaa Vihervuoren esitysten pohjalta, eli mitään kokonaan uutta selvittelyn pohjaa ei tarvita. Ministeri ilmoitti kutsuvansa jatkotyötä tekevän toimikunnan puheenjohtajaksi maaherra Hannele Pokan, jonka katsoo nauttivan laajaa luottamusta ylälappilaisten keskuudessa.
Pokan toimikunta nimitetään vielä tämän kuukauden aikana ja myös saamelaisten tai lappalaisten mahdollista maanomistusta tutkiva selvitysmies nimetään seuraavien parin viikon kuluessa. Koskisen mukaan selvitysmies on jo katsottu ja hän edustaa ´maan korkeinta alan lakituntemusta´, mutta henkilön nimeä hän ei halunnut vielä maanantaina Ivalossa kertoa.
Koskisen mukaan Pokan toimikuntaan valitaan Ylä-Lapin ´laaja edustus´, jossa ovat mukana saamelaiskäräjien, Metsähallituksen ja kuntien edustajat. Valtion puolelta toimikuntaan ovat tulossa oikeusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja ehkä valtiovarainministeriön edustajat.
Kun toimikuntaan mukaan kutsuttavien osapuolten taholta hymisteltiin jatkotyön tarpeellisuutta ja toiveita sen kautta syntyvästä hyvästä ratkaisusta, ilmoitti Lapinkylien yhteistyöjärjestö vastustavansa kaikkia maankäytön ja hallinnon jatkovalmisteluja ennen kuin pohjoisen valtionmaiden omistus on selvitetty.
Oikeusministeri Koskinen vakuutti lapinkylien edustajille, ettei enempää Pokan toimikunnalla kuin uudella selvitysmiehelläkään tähdätä kenenkään oikeuksien polkemiseen. Hänestä se, että joillekin pyritään saamaan lisää oikeuksia, ei saa viedä niitä muilta.
Koskinen muistutti Paavo Lipposen hallituksen ottaneen hallitusohjelmaansa tavoitteeksi ILO-sopimuksen ratifioinnin ja totesi pääministerin ja myös presidentti Tarja Halosen kiirehtineen ratifioinnin edellytysten luomista.”
Saman päivän lehdessä kerroin myös kuntien ja saamelaiskäräjien Koskiselle antamista kommenteista:
”Ylä-Lapin kunnat esittivät maanantaina yksissä tuumin oikeusministeri Johannes Koskiselle pohjoisen valtionmaiden käytön ja hallinnon siirtämistä paikallisille neuvottelukunnille ja Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen tuottojen käyttämistä luontaiselinkeinojen ja luontoon perustuvien elinkeinojen kehittämiseen. Saamelaiskäräjät puolestaan haluaa yksin päättää sekä maankäytöstä että miljoonista, mutta on hyväksymässä välivaiheena myös selvitysmies Pekka Vihervuoren esittämän maaoikeushallinnon.
Inarin, Utsjoen, Enontekiön ja Sodankylän kunnat esittivät Vihervuoren tarjoaman Saamelaiskäräjien vetämän maaoikeusneuvoston sijaan valtionmaiden hallitsijoiksi Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen kuntakohtaisia neuvottelukuntia. Niiden kokoonpanoa tulisi täydentää käsittämään valtion, Saamelaiskäräjien ja saamelaisrekisterin ulkopuolisten syntyperäisten paikkakuntalaisten sekä keskeisten peruselinkeinojen edustus.
Kuntien esityksen mukaan neuvottelukunnille annettaisiin päätösvalta valtion maista ja niistä saatavasta tuotosta, joka kustannusten vähentämisen jälkeen käytettäisiin alueen luontaiselinkeinojen ja luontoon perustuvien elinkeinojen kehittämiseen.
Kunnat esittävät tietenkin myös sitä, ettei neuvottelukuntien valta saisi kävellä missään kunnallisen itsehallinnon kuten kaavoituksen yli.
Kunnat eivät tyrmää kokonaan myöskään Vihervuoren esityksiä, kunhan niitä mukailevien toimien vaikutukset kuntien talouteen, elinkeinoihin, peruspalvelujen tuottamiseen ja vielä kansalaisryhmiinkin perusteellisesti ensin selvitetään. Kunnat kantoivat huolta myös pääsystään ministeri Koskisen nimittämään maaherra Hannele Pokan toimikuntaan ja tuota pääsyä niille myös luvattiin.
Kuntien puolelta tuli maanantain tiedotustilaisuudessa hyvin esille se kiinnostus, jota valtionmaiden tuoton miljooniin tunnetaan. Eräässä puheenvuorossa kyseltiin, josko Metsähallituksen tuotot pitäisi jäädyttää odottamaan lopullisia päätöksiä, ettei niitä ehdittäisi sumputtaa piiloon jonnekin muualle valtion momenteille.
Myös Metsähallitus oli myötäämässä kuntien esittämää hallintomallia kannattamalla paikallisen väestön vaikutusvallan lisäämistä valtionmaiden käytössä. Metsähallituksen mukaan Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen yksikköön voitaisiin liittää nykyisten kolmen pohjoisen kunnan lisäksi saamelaisalueeksi luettu Lapin paliskunnan alue Sodankylästä.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio epäili tokko Vihervuoren tai muutkaan esitykset saamelaisten maankäyttöoikeuksien lisäämisestä riittävät edellytyksiksi kansainvälisen ILO-alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnille. Hänestä ehtona tulee olemaan saamelaisten vahvempi oikeus maahan.
Aikio oli valmis kuitenkin hyväksymään Vihervuoren maaoikeushallintomallin askeleena kohti maanomistusta. Samalla Aikio muistutti, että saamelaiskäräjät halusi lopulta olla yksin päättämässä valtionmaiden ja niiden tuoton käytöstä.
Maanomistuksesta lähtee myös Lapinkylien yhteistyöjärjestö, jonka mielestä mihinkään väliaskelmiin ei pidä lähteä ennen kuin maiden omistus on pitävästi todettu. Lapinkylien mukaan on yhä selvittämättä mihin aineelliseen todistusvoimaiseen oikeuteen perustuu vanhojen lappalaissukujen ikiaikaisten oikeuksien ja olemassaolon täydellinen unohtaminen Vihervuoren esityksissä.
Samoin lapinkylät kiistävät jonkin valtion omistukseen jääneen liikamaan, jonka se voisi poliittisella päätöksellä antaa pois alkuperäisten oikeudenomistajien jälkeläisiltä joillekin sellaisille, jotka eivät voi osoittaa mitään aineellista näyttöä omistuksestaan.
Lapinkylien yhteistyöjärjestön puheenjohtaja Lauri Kotavuopio ja enontekiöläinen lapinkylän osakas Eino Niemelä epäilivät oikeusministeri Koskisen haluavan jatkossa jättää lappalaiset syrjään pohjoisen maaoikeuksien selvittelystä, mutta lupasivat heidän jatkavan taisteluaan.
Koskinen katsoi lappalaisilla olevan mahdollisuus osallistua maaoikeushallinnon jatkotyöstämiseen kuntien edustuksen kautta. Näin mikäli kunnat eivät päädy valitsemaan edustajikseen joitain muita.
Maaherra Hannele Pokka sanoi olleensa vähemmän innoissaan kutsumisestaan Ylä-Lapin maaoikeushallintoa pohtivan toimikunnan puheenjohtajaksi. Hän kertoi varsin hyvin tuntevansa ne vaikeudet, joita asian ympärillä edelleen on, mutta katsoi myös tuntevansa asian ja tuntevansa näin velvollisuutta siihen tarttumiseen.
Yleensä Koskisen jatkotoimista tunnuttiin olevan sitä mieltä, ettei Ylä- ja Pohjois-Lappia pitkään jäytänyttä kiistaa pystytä kestävästi lopettamaan ennen kuin valtionmaiden omistus on kunnolla tutkittu.”
Näin vuonna 2000. Maaherra Hannele Pokalla oli toimikuntansa johtamiseen melkoinen uskottavuusvaje nimiteltyään hieman aiemmin Lapin historiallisen alkuperäisväestön jälkeläisiä julkisesti "tekolappalaisiksi ecujen tavoittelijoiksi" ja suitsutettuaan yhtä julkisesti vain saamelaiskäräjien jäsenistön oikeuksista.
Toisaalta juuri Pokan toimiessa oikeusministerinä saamelaismääritelmään lisättiin lappalaisuuden huomioiva polveutumisperuste. Se samainen, josta äskettäin korkein hallinto-oikeus sai nykyisen saamelaiskäräjien johdon taustavoimineen takajaloilleen.
Ajat ovat sikäli muuttuneet ja uusi tutkimus avannut silmiä valtionkin suunnassa, että tulevalla matkallaan perustusvaliokunta kuulee jo ihan virallisesti myös lapinkyliä ja statuksettomia saamelaisia.

Veikko

Jk. Liitänpä tuohon jatkoksi linkin Kalevan uutisesta kahta vuotta myöhemmin. Eli miten kävikään maaherra Hannele Pokan toimikunnan esityksille ja miten sillä kerralla tilannetta tulkitsi oikeusministeri Johannes Koskinen.

27 kommenttia:

  1. Alla olevasta osoitteesta löytyy perustuslakivaliokunnan jäsenillekin sopivia kirjoituksia ILO-sopimuksen tiimoilta:

    http://hirvasrumpu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Tärkeitä kirjoituksia ja hienoa, että tänään Lapinradio uutisoi Metsäsaamelaisuudesta näyttävästi, samoin Arvi Hagelin oli jälleen kerran kirjoittanut ilahduttavasti Inarilaiseen. Hienoa! Kiitos Veikko, kun nostat näitä asioita jatkuvasti esiin. Onnea ja menestystä! Ja kiitos kuluneesta vuodesta - odotan aina innolla kirjoituksiesi päivitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ajat ovat todella muuttuneet tiedon lisäännyttyä. Gunnar Pettersson on paneutunut todella hyvin näihin pohjoisen alkuperäiskansakysymyksiin ja ravistellut suomenruotsalaisten poliitikkojen ja vaikuttajien toimintaa niissä.
      Arvi Hagelinin näkemykset Tenon suunnasta ovat niinikään arvokkaita perustuessaan sekä historiallisiin totuuksiin että nykypäivän realismiin.
      Median puolella tilanne näyttää välistä kaksijakoiselta: on johdattelevan valikoivaa uutisointia, mutta onneksi myös asioihin paneutunutta ja objektiivista kerrontaa. Laajemmin suomalaista mediaa silmäillen näyttäisi kriittisyys Suomen alkuperäiskansakysymyksen "yhteen totuuteen" lisääntyneen - mikä on hyvä asia.

      Poista
  3. Artikkeli aiheesta
    http://www.newstatesman.com/world-affairs/world-affairs/2013/04/laplands-sami-people-how-do-you-decide-who-indigenous-and-who-is

    VastaaPoista
  4. Kiitän Veikkoa pienestä kertauksesta, jossa hän kävi selkokielellä läpi tähänastiset oikeusministeriön yritykset ratkaista alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifiointiin liittyvien lainvalmistelujen epäonnistumisen. Siihen on mennyt jo yli 15 vuotta. Yrityksiä on tarpeetonta eritellä niiden tulosten mahdottomuuden ja puuttuneen luottamuksen sekä ratkaisemattomien oikeuskysymysten vuoksi.
    Yleisesti voidaan todeta, että perustuslakivaliokunta on ollut ministeriötä paremmin perillä asiain tilasta, Lapin asutushistoriasta ja etenkin lappalaisten oikeusasemasta tuona aikana. Asiaan joutui myös meidän nykyinen presidentti Sauli Niinistö perustuslakivaliokunnan jäsenen ominaisuudessa tutustumaan, mikä tuli ilmi hänen tervehdyksessään 3.4.2012 saamelaisen kulttuurikeskus Sajoksen avajaisissa.
    Perustuslakivaliokunta on myös perehtynyt asiaan aikaisemmilla tutustumismatkoilla ja seminaareilla väestön kanssa suoraan. Senkin tietämykseen ja asian hallintaan eduskunnan vaihtuminen luo tarpeita päivittää tilanne. Samalla valiokunta saa uusinta tutkimustietoa ILOn sopimuksen edellytyksistä (Sarivaara ja Joona).
    Korkeimman hallinto-oikeuden antaman päätöksen (2011) jälkeen tilanne on muuttumassa valtion kannalta. Itse asian lisäksi oikeusministeriön on tarpeen hankkia koulun penkille asettumalla kokonaan uutta tietämystä asiasta, tarpeen mukaan vaihtaa asiaa käsittelevät virkamiehet kokonaan ja hankkia uusi asenne syrjinnän ja vieromisen sijaan. Siksi oikeusministeriön perusasennetta voi kuvata vuosien ajalta.
    Itse asian osalta voidaan todeta seuraavaa: Jos poliittisesti aiotaan viedä asiaa eteenpäin,on ehdoton edellytys sille että asiaa valmistelee aidosti kaikista ryhmistä, siis sekä lappalaisista että saamelaisista koostuva asiantuntijaryhmä, ja kaikkien edustus on mukana. Kuulemiseen ja osallistumiseen ei kelpaa muu vaihtoehto.
    Selvitys tulee perustaa eri väestöryhmien nykyisiin ja puuttuviin oikeuksiin ja oikeusaseman analyysiin. Pohjana on väestöryhmien samanlainen historia, asutus ja elinolot sekä saamelaisalueella että sen ulkopuolella, mikä kuuluu myös tarkasteluun.
    Oikeusministeriön asiaa koskevia käsityksiä ja asennetta viime vuosilta on vaikea ymmärtää; miten asiantuntijaministeriön tehtävä on voinut olla vastustaa jonkun oikeuksia siten kuin on tapahtunut. Se on ollut suoranaista valtion yhteen kansanryhmään, tässä tapauksessa asutuksen ja historian pohjalta alkuperäiskansaksi katsottavaan, kohdistunutta syrjintää. Se on ollut anteeksiantamatonta joka suhteessa. Nyt on aika anteeksiantoon, jos toimintatapa muuttuu. Valtion oikeuksia koskevat, tulevat selvitystehtävät ovat siksi suuria.
    Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei ole pelkkä viesti tai signaali tapahtuneesta. Se muistuttaa Norjan kehityksestä siinä, että siellä saamelaisten keskeiset oikeudet poronhoitoon on vahvistettu lainkäytössä vuosien kuluessa ja jo ennen yleissopimuksen ratifiointia.
    Tehty päätös on jo vähintään välillisesti valtion puolelta tunnustus lappalaisten alkuperäisyydestä. Vaikka siinä ei ole ratkottu yksittäisiä oikeuksia, mutta se koskee olennaisella tavalla itseidentifikaatiota.
    Tässä tapauksessa lappalaisia, heidän asutustaan, tilahistoriaansa ja muuta verrattiin saamelaisten vastaavaan siitä syystä, että mittapuuna oli lain saamelaismääritelmän käsite. Historia sai merkitystään nyt oikeudellisen tiedon ja lain sisällön kautta, kun lainsäätäjä ei ollut sitä tehnyt, vaikka se luonnollisena toiminut olisi kuulunut sille.
    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. virhe tehtiin siinä, että saamelaisuutta alettiin rakentaa tietyn ryhmän omien intressien pohjalle. Silloin rakennettiin valheeseen perustuva alku peräiskansalaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa

      Oikeassa olet "nappisilmä," juuri noin on menetelty.Sukurakkaus ei tässä ehkä
      ole toteuttamassa kaikkien saamelaisten oikeuksia.Luulisin.

      Poista
  6. Muistan lapsuudestani hokeman:"Ei vääryys kauas kanna." Jokohan viimeinkin menneet
    vääryydet ja vääristelyt oikenisivat? Nähtäväksi jää...

    VastaaPoista
  7. tätä saamelais asiaa on joka paikassa. mielestäni tämä porukka voisi ryhtyä tekemään ihan oikeasti jotakin mistä heille maksetaan. on ollut nähtävissä, että reissataan, syödään, juodaan ja majoitutaan ja kokoustetaan muiden piikkiin. Jonku pitäs laske paljonko tämä maksaa. Yksikin kunnan asukas inarissa on ikänsä ollut jossakin kunnan virassa suojatyöpaikassa ja aina jollain verukkeella milloin poliittisilla kokouksilla tai saamelaisreisuilla pystyy lintsaamaan varsinaiselta suojapaikalta lämäyttämällä toimistonsa oven lukkoon ja aiemmin kun oli myös kunnala töissä toiset joutui juoksemaan tämänkin "tekosaamelaisen" tekemättömät rästityöt, että olisi jo aika tulla näiden hössöttäjien järkiinsä tai muiden valvojien laittaa suitsia suuhun ja valvoa että nämä ryhtyisivät tekemään aivan oikeasti jotakin josta heille maksetaan. Älä sitten tätä asiallista kirjoitusta sensuroi, et yleensä kuitenkaan näin ole tehnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Haittaaks´ se, että saamelaisuudesta kirjoitellaan? Asia nyt kerta kaikkiaan
      on tärkeä juuri tällä hetkellä.Herrojakin hyppää täällä alvariinsa kuulemassa,
      miten maa makaa.Koetahan kestää...

      Poista
  8. Heisulivei!
    Kun ajattelen voimaantumista metsäsaamelaiseksi,niin väistämättä tulee mieleen raamatullinen tuhlaajapoika.Hän oli pitkät ajat vieraalla maalla,kunnes koti tuli mieleen.
    Vanhempi veli oli näreissään,kun hän ei ollut saanut vohlaakaan juhliakseen ystäviensä
    kanssa.Tuhlaajapojalle isä järjesti suuret juhlat,koska hän oli kuollut,mutta virkosi eloon,
    kadonnut,mutta löytyi jälleen. Koskahan meidän "vanhempi veljemme ja siskomme"
    hyväksyy meidät perheenjäsenikseen?

    VastaaPoista
  9. "Koskahan meidän "vanhempi veljemme ja siskomme"
    hyväksyy meidät perheenjäsenikseen?"

    Ihan ei auennut tämä raamatullinen vertaus siltä osin kuka on vanhempi ja kuka nuoremppi veli. Sen voi nähdä niin ja sen voi nähdä näin. Joku näkee metsäsaamelaiset kolkuttelemassa isänsä huoneen portteja, lähinnä Sajoksen ovia, tullakseen otetuksi isä Klemetin saamelliseen armoon. Joku toinen taas näkee että Klemetin olisi jos ei nyt ryömittävä Canossaan niin kuitenkin näytettävä vähän rispektiä vanhemmilleen kahdessakin mielessä, josta yksi mieli on se että toiset tuli ensin aika kauan sitten, ja toiset taas hiukka myöhemmin, suhteelliesti ottaen aika vasta, ja ovat siten nuorempia veljiä.
    Muuten, veli, sisko, Sajoksesn suunnalta kuuluu kummat soitot, siellä kuulemma laaditaan pykälät ja parakrahvit niin että ihan eettisyyden nimissä kielletään statuksettomilta saamelaisilta kokoustaminen tuossa valtion kustantamassa alkuperäiskansan tilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Katsos, Sajoksen isännöitsijäthän ovat kuuluisia korkeatasoisesta eettisestä

      harrastuneisuudestaan.

      Poista

    2. Raamatusta jälleen:Viimeiset tulevat ensimmäisiksi, ja ensimmäiset viimeisiksi.Tämä sopisi tuohon vanhempaan ja nuorempaan veljeen.Eikö totta???

      Poista
  10. soppa on ymmärrettävä. Mutta mitä tekee Klemetti, piiloutuu kulttuuri-itsehallintoon ja vetoaa että sulautunut saamelainen on vaarallinen. Jälkimmäinen ei pidä paikkaansa, vaan Klemetti pelkää lukuja. Äänestäjiä olisi joku sata enemmän jakamassa paikkoja... valtakysymys. Mutta vaikka kynsin ja hampain pitävätkin vallasta kiinni niin kehitys on positiivista. Mutta missä on kielikurssit sulautuneiden varalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista on suunnitteilla.Mutta mistä rahat?Pitänee ruveta hakemaan etelän

      rikkaita avuksi.

      Poista
  11. SAKK järjestää meille sulautuneille säännöllisesti kielikursseja, ei muuta kuin opin tielle. Voipi tehdä lyhytkurssin tai vaikkapa uhrata koko lukuvuoden.

    VastaaPoista
  12. Raamatulliseksihan tässä saattaisi heittäytyä vaikka kuinka. Sanotaanhan Joh. 10:16:ssä "Minulla on myös muitalampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta : ne pitää minun myös tänne saattaman : ja he saavat kuulla minun ääneni : ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen."

    Missään nimessä en ole loukkaamassa kenenkään uskonnollisia tunteita. Sallikaa minun kuitenkin epäillä että se yksi paimen jonka ääni yksin on kuuluva Sajoksessa ei pidä oleman, no tiedätte ketä tarkoitan, vaikka siitä yhdestä lammashuoneesta kyllä aika vahva määkinä toisinaan kantautuukin.

    VastaaPoista
  13. Eiköhän EU:lta saisi tukirahoja kielikursseihin, vaikkapa verkkopohjaiseen. Anoa voi tietenkin Saamelaiskäräjiltä, ja puoltolausetta voisi hakea vaikka oikeusministeri Anna-Maj Henrikssonilta (RKP),vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetilta (RKP) ja Åbo Akdemin ihmisoikeusinstituutilta jota johtaa Martin Scheinin (RKP). Luulisi vähemmistöasioiden olevan lähellä näitten kaikkien sydäntä, ja RKP:n takana on vahvat säätiöt. Kysykää vaikka europarlamentaarikko Nils Torvaldsilta (RKP) joka nuorena kommunsitina oli hyvinki kriittinen säätiövaltaan nähden. Häntähän on viime aikoina informoitu saamelaisasioista oikein joukolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Kaikki mainitsemasi tahot ovat tiukasti Saakä:n ahkiossa. Heiltä ei ehkä heru ymmärtämystä kielen menettäneiden tarpeille.

      Poista
  14. Kielikriteeri on vasta silloin toimiva, kun joka paikassa on kielikeskukset huolehtimassa kielensä menettäneiden tarpeista. Ja kaikki kersat kielikylpyyn ja kielipesään oppimaan saamea. Mutta mikä on nyt meno: saamelaiskäräjät visusti vastustaa statuksettomien kielenelvystystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Oletpa vallan oikeassa,koska nyt juuri olisi innostusta entisellä Kemin-Lapin alueella laidasta laitaan.Ullakoita ja aittoja kolutaan etsittäessä ukin ja muorin
      lapintakkeja sun muita vermeitä.Kieli tuntuu myös kiinnostavan,kun lueskelee
      eri sivustoja.Nyt pitäisi todella panna toimeksi!!!!!

      Poista
  15. Blogisti kirjoitti kolumninsa lopussa " ...uusi tutkimus avannut silmiä valtionkin suunnassa,..". Lukijana minua kiinnostaisi tietää mitä on tämä uusi tutkimus?

    VastaaPoista
  16. Erika Sarivaara saamenkielisistä statuksettomista saamelaisista, Tanja Joona ILO sopimuksesta ja Heli Saarinen Kemin Lapista. Kaikki uutuuksia. Eli uusi tutkimus on tuonut päivänvaloon toisenlaisen saamelaisuuden, jonka olemassaoloa saamelaiskäräjien on ollut vaikea niellä. Tieto lisää kieltämistä. Onneksi on myös viisaita, eli tietäjiä.

    VastaaPoista

  17. Nuoruuteen kuuluu into parantaa maailmaa.Siksipä moni nykyinen konservatiivi onkin

    ollut vasemmistolainen,(esim. Nalle Wahlroos) Into hiipuu,kun radikaali saa ikää lisää ja

    valtaa.Ajatukset ja toiminta ovat tänään täysin vastakkaisia eiliselle.Hmmm

    VastaaPoista
  18. Kielenelvytys alkaa siitä että ensin kiinnostutaan juurista, selvitellään sukuja ja aletaan opiskella kieltä. Hieno ja ainutlaatuinen prosessi, jossa yksilö voittaa.

    VastaaPoista
  19. Laittakaa Kemin-Lapissa kunnat selvittämään kielenelvytystä ja prosessit liikkeelle. Olkaa aktiivisia.

    VastaaPoista