maanantai 10. syyskuuta 2012

Vastustusautomaatti?

Kullankaivaja Kari Merenluoto kirjoitti viime viikon Inarilaisessa (5.9.2012) vaatien saamelaiskäräjien saattamista sen lainmukaisille urille, vaalimaan saamen kieliä ja kulttuureja. Hänestä käräjät on keskittynyt nykyisellään ajamaan Inarissa sen alkuperäiskulttuureihin nähden tulokkaaksi katsottavan suurporonhoidon etua sekä haalimaan lisävaltaa ja tuottamaan etelän ihmisten tuella eripuraa Inarin kuntaan.
Merenluoto on vetänyt kokonaan inarinsaamelaisessa omistuksessa olevaa Kulta Prospektor Oy:tä ja on tympääntynyt saamelaiskäräjien vastustusautomaatin toimintaan uuden kaivoslain suotua sille mahdollisuuden toimia  kullankaivulupien lausunnonantajana:
"Nyt saamelaiskäräjät vaikuttaa kaikkeen ohi alueen mielipiteen ja järjenkäytön."
Lueskelin nipun saamelaiskäräjien nimissä sekä muita samalla muotilla yksityisinä henkilöinä tai yhteisöjen puolesta tehtyjä kullankaivulupia koskevia lausuntoja ja valituksia. Sinällään niissä ei ole yleisesti mitään uutta verrattuna siihen paperirumbaan, mihin olen vuosikymmenten ajan voinut perehtyä. Ajalta, jolloin saamelaisvaltuuskunnan ja -käräjien lausuntoautomaatti Heikki J. Hyvärinen leikkasi ja liimasi käräjien lausuntoja eri suuntiin.
Sama kaiku on askelten ja sama puuduttava, todelliset perustelut pois jättävä tai niiden puuttuessa häivyttävä liturgia jatkuu siis hänen jälkeensäkin.Eräs viime aikojen lausuntoihin perehtynyt asiantuntija oli kiteyttänyt saamelaiskäräjien sanomiset näin:
"Valituskirjeiden ydin on koottu melkoisesta määrästä erilaisia ehdotuksia, esityksiä, suosituksia, sopimuksia, sitoumuksia, oikeuspäätöksiä yms. Ne ovat hyvin eritasoisia. Näistä on sitten rakennettu seuraavanlainen logiikka:1) Saamelaiskulttuuri ja kieli ovat erityisasemassa.Paljon tekstiä siitä, viitteitä sopimuksiin yms. 2) Kulttuuria on kaikki luonnonkäyttö. Ei vahvasti perusteltuja viitteitä. 3) Kulttuuria on erityisesti porotalous. Erittäin paljon perusteettomia viitteitä saamelaisen porotalouden luonnonmukaisuudesta ja erityisyydestä - iso osa ei vastaa todellisuutta. 4) Saamelaiskulttuurin kanssa kilpailevia luonnonkäyttömuotoja ovat mm. matkailu, kaivostoiminta, metsätalous, energia talous sekä muu ei-saamelainen hyödyntäminen. Ei mitään perusteluja. 5) Uhkan ei tarvitse olla suuri eikä kollektiivinen – riittää että se koskettaa yhtäkin saamelaista. 6) Kilpailevaa luonnonkäyttöhanketta ei tule hyväksyä, jos se kaventaa vähänkään saamelaisten kieltä ja kulttuuria. Eli vaikka valtaväestön hanke olisi taloudellisesti kuinka merkittävä, ei sitä tule sallia, jos se kaventaa vähänkään poronhoidon mahdollisuuksia yhdenkin saamelaisen osalta. Melkein noilla sanoillakin se on sanottu ja tuon vaikutuksen määrän voi siis vain saamelaiskäräjät arvioida."
Näin siis saamelaiskäräjien ja sen palkkaamien asiamiesten lausunto- ja valitustuotantoon perehtynyt lähteeni. Hän huomauttaa, että rakennelma on tuotettu tiettyjä oikeusprosesseja varten, mutta että se on samalla käräjien virallinen kanta – toisin kuin käräjien johto on koettanut julkisuudessa lieventää.
Asiantuntija myötää, ettei ollut aiemmin tätä puheitten ja lausuntoihin liitettyjen käytännön eroa sisäistänyt.
Saamelaiskäräjien valituksia lukiessani en voi pitkällä kokemuksellakaan olla toisaalta ihmettelemättä sitä mielikuvituksen vilkkautta, jolla jonkin Lismajoella vuosittain 1 000 neliön alalla tapahtuvan kullankaivun on katsottu aiheuttavan haittaa paitsi saamelaiskulttuurille, myös ihan vain luonnolle.
Sieltä löytyy muun muassa vaatimus tutkimuksesta, jolla selvitettäisiin löytyisikö 40 vuotta sitten osittain Lokan tekoaltaan alle kadonneesta ja muiltakin osiltaan säännöstelyn muuttamasta joesta uhanalaista jokihelmisimpukkaa.
No, pystyttiinhän Inarissakin rajoittamaan metsänhakkuita löytämällä jostain leimikon liekopuusta harvinainen kääväkäs.
On syytä havaita, että saamelaiskäräjien pyrkimys päästä yhä vahvemmaksi lausujaksi erilaisissa Lapin maankäytön asioissa ei pysähdy kaivoslakiin tai tulevaan, uudistuvaan metsähallituslakiin. Se hamuaa myös keskeistä sananvaltaa esimerkiksi kuntien tontille sijoittuvan maankäyttö- ja rakennuslain soveltamiseen.
Jos saamelaiskäräjät tarvitsi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) saavutuksekseen kirjaamat 100 000 euroa lisämäärärahaa noin 80 kullankaivuluvan sarjatuotannolta vaikuttavaan vastustamiseen, on syytä kysyä, paljonko RKP:n on vaadittava käräjille lisärahoitusta uusiutuvan metsähallituslain ja uudistettavaksi vaaditun maankäyttö- ja rakennuslain satojen ja tuhansien vuosittaisten lupalausuntojen tyrmäämiseen.
Kyse on tällä logiikalla ilman muuta miljoonista.


Veikko

13 kommenttia:

  1. Klemetti Näkkäläjärvi on taas puhunut. Uusimmassa blogissaan hän käyttää tyylilajia, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa asialliseksi. Se on ivallinen, henkilökohtaisuuksiin menevä ja leimaileva puheenvuoro, josta huokuu ylenkatse ja ylemmyys.
    Ei ihme, jos "saamelaisvastaisuus" lisääntyy Enontekiöllä ja varmasti muissa kunnissakin.

    Ilmeisesti Klemetti N. pitää oikeusministeri Anna-Maija Henrikssonin suojelusta ja RKP:n bättrefolkin intoa ajaa ja rahoittaa Klemetin projekteja niin suurena ja mahtavana, ettei alueen muista asukkaista tarvitse välittää.
    Puheenjohtajan ajatuksissa ainoa biodiviersiteettiasiantuntija on nimeltään Klemetti Näkkäläjärvi ja vain saamelaiset eli hän sen edustajana, saa sanoa tai ymmärtävät jotakin biodiversiteetistä. Se ei muille kuulu.

    Edes vähän asiallisuutta!





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai ei ole muilla kulttuurisia ja muita paikallisyhteisöjä kuin Klemetin saamelaisilla! Ihan tosissaan joutuu kysymään millaisessa tynnyrissä tai peräti pullossa saamelaisten presidentti mahtaakaan elää. Ei ole todellakaan ihme jos hänen politiikkansa saa yhä jyrkempää vastustusta. Kaikkien niiden vuosien ja vuoskymmenten jälkeen mitkä olen saamelaisasioita ja näitä maaoikeuskysymyksiä seurannut, ja tuohon aikaan verraten, tuntuu saamelaispolitiikka karanneen kokonaan tekijöiltään lapasesta. Onko kyse panikoinnista vaiko ihan vain todellisuuden tajun puutteesta?
      Mitä Enontekiön kunnanjohtajan sanomisiin tulee, soisin vastaavaa näkemystä ja suorasanaisuutta myös muilta Lapinmaan kunnallisilta ja maakunnallisilta johtajilta.

      Poista
    2. Näinhän voi kirjoittaa vain mailman rauhallisimman kansansan edustaja, kansan joka ei ole tarvinnut koskaan sotia, Klemettiä lainaten. Onneksi tämä kansa ei ole syntynyt välimerenmaihin.

      Poista
  2. Minua on jo pitkään ihmetyttänyt tämä puolen Suomen poroistuttaminen. Todellakin porot on tulleet saamelaisten elinkeinoksi vasta vähän aikaa sitten. Nyt he haluavat suojella porojaan kaikelta "häiriöltä", joka voi aiheuttaa niille stressiä ja kuolleita vasoja. Kuinka he sitten itse saavat koirien ja moottorikelkkojen avulla ajaa porojaan takaa kootessaan ja merkitessään niitä. Kun poroja merkitään aituissaan, ne juoksevat ihan vauhkoina, puhumattakaan porokuninkuusajoista ja muista. Mikä on se ylivertaisuus etteivät porot stressaannu muun kuin valtaväestön toimista?

    Ja mitä tulee luonnon kunnioittamiseen, niin eräs hyvinkin aktiivisesti toimiva nuori poromies on itse sanonut että kaikkia poroja ei ilmoiteta verottajalle. Miksikö, no siksi että aiemmin saatiin pitää puolet enemmän poroja, mutta nyt siis liki 50% vähemmän. Luonto kuitenkin heidän mielestään kestää tuon isomman määrän ja kulutuksen, ja näin ollen poroja on entiseen malliin, niistä ei vain kerrota virallisissa papereissa. Näin ollen valtiolla jää myös tuloja saamatta, mutta noista "harmaista" poroista valtio kuitenkin joutuu maksamaan petovahinkokustannuksia. Että tässä mielessä meilläkin on oma Kreikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porojen todellisista määristä on väännetty kättä ylilaidunnusta epäillen ja väittäen ties kuinka kauan. Omassa työssäni paneuduin siihen eri teitä 1980-luvun alkupuolella. Siltä ajalta juontuu myös nykyisen laidunkriisin lähtölaskenta, kun suurimmat sallitut poromäärät ylitettiin paikoin tuhansilla poroilla. Niihin aikoihin alkoivat mm. Lemmenjoen puiston nykyisellä alueella olevat mahtavat jäkälälaitumet huveta. Myöhemmin alueella toimivan toisen paliskunnan johtaviin poromiehiin kuuluva henkilö tulikin esiin ja kertoi ylilaidunnuksen määristä. Samoihin aikoihin kyseisen palkisen naapurin, Hammastunturin, poromies ja pitkäaikainen poroisäntä tuli esiin tarjoutuen ilmaisemaan huolensa laidunten ylikuluttamisesta. Näitä isäntiä ei taidettu kaikissa pirteissä kiitellä, mutta heillä oli ja on vankka tieto ja näkemys asiassaan.
      Nuo jutut löytyvät monien muiden tekemieni porotaloutta ja laidunkysymyksiä koskevien juttujen arkistosta.
      Juuri tuolloin 1980-luvulla Inarin silloinen nimismies aikoi tehdä jonkinlaisen poromäärien tarkistuksen ensin mainitussa erämaapalkisessa. Silloin paliskunnan niinikään johtava poromies tokaisi minulle, että sopii vallesmannin yrittää kun he vievät osan poroistaan tiettyihin kuusikkoselkiin. Siis hajottavat elonsa kairaan. Tuota tarkastusta ei sitten edes toteutettu, en tiedä yksityiskohtia miksei, lieneekö vallesmanni älynnyt tehtävän mahdottomuuden vai päättikö antaa asian vain olla.
      No, lepsuilun jäljet näkyvät esimerkiksi juuri Lemmenjoen kansallispuistossa, jota Metsähallituksen ja Mauri Pekkarisen mielestä uhkaa kuitenkin enemmän muutamalla promillen alalla tapahtuva kullankaivu kuin aluetta valtoimenaan hyödyntävä poronhoito.

      Poista
  3. saamelaiskäräjät lausui vasta, että lemmenjoella LAPIOLLA kaivavan iäkkään herrasmiehen letkut, halkaisija 10 tuumaa ja pituus noin 300m (!), on haittana saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle.

    Jos tuollainen letkupaha, jota on käytetty kaivuussa vedensiirtoon ainakin 30 vuotta, nyt on alkanut vaikeuttaa saamelaiskulttuuria - niin miten ne pororievut pääsevät miljoonien kelohonkien ja koivunrunkojen ja kivien yli siellä metsässä??!!

    ja tosiaan, kullankaivuu ammattina inarin kunnassa - sehän on vanhempaa kuin nykyinen suurporonhoito. (jossa ei hiihdetä ja kävellä porojen perässä, vaan käytetään mönkijöitä, moottoripyöriä, lentokoneita, helikoptereita ja autoja)
    että hohhoijaa saamelaiskäräjät!!

    VastaaPoista
  4. Ei kai porojen määrän laskeminen nykytekniikkaa avuksi käyttäen ole enää mahdottomuus?

    Hankitaan sopivat vääräväri (tai lämpöerottelu) satelliittikuvat tietyltä päivältä koko poronhoitoalueelta ja tietokonepohjainen tunnistusohjelma. Muutama henkilö varmistamaan kuvista, että tunnistus toimii, eivätkä esimerkiksi "valtion porot" sotkeudu sekaan.

    Loppuu turha jupina ja alkaa hemmetinmoinen meteli, kun totuus paljastuu.

    VastaaPoista
  5. Tänään 13.9. oli Lapin Kansassa Aarne Alhoselta tällainen kirjoitus. Jospa joku vaikka eduskunnassakin lukisi!


    Oikeutta Lemmenjoen kullankaivajille

    38:s kultakesäni vierähti vaisuissa tunnelmissa kaivospiirissäni Lemmenjoella. Ankeat olivat mielialat myös Njurgalahden saamelaiskylän matkailuyrittäjien piirissä.
    2011 voimaan astunut kaivoslaki näyttää toimivan virkamiesten, poliitikkojen ja saamelaiskäräjien toivomalla tavalla. Osa kullankaivajista on jo lopettanut toimintansa ja vieraatkin, kultaturistit jäivät tulematta. Venekuljetuksia ja muita matkailupalveluita kysyttiin kolmanneksen vähemmän kuin vuosi sitten.
    Kaivoslain kullanhuuhdontaa koskevan osan virkamiesvalmistelu ja käsittely eduskunnassa oli arvoton näytelmä, missä paljastui ministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) ja Anni Sinnemäen (vihr.) sopimus: ylikansalliset kaivosjätit päästetään hyödyntämään Suomen malmivaroja ja hyvitykseksi vihreälle aatteelle hävitetään pienimuotoinen, suomalainen kullan luomutuotanto Lemmenjoella.
    Ennen elinkeinon lopullista hävittämistä kullankaivajia kiusataan. Saamelaiskäräjät vaati ja sai lakiin lausunnonanto-oikeuden. Kuluneena kesänä käräjät esti elinkeinon harjoittamisen noin sadalta kullankaivajalta vedoten rahapulaan, joka esti lausuntojen antamisen. Muutama perusteematon, kielteinen lausunto saatiin.
    Näyttää siltä, että saamelaiskäräjät haluaa estää kaiken elinkeinotoiminnan laajoilla Lapin valtionmailla lukuun ottamatta poronlihan suurtuotantoa, jota harjoitetaan moottorikelkkojen, mönkijöiden, moottoriveneiden, autojen, lentokoneiden ja helikoptereiden avulla.
    Valtaeliitin taholta on perusteltu, että kullankaivu Lemmenjoella kielletään luontoa ja saamelaiskulttuuria vahingoittavana toimintana. Minulla ja parilla muulla kaivosoikeustaisteluveteraanilla on kymmenittäin KHO:n päätöksiä ja KO:n tuomioita, joissa todetaan, ettei toiminta vahingoita luontoa eikä uhkaa saamelaiskulttuuria.
    Olen vuosikymmenten aikana tehnyt yli 50 000 kultahippukorua, jotka on myyty pääosin Inarissa. Kunta ja valtio ovat saaneet huomattavaa verotuloa. Tämäkin toiminta määrätään lopetettavaksi.
    Valtiovalta on kohdellut Lemmenjoen kullankaivajia moraalittomasti. Aiemmat lupaukset on petetty. Julkisen vallan kannattaisi palata oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden tielle ja korjata Kimmo Sasin (kok.) johtaman eduskunnan perustuslakivaliokunnan tekemä virhe ennen kuin virheen korjaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.
    Perustuslain suojaa nauttiva, pysyvä varallisuusoikeus (kaivospiiri) ei voi raueta kaivoslaissa säädetyllä, taannehtivalla tavalla.
    AARNE ALHONEN KULTASEPPÄ, KULLANKAIVAJAHOLLOLA, LEMMENJOKI

    VastaaPoista
  6. Klemetti Näkkäläjärvi toteaa blogissaan saamelaisvastaisuuden Suomessa lisääntyvän ja nimeä kaksi saamelaiskulttuuria uhkaavaa ryhmää: ILO-sopimuksen vastustajat ja saamelaisiksi itsensä kokevan suomalaisväestön liikkeen. Näin hän sanoi myös puheessaan suomalais-ugrilaisten kansojen kokouksessa Unkarissa.

    Nyt on hänen mielestään ilmeisesti Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja Egil Ollikin liittynyt saamelaisvastaiseen liikkeeseen, koska hän oli arvostellut Suomen saamelaiskäräjiä ja sen toimintaa "merkittävästi" NRK:n kieliyhteistyötä käsittelevässä ohjelmassa.
    Selityksenä kieliyhteistyön (jolle on rahoitus olemassa) viivästymiselle Näkkäläjärvi tarjoaa sitä, että saamelaiskäräjillä on nyt meneillään "muita projekteja" ja että sk:lle koituisi loppuvuodesta kassakriisi ja jouduttaisiin irtisanomaan henkilökuntaa, jos se aloitettaisiin, tai nämä "muut projektit" pitäisi keskeyttää. Mitähän nämä "muut projektit" ovat?

    Varsinaista valitusvirttä Klemetti veisaa siitä, kuinka saamelaisia (Näkkäläjärveä) ei kuunneltu kongressissa ja heitä kohdeltiin kaltoin, koska ei heti päätetty niin kuin saamelaiset (=Näkkäläjärvi) esitti eikä häntä kongressissa kumarreltu ja heti riennetty toteuttamaan hänen sanomaansa. Hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi.
    Nyt suomalais-ugrilaiset kansatkin ovat liittyneet saamelaisvastaiseen liikkeeseen.

    Olisiko Klemetti Näkkäläjärvellä syytä itsetutkiskeluun?

    Milloin saamelaiskäräjien kokous kutsutaan koolle? Ei ehkä lainkaan tänä vuonna,koska "muut projektit" vievät kaikki rahat niin että pitää säästää ehkä kokouskustannuksistakin. Tämähän sopisi Klemetille. Ei tulisi ilmi, että saamelaisvastaisuus on levinnyt saamelaistenkin keskuuteen?

    Jos "saamelaisvastaisuus" paisuu jopa yli valtakunnanrajojen, on siitä kiittäminen vain ja yksinomaan Klemetin johdolla harjoitettua politiikkaa sekä sitä, että hän mm. blogeissaan heittelee lokaa, milloin millekin taholle. Hän esiintyy kuin yksinvaltias, jolla on kaikki oikeudet. Muilla jopa maailmanlaajuisesti on vain velvollisuus alamaisesti vaieta ja toteuttaa hänen määräyksensä, toiveensa ja oikkunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kuinka Klemetti taisteli saamelaiskäräjien alkuaikoina Pekka Aikion yksinvaltaisuutta vastaan vaatien puheenjohtajalle liikaa valtaa antavan hallintosäännön muuttamista. Kukahan nousee seuraavaksi demokratian esitaistelijaksi - ja toteuttajaksi?

      Poista
    2. Näitä saamelaisvastaisia suomalaisia ovat siis Klemetin mielestä myös seuraavien poronomadien sukujen edustajat: Sarri,Nutti,Suikki,Unga,Vasara,Vettainen,Sieppi,Jaukka,Palokka,Junkka,Riimi,Koffelo,Marakat,Labba,Kitti,Kalsok,Tomma,Nyman,Aslak,Piltto...Nämä porosaamelaissuvut ja heidän jälkeläiset eivät ole saamelaisrekisterissä.Ja vain sen vuoksi että ovat asettuneet asumaan Muonioon ja Kolariin tai muualle, tämänpäivän saamelaiasalueen ulkopuolelle. He eivät kuulu saamelaiseen kansaan sen vuoksi että,1960 luvulla tehty saamenkielen "tutkimus" ei ulottunut edellämainutun saamelaisalueen ulkopuolelle.
      Silloin oli vielä runsaasti henkilöitä joiden vanhemmat tai isovanhempien äidinkieli oli saame. Jutaava poronhoito oli ylläpitänyt saamenkieltä. Näin nämät suvut "menettivät" saamelaisuuden vain sen vuoksi kun tämä "saamelaistutkimus" ei yltänyt heihin saakka.
      Näistä edellä mainituista porosaamelaisista on kirjoittanut kirjan norjansaamelainen tutkija Siv Rasmussen. Kirja on luettavana myös nettiversiona. Linkki löytyy www.mgdsamit.fi sivuilta klikkaamalla Vellikaara Vettaisia.
      Rahasta puheenollen on totta että olemme kiinnostuneet siitä. Sitä tarvittaisiin saamenkielen ja kulttuurin kehittämiseen. Hyvänä esimerkkinä on Salla, jossa pyritään saamenkielen elvytykseen.
      Allekirjoittaen Arto Enojärvi mgdsamit hallituksen jäsen(80% saamenkielinen hallitus)
      Norjan saamelaiskäräjien äänestysluettelon jäsen (norjassa saamelaisstatuksen omaava)
      Edellä lueteltujen saamelaissukujen jälkeläinen






      Poista
  7. Olen kittiläläinen eläkeläinen ja myös kesäisin lapiokullankaivaja Palsin kultapuroilla. Olen satunnaisesti seurannut näitä Veikko Väänäsen teräviä kirjoituksia ja kommentteja. Mielenkiinnolla olen lukenut erityisesti asioita, mitkä käsittelevät Klementti Näkkäläjärveä, saamelaiskäräjiä ja kullankaivua.

    Lehtikirjoituksista ei ilmene millään lailla se, miten saamelaiskäräjien päätös on syntynyt. Tuntuu kuin Klemetti Näkkäläjärven mielipide olisi aina sama kuin käräjienkin päätös. Suomen eduskunnan äänestysjakautuman saa selville suljettua lippuäänestystä lukuunottamatta mutta miten on saamelaiskäräjien päätökset ??? Eduskunnan lippuäänestyksissäkin tiedetään kuinka moni äänesti puolesta, vastaan, tyhjiä ja poissa. Samelaiskäräjillä lienee parikymmentä edustajaa mutta en ole löytänyt netistä tapaa, miten päätökset syntyvät enkä äänijakautumaa. Syntyykö päätös yksinkertaisella enemmistöllä ja tasan mennessä puheenjohtajan ääni ratkaisee. Vai miten ??? Koska kullankaivajissakin on useita saamelaisparlamentin valitsijoihin oikeutettuja, luulisi että parlamentilla olisi myös opposition tapainen ja myös sen ääni kuuluisi.

    Voisitko V.V. tai joku muu hieman selvittää saamelaisparlamentin kokous- ja äänestyskäytäntöä. Se taitaa olla muillekin kuin minulle tuntematon asia.

    Kyllä minäkin olen ylpeä että meillä suomessa on saamelaisia. Sitä minä en kuitenkaan ymmärrä että miten saamelaisen ja ei-saamelaisen lapset voivat olla useassa sukupolvessa edelleen halutessaan saamelaisia vaikka saamelaisuus ei-saamelaisen kanssa laimenee neljässä sukupolvessa jo alle kymmeneen prosenttiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjien 21-jäseninen yleiskokous kokoontuu vain muutaman kerran vuodessa, enimmillään kai jotain neljä kertaa. Saamelaiskäräjien useimpien kannanottojen takana on siis hallitus ja useimmiten vain puheenjohtaja eli Klemetti Näkkäläjärvi. Yleensä lausunnoissa on hänen lisäkseen myös asian esittelijän eli esimerkiksi lakimiessihteerin tai hallintopäällikön allekirjoitus. Saamelaiskäräjäjien hallintosääntö on laaditu niin, että se antaa puheenjohtajalle hyvin suuren päätösvallan. Klemetti Näkkäläjärvi kapinoi tuota yksinvaltaisuutta vastaan haastaessaan aikanaan Pekka Aikiota puheenjohtajan pallilta. Kun Klemetti pääsi lopulta puheenjohtajaksi, en ole huomannut hänen enää ponnistelleen saamelaiskäräjien demokratisoimiseksi. Saamelaiskäräjien hallintomalli syntyi siis jo Pekka Aikion ja lakimiessihteeri Heikki J. Hyvärisen ajalla. Ehkä jotain pientä muutosta siihen on vuosien varrella tullut, mutta puheenjohtajan asemaan niillä ei ole ollut käytännön merkitystä.
      Oma lukunsa on vielä saamelaiskäräjien kokoonpano; käräjien jäsenistö valitaan käytännössä noin puoliksi ns. aluejaon perusteella. Se turvaa pohjoissaamelaisen enemmistön ja samalla sen, että Inarissa olevat saamelaisten vähemmistöt, inarinsaamelaiset ja koltat, jäävät tuossa jaossa helposti ulos käräjien johtopaikoilta. Niin on nyt käynyt inarinsaamelaisille, jota edustavat Suomen alkuperäisintä saamelaisväestöä. Kun jokainen alue, Inari, Utsjoki, Enontekiö ja Vuotso saavat kukin aluejaon mukaisesti kolme jäsentä, se edellyttää inarilaisilta käytännössä sopua siitä, että kukin kunnassa asuva saamelaisväestöryhmä saa oman edustajan, kun muilla alueilla on vain pohjoissaamelaisia. Loput käräjien jäsenistä valitaan äänimäärien perusteella, joten Inari suurimpana saamelaiskuntana tuossa jaossa saa suhteessa eniten jäseniä. Nyt käräjillä on kolme kolttajäsentä ja kolme inarinsaamelaista, joista yksi koltta on hallituksessa.

      Poista