perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ministeriöt, Metsähallitus ja monimuotoisuussopimuksen artikla 8j

Suomi on sitoutunut Rio de Janeirossa 5. päivänä kesäkuuta 1992 tehtyyn biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen, josta laadittu asetus tuli eduskunnan ja presidentin hyväksymänä voimaan 26.10.1994.
Sopimuksessa osapuolet tunnustuvat biologisen monimuotoisuuden merkityksen evoluution ja biosfäärin elämää ylläpitävien systeemien kannalta sekä vahvistavat biologisen monimuotoisuuden suojelun kuuluvan koko ihmiskunnalle. Sopimuksessa myös todetaan kuinka ”eräät ihmisen toimet jatkuvasti ja merkittävästi vähentävät biologista monimuotoisuutta”.
Sopimuksessa tunnustetaan monien perinteisen elämäntavan omaavien alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen läheinen ja perinteinen riippuvuus biologisista luonnonvaroista, sekä se, että on toivottavaa jakaa biologisen monimuotoisuuden suojelua ja sen osien kestävää käyttöä koskevasta perinteisestä tietämyksestä, uudistuksesta ja käytännöstä saatu hyöty oikeudenmukaisesti.
En tiedä millaisia silmälaseja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta keskeisissä ministeriöissä ja Metsähallituksessa sopimusta ja siitä hyväksyttyä asetusta lukiessa käytetään, sillä viime aikoina luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita koskevissa hoidon ja käytön suunnitelmissa näyttäisi vain yksi ja sama ”paikallisyhteisö” eli saamelaiskulttuuri ja siitäkin käytännössä vain poronhoito olevan se osapuoli, jonka ”perinteistä tietämystä” kuullaan ja jonka ”läheinen ja perinteinen riippuvuus biologisista luonnonvaroista” halutaan asettaa jopa luonnon monimuotoisuuden yläpuolelle.
Hammastunturin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelman uudistamisen yhteydessä esille noussut Akwé:Kon -ohjeistus ja sen tulkinta on karuin esimerkki siitä, miten yksisilmäisesti erämaiden käyttäjiä Metsähallituksessa arvotetaan. Toki siellä on muistettu joka käänteessä vedota esimerkiksi erämaalakiin, joka heitä moiseen peräti velvoittaa.
Ehkäpä erämaalakia, samoin kuin luonnonsuojelun lainsäädäntöä ja suunnitelmia pitäisi muuttaa ja samalla katsoa miten niillä on tähän mennessä onnistuttu tai epäonnistuttu luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.
Väitän, että todella surkeasti.
Saamelaiskäräjien pohjoissaamelaisen johdon valitsema Akwé:Kon -työryhmä, jolle Metsähallitus näyttää antaneen Hammastunturin erämaan suunnitelmassa erityisaseman, perustuu biodiversiteettisopimuksen artikla 8j:n tulkintaan. Saamelaiskäräjät on ottanut kyseisen artiklan ikään kuin omakseen eli ilmeisesti katsoo sen koskevan yksin saamelaisia.
j-artiklan mukaan valtioiden tulee ”kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisiin perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa".
Kysymys kuuluu, onko esimerkiksi Hammastunturin erämaassa sinne 1800- ja 1900-luvun taitteessa rantautuneen saamelaisen suurporonhoidon ja sen paikallisyhteisöjen ohella keitään muita perinteisen elämänmuodon harjoittajia ja heidän yhteisöjään, joita kyseinen 8j-artikla voisi tarkoittaa? Ainakin metsästys ja kullankaivu ovat alueella vanhempia perinteisiä luonnon käyttäjiä.
Ja väitän että kestävästi käyttäviä.
On ollut käsittämätöntä, miten erämaiden perinteisistä käyttäjistä toiset on haluttu rajata käytännössä jalkamiehiksi, mutta toisille tekniikan uusimmat vempeleet ja niillä tapahtuva luonnon rankka hyödyntäminen luetaan kulttuuriin kuuluviksi. Tällainen ”näennäisluonnonsuojelu” ei ansaitse minkäänlaista arvostusta eikä luontokaan sitä näy kiittävän.
Perinteisistä luonnon käyttäjistä voidaan nostaa esille myös matkailu.
Lapin matkailuhistoria alkaa 1500- ja 1600-luvuilta ja matkailu alkoi voimakkaammin kasvaa jo 1700-luvulla. Vaikka matkailua pidetään edelleen tietyissä piireissä uhkana Lapin luonnolle, kannattaa siinäkin tarkastelussa ehkä vaihtaa niitä silmälaseja ja katsoa vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden säilymiseen suhteuttaen.

Veikko

4 kommenttia:

  1. Olen 1971 lähtien harrastanut hysteeristä lapinmatkailua, seurauksena 2 mökkiä. Saariselällä ja kaamasessa. Saamelaisuus on ollut jollain tavalla pyhä asia, ei ole tullut mieleenkään epäillä esim. määritelmän oikeudenmukaisuutta.

    Jotenkin tuntuu että kaikki ei ihan kumminkaan ole kohdallaan. Kiitos Inarilaisen ja tämän blogin kirjoittajan. Ynnä muun informaation jota kyllä on saatavilla kunhan kiinnostusta riittää.

    Parasta varmaan olisi jos asiat voitaisiin hoitaa enemmistöä tyydyttävällä tavalla. Taikka siis kaikkia.
    No, demokratiahan on enemmistön diktatuuria...

    Kiitos blogistille selkeäsanaisuudesta, se on aika harvinaista luonnonvaraa se.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen 60-luvulta harrastanut hysteeristä saamelaisaktivismia, seurauksena pari hajonnutta liittoa, Italiassa ja täälä Suomessa.

    Saamelaisuus on sitä, että täytyy osata saamea ja pitää olla poroja. Esimerkiksi talolliset eivät ole saamelaisia, vaikka puhuski saamea. Silloin on talollinen. Mutta jos ei puhu saamea, niin silloin on lantalainen. Jos asuu saamelaisalueen ulkopuolella, niin on riuku. Jos puhuu saamea niin on riukusaamelainen. Jos on poroja ja asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja on poroja niin on riukulantalainen. Mitä lähempänä minun hommia, sen kovempi kilpailija. Siksi mie panen tämmösen ahistuskampanjan liikkeelle.

    Ku ahistan nokko, niin se voipi vaikka säikähtää. Se on niin, että kiusaamalla voi sitä omaa asemaa kato pönkittää.

    Se on totta, että kannattaa olla vähän ahasmielinen. Silloin on toivoa saaha itelle vähän enemmän ja omalla suvulla on toivoa. Saamelaisten tärkein voimavara on kateus ja ahasmielisyys. Ei sitä muuten olis selvitty. Pittää kans olla pahantuulinen.

    Tällaisen blogin niinko Veikko pitäs pimittää, ko hänhän täälä laukoo mitä sattuu. Aivan pelottaa, että mitä ens viikolla taas on kirjottanu. Onneksi jäi kuiten Lapin Kansasta pois, ko siellä se aiheutti aina sekaannusta. Ei se auttanu etes tehä siitä valituksia, ei se ikinä lannistunu. Tämä bloki on kyllä huono. En tykkää yhtään lukea.

    Mie en siitä temokratiasta niin perusta. Ei se ole kannanettava juttu.

    No terveiset Veikolle ja kaikille lukijoille, älkää kaikkea kirjottako.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sananvapaus on todella ongelmallinen asia. Joskus lukijalle ja joissain yhteiskunnissa ja yhteisössä myös kirjoittajalle. Olin kerran saamelaisvaltuuskunnan - vai oliko se jo saamelaiskäräjät - järjestämässä mediaseminaarissa, jossa pohdittiin kyseisen organisaation tiedottamisen parantamista. Siellä helsinkiläinen tv-tuottaja Peter Launo esitti, että kaikki saamelaisparlamentin tiedottaminen pitäisi siirtää suljettujen ovien taakse kuten Anerikan intiaanien yhteisöissä ja että medialle päätöksistä tulisi kokousten jälkeen kertomaan siihen palkattu "puhemies". Näin ei Launon mukaan tulisi julkisuuteen saamelaisille kiusallisia sisäisiä riitoja eikä myöskään heidän krriitisiä näkemyksiään esimerkiksi suomalaisista päättäjistä jne. Ensimmäisenä Launon ajatusta nousi vastustamaan Yle Saamen päällikkö Juhani Nousuniemi ja sen jälkeen ehdin minä. Meistä molempien mielestä näin ei voida tehdä suomalaisessa avoimessa yhteiskunnassa, eikä etenkään julkisella rahoituksella toimivan organisaation kohdalla. Saan ehkä joskus nähdä tai kuulla kuinka tuleva Yle Saamen päällikkö edustaa myös tällaista samanlaista journalistista näkemystä tiedottamisen avoimuudesta.

      Poista
  3. Juhani Nousuniemi on pysynyt anonyymina; ei liene paljoa ketään ärsyttänyt.

    VastaaPoista